Villisikalauma on jo kahtena yönä peräkkäin käynyt tekemässä tuhoa omakotitalojen pihoissa Marttilan kylässä Lappeenrannassa.

– Nurmikko on myllätty mustalle mullalle, kukkapenkit on täysin sekaisin ja kukkasipulit sotkettu, raparperi on syöty ihan perusteellisesti, Varpu Räihä kertoo.

Räihän talon lisäksi villisikalauma on käynyt myös naapurin pihassa tekemässä tuhojaan. Lauman jälkiä on nähty myös kolmannen talon pihalla.      

Lauma liikkuu yön pimeydessä eikä sitä ole saatu kiinni itse teossa.

– Niitä ei ole pimeässä kukaan nähnyt, mutta riistakameroiden mukaan siellä on 8–10 sian lauma, Räihä kertoo. 

Lauma tuli uudelleen

Siat tulivat pihaan ensimmäisen kerran edellisyönä. Eilen Räihät uurastivat pihan kunnostamisessa.

– Koko eilinen meni niitä jälkiä siivotessa.

Yöllä siat iskivät kuitenkin jälleen. 

– Edellisellä kerralla oli olevinaan paljon tuhoa, mutta nyt ne olivat tehneet vielä huomattavasti enemmän pahojaan, Varpu Räihä kertoo.

Kevät tekee vasta tuloaan pohjoisimmalle Perämerelle, mutta erityisesti rannikkoseutuja piinaava punkki on jo liikkeellä Etelä-Lappia myöten.

Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssin Ritva Penttisen mukaan punkit eivät sentään elä lumihangissa. Ne kuitenkin liikkuvat lumesta huolimatta: punkkien suojasatamia alkukeväässä ovat pälvipaikat.

Vanhastaan on uskottu, että punkit tarttuisivat ihmisiin myös puista, mutta Penttisen mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Punkit elävät lähellä maanpintaa, jotta ne pääsevät kaivautumaan nopeasti maahan kosteisiin oloihin. Kesähelteellä niiden on pakko päästä kaivautumaan maahan, sillä muuten ne eivät selviä.

Punkit nousevat saalistamaan Penttisen mukaan enintään puolen metrin korkeudelle, josta pääsee tarpeen tulleen vielä nopeasti alas ja suotuisampiin olosuhteisiin.

Taigapunkin levinneisyyttä selvitetään yleisön avulla

Turun yliopiston tutkijat ovat kiinnostuneita kaikista punkkihavainnoista, sillä tänä vuonna yliopistossa kartoitetaan idästä tulevan taigapunkin esiintymisalueita.

Tätä silmällä pitäen Turkuun on kevään aikana lähetetty jo kolmisensataa punkkinäytettä, joista pohjoisimmat mikroskoopin alle jo päätyneistä ovat olleet Oulun seudulta.

– Kun lähettää meille näytteen, kannattaa merkitä siihen tietoja punkin elinympäristöstä. Mistä punkki on löytynyt, onko maassa ollut lunta ja mikä on ollut lämpötila, amanuenssi Ritva Penttinen Turun yliopistosta.

Punkki folioon ja postiin

Yliopisto on pyytänyt, että punkki pakataan alumiinifoliotaitoksen väliin ja lähetetään postitse Turkuun. Osa 2-3 päivää matkalla olleista puutiaisnäytteistä on osoittanut tutkijalle, kuinka sitkeästä otuksesta on kyse.

– Kun taitoksen on avannut, punkki on lähtenyt elpymään monen päivän matkasta huolimatta. Voipuneen näköisiähän ne ovat olleet, mutta hengissä.

Jopa viidennes suomalaisista pärskii keväällä ja kesällä, kun puut ja heinäkasvit aloittavat kukinnan. Suurin osa suomalaisista kärsii erityisesti koivuallergiasta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteen mukaan koivun siitepölykaudesta on tulossa huomattavasti viime vuotta helpompi. Kukinta on Etelä- ja Länsi-Suomessa juuri alkamassa, Lapissa kukintaa saadaan odottaa vielä kaksi-kolme viikkoa. Lepän ja pähkinäpensaan kukinnat alkavat olla ohitse valtaosassa Suomea.

– Tänä vuonna koivu ei juuri kuki. Se on helpotus allergisille. Viime vuonna kukinta oli tosi mahtava, kertoo metsätalousinsinööri Sirkku Pöytty Luonnonvarakeskuksesta.

Pöytyn mukaan syy vaatimattomaan kukintaan piilee viime vuoden koleahkossa alkukesässä. Edellisen kesän sääolot vaikuttavat kaikkien puiden kukintaan, mutta erityisesti koivun ja kuusen.

– Kun kukkasilmut olivat muodostumassa, oli kylmää ja pimeää. Koivun kukinta tarvitsee valoa. Mitä enemmän valoa ja lämpöä, niin sitä enemmän kukkasilmuja muodostuu. Sitä runsaampi se kukinta seuraavana keväänä on.

Koivulle on tyypillistä, että kukinta vaihtelee huomattavasti vuosittain, mutta esimerkiksi leppä ja mänty kukkivat tasaisemmin. Tilastollisesti joka kolmas vuosi on runsas koivun kukinta.

– On muistettava, että tämän kevään säät eivät vaikuta kukintaan.

Runsas siitepöly kuuluu neuvontapuhelimessa

Viime vuosi oli ennätyksellinen koivun siitepölymäärissä. Tämä näkyi myös Allergia- ja astmaliiton neuvontapuhelimessa, kun uudet ihmiset saivat ensimmäistä kertaa allergiaoireita.

– Viime keväänä tuli runsain mitoin uusia koivun siitepölyallergikkoja, koska sitä altistumista oli niin paljon, kertoo Allergia- ja astmaliiton allergianeuvoja Anne Vuorenmaa.

Suomalaiset pitävät saunomisesta ja siihen puuhaan kuuluu, ainakin juhannussaunassa, koivunvihta. Vuorenmaa ei suosittele vihtomista, jos on allergiaan taipuvainen.  

– Herkimmät voi saada koivuvihdasta oireita, mutta meidän asiantuntijalääkäri on sanonut, että jos sen pakastaa niin siitä häviää ne allergeenit. Sitten vihtaa voi käyttää, mutta ei se varmaan samalta tunnu kun se omin kätösin koivusta poimittu vihta.

Koivun jälkeen siitepölyallergiset alkavat tuskastella heinäkasvien kukinnan kanssa. Heinälajikkeita on Suomessa yli 40. Heinän siitepölykauden ennustaminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta.

– Heinää ei pystytä ennakoimaan yhtään mitenkään. Koivun norkot on helppo laskea ja siihen laskentaan ennusteet perustuvat.

Jos saa oireita yhdestä heinälajikkeesta, esimerkiksi timoteista, niin oireilee useimmiten kaikista heinäkasveista. Nurmikolla pötköttely ei kannata, jos on taipumusta heinäallergiaan.

– Kun aikoo istuttaa uutta nurmikkoa, niin ei kannata miettiä lajikkeen vaihtamista. Heinäallerginen saa yleensä niistä saa kaikista oireita, Vuorenmaa jatkaa.

Siitepölykauden päättää elokuussa pujo. Pujo on siitepölykasveista helpoin, koska sen siitepöly ei leviä laajalle alueelle, vaan oireet tulevat kasvin läheisyydessä.

