Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Osloon perustetaan "mehiläisten valtatie" elintärkeiden pölyttäjien suojelemiseksi

0
0

Osloon ollaan luomassa kukkaistutuksista koostuvaa "mehiläisten valtatietä" elintärkeiden pölyttäjien suojelemiseksi.

Tarkoituksena on istuttaa kukkia eri puolille kaupunkia hautausmaista ja puistoista parvekkeihin ja kattoterasseihin, jotta mehiläisillä olisi turvallinen läpikulkureitti läpi Norjan pääkaupungin sekä matkan varrella ruokaa ja suojaa.

Järjestäjien mukaan hanke on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siihen osallistuu julkisia elimiä, yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.

Esimerkiksi merkittävä oslolainen kirjanpitoyritys on istuttanut liikerakennuksen 12. kerroksessa sijaitsevalle terassilleen maksaruohoa sekä tuonut sinne kaksi mehiläispesää.

Monet mehiläislajit uhattuina

Tuholaismyrkyt ja tehomaatalous uhkaavat mehiläisiä muun muassa Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa. Kolmanneksen Norjan 200 luonnonvaraisesta mehiläislajista arvioidaan olevan uhanalaisia.

Mehiläisten kohtalo on huolenaihe myös ihmisille, sillä 30–40 prosenttia ruoantuotannosta vaatii pölytystä.

Kiinalaisessa Sichuanin maakunnassa mehiläisten väheneminen on jo pakottanut viljelijöitä pölyttämään kasveja käsin. Yhdysvalloissa jotkut viljelijät ovat joutuneet vuokraamaan mehiläispesiä muualta.

Norjalaisen biodiversiteettiverkoston Sabiman edustaja Christian Steel tukee aloitetta, mutta tuomitsee samalla Norjan hallituksen politiikan lyhytnäköiseksi. Steelin mukaan hallitus piileskelee tällaisten yksityisten aloitteiden takana ja harjoittaa samanaikaisesti tehomataloutta edistävää politiikkaa.


Näkökulma: Kesäkanala tuo lähelle tehotuotannon todellisuuden

0
0

Kesäkuun alussa vanhaan leikkimökkiimme muutti kuusi kanaa, jotka kaikki ovat omaa näköään ja kokoaan. Teimme ulkotarhan erityisellä huolella. Tarhan sivut ovat kolme metriä pitkiä, joten jokainen kana nautiskelee reilun neliön kokoisesta ulkoilutilasta.

Vajaassa kuukaudessa ne ovat oppineet tunnistamaan ääneni ja tulemaan luokseni. Sateella kanat istuvat kanalan luukulla ja näyttävät samalta kuin ihmisetkin, perin juurin kyllästyneiltä. Auringon paistaessa ne oikaisevat siipensä ja jalkansa maata pitkin, sulkevat silmänsä ja nauttivat lämmöstä. Ne ilahtuvat madoista, ja rakastavat tuhkakylpyjä.

Kanat ovat herättäneet ihmisissä paljon kiinnostusta. Puutarhatuolit ovat vaivihkaa siirtyneet pöydän ympäriltä tarhan ulkopuolelle puolikaareen. Livelähetys kanalasta on mielenkiintoisempaa kuin toisten ihmisten katselu.

Kertoessani, että samankokoisessa ulkotarhassa luomukanoja saisi olla 54, ihmiset naurahtavat että ahdasta olisi. Kun jatkan, että tehotuotannossa olevia kanoja samalle alalle saisi ahtaa 81, hymy muuttuu hitaasti tyrmistykseksi. Katseella asetellaan kuutta kanaani neliölle, ja lisätään siihen vielä kolme lisää. Ahdas ei enää ole se sana, joka on päällimmäisenä ajatuksena.

Kun katselee kanoja, jotka tärkeänä kuopsuttavat maata etsien kanoille tärkeitä juttuja, on vaikea perustella itselleen, että kananmuna olisi pelkkä kananmuna. Se on yhden kokonaisen päivän työn tulos, jolle on olemassa tietyt rituaalit ja rutiinit.

Munintaan valmistautuva kana jättää parvensa ja pihamaan kuopsuttamisen ja vetäytyy keskittyneen oloisesti sisälle pesän rauhaan. Hetken päästä kajahtaa ulos saakka kantautuva äänekäs munintalaulu kkrääk-pot-pot-pot-pot, ja sitten laskeutuu hiljaisuus.

Jos menee liian aikaisin etsimään juuri munittua munaa, kana katsoo pesän pimeydestä sellaisella katseella, että tyhmempikin ymmärtää perääntyä. Liekö olo muninnan jälkeen raukea, mutta joka tapauksessa kana arvostaa muninnan jälkeistä tunnelmointia.

Kana haluaa munia munansa ajatuksella, hämärässä ja hiljaisuudessa. Rauhassa katseilta ja muilta kanoilta, edellisen lämmittämään olkipesään. Ja sellaiselle sietää ihmisenkin suoda ajatus tai kaksi.

Eviran mukaan pienten kanaloiden määrä on kasvanut viime vuosina. Alle viiden kanan pitoilmoituksia tehtiin tänä keväänä yli 70, kun kaksi vuotta sitten ilmoituksia tehtiin 20. Palanen hyvää kanan elämää omalla takapihalla asettaa meidät kiusallisen tietoisiksi siitä, mitä ruuan tehotuotanto oikeasti tarkoittaa.

Aikuisella on omaa maaseutuidylliään toteuttaessaan valta ja tilaisuus näyttää myös lapsille, millainen eläinten kohtelu on normaalia ja hyväksyttävää. Kesäkanaloiden avulla lapsillakin on mahdollisuus ymmärtää ja aikuisilla muistuttaa itseään siitä, että ruoka on muutakin kuin kauppojen kilometrihyllyt ja värikkäät pakkaukset. Ruoka on aina jonkun, eläimen tai ihmisen, päivän työn tulos.

Lokkien aggressiivisuus periytyy – pesäänsä puolustavalla lokilla paremmin jälkeläisiä

0
0

Lokkitutkija Risto Juvaste kertoo, että lokki on oppinut kokemaan ihmiset vihollisena. Lokki puolustaa poikasiaan rääkymällä voimakkaasti, ja tekemällä syöksyjä ihmisen lähelle. Pelkoon ei silti ole aihetta, sillä lokki ei yleensä käy kiinni ihmiseen.

– Lokki ei ole koskaan käynyt minuun kiinni, mutta ne voivat kuitenkin lentää erittäin läheltä päätä. Huomattavasti vaarallisempia ovat esimerkiksi pöllöt, jotka puolustavat pesäänsä terävillä kynsillään, sanoo Juvaste.

