Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Viljelijät luottavat jälleen öljykasvien viljelymahdollisuuksiin

0
0

Viljelijät alkavat jälleen luottaa öljykasvien viljelymahdollisuuksiin. Öljykasvien huippuvuosi koettiin Suomessa vuonna 2010. Tällöin viljelyalaa oli käytössä lähemmäs 150 000 hehtaaria, kun tänä vuonna viljelyalaa käytössä on 57 000 hehtaaria.

Rypsin ja rapsin alamäki on ollut jyrkkä myös Pro Agria Etelä-Pohjanmaan alueella; huippuvuotena viisi vuotta sitten öljykasveja viljeltiin pohjalaismaakunnissa yli 18 000 hehtaarilla, viime vuonna enää alle 6000 hehtaarilla. Tälle kesälle on kuitenkin noustu jo 8800 hehtaariin.

– Jos prosentuaalisesti katsotaan rapsin viljelyalaa, niin nousu on ollut hyvä nousu; 100 % edellisen vuoden viljelyalasta. Kasvuala on kuitenkin valitettavasti noussut vain 800 hehtaarista 1600 hehtaariin, kertoo Pro Agria Etelä-Pohjanmaan palvelupäällikkö Henri Honkala.

Honkalan mukaan viljelyssä on käyty aallonpohjalla, mutta nyt suunta on ylöspäin. Tavoitteena on saada Suomen alituotanto nousuun.

– Jos ajatellaan laajemmin valkuaisomavaraisuutta, niin Suomessa se on hyvin heikolla tasolla. Sen takia öljykasvit on yksi hyvä keino, millä omavaraisuutta voidaan kasvattaa, eikä olla niin paljon tuontivalkuaisen varassa, Honkala toteaa.

Peittausaineiden kielto romahduttaisi viljelyn

Hankaluuksia viime vuosina on aiheuttanut muun muassa vääntö peittausaineesta, jota käytetään tänä vuonna EU:n poikkeusluvalla. Öljykasvien viljely olisi Suomen oloissa hyvin vaikeaa tuholaisongelman takia. Muualla EU:ssa peittausaineen käyttö ei ole ollut niin suuri ongelma, sillä viljely muualla perustuu Honkalan mukaan syysviljelykasveihin. Syksyllä kirppoja ei esiinny yhtä runsaasti kuin keväällä.

– Syksyllä EU tekee välitarkastelun tästä asiasta. Kielto joko kumotaan tai sitä jatketaan. Sen jälkeen ollaan taas kotimaisten kysymysten äärelllä. Tukesin täytyy taas harkita, että josko tällainen poikkeuslupa saataisiin myöntää, jos EU:n tasolla kielto jatkuu, Honkala kertoo.

Honkalan mukaan öljykasvien pinta-ala tulee romahtamaan, mikäli peittausaineiden käyttö kielletään.

– Sitten ollaan syysviljelykasvien varassa. Suomessa kuitenkin puhutaan vain muutamasta tuhannesta hehtaarista, kun katsotaan syysviljelykasveja. Nykyinen 57 000 hehtaaria koostuu pääosin kevätviljelykasveista, Honkala kertoo.


Vanhan linnan valleilla laiduntavista lampaista tuli yleisömagneetti Hämeenlinnassa

0
0

Senaatti-kiinteistöt kokeili kesäkuussa lampaiden laiduntamista Hämeen linnan vallien nurmien hoidossa. Jyrkät vallit ovat vaikeita hoitaa.

Hämeenlinnan arvokas museoalue on myös herkkä konetyölle. Pienisorkkainen kevyt lammas ei riko maaperää ja on ekologinen ruohonleikkuri.

Kokeilu onnistui niin hyvin, että linnasta vastaava Senaatti-kiinteistöt, lampuri Hertta Heinonen ja kiinteistöhoidon kumppani Coor ovat sopineet, että lampaat laiduntavat valleilla kerran viikossa.

– Lampaat ovat olleet valtava menestys. Ihmisiä on ollut joka kerta todella paljon katsomassa, kertoo lampuri Hertta Heinonen tiedotteessa.

Lampaita vahtii aina kaksi paimenrotuista koiraa, jotka pitävät katraan paikoillaan.

Heinosen mukaan osa lampaista on osoittautunut hyvin seurallisiksi. Osa niistä tuleekin aidalle oikein pyytämään rapsutuksia.

Sateella ja liian kuumalla lampaita ei tuoda

Jokaviikkoinen laiduntamispäivä määräytyy aina sään mukaan.

Heinosen mukaan liian kuumalla tai myrskyisellä säällä ei lampaita kannata tuoda, sillä silloin ne eivät syö. Sateella lampaat haluavat suojaan.

Yleensä lampaat tulevat valleille alkuviikosta ja silloin aamupäivällä klo 9–10 aikoihin.

 – Keräämme lampaat noin 10 hehtaarin alueelta. Toisinaan lastauksessa menee aikaa, joten tarkkaa aikaa ei eläinten kanssa aina pysty ilmoittamaan, kertoo Heinonen.

Lampaat ovat Hämeen linnan valleilla aina noin kello 17:ään saakka.

Seuraavan kerran lampaita voi tulla tervehtimään valleille tämän viikon keskiviikkona 15. heinäkuuta.

Kesän ensimmäiset havainnot ruskomäntypistiäisistä tehty – torjunnalle ei toistaiseksi tarvetta

0
0

Kesän ensimmäiset ruskomäntypistiäishavainnot on tehty Mynämäellä ja Uudenkaupungin Lokalahdella. Ruskomäntypistiäisen toukkia on havaittu samoilla alueilla, joilla niitä on esiintynyt aikaisemminkin.

Metsäkeskuksen erityisasiantuntija Hannu Heikkilän mukaan tämän kesän mäntypistiäistilanne ei vielä näytä pahalta. Vaara ei ole kuitenkaan ohi, sillä viileä ja sateinen alkukesä on hidastanut tuholaistoukkien kehittymistä, joten havaintoja saattaa tulla vielä lisää.

Erityisiin toimiin ei ole kuitenkaan metsäalueilla tarvetta ryhtyä. Kotipihoilla torjuntaa voi Heikkilän mukaan tehdä oman harkinnan mukaan.

– Puut ovat aika ikävän näköisiä, kun ne tulevat pahemmin syödyiksi, vaikkeivat siihen kuolekaan. Ja ovathan ne toukat aika iljettäviä, kun niitä mönkii vähän joka puolella, jopa mökkeihin sisälle.

– Ruskomäntypistiäisen toukkia voi torjua joko ihan hyönteisten torjunta-aineilla tai ruiskuttamalla mäntysuopaliuosta niiden puiden latvuksiin, joissa pistiäistä esiintyy. Niillä saa pidettyä pistiäiskannan kurissa paikallisesti, Heikkilä sanoo.

Vuosi sitten ruskomäntypistiäisen toukista tehtiin satoja havaintoja. Toukkien aiheuttamat tuhot jäivät kuitenkin lieviksi.

Ruskomäntypistiäisen toukat syövät männyn neulasia ja hidastavat siten puiden kasvua.

Suomalaiset sääksenpoikaset lentävät Portugaliin – tosin sinivalkoisin siivin

0
0

Sääksisäätiön väkeä on kerääntynyt Idänpään huoltoasemalle Hämeenlinnassa. Alkamassa on matka sääksien pesille, joista on jo aikaisemmin kesällä poikasia rengastaessa valittu kuusi sopivaa yksilöä Portugaliin lähetettäväksi.

