Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Lintutornilla naiskuvaajaa tytötellään ja heti vertaillaan, kenellä on suurin

0
0

Hämeenlinnalaisen Tuulikki Piikkilän valokuvat ovat tulleet kuvauksen harrastajille tutuiksi muun muassa hänen omilla Facebook-sivuillaan. Hän on myös voittanut Suomen Luonto -lehden kuvakilpailun kuvalla, jonka hän oli ottanut kännykällä pari viikkoa sen jälkeen, kun varsinainen kamera on mennyt rikki.

– En juuri käy lintutorneilla, mutta niillä harvoilla kerroilla siellä on ensimmäisenä käyty läpi varusteluvertailu eli kenellä on suurin. Se kun ratkaisee lintuja kuvatessa.

– Jos sitten paljastuu, että itsellä on se suurin, niin sen jälkeen arvioidaan, osaatko sittenkään kuvata ja tunnetko lintuja.

– Ilokseni toki huomaan, että kuvaamisen kynnys on madaltunut, kun puhelimissa on ihan loistavat kuvausominaisuudet. Se antaa naisillekin mahdollisuuden kuvata paljon. Toinen juttu on se, mitä he kuvaavat.

Kännyköissä on erinomainen syväterävyys, kertoo Piikkilä. Silloin etu- tai taka-alalla olevan kohteen voi nostaa erityiseen asemaan. Perspektiivin valinnalla ja kohdentamisella kuvista saa mielenkiintoisempia.

Laite opeteltava tutuksi

Tuulikki Piikkilä kehottaa opettelemaan oman kameran käyttöä ja ominaisuuksia, oli käytössä sitten varsinainen kamera tai kännykkäkamera.

– Kännykkä asettaa toki haasteita. Sillä ei kuvata pitkän matkan päähän. Se soveltuu erinomaisesti makrokuvaukseen, jossa sillä saa loistavasti tehoja irti.

Jos linnut kiinnostavat, silloin joutuu varustelun tielle. Digikameran ja järjestelmäkameran välissä olevia digijärkkäreitä löytyy joka lähtöön ja niillä välttyy jatkuvalta putkien vaihteluoperaatiolta.

– Se syö kuvaajaa, kun huomaakin, että nyt on väärä putki kameran päässä. Kevyempi kamerakalusto laskee kynnystä ottaa kuvausvarusteet mukaan.

Piikkilän mukaan kuva on kokenut inflaation.

– Kun kuvia otetaan paljon, joukkoon mahtuu tusinatavaraa ja se laskee kuvien yleistä tasoa. Se on tietysti siitä kiinni, mitä kukin kuvaltaan hakee.

Kesä merkitsee valokuvaamista

Piikkilälle kesä merkitsee valokuvaamista, muu aika tahtoo kulua töiden merkeissä.

Tusinakuvaajasta etenee paremmaksi harrastajakuvaajaksi treenaamalla, sanoo Tuulikki Piikkilä. Hän itse ottaa parhaimpina päivinä kesäaikaan viisisataakin kuvaa päivässä.

– Kesä on sitä täydellistä aikaa, erityisesti valon käyttömahdollisuuksien vuoksi. Aika moni tilanne luonnossa on ainutkertainen ja ohimenevä. Jos et ole siinä mukana, niin tilanne meni ohi. Siihen on kuitenkin vuosien varrella tottunut, että tilanteita menee ohi. Sitä ei ole vaan aina kyllin nopea.

– Toisaalta on sellaisiakin kohteita, jotka antavat mahdollisuuden kuvata sata, kaksisataa tai jopa neljäsataa kuvaa. Sen jälkeen niistä saa valikoida parhaat. Joskus niitä voi silti olla vain yksi, sanoo Piikkilä.

Vaatimustaso nousee

Tuulikki Piikkilä pitää itseään kriittisenä kuvaajana. Samaa kohdetta, esimerkiksi sinisiipeä, hän saattaa kuvata vuodesta toiseen.

– Aina on parantamisen varaa. Sen jälkeen, kun kuvaamisesta tuli vakavammin otettava harrastus, oma vaatimustaso nousi selvästi. En päästä läpi heikosti tarkentuneita kuvia ja aika tarkkaan mietin sen kuvakulman, mitä lähden kuvalta hakemaan. Loppujen lopuksi aika harvoin tulee sellaisia kuvia, joihin on itse tyytyväinen. Hetkellisesti joihinkin kuviin rakastuu.

– Lomalla vietän paljon aikaa kuvaamisen parissa ja joka päivä menen metsään. Suomalaiset voisivat muutenkin paljon paremmin, jos he kävisivät metsässä useammin, vaikka sitten ilman kameraa, hän pohtii.

Vehreyden sekaan

Hämeenlinnan Varikonniemen osittain rytöisessä maisemassa Piikkilä sanoo katsovansa alueen yleisilmettä. Rehevästä ympäristöstä pitää hakea kohteita.

– Lehtokotiloa ja jättipalsamia, ei kiitos niille. Ne ovat aika ei-toivottuja vieraita. Täällä on kauniita vanhoja tiilirakennuksia, niillä on omat tarinansa. Täällä on vehreyttä ja jos sitä haluaa raottaa, silloin pitää lähteä vehreyden sekaan.

– Esimerkiksi syreenin lehtien alla voi olla perhosentoukkia ja luteiden munia. Niiden kuvaaminen kännykällä vaatii vähän harjoittelua, mutta silläkin niitä saa kuvattua. Kännykässä on aika hyvät suurentamisominaisuudet, mutta se vaatii vakaata kättä.

Kännykkäkameran soveltuvuudesta luontokuvaukseen esimerkiksi käy Tuulikki Piikkilän Suomen Luonto -lehden voittoisa kuva ”Liian paksu perhoseksi”.

Ota ympäristökin kuvaan

Aloittelijan helpoksi virheeksi Piikkilä katsoo sen, että kuvaaja haluaa mennä liian lähelle kohdetta. Silloin ympäristö jää kokonaan huomioimatta.

– Siitä jää puuttumaan näkökulma. Otatko kuvan ylhäältä, alhaalta, sivulta, profiilista.

– Itse kuvaan paljon kotini ja kesämökin lähellä. Kuvaamista kannattaa harjoitella mieluummin lähellä kuin lähteä esimerkiksi Kuusamoon. Mestariksi pääseminen vaatii harjoittelemista ja harjoittelemista. Itse koen olevani niin alkutaipaleella monessakin suhteessa, että tarvitsen paljon harjoittelemista. Oma lähipiiri on usein paras opettaja.

