Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla ihmeteltiin torstaiaamuna kohmeisia kastematoja, joita pötkötteli ympäri kaupunkia yöllä sataneen lumen päällä. Ihmiset tekivät pihoillaan havaintoja lumen pinnalla olleista kastemadoista, jotka joko liikkuivat hitaasti tai jököttivät paikoillaan.

Myös ylivieskalainen Tiiu Viirret ihmetteli tilannetta.

– Kyllä ihmetys oli aamulla aika suuri, kun katsoin ikkunasta ulos. Pihalla lumen pinnalla oli suuri määrä kastematoja. Kyllä sitä ihmeteltiin, mistä ne siihen ovat tulleet.

Kooltaan lierot olivat eri kokoisia, ja osa niistä liikkui kohmeisen näköisinä ja osa oli lumen päällä liikkumattomina, kertoo Tiiu Viirret.

– Samanlaisista havainnoista kertoivat tuttavani ympäri kaupunkia, Viirret jatkaa.

Ilmiölle on luonnollinen selitys

Oulun yliopiston biodiversiteettiyksikön intendentillä Marko Mutasella on kastematoilmiölle varsin ymmärrettävä selitys.

– Syynä on mitä todennäköisimmin lierojen happipula. Maa on Ylivieskassa juuri nyt ilmeisesti poikeuksellisen märkää, ja saadakseen riittävästi happea lierot pyrkivät maan pintaan. Ilmiö on sama kuin kesällä poikkeuksellisen runsaan sadekuuron jälkeen. Silloinkin kastematoja löytyy runsaasti esimerkiksi asfaltilta, Mutanen kertoo.

Viime yönä satoi Ylivieskan alueella runsaasti räntää ja lunta. Jo kertaalleen sulaneet nurmikot peittyivät uudelleen lumivaippaan.

– Kyseessä ei siis ole mikään erityisen ihmeellinen ilmiö, vaikka kyllähän se erikoiselta näyttä, Mutanen naurahtaa.

Norjalaistutkija: madot satoivat maahan

Myös Etelä-Norjassa on havaittu hieman vastaava ilmiö. Norjan yleisradioyhtiö NRK:n haastattelemalla tutkijalla on ollut hieman erilainen selitys kuin Marko Mutasella: norjalaistutkija arvelee matojen lähteneen tuulen mukana ylös ja sataneen veden mukana takaisin maanpinnalle.

Norjan ilmiöstä on Suomessa kertonut ainakin MTV.

Jos ihmisille madoissa riittä ihmettelemistä, niin naurulokit ja rastaat viettävät kunnon ruokajuhlia. Madot kun sattuvat olemaan juuri näiden lintujen herkkuruokaa.

Suosittu sääksikamera on jälleen toiminnassa. Kamera oli suljettuna noin kuukauden ajan ylläpito-ongelmien vuoksi.

Sääksikamera välittää kuvaa sääksen pesältä, jonne sääksipariskunta on palannut. Ensimmäiset munat ilmaantuvat pesälle yleensä vapun tienoilla.

Sääksikameraa ylläpitävät Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Sääksikamera on lähettänyt kuvaa Seilin saarelta 2000-luvun puolivälistä asti. Huippuvuosina sivustolla on ollut toista miljoonaa kävijää.

Torninosturissa työskentelevä Marko Andrejeff kirjasi torstaina aamupäivällä korkeita lukemia tuulimittariinsa. Viisari värähti lähes 20 metriin sekunnissa, mikä keskeytti työn tekemisen.

– Torninosturissa on nostokielto, kun tuuli menee yli 15 m/s. Tänään on ollut monta kahvitaukoa, kertoo Marko Andrejeff Tampereen radiolle lähettämässään viestissä.

Nosturimiehen mukaan kovat tuulet ovat melko tavanomaisia näin keväisin. Tämänpäiväinen voimakas puhuri oli kuitenkin Andrejeffillekin yllätys.

Mittaria seurataan

Tuulimittari kuuluu nosturin vakiovarusteisiin. Mittari on ohjaamossa näköetäisyydellä, ja sen lukemia tarkastetaan tarvittaessa työolosuhteet.

Korkeimmillaan tuuli saa yltää 15 metriin sekunnissa. Jos tämä ylittyy, nosturimies joutuu harkitsemaan, onko työn jatkaminen mahdollista. Tänään torstaina taukoja on Andrejeffille kertynyt tavallista enemmän, sillä työmaa sijaitsee puhureille alttiilla paikalla avoveden lähellä.

– Kaikkea muuta pientä kyllä pystyy nostamaan paitsi raskaita elementtejä, Marko Andrejeff toteaa.

Kuusamossa kalastavat matkailijat eivät usein himoitse saalista pannulle, vaan kala päästetään yhä useammin vieheestä takaisin jokeen.

Kalastusmatkailijat vapauttavat saamiaan alamitan täyttäviä taimenia takaisin jokeen kolme kertaa todennäköisemmin kuin paikalliset kalastajat.

Kalastusmatkailijoiden käytös käy ilmi Metsähallituksen kalastajille kohdistamassa kyselyssä. Kysely toteutettiin Oulangan Taimen -projektin yhteydessä. Projektissa tutkittiin Oulankajoen vesistön taimenen käyttäytymistä sekä Kuusamon vesistöissä että rajan takana Venäjällä.

