Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Siilin suu liimattiin kiinni ja siihen kiinnitettiin verhonipsuja – poliisi tutkii eläinsuojelurikoksena

0
0

Savonlinnassa poliisi on ottanut tutkittavakseen epäillyn eläinsuojelurikoksen.

Poliisille tehtiin sunnuntaina rikosilmoitus siilistä, jonka ruumiissa oli kiinni verhonkiinnitysnipsuja, liimaa ja todennäköisesti siimaa. Siili löytyi maastosta ja sen kohtalo nousi keskusteluun seudun asukkaiden ylläpitämässä Facebook-ryhmässä.

Tiedossa ei vielä ole, onko siili kuollut ennen tekoa vai onko se kuollut saamiinsa vammoihin.

– Siili on pakastettu tutkintaa varten. Tutkinta käynnistyy tämän viikon aikana, kertoo vanhempi rikoskonstaapeli Paavo Ryynänen Itä-Suomen poliisista.

Ryynänen sanoo, että hän ei ole urallaan törmännyt vastaavaan tapaukseen.

Savonlinnan poliisi ottaa rikosepäilyyn liittyviä vihjeitä vastaan niin puhelimitse kuin verkossa.


Sahayritys ihmettelee: "Veronmaksajat kortistoon ja puunjalostusyritykset alueella historiaan"

0
0

Metsähallituksen Kainuun luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2015–2020 on herättänyt useissa tahoissa keskustelua. Maaliskuussa Metsähallituksella ja luontojärjestöillä oli vielä hyvä keskusteluyhteys. Noin viikko sitten luontojärjestöt kuitenkin irtisanoutuivat luonnonvarasuunnitelman teosta. Syynä oli muutoksen suuruus, joka yllätti järjestöt.

Puuliitto kommentoi luonnonvarasuunnitelmaa tuoreessa lausunnossaan. Liiton mukaan hakkuita ei tulisi Kainuussa vähentää ja kokee, että sillä vaarannettaisiin metsätalouden ja siihen yhteydessä olevien elinkeinojen toimintaedellytykset.

Puuliitto huomauttaa, että Metsähallituksen on valtion maa- ja vesiomaisuuden hoitajana otettava huomioon lakisääteiset yhteiskunnalliset velvoitteet, jotka samalla ovat Metsähallituksen toiminnallaan tuottamia yhteiskunnallisia hyötyjä. Hakkuita vähentämällä työllisyyden edistämisen tavoite ei toteutuisi tasapainoisessa suhteessa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteeseen.

"Puuverkosto on jo nykyisellään varsin edustava"

Kuhmo Oy:n toimitusjohtaja Tommi Ruha ihmettelee ELY-keskuksen lausuntoa.

– Ihmettelen hieman, että ELY-keskus lausunnossaan ottaa kantaa vain luonnonsuojelukysymyksiin sivuuttaen työllisyyden ja elinkeinojen edistämisen tyystin. Erityisesti kaipaisin virkavastuulla tehtyä tarkastelua erimaankäyttömuotojen todellisista suorista ja välillisistä työllisyysvaikutuksista.

– Tässä työllisyyskeskustelussa kun tahtoo mennä parin kolmen kuukauden kesätyöt ja jatkuvat kokovuotiset työpaikat jatkuvasti sekaisin, Ruha kommentoi.

Retkeilyyn ja luontomatkailuun erikoistunut tietokirjailija Jouni Laaksonen sen sijaan yhtyy ELY-keskuksen lausuntoon. Laaksonen on ollut osa Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelman yhteistyöryhmää.

– Olen 15 vuoden aikana patikoinut ja hiihtänyt Kainuun metsissä tuhansia kilometrejä ja melonut vesillä satoja kilometrejä. Metsähallituksen Luontopalvelut on mielestäni retkeilijän paras ystävä, mutta valitettavasti Metsähallituksen Metsätalous on usein pahin vihollinen, Laaksonen miettii.

Kokouksia varten palkatonta vapaata ottamaan joutunut Jouni Laaksonen kertoo, ettei luonnonvarasuunnittelu ollut sitä, mitä Metsähallitus itse kirjoittaa:

Luonnonvarasuunnittelu on Metsähallituksen omaa pitkän aikavälin valtion omistamien maa- ja vesialueiden käytön suunnittelua, missä suunnittelu tapahtuu vuorovaikutteisesti moni tavoitteisessa prosessissa yhteistyössä paikallisten sidosryhmien ja yhteistyökumppanien kanssa."

Luonnonvarasuunnittelu on Metsähallituksen keskeisin työkalu toiminnan mitoituksessa ja suunnittelussa. Siinä otetaan huomioon omistajan, asiakkaiden ja sidosryhmien tavoitteet.

– Koen tulleeni luonnonvarasuunnitelman prosessissa huijatuksi. Koen, että annoin aikaani turhaan, Laaksonen kokee.

"Puuverkosto on jo nykyisellään varsin edustava"

Tommi Ruhan mukaan metsien suojeluaste on Kainuussa huomattavan korkea jo nykyisellään. Tämän hetkisillä metsien käytön osuuksilla on Ruhan mielestä kohtuutonta vaatia hakkuiden rajoittamista tai vaatia suojelupinta-alojen kasvattamista.

Ruhan mukaan kaikkien tahojen olisi hyvä tiedostaa, että Metsähallituksen Kainuussa hallinnoimia metsäalueita on 954 000 hehtaaria, joista vain noin puolet on rajoittamattoman metsätalouskäytön piirissä. Suojelualueita on Ruhan mukaan noin 16 prosenttia maapinta-alasta ja suunnitelmassa esitetty hakkuumäärä olisi yli 20 prosenttia pienempi, kuin suurin mahdollinen kestävä määrä olisi.

Puuliitto on suojelun suhteen samaa mieltä.

– Käsityksemme mukaan Kainuun suojeluverkosto on jo nykyisellään varsin edustava. Lisäsuojelun sijaan resurssit on mielekästä kohdentaa jo päätettyjen suojelualueiden hoidon toteuttamiseen ja tehostamiseen, Puuliitto toteaa lausunnossaan.

Puutoimitukset ehdottoman tärkeitä

Kuhmo Oy:n ja Pölkky Oy:n lausunnossa kerrotaan sahateollisuuden liikevaihdon Kainuussa olleen viime vuonna 124 miljoonaa euroa ja viennin arvon olleen 67 miljoonaa euroa. Henkilötyövuosia on työllisyysvaikutus, raaka-aineen hankinta ja lopputuotekuljetus yhteenlaskettuna noin 650 henkilötyövuotta.

Kainuun sahateollisuus pitää Metsähallituksen puutoimituksia erittäin merkittävinä alueen puunjalostukselle esimerkiksi sen ennakoitavuuden ja tasaisuuden johdosta. Merkitys paikalliselle puunjalostuksen olemassaololle on sen verran suuri, ettei sitä tulisi missään nimessä supistaa nykyisestään, Kuhmo Oy:n ja Pölkky Oy:n lausunnossa sanotaan.

Kuhmo Oy:n toimitusjohtajan mukaan luonnonvarasuunnitelmassa ei ole otettu teollisuuden näkökulmia täysimääräisesti huomioon. Ruha korostaa, että on kohtuutonta haukkua suunnitelman laatijoita huonosta työstä tai heikosta prosessista, mikäli kaikkia vaatimuksia ei toteuteta.

– Lieneekö tarkoitus lopettaa viimeisetkin julkisen talouden ulkopuoliset työmahdollisuudet Kainuun selkosilta ja siirtää veronmaksajat kortistoon ja puunjalostusyritykset alueella historiaan, Ruha pohtii.