– Paras ajankohta opetella Suomen luontoa on talvella, sillä silloin lajeja on vähiten. Talvella kuvaamisessa on toisaalta enemmän haasteita. Valo on niukkaa ja sen vuoksi taitoa vaaditaan enemmän, kertoo Piikkilä.

Kameramerkin vaihto harkinnassa

Jos uuden kameran hankinta tulee eteen, Tuulikki Piikkilä sanoo vaihtavansa merkkiä.

– Valitsisin varmaan kameroiden tämänhetkisen kuninkaan. Haluan kameralta nopeutta, valovarmuutta ja säätönopeuksia, joita nykyisessä kamerassa ei sillä lailla ole.

– Kuvauksen kohde ratkaisee sen, kuvataanko pitkällä putkella vai makrolla. Itse tykkään kuvata kohteita elinympäristönsä kanssa. Myös ihmisiä kuvaan mieluummin luonnonympäristössä, hakemalla luonnosta valoja ja varjoja.

– Kuvaan silti edelleen kännykällä ja se toimii loistavasti. Tälläkin hetkellä siitä löytyy 10 000 kuvaa, Piikkilä naurahtaa.


Pilvisen kesän kaunis kääntöpuoli: kukkaloisto jatkuu tavallista pidempään

0
0

Monen kasvin kukinta kestää tänä kesänä tavallista kauemmin. Helteellä ja auringonpaisteella kukinnot kuivuvat aiemmin kuin pilvisellä ja sateisella säällä. Vesi on myös saanut kasvit kasvamaan rehevinä, eikä viileyskään haittaa.

– Lämpötila ei sinänsä ole ongelma, kun on kuitenkin ollut suhteellisen lämmintä, eikä ole käyty pakkasen puolella, selittää biologi, Kuopion luonnontieteellisen museon johtaja Pertti Renvall.

Renvallin mukaan kukkaloisto saattaa näyttää tänä kesänä erityisen voimakkaalta juuri siksi, että kukin kasviyksilö kukkii tavanomaista pidempään.

Kasvit hyötyvät viileästä ilmasta myös siten, etteivät kasvitaudit ja hyönteiset iske yhtä helposti kuin lämpimillä ja poutaisilla säillä.

Korista kukilla

Kesäkukkia ja muita kasveja voi hyödyntää sisätilojen koristamisessa. Muun muassa hääpaikkana toimivassa Uudistalossa Kuopiossa pöydässä on usein myös luonnokukkia, jos morsiuspari on itse niin toivonut.

Esimerkiksi niittykukkien esillepanoon Uudistalon emäntä, yrittäjä Eeva Happonen ehdottaa muutakin kuin maljakkoa.

– Voisi tehdä vaikka heinästä pikkuruisia paaleja, joihin upotettaisiin näitä kukkia. Paaleja voisi laittaa pöydän keskelle, alle vähän harsokangasta ja vaikkapa led-valoja, Happonen ideoi.

Ville Niinistö: "Normien purkaminen voi vaarantaa ympäristön"

0
0

Vihreiden puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Niinistö on huolissaan ympäristönsuojelun kohtalosta. Hänen mukaansa hallituksen suunnittelema normien purkaminen uhkaa ympäristönsuojelun tasoa.

– Ihmiset valittavat, että byrokratiaa on paljon ja kaikkeen pitää hakea lupa. Ympäristövahingon sattuessa he kuitenkin kauhistelevat, miten sellainen voi tapahtua. Kunnon lupaprosessit ja riittävät resurssit ovat välttämättömiä vahinkojen ennaltaehkäisemisessä.

Erityisen huolissaan Niinistö on resurssien riittävyydestä.

– Ympäristöhallinnossa on menty siihen suuntaan, että yritykset selvittävät vapaaehtoisesti mitä heiltä edellytetään ja kertovat samalla viranomaisille etukäteen mitä suunnitelmissa on. Silloin prosessit ovat nopeampia, kun molemmat auttavat toisiaan aikaisessa vaiheessa.

Ei enää inhimillisiä vahinkoja

Ville Niinistö nostaa esimerkiksi lupaprosessien tiukentamisesta vuosi sitten Kokemäenjoella sattuneen ympäristövahingon. Norilsk Nickelin tehtaalta Harjavallasta pääsi jokeen muun muassa 66 tonnia nikkeliä.

– Ympäristölainsäädäntöä tiukennettiin ministeriaikanani ja silloin siirryttiin automaattiseen valvontaan. Tämä laitos oli kuitenkin saanut jatkoaikaa siihen siirtymiseen ja vahinko pääsi tapahtumaan. Mutta kun valvonnan ehtoja tarkennetaan, ei inhimillisiä virheitä pitäisi enää tapahtua.

Nikkelipäästö vahingoitti merkittävästi muun muassa joen simpukkakantaa. Niinistö uskoo, että Norilsk Nickel joutuu maksamaan satoja tuhansia ellei jopa miljoonia euroja vahinkojen korjaamiseksi.

Metsäteollisuuden vesistökuormitus on enää pieni osa vuosikymmenten takaisesta

0
0

Vuodesta 1975 vuoteen 2010 Metsä Groupin Kemin tehtaiden eli entisen Kemi Oy:n ympäristöpäällikkönä toiminut Veli-Antti Kivilinna on tyytyväinen tehtaan vesistökuorman pienentymiseen ja veden laadun parantumiseen.

1970-luvun alussa jätevettä tehtaalta tuli 300 000 kuutiota. Määrä on pudonnut noin viidesosaan. Biologinen hapenkulutus oli 30-35 tonnia vuorokaudessa, nyt se on yksi tonni.

– Ensimmäisen jätevesiluvan kiintoainepäästöt olivat 17-18 tonnia vuorokaudessa eli noin rekka-autollinen sellua. Nyt sitä tulee noin tonnin verran, Kivilinna kertoo.

Kehitys on ollut hämmästyttävää

Myönteinen muutos johtuu muun muassa tuotantoprosessien kehittymisestä ja asiakkaiden vaatimuksista sekä sitoutumisesta erilaisiin ympäristöjärjestelmiin. Kivilinnan mielestä kehitys on ollut hämmästyttävän myönteistä.

– Se on todella huima. Sitä ei meinaa oikein ymmärtää. Monen parametrin osalta siellä on enää kymmenesosa jäljellä niistä päästöistä, mitä aikanaan oli. Se kyllä näkyy meressä ja ympäristössä.

Kivilinna huomasi pitkän uransa aikana, että henkilökunnan suhtautuminen ympäristöasioihin muuttui aiempaa ympäristöystävällisemmäksi.

Kivilinna sanoo, että kehitys on ollut yhtä hyvää Stora Enson Veitsiluodon tehtaalla ja ylipäänsä suomalaisessa metsäteollisuudessa.

