Marja- ja hedelmätarhoilla sekä metsissä kaivataan nyt pölyttäjien apua, mutta tänä kesänä pölyttäjät ovat tarvinneet ihmisen apua poikkeuksellisen myöhään.

– Mehiläispesät ovat kärsineet nälästä. On harvinaista, että vielä juhannuksena pesille täytyy antaa tehoruokintana sokerilientä, kertoo Keski-Pohjanmaan Mehiläishoitajat ry:n puheenjohtaja Aappo Valo.

Valo kuitenkin rauhoittelee, ettei peli ole vielä menetetty.

– Ei tässä katastrofeja ole tapahtunut. Pääsatokasvien kukinta-aika alkaa nyt olla käsillä ja seuraavien 3–4 viikon aikana nähdään, miten tilanne kehittyy. Yksi kunnon poutaviikko heinäkuussa, niin tämä voi kääntyä nauruksi.

Toiveissa tasainen kesäkeli

Mansikkatiloilla poutasäätä odotellaan kieli pitkällä.

– Huippusatoa ei ole odotettavissa, mutta ei myöskään jäädä ilman marjoja, kertoo Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Anders Lång.

Hedelmäpuiden ja esimerkiksi herukoiden tilanne näyttää niin ikään kohtuulliselta. Metsämarjat ovat kukkineet erittäin runsaasti, mutta lopputulosta ei vielä voi tietää, Lång sanoo.

– Nyt kaivataan tasaista, hyvää kesäkeliä, ei hirmuhelteitä.

Napapiirin pohjoispuolella Pellon Nuasjärven rannalla on ensi silmäyksellä hyvin vaatimattoman näköinen viljelys. Viljelyksellä kuitenkin kasvaa Suomen, mutta ennen kaikkea Lapin oloissa äärettömän harvinaista parsaa.

Nuasjärvelle parsan ovat tuoneet juurilleen palannut Päivi ja miehensä Anthony Picken. Keski-Englannin viljavilta seuduilta syntyisin oleva Anthony ihastui Nuasjärven rannan maan laatuun.

– Kun tulin Suomeen huomasin, että maaperä ja olosuhteet olivat täydelliset parsan kasvatukseen. Tuntui järkevältä kokeilla kun tiedetään, että tämä kenttä ei kärsi keväällä pakkasista. Tämä on onnistunut ja parsa vihtyy täällä hyvin, kertoo Anthony Picken.

Anthony ja Päivi istuttivat ensi kertaa parsaa Nuasjärvelle vuonna 2007. Parsa on erittäin vaativa viljelykasvi. Parsa on ensin juurrutettava huolellisesti kasvupaikalle. Ensimmäinen sato normaalisti saadaan kolmesta neljään vuoden kuluttua, Lapissa hieman pidempään.

Nuasjärven viljelyksiltä Pickenit ovat saaneet satoa muutamana kesänä. Omaan käyttöön maistiaisiksi kerättiin vuonna 2011, mutta myyntiin asti vasta parina muutamana kesänä. Anthony ja Päivi ovat kokeeksi istuttaneet useampia kanadalaisia sekä uusseelantilaisia viileän kasvualueen parsalajikkeita.

Lapin parsa on työläs ja tuottoisa

Parsa on varhaisen sadon kasvi. Nuasjärvellä satokausi alkaa normaalisti touko-kesäkuun vaihteessa ja kestää kolmesta neljään viikkoa. Sato on korjattava käsin ja parsa kerrallaan.

Kylmän alkukesän vuoksi on parsakausi nyt vasta alullaan. Käynnissä on kisa rikkakasvien kanssa, jotka kasvavat normaalisti viileydestä huolimatta.

– Kyllä kitkemistä riittää kaikille. Parsa on käsityökasvi eikä sitä voi teollisilla metodeilla tuottaa. Kun parsa pysyy ylimmäisenä, niin silloin ollaan oikeassa tilanteessa, kertoo Päivi Picken parsanviljelystä.

Lämpö ja ympärivuorokautinen keskiyön aurinko saa parsan kasvamaan lähes silmissä. Tiedossa on pitkiä päiviä viljelijöille. Vaikka tuottava viljelyala on vielä kohtuullisen pieni, ovat Pickenit saaneet parhaina päivinä satoa toistakymmentä kiloa.

– Englannissa sato kerätään kerran päivässä tai joka toinen päivä. Kun täällä on lämmintä, niin kerätään kerran tai jopa kolme kertaa päivässä. Kasvusto työntää parsaa todella kovaa ehtiäkseen lyhyen kesän aikana kasvaa kunnolla, kertoo Anthony pohjoisen parsanviljelyn erilaisuudesta.

Yöttömän yön herkkua

Nuasjärven parsa myydään kaikki yhteen Rovaniemeläiseen ravintolaan. Se on erittäin makeaa, kylmän talven ja lyhyen sekä valoisan kesän ansiosta siinä peräti 5,5 prosenttia sokeria, selvästi enemmän kuin muualla kasvatetussa.

– Meidän parsa on erilainen vaikka se näyttää samalta. Se on hyvin mehukas, hauras ja vähäsäikeinen. Kasvuolosuhteiden vuoksi se on erilainen. Sitä ei osattu odottaa, että ilmasto voi vaikuttaa niin dramaattisesti syöntilaatuun, kehuu Anthony pohjoisen parsaa.

Anthony arvelee, että vuonna 2007 istutettu viljelyala on vuoden tai kahden vuoden päästä täydessä tuottovaiheessa. Muut alat ovat vielä nuoria ja ovat ehkä viiden ja seitsemän vuoden kuluttua kunnolla tuottavia. Pickenit ovat istuttaneet parsaa vuoden 2007 lisäksi vuosina 2009, 2011 ja 2012.

Kokeilussa muitakin erikoisuuksia

Kaikkiaan parsaa kasvaa reilun hehtaarin alalla. Parsan lisäksi Päivi ja Anthony ovat kokeilleet muitakin kasveja.

– Parsa on vain yksi, joskin aina tärkein meille, mutta olemme kokeilleet monia eri kasveja tässä. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä meillä on koeviljelyä menossa väinönputkella, huhtasienellä ja kaskinauriilla. Tämä koetoiminta tulee tästä varmasti laajenemaan ja sieltä valikoidaan sieltä ne helmet jatkotuotantoon, kertoo Päivi Picken pariskunnan tulevaisuudesta.

Parsanviljely ei tässä vaiheessa vielä ole riittävän suurta, että pariskunta saisi toimeentulonsa siitä. Päivi tekee varsinaisena työnään Rovaniemellä konsulttitöitä kaivosalan yrityksessä. Anthony taas toimii matkaoppaana rovaniemeläisessä ohjelmapalveluyrityksessä.

