Parhaillaan taivaankannella singahtelevat Perseidit ovat peräisin Swift-Tuttle-komeetasta, joka kiertää aurinkoa soikealla radalla. Komeetan rata leikkaa maapallon radan ja jättää jälkeensä pölyä.

– Kun maapallo osuu komeetan jättämään pölyvanaan, pöly putoaa maan ilmakehään ja hehkuu siellä. Siitä syntyvät Perseidien tähdenlennot, kertoo Ursan tiedottaja Anne Liljeström. 

Maksimi on torstaina 13. elokuuta aamuyöllä. Tuolloin tähdenlentoja voi hyvällä säällä bongata parhaimmillaan jopa 50 tunnissa.

Anne Liljeströmin mukaan Perseidien tähdenlentoja näkyy Suomen taivaalla Oulun korkeudelle asti, Lapissa on vielä liian valoisaa. Parhaat näkymät on eteläisessä Suomessa, jossa yöt ovat jo tarpeeksi pimeitä tähtien tiirailuun.

– Joulukuussa näkyvät Geminidit olisivat verrattavissa Perseideihin, mutta pilvipeite on silloin usein paksu. Elokuu on yleensä kirkkaampi ja siksi Perseidit on saanut hurjan maineen hyvänä tähdenlentoparvena.

Tuore teoria tähtipölystä

Havaintoja Perseidien tähdenlennoista on jo parintuhannen vuoden ajalta. Meteoriparvea on kutsuttu Euroopassa nimellä ”Pyhän Laurentiuksen kyyneleet”, joka viittaa keskiajalla kuolleeseen katoliseen pyhimykseen.

– Ennen ei tiedetty, mistä tähdenlennot johtuvat. Teoria, että ne syntyvät komeettojen radalleen jättämästä pölystä on itse asiassa melko tuore.

Perseidien tähdenlentoparvi on vuodesta toiseen melko hyvä. Jotkin ovat kirkkaita ja saattavat jättää kirkkaana hehkuvan vanan taivaalle. Toiset näyttävät hiukan punertavalle.

– Tietysti eniten näkyy vähän himmeämpiä tähdenlentoja.

Jos taivasnäytelmää tahtoo seurata, kannattaa ottaa pehmeä makuualusta mukaan ja asettua omalle pihalle tai vaikka jollekin kalliolle selälleen hyvässä seurassa.

– On hyvä laittaa lämpimät vaatteet päälle, koska maata vasten maatessa tulee nopeasti melko kylmä. Selällä maatessa pysyy niska rentona, eikä kipeydy tähdenlentoja tiiraillessa.

Seppo Lahnamaa kerää vuodessa enemmän mustikoita kuin moni eläessään. Viime vuonna hänen saaliinsa oli 440 litraa, tänä vuonna mennään 220 litrassa.

– Mustikkaa on tänä vuonna paikoin hyvin. Nyt näyttäisi olevan kangasmaiden vuosi, ja soillakin on jonkin verran, Lahnamaa sanoo.

Ergonomit ovat kiinnittäneet huomiota mustikanpoiminta-asentoihin. Ehdotuksena on ollut, että toinen polvi olisi poimiessa maassa.

– Minä menen ihan perinteisellä tyylillä. Kipeytyyhän se selkä siinä, mutta ei sitä passaa huomioida. Jos on hyvät marjapaikat, niin se on ihan sivuseikka, Lahnamaa sanoo.

Välineenä Lahnamaalla on poimuri, joka on poimittu sekin.

– Joku oli metsään jättänyt sen, ja minä otin käyttöön. Tosi ahkeran poimurin olikin jättänyt, Lahnamaa naurahtaa.

Poimuri on pienehkö.

– Ei sitä kovin isoa jaksa heiluttaa. Eikä kovin paljon marjaa kantaa metsästä pois, ei enää viitsi ottaa kuin ämpärin kerrallaan, sanoo Lahnamaa.

Lahnamaa ei ole varma pääseekö hän tänä vuonna viimevuotiseen mustikkasaaliiseensa.

– Ajattelin ottaa välillä raivaussahan ja lähteä raivaushommiin, hän selittää.

Pitkä teollinen toiminta jättää aina merkkinsä myös ympäristöön. Siinä suhteessa Pietarsaaressa Componentan metallipaja-alue ei poikkea muista samantyylisistä tehdasalueista. Osa maista on pilaantunut, mutta kaikki on puhdistettavissa, vahvistaa Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen pilaantuneiden maiden kunnostusvastaava Ilkka Närhi.

– Alueen saa putsattua ympäristön ja ihmisten terveydenkin kannalta riittävän hyvään tilaan. Tarkemmat suunnitelmat selviävät vasta, kun tiedetään, mitä tehdasalueelle rakennetaan.

Teräsyhtiön ja kaupungin järjestämällä kilpailulla onkin haettu ideoita kokonaisen uuden kaupunginosan luomiseksi. Suunnitelmissa on asuntoja, kauppoja, työpaikkoja ja jopa jalkapallostadion.

Pilaantuneet maat ovat ohjaanneet osittain erilaisten toimintojen sijoittelua alueella. Asunnoille ja esimerkiksi lasten leikkipaikoille on tiukemmat puhdistusvaatimukset kuin työkäyttöön tarkoitetuille maille, vahvistetaan Elystä. Tämä on otettu huomioon myös alueen arkkitehtikilpailussa.