– Etelässä oltiin meitä jonkin verran edellä ympäristöasioissa, muistelee Kivilinna.

Storan Enson Veitsiluodon tehtaiden ympäristöpäällikkö Pipsa Maikkula kertoo, että Veitsiluodossa on päästy myös huomattaviin tuloksiin.

Sekä Kivilinna että Maikkula pitävät yhtiöiden välistä yhteistyötä kiitettävänä.

– Alussa oli pientä kyräilyä, mutta vähitellen yhteistyö ympäristöasioissa muuttui yhteistoiminnaksi ja tuloksia on saavutettu, Kivilinna toteaa.

Neliapila ei ole harvinaisuus: "Viitseliäs löytää kyllä"

0
0

Neliapila syntyy biologi Janne Lampolahden mukaan apilan silmun kehitykseen tulevasta häiriöstä,  joka on yllättävän yleinen.

– Uskon jokaisesta pihasta, jossa apiloita kasvaa, löytyvän myös neliapiloita. Voisin vaikka lyödä vetoa, että sellaisia löytyy. Niitä on kuitenkin koko määrästä vain noin promille, joten tarkkasilmäisyyttä ja viitseliäisyyttä etsimisessä vaaditaan.

Lisälehdistä lisää elinvoimaa kasville

Janne Lampolahden mukaan lisälehtien kasvaminen ei ole ominaista vain apilalle. Esimerkiksi sudenmarjoja tutkimalla törmää samaan ilmiöön.

– Tällä yleisellä metsäkasvilla on normaalisti neljä lehteä. Mutta aina kun alkaa etsiä, niin joukosta löytyy 5- tai 6-lehtisiä sudenmarjoja. Muitakin vastaavia esimerkkejä on paljon.

Lisälehdistä ei luultavasti ole kasveille haittaa. Ne saattavat Lampolahden mukaan olla jopa hyödyllisiä, sillä kasvit saavat lehdistä lisää pintaa yhteyttämiselle.

Kalastaja joutuu lähtemään Vanajavettä edemmäs kalaan pysyäkseen leivässä

0
0

Vanajavesi houkuttaa kesäänsä viettäviä. Ahtikin suo antejaan, mutta ammatikseen kalastava Jani Nieminen ei kesäisestä Vanajavedestä paljon perusta. Kuusi vuotta ammattikalastusta harjoittanut Nieminen kalastaa kesäisin Pielisellä.

– Vanajaveden tilanne on kaksijakoinen, kylmän veden aika on tosi hyvä, mutta lämpöisen veden aika mahdoton. Jos nyt laittaa kuhaverkot veteen, niin mukana seuraa vähintään toista sataa kiloa roskakalaa. Ja sitä tulee sadasta kilosta jopa kolmeen sataan kiloon päivässä. Ympärivuotinen kalastus ei Vanajavedellä onnistu, kertoo kalastaja Jani Nieminen.

– Tämmöistä se Vanajavedellä ollut kuulemma aina. Kolmesta neljään kuukautta vuodesta jää kalastamatonta aikaa, jollei lähde muualle kalastamaan. Kyse on muutamista kuukausista lämpimän veden aikaan. Tilanne paranee huomattavasti syyskuussa kun roskakalan määrä vähenee dramaattisesti, sanoo Nieminen.

Hoitokalastusta vai ei?

Vanajaveden hoitokalastuksesta on toki puhuttu aiemminkin. Mutta sen hyödyllisyyttä on vaikea näyttää toteen. Vanajavesi on suuri vesialue ja hoitokalastusta pitäisi tehdä todella paljon. Eikä siltikään olisi takuita, että tilanne roskakalan suhteen muuttuisi.

– Ei voi sanoa olisiko hoitokalastuksella kalalajien suhteen dramaattista merkitystä, mutta kyllä se veden laatuun vaikuttaisi. Kaikista hulluinta tässä on se, että joudun pistämään roskakalan takaisin veteen. Eihän se sinne tietenkään kuuluisi, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole. Väkisinhän se veden laatuun vaikuttaisi, kun ravinteita olisi siellä vähemmän, sanoo Nieminen.

Jani Nieminen on ollut asiasta yhteydessä muun muassa Vanajavesikeskukseen, mutta vielä ei yhteistä säveltä ole löytynyt.

– Voisin itse tuoda sitä kalaa pois vietäväksi, mutta en tiedä onko puutetta rahasta vai innostuksesta, sanoo Nieminen.

Kalatalousneuvoja Petri Mäkinen ProAgria Hämeestä tunnistaa ongelman suuruuden, mutta ei kannata hoitokalastuksen aloittamista Vanajavedellä.

– Vanajavesi on niin suuri, että roskakalan määrä laskettaisiin kymmenissä tai sadoissa tonneissa. Rysäkalastuksella se olisi mahdoton savotta. Jokunen vuosi sitten kävin laittamassa Vanajaan hoitokalastusrysän ja seuraavana päivänä kävin katsomassa tilannetta. Roskakalaa siellä oli vapaasti arvioiden kahdesta kolmeen tonnia, kertoo Petri Mäkinen.

– Ammattikalastajan kannalta paremmin kuha alkaa uida verkkoon vasta syksyllä. Kesä on enemmän vapakalastajien kulta-aikaa. Hoitokalastus tuskin muuttaisi nykytilannetta mihinkään. Yleensä käy niin, että jos järvestä otetaan joku kalalaji pois, niin yleensä joku särkilaji sen sitten täyttää.

– Minusta tilanne on sillä tavalla hyvä, että Vanajavesi tuottaa itse kuhaa ja sitten on petokaloja jotka niitä särkikaloja syövät. Sulkava tosin saattaa kasvaa kooltaan niin isoksi, ettei sieltä kohta löydy niitä syöviä petokaloja, sanoo kalatalousneuvoja Petri Mäkinen.

Vesijärvestä mallia?

Lahden Vesijärvellä hoitokalastustoimet ovat tuottaneet selvää parannusta.

– Olen tietysti kuulopuheiden varassa, mutta alueen kalastajat ovat kertoneet, että esimerkiksi siikakanta on tullut oikein hyväksi ja kuhien kokokin on kasvanut. Ainakin näiden kommenttien perusteella hoitokalastuksesta on ollut selkeää hyötyä, sanoo Jani Nieminen.

Kalatalousneuvoja Petri Mäkinen arvelee että Vesijärven suhteen jätevesien laskun lopettamisella on ollut hoitokalastusta suurempi rooli Vesijärvellä.

Mutta onko Vanajaveden laatu parantunut?