Metsähallitus lupasi vuoden alussa ottaa huomioon kansalaisten palautteet uudessa luonnonvarasuunnitelmassaan. Yle Kainuu uutisoi viikko sitten lausuntoja tulleen 20 kappaletta.

Perhettä odotti yllätys – rantakäärme luikerteli olohuoneeseen

0
0

Eeva Hämäläinen siivoili kotinsa olohuonetta sunnuntaiaamuna yhdeksän aikoihin. Pölyhuiskan heiluttelun keskeytti oudosti käyttäyvä englanninbulldoggi Onni.

– Onni oli selvästi säikähtänyt jotain. Ajattelin, että ehkä sisään oli tullut mehiläinen, sillä Onni on aika herkkä säikkymään, Eeva Hämäläinen kertoo.

Kun mitään ylimääräistä ei näkynyt, Eeva ohjasi koirat pihalle ja jatkoi puuhiaan. Yllätys odotti vessan oven edessä.

– Käärme oli oikein virkeän näköinen ja eteni pää pystyssä.

Vieras tunnistettiin välittömästi rantakäärmeeksi, jollainen on usein nähty tontin laidalla olevan kasvihuoneen lähistöllä. Sisällä vieras herätti kuitenkin kauhua ja siivouspuuhat jäivät siihen.

– Juoksin ulos hälyttämään mieheni, joka oli leikkaamassa ruohoa. Siinä meni tovi, sillä hän kuuntelee leikatessaan radiota.

Ensimmäinen ajatus oli päästää kutsumaton vieras päiviltä. Pariskunta päätyi kuitenkin rauhanomaiseen ratkaisuun.

– Mieheni sai houkuteltua käärmeen muovipussiin ja sitä kautta se saatiin ulos vahingoittumattomana.

Kylään kohta kumpparit jalassa

Perhe asuu Mikkelin Pihlajasalon saaressa. Avaralla Saimaanrantatontilla on totuttu käärmeisiin, mutta ensimmäistä kertaa sellainen tuli sisätiloihin.

– Eniten tässä ällöttää jo pelkkä ajatuskin, että se on voinut lymyillä sohvan alla parikin päivää. Lämpimällä ilmalla pidämme ovia aukia. Aikuinen tytär pohti, ettei teillä uskalla tulla enää kylään kuin kumpparit jalassa.

Sen verran rantakäärme toi ylimääräisiä sydämentykytyksiä, että ainutkertainen tilanne jäi tallentamatta kameralle.

– Ei vaan hätäpäissään huomattu ottaa, Eeva Hämäläinen harmittelee.

"Tappaminen lainvastaista ja tyhmää"

Tutkijatohtori Janne Valkonen Jyväskylän opiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta pitää perheen suhtautumistapaa oikeana. Rantakäärmettä ei saa missään nimessä päästää päiviltä.

– Se on paitsi luonnonsuojelulain vastaista ja myös tyhmää.

Valkonen näkee käärmeen sisälle luikertelemiselle kolme mahdollista syytä. Niitä voivat olla ravinto, pako tai muninta. Rantakäärme syö pääosin sammakoita ja kaloja, mutta jyrsijän perässä se saattaa päätyä myös rakennusten liepeille.

– Jos kyseessä on kookas naaras, se on voinut etsiä sopivaa paikka munimiselle. Se vaatii tietyn lämpötilan. Sellainen voisi löytyä patterin lähistöltä jonkunlaisten vyllien välistä.

Rauhoitetun matelijan poistaminen sisätiloista pitää tapahtua lain henkeä noudattaen, kohtuuttomia voimakeinoja välttäen.

– Myrkyttömän käärmeen voi kantaa pihalle. Mutta toki apuna voi ja ehkä kannattaa käyttää sankkoa tai tyynyliinaa, sillä käärme erittää puolustusmekanismina erittäin pahanhajuista eritettä, jota on vaikea saada pestyksi käsistä pois edes saman päivän aikana.

Hakkuiden vähentäminen ja lehtipuiden suosiminen vähentävät ilmaston lämpenemistä

0
0

Tutkimus toteutettiin Etelä-Suomessa, mutta siinä on käytetty yleisiä malleja, joten tuloksia voidaan pitää myös Lapin kannalta merkittävinä. Tutkimuksessa verrattiin metsien ilmastonvaikutuksia erilaisilla hakkuumäärillä.

Laskelmat tehtiin nykyilmastolle ja oletetulle vuoden 2050 lämmenneelle ilmastolle. Tutkimuksessa selvisi, että pelkkä hiilen sitoutuminen metriin tai maahan ei riitä osoittamaan sitä kuinka ilmastolle käy hakkuumäärän muuttuessa.

- Meidän täytyy katsoa myös metsien ja ilmaston muita yhteyksiä. Nimenomaan sitä miten metsä muuttaa valon heijastumista avaruuteen sekä miten metsät tuottaa haihtuvia hiiliyhdisteitä. Miten ne vaikuttavat aerosoleihin elikkä ilmakehän pienhiukkasten muodostumiseen, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Tuomo

Puun käyttö energiaksi heikentää tilannetta

Karkeasti kuitenkin voidaan tulkita, että nykyisellä hakkuumäärällä Suomen metsät lisääntyvät ja metsillä on ilmastoa viilentävä vaikutus. Toisaalta hakkuiden lisääminen yli kasvun luonnollisesti heikentää tilannetta.

Hakkuita voidaan kuitenkin nostaa vastaamaan vuotuista kasvua ennen kuin sillä on ilmastoa lämmittävä vaikutus, mikäli huomioidaan puun käytön välilliset vaikutukset ilmastoon.

Puun käytöllä on myös merkittävä vaikutus.

- Puu pitäisi käyttää pitkäkestoisiin kohteisiin eli tarkoitan lähinnä rakennuksiin, semmoisiin missä se puu säilyy pitkiä aikoja ennen kuin se vapautuu takaisin ilmakehään. Puun käyttö energiaksi ei ole se paras vaihtoehto, huomauttaa tutkija Tuomo Kalliokoski.

Lehtipuu mäntyä parempi ilmastonmuutoksen kannalta

Tuomo Kalliokosken mukaan tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa pitäisi suosia muita kuin havupuita.

- Kun katsoo kokonaisuutta eli muistaa ne albiinit ja aerosolit, niin tässä tutkimuksessa tulos oli sellainen, että varsinkin tulevassa ilmastossa, lehtipuut vaikuttavat enemmän aerosolituotantoon jolloin niillä on suurempi viilentävä vaikutus kuin havupuilla.

- Tämän perusteella metsien hoitoa pitäisi ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta siirtää kohti sekämetsiä kuin nykyisellään. Nyt rehevimmillä paikoilla käytetään kuusta ja siellä minä näkisin, että rauduskoivun kasvattaminen on todellinen vaihtoehto. Nykyiset metsänhoitosuositukset ja ymmärrys antavat siihen ihan hyvät työkalut, lisää tutkija Tuomo Kalliokoski.

Metsien käytön muutoksilla ei ratkaista ongelmaa

Kalliokoski kuitenkin muistuttaa, että on selvä, että ilmaston lämpenemistä ei torjuta metsien käytön muutoksilla, se vaatii laajempia toimia.

- Ainoa tapa oikeasti on se, että me kaikki ihmiset vähennämme kulutusta ja laskemme elintasoamme. Elikkä olemme valmiita tinkimään omasta hyvinvoinnista sen eteen, että saamme pysäytettyä tämän globaalin ongelman, muistuttaa Tuomo Kalliokoski.

