Riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun Riistakeskuksesta toteaa, että susia liikkuu nyt eri puolilla maata sen verran runsaasti, että susihavaintoja tulee väistämättä.

Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa sudet eivät kuitenkaan tänä vuonna ole tehneet vahinkoa, josta olisi ilmoitettu viranomaisille. Ensimmäinen tapaus sattui maanantaina Kalajoen Rautiossa, jossa sudet repivät lampaita. Tapaus oli paikkakunnalla yllätys, sillä Kalajoella susien ei ole raportoitu tehneen vahinkoa aiemmin.

Kalajoen-Alavieskan riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Vesa Haapakosken mukaan Kalajoella saattaa liikkua pari nuorta urosta, jotka etsivät reviiriä.

– Minun mielestäni alue on liian pieni sudelle, joka tarvitsee erämaata. Täällä on 1-2 kilometrin välein asutusta tai peltoa.

Paljon havaintoja

Kaustisella on tänä vuonna tehty moninkertainen määrä susihavaintoja (47) viime vuotiseen (13) verrattuna.

Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja Toni Peltoniemi Kaustiselta kertoo, että kunnan keskustasta Ullavan suuntaan, Vintturin-Kolan alueella, asustaa susipari, josta ei juuri tehdä havaintoja. Sen sijaan yksinään liikkuva yksilö on havaittu monesti.

– Se yksinäinen susi huolettaa. Kesäkuun alusta lähtien Köyhälläjoella tehtiin useita näköhavaintoja sudesta kolmen viikon aikana. Heinäkuun alussa ennen festivaaleja susi nähtiin keskustassa koulukeskuksen pihassa. Sillä oli suussaan punertava kissa.

Riistaväki arvelee, että noihin aikoihin kyliltä kadonneet kissat olisivat saattaneet mennä suden suuhun. Riistakeskuksen riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulusta vahvistaa, että susi on hyvinkin saattanut olla katoamisten takana. Toisaalta hän muistuttaa, että alueella liikkuu myös erittäin paljon ilveksiä, joiden tiedetään mielellään syövän kissoja.

Kaustisella tehdyt susihavainnot ovat useasti olleet riistakameran kuvia tai kännykkäkuvia. Myös silminnäkijähavaintoja, jälki- ja ulostehavaintoja on tehty.

Paikkakunnalla halutaan saada selvyys siitä, kuinka paljon susia alueella liikkuu. Ajatuksena on järjestää suden lumijälkien laskenta, jos talvella saadaan riittävä lumipeite maahan.

Ei vahinkoja tänä vuonna

Sudet tappoivat viime vuonna Toholammilla 20 lammasta ja yhden vasikan. Tänä vuonna vahinkoa ei ole syntynyt.

Toiminnanohjaaja Matti Honkonen Toholammin riistanhoitoyhdistyksestä arvioi, että alueella asustavalle susiparille syntyi viime vuonna pentuja, joten ehkä ne silloin äkillisessä ruuantarpeessaan hyökkäsivät eläinten kimppuun.

– Susia liikkuu kyllä paljon. Perjantaina ja lauantain vastaisena yönä susi meni Sykäräisissä erääseen pihaan, josta sutta lähdettiin seuraamaan. Se meni toiseen pihaan koirahäkin luokse, mutta pakeni sitten ihmisiä pellolle.

Toholammilla susien vierailuun on varauduttu. Esimerkiksi lampaiden laitumia on suojattu petoaidalla. Neljä-viisilankainen sähköaita on ainakin tähän asti suojannut eläimiä sudelta.

Miten koirien käy?

Runsaiden susihavaintojen alueilla odotetaan syksyä ja metsästyskauden alkamista huolestuneena. Moni ei mielellään pistäisi koiraansa metsään, jossa tiedetään liikkuvan susia.

– Viime syksynä Lestijärvellä susi kävi metsäkoiran kimppuun, mutta omistajan väliintulo pelasti koiran. Saapa nähdä, kuka haluaa laittaa koiran metsään nyt, kun karhunmetsästys elokuussa alkaa, miettii Honkonen.

Tärkeät ilmoitukset

Riistaväki toivoo, että ihmiset jaksaisivat ilmoittaa susihavainnoistaan petoyhdyshenkilöille, joka voi sitten tarkastaa havainnon ja kirjata sen tietokantaan.

Toholammilla, jossa sudet liikkuvat ihmisten tuntumassa, ilmoitukset halutaan myös poliisin tietoon.

– Ilmoitukset pitää meillä tehdä myös poliisille, koska poliisi antaa karkotusluvan, jos susi tulee pihaan asti. Tosin viime syksynä yhtä sutta karkotettiin, mutta se tuli 3-5 päivän päästä takaisin, kertoo Matti Honkonen.

Jos susista tehdään täsmällisesti ilmoituksia ja niistä ilmenee, että susia on paljon ja niistä on haittaa, niille voi uuden lain mukaan saada kannanhoidollisen kaatoluvan.