–,Jos verrataan tilannetta vuosikymmenten taakse, niin kyllä tilanne on parantunut huomattavasti. 1970-luvulla reittivesiosuudella oli paikkoja, jossa oli uintikieltojakin voimassa. Parempaan päin mennään koko ajan, muistuttaa Petri Mäkinen.

Ammattikalastaja Jani Nieminen on eri mieltä.

– Aina sanotaan, että Vanajaveden laatu on parantunut, mutta minusta se on pysynyt aika samanlaisena. Olen kuuden vuoden ajan liikkunut Vanajavedellä melkein koko ajan enkä ole hirveästi eroa huomannut. Ei veden laatu ole tosin huonontunutkaan, sanoo Nieminen.

Löysitkö lenkkipolulta jalokiven? Tutkijoille tulvii kivinäytteitä

0
0

Tutkimusassistentti Satu Hietala Geologian tutkimuskeskuksesta saa puhelinsoiton toimittajalta, joka on löytänyt lenkkipolulta violettia kimaltavan irtokiven. Toimittajaa kiinnostaa, onko kiven seassa ametistia, Suomessa esiintyvää jalokiveä. Ja miten muka ametisti olisi päätynyt pururadalle Lahdessa?

– Kovin todennäköisesti ametisti se ei ole, mutta hyvällä tuurilla niin saattaa käydä, Hietala sanoo puhelimessa.

– Toisinaan erikoisia kiviä löytyy erikoisista paikoista ja niiden lähtöalueita sitten selvitellään. Parhaimmillaan se on todella kuin salapoliisin työtä.

Hietalan mukaan kivi on voinut joutua löytöpaikalleen jäätikön lohkarekuljetuksessa tai maansiirtotöiden yhteydessä.

Kivestä täytyy siis lähettää kuva.

Jalokivien tunnistaminen on Hietalalle leipätyötä Geologian tutkimuskeskus GTK:n kansannäytetoimistossa. Lenkkipolun kivestä lähtee kuva Hietalalle sähköpostilla, mutta oikea tapa kivenmurikoiden syyniin lähettämiselle on perinteinen postitus. Se on kahteen kiloon asti ilmaista.

Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon tulvii kesäisin kivinäytteitä uteliailta harrastajilta.

– Kesä on sesonkiaikaa, paketteja tulee päivittäin runsaasti.

Kiinnostuksen korukivivyöry

Geologian tutkimuskeskuksen Satu Hietalan mukaan harrastajien kiinnostus korukiviä kohtaan on kasvanut viime vuosina kansannäytetoimistoon lähetettyjen näytteiden perusteella.

– Suomessahan on erittäin paljon, yli sata koru- ja jalokiviesiintymää. Suomen kallioperä on varsin monimuotoinen, meillä on paljon eri-ikäistä kallioperää ja kivilajeja, joihin myös jalo- ja korukiviesiintymät liittyvät, Hietala sanoo.

Geologian tutkimuskeskus kerää näytteiden perusteella karttaa koru- ja jalokiviesiintymistä verkkosivuilleen. Ilman kansannäytteitä kartta ei olisi kovinkaan kattava.

– Kaikki Suomen lähestulkoon sata koru- ja jalokiviesiintymää ovat nimenomaan harrastajien löytämiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, jotka on löydetty kallioperäkartoituksissa.

Muutamat esiintymistä ovat tuotannossa, mutta kaikkia kallionkoloja ei ole vielä pengottu.

– Ei voi sanoa, että kaikki on jo löydetty. Uusia kallioesiintymiä tulee vuosittain.

Hietala vinkkaa parhaimpina etsintäpaikkoina soranottoalueet, tieleikkaukset sekä uudet metsäautotiet ja niiden varret.

– Myös kaivosten ja louhosten niin kutsutut jätekivikasat.

Löytyikö lenkkipolulta ametisti?

Entäs se toimittajan lahtelaiselta lenkkipolulta löytämä kivenmurikka? Muutama tunti kuvien lähettämisen jälkeen Hietalalta saapuu sähköpostilla vastaus. Ametistia kivessä ei ole.

– Kyseessä näyttäisi olevan granaatti ja todennäköisesti almandiini-tyyppinen, punainen granaatti. Laadullisesti se näyttäisi olevan kuitenkin rikkonaista eikä ehjiä kidepintoja ole näkyvissä. Joka tapauksessa hyvä mineraalihavainto, Hietala kirjoittaa.

Toimittajan kivi on liian huonolaatuinen korukiveksi – eli arvoton.

Hietala kertoo sähköpostissa, kuinka granaatti, siis ei kivilaji graniitti eikä myöskään räjähtävä kranaatti vaan granaatti-mineraali, on saanut nimensä granaattiomenasta muistuttaen hedelmän siementä. Punaisista granaateista parhaimman laatuiset luokitellaan jalokiveksi.

– Granaattia on käytetty jalokivenä jo pronssikaudelta lähtien. Jalokivenä sen pitää olla väriltään kaunis, läpikuultava ja ehjä.

Löydön arvo riippuu laadusta ja paikasta.

– Osa granaateista ja ametisteista on sopivia korukivinä, osa taas on laadultaan jalokiviksi luokiteltavia. Jalokiville on olemassa karaattihinnat, joiden mukaan arvo lasketaan. Voidaan sanoa, että Suomen jalokivet ovat harvinaisuutensa vuoksi kalliimpia kuin ulkomaisista suurista, tunnetuista esiintymistä saatava materiaali.

Täplärapuja saa taas Näsijärvestä – pyyntimäärien rajoituksia pohditaan lähiviikkoina

0
0

Näsijärvi on perinteisesti ollut erinomainen rapuvesistö, mutta viime vuosina rapujen määrä on ollut vähäinen.

Viime vuonna tilanne alkoi parantua, ja ensi kaudelle odotetaan rapusaaliiden kasvua.

Tutkija Esa Erkamo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoo, että lähiviikkoina mietitään sitä, onko rapujen pyyntimääriä syytä rajoittaa.

Kylmä syksy romahduttaa kannan

Kylmä syksy tietää täpläravulle lisääntymisongelmia.

Kannan romahdus näkyy 3-5 vuoden kuluttua huonosta rapusyksystä. Viimeksi kanta romahti vuonna 2009, joten vuosina 2012 ja 2013 täpläravun kannat olivat heikkoja.

Täplärapu tuotiin Suomeen Kalifornian lämpimistä vesistä 1960-luvun lopulla. Pääsääntöisesti tuonti epäonnistui. Ruotsista tuotiin 1980-luvulla täplärapua, josta rapurutto onnistuttiin osittain poistamaan.