Myrsky uhkasi tempaista vastakuoriutuneet haukanpoikaset pesästään – katso video

0
0

Lyyli-myrsky riepotteli kattojen lisäksi myös pieniä kanahaukkoja. Kanahaukkojen pesäkamera tallensi, kuinka muutaman päivän ikäiset kanahaukat joutuivat myrskyn kouriin lauantaina.

Kameraa ylläpitävä Pasi Jäntti kertoo, että hän oli huolissaan Niiles- ja Iines-haukkojen poikasista. Poikaset olivat kuoriutuneet torstain ja perjantain välisenä yönä, kun myrsky lauantaina iski.

– Kyllä kävi mielessä, että miten niiden nyt käy. Monesti on nähnyt pesän rikkoontuvan, hän kertoo.

Toistaiseksi nimettömien pikkuhaukkojen ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.

– Näyttää, että tämä haukkapariskunta on tehnyt kestävän pesän.

Nälkään tai kylmään voi kuolla

Jäntti kertoo, että kanahaukkojen elämässä voi olla monia vaikeuksia. Yksi niistä voisi olla ruuan loppuminen.

Hän sanoo, että koiraslintu Niiles vaikuttaa olevan hyvä saalistaja, joten näillä poikasilla ei pitäisi olla hätää.

Muutama vuosi sitten maakotkan pesäkamera tallensi, kun poikanen oli toista viikkoa nälissään ja menehtyi.

– Se oli surkeaa katsottavaa.

Myös takatalvi voi tappaa linnun. Jäntti kertoo, että kanahaukkojen kokenut Iines-emo voi kylmällä pitää poikasiaan siipiensä suojassa.

Videon ylläpitäjät eivät saa puuttua pesän elämään. Poikkeus on tehty vain kerran: vuonna 2006 poikaset jäivät pesään keskenään. Koiraslintu ei ollut onnistunut saamaan ruokaa, joten lopulta emokin hylkäsi pesän viikoksi.

– Linnut olivat kotihoidossa viikon. Sen jälkeen homma jatkui kuten ennenkin.

Kanahaukka on mainettaan parempi lintu

Kanahaukkakamera sijaitsee Oulun seudulla, mutta Jäntti ei voi paljastaa tarkkaa paikkaa, jotta pesä saa olla rauhassa.

Viime päivinä on ollut liian pimeää aurinkokennoilla toimivalle kameralle, joten yhteys oli katkennut. Jäntti toivoo, että maanantai-iltana yhteys palaisi.

Kanahaukkojen lisäksi Karhutv:n kamerat kuvaavat muun muassa teeriä ja ilveksiä, kertoo kameramiehen lisäksi puunveistäjänä toimiva Jäntti. Hän kertoo, että toiminnassa on mukana muutama sponsori, mutta toimintaan on ollut vaikea saada tarpeeksi rahaa esimerkiksi kunnon kameroiden ostamiseen.

Kameroiden tarkoituksena on näyttää eläinten arkea, jota muuten on vaikea päästä seuraamaan. Jäntti toivoo, että kamerat auttaisivat herättämään kiinnostusta luontoa kohtaan ja valistaisivat ihmisiä.

– Kanahaukka on vihattu lintu. Mutta niiden reviirillä on tosi monimuotoinen lintukanta, ja saaliiksi jäävät linnut ovat heikkoja yksilöitä. Kanahaukat pitävät pesärosvot kuten harakat ja varikset kurissa.

Helppo ruoka houkuttaa karhut roskiksille Soinissa

0
0

Pihoilla vierailevat karhut ovat aiheuttaneet levottomuutta Soinissa. Vierailut ovat jatkuneet huhtikuun loppupuolelta lähtien ja liikkeellä on tiettävästi neljä karhua: yksi naaras, yksi uros ja kaksi yksivuotista eli niin sanottua erauspentua. Ongelmia pihapiirissä liikkuvista karhuista on ollut jo kolme vuotta.

– Aluksi naaras lähti kiertämään yksistään, sitten se kiersi pentujensa kanssa. Tänä keväänä se ilmaantui lumien sulettua erauksien kanssa ja nyt viikko-puolitoista sitten se on jättänyt eraukset ja kiertää yksistään tai uroksen kanssa roskiksia. Eraukset kiertävät sitten erikseen, kertoo Lehtimäki-Soinin riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Lehisalo.

Pihakäyntejä on kertynyt karhuilla jo kymmeniä ja tilanne on Lehisalon mukaan akuutti. Lehisalon mukaan karhujen yksittäisiä pihakäyntejä Soinin alueella on ollut aina. Näin määrätietoisesti karhut eivät kuitenkaan ole liikkuneet.

Karkotuslaite tarpeen

Soinin karhutilanteesta on keskusteltu Heikki Lehisalon mukaan Riistakeskuksen ja poliisin kanssa. Parhaillaan selvitetään mahdollisuutta saada pikaisesti karhujen karkotuslaite Soiniin. Laite oli Soinissa jo huhtikuussa, mutta silloin karhut eivät näyttäytyneet.

– Valitettavasti Soinin karhujen karkottaminen ei onnistunut noin kuukausi sitten, kun laite saatiin. Väkeä - uteliaita - oli siellä sen verran paljon liikkeellä, että karhu varoi eikä tullut lähelle, Riistakeskus Pohjanmaan riistasuunnittelija Juha Heikkilä kertoo.

Karkotuslaiteelle on ollut tänä keväänä kysyntää. Koska karhun karkottaminen ei onnistunut ensiyrittämällä, lähetettiin laite Keski-Suomeen, jossa sille oli myös kysyntää.

–  Nyt yritetään saada se sieltä takaisin Soiniin, jos Keski-Suomessa tilanne olisi rauhoittunut, Heikkilä kertoo.

Karhujen tottuminen ihmisiin huolestuttaa

Karhut ovat olleet aktiivisia viime aikoina, parhaimmillaan aikuiset ovat vierailleet kahdessa-kolmessa pihassa aamuisin. Heikki Lehisalon mukaan viimeisin havainto erauskarhusta on tehty sunnuntaina, jolloin karhu liikkui lähellä Soinin keskustaa. Naaras- ja uroskarhu on nähty viimeksi torstaina. Lehisalon mukaan ongelmaan täytyisi löytyä ratkaisu.

– Tämmöinen karhu, mikä pihoissa pyörii on ongelma. Se ei kuulu sinne, Lehisalo toteaa.

Suuri ongelma Lehikosken mukaan on karhujen tottuminen ihmisiin ja ihmisen tuoksuun. Karhuja on kokeiltu karkoittaa koirien ja torvien avulla, mutta mitään ei ole tapahtunut.

– On myös ammuttu kiväärillä laukauksia ilmaan, mutta ei ne ole niitäkään säikkynyt. Ne ei koe ihmistä vihollisena, Lehisalo kertoo.

Juha Heikkilän mukaan tällä hetkellä olisi tärkeintä, että ruokajätteitä ei säilytetäisi jäteasioissa ulkona, vaan esimerkiksi autotallissa. Heikkilän mukaan karhut vierailevat pihoissa keväisin, koska ravintoa on luonnossa vähän. Yleensä vierailut loppuvat siinä vaiheessa, kun haapaan tulee lehti.

Ratkaisu Kuusamon kiistellystä kaivoskaavasta siirtyy

0
0

Kuusamon kaupunginhallitus siirsi maanantaina Kuusamon yleiskaavan päivityskäsittelyn kesäkuun alkuun.