Kysely tehtiin vuosien 2013–2014 jokikalastuskaudella.

Suomen puolella pyydetään eniten

Oulankajoen vesistössä neljä viidestä taimenesta nostetaan Suomen puolella. Paikalliset kalastajat pyydystävät kyselyn mukaan kolme neljäsosaa taimenista.

Kyselyn mukaan sekä kalastusmatkailijoiden että paikalliskalastajien mielestä tärkein yksittäinen keino kalakantojen säilyttämiseksi Oulankajoen vesistössä on pyydä ja päästä -kalastus.

Kuusamon ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Oulankajoen vesistössä esiintyy yksi Euroopan viimeisistä luonnonvaraisista, alkuperäisenä säilyneistä järvitaimenkannoista. Taimen asuu Venäjän puolella, mutta nousee kutemaan Kuusamon jokimaisemiin.

Vuonna 2013 kalastajat saivat Kuusamon rajan läheisistä joista 334 taimenta. Paikalliskalastajat saalistivat määrästä yli 200 kalaa.

Maanviljelijä Harri Heikkisellä on ollut luomutila jo vuodesta 1990. Luomu oli Heikkiselle selvä valinta, sillä hän halusi suojella lapsiaan ja itseään maanviljelyn kemikaaleilta.

– Jo nuorena poikana luonnonmukainen kasvatus oli minusta ainoa vaihtoehto, Heikkinen kertoo.

Siksi Lappeenrannan Ilottulassa sijaitsevasta perintötilasta tuli myrkytön jo ennen kiihkeintä luomuvillitystä. Heikkinen viljelee avomaan vihanneksia, kuten perunaa, porkkanaa ja lanttua.

– En halunnut, että tilalla on kemikaaleja kun sain lapsia. Myrkyttömyys on tilalliselle itselleen parempi. Tuotteiden maussa on minusta selvä ero, kun vihanneksia ei pakoteta kasvamaan, Heikkinen kertoo.

Heikkisen mielestä Suomessa on muutenkin menty viime vuosikymmenien aikana yhä myrkyttömämpään suuntaan.

Tilan tuotteita myydään sekä torilla että omalta tilalta käsin. Luomuviljelijän tuloilla ei Heikkisen mukaan pääse rikastumaan.

– Asiakkaita on erilaisia. On niitä, jotka tiedostavat luomuasioita ja niitä, jotka eivät, Heikkinen kommentoi.

Eurajoessa on ensi viikolla odotettavissa sameutta. Syynä on jätevedenpuhdistamo JVP-Euran laitoksilla tehtävä huoltotyö.

Huoltotyön aikana maanantaiaamusta tiistai-iltaan Euran Kauttualla sijaitsevan paperitehtaan jätevedet puhdistetaan tehtaalla ja johdetaan Eurajokeen. Poikkeustilanne lisää sekä joen sameutta että hapenkulutusta.

Eurajoki on viime vuodet ollut hyvin huonossa kunnossa ja välillä myös käyttökiellossa. Ongelmia on ollut erityisesti jäteveden puhdistuksessa.

Muuttolinnut ovat palaamassa hiljalleen Meri-Lappiin. Lintuhavaintoja on tullut Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry:n sivuille jo runsaasti.

Tornion kaupunginlahdella päivää paistattelivat torstaina kanadanhanhet. Myös muun muassa laulujoutsenet, metsähanhet ja haapanat ovat saapuneet pohjoiseen pitkältä matkaltaan.

Kemissä bongaajat ovat havainneet esimerkiksi tukkasotkia, uiveloita ja lapinsirkkuja. Keminmaassa on tavattu myös kuovia ja varpushaukka.

Monet eliöt kykenevät tuottamaan valoa eri muodoissaan. Joskus valo näkyy luonnostaan, joskus tarvitaan apuvälineitä, jotta luontokappale paljastaisi salaisuuksiaan. Apuna voi käyttää vaikkapa ultraviolettivaloa.

Joensuu Areenassa meneillään olevassa tiede- ja teknologiafestivaali SciFest –tapahtumassa ovat Itä-Suomen yliopiston opiskelijat tuoneet havaittavaksi ja ihmeteltäväksi esityksiä, jotka valottavat sitä, miten monilla eläimillä on kyky tuottaa valoa bioluminenssin ja fluoresenssin muodossa.

Mustasta skorpionista vihreä

Biologian opiskelija Anne Pynttäri avaa pahvilaatikon kannessa olevaa luukkua ja näyttää terraariossa olevaa, noin viiden sentin mittaista mustaa skorpionia. Sitten hän asettaa aukon päälle ihmissilmää UV-valolta suojaavan oranssin muovilevyn ja suuntaa uv-valon kohden skorpionia. Hetkessä skorpioni onkin vihreä.

– Kyse on siitä, että skorpionissa tapahtuu tällöin fluoresenssireaktio. Kun skorpionia osoitetaan UV-valolla, niin silloin tapahtuu reaktio, jossa UV-valo muuntuu vihreäksi valoksi ja ihmissilmälle näkyväksi.

– Skorpioni pyrkii luonnostaan pois kaikenlaisesta valoista. Eli kun skorpioniin osuu UV-valoa, jonka se huomaa fluoresenssireaktiosta, niin se tietää mennä paremmin piiloon, Anne Pynttäri selvittää .