Haikarapari hoitaa jo ainakin kahta poikasta. Ensimmäinen poikanen kuoriutui juhannuksena ja toinen sunnuntaina. Poikaset pysyttelevät pääosin piilossa, mutta haikarakameran kuvassa ne ovat näyttäytyneet.

Koskella uskotaan, että kolmaskin poikanen näkee vielä päivänvalon. Samalla, kun emo suojelee poikasia sateelta ja koleudelta, perheen isä kantaa pesään ruohoa ja risuja sekä ruokaa.

Tuhannet lintuharrastajat ovat jo käyneet katsomassa tolpan nokkaan rakennettua pesää ja sen elämää. Toimittaja Lassi Lähteenmäki tapasi paikalliset lintuharrastajat Lauri Laukkasen ja Jaakko Laakkion pesällä.

Laukkanen uskoo, että monille tulee lintuperhettä ikävä, kun se kesän päätteeksi matkustaa etelän lämpöön Afrikan maisemiin.

Satakunnassa virtaava Eurajoki on värjäytynyt Eurassa punaruskeaksi. Eurajoen kuntoa tarkkailevan Eurajoki-työryhmän tiedottaja Samuli Seppälä sanoo, että sunnuntaina havaittu värimuutos on poikkeuksellinen.

– Yleensä joki on sateiden jälkeen vaaleanruskea. Nyt joki on Eurassa tummanruskean tiilen väristä. Olemme olleet Ely-keskukseen yhteydessä, mutta sieltä ei vielä osattu sanoa, mistä värimuutos johtuu, Seppälä sanoo.

Seppälä kertoo Ely-keskuksen todenneen, että joen värjääntyminen ei tällä kertaa johtuisi jätevedenpuhdistamo JVP-Euran ongelmista.

Eurajoki on viime vuosina joutunut muun muassa käyttökieltoon jätevedenpuhdistamon päästöjen takia. Ongelmat johtuvat muun muassa puhdistamon riittämättömästä kapasiteetista.

Yle ei onnistunut tavoittamaan Ely-keskusta kommentoimaan asiaa.

Elias Lönnrot on tunnettu parhaiten Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kokoajana, mutta hän oli myös maamme kasvitieteen edelläkävijä. Lönnrot kokosi ensimmäisen suomenkielisen kirjan kasveista, Flora Fennican, joka julkaistiin vuonna 1860. Kirjassaan Lönnrot kertoo kasvien ulkonäön ja kasvupaikkojen lisäksi myös niiden käytöstä.

Tänä päivänä Lönnrotin jalanjäljissä kasvien maailmaan voi tutustua vaikkapa Kajaanissa, missä sijaitsee Elias Lönnrotin yrttimaa. Sinne on valittu paljon sellaisia yrttejä, joita Lönnrot itse käytti aikoinaan lähinnä lääkinnällisessä tarkoituksessa.

– Suunnittelun alkulähtökohtana oli nimenomaan Lönnrotin käyttämät yrtit, mutta on tässä myös yritysnäkökulma. Yrttimaan vieressähän sijaitsee Hotelli Kajaani, joten lähdimme hakemaan myös sitä, että yrttejä voisi hyödyntää heidän keittiössään. Näin asiakkaille voisi tarjota yrttielämystä, yrtit valinnut Kainuun ammattiopiston opettaja Heli Pirinen kertoo.

Kaikilta yrttimaan yrteiltä löytyy jokin vaikutusaine, käytettiinpä kasvia sitten sisäisesti tai ulkoisesti. Kuvagalleriaan on koottu osa Lönnrotin yrttimaan antimista sekä kirjattu, mihin kasvia voi käyttää.

Havainnot yllättävän samankaltaisia

Yrttimaalla kävijöiden iloksi yrteistä on tehty esittelyaineisto, josta löytyy mielenkiintoista tietoa niin yrttimaan vieressä sijaitsevasta Lönnrotin majasta kuin itse yrteistäkin. Muun muassa rohtoraunioyrtistä Lönnrot on lausunut seuraavaa:

Juuri erittäin näljäinen. Kiitetään hyväksi vatsatautua ja rakkovikoja parantamaan, sekä ihmisten että eläinten kohtauksissa. Voiteena nahkoille pitää ne kauvan pehmeinä.

Puolestaan koiruohosta kansanrunouden kerääjä havaitsi mielenkiintoisia vaikutuksia, mikäli sitä liotetaan viinassa.

Hyvä vatsanparantava ja matoja surmaava lääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviinaa, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syntihalua korjaamaan kuin myöski horkan keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi. Rihmamadoille on marunaviina niin vastaista, että heittää jäytimisen vähäksi ajaksi. Oluen saattaa maruna väkevämmäksi ja paremmin happanemista kestäväksi.

Elias Lönnrot -seuran puheenjohtajan Lasse Lyytikäisen mukaan Lönnrotin havainnot kasvien vaikutuksista ovat yllättävän samankaltaisia kuin tänä päivänä tiedetyt vaikutukset.

Otteet Elias Lönnrotin havainnoista ja gallerian kuvien kuvatekstit on otettu Elias Lönnrotin yrttimaan esittelyoppaasta, jonka on koonnut Heli Pirinen.

Kun supikoira juoksee yllättäen auton eteen, tekee ensimmäisenä mieli painaa jarrut pohjaan tai tehdä nopea väistöliike. Jos takapuskurissa läähättää toinen auto tai vastaantulevien kaistalla on ruuhkaa, saattaa seurauksena olla peltikolari.

Tilanne onkin arvioitava tilanteen mukaan, sanoo ylikonstaapeli Jani Ursin Mikkelin poliisiasemalta.

– Riippuu eläimen koosta, omasta ajoneuvosta ja olosuhteista, että kannattaako väistää ojan puolelle. Ehkä oravaa ei kannata aina väistää, mutta hirvi on jo toinen juttu. Todennäköisesti tulee enemmän vahinkoa, jos törmää hirveen.

Rauhallisella mökkitiellä voi antaa vaikka päästäisen ylittää tien rauhassa, mutta moottoritiellä 120 kilometrin tuntinopeudessa mahdollisuudet eivät ole samat. Joissain paikoissa kaiteet estävät väistämisen, mutta moottoriteiden varsilla on myös laajoja pientareita, joille on turvallista väistää pientäkin eläintä. Paikka ja olosuhteet on siis arvioitava tässäkin tapauksessa.

Jos eläimen väistäminen aiheuttaa kolarin toisen auton tai autojen kanssa, vaatii tilanne usein poliisitutkintaa.