Kaupunginhallituksen piti käsitellä maanantaina kaavaehdotusta, joka ohjaa voimakkaasti muun muassa kaivostoimintoja Kuusamossa

Kaupunginjohtaja Timo Halonen siirsi viime viikolla yhdyskuntatekniikan lautakunnan tekemän päätöksen kaavasta kaupunginhallitukselle niin sanotulla otto-oikeudella.  Kaupunginjohtaja käytti otto-oikeutta asiassa, koska lautakunnan keskiviikkoinen päätös uudesta kaupungin yleiskaavaluonnoksen päivityksestä poikkeaa hänen mukaansa niin paljon alustavasta, että sitä ei voinut sellaisenaan hyväksyä.

Luonnokseen tehtiin viime hetkillä ennen lautakuntakäsittelyä ja vielä keskiviikkoisessa yhdyskuntatekniikan lautakunnan käsittelyssä huomattavia muutoksia. Lautakunta päätti vastoin alustavaa esitystä, että muun muassa kiistellylle Juomasuon alueelle voisi jatkossa tulla kaivostoimintaa, samoin usealla muulle matkailullisesti herkälle alueelle.

Kaupunginhallitus käsittelee kaava-asiaa uudelleen 1. kesäkuuta.

Yksi puu tuo avun monelle – koululaiset liikkeellä ilmastonmuutoksen puolesta

0
0

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan puiden istuttamista. Tämän oppivat Simon koululaiset, jotka saivat maanantaina istutettavaksi kolme pihlajantainta.

Ekaluokkalainen Otso Kyllönen ja tokaluokkalainen Santeri Heikkilä tarttuivat lapioon ensimmäisinä. Nurmikko rikkoontuu muutamalla tehokkaalla lapionpistolla, joten ympärillä olevat aikuiset päättelevät, että kaksikko ei ole lapionvarressa suinkaan ensimmäistä kertaa.

– Tämä kuoppahan on ihan sydämenmuotoinen, otetaan vielä tuosta vähän, tulee parempi sydän, kuvailee Santeri.

Ensimmäinen istutuskuoppa on valmis ja lapio siirtyy seuraaville eli Tiitu Paaskoskelle, Jenna Paaso-Rantalalle ja Salla Hiltulalle, jotka laittavat maahan kaksi jäljellä olevaa taimea.

Lapio heilumaan laajalti

Puiden istuttaminen simolaisten koululaisten silmäniloksi toimi lähtölaukauksena Maa- ja kotitalousnaisten tempaukselle Lapissa. Muualla maassa paikallisyhdistykset pääsivät istutuspuuhiin jo aikaisemmin keväällä.

Jokaista istutettua puuta kohden maa- ja kotitalousnaiset lahjoittavat 10 euroa Kirkon Ulkomaanavulle. Se puolestaan istuttaa rahalla puita Haitiin ja auttaa esimerkiksi Nepalin maanjäristyksen uhreja.

– Kehitysmaissa puiden istuttamisella ehkäistään muun muassa tulvien ja maanvyöryjen syntymistä, luonnehtii Lapin Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja Taina Kuusela.

Samalla maa- ja kotitalousnaiset haastavat istutuspuuhiin yhteistyökumppaneitaan mutta myös muuta järjestökenttää. Kuuselan mukaan olisi ilo nähdä, että lahjoituspuiden hankinnasta innostuttaisiin laajalti.

– Meille on tullut jo muutamia yhteydenottoja ja pyrimme, että muutkin toimijat innostuisivat tempauksesta. Esimerkiksi vanhainkodit ja terveyskeskukset ovat tärkeitä paikkoja ja vanhukset ilahtuvat esimerkiksi vierailuista, joita tulee tehtyä istutuksen lomassa, hoksauttaa Kuusela.

Köyhien maiden avuksi

Otso Kyllönen ja Santeri Heikkilä oli valittu istutuspuuhiin omien luokkiensa edustajina, joten he pääsivät kuuntelemaan myös Taina Kuuselan alustuksen, miksi koulun pihalle laitetaan kolme puuta.

– Näin voidaan auttaa köyhien maiden ihmisiä, muistaa Santeri.

Hetken päästä kaksikon huomio kuitenkin herpaantuu, sillä Otso on löytänyt istutuskuopasta kastemadon. Se saa samantien nimekseen Jorma ja lasketaan varovasti takaisin mullan joukkoon.

– Sitten hajotetaan multapaakut vähän pienemmiksi ja painellaan multa takaisin puun ympärille, opastaa koululaisia toiminnanohjaaja Sisko Ainassaari Meri-Lapin Taimesta.


Kalastuksenvalvoja katsoo tuttujen luvatonta kalastusta läpi sormien

0
0

Kainuussa on kalatalousasiantuntija Kalle Torvisen arvioiden mukaan vähän vajaa 100 kalastuksenvalvojaa.

– Mainitsemani valvojat ovat suorittaneet ELY-keskuksen kokeen ja heidät on hyväksytty kalastuksenvalvojaksi. Ennen tehtävän suorittamista pitäisi saada joltakin vesialueen omistajalta valtuutus. Näitä valtuutuksia on Kainuussa suurimmalla osalla valvojista.

Kalastuksen valvontalaki tuli voimaan pari vuotta sitten, nyt sitä on Kalle Torvisen mukaan sovellettu ja pyydysmerkinnöissä on menty huomautuslinjalla.

– Tänä kesänä linjaa ryhdytään tiukentamaan. Pyydykset pitää merkitä selvemmin. Uuden lain puitteissa pyydyksiin kalastajan pitää laittaa nimi ja yhteystiedot.

Arvokkaita lohikaloja hamutaan luvattomilla pyydyksillä

Pahimman rikkomuksen kohdalla luvanvalvojalla on mahdollisuus takavarikoida pyydykset.

– Erityisen törkeä kalastusrikkomus voi viedä oikeuteen. Näitä törkeitä tietooni tulleita rikkomuksia ovat arvokkaiden lohikalojen kalastaminen väärillä pyydyksillä tai väärinä aikoina.

Kainuussa joillakin vesialueilla ei ole lainkaan luvantarkastajia. Isoimmilla järvillä kalatalousasiantuntija Kalle Torvisen mukaan luvantarkastaminen on menossa parempaan suuntaan.

– Iso kiitos kuuluu Metsähallitukselle, jonka kanssa valvontaa on voitu tehostaa Hyrynsalmella ja Suomussalmella. Heillä kynnys luvattomaan kalastukseen on erilainen.

– Kalastuksenvalvonnan isoin ongelma on tutun kalastajan sattuessa valvojan kohdalle. Helposti oman kylän väki selviää rikkomuksista vain huomautuksella. Sanotaan vaan, että koettakaa parantaa tapanne, eikä nosteta syytteitä, sanoo Kalle Torvinen.

Kalastuksenvalvonnan suhteen ollaan kokeiltu Torvisen mukaan erilaisia käytäntöjä.

– Se on huomattu hyväksi, että paikallisen valvojan mukana on joku ulkopuolinen, kuten mainitsemani Metsähallituksen työntekijä.

Ohutkarvainen kissa kärähtää herkästi – myös eläimet tarvitsevat suojaa auringolta

0
0

Suora auringonpaisteessa oleminen polttaa herkästi ohutkarvaisen lemmikin nahkaa ja esimerkiksi lehmän utareita. Paras tapa suojata eläimiä on pitää ne pois suorasta auringonpaisteesta.

Eläimet hakeutuvat varjoon

Eläimen luonnollinen suoja auringolta on turkki ja tumma pigmentti. Ohutkarvaiset ja vaaleat eläimet, joilla suojaa ei ole, ovat herkkiä palamaan auringossa. Auringossa kärvähtäminen tapahtuu usein silloin, kun eläin on liian aurinkoisella paikalla vastoin tahtoaan: harva eläin viihtyy suorassa auringonpaisteessa.