Pilaantuneimmat maat löytyvät tehdasalueen itäpuolelta Itäisen Rengastien suunnalta. Ne maamassat onkin vaihdettava.

Lievästi pilaantuneet sopivat asumiseen

Pääosa tehdasalueen pilaantuneista maista on kuitenkin lievästi pilaantuneita. Se tarkoittaa, että niistä ei vuoda, valu tai haihdu mitään haitta-aineita.

– Kun alue peitetään riittävällä maakerroksella, sinne voidaan rakentaa puistoja tai vaikka jalkapallostadionin. Asunnot sijoitetaan täysin puhtaille maille, kertoo asemakaava-arkkitehti Elomaa.

Koko kunnostusoperaatio pääsee vauhtiin vasta kun alueen suunnitelmat ovat valmiit. Putsaustyöt maksaa maan omistaja eli teräsyhtiö Componenta, jonka omistuksessa noin 10 hehtaarin tehdasalue on ollut viimeiset kolmisenkymmentä vuotta.

– Hintahaarukka tarkentuu, kun tiedetään alueen käyttösuunnitelmat. Yleensä tuollaisten kohteiden kunnostus maksaa satojatuhansia euroa, hahmottelee Ely-keskuksen kunnostusvastaava Ilkka Närhi.

Tomskin yliopisto on tutkinut Länsi-Siperian pohjoisosan soita yli 20 vuoden ajan. Tänä aikana miljoonien neliökilometrien alueelle on muodostunut tuhansia uusia järviä.

Suotutkijoiden retkikuntaa johtava professori Sergei Kirpotin kuvailee muutosta yksinkertaiseksi luonnon ilmiöksi.

Ilmaston lämpeneminen sulattaa soiden alaista ikiroutaa. Auringon valoa vaikeammin läpäisevä, yleensä jäkälän peittämä suon ylin kerros vajoaa, peittyy veteen ja alkaa mädäntyä.

Tilalle tuleva vesi läpäisee auringonvaloa ja edistää ikiroudan sulamista entisestään.

Sergei Kirpotin harppoo pitkin suoaluetta ja osoittaa uusia suopusseja, joita ei ollut aiemmalla käyntikerralla. Tutkimusalue sijaitsee Jamalo-Nenetsiassa noin 400 kilometriä Surgutista pohjoiseen. 

– Kaikista näistä tulee myöhemmin järviä, hän sanoo.

Lähelle astuessa vedestä alkaa purkautua metaania isoina ryöppyinä tai pieninä kuplina.

Hiilinielusta metaanipommiksi

Länsi-Siperian suot ovat toimineet maapallon hiilinieluna tuhansien vuosien ajan. Niissä on varastoituna arviolta jopa 70 miljardia tonnia hiiltä, neljännes koko maailman maaperän hiilestä.

– Jos Amazonin metsät ovat maapallon keuhkot, niin Länsi-Siperian suot ovat sen viilentäjä, sanoo Sergei Kirpotin.

Suot toimivat edelleen entisessä tehtävässään, mutta tasapaino on alkanut järkkyä ilmaston lämpenemisen myötä. Kasvihuonepäästöjen siepparista on tullut päästölähde.

– Seuraukset näkyvät täällä jo selvästi, sanoo Kirpotin.

Maisema muuttuu entistä vetisemmäksi ja ikiroudan sulaminen vahingoittaa kaikkia rakenteita.

Länsi-Siperia on Venäjän taloudelle elintärkeää öljy- ja kaasualuetta. Teiden, rautateiden, sähkölinjojen sekä öljy- ja kaasuputkien rikkoutumiset johtuvat suurelta osin juuri ikiroudan sulamisesta.

"Pitkä kesä on meille hyväksi"

Länsi-Siperian suoalueilla Jamalo-Nenetsiassa on siellä täällä öljy- ja kaasuteollisuuteen liittyvää asutusta, pienistä kylistä suuriin, nykyaikaisiin kaupunkeihin.

Hanymein kylässä asukkaita on 5 500 ja kyläpäällikkö Adrian Leshenko on tyytyväinen kasvavasta lapsimäärästä. Katukuvassa näkyy uudehkoja kolmikerroksisia taloja ja uusia rakennetaan.

Ainoa ongelma on lyhyt kesä. Oikeastaan se kestää vain kuukauden.

Leshenko on huomannut kesän viime vuosina pidentyneen.

– Se on meille hyvä, sillä se antaa meille enemmän aikaa rakentamiseen ja korjaamiseen, hän sanoo.

Mutta kyläpäällikkökin ymmärtää, että Tomskin yliopiston tutkijoiden sanoma on vakava. Metaanipäästöt voivat olla vaarallisia ihmisten terveydelle.

– Mutta mitä voimme tehdä? kysyy Leshenko.

Soita on suojeltava

Ikiroudan sulamisesta maailman suotutkijat ovat yksimielisiä, mutta prosessin nopeudesta ei ole kyetty tekemään luotettavia ennusteita.

Tomskilaistutkijat väittävät, että ikirouta sulaa nyt ennakoitua nopeammin ja suot muuttuvat vauhdilla vesistöiksi.

Etenkin teollisuudesta ja energiankäytöstä johtuva ilmaston lämpeneminen olisi pitänyt ennustaa aiemmin, sanoo Kirpotin.