Sääkset pesivät korkealla puiden latvoissa. Harri Koskinen laittaa kiipeilyvarusteet ylleen ja lähtee kohti puun latvaa. Pian naruun sidotussa laukussa maahan laskeutuu ensimmäinen kuudesta lähtijästä.

– Sillä kävi aikamoinen onnenkantamoinen, sillä se saa hoidettua ensimmäiset muutamat tuhannet kilometrit syysmuutostaan sinivalkoisin siivin, eli lähtee lentokonekuljetuksessa Iberian niemimaalle Portugaliin, vitsailee Sääksisäätiön puheenjohtaja Juhani Koivu.

Sääksi on Suomessa rauhoitettu lintu ja niiden pesiä eivät saa häiritä kuin asiaan vihkiytyneet ammattilaiset.

Kannan elvytyksen toimimisesta heikkoja merkkejä

Lähtevät sääkset on valittu tarkoin. Poikasen on oltava tarpeeksi nuori, jotta se kotiutuu Portugaliin eikä palaa takaisin Suomeen. Poikaset pyritään pitämään myös mahdollisimman villeinä, joten niiden kontaktia ihmisiin rajoitetaan. Suomesta on viety sääksiä Portugaliin viidesti ja näyttää, että työ on tuottanut tulosta.

– Laji kuoli sieltä sukupuuttoon, eikä pesintöjä ollut vuosikausiin. Nyt tiettävästi siellä on viime vuonna sääksi onnistunut pesimään näiden takaiskuvuosien jälkeen.

– Sikäli näyttää aivan lupaavalta, että Portugalin rannikolla sääksikanta alkaisi elpyä. Toki prosessi on aika hidas, vie vuosikausia ennen kuin kanta siellä lähtee nousuun, kertoo Koivu.

Kostea kesä ollut hankala hämäläissääksille

Suomessa sääksi voi hyvin. Pohjois-Suomen sääkset ovat lisääntyneet hyvin. Kanta-Hämeessä ei poikasten suhteen ole ollut huippuvuosi, kun alkukesän kylmät ja kosteat kelit ovat palelluttaneet säiden armoilla olevia poikasia.

– Kanta on Suomessa pysynyt stabiilina ja jopa pikkuisen kasvanutkin, ainakin pohjoisen Suomen osalta. Täällä Kanta-Hämeessä tilanne ei ole paras mahdollinen. Tänä vuonna jäädään alle sadan poikasen rengastuksissa tässä ydintutkimusalueella, kun se parhaina vuosina on ollut yli sadan. Pientä laskua tälle vuodelle on näkyvissä, mutta koko maan tilanne on varsin hyvä, pohtii Koivu.

Keskiviikkona poikaset lähtevät matkaan kohti Portugalin lämpöä.

Petopunkit ja mehiläiset ovat luomumansikan pelastus

0
0

Kulunut kesä on ollut haasteellinen mansikkatiloille esimerkiksi homeen suhteen. Erityisesti haasteita riittää luomumansikan viljelyssä, jossa esimerkiksi homeenestoaineet ovat kiellettyjä. Töysässä Suutalan mansikkatilalla viljeltävää alaa on 4 hehtaaria.

Kasvitauteja tilalla torjutaan muun muassa mehiläisten avulla.

– Mehiläiset ovat meillä töissä. Ne pölyttävät, mutta levittävät myös valmistetta, joka on saanut luomuhyväksynnän ja on tarkoitettu harmaahomeen ehkäisyyn, kertoo mansikkatilan isäntä Pauli Suutala.

Petopunkit levitetään käsityönä

Pauli Suutalan mukaan biologisia menetelmiä luomumansikan pelastamiseksi löytyy nykypäivänä hyvin. Mehiläisten lisäksi Suutalan tilalla käytetään esimerkiksi tuholaisten torjunnassa petopunkkeja, joita levitetään mansikantaimiin kesäkuun puolessa välissä. Petopunkkien tehtävänä on pitää erityisesti mansikkapunkkien ja ripsiäisten määrä pienenä. Petopunkit levitetään mansikoiden taimiin käsin.

– Petopunkit ovat sellaisessa jauheessa, joka muistuttaa lähinnä sahajauhoa ja ne levitetään tänne penkkeihin ravistamalla samalla lailla kuin pippuria pihvin päälle. Eli kävellään rivi riviltä alue läpi ja ravistellaan ne petopunkit tuonne puskiin, Suutala kertoo.

Vaikka luomuviljely asettaakin paljon haasteita, oli se Suutalalle helppo valinta, sillä tilan muu tuotanto oli jo luomua. Tilalla viljellään myös viljaa, nurmea ja hernettä.

– Luomumansikan viljely oli luonteva lisäys sille viljelytoiminnalle, Suutala kertoo.

Satokausi kaksi viikkoa myöhässä

Suutalan mansikkatilalla kiireet ovat vasta edessä. Aikaisempina vuosina mansikkaa on poimittu jo ahkerasti, nyt löytyy vain yksittäisiä kypsiä mansikoita. Sato on tänä vuonna noin kaksi viikkoa myöhässä.

– Viime kesänä ensimmäiset marjat alkoi kypsymään siinä heinäkuun ensimmäisinä päivinä, kertoo Suutala.

Tilalla viljellään viittä eri mansikkalajiketta: Rumbaa, Polkaa, Fridaa, Sonataa ja Malvinaa. Myöhäislajike Malvinan avulla satokausi jatkuu pitkälle elokuuhun. Suurin kiire tälle kesälle ajoittuu tilalla kahden viikon päähän.

Kalakannat tarvitsevat elvytystä rajan molemmin puolin – tavoitteena pelastaa Tuuloman lohi ja Oulangan taimen

0
0

Kuusamossa ja Venäjän puolella elävää Oulangan taimenta yritetään pelastaa vaikuttamalla rajan molemmin puolin. Myös Tuulomajoessa elävää harvinaista lohikantaa yritetään elvyttää.

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama, kesän alussa käynnistynyt hanke edistää rajat ylittävää tiedonkulkua ja viranomaisyhteistyötä Oulankajoen vesistön lisäksi Venäjän Kuolan niemimaalla sijaitsevalla Tuulomajoella.

– Nyt ei Oulangalla varsinaisesti tutkita mitään – paitsi papereita ja mielipiteitä. Venäjän viranomaistahojen lisäksi mukana on myös liuta venäläisiä matkailuyrittäjiä ja tutkimuslaitoksia, Rajavesistöyhteistyön kehittäminen ja kalakantojen kestävä käyttö -projektin päällikkö Raisa Nikula kertoo.

Tuuloma oli Euroopan parhaita lohijokia

Tuulomajoki ja sen latvat ovat olleet aikoinaan Euroopan parhaita Atlantin lohen kutuseutuja, Raisa Nikula kertoo.

– Jokeen rakennetut kaksi voimalaitosta ovat estäneet Atlantin lohen nousun suurimpaan osaan vesistöä.

Atlantin alkuperäinen lohi sinnittelee edelleen Tuulomajoen voimalaitosten alapuolisten kutualueiden varassa.

