Mansikan kasvukausi on myöhässä kylmien ilmojen takia. Erityisesti kylmät yöt ovat hidastaneet kehitystä parilla viikolla.

Juhannukseksi mansikoita saataneen kuitenkin jonkin verran, sillä tunneliviljely on lisääntynyt. Myös harsojen alla kasvustot kehittyvät nopeammin.

– Kyllä mansikoita tulee [juhannukseksi], muttei sellaisia määriä kuin joinakin vuosina, summaa toiminnanjohtaja, puutarhaneuvos Hannu Salo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.

Hänen mukaansa kasvustojen tilanne on samanlainen koko maassa. Esimerkiksi Hämeessä harsottomilla mailla ei näy vielä edes nuppuja.

– Harsojen alla ensimmäisiä kukkia on jonkin verran. Toissa talvena vanhemmat kasvustot kärsivät, mikä on pienentänyt alaa ja vaikuttaa myös tämän kesän satoon, arvioi Hämeen piiriin puheenjohtaja Vesa Tuloisela Hämeenkoskelta.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta arvioidaan, että sadosta tulee viivästymisestä huolimatta hyvä. Vaikka kasvustojen kehitys on viimevuosista jäljessä, eroa keskimääräiseen vuoteen ei Salon mukaan juuri ole.

– Ja jos nyt tulee lämmintä, kasvustot ehtivät ottaa vielä kiinni, Hannu Salo lisää.

Aurinkoisena arki-iltana kymmeniä lapsia vanhempineen on kokoontunut Mikkelin Pankalammelle. On alkamassa kesän ensimmäinen suunnistuskoulun tunti ja riehakasta jännitystä on ilmassa. Kuusivuotias Silja Valtola on nuoresta iästään huolimatta jo kokenut suunnistaja.

– Viime kesänä oltiin tässä suunnistuskoulussa ja käytiin kilpailemassakin. Kaikki karttamerkit ovat muistissa, Sillja vakuuttaa asiantuntevasti.

Mukana ovat kolmivuotias pikkusisko Ida ja yhdeksänvuotias isoveli Eetu. Eetulle suunnistus on myös tuttua puuhaa, takana on kaksi tai kolme vuotta lajin harrastamista.

– Yhdessä kisassa kävin viime kesänä Särkänniemessä. Se oli tosi jännää ja mukavaa ja löysin kaikki rastit. 

Mikkeliläisen suunnistusseura Navin suunnistuskoulussa osallistujat jaetaan kolmeen ryhmään, ei suinkaan iän, vaan taitotason mukaan. Kokemattomimmat suunnistajat opettelevat karttamerkkejä ja muita suunnistustaitoja vanhempien avustuksella, edistyneemmille on tarjolla haastavampia tehtäviä ja jopa kilpailuun tähtäävää treeniä. 

– Aloittelijoiden kanssa opetellaan harjoitusten ja leikkien kautta sitä, missä minä olen nyt ja mihin olen menossa. Kokeneemmat harjoittelevat jo vaikeampia reittejä kartan ja kompassin kanssa, Navin suunnistuskoulun vastaava Piia Aarniosalo kertoo.

Ikärajaa suunnistuskouluun ei ole.

– Jos numerot tunnistaa, on siitä jo etua, mutta pakollista ei ole sekään. Esikoululaiset pärjäävät täällä jo hyvin ilman vanhempienkin apua.

Harrastus, joka tarjoaa haasteita

Eetu Valtolan tavoitteena on tänä kesänä oppia kompassin käyttö. Tähän asti metsässä on pärjännyt kartan ja emit-kortin kanssa. Siskolla on tavoitteita myös.

– Haluaisin oppia suunnistamaan yksin, Silja Valtola toteaa suunnistusasussaan.

Vastaava ohjaaja Piia Aarniosalo kertoo, että lapset oppivat karttamerkit hyvinkin helposti.

– Lapset eivät ajattele niin kuin aikuiset, että kauheaa kun näitä on paljon. Muksut eivät ota asiasta paineita vaan oppivat palan kerrallaan, itse yli kymmenen vuotta suunnistusta harrastanut Aarniosalo kertoo.

Kuusivuotias Santeri Asteljoki on toista kesää suunnistuskoulussa mukana. Karttamerkit ovat hieman unohduksissa kesän jäljiltä, mutta rastien löytyminen on suunnistuksessa mukavinta. Toinen kesä harrastuksen parissa on nostanut pintaan toiveen lisähaasteista.

– Tänä kesänä haluaisin tehdä vähän pitempiä ratoja ja löytää hankalampia rasteja, poika toteaa.

Kartasta ei lopu akku

Mikkelissä Navin suunnistuskoulussa luotetaan edelleen kartan ja kompassin voimaan. Kännykän sovelluksia eikä muuta tekniikkaa käytetä.

– GPS:ää ei käytetä ollenkaan, eikä muutenkaan meillä ole tekniikkaa tässä vaiheessa mukana. Kartta ja kompassi toimivat sateellakin, eikä niistä lopu akku, Aarniosalo kertoo.

Kesän aikana on varmistaa suunnistuskoululaisten liikkuminen maastossa. Karttamerkkien jälkeen on opeteltavana kartan suuntaaminen.

