Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Märkä maa ei kanna koneita – jopa puolet pohjoisen hakkuista siirtyy

0
0

Pohjois-Suomen paperi- ja sellutehtaat käyvät täysillä eikä puun saanti ole kangerrellut huolimatta ennätyssateisesta kesästä.

Ostopäällikkö Lauri Peteri Stora Enson Pohjois-Suomen hankinta-alueelta vahvistaa, että puuta on saatu tehtaille tasaisesti ja korjuu pyörii nyt tukkipuun ehdoilla.

Töitä järjestellään uudelleen

Jos ei sateisen kesän vaikutus heijastukaan vielä teollisuuden puun saatavuuteen niin maastossa tilanne on toinen.

Alkukesä on ollut melkoista palapeliä hakkuiden suunnittelun suhteen. Lounais-Lapissa tälle kesälle suunniteltuja harvennushakkuita on jäänyt tekemättä aiemmilta vuosilta tutuilla alueilla, kun maasto ei ole yksinkertaisesti kantanut raskasta korjuukalustoa.

– Leimikoille on toistaiseksi päästy, mutta useasta leimikosta on osa jäänyt hakkaamatta, kun normaalisti työ olisi tehty loppuun samantien, toteaa alueneuvoja Ilkka Ronkainen Länsi-Pohjan metsänhoitoyhdistyksestä.

Tämä tarkoittaa sitä, että kesäleimikoiden hakkuita siirtyy nyt tuonnemmas ensi talvelle, mutta siellä on puolestaan vastassa tukku viime talvelta siirtyneitä rästitöitä, kun lauha talvi viivästytti puunkorjuuta.

– En muista toista samanlaista kesää ihan muutaman viime vuoden ajalta. Tällä hetkellä kesäkorjuukohteet ja kesäkulkuiset tiet ovat siinä kunnossa, että esimerkiksi kuljetuksia joudutaan rajoittamaan, sanoo Ronkainen.

Turhia riskejä kaihdetaan

Puutavara-auton kuljettaja Janne Vuolukka tekee kuormaa, jonka määränpää on Kalixissa Pohjois-Ruotsissa. Hakkuutyömaalta on tullut puuta tasaisena virtana, mutta osa alueesta jätetään sittenkin odottamaan talvea.

– Olosuhteet on paljon haastavammat kuin edelliskesinä, mutta me on pärjätty ilman suurempia rikkoutumisia ja kiinnijäämisiä. Jos ajaa harkiten autoa ja tiestöä säästäen, niin kyllä pärjää, luonnehtii Vuolukka.

Vaikka hakkuutyömailla ja puukuljetuksissa eteen tulleet vaikeudet eivät vielä näy teollisuuden puunhankinnassa, on tieverkon rappeutumisella kauaskantoiset vaikutukset ja se teollisuudessa tiedetään.


Eläkeläispuutarhurit elvyttävät uhanalaista kangasvuokkoa

0
0

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on rauhoitettu Suomessa jo 1950-luvulla. Kasvi on luokiteltu uhanalaiseksi, eikä siitä monin paikoin näy enää merkkiäkään. Suomen esiintymät keskittyvät erityisesti Salpausselkien harjuvyöhykkeelle. Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty.

Pariskunta Tamminen myöntää avoimesti tietävänsä kangasvuokon olevan rauhoitettu. He ovat aikanaan saaneet vuokon emokasvin itselleen.

– Sen suojuslehdet ovat niin partaiset ja harmaan villan peitossa, että jotenkin se jo yksistänsä aivan liikuttaa, kuvailee uhanalaista kangasvuokkoa lapualainen Aili Tamminen.

Aili ja Seppo Tamminen ovat eläkkeellä olevia puutarhureita, joiden puutarhassa kasvaa jos jonkinlaista kokeilua. Jo pitkään kukkapenkistä on löytynyt kangasvuokkoa, nyt siemeniä on idätetty kasvihuoneessa.

– Se vaan käy sillä tavalla, että mistä saadaan siemeniä, niitä kokeillaan kylvää. Haastetta on siinä, saako sen itämään. Se on se ensimmäinen onnistuminen, kun se orastuu. Taimivaihe on monen kasvin kohdalla erinomaisen vaikea ja hankala, selventää kasvi-innostustaan Seppo Tamminen.

Nyt odotellaan juurien vahvistumista

– Kangasvuokon siemenet on kerätty tuolta meidän penkistä ja kylvetty laatikkoon. Ne ovat olleet kylmäkäsittelyssä ulkona ja sitten siirretty kasvihuoneeseen itämään. Nyt ne on koulittu ruukkuun, kertoo Seppo Tamminen.

Taimet kaivetaan syksyllä maahan, kunhan ne vielä vahvistuvat ja kasvattavat juuriaan.

– Varmaan jonkun verran verran taimia istutetaan tuonne meidän puutarhan puolelle, mutta ehkä niitä jää vähän ylikin, ja sitten joku onnellinen voi niitä saada, Aili Tamminen lupailee.

Pariskunta on melko luottavainen, että kangasvuokon taimet menestyvät – kokemusta on.

– Uskon, että nämä taimet talvehtivat hyvin. Talvehtiminen sujuu, jos kasvupaikka valitaan sillä tavalla, ettei siihen kerry vettä, eikä pääse jäätä tulemaan, Seppo Tamminen ohjeistaa.

– En minä niin hirveästi kangasvuokkoa jännitä. Meillä on paljon uutuuskasveja, joita me ei tunneta ennestään. Niitten kohdalla on aina vähän sellaista jännitystä – tuo kangasvuokko nyt on sentään nähty aiemminkin, Aili Tamminen naurahtaa.

Laki kieltää kokeilut

Rauhoitetun kasvin minkä tahansa osan talteen ottaminen ja käyttäminen on kielletty. Asetus ei myöskään tee eroa ns. villinä luonnossa tai omalla hoidetulla pihamaalla kasvavien rauhoitettujen kasvien välillä.

– Lain silmissä rauhoitetun kasvin siementen ottaminen ja istuttaminen on väärin, eikä siihen löydy poikkeuksia, sanoo lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Ympäristöministeriöstä.

Ministeriön asiantuntija sanoo kuitenkin, että eläkeläispariskunnan rike on pieni.