Stalinin 1930-luvun lopulla rakennuttamassa Ala-Tuuloman voimalaitoksessa lohiporras toimii edelleen. Ylä-Tuulomaan suomalaisten 1960-luvulla rakennuttamassa voimalaitoksessa lohiporras ei ole koskaan ollut toimiva.

– Unelma olisi, että lohi pääsisi vielä joskus nousemaan Ylä-Tuuloman voimalaitoksen ohi latvavesille, missä Atlantin lohen parhaat kutualueet olisivat, Nikula sanoo.

Myös raakut tarvitsevat lohikaloja

Tuulomajoessa elää myös raakkuja. Ne ovat enimmäkseen vanhoja, ennen voimalaitosten rakentamista syntyneitä vuosiluokkia, koska lohikalat ovat olleet vähissä voimalaitospatojen tulon jälkeen. Raakun toukat elävät kalojen kiduksissa.

Raisa Nikulan mukaan Atlantin lohen paluu Tuulomajoen latvavesille turvaisi myös vesistön raakkujen tulevaisuuden ja hyvän vedenlaadun. Joesta on mahdollisuus saada aivan upea kalastuskohde sekä venäläisille että suomalaisille.

– Raakut puhdistavat jokivettä hurjalla teholla ja puhdas vesi on myös arvokalojen elinehto.

Liikakalastus uhkaa jopa ajaa sukupuuttoon

Raisa Nikulan mukaan Kuusamon korkeudelle keskittyvän Oulangan rajat ylittävän taimenyhteistyön tavoitteena on saada taimenten saalismäärät kestäviksi sekä Venäjällä että Suomessa.

Suomen puolelle Kitka-, Oulanka- ja Kuusinkijokiin Venäjän Pääjärvestä nousevaa, geeniperimältään ainutlaatuista taimenta uhkaa jopa sukupuuttoon kuoleminen liiallisen kalastuksen vuoksi.

Venäjällä kalastusäännöksiä on uusittu tämän vuoden alussa. Nyt esimerkiksi Pääjärvellä saa vetouistella taimenta ilman erityistä lupaa.

– Tämä voi olla jopa hyvä asia, sillä viranomaiset voivat nyt keskittyä muun muassa valvomaan, kalastetaanko järvessä alamittaisia taimenia. Ja taimenen vetouistelijoiden määrää voidaan alkaa seurata ja tilastoida, kun heillä ei ole syytä paeta valvojia, Raisa Nikula sanoo.

Taimenen alamitta Venäjän Pääjärvessä on 60 senttiä. Nikula kertoo, että mittaustapa kuitenkin eroaa Suomesta.

– Evän juureen mitattuna, eli jopa muutaman sentin suurempi kuin Suomessa, missä mitataan evän kärkeen.

Saaliit saatava kohtuullisiksi

Vuosina 2013–2014 toteutetussa Oulangan taimen -projektissa Suomen puolelle arvioitiin vaeltaneen vuonna 2014 noin tuhat kututaimenta.

– Taimensaaliin määrät Suomen ja Venäjän puolella pitää saada tavalla tai toisella kohtuullisiksi, Nikula sanoo.

Viime kesänä muun muassa Kiutakönkään yli siirrettiin yhdeksän Venäjän puolelta vaeltanutta kututaimenta, kun keskimäärin ylisiirtoja tehdään vuosittain 50–60. Tänä kesänä ylisiirtoja on tehty toistaiseksi puolenkymmentä.

Raisa Nikulan mukaan pienet kalamäärät voivat viitata taimenkannan surkastumiseen.

– Ainakaan Oulankajoen taimenen rauhoitusta ei voida pitää hätävarjelun liioitteluna, kun kalamäärä näyttää yhtä pieneltä kuin viime vuoden radiolähetinseurannoissa. Tosin erityisesti tänä kesänä Oulankajoen vesi on ollut poikkeuksellisen korkealla ja virtaamat kovia. Se voi vaikuttaa myös taimenen liikkumiseen, Nikula sanoo.

Täpläravun pyrstöjalkatautia havaittu Keski-Suomessa

0
0

Joutsassa havaittu pyrstöjalkatauti on vielä melko tuntematon vitsaus.

– Tautia on toistaiseksi havaittu Pohjoismaissa ja sitä on tutkittu Suomessa ja Ruotsissa. Kun lisääntyminen vaikeutuu tai loppuu, niin rapukannan tuotto alenee. Sitä ei vielä tiedetä, kuinka paljon se alenee ja miten se palautuu mahdollisten romahdusepisodein jälkeen, kertoo rapubiologi Japo Jussila Itä-Suomen yliopistosta.

Rapuruton heikentämiin täplärapunaaraisiin iskevästä taudista ei ole ravustajille haittaa.

– Jääsjärvellä ja muutamassa muussa järvessä, missä tätä on havaittu, rapukanta saattaa tietysti laskea. Sairastuneita rapuja voi myös syödä, vaikka ne näyttävät vähän erilaisilta. Istukkaina saa kuitenkin lainkin mukaan käyttää vain terveitä yksilöitä, Jussila muistuttaa.

Uusia tauteja ja muita vitsauksia havaitaan harvakseltaan.

– Esimerkiksi ravut ovat ison porukan mielenkiinnon kohteena, joten havainnot kaikesta poikkeavasta tulevat tietoon nopeasti. Nykymenetelmillä niiden seuranta ja tutkiminen on myös helppoa.

Pyrstöjalkatautia ei toistaiseksi ole havaittu suomalaisella jokiravulla tai muilla alkuperäislajeilla.

Jääsjärven tautitapauksesta kertoi ensimmäisenä Joutsan Seutu -lehti.

Japo Jussilaa haastatteli Marja Hyttinen.

Taistelujen jälkeen Viurusuolla kypsyy jälleen lakkasato

0
0

Viurusuo on yksi Pohjois-Karjalan harvoja, ojittamattomia keidassoita. Sen luonnonarvot ovat mittavat.

Noin 400 hehtaarin laajuisen suon omistuksesta käytiin vuosien taisto eri oikeusasteissa.

Sotien kahta puolta suo oli Outokumpu Oy:n omistuksessa: suon itäpäästä kaivettiin turvetta kaivoksen voima-aseman tarpeisiin. Muokkauksen jäljet ovat yhä nähtävissä. Kaivosfirma myi sittemmin suon eteenpäin Vapolle.

Vapo olisi halunnut suon turpeentuotantoon, mutta luonnonsuojelijat ja ELY-keskus näkivät asian toisin. Käynnistyi yli 15 vuoden vääntö Viurusuon tulevaisuudesta.

Lopulta ympäristöministeriö ja Vapo saivat neuvoteltua asian päätökseen ja Viurusuo sai säilyä keidassuona.

– Kyllä tämä suo on aika hyvin säilynyt luonnontilaisena, vaikkei aivan samanlainen olekaan, kuin minun poikasena ollessa. Suota on ojitettu jonkin verran, niin se on vähän kuivunut. Nyt se on taas saanut kosteutta takaisin, ja samantien alkoi tulla lakkaakin, suon tuntumassa asuva Esko Hartikainen kertoo.

– Minulle tämä suo tuli tutuksi oikeastaan vasta silloin, kun vääntö turpeenkaivuusta alkoi. Kaikkina vuodenaikoina täällä nyt tulee kuljettua, Outokummun luonnonystävien puheenjohtaja Lauri Räsänen sanoo.

