Suomeen tehdään tämän vuoden aikana 14 vuoteen 2020 ulottuvaa alueellista metsäohjelmaa. Maakuntajakoa noudattelevat ohjelmat pitävät sisällään kaikkien metsänomistajien suunnitelmat, eli mukana ovat niin valtion kuin yksityistenkin metsämaat. Metsäohjelmilla halutaan kasvattaa alueilla hyvinvointia kestävän hoidon ja käytön avulla, sanoo Kainuun alueellisen metsäohjelman vastaava Tuomo Mikkonen Metsäkeskuksesta.

– Esimerkiksi Kainuussa erityisesti yksityismetsissä olisi mahdollisuus lisätä hoitohakkuita paljon. Metsien kasvu on seitsemän miljoonaa kuutiota, mistä hyödynnetään vain kolme miljoonaa kuutiota. Luonnonvarakeskus arvioi, että hakkuita voitaisiin lisätä jopa 1,5–1,7 miljoonaa kuutiota.

Mikkosen mukaan lisäyksestä olisi hyötyä.

– Totta kai tuollainen lisäys tarkoittaisi myös työpaikkoja. Silti metsien vuotuisesta kasvusta jäisi hyödyntämättä yli kaksi miljoonaa kuutiota joka vuosi.

Iso työ on vasta alussa

Metsäohjelman teko käynnistyy täydellä teholla syksyllä ja valmista pitäisi olla vielä tämän vuoden puolella.

– Ei tässä pelkästään hakkuiden suunnittelusta ole kyse. Kaikki puhuvat nyt biotaloudesta, ja samaan hiileen tässäkin puhalletaan. Täällä pitää myös nostaa jalostusastetta, ja samaan aikaan huolehtia muista luontoarvoista.

Käytännössä puunkäytön lisääminen saa rinnalleen maankäytön eri muotojen yhteensovittamisen, vesiensuojelun sekä tiestön ja puuterminaalit.

Hyttyskesästä on tulossa tänä vuonna vähintäänkin normaali tai normaalia jonkin verran runsaampi, hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta ennakoi. Leinonen kertoi arviostaan Ylen aamu-tv:ssä tiistaina.

Hänen mukaansa kuluva kesä näyttää hyttysten kannalta hyvältä.

– Päälennon alku näyttää viivästyvän jonkin verran sen takia, että on ollut näin viileää, mutta siellä ne ovat kehittyneet lammikoissa. Koska vettä on satanut aika reippaasti, hyttysiä on tulossa ihan kohtalainen määrä, Leinonen sanoi aamu-tv:lle puhelimitse.

Suomessa on ollut kahtena tai kolmena edelliskesänä vähän hyttysiä, paikoitellen todella vähänkin, hän huomautti.

– Nyt [hyttysiä] on tulossa reilummin joka puolelle Suomea.

Leinoselta kysyttiin, pitävätkö vanhat legendat ja myytit hyttysiltä suojautumiselta paikkansa. Yhden uskomuksen mukaan kannattaa pukeutua vaaleaan, jotta hyttyset eivät häiritse samalla tavoin kuin jos pukisi yllensä tummat vaatteet.

Leinosen mukaan tästä ei ole selvää tieteellistä näyttöä.

– Sen sijaan siihen on selkeä näyttö, että mitä rauhallisemmin pystyy olemaan, sitä heikompi on pintaverenkierto ja silloin myös erittää huomattavasti vähemmän hiilidioksidia eikä hikoile. [Silloin] hyttysetkään eivät löydä niin helposti.

– Mitä enemmän hyppii ja huitoo, sitä varmemmin saa hyttyset kimppuunsa.

Hyttysenpistoihin tottuu ennen pitkää

Ihotautilääkäri Ari Karppinen totesi aamu-tv:n studiohaastattelussa, että vaatetus on ensisijainen keino välttää hyttysenpistot. Hyttynen ei pääse pistämään ainakaan paksun vaatteen läpi, hän muistutti.

Karppinen sanoi, että hyttysreaktiossa on kyse tavallisesta allergisoitumisesta.

– Voidaan sanoa, että käytännössä lähes jokainen allergisoituu ja muutama kymmenen pistoa riittää allergisoimaan. Vauvaikäiset eivät yleensä reagoi hyttysille lainkaan.

Paukamia alkaa ilmaantua, kun hyttysenpistoja on kertynyt parisenkymmentä.

– Ensin viivästyneesti, muutaman tunnin kuluessa. Sitten kun pistoja saa enemmän ja allergisoituminen voimistuu, [alkaa tulla] myös välittömiä paukamia.

Karppisen mukaan immunisoitumista alkaa tapahtua satojen ja tuhansien hyttysenpistojen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että reaktiot alkavat vähentyä vuosi vuodelta.

Siedättymistä voi tapahtua yhdenkin kesän aikana, Karppinen kertoi. Tällöin alkukesästä reagoisi hyttysenpistoon voimakkaammin kuin vaikkapa loppukesästä.

Hyttynen haistaa hikesi jopa kymmenen metrin päästä – tutustu kesävihollisiisi  

Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus aloittavat uuden susitutkimuksen. Tarkoituksena on saada hukista yksilötietoja DNA-näytteiden avulla.

DNA-analyyseilla halutaan saada tietoa susilaumoista ja niiden koosta.

– Ensimmäiset tulokset aiotaan julkaista avoimessa karttapalvelussa syksyllä, Luonnonvarakeskus tiedottaa.

DNA:ta kerätään metsästetyistä susista sekä ulostenäytteistä.

– Suomen riistakeskus luo ja kouluttaa keräysverkoston vapaaehtoisista metsästäjistä ja luonnossa liikkujista, Luke kertoo.

Jokaiselle keräysalueelle nimetään vastuuhenkilö, joka kokoaa ulostenäytteet ja tuo ne tutkittavaksi.

Tutkimusta tehdään noin 7–10 tunnetulla susireviirillä kolmen vuoden ajan.

Tiedot avoimeen karttapalveluun

Saatujen tietojen pohjalta on tarkoitus tehdä kaikille avoin karttapalvelu, josta susien yksilötietoja voi käydä katsomassa. Sivustolle on tarkoitus laittaa esimerkiksi suden sukupuoli ja näytteen keräyspäivä.