Toni Peltoniemi Kaustiselta kertoo, että suden kannanhoidolliselta verotukselta odotetaan paljon.

– Susi on villieläin, jonka ihmisarkuuden pitäisi säilyä. Toivottavasti kannanhoidollisten poikkeuslupien avulla sen ihmisarkuus lisääntyisi.

Taiteilija Stefan Lindforsin teos Symbiosis on kerännyt jo lähes 90 000 euroa Saaristomeren suojeluun.

Lahjoittajat ovat voineet hankkia teokseen kiinnitettäviä nimilaattoja, ja niitä on kertynyt jo lähes tuhat. Tilaa on vielä 2 500 laatalle.

Symbiosis paljastettiin Turussa vuosi sitten. Patsas sijaitsee Aurajoen rannassa, merikeskus Forum Marinumin edustalla lähellä Suomen Joutsenta.

Stefan Lindforsin on tarkoitus hitsata Symbiosiin uusia laattoja torstaina 16.7. kello 11.00 alkaen.

Tiedätkö, mistä näkee, mistä päin metsäpalo on tullut sata vuotta sitten? Kuinka usein mänty vaihtaa neulasensa? Mitä männylle tapahtuu, kun sen "hissit" pysähtyvät? Risto Pynnösellä on vastaus näihin ja moniin muihin kysymyksiin.

Suurin osa kansallispuiston retkeilijöistä on nähnyt Pyhä-Häkin Ison Puun, mutta kivenheiton päässä virallisista reiteistä seisoo varsinainen ikimetsän salaisuus. Vedä villasukat jalkaan ja ota kuppi kuumaa – lähde opastetulle retkelle Pyhä-Häkkiin. Sen jälkeen katsot tavallista mäntyä aivan uusin silmin. 

Kemijoella tukkipuita on uitettu edellisen kerran kesällä 1991. Uittoyhdistys puhdisti uppopuita joen pohjasta 1990-luvun alussa ja vielä vuonna 2001. Jokivartisten mielestä silloiset perkuutyöt eivät olleet riittäviä ja perusteellisempaa siivousta vaadittiin oikeusteitse.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä uittoyhdistyksen on nyt ollut pakko tarttua toimeen. Tornion Lauttapoikien proomu aloitti työt viime viikolla Keminmaan Liedakkalassa.

– Tarkoituksena on puhdistaa tietyt alueet, joissa puuta on eniten. Alueet käydään mahdollisimman tarkoin läpi, toteaa Tornion Lauttapoikien toimitusjohtaja Pekka Ramstedt.

Tukit säilyneet upoksissa

Siivottava alue ulottuu Kemijokisuulta Rovaniemen Valajaskoskelle saakka. Sadan kilometrin matkalta löytynee tuhansia kuutiometrejä puuta.

Kemijoen uittoyhdistyksen huolena on ollut sen rahojen riittävyys noin miljoonan euron urakassa. Kattaakseen edes osan kuluista yhdistys yrittää myydä joesta nostettuja puita tehtaisiin.

– Ainakin alkuvaiheessa saamme toimittaa puut puunjalostuslaitoksille kuitupuuksi. Puuthan ovat olleet hapettomissa olosuhteissa, joten käytännössä ne eivät ole menneet miksikään tuolla uppeluksissa, sanoo uittoyhdistyksen toimitsijamies Jari Rantamaula.

Puuta, kettinkiä ja auton kattoja

Joenpohjasta on löytynyt isojen tukkipöllien lisäksi kaikenlaista romuakin. 

– Vaijereita, kettinkiä ja jopa auton kattokin on noussut joesta ylös. Nostamme kaiken pois, mikä kohdalle sattuu, Ramstedt toteaa.

Ravustuskausi alkaa hiljaisena, arvioi Raputietokeskuksen asiantuntija Japo Jussila. Viileä kesä on hidastanut ravun kuoren vaihtoa ja kasvua.

– Kuoren vaihto käynnistyy, kun veden lämpötila on +15 astetta. Mutta näin viileässä vedessä toiminta etenee hitaasti. Veden lämpötilan pitäisi olla +20 astetta, kertoo Raputietokeskuksen asiantuntija Japo Jussila.

Rapu hakee lämpimiä pintavesiä. Muutamat lämpimät päivät saivat pintavesien lämpötilan nousemaan parilla asteella, mutta voimakkaat tuulet ovat sekoittaneet vedet, ja pintavesi on jälleen viilentynyt. 

– Myös osa rapunaaraista kantaa vielä mätiä, joten nekään eivät ole vielä liikkeellä. Hyvin harvinaisia ovat nämä kesät, jolloin vesi ei lähde lämpenemään ollenkaan, ihmettelee Jussila.

Normaalina kesänä rapu saattaa vaihtaa kuoren kaksikin kertaa ennen ravustuskauden alkua. Kuoren vaihdon jälkeen rapu kasvaa sentin pari pidemmäksi. Syötävän ravun alamitta on ollut perinteisesti noin 10 senttiä. Pienemmästä ravusta ei riitä syötäväksi.