– Nyt ollaan jo liian myöhässä eikä prosessia voi kääntää takaisinpäin.

Ranskan Toulousen yliopistossa tutkijana työskentelevä Oleg Pokrovski on sitä mieltä, että ainoa keino hidastaa prosessia on suojella vielä olemassa olevia soita ja mahdollisuuksien mukaan laajentaa suoalueita.

Näin on tehty muun muassa Tomskin läheisellä Vasjuganskin suolla, jonka liittämisestä Unescon maailmanperintöluetteloon tehty alustava päätös.

Tiede kärsii politiikasta

Arktisten alueiden muutokset ovat saaneet liikkeelle tutkijoita ympäri maailmaa, Venäjän lisäksi esimerkiksi Kanadasta, Yhdysvalloista ja Pohjoismaista, myös Suomesta.

Ilmatieteen laitoksella on tutkimusasema Jakutiassa ja yhteistyö alkamassa myös Bolshevikki-saarella Taimurin pohjoispuolella.

Länsi-Siperian soilla parhaillaan liikkuva Tomskin yliopiston tutkijaryhmä tekee työtään yhteistyössä englantilaisen, ranskalaisen ja ruotsalaisen yliopiston kanssa.

Mutta monet muut yhteistyöhankkeet ovat nyt jäissä, kun tieteestä on tullut Ukrainan kriisistä johtuvan, Venäjän ja lännen välisen poliittisen kriisin sijaiskärsijä.

– Valitettavasti Venäjä on suljettu pois monista hankkeista juuri nyt, kun kansainvälistä yhteistyötä tälläkin alueella tarvittaisiin, valittelee professori Sergei Kirpotin.

Tutkimuksen rahoitukseen kriisi ei näytä vaikuttaneen. Tomskin yliopisto saa riittävästi rahoitusta Venäjän valtiolta. Se pystyy tekemään vuosittain useita tutkimusmatkoja pohjoisille suoalueille.

Marja Manninen, Yle, Jamalo-Nenetsia

Yhtiön valitus meni nurin jo Rovaniemen hallinto-oikeudessa 1,5 vuotta sitten.

Muonion kunnanvaltuusto hylkäsi tuulivoimakaavan vajaat kolme vuotta sitten. Valtuusto perusteli päätöstään sillä, että tuulivoimalat olisivat haitanneet maisemaa ja se puolestaan olisi vahingoittanut alueen luontomatkailuyrityksiä. Myös alueen asukasyhdistykset pelkäsivät tuulipuiston huonontavan asumisviiihtyvyyttä.

Wpd Finland vei asian Rovaniemen hallinto-oikeuteen ja hävittyään siellä valitti KHO:een. KHO tutki asian ja hylkäsi valituksen. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ruotsin Haaparannan saaristossa tutkitaan, voidaanko kalastajille kehittää hyljeturvallisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä.

Ruotsin radion mukaan tarkoitus on saada esimerkiksi nuottauksesta sellaista, että vanhoja kalastusmenetelmiä pystyttäisiin käyttämään myös pienissä veneissä. Hylkeiden arvioidaan aiheuttavan Ruotsissa jopa 3,7 miljoonan euron vahingot kalastukselle vuosittain.

Hylkeiden määrä Ruotsin vesistöissä on kasvanut. Ne kilpailevat samoista apajista kalastajien kanssa ja vahingoittavat pyydyksiä.

Ruotsin rannikoilla elää 40 000 – 50 000 harmaahyljettä.

Oulun keskustan läheisyydessä sijaitsevalla Tuiran uimarannalla sai hieraista silmiään tiistai-iltana, kun joessa alkoi virrata ruskeaa ainesta. Paikalla oli iltayhdeksältä vielä useita uimareita, joista iso osa keskeytti vesileikit jäi katsomaan kullanruskeiden lauttojen virtaa.

Viime päivinä kuusensuopursuruoste on värjännyt muitakin vesistöjä samaan tapaan ja esimerkiksi oululainen Turveruukki-yhtiö tiedottaa nettisivuillaan, että kuusen sienitauti sotkee vesistöjä näinä päivinä.

Turveruukin mukaan vedessä oleva kuusensuopursuruoste muistuttaa ulkonäöltään turvetta. Oulujoenkin vedessä virtasi tiistai-iltana sateen jälkeen maa- ja puuainekselta näyttävää materiaalia.

Kolea ja sateinen kesä on lisännyt kasvien sienitauteja. Etenkin Pohjois-Suomessa kuusissa on paljon suopursuruostetta, joka ei kuitenkaan tapa puita. Uimareille suopursuruoste voi aiheuttaa allergian tapaisia oireita.

Elokuun lämpimät säät ovat saaneet lehmukset erittämään runsaasti mettä. Mesi houkuttelee pölyttäjiä, kuten mehiläisiä ja kimalaisia.

– Jos seisoo tähän aikaan kesästä lehmuksen alla, puu oikein surisee, koska se on niin täynnä pölyttäjiä, kertoo mehiläistarhuri Marja Komppa.

Mehiläinen ei lehmuksen medestä ole moksiskaan, mutta kimalainen ei mesiannoksesta selviä niin helpolla. Lehmuksen mesi sisältää tanniineja, jotka eivät ole kimalaisen elimistölle hyväksi. Liiaksi nautittu mesi saa kimalaisen pökertymään ja lopulta jopa kuolemaan.

