Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Kesän kuvagalleriaan ikuistettiin eläinlapsia ja auringonlaskuja

0
0

Lähetä meille ottamasi valokuva, joka kertoo säästä. Julkaisemme yleisön lähettämiä valokuvia alueellisissa televiouutisissa. Kaikki kuvat eivät mahdu televiolähetykseen, joten julkaisemme kuvia laajemmin internetsivuillamme.

Sääkuvista emme maksa korvausta. Kuvat tulee lähettää osoitteeseen: tampere@yle.fi. Liitä kuvaan mukaan tiedot siitä, missä kuva on otettu ja kuvaajan nimi. Jos kuvaan liittyy tarina, kerro sekin.

Klikkaa pikkukuvia nähdäksesi ne suurempina!


Puutiaisjahdissa on haussa "Suomen vaarallisin eläin"

0
0

Kun Turun yliopisto selvittää puutiaisen levinneisyyttä, elinolojen vaikutusta puutiaiskantoihin ja niiden kantamia tauteja, kiinnostus tutkimukseen yllätti tutkijat. Samoin yllätyksenä tuli valtava yleisön lähettämien näytteiden tulva. Tutkittavaa tuli jo enemmän kuin tutkijat ehtivät kunnolla käsitellä.

Kun Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman tutkimusteknikko Jussi Vilén ja aseman johtaja Janne Sundell lähtivät vetämään aseman maastoon tutkimuslakanaa, saalisodotus ei ollut suuri.

Lammin aseman ympäristöstä Hämeenlinnassa ei määräviikkoina tehdyissä vedoissa ollut vielä löytynyt yhtään puutiaista. Mutta nollatuloskin auttaa tutkimusta. Selvästi puutiainen ei ole yleinen tietyssä osassa maata tietyissä elinoloissa.

Yleisönäytteet ovat pääasiassa lemmikeistä ja vaatteista, arvelee Janne Sundell. Luonnosta puutiaista on sen pienen koon ja eri elinvaiheiden takia vaikea havaita. Ja nollatuloskin on sikäli hyvä tulos, että haussa on kuitenkin Jussi Vilénin sanoin ”Suomen vaarallisin eläin”.

Miksi joku vasiten etsii puutiaista?

– Yliopistojen yhteistyönä Helsingin yliopistojen kenttäasemat keräävät pitkin Suomea näytteitä Turun yliopistolle. Näin aineistosta saadaan kuva ns. tavallisen puutiaisen ja idästä tulevan Siperian puutiaisen levinneisyydestä. Tutkimus myös selvittää missä ja kuinka paljon ne levittävät pelättyjä tauteja puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia, selvittää Jussi Vilén ennen kuin lähtee vetämään lakanaa.

Itse hän on ottanut puutiaisrokotuksen ja varautunut päivän kokeeseen asianmukaisesti. Jalassa on vaaleat housut, joista puutiaisen voi erottaa. Sukat ovat tiiviisti housunlahkeiden päällä. Jussi Vilén laahaa heinikossa valkoista vaatetta, jonka alapintaan laskettavat puutiaiset tarttuvat.

Janne Sundell seuraa perässä ja pitää kirjaa tutkimusaloista, niiden luontotyypeistä, muista olosuhteista ja tuloksista.

Kovakuoriaisia, kirppoja, keskenkasvuisia heinäsirkkoja

Vedon jälkeen miehet kääntävät lakanan ja tutkivat tarkasti mitä siihen takertui. Välillä vaate on melkein puhdas, välillä siitä löytyy erilaisia pikkukuoriaisia ja muita hyönteisiä. Mutta ei yhtään puutiaista. Maallikollekin valkenee, miten pienistä eliöistä on kyse.

– Kyllä puutiaisen oppii vaalealta erottamaan. Se on hieman kiiltävä, oman näköisensä. Elinkierto on sellainen, että alussa on muna, josta kehittyy toukka. Sitä seuraa nymfivaihe, keskenkasvuinen eli immature ja aikuinen.

– Eri kehitysvaiheissa puutiainen tarvitsee kolme veriateriaa, eli pieni keskenkasvuinenkin saattaa tarttua ihmiseen. Yleensä ne tarrautuvat piennisäkkäisiin, imevät niistä veriannoksen ja pudottautuvat pois kunnes etsivät taas uuden isännän. Ihmisille tuttu suuren veriaterian tarvitseva aikuinen on naaras, joka saattaa taas munia tuhansia munia, kertoo Jussi Vilén.

Kenttätutkimus jatkuu koko kesän

Koska aseman viereiseltä niityltä ei löydy puutiaisia, Jussi Vilén ja Janne Sundell päättävät kokeilla lähempää lehtomaista metsää haavikon reunasta. He tietävät siellä olevan puutiaisia, koska niitä on löytynyt alueen myyristä. Metsän rajoilla liikkuu myös metsäkauriita, jotka ovat tehokkaita puutiaisen levittäjiä.

Kun sielläkin tulos on nolla, seuraava kohde on ylempänä maastossa, missä maata peittävät varvut. Ei puutiaisen puutiaista. Eläin ei ole niin hanakka tarttumaan tutkimuslakanaan kuin elollisiin olentoihin, arvelee Janne Sundell.

– Me etsimme puutiaista, emme punkkia. Kuitenkin ihmiset pelkäävät punkkeja ja puhuvat niistä. Puutiainen ei itse asiassa ole punkki, sanoo Jussi Vilén. Puutiaisia ei ole kovin montaa lajia, punkkeja sen sijaan vaikka kuinka monta. Puutiainen on hämähäkkieläin.

Kutsumme inhokkia millä nimellä tahansa, yhtään ei lakanaan tällä kertaa tartu. Ehkä loppukesällä on parempi, tai tavallisen ihmisen kannalta pahempi aika. Täytyy varmaan mennä tarkastamaan sukat ja housut.

Uusi lintulaji pesi Pohjois-Savoon: naaraan ja koiraan kohtaaminen oli iloinen sattuma

0
0

Toukokuun yhdeksäs päivä oli Pohjois-Savon lintubongareille historiallinen hetki. Päivämäärän merkitystä ei vielä tuolloin tiedetty, sillä ensimmäisen kerran sitruunavästäräkkiä oli tavattu maakunnassa jo vuonna 1988. Ja senkin jälkeen havaintoja oli tehty kuusi.

Toukokuun yhdeksäntenä Kuopion Riistavedelle saapui Suomessa rauhoitetun lintulajin koiras. Pian perässä samoihin maisemiin lehahti myös sitruunavästäräkkinaaras. Johtaja Pertti Renvall Kuopion luonnontieteellisestä museosta kertoo, että naaraan ja koiraan kohtaaminen tänä kesänä Riistavedellä oli pieni sattuma.

– Esiintymisalueen äärirajoille saapuu yleensä nuoria koiraita etsimään uusia reviirejä. Naaraat löytävät uusille alueille hitaammin.