– Jos rapu ei ole vaihtanut kuortaan, on nyt pyydystettävä saalis käytännössä niitä rapuja, jotka jäivät viime kesänä pyytämättä, sanoo Jussila.

Rapusaalis saattaa jäädä puoleen

Rapusaalis on vuosittain keskimäärin 4–6 miljoonaa kappaletta. Näistä pääosa on täplärapuja ja loput jokirapuja. Puolet saaliista on ammattimaisten pyytäjien pyydystämää ja puolet harrastusravustajien saalista.

Raputietokeskuksen mukaan saalis jää nyt todennäköisesti huomattavasti tavallista pienemmäksi.

– Saalis saattaa jäädä jopa puoleen aikaisemmasta. Tosin rapusaaliin ennustaminen on yhtä epävarmaa kuin sään ennustaminen, naurahtaa Jussila.

Raputietokeskus on tehnyt koeravustuksia Savossa Kuopion ympäristössä, Kanta-Hämeessä ja Saimaalla. Tilanne on samantyyppinen koko maassa, vaikka vesialuekohtaisia eroja toki on.

– Pienemmät vedet ovat todennäköisesti lämmenneet paremmin, arvioi Jussila.

Heinäkuun 21. päivänä, eli ensi tiistaina, alkava ravustuskausi jatkuu lokakuun loppuun saakka. Rapukauppa kuitenkin loppuu tavallisesti viimeistään syyskuun puolivälissä ja sesonki kestää korkeintaan kaksi kuukautta.

Koeravustusten perusteella suurimmat rapujuhlat saatetaan pitää vasta elokuun lopussa tai syyskuun alussa.

– Ravustuskauden alku on yleensä kiihkeää aikaa. Raputilauksia on jo tehty. Mutta ravun tulo ei nyt ole kovin massiivista, varoittaa Jussila. 

Asikkala ei saa lupaa ampua suosittua uimarantaa vallanneita valkoposkihanhia. Varsinais-Suomen ELY-keskus katsoo, että Asikkalan Vääksyssä ei ole vielä yritetty riittävästi vaihtoehtoisia keinoja.

Lisäksi noin 50 hanhen parvi on huomattavasti pienempi kuin monella muulla paikkakunnalla.

– Hanhimäärät eivät olleet läheskään niin suuria kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Katsottiin, että kun aiemminkaan lupia ei ole myönnetty, niin ei tässäkään tapauksessa ole syytä lupaa myöntää, suunnittelija Ville Vasko Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Asikkalaan myönnetään kuitenkin valkoposkihanhien pelottelu- ja häirintälupa.

– Muutamia hätistelylupia on myönnetty aiemminkin muun muassa Helsingin ja Turun seudulle. Ampumislupia ei ole myönnetty mihinkään, Vasko korostaa.

Hätistelykeinoja voi yrittää keksiä lisää

Hätistelykeinot vaihtelevat koirien käyttämisestä paukkuviin kaasupanoksiin.

– Keinoja voi aina yrittää keksiä lisää. Mutta ilmeisesti nämä keinot ovat auttaneet, kun uusia lupia ei ole enää jouduttu myöntämään. Tai en osaa sanoa, onko ongelma vain hyväksytty, pohtii suunnittelija Vasko.

Asikkalan tekninen johtaja on ratkaisuun pettynyt. Hänen mukaansa kunnassa on jo kokeiltu hätistelyä sekä ihmisten että koirien voimin.

– Turhalta tuntuu, tiivistää tekninen johtaja Harri Hirvonen pettyneenä.

Mikäli ongelma jatkuu ensi keväänä, Asikkala saattaa hakea ampumislupaa uudelleen.

– Pakkohan meidän on! Hirvonen huudahtaa.

Yle Hämeen toimittaja Timo Leponiemi lähes kirjaimellisesti törmäsi sorsaperheeseen Vanajaveden rannassa torstaina iltapäivällä Hämeenlinnassa. Ukkonen aloitteli jylinää taivaanrannassa ja sorsaperhe olikin kokoontunut rannalle lepäämään.

Kuuden poikasen pesueesta viisi kerääntyi yhdeksi ryhmäksi torkkumaan, kun yksi vielä touhusi omiaan rantapusikossa. Sorsaemokin otti kuvaustilanteen rauhallisesti.

Kaupunkivilinään tottuneita linnunpoikasia kannattaa ihailla sopivan etäisyyden päästä. Niitä ei pidä yrittää mennä koskemaan. Kaikki emot eivät enää hoida poikasiaan, jos niihin tarttuu ihmisen hajua.

Voit lähettää meille kuvasi torstain ja perjantain ukkoskuuroista, salamoista ja muista sään ääri-ilmiöistä.