– Talvella hankiaisaikoina tämä on kerrassaan hieno paikka liikkua, ja syksyn värit tällä suolla ovat upeat, Räsänen jatkaa.

Suo kiitti lakkaryöpyllä

Viurusuon suojelu varmistui vuonna 2012, ja jo samana kesänä suo kiitti suojelijoitaan.

– Vuosi 2012 oli todella hyvä lakkakesä. Täällä kuljettiin astioita täyttämässä ja kyllähän se hyvältä tuntui. Ja karpaloahan täältä saa myös, Räsänen kertoilee.

– Suosta on kuitenkin edellen noin puolet sellaista aluetta, jolle on haettu ja myös saatu malminetsintälupa. Tietysti me toivomme, että kairauksia ei alueelle tulisi.

– Suo on malminetsinnälle hyvin herkkä maastotyyppi, jossa vaurioita syntyy helposti, Lauri Räsänen kertoo.

Opasteet suolle ja suolta

– Keväällä tehtiin Itkonsalontien varteen viitta, joka ohjaa metsäautotielle. Muutama sata metriä metsäautotietä ja ollaankin kääntöpaikalla, josta maali- ja nauhamerkein on opastus suolle.

– Monelle tuntui olevan kynnyksen takana lähteä suolle, kun ei tunne aluetta entuudestaan, Räsänen kertoo.

Suon tuoksut suopursuineen ja sammalineen ovat aivan omaa luokkaansa. Mättään vieressä kellertää lupaavasti muuraimia, ja tupasvillat heiluvat hiljaa pienessä tuulessa.

Luonnonystävien puheenjohtaja virittelee trangian tulille ja kaivaa repusta muhkeat croissantit suokahvien kaveriksi. Vieno itikkamyrkyn tuoksu kruunaa hetken, kahvin saa juoda turhia huitomatta.


Räikeää salakalastusta Ilomantsissa: Lohia kiskotaan verkoilla kielloista huolimatta

0
0

Koitajoen kalastusalue istutti touko-kesäkuussa esimerkiksi Ilomantsissa sijaitseviin Taivallampeen ja Joutenjärveen muutamia satoja kirjolohia, joiden keskipaino oli noin 1,2 kg.

Tarkoituksena oli tarjota alueen ihmisille vaivaton mahdollisuus nauttia lohen onginnasta tai virvelöinnistä.

Lampiin ei tarvita erityislupia, vaan kalastaa saa läänikohtaisella vieheluvalla tai Koitajoen vieheluvalla. Kalastus sallitaan yhdellä ongella tai yhdellä vieheellä.

Pian istuttamisen jälkeen kalastuksenvalvojille tuli tietoja, että lohilammilla harrastetaan verkkokalastusta ja rannalle on laitettu onkia pyytämään.

– Hurjin tapaus on tapahtunut muutamia viikkoja sitten. Lammilla on nähty kalastaja verkkojen kanssa, kalastuksenvalvoja Marko Tuovinen huokaa.

– Siellä oli laitettu jopa kuusi onkea pystyyn rannalle pyytämään. Ne ovat seisovia pyydyksiä, kun onkia viritellään pyytämään pitkin rantoja. Määräysten mukainen onginta tapahtuu käden ulottuvilla olevalla yhdellä vavalla.

Nimet tiedossa, pitäisi tavata itse teossa

Koitajoen kalastusalueen resurssit eivät riitä ympärivuorokautiseen valvontaan.

Kalastuksenvalvoja Marko Tuovisen mukaan muutamien ihmisten nimet ovat tiedossa, joita epäillään salakalastuksesta, mutta valvojat eivät ole tavanneet heitä itse teossa.

Tuovinen toivoo, ettei ahneus valtaisi mieliä ja että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan kalastuksesta.

– Esimerkiksi Taivallammelle on helppo tulla vaikka perheen pienempien kanssa. Ajatuksemme on ollut tutustuttaa myös nuoriso kalastusharrastuksen pariin.

– Jos tämä ryöstökalastus jatkuu, voi olla, että lohien istuttaminen loppuu kokonaan.

– Suosituksemme on, että lammilta kalastettaisiin korkeintaan kaksi lohikalaa vuorokaudessa, Tuovinen sanoo.

Metsäkylpyä, maisematerapiaa ja hiljaisuutta voisi myydä turisteille

0
0

Monelle matkailuyritykselle talvi on tuottoisinta aikaa, ja kesällä keskieurooppalaiset matkustavat muualla kuin Suomessa.

Taivalkoskella Saijan Lomakartanossa viime talvi oli kaikkien aikojen vilkkain. Kesällä on kuitenkin hiljaisempaa, kartanon emäntä, yrittäjä Helena Karppinen kertoo.

– Muuallakin Euroopassa on luontoa ja ajallisesti lyhyemmät matkat. Baltian maissa ja muualla Itä-Euroopassa matkat ovat myös paljon halvempia. On hyvin haasteellista myydä matkoja Keski-Eurooppaan, Karppinen sanoo.

Kesällä Saijassa vierailee sekä suomalaisia että ulkomaisia matkailijoita. Talvella Saijassa on lähestulkoon vain ulkomaalaisia matkailijoita. Eniten vieraita tulee Saksasta.

– He eivät ole upporikkaita, mutta he tulevat hyvin toimeen. Ihmiset tulevat hakemaan meille rauhaa, yli 20 vuotta matkailutoimintaa Saijassa pyörittänyt Karppinen kertoo.

Suomi ei ole imagoltaan kesäinen

Pohjoisessa on yritetty keksiä kesätuotteita matkailuun jo kymmeniä vuosia, mutta massoja vetävää ratkaisua ei ole löytynyt. Suomi on imagollisesti talvimaa.

Juuri luonnonrauha ja hiljaisuus ovat elementtejä, joita matkailualan yrittäjien pitäisi tuotteistaa entistä paremmin kesällä, Suomen matkailua edistävän Visit Finlandin matkailujohtaja Jaakko Lehtonen arvioi.

– Toistaiseksi hiljaisuusmatkailu ei ole vetänyt. Syytä en tiedä, mutta voi olla, että meiltä puuttuu esimerkiksi leikkimielisyys. Venäjällä tätä on jo tuotteistettu. Siellä on eräs kylä, jossa on metsäpolku. Polun nimi on "keuhkojen syväpuhdistus" eli maksat siitä, että kävelet metsäpolkua pitkin, Lehtonen kertoo.

Toisessa kohteessa järven rannalla on laituri ja sillä on tuoli, jossa matkailija saa maksua vastaan istua. Tämän elämyksen nimi on "maisematerapia". Sveitsissä myydään Lehtosen mukaan puolestaan vuoristoilmaa purkissa.

Tietyille ryhmille on toki suunnattu aktiviteetteja: esimerkiksi villieläinten katselu tai lintujen bongailu tuovat väkeä ulkomailta kesällä. Nämä ryhmät ovat kuitenkin pieniä.

Metsäkylvyt nouseva trendi

Maailman matkailutrendeissä esille nousee juuri metsä. Puhutaan metsäkylvystä, jossa kuljetaan metsässä ja aistitaan luontoa. Metsäkylpyjä käytetään esimerkiksi Japanissa terapeuttisena hoitomuotona.