Kun Pohjois-Savoon eksynyt kaksikko alkoi kesän kuluessa rakentaa pesää ja kasvattaa poikasiaan, lintuharrastajien ihastus oli suuri. Heinäkuun alussa poikaset vanhempineen pyrähtivät pois pesästä, ja Pohjois-Savon tiettävästi ensimmäinen sitruunavästäräkin pesintä oli totta. Laji voitiin lisätä maakunnan pesimälinnustoon.

Suomessa pesii 5–30 paria vuodessa

Sitruunavästäräkki muistuttaa ulkoisesti sukulaislajiaan keltavästäräkkiä. Lajit voivatkin risteytyä keskenään, ja Suomessa sitruunavästäräkin ensipesintä havaittiin vuonna 1983 Anjalankoskella, jossa koiras pariutui kahden keltavästäräkkinaaraan kanssa.

– Sitruunavästäräkkikoiras näyttää olevan keltavästäräkkinaaraan mielestä vetävä, sillä vuosien varrella Suomessa on havaittu monia risteymäpareja.

Varsinainen sitruunavästäräkkiparin pesintä varmistettiin 1990-luvun alussa Porissa. Nykyään Suomessa pesii vuosittain 5–30 sitruunavästäräkkiparia.

Västäräkkien tapaan pyrstöään heilutteleva sitruunavästäräkki on laajentanut pesimäaluetta edelliset 40 vuotta vähitellen länteen päin. Tarkkaa tietoa siitä, miksi laji on levinnyt Aasiasta Suomen luontoon, ei tiedetä.

– Ilmastonmuutos vaikuttaa siihen, että meidän pohjoiset lajit kipuavat kylmemmille alueille. Tätä sitruunavästäräkin idästä länteen siirtymistä ilmastonmuutos ei selitä, Renvall kertoo.

Kalareissulta voi jäädä käteen korva ja niskaan koukku

0
0

Kustavilainen Vesa Liukkonen on toiminut kalastusoppaana kahdenkymmenen vuoden ajan. Matkan varrelle mahtuu kipeitä muistoja. Se kivulian osapuoli on yleensä ollut koukku.

– Kerran eräs vieras kiipesi veneeseen ja sanoi: "Et ole tainnut kauaa näitä hommia tehdä." Ihmettelin, että mistä teille tällainen tuli mieleen. Hän katsoi silmiin ja sanoi: "Sulla on ihan ehjät kasvot", aloittaa Liukkonen tarinansa.

Arpien puute johtuu kalaoppaan mielestä hyvistä reflekseistä.

– Olen aika nopea väistelemään ja tiedän missä ne uistimet siellä veneessä kulkevat.

Sen sijaan kokemattomalle vinoilijalle kävi kehnosti.

– Ei ehditty varmaan puolta tuntia kalastaa, kun hän meni kalapakille toisen kalastajan taakse. Toinen roivasi aika vahvasti uistimen lentoon. Etummainen koukku repäisi korvalehden halki ja pari koukkua niskaan. Verta tuli aika paljon.

Porukka oli kalassa Ahvenanmaan vesillä. Lähimpään sairaalaan Uuteenkaupunkiin oli matkaa kolme tuntia. Liukkonen tarjosi vaihtoehtoa pitkälle paluumatkalle.

– Lääkäri tekee todennäköisesti sen, minkä minäkin. Koukut olivat niskassa ihossa kiinni. Ne väännetään läpi, katkaistaan ja poistetaan. Lääkäri puuduttaa. Minä en.

Liukkonen väänsi koukut irti ja teippasi korvan. Kalastus jatkui ja vieläpä menestyksekkäästi: koukkuun tarttui myös kalaa.

Miehet mustissa jäivät saaliitta

Liukkosen kalastusalueena ovat kotisatama Kustavi, Saaristomeri ja Ahvenanmaa. Kahteen vuosikymmeneen on mahtunut ainostaan yksi kalaton päivä keskellä kesäkuista hellettä.

– Rantaan tuli italialaisia vieraita nahkakengissä ja mustissa puvuissa. Heillä oli aikaa puolitoista tuntia. Ensimmäinen kysymys oli, että eihän meidän tarvitse koskea kalaan. He eivät sitten koskeneet kalaan.

Liukkonen kuitenkin arvelee, että miehet muistavat reissun lopun ikäänsä.

Hauki nappaa aina – meritaimen on vaikea vastus

Kalastusoppaan mukaan kynnys kalojen narraamiseen on matalalla. Uistimen ja virvelin käyttö opetellaan vaikka rannalla juuri ennen reissua. Hyvä onni näyttelee joskus suurempaa roolia kuin taito.

– Onnella on aina oma osuutensa kalastuksessa. Se ei vaadi hirveän suuria taitoja. Ihan ensikertalaisellekin saadaan onnistumisia.

Kokemus kuitenkin opettaa jäljittämään hyviä kalapaikkoja. Liukkosen mukaan hauki löytyy lähes varmasti, mutta meritaimenta narrattaessa voivat kädet jäädä tyhjiksi.

– Normaalisti se hauki löydetään jostain kokeilemalla erilaisia uistimia, välineitä ja pyydystystapoja. Meritaimen on sitten hankalampi vastus ja silloin voi tulla kalattomia päiviä.

Tornionjoelta löytyi taas kuolleita lohia – kalastajat huolissaan tilanteesta

0
0

Lohikuolemat aiheuttavat jälleen huolta Tornionjoella. Joelta on löytynyt kuolleena parikymmentä lohta, joista osalla on ja osalla ei ole näkyviä ihovaurioita.

Pohjolan Sanomien mukaan paikallinen kalamies löysi viikonloppuna Pellon Naamisuvannosta seitsemän kuollutta kalaa.Yksi kuollut kala on löytynyt myös Tornionjokisuulta.

Luonnonvarakeskuksen suunnittelija Ville Vähä kertoo tänä kesänä nähneensä kymmenkunta kuollutta lohta. Kaikissa Vähän näkemissä kaloissa on ollut joku fyysinen ihovaurio, joka voi aiheutua muun muassa rysä- ja verkkokalastuksesta tai hylkeen raapaisusta.

– Ihon pinta on vaurioitunut ja tulehtunut ja osassa kasvanut vesihometta, Vähä kuvaa.

Vähä kertoo kuulleensa myös kuolleista lohista, joissa ei ole ollut näkyvillä mitään selkeitä pinnallisia vaurioita.

– Onko kumminkin sitten joku muu tuntematon sairaus, virus tai joku muu, mikä voi ainakin muutamia kaloja tappaa, Vähä pohdiskelee.

Kalastajat varpaisillaan

Viime vuonna kalakuolemia aiheutti liian nopeasti lämmennyt vesi, mutta nyt veden lämpötila ei ole syy kuolemiin.

– Tänä vuonna vesi on huomattavasti viileämpi. Se tavallaan suojelee kaloja bakteeri- ja vesihometartunnoilta.