Lähettämällä kuvan suoraan Ylelle annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa joukkoistuksen yhteydessä. Lähetäthän vain itse ottamiasi kuvia. Yksityistilanteissa kysy lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä. Emme maksa julkaistuista kuvista palkkiota. Lue tarkemmat kuvajoukkoistusten pelisäännöt.

Tutkijoiden Koillis-Kiinasta löytämä dinosauruksen fossiili on lähes täydellisesti säilynyt. Zhenyuanlong suni -nimen saanut dinosaurus löytyi alueelta, missä tulivuoren tuhka on peittänyt dinosauruksia. Tuhkaan peittyneessä fossiilissa on näkyvissä sen höyhenpeite sekä sen siivet.

Löytö on läheistä sukua Velociraptor-dinosaurukselle. Se osoittaa, että Velociraptoreilla todennäköisesti oli suuret siivet ja ne olivat höyhenpeitteisiä. Zhenyuanlong eli noin 125 miljoonaa vuotta sitten, varsinainen Velociraptor puolestaan eli 40-50 miljoonaa vuotta myöhemmin.

Paleontologien mukaan ensimmäiset linnut ilmestyivät noin 150 miljoonaa vuotta sitten ja ne polveutuivat pienistä, sulkapeitteisistä dinosauruksista.

– Todellinen Velociraptor ei ollut vihreä, suomujen peittämä hirviö, kuten Jurassic Park -elokuvassa kuvataan, eikä yhtä iso. Todellisuudessa ne olivat kuten Zhenyuanlong, pörröisiä höyhenten peittämiä tappajia, toinen tutkimuksen tekijöistä, Edinburghin yliopiston tohtori Steve Brusatte kertoi uutistoimisto AFP:lle.

Brusatten lisäksi Zhenyuanlongin tutkimiseen osallistui kiinalainen paleontologi Junchang Lü.

Lihaa syönyt ja nopeasti juossut Zhenyuanlong oli noin kahden metrin pituinen kuonosta hännänpäähän ja se painoi parikymmentä kiloa. Se on suurin tähän mennessä löydetty siivekäs dinosaurus.

"Zhenyuanlong oli aivan kuin emu, kalkkuna tai suurikokoinen kana"

Zhenyuanlongin suu oli täynnä teräviä hampaita ja sen ulkonäköä on kuvailtu muutenkin hieman oudoksi. Siksi Brusatte kuvaili Zhenyuanlongia uutistoimisto Reutersille "pörröiseksi, höyhenten peittämäksi villakoiraksi helvetistä".

Fossiili on niin hyvin säilynyt, että sen sulkapeite on selvästi nähtävissä. Sillä oli hiusmaiset sulat ruumiinsa ympärillä ja suuret siipisulat eturaajoissa. Tutkijoiden mukaan Zhenyuanlongilla olisi ollut tiheä sulkapeite siivissään ja pyrstössään.

– Se on melko suuri dinosaurus, jolla oli lyhyet eturaajat, mutta sillä oli silti siivet, jotka näyttävät aivan samoilta kuin nykyisilläkin linnuilla, Brusatte sanoi.

– Zhenyuanlong oli dinosaurus, joka näytti aivan linnulta. Se oli aivan kuin emu, kalkkuna tai suurikokoinen kana, Brusatte sanoi uutistoimisto Reutersille.

Löytö herättää kysymyksiä siipien kehityksestä

Se, että Zhenyuanlongilla oli niin suuret siivet, herättääkin Brusatten mukaan kysymyksen siitä, miksi sen kaltaisella eläimellä ylipäänsä oli ne. Tutkijoiden mukaan sen siivet eivät olleet todennäköisesti lentämistä varten: Zhenyuanlong oli liian suuri ja sen eturaajat liian lyhyet, jotta se olisi voinut nousta ilmaan.

Brusatten mukaan Zhenyuanlongin löytyminen pakottaa miettimään, miksi siivet alun perin edes kehittyivät. Tutkijat arvelevat, että Zhenyuanlong on saattanut käyttää siipiään samaan tapaan kuin esimerkiksi riikinkukkourokset esittelevät pyrstösulkiaan tai sitten se käytti niitä muniensa suojelemiseen pesässään.

– Jos siiven näkisi erillään muusta dinosauruksesta, tuntuisi todennäköiseltä, että Zhenyuanlong osasi lentää. Mutta minusta on vaikea uskoa, että sen kokoinen dinosaurus olisi pystynyt lentämään, liitämään tai tekemään ylipäänsä yhtään mitään ilmassa, Brusatte sanoi.

– Ehkä löydökset siis tarkoittavatkin sitä, että siivet eivät edes alun perin kehittyneet lentämistä, vaan jotain aivan muuta tarkoitusta varten, Brusatte innostui.

Jos siivet eivät ylipäänsä kehittyneetkään lentämistä varten, Zhenyuanlong saattoi Brusatten mukaan polveutua lentokykyisestä esi-isästä, minkä vuoksi sillä oli edelleen siivet. Tai sitten siivet kehittyivätkin juuri esittelyä, munien suojelua tai jotakin muuta tarkoitusta varten, ja vasta myöhemmin ne mahdollistivat joidenkin dinosaurusten lentämisen.