– Jos eläimeenkin on osuttu, niin varsinaista syyllistä ei välttämättä löydy. Kaikki on aina yksittäistapauksia, ja viime kädessähän poliisi tutkii, että löytyykö siihen muutakin syyllistä kuin eläin. Millaiset tilannenopeudet siellä on esimerkiksi ollut, ylikonstaapeli Ursin sanoo.

Lain edessä hirvi ja orava ovat samalla viivalla

Orava juoksee auton alle niin vikkelästi, että autoilijalla kestää muutama sekunti tajuta, mitä juuri tapahtui. Olo on epätodellinen: onnistuiko eläin pakenemaan renkaiden välistä vai osuiko se kenties pyörään? Moni jatkaa matkaa hieman pöllämystyneenä, eikä ymmärrä pysähtyä tarkastamaan, kävikö oravalle vahinkoa.

Eläinsuojelulaki kuitenkin velvoittaa avuttomassa tilanteessa olevan eläimen kärsimysten lopettamista, ja se koskee niin hirveä kuin oravaa.

– Vähintä olisi se, että jos ei pysty eläintä itse lopettamaan, niin ilmoittaisi siitä hätäkeskuksen kautta poliisille. Jos se jää tienpenkalle potkimaan, niin poliisi käy sen tarvittaessa lopettamassa, ylikonstaapeli Ursin sanoo.

Toisinaan soittoja tulee pienistäkin eläimistä, kun autoilijalla ei ole konstia lopettaa esimerkiksi jänistä.

– Välillä tuntuu, että varis on jo liian hankala lopettavaksi. Poliisi saattaa olla pitkänkin matkan päässä, mutta toki homma käydään hoitamassa, kun siihen on mahdollisuus. Välillä tuntuu, ettei ihmisillä ole maalaisjärki mukana hommassa, pohtii Ursin.

Herkkätunteinen yliajaja voi terästää itseään sillä ajatuksella, että haja-asutusalueella poliisin tuloon saattaa kestää hyvinkin yli tunti. Napakka isku variksen takaraivoon säästäisi linnun kärsimästä tuon ajan.

Isojen eläinten lopettaminen kannattaa kuitenkin jättää ammattilaisten vastuulle, jos ei satu itse olemaan hirvimetsällä oleva metsästäjä.

– Poliisilla on nykyisin suurena apuna suurriistavirka-apu, että he siellä ovat aika usein lopettamassa. Usein tarvitaan koiria loukkaantuneen eläimen jäljittämiseen. Kymmeniä eläimiä vuodessa he Etelä-Savossakin lopettavat.

Suurriistavirka-avun tavallisimpia tehtäviä on juuri kolareissa loukkaantuneiden hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen jäljestäminen.

Loukkaantunut kotieläin on mahdollista toimittaa hoitoon

Tiellä ja tienpenkoilla näkyy usein hiiriä, pikkulintuja ja jäniksiä. Miten usein autoilijat pysähtyvät ja hoitavat töytäisemänsä tai yliajamansa eläimet pois päiviltä? Tilastoja ei ole, sillä kukaan ei kierrä teiden varsilla tutkimassa, onko orava tai jänis kuollut heti auton töytäisystä, kitumalla vai onko se lopetettu oikeaoppisesti jälkikäteen.

Eniten ilmoituksia tehdään ylikonstaapeli Ursinin mukaan hirvistä, peuroista ja kauriista. Etelä-Savossa autojen alle jää lisäksi hiiriä, pikkulintuja, supikoiria, mäyriä ja kettuja. Silloin tällöin auto töytäisee myös karhua tai villisikaa.

– Jos on epäilys, että siellä on karhu, villisika tai kenties susi, niin sinne ei välttämättä ole syytä mennä. Jos matka ei voi jatkua, niin kannattaa odotella autossa lisäohjeita ja apua.

Villieläinten suhteen ohjeet ovat siis yksinkertaiset: lopeta itse tai hanki apua hätäkeskuksen kautta. Kotieläimet ovat toinen juttu.

– Jos koiria jää alle, niin en suosittele menemään oikopäätä itse lopettamaan. Siellä saattaa olla hyvin arvokkaitakin koiria ja vakuutuksia kunnossa. Silloin pitää pyrkiä toisenlaiseen ratkaisuun. Omistaja pyritään löytämään ja hän tekee ratkaisuja, ohjeistaa Ursin.

Kesäkukkien kauppa on käynyt hieman tavallista hitaammin viileän, sateisen ja tuulisen alkukesän aikana. Moni kuluttaja on vielä odottanut lämpimämpiä kelejä.

– Moni on siirtänyt sitä, että koska uskaltaisi laittaa. Osa on odottanut, että nousee mittarilukemat yli kahdenkymmenen, sanoo Kukka Ossen Seinäjoen myyntipisteessä myyvä Paula Vartio-Ojanen.

– Osa asiakkaista on sanonut, että käy vain katsomassa ja ostaa myöhemmin. Mutta kyllä pihoja on laitettu oli sää mikä hyvänsä, sanoo puolestaan Paula Järvenpää Lakeuden Vihertaimistolta.

Vartio-Ojanen myöntää, että ihan turhaan eivät kuluttajat ole olleet varovaisia.

– On ollut niin repiviä tuulia, että jotkut kasvit on voineetkin kärsiä siitä, kun tuuli riuhtoo. Myöskään kovat sateet eivät ole olleet hyväksi kaikille, sanoo Vartio-Ojanen.

Myös kotimaiset kukat myöhässä

Nyt näyttää siltä, että kesäkukkien sesonki tulee jatkumaan tavallista pidempään. Kasvukausi on käynnistynyt tavallista hitaammin ja se on tarkoittanut myös sitä, että joidenkin kotimaisten kesäkukkien toimittaminen on viivästynyt.

– Monena vuonna on saatu jo kolme viikkoa sitten sellaisia kasveja, jotka nyt vasta tulivat kauppaan. Kasvit eivät ole valmistuneet, eivätkä nuput auenneet, sanoo Vartio-Ojanen.

Kesäkukkia saa vielä heinäkuullakin, sillä moni puutarhamyymälä pitää kesäkukat myynnissä koko heinäkuun. Ja jos ne pidetään kunnossa myymälässä, laatu ei huonone, vaikka ostoa lykkäisikin.

– Jos taimia on hoidettu hyvin siellä, mistä ne ostetaan, niin ne pysyvät hyvinä, vakuuttaa Paula Järvenpää Lakeuden vihertaimistolta.

Suurina parvina kaupunkialueilla aikaansa viettävät lokit eivät suinkaan vaan ota rennosti.