Jokirapu ja täplärapu ovat riidoissa

Ravut vaativat oman elintilansa. Pirkanmaalla jokirapu on Erkamon mukaan "aika ahtaalla".

Jokiravut tuhoutuvat, koska täpläravut levittävät niihin rapuruttoa. Rapurutto voi levitä esimerkiksi pyyntivälineiden mukana.

– Rutto voi siirtyä paikasta toiseen jopa uimahousujen välityksellä, Erkamo sanoo.

Täplärapuja ei saa siirtää vesistä toiseen ilman lupaa. Viime vuonna kehitettiin valtakunnallinen rapustrategia, jonka mukaan täplärapu halutaan rajata suurimpiin vesistöihin, joissa jokirapu ei viihdy.

Erkamon mukaan rapu on gourmet-herkun statuksessa, mutta nykyään yhä laajemmat piirit käyttävät rapuja.

– Rapu on terveellistä ruokaa, Erkamo sanoo.


Perhonjokea samentava ja rumentava maakasa makaa joessa elokuulle

0
0

Koko Perhonjoen kaivuu-urakka on osa Kokkolan Veden reilun 10 miljoonan euron siirtoviemäriputkihanketta, jossa putkea vedetään aina Lohtajalle ja Kälviälle saakka. Joen kaivuutöillä on aluehallintoviraston lupa, silti ilman vedenlaadun heikkenemistä urakasta ei selvitä.

– Aina kun joessa möyritään, sillä on vaikutuksia vedenlaatuun ja kaloihin, sanoo Kokkolan ympäristösihteeri Juhani Hannila.

Aluehallintovirasto on määrännyt työt tehtäväksi kesällä ja mieluiten vähävetisenä aikana. Silloin kalavahingot jäävät viraston mukaan vähäisemmiksi.

– Sitä hetkeä ei taida tänä kesä tulla, että vesi olisi vähissä. Nyt kun vettä on paljon, virtaamat irroittavat maapenkereestä aineksia veteen. Kiintoaineita kulkeutuu alavirtaan ja aiheuttaahan se samentumista, harmittelee Hannila.

Mutta töiden ajankohdalla on omat hyvätkin puolensa.

– Nyt ei ole onneksi kalojen kutuaikaa. Lisäksi työt ehditään viimeistelemään ennen syksyä, jolloin arvokalat nousevat Perhonjokeen, huomauttaa Hannila.

Vesinäytteitä ennen ja jälkeen

Kaivaukset kuitenkin samentavat vettä, kun joen pohjasta irtoaa humusta. Ely-keskus onkin määrännyt jokeen jälkiseurannan, kertoo Kokkolan ympäristösihteeri Juhani Hannila.

– Työmaan ylä- ja alapuolelta joesta otetaan vesinäytteitä sekä ennen, aikana ja jälkeen kaivamisen. Kyllä se riittää antamaan käsityksen vaikutuksista.

Lisäksi aluehallintovirasto on vaatinut joen alla kulkeville viemäri- ja vesijohtoputkille suojaputken. Näin myös mahdollinen putkirikko ja vuoto voidaan havaita ajoissa.

– Sinne asennetaan hälyttimet, joilla varmistetaan, että jokeen ei pääse jätevesiä, Hannila kertoo.

Kaivuu-urakka kestää ainakin elokuun loppuun. Sen loputtua urakoitsijan pitää siistiä alue hyvään kuntoon.

Lensikö pikkulintu ikkunaasi? Auta sitä oikein

0
0

Aika-ajoin pikkulinnut saavat rajun näköisiä tällejä törmätessään ikkunaan tai auton tuulilasiin. Yleensä luonnoneläinten tekemisiin kannattaa puuttua mahdollisimman vähän, mutta mikäli lintua haluaa auttaa, neuvoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen ensin vain seuraamaan tilannetta.

Jos lintu on pudonnut sille vaaralliseen paikkaan vaikkapa tien varrelle, eläimen voi siirtää varovaisesti syrjään. Linnun toipuminen voi kestää puolesta tunnista pariinkin tuntiin.

– Jos se ei siinä ajassa ala virkoamaan, sitten sille on todennäköisesti käynyt jotain pahempaa. Mutta tärkeintä on toipumisen aikana varmistaa, että eläin on turvallisessa paikassa. Sille voi laittaa esimerkiksi vettä tarjolle, mutta siinä vaiheessa ei tarvitse sen kummempia tehdä, kertoo Toivanen.

Jos lintu ei parin tunnin päästäkään osoita virkoamisen merkkejä, mutta on kuitenkin hengissä, siivekkään voi viedä tarkkailuun sisätiloihin. Mikäli eläin ei kuitenkaan ala toipumaan, on Toivasen mukaan usein paras ratkaisu lopettaa sen kärsimys.

– Useinhan on niin, että törmäyksestä on tullut linnulle sisäisiä vammoja, eikä niille ole mitään tehtävissä. Sellaisessa tapauksessa linnun lopettaminen on jo parempi vaihtoehto. 

Neuvoa voi kysyä eläinlääkäriltä, paikallisilta eläinhoitoloilta tai lintuja hoitavilta yksityisiltä henkilöiltä, mutta usein pieni hento eläin ei ole ihmisen autettavissa.

– Aika harvoin niille lääkärikään pystyy mitään suoraan tekemään. Jos linnulla on siipivammoja, sellaiset paranee ennemmin ajan kanssa. Pikkulintujen siipiä on aika vaikea ruveta lastoittamaan, Toivanen toteaa.

Myös oravanpoikaset vaikuttavat usein eksyneiltä ja avuttomilta. Niihiinkin pätee yleissääntö jättää eläin rauhaan.

– Useimmiten on kyse siltä, että ne vaikuttavat heitteille jätetyiltä, mutta eivät ne todellisuudessa sitä ole.

Luonnonsuojelija: "Täpläravun rauhoitusajan voisi poistaa kokonaan"

0
0

Pirkanmaalaiset kalastajat ovat huolissaan Euroopan komission suunnitelmista listata täplärapu vieraslajilistalle. Täplärapu on kotiutettu Suomeen rapuruton tuhoamien jokirapukantojen tilalle.

Pirkanmaan kalatalouskeskuksen mukaan listaus merkitsisi pitkällä tähtäimellä loppua täpläravun pyynnille. Pirkanmaa on yksi Suomen tärkeimmistä täplärapualueista.

Suomen luonnonsuojeluliitto puolestaan muistuttaa, että täpläravun ja sen kantaman rapuruton levittämistä pitää estää jo kotimaisen vieraslajistrategian sekä rapustrategian mukaan. Esimerkiksi pyydyksiä tai rapuja ei saa siirtää vesistöstä toiseen.

