Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Kannuksen Kuuronkallion kiistelty tuulipuisto on pilkottu kahtia – rakennusluvat nähtävillä

0
0

Kannuslaisia jakanut Kuuronkallion tuulivoimapuisto yritetään toteuttaa kahdessa vaiheessa. Ensimmäiseen vaiheeseen on valittu asutuksesta kauimpana olevat voimalat.

– Mukaan on nyt poimittu 12 voimalaa, joista varmuudella tiedetään, etteivät ne aiheuta haittaa asutukselle, sanoo wpd Finlandin toimitusjohtaja Esa Holttinen.

12 voimalan rakennuslupahakemus on jätetty nyt nähtäville, wpd Kannuksen Tuulipuisto Oy hakee mahdollisesti lupia viidelle muulle voimalalle kun ensimmäinen vaihe on toteutettu. 

Kaupunginvaltuusto hyväksyi Kuuronkallion osayleiskaavan täpärästi, hallitus olisi hylännyt sen. Kaavasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Wpd pyrkii sopimaan asian valittajien kanssa niin, että he vetäisivät valituksensa pois. Rakennuslupia ei voida hyväksyä ennen kuin kaava on lainvoimainen.

Mikäli kaavasta valittaneet vetäisivät valituksensa pois, Holttisen mukaan puiston rakennustyöt käynnistyisivät ensi vuonna.

– Aiomme hakea lupaa lopuille voimaloille kun nämä ensimmäiset ovat ensiksi murtaneet ennakkoluuloja.

Wpd hakee rakennuslupaa voimaloille, joiden nimellisteho on 3,3 MW, napakorkeus 149 m ja roottorin halkaisija 126 m. Näillä mitoilla voimalan pyyhkäisykorkeus on 212 metriä.

Rakennuslupahakemuksista voi jättää kirjallisia huomautuksia Kannuksen kaupungin rakennustarkastajalle 28.8.2015 mennessä.


Betonikolossien pelätään jyräävän Itä-Helsingin luontokeitaan – Vartiosaaren kaavaluonnos valmistumassa

0
0

Helsingin asukkaiden loma- ja virkistysyhdistykselle kävi onnenpotku. Se onnistui keväällä vuokraamaan Helsingin kaupungilta käyttöä vailla olleen huvilan Vartiosaaresta Itä-Helsingistä. Talkoiden jälkeen huvila on ollut jokaisen yhdistykseen liittyvän helsinkiläisen käytössä.

– Tontti oli varsin villiintynyt. Me olemme raivanneet tämän nyt ja saaneet suhteellisen hyvin käyttökuntoon, kertoo Helsinkiläisten loma- ja virkistysyhdistyksen aktiivi Mika Välipirtti.

Vartiosaaren merellistä luontoidylliä uhkaavat kuitenkin mittavat rakennussuunnitelmat. Neliökilometrin kokoiseen saareen on tarkoitus kaavoittaa asuntoja jopa 7 000 asukkaalle. Vartiosaari sijoittuisi näillä luvuilla kahdenkymmenen tiheimmin rakennetun alueen joukkoon Helsingin runsaasta 130 asuinalueesta.

Naapurin puutarhalähiöiden Tammisalon ja Marjaniemen asukastiheydet ovat kolmen ja kahden tuhannen luokkaa neliökilometriä kohden. Myös viereisten Laajasalon ja Vuosaaren asukastiheydet jäävät kauas taakse.

Kaupunkiasutuksen rakentaminen Vartiosaaren lähes neitseelliseen saariympäristöön on kallista ja siksi saaren asukasmäärästä tuskin tingitään.

– En usko, että asukasmäärä voi kovinkaan paljon muuttua, koska alueella liikkuminen on suunniteltu sinne vedettävän pikaraitiotien varaan. Jotta tällainen investointi pikaraitiotiehen olisi kannattava, se vaatii riittävän määrän asukkaita, selittää Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava.

Arvostelijat pelkäävät luonto- ja kulttuuriarvojen tuhoutuvan

Kaavoituksen arvostelijat pelkäävät mahdollisen rakentamisen peittävän alleen saaren luontoarvot ja huvilamiljöön kulttuurihistorialliset arvot.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja uskoo, että hyvällä suunnittelulla myös saaren luontoarvot ja kulttuurihistorialliset arvot helsinkiläisten vanhana huvilasaarena pystytään säilyttämään.

– Jos toteutus tehdään hyvin ja laadukkaasti, niin kyllä myös tiheät asuinalueet voivat olla viehättäviä ja suosittuja. Koko Vartiosaaren pinta-alasta on edelleen 40 prosenttia ulko- ja virkistysalueita, luontoalueita, sekä niitä vanhoja huvila-alueita, joihin ei myöskään kosketa. Ja 60 prosenttia on sitten sitä aluetta, joka rakennetaan, joka pitää sitten sisällään tietysti niin asunnot kuin työpaikat kuin myös sitten tarvittavan tiestön.

Mika Välipirtti Helsingin asukkaiden luonto- ja ympäristöliikkeestä ei tätä usko.

– Saarihan tulee muuttumaan lähes täysin asuinlähiöksi. Luonto- ja kulttuuriarvot käytännössä katoavat täältä rakentamisen myötä. Eli rakentaminen käytännössä tuhoaa tämän saaren luonnon oikeastaan lähes kokonaan, Välipirtti toteaa.

Saaren kaavaluonnos valmistuu tänä syksynä ja siirtyy poliittiseen käsittelyyn.

Tutustu Vartiosaaren suunnitelmiin Helsingin kaupungin sivuilla.

Hunajamarinoidut tappajaetanat saivat karhut sekaisin – erikoinen reaktio tallentui videolle

0
0

Tappajaetanat ovat saaneet nimensä siitä, että ne syövät kasvien lisäksi oksennusta, koirankakkaa ja jopa omia lajitovereitaan. Etanoilla ei ole luonnollista vihollista ja tästä syystä ne aiheuttavat useimmiten harmia ympäristölleen.

