Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Geomari paljastaa merenpohjien savet ja kalliot – tulossa ainutlaatuinen karttakirja

0
0

Geologian tutkimuskeskus kartoittaa jälleen Saaristomeren pohjaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Tutkimustuloksia hyödynnetään muun muassa laivaväylien ruoppauksessa ja tuulipuistojen perustamisessa merialueille.

Geologi Kimmo Alvi uskoo, että luotaustyöstä on hyötyä jokaiselle.

– Teemme tätä työtä monenlaisiin yhteiskunnan tarpeisiin. Kaikenlainen merenpohjan käyttö on lisääntynyt, joten rakentamisen avuksi on oltava tietoa, sanoo Alvi.

Tutkimusaluksen työn tuloksena saadaan täsmällistä tietoa pohjan geologisesta rakenteesta esimerkiksi laivaväylien ruoppaamisen tueksi.

– Normaalia vesilläliikkujaa hyödyttää tietysti se, että laivaväylistä ja veneilyväylistä on täsmällistä tietoa. Tutkimustyötämme tarvitaan myös jos vaikkapa tuulipuistoa suunnitellaan merialueelle, kertoo Alvi.

Geomari luotaa jopa 1 300 kilometriä merenpohjaa vuodessa

Kesäkuun viimeisellä viikolla 20-metrinen tutkimusalus Geomari on liikkunut Korppoossa ja Seilin saaren tuntumassa. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Geomari -alus tekee luotaustyötä Rauman edustalla.

Geologian tutkimuskeskuksen tavoitteena on tänä vuonna luodata 1 000–1 300 kilometriä koko Suomen vesillä.

– Ei tämä työ tekemällä lopu. Sen verran mukavaa hommaa tämä on, että tätä mielellään jatkaisi vaikka kauankin, myhäilee Alvi.

Ainutlaatuinen karttakirja vedenalaisesta luonnosta tulossa

Geologian tutkimuskeskuksen tarkoituksena on kerätä viimeiset luotaustiedot ensi vuoden lopulla ilmestyvää VELMU-Atlas -karttakirjaa varten.

Lajissaan ensimmäisessä kirjassa esitellään muun muassa eri kasvi- ja eläinlajien levinneisyyttä sekä muuta tietoa Suomen rannikon ja Itämeren vedenalaisesta luonnosta.


Kuvagalleria: Oravan sulkalöytö ja kullankeltainen juhannus

0
0

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Puutarha voi elää kesän vaiheiden mukaan - video

0
0

Laukaalainen Tuula Nieminen kertoo, että kylmä alkukesä näkyy kukkien myöhäisenä kukintana. Esimerkiksi pioni on normaalista jo pari viikkoa myöhässä.

Nieminen on suunnitelut puutarhansa niin, että se vaihtaa väriään kesän edetessä. Nyt vallalla ovat vaaleat värit ja unikon punainen.

 

Luonnonsuojeluliitto närkästyi Natura-hakkuista – "Liian arvokkaita raskaille hakkuille"

0
0

Luonnonsuojelualueita on tutkittu Pohjoismaiden ministerineuvoston tukemassa hankkeessa muun muassa Suomessa, Ruotsissa ja Venäjän Karjalassa. Selvyyttä on haettu siihen, kuinka hyvin alueet oikeasti suojelevat luontoarvoja. Suomessa kohteena on ollut Luonteri Saimaalla.

Yllätyksenä Suomen luonnonsuojeluliitolle on tullut se, että monessa tapauksessa talousmetsänkäsittely on ollut suojelualueellakin ronskia.

– Talouskäyttö on sinänsä mahdollista Natura-alueella, mutta tärkeintä on se luontoarvojen säilyttäminen, Suomen luonnonsuojeluliiton lähialuekoordinaattori Olli Turunen sanoo.

– Alueet ovat usein myös matkailu- ja virkistyskäytössä.

Valtion omistamat suojelualueet ovat täysin rauhoitettuja, mutta osa yksityisistä Natura-alueista sallii talousmetsäkäytön.

Hakkuuaukio virkistysalueella?

Esimerkkinä luonnonsuojeluliitto nostaa Korvensaaren Saimaan Luonterilla, jossa Mikkelin kaupunki teetätti hakkuita. Luonnonsuojeluliitto näkee, että alue luontoarvoiltaan liian arvokas raskaille hakkuille.

Kaupungin kymmenvuotinen hakkuusuunnitelma on kuitenkin lainmukainen ja kiertänyt normaalin hyväksymismenettelyn kautta.

– Tässä voisi olla paikka keskustelulle siitä, tulisiko metsien suojelualueita laajentaa näillä Natura-alueilla, jotka tällä hetkellä ovat metsätalouskäytössä, arvioi diplomi-insinööri Pasi Ryhänen Etelä-Savon ELY-keskuksesta.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan pelkästään Saimaan alueelta löytyy kymmeniä isoja luontoarvoiltaan kartoittamattomia alueita. Esimerkiksi viranomaiset pohjaavat pääosin päätöksensä tällä hetkellä olemassa olevaan tietoon.

– Tieto on aina hyväksi, mutta sanotaanko näin, että vain ihan akuuttiin ja välttämättömään tarpeeseen pystytään alueita inventoimaan, diplomi-insinööri Pasi Ryhänen sanoo.

– Nykyään tietoa tulee muun muassa ilmakuvista ja aika paljon tulee harrastajilta ja kansalaisilta. Sitä kaikkea tietoa käytetään päätöksenteossa hyväksi.

Suojelu vaatii rahaa

Jos rahaa löytyisi kartoituksiin ja esimerkiksi maanomistajien hakkuutulomenetyksiin, löytyisi yhteinen sävel arvion mukaan helposti.

– Luonterilla ja monilla rantojensuojelualueilla on varmasti yrittäjäintressejäkin alueiden hyödyntämiseen, niin siinä mielessä luulen että tässä on yhteinen tahtotila siihen, että se alue säilyy edelleenkin arvokkaana, Suomen luonnonsuojeluliiton lähialuekoordinaattori Olli Turunen sanoo.

– Meillähän on METSO-ohjelma meneillään, joka perustuu vapaaehtoiseen suojeluun. Se on osoittautunut menestyksekkääksi. Meillä metsänomistajat on tehnyt suojelutarjouksia enemmän, kuin ELY-keskus pystyy vuosittain totetuttamaan, diplomi-insinööri Pasi Ryhänen muistuttaa.

Isohaaran kalatie saa pyyntilaitteiston – vesivoimayhtiöt maksavat osan

0
0

Isohaaran voimalatioksen vanhaa kalatietä aletaan kehittää.  Tarkoituksena on saada Kemijoen alimman voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevalle kalatielle pyyntilaitteisto, josta vaelluskaloja voitaisiin siirtää voimalaitoksen yläpuolisille alueille.

Lohen palauttamista Kemijokeen ajava Lohijokitiimi on tehnyt aiesopimuksen pyyntilaitteiston hankinnasta PVO-Vesivoiman ja Kemijoki Oy:n kanssa.