– Kartta pitää olla oikein suunnattu, että mennään oikeaan suuntaan. Sitten syvennetään oppeja, osataan hahmottaa missä ollaan nyt ja suunnitellaan mihin ollaan menossa. Kesän lopulla osataan jo suunnistaa isojen teiden avulla aika hyvin ja suunnata kartta.

Suunnistuskoulussa karttamerkkien ja kompassin lisäksi opetellaan luonnossa liikkumista ja saadaan luontokokemuksia. Piia Aarniosalo suosittelee lajia kaikille, jotka tykkäävät ulkoliikunnasta. 

– Tämä ei ole pelkkää juoksemista ja vaikeustasoa riittää oman harrastuneisuuden mukaan. Suunnistus on monipuolista liikuntaa ja saa samalla aivojumppaa. Ja jos haluaa kilpailla, niin sekin on mahdollista.

Suunnistuskouluun ystävänsä kanssa saapunut seitsemänvuotias Vilma allekirjoittaa lajin hyvät ominaisuudet.

– Suunnistuksessa parasta on se, kun on kavereita, saa nähdä luontoa ja kuunnella.

Tornionjoella käynnistyy lohen vapakalastus 1. kesäkuuta ja jatkuu elokuun loppuun saakka.

Täksi kesäksi kalastussääntöön on tehty pieniä muutoksia. Viime vuosista poiketen varrellisen nostokoukun käyttö on jälleen sallittu kalan nostamisessa vedestä.

Ennallaan ovat muun muassa rajoitukset, joiden mukaan kalastaja voi ottaa saaliiksi yhden lohen vuorokautta kohti ja taimenet on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena.

Lohen kalastus kulteella ja kulkuverkolla on sallittu Tornionjoen rajajokisopimuksessa mainituissa apajapaikoissa juhannusviikon tiistaista torstaihin ja kahtena seuraavana viikonloppuna perjantaista klo 19 sunnuntaihin klo 19.

Lohen kalastus lipolla on aiemmasta poiketen sallittu 15.6 - 30.6 välisenä aikana rajajokisopimuksessa mainituissa apajapaikoissa.

Pyyntiin kohtuullisuutta

Myytävien lupien hinnat ovat ennallaan. Vuorokausiluvan hinta on 15, viikkoluvan 60 ja kausiluvan 120 euroa. Yhden kunnan alueella voi kalastaa 60 euron hintaisella kausiluvalla.

Kalastajien toivotaan noudattavan pyynnissä kohtuullisuutta.

Lapin ELY-keskus, rajavartiolaitos ja Ruotsin valvontaviranomaiset valvovat lohenkalastusta koko kalastuskauden ajan.

Eläinten hyvinvointi ja oikeudet mainitaan ensimmäistä kertaa peruskoulujen uudessa opetussuunnitelmassa. Eläinten hyvinvointia pohditaan vuodesta 2016 eteenpäin alakoulussa ympäristöopissa ja yläkoulussa biologian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneilla. Käytännössä kouluissa selvitetään, millaisissa oloissa ruokaa tuotetaan.

– Tähän asti vanhoissa oppikirjoissa eläinten oikeuksista tai hyvinvoinnista ei ole ollut juurikaan mainintoja. Paitsi lemmikkieläinten kohdalla kyllä puhutaan esimerkiksi siitä, että kissan täytyy saada teroittaa kynsiään. Tuotantoeläinten kohdalla ei niiden hyvinvointia tai oikeuksia mainita millään tavalla. Tähän varmaan tulee muutos. Luokkahuoneissa ja niiden ulkopuolella on ryhdyttävä puhumaan näistä asioista, sanoo uusia opettajia biologian saralla opettava yliopistonlehtori Miikka Eriksson Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuslaitokselta Savonlinnasta.

Opetussuunnitelmaan eläinten hyvinvointi päätyi kun suunnitelmaluonnoksen palautteessa nousi esiin ihmisten huoli lasten suhteesta eläimiin ja luontoon.

– Opetussuunnitelmasta on käyty laajaa kansalaiskeskustelua. Sitä mukaa kun luonnoksia on julkaistu, olemme pyytäneet niistä palautetta. Palautetta on tullut esimerkiksi kouluista, kunnista, järjestöistä ja yksittäisiltä henkilöiltä. Huolestuminen lasten suhteesta eläimiin nousi esiin palautteesta, ja se on tietoisesti nostettu esiin ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmassa, opetussuunnitelmatyön päällikkö Irmeli Halinen Opetushallituksesta kertoo.

– Palautteesta tuli esiin huoli siitä, miten tietoisia lapset ovat ruuan alkuperästä, mutta myös toive siitä, että lapsille opetettaisiin, miten eläinten hyvinvointiin voi vaikuttaa esimerkiksi omilla kulutusvalinnoilla, Halinen sanoo.

Seiskaluokkalaiset: Eläinten hyvinvointiin voi vaikuttaa ostamalla luomua

Savonlinnan normaalikoulun seitsemäsluokkalaisilla on ainakin selkeä kuva siitä, että ruokaa tuotetaan maaseudulla.