Etanoille on löydetty kuitenkin hyötykäyttöä ja niiden käyttämistä eläinten ravintona kokeiltiin tänään Korkeasaaressa ensimmäistä kertaa.

Lauttasaaresta kerätyt espanjansiruetanat saivat erilaisen vastaanoton eri eläimiltä. Parhaiten etanat maistuivat pesukarhuille, kun taas ahma yökkäsi heti etanaa nuuhkaistuaan. Karhujen reaktio oli kuitenkin yllättävin, sillä syömisen sijaan karhut ryhtyivät piehtaroimaan hunajamarinoiduissa etanoissa.

Edes paikalla ollut eläintarhan asiantuntija ei keksinyt selitystä karhujen käytökselle.

Vesilakia halutaan rukata kalakantojen, työllisyyden, tasa-arvon ja kalastuksen vuoksi

0
0

Suomen luonnonsuojeluliitto jätti perjantaina vesilain tarkistamisaloitteen oikeusministeri Jari Lindströmille (ps.). Liitto on huolissaan vaelluskalakannoista ja niiden turvaamisesta.

Vaelluskalakantojen elvyttäminen on Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan tärkeää paitsi ammatti- ja virkistyskalastajille, myös jokivarsien matkailuelinkeinolle ja tätä kautta myös aluetyöllisyydelle.

Liitto: voimalat eriarvoisessa asemassa

Suomen suurimmat vaelluskalajoet on luonnonsuojeluliiton mukaan valjastettu vesivoiman tuotantoon lukuun ottamatta Teno-, Näätämö-, Tornio- ja Simojokea. Kaikille vesiluville ja voimaloille ei kuitenkaan ole säädetty kalakantoja turvaavia kalatalousvelvotteita, kuten istutusvelvotteita tai maksuja.

Nyt Suomen luonnonsuojeluliitto toivookin, että vesilakia muutettaisiin niin, että kaikille vesiluville ja voimaloille voitaisiin säätää kalatalousvelvoitteet. Tämä olisi  liiton mukaan tasa-arvoisempaa myös vesivoimaloiden kannalta.

– Nyt ne ovat eri-arvoisessa asemassa, että joillain on kalatalousvelvoitteet ja joillain ei, sanoo johtava asiantuntija Ilpo Kuronen.

Liiton näkemyksen mukaan vesilain tarkistaminen on välttämätöntä vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja turvaamiseksi.

Uhanalaisista kalalajeista huolissaan oleva luonnonsuojeluliitto toivoo, että vesilain tarkistamiseksi perustettaisiin työryhmä. Liitto uskoo lakimuutoksen olevan kustannustehokkain tapa edistää uhanalaisten kalalajien suojelua.

Kuvagalleria: Runoileva vedenpinta ja nuorukainen vihreällä niityllä

0
0

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Talvivaaran purkuvedestä näytteet kerran viikossa – Nuasjärven vesikerroksia aiotaan seurata erityisen tarkasti

0
0

Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivoksen jätevesien purkuputki on tarkoitus ottaa käyttöön syyskuun aikana. Putkesta puretaan varsinkin aluksi runsaasti vettä Nuasjärveen, ja purkuveden vaikutuksia aiotaan seurata tarkasti.

Talvivaara sai aluehallintovirastolta ympäristöluvan purkuputkelle, jota pitkin Nuasjärveen lasketaan kaivosalueelta puhdistettuja jätevesiä. Juoksutettavan veden määrää ei ole rajoitettu. Sen sijaan veden mukana tuleville aineille on luvassa tarkat rajat.

Huolta ovat aiheuttaneet purkuvedessä tulevat raskasmetallit ja Nuasjärven syvänteiden mahdollinen suolautuminen. Metalleille ja suoloille on sekä raja-arvot vesinäytteissä että vuosittaiset kilomääräiset kiintiöt, joita enemmän aineita ei saa vedessä olla.

Luvasta tehdyt valitukset ovat vielä hallinto-oikeuden käsittelyssä, mutta valittaminen ei estä putken käyttöönottoa.

Talvivaara kertoo purkuputken tulevasta käyttämisestä sekä purkuveden ja sen vaikutusten tarkkailusta esityksessään purkuputken tarkkailusuunnitelmaksi. ELY-keskuksen hyväksynnän jälkeen tarkkailusuunnitelmasta tulee tarkkailuohjelma. Esitys on parhaillaan nähtävillä ja siihen voi jättää mielipiteitä.

Purkuveteen sekoitetaan järvivettä jo putkessa

Purkuputkeen johdetaan Talvivaarasta vettä, joka on käsitelty ympäristöluvan mukaiseksi Latosuon altaalla. Virtausta putkessa säädetään sekä lähtöpäässä pumppausasemalla että Nuasjärven rannassa putkessa olevilla kauko-ohjattavilla säätöventtiileillä.

Putken molempiin päihin asennetaan virtaus- ja painemittaukset, joiden perusteella putken virtaama voidaan säätää halutulle tasolle. Virtaamaa säädetään tehdasalueelta valvomosta automaatiojärjestelmällä. Mikäli veden laadussa havaitaan poikkeama, juoksutus voidaan keskeyttää järjestelmästä.

Vesi purkautuu Nuasjärven pohjassa ejektorista, eli laitteesta, joka sekoittaa kaivosalueelta tulevaan veteen järvivettä. Purkuvettä pitää ympäristöluvan mukaan laimentaa suhteessa 1:2, eli esimerkiksi 500 litraa purkuvettä kohti pitää veteen sekoittaa järvivettä 1 000 litraa eli yksi kuutiometri. Siten veden laatu pysyy ympäristöluvan mukaisena.

Päätökset virtaaman muutoksista tekee vesienhallinnasta vastaava henkilö, joka perustaa päätöksensä Latosuon altaalla tehtäviin mittauksiin ja veden laadun analyyseihin. Virtaamaa pyritään pitämään niin vakiona kuin mahdollista. Mutta käytössä olevilla kolmella virtausnopeudella, eli 0, 500 tai 1 000 kuutiometriä tunnissa, muutoksia joudutaan kuitenkin ajoittain tekemään, kertoo Talvivaara esityksessään tarkkailusuunnitelmaksi.