Lääkitys kannattaa aloittaa ennen oireita

Allergialääkkeet eivät vaikuta saman tien, kertoo Vuorenmaa. Nyt onkin oikea aika aloittaa lääkitys, erityisesti koivun siitepölyoireita vastaan.

– Vaikka koivun siitepölyä on jo ilmassa, niin lääkitys kannattaa aloittaa nyt, koska lääkkeet toimivat parhaiten kun oireet eivät ole voimakkaimmillaan.

Sisätiloissa, esimerkiksi kotona siitepölyltä pystyy suojautumaan helposti erityisen siitepölysuodattimen avulla, joita saa ostettua muun muassa rautakaupoista. Vanumaisen kankaan saa näppärästi kiinnitettyä tuuletusikkunaan tarranauhalla.

– Kangas jättää siitepölyn ulkopuolelle. Näin ikkunoita voi pitää auki yöllä kuumina kesäkuukausina, Vuorenmaa jatkaa.

Vuorenmaa muistuttaa myös, että pyykin kuivaaminen ulkona kesäaikaan on huono idea, jos perheessä on allergisia.

– Siitepöly tarttuu märkään pyykkiin. Ei edes kuivata ulkona, vaikka siihen hyvä tuoksu tuleekin, hän lopettaa.

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi kalastuslaki pyrkii vetämään rajan ammattikalastajien ja vapaa-ajankalastajien välille.

Uudessa laissa esimerkiksi rajoitetaan kalasaaliin myyntiä sisävesillä. Ensi vuoden alusta lähtien vapaa-ajankalastajat saavat myydä vain sata kiloa kalaa kaudessa. Aiemmin määrää ei ole rajoitettu.

Myös verkkojen määrää on ensimmäisen kerran rajoitettu. Verkkoja saa jatkossa olla vain kahdeksan.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä pitää lakiuudistuksia fiksuina. Kuitenkin kalan myynti edes pienissä määrissä ihmetyttää järjestössä.

– Kuka sitä pystyy valvomaan? Ei kukaan. Keskusjärjestö oli sitä mieltä, että harrastajat eivät myy kalaa. En ymmärrä, miksi siihen jätettiin mahdollisuus myydä pikkuisen kalaa.

Mäkelän mukaan ylimääräisen kalasaaliin antaminen esimerkiksi kyläläisille on hyväksyttävää. Vapaa-ajankalastuksen tarkoitus ei ole ansaita saaliilla, pohtii Mäkelä.

– Minun näkemykseni on se, että uutta kalastuslakia on käytännössä mahdotonta valvoa. Periaatteessa kalastuslakia valvovat viranomaiset. Tässä ei enää ole kyse kalastuksen valvonnasta vaan myynnistä. Ei voi kuin luottaa siihen, että kansalaiset noudattavat lakeja, toteaa Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Jukka Muhonen.

Verkkorajoituksiin vapaa-ajan kalastajien järjestön Mäkelä on tyytyväinen, vaikka soraääniäkin löytyy. Keskusjärjestön ajatus oli verkkojen rajoittaminen vain neljään.

– Valvonnassa ei auta kuin katsoa, kuinka monta verkkoa on veneessä tai vedessä. Saattaa olla, että vaikutus käytännön kalastukseen on enemmän ohjaava kuin että sitä viimeisen päälle pystyttäisiin valvomaan.

Poliittinen kompromissi

Kalatalouspäällikkö Muhosen mukaan sadan kilon rajapyykki oli kompromissi. Verkkorajoitusta kritisoitiin paljon muun muassa Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Eikö epämääräinen raja ole harmaata taloutta?

– Siitä on nimenomaan kysymys. Tämä on poliittinen kompromissi. Peli olisi selvintä, jos kaikki myyjät olisivat rekisterissä. Se vaatii ilmoittautumisen, ja siinä herää ehkä pelko siitä, että rekisterit tulevat verottajan tietoon.

EU-säädösten varjossa vapaa-ajankalastajien kalan myynti merellä on jo kielletty yksiselitteisesti. Mäkelä kertoo saaneensa muutamia ärhäkkäitä soittoja kommentoituaan, että kielto on hyvä juttu.

– Siltä pohjalta voisi sanoa, että vapaa-ajankalastajissa on niitä, jotka myyvät kalaa. Minulle se tarkoittaa enemmänkin veroja kiertävää, harmaata taloutta kuin vapaa-ajan kalastusta.

Unelmatilanteessa kalaistutuksia ei tarvita

Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö odotti lakiuudistukselta muun muassa entistä parempaa verkkokalastuksen ohjausta.

Mäkelä muistuttaa, että Suomessa kalastuslakia uudistetaan keskimäärin 30 vuoden välein.

– Istutusten ohjausta olisi pitänyt parantaa. Suomessa tehdään mieletön määrä turhia istutuksia.

Yksi lain periaatteita on, että istutuskeskeisestä hoitokulttuurista päästäisiin kalojen luonnonvaraisen lisääntymisen turvaamiseen.

– Unelmatilanne olisi, ettei istutuksia tarvittaisi lainkaan. Tämä on lain tarkoitus, ja siihen suuntaan ollaan menossa. Kokonaan istutuksia ei voi lopettaa, koska meillä on lajeja, joiden luonnonvaraista lisääntymistä ei pystytä turvaamaan. Tällainen laji on esimerkiksi Päijänteen taimen, toteaa kalatalouspäällikkö Muhonen.

Orvokit ovat suosituin keväinen ryhmäkasvimme. Kotimaisia orvokkeja kuljetettiin kaupasta puutarhoihin viime vuonna 11 miljoonaa kappaletta. Niiden lisäksi puutarhoissa kukoistivat pelargonia, petunia, samettikukka, lobelia, verenpisara ja moni muu.

– Jotain sellaista taikaa orvokissa on, että se osuu suomalaiseen makuun, sanoo Kauppapuutarhaliiton toiminnajohtaja Jyrki Jalkanen.

– Se kuuluu meidän alkuperäiseen luontoomme. Orvokissa on herkkyyttä, vahva tunne keväästä ja se kestää kylmää eikä hätkähdä muutaman asteen yöpakkasia tai edes lumisadetta.

Trendit ne on orvokeillakin

Kauppa elää orvokkien suhteen vuoden edellä kuluttajaa. Nyt touko-kesäkuussa Keski-Euroopassa järjestetään messutapahtuma, jossa ovat esillä ensi vuoden orvokkitrendit.

– Suomalainen maku on aika perinteinen. Sitä, mitä kaupasta kotiin tänä vuonna haetaan, myydään todennäköisesti ensi vuonnakin, Jyrki Jalkanen sanoo.

– Voi olla, että jonain vuonna on tarjolla pastellisävyjä tai vaikka rimpsureunaisia orvokkeja, jotka eivät todennäköisesti suomalaiseen makuun osu. Jotain uutta aina tarjotaan, mutta jos 11 miljoonasta orvokista kolme miljoonaa olisi uutuuksia ja ne jäisivät ostamatta, se olisi liian suuri riski.

Orvokeista löytyvät Jalkasen mukaan luontaisesti musta, valkoinen ja kaikki värikartan värit sävyineen. Jalostuksella syntyy uusia väriyhdistelmiä. Suomessa orvokkeja ei jalosteta.

– Trendi on, että nykyään haetaan kirkkaampia värejä.

Jyrki Jalkasen mukaan sitä, minkä värinen jalostamaton tai vähemmän jalostettu "isoäidin aikainen" orvokki on ollut, ei osaa tarkasti sanoa.