– Totta kai eläimet voivat palaa, ihan samoin kuin ihminen. Eläimeillä pitää olla aina varjo lähellä, sanoo eläinlääkäri Virve Salonen-Simpanen.

Palovammojen hoitamiseen auttaa usein kotihoitona rasvaaminen. Suojaamiseen sen sijaan eläinlääkäri ei aurinkorasvoja suosittele. Ne pysyvät harvoin eläimen ihossa.

– Joskus on esimerkiksi nenänpäähän yritetty laittaa rasvaa, mutta eläimet pyrkivät nuolemaan ja putsaamaan ne pois, sanoo Salonen-Simpanen.

Kissalle paita päälle

Karvattomana kissana tunnettu sfinx on yksi palamisvaarassa olevista roduista. Sfinxit ry:n puheenjohtaja Merja Niemelä sanoo, että palaminen on mahdollista mutta melko harvinaista.

–Yleensä kissa ei ole auringossa kovinkaan kauan jos tuntuu kuumalta. Uskon, että se hakeutuu pois suorasta auringonpaahteesta, sanoo Niemelä.

Jos karvattomia kissoja ulkoiluttaa paljon, on auringolta suojautuminen kuitenkin tarpeelliista.

Merja Niemelä sanoo, että omistajat suojaavat kissojaan useimmiten vaatteilla.

– Käytämme paljon paitoja jos kissan kanssa valjastelee ulkona. Aurinkorasvoja ei suositella mutta on se toisaalta parempi kuin ei mitään, sanoo Niemelä.

Utareet palavat auringossa, rasva auttaa

Maatiloilla eläimet saattavat viettää pitkiä aikoja ulkona. Palamisvaara on silloin, kun ulos päästään pitkän talven jäljiltä ensimmäistä kertaa. Luomutilan omistaja Pekka Välinen sanoo, ettei ongelmaa ole enää ollut moneen vuoteen, mutta aikaisemmin lehmien ollessa ulkona pidempiä aikoja monen lehmän ohutkarvaiset utareet olivat vaarassa kärähtää.

– Sillon joskus kun lehmät päästettiin ulos keväällä, ja ne olivat siellä aamusta iltaan, niin kyllähän siinä nahka saattoi palaa, ihan niin kuin ihmisenkin. Palaneisiin utareisiin laitettiin sitten voidetta, muistelee Välinen.

Maanviljelijä Juhani Hietala taas sanoo, ettei muista montaakaan auringossa palanutta lehmää. Hän sanoo, että aurinko saattaa tehdä vahinkoa silloin, jos nahka on jo valmiiksi huonossa kunnossa.

– Jos lehmä hankaa puuhun itseään niin, että karvat lähtee, ja sen jälkeen makoilee auringossa, saattaa se palaa. Yleensä ne kuitenkin pääsevät laitumella puiden suojaan varjoon.

Ruotsissa kaikki on paremmin – isoja kalojakin on enemmän

0
0

Kouvolalaisen Veli-Pekka Muonan sydän on sykkinyt kalastukselle vuosikymmenet. Ensikosketus kalastukseen tapahtui jo 1950-luvulla oman isän mukana. Siis samalla tavalla kuin tuhansilla ja tuhansilla muillakin kalamiehillä.

Kolmea vuosikymmentä myöhemmin miehen elämä muuttui kuitenkin lopullisesti ja peruttamattomasti. Järvikalastuksen rinnalle tulivat retket merelle ja ensimmäinen meritaimen oli kipinä, joka sytytti palon rasvaevällisten kalojen pyyntiin.

1990-luvulla Muona hankki oman merikelpoisen uisteluveneen ja ensimmäinen uistelemalla tullut merilohi pahensi lohikuumetta entisestään. Sitten merilohikannat alkoivat kutistua ja kalantulo väheni. Uisteluretket suuntautuivat uudelleen järville.

Kotimaan järvillä jalokalan uistelija joutuu kuitenkin valitettavan usein mittaamaan tärppien välin kalenterilla. Siksi Muonan kuten monen muunkin kalastajan katse on kääntynyt Ruotsiin.

– Luin alan lehdistä, ja kuulin kavereilta juttuja siitä, kuinka paljon Ruotsin järviin istutetaan taimenta ja järvilohta. Saalisvarmuus siellä on siis moninkertainen kotivesiin verrattuna, Veli-Pekka Muona muistelee.

Suomalaisvenekuntia ruuhkaksi asti

Tarkkaa määrää Ruotsissa käyvistä suomalaisuistelijoista on mahdoton laskea, sillä laivayhtiöt eivät tilastoi, onko automatkustajalla perävaunussa vene, tai onko kyse vaikkapa asuntovaunusta.

Kalastusaktiivien arvioiden mukaan hopeakylkisten kalojen perässä Ruotsiin, merialueet mukaan luettuna matkustaa jopa satoja suomalaisvenekuntia joka vuosi. Puhutaan siis helposti runsaasta tuhannesta kalastusmatkailijasta vuodessa. Länsinaapurissa reissaavat kalastajat ovat huomanneet matkojen suosion kasvavan jatkuvasti.

– Uistelumatkojen suosio on kasvanut huikeasti viime vuosina. Esimerkiksi Suomenlahden Uistelijat -yhdistyksestä on kohta lähdössä kymmeniä kalastajia Ruotsiin. Ja tälle keväälle Ahvenanmaalle ei laivayhtiöistä enää saa laivaan paikkaa autolle ja veneelle, kertoo aktiivinen lohenuistelija ja kalastustarviketukku OPM:llä työskentelevä Anssi Lehtinen.

– Etelä-Ruotsiin matkustetaan omien veneiden kanssa jopa Pohjois-Suomesta. Koska kausi alkaa etelässä aikaisemmin kuin Suomessa, moni uistelija on alkanut säilyttää venettään talvet Ruotsissa, jolloin se on valmiiksi kalavesien äärellä, Lehtinen kertoo.

 

Saalisvarmuus houkuttaa

Vuonna 2012 Muona hyppäsi kaverinsa kyytiin ja matkasi Vänernille uistelemaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pari vuotta myöhemmin Muona hinasi Kouvolasta oman veneensä Vänernille. Nyt hän on käynyt kahtena keväänä kavereidensa kanssa lohen houkuttelemana Ruotsissa omalla veneellään, jota hän kutsuu "onkihuussiksi". Myös tänä keväänä tie vei Vänernille ja veneeseen kiipesi kolme "vetreää seitenkymppistä", kuten hän itse sanoo.

– Kyse ei ole siitä, että ruotsalainen kala olisi parempaa. Toki kalaa saa hyvin ja se on isoa. Jos menen vaikkapa Kouvolan Vuohijärvelle viikoksi kalaan, on epävarmaa, saanko yhtään alamitan täyttävää kalaa. Pientä kalaa tulee kyllä, mutta ne vain vahingoittuvat, kun niitä päästää koukuista irti, hän perustelee.

Raha ja rajoitukset ratkaisevat kalakantojen hoidossa

Eläkkeellä olevan miehen aika kuluu paljolti kalastuksen parissa. Hän toimii myös puheenjohtajana kalastusseura Kouvolan kalamiehissä. Vapaa-ajan kalastuksen järjestötoiminnassa mukana olevalla konkarilla olisikin selvä resepti siihen, millä Suomessa päästäisiin samankaltaisiin lohikalakantoihin kuin länsinaapurissa.