– Vesivoimayhtiöiden tavoitteena on, että kalatiet ja vaelluskalat palautetaan Kemi- ja Ounajokeen kaikkien osapuolten yhteistyönä, luonnehtii ympristöpäällikkö Aaro Horsma PVO-Vesivoimasta.

Pyydys olisi myös matkailukohde

Laitteiston hankinta maksaa noin 750 000 euroa, josta kumpikin vesivoimayhtiö maksaa 70 000 euroa.

Loppu toivotaan saatavan EU:lta, mutta rahoitushakemus päästään jättämään vasta hankkeen omarahoitusosuuden varmistavan aiesopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

– Suunnitelmat on valmiina ja tietoa laitteiden toiminnastakin on olemassa, luonnehtii Lohijokitiimin toiminnanjohtaja Jukka Viitala.

Pyyntilaitteiston uskotaan kiinnostavan myös matkailijoita, sillä kiinniottolaitteiston yhteyteen on suunnitteilla esimerkiksi ikkunat, joista lohennousua voisi seurata nykyistä paremmin.

Korkein oikeus kielsi valkoposkihanhien ampumisen – "Ehkäpä ketut syövät ne"

0
0

Viikin opetus- ja tutkimustilan hakemus valkoposkihanhien karkottamiseksi ampumalla kaatui tänään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tilanjohtaja Miika Kahelinia päätös turhauttaa, sillä hanhet tuhoavat tilan alueita aiheuttaen taloudellisia haittoja ja vahinkoja opetukselle.

– 500 lintua parturoi tälläkin hetkellä alueen nurmikkoja ja koeviljelmiä. Henkilökuntaa ei riitä hätistelemään lintuja jatkuvasti.

Helsingin yliopiston maataloustieteen laitoksen käytössä olevalla Viikin opetustilalla on tavattu yli 4000 hanhea.

Valkoposkihanhi on suojeltu laji koko EU:n alueella. Hanhia saa pyydystää tai tappaa lintudirektiivin mukaan ainoastaan, jos ne aiheuttavat viljelmille vakavaa vahinkoa eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Korkein hallinto-oikeus katsoo päätöksessään, ettei kaikkia ratkaisuja hanhien karkottamiseksi ole vielä riittävästi kokeiltu.

– Direktiivin tulkinta tuntuu omavaltaiselta. Meitä on jatkuvasti kehotettu kokeilemaan "muita keinoja", mutta näitä keinoja ei ole mitenkään eritelty, Kahelin kertoo.

Kahelin arvioi satovahingoiksi vuodesta riippuen 10-25 000 euroa, mutta suurempia tuhoja syöpöttelevät hanhiparvet tekevät opetustoiminnalle.

– Kolmen vuoden toistokokeen mennessä pilalle viimeisenä vuonna voivat vahingot nousta jopa 100 000 euroon. Tohtorikoulutettavien projektit ovat auttamatta pilalla, tutkimustuloksilla voi käytännössä pyyhkiä takapuoltaan.

Hanhet eivät hätkähdä pauketta, petolintuja tai ilmapalloja

Hakemuksen aiemmin hylänneen ELY-keskuksen sekä korkeimman hallinto-oikeuden kanta on, ettei lintujen karkottaminen ampumalla vähennä viljelmille aiheutuvia vahinkoja, sillä linnut oppisivat välttämään ampumisvaaraa. Ratkaisuksi hanhiongelmaan ehdotetaan tilan viljelmien aitaamista ja peittämistä.

– Suurempia alueita on mahdoton peittää verkoilla, sillä niitä hoidetaan koneellisesti. Verkot pitäisi poistaa ja kiinnittää uudelleen aina, kun alueella ajetaan traktorilla. Henkilökuntaa ei kesäsesonkina riitä tähän mitenkään, Kahelin sanoo.

Koetilan koko on Kahelinin mukaan noin 20-30 hehtaaria. Aitaamalla ja peittämällä suojattujen pienempien alueiden koko on muutamia aareja, eli vain murto-osa viljelmistä.

Opetustilalla on lupa hanhien häätämiseen muun muassa äänikarkottimilla, ilmapalloilla, lippusiimoilla, petolintuja muistuttavilla hahmoilla ja laserkarkottimilla. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Viikin tilalla aloitetaan lisäkarkotuskeinojen pohdiskelu.

– Yksi luomukeino on jo laitettu käytäntöön: Viikin tilan alueilla on voimassa ehdoton ketunmetsästyskielto. Toivomme, että ketut pitävät hanhien luontaisina vihollisina niistä huolen.

Mustikka kasvaa maailmanennätystahdilla – Kuusamosta löytyi 2 053 kukkaa neliöltä

0
0

Kuusamon Oulangan kansallispuistossa tehtiin mustikan kukkimisen maailmanennätys, kun marjasatoseurannassa löydettiin 2 053 kukkaa neliömetrin alueelta.

Luonnonvarakeskuksen vanhemman tutkijan Kauko Salon mukaan kyseessä on erittäin poikkeuksellinen löytö.

– Tämä oli todella erikoinen yllätys. Mustikalla on tällä hetkellä meneillään poikkeusvuosi, mutta Kuusamon löytö on kyllä uskomaton, Salo kertoo.

Kuusamosta löydetyt suomalaisen mustikan, eli Vaccinium myrtilluksen, kukat ovat punaisia. Etelä-Suomessa kukat ovat tavallisesti vihreitä.

Marjasatoseurannassa on mukana noin 50 tutkimusmetsää eri puolilla Suomea. Mustikan kukkien lukumäärä laskettiin 40 metsästä 200:lta yhden neliömetrin kokoiselta koeruudulta.

Aiemmin Luonnonvarakeskus vahvisti Suomen ennätykseksi Lapinjärven Ingermaninkylän tutkimusmetsästä löytyneet 1 038 kukkaa neliöltä. Kuusamon tulos on kuitenkin reippaasti enemmän, ja se vie sekä Suomen ennätyksen että maailmanennätyksen.

Mustikan runsas kukinta ja onnistunut pölytys enteilevät suurta mustikkasatoa tänä vuonna.

Tulvauhka iski taas päälle – poikkeukselliset sateet täyttävät jokia

0
0

Pohjois-Pohjanmaan vesistöjen virtaamat ovat huipussaan. Syynä ovat pitkään jatkuneet ja runsaat vesisateet, jotka ovat nostaneet sekä pintavesien että pohjavesin pintoja ajankohtaan nähden huippulukemiin.

Käytössä olevat säännöstelyaltaat alkavat täyttyä ja vesi on jo virrannut myös alavimmille pelloille.

–  Kyllä meillä alkavat maakunnassa  kaikki säännöstelyjärvet täyttyä ja säännöstelyllä ei pysty kovin paljoa tilanteeseen enää vaikuttamaan, kertoo Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesivararyhmän päällikkö Olli Utriainen.

–  Joet on kyllä, sanotaanko äyräitä myöten täynnä.