Aggressiivisuus periytyy

Voimakkaasti poikasiaan puolustavat lokit saavat paremmin tuotettua jälkeläisiä, joten ominaisuus periytyy jälkeläisille.

– Jos lokki pystyy poistamaan viholliset aggressiivisella käyttäytymisellä, niin sillä menee paremmin jälkeläistuotannossa. Aggressiivinen piirre periytyy luonnollisesti myös jälkeläisille.

Puolustamisesta on selkeästi hyötyä, sillä pesäänsä puolustamattomien lokkien populaatiot pienenevät. Esimerkiksi suomenselkälokin populaatio on vähentynyt voimakkaasti. Vaaran uhatessa selkälokki lentää pesästään pois, ja se pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.

Hyökkäykseen voi puolustautua

Juvasteen mukaan paras tapa puolustautua syöksyvää lokkia vastaan on nopea käden nosto. Lokki pelästyy ja saattaa lopettaa hyökkäilyn. Kovasta huutamisestakin saattaa olla apua, mutta varmin tapa on juuri käden nostaminen.

– Vesillä liikkuessa voi nostaa esimerkiksi haavin pystyyn. Lokki ei lennä haaviin vaan ne väistävät sitä.

Linnun pommituksen osuessa kohdalle kannattaa naama pestä huolellisesti, vaikka Juvasteen mukaan esimerkiksi salmonellan tarttuminen linnun ulosteesta on harvinaista.

Pesimäaikana kaikki linnut ovat rauhoitettuja.

Haltille aikova: pakkaa lumikengät mukaan

0
0

Metsähallitus kehottaa vaeltajia huomioimaan, että Käsivarren erämaassa ja tuntureilla on koleasta keväästä johtuen edelleen talviset olosuhteet.

Retkeilijöille annetan ohjeita Käsivarren erämaan facebook-sivuillaan.

Haltin reitille aikovia kehotetaan ottamaan mukaan lumikengät, sillä kävellen pääsee vain Meeko-tunturille asti. Reitti on myös vetinen.

Malla-tunturilla on myös todella märkää, reitillä on lumialueita ja putous on vuolas. Myöskään Guolasjärven tietä ei pysty vielä kulkemaan.

Sen sijaan Kilpisjärven ympäristön lyhyet reitit ovat suhteellisen hyvässä kunnossa.

Ranta voi karata metritolkulla – vedenpinta on ainainen kiistakapula

0
0

Kannonkoskella sijaitseva Enonjärvi lainehtii kesäkuun sateessa ääriään myöten täynnä. Tällä hetkellä vedenpinta on Pajusalmen mittauspisteessä reilut parikymmentä senttiä keskimääräisen vedenpinnan yläpuolella.

Kesän mittaan Enonjärven ja Kannonjärven pinta alenee ja rantaviiva vetäytyy. Kannonkosken kunnostamista ajavan adressin laatija Seppo Suomela kertoo, että järvi pakenee hänen mökkirannallaan niin kauas, että laiturin päässä saa kastella enää varpaansa.

- Heinäkuun loppupuolella järven pinta on suunnilleen metriä alempana kuin keväällä. Se on ruvennut ärsyttämään, että loppukesän vedenpintaa ei saada pidettyä semmoisella tasolla, että rannoille pääsisi veneillä, Seinäjoella vakituiseen asuva Suomela kertoo.

Vesistöjen laatua ja vedenpinnan korkeuksia seurataan Ely-keskuksessa säännöllisesti. Vesistöinsinööri Pekka Kivijakolan mukaan järvenpinnan vaihtelu jopa metrillä on luonnollista, tosin säännöstelyn avulla vedenpinnan vaihtelu pyritään pitämään noin 70 senttimetrissä.

Vettä säännöstellään sekä padolla että paperilla

Kannonjärven ja Enonjärven pintaa on Kannonkoskessa olevan padon avulla pidetty mitoissa, jotka järville määrättiin vuonna 1973. Tuolloin järville laskettiin keskivedenpinnankorkeus, joka on 140,37 metriä. Tästä luvusta vesi vaihtelee keskimäärin 35 cm ylös- ja alaspäin vallitsevan vesitilanteen ja vuodenaikojen mukaan.

- Enonjärven ja Kannonjärven keskivedenpinta määriteltiin läheisen Kivijärven lukujen perusteella. Olemassa olevien seurantatietojen perusteella vedenpinta on pysynyt kaiken aikaa säännöstelyrajojen sisällä, Pekka Kivijakola sanoo.

Tosiasiassa Enon- ja Kannonjärven vedenpinta on ollut viime vuosina pääsääntöisesti keskivedenpinnan yläpuolella. Esimerkiksi viime vuonna vedenpinta ei Ely-keskuksen seurantatietojen mukaan käynyt kertaakaan keskivedenpinnan alapuolella.

- Olen pyrkinyt pitämään vedenkorkeuden mahdollisimman korkealla, jotta mökkiläiset olisivat tyytyväisempiä, selittää padon hoitaja Petteri Kauppinen.

- Tämän ylemmäs vedenpintaa ei tällä padolla ole mahdollista nostaa. Itse asiassa saan jonkin verran palautetta kyläläisiltä siitä, että vesi on liian korkealla.

Kaikki eivät ole tyytyneet palautteen antamiseen, vaan patoa on usein käyty säätelemässä omin luvin. Yöllinen toimeliaisuus rauhoittui, kun patoon kiinnitettiin Ely-keskuksen varoituskyltti.

Mikä on veden oikea korkeus?

Vedenpinnan oikeaan korkeuteen ei ole yhtä totuutta. Alavilla rannoilla olevat metsät voivat kärsiä vettymisestä sillä aikaa, kun toisella rannalla mökkiläiset eivät pääse rantautumaan veneellään. Ely-keskukseen tulee jatkuvasti valituksia sekä liian korkeasta että liian matalasta vedestä.

- Tarkistamme tilanteen ja tarvittaessa veden korkeutta säädetään padolla, vesistöinsinööri Pekka Kivijakola sanoo.

Veden pintaa ei kuitenkaan nosteta tai lasketa, jos vaihtelut pysyvät kyseiselle järvelle määriteltyjen luonnollisten rajojen puitteissa ja vedenkorkeus noudattaa lähialueen muiden järvien luonnollisia vedenkorkeuksia.

Jos järven virallista vedenkorkeutta halutaan muuttaa, tarvitaan järeämpiä keinoja.

- Jos lähdetään muuttamaan veden korkeuksia, niin se vaatii aina Auehallintoviraston luvan. Vapaamuotoiseen hakemukseen tarvitaan asiaankuuluvat suunnitelmat siitä, miten vedenpinta nostetaan. Luvan hakijana voisi olla vaikkapa osakaskunta, kalastusalue, kunta tai jokin muu yhteisö, esimerkiksi asukasyhdistys, kertoo Pekka Kivijakola.