– Tänä vuonna on ihan ilmeinen pesimisongelma. Vedennousun ja Lyyli-myrskyn myötä monet aloitetut lokinpesinnät Oulujärvellä meni pieleen. Monien lajien pesinnät on mennyt vähän pieleen. Jos niitä jää pesimättömiksi, niin ne saattavat jonkin aikaa seikkailla isoinakin parvina kaupunkialueella, tai mistä ne nyt vaan ruokaa löytävät, biologi Vesa Hyyryläinen kertoo.

Nirsoja siivekkäät eivät missään nimessä ole.

– Lokit syövät kaikkea mahdollista mitä esimerkiksi joen rannassa on, aika mielellään ne syö kastematoja, mutta myöskin ihmisen jättämiä jätteitä. Kuvitellaan, että on viikonlopun ilta ja sinne jää vähän nakin paloja tai hamppareita – lokit ovat kyllä kaikkiruokaisia, kyllä ne syövät ne.

– Lehtokotilot maistuvat lokille ehdottomasti, ilman muuta.

Vaikka ihmisten ruokajätteet lokeille maistuvatkin, ei grillaajan tarvitse odottaa pihapiiriin siivekkäitä vierailijoita.

– Suhtaudun epäilevästi, ei ne välttämättä tule. Niin, tai jos on raakaa lihaa jossain ja sitä heitellään, voivat ne sitten tulla. Kalaan ne on ihan hulluina. Jos on pihassa kalanperkeitä, niin lokkitiedotus menee kyllä eteen päin ja pian ne ovat pihassa.

Linnut aktiivisimpia loma-aikaan

Ihmiset saattavat kevään aikaan kokea lokkeja olevan runsaitakin määriä. Syy on ilmeinen.

– Ylenssä tuossa alkukeväästä tulee lokkihysteria. Minun mielestäni kannattaisi hankkia tietoa, sillä lokkien rytmi on suurinpiirtein seuraavanlainen: kesäkuun alussa ne menevät munimaan pesillensä. Kesäkuun aikana näkyy koko kehitys, on haudonnat ja kuoriutumiset. Itseasiassa jo nyt on kuoriutuneita poikasia. Heinäkuun puolessa välissä paikat hiljenevät.

– Siinä tulee yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa siksikin, että lintujen aktiivisin aika sattuu siihen lomakauteen, Hyyryläinen jatkaa.

Lokit voivat näyttää nekin lomailevilta kököttäessään parvineen esimerkiksi Kajaanin Renforsin rannassa, tai jollain muulla aukealla. Lomailu on kuitenkin lokin elämästä kaukana. Jokaiselle tuttu lintulaji saattaa lentää pitkiäkin matkoja.

– Ne ovat totisessa työssä, kun ne hoitavat tämän lisääntymisen. Päivässä lokki lentää useita kymmeniä kilometrejä. Ne ovat taitavia lentäjiä ja osaavat käyttää tuulet hyödykseen.

"Olen parina kesänä tehnyt rikosilmoituksenkin"

Hyyryläisen mainitsema lokkihysteria on parhaimmillaan merenrantakaupungeissa, kuten Helsingissä. Ongelmana mies ei itse lintuja pidä.

– Joku käy kerran kesässä torilla ja viipyy vartin verran ja juuri sillä kertaa lokki vie pullapalan siitä pöydältä. Onko se nyt niin iso ongelma ollenkaan? Minun mielestä ihmiset liiottelee näillä ongelmilla.

Biologia lintuviha ihmetyttää.

– Olen parina kesänä tehnyt rikosilmoituksenkin siitä, että kun on lokin pesintävaiheen alussa ruvettu estämään pesimistä. Se on rikos, Hyyryläinen sanoo topakasti.

– Niiden pesimärauhaa ei saa häiritä. En ymmärrä miksi luonnonääniä ei saisi kuulua. Kesämökkiläisiä inhottaa jos lokki paskantaa pari kertaa veneen kannelle. Mitä sitten? Luuta käteen ja siitä saa kuntoilua.

Vaikka lokit suurena parvena jossain majailisivat tai illastaisivat, on niiden määrä tosiasiassa laskussa.

– Kokonaismäärä on pudonnut, siitä ollaan huolissaan. Mutta jos pesintä Oulujärvellä epäonnistuu, niin on silti todennäköistä, että ne tulevat ensi vuonna uudelleen yrittämään.

Ongelmaksi linnut voivat koitua esimerkiksi torikauppiaille. Sen Hyyryläinen ymmärtää, mutta kokee asian itse toisin.

– Se on kiusallista jos niitä on sadoittain. Minulla on itselläni vaatteissa linnunpaskaa, mutta mitä sitten? Vesi on paskan lääke.

Muiden metsämarjojen tapaan myös hillan kukinta on 6-8 päivää myöhässä tavanomaisesta, Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Kauko Salon sanoo. Avosoilla sateet ja tuulet ovat tiputtaneet hillan kukkien terälehdet maahan.

– Toinen asia mikä vaikuttaa on, että kovilla tuulilla ja hyvin sateisilla säillä pölyttäjät eivät lennä, Kauko Salo kertoo.

Salon mukaan myöhäinen kukinta voi olla myös eduksi hillasadolle, koska hallaöiden todennäköisyys on pienempi. 

– Näkisin, että ei tämä vielä niin vakava asia ole. Pölytystoimintaa on tapahtunut ja hillaa tänä vuonna saadaan.

Suojaisilla suoalueilla hyvin kukkia

Hillankukkia on ollut jo viime viikolla aurinkoisemmilla soiden reuna-alueilla.

– Paljon on kukkia vielä tulossakin. Jos sää tästä nyt paranee, niin se auttaa kyllä tilannetta, Kauko Salo sanoo.

Hilla ei tarvitse kypsyäkseen hellettä, mutta tavanomaista kesäsäätä, kuten auringonpaistetta hilla tarvitsee.

– Kovat tuulet ja rankat sateet tai raekuurot, niitä (hilla) ei kyllä enää kaipaisi.

Korjattu klo 7.37 Metsäntutkimuslaitos Luonnonvarakeskukseksi

Suomen Metsäkeskuksen mukaan ainoa keino rajoittaa kirjanpainaja-kuoriaisten tekemiä metsätuhoja on pitämällä hyvää huolta metsistä. Harvalta metsänomistajalta kuitenkaan enää liikenee aikaa saati kalustoa tuholaisille alttiiden kuusimetsien hoitamiseksi.