Alavimmille peltoalueille vesi on jo noussut ja esimerkiksi Kalajoen vesistöalueella Settijärven alapuolella on peltohehtaareja veden alla. Myös Kalajan alueella on jonkin verran peltohehtaareja veden alla.

Koillismaalla vesi on nostanut järvien pintoja ja esimerkiksi Kitkajärven vedenpinta on korkeammalla kuin koskaan 2000-luvulla.

Mankilan alueella taas tulvauhka

Siikajoen vesistöalueella vesi on tähän mennessä aiheuttanut jonkin verran ongelmia Siikalatvan alavilla Mankilan kylän peltoalueilla. Alue on kärsinyt tulvista yleensä keväisin ja syksyisin. Viime vuonna alueella oli mittavat tulvat myös keskitalvella.

Kesätulvat ovat aiheuttaneet Pohjois-Pohjanmaan alavilla lakeuksilla ongelmia myös aikaisempina vuosina ja esimerkiksi vuonna 2012 keski- ja loppukesän sateet tuhosivat suuren osan peltojen sadosta.

Ennusteiden mukaan virtaamat ovat vähitellen kääntymässä laskuun.


Jotain etua viileydestäkin: Simojoella menossa paras lohikesä vuosiin

0
0

Viileässä kesäsateessa joella viihtyvä lohennarraaja saa hyvin saalista, vaikka kaloja ei olekaan tavanomaista enempää.

Esimerkiksi Simojoen alajuoksulla saalis on voinut olla keskivertokesään verrattuna moninkertainen, vaikka kalaa ei nouse ennätysmääriä.

– Tornion- ja Simojoella jäädään selvästi jälkeen viime kesän lohimääristä, mutta pitemmän aikavälin kesiarvoon kuitenkin ylletään, kertoo tutkimusassistentti Erkki Jaala Luonnonvarakeskuksesta.

Hyvälle saalille on kaksi syytä. Jokivesi on korkealla ja viileä sää pitää lohet virkeinä.

Sitkeimmät kalahullut asuvat joella viikkoja

Sydämensä perhokalastukselle antaneet kalastuksen harrastajat eivät välitä kylmistäkään vesisateista.

– Minulla on ollut täällä kalastaja asumassa pienessä mökissä jo seitsemättä viikkoa, vaikka säät ovat mitä ovat. Se kuvaa kuinka innokkaita nämä kalastajat ovat, sanoo leirintäaluetta Simojokisuussa pitävä Esko Knuuti.

Paljon on myös niitä, jotka miettivät lähteäkö pohjoisen joille kalastamaan vai ei.

– Monet seuraavat netistä kalatilastoja ja soittelevat tänne.

Esko Knuuti uskoo, että nykyistä tiukempi kalastuksen rajoittaminen Pohjanlahdella toisi kalaturisteja runsaslukuisesti pohjoiseen.

– Pitäisi saada lisää lohta jokeen. Tornionjokeen jo varmaan riittää, mutta Simojokeen ei riitä. Jos saataisiin lisää lohta, silloin meillä olisi parempi saalisvarmuus, Knuuti sanoo.

– Täällä olisi moninkertainen määrä kalaturisteja, jos lohta olisi kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Mansikkasadosta tulossa hyvä: "Parin viikon päästä saadaan avomaan mansikkaa"

0
0

Avomaan mansikat tulevat tänä kesänä myyntiin totuttua myöhemmin. Viileä ja sateinen keli on viivästyttänyt satoa.

Kokemäkeläinen mansikanviljelijä Leena Kiramo-Haavisto arvioi, että avomaan mansikat ovat kaupoissa kahden viikon päästä.

– Nyt ollaan saatu itse ensimmäiset maistiaiset. Uskoisin, että pari viikkoa menee vielä ennen kuin toreille ja kauppoihin saadaan avomaan mansikkaa.

Keliolosuhteet ovat mansikan kypsymiselle suotuisat. Viileys ja sateisuus tekevät mansikan kypsymisestä rauhallisempaa.

– Lämpimänä alkukesänä mansikka kypsyy liian nopeasti. Nyt ne ovat saaneet kypsyä rauhassa. Lounais-Suomen mansikkasato tulee olemaan ihan hyvä tänä kesänä.

Suomalaisia nuoria ei mansikanpoiminta nappaa

Ennen vanhaan mansikkamaata pidettiin yhtenä huokuttelevimmista kesätyöpaikoista. Pitkään mansikanviljelijänä toiminut Leena Kiramo-Haavisto kertoo suomalaisnuorten kiinnostuksen lopahtaneen mansikanpoimintaa kohtaan.

– Meille tuli juhannuksena kolme poimijaa Puolasta. Ja loput tulevat myös ulkomailta.

Kiramo-Haavisto näkee, että työ saattaa tuntua suomalaisnuorista turhan raskaalta.

– Onneksi suomalaisnuoret ovat kuitenkin erittäin innostuneita toimimaan mansikkakojuilla myyjinä.

Punaisia kiviä ja pyöriviä päitä – linnut eivät ahmi mansikoita, jos puutarhuri muistaa vaihdella karkotuskonsteja

0
0

Marjanviljelijän tai puutarhaharrastajan on muistettava vaihdella useasti linnun karkotuskonstejaan puutarhassa. Linnut oppivat äkkiä, ettei linnunpelättimistä ole niille vaaraa.

– Ajan kanssa linnut tahtovat tottua näihin, ellei välineitä vaihdella jatkuvasti tietää toiminnanjohtaja, puutarhaneuvos Hannu Salo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.

On tärkeää, että lintujen pelottelussa, siivekkäät eivät vahingoitu.

– Kaikki ne ovat nimenomaan karkotusvälineitä, painottaa Salo.

Tuulessa pyöriviä päitä ja paukkuvia ääniä

Marjanviljejä Pirkko Kämärin omistamalla Kankaisten marjatilalla Hämeenlinnassa on vuosien varrella kokeiltu monenlaisia konsteja.

– Viime vuonna meillä oli käytössä tuulessä pyörivät päät. Se on sellainen iso hyrrä, jossa on silmät. Paras keino tähän mennessä on ollut heliumilla täytetty pallo, joka liikkuu ylös ja alas tuulen mukana mansikkamaan päällä.

Puutarhaneuvos Salo muistuttaa vanhasta konstista, jossa marjamaan päälle viritellään haukkaa muistuttava, styroksista tai muovista valmistettu lintu. Osa uudemmista pelotteista puolestaan karkottaa lintuja äänellään.

– On kaasuvalmisteisia, tavallaan paukahtavaa ääntä pitäviä vekottimia, joka päästävät haulikon ääntä muistuttavan äänen. Se välillä aina jysähtelee ja pelottelee lintuja. Tänä vuonna on kokeiltu amerikkalaista laitetta, jossa satunnaisesti tulee erilaisia petolintujen ääniä ja lintujen varoitusääniä, kertoo puutarhaneuvos Salo.