Padon sortumisvaaraa ei ole

Kannonkoskessa olevan satavuotiaan padon kunto huolestuttaa adressin allekirjoittajia.

- Olen kuullut kommentteja, että pato on erittäin huonokuntoinen ja voi romahtaa milloin vain, sanoo adressin laatija Seppo Suomela.

Pato onkin ollut huonossa kunnossa, ja sitä kunnostettiin vuonna 2012. Tällä hetkellä pato on viranomaisen mukaan tyydyttävässä kunnossa, eikä romahtamisvaaraa ole.

Ely-keskuksen toiveissa olisi rakentaa koskeen virtavesikunnostus ja mahdollisesti uusi pohjapato, jolloin vesi pääsisi virtaamaan ja kalat kulkemaan. Koskiuoman kunnostamiseen ei toistaiseksi ole päästy, sillä padon omistajat eivät ole halunneet luopua omistamastaan vesivoimasta ja nykyisestä padosta.

Uusi pohjapato ei kuitenkaan automaattisesti nostaisi veden pinnan korkeutta.

- Veden pinnan nostamiseen tarvittaisiin ranta-alueiden omistajien suuri yksimielisyys, ja sellainen vedennostohanke edellyttäisi Aluehallintoviraston myöntämää lainvoimaista vesilupaa, Pekka Kivijakola huomauttaa.

Pötkylä-orava on eläinhoitolan pienin vauva – masuun mahtuu alle milli maitoa

0
0

Eläinhoitoloissa turvataan joka kesä useiden kymmenien oravanpoikasten elämän ensiaskeleita. Eläinvauvat kaipaavat ihan yhtä hellää ja jatkuvaa hoivaa kuin ihmisvauvatkin.

Turun eläinhoitolan tämän hetken pienin ja ehdottomasti nuorin asukas on Pötkyläksi nimetty oravavauva. Sen pesänä on nyt minikokoinen villapipo hoitolan toimistohuoneen nurkassa. Nyt pariviikkoinen kurre tuotiin hoitolaan ennen juhannusta.

Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra syöttää Pötkylää varmoin, mutta varovaisin ottein. Maidonvastiketilkka tarjoillaan pikkuruiseen suuhun pikkiriikkisellä ruiskulla.

– Hän lipoo tämän ihan itsekseen tuosta huulilta, Leyser-Kopra selittää Pötkylän päästellessä samalla hiljaista syöntivikinää.

Minimaaliset annoskoot

Pitkään ei ruokailussa mene, sillä Pötkylän ateriat ovat todella pieniä.

– Jos sillä on tosi kova nälkä, niin kerralla voi mennä jopa 1,5 millilitraa maitoa. Useimmiten menee kyllä alle millin, Leyser-Kopra sanoo.

Ruokinta-aikoja on monta kertaa vuorokaudessa ja painokin punnitaan ainakin kerran päivässä. Pötkylä on saavuttanut jo 15 gramman painon.

– Paino lisääntyy noin gramman päivässä, mikä on ihan hyvä tahti, Leyser-Kopra sanoo.

Hoitola tulee olemaan Pötkylän koti ainakin seuraavien 10–12 viikon ajan. Luontoon lähdetään takaisin vasta kun on sen aika.

– Hänen pitää oppia hakemaan itse ravintoa. Pitää osata tulla yksin toimeen.

Pipo on paras paikka

Pötkylää ja muitakin oravia hoidetaan 24 tuntia vuorokaudessa. Päivän aikana eläimet lähinnä syövät ja nukkuvat. Paras köllimis- ja kasvupaikka on oravalle villapipo, joita Turun eläinhoitolassa on edellisen pipokampanjan jäljiltä vielä runsaasti. Pötkylän pipon halkaisija on vain noin 10 senttimetriä. Niinkin pieni pipo löytyi Pötkylälle varastosta hassun väärinkäsityksen takia.

–  Nämä minipipot tulivat hoitolaan kampanjan myötä. Useampikin ihminen soitteli silloin kysellen oravien päänympärysmittaa. He olettivat, että pipot pistetään oravien päihin! nauraa Leyser-Kopra.

Pötkylällä kävi tuuri, kun se kiikutettiin hoitolaan

Luonnossa turvaton oravanpoikanen pärjää vain tunteja.

– Karvattomalla poikasella ei ole mitään mahdollisuutta pitää edes ruumiinlämpöään yllä. Kysymys on vain tunneista, kun hypotermia tulee ja vie mennessään, Leyser-Kopra sanoo.

Hän muistuttaa, että laki velvoittaa ihmisiä ilmoittamaan hädässä olevista luonnon eläimistä. Silti monen mielessä on sääntö, ettei eläinten poikasiin saa koskea.

– Jos ei ole varma, että onko eläin avuntarpeessa, niin kannattaa soittaa eläinhoitolaan tai vaikkapa hätäkeskukseen. Neuvoja kyllä tilanteeseen annetaan.

Leyser-Kopra sanoo, että Pötkylällä on hyvät mahdollisuudet selvitä ja päästä takaisin luontoon.

– Periaatteessa ne ensimmäiset vuorokaudet hoitolassa ovat kriittisimmät. Pidetään peukut pystyssä, että Pötkylä kasvaa isoksi ja vahvaksi oravaherraksi, Leyser-Kopra toivoo.

"Kemijoen kalatiet eivät etene ilman voimalaitosyhtiöitä"

0
0

Kemijokeen kaavailtujen kalateiden rakentaminen ei nytkähdä liikkeelle ilman muutoksia voimayhtiöille määrättyihin kalatalousvelvoitteisiin.

Tällä hetkellä voimayhtiöt on velvoitettu kalanistutuksiin, mutta ainakin osa niistä haluttaisiin muuttaa rahalliseksi korvaukseksi.

– Valtio ei rahoita näin isoja hankkeita ja myös EU:n rahoituskanavat näyttävät epätodennäköisiltä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että mikäli kalatiet halutaan, niin ainoa uskottava toteuttajataho ovat voimalaitosyhtiöt, toteaa kalatalousjohtaja Pentti Pasanen Lapin ELY-keskuksesta.

Muutos voi olla vuosien valituskierteen takana

ELY-keskus tekee parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta selvitystä kalatalousvelvoitteen muutostarpeesta. Päätös siitä, haetaanko muutosta vai ei, tehdään syksyyn mennessä.

Jos muutoksenhaku laitetaan liikkeelle on edessä helposti vuosien valituskierre.

– Jos hanke etenisi yhteistyössä voimayhtiöiden kanssa, voisi työ olla valmiina nopeastikin mutta jos joudumme riitelemään kaikissa oikeusasteissa, voi päätöksentekoon mennä puolenkymmentäkin vuotta, arvioi Pasanen.