Viime kesän kalakuolemat ovat vielä tuoreessa muistissa ja kalastajat suhtauvat kuolleisiin kaloihin vakavasti.

 – Lohikuolemat säikäyttivät kalastajat ja nyt yhteyttä otetaan herkästi, jos kuolleita kaloja löytyy. Toki se on ihan aito huoli, siitä jos siellä olisikin joku vakavampi juttu.

Näytekala mahdollisimman tuoreena Eviralle

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira toivoo, että vasta kuollut tai vielä elävä, oirehtiva kala, toimitetaan heille tutkittavaksi mahdollisimman pian.

Viime kesänä ongelmaa aiheutti se, että tutkittavaksi lähetetyt kalat olivat osin jopa mädäntyneitä, jolloin oikeaa kuolinsyytä on vaikea enää saada selville. Myös kalan pakastus heikentää mahdollisuutta selvittää kuolinsyytä.

– Viime vuonnakin tutkituissa kaloissa oli monenlaista bakteeria, mutta sitä ei tiedetä, ovatko tartunnat tulleet vasta alkuperäisen kuolinsyyn jälkeen, Vähä selventää.

Tähän mennessä Eviraan on saapunut yksi näytekala. Evira toivoo, että kalastajat ottavat heihin yhteyttä ennen kuin lähettävät kalan tutkittavaksi.

Viileä sää vei ötökät – hyönteissyöjillä on nälkä

0
0

Keväällä linnut saapuivat maahan tavallista myöhemmin, joten tänä vuonna linnunpöntöissä ja -pesissä on poikasia tavallista myöhemmin. Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivanen arvioi, että kuluvan kesän pesinnälle voisi antaa arvosanaksi kohtuullinen tai kohtuullinen miinus.

– Pesinnät aloitettiin jälkijunassa, joten onnistumisestakin on vähän vähemmän tietoa kuin mitä tähän aikaan normaalina vuonna olisi. Tämä vuosi kuitenkin tulee olemaan viime kesää parempi. Kyllä tuolla luonnossa on maastopoikueiden ääniä kuultu todella paljon.

Toivasen mukaan myös pesäpönttöjen tarkastuksissa on havaittu, että monien pikkulintujen pesintä on onnistunut normaalisti.

Viileä sää sinänsä ei ole ollut linnuille haitaksi, mutta kylmien kelien takia hyönteisiä on ollut tavallista vähemmän. Varsinkin hyönteisiä syövillä linnuilla on siis ollut niukasti syötävää.

– Tavallisin syy minkä takia pesinnät onnistuvat huonosti, ei niinkään ole kylmyys, vaan nimenomaan ravinnon puute. Hyönteisiä oli ainakin alkukesästä todella vähän.

Hämeenlinnalainen luontoasiantuntija Martti Raekunnas on havainnut, että joitakin pikkulintuja ei ole saapunut tänä vuonna Suomeen lainkaan.

– Esimerkiksi kertut ja kerttuset, jotka tulevat Suomeen vasta touko-kesäkuussa, olivat myöhässä. Tuntuu siltä, että niitä varmaan jäi jonnekin muuallekin pesimään. Täällä määrät ovat olleet tosi pieniä, listaa Raekunnas.

Lintuasiantuntijat muistuttavat, että eri linturyhmien pesinnöissä saattaa olla suuriakin eroja.

– Räkättirastailla on ollut tosi hyvä menestys, ne ehtivät pesiä jo ennen kylmiä, tietää Raekunnas.

Tuuli hajotti vesilintujen pesiä varsinkin saaristossa

Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Tero Toivasen mukaan kevään ja kesän tuuliset säät ovat rikkoneet vesilintujen pesiä varsinkin saaristossa.

– Vesilinnut pesivät varsin aikaisin, ja keväällä vedenpinnat nousivat paikoin voimakkaasti. Oli kovia tuulia ja aallokoita, jotka varmasti tuhosivat pesiä. Esimerkiksi lokkien ja tiirojen osalta puhutaan varmasti tavallista huonommasta vuodesta, arvioi Toivanen.

Sisämaassa lintuja tarkkaileva Martti Raekunnas arvioi järvien rannoilla pesivien vesilintujen onnistuneen lisääntymisessään. Niiden ravinnon saantia viileät säät eivät ole vaikeuttaneet.

– Vesilinnuilla poikasethan lähtevät heti pesästä, ja ne hakevat itse ruokansa. Kyllä tuolla vesillä näkyy ihan kunnollisen kokoisia poikueita, kertoo Raekunnas.

Märissä höyhenissä tulee vilu

Vettä on kuluvana kesänä tullut taivaalta runsaasti. Kolopesijät tekevät poikaset suojaan sateelta, mutta esimerkiksi sääksi pesii avopesässä, johon vesi sataa esteettä. Kärsiikö lintu siitä, että sataa koko ajan?

– Kyllähän poikanen siitä varmasti kärsii, jos höyhenpeite kastuu. Kun se kastuu, tarvitaan lämmöntuottoon enemmän energiaa eli ilman muuta avopesijät ovat sateisena kesänä enemmän vaikeuksissa, tietää Tero Toivanen.

Jos pesä on märkä, on erityisen tärkeää, että emolintu ei häiriinny.

– Siinä on hyvin tärkeässä roolissa se, että emo saa olla pesässä ja lämmittää ja suojata poikasia, selittää Toivanen.

Merimetsojen pesät tuhottiin laittomasti: "Viranomaiset ruokkivat konflikteja"

0
0

Luvialla tuhottiin viime viikolla laittomasti 400 merimetson pesää linnustonsuojelualueella. Lintuharrastajien järjestön, Birlifen mukaan alueella tuhottiin jokainen pesä.

Merimetsot ärsyttävät monia rannikon kalastajia. Eniten Satakunnasta niistä on ollut harmia Luvialta pohjoiseen Merikarvialla.

"Haittaa kalastuksele"

Merikarvian kalastusalueen puheenjohtaja Ari Uusimäki ei usko, että Luvian pesien hävityksessä asialla ovat olleet paikalliset kalastajat.

– Kyseessä on tuskin nyt tai aikaisemminkaan ollut kalastajia. Uskoisin, että kyseessä ovat olleet rannankäyttäjät tai huolestuneet mökkiläiset.

Uusimäki katsoo kuitenkin, että merimetsot aiheuttavat vahinkoa joillekin kalakannoille ja huolta kalastajille.

– Pelkästään Merikarvialla merimetsot syövät 70 tonnia siikaa kesässä, mikä näkyy jo kalastuksessa, Uusimäki sanoo.

Viranomaiset vain ivailevat

Ari Uusimäen mielestä merimetsopolitiikkaa tulisi Suomessa muuttaa vapaampaan suuntaan. Kantoja voitaisiin hänestä rajoittaa järkevästi.

Rikollista toimintaa ei kalastusalueen puheenjohtajan mukaan pidä suvaita, mutta hänen mielestään ely-keskuksen toiminta lisää kansalaistottelemattomuutta.