Rastasta ei puijata punaisilla kivillä

Kotipuutarhurit kokeilevat välillä vanhanaikaisia variksenpelättimiä, jotka seisovat paikoillaan uhkaavasti marjamaan laidalla. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja ei tyystin tyrmää hiljaisten hahmojen vaikutusta, mutta pitää staattista pelottelijaa melko tehottomana.

– En sano, että siitä ei mitään hyötyä olisi, mutta hyöty on kyllä hyvin lyhytaikainen. Linnut tottuvat tälläisiin paikallaan oleviin aika äkkiä, toistaa Salo.

Kekseliäät marjanviljelijät ovat vuosien varrella kokeilleet monenlaisia keinoja.

– On jopa maalailtu pieniä kiviä punaisiksi ja laitettu niitä penkkiin. Että kun rastas käy sitä kopauttamassa, niin se huomaakin, ettei tämä ollutkaan syötävää. En sitten tiedä, mikä näitten teho on, naurahtaa Salo.

Vanhaa musiikkia mansikkamaalle

Monella pihalla killuu tänäkin kesänä vanhoja cd-levyjä marjapensaiden ja mansikkamaan yläpuolella. Puutarhaneuvos Hannu Salon mukaan cd-levyt ovat oiva keino kotipuutarhurille pelotella siivekkäät marjavarkaat pois.

– Kyllä luulen, että se toimii. On cd-levyjä kokeiltu ammattiviljelmilläkin, muistaa Salo.

Pensasmustikka ja punaherukka ovat rastaiden herkkua

Kotipuutarhuri voi käyttää myös rastasverkkoja, jos marjamaa ei ole kovin iso.

– Etenkin, jos on kyseessä punaherukka tai pensasmustikka, jotka tuntuvat olevan erityisesti lintujen mieleen. Eivät ne niin kalliita ole, etteikö sellaistakin voisi kokeilla ja suojaava vaikutus on erittäin hyvä, kehuu Hannu Salo.

Linnuilla ja siileillä on ikävä taipumus jäädä kiinni rastasverkkoihin. Hannu Salo muistuttaakin, että verkon liepeet on nostettava niin ylös, että ne eivät roiku maassa saakka.

Toiset kotipuutarhurit ovat korvanneeet verkot hallaharsolla. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja pitää harsoakin kelpo konstina, kunhan puutarhuri huolehtii ilmanvaihdosta.

– Tälläinen normaali harso, mitä käytetään sadon varhaistamiseen ja hallantorjuntaan, kyllä sekin toimii. Tosin aurinkoisina päiväinä lämpötila harson alla voi nousta hyvinkin ylös. Verkolla ei ole sitä vaikutusta.

Paras linnunpelätin on puutarhuri itse

Marjanviljelijä Pirkko Kämäri sanoo, että onneksi marjatiloilla poimijat ja asiakkaat karkoittavat kuumimpana sesonkina marjoja napsimaan tulevat linnut. Sama keino toimii myös pienellä pihalla.

–  Kotipuutarhurin paras linnunpelätin on ihminen itse, joka oleskelee mahdollisimman paljon kauniissa puutarhassaan ja toimi myös lintujen karkoittajana, hymyilee Kämäri.

Kuinka keltainen keltuainen on? Munasta näkee, mitä kana on syönyt

0
0

Kana pyöräyttää pesäänsä keskimäärin yhden munan päivässä. Munan väriin, makuun ja ravintoarvoihin vaikuttaa kanalle annettu ruoka.

Kanoille kelpaavat lähes kaikki tavallisen keittiön ruuantähteet, mutta ei raaka sipuli, avokado tai peruna. Kananmunan keltuaisen väristä voi päätellä sen, paljonko kana on saanut vihreää ja tuoretta syötävää.  Jos kana saa vihreää, tuoretta ruokaa, keltuainen on tumman keltainen tai jopa oranssi.

Ruoka merkitsee kanalle muutakin kuin pelkkää kuvun täytettä.

– Ruoka on kanoille yksi virikkeen muoto. Kun se saa kaivaa ja nokkia maata, se voi paremmin, sanoo kanaharrastaja Tia Hämäläinen Hämeenkyröstä.

Jos kanojen munista haluaa erityisen terveellisiä, kannattaa kiinnittää huomiota hyviin rasvahappoihin. Hämäläinen lisää kanojensa ruokaan ruokaöljyä.

– Hyvät rasvahapot tulevat esiin myös kanan munimassa munassa, sanoo Hämäläinen.

Suosituimpia kanojen ruokia ovat kastemadot, voikukka, apila, juolaheinä ja ketunleipä.

– Erityisesti aromikkaat kasvit maistuvat kanoille, Hämäläinen sanoo.

Tia Hämäläinen on antanut omille kanoilleen ajoittain myös valkosipulirouhetta, jonka tarkoitus on nostaa kanojen yleiskuntoa. Hämäläinen ei kuitenkaan ole tavoittanut kananmunistaan valkosipulin makua.

Kova tuuli kiusaa kalastajia – seilaavat tukit rikkovat verkkoja (video)

0
0

Lieksalainen Markku Hämäläinen on kalastanut Pielisellä yli puoli vuosisataa. Vuodesta 1980 alkaen hänellä on tallessa kirjanpito kunkin kalapäivän saaliista ja sääoloista.

Tänä kesänä viima on tuntunut järvellä ja Hämäläisen kirjanpito tukee tätä havaintoa.

– Kyllähän tämä kesä on ollut ennätystuulinen. Tuulet ovat lisääntyneet. Kyllä viime talvenakin tuuli, mutta kyllä on vähän liikaa, Hämäläinen luonnehtii.

Uitoissa Pielisen pohjaan on karannut kosolti tukkeja. Kun vedenpinta on poikkeuksellisen korkealla ja tuulee kovaa, vanhat puut lähtevät seilaamaan. Tämä ei verkkokalastajaa naurata.

– Se on hupa verkoille. Monta verkkoa on mennyt rikki. Siellä ui tukkeja, harmittelee Hämäläinen.

Järvessä liikkuvat tukit eivät Hämäläisen kalastusintoa lannista. Hämäläisellä on autonsa takakontissa laatikkotolkulla tarpeita uusien verkkojen tekemiseen.

Näitkö hirvikärpäsen vai sen harmittoman serkun? Professori: Helppo sekoittaa

0
0

Oulun yliopiston professori Arja Kaitala nauraa, kun häneltä kysytään mielipidettä kesäkuun loppupuolella kuoriutuneista hirvikärpäsistä.

– Ei, se ei voi olla hirvikärpänen. 98 prosentin varmuudella kyse on lintukärpäsestä. Löysin juuri hiuksistani sellaisen.

Lajit ovat läheistä sukua toisilleen. Hirvikärpäsiä tutkinut Kaitala kertoo, että lintukärpänen näyttää maallikon silmään ihan samalta kuin hirvikärpänen. Lajit erottaa toisistaan ainostaan siipisuonien väri ja se, että hirvikärpänen pudottaa siipensä laskeuduttuaan isäntäeläimeen ja lintukärpänen ei.