– Metsänomistusolosuhteet ovat muuttuneet yhä kaupunkilaisempaan suuntaan. En minä tästä kaupunkilaisia lähtisi syyttämään saati maalaisia, sanoo metsän- ja luonnonhoidon erityisasiantuntija Hannu Heikkilä Suomen Metsäkeskuksesta.

– Takavuosikymmeninä metsänomistajat asuivat tiloillaan. Ilmeisesti maatalouden harjoittaminen on tullut hektisemmäksi. On kyse kertakaikkiaan ajankäytön suuntaamisesta, hän lisää.

Tänä kesänä kirjanpainajaparvien pelätään aiheuttavan laajoja tuhoja etenkin Kaakkois-Suomessa. Kaarnaa syövät kirjanpainajat voivat aiheuttaa merkittäviä metsätaloudellisia tappioita kuusimetsille.

– Kun noin 2 000–4 000 kirjanpainajayksilöä iskee samaan runkoon, niin kuusi ei enää pihkallaan pysty niitä torjumaan, vaan edessä on kuusen kuivuminen, sanoo Heikkilä.

Runsaasti tuulen kaatamia kuusia

Metsäkeskuksesta kerrotaan, että kirjanpainajakannat ovat olleet aiempaa suurempia vuodesta 2006 lähtien. Kannat kääntyivät kasvuun ensin Kaakkois-Suomessa ja levisivät sieltä Etelä- ja Keski-Suomeen.

Lämmin sää lisää riskiä kirjapainaja-kuoriaisten tekemille tuhoille. Tuholaiset lisääntyvät etenkin tuulen kaatamissa vaurioituneissa kuusipuissa.

– Ainoa keino rajoittaa tuhoja on pitää varttuneet kuusikkonsa terveinä ja elinvoimaisina lähinnä hakkuiden avuilla. Jos tuho iskee laajemmassa mitassa, niin muuta keinoa ei ole kuin katkaisuhoito eli kuuset pinoon ja pois metsästä, toteaa Heikkilä.

Metsätuholaki edellyttää, että vaurioituneet havupuut pitää poistaa metsästä, jos niiden määrä ylittää 10 kuutiometriä hehtaarilla.

Kirjanpainajakannalle alttiit alueet löydät kartalta Suomen Metsäkeskuksen sivuilta.

Ilmatieteenlaitoksen meteorologi Pauli Jokinen kertoo, että puuskaisen tuulen päiviä on kevään ja alkukesän aikana ollut runsaasti. Ulkonaliikkuja huomaa helposti juuri puuskaisen, yli 14 metriä sekunnissa, puhaltavan tuulen. Se myös tekee eniten tuulituhoja.

– Alkukesä on Suomessa ollut yleensä korkeapainevoittoinen. Silloin tuulet ovat heikompia ja sademäärät vähäisempiä. Nyt matalapaineet ovat tuoneet sateita ja tuulia.

Matalapaineet saavat energiansa etelän ja pohjoisen välisistä lämpötilaeroista. Heinäkuuta kohti mentäessä lämpötilaerot tasoittuvat. Siksi juhannuksen tienoilla tai heinäkuun alkaessa lämmin ja heikkotuulinen ilma yleistyy.

Elokuun alkuviikoilla sää pysyy vielä lämpimänä Suomessa. Vähitellen auringonpaiste vähenee Jäämeren tienoilla ja ilma viilenee siellä. Pohjoisen ja etelän väliset lämpötilaerot alkavat kasvaa ja tuulet voimistuvat syyskuussa.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on julkaissut päivityksen sukupuuttoa kohti luisuvista eläin- ja kasvilajeista. Niin sanotulla punaisella listalla ei ole uusia lajeja, mutta monien jo aiemmin vaarantuneiden tilanne on heikentynyt entisestään.

IUCN:n seuraamista lähes 80 000 eläin- ja kasvilajista miltei 23 000 on sukupuuton uhkaamia. Sitten edellisen päivityksen 14 on siirtynyt kriittisesti vaarantuneiden – mahdollisesti jo hävinneiden – lajien joukkoon. Tällaisia ovat muun muassa kymmenen lajia Madagaskarille ainutlaatuisia orkideoita.

Punaisen listan laadintaa johtavan Craig Hilton-Taylorin mukaan minkään lajin ei voitu varmasti julistaa kuolleen sukupuuttoon, koska sen vahvistaminen on äärimmäisen hankalaa. Negatiivisten todisteiden kerääminen vie aikaa, hän sanoo.

Länsi-Afrikan leijonat hyvin ahtaalla

Liikametsästys ja elinympäristön supistuminen ihmisen vallatessa lisää asuin- ja viljelyalaa ovat pääsyyt yhä useampiien eläin- ja kasvilajien pahoinvointin.

Leijonat kuuluvat kaikkialla elinalueillaan riskialttiiden lajien joukkoon. Länsi-Afrikassa ne ovat kriittisesti vaarantuneita, koska niitä salametsästetään ja niiden riista on käynyt vähiin. Myös leijonan perinteisesti vahvoilla alueilla Itä-Afrikassa tilanne käy nopeasti yhä huonommaksi, IUCN varoittaa.

Järjestö mainitsee erityisinä huolina myös Keski-Afrikassa elävän äärimmäisen aran afrikankultakissan sekä uudenseelanninmerileijonan. Sen kohtaloksi on koitumassa ihmisten harrastama ylikalastus. Lisääntynyt turismi ja ihmisten uskonnolliset riitit puolestaan ovat tekemässä lopun kahdesta rapulajista, joiden ainoa asuinpaikka on yksi luola Balin saarella.

Merikarhu toipui kahdesti sukupuuton reunalta

Toiveita herättävä uutinen sen sijaan on Iberian niemimaalla elävän pantteri-ilveksen kannan toipuminen vuonna 2002 lasketuista 52 aikuisesta yksilöstä kymmenessä vuodessa 156:een. Apuina olivat ilvesten riistan eli kanien kannan kasvattaminen, salametsästyksen kitkeminen ja lisääntymisohjelma.

Niinpä pantteri-ilves on nyt päässyt IUCN:n punaisella listalla kriittisesti vaarantuneiden lajien joukosta uhanalaisten joukkoon.

Suojelutoimilla pelastetuksi voidaan jo kutsua gaudalupenmerikarhua. 1800-luvun lopussa ja toistamiseen 1900-luvun alussa sukupuuttoon kuolleeksi julistetun lajin edustajia on nyt noin 20 000. Sekin tosin on alle kymmenesosa kannasta, joka eleli Kalifornian rannikolla ja Guadalupen saarilla ennen kuin ihminen alkoi himoita guadalupenmerikarhun turkkia omaksi luksuksekseen, IUCN muistuttaa.

Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos hoiti maanantaina erikoista tehtävää. Naantalin Rymättylän Särkänsalmen siillan kupeessa oli pintaan noussut, ammuttu hylje.

Veneilijä havaitsi kuolleen hylkeen juhannuspäivänä. Hylje hinattiin sillan pieleen ja jätettiin odottamaan arkipäivän kuljetusta. Päivystävä palomestari Reijo Salminen kertoo, että hylkeen vinssaamisessa paloautoon oli kova työ.

– Oli se selvästikin ollut kuolleena pitkään. Haju oli sen mukainen, sanoo Salminen.

Palomiehet kuljettivat hylkeen Turkuun Topinojan jätteenkäsittelylaitokseen.

– Käsittelymaksua meni 300 euroa. Sillä rahalla saisi palomiehille monta villasukkaa, vitsailee Salminen.

Pelastuslaitoksen mukaan hylkeitä joudutaan korjaamaan useita vuodessa. Lisäksi palomiehet siivoavat muuta suurriistaa, mikäli eläimet ovat liian lähellä asutusta tai esimerkiksi uimarantojen vieressä.

Ammuttu harmaahylje on vaikea saada kiinni

Kalataloussuunnittelija Timo Saarinen Airiston-Velkuan kalastusalueelta kertoo, että ammutun hylkeen kiinnisaaminen on vaativa tehtävä.

– Hylje tuppaa uppoamaan nopeasti. Sitä on todella vaikea saada kiinni ennen kuin se painuu pohjaan, sanoo Saarinen.

Saarisen mukaan jokaisesta ammutusta hylkeestä tulee tehdä ilmoitus riistapiiriin.

Saarisen mukaan perinteisiä metsästyskeinoja, kuten jäältä pyyntiä, ei enää voi käyttää hylkeiden metsästykseen. Metsästysaika alkaa vasta huhtikuun 16. päivä jatkuen joulukuun loppuun.

– Pyydyksillä tavattavien hallien ampuminen keinuvasta veneestä on hankalaa ja ammutun hylkeen painuminen pohjaan estää sen taloudellisen hyödyntämisen, kertoo Saarinen.

Kiintiöstä jää metsästämättä yli 200

Harmaahyljettä eli hallia voidaan metsästysaikana saalistaa maa- ja metsätalousministeriön asettaman alueellisen kiintiön rajoissa. Kiintiö on tällä hetkellä Lounais-Suomessa 273 yksilöä. Hallia metsästetään huhtikuun 16. päivästä joulukuun loppuun asti.

– Nyt kausi on lopuillaan ja kiintiötä on jäljellä vieläkin noin 230 yksilöä, kertoo Varsinais-Suomen riistasuunnittelija Jörgen Hermansson.

Alkuvuoden aikana harmaahylkeitä on Hermanssonin mukaan metsästetty noin 20 kappaletta.

– Osa kalastajista ampuu hylkeitä suojellakseen pyydyksiään ja turvatakseen elinkeinonsa. Kyllähän tavoitteena on se, että ammutut eläimet saataisiin heti talteen. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, sanoo Hermansson.

Hermansson kertoo, että kehitteillä on myös pyydyksiä, joilla hylkeitä voitaisiin pyydystää elävänä.

Myrskyn jälkeen arboristi Tommi Kålan puhelin soi aina ahkerasti, kun ihmiset kysyvät puiden kaatamisesta. Myrskytuulen riepottelu herättää huolen puun kunnosta ja turvallisuudesta, mutta moni haluaa myös syyn tiettyjen puiden kaatamiseen.

– Puita, jotka oikeasti pitäisi kaataa, on varmaan viisi sadasta. Yleensä syy on joku ihan muu, roskaaminen tai auringon edessä oleminen, Kåla kertoo.

Puun kuntoon vaikuttaa moni asia. Kuntoa arvioitaessa ensimmäisenä tarkastellaan yleisilmettä.

– Minkä kokoiset ja väriset lehdet puulla on ja miten paljon niitä on. Harvat ja huonokuntoiset lehdet ovat huolestuttava merkki. Toisaalta tällä hetkellä lehtien homepilkut voivat johtua sateisesta kesästä, Kåla neuvoo.

Pakkanen aiheuttaa halkeamia

Kuntoa tutkitaan myös rungon pinnasta, esimerkiksi halkeamista, käävistä, sienistä ja kolhuista.

– Halkeamat eivät välttämättä ole huolestuttavia. Ne ovat tyypillisiä koivuille, koska niissä on paljon vettä ja mahlaa. Halkeama voi johtua esimerkiksi pakkasesta.

Puuhun pesiytyneet käävät taas voivat olla vaarallisia.

– Käävät kertovat paljon puun kunnosta. Kun kääpä kasvaa tiettyyn kokoon, puu alkaa olla vaarallinen lahoamisen vuoksi, Kåla kertoo.

Tilannetta voi tutkia lahonetsintälaitteella, nykyisin myös ultraäänilaitteella.

Usein myrsky kaataa juuri huonokuntoiset, lahot puut. Toisaalta lehtien harventuminen vähentää tuulen tarttumista puuhun. Yhden puun kaatuminen ei vältämättä kerro mitään sen vieressä olevien puiden kunnosta.

– Se riippuu siitä, onko puilla sama juuri. Jos ei, viereinen voi olla aivan hyvässä kunnossa.

Manner-Suomen ensimmäinen tulipolte-kasvitautilöydös tehtiin hämäläisessä taimimyymälässä. Aiemmin vaarallista kasvitautia on löydetty Ahvenmaalta. Tautia löydettiin virolaista alkuperää olevista päärynäpuun taimista, Pepi-nimisestä lajikkeesta.

Taimien toimittaja on Maisematukku Oy.

Samaa kasvierää on toimitettu Suomessa 58:aan toimipisteeseen, joista 11 on Hämeessä. Puut pyydetään toimittamaan takaisin ostopaikkaan.  

Tulipolte on bakteeritauti. Sen tärkeimpiä isäntäkasveja Suomessa ovat erityisesti hedelmäkasvit, muun muassa omena- ja päärynäpuut, pihlajat ja ruusukvittenit. Se ei ole vaarallinen ihmisille tai eläimille, mutta sen leviämisen estämiseksi ei ole muuta keinoa kuin kasvien hävittäminen.

Eviran sivuilla luetellaan tulipoltteen tyypillisimpiä tunnusmerkkejä.

Eurajoen veden värimuutosten syy on todennäköisesti selvinnyt. Ely-keskuksen erikoisasiantuntija Harri Helminen kertoo, että värimuutos aiheutuu todennäköisesti maa-aineksesta, jota juhannuksen runsaat sateet ovat huuhtoneet jokeen.