Velociraptor oli oikeasti pienempi kuin elokuvissa

Monet tutkijat ovat aiemmin löytäneet sulkien kiinnittymiskohtia Velociraptoreiden eturaajoista, mutta eivät varsinaisia höyheniä. Siksi aiemmin ei ole tiedetty, minkä kokoiset sulat niillä oli tai mihin ne niitä käyttivät.

– Muutama vuosi sitten useimmat paleontologit olisivat sanoneet, että suuret sulat ja siivet kehittyivät lentämistä varten, mutta nyt emme enää ole varmoja, Brusatte totesi.

Brusatten mukaan Zhenyuanlong antaa viitteitä siitä, miltä Velociraptorit näyttivät. Brusatten mukaan niillä oli höyhenpeite kuten Zhenyuanlongilla ja siivet eturaajojen yhteydessä. Brusatten mukaan ne olivat myös pienempiä kuin mitä elokuvissa on esitetty.

– Oikea Velociraptor oli vähän pienempi kuin Zhenyuanlong, ehkä noin puudelin kokoinen!

Tutkimus on julkaistu Scientific Reports -julkaisussa.

Petolinnut menestyvät pääkaupungissa. Suurin syy eri haukkalajien ja huuhkajien menestymiseen urbaanissa ympäristössä on saaliseläinten runsas määrä.

Helsingissä pesii kymmeniä kanahaukkapareja, joista tunnetuimmat lienevät uimastadionin kaksikko Helmi ja Heikki.

Huuhkajien määrä on silti pienentynyt huippuvuosista, koska ihmiset ovat karsineet citykanikantoja metsästämällä. Saattaa olla, että kanikantojen nostaessa päätään myös huuhkaja nähdään jälleen pesimässä kauppakeskuksen katolla.

Oli miten oli, samasta saaliskuormasta syö nykyään entistä useampi lihansyöjä, koska citykettu raitiovaunujen kolkkeen keskellä on nykyään varsin tuttu näky.

– Viikissä on paljon syötävää ja siellä näkee paljon nuoria kanahaukkoja. Varislinnut ja lokit ovat myös tärkeitä ravinnonlähteitä, kertoo Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Lehtiniemi jatkaa, että petolinnun näkee varmimmin talvella saalistamassa kaupungissa, koska silloin maaseudulla saalistaminen muuttuu hankalammaksi.

Turvapaikka ihmisten keskellä

Kaupungin syke houkuttelee petolintuja, koska useiden silmäparien ympäröimänä on turvallista.

– Petolintujen käyttäytyminen on muuttunut. Ne uskaltavat nykyään luottaa ihmiseen. Jos petolintu on luottanut aikaisemmin ihmiseen, niin se ei ole pitkään pysynyt hengissä.

Lehtiniemi jatkaa, että petolintuviha on vähentynyt Suomessa muutenkin.

– Se näkyy siinä, että kanahaukan pesiä ei ole tuhottu niin paljon. Poikasetkin saavat kasvaa aikuisiksi, koska petolintuviha jää nykyään enemmän aina puheen tasolle.

Suomessa pesii arviolta yli 4000 rauhoitettua kanahaukkaparia. Niistä kymmenesosa pesii Uudellamaalla. Helsingissä pesivien kanahaukkojen määrät nousivat roimasti, kun osia Sipoosta liitettiin pääkaupunkiin vuonna 2009.

Märkä ja kylmä sää on hankaloittanut joidenkin lintujen pesintää. Osalla kevätmuuttajista pesintä on myöhässä, koska linnut saapuivat Suomeen myöhemmin ja ravintoakin on ollut kylmän alkukesän vuoksi heikosti tarjolla. Kaikista eniten sää on kuitenkin vaikuttanut saaristolintuihin kuten lokkeihin ja tiiroihin, joiden pesintöjä kylmät säät ja kovat aallokot ovat saattaneet tuhota kokonaan.

Pohjois-Pohjanmaalla alkukesää on ollut poikkeuksellisen sateinen. Tämä on vaikuttanut myös paikallisten lintujen pesintään.

– Vedenpinnan nousu sisävesillä on haitannut monen linnun pesintää. Esimerkiksi kuikan pesinnöistä melkoinen osa on varmasti tuhoutunut vedenpinnan nousun vuoksi ja moni lintu on myös saattanut jättää sen takia kokonaan pesimättä, selittää BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen.

Pikkulinnut säästyneet viime vuoden tuhoilta

Viime vuonna kylmät säät pilasivat pikkulintujen pesintöjä laajasti. Tänä vuonna samanlaista ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla viileästä säästä huolimatta.

– Viime vuonna kävi niin, että tuli kylmät kelit juuri pahimpaan aikaan Juhannuksena, kun linnuilla on pieniä poikasia ruokittavana. Tänä vuonna pesinnät on viivästynyt viileän sään ja kosteuden vuoksi, mutta sellaista katastrofia tuskin on ollut, Toivanen kertoo.