Kaikkia kimalaisia lehmuksen mesi ei tapa. Osa meden houkuttelemista kimalaisista osaa nauttia sopimatonta mettä siinä määrin, ettei se aiheuta niille ongelmia. Toiset kimalaiset ovat kuitenkin meteen menevämpiä kuin toiset.

– Eiväthän kaikki ihmisetkään kuole viinaan, kimalaisten kohdalla on vähän samanlainen meininki, toteaa hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun Ely-keskuksesta.

Osa kuolee vanhuuttaan, osa mesihimoissaan

Leinonen kertoo, että osa lehmuksien alta löytyvistä kuolleista kimalaisista voi olla vanhoja kuningattaria, joista osan elämä päättyisi luonnollisesti muutenkin loppukesästä.

– Kun on seurannut lehmuksien alla olevia otuksia, ne ovat hieman kuluneen näköisiä kavereita. Ne voivat olla niitä, jotka joka tapauksessa kuolisivat.

Mistään itsemurhasta ei kuitenkaan ole kyse.

– Siitä ei ole kysymys, että kimalaiset ajattelisivat, että nyt on vain pari viikkoa elinaikaa jäljellä, samahan tässä on vetää lehmukset, Leinonen lisää.

Kirvan jätökset tahmaavat auton

Pölyttäjien lisäksi myös kirvoille maistuu lehmuksen erittämät nesteet. Kirvojen uloste on tahmeaa eritettä ja kuten kuvitella saattaa, uloste tippuu alas lehmuksen alapuolelle. Jos auton parkkeeraa lehmuksen tykö, voi autoonsa saada tahmapeitteen.

– Auton tahma on peräisin lehmuksesta ja kirvoista. Mehiläiset ja kimalaiset ovat hyviä, sillä ne putsaavat makeaa tahnaa lehmuksesta, kertoo mehiläistarhuri Komppa.

Tahmapeitteestä ei ole syytä olla huolissaan, sillä kirvojen jätökset voi huuhdella pelkkä sadevesikin.

Reima Leinosta ja Marja Komppaa haastatteli toimittaja Esko Pulliainen.

Vaikka mustikkavuosi on ollut loistava, Luonnonvarakeskukselle on tullut tänä kesänä tieto vain yhdestä vaaleiden mustikoiden esiintymästä. Kymen Sanomien mukaan Kouvolasta on löytynyt runsaasti vaaleita mustikoita.

– Niitä on kerätty sieltä kuulemma useampi litra. Esiintymä vaikuttaa yllättävän suurelta, kertoo Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salo.

Havaintoja vaaleasta mustikasta tulee Luonnonvarakeskukselle melko harvoin – ei edes joka vuosi. Salolla on tieto 30-40 esiintymästä Suomessa 25 vuoden ajalta. Hän kuitenkin uskoo, että niitä kasvaa metsissä ilmoitettuja havaintoja enemmän.

– Monet kuvittelevat, että marjat ovat pilaantuneita. Vihertävää väriä erehdytään luulemaan homeeksi. Ei havainnoista silloin ilmoiteta.

Ahkerat marjastajat myös pitävät vaaleat apajansa mielellään salassa.

– Jos jostakin löytyy vaaleaa mustikkaa, marjat ovat yleensä seuraavanakin vuonna vaaleita. Paikka on silloin varjeltu salaisuus.

Mustikoiden vaalea väri johtuu pigmenttivirheestä. Toinen mustikoiden värivirhe tunnetaan pikimustikkana tai suutarinmustikkana. Marja on silloin musta ja kiiltävä, koska siltä puuttuu sininen vahakerros. Pikimustikat ovat kuitenkin hyvin yleisiä.

– Molempia värimuunnoksia voi käyttää kuten tavallisia mustikoita. Ne ovat täysin syötäviä.

Testissä olivat mukana perinteinen siivilän heilutteleminen ja mustikoiden veteen upottaminen. Lisäksi testattiin konepuhdistus, jossa imuriin kytketään erillinen suppilo, jonka avulla irtoroskat menevät imuriin ja marjat putoavat puhtaampina ämpäriin.

Toimittajat Marja Roiha ja Salla Syvänen testasivat marjanpuhdistusmenetelmät.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä taivaalla loistaa jopa kymmeniä tähdenlentoja. Yksi vuoden runsaimmista tähdenlentoparvista Perseidit on nyt aktiivisimmillaan. Jotkin parveen kuuluvat tähdenlennot ovat kirkkaita ja saattavat jättää kirkkaana hehkuvan punertavan vanan taivaalle. Perseidit onkin valokuvausharrastajille otollinen kohde.

Tähdenlentojen havaitseminen on sitä helpompaa, mitä pimeämpi taivas on ja mitä vähemmän on pilviä. Periaatteessa näkymät ovat parhaat eteläisessä Suomessa riittävän pimeiden öiden ansiosta. Perseidien tähdenlentoja voi nähdä taivaalla Oulun korkeudelle asti, mutta Lapissa on vielä liian valoisaa.

Perseidit ovat peräisin Swift-Tuttle -komeetasta, joka kiertää aurinkoa soikealla radalla. Tähdenlennot syntyvät kun komeetan rata leikkaa maapallon radan, ja komeetan jälkeensä jättämä pöly hehkuu maan ilmakehässä.