– Tosiasiassa täplärapu on jo Suomen kansallisen vieraslajistrategian 157 haitalliseksi luetun lajin listalla. Lisäksi rapurutto on yksi viidestä pahimmasta eli erityisesti haitallisesta vieraslajista, erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta muistuttaa.

"Myrkyttäminen voisi vaarantaa muitakin lajeja"

Euroopan komissio valmistelee omaa erityisen haitallisten vieraslajien luetteloa. Veistola kertoo, että Suomi vastustaa täpläravun EU-listausta muun muassa siksi, että lajin poistaminen vesistöistä ei ole nykyresursseilla ja nykytekniikoilla mahdollista.

– Myrkyttäminen voisi vaarantaa muitakin lajeja, Veistola sanoo.

– Komissio ja jäsenmaat neuvottelevat nyt erilaisista mahdollisuuksista. Voi olla, että laji ei tule listalle tai sen käyttöön annetaan poikkeuksia, jolloin täplärapua ei tarvitse hävittää sukupuuttoon.

Ravustuskausi alkaa huomenna tiistaina. Veistolan mielestä hyvä tapa säädellä täplärapujen kantaa on syödä niitä.

– Yksi ajatus voisi olla, että täplärapua saisi pyytää vapaammin. Sitä pohditaan ministeriössä, jossa uudistetaan kalastusasetusta.

– Rauhoitusajan voisi mielestäni poistaa täpläravulta, mutta ei jokiravulta, Veistola sanoo.

Suomalainen jättää roskansa vääriin paikkoihin – "Onkohan tuo ihan geeneissä?"

0
0

Tienvarsien levikkeiden roskiksiin on saattanut ilmaantua yllättävän suuria määriä roskaa. Tielevikkeiden jäteastiat ja roskasäiliöt eivät kuitenkaan ole oikea paikka kotitalousjätteelle. Ekokympin toimitusjohtaja kertoo kuulleensa roskiksia poistettaneen käytöstä juuri tämän vuoksi.

– Ongelma on koko Suomessa, ei pelkästään Kainuussa, Jukka Oikarinen kertoo.

Levikkeiden keräysastiat ovat Destian hallinnoimia, mutta ihmisten roskaamisesta Oikarisella on itselläänkin kokemusta.

– Sinne tahtoo kertyä kaikenlaista tavaraa. Ihan hetekasta lähtien. Mökkiläiset ja muut käyttävät niitä vara-astioina, jos omat astiat täyttyvät tai jos omaa astiaa ei ole ollenkaan.

Kamera pelotteeksi

Vaikka kunnossapito toimii, niin miksi edelleen sotketaan?

– Jaa-a. Onkohan tuo ihan geeneissä? Että täällä ollaan hällä väliä -mentaliteetilla. Joku ne siivoaa kuitenkin, tai eipä ne näy kenellekään kun heittää tuonne metsään, Jukka Oikarinen miettii.

– Välinpitämättömyyden piikkiin se menee. Jokainen tietää, ettei roskia saisi minne sattuu heitellä. Meidänkin pisteet ovat verovaroin rakennettuja, joten jokainen sotkee siis omiaan.

Pelottelu toimii roskaamisen vähentämiseen.

– Olemme laittaneet kameroita keräyspisteiden yhteyteen. Jos ongelmia alkaa esiintyä, niin se aika nopeasti saadaan kuriin pelotevaikutuksella. Isoveli valvoo, sen verran kuuliainen on suomalainenkin.

Kamera vaikuttaisi olevan ainoa toimiva ratkaisu. Oikarinen pohtiikin, onko lukutaidossa vikaa.

– Lukutaito ilmeisesti puuttuu vielä suomalaiselta. Tai jos lukeekin, niin sitten ei ymmärrä. Jos siellä lukee, että tähän astiaan saat laittaa tätä jätettä, niin siitä huolimatta sinne menee väärää tavaraa.

Kainuulaisia Jukka Oikarinen pitää kuitenkin melko kuuliaisina. Tulevaisuudesta hän ei tietenkään vielä tiedä, mutta epäilee valistuksen auttavan jatkossakin.

– En tiedä onko tämä sukupolvi menossa pahempaan vai parempaan suuntaan. Minusta tuntuu, ettei ennen sotkettu niin paljon paikkoja. Mutta toisaalta, silloin ei ollut niin paljoa pakkausjätettäkään.

Merimetsojen metsästystä ei sittenkään sallita Oravaisissa ja Kristiinankaupungissa

0
0

Merimetsojen metsästykseen ei myönnetä poikkeuslupia Oravaisiin ja Kristiinankaupunkiin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus käsitteli nyt uudelleen jo aiemmin myönnetyt poikkeuslupahakemukset, koska hallinto-oikeus kumosi ne valitusten vuoksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvaa vakavaa vahinkoa ei ollut hakemuksissa riittävästi osoitettu. Oravaisten merimetsojen metsästyksen poikkeuslupa on ollut aikaisemmin myös korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Myös korkein hallinto-oikeus piti selvitystä riittämättömänä.

ELY:n mukaan uudessa lupakäsittelyssä ei saatu selvitystä, jonka perusteella merimetsojen voitaisiin osoittaa aiheuttavan vahinkoa siinä määrin, että edellytykset poikkeusluvalle ovat olemassa.

Myös metsästyksen teho Itämeren merimetsokannan sääntelyssä asetettiin kyseenalaiseksi, koska lintujen metsästysaikaan suuri osa Pohjanlahdella liikkuvista merimetsoista on muuttomatkalla olevia yksilöitä Jäämeren rannoilta.

Lintudirektiivin mukaan viimeinen keino

Poikkeuslupien myöntäminen lintujen rauhoitussäännöksistä edellyttää lintudirektiivin mukaisten edellytysten täyttymistä. Lupa voidaan myöntää kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden, lentoturvallisuuden, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon tai kasviston ja eläimistön suojelemiseksi sekä tutkimus- ja opetustarkoituksiin.

Poikkeuslupien myöntäminen on lintudirektiivin mukaan viimesijainen keino, eli edellytyksenä on että muuta tyydyttävää ratkaisua ongelmiin ei ole.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että poikkeuslupaedellytyksiä tulee tulkita suppeasti ja yleisluonteisia selvityksiä lintujen aiheuttamista vahingoista ei voida pitää riittävinä. ELY-keskus katsoi, että oikeuskäytännön perusteella lupia ei voitu myöntää.

Lintujen rauhoitussäännöistä poikkeamista koskevat luvat on keskitetty Varsinais-Suomen ELY-keskukseen tämän vuoden alusta.

