Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on rauhoitettu Suomessa jo 1950-luvulla. Kasvi on luokiteltu uhanalaiseksi, eikä siitä monin paikoin näy enää merkkiäkään. Suomen esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle. Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty.
Pariskunta Tamminen myöntää avoimesti tietävänsä kangasvuokon olevan rauhoitettu. He ovat aikanaan saaneet vuokon emokasvin itselleen.
– Sen suojuslehdet ovat niin partaiset ja harmaan villan peitossa, että jotenkin se jo yksistänsä aivan liikuttaa, kuvailee uhanalaista kangasvuokkoa lapualainen Aili Tamminen.
Aili ja Seppo Tamminen ovat eläkkeellä olevia puutarhureita, joiden puutarhassa kasvaa jos jonkinlaista kokeilua. Jo pitkään kukkapenkistä on löytynyt kangasvuokkoa, nyt siemeniä on idätetty kasvihuoneessa.
– Se vaan käy sillä tavalla, että mistä saadaan siemeniä, niitä kokeillaan kylvää. Haastetta on siinä, saako sen itämään. Se on se ensimmäinen onnistuminen, kun se orastuu. Taimivaihe on monen kasvin kohdalla erinomaisen vaikea ja hankala, selventää kasvi-innostustaan Seppo Tamminen.
Nyt odotellaan juurien vahvistumista
– Kangasvuokon siemenet on kerätty tuolta meidän penkistä ja kylvetty laatikkoon. Ne ovat olleet kylmäkäsittelyssä ulkona ja sitten siirretty kasvihuoneeseen itämään. Nyt ne on koulittu ruukkuun, kertoo Seppo Tamminen.
Taimet kaivetaan syksyllä maahan, kunhan ne vielä vahvistuvat ja kasvattavat juuriaan.
– Varmaan jonkun verran verran taimia istutetaan tuonne meidän puutarhan puolelle, mutta ehkä niitä jää vähän ylikin, ja sitten joku onnellinen voi niitä saada, Aili Tamminen lupailee.
Pariskunta on melko luottavainen, että kangasvuokon taimet menestyvät – kokemusta on.
– Uskon, että nämä taimet talvehtivat hyvin. Talvehtiminen sujuu, jos kasvupaikka valitaan sillä tavalla, ettei siihen kerry vettä, eikä pääse jäätä tulemaan, Seppo Tamminen ohjeistaa.
– En minä niin hirveästi kangasvuokkoa jännitä. Meillä on paljon uutuuskasveja, joita me ei tunneta ennestään. Niitten kohdalla on aina vähän sellaista jännitystä – tuo kangasvuokko nyt on sentään nähty aiemminkin, Aili Tamminen naurahtaa.
Laki kieltää kokeilut
Rauhoitetun kasvin minkä tahansa osan talteen ottaminen ja käyttäminen on kielletty. Asetus ei myöskään tee eroa ns. villinä luonnossa tai omalla hoidetulla pihamaalla kasvavien rauhoitettujen kasvien välillä.
– Lain silmissä rauhoitetun kasvin siementen ottaminen ja istuttaminen on väärin, eikä siihen löydy poikkeuksia, sanoo lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Ympäristöministeriöstä.
Ministeriön asiantuntija sanoo kuitenkin, että eläkeläispariskunnan rike on pieni.
– Vaalimistarkoituksessa tehty idättäminen ja istuttaminen omalle maalle kuulostaa tässä kohtaa erittäin vähäiseltä asialta. Suosittelisin kuitenkin, että kangasvuokon elinolosuhteita edistettäisin siellä luonnossa, neuvoo lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen.
Tämän tyyppisistä rauhoitusasetusta koskevista rikkeistä ei Korpelaisen mukaan juurikaan ole nostettu rikossyytteitä, mutta samalla hän nostaa esille asian vakavamman puolen:
– Jos mukana on kaupallinen tarkoitus, muuttuu asia ankarasti tuomittavaksi. Samoin vakavampana pidetään, jos rauhoitettuja kasveja kootaan laajasti keräilytarkoituksessa, valottaa lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Ympäristöministeriöstä.
Huoli myös muista luonnonkasveista
Seppo Tamminen on päättänyt kantaa vastuun, mikäli hänen harrastuksensa kangasvuokon parissa johtaa ongelmiin.
– Täysin järjetöntä, ettei uhanalaista kantaa saa elvyttää viljelemällä. Teemme tätä hyvällä tarkoituksella ja kukat jäävät omaan käyttöön omille maa-alueille, kritisoi Seppo Tamminen.
Aili ja Seppo Tamminen ovat huolissaan myös muista perinteisistä luonnonkasveista, jotka ovat harvinaistuneet tai jo hävinneet.
– Kämmekät! No marjakämmekkä nyt pärjää, mutta muiden kämmeköiden kohdalla saa huolta kantaa, Aili Tamminen sanoo ja Seppo jatkaa:
– Kissankäpälä on erinomaisen uhanalainen. Se on sellainen valkoinen tai hiukan punertava ja muistuttaa kissankäpälää. Sellainen matala, pieni ketokasvi, jota näillä luonnonlaitumilla, kivien juurilla ennen kasvoi.
Tammiset uskovat, että joitakin lajeja voitaisiin saada elvytettyä, mutta työtä se vaatii.
– Ehdottomasti kasvien luontaisia kasvupaikkoja täytyisi elvyttää ja raivata sellaisia alueita, joissa niiden on tiedetty viihtyvän. Taimia pitäisi myös jostakin saada. Kun joku laji on hävinnyt jo monia vuosia sitten, niin voi olla, ettei maaperästäkään enää löydy sen siemeniä, Seppo Tamminen pohtii.