– Maito tulee maatiloilta, tietää Roni Pekkinen.

– Lehmät asuvat niissä...öö...talleissa?, miettii Elida Hämäläinen ja tajuaa itsekin, että muistikuvassa on jotain pielessä.

– Niiden elinolot on huonot, niin minä olen kuullut, Laura Martikainen toteaa.

Valistuneempia vastauksia saa kysyttäessä, mitä eläinten hyvinvointi on, ja miten siihen voi vaikuttaa.

– Sitä, että niillä on mahdollisimman luonnollinen elinympäristö ja että niillä on mahdollisimman hyvä olla. Ne saavat ruokaa ja kaikkea, mitä ne tarvitsevat. Itse voi vaikuttaa esimerkiksi ostamalla luomumunia, Hämäläinen sanoo.

– Vaikka jos on villieläin kyseessä, niin ei mene ottamaan sitä kiinni tai niitä ei metsästä, Pekkinen pohtii.

– Eläinten hyvinvointiin voi vaikuttaa ostamalla luomujauhelihaa tai lähituotteita, hän sanoo.

Moni opettajakin on uuden oppimisen edessä

Harva aikuinenkaan tänä päivänä tietää mitä ruuan tuotannon arki on tai mitä eroa on sillä, ostaako virikekanalan munia vai luomumunia. Uusi opetussuunnitelma voikin vaatia myös monelta opettajalta perehtymistä itselle uuteen aiheeseen.

– Luokassa voi miettiä esimerkiksi, että jos laitetaan vaikka 5-6 oppilasta pieneen karsinaan tunnin ajaksi, niin miten se vaikuttaa omaan toimintaan ja kokemukseen tilasta. Omien kokemusten kautta voi miettiä sitä, miten eläimet viihtyvät tuotantotiloissa, Eriksson sanoo.

Kustantajat ovat seuranneet tarkkaan uuden opetussuunnitelman tekoa ja uusia opetusmateriaaleja syntyy koko ajan. Eriksson toivoo materiaaleja myös niin maataloustuottajien kuin eläinsuojelijoiden järjestöiltä. Vanhastaan tiedetään, että eri tahot voivat tuoda toisistaan paljonkin poikkeavan näkemyksen asioiden tilasta.

– Ei ole opettajan tehtävä välittää arvoja ja tehdä arvovalintoja. Opettaja tarjoaa tietoa ja opastaa tiedon lähteille, jotta oppilaat voivat itse tehdä arvovalintansa, Eriksson sanoo.

Normaalikoulun seiskaluokkalaiset toivoivat saavansa tietää perusasioita eläimistä ja siitä, miten ne elävät.

– Minä ainakin haluaisin tietää, että miten sitä voisi edesauttaa, että eläimet voisi hyvin maatiloilla, Laura Parkkinen sanoo.

Pienessä varsinaisuomalaisessa Koski TL:n kunnassa ei muhi mikään uutisankka, vaan todellinen kesäuutinen. Lintuasiantuntijat ovat vakuuttuneet siitä, että paikkakunnalla pesintäpuuhissa koko kevään viihtyneet kattohaikarat ovat aloittaneet munien haudonnan.

– Kaikki lintujen käyttäytyminen viittaa siihen, että siellä on munat, sanoo Arto Kalliola BirdLife Suomesta.

Tähän mennessä Suomessa on nähty kattohaikaroita satunnaisesti, mutta tiettävästi yhtään onnistunutta pesintää, joka olisi päättynyt pienokaisten syntymään, ei ole tapahtunut.

– Yrityksiä on kyllä ollut muutama aiemminkin, Kalliola sanoo.

Lähimpänä Suomea kattohaikaroita pesii säännöllisesti Virossa. Nyt Kosken kunta on saanut osakseen koko lintu-Suomen huomion, ja haikaraturisteja on vieraillut Koskella säännöllisesti.

Kattohaikapariskunnan elämää on seurannut myös Yle Turku tiiviisti.

Janakkalassa sijaitsevan Luuliolahti-Saukonojan 60 hehtaarin suosta on tehty kauppa.  Lisäksi Janakkalassa rauhoitetaan vajaan kolmen hehtaarin Rönnin lähdesuo. Rönnin suojelukohde on ojittamaton lähdesuo.

– Alueella on harsosammaleen ja isonauhasammaleen esiintymät. Alue on merkittävä lähdeluontotyyppien suojelun kannalta, kertoo ylitarkastaja Esa Pynnönen Hämeen ELY-keskuksesta sanoo.

Luulionlahti-Saukonojan suot Janakkalassa ovat vähäpuustoisia ojittamattomia alueita, jotka ovat syntyneet Alasjärven vedennousun seurauksena.

 – Alue on myös linnustoltaan arvokas, Pynnönen kertoo.

Luonnonsuojelualue voidaan perustaa joko maanomistajan tai viranomaisen aloitteesta. Perustamispäätöksen tekee ELY-keskus. Maanomistaja voi tehdä hakemuksen suojelualueen perustamisesta omistamalleen maalle tai antaa suostumuksen ELY-keskuksen tekemään ehdotukseen.