Parvi on saanut nimensä siitä, että sen meteorit näyttävät tulevan Perseuksen tähtikuviosta. Kuvion sijaintia ei kuitenkaan tarvitse tietää, sillä tähdenlennot leviävät ympäri taivasta. Horisonttiin ei kannata tuijottaa, vaan ennemminkin kiinnittää huomionsa taivaan laelle.

Pilvisyys vaihtelee paikallisesti

Tänä vuonna sää asettaa omat haasteensa tähdenlentojen ihailijoille ja kuvaajille. Monin paikoin sää tulee olemaan pilvinen, osin sumuinen. Sään puolesta tähdenlentojen tähyily on onnistumassa Ylen meteorologien mukaan lännessä paremmin kuin idässä. Paikalliset vaihtelut ovat suuria.

– Sadealue liikkuu Suomen poikki itään. Sitä seuraa kuivempi luoteisvirtaus, joka auttaa tähdenlentojen näkymistä, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

– Pilvisyys vaihtelee ja paikallista säätä on vaikea tässä vaiheessa ennustaa tarkkaan. Pilvisyyden etenemistä pystyy itsekin seuraamaan vaikkapa Ilmatieteen laitoksen satelliittikuvista, Borgström vinkkaa.

Tähdenlentoja saattaa nähdä jo heti pimeän laskettua, mikäli taivas on selkeä. Eniten niitä on odotettavissa torstaina 13.8. aamuyöllä, jolloin tähdenlentoja voi hyvällä säällä nähdä parhaimmillaan jopa 50 tunnissa.

Mikäli nukahtaa kesken kaiken, uutta mahdollisuutta ei välttämättä tarvitse odottaa ensi vuoteen. Parveen kuuluvia tähdenlentoja saattaa onnistua näkemään aktiivisimman vaiheen jälkeen satunnaisesti vielä parin viikon ajan.

Onnistuitko bongaamaan ohikiitävän tähdenlennon? Lähetä meille siitä kuva.

Voit lähettää kuvasi meille alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi. Kerrothan kuvan yhteydessä myös missä kuva on otettu.

Keräämme myös sosiaalisessa mediassa tunnisteella #yleperseidit jaettuja kuvia.

Muistathan, että lähettämällä kuvan alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostilla luovutat Ylelle rajoittamattoman käyttöoikeuden siihen. Yle voi muokata ja jakaa kuvia hallinnoimissaan sisällöissä. Lähetäthän vain kuvia, joihin sinulla on tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet, kuten lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä. Emme maksa julkaistuista kuvista palkkiota. Lue tarkemmat kuvajoukkoistusten pelisäännöt.

Huom. Ainoastaan lomakkeen kautta tai sähköpostilla lähetettyjen kuvien käyttöoikeudet siirtyvät Ylelle - tämä oikeuksien luovuttaminen ei siis koske Twitterissä tai Instagramissa jaettuja kuvia.

Saaliiseensa tukehtunut hauki ajautui rantaan toissa viikolla Likosenlahdella Joutsenossa.

5,6-kiloinen hauki oli napannut 1,4-kiloisen kirjolohen, jonka se oli ilmeisesti yrittänyt ahmaista kiduksiinsa. Normaalisti hauki pystyy kääntämään saaliin suussaan, mutta tällä kertaa lohi oli liian iso pala purtavaksi.

Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels kävi paikanpäällä kuvaamassa ja punnitsemassa kalat.

Tapaus ei ole yksittäinen, sillä Karels on nähnyt vastaavaa myös Salossa. Hänen mukaansa ilmiö liittyy kirjolohen istutusmäärien kasvuun. Istutetut kalat ovat hauelle helppoja saaliita.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Joutseno-lehti.

Merenkurkun maailmanperintöalueelle suunniteltu Merten talo saattaa viimein nytkähtää käyntiin. Ainakin maailmanperintöalueen palvelut paranevat, mikäli viimeisimmät suunnitelmat toteutuvat.

Raippaluodon sillan kupeessa sijaitsevan Berny'sin ravintolayrittäjän kanssa on neuvoteltu rakennuksen laajentamisesta ja Merten talon eli informaatiopisteen sijoittamisesta sinne. Rakentamaan voidaan ryhtyä talven aikana, jolloin valmista olisi jo ensi kesänä.

Ensi kesä on Merenkurkun maailmanperintöalueella juhlavuosi, kun pääsystä Unescon maailmanperintölistalle tulee 10 vuotta. Nykyinen Merten talo eli informaatiopiste toimii pienessä hirsirakennuksessa Berny'sin pihamaalla. Se avattiin Raippaluodon sillan viereen vuonna 2009. Merten Talon tarkoituksena on kertoa maailmanperinnöstä sekä alueella järjestettävistä tapahtumista ja palveluista.

Taloudellinen vaihtoehto

Sillan toiselle puolelle saareen aiemmin tehdyt massiiviset suunnitelmat on osittain pistetty jäihin. Mustasaaren kunnanjohtaja Rurik Ahlberg pitää nykyistä suunnitelmaa järkevänä ja taloudellisena.

– Taloudelliset ajat ovat ihan toiset kuin muutama vuosi sitten. Tässä suunnitelmassa on synergiaetuja yrittäjän kanssa, sanoo Ahlberg.

