Suunnistusliiton harrastepäällikön Heikki Liimataisen mukaan laji sopii monentyyppisille kuntoilijoille ja lähes jokaisen on mahdollista oppia suunnistamaan.
Toivo ei ole menetetty, vaikka koulun tai armeijan suunnistusopit olisivatkin unohtuneet.
– Hyvä konsti aloittamiseen on aikuisten suunnistuskurssi, mutta jos kurssia ei paikkakunnalta löydy, niin rohkaisee mielensä ja menee kuntorastitapahtumaan. Seurat paikan päällä neuvovat alkuun, ja kun aloittaa mahdollisimman helposta radasta, pääsee asiassa eteenpäin, Liimatainen sanoo.
Hän huomauttaa, että nykyisin järjestetään myös kaupunki- ja puistosuunnistuksia, joissa kartat ovat suuremmassa mittakaavassa.
– Opettelu voi olla jopa helpompaa aloittaa tämän tyyppisillä kartoilla.
Suunnistamista voi myös harjoitella maastosta läpi kauden löytyvillä perinteisillä kiintorasteilla tai mobiilikiintorasteilla, ja perustietoja suunnistamisesta löytyy myös netistä.
Suunnistusta opetteleva hyötyy myös siitä, että ottaa mukaan kokeneemman henkilön, joka pystyy antamaan neuvoja matkan varrella.
– Esimerkiksi nuoret kilpasuunnistajat treenaavat niin, että kokeneempi kilpasuunnistaja juoksee matkassa. Hän pystyy suunnistuksen aikana ja sen jälkeen neuvomaan, miten olisi kannattanut toimia.
Aluksi tärkeämpää hallita kartanluku kuin kompassi
Liimatainen, joka on itsekin mukana seuransa kuntorastien järjestelyissä ja vetää aikuisten suunnistuskursseja, kehottaa opettelemaan ensimmäiseksi karttaa, karttamerkkejä ja mittakaavoja.
– Erilaisia karttamerkkejä on varmaan satakunta, mutta muutamalla kymmenellä perusmerkillä pärjää hyvin. On myös pelisääntöjä, mihin suunnistaja saa mennä ja mihin ei.
Hänen mukaansa aluksi on tärkeämpää hallita kartanluku kuin kompassin käyttö, vaikka jälkimmäiselläkin on merkityksensä oikeassa suunnassa pysymisessä ja virheiden välttämisessä.
– Peruslähtökohta aloittelijalle on, että kannattaa lähteä aluksi ennemminkin kävelemällä kuin juoksemalla liikkeelle, jotta pysyy mukana kartanluvussa, eli että pystyy vertaamaan karttaa maastoon.
Varsin pian aloittelijan on myös alettava perehtyä siihen, miten kannattaa valita reitti.
– Hyvällä suunnistusradalla on yleensä useampia reitinvalintavaihtoehtoja rastipisteiden välillä.
Liimatainen huomauttaa, että suunnistuksessa on varsin keskeistä hahmottaa kartan korkeuskäyriä, jotta ei menisi aina suoraan vaan osaisi hahmottaa korkeuseroja ja kiertää mäkiä.
– Kartanluvussa korkeuskäyrien lukeminen on alussa monelle hyvinkin haasteellista. Helpommin hahmotettavia ovat esimerkiksi polut, tiet, vesistöt, pellot ja kivet.
Suunnistuksen jälkeen on hyödyllistä käydä läpi omaa suoritustaan karttaa tutkimalla, ja usein saman radan juosseet vertailevatkin suorituksiaan tapahtuman jälkeen.
Miten maastoon sitten kannattaa varustautua? Liimataisen mukaan aloittelija pärjää normaaleilla lenkkeilyvarusteilla ja sään mukaisilla jalkineilla.
– Siinä vaiheessa, jos alkaa harrastaa suunnistusta enemmän, panostaisin kunnollisiin suunnistusjalkineisiin. Ne kestävät hyvin kosteutta ja pito maastossa on aivan toista kuin lenkkitossuilla.
Seuraavaksi hän hankkisi kevyen suunnistuspuvun ja säärisuojat.
– Harrastekäytössä suunnistusvarusteet kestävät pitkään.
Harrastajan ei tarvitse olla huippukunnossa
Kuntosuunnistuksia on pääasiassa keväästä syksyyn, mutta osa seuroista järjestää niitä myös ympäri vuoden.
Kuntorasteilla osa kävelee, osa hölkkää ja osa juoksee. Huippukunnossa ei siis tarvitse olla.
– Normaali, kohtuullinen kunto riittää. Ratavaihtoehdoista voi valita sopivan mittaisen oman kuntonsa perusteella.
Liimataisen mukaan suunnistajan ei kannata myöskään pelätä, että ei löydä pois maastosta, sillä järjestäjä valvoo, että kaikki matkaan lähteneet tulevat myös takaisin.
– Kuntorasteilla voi myös ilman muuta kysyä muilta suunnistajilta, että missäs minä nyt olen.
Liimataisen mukaan yksilöllisten erojen takia on mahdotonta sanoa, kuinka paljon pitää harjoitella, jotta kehittyy hyväksi suunnistajaksi.
– Mutta varmasti huomaa, että on oppinut hyvin paljon, jos yhden kauden aikana käy suunnistamassa 10–20 kertaa.
Lajissa kehittyy myös esimerkiksi ottamalla vaativampia ratoja ja kokeilemalla erilaisia maastoja.
Liimatainen sanoo, että suunnistaminen on sosiaalista ja monipuolista liikuntaa ja tunnin lenkki tulee tehtyä lähes huomaamatta.
– Tarjolla on myös erilaisia juoksualustoja. Suunnistus kehittää tasapainoa ja on myös fyysisesti raskaampaa kuin asfaltilla juokseminen.