BirdLife Suomi on kuitenkin huolissaan pääskyjen pesäpaikkojen tuhoamisesta. Esimerkiksi moni perinteinen räystäspääsky-yhdyskunta on tuhoutunut sillan tai rakennuksen korjauksen yhteydessä. BirdLifen mukaan korjaustyöt pitäisi ajoittaa pesimäajan ulkopuolelle, eikä pesimäpaikkoja saisi tuhota lopullisesti. BirdLife kerää nyt ihmisiltä havaintoja pääskyjen pesinnöistä sekä tuhotuista yhdyskunnista.

Jättipalsameja on Turun luonnossa tällä hetkellä todella paljon. Niitä näkee Kuninkojan luonnonsuojelualueella, Aurajoen varrella, Vähäjoen varrella sekä Jaaninojalla, kertoo Turun luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, biologi Jussi Lampinen.

– Tällä hetkellä on vaikeaa sanoa Turussa pienvesistöä, jokea, puroa tai ojaa, missä jättipalsameja ei olisi, Lampinen lisää.

Jättipalsamit ovat Suomen luonnolle haitallinen laji. 

– Ne ovat kasveina todella aggressiivisia levittäytymään. Ne muodostavat peittäviä ja korkeita, noin 2-3 metrisiä kasvustoja kosteille alueille, jolloin paikalla aiemmin vallinneet lajit jäävät alle, sanoo Lampinen

– Jättipalsamit ovat tällä hetkellä iso uhka esimerkiksi luonnonsuojelualueilla.

Jättipalsamitalkoot järjestettiin yhteistyössä Turun luonnonsuojeluyhdistyksen, Turun kaupungin ympäristösuojelun sekä Kuntecin kanssa.

Talkoolaiset keräsivät jättipalsamit isoihin jätesäkkeihin, jotka Kuntec vie joko poltettavaksi tai mädätettäväksi.

Aiemmin viikolla jättipalsameita kitkettiin myös Paimiossa.

Puolustusministeriön ei tarvitsekaan pakkolunastaa kiisteltyä Taipalsaaren Sarviniemen aluetta. 

Maanomistajat ovat hyväksyneet Metsähallituksen tekemän tarjouksen Sarviniemen maa-alueista eilen torstaina.

Puolustusministeriö kertoo tiedotteessaan olevansa tyytyväinen, että asia ratkesi vapaaehtoisin kaupoin.

Lohtajan Ohtakarilla vietetään sunnuntaina 19. heinäkuuta perinteisiä kalajuhlia. Myytäväksi aiotaan hankkia 700 kiloa siikaa, josta osa oli viikolla vielä saamatta.

– Kyllä se saadaan täyteen, lupaa Lohtajan Kalastajainseuran puheenjohtaja Sakari Lätti.

Sää on tänä kesänä vaikuttanut siianpyyntiin, mutta ei kylmyyden vaan tuulisuuden takia. Lätin mukaan kylmä vesi on itse asiassa jopa siialle eduksi.

– Tuuli vaikeuttaa esimerkiksi rysän laskua ja riittävän kova tuuli verkkopyyntiäkin. Myös kokeminen vaikeutuu, minä kun kalastan yksin niin en tahdo saada niitä yksin koettua. Olemme sitten koettaneet porukalla pienemmällä veneellä.

Kalastaja Markku Orjala on huomannut saman.

– Tuuli on haitannut ja välillä vuorokausisaaliit ovat jääneet pieniksi. Toisaalta, välillä kalaa on tullut jopa poikkeuksellisen runsaasti. Siika on oikukas kala.

Kalamiesten mukaan näihin aikoihin kesästä siika tyypillisesti häviää ja saalis runsastuu jälleen syksymmällä.

Ohtakarin kalajuhlilla tarjolla on siian ohella ohjelmaa ja viihdykettä, esimerkiksi musiikkia ja kilpailuja. Kalajuhlia on vietetty 30-luvulta lähtien.

Lapin Kullankaivajain liiton mukaan saamelaiskäräjien toistuvat valitukset ovat ruuhkauttaneet Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin lupajärjestelmän niin pahoin, että jopa sadat harrastelijakullankaivajat ovat joutuneet heittämään hanskat tiskiin.

Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Heikki Paltto kiistää väitteet.

– Ei meillä ole mitään lapiokaivajia vastaan. Konekaivuusta olemme kyllä tehneet useita valituksia.

Palton mukaan saamelaiskäräjät ei ole syyllinen siihen, jos Tukesin lupakäsittelyssä on ruuhkaa.

Lapin Kullankaivajain liitto arvioi, että valitusten takia noin 300 harrastelijakullankaivajaa olisi jäänyt  pois Inarin ja Sodankylän kultamailta. Liiton laskelman mukaan se tietäisi noin 350 000 euron matkailutulojen menetystä.