Lintukärpänen laskeutuu ihmiseen melko harvoin, sillä niitä on määrällisesti paljon hirvikärpäsiä vähemmän. Kaitala ei ole koskaan kuullut, että lintukärpänen purisi ihmistä. Sen sijaan hirvikärpänen voi rouskaista ihmistä, mutta isäntäeläimekseen se tarvitsee hirven.

Eri lintulajeilla on omat lintukärpäsensä. Kaitalan mukaan lintukärpänen saattaa eksyä ihmiseen juuri näihin aikoihin, kun linnunpoikaset lähtevät pesästä.

Paljonko niitä tulee?

Hirvikärpäset kuoriutuvat lämpimänä kesänä aikaisintaan heinäkuun lopussa. Yleensä niitä alkaa olla paljon vasta elokuussa, mutta niitä on havaittu jopa marraskuussa.

– Hirvikärpästen kuoriutumisen aikataulu on aika vakio, sanoo tutkija Petteri Nieminen Itä-Suomen yliopistosta.

Sitä, kuinka paljon hirvikärpäsiä on tänä vuonna tulossa, on vielä tutkijoiden mukaan hankala arvioida. Eniten vaikuttaa se, kuinka paljon seudulla on ollut hirviä edellisenä syksynä. Myös kuivuus ja viileys vaikuttavat: kun on kylmempää, hirvikärpäset eivät lennä yhtä paljon kuin lämpimällä.

Hirvikärpänen on levittäytynyt Suomeen häkellyttävän nopeasti. Vielä 1970-luvulla lajia ei tavattu Suomessa käytännössä ollenkaan. Nykyään sen levinneisyys lähestyy jo napapiiriä.

– On monta asiaa, mitä hirvikärpäsestä ei tiedetä. Esimerkiksi siinä on vielä selvitettävää, miksi ne selviävät niin hyvin erilaisista olosuhteista, Nieminen kertoo.

Näätämöllä tehdään työtä lohen ja raakun hyväksi

0
0

Tänä kesänä tehdään töitä Näätämöjoen vesistössä luonnonvaraisten lajien aseman parantamiseksi. Harvinaisen hyvin luonnontilaisena säilynyttä lohijokea halutaan korjata ihmisen toiminnan aiheuttamilta muutoksilta.

Itä-Suomen yliopiston tutkija Tero Mustonen kertoo, että Näätämöllä jatkuu edelleen jokiluonnon tarkkailu, jota paikalliset kolttasaamelaiset ovat jo tehneet jonkin aikaa yhteistyössä suomalaisten ja ulkomaisten tutkijoiden kanssa.

Tutkimuksesta pitäisi kuitenkin päästä kohta myös käytännön työhön, sillä syksyllä on tarkoitus ennallistaa lohen kutusoraikkoja Vainosjoessa. Ennallistamiseen on haettu rahaa 12 000 euroa, mutta rahoituspäätöstä ei ole vielä saatu.

Toisessa vaiheessa Vainosjoella on tarkoitus ennallistaa jokiuoma, joka ruopattiin metsätalouden käyttöä varten 1960-luvulla. Tämä työ tehtäneen vuonna 2016 tai -17, Mustonen arvioi.

Sevettijärvi on seuraava kohde, raakun kohtalo mietityttää

Toinen Näätämö-hankkeen kiinnostuksen kohde on Sevettijärvi ja sen lähialueen vesien kunnostus. Esimerkiksi Sevettijärven rannoilla on Mustosen mukaan eroosion syömiä hietamaita, jotka halutaan kunnostaa lähiaikoina.

Tutkijat ja paikalliset koltat aikovat myös jatkaa Näätämön raakkukannan kartoitusta tänä kesänä. Tarkoituksena on etsiä mahdollisia uusia elinalueita ja pohtia, miten vähälukuiseksi harvinaistunut Näätämön raakku saataisiin vielä lisääntymään.


Tutkijat kesyttivät oikukkaan pakurin – keinoviljelystä luvassa valtavat markkinat

0
0

Ovet pakurikäävän kasvattamiselle ovat avoinna. Tutkijat ovat onnistuneesti istuttaneet Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa kehitetyn pakurikannan puihin.

Pakurin kasvatusta kokeiltiin parillasadalla koetilalla ympäri Suomea. Koivuihin istutetut, sienirihmastoilla päällystetyt puutapit ovat tartuttaneet puihin juuri yliopiston pakuria - asia on varmistettu DNA-tutkimuksissa.

– Kyllä ketju on saatu varmistettua. Meillä on myös lisää pakurikantoja, on lepästä, pihlajasta ja haavasta, kertoo professori Ari Pappinen Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnasta.

Tulos tarkoittaa sitä, että pakurin ympärille on mahdollista rakentaa todellinen tuotantoketju viljelystä jalostukseen ja aina ulkomaan vientiin saakka.Pakuri on haluttu tuote muun muassa Japanissa. Ostajia riittäisi muualtakin.

– Kyselyjä on tullut esimerkiksi Koreasta. Ongelma on, että vientiä varten pakuria tarvitaan todella suuria määriä, kuvaillee Pappinen.

Vielä ei myöskään ole tiedossa se, kuinka monta vuotta istutetun pakurin on kasvettava puun kyljessä, ennen kuin siitä saatava niin sanottu sato on hyödynnettävissä.

Päänavaus arvosienien kasvatukseen?

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen ympärille on kehittynyt joukko toimijoita, jotka toivovat pakurista elinkeinoa. Mukana on runsaasti metsänomistajia eli potentiaalisia viljelijöitä, mutta myös pakurin jatkojalostajia. Joillekin heistä pakurista syntyy jo liikevaihtoa.

Yliopisto onkin hakemassa rahoitusta jatkohankkeille, jossa tuetaan nimenomaan yritystoimintaa.

Pakuria on vanhastaan käytetty muun muassa syövän ja tulehdusten ehkäisyssä. Kuivatun pakurijauheen hinta on satoja euroja kilolta.

Luonnossa pakuri ei suinkaan tartu joka puuhun, joten sen keinotekoinen kasvatus on melkoinen saavutus. Kun yksi oikukas luonnontuote saadaan kasvamaan sen omassa luonnonympäristössään, voi se tietää lisää uutisia, vai voiko?

– Ehkä tässä on jalostusarvoa arvosieniin, sanailee professori Ari Pappinen arvoituksellisesti.

Eläinaktivisti: delfiinien olisi aika päästä eläkkeelle

0
0

Delfinaariota vastaan on hyökätty milloin valtuustoaloittein, milloin mielenosoituksin ja banderollein. Historia on toistanut itseään jo parinkymmenen vuoden ajan.

Parhaillaan lopettamista vaaditaan kuntalaisaloitteessa, johon tarkoitus kerätä 4 000 nimeä. Aloitteen puuhamiehenä on Kristo Muurimaa Oikeutta eläimille -yhdistyksestä.