Bakteerit saadaan loistamaan geenisiirrolla

Opiskelija Pia Käyhkö puolestaan selvittää, miten bakteerit saadaan loistamaan valoa.

– Koska bakteerissa itsessään ei ole geeniä, joka tuottaa valoa tuottavaa proteiinia, on bakteeriin on siirrettävä meduusasta saatava geeni. Meduusa tuottaa luonnostaan valoa.

– Tällä menetelmällä voidaan esimerkiksi opiskelijoille osoittaa, miten bakteereihin voidaan siirtää vierasta geeniä. Biotekniikassa menetelmää voidaan käyttää muun muassa kun selvitetään DNA:n emäsjärjestystä. Eri valon väri kertoo eri emäksen paikan, Pia Käyhkö toteaa.

Luonnosta löytyy eliöiden valoa vaikka pihamaalta

Suomalaisessa luonnossakin elää eliöitä, jotka tuottavat ihmiselle näkyvää valoa. Yksi tällainen on tulikärpänen, biologian opiskelija Krista Hokkanen kertoo.

– Tulikärpäsen loisto perustuu bioluminesenssiin. Se eroaa fluoresenssista siten, että siinä ei tarvita mitään valonlähdettä. Siinä reagoi eräs entsyymi ja molekyyli, joka saa aikaan reaktion, joka tuottaa valoa.

Tulikärpäsnaaraat houkuttelevat luokseen valon avulla uroksia.

– Monet eliöt käyttää hyväkseen bioluminesenssia muun muassa yhteydenpitoon. Eräät syvänmerenkalat puolestaan saalistavat siten, että ne houkuttelevat pienempiä kaloja luokseen valon avulla, sanoo Krista Hokkanen.

Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa Natura-alueelle tehtyjen lampareiden vaikutusta linnustoon. Hämeen ELY-keskuksen tilaamaan selvitykseen kuuluu useita lintujen laskentakertoja, joista ensimmäinen tehtiin tällä viikolla.

Selvitystä tekevä lintuharrastaja Ari Lehtinen on tänäkin keväänä havainnut Toivanjoen lintutornilta useita harvinaisuuksia.

– Pajusirkkuja kaukoputkella kyttäilin ruovikon reunasta viime maanantaina, kun yksi viiksitimali nousi ruohikosta esiin, kertoo Ari Lehtinen. Se oli sellainen komea koiraslintu, harvinainen lintuvieras Toivanjoella.

– Lintutornin edessä olevassa pienessä saarekkeessa on vieläkin höyhenkasa jäljellä. Kun tähyilin sinne kaukoputkellani, niin sieltä lähti muuttohaukka, joka oli saanut jonkun saaliin ja viimeisteli ruokailuaan. Muuttohaukka on myös harvinainen, pohjoisten soiden pesimälintu.

Ruskosuohaukka ja kaulushaikara viihtyvät Toivanjoella

Muita Ari Lehtisen tuoreita havaintoja Toivanjoen lintutornista käsin ovat muun muassa kaulushaikara, ruskosuohaukka, kurki ja peukaloinen. Toivanjoella on Lehtisen havaintojen mukaan ohilentävien kurkien lisäksi myös pesiviä kurkia..

– Tuossa oli äsken jännä tapahtuma, kun neljä muuttavaa kurkea tuli korkealta ja kun ne pääsivät tähän Toivanjoen päälle, niin nämä "paikalliset" kurjet alkoivat huutaa kovaan ääneen. Ne ikään kuin tervehtivät kaukaa tulleita tuttavia, jotka ovat todennäköisesti menossa vähän pohjoisempaan pesimään.

Toivanjoen vakikalustoon kuuluvat sekä ruskosuohaukka että kaulushaikara, jotka molemmat viihtyvät hyvin jokialueen rantaruovikon suojissa.

– Täällä on havaittu vuosittain parhaimmillaan lähemmäs kymmenen kaulushaikaraparia tai ainakin niitä äänteleviä koiraita. Tänä vuonna olen toistaiseksi havainnut neljä puhaltelevaa kaulushaikarakoirasta ja kaksi ruskosuohaukkaparia.

Sekä kaulushaikara että ruskosuohaukka ovat molemmat suojelustatukseltaan aika korkealla eli kuuluvat lintudirektiiviliitteen yksi lajeihin.

Korkea torni hyvä havaintopaikka

Juuri nyt luonto on siinä mielessä hyvällä mallilla, että korkealta esimerkiksi lintutornista käsin näkee hyvin pesivät kurjet ja kuovit, koska ruovikko ei ole vielä alkanut kasvaa.

– Vähän ajan päästä, kun tuo luhdan heinikko kasvaa, niin silloin sieltä ei enää erota hautovia lintuja.

Toivanjoen paras aika on toukokuun alkupuolella, kun niin sanotut yölaulajat ovat tulleet jokialueelle. Aamuhetki on lintujen tarkkailun kannalta paras hetki, muistuttaa Ari Lehtinen.

Toivanjoki kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Jokialue on pitkä ja luhta-alue on iso, ja tämä näkyy hyvin muuttaville linnuille yläilmasta käsin jo kaukaa, Lehtinen kehuu janakkalalaista lintuparatiisia.

Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on julkaissut selvityksen valtio-omisteisen energiayhtiö Vattenfallin toiminnasta. Virasto arvostelee yhtiötä kovin sanoin. Yhtä kovat moitteet saa myös Ruotsin hallituksen toiminta. Asiasta kertoo Ruotsin televisio SVT.

Riksrevisionen on todennut, ettei Vattenfall ole noudattanut sen omistajan, eli Ruotsin valtiopäivien ohjetta ympäristön huomioonottavasta toiminnasta ja maan hallitus on sallinut tämän tapahtua.

Ruotsin valtiopäivät on antanut Vattenfallille määräyksen,  jonka mukaan sen on oltava "johtava yhtiö ympäristön kannalta kestävän energiantuotannon kehittämisessä". Tämä ei ole toteutunut, sillä yhtiö on vähentänyt selvästi tutkimus- ja kehitystoimintaansa. Tästä on seurannut, että yhtiö on jämähtänyt jo tunnettuihin energiantuotantotapoihin, sanoo tarkastaja Claes Norgren SVT:lle.

Suurena ongelmana Riksrevisionen näkee sen, ettei hallitus ole omistajan edustajana antanut yhtiölle selkeitä mittareita ja ohjeita, miten ympäristöystävällisyyteen pyritään. Hallitus on sallinut, että yhtiö on asettanut etusijalle rahan, kannattavuuden ja tuotot, Norgren toteaa.

Vattenfall on itse asettanut tavoitteekseen, että se vähentää hiilidioksidipäästöjään 20 miljoonalla tonnilla vuoteen 2020 mennessä sekä kasvattaa uusiutuvan energian kapasiteettiaan.

Tarkastusviraston mukaan nämäkään tavoitteet eivät ole toteutuneet. Vattenfall on kyllä vähentänyt päästöjään Ruotsissa, mutta ei EU-tasolla, minkä olisi pitänyt Riksrevisionin mielestä olla itsestään selvää.

Vattenfall on ostanut hollantilaisen Nuonin, joka käyttää lähes pelkästään hiili- ja kaasuvoimaa. Kauppaa on Ruotsissa arvosteltu.

Maan hallituksen ja yhtiön hallituksen vastuut?

Riksrevision nostaa esiin Ruotsin hallitusmuodon, joka määrää maan hallituksen toteuttamaan valtiopäivien antamat säädökset. Valtiopäivät on antanut selkeän tavoitteen, mutta hallitus ei ole vienyt sitä eteenpäin. Vattenfallissa taloudelliset tavoitteet on hoidettu, mutta valtiopäivien tahtotila asettaa ympäristöarvot niiden edelle, on unohdettu.

Riksrevision perää Ruotsin hallitusta selkeämmin ohjaamaan valtionyhtiöiden toimintaa valtiopäivien haluamaan suuntaan.

– Olemme tutkineet, mitä yhtiön hallitus on tehnyt viime vuosina. Taloudellisia tavoitteita on noudatettu, mutta ei tavoitteiden ympäristöön liittyviä osia, kiteyttää Norgren.

SVT on yrittänyt tavoittaa kritiikin kohteeksi joutuneen Ruotsin viime syksynä toimintansa lopettaneen keskusta-oikeistolaisen hallituksen ministereitä. Elinkeino- ja ympäristöasiat olivat keskustalaisten ministerien vastuulla. He kieltäytyivät kommentoimasta asiaa.

Ruotsissa myös valtiopäivien perustuslakivaliokunta tutkii Vattenfallin poliittista ohjausta. Kokoomusta edustava ja valtionyhtiöistä vastannut entinen apulaisvaltiovarainministeri Peter Norman vierittää vastuun ympäristötavoitteiden toteuttammatta jättämisestä yhtiön toimivalle johdolle.

Myös yhtiön hallituksen edustajat vastasivat perustuslakivaliokunnan kysymyksiin siten, ettei asia kuulunut hallitukselle.

Myyräkannat ovat pienentyneet viime syksyn huipun jälkeen Etelä- ja Keski-Suomessa - Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan korkeudelle asti.

– Viime syksyn myyräkantojen huippu oli laikuttainen. Muun muassa Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla peltomyyrä on aiheuttanut vahinkoja monin paikoin esimerkiksi omenapuille, kertoo metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Metsäntutkimuslaitoisesta.

Hän ennustaa, että myyrätuhojen määrä pienenee luonnollisen myyräkannan vaihtelun myötä tulevien parin vuoden aikana.

Suomen eri myyrälajikkeista peltomyyrä syö taimia ja kasveja lumihangen alla, metsämyyrä kiipeilee havupuihin syöden latvuksia, ja vesimyyrä aiheuttaa vahinkoja juurakoille maan alla, Heikki Hiilamo kuvailee.

Pohjoisessa myyrähuippu vasta alkamassa

Myyräkannat vaihtelevat noin kolmen vuoden sykleissä, joten nyt myyrätuhoista kärsineet alueet pääsevät lähivuosina vaihteeksi helpommalla. Syklit eivät kuitenkaan ole yhtenäisiä kautta maan.

– Lappiin, Koillismaalle ja Kainuuseen myyrähuippu on vasta muodostumassa, Heikki Henttonen ennustaa.

Pohjois-Pohjanmaalla myyräkantojen vaihtelu seuraa välillä eteläisempää sykliä, välilä pohjoisempaa.