– Aluksi palvelussa julkaistaan Lounais-Suomessa vuosina 2013–2015 kerättyjen näytteiden tulokset, Luonnonvarakeskus tiedottaa.

Tietoja päivitetään karttapalveluun noin neljä kertaa vuodessa.

– Mikäli näytteitä on riittävästi, saadaan DNA-tiedolla parempi kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä, niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä sekä mahdollisesti sukulaisuussuhteista, Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen kirjoittaa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan Ruotsissa DNA:n keräämisestä on tullut olennainen osa susikannan seurantaa.

– Menetelmän antaman tiedon luotettavuus on kuitenkin kiinni näytteiden keruun kattavuudesta, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola kirjoittaa.

Mustikan kukinta on ollut runsasta koko Suomessa, mutta varsinkaan pohjoisen marjasadon määrää ei runsaan kukinnan perusteella vielä voida ennustaa. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio toteaa tiedotteessa, että kylmällä ja sateisella säällä pölyttäjät eivät juuri liiku, joten vasta raakilevaiheessa nähdään, onko aurinkoisia päiviä ollut riittävästi marjakukkien pölyttymiseen.

Pohjois-Suomessa mustikan ensimmäiset kukat ilmestyivät aurinkoisille paikoille pari viikkoa sitten, eteläisessä Suomessa kukinta alkoi jo kolmisen viikkoa sitten.

Myöhäisen kukinnan ja kylmän alkukesän vuoksi mustikan sadon kypsyminen näyttää tänä vuonna menevän normaalia myöhäisemmäksi. Pohjoisessa satoa voidaan odottaa elokuun alussa, etelämpänä marja kypsyy heinäkuun loppupuolella. Tulevat säät voivat vielä vaikuttaa tilanteeseen.

Hilla, eli lakka aloitti kukintansa pohjoisessa heti mustikan jälkeen. Kukinta on kohtuullisen hyvä, vaikka paikoitellen kovat tuulet ja sateet ovat pudottaneet hillan kukkia avosoilla, mikä estää niiden pölyttymisen. Hyvän hillasadon saaminen on epävarmaa, koska kylmä ja sateinen sää vaikuttaa pölytyksen onnistumiseen. Sato myöhästyy aiemmista kesistä, sitä voitaneen odottaa heinäkuun puolivälin jälkeen. Myöhäinen kukinta ja kylmä alkukesä vaikuttavat myös marjojen kasvamiseen hidastaen sitä.

Paavi Franciscus aikoo julkaista torstaina uuden ensyklikaalin, opillisen kirjeen, joka on tarkoitettu kaikille katolisille. Italialainen L'Espresso-lehti on saanut ensyklikaalin luonnoksen haltuunsa ja julkistanut sen.

Paavillinen kirje "Laudato si" (Ole ylistetty) keskittyy ilmasto- ja ympäristöasioihin. 192-sivuisessa tekstissä, jota on valmisteltu vuoden ajan, paavi vaatii ihmiskuntaa nopeisiin toimiin ilmastonmuutoksen estämiseksi. Hän tuo esiin tieteellisiä todisteita ilmaston lämpenemisen etenemisestä ja toteaa ilmiön olevan pääosin ihmisen aikaansaannosta.

Paavin mielestä maapallon ilmaston suojeleminen on ihmisen moraalinen velvollisuus, samallahan suojellaan Luojan luomaa maailmaa. Ilmastonmuutoksesta myös kärsivät eniten maailman köyhät.

Kirjeessä kiinnitetään laajasti huomiota myös muihin globaaleihin ympäristöongelmiin, kuten sademetsien tuhoutumiseen, holtittomaan jätepolitiikkaan, eliölajien nopeasti etenevään sukupuuttoaaltoon sekä merien ja juomavesien saastumiseen.

Paavin ratkaisu ympäristöongelmiin on ihmisten ajattelutavan muuttaminen pois kuluttamiseen perustuvasta elintavasta.

Hänen mielestään väestönkasvu ei ole maailman luonnon tuhoutumisen perusongelma, vaan ihmisen ajattelematon toiminta, joka riistää luonnonvaroja.

Viesti katolisille

Paavi Franciscus toteaa ensyklikaalin esipuheessa, että hän haluaa kaikkien ihmisten lukevan tämän tekstin, ei vain katolisten. Hän myös painottaa, että teksti on nyt osa "magisteriumia", katolisen kirkon oppia, jota maailman miljardin katolisen on noudatettava

Uutistoimisto AP:n mukaan tämä voidaan tulkita varoitukseksi etenkin Yhdysvalloissa vallalla olevalle ilmastoskeptismille. Monet katoliset ilmastonmuutoksen kiistäjät ovat sanoneet, että he yksinkertaisesti jättävät ensyklikaalin huomiotta, koska he ovat paavin kanssa asiasta eri mieltä.

Paavi Franciscus matkustaa syyskuussa Yhdysvaltoihin, jolloin ilmastoasiat noussevat esille.

YK:n johdolla järjestetään joulukuussa huippukokous, jossa maailman maat pyrkivät saamaan aikaan yhteisen ilmastosopimuksen. Paavin tekstin julkaisu on ajoitettu sopivasti tämän kokouksen alle.

Vatikaani on suuttunut L'Espresso-lehden vuodosta. Vatikaani toteaa, että lehti on julkaissut vasta luonnosversion. Tutkijat ja ympäristöaktiivit ovat toistaiseksi pidättyneet kommentoimasta asiaa, sillä he odottavat ensyklikaalin lopullista versiota.

Tuoreimman laskelman mukaan Saimaalla elää noin 320 norppaa. Tänä keväänä syntyi noin 70 kuuttia. Laji on äärimmäisen uhanalainen.

Saimaannorpasta sai tapporahaa vielä vuoteen 1948. Laji metsästettiin sukupuuton parhaalle.

Norppa ihastuttaa, mutta myös vihastuttaa Saimaan rannoilla. Esimerkiksi kalastusrajoitukset puhuttavat ihmisiä niin puolesta kuin vastaankin.

Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä miettii parhaillaan saimaannorpan suojelutoimille jatkoa, sillä nykyinen muun muassa kalastusrajoituksia koskeva asetus umpeutuu tämän vuoden lopussa.

Suora verkkokesksutelu Ylen sivuilla herätti suurta kiinnostusta.  Keskustelun näet alta.

Keskustelu on päättynyt.

Kainuussa tehtiin suurhavainto viime sunnuntai-iltana 14. kesäkuuta. Tuolloin lintuharrastaja Jyrki Lukkari äänitti oudolta kuulostavaa linnunlaulua. Hän laittoi äänen lintuharrastajien verkoston eli linturingin kuultavaksi, ja muut lintuharrastajat totesivat äänen kuulostavan idänkäen (Cuculus saturatus) puputukselta.

Kajaanilainen lintubongari Hannu Rönkkö kävi itse kuuntelemassa maanantaiyönä puoli kahden aikoihin linnun ääntelyä.

– Olihan se mahtavaa, erittäin hieno kokemus vaikka vettä tuli taivaalta. Melkein onnistuin saamaan linnusta kuvan, mutta tarkennus ei osunut aivan kohdilleen. Kunhan kelit paranevat, lähden uudestaan katsomaan lintua.

Idänkäki majailee muutaman neliökilometrin kokoisella reviirillään Sotkamon Teerivaarassa. Paikan päällä on käynyt runsaasti lintubongareita, Rönkön arvion mukaan noin 150–200.

Rariteettikomitean hyväksyttäväksi

BirdLife Suomi vahvisti tiistaina, että kyseessä on Suomen ensimmäinen havainto idänkäestä.

Jo 1990-luvun lopulla on tehty kolmessa eri paikassa havainto hyvin idänkäkimäisesti ääntelevistä linnuista, joita silloin on pidetty yleisesti idänkäkinä. Myöhemmin kuitenkin on todettu, että näiden lintujen ääni ei täysin sopinut idänkäkeen ja myös lintujen ulkonäkö ei aivan täsmännyt.

Sotkamon linnun ääni sopii BirdLifen mukaan alustavien analyysien perusteella idänkäelle erinomaisesti. Laadukkaita äänityksiä ja valokuvia tarvitaan kuitenkin vielä havainnon varmistamiseksi.

BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut. Mikäli rariteettikomitea hyväksyy idänkäkihavainnon, on kyseessä vuoden ensimmäinen uusi lintulaji Suomelle. Viime vuoden loppuun mennessä Suomessa oli tavattu hyväksytysti 474 luonnonvaraista lintulajia.

Ääni erottaa käen ja idänkäen

Idänkäen erottaa tavallisesta käestä parhaiten sen äänen perusteella. Käen kukunnan sijaan idänkäen laulu muistuttaa kumeaa puputusta.

– Kun se aloittaa laulunsa, se saattaa tehdä "pupupupupu" -ääntä jonkin aikaa, kunnes laulu vaihtuu tasaiseksi "pupu-pupu-pupu" -ääneksi, Hannu Rönkkö mainitsee.

Ulkonäöltään idänkäki muistuttaa suuresti käkeä, mutta on hiukan pienempi. Idänkäen päälevinneisyysalue on Venäjän taigametsävyöhykkeellä, jossa lajia tavataan Tyynellemerelle asti. Lajia ei ole aiemmin tavattu Euroopassa Venäjän ulkopuolella, mutta lähelle maamme rajoja ulottuvan levinneisyyden takia idänkäkeä on odotettu Suomeen jo pitkään.

Runsaat sateet ovat nostaneet jokien virtaamia esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Myös järvet ovat paikoin selvästi tavanomaista korkeammalla sateisen alkukesän takia. Pohjois-Pohjanmaalla esimerkiksi Siuruanjoki ja Siikajoki ovat virranneet tavanomaista vuolaammin. Tulvilta on kuitenkin vältytty.

Kuusamossa Kitkajärvi ei ole puolestaan ollut näin korkealla koko 2000-luvulla ja Kitkalla veden korkeuden ennustetaan vielä nousevan sateiden takia jopa kymmenen senttiä kuun loppuun mennessä.

Tulvakeskuksen mukaan virtaamat kääntyvät laskuun lähipäivinä.

Tiistaina iltapäivällä Ylitorniolla telkkä lintu lensi rivitaloasunnon tulisijaan. Paikalle hälytetty Lapin pelastuslaitos löysi linnun takasta.

Ilmeisesti telkkä on pudonnut tulisijaan savupiipun kautta, mutta syytä sille ei tiedetty.

– Lintu putsattiin noesta ja laskettiin takaisin veteen uiskentelemaan, sanoo Ylitornion päivystävä palomestari.

Saimaannorpan suojelua pohditaan parhaillaan kiivaasti. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2014 asettama työryhmä miettii Saimaan kalastusrajoituksia ja sitä, pitääkö kalastusrajoituksia muuttaa, jotta norpansuojelu toteutuu asetusten ja EU-direktiivien mukaisesti.

Nykyisellään on voimassa kaksi valtioneuvoston kalastuslain nojalla antamaa määräaikaista asetusta, joilla kalastusta rajoitetaan saimaannorpan suojelun takia. Ensimmäinen asetus rajoittaa kevään verkkokalastusta. Toinen asetus estää norpalle kaikkein vaarallisimpien pyydysten käytön ympäri vuoden.

Ministeriön työryhmässä on mukana edustajia luonnonsuojelujärjestöistä, maakuntaliitoista, kalastusjärjestöistä sekä kalatalouskeskuksesta. Työryhmän puheenjohtajan Eija Kirjavaisen mukaan eniten keskustelua riittää siitä, mille ajanjaksolle ja alueille rajoituksia ehdotetaan. 

– Ajan suhteen mietitään, pitääkö joitakin rajoituksia esimerkiksi pidentää. Alueiden osalta näyttää, että norppa on levittäytymässä entisille lisääntymis- ja elinalueilleen. Pohdimme, että jos laajennetaan, niin miltä osin ja kuinka paljon on tarpeen laajentaa, sanoo työryhmän puheenjohtaja, kalastusneuvos Eija Kirjavainen.