UPM on pitkään edistänyt suoluonnon suojelua. Yhtiö on aktiivisesti ennallistanut soita, ja ollut mukana EU:n LIFE-rahaston tukemassa Suoverkosto-LIFE-hankkeessa

Eläinlääkärille on tullut harvinaisen paljon hylkeisiin ja niiden poikasiin eli kuutteihin liittyviä yhteydenottoja, kertoo Oulun kaupungin eläinlääkärinä työskentelevä Jussi Virta.

– Viiden viime vuoden aikana tuli yksi hyljeasia. Tänä vuonna niitä on tullut melkein viikoittain.

Virta kertoo tarinan yhdestä tämän kevään kuuttipotilaista. Se oli tuotu eläinlääkärin luo väsyneenä ja sotkuisena. Kuutti ei suostunut syömään kalaa.

Korkeasaaren eläinhoitolasta neuvottiin, että kuutille voi laittaa suoraan mahaan letkun, jonka kautta sille annetaan muun muassa koiralle tarkoitettua ruokaa. Neuvottu keino tepsi, ja pian kuutti söi jo itse.

– Siitä tuli reipas hylje, joka vietiin merenrantaan.

Virta vei hylkeen itse rantaan. Eläin lähti reippaasti polskimaan.

Yleensä kuuteista ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa eläinlääkärille. Liikkumattomana rannalla pötköttelevä kuutti ei nimittäin ole avun tarpeessa,  sillä auringonotto rantakivillä on hylkeille lajityypillistä käyttäytymistä.

Norppia tuskin tavallista enempää

Tutkija Markus Ahola Luonnonvarakeskuksesta sanoo, että kuuttihavaintojen suuri määrä voi selittyä leudolla talvella, joka on ajanut kuutit rantojen lähelle. Hänen tiedossaan ei ole, että kuutteja olisi syntynyt mitenkään tavallista enempää tänä vuonna.

– Jäätilanne oli sellainen, että norpat joutuivat synnyttämään lähelle rantaa. Siksi ne ovat aiempaa paremmin tulleet ihmisten näköpiiriin.

Heinolan lintutarha on saanut 10 000 euron avustuksen ympäristöministeriöltä.

Avustussummalla aiotaan uudistaa aluksi lintutarhan lajikyltit. Uusiin, digitalisoituihin kyltteihin tulee mausteeksi QR-koodi, josta vieras voi skannata älypuhelimella nettiin linkitettyä lisätietoa lajista.

– Lintutarhan tilat ovat pienet ja meillä lintulajit muuttuvat koko ajan, joten lajitekstit vaativat jatkuvaa ylläpitoa ja päivittämistä. QR-koodin avulla pystytään kertomaan lajeista hyvin paljon tietoa hyvin pienessä tilassa, sanoo Olli Vuori Heinolan Lintutarhan Ystävät ry:stä.

Lajikylttien digitalisoiminen on osa Heinolan Lintutarhan Ystävät ry:n ympäristökasvatushanketta, jota varten avustusta haettiin. Tarkoituksena on lisätä vieraiden, etenkin lasten ja nuorten luontotuntemusta. Suunnitelmana on tarjota kouluille mahdollisuus tehdä oppitunneilla QR-koodeihin linkitettyjä tietoiskuja suomalaisista linnuista.

Heinolan Lintutarhan Ystävät ry haki valtiolta alun perin 15 000 euroa. Vuori ei ole pettynyt, vaikka loppusumma on haettua pienempi.

– Tämä on hyvä signaali valtiolta, Vuori iloitsee.

Vuoren mukaan kyseessä on kuitenkin vasta päänavaus. Tarhalla on meneillään kolme vuotta kestävä hanke, jossa lintutarhalle hankitaan muun muassa uusia kasvilajeja. Ajatuksena on houkuttaa perhosia tarhalle.

– Tarkoituksena on, että aina olisi joku kasvi kukassa toukokuusta lokakuuhun.

Tuhohyönteisten torjuntaan käytettävien neonikotinoidien on epäilty vahingoittavan mehiläisiä. Epäilyt johtivat siihen, että EU:n komissio kielsi keväällä 2013 neonikotinoideja sisältävien valmisteiden ja niillä käsiteltyjen siementen käytön mehiläisiä houkuttelevilla kasveilla. Suomessa tällaisia kasveja ovat rypsi ja rapsi.

Neonikotinoideilla on peitattu eli kuorrutettu siemeniä, jotta voitaisiin ehkäistä kirppojen aiheuttamia tuhoja. Peittausta on jatkettu kahtena keväänä kansallisella poikkeusluvalla. Menettelyyn on suostunut myös Suomen mehiläishoitajien liitto.

Lisää tutkimustietoa kaivataan

Yhdysvaltalaiset ja ruotsalaiset mehiläishoitajat ovat ottaneet suomalaisia tiukemman kannan ja vaatineet neonikotinoidivalmisteiden kieltämistä.

– Asiassa on ehkä ylireagoitu, arvelee Savon mehiläishoitajien sihteeri Juha Rissanen.

Rissasen mukaan neonikotinoidien mahdollisista vaikutuksista mehiläisten kuolemiin tarvitaan tarkempaa tutkimustietoa.