Purkuvettä tarkkaillaan automaattimittareilla ja käsinäytteenotolla

Purkuvettä aiotaan tutkia tiheästi. Talvivaara ottaa vedestä omaan käyttöönsä näytteitä joka päivä. Kaivoksen omaa laboratoriota ei ole akkreditoitu, joten tulokset ovat suuntaa antavia. Akkreditointi tarkoittaa pätevyyden toteamista standardien mukaisesti.

Purkuputken ympäristölupa määrää veden laadun tarkkailtavaksi näytteenotolla jokaisella sellaisella viikolla, jolloin vettä johdetaan purkuputkeen. Viikoittaiset näytteet ottaa kaivoksen henkilökunta. Kerran kuussa näytteet ottaa ulkopuolinen laboratorio.

Jatkuvatoimisia mitta-asemia sijoitetaan Nuasjärvelle kolme ja Jormasjärvelle yksi. Kultakin asemalta veden laatua mitataan noin metrin syvyydestä sekä 1–3 metriä pohjan yläpuolelta. Vedestä mitataan lämpötila, sähkönjohtavuus ja happamuutta kuvaava pH-luku.

Viikoittain analysoidaanLisäksi kuukausittain analysoidaan
lämpötila
sähkönjohtavuus
pH

kiintoaine
sulfaatti (SO4)
kupari (Cu)
nikkeli (Ni)
sinkki (Zn)
uraani (U)
mangaani (Mn)
rauta (Fe)
natrium (Na)
kalsium (Ca)
magnesium (Mg)

alumiini (Al)
antimoni (Sb)
barium (Ba)
kadmium (Cd), liukoinen
koboltti (Co)
kromi (Cr)
elohopea (Hg), liukoinen
vanadiini (V)
lyijy (Pb)
kokonaisfosfori (P)
kokonaistyppi (N)
orgaaninen aines (CODMn)

Mitta-asemat pidetään toiminnassa yhtäjaksoisesti kaikkina vuodenaikoina lukuun ottamatta välttämättömiä huoltokatkoja. Mittalaitteet rekisteröivät dataa vähintään 10–24 kertaa vuorokaudessa. Jatkuvatoimista mittausta jatketaan Nuasjärvellä vähintään vuoden 2018 loppuun asti ja Jormasjärvessä 2017 loppuun asti. Jatkuvatoimisia mittareita pääsee aikanaan seuraamaan netissä.

Purkuveden leviämistä Nuasjärvessä sekä veden kerrostuneisuutta seurataan talvi- ja syyskerrostuneisuuskausina sekä kevät- ja syystäyskiertojen loppuvaiheessa kahden vuoden ajan purkuputken käyttöönotosta lukien. Mittaukset tehdään maaliskuussa, kesäkuussa, elokuussa ja lokakuussa.

Kasviplanktonia ja pohjaeläimiä tarkkaillaan Nuasjärvellä ja Rehjanselällä yhteensä viidessä pisteessä.

Pohjavesitarkkailuun otetaan Nuasjärvellä Isossa Selkäsaaressa, Pienessä Selkäsaaressa, Lamposaaressa ja Isossa Tahkosaaressa olevien talousvesikaivojen veden laatu. Kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan ahvenista ja kuhista vuosina 2015 ja 2016. Sen jälkeen tutkimus toistetaan kolmen vuoden välein.

Talvivaara tarkkailee, ELY-keskus valvoo

Ympäristöluvan vaativat toiminnot, kuten Talvivaara ja sen purkuputki, ovat ELY-keskuksen valvonnan alaisia. Talvivaaran nyt esittämä tarkkailuohjelma auttaa viranomaista valvomaan, täyttääkö toiminta ympäristöluvan velvoitteet. Valvoja täydentää tarkkailua omalla näytteenotollaan ja hankkii tarvittaessa muutakin lisätietoa.

Ilmatieteen laitoksen mittauspiste keskellä järveä – katso miltä näyttää Hiekkapakan luodolla

0
0

Ilmatieteen laitoksen mittauspisteiden keräämän tiedon avulla vesillä liikkuja voi tarkistaa kyseisen alueen sääolot ennen vesille lähtöä. Saimaalla sijaitsevan Hiekkapakan luodon mittauspisteen keräämää tietoa hyödyntää muun muassa Joutsenon Veneseuran kommodori Risto Kämäräinen.

– Katson säätilanteen joka kerta, kun lähden vesille. Haluan tietää muun muassa, että mistä päin tuulee. Monella on nämä tiedot pikavalintana puhelimessa, sillä niitä tulee katsottua niin usein, Kämäräinen kertoo.

Hiekkapakan luoto on noin vajaa sata metriä pitkä ja kymmenisen metriä leveä. Luodolla pönöttää pieni mökki, jonka sisällä on Ilmatieteen laitoksen laitteistoa.

– Mökissä on keskusyksikkö ja akusto, sekä tuuligeneraattori ja aurinkopaneeleja joiden avulla sääasema toimii. 12-metrisen tuulimaston päässä on ropeli, joka toimii reaaliajassa. Se lähettää GPRS-yhteydellä havaintosanomia Ilmatieteen laitokselle kymmenen minuutin välein ja verkkoon reaaliajassa, kertoo Ilmatieteen laitoksen havaintoverkkojen ryhmäpäällikkö Minna Huuskonen.

Vastaavia mittauspisteitä on muun muassa Savonlinnan lähellä, Joensuun edustalla ja Päijänteellä sijaitsevilla luodoilla.

Asiantuntija muistuttaa kaupunkimarjastajaa: Metsä ei ole steriili paikka

0
0

Marjastajan kannattaa vältellä teitä, teollisuuslaitoksia, asutusta ja polkuja, sanoo oululainen keruutuotetarkastaja, biologi Tiina Rahko.