Luonnonvarakeskus totesi omassa tutkimuksessaan runsas vuosi sitten, että voimayhtiöille aikanaan määrätyt Kemijoen, Oulujoen ja Iijoen istutusvelvoitteet ovat riittämättömät eivätkä korvaa riittävästi jokien patoamisesta aiheutunutta kalataloudellista menetystä.

Jokivarressa odotetaan malttamattomana

Myös voimayhtiöt voisivat hakea muutosta velvoitteeseen. Sama mahdollisuus on myös haitan kärsijöillä, eli osakaskunnilla.

– Asiasta on keskusteltu, mutta katsomme, että kalatalousviranomisen sana on painavampi kuin kalastusalueen, luonnehtii Ala-Kemijoen kalastusalueen puheenjohtaja Matti Kurkela.

Kemijokivarressa odotetaan joka tapauksessa malttamattomana, mihin ratkaisuun Lapin ELY-keskus päätyy yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

– Etenemisaikataulusta en uskalla sanoa enempää. Kalatieasia on ollut esillä 60 vuotta ja nykyinenkin kalatieprojekti on kestänyt jo neljännesvuosisadan, Pasanen lausuu.

Ovatko nämä kesän ensimmäiset kantarellit?

0
0

Yle Turun sähköpostiin lehahti keskiviikkoiltana kuva kantarelleista. Sienet oli ikuistanut Tino Laine Maskun Rivieralla uimapaikan lähellä.

– Lähdettiin vaimon kanssa iltalenkille ja jätettiin auto parkkiin. Siinä ne olivat ihan parkkipaikan vieressä. Ei otettu mukaan, kun olivat niin pieniä, Laine kuvailee.

Laine kertoo olleensa aikoinaan kovakin sienimies. Hänen aikakirjoissaan varhaisimmat merkinnät kantarelleista ovat tähän asti olleet heinäkuun ensimmäiseltä viikolta.

Silmät auki sienimetsällä

Alkukesän keltavahverot ovat melko harvinaisia, vahvistaa biologi ja Turun Sieniseuran puheenjohtaja Jouni Issakainen. Tavallisesti kantarellien aika ulottuu keskikesästä syksyyn.

– Aika etuajassa ne ovat. Sienikausi ei ole vielä kunnolla alkanut, Issakainen sanoo Tino Laineen löydöstä.

– Mutta ilman muuta, kun ensimmäinen havainto on saatu, voi antaa vinkkiä, että pidetään silmät auki sienimetsällä.

Issakaisen mukaan lauha talvi ja sateinen alkukesä ovat otollisia sienirihmaston kasvulle. Runsasta sienisatoa ei silti vielä uskalla luvata, sillä kyllin pitkä kuiva jakso voi nollata hyvät odotukset.

Oletko sinä jo löytänyt kantarelleja tai muita kesäsieniä? Otitko ilon irti huhtasienistä tai koivunkantosienistä? Osallistu keskusteluun.


Kalixin muikunmädillä voi herkutella tunnontuskitta: Löjrom sai MSC-ympäristömerkin

0
0

Pohjois-Ruotsin Kalixissa valmistettava Perämeren muikun mädistä saatava löjrom on saanut kansainvälisen MSC- ympäristösertifikaatin.

Sertifioinnin takana ovat alueen kalastajat, jotka ovat tuotemerkinnän saamiseksi tehneet jo pitkään yhteistyötä Ruotsin meri- ja vesiviranomaisten kanssa osoittaakseen kalastuksen tapahtuvan vastuullisesti ja kalakantoja vaarantamatta.

"Punaiseksi kaviaariksikin" kutsutun Kalixin muikunmädin tekee erityiseksi sen väri. Löjromiksi saa kutsua vain pohjoisimmalta Perämereltä, Haaparannalta Piteån eteläpuolelle ulottuvalta alueelta, pyydetyn merimuikun mätiä.

Kalixin löjromia tarjoillaan usein muun muassa Nobel-illallisilla ja kuninkaallisissa tilaisuuksissa Ruotsissa.

Suomen puoleisella Perämeren rannikolla meressä elävää muikkua (Coregonus albula) kutsutaan yleisesti maivaksi. Maivan mädillä ei ole EU:n nimisuojaa.

Puuntuhoojien määrä ryöpsähti: Savossa ollaan jo riskirajoilla

0
0

Metsätuhoja tekeviä kirjanpainajia on jo paikoin runsaasti erityisesti Pohjois-Savossa. Kaarnakuoriaisten parveilu lisääntyy selvästi vasta kun lämpötila on 18 astetta.

Sateista huolimatta Pohjois-Savossa kirjanpainajia on jo joillakin alueilla yli 5 000 yksilön riskirajan. Tuhoriskiä lisää se, että maakunnan metsissä kaatui touko–kesäkuun myrskyissä vähintään 40 000 kuutiometriä puuta. Iso osa puusta on vielä korjaamatta.

Riskirajan ylittyessä kuusten kuoleman todennäköisyys nousee. Kirjanpainaja on noin viisi millimetriä pitkä kuoriainen.

Tuhoriskien pienentämiseksi on tärkeää, että kuorellinen havupuu ja tuulen kaatamat puut kuljetetaan pois metsistä metsätuholain aikarajoissa.

Toukokuun Lyyli-myrskyssä vaurioituneet männyt on poistettava metsistä heinäkuun alkuun mennessä, jos puita on yli 20 kuutiometriä hehtaarilla. Vaurioituneet kuuset on poistettava 24. heinäkuuta mennessä mikäli puita on yli kymmenen kuutiometriä hehtaarilla.

Joinakin vuosina lämmin alkukesä on aiheuttanut sen, että metsätuholain määräämät ajat ovat kirjanpainajatuhojen torjunnan kannalta olleet osin liian myöhäisiä. Siitä johtuen tuholaiskannat ovat kasvaneet.

Metsäkeskus muistuttaa, että lain määräajat ovat vähimmäisvaatimuksia ja puut on hyvä poistaa metsästä jo ennen viimeistä mahdollista päivämäärää.

Luonnonvarakeskus ja metsäkeskus tarkkailevat kirjanpainajakantaa 37 paikkakunnalla Etelä- ja Keski-Suomessa.

Viininpunainen silta on 5-tien uusi Golden Gate: "Tämä vaatii sulattelua"

0
0

5-tien parannustyöt ovat täydessä vauhdissa Mikkelin kohdalla. Keskustan ja Urpolan kaupunginosat yhdistävä kävelysillasta on sukeutunut puheenaihe numero yksi. 

Torstaiaamuna moni hieraisi silmiään. Uusi kävelysilta oli noussut vilkkaan valtatien yli edellisyön aikana.