– Jos pesä kuolee tai tuhoutuu, niin kyllä siihen on jokin muu syy kuin torjunta-aineet, Rissanen arvelee.

– Peiliin katsomisen paikka on monesti ollut omalta kohdaltani se suurin syy.

Ruiskutukset yöaikaan

Savon mehiläishoitajien mukaan mehiläistarhaajien ja rypsinvljelijöiden yhteistyö on sujunut maakunnassa hyvin. Maanviljelijät tekevät esimerkiksi torjunta-aineiden ruiskutukset vain mehiläisten lentoaikojen ulkopuolella eli yöaikaan.

– Pohjoissavolaiset viljelijät ovat hyvin valistuneita, Rissanen kiittelee.

Öljy-yhtiö Exxon Mobilin osakkeenomistajat ovat tyrmänneet keskiviikkona Dallasissa pidetyssä yhtiökokouksessa sille esitetyt ympäristöä koskeneet aloitteet.

Yhtiökokouksessa ehdotettiin muun muassa, että yhtiön hallitukseen pitäisi palkata ilmastonmuutoksen asiantuntija. Yhtiön hallitus vastusti ehdotusta sanoen, että useilla hallituksen jäsenillä oli taustaa insinööritaidoissa tai tieteessä, ja että he pystyvät käsittelemään myös ilmastoasioita.

Ehdotus sai kokouksessa vain 21 prosentin kannatuksen.

– Tämän yhtiön on alettava suunnitella myös tulevaisuutta. Meidän pitäisi saada hallitukseen asiantuntija, joka pystyy käsittelemään tätä tärkeää asiaa, ehdotusta kokouksessa tukenut Michael Crosby.

Yhtiökokoukselle esitettiin myös, että yhtiö asettaisi tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi tuotteissaan. Ehdotuksen kannattajat muistuttivat, että sijoittajat alkavat olla jatkuvasti enemmän huolissaan asiasta, mutta ehdotus ei saanut kuin vajaan 10 prosentin kannatuksen.

Ehdotus, joka olisi velvoittanut Exxonin julkaisemaan raportin sen öljyntuotannossa hyödyntämän vesisärötyksen vaikutuksista, sai juuri alle 25 prosentin kannatuksen.

"Ilmaston lämpenemistä ennustavat mallit eivät ole kovin hyviä"

Crosbyn mukaan yhtiö on takertunut liiaksi öljyn ja kaasun tuotantoon, eikä anna tarpeeksi huomiota uusiutuville energiamuodoille. Myös muut kokousedustajat olivat sitä mieltä, että yhtiön laajentuminen öljyn- ja kaasuntuotannon lisäksi muille energiantuotannon aloille on ollut täysin riittämätöntä.

Yhtiön pääjohtaja Rex Tillerson toisti kokouksessa pitkäaikaisen mielipiteensä siitä, että uusiutuvat energiamuodot eivät ole vielä taloudellisesti kannattavia.

– Tämä yhtiö ei aio alkaa menettää rahaa tarkoituksellisesti, Tillerson sanoi ja yhtiökokous taputti äänekkäästi hänen vastaukselleen.

Öljyn hinnan lasku leikkasi Exxonin voittoja kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä noin 46 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Silti voittoa tuli noin 4,5 miljardia euroa.

Tillerson sanoi kokouksessa ilmastonmuutoksesta, että ilmaston lämpenemistä ennustavat mallit eivät ole kovin hyviä, ja että voimakkaisiin päästövähennysvaatimuksiin olisi vaikea yltää.

Hän sanoi, että teknologia voi auttaa merenpinnan nousuun ja muuttuviin sääilmiöihin sopeutumiseen. Tillersonin mukaan ne saattavat olla tai olla olematta ilmastonmuutoksen aiheuttamia.

– Ihmiskunnalla on ilmiömäinen kyky selviytyä vastoinkäymisistä, hän sanoi.

– Tiedän, että tämä vastaus ei tyydytä kaikkia, Tillerson totesi.

Porin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi hämmästelee poliitikkojen halua rajata tuulivoimaloiden rakentamista. Kaikki valtuustoryhmät vaativat äskettäin kilometrirajaa uusien tuulivoimaloiden sijoittamiselle asutuksesta.

Valtuustoaloitteen allekirjoittaneet ryhmät katsovat, että sopiva raja uusien tuulivoimaloiden rakentamiselle olisi, että ne eivät saisi sijaita linnuntietä kahta kilometriä lähempänä asuin- tai vapaa-ajan kiinteistöä.

Eikö saisi rakentaa omalle pihalle?

Vihreä valtuustoryhmä on allekirjoittanut vaatimuksen, mutta vihreitä itse politiikassa edustava Porin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi on ehdotusta vastaan.

– Tämä kahden kilometrin raja tarkoittaisi karrikoiden, että tuulivoimaloita voisi rakentaa enää keskelle eräitä suojeltuja suoalueita. Nykyään monet maatalousyrittäjät haluavat rakentaa tuulivoimalan pihalleen, estäisimmekö tämän? Lankiniemi kysyy.

Lankiniemen mukaan muun muassa Reposaarentien varren uusia tuulivoimaloita ei olisi voitu rakentaa, jos kahden kilometrin sääntö olisi ollut voimassa. Hänen mukaansa näistä uusista voimaloista ei ole asukkaille mitään haittaa.