– Ylilyöntejä tapahtuu, kun ihmiset kokevat, että viranomaiset ovat täysin välinpitämättömiä heidän tilanteensa suhteen, Uusimäki pohtii. 

Uusimäen mukaan viranomaiset eivät ota vakasti ihmisiä, jotka kärsivät merimetsojen pesimäalueiden vaikutuksista.

– Kansalaisiin suhtaudutaan pienellä ivalla, eikä asioille saa tehdä yhtään mitään. Sellainen ruokkii konfliktitilanteita. En puolustele pesien sabotoijia, mutta myös viranomaisilla on peliin katsomisen paikka, Uusimäki sanoo.

Runsas hyttysten määrä on lisännyt hyttysansojen ja karkottimien menekkiä

0
0

Motonet -ketjun Rovaniemen myymälän tavaratalopäällikkö Velu Halminen kertoo sääskisen kesän lisänneen hyttysmyrkkyjen, mutta myös hyttysansojen ja k-karkoittimien myyntiä.

– Myynti on varmaan tuplaantunut näiden Mosquito Magnet -ansojen osalta tähän mennessä ja kausihan vielä jatkuu, arvioi Velu Halminen.

Kaupaksi ovat käyneet myös halvemmat kaasulla toimivat karkottimet. Muun muassa Thermacellin karkottimet olivat loppuneet myymälästä.

– Sitä on mennyt niin, että hylly on mennyt tyhjäksi, mutta onneksi saatiin lisäerä. Niitä on myyty kanssa tosi hyvä määrä. Täytyy olla tyytyväinen tähän sääskikesään, sanoo tavaratalopäällikkö Velu Halminen.   

Hyttysansoja ja karkottimia maahan tuovan Proviter Oy:n toimitusjohtaja Mikko Lepistö vahvistaa hyttysansojen ja karkottimien myynnin lisääntyneen.

– Ne ovat olleet tasaisessa kasvussa koko ajan, mutta viime ja edellisvuosi olivat aika huonoja vuosia. Siinä tuli kasvun kuoppa siitä syystä, että oli kaksi huonoa sääskivuotta peräkkäin. Nyt tämä vuosi on muuttanut asioita meidän kannalta parempaan suuntaan, kertoo Mikko Lepistö.

Sääskiansa on hyttystukijoiden ansiota

Oktanolia houkuttimena käyttävä iso Mosquito Magnet on ollut Suomen markkinoilla kymmenen vuotta. Hyttysansan tehoa on epäilty alusta lähtien.

Toisaalta esimerkiksi Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija ja hyttystutkija Reima Leinonen on aiemmin kertonut Ylelle pitävänsä suurimpia laitteita tehokkaina. Leinosen mielestä ne ovat jopa liiankin tehokkaita tarpeeseen nähden.

Proviter Oy:n toimitusjohtajan Mikko Lepistön mukaan pikku hiljaa ison hyttysansan teho myönnetään myös laajemmin tutkijoiden joukossa.

– Alunperin Mosquito Magnet on kehitetty hyönteistutkimusyrityksen toimesta. He tarvitsivat laitteen jolla saivat kerättyä itse näytteitä verta omaa tutkimusta varten imevistä hyönteisistä lähinnä hyttysistä tai kansainvälisemmin moskiitoista, kertoo Mikko Lepistö.

Kymmenen vuoden kokemus

Ivalossa asuva Rovaniemeläisen elintarvikeliikkeen kauppias Kari Lohiniva kertoo hankkineensa hyttysansan heti kun se tuli markkinoille.

– Myin itsekin vielä Ivalossa niitä ja halusin kokeilla kun ihmiset eivät uskoneet sen tehoon. Pitihän se hankkia ja nyt minulla on jo toinen laite menossa, enkä kyllä antaisi sitä pois. Onhan se paljon mukavampi t-paidalla olla pihalla kuin villapaita päällä.

– Viime viikolla punnitsin yhden yön saaliin joka oli 26 grammaa. Siinä on melkoinen määrä kavereita. Aikanaan pidin jopa tilastoa niistä, kertoo kauppias Kari Lohiniva.


Ilkeä espanjansiruetana valtaa puutarhoja

0
0

Puutarhoissa tuhojaan tehneitä espanjansiruetanoita, toiselta nimeltään tappajaetanoita, on havaittu runsaasti Etelä-Karjalan puutarhoissa. Lappeenrannan ja Imatran lisäksi ilkeästä vieraslajista on tehty havaintoja ainakin Ruokolahdella, Taipalsaarella ja Luumäellä.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimeen tulee satunnaisia ilmoituksia etanoista, mutta varsinaisia toimenpiteitä ilmoitukset eivät aiheuta. Ainakin Lappeenrannan Tirilässä kiusallista nilviäistä on tavattu.

– Emme ole kokeneet tarpeelliseksi seurata sitä, mutta tietysti kehotetaan poistamaan puutarhasta ja hävittämään, sanoo Raija Aura Lappeenrannan seudun ympäristötoimesta.

Espanjansiruetana on vaikea hävitettävä ja tehokas lisääntyjä. Leudot talvet ja kosteat kesät vauhdittavat etanan leviämistä. Kotipuutarhoista etanat hävitetään katkaisemalla tai pudottamalla kiehuvaan veteen. Kuolleet etanat on syytä sulkea jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää lajitovereidensa ravinnoksi.

Etanoiden olo kannattaa tehdä tukalaksi pitämällä nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus matalana, jotta etanat eivät löytäisi suojaa.

Aina Oulun korkeudelle saakka levinnyt espanjansiruetana voi kasvaa jopa 14 sentin mittaiseksi. Vieraslajihavainnoistaan on syytä ilmoittaa kansalliseen vieraslajiportaaliin, jotta riskialueita saadaan kartoitettua.

Epäily elää: "Susia tarhataan Venäjän Karjalassa"

0
0

Lieksassa epäillään, että Venäjän Karjalassa rajan tuntumassa tarhataan edelleen susia.

Useampi lieksalainen metsämies kertoo Yle Pohjois-Karjalalle, että viime kuussa kaadetun suden käyttäytyminen ei ollut korpisudelle ominaista.

Susi oli päästänyt ihmisen muutamien metrien päähän ja vasta sen jälkeen alkanut näyttämään hampaitaan.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ilpo Kojola pitää myöskin eläimen käytöstä outona. Hän toteaa, että luonnonvarainen susi ei päästä ihmistä lähelleen.

Kimovaarassa on tarhattu susia

Vuosikymmenen alussa biologi Vladimir Bologov tarhasi eläimiä Lieksajärven saaressa Kimovaarassa, Venäjän Karjalassa. Bologov päästi Jaroslavlin eläintarhasta peräisin olevat, saaressa kasvatetut kuusi pentua lopulta vapaaksi luontoon.