– Uskallan sanoa, että värit ovat olleet herkemmät ja ei niin vahvat. Toki musta on aina musta ja täyskeltainen keltainen, mutta eivät (ne ole olleet) niin räväköitä kuin nyt. Valkoista, keltaista, mustaa ja sinistä, Jalkanen miettii.

– Ja jotain punaistakin on täytynyt olla, koska sitä on kukissa ja sitä on osattu vahvistaa.

Nuupahtaneen saa leikata alas

Suunnitteluhortonomi Anna Wahlgren Seinäjoelta kehottaa valitsemaan nupullaan olevan orvokintaimen. Sitä pitäisi myös huoltaa kasvukauden aikana.

– Kukinta vaatii ravintoa. Istutusvaiheessa voi sekoittaa vähän syvemmälle multaan jo lannoitetta tai sitten voi kastella pitkin kesää lannoitevedellä niin, että joka kastelussa on mukana laimea lannoitus tai kerran parissa viikossa vahvempi lannoitus. Kukkineita nuppuja kannattaa nyppiä pois sitä mukaa, kun ne lakastuvat, Wahlberg neuvoo.

Suomalaisten suosikki on periaatteessa helppohoitoinen.

– Orvokki on reipas eikä kranttu. Se kasvaa, kunhan saa ravinteita, vettä ja auringonvaloa, Jyrki Jantunen sanoo.

Sekä Wahlberg että Jantunen neuvovat, että orvokkia ei kannata sijoittaa puutarhan tai parvekkeen paahteisimpaan kohtaan.

– Orvokki ei ole paahteen kasvi. Mieluummin varjon puolelle kuin suoraan aurinkoon, Anna Wahlberg opastaa.

– Se pärjää toki auringonvalossakin, mutta saattaa ruveta venymään. Lievä varjo voi olla sille eduksi, peesaa Jyrki Jalkanen.

– Nuupahtaneen orvokin saa vetää poikki aika alhaalta ja se versoo uudelleen. Mutta jos se on mennyt täysiin keltaiseksi kasvustoltaan, se on jo valmis kompostiin. Siinä se osaaminen mitataan, Jalkanen naurahtaa.

Tornionlaakson kansankorkeakoulu ja Norrbottenin lääninhallitus kouluttavat Tornionjokivarteen lisää kalastuksenvalvojia. Kolmetoista uutta kalastuksenvalvojaa tulevat jokivarren kylistä, joten paikallistuntemusta pitäisi olla.

Syynä valvonnan tehostamisen tarpeeseen on se, että lohi on noussut rajaväylään viime vuosina yhä runsaslukuisempana. Koska pyydettävää on enemmän, myös kalastajia ja valvonnan tarvetta on enemmän.

SR Norrbottenin haastattelussa lääninkalatalouskonsulentti Dan Blomkvist kertoo kalastuksenvalvojien tehtäviin kuuluvan myös opastusta ja tiedonjakoa.

– He pitävät huolta siitä, että kalastajat toimivat asianmukaisesti, tarkistavat lupia, mutta jakavat myös tietoa ja ihan vain ovat paikalla jokivarressa, kuvailee Blomkvist.

Valvojia on Ruotsin puolella koko Tornion-Muonionjoen alueella. Lohen viehekalastuskausi alkaa Tornionjoella Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun alussa.

Varsinais-Suomen ely-keskus on tyrmännyt Merikarvian kalastusalueelle haetun poikkeusluvan, jota haettiin merimetson munien rei'ittämiseen alueen merimetsoyhdyskunnissa.

Hakemuksessa tavoitteena oli tutkia munien rei'itystä merimetsokannan rajoittamisen työkaluna. Ely-keskuksen mukaan hakemuksen tueksi ei saatu riittävää tutkimussuunnitelmaa.

"Ei kipua ja tuskaa"

Ely-keskus vetoaa muun muassa siihen, että munien rei'ttämiseen pitää ottaa huomioon eläinsuojelulain yleinen periaate, jonka mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja tuskaa.

Keskuksen mukaan olisi otettava huomioon muun muassa pesintöjen ajoittuminen, niin että rei'itystä ei tehdä munille, joissa on jo pitkälle kehittynyt poikanen. Ely-keskus vetoaa päätöksessään myös tuomioistuinratkaisuihin.

Merikarvia vaatii kannan pienentämistä

Merikarvialla oli kesällä 2014 noin 3 000 merimetson pesää. Alueen kalastajat, matkailuelinkeino ja Merikarvian kunta ovat voimakkaasti vaatineet kannan säätelyä.

Ely-keskuksen yksikönpäällikkö Esko Gustafsson sanoo, että kanta on juuri niin suuri kuin rehevöitynyt merialue pystyy elättämään.

Gustafssonin mukaan esimerkiksi munien rei'ittäminen ei ole oikea tapa kannan säätelyyn. Hän katsoo muutenkin, että merimetsokanta ei sinänsä ole liian suuri, vaan kannan pienentämisen sijasta pitäisi puuttua merimetsojen aiheuttamiin haittoihin.

– Kalakantoihin ei ole todettu kovin merkittäviä vaikutuksia ainakaan laajemmilla vesialueilla. Yksittäisillä alueilla vaikutusta voi olla, mutta ei laajemmassa mitassa. Viihtyvyyshaittoihin taas ei voida myöntää poikkeuslupia, Gustafsson sanoo.

Lapin ely-keskuksen ennusteen mukaan lumien sulaminen on hieman hidastunut yöpakkasten myötä ja tulvahuippujen ajankohdat ovat siirtyneet toukokuun lopulle.

Tulvan suuruuden ratkaisee lähiviikkojen sää. Tämän johdosta virtaamaennusteiden vaihteluväli on vielä laaja. Suurimpia muutoksia ennusteeseen voivat aiheuttaa poikkeukselliset sääolosuhteet kuten nopea vuorokauden keskilämpötilan nousu lumen sulamiskaudella tai runsas vesisade.

Simojoen alaosalla jäät alkoivat liikehtiä perjantaina 24.4. aiheuttamatta vahinkoja. Simojoen uoma on avoin 4-tien ja Simonkylän väliseltä jokiosuudelta lukuun ottamatta Nikkilänsuvantoa, jossa on vielä yhtenäinen jääkenttä.

Simojoen siltojen välinen jokijakso on myös vielä pääosin kiinni, ja jäänlähtömerkki on pysynyt paikallaan. Simojoki rautatiesillasta ylöspäin on jo osittain vapautunut jäistään virtapaikkojen osalta, mutta hidasvirtaiset suvannot ovat yhä kiinni.

Vaikka jääpadoista ei odoteta aiheutuvan ongelmia, tulvatilannetta ja sen kehittymistä Simojoen osalta seurataan tehostetusti ja vaaratilanteista tiedotetaan välittömästi.

Viantienjoella jäät aiheuttavat vuosittain vaaratilanteita ja jäitä jouduttiin tänäkin keväänä poistamaan uomasta jotta vesi pääsee vapaana virtaamaan mereen. Tällä hetkellä Viantienjoella tilanne on rauhallinen.

Kemijoen virtaama on tällä hetkellä Rovaniemen kohdalla noin 500 m³/s. Ennusteen mukaan maksimivirtaaman suuruus on kuluvana keväänä Rovaniemen kohdalla noin 90 % keskimääräisestä. Maksimivirtaaman ajankohta on todennäköisimmin 27.5.2015.