– Ruotsissa saa ottaa saaliiksi vain istutettuja kaloja, joilta on rasvaevä leikattu. Luonnonkalaa ei saa saaliiksi ottaa, sitä valvotaan tarkkaan. Siellä valtio hoitaa istutukset, joten rahaa toimintaan on käytettävissä paljon. Meillä vesialueiden omistajien pitäisi tehdä istutuksissa yhteistyötä, jotta rahat riittäisivät kunnolla kalaistutuksiin. Verkkokalastus pitäisi istutusten jälkeen kieltää vähäksi aikaa, niin kalakannat kasvaisivat kyllä, mies listaa.

Istutuksetkaan eivät täysin selitä Ruotsin vahvempia kalakantoja. Saimaan lohikalayhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Köressaaren mukaan Vätternille ei istuteta lainkaan taimenta. Siellä kalastusta on rajoitettu voimakkaasti ja luontaisesti lisääntyvän kalan pyydystäminen on tarkoin säänneltyä. Myös verkkokalastus on Ruotsissa todella vähäistä, vain murto osa siitä, mitä Suomesssa esimerkiksi Päijänteellä. Saman vahvistaa kouvolalaiskalastaja.

– Ei Vänernilläkään tarvitse juuri verkkoja väistellä, Veli-Pekka Muona sanoo.

Järvilohta satasen kilohintaan

Harrastuksille on usein vaikeaa ja jopa turhaa laitaa hintalappua. Muona on laskeskellut, että Ruotsista Vänerniltä pyydetylle kalalle tulee kilohintaa reilusti yli sata euroa. Vuosien saatossa kokeneella kalastajalla suurin saaliinhimo on jo laantunut, eikä virvelin jarrun rääkäisy kalatärpin merkkinä aiheuta samanlaista sykettä kuin vuosia sitten. Elämykset ovat kuitenkin sellasia aarteita, ettei niitä ilman osaa kalamies elää. Siksi Muona matkaa tulevanakin keväänä Ruotsin lohiapajille.

– Kyllä virvelin jarrun parkaisu minut edelleen aika nopeasti saa veneen hytistä ulos, vaikka suurin into onkin laantunut. Olen suurten vesien ystävä, ja nämä retket ovat niitä, joita voi kiikkustuolissa muistella, hän summaa.

 

Juttua täydennetty tiedoilla kalaistutuksista ja verkkokalastuksesta.

Karhut mellastavat mehiläispesillä Pohjois-Savossa

0
0

Karhu on vieraillut pohjoissavolaisilla mehiläispesillä vajaan viikon aikana jo neljästi. Mehiläispesiä on tuhottu Kaavilla sekä kolmella kylällä Kuopiossa: Syvänniemellä, Varpaismaalla ja Viannankoskella.

Tuorein tuhotyö tapahtui viikko sitten maanantain ja tiistain välisenä yönä Juha Rissasen viidellä mehiläispesällä Viannankoskella. Lähimpään asutukseen oli matkaa vain viitisensataa metriä.

Karhu oli Rissasen mukaan käynyt pesien kimpussa kaksi eri kertaa. Toisella kerralla mukana oli saattanut olla myös poikanen, sillä rikotun hunajakennoston päällä oli "lapsen jalan" näköinen jälki. Huomattavasti isomman tassun raapimisjäljet löytyivät pesälaatikosta.

– Tämän kevään kokemuksen perusteella karhut ovat suurin uhka mehiläistarhaukselle, arvelee Savon mehiläishoitajien sihteerinä. toimiva Rissanen.

Maaseutuasiamies Heikki Lappalaisen arvion mukaan karhun aiheuttamat vahingot nousevat yhteensä noin 10 000 euroon.

Sulaako pohjoinen napajää ennätyspieneksi tänä kesänä?

0
0

Pohjoisnavalla saadaan jännittää tänä syksynä, sulaako merijää uuteen pienuusennätykseensä. Lähtökohta on hyvä, sillä toukokuun lopulla merijään pinta-ala on yli 800 000 neliökilometriä pienempi kuin keskimäärin vuosina 1980-2010.

Pinta-aala on ollut ennätyspieni myös pari kertaa aiemmin tänä talvena, kertovat tutkimuslaitos NSIDC:n keräämät tiedot.

Toistaiseksi on turhan aikaista yrittää ennustaa, syntyykö tänä vuonna uusi sulamisennätys ja kuinka pieneksi pohjoinen napajää sulaa, sillä merijään laajuuteen vaikuttaa paljon myös säätila. Esimerkiksi tuulet voivat joko tiivistää tai levittää jäätä Pohjoisella Jäämerellä.

Toukokuun lopun tilanteen perusteella kuitenkin voidaan sanoa, että ennätysvuosi on mahdollinen. Edellinen ennätys on syyskuulta 2012, jolloin pohjoinen merijää peitti vain 3,4 miljoonaa neliökilometriä eli lähes puolet vähemmän kuin keskimäärin viime vuosikymmeninä.

Alkukesän myrkyllinen kummajainen muuttuu oikealla käsittelyllä herkuksi

0
0

Sateinen alkukesä on suonut otolliset olosuhteet korvasienille. Korvasieni on käsittelemättömänä tappavan myrkyllinen, joten sienimetsään on hyvä varustautua käsinein ja muistaa tuuletus. Korvasieni sisältää gyromitriini-nimistä myrkkyä, joka voi elimistöön päästessään vaurioittaa maksaa.

– Sienestämään kannattaa lähteä vaikka kertakäyttökäsineet käsissä, jotta ihon kautta ei kulje myrkkyaineita, neuvoo Arktisten aromien toiminnanjohtaja ja sienineuvoja Simo Moisio.

Korvasienten kuljetuksessa on hyvä ottaa huomioon korvasienen haihduttamat myrkyt, ja pitää autoillessa ikkunat avoinna. Myös sienisaalista keittäessä hyvä tuuletus on tärkeää. Korvasienet keitetään runsaassa vedessä kaksi kertaa vähintään viisi minuutta. Keittämisten välissä sienet huuhdotaan ja vaihdetaan keitinvesi.

Tiukoista ukaaseista huolimatta korvasieneen kannattaa uskaltautua, sillä huolellisen käsittelyn jälkeen kyseessä on herkullinen ruokasieni. Korvasienestä valmistetaan perinteisesti korvasienikeittoa, mutta se sopii myös esimerkiksi muhennoksiin ja jauhelihan jatkeeksi.

Harvakseltaan nautittava herkku

Aivomaisen poimuinen korvasieni ilmestyy usein muutaman vuoden vanhoille hakkuualueille, missä maa on rikkoontunut. Korvasieniä kannattaa etsiä myös traktorin myllertämien metsäteiden reunoilta. Kainuussa paras korvasieniaika koittaa kesäkuussa ja Simo Moisio uskoo, että maakunnassa putkahtelee tänä vuonna mukavasti korvasieniä. 

Muhkurainen sieni kannattaa kuitenkin pitää harvakseltaan nautittavana herkkuna.

– Korvasientä ei kannata syödä päivittäin, jotta myrkkyjä ei pääse kerääntymään maksaan liian kanssa, Moisio muistuttaa.

Alkukesällä sienestäjä saattaa löytää myös harvinaisen lehtokorvasienen, joka on korvasienen vaaleampi näköislaji. Samoihin aikoihin ilmestyvät myös vaarattomat huhtasienet, jotka saattavat pikaisella tarkastelulla muistuttaa korvasieniä. Sienet erottaa kuitenkin toisistaan lakkien perusteella: kartiohuhtasienen lakki on pitkä ja kolmionmallinen, ja harvinaisempi pallohuhtasieni kantaa nimensä mukaan pallomaista lakkia.