Hän neuvoo, että suosituilla koiranulkoilutusalueilla metsäpoluista kannattaa pitää fleksin eli talutushihnan mittainen etäisyys, kolmesta kahdeksaan metriä.

– Pitää olla tunne, että on metsässä.

Parhaat mustikat ovat monesti polkujen varsilla, Rahko myöntää. Se johtuu siitä, että mustikat pitävät valosta.

Lähinnä mukavuuskysymys – uloste tuskin iso riski

Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta todetaan, että fleksietäisyydestä ei ole mitään haittaa – mutta ei täyttä hyötyäkään.

– Jokainen voi itse valita riskitasonsa, mutta kaikki metsän eläimet ulostavat luontoon. Metsä ei ole steriili paikka, vaikka menisi kahdeksan metrin päähän polusta, sanoo erikoistutkija Varpu Hirvelä-Koski.

Hirvelä-Koski pitää epätodennäköisenä, että mustikasta voisi saada esimerkiksi hirviekinokokkiloista, jota koira voi levittää.

Riski voi tulla uuden loisen myötä

Evira on aloittamassa Oulussa tutkimusta siiitä, voiko sen sijaan toinen koirien levittämä ekinokokkiloinen, myyräekinokokki, säilyä elossa mustikassa. Myyräekinokokki voi aiheuttaa ihmiselle pahoja, jopa hengenvaarallisia maksaoireita, ja taudin itämisaika voi olla yli vuosikymmenen.

Loista ei ole vielä tavattu Suomesta, mutta sen tuloa on pidetty vain ajan kysymyksenä, sillä myyräekinokokkia on ollut Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä.

– On hyvin epätodennäköistä, että hirviekinokokkitartunnan saisi marjojen kautta. Sen sijaan jos myyräekinokokki tulee Suomeen, on se sen verran vakava asia, että asiaa täytyy miettiä uudelleen, Hirvelä-Koski sanoo.

Ylitarkastaja Pirjo Korpela Evirasta kertoo, että häneltä kysytään usein myyräekinokokkiriskistä virolaisissa marjoissa. Hän sanoo rauhoitelleensa kysyjiä kertomalla, että ei ole tietoa, että loinen pystyisi elämään marjoissa. Paistettavista tuotteista kuten kantarelleista loiset kuolevat paistettaessa.

Moottoritien ramppi on myös huono paikka

Isojen teiden varsilla on ulosteiden lisäksi saasteita ja pölyä. Tiina Rahko sanoo, että tarkkaa sääntöä siitä, kuinka läheltä tietä marjoja tai muita tuotteita voi poimia, ei ole.

– Joskus on sanottu, että valtatiestä etäisyyden pitäisi olla kaksisataa metriä, siitä varoetäisyys pienee tien liikennemäärän mukaan.

Etäisyyttä kannattaa säädellä myös sen mukaan, kuinka paljon alueella on kasvillisuutta, sillä kasvit estävät hiukkasten kulkeutumista tien reunoilla, Rahko sanoo.

Hän kertoo näkevänsä joka syksy marjanpoimijoita jopa moottoritien rampilla.

– Tulee mieleen, menevätkö marjat omaan käyttöön.

Nykyliikenne ei aiheuta paljoa lyijypäästöjä, mutta saasteiden lisäksi teiltä leijailee pölyä. Sitä voi olla paljon pienienkin teiden varsilla, jos tiellä menee esimerkiksi raskasta liikennettä. Pirjo Korpela Evirasta sanoo, että pöly ei ole vaarallista mutta epämiellyttävää.

– Jos marjat huuhtaisee, siitä pääsee eroon.


Ummikkona suunnistamaan? Lue ensin asiantuntijan aloitusvinkit

0
0

Suunnistusliiton harrastepäällikön Heikki Liimataisen mukaan laji sopii monentyyppisille kuntoilijoille ja lähes jokaisen on mahdollista oppia suunnistamaan.

Toivo ei ole menetetty, vaikka koulun tai armeijan suunnistusopit olisivatkin unohtuneet.

– Hyvä konsti aloittamiseen on aikuisten suunnistuskurssi, mutta jos kurssia ei paikkakunnalta löydy, niin rohkaisee mielensä ja menee kuntorastitapahtumaan. Seurat paikan päällä neuvovat alkuun, ja kun aloittaa mahdollisimman helposta radasta, pääsee asiassa eteenpäin, Liimatainen sanoo.

Hän huomauttaa, että nykyisin järjestetään myös kaupunki- ja puistosuunnistuksia, joissa kartat ovat suuremmassa mittakaavassa.

– Opettelu voi olla jopa helpompaa aloittaa tämän tyyppisillä kartoilla.

Suunnistamista voi myös harjoitella maastosta läpi kauden löytyvillä perinteisillä kiintorasteilla tai mobiilikiintorasteilla, ja perustietoja suunnistamisesta löytyy myös netistä.

Suunnistusta opetteleva hyötyy myös siitä, että ottaa mukaan kokeneemman henkilön, joka pystyy antamaan neuvoja matkan varrella.

– Esimerkiksi nuoret kilpasuunnistajat treenaavat niin, että kokeneempi kilpasuunnistaja juoksee matkassa. Hän pystyy suunnistuksen aikana ja sen jälkeen neuvomaan, miten olisi kannattanut toimia.

Aluksi tärkeämpää hallita kartanluku kuin kompassi

Liimatainen, joka on itsekin mukana seuransa kuntorastien järjestelyissä ja vetää aikuisten suunnistuskursseja, kehottaa opettelemaan ensimmäiseksi karttaa, karttamerkkejä ja mittakaavoja.

– Erilaisia karttamerkkejä on varmaan satakunta, mutta muutamalla kymmenellä perusmerkillä pärjää hyvin. On myös pelisääntöjä, mihin suunnistaja saa mennä ja mihin ei.

Hänen mukaansa aluksi on tärkeämpää hallita kartanluku kuin kompassin käyttö, vaikka jälkimmäiselläkin on merkityksensä oikeassa suunnassa pysymisessä ja virheiden välttämisessä.