"Liikenteen melu haitallisempaa"

Tuulivoima on herättänyt Porissa suuria tunteita. Syynä ovat muun muassa pohjoisessa Porissa sijaitsevan Peittoon tuulivoimapuiston aiheuttamat ongelmat: suuren tuulipuiston lähiseudulla asukkaat valittavat tuulivoimaloiden aiheuttamista häiriöistä.

Lankiniemen mielestä tuulivoimaloiden aiheuttama melu on erittäin vähäinen haitta verrattuna esimerkiksi liikenteen meluun, joka vaikuttaa noin miljoonan suomalaisen elämään. Tähän meluun ei Porin ympäristöjohtajan mielestä ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

– Kielto tuulivoimalle olisi ponnahduslauta sille, että alettaisiin vaatia jotain tiettyä etäisyyttä kivenmurskaamoille, teollisuuslaitoksille ja maanteille. Tuulivoimaloiden ääni kuuluu vain muutamaan asuntoon, kun taas liikenteen melu terrorisoi hyvin laajaa väestöä, Lankiniemi sanoo.

Vastustus äänekästä

Ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi toivoo, että porilaispoliitikot eivät toteuttaisi kahden kilometrin rajaa tuulivoimaloille vaan luottaisivat viranomaisten kykyyn säädellä rakentamista ja asettaa sille riittäviä rajoituksia.

– Tuulivoimaa vastustava joukko on kovaääninen. Tuulivoimaa on eräissä puolueissa vastustettu myös poliittisista syistä. On toki myönnettävä, että aina voimaloiden suunnittelu ei ole mennyt nappiin, Lankiniemi sanoo.

Lankiniemen mielestä joka tapauksessa on selvää, että yhteiskunnassa syntyy aina jonkin verran melua. Jos kaikki melu esimerkiksi teollisuudesta halutaan poistaa, yhteiskunnan ja talouden toiminta pysähtyy.

Peltojen märkyys uhkaa viivästyttää kevätkylvöjä Etelä-Lapissa. Toukokuussa vettä on tullut jopa kaksi kertaa enemmän kuin tavanomaisesti ja lämpösummakin on jäänyt kolmanneksen keskimääräisestä.

Jotta kevätkylvöt saataisiin vauhtiin, nyt tarvittaisiin poutaa. Peltoja päästiin lannoittamaan alkukuusta, mutta sen jälkeen työt ovat tyssänneet laajalti.

– Lämpö ei ole vielä katastrofi, mutta märkyys on, toteaa ykskantaan tutkija Antti Hannukkala Luonnonvarakeskuksesta Rovaniemeltä.

Poutaa kaivataan

Kasvukausi pääsi vauhtiin Etelä-Lapissa normaalisti äiteinpäivän tienoolla, mutta kylmyys ja vesisade ovat hyydyttäneet tilannetta.

– Jos lähivuorokausien sääennustetta katsoo, luvassa on pääsääntöisesti vesisadetta. Nyt tarvittaisiin yli kahden viikon poutajakso, jotta peltotyöt saataisiin tehtyä, luonnehtii Hannukkala.

Maatiloilla joudutaan pian rukkaamaan viljelysuunnitelmia, jos pellot eivät kanna koneita. Korvausten saamiseksi kevätkylvöjen täytyy olla tiedossa kesäkuun puoliväliin mennessä ja tehtynä kesäkuun loppuun mennessä.

– Jos viljelijä on tehnyt sähköisen hakemuksen, täytyy muutokset ilmoittaa myös sähköisesti, muistuttaa Tornion ja Simon maataloussihteeri Heikki Pennanen.

Jos peltotyöt viivästyvät vielä pitkään, ollaan tiloilla pian tilanteessa, että samalla kylvetään ja korjataan ensimmäistä säilörehusatoa.

Rovaniemellä on tutkittu Luonnonvarakeskuksen ja Kainuun ELY-keskuksen johdolla kahden kesän perusteella niin sanottujen pistiäishotellien vaikutusta metsämarjasatoihin.

– Saatujen tulosten perusteella voidaan sanoa, että pölyttäjiä avittamalla saimme näissä kohteissa jopa viisikymmentä prosenttia kasvua metsämarjasatoihin, laskee tutkija Rainer Peltola.

– Pölyttäjät ovat keskeisin tekijä onnistuneen metsämarjasadon suhteen. Eli mitä enemmän niitä on, sitä paremmat mahdollisuudet on saada parempi sato.

Idea pölyttäjien elinolojen parantamista on jo vanha ja sitä on kokeiltu puutarhoissa, mutta ei niinkään metsissä.

– Aihe on tullut ajankohtaiseksi nyt, kun on huomattu, että pölyttäjät ovat vähentyneet.

Keskinkertaiset tai hyvät metsämarja-alueet saadaan paremmiksi

Tutkimusolosuhteet ovat Rainer Peltolan mukaan olleet tyypillisessä suomalaisessa metsässä metsäautotien varressa.