– Vuojoen kartanon kohdalla joessa on mittauspiste, jossa on tällä hetkellä kaksin–kolminkertaiset määrät fosforia ja kiintoainetta normaaliin verrattuna, Helminen sanoo.

Helmisen mukaan pitoisuudet eivät sulje pois, että jokeen olisi voinut päästä aineita myös esimerkiksi teollisuuslaitoksista. Ely-keskuksen tiedossa ei kuitenkaan ole päästöjä mistään Eurajoen varren laitoksista.

Värimuutos valuu mereen

Paikalliset asukkaat ovat hämmästelleet joen värin muuttumista punaruskeaksi, sillä kiintoaine on heidän mukaansa normaalisti muuttanut veden väriä vaaleanruskeaksi.

– Väriin vaikuttaa monta tekijää. En osaa ihan tarkkaan sanoa, miksi väri on muuttunut nyt punaruskeaksi, Helminen sanoo.

Helmisen mukaan alkukesällä voimakkaat sateet aiheuttavat enemmän pintavaluntaa pelloilta kuin myöhemmin kesällä tulevat sateet. Syynä on kasvipeitteen vähäisyys.

Ely-keskuksen arvion mukaan värimuutos liikkuu merta kohti ja saavuttaa meren lähipäivinä.

Kasvukausi on myös Hämeessä pari viikkoa jäljessä keskimääräisestä. Myös lämpösumma on jäänyt tavanomaisesta.

Erityisesti kasvimaalle kylvetyt vihennekset ja juurekset sekä kesäkukat kärsivät alkukesän viileistä säistä.

Pro Agrian mukaan varhaisvihannesviljelmillä on korjattu ensimmäisiä eriä kaaleista, nippusipulista ja –porkkanasta sekä keräsalaatista, mutta viileiden säiden vuoksi satoa on valmistunut verkkaisesti. Samanlainen kokemus on Etelä-Hämeen Marttojen toiminnanjohtaja, puutarhaneuvoja Arja Pehkosella.

– Erityisesti se lämmön puute alkaa puutarhassa nyt näkyä. Jos kasvimaata ja kesäkukkia katselee, niin kyllä paremmaltakin voisi näyttää. Aika kituliasta on kasvu! puuskahtaa Pehkonen.

Kasvustot tarvitsevat nyt lämpöä, muuten riskinä on sadonkorjuukauden venyminen pitkälle syksyyn, mikä taas lisää sadon laatuongelmia.

Sateet ovat sopineet monivuotisille kasveille

Jos kasvimaalla onkin kituliasta, puiden ja pensaiden vuosikasvustot saattavat sen sijaan olla varsin pitkiä. Liiallinen kosteus ei kuitenkaan sovi monivuotisillekaan kasveille, sillä taudit viihtyvät märässä.

– Perennat ja pensaat voivat nyt aika hyvin. Ne yleensäkin ovat kestävämpiä, koska ovat monivuotisia kasveja ja jo juurtuneet hyvin maahan. Mutta, jos on liikaa kosteutta, ilman aurinkoisia päiviä välillä, niin jossain vaiheessa se rupeaa tauteina ja tuholaisina näkymään, ennakoi Pehkonen.

Harso auttaa moneen vaivaan

Usein kotipuutarhurit ottavat hallaharson viljelmiensä päältä liian aikaisin pois. Rumasti retkottava ja kuraantunutkin harso sattuu pihaturaajan silmään. Puutarhaneuvoja opastaa rakastamaan harsoa ja asettelemaan sitä sateiden jälkeen ilmavasti.

– Kyllä harso lämpöä kasvimaalla lisää. Sitten kun sataa, pitää muistaa, että harso ei saisi mennä niihin kasveihin kiinni, muistuttaa Pehkonen.

Kasvimaalla käy ropse ja kopina, kun tuhannet kirpat hyppelevät retiisien lehdillä. Tältä olisi Arja Pehkosen mukaan välyttty, jos harsoa olisi pidetty kasvimalla pidempään.

– Suosittelen harson käyttöä, vaikka se ruma onkin. Harso toimii luontoystävällisenä tuholaisen torjujana. Aika harvassa on sellainen paikka, että pystyy porkkanaakaan kasvattamaan ilman harsoa, tietää Arja Pehkonen.

Kurkku ja tomaattikin kaipaisivat lisää lämpöä

Arja Pehkonen myöntää, että kasvihuonekasveista esimerkiksi tomaatit ja kurkut ovat nekin vielä hyvin pienikokoisia.

– Kasvihuoneessakin kasvua hidastaa kylmyys. Tomaattihan on sellainen kasvi, että n. 20 astetta olisi sille hyvä, sanoo Pehkonen.

Niinikään kurkut ovat jäljessä tavallisesta aikataulustaan. Puutarha-alan ammattilainenkin harmittelee kurkuntaimen pientä kokoa, onneksi kurkku saattaa tehdä huikean kasvupyrähdyksen, jos lämpöaalto iskee.

– Kurkkuhan on sitten hirveän nopeaskasvuinen, kun on sopivassa suhteessä vettä, lämpöä ja valoa. Riippuu ihan tästä loppukesästä, että mikä sitten on kurkkusadon tilanne, pohtii Arja Pehkonen tulevaa saldoa.

Keskellä kesääkin voi vielä kylvää

Kasvimaalle on siis viileän alkukesän aikana saattanut jäädä isoja aukkoja. Kasvit eivät ole itäneet lainkaan tai sitten ne ovat paleltuneet taimivaiheessa. Tässä vaiheesa ei missään nimessä vielä kannata antaa periksi.

– Vielä voi kylvää nopeakasvuisia kasveja, vaikka retiisiä. Ja kun laittaa harson päälle, ei tule kirppaogelmaakaan. Esimerkiksi lehtikaalin taimia voi vielä laittaa. Samoin tilliä ja persiljaa voi kylvää. Kirveli ehtii vielä ihan hyvin ja sitäkin voi kylvää useamman kerran kesässä. Taimikaupoissa ja toreilla on vielä taimia myytävänä tuolla taimikaupoissa ja toreilla, jos omat kylvöt eivät ole lähteneet kasvuun, neuvoo Pehkonen.

EISCAT 3D tutkalla tutkitaan revontulialueen ilmakehää ja lähiavaruutta. Suurtehotutkalla saadaan tietoa yläilmakehästä korkeilla leveysasteilla ja napa-alueilla, missä sekä Auringon aktiivisuuden että alemman ilmakehän vaikutukset ovat suuria.