– Peruslähtökohta aloittelijalle on, että kannattaa lähteä aluksi ennemminkin kävelemällä kuin juoksemalla liikkeelle, jotta pysyy mukana kartanluvussa, eli että pystyy vertaamaan karttaa maastoon.

Varsin pian aloittelijan on myös alettava perehtyä siihen, miten kannattaa valita reitti.

– Hyvällä suunnistusradalla on yleensä useampia reitinvalintavaihtoehtoja rastipisteiden välillä.

Liimatainen huomauttaa, että suunnistuksessa on varsin keskeistä hahmottaa kartan korkeuskäyriä, jotta ei menisi aina suoraan vaan osaisi hahmottaa korkeuseroja ja kiertää mäkiä.

– Kartanluvussa korkeuskäyrien lukeminen on alussa monelle hyvinkin haasteellista. Helpommin hahmotettavia ovat esimerkiksi polut, tiet, vesistöt, pellot ja kivet.

Suunnistuksen jälkeen on hyödyllistä käydä läpi omaa suoritustaan karttaa tutkimalla, ja usein saman radan juosseet vertailevatkin suorituksiaan tapahtuman jälkeen.

Miten maastoon sitten kannattaa varustautua? Liimataisen mukaan aloittelija pärjää normaaleilla lenkkeilyvarusteilla ja sään mukaisilla jalkineilla.

– Siinä vaiheessa, jos alkaa harrastaa suunnistusta enemmän, panostaisin kunnollisiin suunnistusjalkineisiin. Ne kestävät hyvin kosteutta ja pito maastossa on aivan toista kuin lenkkitossuilla.

Seuraavaksi hän hankkisi kevyen suunnistuspuvun ja säärisuojat.

– Harrastekäytössä suunnistusvarusteet kestävät pitkään.

Harrastajan ei tarvitse olla huippukunnossa

Kuntosuunnistuksia on pääasiassa keväästä syksyyn, mutta osa seuroista järjestää niitä myös ympäri vuoden.

Kuntorasteilla osa kävelee, osa hölkkää ja osa juoksee. Huippukunnossa ei siis tarvitse olla.

– Normaali, kohtuullinen kunto riittää. Ratavaihtoehdoista voi valita sopivan mittaisen oman kuntonsa perusteella.

Liimataisen mukaan suunnistajan ei kannata myöskään pelätä, että ei löydä pois maastosta, sillä järjestäjä valvoo, että kaikki matkaan lähteneet tulevat myös takaisin. 

– Kuntorasteilla voi myös ilman muuta kysyä muilta suunnistajilta, että missäs minä nyt olen.

Liimataisen mukaan yksilöllisten erojen takia on mahdotonta sanoa, kuinka paljon pitää harjoitella, jotta kehittyy hyväksi suunnistajaksi.

– Mutta varmasti huomaa, että on oppinut hyvin paljon, jos yhden kauden aikana käy suunnistamassa 10–20 kertaa.

Lajissa kehittyy myös esimerkiksi ottamalla vaativampia ratoja ja kokeilemalla erilaisia maastoja.

Liimatainen sanoo, että suunnistaminen on sosiaalista ja monipuolista liikuntaa ja tunnin lenkki tulee tehtyä lähes huomaamatta.

– Tarjolla on myös erilaisia juoksualustoja. Suunnistus kehittää tasapainoa ja on myös fyysisesti raskaampaa kuin asfaltilla juokseminen.

Kasvi: Hedelmäpuiden ongelmat johtuvat rankasta säästä

0
0

Emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi esittelee karviaismarjasatoa ja kannustaa käyttämään niitä samoin kuin kriikunoita.

– Muistan jo Uppsalan vuosiltani kuinka haluttua kriikunoista tehty hillo oli. Rouvat halusivat minut mukaansa näyttämään, mistä kriikunoita löydettäisiin. Puun alle kannattaa laittaa lakana ja sitten vaan ravistamaan puuta, neuvoo Kasvi.

Kasvi vastaa kuuntelijoiden kysymyksiin kerran kuussa Ylen Turun Radiossa. Kuuntelijat olivat lähettäneet kuvia muun muassa omituisista luumuista ja päärynänraakileista. Toisaalta kesä on ollut hyvä puille ja pensaille.

– Sadevesi on hapanta ja se on vapauttanut ravinteita ja huuhdellut liikoja pois. Puut ja marjapensaat ovat viihtyneet hyvin, kertoo Kasvi.

Sää on suosinut kasvisairauksia

Kuuntelijan lähettämässä kysymyksessä aiheena oli Pepi-päärynäpuu, jonka raakileista lähes kolmannes on ruskeina.

– Siinä on päärynäruoste ja keljuinta on se, kun itiöt alkavat lentää, se menee havupuihin. Jos näkee katajien oksissa punaista piikikästä sientä, tämä on se kaveri vauhdissa. Pepi on hyvä päärynä ja sopii Suomeen. Kannattaa leikata havupuista saastuneet oksat pois, neuvoo Kasvi

Tämän vuoden sää on auttanut kasvisairauksia leviämään. Toinen kuuntelija lähetti kuvan, jossa luumut olivat pitkulaisia pötköjä.

– Tämä on pussitauti ja neuvoisin, että ne leikataan sieltä pois saksilla ja hävitetään polttamalla. Sienitauti leviää keväällä, kun on viileää ja kylmää, kertoo Kasvi.

Puut tarvitsevat valoa ja tuuletusta

Tautisia raakileita ei kannata kompostoida kotipihassa, vaan ne pitää viedä pois. Kasvi neuvoo myös ryhtymään harvennuspuuhiin.

– Kannattaa huolehtia, että puu pysyy harvempana, etteivät sienitaudit leviä. Jos raakileita on palon, pitää leikata puolet pois.

Kasvi kertoo, että puu voi olla pensasmainen, mutta ilmaa ja säteilyä on päästävä puun ympärille.