– Meidän näkemyksemme on, että delfinaario pitäisi mahdollisimman nopeasti lakkauttaa ja eläimet siirtää eläkkeelle, Muurimaa muotoilee.

Ei enää sallittua

Kristo Muurimaa määrittelee delfiinaarion paikaksi, jossa villlit petoeläimet elävät 700 neliömetrin altaassa. Näkemystään hän perustelee sillä, että alkuperäiset delfiinit pyydystettiin vapaudesta Yhdysvaltain rannikolta, jossa ne saalistivat valtavilla merialueilla liikkuen.

– Tällainen toiminta on  pienissä uima-altaan kokoisissa tiloissa mahdotonta, Muurimaa toteaa.

Muurimaan mukaan delfinaario on muistomerkki 1980-luvulta. Viimeisten 30 vuoden aikana eläinsuojelu on edistynyt tavalla, joka estäisi laitoksen perustamisen nykyaikana.

– Maa- ja metsätalousministeriö antoi 1990-luvulla asiasta lausunnon, jonka mukaan vapaudessa elävien merinisäkkäiden tuominen maahan ei enää ole sallittua, Kristo Muurimaa sanoo.

Mielenosoituksia luvassa

Muurimaan mukaan delfiineille on perusteilla "vanhainkoteja", joissa ne voivat elää väljemmilllä vesillä. Kyse olisi merialuiesta, joilla huolehdittaisiin siitä etteivät eläimet kuolisi nälkään.

– Eläimet jotka ovat eläneet vankeudessa koko elämänsä eivätkä välttämättä osaa saalistaa, pääsisivät elämään laajemmilla merialueilla, mutta samalla niiden hyvinvoinnista huolehdittaisiin, Muurimäki hahmottaa.

Oikeutta eläimille -yhdistyksen aloitteessa vaaditaan Tampereen kaupungilta selvitystä siitä, mitä ikääntyville delfiineille tehdään.

– Mielenosoituksia ei tällä hetkellä ole suunnitteilla. Varmasti niitä tulee, uskoo Kristo Muurimaa.

Älykäs eläin kyllästyy helposti – seuraa delfiinin arkea aamusta iltaan

0
0

– Tästä käsidesiä käsiin ja suojatossut jalkaan, delfiininkouluttaja Sari Järvisalo kuiskaa.

Kello on kahdeksan aamulla, ja haluamme kuvaaja Antti Eintolan kanssa nähdä nukkuvan delfiinin. Meille on kerrottu, että delfiini voi nukkua toinen silmä kiinni ja toinen auki. Kun ylitämme esitysaltaan siltaa, vedestä kuuluu kuitenkin molskahdus. Meidät on huomattu.

– Moi Leevi, moi! Mitä kuuluu? Meillä on vieraita, Sari Järvisalo kujertaa iloisesti Leeville, joka ui hänen luokseen altaan reunalle.

Järvisalo hyväilee käsillään delfiinin päätä ja vartaloa ja puhuu sille eloisasti. Hän ottaa esiin nyppyläpintaisen jumppapallon, ja Leevi painautuu hieromaan kaulaansa sitä vasten.

– Jaaha, kuka sieltä tulee? Itse Veera, huomenta muori! Niin, sinä tykkäät nyppyläpallosta.

Kun Veera lipuu paikalle, Leevi jättää pallon ja ui useamman metrin päähän.

– Jos Veera haluaa nyppyläpallon, se myös ottaa sen. Veera on lauman johtaja, sanoo Järvisalo.

Veera saa pallonsa ja paikalle lipuvat myös Delfi ja Eevertti. Lauma on koossa.

Kalat on punnittava, sillä ylipaino uhkaa myös delfiiniä

Sari Järvisalo sinkauttaa altaaseen lisää leluja: renkaan, palloja ja mäenlaskuun tarkoitetun pehmeän liukurin. Joku delfiineistä heittäytyy heti liukurin päälle rötköttämään.

Seuraavaksi kouluttaja painuu kalahuoneeksi kutsuttuun kyökkiin laittamaan aamun kala-annoksia. Kun Särkänniemen alkuperäiset pullokuonodelfiinit pyydystettiin Meksikonlahdelta vuonna 1984, ensimmäinen tehtävä oli opettaa ne syömään kuollutta kalaa. Delfinaariossa sitä menee 5–8,5 kiloa päivässä kuonoa kohden.

– Delfiinit syövät lukuisia kertoja päivässä ja määrä pidetään vaihtelevana. Kilomäärä riippuu sitä, kuinka energiapitoista kala on, Sari Järvisalo selvittää.

Kalahuoneessa hääri kaksi muutakin kouluttajaa. Tänään ruokalistalla on silliä ja villakuoretta. Delfiinit punnitaan ja ruuan määrä arvioidaan säännöllisesti, sillä Järvisalon sanoin ylipaino ei ole kenelllekään hyväksi. Onko Särkänniemen delfiineillä siis ollut ylipaino-ongelmia?

– Täytyy sanoa, että naaraspuoliset delfiinit ovat ollleet niitä, jotka helpommiin tuppaavat painoa keräämään.

– Se on tarttunut kouluttajiinkin, toinen naiskouluttaja huikkaa.

Onnistuminen palkitaan kalalla, vihellyksellä, lelulla tai ei ollenkaan

Sillä aikaa, kun kouluttajat viimeistelevät kala-annoksia, odotamme kuvaajan kanssa muutaman metrin päässä altaan reunasta. Meitä tarkkaillaan. Kaksi delfiiniä tuijottaa meitä sivusilmällä samassa asennossa, pää vinossa, toinen poski vettä vasten. Pitkään.

Kouluttajat sopivat delfiinien jaosta, sillä nimikkodelfiinejä ei ole. Eläimiä ei haluta totuttaa tiettyyn kouluttajaan, koska siitä voisi tulla ongelmia esimerkiksi loma-aikoina.

Sari Järvisalo ottaa "pojat" eli Särkänniemessä syntyneet parikymppiset Leevin ja Eevertin. Järvisalo heittelee niiden kitoihin kalaa altaan reunalta, juttelee ja taputtelee. Sitten hän pulahtaa veteen ja harjoittelee eläinten kanssa tehtäviä: hyppyjä, sukelluksia, evien heilutuksia ja ääntelyjä. Onnistuneet tehtävät palkitaan esimerkiksi kalalla, pillin vihellyksellä, kehulla, lelulla tai sitten ei ollenkaan. Delfiininkouluttaja Jarno Sainio kertoo, että palkitsemisessa pitää olla yllätystä ja vaihtelua.

Vähän myöhemmin kuvaustilanteessa Eintola tulee näyttäneeksi rivissä oleville delfiineille käsillään, että tiivistäkää. Tai niin useimmat ihmiset sen käsittäisivät. Näille delfiineille ele tarkoittaa ihan muuta – ne nousevat pystyyn ja lähtevät rintamana peruuttamaan pyrstökävelyä kohti altaan keskustaa.