Ilpo Kojola kertoo saaneensa Bologovilta raportin kuuden pennun kasvattamisesta Kimovaarassa. Kojolalta ei heru ymmärrystä hankkeelle.

– En ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään sitä, mitä tällä toiminnalla haettiin. Venäjän Karjalassahan on usean sadan yksilön susikanta. Miksi sitten luontoon päästetään eläimiä joilla on vielä eläintarhatausta. Se ei ole mennyt minun ymmärrykseeni.

– Jos tehtäisi tutkimusta vaikka sellaisen tilanteen varalle, että jonnekin pitäisi palauttaa susikantaa, niin silloinhan eläimet merkittäisiin tai ainakin otettaisiin DNA-näytteet seurannan helpottamista varten. Kimovaraan yksilöiden kohdalla ei tehty kumpaakaan, summaa Kojola.

"Kaikkien näkökannat esille"– Kokkola mielissään hallinto-oikeuden Vattaja-ratkaisusta

0
0

Kokkolan kaupunki ja Karhin jakokunta ovat tyytyväisiä hallinto-oikeuden päätökseen, jonka mukaan Vattajan ympäristölupa palautuu ely-keskuksen käsittelyyn.

– Osasin kyllä odottaa tätä. Toiveikkain mielin odotamme, että asia etenisi nyt parempaan suuntaan, sanoo Karhin jakokunnan puheenjohtaja Arto Huhtala.

– Kyllä me tyytyväisiä tietysti olemme. On hyvä, että asia selvitetään perinpohjin, sanoo Kokkolan ympäristösihteeri Juhani Hannila.

Vaasan hallinto-oikeus palautti Vattajan ympäristöluvan ely-keskuksen käsittelyyn menettelyvirheiden takia: prosessin eri vaiheissa kaupungille ei ole annettu riittävästi tilaisuuksia lausua asiasta.

– Tässähän on paljon osallisia, joita tulee kuulla. Kaupunki ei ole ainoa, valituksia ovat tehneet myös jakokunnat ja yksi yksityishenkilö. Kaikki nämä tulevat nyt kuultaviksi ja kaikkien näkökannat tulevat prosessissa esille, Hannila kertoo.

– Ely-keskus ei ole missään vaiheessa ollut meihin minkäänlaisessa yhteydessä, eikä meitä ole kutsuttu mihinkään katselmuksiin. Meille vain ilmoitettiin päätöksestä, Huhtala pahoittelee.

Laajat vaikutukset

Takana on jo tässä vaiheessa pitkä prosessi. Kokkolan kaupunki pyysi vuonna 2009 Etelä-Pohjanmaan ely-keskusta selvittämään, tarvitseeko armeija Lohtajan Vattajalla ympäristölupaa. Ely päätti, että ympäristölupa tarvitaan vain polttonesteiden jakeluasemalle ja kuorma-autojen ja muun kaluston varikkoalueelle. Kyseisestä päätöksestä tehtiin useita valituksia Vaasan hallinto-oikeuteen, koska ympäristöluvasta halutaan laajempi, koko toimintakokonaisuutta koskeva.

– Osittainen lupa ei riitä, koska toiminnalla on vaikutusta niin laajaan alueeseen ja niin suureen määrään kaupunkilaisia. Täytyisi selvittää, että kun merelle ammutaan, onko sillä vesistö- ja luontovaikutuksia. Tässä toimitaan kuitenkin Natura2000-alueella ja Suomen arvokkaimmalla dyynialueella. Vaikutukset ovat hyvin monimuotoisia, ympäristösihteeri sanoo.

Alueen asukkaita huolestuttaa niin melu, ammusromu ja -kemikaalit kuin lennokkiromu polttoainepäästöineen.

– Ymmärrämme, että armeijan pitää pystyä harjoittelemaan, mutta meidän pitää pystyä asumaan täällä. Ampumaradoiltakin vaaditaan ympäristölupa, ja tässä on kyse moninkertaisista laukausmääristä. Pitäisi selvittää, mitä tavaraa mereen on päätynyt ja miten se vaikuttaa, jakokunnan puheenjohtaja perustelee.

Edessä vielä vuosien käsittely

Laajempi ympäristölupa tarkoittaisi monenlaisia velvoitteita Puolustusvoimille.

– Toiminta tulisi tavallaan läpinäkyvämmäksi. Toiminnanharjoittajalle tulisi selkeät seuranta- ja raportointivelvoitteet esimerkiksi pohjavesialueen ja merialueen suhteen. Pitäisi selvittää, millaisia vaikutuksia ammusjäämillä on sekä maa- että vesiekosysteemiin, Juhani Hannila kertoo.

Vattajan ympäristöluvan kohtalo ei ratkea aivan lähiaikoina: ely-keskuksessa selvitystyö aloitetaan nyt alusta. Huhtala ja Hannila odottavat pitkää prosessia.

– Menee vielä vuosia, ennen kuin Vattajalle mahdollisesti saadaan luvitus. Se on harmillista, mutta sellaista se nykyään on, Huhtala sanoo.

Puolustusvoimat ilmoittaa myöhemmin, aikooko se valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Saaripolun pitkospuita korvattiin tuoksuvalla katajahakkeella – video

0
0

Pensasmaisesti kasvava havupuu eli kataja taipuu vaikka purupoluksi. Idea syntyi Kemin ja Tornion ulkosaaristossa Perämeren kansallispuistossa. Metsähallituksen vastaava suojelubiologi Marko Sievänen Pohjanmaan luontopalveluista on innoissaan kokeilusta.

– Hoksasimme asian, kun raivasimme katajapuskia ja samalla kunnostimme vanhoja lahonneita pitkospuita. Ajoimme katajaa hakkeeksi ja katoimme sillä osan poluista. Kosteissa kohdissa on pätkän matkaa vielä perinteistä lankkupitkosta.

Raivausjätteestä tuoksuvaksi luontopoluksi

Pururatoja on ollut iän kaiken, mutta puhtaasti katajaista polkua ei Sieväsen mukaan ole ainakaan Metsähallituksen kohteissa.

– Olisimme joutuneet kattamaan polun joko lankulla tai soramurskeella kuten muualla on tehty jo kauan. Kaikki materiaali olisi pitänyt kuljettaa mantereelta veneellä. Kierrätämme tavallaan luonnonhoidon raivausjätettä tässä.

Useimmiten lehtipuusta tehdyt pitkospuut kestävät kymmenisen vuotta ja sitten ne joudutaan uusimaan. Selkä-Sarven saaren katajapurun arvioidaan olevan pitkäikäisempää laatua. Se on pehmeä tallustella ja ompa kansallispuistossa vierailleet ottaneet sillä juoksuaskeliakin.

–  Katajapolun voi haistaa. Se tuoksuu tuonne kävelykorkeuteenkin asti, mutta maanpinnan tasolta tuoksun tuntee erityisen voimakkaana. Katajahan on puuaineksena hyvin hitaasti lahoava ja sen takia tämä on hyvin kiitollinen tähän hakkeeksi.