Kiinteistö Oy Merten talon hallituksen puheenjohtaja Erik Sjöberg sanoo, että ravintolarakennuksen nykyistä aulatilaa on myös tarkoitus kohentaa ja saniteettitiloja nykyaikaistaa. Kaksikerroksiseen laajennusosaan tulisi 250 neliötä pinta-alaa ja kattoterassi.

Saarelle virkistysalue

Aivan kokonaan saarisuunnitelmia ei ole haudattu. Uudisrakentaminen on pudotettu suunnitelmista pois, mutta saaresta aiotaan tehdä monipuolinen virkistysalue. Sinne muun muassa suunnitellaan kävelypolkuja. Hanke on kuitenkin riippuvainen saaren tieyhteydestä, joka pitäisi ensin rakentaa. 

– Siihen odotetaan EU-rahoituspäätöstä syksyn aikana, kertoo Sjöberg.

Tämän kesän hunajasato jää jopa puoleen tavanomaisesta. Etelä-Pohjanmaan mehiläishoitajien puheenjohtaja Tomi Suvanto sanoo, että kehno sato-odotus koskee koko Suomea.

– Sato tulee olemaan huono, Suvanto toteaa.

Yleensä yksi mehiläispesä tuottaa noin 30 kiloa hunajaa vuodessa, mutta nyt jäätäneen noin 15 kiloon pesältä. Syynä heikolle hunajasadolle ovat sateet, kylmyys ja pesien emottomuus.

– Vesisateet ja kylmyys ovat aiheuttaneet sen, että emojen pariutuminen ja pesien kehittyminen ovat jääneet jälkeen, Suvanto selvittää.

– Nyt on emottomia pesiä. Ne kuolevat syksyn mittaan kaikki pois.

Huonojen säiden takia esimerkiksi mettä tuottavien kasvien kukintoja on ollut normaalia vähemmän. Myös mehiläiset ovat lentäneet vähemmän kuin yleensä.

– Mehiläiset eivät lennä sateella yhtään. Kylmällä taas ne lentävät, mutta kukista ei välttämättä tule mettä, Tomi Suvanto selvittää.

Elokuun alku on ollut kuitenkin hyvää aikaa kerätä apiloiden mettä. Hyvät säät eivät silti korjaa alkukesän koleutta.

– Päivä on lyhentynyt. Aurinko laskee aiemmin ja lentoaika on lyhyempi juhannuksen aikaan verrattuna, Suvanto vertaa.

Mehiläinen vaatii noin 17 asteen lämpötilan ennen kuin se lähtee lentoon. Meden keräämiseen vaaditaan jo 20 lämpöastetta.

Viime kesänä hunajaa jäi satojatuhansia kiloja varastoon. Suvanto kuitenkin arvelee, että varastoihin jäänyt ylijäämähunaja myydään loppuun vielä tämän vuoden aikana.

Elämme elokuuta, mutta tälle vuodelle käytettävissä olleet luonnonvarat on jo kulutettu: loppuvuoden elämme yli varojemme. Tänään torstaina on maailman ylikulutuspäivä: ihmisten luonnonvarojen kulutus ylittää silloin maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja kyseisen vuoden aikana. Tiedot perustuvat Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin, joissa on paneuduttu muun muassa metsätuottoon, maatalouteen ja hiilijalanjälkeen.

Kyseistä päivää ei sinänsä voi täydellä varmuudella nimetä, mutta suunta on selvä: vuoden 2000 luonnonvarat oli käytetty 4. lokakuuta, viime vuonna 19. elokuuta ja tänä vuonna siis 13. elokuuta.

Fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttö selittää eniten maailman ylikulutuspäivän aikaistumista vuosi vuodelta. Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Ylikulutuksen seuraukset ovat maapallolla näkyvissä monin tavoin kuten makean veden puutteena, metsäkatona, kalakantojen romahduksena ja hiilidioksidin kertymisenä ilmakehään. Heikossa taloustilanteessa rahasta puhutaan paljon, ympäristöstä vähemmän. Luonnonvarojen kannalta elämme vastaavassa tilanteessa kuin sijoittaja, joka syö pääomaansa, vertaa Maailman luonnonsäätiö WWF:n Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Ympäristölle haitallisten tukien vähentäminen on hidasta

WWF:n pääsihteeri Rohweder nostaa yhdeksi tärkeimmistä poliittisista keinoista ympäristölle haitallisten tukien poistamisen ja varojen suuntaamisen energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen.

Valtion talousarviossa tälle vuodelle ympäristölle haitallisia tukia kertyy lähes kahden miljardin euron verran. Niitä ovat muun muassa dieselpolttoaineen, työkoneiden polttoöljyn ja turpeen alempi verokanta sekä teollisuuden alempi sähköverokanta.

Talousarviossa uusiutuvalle energialle varattiin tukea noin 200 miljoonaa euroa. Summa kertyy tuotantotukena syöttötariffin kautta esimerkiksi tuulivoimaloille ja metsähakevoimaloille.

Ympäristölle haitallisten tukien poistaminen ei tapahdu nopeasti, vaan vaatii pitkäjänteistä työtä ja poliittista tahtoa, kuvailee neuvotteleva virkamies Merja Saarnilehto ympäristöministeriöstä. Hän painottaa, että kyseessä on iso verokokonaisuus.