Juhannusta edeltävällä viikolla entinen silta romahti samalta paikalta ennen aikojaan. Uhkaavasti tilanteesta selvittiin ilman vaurioita, vaikka sillan kappaleita rämähti viitostielle.

Uusi teräsrakenteinen silta on väritykseltään voimakkaan viininpunainen.

– On rohkea veto, mikkeliäinen kuvataiteilija Marko Bovellan arvioi torstaina iltapäivällä.

Bovellan lähti avovaimonsa Päivi Kietäväisen kanssa katsomaan siltaa tuoreeltaan, sillä se on pariskunnan lähes päivittäisellä kulkureitillä.

– Kaareva muoto on hauska ja mielenkiintoinen, mutta väriä pitää vähän aikaa sulatella. Se on aika hurja, Bovellan pohti ensinäkemältä.

– Kaarevuus on mielenkiintoinen, mutta neliskanttisuus tuo hieman teollisuusfiiliksen. Ainakin nyt huomataan, että siinä on uusi silta.

Vuodenaikojen vaihtelu muutta näkymää

Liikennerakenteissa on totuttu mustaan ja harmaaseen, jota värittävät lähinnä valkoiset ja keltaiset viivat.

– Vihreän luonnon ympärillä viininpunainen tuo mieleen ruusuja ja kukkia. Varmaan vaihtoehtojakin värille olisi ollut.

Marko Bovellan uskoo, että räväkkä väri on kuitenkin piristysruiske.

– Joka kerta kun siitä yli kävelee, niin jotain miettimistä. Mitä pidempään tässä sitä katson niin uskon, että sulattelemisen jälkeen siitä tulee ihan hyvä.

Oman mausteensa väriin tuo vuodenaikojen vaihtelu. Miten taustan vaihtelu kesän sinitaivaasta marraskuun loskaan muuttaa kokonaisnäkymää.

Rakennuttaja mielissään keskustelusta

Liikenneviraston projektipäällikkö Hannu Nurmi on hyvillään uuden sillan herättämästä keskustelusta. Nurmi vastaa 5-tien perusparannuksesta Mikkelin kohdalla.

– Tästä on haluttu koko hankkeen kohokohta. Se on maisemallisesti merkittävä kohta ja halutaan, että se jää viitostietä liiikkuvien ihmisten mieleen, Nurmi myöntää.

Liikennevirasto ei kuitenkaan halua omia kunniaa sillan värityksestä. Sillan muodosta ja väristä päätettiin hankeryhmässä.

– Kyllä aloite ja idea tuli Mikkelin kaupungilta, jonka kanssa suunnittelua on hyvässä yhteistyössä tehty, Nurmi kertoo.

Sama viininpunainen väritys toistuu rakennushankkeen edetessä. Viitostien suuntaisen Rinnekadun reunakiveyksiin ja erilaisiin rakenteisiin käytetään samaa väriä.

– Myös sillan valaistuksen kautta silta tulee olemaan näyttävä myös pimeässä, Hannu Nurmi lupaa.

Viitostien perusparannushankkeen vajaan 25 miljoonan euron kokonaiskustannuksista kävelysilta haukkaa noin 0,6 miljoonaa. Pituutta neljä metriä leveällä sillalla on 61 metriä. Sillan on suunnitellut kuopiolainen Siltanylund.

Kehuja sataa somessa

Sosiaalisessa mediassa uusi kävelysilta on saanut runsaasti palautetta. Valtaosa siitä on ollut kiittävää. Väritystä on jo ehditty verrata mm. Golden Gate-siltaan.

– Keskustelu kuulostaa hyvältä. Halusimme, että silta jättää muistikuvan Mikkelistä. Ei tällaisia maisemamerkkejä viitostien varrella kovin montaa ole, Hannu Nurmi pohtii.

Golden Gate San Franciscossa  on yksi maailman tunnetuimpia siltoja. Se on väriltään oranssi.

Seurasi ihmistä ja näytti hampaita – aggressiivinen susi lopetettiin Lieksassa

0
0

Nälkiintynyt susi tuli talon pihapiiriin torstaina aamuna Lieksan Kivivaarassa. Eläin seurasi ihmisiä, jotka liikkuivat pihapiirissä muun muassa traktorilla ja mönkijällä.

Riistanhoitoyhdistyksen jäsenet, rajavartijat ja poliisit yrittivät saada häädettyä suden takaisin metsään. Eläin ei kuitenkaan suostunut lähtemään pihapiiristä.

Koska viranomaisilla ei ollut varmuutta, oliko eläin susi vai koirasusi, sitä yritettiin ottaa kiinni. Kiinniotettaessa eläin ei paennut, vaan käyttäytyi aggressiivisesti ja näytti hampaitaan ihmisille.

Viranomaisten arvion mukaan eläin oli erittäin nälkiintynyt.

Poliisi määräsi eläimen lopetettavaksi. Sen ruumis viedään tutkittavaksi Ouluun Eviralle.

Lintu liehitteli Yrjöä – tuppasi mukaan souturetkille, saunaan ja autoon

0
0

Metsonaaras eli koppelo hinkui Rautalammilla Kalajanjärven rannalla jyväskyläläisen miehen seuralaiseksi ihan tosissaan. Lintu laskeutui kalareissulla olleen Yrjö Vaskelaisen veneeseen ensimmäisen kerran toukokuun loppupuolella.

- Olin verkkoa nostamassa ja yhtäkkiä alkoi kuulua kova kohina ja koppelo laskeutui perätuhdolle. Selvittelin verkkoja ja linnun perssulat olivat sitten jo polven kohdassa kiinni eli se tulla tupsutteli lähemmäs. Se oli noin viikon ajan päivittäin kanssani, kuvailee Vaskelainen.

Tuttavallinen lintu halusi osallistua myös saunanlämmitykseen ja se piti hätistellä lämmön tieltä pois. Vesilläkään koppelo ei tyytynyt kököttämään veneen reunalla, vaan hyppäsi Vaskelaisen viereen airon päälle, eikä ollut soutelusta moksiskaan.

- Se kävi välillä syömässä ja tuli aina takaisin ja pyöri seurana.

Kevättä kenties rinnassa

Linnun erikoisen käytöksen Vaskelainen arvelee johtuneen tavalla tai toisella kosiopuuhista.

- Kyllä se oli varmaan kosiohuumaa. Ja sekin oli uskomaton tilanne, kun olin puhelimessa autossa, niin eikös koppelo hyppännyt avoimesta ovesta apukuskin paikalle ja siinä se katseli, että mihinkäs sitä ollaan lähdössä.

