Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa sekä nettisivuilla.
Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.
Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.
Riihimäen kaupunginpuutarhuri Tero Westerlund on todella iloinen mies. Hän on nähnyt ilmielävän kattohaikaran Sammalistonsuon kosteikkoalueella ihan havaintokummun vieressä.
– Lintu ruokaili ja kahlaili rauhallisesti kosteikossa noin sadan metrin päässä minusta, kertoo Westerlund ja tunnustaa, että kattohaikaran näkeminen sai miehen kyyneliin.
Viime viikolla Riihimäelle saapunut kattohaikara on nähty Sammalistonsuon lisäksi muun muassa läheisellä Riihiviidan pellolla. Westerlund arvioi, että ravinnon lisäksi kattohaikara etsii puolisoa ja sopivaa pesäpaikkaa.
– Tosin on muistettava, että kattohaikara tulee sukukypsäksi vasta kolme vuotiaana, emmekä me tiedä minkä ikäinen tämä kyseinen yksilö on, muistuttaa Westerlund. On myös muistettava, että nuoret haikarat yleensä vaeltavat eivätkä asetu aloilleen.
Kattohaikaroita on piipahtanut Riihimäellä vuosien saatossa useaankin eri otteeseen ja onpa joku niistä joskus käynyt Sammalistonsuollakin. Tällä kertaa tuntuu kuitenkin siltä, että kattohaikaran vierailu on tosiaan normaalia pidempi jo tähän mennessä, sanoo Westerlund.
– Koska haikaravierailut Suomessa ovat lisääntyneet, niin kyllä nyt alan pikkuisen uskoa, että tässä varmaan viiden vuoden sisällä viimeistään joku pari pesii Sammalistonsuolla. Meillä on kaikki edellytykset kattohaikaroiden pesimisille kunnossa jopa ilmaston lämpeneminen, Tero Westerlund muistuttaa.
Sammalistonsuolle on juuri valmistumassa noin kahdenkymmenen hehtaarin kosteikkko. Kevään sulamisvesistä täyttynyt matala kosteikko tarjoaa linnuille syötäväksi muun muassa sammakkoja.
Tero Westerlundin ideasta rakennetut tekopesät ovat vain yksi lintuharrastajien keino houkutella asukkaita Sammalistonsuon kosteikkoalueelle. Mies iloitsee siitä, että työ ei ole mennyt hukkaan!
– Tekopesien tolppiin on laitettu linnunpönttöjä ja kosteikon rannoille on rakennettu tekopesiä sorsalinnuille.
Kattohaikaroille tarkoitetut komeat tekopesät houkuttelivat ainakin viime kesänä kalalokkeja pesimäpuuhiin. Sammalistonsuon merkitys lintukosteikkona kasvaa vuosien saatossa.
– Uskon, että lintumaailma sen kun vain runsastuu. Sammalistonsuo on jo tällä hetkellä yksi Etelä-Suomen tärkeimpiä lintualueita etenkin muuttoaikana, mutta uskon, että sen merkitys kasvaa myös pesimäaikana.
Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän ympäristöjohtaja Martti Veteli kritisoi Kainuun ely-keskuksen Talvivaaran konkurssipesälle antamaa määräystä juoksutuksista. Vetelin mukaan juoksutuksia ei olisi tarvinnut aloittaa myös Vuoksen vesistön suuntaan.
– Itse asiassa konkurssipesä ei ole hakenutkaan juoksutuksia Vuoksen suuntaan välttömästi vaan ehdollisena siten, että jos Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös siellä vireillä olevasta purkuputkiluvasta on kielteinen, ainoastaan siinä tapauksessa johdettaisiin Vuoksen suuntaan, Veteli perustelee.
Kainuun ely-keskus määräsi aiemmin tällä viikolla konkurssipesän aloittamaan ylimääräiset juoksutukset sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöjen suuntaan. Veteli huomauttaa, että vedet voitaisiin säilöä kaivosalueellakin.
– Varastointitilavuutta olisi käytettävissä avolouhoksessa, jonne Kortelammesta voitaisin siirtää vettä tilapäisesti varastoon, ympäristöjohtaja toteaa.
Veteli viittaa ympäristönsuojelulakiin ja korkeimman hallinto-oikeuden taannoiseen päätökseen, jonka mukaan useita kuukausia etukäteen tiedossa olevat kriisitilanteet eivät ole lain tarkoittamia poikkeustilanteita.