– Pistiäishotellit kiinnitettiin suhteellisen hyvälle marjapaikalle. Merkittyjen mustikkakimppujen kukat ja marjat laskettiin. Tulosten perusteella voidaan sanoa metsämarjasaaliin kasvaneen huomattavasti pistiäishotellin vaikutuksesta.

– Totesimme, että pölyttäjien vaikutus näkyy noin 200 metrin päässä pesistä.

Luonnonmarjasadon kannalta pistiäishotelleja kannattaa laittaa jo ennalta hyviin marjapaikkoihin.

– Näillä pesillä ei saa huonosta marjapaikasta hyvää, että ihan surkeissa olosuhteissa nämäkään eivät auta. Valtakunnallinen keskisatohan tuottaa 20 kilon luokkaa hehtaarilla, sanoo Peltola.

Pistiäishotelleja voi laittaa metsään pitkin vuotta, mutta tutkija Rainer Peltola kehottaa kysymään luvan maanomistajalta.

– Lisäksi niitä kannatta viedä paikkoihin, joissa on muutenkin suotuisat olosuhteet pistiäisille, kuten metsäniityt ja hakkuuaukeat. Ne tarjoavat hyönteisille ruokaa koko kasvukaudeksi.

Kiinan pääkaupungin Pekingin laidalla sijaitsevassa murskaamossa syötettiin perjantaina koneen kitaan yli kuusi sataa kiloa norsunluuta. Joukossa oli niin kokonaisia syöksyhampaita kuin norsunluisia syömäpuikkoja.

Paikalle oli kutsuttu Yhdysvaltain, Britannian ja useiden Afrikan maiden diplomaatteja sekä ulkomaisia toimittajia, joille Kiina pyrki osoittamaan, että se tekee kaikkensa päästäkseen eroon maineestaan norsunluun kansainvälisen salakaupan keskuksena.

Asiantuntijoiden mukaan suurin osa – jopa 70 prosenttia – laittomasta norsunluusta myydään Kiinassa. Norsunluiset esineet ovat siellä yhä statussymboleja.

Kiina on puuttunut kauppaan takavarikoimalla norsunluulasteja rajalla ja lisäämällä salakuljettajien saamia syytteitä, mutta arvostelijoiden mukaan toimet ovat olleet riittämättömiä.

Norsunluun julkiset tuhoajaiset olivat toiset. Ensimmäisen kerran norsunluuta hävitettiin näkyvin menoin viime vuonna Dongguanin kaupungissa.

Cites: Suojelusopimusta ei toteuteta riittävästi

Save the Elephants -järjestön ja The Aspinall -säätiön viime joulukuussa ilmestyneen raportin mukaan vuosina 2010–2012 tapettiin yli sata tuhatta villinorsua. Suurin syy oli kiinalaisten halua saada norsunluuta, raportissa sanottiin.

Kiina on allekirjoittanut kansainvälisen Cites-sopimuksen, joka säätelee luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla ja niiden osilla käytävää kauppaa. Toissa vuonna Cites totesi, että Kiina on yksi kahdeksasta maasta, jotka eivät tee kylliksi norsunluun salakaupan nujertamiseksi.

Helmikuussa Kiina ilmoitti kieltävänsä kaiverrettujen norsunluuesineiden maahantuonnin vuodeksi. Suojelijoiden mukaan päätöksellä on vain symboliarvo, sillä laillista kauppaa on hyvin vähän. Valtaosa tuonnista on laitonta raakaluuta.

Norilsk Nickel Harjavalta Oy on saanut tämän vuoden loppuun asti aikaa tehdä ehdotuksen siitä, miten se korjaa Kokemäenjoelle aiheuttamansa luonto- ja vesistövahingot. Tehtaalta pääsi vesistöön viime kesänä 66 tonnia nikkeliä ja pienempiä määriä muita haitta-aineita, kuten kobolttia.

Nikkelipäästö aiheutti muun muassa yli miljoonan rauhoitetun ja uhanalaisen vuollejokisimpukan kuoleman. Myös muita simpukoita kuoli merkittävä määrä. Arvioiden mukaan kantojen palauttaminen kestää vuosia.

Päästön vahinkoja on seurattu tarkkaan ja tutkimusten perusteella tapauksessa on päädytty myös rikostutkintaan.

Vahinkojen korjaaminen perustuu EU:n ympäristövastuudirektiiviin ja sitä soveltavaan Suomen lakiin.

Ypäjän Hevosopiston toimitusjohtaja Petri Meller on hyvin tyytyväinen hallitusohjelman lannanpolttolupaukseen.

– Olemme toivoneet tällaista päätöstä jo vuosia. Jos poltto sallitaan, se merkitsee meille todella suuria säästöjä. Lämmitämme tällä hetkellä opistoa kevyellä polttoöljyllä, jota kuluu 400 000 litraa vuodessa. Hevosenlannalla voisimme korvata yli puolet öljystä. Jos öljyn hinta on noin euron litra, on säästö helppo laskea. 

Määräykset polttouunien tasosta ratkaisevat

Toimitusjohtaja Petri Meller korostaa, että tarkemmissa määräyksissä tulisi sallia energiantuotanto kohtuuhintaisissa uuneissa.