Ei ennenkuulumatonta

Riistapäällikkö Jukka Keränen Suomen riistakeskuksesta Kainuusta kertoo, että jutut hämmästyttävän pelottomista metsoista ovat tuttuja. Kyse on kuitenkin poikkeuksellisesta käytöksestä.

- Puhutaan niin sanotuista hulluista metsoista, jotka on kyllä yleensä koirasmetsoja. Näitä tapauksia tulee ilmi silloin tällöin eri puolella Suomea, sanoo Keränen.

Keräsen mukaan metsäkanalinnuista juuri metsoilla tiedetään esiintyvän "kesyyntymistä". Syyksi on arveltu muun muassa lintujen hormonitoiminnan häiriöitä ja lajin elinympäristöissä tapahtuneita voimakkaita muutoksia. Venäjän Karjalan puolella ei Keräsen tietojen mukaan ole hulluja metsoja tavattu.

- Kyllä se tietynlaista kesyyntymistä on, mutta mikä sen aiheuttaa, niin sitä ei varmaan tarkkaan tiedetä.

Urokset saattavat käydä kimppuun

Riistapäällikkö toteaa, että oudosti käyttäytyviä lintuja ei kannata yrittää auttaa esimerkiksi ruokkimalla. Yleensä niistä ei ole ihmiselle vaaraa.

- Koirasmetsoilla voi tosin olla soidinvire niin voimakas, että ne saattavat jopa hyökätä ihmisen päälle ja jos se siivellä iskee, niin kipeää tekee. Koiraat voivat soidinareenalla pitää ihmisiä ikään kuin kilpailijoinaan.

Metsojen tuttavallisuus on tavallisesti tilapäistä ja käyttäytyminen muuttuu ajan myötä aremmaksi. Poikkeuksiakin on.

- Meillä esimerkiksi Ämmänsaaressa on ollut metso, joka on ollut ympäri vuoden kesy. Tämä niin sanottu hullu metso on käynyt talvellakin talojen katoilla ja niin edelleen.

Metso on arkuutensa vuoksi vaikea saalistettava ja liika uteliaisuus ihmistä kohtaan voi koitua yksilön kohtaloksi.

- Jos on kesyjä metsoja, niin ne tulee usein ammutuiksi. Joillakin kylillä on tosin ollut kesy metso ikään kuin maskottina ja metsästäjien kesken on sovittu, ettei sitä ammuta, muistelee Keränen.

Metso on Suomessa vielä suhteelllisen runsaslukuinen ja metsästettävä laji.

- Eteläisemmässä Suomessa, missä maisemat ja metsät on pirstoutuneet, niin siellä metsoa ei paljon ole, mutta kyllä se kuitenkin vielä ihan hyvin metsissämme voi, kertoo Keränen.

Yrjö Vaskelaista haastetteli Päivi Kupla

Ruotsista mallia Kemijoelle? Voimalaitosten yli siirrettävät lohet kerätään vanhasta kalatiestä

0
0

Lappilaiset kävivät hakemassa oppia Ruotsissa Klarälvenillä, missä kalatie toimii lähinnä lohien ja taimenien kala-ansana ylisiirtoja varten.

Kalatiestä eväkkäät siirretään käsittelyhallin kautta kumipyörille ja kymmenien kilometrien päähän kutupaikoilleen. Samaa mallia halutaan kokeilla myös Kemijoella.

Tavoitteena on, että ylisiirroilla jokeen saataisiin sinne leimautunut kalakanta ennen kalateiden valmistumista.

– Jotta kalatiet toimivat, pitää kaloilla olla voimakas vaellusvietti. Tämä vietti tulee vain siitä, että syntymäalueet ovat kalateiden yläpuolella, jonne kalat ovat leimautuneet ja pyrkivät jatkamaan sukua, toteaa ylitarkastaja Jarmo Huhtala Lapin ELY-keskuksesta.

Kalatielle käyttöä pyydyksenä

ELY-keskuksen kaavailujen mukaan Kemijoella kala-ansana voisi toimia Isohaaran vanha kalatie. Työtä vaaditaan kuitenkin paljon.

– Vanhalle kalatielle pitäisi saada lisää houkutusvirtaamaa muutama kuutio lisää, lisäksi pitäisi rakentaa mekaaninen kalojen kiinniottolaitteisto, josta kalat saadaan kätevästi käsittelyhalliin ja sen jälkeen kuljetettavaksi kutualueiilleen, kertoo Huhtala.

Klarälvenillä on kahdeksan voimalaitosta, mutta kalatie on – Kemijoen tapaan – saatu vain alimman voimalaitoksen kupeeseen. Joen vaelluskalakanta on täysin ylisiirtojen varassa.

Kemijoella voitaisiin siirtää parituhatta kalaa

Kemijoella lohen ylisiirtoja on jo tehty jonkin verran, mutta kalatiehanketta ajavien tahojen mukaan määrää pitää kasvattaa.

– Kemijoella voitaisiin viedä kerrallaan 150-200 vaelluskalaa, joten parin tuhannen vaelluskalan siirtäminen vaatisi kymmenkunta reissua, kuvailee Huhtala.

Klarälvenillä ylisiirretään vuosittain keskimäärin 800 lohta ja taimenta kutualueilleen, mutta huippuvuonna niitä vietiin jopa 2600.

Riesa toi kesätyön – nuoret pantiin kasvitaistoon joukkorahoituksen avulla

0
0

Helsingin Laajasalossa havahduttiin kesän kynnyksellä ongelmaan: Himalajalta kotoisin oleva jättipalsami leviää agressiivisesti, mutta kukaan ei ehdi kitkeä sitä pois.

Toisaalta on nuoria, joilla ei ole kesätöitä.

Laajasalossa saatiin idea: jos nämä kaksi tekijää saataisiin yhteen. Yhdistäväksi tekijäksi tuli joukkorahoitus.

– Jättipalsamia pitää kitkeä pois nyt eli ennen kuin se ehtii kukkia. Talkooporukkaa on kuitenkin vaikea saada, koska monet ovat jo mökeillään, kertoo Pauline Ranta. Hän on mukana Laajasalossa toimivassa Saaremme Lähiosuuskunta -liikkeessä.

Joukkorahoituskampanjassa halukkaat saattoivat ostaa palsaminkitkentää haluamallaan summalla joko netin kautta tai Laajasalon ostoskeskuksen kaupoista, joissa on ollut myynnissä "palsamiseteleitä". Tietoa kampanjasta levitettiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Kampanja jättipalsamin hävittämiseksi jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Tähän mennessä joukkorahoituksella on saatu kasaan lähes 2 900 euroa.

Tällä rahalla on pystytty palkkaamaan neljä nuorta kahdeksi viikoksi. Palkatut nuoret ovat olleet noin 16-vuotiaita.