– Ristiriita on olemassa; ilmastonmuutosta yritetään hillitä ja samaan aikaan Euroopassa ja Suomessa tuetaan laajasti fossiilisten polttoaineiden käyttöä, Saarnilehto huomauttaa.

Tuoreessa budjettiesityksessä mainitaan, että muun muassa ajoneuvoveroa, jäteveroa ja lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden veroa korottamalla haalitaan kokoon kaikkiaan noin 200 miljoonaa euroa.

Budjettiesitys julkaistaan kokonaan huomenna perjantaina. Hallituksen budjettiriihi on syyskuun toisella viikolla. Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi julkaistaan 28. syyskuuta.

"Hallituksen olisi myönnettävä virheensä"

Tärkeä kysymys on se, kuinka energiaa tuotetaan 2050-luvulla. Silloin energiantuotanto on todennäköisesti hajautettua ja uusiutuva energia, kuten aurinko- ja tuulivoima, on tärkeässä osassa. Rohweder painottaa Suomen pienenä maana olevan hyvä uusiutuvan energian koemarkkina. Hän vertaa, että Suomessa tehtiin aikoinaan visionääristä politiikkaa, jotta informaatiotekniikka-alalla saatiin aikaan iso murros.

– Nyt sama olisi tehtävä energia-alalla, hän kertoo.

Rohweder kannustaa alkutaipaleella olevaa hallitusta myöntämään virheensä.

– Hallitusohjelmassa mainitaan ketteryys ja innovaatiot. Ei ole vastuullista ja ketterää johtajuutta juuttua tehtyyn päätökseen, hän viittaa ratkaisuun jatkaa ydinvoimayhtiö Fennovoiman Pohjois-Pohjanmaalle Pyhäjoelle kaavaileman ydinvoimalan lupaprosessia.

– Ydinvoima on kaukana 2050-luvun energiantuotantokeinoista, Rohweder sanoo.

Mutta poliittista uskallusta ei ole tähän mennessä ollut riittävästi maailmallakaan. Siitä kielivät muun muassa YK:n ilmastokokouksien vaisut lopputulemat. Seuraava kokous pidetään joulukuussa Pariisissa.

Kuusamon ja Suomussalmen edustajat luovuttivat 6005 nimeä sisältävän kansalaisadressin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle keskiviikkona.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kansallispuistonimityksestä kilpailevat etelärannikon Porkkala sekä Kainuun ja Koillismaan rajamailla sijaitseva Hossa. Molemmilla on vahvaa kannatusta takanaan.

Valintaa pohjustava virkamiesvalmistelu on parhaillaan käynnistymässä.

Kuusamo tukee vahvasti Hossaa

Adressin luovuttamiseen osallistunut Kuusamon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuomo Hänninen (kesk.) näkee kansallispuiston suurena mahdollisuutena kehittää Hossan ja Julma-Ölkyn aluetta kokonaisuutena.

– Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kansallispuistoksi Suomussalmella on paljon perusteita. Itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg on syntynyt Suomussalmella, ja täällä käytiin myös talvisodasta kuuluisat Raatteentien taistelut, luettelee Tuomo Hänninen.

Hossa valittiin vuoden 2011 retkikohteeksi Suomessa. Kuusamo laatii parhaillaan yleiskaavaa, jossa korostuvat viereisen Etelä-Kuusamon ja suuren kanjonijärven Julman Ölkyn virkistysarvot.

Hossan Värikalliolta ja Julmalta Ölkyltä löytyy Suomen suurimpiin lukeutuvia esihistoriallisia kalliomaalauksia.

Suomen merialueilla on tällä hetkellä runsaasti sinilevää, järvialueilla lämmin sää on saanut sinilevät kukkimaan.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan sinilevien määrä on kuitenkin varsin tavanomainen vuodenaikaan nähden. Ympäristökeskuksen mukaan sinilevähavaintoja on valtakunnallisilta järvihavaintopaikoilta yhteensä 47.

Merialueilla sinilevää on runsaimmin pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahden länsiosissa, pintalevälauttahavaintoja on myös itäiseltä Suomenlahdelta, Ahvenanmereltä sekä Selkämeren eteläosista. Rannikkoalueilla sinilevää on havaittu myös Sipoon saaristossa, Dragsfjärdenissä, Korppoon saaristossa sekä Turun ja Paimionlahden rannikoilla.

Meriveden pintalämpötila on tällä hetkellä 16–19 astetta, järvien lämpötilat vaihtelevat eteläisen Suomen noin kahdestakymmenestä asteesta Lapin noin 15 asteeseen. Suomen ympäristökeskuksen mukaan lämpötilat ovat ajankohtaan nähden tavanomaisia, joissain järvissä 1–2 astetta normaalia lämpimämpiä.

Porin Kirjurinluodossa kesäänsä viettävät riikinkukot ovat saaneet perheenlisäystä. Kasvihuoneella on onnistuttu hautomaan kahdesta munasta pienet töyhtöpäiset sisarukset. Hautomisen onnistuminen on harvinaista.

Sisarusten sukupuolta ei vielä tiedetä, mutta syksyn mittaan pitäisi selvitä, saako lintuperhe jatkokseen paljon toivotun uuden kanan.

– Linnut on jo siirretty ulkotiloihin, mutta yleisö ei vielä pääse niitä näkemään, sillä sisaruksille annetaan täydellinen kasvurauha, kertoo poikasista huolehtiva puistotyöntekijä Juuso Pohja.