– Kyllähän nytkin lannan voisi polttaa, mutta se vaatisi pyrolyysitekniikkaa ja kohtuuttoman kalliita laitteita. Ypäjän opistolle olisi tarjolla energiaa tuottavia polttouuneja, joiden hinta on noin 600 000 - 700 000 euroa. Sellaisen hankkiminen olisi parinsadan tuhannen euron säästöillä, jotka öljyn käytön vähentäminen toisi, todella kannattavaa ja järkevää toimintaa. Suomessakin, kuten esimerkiksi Ruotsissa, tulisi sellaisen uunin käyttö sallia, toivoo Petri Meller.

Pienille talleillekin säästömahdollisuuksia

Pienten tallien tuskin kannattaa rakentaa omaa polttouunia, vaikka halvempi malli kelpaisi Suomessakin. Sen sijaan useiden tallien yhteistyön avulla energiapoltto saattaisi olla kannattavaa.

– Voisi ajatella, että tallit perustaisivat yhteisen laitoksen. Toinen mahdollisuus on, että kunta rakentaa laitoksen tai muuttaa omaa laitostaan sellaiseksi, että se voi käyttää hevosenlantaa. Lanta ostettaisiin talleilta, jotka nyt joutuvat maksamaan lannan hävityksestä, ja kaikki hyötyisivät, sanoo toimitusjohtaja Petri Meller.

– Jos polttolaitoslupa heltiää, Ypäjän opistokin aikoo kerätä paitsi omat lantansa myös halukkaiden lähistön tallien lannan polttolaitokseen, lupaa Petri Meller.     

Yle Kioskin haastattelema Riia Paasimaa kertoo, että uivat hirvet ajautuivat ilmeisesti joutsenten mielestä turhan lähelle joutsenten pesää.

– Joutsenet häätivät hirveä pois. Lauoin sarjakuvauksella niin paljon kuin mahdollista, että jos edes joku kuvista onnistuisi, hän kertoo Yle Kioskille.

Paasimaan oman kertoman mukaan kuva ei ole laadullisesti mitenkään hyvä.

– Se on 300-millisellä objektiivilla otettu ja rajattu vielä suuremmaksi. Tilannehan oli aika kaukana. Kivahan se olisi, että olisi tapahtunut siinä lähellä ja kuvat olisivat tarkkoja ja teräviä, hän miettii.

Paasimaa vakuuttaa, että kyseessä ei ole kuvamanipulaatio, vaan tilanne, joka tuskin tulee enää ikinä vastaan. Paasimaa julkaisi kuvan Suomen Luonnonvalokuvaajat -Facebook-ryhmässä keskiviikkona ja sille on kertynyt jo tuhansia tykkäyksiä. Meeminikkaritkin ovat jo löytäneet kuvan: paidaton Putin on jo päätynyt mukaan joutsenen selkään.

Kemijoen rannoille kertyy vaaleaa, ruskeitakin kohtia sisältävää vaahtoa. Lauttoja seilaa myös pitkin jokea. Syytä huoleen tai ilmoituksiin ympäristöviranomaisille ei kuitenkaan ole: vaahdolle on aivan luonnollinen syy ja selitys.

Meri-Lapin ympäristöpäällikkö Aapo Mäenpää kertoo, että näky on Kemijoessa lähes jokakeväinen. Vaahto muodostuu kevätkorkeiden vesien liikkeistä ja veteen huuhtoutuvien ainesosien vaikutuksesta.

– Keväällä veden matkaan lähteen kaiken näköistä: humusta, siitepölyä ja epäpuhtauksia sekä ravinteita pelloilta ja metsistä, Mäenpää listaa.

– Kun kevään vedet vellovat koskissa ja virtapaikoissa niin nämä aineet muodostavat vaahtoa. Ei siinä mitään faireja tarvita.

Ajan myötä vaahto häviää, eikä siitä tarvitse olla huolissaan, rauhoittelee Mäenpää.

Yaran Siilinjärven lannoitetehtaalta on päässyt typpipitoista vettä Sulkavanjärveen. Sulkavanjärveen ehti vuotaa kiertovesialtaan ylitäyttymisen takia noin 2 500 kiloa ammoniumtyppeä.

Päästö johtui lannoitetehtaaseen kytköksissä olevan kiertovesialtaan pinnanmittauslaitteen vioittumisesta. Mittauslaite ei reagoinut altaan täyttymiseen, kun sinne pumpattiin prosessivesiä tehtaan kesäseisokkiin valmistautumisen yhteydessä. 

- Altaan täyttymisen ylärajaa ei nähty silmämääräisesti ja siinä ehkä luotettiin liikaa automatiikkaan, joka ei jostain syystä reagoinut, tehtaanjohtaja Taisto Koivumäki sanoo.

Altaan täyttyminen ja vuoto havaittiin alkuviikosta. Täyttyneen altaan vesiä on johdettu nyt tehdasalueella toisiin altaisiin. Typpipitoinen vesi voi aiheuttaa vesistön rehevöitymistä.

Edellisen kerran Yaran tehtaalta karkasi typpipitoista vettä noin vuosi sitten, silloin Kuuslahteen pääsi yli tuplaten suurempi kuormitus.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.