Sateet kasvattaneet Talvivaaran vesivarastoja – "Juoksutuskiintiö riittää purkuputken valmistumiseen asti"

0
0

Talvivaaran kaivosalueella on tällä hetkellä liikavesiä 9,6 miljoonaa kuutiometriä. Niistä riittävän puhtaita ulos juoksutettavaksi on 2,6 miljoonaa kuutiometriä. Kesän runsaat sateet ovat kasvattaneet vesivarastoja, kertoo osastopäällikkö Veli-Matti Hilla.

– Kesäkuussa Talvivaarassa satoi yli 150 millimetriä, joka on neljä kertaa niin paljon kuin viime vuoden kesäkuussa. Runsas sadanta on tarkoittanut toisaalta myös sitä, että olemme pystyneet juoksuttamaan vettä selvästi enemmän kuin normaalisti kesäkuussa.

Talvivaarasta juoksutettavan veden määrä on ympäristöluvassa sidottu Kalliojoen virtaamaan. Runsaiden sateiden vuoksi joen virtaama on korkea, joten tällä hetkellä kaivosalueelta juoksutetaan vettä pohjoiseen eli Oulujoen vesistön suuntaan 880 kuutiometriä tunnissa.

Veli-Matti Hillan mukaan juoksutettavan veden ainepitoisuudet ovat koko ajan pysyneet selvästi ympäristöluvan määräämien maksimiarvojen alapuolella.

Juoksutuskiintiö riittää purkuputken valmistumiseen asti

Talvivaaran vesien purkuputki Nuasjärveen valmistuu Veli-Matti Hillan arvion mukaan elokuussa. Käyttökunnossa putki olisi syyskuussa.

– Tämän hetken arvioni on, että aluehallintoviraston myöntämä lisäjuoksutuskiintiö riittää purkuputken valmistumiseen saakka. Sitten ruvetaan juoksuttamaan purkuputkiluvalla.

Purkuputken ympäristöluvan valitukset ovat käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa, mutta lupa sisälsi toiminnan aloitusluvan muutoksenhausta huolimatta. Hilla ei tiedä, koska päätöksiä tulee.

– Putken saa ottaa käyttöön ja vettä juoksuttaa luvan mukaisesti valituksista huolimatta, jos ei Vaasa sitten keskeytä omalla päätöksellään.

Hovioikeus vapautti Saimaalla troolanneen kalastajan vahingonkorvauksista

0
0

Itä-Suomen hovioikeus muutti Etelä-Karjalan käräjäoikeuden tuomiota koskien ammattimaista troolikalastusta Suur-Saimaalla.

Solkein osakaskunta vaati ammattikalastajalta 7500 euroa vahingonkorvausta saalismenetyksistä laittoman troolauksen vuoksi. Troolaus tapahtui Taipalsaarella syksyllä 2012.

Käräjäoikeus määräsi marraskuussa 2014 päätöksessään ammattikalastajan maksamaan 3150 euron vahingonkorvaukset Solkein osakaskunnalle. Kalastaja velvoitettiin maksamaan myös oikeudenkäyntikuluina lähes 2300 euroa.

Troolauskielto ei ollut lainvoimainen

Hovioikeus katsoi, että kalastaja vapautetaan korvausvaatimuksista. Hovioikeuden mukaan osakaskunnan joulukuussa 2011 tekemä päätös troolaamisen kieltämisestä ei ollut tapahtumahetkellä lainvoimainen. Tuomioistuin ei ollut antanut lupaa troolaamisen kieltämiseen, joten troolaus ei ollut lainvastainen kalastusmuoto.

Valtio maksaa ammattikalastajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista yli 7000 euroa.

Merimetsoista kova kiista – virkamies tyrmää kalastajien syytökset

0
0

Ely-keskus tyrmää viranomaisia kohtaan esitetyn arvostelun merimetsokannan kasvusta.

Merikarvian kalastusalueen puheenjohtaja Ari Uusimäki totesi torstaina Ylen haastattelussa, että merimetsojen pesiä tuhotaan laittomasti, koska viranomaiset ovat välinpitämättömiä ja ivallisia kalastajia ja rannikon asukkaita kohtaan.

Luvialla tuhottiin kesä–heinäkuun vaihteessa nelisensataa merimetsojen pesää. Hieman pohjoisempana sijaitsevalla Merikarvialla on suuri merimetsoyhdyskunta.

Virkamies: Tarvitaan tutkimustuloksia

Osastopäällikkö Esko Gustafsson Varsinais-Suomen ely-keskuksesta sanoo, että esimerkiksi Merikarvian poikkeuslupahakemukset kannan pienentämiseksi ovat olleet puutteellisia, eikä niitä ole voitu hyväksyä.

Gustafsson kehoittaa merikarvialaisia esittämään tutkimustuloksia merimetsojen haitallisuudesta. Hän muistuttaa, että ely-keskuksen tehtävä ei ole tehdä tutkimuksia merimetsotilanteesta.

– Ely-keskuksen rooli on käsitellä meille tulevia poikkeuslupahakemuksia. Me emme tee tutkimusta vaan käytämme tutkimuslaitosten tietoja ja lausuntoja. Ymmärrän, että viranomaisia syytetään toimimattomuudesta, mutta ehkä vika ei ole viranomaisissa vaan lainsäädännössä, Gustafsson sanoo.

Puutteellisia hakemuksia

Osastopäällikkö Esko Gustafssonin mukaan tutkimuslaitoksilta saadut lausunnot ovat osoittaneet, että merikarvialaisten poikkeuslupahakemukset merimetsokannan rajoittamisesta ovat olleet puutteellisia.

Merikarvian kalastajien kalastusalueen puheenjohtaja Ari Uusimäki on vaatinut merimetsokannan vähentämistä Merikarvialla 3 000 merimetson pesästä sataan pesään. Gustafssonin mukaan perusteluja tällaiseen kannan voimakkaaseen vähentämiseen ei lainsäädännöstä löydy.

– Esimerkiksi virkistyskäytölle aiheutuva haitta ei ole peruste, jolla voisi saada poikkeuslupia kannan harventamiseen, Gustafsson sanoo.


Ravut ahdistuvat jo kuorissaan – lämpö toisi vipinää pyydyksiin

0
0

Suomessa laajasti leviävän täpläravun asemaa käsitellään Euroopan laajuisesti. Suomen luonnossa täplärapu valtaa alaa alkuperäislaji jokiravulta.

Euroopan Unionissa käsitellään tällä hetkellä merkittävästi haitallisten vieraslajien kohtelua: lajilistalle on ehdotettu muun muassa täplärapua.

Asiantuntijat pohtivat, onko täplärapu niin haitallinen vieraslaji, että sen suhteen olisi ryhdyttävä EU-tason toimiin. Rapubiologi Japo Jussilan mukaan tilanne on monimutkainen, koska Pohjolan vesistöt ovat isoja ja monimutkaisia systeemejä.