Altaiden emäntä Veera on jämäkkä ja leikkisä

Arviolta 37-vuotias Veera ja 35-vuotias Delfi ovat delfinaarion alkuperäisiä asukkaita. Joonasta, Nikistä ja Näsistä on aika jättänyt.

Mahtaako Veera muistaa, miltä tuntui, kun verkko kietoutui ympärille, kun se nostettiin merestä veneeseen ja kuljetettiin ensin koulutuskeskukseen ja sieltä monien vaiheiden jälkeen lentokoneella Suomeen? Ihmiset voivat katsoa noita tapahtumia vuonna 1985 julkaistusta dokumentista Operaatio delfiini.

Veera on elänyt Särkänniemessä 30 vuotta. Kouluttajien mukaan se on voimakastahtoinen ja jämäkkä, kuitenkin leikkisä. Kymmenisen vuotta sitten delfinaarioon valmistui laajennusosa, mutta muuten vedenalainen maailma ei ole juuri muuttunut. Kyllästyttääköhän Veeraa?

– Me kouluttajat olemme ohjelmatoimisto: tärkein tehtävämme on delfiinien virikkeellistäminen, jotta eläimet eivät kyllästy. Pyrimme rikkomaan rutiineja. Näytöksillä ja muilla tilaisuuksilla on aikataulunsa, mutta muuten suunnittelemme päivien ohjelmat ihan erilaisiksi, Sari Järvisalo kertoo.

– Olemme sopineet teemoista: voidaan harrastaa liikuntaa niin, että delfiinit oikein hengästyvät. Tai sitten voidaan leikkiä leluilla ja ottaa vaikka kaikki pallot tai vesiletkut käyttöön. Treenaamme uusia tehtäviä ja pidämme yllä vanhoja. Lisäksi harjoittelemme eläinten hoitoon liittyviä tehtäviä, esimerkiksi verinäytteen ottoa ja punnitusta.

Parisataakiloisen merinisäkkään punnitus tapahtuu isolla matalalla vaa´alla, joka kouluttajat kantavat altaan reunalle. Delfiinit on opetettu rantautumaan mahalleen vaa´alle ja olemaan hetken paikoillaan. 

– Hirveän tärkeätä on kouluttajan ja delfiinin välisen suhteen vahvistaminen. Kaikki ne hetket, kun ollaan altaassa tai altaan reunalla ja silitellään, hierotaan ja paijataan, sanoo Järvisalo.

Delfiinit moniavioisia, mutta Delfi omii Veeran

Särkänniemen delfinaariossa on syntynyt yhteensä 16 poikasta, joista kaksi on jäänyt eloon. Edesmenneen Näsin jälkeläinen Leevi syntyi vuonna 1993 ja Veeran Eevertti vuonna 1996. Molempien isä on Delfi.

Pullonokkadelfiinit voivat lisääntyä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta Särkänniemen asukkailla on kiima-aika yleensä sekä syksyllä että keväällä. Joskus esityksiä on jouduttu perumaan, kun delfiineillä on muuta mielessä.

Delfiinit ovat moniavioisia eli ne voivat paritella monien kanssa. Kouluttaja Jarno Sainio kertoo, että Särkänniemen laumalla on tässäkin selkeä arvojärjestys.

– Delfi on lauman alfa-uros, ja se pitää huolen, etteivät pojat pääse apajille.

Asiaan voidaan vaikuttaa eristämällä eläimiä. Veeran viimeisen poikasen isäksi saatiin Leevi, kun hoitajat järjestivät parille yhteistä aikaa. 

Delfinaariossa raskaus voidaan selvittää verikokeellla ja ultraäänikuvalla. Jos kaikki menee hyvin, poikanen syntyy veteen pyrstö edellä noin 12 kuukauden päästä.

Kuolleet Helmi ja Hilja muistetaan

Delfiinien pidon oikeutuksesta on kiistelty delfinaarion alusta asti, 30 vuotta. Viime vuonna keskustelu kiihtyi, kun kaksi delfiineistä kuoli.

Toinen kuolleista oli 35-vuotias emodelfiini Näsi. Näsi lopetettiin elokuussa kroonisen maksasairauden vuoksi. Veera taas synnytti lokakuussa naaraspoikasen, joka eli kahdeksan päivää. Veeran edellinen poikanen kuoli täsmälleen samanikäisenä neljä vuotta aiemmin.

Eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen kertoo, että poikasten kuolemat olivat kovia iskuja delfinaarion väelle. Ensimmäistä poikasta kutsuttiin työnimellä Helmi. Lopulta viime syksynä Hiljan päivänä syntynyt poikanen sai nimekseen Hilja.

Kuolinsyyksi varmistui persistoiva ductus arteriosus, sydämen kehityshäiriö, joka vaatii muutaman geenin yhteistyön. Eläinlääkärin mukaan tieto oli surun keskellä tavallaan helpotus. Henkilökunta ei olisi voinut tehdä enempää poikasten auttamiseksi.

Vuodenvaihteen tietämillä Veeralla päätettiin aloittaa ehkäisy. Veera saa e-pillerinsä päivittäin suun kautta kalan sisällä. Ehkäisyä on käytetty muissakin Euroopan delfinaarioissa, ja teho on ollut hyvä.

– Lisääntyminen on osa luonnollista käyttäytymistä, mutta nyt kun kahdella poikasella on ollut sama kehityshäiriö, se ei ole sattumaa. On todennäköistä, että Veera periyttää geenivirhettä. Emme halua ottaa riskiä, että syntyy kolmas poikanen, jolla on sama vika. Lisäksi Veera on jo iäkäs, toteaa eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen.

Delfiineillä vielä vuosia jäljellä – tulevaisuus edelleen auki

EU-säädösten mukaan Särkänniemen altaisiin mahtuisi jopa kahdeksan delfiiniä. Euroopan delfinaarioissa on tällä hetkellä paljon delfiineitä, joten uusia asukkaita olisi saatavilla. Toisaalta vastustajien äänekäs joukko vaatii delfinaarion alasajoa. Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä ei paljasta, onko jotain vireillä.

– Tällä hetkellä asiasta ei ole uutta kerrottavaa.

– Se on kyllä totta, että delfiinejä on aika paljon. Delfiinien kuten muidenkin eläinten siirtoja tehdään esimerkiksi geenipoolin monipuolistamiseksi, Seppälä toteaa.

Viime kädessä delfinaarion asioista päättää Särkänniemen hallitus. Veeraa ja sen laumaa voisi nimittää iän puolesta jo vanhaksi, mutta ne voivat elää Särkänniemessä vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jos niitä ei sitten lähetetä monipuolistamaan toisen delfinaarion geenipoolia.

– Euroopan vanhin delfiini on 54-vuotias ja elää Saksassa Nürnbergin delfinaariossa. Vaikka Veera on 37-vuotias, se on yksilönä ollut hyvin terve. Maailman vanhin delfiini kuoli vuosi sitten 60-vuotiaana, kertoo Sari Järvisalo.