Myös pyydysten rajoittamiseen teknisesti sisällön osalta on Kirjavaisen mukaan syytä tehdä täsmennyksiä.

– Esimerkiksi katiskan nielun rajoittamisen osalta on käyty keskustelua. Näyttää siltä, että vaikka sitä on rajoitettu, niin sanamuoto ei ole tarpeeksi jämpti. Nyt on mahdollista, että kalastaja asettaa nielurajoittimet 15 senttiin, mutta norppa saa kuitenkin venytettyä katiskan nielun suuremmaksi ja menee katiskaan, Kirjavainen kertoo.

Alunperin työryhmän oli määrä saada työnsä valmiiksi kesäkuun loppuun mennessä, mutta loppuraportin valmistuminen venynee siitä. Uudet rajoitukset tiedetään kuitenkin tämän vuoden puolella.

– Tietysti riippuu paljon myös siitä, miten meidän työryhmän keskinäiset mielipiteet saadaan lähemmäksi toisiaan ja siihen kannattaa pyrkiä, että saataisiin yhteinen näkemys. Paljon on myös asioita, joista ollaan täysin samaa mieltä, Kirjavainen sanoo.

Suojelussa myös ihmisestä riippumattomia haasteita

2000-luvulla saimaannorpan kanta on kasvanut tasaisesti, noin 3-4 prosentin arvioidulla vauhdilla. Nyt Saimaalla arvioidaan elävän noin 320 saimaannorppaa. Kannan kasvua vahtii myös Euroopan komissio. Vuonna 2010 komissio moitti Suomea siitä, että suojelutoimet eivät täytä EU:n luontodirektiiviä, ja vahti neljän vuoden ajan saimaannorpan suojelua, mutta lopetti kannan vahvistuttua.

Yleisinä saimaannorpan kannan kasvun uhkina pidetään ihmisten aiheuttamien haasteiden lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutosta. Saimaannorppa tarvitsee jäätä ja lunta pesiä varten. Viime talvina norpille on kolattu apukinoksia vähäisen lumen takia. Tulevaisuudessa tilanne ei helpota.Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen mukaan arktisen alueen ilmasto lämpenee muuta maailmaa nopeammin. 35 vuoden kuluttua Saimaan talvet ovat nykyistä leudompia.

– Arktisen alueen vaikutus näkyy myös Saimaalla. Vuonna 2050 jäätä on nykyistä vähemmän aikaa. Lumi- ja jääpeitteinen kausi on lyhenemässä, talvikaudet tulevat olemaan sateisempia, sateet tulevat ajoittain myös vetenä, lumipeitteinen jakso tulee olemaan lyhyempi. Toki tulee olemaan kylmiäkin talvia, mutta niitä on entistä harvempi, Taalas kuvailee.

Talvikauden sateet lisäävät tulevaisuudessa ravinteiden huuhtoutumista pelloilta Saimaaseen.

– Sillä voi olla vaikutuksia esimerkiksi vedenlaatuun ja rehevöitymiseen, Taalas sanoo.

Norpalle tuskin uutta kotia Inarijärvestä

Norpan kanta tuskin vahvistuisi, vaikka sitä yritettäisiin istuttaa johonkin toiseen järveen, kuten pohjoisessa sijaitsevaan Inarijärveen. Helsingin yliopiston dosentti Jukka Palo on tehnyt väitöskirjansa saimaannorpan populaation genetiikasta ja uskoo, että Saimaa valikoitui aikoinaan norpan kodiksi sattuman kautta.

– Aikoinaan norppia oli Itämeren altaassa. Kun maa nousi, ne jäivät nalkkiin Saimaaseen ja Laatokkaan. On kuitenkin olemassa hylkeelle yhtä soveltuvia järviä kuin Saimaa, esimerkiksi Päijänne. Aiemminhan Päijänne ja Saimaa olivat yhteydessä. Kukaan ei tiedä varmasti, miksi norppa elää Saimaassa, mutta siinä voi olla kyse onnekkaasta sattumasta, Palo uskoo.

Vaikka norppa on siis aikoinaan voinut elää myös muualla kuin Saimaassa, ei Palo usko norpan kannan vahvistuvan siirrolla toiseen järveen. Ei, vaikka ilmasto Saimaalla lämpenee ja pohjoisesta löytyisi Jäämereltä kokonainen norppapopulaatio.

– Periaatteessa se on tietenkin mahdollista, mutta riskit ovat isot. Sen kokeilun jälkeen voisi olla, että norppaa ei olisi Inarijärvessä eikä Saimaassa. Jokaista Saimaan yksilöä tarvitaan kannan säilymiseksi. Turvallisempaa olisi suojella norppaa Saimaassa, Palo sanoo.

Moottoriradan rataoperaattori Pertti Kurki-Suonio on ylpeä Ahveniston moottoriradasta.

Hän muistuttaa, että moni kaupunki ottaisi renkaat vinkuen kaupunkiradan, jos sellainen vain olisi tarjolla.

Kymmenen vuotta Ahveniston moottorirataa pyörittänyt Kurki-Suonio luettelee Euroopasta kymmeniä kaupunkialueella olevia legendaarisia vauhtinäyttämöitä.

– Hockenheim, Silverstone, Imola ja kymmenet muut radat, jotka sijaitsevat kaupunkien keskellä ja joista niiden isäntäkaupungit ovat ylpeitä.

Pertti Kurki-Suonio ei ole vielä ehtinyt täysin lukea Vaasan hallinto-oikeuden kesäkuun alussa antamaa ympäristölupaa.

 Uusien lupamääräysten ohessa uuden luvan ydin on se, että pitkään epävarmalla pohjalla toimineelle radalle on nyt lupa kymmeneksi vuodeksi aina 2020-luvun puoliväliin saakka.

Pertti Kurki-Suonio uskoo, että rata jää Hämeenlinnan kaupunkialueelle pidemmäksikin aikaa, kun kaikista ympäristövaatimuksista pidetään kiinni ja rataa hoidetaan hyvin.