Suomessa on lukuisia uhanalaisia perhoslajeja. Perhosia uhkaa muun muassa elinpaikkojen häviäminen.

Jotkut lajit tarvitsevat paahteisen, aurinkoisen ja avaran niityn, mutta nämä ovat Suomesta häviämässä. Tehokas palontorjunta on yksi uhainalaistamisen tekijöistä, metsäpalot tuhoavat rakennuksia, mutta uudistavat metsää.

Tilaa valtaavat muun muassa pajukot ja puut. Enää raivaustöitä ei tehdä samalla tavalla, koska maatalous on muuttunut. Pienille hyönteisille muutokset ovat olleet rajuja.

– Eihän tämä nyt Suomen kansantaloutta kaada, mutta arvoistahan tässä on kysymys kun suojellaan jotakin lajia, sanoo hyönteisasiantuntija Kari Nupponen.

Nupponen työskentelee hyönteisten parissa luontokonsulttifirma Faunatica Oy:ssä. Kesät kuluvat suurimmaksi osaksi ulkona.

Nytkin Nupponen on tullut Perämeren pohjukan maastoihin raivaamaan elintilaa uhanalaisille perhosille.

Vaskisukkulakoin laajin esiintymä Suomessa on Kemissä

Vaskisukkulakoi on pieni musta perhonen. Kemin esiintymän löysi  muutama vuosi sitten hyönteisharrastaja Tomi Mutanen. Vaskisukkulakoita tiedetään esiintyvän näin laajasti Suomessa ainoastaan Kemissä.

Perhonen ei tällä hetkellä kuitenkaan lentele niityllä, sen havainnoimiseksi tulee odottaa ensi kesää.

Nupposen sanoo, että vaskisukkulakoin lisäksi alueella asuu yksi Suomen uhanalaisimmista perhosista.

Torniossa junaradan varresta on löydetty kallioissulkanen, joka on näyttävä ja iso perhonen. Sen siivet ovat hapsumaiset, ikäänkuin ne olisivat rikki.

– Kallioissulkanen on veitsenterällä. Sitä ei yleensä esiinny muualla kuin tuntureilla ja ylempänä merenpinnasta. Eli se on äärimmäisen uhanalainen.

Perhosten keräily hiipumassa

Nupponen kiertää ympäri maailmaa keräämässä perhoslajeja. Hän on hiukan huolissaan pienten perhoslajien tuntemisesta tulevaisuudessa. Mies sanoo, että lajin tunnistaminen ei onnistu pelkästään katsomalla ulkoisia seikkoja.

– Ei se oikeastaan riitä, että otetaan vaan valokuva. Kyllä lajin tunnistaminen vaatii tarkkaa mikroskooppia, Nupponen miettii.

Uhanalaisten perhoslajien elinolojen suojeleminen Kemissä ja Torniossa on Lapin ELY-keskuksen tilaama työ.

Paljon suojelutyötä tehdään myös talkoilla, mutta raivaustyössä tulee tietää mitä tekee, jottei vahingossa hävitä esimerkiksi uhanalaisia kasveja.

– Moni sanoo, että tämä on tosi tärkeää työtä. Mutta kyllä ne teot puuttuvat, miettii Nupponen.

Tyynen valtameren vedet lämpenevät meren itäosissa. Yhdysvaltain kansallisen meritutkimuslaitoksen NOAA:n tutkijat ennustavat tämän perusteella, että kehittymässä olevasta El Niño -ilmiöstä voi tulla voimakkain koskaan mitattu.

NOAA julkisti uusimman El Niño -ennusteensa eilen torstaina. Sen mukaan El Niñon voimakkuus on nyt "merkittävä ja voimistumassa".

– On 90 prosentin todennäköisyys, että El Niño jatkuu pohjoisella pallonpuoliskolla talven 2015–16 ja 85 prosentin todennäköisyys, että se jatkuu alkukevääseen 2016, NOAA sanoi tiedotteessaan.

El Niño vaikuttaa eniten Tyynenmeren rantavaltioihin varsinkin päiväntasaajan alueella, mutta voimakkaaksi paisuessaan ilmiöllä voi olla rajuja heijastusvaikutuksia lähes koko maapallon säihin.

El Niño -ilmiö tarkoittaa, että hyvin lämmintä vettä keräytyy päiväntasaajan alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa Tyynenmeren rannikolle. Normaalioloissa pasaatituulet painavat vedet lähemmäs Aasiaa ja Australiaa, mutta el Niñon oloissa tuulet laantuvat.

Ilmiö tapahtuu säännönmukaisesti 2–7 vuoden välein.

Itäisen Tyynenmeren vesi voi olla jopa neljä astetta tavanomaista lämpimämää. Tämä merkitsee voimakkaita sateita ja myrskyjä Amerikan länsirannikolle. Samaan aikaan Australia ja Kaakkois-Aasia voivat kärsiä rajusta kuivuudesta.

El Niño vaikuttaa myös trooppisiin hirmumyrskyihin. Itäinen Tyynimeri kehittää lisää hirmumyrskyjä, mutta Atlantti saattaa hiljentyä. Sääilmiö nimittäin voimistaa yläilmakehän virtauksia, mikä häiritsee pyörremyrskyjen kehittymistä.

Suomi kuuluu niihin maailmankolkkiin, joihin El Niño vaikuttaa vähiten.