Kolmiulotteisia kuvia lähiavaruudesta

Uusi suurtehotutka antaa muun muassa jatkuvaa tietoa ilmakehään tulevien hiukkasten aiheuttamasta ylimääräisestä ionisaatiosta sekä ilmakehän tuulista 50-80 kilometrin korkeusalueella.

Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan sijoitettavalla tutkalaitteistolla saadaan tietoa, jonka pohjalta voidaan muodostaa kolmiulotteista kuvaa. Suomessa tutka-asema on tarkoitus rakentaa Karesuvantoon, Ruotsissa Bergforsiin ja Norjassa Skibotteniin.

Tutkimuksen keskeisiä aiheita ovat ilmakehäfysiikka ja sen maapallon laajuiset muutokset sekä avaruus- ja plasmafysiikka sekä meteoroiditutkimus. Tutkaa voidaan käyttää myös avaruusromun kartoitukseen sekä uusien teknologioiden kehittämiseen.

Kansainvälinen suurhanke

Hankkeen kokonaiskustannukset ovat noin 74, 4 miljoonaa euroa. Rahoituksesta on nyt saatu kasaan noin 75 prosenttia.

Suomen Akatemian nyt tekemästä 12,8 miljoonan euron ehdollisesta rahoituspäätöksestä 1,8 miljoonaa euroa on suunnattu Suomeen rakennettavan tutka-aseman perusinfrastruktuuriin. Oulun yliopisto osallistuu siihen 800 000 eurolla.

EISCAT 3D -hanketta koordinoi tieteellinen EISCAT-järjestö, jonka jäsenmaita ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Iso-Britannia, Japani ja Kiina. Liitännäisjäseniä ovat Venäjä, Ranska ja Ukraina.

Suomesta mukana on Oulun yliopiston lisäksi Ilmatieteen laitos, Tieteen tietotekniikan keskus CSC, Helsingin yliopisto, Aalto yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Maanmittauslaitos.

Lupa kalatien rakentamiseen on saatuPohjois-Suomen aluehallintovirastolta viime vuoden marraskuussa. Kalatien valmistelut ja pintojen kaivuutyöt tehtiin jo viime vuoden lopulla.

Kalatien altaiden ja kallioleikkauksien rakennustyöt pyritään aloittamaan kuluvan viikon aikana. Kalatien on määrä valmistua syksyllä.

Auttin kalatie maksaa noin 180 000 euroa. Lapin Ely-keskus ja Kemijoki Oy rahoittavat varsinaisen rakentamistyön, joka on noin kaksi kolmasosaa kokonaiskustannuksista. Jäljelle jäävistä kustannuksista vastaa kalatien rakennuttaja Auttin kalaveden osuuskunta.

Auttijoen kalastusmahdollisuuksia paremmaksi

Kalatien kokonaispituus on noin 160 metriä ja nousukorkeus noin neljä metriä. Kalatien ylläpäässä on seitsemän allasta joiden välinen nousukorkeus on 18 senttiä. Alaosassa on useita lampimaisia altaita sekä kivillä ja soralla tehtyä koskimaista aluetta.

Kalatie mahdollistaa kalojen nousemisen Pirttikosken maisema-altaaseen sekä Auttijokeen Vanttauksen ja Pirttikosken voimalaitoksien väliseltä Kemijoelta. Kalatien on tarkoitus sopia kaikille joessa liikkuville vaelluskaloille.

- Tämä on nyt mitoitettu sillä tavalla, että mätisiioista lähtien kaikki kalat pääsevät tästä kulkemaan. Tietenkin me toivomme ja tiedämme, että harjukset ja lohikalat kulkevat siitä. Ne ovat meidän päätavoitteena, kertoo Auttin kalaveden osuuskunnan puheenjohtaja Timo Harju-Autti.

Lisäksi kalatien on tarkoitus antaa tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia kalateiden rakentamisesta.

Lisää Auttin kylän houkuttelevuutta

Auttin kylä on yksi Kemijokivarren keskeisistä maalaiskylistä. kalatien avulla haetaan myös Auttin kylään lisää matkailullista arvoa. Alueen komeita maisemia hyödynnetään matkailun kehittämisessä sekä kylälle ominaisia elinkeinoja joita ovat palvelu- ja matkailualan yrittäminen.

Seurat ja yhdistykset toimivat myös aktiivisesti mukana kehittämistyössä sekä virkistystoiminnassa. Kalastusmahdollisuuksien parantumisen toivotaan lisäävän kylän kiinnostavuutta.

- Toiveena on, että saataisiin ihmiset tänne pysähtymään ja katsomaan kalatietä. Meidän mielestä tästä tulee aika näyttävä tehty vesimaisema kun me saamme tämän kalatien istumaan tähän luontoon, kehuu Auttin kalaveden osuuskunnan puheenjohtaja Timo Harju-Autti.

– Luontojärjestöillä oli sellainen käsitys, että luonnonvarasuunnittelu on metsien suojelun väline, niinhän ei ole. Me toteutamme omistajien tekemiä päätöksiä, eli sitä mitä valtio päättää. Emme voi muuttaa annettuja maan käyttöpäätöksiä, sanoo Metsähallituksen Kainuun ja Pohjanmaan aluejohtaja Arto Tolonen.

– Minusta tässä koko ajan liioitellaan luontojärjestöjen roolia ja heidän kritiikkiään. Tässä on ollut paljon sellaisiakin toimijoita, jotka ovat olleet tyytyväisiä.

Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa ei ilmene Tolosen mitään isompia muutoksia menneisiin vuosiin.

– Hakkuumäärät nousevat jonkin verran kasvatushakkuiden lisääntyessä.

Aluejohtaja Arto Tolonen korostaa samaa kuin Metsähallituksen tiedote. Luonnonvarasuunnittelu on Metsähallituksen maa- ja vesialueiden käytön pitkän aikavälin suunnittelua.

– Meidän hakkuumäärien varaan ei voi sellutehtaita rakentaa. Hakkuureservit ovat yksityismetsissä. Olemme hakanneet suunnitelmallisesti ja maltillisesti.

Metsähallituksen mukaan retkeilypalveluita kehitetään ja palveluita kohdennetaan vastaamaan entistä tehokkaammin kysyntää.

– Joudumme joiltain alueilta purkamaan retkeilyrakenteita ja joillekin alueille lisäämään niitä, tällainen kohde on esimerkiksi Hossa, sanoo Arto Tolonen.

Kainuun uusi luonnonvarasuunnitelma vuosille 2015–2020 vahvistettiin Metsähallituksen johtoryhmässä 17. kesäkuuta.