Punkit ovat jo jonkin aikaa ahnaasti tarrautuneet uhreihinsa Oulun seudulla. Sen sijaan Oulun ja Turun yliopistojen yhteisessä puutiaistutkimuksessa punkit ovat Oulussa ja lähistöllä onnistuneet välttelemään tutkijoita viimeiseen asti.
– Aktiivisin punkkikausi on vasta alkamassa. Toki paikoilla, joilla maa lämpenee nopeasti, ovat punkit jo liikkeellä, Oulun yliopiston Perämeren tutkimusaseman tutkimusteknikko Jari Ylönen kertoo.
Punkkien pelossa moni välttelee rannikkoalueita ja heinikoita. Ylösen kokemusten mukaan tällainen ei välttämättä kuitenkaan ole tarpeen.
– Meidän lintututkijat liikkuvat paljon tuolla merenrannoilla ja he ovat kertoneet, etteivät ole vielä koskaan saaneet rantavyöhykkeellä punkkia. Heti kun lähtee metsän suojaan, missä on varvikkoa, niin sieltä niitä helpommin tulee.
Syy tähän on selvä. Punkki on herkkä sään haitallisille vaikutuksille, erityisesti kuumuudelle ja kuivuudelle, ja liikkuu niiden mukaan.
Keväisin punkit viihtyvät siis rannikoilla, jotka lämpenevät vielä routivaa metsikköä nopeammin. Sen sijaan kesän edetessä ja ilmojen lämmetessä punkki siirtyy puiden siimekseen, jossa se voi vilvoitella ja painua hetkeksi kosteikkoon.
Koira olisi paras tutkimusväline
Kansalaiset ovat laittaneet tutkimusryhmän sähköpostit laulamaan omilla punkkihavainnoillaan.
– Aika paljon on tullut postia. He ovat ihmetelleet, että emmekö me osaa ollenkaan tutkia, kun he itse löytävät punkkeja helposti avatessaan takaoven ja käyttäessään koiraa nurmikolla pissalla, Ylönen naurahtaa.
Esimerkiksi tavalliset koiranulkoilutusalueet ovat Ylösen mukaan sellaisia, joilla punkkeja paljon esiintyy. Tutkimuksessa punkkeja on kuitenkin koitettu saada nalkkiin kuusimetsissä, joissa aluskasvillisuus on lähinnä mustikkaa.
– Meillä on tarkoitus tutkia vähän isommalla haarukalla tutkia punkkien ja eri punkkilajien määrää. Jos me menemme parhaille paikoille etsimään, niin siitä tulee äkkiä väärä kuva, Ylönen kertoo.
Koira liikkuu ulkoillessaan paljon ja onkin juuri siksi niin altis punkeille. Ylösen mukaan punkki tarttuu lähes pintaan kuin pintaan. Virallinen tutkimus tehdään neliön kokoisella valkoisella lakanalla, jota vedetään kymmenen metrin matkoja eri paikoissa.
– Koira olisi kyllä verraton väline tässä kartoituksessa, mutta kuka sen koiran kulkeman matkan mittaa ja mistä me saadaan niin monta koiraa, joilla on juuri sama pinta-ala, jotta tuloksia voidaan vertailla, Ylönen maalailee.
Punkkeja tänä kesänä "riittävästi"
Punkki reagoi ennen kaikkea liikkeeseen. Se myös aistii jonkin verran lämpötilojen muutoksia ja hiilidioksidia ympäristössään. Punkit eivät kuitenkaan näe.
– Kaikki tapahtuu todella nopeasti. Jos koira kävelee jossain, niin ei siinä ole hirveästi aikaa haistella, maistella tai ihmetellä, vaan punkin on heti tartuttava tilaisuuteen, jos se meinaa jostain päästä veriaterian nappaamaan, Ylönen kuvailee.
Punkki on salakavala vieras. Sen kiinnittyminen ei aiheuta kutinaa tai kipua, sillä se puuduttaa puremakohdan.
– Ainut keino huomata punkki on se, että kun tulee mustikkametsältä, niin kannattaa ottaa päällimmäiset vaatteet pois ja ravistella portailla puhtaiksi. Sitten vaan ilkosen alasti punkkisyyniin, Ylönen sanoo.
Punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Mitä pitempään punkki ehtii olla kiinni ihossa, sitä todennäköisemmin se ehtii tartuttaa.
– Sitten kun punkki alkaa olla kahvipavun kokoinen, niin ei enää ole niin hoppu. Jos on tauti ollut tarttuakseen, niin siinä vaiheessa se on todennäköisesti jo tarttunut, Ylönen kertoo.
Yliopistojen tutkimuksissa Oulun seudulla punkkisaldo on näyttänyt puhdasta nollaa, mutta esimerkiksi Ahvenanmaalla jo pelkkä parin metrin sipaisu nurmikolla toi ison punkkisaaliin.
– Veikkaan, että tänä kesänä punkkeja on riittävästi, Ylönen naurahtaa.
– Sanoisin kuitenkin, että ei tässä ole syytä mihinkään paniikkiin, vaikka joistain lehtiotsikoista voisi näinkin olettaa. Punkkeja on ollut olemassa 40 miljoonaa vuotta eikä ihmissukua olisi olemassa, jos ne olisivat niin valtavan vaarallisia, Ylönen muistuttaa.
Koiranomistaja miettii kesällä liikkeitään tarkemmin
Kuusi vuotta Oulussa asunut Jenni Ronkainen löysi 7,5-vuotiaalta Nuutti-koiralta tämän ensimmäisen punkin pari päivää sitten.
– Veikkaisin, että punkki on tullut Nuutille Kaakkurissa, jossa hän oli viikonloppuna hoidossa. Siellä on kuulemma aika paljon punkkeja, Ronkainen kertoo.
Ronkaisen kahden koiran taloudessa punkkeja varten on varauduttu muun muassa koiran niskaan laitettavilla valeluliuoksilla. Punkkipihditkin löytyivät kaappien uumenista.
– Tänä vuonna ei oltu vielä laitettu sitä valeluliuosta, ehkä sen takia ehti punkki käydä kiinni, Ronkainen arvelee.
Syynimaalla asuva Ronkainen ei kotikulmillaan ole vielä punkkeihin törmännyt. Keväisin ja kesäisin punkkipelko kuitenkin rajoittaa koiranomistajan arkea jonkin verran.
– Kyllä selvästi pitää miettiä, että lähteekö meren rantaan vai sisämaahan päin lenkkeilemään koiran kanssa. Mieluummin sitä välttelee niitä alueita, joista on kuullut, että muillekin koiranomistajille on tullut punkkeja.
Noora Takamäki / Yle Oulu