Ekologi Katja Korpelan tuoreen väitöstutkimuksen mukaan tulevaisuudessa on entistä hankalampaa ennustaa, milloin myyrät aiheuttavat paljon tuhoja ja levittävät myyräkuumetta. Ilmastonmuutos vaikuttaa myyrä- ja petokantoihin entistä monimutkaisemmalla tavalla.

Savukosken kunta hyväksyi Soklin osayleiskaavan lokakuussa 2013. Asiasta tehtiin kolme valitusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus jätti yhden valituksen tutkimatta ja hylkäsi kaksi valitusta. Hallinto-oikeuteen valittaneet kalastusseura Nuortin Elinkautiset ry ja Kemin-Sompion paliskunta ovat valittaneet päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkeimassa hallinto-oikeudessa käsittelyaika on noin reilu vuosi.

Soklin osayleiskaavan tarkoitus on mahdollistaa Soklin kaivoksen toteuttaminen.

Torstaita vasten oli ollut pakkasyö ja aamulla oli hyvä hankikanto. Kalastaja Taisto Törmänen odotti toimittajaa Kemijärvellä Lantunginsalmessa. Siitä oli nätti hurauttaa verkoille. Niin kuin aina.

Koska Törmäsellä ei ollut mihinkään hoppu ja toimittajallakin oli hyvin aikaa, niin tehtiinpä pieni hankikävely Ämmänselälle päin. Siinä sitten kuin kirsisääsket askellettiin lunta pitkin - tai ainakin Taisto. Mutta kantoipa hanki painavammankin.

– Tämä ei ole pitkäaikaista herkkua. Saattaa olla, että huomenna saa rämpiä haaroperää myöten märässä lumessa, Törmänen pohtii.

Kemijärven jäillä talvi on ollut muutenkin kummallinen; jäätä ja sosetta kerroksittain. Kalastaja kertoo, että se johtuu alkutalven keleistä; lauhtui, pakastui, lauhtui ja pakastui. Törmänen aikoi tehdä vielä tämän verkkoreissun ja avovedellä seuraavan.

– Menee jo vaaralliseksi liikkua tuolla jäillä. Turvallisuus ennen kaikkea, hän tähdentää.

Isoja kiviä ja pystyyn nousseita jäätelejä

Taisto Törmänen sanoo, että Kemijärvi on keväällä arvaamaton. Säännöstely tekee siitä sellaisen.

– Koskaan ei voi olla varma siitä, kuinka se käyttäytyy. Se on tänä keväänä erilainen kuin viime keväänä ja silloinkin se oli erilainen, hän sanoo.

– Vanhoihin reitteihin ei voi luottaa. Pahoja vaaranuhkia ovat jään läpi mollottavat suuret kivet ja kivien päällä pystyyn nousseet jäätelit. Ovat nousseet, kun vedenpinta  on laskenut pohjalukemiin. Myös uheavannot, railot ja selvät avovedet ovat uhkaavia kaikenlaisille liikkujille.

– Tuollaiseen jäätelin laitaan, kun ajaa täräyttää moottoorikelkalla satasen vauhdilla, niin se on varma lähtö, Törmänen sanoo.

– Eikä siellä vauhtia säästellä, kalastaja kauhistelee.

Kemijärveä säännöstellään Kemijoen voimalaitosten tarpeisiin. Säännöstelyväli on hurjat seitsemän metriä. Piilopadot estävät sen, ettei järvi kuivu keväällä kokonaan.

Jäällä pärjää kunhan on varovainen

Törmäsen mielestä jäällä liikkumiseen sopii tuttu sääntö: siellä pärjää, kun on varovainen.

– Kannattaa aina etukäteen tarkoin varmentaa reitti jota on menossa ja vielä kulun aikanakin. Jos näyttää epävarmalta, niin aina löytyy uusi reitti.

– Ja jos ei löydy, niin ei mene.

Törmänen kehottaa huolehtimaan myös turvavälineistä, joita ovat muun muassa kellunta-asusteet, jääpiikit ja jotakin huomiota herättävää.

– Ja jos sää näyttää huonolta, niin parasta turvallisuutta on se, että pysyy kotona, hän naurahtaa.

Tutkimuksessa selvitettiin hirvinaaraiden lisääntymisnäytteistä syitä sille, miksi hirvenvasat ovat pienentyneet 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pienentymistä on tapahtunut koko Suomessa. Tilastollisesti merkitsevää se on ollut Lapissa ja Rannikko-Suomessa, muualla maassa hieman loivempaa.

Mitä vähemmän uroksia, sitä myöhemmin naaraat hedelmöittyivät

Tulosten mukaan urosten osuus säätelee hirvinaaraiden tiinehtymisten ajoittumista: mitä vähemmän kannassa uroksia, sitä myöhemmin naaraat hedelmöittyivät. Luonnonvarakeskuksen mukaan vähälukuinen ja nuori uroskanta lisää riskiä kannan geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseksi ja heikentää syntyneiden hirvisukupolvien laatua.

Voisiko hirvenmetsästyksen aloittaa vasta kiimahuipun jälkeen?