– Eurooppalainen vieraslajipolitiikka on tällä hetkellä sen suuntaista, että täpläravun leviäminen pitäisi estää ja itseasiassa hävittää Euroopasta. Neuvonpito on kuitenkin vielä kesken ja täpläravun vieraslajistatus ratkeaa tämän vuoden aikana, Itä-Suomen yliopiston tutkija Jussila kertoo.

Kovat tuulet rapujenkin kiusana

Suomessa ravustuskausi alkaa parin viikon kuluttua, 21.heinäkuuta. Koeravustusten perusteella luonto näyttäisi käyvän normaalia hitaammalla.

– Suurin osa koeravustuksessa saaduista ravuista ei vielä ole vaihtanut kuortaan. Jos vedet eivät ala rasakasti lämpenemään, niin ravustuskauden alku voi olla mielenkiintoisen hiljaista. Ainakin keskisen Suomen korkeudella ravut ehkä jo hieman ahdistuneena odottelevat kuorenvaihdon alkamista, joten voi olettaa hiljaista ravustuskauden alkua.

Kuorenvaihdon aikana ravut häviävät ravustajien saaliista kokonaan viikoksi-pariksi. Kylmänä pysyneiden järvivesien takia kuoren vaihtoja on jäänyt kokonaan välistä. Ravut vaativat viidentoista, mielellään lähemmäs 20 asteen lämpötiloja luopuakseen kuorestaan.

– Ravun kannalta ongelma on ollut tänä keväänä ja kesänä kova tuuli. Kun pintavesi on lämmennyt, on tullut pienoinen myrsky ja pyöräyttänyt veden ympäri, jolloin kasvun kannalta otollisen lämmintä vesikerrosta ei oikein tahdo löytyä Suomen järvistä, Jussila kertoo.

Poikasten pärjääminen näkyy vuosien viiveellä

Ravustuskausi jatkuu lokakuun loppuun asti. Japo Jussilan mukaan tilanne ei kuitenkaan vielä ole täysin menetetty ja jokainen vuosi on erilainen. Osittain tämän kauden saalis riippuu myös viime talvesta.

– Jos viime syksynä ravustuksen loputtua vesi oli vielä riittävän lämmintä ja sinne jäi vielä isoja ja kuortaan vaihtavia rapuja, pääsi tämän vuoden pyydystettävää kantaa syntymään.

Tämän kesän poikasten kasvuolosuhteet sen sijaan eivät vaikuta ensi kesän rapukantaan, mutta parin vuoden päästä se saattaa näkyä heikompana saaliina.

– Poikasten selviäminen talvesta hengissä riippuu osin siitä, kuinka isoina ne alkavat talvehtimaan: pienikokoisilla poikasilla on heikot mahdollisuudet selvitä talvesta hengissä. Heijastusvaikutukset osuvat tuleville vuosille, sillä ravun kasvu havainto- ja pyyntikokoon eli vähintään 7-8 senttiin, kestää joka tapauksessa muutaman vuoden. Tämän sukupolven pärjääminen selviää muutaman vuoden viiveellä.

Maassa muhii tulvapommi, pohjavedet paikoin ennätyskorkealla

0
0

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesistöyksikön päällikkö Timo Yrjänä kertoo, että nyt ollaan tilanteessa, jossa pienikin sademäärä saattaa aiheuttaa tulvia maakunnan eteläosissa Kala-, Pyhä- ja Siikajokilaaksossa. Esimerkiksi Kalajokilaaksossa sekä pohjavesi että maavesivarasto ovat yhtä korkealla tai korkeammalla kuin koskaan aiemmin on tähän aikaan mitattu.

Elyllä on suuntaa-antavia tietoja sademääristä. Ne kertovat, että Kalajokilaaksossa on satanut kesä-heinäkuuussa tähän mennessä yli 150 millimetriä, kun keskimäärin samaan aikaan sataa noin 60 millimetriä.

Ensi viikon sää ratkaisee kuitenkin paljon. Näyttää siltä, että tilanne pysyy rauhallisena.

– Ensi viikon pitäisi myös ennusteiden mukaan olla vähäsateisempi, Timo Yrjänä kertoo.

Tulvia ei ole todennäköisesti tulossa ainakaan lähipäivinä, eikä veden pitäisi tulla pelloille. Esimerkiksi Kalajoen säännöstelyaltaissa on vielä tilaa ottaa vastaan vettä.

Maakunnan pohjoisosissa vesitilanne on lähempänä tavanomaista.

Ruohonleikkurit kelluvat nurmella

Jos sadetta tulisi yhtä kyytiä viikon ajan, tulvatilanne muuttuisi Yrjänän mukaan erittäin vaikeaksi.

– Jos sateita tulisi runsaasti, tulvat olisivat ennätyssuuria. Maassa muhii tällä hetkellä pommi, kun maa on täysin vettynyt, Yrjänä sanoo.

Vesimassojen määrän näkee jo maan päällä, kun nurmikoiden päälle on noussut vesilammikoita.

– Minulle on vitsailtu, että ruohonleikkurikaan ei tahdo pysyä pinnalla, kun yrittää leikata nurmikkoa, Yrjänä kertoo.

Tutkija: Lupiini ei uhkaa luontoa, hävittämispakko on turha

0
0

Lupiineja, jättipalsamia, minkkejä ja supikoiria ollaan tuomitsemassa hävitettäviksi lain voimalla Suomen luontoon kuulumattomina. Hävittämispakkoa vaativa lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella. Tontinomistajien pitäisi ryhtyä juurimaan vieraslajeja alueeltaan jo ensi vuonna.

Helsingin yliopiston professori Seppo Turunen teilasi perjantaina Ylen aamu-tv:ssä hankkeen täysin.

– Kuulostaa aikamoiselta hätiköinniltä. Suomessa on 950 vieraslajia ja ihmiset eivät edes tunne suurinta osaa niistä, Turunen sanoi.

Lakiesityksessä on listattu haitallisiksi 157 vieraslajia. Useimmat niistä ovat professorin mukaan kasvi- tai eläintieteeseen perhetymättömillekin tuntemattomia.

– Näistä tunnetaan vain muutama, kuten lupiini, minkki tai rotta, Turunen sanoi.

Kissakin vahingollisten vieraslajien listalla

Turunen kummastelee, haluaako lainsäätäjä poistaa kissatkin, koska nekin luetellaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Vieraslajeista on monia mielipiteitä ja Turunen pitääkin vieraslajen poistovimmaa ideologisesta värittyneenä.

– Vieraslajeista on haittaa vain eristyneillä saarilla, joilla on paljon endeemisiä lajeja, joita ei missään muualla ole. Siellä rotat, kissat ja käärmeet ovat tappaneet lajeja sukupuuttoon. Sieltä tämä häly on levinnyt maailmalle, ja siitä on tullut päähänpinttymä joillekin suojelijoille, Turunen arvioi.