Ounasjoessa Marraskosken kohdalla virtaama on noin 200 m³/s, joka on ajankohtaan nähden tavanomainen. Ennusteen mukaan Ounasjoen maksimivirtaama on samaa luokkaa kuin pitkänajan maksimivirtaamien keskiarvo.  Arvioitu suurimman virtaaman ajankohta on 24.5.2015.

Tornionjoessa virtaama on tällä hetkellä ajankohdan keskimääräisen virtaaman tasoa. Ennusteen mukaan virtaaman suuruus on Karungissa tänä keväänä hieman keskimääräistä suurempi. Arvioitu tulvahuipun ajankohta on 31.5.2015.

Ivalojoen virtaaman suuruus on lähellä normaalia talviaikaista virtaamaa. Ennusteen mukaan tämän kevään maksimivirtaama keskimääräisen suuruinen. Maksimivirtaaman ajankohta on Pajakosken kohdalla todennäköisimmin 24.5.2015.

Tenojoella virtaama on lähellä normaalia talviaikaista virtaamaa. Virtaaman suuruuden arvioidaan olevan keskimääräistä luokkaa. Maksimivirtaaman todennäköisin ajankohta on Onnelansuvannon kohdalla 28.5.2015.

Hollannissa kokeillaan vihannesten viljelyä suolavedessä. Tiloilla kasvatetaan esimerksi perunaa, porkkanaa, mansikoita, sipuleita ja salaattia. 

Kasvit kastellaan pumpuilla, joten kasvin ja maaperän suolaisuus voidaan mitata tarkasti. Samalla makean sadeveden vaikutus voidaan ottaa huomioon. Hollannissa on ollut jo kymmenisen vuotta "suolaisen perunan tiloja". Hollantilaiselta suolavesitilalta on lähetetty perunoita jo esimerkiksi Pakistaniin. Monissa Aasian maissa kuten Kiina ja Pakistan maan ravitseminen on liian kallista viljelijöille.

"Suolaperunat" maistuvat tavallisia perunoita makeammilta. Kasvi tuottaa sokeria kompensoidakseen suolaisen maan vaikutusta. Suola on lehdissä eikä vihanneksessa.

Hollantilaiset uskovat, että "suolaperunat" voivat muuttaa tuhansien maanviljelijöiden elämän pitkällä tähtäimellä. Kilo "suolaperunoita" maksaa viisi euroa, joten tavallinen peruna on vielä selvästi edullisempaa. Egypti, Bangladesh ja Intia ovat jo kysyneet neuvoa "suolavihannesten" kasvattamiseen. Myös Ranskassa aiotaan kokeilla perunan viljelyä suolamaassa.   

Maailma menettää 2 000 hehtaaria maanviljelysmaata päivässä. Maa suolaantuu puutteellisen kastelun vuoksi tai koska kastelua ei ole ollenkaan, kertoo YK. Ongelma koskettaa Ranskan suuruista aluetta kaikkiaan 75 maassa. Suolaantuminen uhkaa kymmentä prosenttia maailman viljasatoa.

Perunalajikkeita on noin 5 000. Lajikkeilla, joiden esi-isät ovat kasvaneet meren lähellä, on tarvittavat geenit kasvamaan suolavedessä. Peruna tuli Perusta Eurooppaan 1500-luvulla ja se on maailman neljänneksi suosituin ruoka. 

Viitasaarelainen valokuvaaja Jaakko Tähti alkaa vasta pikkuhiljaa ymmärtää, millainen otos tuli maanantai-iltana otettua.

Tähti pyydysti kameran etsimeen monimuotoisen sateenkaaren Satamatiellä illalla puoli kahdeksan aikaan. Tietokoneelle päästyään Tähti päätti ladata kuvan Ursan Taivaanvahti -sivustolle, ja kysellä ilmiön harvinaisuutta.

– Ei kuvaushetkellä välttämättä tajua, mitä tulee kuvanneeksi. Upea sateenkaarihan se oli. Nyt, kun kuvaa on analysoitu, ja olen lukenut mahtavia kommentteja, on alkanut tuntua, että taisin löytää aarteen sateenkaaren päästä, Tähti myhäilee.

Ursan Taivaanvahti-sivustolla Tähden havainto on poikinut runsaasti onnitteluja. Keskustelussa esimerkiksi todetaan, että moni aktiivihavaitsija ei ole koskaan nähnyt vastaavaa ilmiötä. Yksi aktiiviharrastaja kertoo yrittäneensä jo 20 vuotta saada havaintoa kuvattua – onnistumatta.

– Todella rajua jälkeä, maailmanluokan kuva ja havainto, keskustelussa hehkutetaan.

Satelliittien avulla oikealle paikalle

Viitasaarelainen Tähti on arvostettu valokuvaaja, jonka ottamista siltakuvista julkaistiin postimerkkisarja viime vuoden lopulla. Facebook-seuraajilleen Tähti tuttu siitä, että hän havainnoi aktiivisesti taivaan ilmiöitä.

Viimeksi kuluneesta vuodesta hänen mieleensä ovat jääneet erikoisen sateenkaaren lisäksi poikkeuksellisen hienot halot.

Vuosikymmenten saatossa Tähti on oppinut tuntemaan sääilmiöitä, mutta kuvaamiseen hän hakee apua uudesta tekniikasta.

– Netissä on ukkostutkia sun muita. Satelliittien avulla saa tietoa jo ennakkoon, milloin ja missä näkee esimerkiksi revontulia parhaiten.

Haussa paras paikka myrskyn seuraamiseen

Lupailtua lumimyrskyä Tähti odottaa innokkaana, koska saranakohta kevään ja kesän välissä on luonnon kuvaajalle paras mahdollinen vuodenaika.

– Kun kelit vaihtuvat, voi syntyä ääri-ilmiöitä. Olen kuin etana, tuntosarvet valppaana, ja seuraan, mitä tapahtuu. Esimerkiksi myrskyssä ensihetket ovat dramaattisimpia: on vielä kirkasta, mutta yhtäkkiä myrsky ilmaantuu.

Parhaillaan Tähti tutkaileekin kuumeisesti sääennusteita, ja yrittää päättää, mihin ilmansuuntaan hän lähtee.

– Yritän ajoittaa paikalle pääsyn niin, että näen, kun säätila vaihtuu. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että länsi tai itä olisivat parhaita myrskyn seuraamiseen.

Valon maalaamat taideteokset

Erityisesti Tähti metsästää kuviinsa valoa: se tekee hänen mielestään kuvaan parhaan tunnelman.

– Valo maalaa kuvan: se saa kuvan näyttämään sellaiselta, mitä tykkään katsella. Se tekee taivaalle upeita taideteoksia.

Valo yhdistettynä esimerkiksi lumisateeseen on yksi Tähden mieluisista kuvauskohteista.

– Aurinko vielä paistaa, mutta lumi alkaa pikkuhiljaa täyttää näkökentän. Ne pienet, nopeasti vaihtuvat hetket ovat ainutkertaisia. Niiden yhteydessä voi tapahtua mitä vain sään kannalta hienoja efektejä.

Jaakko Tähteä haastatteli Heli Kaski.

Venäläiset tutkijat ovat varoittaneet kahdesta ydinsukellusveneen hylystä, jonka makaavat Jäämeressä Venäjän rannikolla, kertoo norjalainen Barents Observer -lehti. Venäjän tiedeakatemian tutkijoiden mukaan hylyissä oleva radioaktiivinen polttoaine uhkaa aiheuttaa vakavan ympäristökatastrofin.