– Vaalimistarkoituksessa tehty idättäminen ja istuttaminen omalle maalle kuulostaa tässä kohtaa erittäin vähäiseltä asialta. Suosittelisin kuitenkin, että kangasvuokon elinolosuhteita edistettäisin siellä luonnossa, neuvoo lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen.

Tämän tyyppisistä rauhoitusasetusta koskevista rikkeistä ei Korpelaisen mukaan juurikaan ole nostettu rikossyytteitä, mutta samalla hän nostaa esille asian vakavamman puolen:

– Jos mukana on kaupallinen tarkoitus, muuttuu asia ankarasti tuomittavaksi. Samoin vakavampana pidetään, jos rauhoitettuja kasveja kootaan laajasti keräilytarkoituksessa, valottaa lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Ympäristöministeriöstä.

Huoli myös muista luonnonkasveista

Seppo Tamminen on päättänyt kantaa vastuun, mikäli hänen harrastuksensa kangasvuokon parissa johtaa ongelmiin.

– Täysin järjetöntä, ettei uhanalaista kantaa saa elvyttää viljelemällä. Teemme tätä hyvällä tarkoituksella ja kukat jäävät omaan käyttöön omille maa-alueille, kritisoi Seppo Tamminen.

Aili ja Seppo Tamminen ovat huolissaan myös muista perinteisistä luonnonkasveista, jotka ovat harvinaistuneet tai jo hävinneet.

– Kämmekät! No marjakämmekkä nyt pärjää, mutta muiden kämmeköiden kohdalla saa huolta kantaa, Aili Tamminen sanoo ja Seppo jatkaa:

– Kissankäpälä on erinomaisen uhanalainen. Se on sellainen valkoinen tai hiukan punertava ja muistuttaa kissankäpälää. Sellainen matala, pieni ketokasvi, jota näillä luonnonlaitumilla, kivien juurilla ennen kasvoi.

Tammiset uskovat, että joitakin lajeja voitaisiin saada elvytettyä, mutta työtä se vaatii.

– Ehdottomasti kasvien luontaisia kasvupaikkoja täytyisi elvyttää ja raivata sellaisia alueita, joissa niiden on tiedetty viihtyvän. Taimia pitäisi myös jostakin saada. Kun joku laji on hävinnyt jo monia vuosia sitten, niin voi olla, ettei maaperästäkään enää löydy sen siemeniä, Seppo Tamminen pohtii.

Kuusamon häirikkökarhulla ei ollut raivotautia

0
0

Nuori uroskarhu aiheutti vaaratilanteen kolmilapsiselle perheelle ja rikkoi paikkoja kuusamolaismökin pihapiirissä viikko sitten maanantaina.

Karhu ei paennut varoituslaukauksiakaan ja se jouduttiin lopulta tappamaan.

Karhu toimitettiin ensin tarkempiin tutkimuksiin Eviran Oulun yksikköön, jossa otettu rabies-näyte raivotaudin varalta tutkittiin Helsingissä. Näytteestä ei kuitenkaan löytynyt merkkejä raivotaudista.

Erikoisinta karhussa oli sen voimakkaasti kuluneet hampaat, jotka herättivät epäilyn häkkieläimestä. Erikoistutkija Minna Nylundin mukaan huonot hampaat viittaavat metallin puremiseen, mutta missä ja mitä metallia karhu olisi purrut sitä ei tiedetä.

Noin 70-kiloinen uroskarhu riehui maanantaina 20.7. Kuusamossa mökin pihapiirissä, jossa oli myös kolmilapsinen perhe. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta muun muassa auton konepelleille noussut karhu ehti rikkoa paikkoja ennen kuin se ammuttiin.

Noussut vesi hävitti luodon kaikki pesät – kolea kesä lintujen kiusana jo toisena vuonna peräkkäin

0
0

Kuluvasta kesästä on tulossa kylmin Suomessa 59 vuoteen. Lämpötila on noussut koko maassa yli 20 asteen vain 37 päivänä.

Kylmyys ja kosteus näkyy myös lintumaailmassa nyt jo toisena peräkkäisenä.

– Lumeton talvi ja tuulisen kylmä kevät tarkoittavat, että hyönteisiä ei ole riittänyt linnuille ravinnoksi. Tilanne on vaikea, sanoo kotkalainen luontoasiantuntija Urpo Koponen.

Koponen on aktiivinen lintujen rengastaja ja linnunpönttöjen rakentaja. Hän kävi alkuviikosta tarkastamassa pönttöjä Kotkan Suulisniemessä. Kuolleita poikasia löytyi muun muassa tervapääskyn pesistä.

Koposella on pitkä lista lintulajeista, joille tämä kesä on ollut vaikea.

– Leppälintuja, räystäspääskyjä, tervapääskyjä, harmaasieppoja ja kivitaskuja on ollut hyvin vähän tänä vuonna, luettelee Koponen.

Vesi korkealla

Vesi on ollut rannikolla korkealla, joka on puolestaan haitannut vesilintujen pesintää. Koponen kertoo läheisestä luodosta, jossa pesi runsaasti tiiroja, naurulokkeja sekä sotkia. Noin 30 senttiä noussut vesi riitti hävittämään kaikki luodon pesät, harmittelee Koponen. Yleensä vesi alkaa nousta vasta juhannuksen jälkeen, mutta se nousi jo vappuna.

Paljon tunteita herättävän merimetson kanta näyttää tasaantuvan, kannat vähenevät nyt viidettä vuotta peräkkäin. Kannan huippu on saavutettu myös valkoposkihanhen osalta. Vaikka kylmyys on verottanut pesintää, ovat muutamat lajit menestyneet hyvin tänä vuonna.

– Harmaa- ja merilokeilla ei ole ollut mitään ongelmia. Samoin kottarainen pärjää kylmemmässäkin. Tuulihaukka syö myyriä, mutta on onnistunut korvaamaan sen esimerkiksi rastaanpoikasilla, kertoo Urpo Koponen.

Smolttiruuvi pyydysti tuhansia merivaellukselle lähteneitä taimenia

0
0

Uhanalaisen meritaimenen vaelluspoikaspyynnistä Vantaanjoella on saatu lupaavia tuloksia. Kala- ja vesitutkimus Oy:n mukaan joesta ui merelle kevään ja alkukesän aikana noin kaksituhatta vaelluspoikasta.