– Meidän pitäisi katsoa esimerkiksi Aasian suuntaan, missä kuljetaan naamarit kasvoilla kaupungeissa. Suomessa on puhdas ilma, jonka voisi tuotteistaa. Toki tällä on psykologinen merkitys. Jos uskot, että metsä puhdistaa keuhkoja, se varmasti myös tuntuu tekevän niin, Jaakko Lehtonen pohtii.

Suomessa on satoja, absurdeja ja erikoisiakin kesätapahtumia eukonkannosta pierun SM-kisoihin. Nämä tapahtumat vetävät suomalaisia, mutta ulkomaiset turistit pitäisi ottaa Lehtosen mukaan näissä tapahtumissa paremmin huomioon.

– Tapahtumat ovat liian lyhytkestoisia, ja ympäröivä infra on wc-fasiliteeteista alkaen monesti surkea. Suomalaisille menee keskikalja ja grillimakkara, mutta ne eivät aine mene keskieurooppalaisille.

Ensi yönä jälleen pakkasta? – Turha odottaa marjojen kypsymistä

0
0

Kolean kesän vuoksi marjoja on tullut myyntiin vain hiljakseen. Vain harvoin mansikan pääsatokautta on jouduttu odottamaan näin pitkälle.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa satokausi on venynyt edellisen kerran yhtä pitkälle vuonna 1987.

– Tuntui, että silloin satoi melkein joka päivä, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Ismo Ruutiainen muistelee.

Tänä kesänä poimijoita tiloilla olisi, mutta kypsiä marjoja ei ole poimittavaksi kuin muutaman tunnin ajaksi päivittäin.

– Hyvinä kesinä tähän aikaan, on kerätty jo vadelmaa. Nyt ei vielä näkyvissäkään, että vattu kypsyisi piakkoin, Ruutiainen kertoo.

Marjojen kypsymistä saatetaan joutua odottamaan vielä. Esimerkiksi sääennuste varoittaa, että Pohjois-Karjalassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä alavilla mailla saattaa olla hallaa.

Tunnelivadelma on avomaan ystäväänsä maukkaampi

0
0

Tunnelikasvatusta kokeiltiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa Kokkolan Marinkaisissa, Hauhtosen marjatilalla. Yrittäjä Veli-Matti Jukkola on hankintaansa tyytyväinen.

– Ensisijainen hyöty on se, että marjan laatu on tasaista ja hyvää. Eli laatu paranee, satokausi aikaistuu ja myös pitenee. Myös sateen ja kosteuden aiheuttamat taudit saadaan pidettyä hyvin kurissa.

Tilan kahdessa 70 metriä pitkässä ja 8 metriä leveässä tunnelissa kasvaa tuhatkunta vadelmapensasta.  Avomaalla vadelmaa kasvaa hehtaarin alueella. Yhdelle tunnelille tulee hintaa noin 10 000 euroa, joka on huomattavasti vähemmän kuin vastaavankokoisen kasvihuoneen rakentaminen.

– Meillä on nyt vain vadelmaa kasvutunnellissa. Varmaan jatkossa tulee olemaan myös mansikkaa, jota nyt on vain kasvihuoneessa. Kasvitunnelit ovat hyvä tapa laajentaa sitä.

Uusi viljelytapa kiinnostaa

Tunnelikasvatus on verrattavissa kasvihuonekasvatukseen. Kastelu on ensiarvoisen tärkeää, kuten myös hellä hoiva ja huolenpito. Ravinteet vadelmille menevät tippukastelun kautta. Sadot sekä kasvutunneleista, että huoneista valmistuvat ilman lisälämmittimiä samoihin aikoihin.

Hauhtosen tilan kasvutunnelit ovat yrittäjän mukaan tiettävästi ainoat laatuaan Keski-Pohjanmaalla. Muualla Suomessa tunnelit ovat jo tuttu näky, vaikkakin tunneliviljelyksien kokonaissatomäärät jäävät valtakunnalisesti pieniksi.

– Kyllähän se kiinnostusta on herättänyt tämä uusi viljelytapa. Monenlaista kysyjää on käynyt ja se on ihan kiva. Kyllä tämä kasvutunneliviljely varmasti tulee lisääntymään yleisesti koko maassa, Jukkola sanoo.

Huoli tuulesta osoittautui turhaksi

Keväällä tilalla seurattiin huolestuneena, miten tunneli kestää rannikkoalueen kovia tuulenpuuskia ja myrskyjä. Huolet osottautuivat turhiksi, sillä tunnelin metalliputkikehikko ja sitä ympäröivä muovi ovat sitkeää tekoa. Tunnelit kestävät hyvin myös käyttöä. Ainoastaan muoviosat tulee vaihtaa joka viides vuosi.

Hauhtosen tilan tunnelivadelmat menevät kuin kuumille kiville. Tiistaina Eurooppalaisella ruokatorilla Kokkolassa käytiin lähinnä vain pyörähtämässä, kun kaikki oli jo myyty keskipäivään mennessä.

"Kun viisari värähtää, jotain tapahtuu"– vanha ilmapuntari haastaa modernin sääaseman

0
0

Kelloseppä Vesa Sironen tutkii vuonna 1926 valmistettua ilmapuntaria. Työssään hän on myynyt ja huoltanut useita vastaavia, mutta nykypäivänä esineet ovat jo keräilyharvinaisuuksia.

Siitäkin huolimatta, että esineet ovat käytännössä ikuisia.

– Suurin ongelma on, jos se putoaa lattialle. Silloin sisällä olevan kapselin muoto muuttuu, eikä osoitin enää ole oikeassa asennossa. Varaosia ei ole, joten korjaaminen on aikalailla mahdotonta.

Ilmapuntarin kalibrointi vaati puhelun lentoasemalle

Ilmapuntari on ikivanha keksintö, jolla on tarkkailtu ilmanpaineiden vaihtelua. Laitteen toimintaperiaate on yksinkertainen.

– Sisällä on tyhjiökapseli, joka ilmanpaineen mukaan kurtistuu tai pullistuu. Siitä tieto välittyy mekaanisen koneiston kautta viisariin, Sironen selittää.

Ilmapuntarilla ei juurikaan ennusteita ole tehty, mutta paikallisen, vallitsevan ilmanpaineen se kertoo tarkasti.

Kellosepän työssään Sironen on vuosikymmenten aikana myynyt lukuisia ilmapuntareita.

– Ne kalibroitiin aikanaan niin, että soitettiin Tikkakosken lentoasemalla, kysyttiin ilmanpaine ja puntari asetettiin takana olevasta ruuvista oikeaan asentoon. Käytännössä ilmapuntari hoitaa hommansa kertakalibroinnilla.

Nykyaikainen sääasema suoltaa täsmätietoa 

Samaan aikaan, kun kelloseppä kääntelee 90-vuotiasta ilmapuntaria, pienellä Pohjois-Päijänteen luodolla jököttävä sääasema kerää näyttöjensä ja antureidensa avulla millintarkkaa säätietoa.

Huippumoderni laite on ollut Jyväskylän Veneseuran käytössä viitisen vuotta. Se seisoo sään armoilla, kiven päällä, ympäri vuoden.

– Siinä on sadekerääjä, tuulimittari ja -osoitin, sen lisäksi siitä saadaan tietoa ilmanpaineesta, kertoo Veneseuran Petteri Weckström.