Toinen sukellusveneistä, K-159, upposi Barentsinmereen lähes 12 vuotta sitten. Aluksen kahdessa reaktorissa on 800 kiloa käytettyä ydinpolttoainetta.

Akatemian ydinturvallisuusinstituutin tutkija Mihail Korbinski arvioi, että hylyn radioaktiivinen vuoto lopettaisi kalastuksen Barentsinmerellä jopa kahdeksi vuodeksi. Meri on yksi maailman tärkeimmistä kalavesistä etenkin turskanpyytäjille, niin venäläisille kuin norjalaisille.

Korbinskin mukaan tilanteeseen on yksi ainoa ratkaisu: K-159:n hylky on pakko nostaa merenpohjasta.

1980-luvun konstit eivät enää riitä

Toinen sukellusvene, K-27, upotettiin reaktoriongelmien takia Novaja Zemljan itäpuolelle jo vuonna 1982, ennen kuin Neuvostoliitto liittyi moiset ratkaisut kieltävään kansainväliseen sopimukseen.

Alus oli ollut 15 vuotta poissa käytöstä, koska toisessa reaktorissa oli ollut radioaktiivinen kaasuvuoto eikä sen jäähdytysjärjestelmä ollut kyllin tehokas. K-27 upotettiin siinä luulossa, että meressä reaktoreista ei olisi vaaraa.

Nykyisin tiedetään toisin: Korbinskin mukaan jo 5–6 litraa reaktoriin pääsevää merivettä voi laukaista hallitsemattoman ketjureaktion. Ennen kuin alus upotettiin, sen reaktorit täytettiin bitumipitoisella seoksella. Tutkijoiden mukaan se kuitenkin hajoaa paljon odotettua nopeammin.

Jos K-27:ssä syntyy ketjureaktio, joka johtaa räjähdykseen, radioaktiivisuutta saattaa päätyä myös ilmaan, sillä hylky makaa vain 30 metrin syvyydessä, Korbinski kertoo. Ilmassa radioaktiivisuus leviäisi laajemmalle ja nopeammin kuin vedessä.

Ympäristöjärjestö: Hylyt on nostettava

Venäjän ja Norjan yhteisessä sukellustutkimuksessa kaksi vuotta sitten K-27:n hylky todettiin ehjäksi. Tuolloin myös pääteltiin, että mahdollinen vuoto pysyisi meressä.

Norjalaisen ympäristöjärjestön Bellonan johtaja Nils Bøhmer on uusista venäläistiedoista hyvin huolissaan.

Norjan viranomaisten tulee ottaa nopeasti yhteyttä Venäjään molempien hylkyjen nostamiseksi, hän sanoo Barents Observer -lehdessä.

Ilmapallokauppiaaksi halutaan entisten vappujen tapaan. Ainakin jos uskoo Ilmapallokaupan toimitusjohtaja Marja Erosta. Hänen mukaansa nyt on myyty taas kymmeniätuhansia ilmapalloja ja enenevässä määrin paketteja koululuokkien ja yhdistysten varainkeruukäyttöön. Paketeissa on valmiina heliumpullo täyttölaitteineen, narut ja painot. Firman nettisivuilla myydään jo eioota.

– Pallojen helium maksaa vuosi vuodelta enemmän, mutta se on turvallisin vaihtoehto vanhoihin vetypalloihin verrattuna, Eronen sanoo.

Kylmälaboratoriossa tarvitaan heliumia

Aalto-yliopiston O.V. Lounasmaa -laboratoriossa tehdään tutkimusta, jossa käytetään erittäin kylmiä lämpötiloja. Helium sopii tähän mainiosti, sillä nestemäisenä se ei hyydy edes absoluuttisessa nollapisteessä -273,15 celsius-asteessa. Kaasuuntuessaan se viilentää ympäristöään. Laboratorion johtaja, professori Pertti Hakonen kertoo heliumin hinnan nousseen kolminkertaiseksi viimeisten viiden vuoden aikana. Se on jo alkanut vaikuttaa siihen, miten tutkimuksia voidaan tehdä.

– Aalto-yliopisto on hankkimassa omaa heliumin nesteytyslaitteistoa, jolla kaasuuntunut helium saadaan uusiokäyttöön, toteaa professori Pertti Hakonen. Heliumin sijaan on käytetty onnistuneesti myös pulssituubijäähdytintä.

Nyt laboratoriosta palautettava epäpuhdas kaasu päätyy ilmapalloihin, joiden menekkiä on lisännyt yllättävästi myös vaalikampanjointi.

Suomessa kaksi kaasun toimittajaa

Suurimpia heliumin käyttäjiä ovat teollisuus ja magneettikuvauslaitteiden valmistajat ja käyttäjät. Heliumia käytetään muun muassa hitsauksessa. Magneettikuvauslaitteissa heliumia käytetään jäähdytyksessä, se toimii kevyenä kaasuna myös sääpalloissa ja ilmalaivoissa. Suomessa heliumia toimittavat Woikoski Oy ja AGA Suomi, joka kuuluu kansainväliseen Linde-konserniin.

AGAlla ei ole täällä omaa nesteytyslaitosta kuten Woikoskella, joten sen myymä puhdas helium päätyy lopulta käytön jälkeen ilmapalloihin. Heliumilla ei ole raaka-ainepörsseissä määriteltyä maailmanmarkkinahintaa, joten nestemäisen heliumin hintaa ei kerrota.

– Ilmapalloihin myytävän epäpuhtaan heliumkaasun hinta on 150 euroa kuutiolta, kertoo AGAn myyntijohtaja Johanna Ylikoski.

Woikosken tuoteryhmäpäällikkö Aki Hämäläinen kertoo, että pahin kriisi heliumin saatavuuden kohdalla oli pari vuotta sitten, jolloin useammalla tuotantolaitoksella oli samaan aikaan huoltokatkos. Vuosittain Woikoski toimittaa asiakkailleen noin 300 000 litraa heliumia.

Maailmanmarkkinat muutoksessa, helium ei lopukaan

Maailman heliumvaroista suurin osa on ollut Yhdysvalloissa, missä sitä on varastoituna vanhaan kaivokseen Texasin Amarillossa. Tämä lähde on kuitenkin ehtymässä jo muutaman vuoden kuluttua, mutta pelko heliumin loppumisesta on ennenaikaista. Heliumia tuotetaan maakaasusta jalostamalla ja uusia valmistajamaita on tullut markkinoille uhkaavan pulan takia.

– Qatariin on avattu kaksi tuotantolaitosta ja kolmas on tekeillä, tietää Woikosken Aki Hämäläinen. Aiemmin helium on karannut avaruuteen maakaasua poltettaessa, nyt se otetaan talteen, jatkaa Hämäläinen. Muita heliumin tuottajia ovat Algeria, Puola ja Venäjä. 

– Pahin kriisi on ohi lyhyellä tähtäimellä, mutta jos katsotaan pidemmälle, uhka heliumin loppumisesta on olemassa, toteaa Aki Hämäläinen. Nyt saatavuuskriisin odotetaan uhkaavan 2040-luvulla.

Tunnetusta maailmankaikkeudesta helium sen sijaan ei katoa, kyseistä ainetta arvioidaan olevan siellä toiseksi eniten vedyn jälkeen.

Rovaniemellä järjestetään joka kevät jäidenlähtöveikkaus. Jäänlähtömerkki asetetaan Kemijokeen ja sen liikkeelle lähtemistä seurataan tiiviisti. Tänä vuonna merkin liikkeelle lähtöä seurattiin Rovaniemen Kemijoella puoli päivää. Seuranta piti jakaa vuoroille.