Määrää voidaan pitää tutkimusjohtaja Ari Haikosen mukaan hyvänä.

– Vantaanjoessa on ollut hyvää taimenen luonnollista lisääntymistä, mutta ei ole ollut tarkkaa tietoa siitä kuinka paljon luonnonkudusta syntyneitä poikasista vaeltaa mereen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää paljonko Vantaanjoki tuottaa luonnonkudusta peräisin olevia meritaimenenpoikasia.

– Joku pitää tulosta hyvänä. Joidenkin mielestä määrä on vähäinen suhteessa joen poikastiheyksiin. Toisaalta, jos ajatellaan taimenen vaelluskäyttäytymistä, niin se ei ole niin yksiselitteistä kuin lohella, koska osa taimenista jää asumaan jokeen eikä vaella ollenkaan merelle, Haikonen selittää.

Poikastiheyksien selvittäminen tällä hetkellä on täysin sähkökoekalastusten varassa.

Kalojen tarkka reitti vaatii lisäselvityksiä

Tutkimusta tehtiin poikasille vähemmän vaarallisessa joen itäisessä kalatieuomassa. Läntiseen uomaan eksyneet taimenet joutuvat puskemaan läpi Vanhankaupunginkosken voimalaitoksesta. Haikonen toivoo tutkimukselle jatkoa, jotta vuosia voitaisiin vertailla keskenään objektiivisesti sekä kalojen reittejä voitaisiin selvittää paremmin.

– Kaloihin olisi hyvä kiinnittää myös radiolähetin, jotta nähdään kumpaa uomaa kalat käyttävät. Nyt tiedetään itäuomaan vaeltaneiden kalojen reitti. Oletus on, että toista uomaa pitkin menee kaloja myös, mutta määriä ei tiedetä.

Haikonen jatkaa, että tutkimukset paljastivat se, että noin 70 prosenttia joen vedestä menee patouomaan keväällä.

– Kalamäärien jakautumista tämä ei suoranaisesti kerro. Siihen vaaditaan tarkempia selvityksiä, Haikonen lopettaa.

Vaelluspoikaspyynnin rahoitti Helsingin kalastusalue ja Uudenmaan Ely-keskus.

Viljelijät huutavat aurinkoa apuun, jotta sato pelastuisi

0
0

Lammilainen maanviljelijä Ari Ojamäki astelee ohrapellolla kulmat hieman kurtussa.

Juuri tässä kohdassa maa on hyvää hikevää hietamaata, joten ohra ei ole sateista kovin paljoa kärsinyt. Kaikissa paikoissa ei tilanne kuitenkaan ole näin hyvä.

– Notkelmissa ja savipohjaisilla mailla ohra on mennyt jo keltaiseksi, harmittelee Ojamäki.

– Ohra on sateelle herkkä, siinä on juuret niin pinnassa. Vehnä kestää paremmin, kertoo Ari Ojamäki ja osoittaa peltotien toisella puolella olevaa kevätvehnäpeltoa. Se näyttää silminnähden hyväkuntoiselta.

Puinnit siirtyvät syksyyn

Vaikka loppukesä olisi vähäsateinen, päästään Hämeessä tuskin puinteihin ennen syyskuuta.

– Myöhäiseksi menee, se on varmaa. Syyskuulle mentäessä riskit kasvavat. Jos puinnin aikana on kosteaa, menee paljon rahaa viljan kuivattamiseen, miettii lammilaisviljelijä Ari Ojamäki.

Ojamäkien tilalla kasvatetaan kevätvehnää, perunoita ja mallasohraa.

– Toivottavasti saadaan mallasohraa. Jos sateet jatkuvat, voi ohran sato olla liian heikko maltaaksi. Sitten se menee rehuksi, josta rahaa tulee paljon vähemmän, selittää Ojamäki viljelijän riskejä.

Peruna on tänä kesänä ilman rupia

Maarit Ojamäki pakkaa perunoita kauppaan vietäväksi kerrankin ulkosalla. Siihen antaa mahdollisuuden harvinainen aurinkoinen sää. Ojamäkien perunat menevät suoraan pellolta kauppaan ilman välikäsiä.

– Peruna menee lähikauppoihin. Aamulla nostetaan, päivällä pakataan ja iltapäivällä se voi olla jo asiakkaan ruokapöydässä, todellista lähiruokaa, kehuu Ojamäki.

Perunasato on sateista ja kylmistä säistä johtuen niukka, mutta sateesta on yksi hyvä puoli.

– Sateella perunaan ei juuri tule rupia. Perunat ovat isoja ja hyvälaatuisia, iloitsee viljelijäpariskunta Maarit ja Ari Ojamäki.

Mansikanpoimijoiden viisumit vanhenivat satoa odotellessa

0
0

Mansikkasatoa kypsyy tasaiseen tahtiin Itä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa satokausi on vasta alkanut.

Satokauden arvioidaan jatkuvan pitkälle elokuuhun, mikäli säät suosivat. Heinäkuun alun hyvät satoennusteet ovat kuitenkin synkentymässä toistuvien sadekuurojen myötä. Harmaahome on jo alkanut pilata satoa viileästä säästä huolimatta.

Mansikanviljelijä Maritta Salmi Räihän tilalta Konginkankaalta toteaa, että mansikkasadosta on tulossa kohtalainen, tosin se riippuu ratkaisevasti keleistä.

– Ei tarvita kuin muutama kunnon sade- tai raekuuro, niin kausi loppuu sitten siihen. Loppukauden marja ei kestä samalla tavalla sadetta kuin alkukauden marja.

Tilan emännän toiveissa olisi sopiva sää, ei liian kuumaa, mutta kuitenkin aurinkoinen. Ja tuulikin saisi vähän puhallella.

Poimintakausi pitää ennustaa jo talvella

Jos satokausi jatkuu ennusteen mukaisesti pitkälle elokuuhun, loppusadon poiminen muodostuu ongelmaksi.

– Osalta poimijoista viisumien voimassaolo loppuu. Se on vaikeaa, kun viisumianomukset pitää laittaa Petroskoihin jo helmi-maaliskuussa, ja silloin pitäisi tietää, milloin on töitä tarjolla, Maritta Salmi sanoo.