Ahveniston Natura-alueelle Hämeenlinnaan nousee muovinen vesihuvipuisto ELY-viranomaisen vastustuksesta huolimatta

0
0

Hämeenlinnan rakennusvalvonta on myöntänyt luvan Ahveniston järveen tulevalle muoviselle vesihuvipuistolle kahdeksi kesäkuukaudeksi.

Kaupungin myöntämä lupa on käytössä kesäkuun puolivälistä elokuun puoleenväliin. Lupaan sisältyy myös optio toiminnasta kahden seuraavan kesän aikana.

Rakennusvalvonnan päällikkö Sirkku Malvialan mukaan päätöksen teko oli vaikeaa, koska muun muassa Hämeen ELY-keskus asiantuntijana vastusti rakennelmaa järveen.

ELY-keskus pitää myös tärkeänä, että myös kulku ja pysäköinti alueelle tai alueen ulkopuolelle olisi suunniteltu asianmukaisesti.

Vesihuvipuiston lupa astuu voimaan kesäkuun puolivälissä, jos päätöksestä ei valiteta.

– Päätöstä puntarointiin Hämeenlinnan rakennusvalvonnassa tarkkaan, koska maisemaa tuolla ei saa muuttaa. Lupaa myönnettäessä katsottiin, että hyödyt vesipuistosta ovat suuret. Toiminta on hetkellistä kesällä, muistuttaa rakennusvalvonnan päällikkö Sirkku Malvila.

Ei huutoäänestystä vaan harkintaa

Rakennusvalvonnan käsitys on, että saksalaisvalmisteiselle, ilmalla täytettävistä värikkäistä muovielementeistä koottavalle Wibit-vesileikkipuistolle on ollut myös runsaasti toiveita ja odotuksia Ahveniston urheilupuiston vireyttäjänä.

Samalla hanketta kohtaan on viime vaiheessa syntynyt voimasta vastustusta. Nuorten keräämään Sano ei Ahveniston muovipuistolle- adressiin on tullut verkossa yli 1 450 allekirjoitusta.

– Huutoäänestyksellä asioita ei kuitenkaan ratkaista, vaan harkiten ja perustellusti, puolustaa Malvila.

Ahveniston järveen hiekkarannan eteen aiottu muovinen huvipuisto olisi kooltaan 30 x 36 metriä oleva tilapäinen rakennelma, joka poistettaisiin syyskesällä.

Alueella kävisi arviolta 10 000–20 000 henkilöä vuodessa. Toimintaa pyörittää yksityinen TG-Klubben.


Kalakilpailu voitetaan FB-tykkäyksillä – "Valokuva ei vie kalaa pois koskesta"

0
0

Kalastuksessa ei välttämättä ole parasta se, miten suuri kala on kyseessä, onko se lohi vai onko se kuha. Kuhmon kaupungin ja Kuhmon Perhokalastajien kesäisessä kalatapahtumassa tärkeysjärjestyksen kärkeen nostetaan tunnelma tai vaikka kalavaleet.

– #Kalahässäkkä-tapahtumassa on kilpailu, johon kuka tahansa voi osallistua. Tarkoitus on laittaa vaikka maisema- tai fililiskuva Kuhmo Pajakka-Saarikoski -sivulle Facebookiin, kisataan kenellä on paras meininki. Eniten tykkäyksiä saanut kuva voittaa, tapahtuman puuhaaja, naisnäkökulmaa tuova Anni Yli-Lonttinen kertoo.

– Tapahtumaan voi osallistua vaikka Helsingistä, niin ikään tapahtumaa järjestämässä oleva Annin isä, Simo Yli-Lonttinen lisää.

– Koskikaloja on rajallinen määrä, valokuva ei vie kalaa pois koskesta, Simo lisää.

Tapahtuma on suunnattu kaikille, perhokalastajille tai vaikka kokemattomille aloittelijoillekin.

– Perhokalastus on naisten keskuudessa kasvava trendi. Se ei ole niin äijämäistä kuin muu kalastus, Simo miettii.

Ja Simo on varmaankin oikeassa. Innokasta kalastajatytärtään vierestä seurannut mies kertoo perhokalastuksen olevan paljon kaikkea muutakin, kuin kaloja ja kalavaleita.

– Se on perhojen tekemistä ja luonnon seuraamista – kokeilua eri perhoilla. Ei ole kyse siitä, paljonko tuli saalista. Monethan laskevat kalat takaisin luonnonsuojelumielessä, Simo kertoo.

Harrastuksista nivoutuu ammatti

Yli-Lonttisten ei perhereissujen määränpäätä kauaakaan tarvitse miettiä. Kalastus on koko perheen yhteinen harrastus. Anni kuitenkin puuhaa kalastuksesta itselleen ammattia. Kalanainen on yhdistänyt monta harrastusta yhteen. E-kirja Kokopäivätyö perhokalastuksesta ilmestyi vastikään.

Minkälaista on tehdä harrastuksesta ammatti?

– Hauskaa. Se on hauskaa, Anni vastaa nopeasti.

Julkkismiehet tutuille vesille

Naisia paikalle saattaa nousevan trendin lisäksi houkutella myös julkkisvieraat. Tunnetut kalastajamiehet ovat tulossa tuttuihin maisemiin.

– Paikalle saapuu Jasper Pääkkönen ja Janne Pesonen. Molemmille Kuhmo on tuttu kalastuspaikka, Simo kertoo.

Kuhmossa syntynyt jääkiekkoilija Pesonen sekä tunnettu näyttelijä ja kalastusta eteenpäin innokkaasti vievä Pääkkönen kalastavat, jutustelevat ja neuvovat tapahtuman kävijöitä.

– Voi se olla melkoinen hässäkkä, Simo summaa.

Kotkan Korkeakosken kalatie rakentuu – Ahvenkoski seuraa perässä

0
0

Kalastusbiologi Kauko Poikola seisoo kalastuslaiturilla ja ottaa valokuvia kalaportaan työmaasta. Korkeakosken kalatie on miehen lempilapsi. Hän on ollut mukana sen suunnittelussa parikymmentä vuotta.  Alkanut rakennustyö saa kalastusbiologin suun hymyyn.

– Tässä on menty kahdenkymmenen vuoden aikana eteenpäin pikkuaskelin, välillä isommin, välillä on menty taaksepäin, mutta nyt kun on päästy tähän vaiheeseen, tuntuu todella mukavalta, Poikola sanoo.

Mutkia matkassa

Korkeakosken kalatiestä tulee maamme suurimpia, ainakin kalojen määrässä mitattuna. Kymijokeen uskotaan nousevan tuhatmäärin emokaloja kutemaan joen yläjuoksulle.

Portaan fyysiset mitatkin ovat kunnioitettavat. Kourua tulee yhteensä 200 metriä ja nousukorkeus on 13 metriä. Suururakan käynnistyminen ei ole sujunutkaan aivan kitkatta, vaan Kymenlaakson oikukas maaperä tuotti rakentajille ikävän yllätyksen.

– Kymenlaakson kallioperä on rapakiveä, ja muutaman metrin matkalla kallio voi pudota kymmeniä metriä alemmas. Niin on käynyt nytkin ja joudumme todennäköisesti tekemään kalatien perustan kierrepaalujen varaan, kertoo projektipäällikkö Seppo Mielonen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Ahvenkoski odottaa vuoroaan

Rakennusurakka siis saattaa viivästyä hiukan. Mutta marraskuussa tien pitäisi olla avoinna lohelle, taimenelle ja siialle. Korkeakosken kalatien uskotaan vakaasti olevan merkittävä käänne uhanalaisten kalakantojen toipumiselle. Lisäpontta kalojen nousulle Kymijokeen toivotaan Ahvenkoskesta, jonka voimalaan helsinkiläispäättäjät tahtovat kalatien. Ahvenkosken kalatie onkin jo työn alla.