Valvojat ajattelivat jo hetkisen, ettei merkki pääse liikkeelle ollenkaan, sillä se oli jumiutunut keihäänkärjen muotoisen jääluiskan taakse.

– Siinä se pyöri ympyrää, kuvailee Lions Club Rovaniemen presidentti Juha Laiho.

Merkin lähtöä seurattu yhtäjaksoisesti vuodesta 1961

Viimein merkki lähti liikkeelle 27. huhtikuuta eli viime maanantaina. Lions Club Rovaniemen virallisten valvojien mukaan merkin irtoamisaika oli kello 18.39.

Lions Club Rovaniemi on järjestänyt jäänlähtömerkin seurantaa ja veikkausta samalla paikalla yhtäjaksoisesti vuodesta 1961. Laiho kertoo, että merkki viedään vuosittain GPS-paikantimien avulla täsmälleen samaan paikkaan, Kemijoelle Lainaan kohdalle.

Lions Clubin seurannan mukaan merkki irtosi tänä keväänä tavanomaiseen aikaan. Jäänlähtöseurannassa merkki on viime vuosina irronnut huhti–toukokuussa. Yhä useammin jäiden liikkeet ovat ajoittuneet viime vuosina huhtikuun loppuun, kun aiemmin historiassa jäänlähtö ajoittui selvästi toukokuun puolelle.

Jäänlähdön arvaaminen on minuuttipeliä

Jäiden lähtöä on voinut seurata ostamalla Lions Club Rovaniemen jäänlähtöarvan. Arpoja on tänä vuonna ollut myynnissä noin 3000.

Viime vuonna oikean jäänlähtöpäivän arvasi oikein 111 veikkaajaa. Minuutilleen oikean lähtöajan ja päivän (24.4.2014 kello 14.15) arvasi oikein yksi henkilö. Viime vuonna heikoin palkinnoille päässyt arvaus heitti oikeasta lähtöajasta noin puolitoista tuntia. Arvauksessa ei siis sallita suuria heittoja, mikäli mielii palkinnoille.

– Hyvin likelle minuutilleen on kellonaika arvattava, sanoo Laiho.

Jäänlähtöarvonnan tämän vuoden voittajille ilmoitetaan, kun arvat on tarkistettu.

Iso uroskarhu jäi huhtikuun lopulla tavarajunan alle Pieksämäellä. Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Veli-Matti Pekkarinen muistuttaa, että kontiot ovat jo liikkeellä.

– Kyllä keskisen ja eteläisen Suomen alueella kaikki karhut jo liikkuvat, mutta Pohjois-Suomessa ne pystyvät olemaan vielä makuullaan, Pekkarinen arvioi.

Viimeistään karhun petipohjan kastuminen sulamisvesien takia ajaa mesikämmenen pois unilta. Itäisessä Suomessa vakiintuneella kannanhoitoalueella on noin 500 karhua. Huippuvuosista kanta on hieman supistunut.

Kaikki ilmoitukset ovat hyviä

Riistakeskuksen paikalliseen toimistoon ilmoituksia karhuista tulee suhteellisen vähän. Riistasuunnittelija Veli-Matti Pekkarinen arvioi sen johtuvan siitä, että ihmiset osaavat ilmoittaa havainnoistaan suoraan alueen suurpetoyhdyshenkilölle. Kysymyksiä kuitenkin tulee.

– Taisi olla viimeksi eilen, kun meillä kävi asiakas näyttämässä kuvaa ja kysyi, onko tätä puun runkoa rusikoinut karhu, Pekkarinen sanoo.

– Karhuhavainnot ovat tärkeitä, varsinkin jos niitä tehdään asutuksen lähellä.

Pieksämäellä junan alle jääneen karhun lisäksi Etelä-Savossa riistamiehet pitää nyt kiireisenä Juvan suunnalla vahinkoa tuottanut karhu tai pieni karhuryhmä.

– Muutamana iltana on havaintoja tapahtunut. Olemme nostaneet valmiutta niin, että paikallinen suurriistavirka-apuryhmä pystyy tekemään karhun karkoituksen poliisioperaationa. Poliisi päättää, että säikäytetään karhua kunnolla ja saatetaan se asutuksen luota pois.

Jätteet ja hunaja houkuttelevat

Aika ajoin karhut eksyvät ihmisasutuksen tuntumaan. Syitä on muutamia.

– Karhujen tuttavallisuus johtuu toisaalta vuodenajasta ja toistaalta ravintotilanteesta. Keväällähän karhut ovat poikkeuksellisen nälkäisiä, Veli-Matti Pekkarinen tietää.

Esimerkiksi teurasjäte tai kalojen perkausjätteet voivat houkuttaa kontion kotipihalle. Mehiläispesien makea tuoksu vetää mesikämmeniä myös puoleensa.

Mitä tehdä karhun tavatessa?

Riistasuunnittelija Veli-Matti Pekkarinen liikkuu työnsä ja harrastuksiensa puolesta kohtuullisen paljon metsässä. Mies ei ole kuitenkaan koskaan karhua luonnossa tavannut.

– Uskon, että karhu on nähnyt tai kuullut minut. Mitään syytä karhulla ei ole ihmistä lähestyä. On kysymys tiedon tarkastuksesta, karhu huomaa jotain erikoista ja tarkistaa mistä on kysymys tai sitten ihminen tulee pahki eli törmää tähän eläimeen.

– Luulen, että molemmat, sekä ihminen että karhu, haluavat pois siitä tilanteesta.

Jos karhuun metsässä kuitenkin törmää, niin kuinka tulisi toimia, vaikka reaktiot muuta huutaisivat?

– Pitäisi kuitenkin pysyä rauhallisena. Juokseminen karkuun tai puuhun kiipeäminen eivät auta, karhu on molemmissa lajeissa lahjakkaampi, Pekkarinen virnistää.

– Pitäisi pysähtyä ja selkäänsä kääntämättä lähteä rauhallisesti poispäin. Jos on koira mukana, niin se pitäisi kytkeä tai pitää kytkettynä.

– Käsien huitominen ja huutamien ei välttämättä ole paras keino, koska karhu voi kokea sen uhkaavana.

Normaali luonnossaliikkuja, kuten marjastaja tai sienestäjä pitää riistasuunnittelijan mukaan jo lähtökohtaisesti sen verran ääntä, että yhteentörmäyksiltä pitäisi välttyä.

Merikarvian kalastajat ovat tyrmistyneitä merimetsojen suojelusta.

Ympäristöviranomaiset ilmoittivat keskiviikkona, että Merikarvian tuhansien merimetsojen kantaa ei voida harventaa rikkomalla munia. Ely-keskuksen mukaan kalastus ei kärsi merimetsojen määrän kasvamisesta.

Pettyneitä kalastajia

Merikarvian kalastusalueen puheenjohtaja Ari Uusimäki vaatii uutta eduskuntaa muuttamaan merimetsopolitiikkaa. Hänen mukaansa merimetsot verottavat raskaasti Merikarvian edustan kaloja ja aiheuttavat lisäksi huomattavasti esimerkiksi hajuhaittoja.

– Merimetso näyttää olevan pyhä lehmä, jota päin ei saa edes pahasti katsoa. Suojelupuolella järki on ihan hukassa, Uusimäki sanoo.