Räihän tilalla muutamat poimijat voivat viisumin puolesta olla töissä niin kauan kuin tarvetta on, mikä varmistaa loppusadon talteen saamisen.

– Pärjäämme hätätilassa parilla kolmella poimijalla, mutta pitkää päivää se tietää.

Saisiko suomalaisia poimijoita houkuteltua pelloille, jos venäläiset poimijat joutuisivat lähtemään?

– Kyllä täältä saisi joitakin poimijoita kokoon, mutta koulu alkaa niin aikaisin, että se tulee sitten ongelmaksi, Salmi toteaa.

Virpi Kotilainen haastatteli Räihän mansikkatilan emäntää Maritta Salmea.

Iso osa Lapin viljasadosta hukkui

0
0

Suurin osa Lapin viljasadosta uhkaa jäädä pellolle. Suurin syyllinen on kylmän kolea kesä ja runsaat sateet. Monilla pelloilla on ollut liian märkää ja kasvusto on hukkunut. Jäljelle on jäänyt kellastuneita kitukasvuisia korsia.

– Kyllä tämä kesä on ollut oikea katovuosi, maanviljelijä Jorma Kaasila Yli-Kaasilan tilalta Tervolasta harmittelee.

Viljasadon huono menestys sai alkunsa jo toukokuussa. Kylvötyöt venyivät kesäkuulle, koska maa oli liian märkä kylvämiseen. Kesä jatkui koleana ja kasvu jäi reilusti jälkeen tavanomaisesta. Pro Agrian mukaan kasvukausi on nyt noin 10 päivää myöhässä tavanomaisesta.

Tuleeko puitavaa?

Lapissa viljellään ohraa ja kauraa. Ihanteellinen sää viljan kasvuun on sopivan lämmin ja kostea, sillä viljat eivät kestä runsasta sadetta tai paahtavaa hellettä. 20 astetta on riittävä lämpötila.

Yli-Kaasilan tilalla kasvatetaan ohraa maitokarjalle rehuksi. Vilja pitäisi saada puitua elokuun puoleen väliin mennessä. Puintityöt voidaan kuitenkin aloittaa vasta syyskuun puolella. Vielä ei ole varmaa, ehtiikö vilja edes kypsyä, jotta se voidaan puida.

Surkean sadon vuoksi ensi talven rehut joudutaan ostamaan.


Kohuttu teurasjätteen kaatopaikka viranomaisten syynissä

0
0

Parikkalan ja Kiteen rajalta löytyi keskiviikkona 22.7.2015 pitkään aikaa toiminut teurasjätteen kaatopaikka. Ojaan oli kipattu ainakin sian, naudan ja lampaan teurasjätettä.

Paikalla oli valtavia määriä haisevia ja mätäneviä pääkalloja, nahkakasoja, sorkkia, lapaluita ja muita ruhon osia.  Haju paikalla oli ällöttävä. Kärpäsiä oli tuhansittain ja korpit raakkuivat puissa. Villieläimet olivat raahanneet teurasjätettä pitkin lähimetsiä.

Viranomaisten valvontakäynti

Tiistaina 28.7.2015 teurasjätteen kaatopaikka on toisen näköinen kuin vielä viikko sitten. Tapauksen tultua julkisuuteen jäteojassa olleet ruhon kappaleet oli peitetty ja oja tasoitettu. Lähimetsässä on edelleen pääkalloja ja lampaan taljaksi hädin tuskin tunnistettavia nahkaläjiä. Haju on miedontunut. Kärpäsiä on edelleen, mutta ei niin paljon kuin viikko sitten.

Tänään tiistaina teurasjätealueeseen sekä epäiltyyn teurastamoon kävivät tutustumassa elintarviketutkimusvirasto Eviran ylitarkastaja Tuomas Haltiala sekä Imatran seudun ympäristötoimen valvontaeläinlääkäri ja ympäristöinsinööri.

– Yritimme koota eri tiedoista palasia, joita sitten myöhemmin laitamme yhteen ja yritämme saada kokonaiskäsityksen asiasta, kertoo Haltiala.

Haltiala ei muista omalta työuraltaan vastaavaa tapausta kuin mitä Parikkalasta löytyi.

Evira päättää torstaina, miten tapauksen tutkinta jatkuu.

Norjan ministeri kirjelmöi Tenon lohikiistasta ympäristöministeri Tiilikaiselle

0
0

Norja ja Suomi ovat neuvotelleet rajajokensa Tenon kalastussopimuksen uudistamisesta tuloksetta kolme vuotta. Kiistaa on millaisilla uusilla rajoituksilla villilohen pieneneviä kantoja pitäisi suojella.

Norjassa on sikäläisen vastuuministerin Tine Sundtoftin mukaan laaja yksimielisyys, että nykyinen kalastussopimuksen mukainen kalastus on vastoin kestävää lohenkalastusta ja paikallisen väestön oikeuksia ja etuja, kertoo NRK. Norjassa on arvosteltu Suomen puolen kasvanutta matkailukalastusta.

– Lohikantojen tila, kuten varmasti tiedät, on hyvin huolestuttava, kirjoittaa Sundtoft Tiilikaiselle, siteeraa NRK.

Norjan ministerin mukaan Norjan ensisijainen tavoite on yhä sopimuksen uudistaminen, mutta valmius sopimuksen irtisanomiseen on myös olemassa. Jos valtiosopimusta ei uudistettaisi, molemmat valtiot alkaisivat säännellä Tenon kalastusta omilla jokipuoliskoillaan vuonna 2017. 

Ympäristöministeri Tiilikaisen erityisavustajan Jukka-Pekka Katajan mukaan kirje Norjan ministeriltä on tullut ja NRK:n tiedot sisällöstä pitävät paikkansa.  Tenon sopimuksesta keskustellaan poliittisella tasolla Suomen ministerin erityisavustajan ja Norjan ministerin valtiosihteerin tapaamisessa elokuun lopulla Helsingissä.