Ensi kesänä ehkä taas uudestaan

Palsamikeräys on tehty läpinäkyväksi. Saaremme Lähiosuuskunnan nettisivuilla on erittely siitä, mihin kerätyt rahat menevät. Kitkijät saavat tuntipalkkaa kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen mukaan, lisäksi on huolehdittu muun muassa lomakorvauksista ja arvonlisäverosta.

– Tämä on aivan mahtava keino tietyllä alueella vaikuttaa paikallisesti nuorten työllisyyteen, Ranta kehuu.

Tänä kesänä jättipalsamia on kitketty Jollaksessa. Ranta sanoo, että ensi vuonna sama kitkentäkampanja järjestetään ehkä uudestaan.

Sitä, montako jättipalsamia nuoret ovat maasta saaneet irti, ei ole laskettu. Valistunut arvio on, että niitä on joka tapauksessa monta.

Jättipalsamilla ei ole Suomessa luonnollista hillitsijää. Laajasalossakin kasvi on levinnyt ja kasvanut niin voimakkaasti, että kotoiset kasvit ovat jääneet pahasti alakynteen.


Utareen repsahdus on lehmälle elämän ja kuoleman kysymys

0
0

Utareliivit ovat katoavaa kansanperinnettä, kiteyttää hausjärveläisen Rantalan maitotilan isäntä Jarkko Salonen. Automaatiolypsyn lisääntyminen johtaa väistämättä siihen, että utareliivien käyttö vähenee. Vaikka lypsyrobotti näppärä onkin, ei se sentään utareliivien hakasia osaa aukoa ja sulkea.

Lehmiä yritetään jalostaa sellaisiksi, että utarekorkeus on riittävä ja kiinnitykset vahvoja eli vetimet eivät viistä maata useammankaan poikimisen jälkeen.

– Sellaisia mammoja ei enää olekaan kuin vielä kymmenen vuotta sitten, Salonen kuvailee.

Liivi tuo lisää työtä, mutta myös tukea

Salosten keskikokoisella, 45 lehmän lypsykarjatilalla, liivejä käytetään ennen kaikkea siksi, että ne kannattelevat utaretta ja ehkäisevät utareen kiinnikkeiden repsahdusta. Lehmälle utareen repsahdus voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

– Meillä on vielä mahdollista hoitaa eläimiä yksilöllisesti. Liiveillä olemme voineet jatkaa lehmiemme elämää. Monilla tiloilla lehmiä menee aiempaa enemmän poistoon sen takia, että utareet repsahtavat eivätkä sovellu enää automaatiolypsyyn.

Utareliivien käyttö tietää lisää työtä maitotilalla. Utareita suojaavan verkon kiinnike pitää avata ja sulkea käsin.

– Minusta on tullut varsin näppärä mies aukomaan liivejä, kaupunkilaispojasta maitotilan isännäksi siirtynyt Salonen nauraa.

Vetimet eivät ruhjoudu sorkan alle

Joidenkin asiantuntijoiden mielestä utare hautuu suotta liivissä, mikä lisää tulehdusten ja muiden sairauksien riskiä. Salosen mielestä liivin tuoma tuki on tärkeä. Liivit myös suojaavat utareita laidunmaan mudalta varsinkin tällaisina sateisina kesinä.

– Lehmä itse tai vieruskaveri voi astua vahingossa vetimen päälle. Liiveistä on apua myös poikimisessa.

Entä mitä mieltä lehmät ovat itse liiveistään? Salosen mukaan ainakin monta kertaa poikineet vanhemmat lehmät arvostavat verkon tuomaa tukea.

– Ne tajuavat itsekin, että tämä helpottaa. Ensimmäistä kertaa liiviä pitävät lehmät tuntuvat ihmettelevän vähän, mutta tottuvat pian.

Huhuu! Lapinpöllö on kunnioitusta herättävä kuusimetsän kuningas – video

0
0

Metsässä muistikirjaa tutkiva mies on Matti Suopajärvi. Hän on ollut petolintumiehiä kohta 30 vuoden ajan.

– Harrastan etupäässä pöllöjä, haukkoja, kotkia ja kalasääksiä. Ne ovat monella tapaa mielenkiintoisia otuksia. Vaimoni sanoin "mie kuulema rengastan kaikkia lentäviä lintuja".

Lapinpöllön pesissä on tänä kesänä Suopajärven havaintojen mukaan ollut 2–5 poikasta. Määrä on hyvä ja se on riippuvainen tarjolla olevasta ravinnosta.

Kuluvana vuotena peltomyyriä on ollut paikoin runsaasti. Se on ravinnosta kiinni, millaisissa metsissä lapinpöllö viihtyy.

– Myyriä on löydyttävä syötäväksi muutaman kilometrin säteellä. Lapinpöllö tarvitsee jonkun pesäalustan, kuten vanhan petolinnun pesän tai katkenneen latvapökkelön.

Hyökkäys yllätti ensikertalaisen

Harmaata puupökkelöä muistuttavan pöllöeläimen liikehdintää kartoittanut Suopajärvi on varovainen rengastuspuuhissaan. Petolinnut voivat joskus yllättää. 

– Muistan ensimmäisen kerran, kun nousin lapinpöllön pesälle joskus vuonna -88. Kirjallisuus sanoo, että lapinpöllö ei hyökkää munapesälle kiipeävän rengastajan kimppuun. Sepä ei pitänytkään paikkansa, vaan koiras ja naaras hyökkäsivät molemmat.

Tämän jälkeen Suopajärvi on kiivennyt noin sadalle pesälle. Vastaavia hyökkäyksiä ei sen jälkeen ole tullut, mutta muutamia iskuja Suopajärvi on silti saanut. Nahkatakkikaan ei pysäytä pöllön teräviä kynsiä.

– Mikäli maastossa kohtaa naksuttavasti ääntelevän lapinpöllöemon, niin on syytä pakittaa takaisin, mies neuvoo.

Rengastus toimii tietolähteenä

Lintujen rengastaminen antaa monipuolista tutkimustietoa niiden elämästä. Esimerkiksi suurin osa lintujen muuttokäyttäytymisen seurannasta perustuu rengastuksesta saatuihin tietoihin.

Lapinpöllö on laji, jota Suopajärven mukaan rengastetaan vähän. Lintutietoa saadaan vuosikymmenien saatossa.

– Rengastin erään lapinpöllön pesältä vuonna 1996. Maakotka oli lopulta napannut sen Kemijärvellä ja se oli hiukkasen yli 16 vuotta vanha, Suopajärvi sanoo.

Yhtä vanhoista lapinpöllöistä on useampia rengaslöytöjä, mutta pisimmillään lapinpöllö voi elää parikymppiseksi.