Luonnonvarakeskuksen mukaan hirven lisääntymiskauden huippu osuu syyskuun loppupuolelle, jolloin myös hirvenmetsästyskausi alkaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan kolme ensimmäistä metsästysviikkoa metsästetään kiimassa olevia hirviä, mikä altistaa uroksia saalistukselle ja viivästyttää osaltaan hedelmöittymistä. Tällä hetkellä osa lähinnä eteläsuomalaisista hirviseurueista aloittaa pyynnin vasta lokakuulla, jolloin kiimakausi on valtaosin ohi.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan säädösuudistuksia, joiden yhtenä osana on hirvenmetsästysajan määrittäminen. Hoitosuunnitelman mukaan tarkoituksena on selvittää mahdollisuus aloittaa hirvenmetsästys vasta kiima-ajan jälkeen. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa biologiset ja eläinsuojelulliset seikat puoltavat hirvenmetsästyksen aloittamisen myöhentämistä aikaan, jolloin pääosa kiima-ajasta on ohi.

Etelä-Suomessa koivun kukinta voi alkaa jo ensi viikolla. Koivun siitepölyä kantautuu eteläiseen Suomeen jo nyt kaukokulkeumina Keski-Euroopasta.

Turun yliopiston aerobiologian yksikön johtaja Annika Saarto sanoo, että koivun siitepöly voi kantautua pian Lappiinkin.

– Siitepölyn kaukokulkeumat liikkuvat ilmavirtojen myötä. Jos koivu alkaa kukkia ensi viikolla Suomessa, etelän ilmavirtausten kautta koivun siitepöly kantautuu Etelä-Lappiin saakka, Saarto toteaa.

Varsinkin koivun siitepölyä voi kantautua jopa yli tuhannen kilometrin matkoja ilmavirtojen mukana.

Lepän kukinta alkaa olla Etelä- ja Keski-Suomessa ohi. Pohjoisessa lepän kukinta alkaa lähipäivinä.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa sekä nettisivuilla.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasemalle päästään, kun kuljetaan ensin Savukoskelta pohjoiseen Martin, Tulppion kautta Ainijärven vanhalle raja-asemalle. Värriön tutkimusasemaa on kautta aikain huollettu Ainijärveltä käsin. Sieltä matkaa asemalle on kymmenkunta kilometriä. Autolla ei pääse perille saakka.

– Huoltoreitti vaatii peruskorjaamisen, jotta siinä voidaan turvallisemmin liikennöidä mönkijällä, sanoo Tuukka Petäjä.

Korjattavaa ajouraa luonnonpuiston alueella on noin seitsemän kilometriä.

– Tuota samaa huoltoreittiä pitkin on kuljettu kohta 50 vuotta.

Emme ole pilaamassa luonnonpuistoa

Värriön tutkimusaseman johtaja Tuukka Petäjä tähdentää useamman kerran, että kyseessä ei ole mikään tietyö.

– Siinä mielessä ei ole syytä huoleen. Emme ole pilaamassa Lapin hienointa luonnonpuistoa, hän tähdentää.

Petäjä kävi Värriöllä viime viikolla tarkastamassa tilannetta.

– Se äkkiä näyttää isolta työmaalta ja säikäyttää, mutta ei se sitä  ole. Luonnonpuiston alueelle on tulossa vain kapea väylä, todellakin sellainen mönkijällä ajettava.

– Kohta 50 vuotta olemme olleet ilman hyvää huoltouraa. Pitäähän sinne tutkimusasemalle kuljettaa erilaisia laitteita ja ruokaakin, sanoo johtaja Tuukka Petäjä.

Värriön tutkimusasema pian 50 vuotta

Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema sijaitsee pohjoisessa Sallassa Värriötunturin pohjoispuolella keskellä erämaata. Aseman perusti professori Erkki Pulliainen vuonna 1967.

Aluksi asema keskittyi suurpetotutkimukseen, mutta myöhemmin siellä on tutkittu Lapin luontoa monipuolisesti. Nykyisin tutkimus keskittyy ilman saasteiden kulkeutumiseen ja ilmakehän prosesseihin sekä ekosysteemien toimintaan pohjoisissa oloissa. Värriön tutkimusasemalla sijaitsee SMEAR I mittausasema, joka edustaa Helsingin yliopiston huippututkimusta ilmakehä- ja metsätieteissä.

Tutkimuksen ohella asema osallistuu Itä-Lapin alueen kestävien elinkeinojen kehittämiseen yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.

Suomen Metsästysmuseon tämän vuoden päänäyttely esittelee taiteilija Seppo Polameren (s. 1936) laajaa ja monipuolista tuotantoa.

Polameri tunnetaan erityisesti erä- ja luontoaiheisista töistään. Hän on kuvittanut yli 70 kirjaa ja suunnitellut lukuisten kirjojen ulkoasun. Hänen kynästään on syntynyt myös exlibriksiä ja runsaasti luontoaiheista grafiikkaa.

Luonnontieteellisen keskusmuseon dioraamojen eli maisemamallien maalaaminen on Polameren monen vuoden suurtyö. Metsästysmuseon näyttelyssä on esillä Polameren tuotantoa hänen pitkältä taiteilijauraltaan.

Luonto vei kaupunkilaispojan

Helsingin Rööperissä, keskellä asfalttia syntynyt Seppo Polameri kertoo, että aluksi luonto tuli mukaan kaupungissa.