SYKE: Vedet nousussa Lapin joissa

0
0

Kemijärven pinta on suunnilleen vuodenajan tavanomaisella korkeudella. Kemijoki Oy:stä kerrotaan, että vesitilanne on tänä kesänä parempi kuin vuosiin.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan lähipäivien sateet nostavat virtaamia Lapissa. Etelä-Lapissa monien järvien vedet ovat korkeammalla kevään ja sateisen alkukevään ansiosta. Miekojärven Tengeliöjoen vesistössä arvioidaan laskevan tavalliselle tasolleen vasta syyskuussa. Myös Simojärven pinta pysyy tavanomaista korkeammalla loppusyksyyn saakka.

Pohjois-Lapissa Inarijärven vedenkorkeus laskee elokuun puolivälissä tavanomaiseen korkeuteen ja lasku jatkuu talveen asti, arvioi ympäristökeskus vesitilannekatsauksessa.  

Metsäkanalinnuille halutaan lisää elinympäristöjä talousmetsien hallitulla hoitamattomuudella

0
0

Maanomistajien halutaan innostuvan riistapohjaisesta metsänhoidosta. Käytännössä tämä tarkoittaisi siirtymistä tehometsänhoidosta pykälää tai paria kevyempiin menetelmiin.

Vireillä olevalla Riistametsä-hankkeella halutaan edistää metsäkanalintu- ja metsähanhikantojen säilymistä sekä turvata metsäluonnon monimuotoisuus ja tulevaisuuden metsästysmahdollisuudet.

Parhaillaan selvitetään maanomistajien osallistumishalukkuutta.

– Kyse on siitä, että tavallisissa talousmetsissä saadaan sovitettua yhteen puuntuotanto ja metsäkanalintujen sekä metsähanhien elinympäristö, sanoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen.

Tämä tarkoittaisi Alhaisen mukaan hallittua hoitamattomuutta.

– Jätetään paikoin muutama alikasvoskuusi ja suositaan sekametsiä, siellä jo metsopoikueet pärjää, tarkentaa Alhainen.

– Metsäkanalinnuille sopiva metsä on mitä mainiointa mustikan kasvualuetta, kuvailee Mikko Alhainen.

Soiden ennallistaminen keinolistalla myös

Lapin kolmion alueella on mahdollista myös ennallistaa heikkotuottoisia ojitettuja soita.

– Ojat tukkoon ja metsä ylös, ehkä jonain päviänä siellä tepastelee metsähanhipoikue, sanoo Mikko Alhainen.

Mikäli hanke saa EU-rahoituksen, niin soita kunnostetaan parin tuhannen hehtaarin verran.

– Merkittävä osa voisi olla Lapin kolmion alueella, riippuu miten tietoa hyvistä kohteista saadaan.

Metsänomistajilla on elokuun loppuun asti aikaa ilmoittaa esittää kunnostamistarpeessa olevia elinympäristökohteita. Kohde-esitys ei tässä vaiheessa ole sitova.

Mikäli Riistametsä-hanke saa rahoituksen, valitaan ehdotuksista sopivimmat mallikohteet.

Helsinkiläispoika ja karhu kohtasivat suositulla retkeilyalueella: "Syke oli kova"

0
0

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Saivokeron rinteellä tehtiin tiistain vastaisena yönä karhuhavainto.

Karhun näki helsinkiläinen Ville Koskelainen, joka on parhaillaan isosena helsinkiläisseurakunnan järjestämällä rippikoululeirillä Vuontispirtillä, Raattamassa. Koskelainen oli lähtenyt puolenyön tuntumassa lenkille Metsähallituksen merkitsemälle kesäreitille kohti Montellinmajaa. 

Palatessaan takaisin kohti Vuontispirttiä poika näki parin sadan metrin päässä tunturin rinteessä karhun. Myös karhu selvästi huomasi Koskelaisen: se nousi takajaloilleen ja nuuhki ilmaa.

– Ensimmäisenä katsoin, että näkyykö poikasia. Että onko karhu mahdollisesti aggressiivinen, Koskelainen kertaa.

Poikasia ei näkynyt, mutta Ville Koskelaisen pulssi oli jo ampaissut taivaisiin.

– Kyllä säikähdin. Syke oli kova. Kun alkusäikähdyksestä selvisin, niin soitin ohjaajalle, että tuossa on nyt karhu. Että tietävät jos nyt jotain sattuu sattumaan.

Puhelun aikana karhu liikuskeli paikalla vielä hetken, mutta katosi sitten juosten näkyvistä.

Retkeilijöitä kehotetaan valppauteen

Kaikkia alueen retkeilijöitä pyydetään huomioimaan karhuhavainto ja ilmoittamaan mahdollisista lisähavainnoista alueen luontokeskuksiin.

Karhuhavainto tehtiin Hetta–Pallas-reitin tuntumassa. Hetta–Pallas reitti on Suomen suosituimpia vaellusreittejä.

Pallastunturin luontokeskuksessa työskentelevä Mikael Heikkilä kertoo, että vaikka alueella tiettävästi elää karhuja, tehdään niistä luontokeskuksiin saakka kantautuvia havaintoja melko harvoin. Havaintoja ei tule edes lähes joka vuosi.

Rusakkokanta paikoin jopa nelinkertaistunut – viljelijöillä riesan varalle kikkakolmosia

0
0

Liperiläisellä luomutilalla rusakot ovat tehneet tuhoja jo useana vuonna. Nyt tilan yrittäjät yrittävät pelotella rusakoita muun muassa petolintujen ääniä päästävällä kaiutinlaitteella.

– Olemme kokeilleet linnunpelättimiä ja tuulessa heiluvia muovisuikaleita. Ne ovat toimineet jonkun verran, mutta laite, joka päästää petolintujen ääniä on toiminut hyvin myös rusakoihin, Maatalousyhtymä Pikkunupun yrittäjä Niina Kaplas kertoo.

– Ennen petolintulaitteen hankkimista meillä oli radio pauhaamassa pellolla koko yön.

Hätistelylle on tarvetta, sillä pahimmillaan pitkäkorvat voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja.

– Ne menevät aika herkästi kaalin, sellerin ja punajuurten kimppuun. Erityisesti kaalille se on hankala, koska me peitämme kaalin harson kanssa, jotta hyönteiset eivät pääsisi syömään sitä. Jos rusakot syövät harson täyteen reikiä, se on kaalikoiden juhlaa, Kaplas kuvailee.