– Kaikkein paras hometautien ja ötököiden tappaja on emo aurikoinen, joka pääsee loistamaan ja tuulet, jotka pääsevät sinne sekaan. Puulle kannattaa antaa myös kunnon kylvetys, jos on vettä käytössä, neuvoo Kasvi kuuntelijaa, jolla on ongelmana pihlajanmarjakoi.

Erikoinen vaalea siili tarttui linssiin – kuva

0
0

Iitissä Hiisiön kylässä marja- ja sienimetsällä ollut Juha Jantunen kohtasi lauantaina varsin erikoisen näyn, kun kännykkäkameraan tarttui valkoinen siili.

Erittäin harvinaisten vaaleiden siilien tavallisuudesta poikkeava väritys voi johtua joko leukismista eli synnynnäisestä muutoksesta pigmentin tuotannossa tai albinismista eli väripigmentin puuttumisesta kokonaan.

Leukistisilla siileillä epäillään olevan kaksi resessiivistä geeniä, joiden takia niillä on mustat silmät ja kermanväriset piikit. Vielä harvinaisemmilla albiinosiileillä ei sen sijaan ole lainkaan pigmenttiä. Siksi albiinojen piikit ja turkki ovat täysin valkoiset sekä iho, korvat ja nenä vaaleanpunaiset. Albiinosiilien silmät ovat punaiset.

Koska valkoiset siilit ovat Suomen metsissä hyvin epätavallisia, Suomen Siiliyhdistyksestä arvioidaan, että Iitistä löytynyt siili saattaa olla alun perin hankittu lemmikiksi.

Tähtiharrastajat odottavat pimeneviä iltoja – Mikkelissä ongelmana kärpäset

0
0

Perseidit ampuivat ilotulituksellaan eräänlaisen lähtölaukauksen tähtiharrastajien syksyyn. Tähdenlentoja kuvattiin ympäri maailmaa, niin myös Mikkelissä.

– Meillä oli hieman pilvistä, mutta saimme kolmisenkymmentä kuvaa tulipallokameroilla, Mikkelin Ursan puheenjohtaja Aki Taavitsainen sanoo.

Alkusyksyn seurantaan kokenut tähtiharrastaja antaa vinkkejä.

– Syyskuun puolessa välissä aamutaivaalla näkyy planeettoja. Siellä näkyvät Venus, Jupiter ja Marskin näkyy. Myös linnunrata näkyy nyt hienosti ja koko ajan paremmin ja paremmin.

Valo ja kärpäset riesana

Mikkelin Ursa ry järjestää tähtinäytöksiä loppusyksystä eteenpäin. Vielä tähtitorniin ei juuri ole asiaa. Mikkelin Ursan tähtitorni sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, jolloin muun muassa kauppojen valot tuovat haasteita. Toinen haaste löytyy luonnosta.

– Lämpimien kesäpäivien aikana torniin tulee olkikärpäsiä. Ne on sellaisia pieniä ja niitä on siellä miljoonia. Siinä on yksi syy, miksi sinne ei vielä halua, Mikkelin Ursan puheenjohtaja Aki Taavitsainen naurahtaa.

Ensimmäisten pakkasten myötä kärpäsongelma ratkeaa itsestään.

Keijusalamat tallentuivat

Syksyn kuvasaldo kasvoi Mikkelissä keijusalamoilla elokuun alussa (linkki Mikkelin Ursan sivuille). Keijusalamoiden tallentaminen vaatii monen asian osumisen kohdalleen.

– Pitää olla oikea etäisyys kohteeseen. Ukkosen pitää olla noin 300 kilometrin päässä. Täällä havainnointipäässä sään täytyy olla selkeä.

Mikkelin tähtiharrastajien harrastaminen on helpottunut hieman, sillä yhdistys sai Etelä-Savon kulttuurirahaston apurahan avulla hankittua uuden jalustan kaukoputkelle.

– Nyt käytössä on laadukas ja tukeva tähtikaukoputkijalusta. Meillä on 12-tuumainen kaukoputki siinä kiinni.

Kaukoputken kääntely tapahtuu tietokoneavusteisesti. Liian helppoa puuha ei vieläkään ole.

– Kyllähän siinä hirveä säätäminen on, että kaikki osuu kohdalleen. Pohjatyö on valtava. Kyllä pitää itse aika monta osa-aluetta käydä läpi, ennen kuin kuva on kädessä, Mikkelin Ursan puheenjohtaja Aki Taavitsainen tietää.

Syksyinen luonnossa liikkuminen ruokkii ajatusta omasta metsätilasta 

0
0

Metsähallituksen Laatumaasta kuitenkin rauhoitellaan, että yksinomaan metsästyskausi ei tuo mitään huippupiikkiä metsätilakauppoihin.

– Mutta toki se herättelee niitä, joille metsästys on tärkeä, sanoo myyntineuvottelija Veijo Uusitalo. Hänen mukaansa metsänomistaminen ja tilakauppoihin pääsy on pitkäjännitteisempää puuhaa.

Syksyllä ihmiset liikkuvat paljon luonnossa ja se jo sinällään voi viritellä ajatusta omasta metsäpaikasta, Laatumaassa arvioidaan.

Kaikenlaisia metsäkohteita kysellään

Lapin Metsämarkkinoissa puolestaan nähdään, että metsästyskausi on merkittävä aiheeseen sytyttäjä. Ulla Käkelä havaitsee jopa selvän piikin metsän myynneissä.

– Parhaiten menevät kaupaksi puhtaat metsätilat. Mutta tiedustellaan toki eritasoisia kämppiä ja mahdollisia rakennuspaikkojakin ja semmosia. Kaikenlaista kysellään, Käkelä sanoo.

Hänen mukaansa netti on tämän päivän kaupantekoväline. Valinnat tehdään välittäjien sivuilla.

MMM: Vanhakin Tenon sopimus parempi kuin sopimukseton tila

0
0

Suomi ja Norja ovat neuvotelleet jo kolme vuotta Tenon kalastussopimuksen uudistamisesta.

Norja harkitsee nykysopimuksen irtisanomista, jos sopimukseen ei päästä. Irtisanomisaika on yksi vuosi, siten sopimuksen kausi alkaisi vuonn 2017.