Radasta halutaan ympäristöystävällisempi

Ahvenistosta pyritään saamaan myös esimerkillinen rata ympäristöarvoiltaan.

Melutasoa voidaan haluttaessa mitata reaaliajassa gps-paikannuksella ja ympäristöluvan määräämällä tavalla. 

Moottorin jyrinää Ahveniston harjujen sisässä kiertävästä radasta karkaa lähinnä pohjoisen, kuten Tiiriön ja Viisarin kaupunginosien suuntaan.

Melun karkaaminen maastoon voidaan kuitenkin saada estettyä rakentamalla sinne meluvallia.

Melun ohessa toinen keskeinen ympäristövaatimus moottoriradalle on, että se ei pilaa Ahveniston pohjavettä.

Ahvenisto on Hämeenlinnan tärkeää pohjavesialuetta. Moottoriradan alimmilla kohdilla pohjavesi on vain metrin parin päässä radan asfaltista. Uusia merkittäviä vaatimuksia Vaasan hallinto-oikeuden luvassa ei kuitenkaan pohjavettä silmällä ole.

– Pitää rakentaa sellainen polttoaineen tankkauspiste jossa on varmistettu, että hulevedet ohjautuvat oikeaan paikkaan. Radan asfaltin murtumia olemme paikanneet jo ennakkoon ja kaiken aikaa ennen kuin asioita edes luvassa on vaadittu, selittää Kurki-Suonio.

Kuskit kiittävät Ahveniston korkeuseroja ja tiukkoja kurveja

Ahveniston moottoriradan käyttö on viime vuosina kasvanut aiemmasta.

Suuria rata-ajo kisoja on aiempaa vähemmän, mutta muita erilaisia tapahtumia on sitäkin enemmän. Myös monet rata-ajosta kiinnostuneet kansalaiset käyvät ajamassa päiväsaikaan radalla.

Jussi Haapasalo testaili kahden kaverinsa kanssa tiistaina parin vuoden tauon jälkeen viritettyä vanhaa, mustahkoa rata-ajon bemaria. Haapasalon mukaan Ahvenisto on kuskille aivan erityinen kokemus.

– On kiva, että Ahvenistolla on kaiken aikaa pieni jännitysmomentti, kun kaiteet ovat kapean radan takia ihan lähellä. Radalla on myös hyvin korkeuseroja ja auto vähän heittelehtii ja liukuu kurveihin. Haastava se on, huokaisee Jussi Haapasalo.     

Vaasan hallinto-oikeus antoi moottoriradalla ympäristöluvan kesäkuun alussa. Samalla oikeus hylkäsi Ahveniston ystävien ja Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen tekemät valitukset.

Parhaillaan odotetaan, jatkuuko moottoriradan lupakierros vielä yhdellä ottelulla. Valitusaikaa hallinto-oikeuden päätöksestä on heinäkuun alkupuolelle.

Moottorirata saattaa murista vielä kymmeniä vuosia

Ahveniston moottorirata valmistui 1967 ja siitä lähtien se on ollut jatkuvana puheenaiheena niin moottoriurheilun harrastajien kuin vastustajien keskuudessa. 

Radan kansainvälinen tunnettavuuskin on kasvanut Euroopassa ja Ahvenistolla ajetaan taas kansainvälisiä kilpailuja.

– Olemme vastikään saaneet pohjoismaisesti harvinaisen FIA:n F4-luokituksen, joka on todella merkittävä meille, kertoo Kurki-Suonio.

Rataoperaattori sanoo uskovansa Ahveniston vetovoiman ja näkyvyyden olevan taas kasvussa.

Kurki-Suoniolla itsellään on suunnitelmia radan kehittämiseksi.

– Uskon, että moottoriradan alue säilyy tässä Ahvenistolla ainakin seuraavat viisikymmentä vuotta. Onhan tämä rata aivan erikoinen Pohjois-Euroopan mittasuhteissa Monet kaupungit haaveilevat siitä, että saisivat sellaiset ihmisvirrat liikkumaan paikkakunnalleen moottoriradan takia kuin Hämeenlinna saa. 

1960 – 1980 -luvun elitististen kilpailuviikonloppujen sijasta Ahvenisto tarjoaa nykyään monenlaista matalankynnyksen toimintaa harrastajille.

Radalla tapaavat nykyään niin hiihtäjät, rullaluistelijat, rompetorien järjestäjät kuten Porsche-luokan ratakuskitkin.

Vuosi sitten alkukesä oli kylmä ja märkä, eli samanlainen kuin nytkin, ja siitä huolimatta hunajasato oli viisinkertainen niin sanottuun normaaliin kesään verrattuna, laskee Kainuun mehiläishoitajien puheenjohtaja Osmo Latvakangas.

– Nykyään mehiläisiä ruokitaan koleilla ja kosteilla keleillä. Sokeriliuoksen avulla poikastuotanto pysyy koko ajan hyvänä, ja mehiläiset virkeinä ja vihaisina.

Latvakankaan mukaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että virkeä mehiläinen lentää ja mitä enemmän virkeitä mehiläisiä on, sitä enemmän mettä ne tuovat pesään.

– Normaalisti yhden pesän hunajatuotto on 20 kiloa kesässä. Viime kesänä hunajaa tuli viisinkertainen määrä, vaikka ennen juhannusta pähkäiltiin, tuleeko hunajaa ollenkaan.

Hunaja on pelkkä sivutuote

Vaikka puhe kääntyy yleensä aina hunajaan ja hunajasatoon, mehiläisen päätyö on aivan muuta.

– Pölyttämisessä mehiläisen arvo on ainakin kolminkertainen hunajantuottoon verrattuna. Pölyttämisen arvo korostuu pohjoisessa, sillä täällä hunajaa ei välttämättä edes paljon tule, Osmo Latvakangas kertoo.

Latvakankaan mukaan pesän tai pesien vieminen mansikkapellon viereen tai vaikkapa mustikanvarpujen äärelle voi jopa moninkertaistaa sadon. Ongelma on kuitenkin se, että mehiläistä pidetään halpatyövoimana.