– Muori kertoi, että Lauttasaaressa oli 1940-luvulla teeriä ja bussimatkan päässä kotoa oli Polameren vanhempien mökki Pohjois-Espoossa, missä oli lähes kuusamolaiset maisema.

Isän perässä eräpoluilla kaupunkilaispojasta kasvoi luontoihminen ja erämies.

– Valmistuin Ateneumista graafikoksi vuonna 1962, ja ensimmäinen työpaikkani oli mainostoimisto, Polameri muistelee. Muutaman vuoden jälkeen siirryin aikakauslehteen ja siitä sitten vihdoin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon.

Koko ajan hän teki päivätöiden lisäksi myös iltatöitä:

– Päivätyö oli usein puhelimeen vastaamista ja AD-hommia, mutta illat ja jopa yöt olin jatkuvasti freelance-pohjaisesti yhteydessä kustantamoihin. Niin kuin lisäansiomielessä.

Polameri tunnetaan myös kirjankansistaan, joita hän on tehnyt muun muassa Veikko Huoviselle, Heikki Turuselle ja Laila Hietamiehelle. Siihen aikaan kirjoja kuvitettiin aika tosissaan.

– Puhuttiin jopa kirjankansitaiteesta. Sitä sanaa ei mielestäni voi tänä päivänä käyttää, Palomeri sanoo.

– Eli kuvittaminen tapahtui yöaikaan, tulihan sitä kynttilää poltettua molemmista päistä, mutta se oli mieluisaa työtä.

Myös eläintentäyttäjä

Seppo Polameri on intohimoinen erä-, luonto- ja riista-aiheiden tekijä, ja sen kyllä huomaa varsin hyvin Suomen Metsästysmuseon näyttelyssä. Museossa on esillä Polameren öljyvärimaalauksia ja grafiikkaa yli 50 vuoden ajalta.

– Pikkupoikana tahdoin eläintentäyttäjäksi, ja paljonhan minä olen niitä täyttänyt. Onneksi en ryhtynyt siihen ammattiin, koska se olisi vaatinut pitkäjännitteisempää luonnetta.

Polameri kertoo, että on kuitenkin aina ollut kiinnostunut eläimistä ja perehtynyt niihin myös metsästäjänä.

– Omakohtaista kokemusta pidän erittäin tärkeänä. Luonto ei loukkaannu, vaikka tulkintani siitä olisi millainen tahansa.

Seppo Polameri – Erätaiteen mestari -näyttely on esillä Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä syyskuun 27. päivään saakka.

Parikymmentä vuotta puutarha-alan opettajana toiminut Iiris Viljakainen on pitänyt kierrätystä ja ekologista ajattelua pinnalla ja osana koulutusta vuosikaudet.

Hän on huomannut, että viime vuosina kierrätys on rantautunut laajemmin muuallekin. Se näkyy esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevilla Pihapiirimessuilla Lahdessa.

– Meillä teema on ollut esillä osastolla jo vuosikausia, nyt kiertelin täällä messuilla ja huomasin, että liki joka osastolla oli kierrätystä jossakin muodossa, sanoo tällä hetkellä viherrakentamista Koulutuskeskus Salpauksessa opettava Viljakainen.

Salpauksen opiskelijat ovat rakentaneet omalle osastolleen mm. kuormalavasta keinun ja sen ympärille jätepuista kehikon.

Vanha pukukoppi jatkaa messuilla elämäänsä puutarhavajana, isojen uusiorukkujen materiaalina on betonia ja vanhoja liinavaatteita.

Myös retro puree, ja esimerkiksi vanhojen puutarhakalusteiden toisintoja on Iiris Viljakaisen mukaan näkyvästi esillä sisustuslehdissä.

Yrttejä kukkapenkissä, perunoita parvekkeella

Pihasuunnittelija Susanna Rantanen lähtee ideoimaan pihojen tyyliä rakennusten arkkitehtuurin mukaan.

– Kierrätysideologia sopii maalaisromanttiseen maisemaan, johonkin uudisrakennukseen laittaisin mieluummin kivipihan. Jos halutaan erilaista, japanilaisuus olisi ehkä hyvä ratkaisu, pihasuunnittelija pohtii.

Vaikka rahaa omaan pihaan laitetaan paljonkin, talouden tila tuntuu myös pihasuunnittelun puolella.

– Piharemonttia halutaan ehkä pitkittää tai sitten laitetaan vähän vähemmän, hän toteaa.  

Uutta on myös se, että hyötykasvit ovat levinneet koristekasvien joukkoon.

– Ihmiset haluavat makuelämyksiä. Salaatteja ja yrttejä suositaan ihan selvästi aiempaa enemmän ja se tuo myös pihakasvillisuuteen monimuotoisuutta lisää. Erilaisia kasveja ja värejä sekoitellaan keskenään, Rantanen kertoo.

Opiskelija Adele Wallenius viljelee omalla parvekkeellaan hyötykasveja, mm. salaattia. 

– Olen kokeillut parvekkeella jopa perunanviljelyä pienellä istutusaltaalla. Se onnistuu oikein hyvin, kun lajikkeet ovat kotimaisia, hän hehkuttaa.

Viinirypäleitä  omista köynnöksistä

Viiniköynnöksenkin saa Suomessa menestymään oikeilla opeilla hyvin.