Ilman maiden välistä sopimusta noudatetaan kansallisia kalastusjärjestelyjä.  Suomen mielestä sopimukseton tila olisi huono Tenon kannalta.

Norja ja Suomi ovat yhtä mieltä siitä, että Tenon lohikantoja voi elvyttää vain nykyistä tiukemmilla kalastusrajoituksilla.

Sopimusneuvotteluissa on yhä auki rajoitusten mitoitus ja kohdentaminen.

Lahopökkelöiden jättäminen metsään kannattaa – valkoselkätikkakanta vahvistuu

0
0

Metsähallituksen, WWF Suomen ja lintutieteellisten yhdistysten valkoselkätikan seurannoissa löytyi yli 180 parireviiriä. Näistä varmistui 118 pesintää.

Pesimäalueet painottuvat vahvasti maan itä- ja kaakkoisosiin. Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta, jossa havaittiin 38 pesää. Etelä-Savossa pesiä oli 26 ja Pohjois-Karjalassa 18.

Vaikka alkukesä oli kylmä, valkoselkätikan pesintä onnistui kohtuullisesti. Pesimäkausi alkoi leudon talven jälkeen aikaisin, ja osa emoista hoivasi maastopoikueitaan jo toukokuun puolivälissä.

Tehokas metsätalous vähensi valkoselkätikan elinympäristöä, sillä lintu tarvitsee lehti- ja lahopuustoista metsää sopivan hyönteisravinnon löytämiseksi. Aktiivinen suojelutyö on kannattanut, ja valkoselkätikka on saanut pitää lahoavia puita lähellään.


Jo toinen ennätysheikko perhoskesä

0
0

Suomen ympäristökeskuksen päiväperhoseurannan mukaan useimpien päiväperhoslajien määrät ovat notkahtaneet. Ympäristökeskus kuvaa perhoskesää sanalla "surkea". Surkeuden ovat aiheuttaneet alku- ja keskikesän koleat ja sateiset säät, sillä useimpien lajien parasta lentoaikaa on kesä-heinäkuun vaihde.

Jo viime kesä oli 2000-luvun heikoin perhoskesä, joten kuoriutuvia perhosia oli nyt myös vähän. Tällä hetkellä päiväperhosia on ajankohtaan nähden hyvin, ja useimpien lajien lentokausi on jatkunut tavanomaista pidempään.

Muutokset perhosten määrässä viime vuoteen verrattuna ovat vähäisiä. Viime vuoteen verrattuna vähentyneitä lajeja on 27, ja runsastuneita 24.

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999, ja se perustuu vapaaehtoistyöhön.

Runebergin hehkuttama kansallismaisema peittyy puskiin

0
0

Helsinki–Tampere-moottoritien ja 10-tien risteyksessä sijaitseva Hattelmalanharju Hämeenlinnassa on monelle tuttu, jos ei muuten niin nimestään. Harjun kauneus sai aikanaan lumoihinsa myös kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin, joka kuvaili Hattelmalanharjun kauneutta Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Moni harjulla kävijä pettyy kuitenkin pahasti, sillä seitsemän vuotta sitten harvennettu puusto ja arvokas pähkinäpensaikko on kasvanut yllättävän paljon vuosien saatossa ja peittää nyt näköalat varsin tehokkaasti. Uutta harvennusoperaatiota tarvitaankin kipeästi.

Luonnonsuojelualuetta ei hakata miten sattuu

Metsätalousinsinööri Mika Rantonen LinnanInfran Luontopalveluista myöntää, että uusi näköalasektorien avaus on syytä pian tehdä. Kuusien ja pähkinäpensaiden nopea kasvu on yllättänyt hänetkin.

– Varmaan on syytä ottaa harjun näköalojen avaus mukaan kaupungin talviohjelmaan 2015-2016, toteaa Rantonen.

– Mitään suurempia hakkuita ei harjulla voida kuitenkaan tehdä sen arvokkaan pähkinäpensaskasvuston takia, mutta maisemaa koetetaan parantaa sektorihakkuun avulla.

Rantosen mukaan ennen harvennustöitä tehdään Hämeen ELY-keskuksen kanssa katselmus, missä päätetään mistä ja mitä puita voidaan harventaa.

– Sitten lähdetään yksittäin merkkaamaan poistettavat puut, sanoo Rantonen. Voimassa olevassa Hattelmalanharjun hoitosuunnitelmassa harvennuksien toinen suunta on Kantolaan ja toinen kaupunkiin päin.

Haasteellinen harvennustyö

Näkymien avaaminen ei ole ihan kevyt operaatio. Harjurinteen jyrkkyys asettaa työlle omat haasteensa. Koneita runkojen ja oksien ylös nostamiseksi ei voida käyttää, vaan homma on hoidettava lihasvoimin.

– Harvennuksessa syntyy paljon rojua ja törkyä, jotka täytyy hoitaa ylös käsipelillä ja vinssillä, Rantonen toteaa.

Kansanedustaja: Merimetsojen ja valkoposkihanhien metsästys sallittava

0
0

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) vaatii merimetson ja valkoposkihanhien metsästyksen sallimista. Hän on tehnyt aiheesta hallitukselle toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan lintujen luokittelemista riistalinnuiksi.

Molempien lintulajien kannat ovat kasvaneet viime vuosina ja niiden aiheuttamat haitat herättävät voimakasta keskustelua. Esimerkiksi merimetsokanta kasvoi vuodessa viidenneksen.

Valkoposkihanhet ovat herättäneet keskustelua muun muassa pääkaupunkiseudulla.

– Valkoposkihanhet valtaavat alueita ihmisiltä, ja jättävät jälkeensä jätöksiä kuin pommin levittämänä. Tämä ei enää vetele, Salonen sanoo.

Merimetsoista kiistellään

Merimetsojen suurimmat kannat ovat Salosen oman maakunnan Satakunnan ja Varsinais-Suomen edustalla Selkämerellä.