– Kyllä meiltä kysytään, voidaanko mehiläispesää lainata kukinnan ajaksi. Kun puhe kääntyy korvaukseen esimerkiksi mansikkapellon kolmen viikon pölytyksestä, aletaan ihmetellä, että pitäisikö tästä vielä maksaa jotain.

Mehiläisten hoitaminen on helppoa, mutta vaikeaa

Kainuusta löytyy tällä hetkellä noin 100 mehiläisen hoitajaa. Homma ei ole helpoimmasta päästä, valottaa Latvakangas.

– Periaatteessa kurssin käyneen pitäisi hoito osata, mutta kyllä se ainakin 10 vuotta vie. Minulla on takana kohta 50 vuotta, enkä vieläkään tiedä läheskään kaikkea mehiläisistä.

Perusasiat ovat kuitenkin helppoja. Jos pesän mehiläiset ovat virkeitä ja vihaisia, silloin myös tulosta tulee. Yksi vireä pesällinen lentää, pölyttää ja kerää mettä noin kilometrin alueelta. Vireän pesän salaisuus on yksinkertainen.

– Kaikki on kiinni emosta. Vireä emo pitää poikastuotannon hyvänä koko ajan, ja silloin mehiläisillä riittää työtä. Yleensä emo pysyy vireänä noin kolme vuotta. Jos pesässä on laiska meno, emo vaihtoon.

Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo tutkii parhaillaan varputason kasvustoja ilomantsilaisessa metsässä. Viime viikolla hän kävi tarkistamassa kolme koeruutua Etelä-Pohjanmaalla. Alavudella, Lapualla ja Nurmossa mustikan kukinta on ohi ja raakileet ensimmäisessä vaiheessa.

– Raakileita on kohtuullisesti, mutta enemmänkin voisi olla. Pölyttäjiä ei ehkä ole ollut tarpeeksi ja se voi laskea satoennustetta, sanoo Salo.

Tilanne on sama eri puolilla Suomea. Kylmyys, tuuli ja sateet ovat haitanneet monia lentäviä hyönteisiä. Kaikki hyönteiset eivät ole lentäneet juuri silloin, kun olisi pitänyt. Mustikka kukkii 6-10 päivää, johon lentäminen ja pölyttäminen pitäisi ajoittaa.

– Kimalaisia on ollut kohtuudella, mutta työsarkaa olisi ollut suuremmalle määrälle, toteaa Salo.

Lopullinen tieto kukintojen ja raakileiden eroavuuksista saadaan parin viikon sisällä, kun eri puolilta Suomea sijaitsevista koeruuduista tulevat tulokset.

Mustikka ja Salo toivovat kosteutta

Tällä hetkellä mustikan satoennuste on "kohtuullinen". Heinäkuun säiden toki pitää vielä onnistua mustikan kannalta. Eikä se onnistuminen tarkoita samaa aurinkoisia lomasäitä odottavalle ihmiselle.

Kypsymisvaiheessa mustikka tarvitsee runsaasti kosteutta.

– Ei tarvisi hellejaksoja olla silloin. Ihmiset haluavat grillata itseään, mutta silloin mustikka itkee metsässä. Ja minä kuulun niihin, jotka ovat mustikan puolella, naurahtaa Salo.

– Toki aurinkoisiakin päiviä pitää olla, mutta mustikka on sopeutunut viileään ja kosteaan ilmastoon.

Sen verran hitaasti kasvukausi on lähtenyt liikkeelle, että mustikan sato valmistuu ehkä noin viikon normaalia myöhemmin. Sama koskee puolukkaa, joka ei vielä edes kunnolla kuki.

Herkkä mustikka tarvitsee puiden suojaa

Kauko Salo kohahdutti joskus suomalaisia julistamalla, että mustikka on metsän tärkein kasvi. Edelleen hän pitää mustikan puolia.

– Jos ajatellaan metsän ekosysteemin kannalta, mustikka on erittäin tärkeä ravintokasvi. Sitä käyttävät monet nisäkkäät ja esimerkiksi metsäkanalinnut. Ihminen voi pärjätä ilman, mutta monelle muulle lajille se on erittäin tärkeä, painottaa Salo.

Mustikan tulevaisuus ei ole ihan itsestäänselvyys. Sen tuottokyky ei Salon mukaan ole laskenut, mutta pinta-ala on jopa puolittunut viime vuosikymmenien aikana. 1950-luvulla mustikan peittävyys oli vielä 16%, nyt se on noin 8%.

Mustikka on kärsinyt rakentamisesta ja metsien pirstaloitumisesta. Eikä herkkä kasvi kestä isompia hakkuita. Puolukka esimerkiksi pystyy kasvamaan ja tuottamaan marjaa avohakkuualueillakin, mutta mustikka ei kestä paahdetta ja kuivuutta.

– Avohakkuun jälkeen voi mennä 10 tai jopa 20 vuotta, ennen kuin mustikka voi taas tuottaa marjaa. Sen sijaan on tutkittu, että harvennushakkuu voi olla hyvä mustikalle. Se ei ole täysin varjokasvi, vaan se tykkää valon lankeamisesta maahan, luonnehtii Salo.

Hämeenlinnan kalastusalueen valvojien arvion mukaan salakalastajia liikkuu koko kalastusalueella Kernaalanjärveltä Vanajavedelle asti.

Viime viikonloppuna kolme eri salakalastajaryhmää jäi kiinni Hämeenlinnassa Hiidenjoella. Jokaisessa ryhmässä oli 2-3 virolaista miestä.

Poliisi määräsi päiväsakkoja

Poliisikin on kalastuksenvalvojien mukaan vihdoin tiukentamassa otettaan salakalastajista.

Keski-Suomen ja Hämeen poliisi tekevät nyt yhteistyötä ja Jyväskylässä asuville virolaismiehille napsautettiin viikonvaihteen salakalastuskeikasta 16 päiväsakkoa per mies.

Salakalastajia kiinnostaa etenkin ankerias, jota myydään pääkaupunkiseudulle. Saaliit ovat suuria, sanoo kalastuksenvalvoja Petri Mäkinen Hämeenlinnan kalastusalueelta.