Koneellinen kullankaivuu ei houkuta turisteja

Saamelaiskäräjien Paltto pitää väitettyjä summia perusteettomina. Toisin kuin liitto väittää, pohjoisen matkailijamäärät eivät ole romahtaneet.

– Eivät turistit tule tänne katsomaan koneellista kullankaivua. Jos luonto on puhtaana, matkailijoita tulee lisää, saamelaiskäräjien puheenjohtaja sanoo.

Esimerkiksi kullankaivuun vaikutuksista luontoon Paltto nostaa Ivalojoen, jossa kutee 70 prosenttia Inarin taimenista. Kullankaivuu vaikuttaa merkittävästi Ivalojoen vesistöön.

– Kullankaivuu vaikuttaa myös paikallisten ja matkailijoiden kalastukseen. Sillä on myös olennaiset vaikutukset saamelaiskulttuuriin.

Paltto huomauttaa, että Kullankaivajien liitto ei ole pyytänyt heitä neuvottelemaan kullankaivajien asioista.

– Liiton entinen puheenjohtaja kulki minun veneessä Lemmenjoella. Hän olisi voinut neuvotella, mutta hän ei puhunut näistä asioista, vaan toi ne esille lehtien palstoilla.

Myrskyn tullen noin 250 suomalaista ottaa auton alle ja lähtee myräkän silmään.

Myrskybongarit tekevät taustatutkimusta netistä ennen lähtöä. Perustiedot hankitaan sääkarttoja ja satelliittikuvia seuraamalla, mutta myös omia havaintoja oppii tekemään, ajan kanssa.

– Ei ole myrskybongaria, joka ei seuraisi sääkarttoja. Sitten on omat havainnot: esimerkiksi alasin-pilvi, joka näyttää oikeasti vähän rautaiselta alasimelta. Sieltä voi tulla ukkosta ja salamointia. Näistä merkeistä voi saada vähän suuntaa. Teräväreunaisista, tummista pilvistä tulee ukkosia ja syöksyvirtauksia, selittää lahtelaisbongari Marko Kämäräinen.

Mössöinen, harmaa pilvi on bongarille pettymys. Pilvessä tulee olla värivivahteita ja reunoja. Sateesta ja tuulesta Kämäräinen innostuu silminnähden.

– Nämä ovat hyviä merkkejä. Tässä hommassa ei parane olla kärsimätön.

Kämäräinen napsii kuvia jatkuvalla syötöllä pilvistä ja taivaanrannasta, ja kehottaa toimittajaa tekemään samoin. Joskus voi käydä tuuri, mutta päivällä salamaa on vaikea napata kameraan.

– Joskus otan tuhat kuvaa, ja yhteen osuu salama. Mutta jos näet yhden, pistä kamera valmiiksi. Todennäköisesti noin kymmenen sekunnin päästä tulee toinen, samasta suunnasta.

Auto ei pysy ukkosrintaman perässä

Myrskybongarit kokoontuvat silloin, kun muu kansa kerääntyy sisätiloihin pitämään sadetta suljetuin ikkunoin. Lahdessa harrastajat kokoontuvat Riihelään harjulle, josta on näkymät lähes jokaiseen ilmansuuntaan.

Harjulta ryhmä hyppää auton kyytiin, reaaliaikaisen säädatan, laitteiden ja gps:n kera.

– Kun jahdataan myrskyä, niin ei voida ajaa ukkosrintaman perässä. Sitä ei pysty autolla seuraamaan, koska rintama menee kovaa vauhtia. Täytyy katsoa netin säähavaintomallien mukaan, ja ajaa myrskyn eturintamassa.

– Samalla täytyy etsiä sopivaa sijaintia, johon pysäyttää auto ja laittaa kamerat valmiiksi.

Rakeiden mittailua ja sekuntien laskemista

Kesällä harrastajaa kiinnostaa myös aurinkobongaus. Muut tekevät sitä rannalla, myrskybongarit tähtitornissa, naurahtaa Kämäräinen.

– Auringossa on täpliä ja purkauksia. Täytyy olla hyvät välineet. Paljain silmin tätä ei saa harrastaa.

Valokuvaaminen on osa harrastusta, mutta bongareiden havaintoja käytetään myös virallisten säätietojen laatimisessa.

– Raportoimme Ilmatieteenlaitokselle havaintomme. Esimerkiksi kesällä kun sataa rakeita, mittaamme millimetrit. Salamointitiheys myös raportoidaan, jotta Ilmatieteenlaitos voi tehdä parempia säähavaintoennusteita.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kotkassa sijaitseva tervaleppälehto on rauhoitettu alue. Puistossa on monipuolista kasvillisuutta ja runsaasti eläimiä. Alueella voi  tavata erilaisia lintuja, oravia ja jopa supikoiria. Luontokuvaaja Pekka Vainio kertoo, että erikoisin hänen siellä näkemä lintu on pähkinänakkeli.

– Se on pesinyt täällä viitenä vuonna. Harvinaista Suomessa, mutta täällä se on viihtynyt.