Lakiesitys perustuu valtioneuvoston parin vuoden takaiseen periaatepäätökseen. Kimmoke on tullut EU:lta.

Vain muutamasta lajista todellista vahinkoa

Turunen myöntää, että joistakin lajeista on perusteltua päästä eroon. Sellainen on jättiputki alalajeineen.

– Jos sellainen on pihalla, totta kai se pitää hävittää, mutta varovaisesti, koska se on myrkyllinen, Turunen sanoi.

Tutkijan mukaan jättiputkesta voitaisiin vielä päästä eroon, toisin kuin lupiineista tai jättipalsamista.

– Vieraslajeista, jotka ovat päässeet vakiintumaan mantereelle, on täysin turha toivo päästä eroon. Useimmista lajeista luonto selviää aivan hyvin.

– Keski-Euroopassa on asiaa tutkittu ja on todettu, ettei luonnon ekosysteemille ole vieraslajeista mitään haittaa, Turunen sanoi.

"Vieraslajit lisäävät luonnon monimuotoisuutta"

Professori Turusen mielestä vieraslajit rikastuttavat luontoa, lisäävät monimuotoisuutta.

– Niissä on sellaisia kasveja, jotka ovat syksyllä tärkeitä hyönteisille tai perhosille. Muuten niitä olisi vain vähän.

Yhdysvalloissa vieraslajeja on lähes 50 000 ja tämä on lisännyt lajistoa 15-20 prosenttia.

– Lajeja on hävinnyt samaan aikaan vain prosentin verran ja sekin on ollut lähinä maatalouden syytä, Turunen sanoi.

Professori Turusen mielestä vieraslajien suhteen kannattaa olla kuitenkin valppaana. Ulkomailta tuotavien kasvien ja eläinten mukana saattaa tulla haitallisia, tauteja aiheuttavia lajeja. Jos ne pääsevät leviämään, ne aiheuttaisivat tuhoja maataloudelle ja kasvihuoneviljelyksille.

Tontin omistajalle sakot, jos vieraslajeja ei hävitetä 

Lakiesityksessä vieraslajien hävittäminen sälytetään tontin omistajalle. Omistajaa sakotetaan, ellei tämä hävitä tai ainakin rajoita vieraslajin leviämistä.

– Edes minkit ja supikoirat eivät vähene, vaikka niitä metsästetään. Niiden hävittäminen antaa vain poikasille lisää reviiriä levitä.

Professorin mielestä ihmisten pitää vain tulla toimeen vieraslajien kanssa.

– Luonto tulee ainakin toimeen niiden kanssa.

"Vieraslajit viihtyvät ihmisen jo pilaamassa ympäristössä"

Rantoja sotkevat valkoposkihanhet ovat Turusen mukaan vakiintumassa Suomen luontoon. Ne ovat professorin mielestä tyypillisiä tulokkaita, koska ne viihtyvät ihmisen muokkaamassa luonnossa, nurmikoilla.

– Vieraslajit viihtyvät ihmisen jo pilaamassa ympäristössä, teiden varsilla, pihamailla ja joutomailla. Hyvin harva niistä karkaa luontoon, Turunen sanoi.

Jos hävityspakkolaki tulee voimaan, Turusen mielestä se maksaa ja vain työllistää virkamiehiä.

Lintuharrastajien valitus merituulivoimaloista hylättiin: "Ei uhka linnuille"

0
0

Turun hallinto-oikeus on hylännyt Porin lintutieteellisen yhdistyksen valituksen Tahkoluodon merituulivoimaloista.

Porin lintutieteellinen yhdistys oli vaatinut muutosta Tahkoluodon edustalle rakennettavien tuulivoimaloiden kaavoitukseen.

Porin edustalle Tahkoluotoon rakennetaan maailmanmitassakin ainutlaatuinen merituulipuisto, johon tulee 11 turbiinia. Myös valtio tukee rakentamista.

Arvokas lintualue

Porin edusta jokisuistoineen on eräs Suomen arvokkaimmista lintujen muuttoalueista. Siksi merituulipuistoon on suunniteltu asennettavaksi uutta lintututka-teknologiaa, joka pysäyttäisi voimalat lintujen lähestyessä.

Lintutieteellisen yhdistyksen mukaan tutkajärjestelmä ei auta estämään kaikkien lintujen törmäyksiä. Porin lintutieteellinen yhdistys on huolissaan etenkin selkälokin tulevaisuudesta Porin alueella.

"Ei uhka luonnolle"

Turun hallinto-oikeuden mukaan luontoarvot eivät kärsi voimala-alueesta niin paljon, että Porin kaupungin kaavoitukseen pitäisi puuttua.

Tuulivoimaloiden lukumäärää ja sijaintia on oikeuden mukaan muutettu riittävästi, jotta luontoarvoja ei tuhota. Lisäksi tuulivoimalat on sijoitettu vähintään noin 500 metrin etäisyydelle luontoarvoiltaan arvokkaista lintuluodoista, mitä ely-keskus on pitänyt vähimmäisetäisyytenä.

Ohikulkija tallensi uskomattoman näyn: Saari purjehtii sillan ali

0
0

Kelluvia saaria on nähty Suomessa aikaisemminkin, mutta Rautalammilla ajelehtinut saari on ollut liikkeellä ollessaan melkoinen näky.

Lukijan videolta näkyy, kuinka parin aarin laajuinen metsäinen saari mahtuu nipin napin ajelehtimaan Kattilavirran sillan alta. Saari ohittaa sillan yllättävän nopeasti: hetkessä se on jo kymmenien metrien päässä.

Saari ehti ajelehtia puolentoista viikon ajan useita kilometrejä Lonkarilta Kattilavirran kautta Äijävedelle. Siellä saari kiinnitettiin vahvoilla köysillä rantaan, jottei se kulkeutuisi eteenpäin ja juuttuisi Toholahden sillan alle.

Torstaina selvisi, että läheisen vesialueen omistava Toholahden osakaskunta suostuisi ottamaan saaren vesilleen. Saari oli tarkoitus kiinnittää parruilla Tähtisaaren kylkeen. Myös Tähtisaarella on oma historiansa – runoilija Eino Leino on kuvattu istumassa sillä vuonna 1917.

Kelluvan saaren tarinassa tuli kuitenkin perjantaina vielä yksi käänne: saarta ei saatu yrityksistä huolimatta irti väliaikaisesta ankkuripaikastaan. Saara yritettiin hinata pelastuslaitoksen veneellä. Lisäksi saarta yritettiin saada liikkeelle tekemällä veteen aaltoja veneellä.

Rautalammin vs. tekninen johtaja Hannu Poussu päätti epäonnistuneen operaation jälkeen, että saari jätettäisiinkin toistaiseksi kirkonkylän kohdalle.

– Luonnonvoimat olivat ihmistä mahtavampia, Poussu joutui toteamaan.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live