Tiedot välittyvät netiin kaikkien tarkasteltavaksi.

– Tällä saadaan hyvin paikallista tietoa vallitsevista olosuhteista ja tilastointia varten. Se palvelee veneilijöitä ja purjehtijoita.

Vesillä liikkujille tuulitiedot ovat kaikkein tärkeimpiä, ja niitä voidaan ennakoida myös ilmanpainetta seuraamalla.

– Nopeasta muutoksesta kohti matala- tai korkeapainetta voidaan päätellä, että kovia tuulia on tulossa.

Havainnointi mahdollista, ennustaminen vaikeaa 

Sen pidemmälle tai tarkemmin huipputekninen sääasema, sen paremmin kuin vanha ilmapuntarikaan, ei kuitenkaan säätä osaa ennustaa.

Ilmapuntari on ikuinen, jos ei se satu hajoamaan. Päijänteen sääasemaa huolletaan sitäkin harvoin, noin kerran vuodessa.

Vesa Sirosen mukaan ilmapuntarista tietää kuitenkin yhden asian varmuudella.

– Vähän kuten muussakin elämässä: aina tapahtuu jotain, kun viisari värähtää, kelloseppä nauraa.

Lue lisää ilmanpaineista Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Sirosta ja Weckströmiä haastatteli Terhi Pirilä-Porvali

Allergikko hyötyy sateisesta kesästä: "Mitä vähemmän tarvitsemme lääkkeitä, niin se on aina parempi"

0
0

Kajaanilainen Leinosen perhe pyrkii elämään normaalia lapsiperheen arkea, vaikka perheen äiti Minna sekä viidestä lapsesta kolme ovat astmaatikkoja. Lisäksi perheeseen haasteita tuovat allergiat. Kuluva kesä on ollut tavanomaista kesää helpompi.

– Kesä on ollut todella hyvä, koska on ollut kylmää ja sateista. Esimerkiksi allergialääkkeitä ja avaavia lääkkeitä ei ole tarvittu yhtä paljon kuin monina muina kesinä. Jos tarvitsee esimerkiksi tuplalääkitystä, niin sanotusti kortisonisuihketta, niin se voi vaikuttaa lapsen kasvuun. Mitä vähemmän tarvitsemme lääkkeitä, niin se on aina parempi, Minna Leinonen kertoo.

Perhe asuu hirsitalossa järven rannalla. Leinosen mukaan paikka on ihanteellinen allergia- ja astmaatikkoperheelle, koska järven rannalla tuulee aina sopivasti ja ilma vaihtuu hyvin. Arjen pyörittämisessä on kuitenkin otettava huomioon perheen erityistarpeet.

– Jos koivu kukkii tai männyn kukinta on parhaimmillaan, niin silloin en vie pyykkejä tai petivaatteita lainkaan ulos. Pyykkihuollossa en voi käyttää mitään voimakkaita hajusteita ja kotona on pääasiassa tekokukkia. Myös siivoamisesta täytyy huolehtia normaalia enemmän, koska perheessä on astmaatikkoja ja allergikkoja, Leinonen toteaa.

Lomamatkalla käytiin eläintarhassa

Minna Leinosen mukaan perhe tulee ja menee kuten muutkin perheet astmasta tai allergioista huolimatta. Kesällä käydään lomamatkalla ja marjastusaikana marjassa.

– En jätä marjastusta väliin, vaikka metsässä tuleekin allergiaoireita. Sitten otan allergialääkettä tai tarvittaessa avaavaa lääkettä. Tänä kesänä kävimme lasten kanssa Korkeasaaressa, eläimet ovat siellä kuitenkin ulkoilmassa, joten kukaan ei saanut siellä mitään isompia oireita.

Leinosen mukaan kuuma kesä ja siitepölyaika voivat olla perheelle yllättävän hankalia. Silloin keho muistuttaa lääkkeiden tarpeellisuudesta.

– Itse reagoin kaikkiin siitepölyihin, eikä se ole sen helpompaa oliko kesä- vai  heinäkuu. Yleensä aloitan allergialääkityksen jo huhtikuun lopussa, mutta nyt olen päässyt vähän vähemmällä. Lapset ovat ottaneet lääkettä muutaman viikon ajan tänä kesänä.

– Kesät voivat olla melko tuskallisia, koska avaavaa lääkettä ja allergialääkettä on otettava säännöllisesti joka päivä. Toisaalta, jos on kovat pakkaset, niin myös silloin olemme ongelmissa. Syksyllä puolestaan voi olla erilaisia itiöitä ja muita, jotka ottavat henkeen. Mutta, tämä kesä on ollut mukava, vaikka kyllä voisi olla vähän lämpimämpää, Leinonen lisää nauraen.

Aika huono alkukesä – mutta muistatko nämä vielä huonommat?

0
0

Miesmuistin mittana pidetään yleensä neljää vuotta. Menneen parin kesän säät tavallisesti muistetaan, varsinkin jos kesät ovat olleet kauniita. Kun säät ovat huonoja, niitä helposti vertaillaan niihin kunnon kesiin.

Vaikka huonot kesäsäät saattavat masentaa, tilastoista ja havainnoista löytyy surkeampiakin kesiä ja karumpia sääjaksoja.

Sateinen ja kolea kesä 1962

Kesä 1962 oli sateinen ja kolea. Jo kesäkuu oli tavallista viileämpi, mutta heinä-elokuussa lämpötila jäi peräti 2-4 astetta normaalia alemmaksi. Kesän 1962 kasvukauden lämpösumma ylsi Etelä-Suomessa hädin tuskin tuhanteen asteeseen, kun parhaina kesinä on ylitetty jopa 1600 asteen raja. Lähes yhtä alas lämpösumma on jäänyt myös vuosina 1987, 1977, 1976 ja 1993.

Käytännössä lämpösumman 600 asteen ero merkitsee keskimäärin noin neljä astetta kylmempää säätä kuin lämpimimpinä kesinä.

Kesällä 1962 koko Suomessa oli vain kolme hellepäivää. Jopa 20 asteen rajan saavuttaminen teki tiukkaa. Esimerkiksi Hyvinkäällä 20 asteeseen tai sen yli päästiin vain 17 päivänä.

Takatalvi iski kesäkuussa 1982

Erityisen koleaa oli alkukesästä 1982. Sään muutos kuukauden alkupäivistä oli dramaattinen. Aivan kuun alussa oli useita hellepäiviä, mutta jo toisella viikolla värjöteltiin takatalven kourissa.

Silloin eteläisessä Hämeessä vuorokauden maksimilämpötila jäi peräti viitenä päivänä 10 asteen alapuolelle. Lumisateiden jälkeen maa oli jopa pari päivää valkoinen ja yöllä mitattiin pakkasasteita.

Helteitä piti odottaa kesällä 1987

Harvinaisen kylmää talvea 1986-1987 seurasi viileä kesä. Esimerkiksi Jokioisilla 20 astetta ylittyi kesäkuussa vain kolmena päivänä ja ensimmäistä hellepäivää piti odottaa 21. heinäkuuta saakka. Siitä alkoi Lounais-Hämeen kesän ainoa, kolmen päivän mittaiseksi jäänyt ”helleputki”.

Vertailun vuoksi vuosina 2010 ja 2014 hellepäiviä oli monin paikoin yli 40. Kumpanakin kesänä useina päivinä hikoiltiin yli 30 asteen lukemissa.