Ari Uusimäen mukaan kalastusalue pohtii, valittaako se ely-keskuksen päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän ei kuitenkaan luota hallinto-oikeuden päätöksiin vaan katsoo, että oikeusistuimissakaan ei ole riittävästi tietoa merimetsotilanteesta.

– Turun ely-keskuksessakin näytään elävän kuplassa. Meidän maailmamme ei heitä paljon kosketa, Uusimäki sanoo.

Vahva merimetsokanta

Merikarvialla on tuhansia merimetsojen pesiä. Kanta on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Ely-keskuksen yksikönpäällikkö Esko Gustafsson sanoi keskiviikkona, että kanta on juuri niin suuri kuin rehevöitynyt merialue pystyy elättämään.

– Maisema lähellä merimetsoyhdyskuntia on järkyttävä. Mutta Turusta katsoen tilanne näyttää varmaan erilaiselta. Onkohan ely-keskuksessa päästy johtoon Birdlifen jäsenkortilla? Ari Uusimäki sanoo.

Uusimäen mukaan kalastajien lisäksi myös muun muassa mökkiläiset kärsivät merimetsojen määrän kasvusta.

– Vasta pääsiäisen pyhinä naaraslintu alkoi viettää säännöllisemmin aikaa pesässä, mikä viittasi siihen että Helmi alkoi hautoa pesässä munia. Tätä on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista seurata, kertoo Uimastadionin liikuntapaikkamestari Sari Tamminen

Uimastadionin henkilökunta on nimennyt kanahaukkapariskunnan Helmiksi ja Heikiksi. Helmi on rengastettu, mutta vielä ei tiedetä onko emolintu muuttanut maalta kaupunkiin vai onko se kenties stadin omia neitoja.

Uimareista tuskin haittaa

Maauimala avautuu yleisölle sunnuntaina 10. toukokuuta, mutta uimareista ei uskota olevan haittaa kanahaukkojen pesinnälle

– Maauimalan asiakkaat tuskin häiritsevät pesintää. Uimastadionilla kevään mittaan tehty remontti on ollut hyvä testi kanahaukkojen stressinsietokyvylle, kertoo ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen.

Jotta pesintä sujuisi mahdollisimman suotuisasti, haukkaperheen kotimänty on eristetty mellakka-aidoin ja pesimäaikana puun läheisyydessä liikkumista sekä elämöintiä tulee muutenkin välttää. Kanahaukka on rauhoitettu kokonaan.

Poikasia luvassa lähiaikoina

Uimastadionin asiakkaita informoidaan kanahaukkojen pesinnästä maauimalan ilmoitustauluilla ja muissa tiloissa. Lisäksi maauimalan valvontakamera on kohdistettu Helmin ja Heikin pesäpuuta kohti.

Yleensä kanahaukkanaaras munii maalis-toukokuussa 3-6 munaa, joita se sitten hautoo 35-38 vuorokautta.

Helmin ja Heikin jälkikasvu kuoriutuu näillä näkymin toukokuun alkupuolella. Muninta- ja kuoriutumisaika ovat haukkojen lisääntymisen kannalta kriittisintä aikaa.

Jatkossa maauimalan kanahaukkaperheen eloa seurataan ahkerasti Liikuntaviraston Facebook-, Twitter- ja Instagram-tileillä.

Pohjois-Karjalassa raivonnut tuuli ja lumituisku on pitänyt Pelastuslaitoksen kiireisenä etenkin Lieksassa keskiviikkona illalla ja vappuaattona torstaina. Puiden oksille tarttunut märkä lumi kaatoi ja taivutti etenkin lehtipuita teille. Raivauksia jouduttiin tekemään seitsemässä eri kohteessa.

Kylälahdentielle oli kaatunut tielle kymmenkunta puuta, ja Kehätielle jopa parikymmentä. Valtaosa kaatuneista puista olivat joko koivuja tai leppiä.

Alapokrontiellä puu oli kaatunut rautatien yli, ja Kolisevantiellä vaahteran haara paiskautui päin rakennusta. Tämän lisäksi yksittäisiä puita rämähti maahan eri puolilla Lieksaa.

Lieksassa on ollut aamun aikana myös runsaasti sähkökatkoja. Sähköittä on ollut parituhatta taloutta.

Kalifornian kuvernööri Jerry Brown on antanut määräyksen, jonka myötä osavaltion hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite tiukkenee olennaisesti.

Eilen keskiviikkona julkistetussa määräyksessä todetaan, että Kalifornian ilmastopäästöjen on vähennyttävä vuoden 1990 tasosta mitattuna 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen päästöjen vähentäminen jatkuisi niin, että vuonna 2050 mennessä päästäisiin 80 prosentin vähennystasoon.

Tavoite on samaa tasoa kuin Euroopan unionin itselleen astettama päästövähennystavoite.

Demokraatteja edustavan Brownin määräys on kunnianhimoisempi kuin edellisen kuvernöörin, republikaaneja edustaneen Arnold Schwartzeneggerin vuonna 2006 asettama tavoite. Sen mukaan osavaltion ilmastopäästöt vähenisivät siten, että ne olisivat vuoden 1990 tasolla vuonna 2020 ja laskisivat siitä viidenneksellä vuosisadan puoliväliin mennessä.

Ilmastoasioista kiinnostuneen Schwartzeneggerin asettamia tavoitteita pidettiin Yhdysvalloissa haasteellisina. Nyt kuvernööri Brown totesi, että Schwartzeneggerin tavoite on jo täyttymässä ja siitä voidaan mennä jopa ohi.

Brown ei määräyksensä yhteydessä täsmentänyt, miten tavoitteeseen aiotaan päästä. Tiedotustilaisuudessaan hän kuitenkin totesi, että Kaliforniassa tärkeät auto- ja energiateollisuus ovat menestyksellisesti saavuttaneet aiemmat tavoitteet.

Päästöjen noin voimakas vähentäminen on suuri haaste. Asiaa tutkineet konsulttiyhtiöt ovat todenneet, että jo 26 - 38 prosentin päästövähennyksen saavuttaminen edellyttäisi mm. rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuuden kaksinkertaistamista, uusiutuvan energian käytön nostamista 50 - 60 prosenttiin, sekä hybridi- ja nollapäästöisten autojen osuuden nopeaa lisäämistä, kertoo The New York Times -lehti.

Osavaltion republikaanipoliitikot ovat moittineet määräystä, koska se heidän mielestään uhkaa osavaltion taloutta ja työpaikkoja samalla ja siten heikentää pienituloisten oloja.

Brown vastasi heti. Hänen mukaansa republikaanit viisveisaavat maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta, johon maailman tulisi kiireisesti valmistautua. Kalifornian osavaltio kärsii parhaillaan erittäin vakavasta kuivuudesta, jonka uskotaan olevan ainakin osittain seurausta ilmastonmuutoksesta.

Oulankajoen vedenkorkeutta Koillismaalla on seurattu jo vuosikymmeniä. Tälle keväälle ennustetaan ennätystulvaa.

Tulvan ennustetaan nousevan yli keskimääräisen, koska vesistöalueen yläjuoksulla on lunta runsaasti vuodenaikaan nähden.

Oulankajoki tulvii keväällä ja toisinaan myös pitkien sadejaksojen aikana syksyllä. Oulangan kansallispuiston luonto hyötyy tulvan vaikutuksesta muun muassa perinneniittyjen kasvillisuuden kannalta. Erityisesti kevättulva ja jäiden lähtö pitävät kurissa ranta-alueiden vesakoitumista, tuovat niityille runsaasti ravinteita ja kuljettavat kasvien siemeniä.