Kalakuolemat hämmentävät Orimattilassa

0
0

Orimattilassa selvitellään syytä Köylinjoesta ja Palojoesta löydetyille kuolleille kaloille.

Viime viikolla Orimattilan Köylinjoesta löytyi useita kuolleita kaloja. Viikonlopun aikana raatoja puolestaan löytyi myös Palojoesta Orimattilan keskustan tuntumasta.

Hämeen ELY-keskus ja paikalliset ympäristöviranomaiset selvittelevät kalakuolemien syitä uusilla vesinäytteillä molemmista joista.

Vesi- ja kalanäytteiden tuloksia ei ole vielä saatu, joten tarkkaa tietoa veden laadusta ja kalakuolemien syystä joudutaan vielä odottamaan.

Tutkimustulokset vajaan viikon takaisista näytteistä valmistuvat näinä päivinä.

Viime viikolla ELY-keskus arvioi kalakuolemien jääneen paikallisiksi, mutta nyt niiden laajuus ja syy varmistetaan uusilla vesinäytteillä.  

Etelä-Karjalan luonto ei ministeri Kimmo Tiilikaisen mielestä kaipaa kansallispuisto-titteliä

0
0

Haaveet kansallispuistosta karkaavat yhä kauemmaksi Etelä-Karjalassa. Kun Suomi täyttää 100 vuotta, perustetaan sen kunniaksi yksi uusi kansallispuisto. Vahvimmat ehdokkaat ovat tälläkin kertaa muualla kuin Etelä-Karjalassa.

Ruokolahtelainen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei näe tätä ongelmaksi, koska maakunnassa on pystytty säilyttämään luontoarvot ilman kansallispuistostatustakin.

– Ihmisten mielissä on kuitenkin Saimaa ja järviluonto, joka Etelä-Karjalaankin liitetään. En suostu näkemään, että kansallispuisto on jotenkin ainoa arvo. Uskon, että matkailuyritykset pystyvät kauniin järviluonnon myös matkailullisesti hyödyntämään ilman tätä kansallispuistostatustakin, sanoo maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Maatalous- ja ympäristöministeri harjoittelee uutta tehtäväänsä

Tiilikaisella on pian kaksi kuukautta takanaan työsarkaa maatalous- ja ympäristöministerinä. Asiat ovat vyöryneet päälle uuden hallituksen startatessa. Paljon on tuttua, mutta myös uuden opettelua. 

Maatalousministeriln tehtävässä Tiilikainen pitää raskaimpana sitä, että epäonnistuessaan sillä on suora vaikutus viljelijöiden toimeentuloon. Ympräristöministerillä taas on ratkottavanaan suuret kansainväliset ongelmat.

Reissaamista ei ministerin arjesta puutu ja matkapäiviä kertyy. Viikon kesäloman Tiilikainen aikoo viettää heinäkuun lopussa.

Yllä olevassa videossa Tiilikainen summaa ministeriytensä alkutaivalta sekä ottaa kansalllispuiston lisäksi kantaa Taipalsaaren ampuma-alueeseen sekä saimaannorpan suojeluun.


Dyykkaaminen voi olla vaarallista – "Yhteen pisteeseen on pilkottu jopa asuntovaunu"

0
0

Roskiksista voi löytyä mitä vaan. Tämän tietää Ekokympin toimitusjohtaja Jukka Oikarinen.

– Siellä on kaikenlaista. Tyypillisimpiä ovat öljykanisterit, akut, patjat, vanhat huonekalut ja rakennusjäte. Onhan näitä ihmeellisyyksiä ollut. Yhteen pisteeseen on pilkottu jopa asuntovaunu.

Vaikka roskia löytyy toki kaduilta ja ojistakin, ovat jotkut liian innokkaita tuomaan säiliöön täytettä.

– Hirvennahka tai hirven pää saattaa löytyä syksyllä jätesäiliöstä. Vaikka nehän saisi periaatteessa sinne hirvenkaatopaikalle jättää.

Toisten kärrätessä jätettä kierrätyspisteelle saattavat toiset tulla apajille.

– Kyllä näistä kameravalvontapisteistä havaitaan sekin, että joku siellä käy säännöllisesti kaivelemassa roskia, ja etsii käyttökelpoista tavaraa. Niihin puututaan välittömästi. Periaate on se, että jos joku ihminen jätteensä pistää roskikseen, niin hän haluaa siitä eroon. Jos joku ukkivainaan takki kaivetaan sieltä ja kävellään se päällä kylällä vastaan, niin se aiheuttaa vain pahaa mieltä, Jukka Oikarinen miettii.

Varo yllätyksiä

Dyykkaaminen on jossain tapauksessa sallittua.

– Me olemme aika tiukkoja siitä, että jos joku meille jotain luovuttaa, niin sitä ei anneta eteenpäin ilman jätteen tuojan lupaa. Ainakaan jos se on tunnistettavissa. Jostain laudanpätkästä emme ole niin tarkkoja. Sehän on omalla tavallaan järkevää kierrätystä.

– Jos me havaitsemme dyykkaamista kamerasta niin soitamme kyseiselle henkilölle tai sitten lähetämme kirjeen perään, esimerkiksi rekisterikilven perusteella.

Oikarinen haluaa huomauttaa, että säiliöistä löytyvät yllätykset voivat aiheuttaa vahinkoa väärin käsiteltäessä.

– Vaikka ikään kuin lintukodossa ollaankin, niin voi jäteastiasta löytyä huumeruiskuja tai jotain muuta. Kyse on myös terveydestä. Niitä ei kannata mennä tonkimaan, siellä voi olla ihan mitä vaan.

– On viisaampi antaa roskien olla säilöissä, Oikarinen toteaa.

Seitsemän uutta ilmoitusta maa- ja merikotkien pesistä Lapissa

0
0

Metsähallitukselle on tänä kesänä ilmoitettu noin seitsemästä maa- ja merikotkan pesästä Lapissa. Osa pesistä on vanhoja pesiä, joita ei oltu vielä ilmoitettu. Metsähallitus käy varmentamassa ilmoituksen ja laittaa pesän lähettyville varoituskyltin. Ylitarkastaja Tuomo Ollilan mukaan pesiä on nyt ilmoitettu Kemijärveltä Inariin sijoittuvalta alueelta.

– Maakotkan poikaset ovat pari kuukautta vanhoja ja merikotkan poikaset vähän nuorempia. Poikaset opettelevat nyt lentämään, kertoo Ollila.