– Pääasiallisesti pyydetään ankeriasta, mutta siinä tulee pitkäsiimalla sivusaaliina kuhaa. Yksi porukka on parhaimmillaan saanut kolmekymmentä kappaletta yhdessä yössä.  Jos he joka yö käyvät, niin siitä voi laskea, että tulee aikamoinen saalis, kertoo Petri Mäkinen.

Ankerias ei lisäänny Suomessa, joten kaikki ovat istutettuja. Mäkinen on huolissaan saalismääristä, sillä tätä menoa ankerias katoaa nopeasti Kanta-Hämeen järvistä.

Saaliilla rehvastellaan netissä

Salaa kalastetuille ankeriaille löytyivät markkinat pääkaupunkiseudulla.

– Viime vuonna voroilla oli avoimet Facebook- sivut josta he myivät savustettua ankeriasta, Mäkinen tietää.

– Nämä ovat vielä sellaisia veijareita, että he levittävät kuvia sosiaalisessa mediassa.

Se hyvä puoli saaliskuvien esittelyssä on ollut, että näin on päästy luvatta kalastavien jäljille.

Mäkisen mukaan kalavarkaiden tyyliin kuuluu, että alkuillasta he laskevat veteen täkykalaverkot ja sitten klo 20-22 maissa aloitetaan siimojen lasku.

Viime vuonna Kanta-Hämeen vesistöissä pyöri ainakin yksi 2-3 miehen virolainen salakalastusporukka, joka jäi kiinni. Tänä vuonna määrä on selvästi lisääntynyt.

– Tänä vuonna erikoista on ollut se, että nyt on porukoihin tullut mukaan uusia kavereita Jyväskylästä ja Lahdesta, kertoo kalastuksenvalvoja Petri Mäkinen Hämeenlinnan kalastusalueelta.

Ankeriaan takia riski kannattaa ottaa

Tähän mennessä eivät pienet rapsut ole juuri luvattomasti vesillä liikkujia hetkauttanut. Samat naamat tulevat järvillä vastaan uudestaan.

Miehet ovat sanoneet suoraan, että sakot kalastuksesta ovat sen verran pieniä että ne kannattaa hyvän makuisen ankeriaan takia maksaa.

Virossa arvostetaan savustettua ankeriasta toisella tavalla kuin täällä.

Nyt poliisi on tiukentamassa linjaansa, sillä viikonvaihteessa kiinnijääneitä sakotettiin reippaasti sekä rauhoitusaikaisesta pyynnistä että luvattomasta pyynnistä.

Pohjois-Amerikassa elävän puuman itäinen alalaji  (Puma concolor couguar) on kuollut sukupuuttoon, toteavat Yhdysvaltain ympäristöviranomaiset.

Epävirallisesti itäpuumaksi nimetty alalaji julistettiin uhanalaiseksi vuonna 1973. Viimeiset varmistetut havainnot eläimestä ovat kuitenkin jo vuosilta 1938 ja 1932, jolloin metsästäjät saivat viimeiset yksilöt saaliikseen Yhdysvaltain Mainen osavaltiossa ja kanadassa.

Yhdysvaltain itäosissa on tehty silloin tällöin puumahavaintoja, mutta viranomaisten mukaan kyseessä ovat olleet lännestä vaeltaneet yksilöt, jotka ovat kuuluneet eri alalajiin.

Puumat ovat olleet läntisen pallonpuoliskon laajimmalle levittäytyneitä petoja. Pohjois-Amerikassa niitä elää edelleen lähinnä Kalliovuorilla. Lisäksi Floridassa tavataan uhanalaista floridanpuumaa.

Puumia on metsästetty säälimättä, koska karjankasvattajat pitävät niitä uhkana eläimilleen. Puumista on maksettu myös tapporahaa.

Puuman kohtaloksi on koitunut myös metsien katoaminen, mikä on vienyt puuman tärkeimmältä saaliseläimeltä, valkohäntäkauriilta, elinalueet.

Tutkimus Tornionjoen lohen omistusoikeudesta on valmistunut, mutta sitä ei anneta vielä julkisuuteen. Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että tutkimusta täydennetään vielä.

Lisäksi ministeriösssä halutaan perehtyä rauhassa Lapin yliopiston tutkija Juha Joonalta saatuun, yli satasivuiseen aineistoon. Myös uusi ministeri halutaan perehdyttää asiaan.

Maa- ja metsätalousministeriö alkoi selvittää Tornionjoenlohen omistusoikeutta pellolaisten aloitteesta. Pellon osakaskuntien mielestä Tornionjoen lohi kuuluu jokivartisille, eikä valtiolla ole siihen oikeutta.

Pellolaisilta tutkintapyyntö poliisille

Pellossa ei ole jääty odottamaan tutkimuksen julkaisua, vaan asioihin yritetään vaikuttaa jo kalastuskauden aikana. Osakaskunnat ovat tehneet hiljattain poliisille tutkintapyynnön laittomana pitämästään kalastuslupien myynnistä.

Pellolaisten mukaan valtio toimii väärin, kun se myy kalastuslupia heidän alueelleen.

Lapin poliisilaitokselta todetaan, että pellolaiset ovat tehneet tutkintapyyntöjä samasta aihepiiristä ennenkin, mutta niiden pohjalta ei ole käynnistetty rikosoikeudellista esitutkintaa.

Kemi-Tornion käräjäoikeudessa on puolestaan käsiteltävänä pellolaisten kieltohakemus, jotta Lapin ELY-keskus ei voisi myydä kalastuslupia heidän alueelleen. Tämä asia pistettiin vireille jo runsas vuosi sitten.

Yle Keski-Pohjanmaan makkarakyselyssä lihaisan makkaran puolesta liputti runsaat 70 prosenttia. Jauhomakkara saa noin 26 prosentin äänet ja loput hylkivät makkaraa kaikkineen.

Vain alle kymmenesosa haluaa makkaransa kuorettomana. Sinappi on kuoren päälle laitettavista lisukkeista ylivoimaisesti tärkein: sen nimesi ykköseksi runsaat 86 prosenttia. 15 prosentille tärkein höyste on ketsuppi.