Heinäkuut 1996 ja 2004 runsassateisia

Heinäkuu 1996 alkoi sateisena. Sadetta saatiin Jokioisilla heinäkuun alussa peräti 15 päivänä peräkkäin. Kahden runsassateisimman päivän sademäärät olivat 35,6 ja 28,6 millimetriä. Alkukuusta sadetta kertyi kaikkiaan yli 118 millimetriä eli puolitoista kertaa normaalin heinäkuun sademäärä.

Loppukesän sateista kärsittiin heinäkuun lopussa 2004. Silloin Hyvinkäällä viiden viimeisen päivän aikana vettä satoi 159 millimetriä, reilusti tuplaten koko heinäkuun tavanomainen sademäärä. Nämä rankkasateet saivat muun muassa Vantaanjoen tulvimaan Riihimäellä Peltosaaren kellareihin.

Koleaa kesäkuun alussa 2009

Viimeisten 50 vuoden aikana päivälämpötila on jäänyt Hyvinkäällä alle kymmeneen asteeseen vain 16 päivänä. Niistä kolme osuu vuoden 2009 kesän alkuun. 4.-6. kesäkuuta päivälämpötila ei kohonnut edes yhdeksään asteeseen.

Tänä vuonna helteitä saatiin odottaa aivan kesäkuun lopulle, mikä on toiseksi myöhäisin aika viimeisten 50 vuoden aikana. Vaikka päivälämpötilat ovat kohonneet vain muutamina päivinä parinkymmenen asteen yläpuolelle, yöllä maanpinnalla lämpötila on laskenut Etelä-Suomessa vain muutamin paikoin hieman nollan alapuolelle.

Tämä kesä matalapainesäätyä

Matalapaineista johtuen sadepäiviä on ollut tänä kesänä runsaasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi Tampereella oli kesäkuussa vain seitsemän sateetonta päivää, mutta vain yhtenä päivänä satoi enemmän kuin 10 millimetriä.

– Sateisuudessakin poikkeama on ollut täällä Euroopan kolkalla suurin normaalista. Kyllä tämä alkukesä on mennyt aikalailla matalapainesäätyyn, toteaa meteorologi Asko Hutila.

Varsinkin mennyttä kesäkuuta leimasi myös tuulisuus.


Varusteetonkin retkeilijä pääsee pian metsään vuokrakamojen turvin

0
0

Espoon Aalto-yliopistolla on kesäkuun alusta valmennettu jo viidettä kesää uusia niin kutsuttuja start up -yrityksiä. Yksi tämän kesän kymmenestä start up -yrityksestä on retkeilytarvikkeita lähitulevaisuudessa netin kautta välittävä Arctos. Yhdeksän viikon preppauskurssista on ollut hyötyä.

– Tämän kurssin ansiosta olemme löytäneet oman suunnan. Me on saatu solmittua yhteistyökumppaneita ja ollaan valmiita kokeilemaan palveluamme ensimmäistä kertaa. Muun muassa nämä kaikki on syntyneet tämän kesän aikana, Arctosin perustajajäsen Robert Nuorteva sanoo.

Idea syntyi Lofooteilla

Arctosin idea syntyi pari kesää sitten Pohjois-Norjassa.

– Olin retkeilemässä Lofooteilla. Tuolla reissulla huomasin, että lähteminen oli hankalaa, kun ei ollut oikeanlaisia kunnon välineitä. Mutta sitten kun sinne luontoon pääsi, mietti heti, että miksei me tehdä tätä useammin. Siitä lähdin sitten pohtimaan, että miten lähtemistä saataisiin helpotettua, Robert Nuorteva sanoo.

Syntyi Arctos, ulkoiluvälineitä vuokraukseen välittävä start up -yritys.

– Meidän tehtävämme on madaltaa kynnystä lähteä luontoon. Nyt syksyllä alamme kokeilla palveluamme. Houkuttelemme ihmisiä Nuuksion kansallispuistoon Espooseen. Retkeilyvarusteet voi tilata netistä ja noutaa ennen luontoretkeä Haltian luontokeskuksesta Nuuksiosta, Robert Nuorteva sanoo.

– Ideana on, että ihmiset pääsevät kokeilemaan maailman parhaita, innovatiivisia, laadukkaita retkeilyvarusteita ja jos he tykkäävät tuotteista paljon, he voivat ostaa ne retken jälkeen alennettuun hintaan.

– Haluamme innostaa järkevään kuluttamiseen ja jakamistalouteen, Arctosin Robert Nuorteva sanoo.

Japanissa lääkäri määrää hoidoksi metsää – Suomessa metsää vasta tuotteistetaan

0
0

Japanissa jotkut lääkärit määräävät potilaitaan metsään lääkitäkseen heitä, japanilainen lääkäri sanoo.

– Kaikki tulee luonnosta, ja metsän parantava voima on kiistaton, sanoo Fumio Hirano-Takamura.

Takamura osallistuu Kuusamossa järjestettäville kansanparannuspäiville.

Kansan parantaminen luonnossa on kasvamassa osaksi hyvinvointimatkailua. Sitä ollaan kovaa vauhtia tuotteistamassa myös Kuusamossa, sanoo Rukapalvelun yrittäjä Anne Murto.

– Muun muassa saunamatkailu eli saunatour on tuote, missä yhdeksän eri yrittäjää ovat lyöneet päänsä yhteen ja tarjoavat erilaisia saunaelämyksiä matkailijoille. Myös ruoka liittyy elämysmatkailuun Kuusamossa yhä voimakkaammin. Meidän villi ruoka -teemastamme odotetaan maailmalla menestystä.

Luonto alkaa takapihalta

Anne Murto muistuttaa, että luontoon on menty Kuusamossa aina – luonnollisemmin kuin Japanissa.

– Hyvinvointi alkaa Kuusamossa ihmisten takapihoilta. Ja miksei koko Suomessa. Erityisesti Kuusamossa luonto on lähellä, minkä vuoksi hyvinvointia on helppo hakea täällä luonnosta.

– Meille metsä on ollut jo pitkän historian ajan stressiä ja verenpainetta poistava paikka. Japanissa tästä on tehty tuote, Murto toteaa.

– Metsä on meille aarreaitta, mistä  löytyy kaikki: rauhaa, hiljaisuutta ja metsän voimaa. Sen estettisyys ja kauneus… Luonto puhuu. Me saamme sieltä paljon viestejä, jos osaamme kuunnella.

Heinänteko ja marjastus kasvattavat myyräkuumeen riskiä

0
0

Myyräkuumetta esiintyy eniten loppukesästä, silloin kun heinänteko ja marjastus käynnistyvät. Myyräkuumeen voi sairastaa oireettomana tai oireina ovat äkillinen korkea kuume ja vatsavaivat.

– Minkäänlaista epidemiaa ei ole tällä hetkellä näkyvissä, vakuuttaa Seinäjoen keskussairaalan päivystyspoliklinikan ylilääkäri Jari Nyrhilä.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaalla myyräkuumetta esiintyy noin sata tapausta vuosittain. Nämä ovat sellaisia, jotka tulevat sairaalan tietoon.