Tilastojen mukaan rusakkokanta kasvussa

Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen riistalaskennan mukaan rusakkojen määrä on nelinkertaistunut Pohjois-Karjalassa. Lukesta muistutetaan kuitenkin, että jäniseläimien kannat vaihtelevat vuosittain ja alueittain.

Nyt runsaslukuisen rusakkokannan uskotaan johtuvan otollisista talviolosuhteista sekä hyvästä ravinnonsaannista.

– Myös metsäkauris on runsastunut ja talvisin niitä ruokitaan riistanhoidollisista syistä. Rusakko todennäköisesti hyötyy näistä samoista ruokinnoista, yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta pohtii.

– Tätä ei ole varsinaisesti tutkittu, mutta talviruokinnoilla on varmasti ainakin alueellisesti merkittävä osuus myös rusakoiden talvessa selviämisen takeena, Pohjoismäki arvioi.

Ampumiseen poikkeuslupa Riistakeskukselta

Rusakoiden runsas määrä on saanut viljelijät ja puutarhurit pohtimaan häiritsevien eläinten metsästämistä. Metsästyskauden ulkopuolella siihen tarvitaan poikkeuslupa Riistakeskukselta.

Poikkeuslupia rusakoiden ampumiseen on tähän mennessä tänä vuonna koko maassa haettu 1 183 ja myönnetty 405. Koko viime vuoden vastaavat lukemat olivat 1 028 ja 327.

Poikkeusluvan saa metsästyslaissa lueteltujen kriteerien perusteella. Riistakeskuksen mukaan lupaan on mahdollisuus silloin, kun voidaan todeta rusakon aiheuttavan toistuvia vakavia vaurioita puutarhoille tai viljelmille.

Mystisiä lohikuolemia myös Norrbottenin joissa

0
0

Myös Pohjois-Ruotsin lohijoilla on tänä kesänä tehty havaintoja kalakuolemista. Kuten Suomen puolellakin, ainakin osalla kaloista on ollut näkyviä iho-oireita.

Ruotsin Radio Norrbottenin haastatteleman kala-asiantuntija Gunnar Westrinin mukaan kalalle ihovaurioita aiheuttavat vesihometaudit ovat yleensä lohelle tappavia.

Ongelma on siinä, että taudin tarttumismekanismia ei tarkalleen tunneta, joten sen leviämistä on vaikea estää. Westrinin mukaan tauti on tarttunut myös meritaimeniin ja harjuksiin ja sitä on havaittu Suomen ja Ruotsin lisäksi Norjassa.

Ihovaurioisia, kuolleita lohia on löytynyt myös Suomen puolelta Tornionjoelta. Tänä kesänä Tornionjoelta kerrotaan löytyneen myös kuolleita kaloja, joissa ei ole näkyviä vaurioita.


Luonnonvaraisia eläimiä tuodaan Turun eläinhoitolaan yhä vähemmän

0
0

Luonnonvaraisten eläinten tuominen Turun kaupungin eläinhoitolaan on vähentynyt älykännyköiden myötä.

– Ihmiset pystyvät nykyään helposti soittamaan meille ja lähettämään kuvan löytämästään eläimestä, kertoo eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra Turun kaupungin eläinhoitolasta.

Vielä 20 vuotta sitten eläinhoitolaan päätyi 500–800 luonnovaraista eläintä vuosittain. Nykyään vuodesta riippuen eläinhoitolaan tuodaan 200–500 luonnonvaraista eläintä.

– Tänä vuonna on tähän mennessä tuotu noin 250 luonnonvaraista eläintä. Kesä on kiireisin aika, koska eläimillä on poikasaika ja poikaset ovat sellaisissa paikoissa, että ihmiset ne helposti huomaavat, kertoo Leyser-Kopra.

Tällä hetkellä Turun eläinhoitolassa on noin 50 luonnonvaraista eläintä. Yleensä luonnonvaraiset eläimet, joita eläinhoitolaan tuodaan, ovat erilaisia kaupunkiluonnon eläimiä. Hoitolassa asustaa niin oravia, lokinpoikasia kuin siilinpoikasiakin. Hoitolassa majailee tällä hetkellä yli 20 siilinpoikasta.

Tarkista aina, tarvitseeko eläin apua

Kun kohtaat luonnossa yksinäisen eläimen poikasen, jota haluaisit auttaa, tarkista aina ensin tarvitseeko eläin apua.

– Aina kannattaa ensin soittaa ja varmistaa sen eläimen avuntarve. Nykyään on hirveän hyvä, kun ihmisillä on älypuhelimia, joilla pystyy ottamaan kuvan ja lähettämään sen eläinhoitolaan. Me pystymme täällä sitten kuvasta jo aika paljon päättelemään, että onko kyseessä avuntarpeessa oleva poikanen vai poikanen, jonka kuuluu olla juuri siinä, mihin emo on sen jättänyt, sanoo eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra.

Kuvan perusteella voidaan arvioida esimerkiksi se, minkä ikäisestä poikasesta on kyse.

– Jos eläin on kehitysasteeltaan sellainen, että emo on sen jo vieroittanut, niin silloin se ei ihmisen apua tarvitse. Tällainen tilanne on oravanpoikasilla yleinen, kuvailee Leyser-Kopra.

Toinen eläin, josta tulee oravan ohella eläinhoitolaan paljon soittoja, on rusakonpoikanen.

– Usein tulee soittoja hylätyistä kääpiökanin poikasista, jotka onkin sitten helposti tunnistettavissa rusakonpoikasiksi, kertoo Leyser-Kopra.

Luonnonvaraiset eläimet palautetaan eläinhoitolasta luontoon, kun ne ovat riittävän hyvässä kunnossa.

Hukkakaura piinaa viljelijöitä tänä vuonna normaalia pitempään

0
0

Hukkakaura on monelle viljelijälle jokavuotinen riesa, joka iskee pelloille yleensä heinäkuun alkupuolella. Tänä vuonna kasvin röyhy on pari viikkoa myöhässä ja paras kitkentäaika on alkanut vasta viime viikolla. Kitkentäkausi saattaa tänä vuonna myös venyä jopa elokuun loppupuolella saakka.