Hajaosumia saavat myös muun muassa hapankaali, majoneesi, chilikastike, olut, pikkelsi, juusto, punajuurisalaatti, raikkaat vihannekset ja coleslaw. Kaikki eivät tarvitse mitään:

– Ei se höystöä kaipaa.

Reippaat 45 prosenttia vastaajista pitää parhaana grillimakkaran valmistuspaikkana nuotiota. Hiilillä parasta jälkeä saa noin 37 prosenttia. Kaasu, sähkö ja muut vaihtoehdot jäivät mopen osille.

Kyselyyn kertyi 2040 vastausta.

Poliisi on joutunut lopettamaan loukkaantuneen karhunpennun Saarijärven Pylkönmäellä.

Poliisi kertoo, että emonsa hylkäämä tämän kevään karhunpentu oli saanut vamman lonkkaan, ja se jouduttiin lopettamaan eläisuojelullisista syistä.

Pylkönmäen tapaus on kolmas tietoon tullut karhunpoikasten hylkääminen tänä keväänä. Muut poikaset ovat löytyneet kuolleina.

Sotkamolainen opettaja, Valtteri Mulkahainen, on muun kouluväen tavoin ehtinyt lomailla jo pari viikkoa. Lomillaankin Mulkahainen hakeutuu lasten pariin – karhulasten.

Mulkahainen on pitkän linjan valokuvausharrastaja, jonka otoksista suurimman julkisuuden on saanut kuva tanssivista karhunpennuista.

– Minulla on nyt kova haave saada kuviin tanssivat karhunpennut kasvaneina. Jos näille olisi tullut jo omat pennut ja olisivatko pennut yhtä villejä kuin kolmikko oli aikoinaan. Mutta aika ei näköjään ole kypsä vielä tänä vuonna, ehkä vuoden, parin päästä, Valtteri Mulkahainen arvelee.

Hän on aloittanut karhukuvien metsästämisen Suomussalmella lumien vielä ollessa maassa. Kesäkuun alussa tehdyllä kuvausreissulla tallentui mukaan yksi yllättävä otos.

– Olin käynyt kuvaamassa karhunpentuja. Niillähän oli tapana nousta pystyyn ja halailla puita. Yksi sellainen uroskin siinä kävi, ja olin pudota kotona penkiltä, kun katselin kuvia tarkemmin tietokoneelta. Siinä kuvassa uroskarhu nojaa puuhun ja virtsaa samoin kuin mies kävisi vessassa. Se oli aika hauska kuva mielestäni. Sen ilmeet ja eleetkin ovat sellaiset – niin tyytyväiset. Tuntuu että hetki on suuri helpotus sillekin. Niin kuin olisi käynyt kaljalla ja sitten on siinä ulkona tyhjentämässä virtsarakkoa, Mulkahainen nauraa.

Karhut vetävät jopa ennätysyleisön

Mulkahaisen karhukuvat on haettu Suomussalmen Martinselkosesta, joka on Kainuun suurimpia petobongauspaikkoja. Martinselkosen eräkeskuksen petokesä on lähtenyt hyvin käyntiin.

– Kesä on käynnistynyt vähintään vanhaan malliin. Viime vuosi oli hyvä, mutta kyllä nyt edelleen on nähtävissä kasvua kävijämäärissä, myhäilee yrittäjä Markku Määttä.

Asiakasmäärien kasvu kohdistuu Määtän mukaan erityisesti ammattikuvaajiin.

– Ja toinen on sitten nämä kovan luokan harrastajia. Nämä kävijäryhmät ovat myös valmiita maksamaan tuotteesta pikkuisen enemmän.

Martinselkosen asiakkaat saapuvat erityisesti Länsi-Euroopasta.  Venäläiset ovat uutta asiakaskuntaa ja kainuulaisyritykset ovat toiveikkaana itänaapureiden suhteen. Venäläinen tv-ryhmä kävi vastikään Kuhmossa tekemässä ohjelmaa Kainuun petobongausmahdollisuuksista. Myös toinen suomussalmelainen petobongausyritys kertoo, että kesän varaustilanne näyttää lupaavalta.

– On yllättävän hyvin ollut kävijöitä. Saattaa tulla jopa viime vuotta parempi kesä. Se on havaittavissa, että ryhmät kasvaneet. Ennen tultiin kaksin, nyt sakilla. Eli siinä missä ennen saapui kaksi asiakasta, nyt tulee neljästä kahdeksään henkeä, kertoo yrittäjä Helena Seppänen Arolan maatilalta.

Kainuun karhut houkuttelevat monet palaamaan bongauskojuihin vuosi toisensa jälkeen.

– Meilläkin on esimeriksi yksi belgialaismatkaaja, joka on tullut Kuhmoon jo 13 kertaa, ynnää Jani Määttä Kuhmossa toimivasta Boreal Wildlife Centeristä.

Karhujen lisäksi kävijöitä Kuhmoon vetävät sudet ja ahmat. Samoin metsäkanojen kevään soidinmenoille on oma yleisönsä. Ja syksyn ruskan värittämä metsämaisema on nyt nousussa.

– Monella voi olla jonkilainen ajatus millaista kuvaa metsästää. Eläinten ja tilanteiden lisäksi myös vuodenajat ja erilainen luonto voivat tehdä muutoksen kuvaan. Syyssesonki on ollut viime vuosina kovassa nousussa. Ruska on nyt keksitty. Kun syyskuvia alkaa enemmän pyörimään näyttelyissä, somessa, internetissä, niin se herättää myös kiinnostusta syksyyn kuvausajankohtana, Määttä pohtii.

Sotkamolaiskuvaaja Valtteri Mulkahaisen tavoitteena on siis tavoittaa ikuistamiensa tanssivien karhunpentujen uusi sukupolvi. Mutta pikkukarhut ylipäätään kiinnostavat.

– Kun laittelen kuvia erilaisille foorumeille, niin kyllä pentukuvilla on aika varma menekki. Pennut ovat kuin pienet lapset, kuvatessakin tuntuu kuin olisi hiekkalaatikolla omien lapsien kanssa. Samanlaiset leikit, samanlaiset eleet, painit. Siksi veikkaan, että ihmisiäkin karhu kiinnostaa, koska se muistuttaa ihmistä.