– Myyräkuume tarttuu niin, että henkilö hengittää hengitysteiden kautta pölyä, missä myyrät tai hiiret ovat kulkeneet ja virtsanneet. Kun alkaa sadonkorjuuaika, heinäteko, viljojen puinti, perunojen nosto, sienestäminen, marjojen noukkiminen - silloin myyräkuumetta alkaa esiintyä enemmän. Halonhakkuukin saattaa välillisesti aiheuttaa myyräkuumeen, selventää Nyrhilä.

Myyräkuume ilmenee useimmiten lievässä muodossa

– Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Sairastuneen kanssa voi olla normaalisti tekemisissä, Nyrhilä painottaa.

Tartunnasta voi olla useita viikkoja, ennen kuin ihminen sairastuu näkyvästi myyräkuumeeseen. Tyypillistä on korkea kuume, päänsärkyä, pahoinvointia ja vatsakipua.

Myyräkuume on virustauti ja reaktio siihen on hyvin yksilöllistä.

– Suurimmalla osalla tauti ilmenee lievänä, eikä sairaalahoitoa tarvita. Rajuissa tapauksissa edes nesteen nauttiminen ei onnistu, mutta näitä on hyvin vähän, sanoo Nyrhilä.

Sairaalassa tautia hoidetaan nesteytyksellä ja kuumetta laskevilla lääkkeillä. Varsinaista lääkettä tautiin ei ole.

Itämeren uusien pohjaeläimien vaaralliset vaikutukset – ympäristömyrkyt valloilleen

0
0

Amerikan monisukasmatojen tulo Itämerelle on yksi osoitus siitä jatkuvasta muutoksesta mitä merelle tapahtuu. Tutkijat yrittävät nyt selvittää laajassa rannikkotutkimuksessa, mitä muuta merenpohjassa tapahtuu. Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusasemalla Hangossa aava meri avautuu miltei heti laiturista lähdettäessä.

Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko sukeltaa yhdessä tutkija Laura Kaupin kanssa keräämään vesikasvillisuutta ja muita pohjanäytteitä. Tvärminnessä on tutkittu pohjan elämää 1920-luvulta lähtien, joten muutoksia meren tilassa on havaittu jo aiemminkin. Nyt rannikot tutkitaan laajasti ympäri Itämerta.

– Nyt me selvitämme ensimmäistä kertaa sitä, mikä on rannikon rooli ravinteiden suhteen, sanoo professori Alf Norkko.

Itämeren rannikoita kartoittavassa tutkimuksessa on menossa toinen vuosi. Suomen sokkeloinen saaristo tarjoaa hyvin erilaisia pohjatyyppejä, jos verrataan maisemaa esimerkiksi Viron melko paljaaseen rannikkoon. Norkko ryhmineen on havainnut, miten eri tavoin vaihtelevat pohjatyypit suodattavat maalta valuvia ravinteita.

– Me tiedämme, että jos pohja on hyvässä kunnossa, niin suodatussysteemi toimii. Mutta jos rehevöitymiskierto menee liian pitkälle, niin pohja kuolee ja pohjaeläimistö häviää. Sen myötä koko ravinnekierto muuttuu, valottaa Norkko merenpohjan ekosysteemin toimintaa.

Pohjan eliöstö kertoo sen kunnosta

Tvärminnen laboratoriossa tutkija Camilla Gustafsson laskee yhdeltä merenpohjan neliömetriltä kerättyä kasvustoa. Isohauran, ahvenvidan ja muiden pohjakasvien elinvoimaisuudesta voidaan päätellä pohjan tilaa ja kykyä hyödyntää ravinteita.

– Tutkimuksen tavoitteena on, että kasvien ominaisuuksia voidaan liittää ekosysteemitutkimuksiin, niin että tiedetään, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä kasvien primäärituotannolle, selvittää Gustafsson.

Väitöskirjaansa tekevän Laura Kaupin mikroskoopin alla on monisukasmatoja. Niitä on aiemminkin möyrinyt Itämeren pohjassa, mutta vuonna 1990 tehtiin ensimmäinen havainto tulokaslajista. Tuo Amerikan monisukasmato sietää hyvin vähähappisiakin pohja-alueita ja on levinnyt nopeasti Itämeren alueelle.

– Se kaivelee siellä pohjassa vähän niinkuin kastemadot pitkiä käytäviä. Sillä tavalla se hapettaa pohjasedimenttiä ja vaikuttaa ravinteiden kiertoon, mutta siellä saattaa olla hautautuneita myrkkyjä, jotka kaivuun ansiosta saattavat päästä vesiin, kuvailee Laura Kauppi amerikan monisukasmatojen elämää.

Vanhat myrkyt tulevat esiin

Merenpohjan kerroksiin on kertynyt vuosikymmenten aikana muun muassa dioksiinia ja pcb:tä. Matoja syövistä kaloista ne kulkeutuvat ravintoketjussa eteenpäin. Ketjun huipulla on merikotka, jonka lisääntymisvaikeudet johtuivat aiemmin juuri näiden ympäristömyrkkyjen vaikutuksista.

Tutkija Laura Kauppi on kuitenkin varovainen arvioissaan. – Tarvitaan vielä lisää tutkimusta tämän varmistamiseksi.

Amerikan monisukasmadot ovat siis Itämerelle sekä uhka että mahdollisuus.

Suolapulssin vaikutukset alkavat näkyä loppukesällä

Viime talvena Tanskan salmista Itämerelle virrannut suolapulssi laittoi syvänteiden vesimassat liikkeelle. Syvänteiden hapettuessa suolapulssin ansiosta tapahtuu kuitenkin muutakin.

Syvänteisiin kertyneet ravinteikkaat vedet virtaavat nyt kohti Suomea kiertäen Viron rannikon ja Suomenlahden perukan kautta. Suomen rannikolle nuo vedet ehtinevät loppukesästä, arvioi Alf Norkko.

Isommat vaikutukset on nähtävissä ensi keväänä. Vasta vuosien päästä turskaa voi taas tulla Suomenkin rannikolta, jos sen lisääntyminen onnistuu suolaisen veden ansiosta.

Itämeren tila muuttuu jatkuvasti ja siihen olisi reagoitava uusin tavoin.

– Itämeri on muuttumassa niin nopeasti ilmastomuutoksen takia. Tässä todella vaaditaan toimia poliittisilta päättäjiltä, sanoo professori Alf Norkko.

Greenpeace haluaa lisää suojavyöhykkeitä

0
0

Ympäristöjärjestö Greenpeace perää maan hallitukselta konkreettisia toimia Itämeren tilan parantamiseksi.

Greenpeacen maajohtajan Sini Harkin mielestä muun muassa maatalouden suojavyöhykkeiden rakentamisessa olisi vielä paljon työsarkaa.

Ympäristöjärjestön mielestä myös maatalouden ympäristötukijärjestelmää tulisi kehittää.

- Olemme tehneet Itämeren alueella hyvää yhteistyötä näiden suurten pistemäisten päästöjen vähentämiseksi. Omat päästömme tulevat paljolti maataloudesta ja nyt on keskustavetoisella hallituksella näyttämisen paikka, että saadaanko omat alueet kuntoon ja suojavyöhykkeet riittäviksi, Harkki toteaa.

- Toivottavasti hallitus kävisi läpi uudelleen ympäristötukijärjestelmää. On varmistettava, että ympäristötukien maataloudelta vaatimat toimet ovat oikeanlaisia.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live