– Kasvin seuranta- ja kitkentäaika on tänä vuonna tavattoman pitkä. Nyt röyhyllä olevat siemenet ovat kylväytyneet maahan jo viime syksynä. Ne siemenet, jotka ovat puolestaan alkaneet itämään myöhäisimpien kylvöjen aikaan saavuttavat röyhyn vasta myöhemmin, sanoo kasvin tuotannon asiantuntija Esa Partanen Etelä-Suomen ProAgriasta.

Hukkakaura on yksivuotinen heinämäinen rikkakasvi, joka lisääntyy nopeasti. Yksi hukkakaurayksilö voi tuottaa satoja siemeniä ja siemenet säilyvät maassa itämiskykyisinä vuosia.

Hukkakaura aiheuttaa vuosittain jopa miljoonien eurojen tappiot, jotka aiheutuvat muun muassa kasvin torjunnan kustannuksista sekä heikentyneestä sadosta.

Leviäminen on saatu hidastumaan

Hukkakauran torjuntavastuu on viljelijöillä, joiden täytyy vahtia hukkakauran kehitystä omilla pelloillaan. Tehokkaiden torjuntatoimenpiteiden myötä rikkakasvin leviäminen on saatu viime vuosina hidastumaan. Kasvi on kuitenkin edelleen yleisin siemenviljelytuotantoa rajoittava tekijä esimerkiksi Uudenmaalla.

– Uudellamaalla hukkakauraa esiintyy noin joka kolmannella hehtaarilla. Muihin maakuntiin verrattuna Uusimaa on tässä asiassa valitettavasti kärkisijoilla, sanoo Partanen.

Tätä kasvia ei nujerra edes tavallista viileämpi kesä, sillä kasvi selviytyy yleensä viljeltyjä hyötykasveja paremmin vaikeista olosuhteista. Partanen muistuttaa, että hukkakaura tulee kitkeä pelloilta nopeasti.

– Sen kimppuun pitää hyökätä heti, kun röyhyn havaitsee. Mitä pidemmälle röyhy saa olla pellolla, sitä herkemmin se varistaa siemeniä. Kitketyt kasvit tulee hävittää polttamalla, jotta kasvi ei leviä entisestään lintujen mukana.

Raakana poimitusta marjasta ei saa hyvälaatuista – "Marjadopingista jää kiinni"

0
0

Luonnontuotealan toimialajärjestö Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo, että Kainuussa hillaa on poimittu raakana tänä kesänä. Hänen mukaansa marjastajat pitäisi saada kuriin.

– Ei hillaakaan kannata raakana poimia, se on marjojen tuhlausta. Millään kypsyttämismenetelmällä ei raaoista marjoista saa hyvälaatuista. Marjan pilaantuminen alkaa samoin tein, vaikka sitä yrittäisi huoneenlämmössä kypsyttää.

– Ostajien kannattaa olla tarkkana, ettei huonolaatuista marjaa osteta. Toki raakakin marja saattaa kellertyä, kun sitä yritetään kypsyttää, Moisio sanoo.

Toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoo, ettei raakaa hillaa ole tänä kesänä tarjottu ainakaan Kiantama Oy:lle. Myöhässä olevaa marjasatoa päästään ostamaankin tavanomaista myöhemmin, mutta marjan laatu pidetään aikataulusta huolimatta kriteerit täyttävänä.

Marjojen tuunaamisesta jää kiinni

Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio muistelee, että aikoinaan sekä kypsiä että raakana poimittuja ja kotikonstein kypsytettyjä marjoja tuunattiin vedellä, keltaisella limsalla tai vesi-sokeri-liuoksella.

– Elintarvikevalvontaviranomaiset tekivät tutkimuksia myytävänä olleesta hillasta, ja vippaskonstit paljastuivat kyllä. Kypsiä ja raakoja myyntiin tarkoitettuja marjoja oli käsitelty erilaisilla nesteillä, ja marjojen pH-arvo oli muuttunut sen myötä, Simo Moisio sanoo.

– Marjadopingista jää kiinni, ja nykymenetelmillä myytävästä marjasta voidaan havaita, jos mukaan on laitettu vettä, sokerivettä tai limsaa.

Kiantaman Vernu Vasunta luottaa yrityksen kokeneisiin ostajiin, jotka pitävät osaltaan huolta ostetun marjan laadusta.

– He kyllä erottavat, jos marjaan on lisätty vettä tai limukkaa. Kuiva-ainepitoisuuttahan pystyy mittaamaan. Marjan laatua kontrolloidaan jatkuvasti, ettei raakaa tai liian roskaista marjaa päädy tuotantoon.

Glyfosaatin käyttökielto voisi tuoda markkinoille vaarallisempia torjunta-aineita

0
0

Glyfosaattia käytetään erityisesti suorakylvössä ja kevytmuokkauksessa estämään rikkakasvien kasvua. Nykyisen luvan puitteissa glyfosaattia saa käyttää EU:n alueella vain tämän vuoden loppuun saakka. Euroopan elintarvikeviraston EFSA:n arvioitavana on aineen jatkomyyntilupa, sillä glyfosaatin on arvioitu aiheuttavan syöpää ja keskenmenoja.

Janakkalalainen viljelijä Samuel Jussila käyttää glyfosaattia rikkakasvien torjuntaan sekä omilla pelloilla, että urakoi muille viljelijöille. Vuosittain hän levittää glyfosaattia noin tuhannelle peltohehtaarille.

– Ilman glyfosaattia ainakin kestorikkakasvit pääsisivät valtaamaan alaa. Se tietäisi satotasojen laskua ja myös laatu menisi. Ja jos tilanne äityisi oikein tilanne, niin sadon kokomenetykset olisivat mahdollisia tulevaisuudessa, pohtii Jussila.

– Glyfosaatin merkitys korostuu, mitä kevyemmäksi muokkaus menee. Silti on muistettava, että myös perinteisessä kyntömenetelmässä torjunta-ainetta joudutaan käyttämään aika ajoin.

Fosforipitoisilla mailla suurempi riski

Luonnonvarakeskuksessa Jokioisilla glyfosaatin kulkeutumista pelloilta vesistöihin on tutkittu jo viiden vuoden ajan. Glyfosaatin liukoisuus näyttää olevan riippuvaista peltomaan fosforipitoisuudesta, sillä fosfori ja glyfosaatti kilpailevat keskenään sitoutumispaikoista.