Perinneniittyjä ja niittylatoja on Oulangalla yli 40. Retkeilijä voi havaita tulvan jättämiä jälkiä kesällä veden nostamina aineksina parin metrin korkeudessa joen varren pensaikoissa erityisesti Oulankajoen alaosan vesiretkeilyreitillä.

Karhunkierrokselle katkoksia

Vuonna 2010 tulva katkaisi Karhunkierros-reitin ja siirsi sen siltoja paikoiltaan. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ennustaa, että toukokuun puolessa välissä Karhunkierros-reitti on poikki useista paikoista.

Tulva saa alkunsa kansallispuiston pohjoisosissa sijaitsevilta laajoilta suoalueilta kun joet ja purot sulavat. Äkillisesti nouseva vesi rikkoo joen jääkannen, ja jäät kulkeutuvat virran mukana alavirtaan. Kevättulvan aikana vesi nousee jokiuomassa tavallisesti pari metriä normaalin yläpuolelle, enimmillään jopa kolme metriä.

Tulvaa voi seurata Kuusamossa paikan päällä turvallisesti esimerkiksi Oulankajoen sillalla ja Kiutakönkään koskella.

Tulvan etenemisestä saa tietoa Oulangan Facebook-sivuilla ja Luontoon.fi:ssä.

Tänä keväänä saatiin varmistus, että tiettävästi maailman suurin saimaannorppa Viljo elää edelleen ja voi pulskasti. Norppakuvaaja Juha Taskinen törmäsi noin 30-vuotiaaseen Viljoon parisen viikkoa sitten.

– Olin kuullut tarinoita laiturinkokosesta hylkeestä, mutta kyllä se näky yllätti. Näytti, että se täyttää puolet pienestä lahdesta, kun sitä kiikarilla katselin, Juha Taskinen kertoo.

– Kun sitten hiippailin lähemmäs niin tajusin, että kyllä sen täytyy olla Viljo Suuri, maailman suurin saimaannorppa, kaikessa läskiydessään.

Juha Taskinen liikkuu norpan kotivesillä lähes päivittäin. Hän on tavannut ja kuvannut vuosikymmenien aikana kymmeniä yksilöitä. Suurimman köllikän kohtaaminen teki silti vaikutuksen.

– Oli se riemukas hetki, sillä olin etsiskellyt sitä useampana keväänä.

Myös väritys poikkeava

Kokeneen kuvaajan ja poikkeusyksilön kohtaaminen tapahtui huhtikuun puolivälissä viimeisten jäiden aikaan. Viljo köllötteli jäälautalla ja Taskinen hiiviskeli rantoja pitkin kuvausetäisyydelle.

– Suurin ilo on kuitenkin siitä, että Viljo edelleen elää ja näyttäisi päällepäin, että sillä on edelleen edessään useita lihomisvuosia. Ja että se on onnistunut välttelemään kaikki vaarat. Kalaverkkojakin Haukivedellä edelleen on paljon, joskin nyt on verkkorajoitusaika, Taskinen kertoo.

Viljossa kuvaajaa ihastutti valtavan koon lisäksi myös karvapeitteen väritys, joka on jokaisella norpalla yksilöllinen.

– Sellainen kuparinkirjava, kiehkuraiskuvio on lähes oranssi. Se oli aivan huikeeta.

Yhtä paksu kuin pitkäkin

Viljon paino tiedetään suhteellisen tarkasti, sillä Itä-Suomen yliopiston tutkijat punnitsivat ja mittasivat poikkeusyksilön kuusi vuotta sitten radiolähettimen asennuksen yhteydessä. Seurannan kautta Viljon elämästä saatiin vajaan vuoden aikana paljon tietoa.

Strategiset mitat olivat 124 kiloa, pituus 154 senttiä ja ympärysmitta 150 senttiä.

– Räpylän koko näyttäisi olevan XXXXL, Juha Taskinen aprikoi.

Viljon iäksi on arvioitu noin 30 vuotta. Tarkkaa ikää ei tunneta, mutta hampaiden perusteella voidaan päätellä, että Viljo on syntynyt 1980-luvun puolivälissä.

"Peräkylän sukupuolineutraali poika"

Seurantojen perusteella tiedetään, että saimaannorppa liikkuu laajallakin alueella. Viljo on hieman erilainen myös elintapojen suhteen.

– Sellainen Peräkylän poika tuntuu Viljo olevan. Se sukeltee oman kotisaarensa ympräillä, eikä siitä paljon liiku. Muutaman kerran se käväisi 20 kilometrin päässä kylässä piipahtamassa.

Poikkeusyksilön voisi kuvitella olevan Haukiveden kysytyin uros. Viljoa naaraat näyttäisivät kiinnostavan harvinaisen vähän.

– Vaikuttaa siltä, että Viljo elää sukupuolineutraalissa kaverisuhteessa Erkin kanssa. Erkki on vaaleaturkkinen kaveri. Siellä ne köllöttelevät viereisillä kivillä ja niillä näyttää olevan hyvä kaveriporukka.

Koko seuranta-aikana Viljon liikkumisalueeksi mitattiin 80 neliökilometriä. Siltä alueelta arviolta 30-vuotias pyytää ravintonsa. Aikuinen norppa syö 2–3 kiloa pikkukalaa vuorokaudessa. Ahventa, kiiskeä, kuoretta ja muikkua riittää Viljon kotivesillä.

– Viljolle voisi antaa mitalin järven hoidosta, on se niin monta tonnia syönyt Haukivedestä roskakalaa.

Ritva on suurin naaras

Viljo on saimaannorppien maailmassa omaa luokkaansa. Seuraavat samassa painoluokassa tunnetut yksiköt ovat olleet hieman yli satakiloisia.

– Keskikokoinen aikuinen uros painaa kuutisenkymmentä kiloa, joten kyllä Viljo on aivan poikkeuksellinen yksikö. Ja kesän aikana paino vielä kasvaa parisenkymmentä prosenttia.

Suurin tunnettu naaras, Ritva, painoi punnitushetkellä 97 kiloa. Ritvakin viihtyy Haukivedellä.

– Kyllä kai se pitkän iän salaisuus on geeneissä, hyvässä elinympäristössä ja kai sillä älykin pelaa, että pystyy selviytymään, Juha Taskinen aprikoi.

Saimaannorpan keskimääräinen elinikä on 20 vuoden tienoilla. Vanhimmat tiedetyt yksilöt ovat eläneet 34–35 vuotta.

Tutkijat nimeävät norpat niiden tunnistamisen yhteydessä lähimpänä olevan nimipäivän mukaan.

Seuraavaan kirjaan oma luku

Juha Taskinen on palkittu kuvaaja, elokuvantekijä ja kirjailija. Viljo tullaan todennäköisesti näkemään myös seuraavassa kirjassa.

– On se merkkihenkilönä ansainnut oman lukunsa seuraavaan kirjaan. Muutamia vuosia siihen menee, kunnes saan tarinoita kerättyä pikkuhiljaa.

Juha Taskinen on kokonaan itse tehnyt kaksi kirjaa saimaannorpasta. Kolmas tulee olemaan myös viimeinen.

– Elokuvia tehdään muilla rintamilla, mutta kirjat ovat sellainen henkinen harrastus. Kolmas tulee olemaan eräänlainen testamentti Saimaalle ja norpalle.