Tervaleppälehdossa on kaksi ruokintapaikkaa, joissa kaupunkilaiset käyvät syöttämässä eläimiä. Rohkeimmat linnut syövät kädestä ja oravat saattavat kiivetä jopa olkapäälle. Näin kävi torstaina, kun Yle Kymenlaakso kävi tekemässä juttua sieltä Pekka Vainion kanssa.

Videolla näkee miten kesyt oravat innostuivat ruoan lisäksi myös tekniikasta.

Yhä useammassa Lapin kansallispuistossa ollaan sallimassa maastopyöräily merkityillä reiteillä. Näitä ovat esimerkiksi Pyhä-Luosto, jossa osaa reiteistä kunnostetaan maastopyöräilyyn sopiviksi ja myös Lemmenjoen kansallispuistossa saa pyöräillä merkityillä reiteillä.

Urho Kekkosen kansallispuistossa sallittuja reittejä on neljä ja uusia suunnitelmia on vireillä. Uusin on Ylläksen ja Levin matkailukeskukset yhdistävä reitti, joka kulkee osittain Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Kansallispuistokummi Mikko "Peltsi" Peltola ei pidä pyöräilyä kansallispuistoissa pahana.

– Kun minut valittiin kansallispuistokummiksi, niin toivoin voivani puhua juuri kansallispuistoissa pyöräilyn puolesta. Pyöräilyhän on jokamiehenoikeus ja rinnastettavissa hiihtoon ja kävelyyn metsässä.

Peltsi sanoo ihmetelleensä miksi ylipäätään pyöräily on ollut kansallispuistoissa kiellettyä.

– Se oli sitä aikaa, kun ei oikein tiedetty mitä maastopyöräily on. Nyt tiedetään, että se on lihasvoimilla tapahtuva retkeilymuoto. En näe mitään syytä, miksi maastopyöräily olisi kielletty alueilla, joilla muutenkin kuljetaan ja jo valmiilla reiteillä.

Peltsi korostaa, että maastopyöräilyä ei harrasteta koskemattomassa metsässä.

– Se vaatii aina joko polun tai jonkun valmiin reitin.

Tulijoita olisi

Lapin kesämatkailuun on pitkään etsitty uusia houkuttimia. Peltsi uskoo, että ellei maastopyöräily nyt ihan sitä pelastaisikaan, niin ainakin se olisi hyvä piristys ja uusi vaihtoehto Lapin kesätarjontaan.

– Tiedän tältä heittämältä kymmenen tuttua, jotka aikoivat matkailla kesän aikana Saariselällä. Maastopyöräilyn suosio on kovasti kasvussa, joten sitä kyllä kannattaisi käyttää kesämatkailun piristysruiskeena. Tottakai ihmiset haluavat lähteä ajamaan uusiin paikkoihin.

Maastopyöräily kansallispuistoissa mahdollistaa myös pitemmät reitit.

– Rauhallisella maastopyöräilyllä tuommoinen kuudenkymmenen, jopa sadan kilometrin päiväreissu on ihan mahdollinen. Silloin näkee enemmän, Peltsi sanoo.

Kansallispuistojen haastavat maastot eivät eivät suinkaan ole maastopyöräilijälle este eivätkä hidaste, vaan haaste.

– Pienet polut, pitkokset, juurakot, kalliot, ylä- ja alamäet... Maaston epätasaisuus ja tekninen haaste ovat juuri sitä, mitä maastopyöräilijä kaipaa, kansallispuistokummi ja innokas maastopyöräilijä Peltsi Peltola vakuuttaa.

BirdLife kerää havaintoja pääskyjen pesinnästä. Tietoja kaivataan etenkin räystäs- ja haarapääskyistä.

Molempien pesimäkantojen arvioidaan vähentyneen alle puoleen viime vuosikymmenien aikana.  Erityisesti havaintoja toivotaan varsin huonosti tunnetusta räystäspääskystä.

Heinäkuu on vielä hyvää aikaa pääskyjen tarkkailuun. Useimmilla Suomessa pesivillä pääskyillä on nyt isot poikaset joko pesässä tai jo lennossa pihapiirissä.

Pesinnät myöhässä

Pääskyrengastajien havaintojen mukaan pesinnät ovat olleet vähän tavallista myöhäisempiä, mutta vaihtelua on ollut huomattavan paljon. Joissakin pesissä emot hautoivat vielä heinäkuun alussa. Poikueet ovat olleet hieman normaalia pienempiä, mikä viittaa huonoon ravintotilanteeseen.

BirdLife on huolestunut pääskyjen pesäpaikkojen hävittämisestä. Esimerkiksi moni perinteinen räystäspääsky-yhdyskunta on tuhoutunut sillan tai rakennuksen korjauksen yhteydessä.

Räystäs- ja haarapääsky ovat BirdLife Suomen vuoden linnut. Havainnot pääskyjen pesinnästä voi ilmoittaa BirdLifen nettisivujen.