– Hallituksen tulee välittömästi ryhtyä toimeen EU:n lintudirektiivin muuttamiseksi siten, että lajit voitaisiin luokitella Suomessa riistaksi ja että niiden metsästys olisi sallittua, Salonen sanoo.

Kansanedustaja Kristiina Salosen mielestä merimetsot aiheuttavat suurta haittaa kalastukselle ja likaavat ympäristöä. Ympäristöviranomaiset ovat kuitenkin todenneet, että esimerkiksi haitta kalakannoille on kiistanalaista.

– Olen saanut yhteydenottoja niin mökkiläisiltä kuin kalastajiltakin. Esimerkiksi harrastajakalastajat ovat kertoneet, että Rauman seudulla ahvenkannat ovat nykyisin olemattomat, Salonen vakuuttaa.

Kansallispuiston vanhaa männikköä poltetaan hehtaarikaupalla

0
0

Metsän polttaminen on yksi tärkeä metsän ennallistamistoimi, jonka tarkoituksena on palauttaa aiemmin talousmetsänä ollut alue luonnontilaan.

Ennallistamispoltossa alueelle syntyy palanutta ja hiiltynyttä puuainesta, joka on välttämätöntä monille lahopuusta ja palaneesta puusta riippuvaiselle lajistolle.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Ari Lahtinen kertoo, että Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa tavoitteena on saada aikaiseksi epätasainen palojälki.

– Se tarkoittaa sitä, että osa poltettavaksi aiotusta metsästä palaa voimakkaammin, osa lievemmin.

Tarkoin valmisteltu operaatio

Alunperin Lahtinen arvioi, että maanantaina tehtävä Liesjärven mäntymetsän ennallistaminen olisi kestänyt kolmesta viiteen tuntia, mutta kuivan männikön polttaminen kestikin vain pari tuntia. Hellepäivänä polttaminen on erityisen tarkkaa puuhaa.

– Liesjärven ennallistamispolttoa on valmisteltu hyvin. Poltettavan alueen ympärille on kaivettu kujat eli otettu palava aines noin parin metrin alueelta pois niin, että tuli ei pääse leviämään.

Lahtisen mukaan puustoa on harvennettu jo viime talvena niin, että latvapaloriski on pienempi. Lisäksi ennen poltettavan alueen sytyttämistä ympäröivä metsä kastellaan, jotta tuli ei pääse leviämään.

Tulen ehdoilla, ilman turhia riskejä

Noin viisikymmentä vuotta vanhan männikön polttamiseen osallistuu kymmenen ihmistä, joista jokaisella on oma tehtävänsä ennallistamispoltossa.

– Kaksi kulkee sytyttämässä metsää ja loput kastelevat ja varmistavat, että kipinät eivät lennä ympäröivään metsään.

Metsän polttamisessa ei oteta turhia riskejä. Lahtinen kertoo, että palopaikalla toimitaan tulen ehdoilla.

– Mennään ihan sen ehdoilla, miten tuli käyttäytyy ja muutetaan suunnitelmaa aina sen mukaan eteneekö tuli hitaammin vai nopeammin.

Paljon savua joka leviää kauas

Liesjärven vanhan männikön polttamisesta tulee paljon savua, mutta kuinka paljon sitä tulee, on Lahtisen mukaan mahdotonta sanoa.

– Sankka savu saattaa levitä kauaskin jopa kymmenien kilometrien päähän ja se aiheuttaa todennäköisesti ihmetystä myös kakkostiellä.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Ari Lahtinen sanoo, että paloaluetta vartioidaan siihen saakka kunnes se on sammunut.

Perunarutto kotiviljelijöiden kiusana – leviää tuulenkin mukana

0
0

Perunarutto kiusaa kotitarveviljelijöiden maita Meri-Lapissa. ProAgria Lapin suunnitteluagronomi Ari Alamikkotervo sanoo, että kosteus ja lämpö ovat luoneet otolliset olosuhteet ruton leviämiseen.

– Olosuhteet ovat olleet semmoiset, että perunaruttoa todennäköisesti löytyy enempi tai vähempi kotitarvemailta, toteaa ProAgria Lapin suunnitteluagronomi Ari Alamikkotervo.

Rutto on siinä vaiheessa erittäin kova leviämään, kun se on iskeytynyt kasvustoon. Ainoa keino on leikata perunan varret poikki ja toivoa, että mukulat olisivat riittävän isoja, eikä rutto ei olisi päässyt runtelemaan perunoita syömäkelvottomiksi.

– Jos saastunta on oikein paha, niin mukula on ensin pinnaltaan rusehtava ja sitten koko mukula menee pilalle. Jos mukula on hyvännäköinen, niin silloin se on syötävä, Alamikkotervo kuvaa.

Maat vaihtoon ja uudet siemenet

Alamikkotervo ei missään nimessä suosittele käyttämään ruttoisia perunoita siemeneksi, koska rutto todennäköisesti tulee seuraavan vuoden satoon.

– Se on hyvin muuntelukykyinen sienitauti, joka sopeutuu ikään kuin koko ajan itsensä kannalta haastavampiin olosuhteisiin. Aina voi vain odottaa, että milloin se tulee, Alamikkotervo luonnehtii.

Perunarutto leviää tuulen mukana, mutta itiöt voivat säilyä myös maassa ja mukuloissa. Jos perunoissa on ollut ruttoa, pitäisi maa vaihtaa ja hankkia seuraavaksi kevääksi uudet siemenet.

– Loppujen lopuksi pitää toivoa, että kosteus ja lämpö eivät osuisi ruton kannalta kohdalleen. Siihenhän me ei voida muuten vaikuttaa kuin ristiä kätemme, että näin on.

Yle Perämeren Pihalla-sarjassa käsittelemme kesän mittaan erilaisia pihaan ja puutarhaan liittyviä asioita ja ilmiöitä aina maanantaisin netissä ja radiossa noin kello 17.30.

Voit osallistua sarjan tekoon lähettämällä meille puutarha-aiheisia kysymyksiä sähköpostilla osoitteeseen perameri@yle.fi.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live