Metsähallituksen luontopalvelut maksaa sadan euron ilmoituspalkkion kotkien pesistä Lapissa. Metsähallitus pyytää ilmoittamaan maa- ja merikotkien pesistä Ollilalle, puhelin 0400-241448 tai sähköposti tuomo.ollila@metsa.fi

Metsähallitus on maksanut ilmoituksista jo muutaman vuoden ajan. Ympäristöministeriö on ohjannut lajien seurannan Metsähallituksen luontopalveluille. Kotkaseurannan tuloksia tarvitaan porotalouden korvausjärjestelmään.

Muutama uusi ilmoitus on tehty myös Oulun seudulta, myös sieltä tulevista ilmoituksista maksetaan korvaus. Etelä-Suomen pesistä ei löytöpalkkiota makseta.

Lakritsaa ruuaksi, särkeä syötiksi – kokeneella ravustajalla konstit on monet

0
0

Ravustuskausi alkaa tänään tuttuun tapaan laihoin odotuksin pohjalaismaakunnissa. Etelä-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen mukaan tilanne ei ole muuttunut edellisistä vuosista. Vesistöjä vaivaa krooninen rapurutto, joten kotimaista jokirapua löytyy vain pieninä esiintyminä yksittäisistä paikoista, lähinnä joista ja suljetuista louhosvesistä.

Peräseinäjokelainen Aatos Ruotsalainen on ravustanut jo 30 vuotta, ja hän muistaa vielä, kuinka jokirapua nousi hänen kotinsa vieressä olevasta Seinäjoesta.

– Seinäjoki oli erittäin hyvä rapujoki, mutta rutto vei jokiravut. Vuonna 2009 tuli viimeinen sato, ja kun vuonna 2010 laskettiin mertoja, emme saaneet ravun rapua. Kaikki meni kerralla, Ruotsalainen muistelee.

Syypää ruton leviämiseen on Aatos Ruotsalaiselle selvä.

– Kaksjalkainen, jolla on kumisaappaat jalassa, toi ruton pyydysten mukana ylävirtaan, josta se sitten laskeutui. Merrat pitää putsata kunnolla tai muuten rutto leviää.

Jokiravun tulevaisuus pitkissä kantimissa

Rapuruttoa levittävää vieraslajia, täplärapua, saataneen Ähtärinjärvestä ja Lappajärvestä, joihin sitä on istutettu luvatta. Aatos Ruotsalainen luottaa ravustuskaudellaan louhoksiin.

– Joku on istuttanut täplärapua louhosmonttuihin, eli niihin on tyytyminen. Täpläravut levittävät ruttoa, mikä tappaa luonnollisen jokiravun, mutta ne pidetäänkin montussa, mistä ne eivät pääse jokeen.

Ruotsalainen epäilee, että Seinäjoesta ei rapuja tulla nostamaan pitkään aikaan.

– Ei ainakaan niin, että minä sitä saisin pyydystää. Rapu on niin hidaskasvuinen ja niitä pitäisi saada niitä niin paljon sinne, että niitä pystyisi pyydystämään.

Lakritsaa ravuille?

Aatos Ruotsalainen odottaa vielä muutaman viikon, ennen kuin lähtee liikkeelle mertojensa kanssa.

– Nyt on niin kylmät vedet, että ravut eivät liiku vielä yhtään, eli pitää odottaa vielä elokuun puoleenväliin. Semmoiset 150 rapua nousee, ja ne syödään kotona, Ruotsalainen kertoo.

Ruotsalaisen mukaan ravun ruokavalio on kirjava.

– Rapuja pitää käydä ruokkimassa, koska montussa on huono ruokakanta. Lakritsasta makkaraan olen antanut, ja on ne lakritsaakin syöneet, nauraa Ruotsalainen.

Syöttinä Ruotsalainen ei käytä kuitenkaan makeisia.

– Mertaan laitetaan syötiksi särkeä, se on kaikista parasta.

Kylvötöiden lisäaika tuli tarpeeseen – nurmisato on kärsinyt sateista

0
0

Maa- ja metsätalousministeriö antoi kesäkuun lopussa ylivoimaisen esteen perusteella lisäaikaa kylvöille. Kylvötöille annettu kolmen viikon lisäaika tuli tarpeeseen ja moni viljelijä on saanut kylvöt tehtyä.

Tukien saamiseksi kylvöjen tulee tavallisesti olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä, mutta erittäin sateinen kesä ja märät pellot estivät pellolle pääsyn monin paikoin.

Heinäkuussa sade on hellittänyt jo sen verran, että loput kylvöt on usealla tilalla pystytty tekemään.

Luke ennustaa huonoa viljasatoa

Tämän vuoden nurmisato on paikoin kärsinyt sateista. Etelä-Lapissa peltojen märkyys on monessa paikassa viivyttänyt nurmen korjuuta, minkä vuoksi heinä on ehtinyt venähtää pitkäksi ja siten huonolaatuisemmaksi.

Kuivemmilla paikoilla rehu on kuitenkin ollut hyvälaatuista. Nurmirehun toinen sato kerättäneen Etelä-Lapissa elokuun puolivälissä.

Runsaat sateet ovat vaikuttaneet myös viljasatoon. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan viljasadot ovat jäämässä selvästi viimevuotista pienemmäksi.

Kylvötyöt tehtiin peltojen märkyyden vuoksi myöhään ja osa siemenistä hukkui vedenpaljouteen.

Pro Agria Lapin suunnitteluagronomi Ari Alamikkotervo arvioi, että Etelä-Lapin ohra- ja kaurasato jäänee alle 2 000 kiloon hehtaarilta.

Tornionjoen lohikesästä tulossa toiseksi paras – nyt vaeltavat kossit

0
0

Tornionjoella Luonnonvarakeskuksen Kattilakosken lohilaskuri näytää kaloja olevan liikkeellä kiitettävästi. Tänä vuonna lohennousu on ollut tavanomaista varhaisempi.

Alkukesästä liikkeellä olivat suuret ja vanhat lohet, jonka jälkeen kalojen nousumäärä tipahti. LUKEn mukaan notkahdus johtuu lohen nousurytmiikasta sekä kalastuksesta.

Lohia alkoi kuitenkin liikkua jälleen pari viikkoa sitten ja Tornionjoen kaikuluotaimen ohi on uinut sen jälkeen päivittäin reilut toistatuhatta kalaa.

Suurin osa tämän hetken nousulohista on kosseja, eli yhden merivuoden pieniä koiraslohia, jotka ovat myös liikkeellä tavanomaisia vuosia aiemmin.

Viikonvaihteeseen mennessä Tornionjoella kaloja on laskettu yhteensä reilut 51 000. Simojoella lohta on noussut tasaisemmin koko kesän ajan ja tällä hetkellä lohia on noussut jokeen runsaat 2 000.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live