– Tärkeää on valita paikkaan ja olosuhteisiin sopivat kasvit ja hoitotavat.  Haetaanko isompaa satoa, tulevatko yksittäiset viiniköynnökset talon päätyseinustalle, kasvihuoneeseen vai suojaisaan talon päätyn, se on olennaista, sanoo  Suomen viinikasvattajien puheenjohtaja Ari Markkula.

Pergolan suojana viiniköynnös on parhaimmillaan yleensä syksyllä.

– Kukka ei ole kaunis, mutta syysväritys saattaa lehdillä olla hyvinkin kaunis, Markkula toteaa.

Festivaali on pyritty ajoittamaan hanhien päämuuton aikaan. Tänä vuonna pääosa hanhista on kuitenkin jo muuttanut.

– Niiden päämuutto on aikaistunut parissakymmenessä vuodessa keskimäärin kymmenellä päivällä. Muuten muutto on kovassa nosteessa. Lajimäärä ja yksilömäärä kasvavat tästä vielä. Kovasti odotan, että näkisin kevään ensimmäisen mustapyrstökuirin, kertoo Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi Virkkulan tornissa aamutuimaan.

Pienen hetken kuluttua toive toteutuu, kun tornissa ollut lintuharrastaja paikallistaa lajin edustajan ruovikon laidasta.

Suomen arvokkain lintuvesi 

Perämerellä Oulun korkeudella sijaitseva Liminganlahti on tärkeä lintujen pesintäpaikka ja satojentuhansien muuttolintujen levähdysalue.

Yhtä aikaa alueella saattaa levähtää kymmeniätuhansia lintuja. Perjantaiaamuna lahdella oli runsaasti varsinkin hanhia ja sorsalintuja. Hanhet ruokailevat lähiseudun pelloilla.

– Tavit, heinätavit, sinisorsat, lapsasorsat, uivelot, kuovit, ensimmäiset kahlaajat, kuten punaviklo ovat jo saapuneet. Pajusikku laulaa tuossa meidän takanamme, sanoo Matturi.

Äijien ja kuvaajan korppiretki

Lintukuvafestivaalien päätähtiä ovat luonnollisesti linnut ja niiden kuvaajat. Sellaiset nimet kuten Esko Pitkänen, Seppo Pöllänen, Lassi Kujala, Lasse J. Laine, norjalainen Roy Mangersnes, radiosta tuttu Juha Laaksonen ja Mika Honkalinna.

Anjalasta kotoisin olevan, sittemmin liminkalaistuneen Honkalinnan uusin teos on juuri ilmestynyt Korppiretki.

Kirja vie lukijan kahdelle korppiretkelle. Toisessa äijärevohka tekee viikon mittaisen reissun tarkoituksenaan rengastaa korpinpoikasia, kun taas toinen kertoo Honkalinnan omasta elämänmittaisesta ”korppiretkestä”.

Korppi on kuin ihminen

Luontokeskuksessa on myös niin ikään Korppiretki-niminen kuvanäyttely.

– Punaisena lankana tässä on ihmisten ja eläinten väliset suhteet, kumppanuuden tunnot ja samuuden tunnot tuolla luonnossa olevaan. Uskon, että meillä jokaisella on luonnossa jokin vastinpari, joka parhaiten vastaa meidän omaa sisäistä maailmaamme. Minulle se on korppi, toteaa Honkalinna.

Honkalinna maalaa kuvan joskus vainotusta, mutta samalla mystisestä, älykkäästä ja sosiaalisilta kyvyiltään vivahteikkaasta linnusta.

– Siitä löytyy hyvin paljon samaistumispintaa meidän ihmisten keskeiseen maailmaamme, Honkalinna kuvailee korpin elämää.

Nuorilla korpeilla on jengivaihe ennen pariutumista. Pariuskollisiin kuuluva lintu ehtii kuitenkin viettää pitkän parisuhteen, sillä se saattaa elää yli parikymmentä vuotta.

Naiskuvaajien määrä kasvaa

Luontokuvaajien määrä on kasvanut, samoin naiskuvaajien määrä. Pohjoisen luontokuvaajien jäsenistä jo 30 prosenttia on naisia.

– Pohjoisen luontokuvaajiin liityin nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen kiinnostus on vain kasvanut. Ehkä naiset kuitenkin kuvaavat enemmän lähiluontoa, mikä johtuu käytännön realiteeteista. Kodista ja lapsista huolehtiminen on edelleen naisten harteilla, eikä sitä pysty monen päivän kuvausretkille lähtemään, arvioi tornissa kiikaroiva Jaana Paasovaara.

Lapset yrittävät tunnistaa lintuja

Festivaalilla koululaiset kisasivat myös lintulajien tunnistamisessa.

– Tämä on neljäs kerta, kun oululaiset peruskoululaiset kilpailevat vuoden lintutietäjän tittelistä. Kovasti tuntuu alaluokkalaisia tämä kisa jännittävän, naurahtaa Matturi.

Lintuvisassa kilpaillaan kolmessa sarjassa. Kempeleen Ketolanperän koulua käydä Iiris Silvola osallistuu keskimmäiseen.

– Kyllä se on vähän jännittänyt. Olen harjoitellut aika kovasti. En usko, että ihan voitan tätä kisaa, mutta aika hyvin uskoisin, että pärjään, sanoo Silvola.

Silvola ei sijoittunut kolmen parhaan joukkoon.