Rengastuksista on opittu myös se, että osa lapinpöllöistä vaikuttaisi olevan hyvinkin paikkauskollisia. Osa saattaa vaihtaa pesäpaikkaansa hyvinkin radikaalisti, jopa satoja kilometrejä.

Avoimet puutarhat vetävät ison festarin verran kävijöitä

0
0

Sunnuntain avoimet puutarhat -päivänä puutarhansa avaa myös laukaalainen Tuula Nieminen.

– Kukkarunsautta tässä on, ja kasvilajeja paljon. Samaa kasvia on isoina alueina, joten värin voima kertautuu. Myös vihreitä alueita löytyy, Nieminen kertoo.

Nieminen on hakenut puutarhaansa myös välimerellistä tunnelmaa.

– Tässä on isoja tuijia puhkomassa taivasta, jotkin ovat jopa kahdeksanmetrisiä. Lisäksi mosaiikkialtaat viittaavat välimerelliseen ideaan, Nieminen kertoo.

Kaikki kukat eivät kuitenkaan ehdi sunnuntaille auki.

– Pionit eivät harmi kyllä taida ehtiä aueta, niitä olisi neljäkymmentä. Samaten yksikään kärhö ei kuki vielä, Nieminen sanoo.

Niemisen puutarhasta löytyy niin luonnonkukkia kuin puutarhakasvejakin, samoin kuin puita.

– Värit ja muodot ovat ohjanneet, ja tietenkin kasvit pitää valita menestymisen mukaan. On tässä tosin vähän eteläisempiäkin lajeja, magnoliakin teki yli 60 kukkaa. En pelkää sitä, että kasvi kuolee – eihän sitä muuten uskalla edes ottaa, hän nauraa.

Tuula Niemisen puutarhassa vieraili Titta Puurunen.

"Mitä vähemmän puun rungolla on jäkäliä, sitä saastuneempi ilma on"– Pitkä päästöseuranta saa kesällä jatkoa

0
0

Kainuun ely-keskus tutkii kesällä paikallisten päästöjen vaikutusta alueen luontoon ja ilmanlaatuun. Kaksiosaisessa tutkimuksessa eri puolilta Kainuuta kerätään näytteitä neulasista ja jäkälistä, joista analysoidaan muun muassa rikki- ja metallipitoisuuksia.

– Näytteitä kerätään pisteillä, joita on jokaisen kunnan alueella. Pisteitä on nyt vähän muutettu, aiemmin mielenkiinnon kohteena oli Kostamuksen tehdasalue, nyt tutkitaan maakunnan sisäisiä päästöjä, kertoo Kainuun ely-keskuksen ylitarkastaja Tarja Laatikainen.

Tutkimuksen toisessa osassa kartoitetaan muun muassa puiden rungoilla elävien jäkälälajien kuntoa ja monimuotoisuutta.

– Jäkälien perusteella voidaan päätellä ilmansaasteiden määrä. Mitä vähemmän puun rungolla on jäkäliä, sitä saastuneempi ilma on, Laatikainen toteaa.

Laatikaisen mukaan Kainuussa suurimmat päästöt tulevat liikenteestä ja energiatuotannosta.

– Taajaan asutuilla alueilla ilmanlaatu on huonompi. Kajaanissa tilannetta seurataan Ilmatieteen laitoksen seurantapisteellä jatkuvatoimisesti. Päästöjä aiheuttavat myös kaivokset, kuten Talvivaara ja Mondo Minerals.

Ely-keskus on tehnyt asiaan liittyviä tutkimuksia ja kartoituksia vuodesta 1986. Vuosikymmenten saatossa tilanne on kohentunut, sillä esimerkiksi useimpien sammalten raskasmetallipitoisuudet ovat laskeneet 2010-luvulle tultaessa selvästi.

Kunnat ja yritykset mukaan

Bioindikaattoriselvityksen budjetti on noin 20 000 euroa. Valtaosa summasta kuluu metsästä kerättyjen näytteiden laboratorioanalyyseihin ja loput palkkakuluihin sekä matkoihin.

Tutkimuksen rahoittamiseen on pyydetty mukaan Kainuun kuntia ja alueella päästöjä aiheuttavia toimijoita, kuten Talvivaaraa ja Mondo Mineralsia. Mukana päärahoituksessa on myös Kainuun sote ja Kajaanin kaupunki.

Suurin osa kunnista osallistuu rahoitukseen, mutta kaikki kunnat ja yritykset eivät ole vielä antaneet vastausta.

– Parilta kunnalta vastaus on saamatta ja sen mukaan toimitaan. Jos kunta ei lähde mukaan, näytteitä haetaan, mutta ei samassa laajuudessa, Tarja Laatikainen toteaa.

Mustikka kukkii parhaiten 22 vuoteen – sadosta kypsymässä hyvin runsas

0
0

Mustikan runsas kukinta ja onnistunut pölytys enteilevät suurta mustikkasatoa, kerrotaan Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.

Marjasatoseurannassa on mukana noin 50 tutkimusmetsää eri puolilla Suomea. Mustikan kukkien lukumäärä laskettiin 40 metsästä 200:lta yhden neliömetrin kokoiselta koeruudulta.

Kukkia oli runsaasti, keskimäärin 263 neliömetrillä. Metsistä yli puolessa kukkien lukumäärä enteili runsasta satoa. Heikosti tai melko heikosti mustikka kukki vain kahdessa ja keskinkertaisesti 13 metsässä.

Lapinjärven Ingermaninkylän tutkimusmetsässä yksittäiseltä koeruudulta laskettiin jopa 1 038 kukkaa. Se on koko 22-vuotisen marjasatoseurannan ennätys.

Olosuhteet ihanteelliset

Olosuhteet kukinnoille ovat olleet ihanteellisia. Kukka-aiheet muodostuivat viime syksynä, joka oli pitkä ja lämmin. Talvella mustikan varpuja suojasi paksu lumipeite, eikä hallojakaan esiintynyt.

Pölytyksen onnistuminen oli yllätys. Kukinta-aikaan havaittiin eri puolilla maata vain muutamia kimalaisia, jotka ovat mustikan ja puolukan keskeisiä pölyttäjiä. Pitkä kukinta-aika suosi myös erilaisten hyönteisten, kuten kärpästen, sääskien ja hyttysten käyntiä kukinnoilla.

Mikäli säät suosivat, mustikkaa ennustetaan tänä vuonna löytyvän noin 30 kiloa hehtaarilta. Jo viikon kestävä kuivuusjakso voi heikentää satoa.

Kevään ja alkukesän kylmien jaksojen takia pääsato kypsyy Etelä- ja Keski-Suomessa vasta heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa, reilun viikon tavallista myöhemmin. Kainuun pohjoisosassa ja Lapissa mustikan pääsato kypsyy elokuun alkupuolella.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live