– Yhdessä kalatiet tukevat toinen toistaan. Ahvenkoski on seuraava tärkeä kohde Kymijoelle ja se on jo työn alla, sanoisin että kymmenen vuoden päästä sielläkin on jo todennäköisesti kalatie. Siitä kiittää sekä kalat että kalastajat, sanoo kalastusbiologi Kauko Poikola Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Myös Kaija munii emonsa tavoin vihreitä munia

0
0

Vihreitä munia munivan Veera-kanan munasta kasvanut Kaija pyöräyttelee myös vihreitä munia.

– Muuten ne käyttäytyvät ihan samalla tavalla kuin muutkin kanat. Munat vain ovat erivärisiä, sanoo Aarne Heljasvaara, joka kasvattaa paitsi kanojen lisäksi fasaaneja.

Valtakunnan julkkis

Harmaasta maatiaiskana Veerasta tuli valtakunnan julkkis, kun iltapäivälehdistö tarttui Rantalakeus-lehden viime kesäiseen uutiseen vaaleanvihreitä munivasta kanasta.

Oulunsalon Varjakassa Oulussa asuva Aarne Heljasvaara huomasi viime kesänä, että Veera munii vihreitä munia. Vastaavaan hän ei ole törmännyt aikaisemmin.

Nyt Veera on saanut kaverikseen mustan maatiaiskana Kaijan, jonka munat ovat myöskin vihreitä. Ja lisää on tulossa.

Veeran ja Kaijan tarina saa jatkoa

– Seitsemän uutta tipua kuoriutui toukokuun alkupuolella Veeran ja Kaijan vihreistä munista. Saa nähdä tuleeko niistäkin samanlaisia vihreän munan munijoita, pohtii Heljasvaara.

Hänen mukaansa ainakin osassa näyttäisivät olevan jo selvät merkit tulevasta vihreän munan munijasta. Heljasvaaralla on oma teoriansa mistä vihreän munan kanan tunnistaa.

Lisääntyykö Varjakassa vihreiden munien tuotantokapasiteetti selviää siinä vaiheessa, kun tiput tulevat puolen vuoden ikään ja alkavat munia.

Yleensä muut rodut munivat vihreitä munia

Erkki, toinen Heljasvaaran kanatarhan kukoista, on myös Veeran jälkeläinen, mutta se tuskin alkaa munia.

Suomessa vihreitä munia muniva kana on harvinaisuus, mutta maailmalta sellaisia munivia rotuja löytyy.

Ainakin Chilestä lähtöisin olevan Araucana-rodun kanojen tiedetään munivan vihreitä munia.

Alan harrastajillla on Suomessakin Araucana-rotuisia kanoja.

Geenit säätelevät munien väriä

Suomalaisella maatiaiskanalla on sen verran alkukantainen perimä, että silloin tällöin voi ilmaantua näitä tavanomaisesta poikkevan värisiä munia.

– Munien väriin vaikuttaa useampikin geeni, ja suomalaisiltakin kanoilta vihreitä munia silloin tällöin putkahtelee, kertoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) geenitutkija Mervi Honkatukia.

Munan väri ei vaikuta sen makuun tai ravintoarvoon sinänsä, vaikka ehkä hienostuneempi tuo vihreä väri valkoisiin ja ruskeisiin kananmuniin tottuneelle on.

Kalastaminen on rentoa meininkiä – "Ei tarvitse juosta"

0
0

Nuoret syövät kalaa ja tuntevat niiden terveydelliset vaikutukset. Näin vakuuttavat Kajaanin keskuskoulun seitsemäsluokkalaiset Kainuun vapaa-ajankalastajien perinteisessä kalatapahtumassa Pyörteen tilalla.

Tapahtuma järjestetään nyt 23. kerran ja sen aikana kerrotaan nuorille kalastamisesta ja kalojen käsittelystä. Vaikka kala ruokana ei ole vierasta nuorille, niin harrastuksena kalastus on hiipunut.

– Siihen ovat syynä nämä nykyajan ihmeet, jotka ovat ajaneet sen edelle, kertoo kajaanilainen seitsemättä luokkaa käyvä Perttu Huttunen.

Nuorimies aloitti kalastamisen kuuden vuoden ikäisenä ja käyttää kalojen narraamiseen sekä virveliä että perinteistä mato-onkea. Kala maistuu hänelle myös ruokapöydässä.

– Tykkään kun ukki savustaa lohta, se on suolassa yli puoli tuntia ja savustettavana yli tunnin. Kalastamisessa on se mukava puoli, että se on rentouttavaa ja saa kuunnella luonnon ääniä. Ei tarvitse juosta, hymähtää Huttunen.

Viisi vuotta perhojen valmistusta

Kalastuksen päivässä monet hajut ja maut tulevat tunnetuksi. Koululaiset kierrätetään viiden eri rastin kautta, ja lopuksi on esittelyssä on perhon sidontaa. Kolmetoistavuotias Veikka Kauhanen on harrastanut perhojen tekoa jo viisi vuotta.

– Isän työkaveri opasti minua, ja pienestä pitäen olen käynyt kalalla isän kanssa, kertoo perhoja tekevä nuorimies.

Nykyään Veikka kalastaa perhostamalla, vaikka muutkaan kalastusmuodot eivät ole vieraita. Perhojen valmistaminen on tarkkaa puuhaa.

– Tärkeinä perhojen tekemisessä on kalojen luontaisten ravintokohteiden jäljittäminen, joskus teen myös puhtaita ärsykesysteemejä. Tänään olen valmistanut pikkukala- ja hyönteisjäljitelmiä, kertoo Kauhanen.

– Yhden perhon valmistamiseen menee aikaa noin kolme minuuttia, mutta voi sen tekemiseen mennä aikaa myös puoli tuntia.

Veikka Kauhaselta onnistuu kalahommissa myös fileeraaminen.

– Jos kalaa haluaa ruuaksi ja sen itse pyydystää, niin kyllä se pitää myös itse fileerata.

Kemin Vilmilän ekoasemalle nousee valtava lajitteluhalli

0
0

Ekoasema Esa ja Pojat –yhtiön uusi lajitteluhalli parantaa oleellisesti työntekijöiden työoloja, koska tähän saakka töitä on paiskittu ulkona. Perämeren vinkeä tuuli pysyy nyt kurissa 4000 neliön kokoisen hallin seinien ulkopuolella.

–Tuuli on meille yksi ”iso vihollinen” ja siitä päästään halli-investoinnin jälkeen melkein kokonaan eroon, pohtii Esa Pekkala

Kaivinkoneetkin mahtuvat sisälle

Valtaisaan halliin mahtuu lajittelijoiden lisäksi myös isoja koneita, kuten pyöräkuormaajia ja jopa kaivinkoneita. Hallin voidaan tuoda sisälle saakka mm. kaikki vaihtolava- ja sekajätekuormat jotka tulevat yksityisiltä henkilöiltä.

Jokaiselle jätteelle paikkansa

– Lajittelussa kaikki jätteet jaetaan omiin osastoihinsa ja sieltä ne sitten lähetetään eteenpäin. Tämä investointi oli pakko tehdä, koska jätemäärät kasvavat koko ajan, ja jätettä ei saa viedä kaatopaikalle lajittelematta, alleviivaa Pekkala.

Ekoasema Esa ja Pojat satsaavat tosissaan lajitteluprosessin kehittämiseen, sillä tällä viikolla katteen saava mammuttihalli kustantaa yhtiölle himpun verran yli miljoona euroa.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live