– Jos maassa on paljon fosforia, glyfosaatti saattaa jäädä liukoiseksi ja päinvastoin. Jos fosforia on vähän, glyfosaatti sitoutuu paremmin ja jää maaperään, toteaa vanhempi tutkija Jaana Uusi-Kämppä.

– Varsinkin suorakylvössä glyfosaattia saattaa kulkeutua paljonkin, kun glyfosaatti jää maan pintaan.

Olisiko korvaava aine turvallisempi?

Glyfosaatin on arveltu vaikuttavan ihmisillä muun muassa lisääntymiseen ja hormonaaliseen toimintaan, mahdollisesti myös keliakian lisääntymiseen. Suoralta kädeltä tutkijakaan ei silti ole valmis kieltämään glyfosaatin käyttöä.

– Pelkona on, että sen tilalle otetaan joku vaarallisempi torjunta-aine. Glyfosaatista ajatellaan vielä, että siitä ei olisi kovin suuria haittavaikutuksia ihmisille ja eläimille, sanoo vanhempi tutkija Jaana Uusi-Kämppä.

– Glyfosaatti estää kasveissa proteiinisynteesin, jolloin kasvi ei pysty tuottamaan kasvuun tarvittavia proteiineja. Ihmisillä ja eläimillä ei ole sitä entsyymiä, jonka toimintaa glyfosaatilla pyritään kasveissa estämään. Glyfosaattia sisältävissä torjunta-aineissa käytetään kuitenkin usein kiinnitteitä, jotka voivat tehdä glyfosaatista myrkyllisempiä ja siten lisätä aineesta aiheutuvia ongelmia, toteaa Uusi-Kämppä.

Kotipuutarhassa kitkeminen turvallisempi vaihtoehto

Maanviljelijä Samuel Jussila myöntää, että kaikilla torjunta-aineilla on haittavaikutuksia, mutta pohtii samalla, löytyykö glyfosaatille korvaavia aineita.

– Tietyillä kasveilla rikkakasveja pystytään torjumaan muillakin aineilla, mutta ne aineet ovat huomattavasti kalliimpia. Nykyisillä aineilla ainakin suorakylvö tulisi hyvin vaikeaksi.

Kotipuutarhoissa vanhempi tutkija Jaana Uusi-Kämppä suosittaa glyfosaatin käytön sijaan perinteistä rikkaruohojen kitkemistä.

– Siellä olisin kyllä varovainen ja miettisin, jos voisinkin saada kitkemällä ja muokkaamalla rikkaruohot kuriin ja jättäisin sen glyfosaatin käyttämättä.

Metsien ja puutarhojen marjasato on poikkeuksellisen myöhäisessä

0
0

Arktiset Aromit toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo, että mustikkaa poimitaan Etelä-Suomessa jo täyttä päätä, mutta Pohjois-Suomessa mustikka on vielä raakileena. Mustikan kypsymistä odotellaan myös Pohjois-Karjalassa. Moisio arvelee mustikkasadon kypsyvän Kainuun korkeuksilla elokuun puolivälissä, ja poiminta-ajan jatkuvan syyskuun puolelle.

– Paras sato mustikasta on tulossa Etelä- ja Väli-Suomeen. Pohjois-Suomen satomäärää on vielä hankala arvioida, kun mustikan raakile on vihreä ja piiloutuu varpuihin, ja on vaikea erottaa sieltä. Mustikasta saadaan koko maassa jopa hieman keskivertoa parempi sato, Simo Moisio arvioi.

Lakasta odotetaan Kainuuseen hyvää satoa. Lakkaa poimitaan jo Vaalan ja Paltamon avosoilta, mutta Ylä-Kainuussa lakan kypsymistä joudutaan vielä odottamaan toista viikkoa.

Puolukkaa päästään poimimaan syyskuun puolivälissä.

– Kaikkiaan marjasadon ajankohta on poikkeuksellinen, normaalista ollaan myöhässä 1–3 viikkoa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi 1980-luvun lopulla yritykset pääsivät aloittamaan puolukan ostamisen 12. syyskuuta, ja hyytelöpuolukan osto aloitettiin yleensä aiemmin.

Mansikka poimittava pelloilta nopeasti

Myös viljelysmarjojen satoaika on poikkeuksellisen myöhässä. Luonnonvarakeskuksen Sotkamon yksikön vanhempi tutkija Kalle Hoppula kertoo, että hänen viidentoista vuoden työuran aikana sato on ensimmäistä kertaa myöhässä luonnonmarjojen tavoin 1–3 viikkoa.

Vetinen kesäsää saattaa aiheuttaa viljelyksillä homeongelmia, mutta tekee marjoista erityisen makeita.

– Marjojen sokerit muodostuvat yhteyttämisessä, jonka toinen raaka-aine on vesi. Mitä enemmän marjoilla on käytettävissä joko luonnon- tai kasteluvettä, niin sitä isompia ja makeampia marjoja muodostuu, kertoo Kalle Hoppula.

– Sateinen kesä näkyy esimerkiksi mansikkaviljelyksillä niin, että marjoja ei voi jättää pelloille odottamaan poimimista pariksi päiväksi homeriskin vuoksi. Mansikat on poimittava nopealla tahdilla talteen. Homeongelmista mansikkatiloilla en ole vielä kuullut.

Herukkaa poimitaan vielä syyskuussa osassa Suomea

Viljelysmarjoista yleisimmät ovat mansikan lisäksi kauppa- ja kotipuutarhoissa kasvavat herukat ja vadelmat. Kun mansikan pääsatokausi on parhaillaan käynnissä Etelä-Suomessa ja loppusuoralla etelärannikolla, niin Pohjois-Suomessa pääsatokausi on vasta alkamaisillaan.

– Järvi-Suomen alue on mansikan pääviljelyaluetta, ja sielläkin pääsatokausi on menossa. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat pääsatokautta, Hoppula kertoo.

Ulkona kasvatettua vadelmaa päästään poimimaan Etelä-Suomessa elokuun puolella, ja pohjoisemmassa vasta kuun puolivälissä hieman säästä riippuen.

– Herukka kypsyy hieman vadelmaa myöhemmin. Mustaherukkaa tullaan poimimaan pitkälti elokuun lopulla, osassa Suomea myös syyskuun puolella, vanhempi tutkija Kalle Hoppula arvioi.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live