Delfiini nukkuu vain toinen puoli aivoista kerrallaan

Sesonkiaikaan delfiineillä saattaa olla useita esityksiä päivässä. Kouluttajien näkökulmasta esitykset ovat virikkeellistämistä yleisön edessä. Vastustajat sanovat esityksiä sirkukseksi.

Delfiinit hyppivät myös luonnossa. Ne voivat leikkiä ja esitellä toisilleen voimiaan. Kouluttaja Jarno Sainion mukaan delfiini hyppii myös saalistaakseen – siellä missä on lokkeja, voi olla kalaparvi. Sen sijaan delfinaarioissa harjoiteltua pyrstökävelyä ei Sainion mukaan taideta luonnossa nähdä.

Tällä kertaa Särkänniemen delfiiinaarion päivä päättyy jo kello 17. Tai siis kouluttajat poistuvat työpaikalta. Valvontakameroista on nähty, että delfiinit saattavat uiskennella ja leikkiä jonkin aikaa, mutta sitten ne alkavat nukkua.

– Yleensä delfiinit nukkuvat samanpituisia öitä kuin me ihmisetkin. Niillä saattaa olla aamuyöstä hetki, jolloin ne ovat aktiivisempia, mutta sen jälkeen ne voivat vielä nukkua, sanoo Sari Järvisalo.

– Silmät voivat olla kiinni, auki, puolitangossa tai toinen silmä kiinni ja toinen auki. Delfiineillä nukkuu toinen puoli aivoista kerrallaan, ja toinen puoli huolehtii hengittämisestä.

Delfiinit vajoavat nukkuessaan pohjaan, mutta nousevat pintaan hengittämään parin kolmen minuutin välein. Usein ne yöpyvät matalassa altaassa, mutta on niiden nähty nukkuvan myös altaan syvimmässä kohdassa, kuudessa metrissä.

Särkänniemen delfiinit heräävät aamulla viimeistään silloin, kun ohjelmatoimisto saapuu seitsemän kahdeksan aikaan. Siitä se taas alkaa, delfiinin päivä.

Harvinainen löytö: Jopa 600 vuotta vanhaa puista puikkaria käytettiin verkkokalastuksessa

0
0

Vuonna 2014 Metsähallituksen valtion maiden kulttuuriperintökohteiden inventoinnin yhteydessä käytiin tarkistamassa Suomussalmella kohde, jossa tiedetään olleen asutusta jo kivikaudella. Salonsaaren etelärannalta löydettiin tuolloin puinen reiällinen kepakko.

Tämän vuoden kesäkuussa esineen radiohiiliajoitus saatiin valmiiksi, ja paljastui, että se on ollut käytössä tai valmistettu 1400–1600-lukujen aikana.

Esine on todennäköisesti puikkari, jota on käytetty verkkokalastuksessa. Sen avulla on koottu verkkoa, kun sitä on laskettu veteen tai nostettu vedestä.

– Se on hieno löytö, hyvin harvoin inventoinneissa löytyy puuesineitä. Se on poikkeuksellista. Esine on aika harvinainen, en ainakaan itse tiedä, että toista samanlaista esinettä olisi tallessa, Metsähallituksen erikoissuunnittelija Hanna Kelola-Mäkeläinen kertoo.

Puikkari löydettiin moniperiodisen asuinpaikan edustalta. Sen ajoitus osuu "hämärään aikaan" Kainuun ja Suomussalmen historiassa.

– Esihistoriallisen ajan lopusta ja historiallisen ajan alusta tiedetään aika vähän. Tämä löytö vähän valottaa tätä "hämärää aikaa", Kelola-Mäkeläinen mainitsee.

Noin 20 sentin mittainen puusta veistetty puikkari, jonka toisessa päässä on reikä ja lovia, on toimitettu Museovirastolle. Siellä esine konservoidaan, eli turvataan sen säilyminen, ja laitetaan kokoelmaan.

Kajaanista löydetty paljon tervahautoja

Metsähallituksen hanke alkoi vuonna 2010 ja se päättyy tämän vuoden lopussa. Kun hanke on päättynyt, koko Suomesta on inventoitu noin 4,4 hehtaaria.

Inventoinnissa kerätään tietoa valtion maiden erityyppisistä kulttuuriperintökohteista kivikaudelta aina 1950–60-luvuille asti. Kohteisiin sisältyvät lakisääteisten suojeltujen muinaisjäännös- ja rakennusperintökohteiden lisäksi myös muut kulttuuriperintökohteet. Kohteita ovat muun muassa metsätyökämpät, niittyladot sekä viime sotien aikaiset sotahistorialliset kohteet.

Tänä kesänä hankkeen puitteissa on 10 tiimiä ympäri Suomen inventoimassa kulttuuriperintökohteita valtion metsissä. Kainuussa on vielä kaksi tiimiä paikalla, Sotkamo-Paltamo-Vaala -akselilla. Kajaanin kulttuuriperinnön inventointi saatiin hetki sitten päätökseen.

– Olemme löytäneet reilut sata kohdetta Kajaanin alueelta, aika paljon odotetustikin tervahautoja. Mutta myös mielenkiintoisia vanhempia asuintiloja, sekä pienistä paikallisista kylistä löydettyjä asuinpaikkoja, Hanna Kelola-Mäkeläinen kertoo.

– Koko maan osalta löydökset selviävät syksyllä, että mitä kaikkea on löydetty.

Samassa radiohiiliajoituksessa Suomussalmen puikkarin lisäksi oli myös Ilomantsista löydettyjä esineitä. Ne ovat 10 000 vuoden takaa, joten esineiden avulla saatiin hiukan uutta tietoa Suomen varhaisimmasta asutuksesta.

Tavasen tekopohjavesihanke siirtyy hallinto-oikeuteen – yhtiön hallitus valittaa avin kielteisestä lupapäätöksestä

0
0

Tampereen ja Valkeakosken seudun tekopohjavesihankkeen käsittely siirtyy Vaasan hallinto-oikeuteen. Hanketta ajavan Tavase Oy:n hallitus aikoo valittaa aluehallintoviraston kielteisestä lupapäätöksestä.

Aluehallintovirasto hylkäsi 18. kesäkuuta Tavase Oy:n lupahakemuksen luonnonsuojelullisin syin. Tavasen hallituksen mielestä aluehallintovirasto ei ole perustellut riittävästi niitä luonnonsuojelullisia syitä, joiden takia lupahakemus hylättiin.

Valitus on jätettävä heinäkuun 20. päivään mennessä.

Kiistelty tekopohjavesihanke jakaa siinä mukana olevia kuntia ja kunnallispoliitikkoja. Akaa, Valkeakoski ja Kangasala ovat aiemmin halunneet irtaantua koko hankkeesta. Myös Tavasen suurimman osakaskunnan, Tampereen, apulaispormestari Pekka Salmi on toivonut tekopohjavesihankkeen hylkäämistä.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live