– Minusta korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös olisi tullut ottaa huomioon tätä päätöstä tehtäessä, koska näitä juoksutuksia on haettu nyt aivan samalla perusteella. Siinä mielessä katson, että päätös on tehty väärillä perusteilla.
Sonkajärvellä sijaitsevan Laakajärven sulfaattipitoisuudet tulevat kasvamaan entisestään kevään juoksutusten vuoksi. Vetelin mukaan vesistöön laskettavan veden sulfaattimäärä on 2,5-kertainen ympäristöluvan vuosilupamäärään verrattuna ja vuosimäärä on jo täyttynyt kevättalvella.
– 4,5-kertaisen sulfaattikuormituksen salliminen ilmoituksen perusteella verrattuna voimassa olevaan ympäristölupaan ei ole ely-keskuksen toimivallassa, Veteli näkee.
Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän ympäristöjohtaja Martti Veteli epäilee, että kaivoksen myyntimahdollisuus asetetaan ympäristön edelle ja tämä vaikuttaa myös viranomaisten päätöksiin.
– Nähdäkseni avolouhosalue pyritään pitämään mahdollisimman kuivana. Sieltä on mahdollisesti vesiä pumpattu muihin varastoaltaisiin ja se ei ole kyllä ympäristön näkökulmasta ollenkaan suotavaa, vaikka puheissa korostetaan sitä, että ympäristönäkökulma on tärkein. Tässä on selkeästi asetettu talous etusijalle, kun tavoitteena on, että kaivos saataisiin myytyä pääomasijoittajalle.
Veteli suhtautuu pessimistisesti myös kaivoksen ja sen ympäristön tulevaisuuteen.
– Näyttää siltä, että entistä sekavammaksi tämä vesien käsittely kaivosalueella menee. Mitään olennaista paranemista ei ole havaittavissa, Veteli huokaa.
Vähänkyrön Merikaarrossa arvioidaan liikkuvan 6-8 karhua. Pentujen lukumäärästä ei ole tietoa. Karhut liikkuvat jopa asutuksen keskellä.
– Täällä on näkynyt karhuja koulurakennuksen takana ja uuden asuinalueen ympäristössä. Niitä on täällä ympäriinsä, kertoo Merikaarron metsästysseuran puheenjohtaja Alpo Vuori.
– Pohjanmaan rannikolla kuten Kristiinankaupungin Lapväärtissä ja varsinkin Vähänkyrön Merikaarossa on tehty tänä keväänä runsaasti karhuhavaintoja, vakuuttaa myös Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma Suomen Riistakeskuksesta.
Karhuhavaintoja on tehty myös monissa kunnissa Suomenselän alueella ja Isojoella.
Keski-Pohjanmaan puolella havaintoja on muun muassa Perhosta, Lestijoelta ja Toholammilta.
– Kaikista havainnoista pitää ilmoittaa kunnan suurpetoyhdyshenkilölle. Erityisesti olemme kiinnostuneita tiedoista, jotka koskevat karhunpentueita, sanoo Mikael Luoma.
Joka kuntaan on nimetty oma suurpetoyhdyshenkilönsä ja riistakameroita on pystytetty eri puolille pohjalaismaakuntia.
– Varoitan yleisöä nuorista 1–2-vuotiaista karhunpennuista, jotka emo on karkoittanut pesästä uusien pentujen tieltä. Tällaiset poikaset voivat olla käytökseltään hyvin rohkeita, muistuttaa Luoma.
Kaapelitehtaan rannassa kiskotaan kalaa oikein urakalla. Silakan litkaus antaa hyvin hopeakylkistä saalista. Altaassa uiskentelevien silakoiden perässä ovat saapuneet myös taimenet.
Likainen satama-allas oli kalastajille vuosi sitten vielä tuntematon, mutta ottipaikka sai medianäkyvyyttä saalisvarmana, joten kalastajat ovat nykyään rantapenkalla hyvin tuttu näky.
Helsingin kalastuksenvalvojien korviin on kantautunut kuitenkin tieto siitä, että kaikki kalastajat eivät noudata kalastusasetusta, vaan muovipusseihin sullotaan myös alamittaisia taimenia. Rasvaevällisen- ja istukastaimenen alamitta on 60 senttiä. Taimenen alamittaa nostettiin viime vuoden alussa.
– Se on senttipeliä. Alamittaisia kaloja ei saa ottaa saaliiksi. Oli eväleikattu taimen tai ei. Kaikki alamittaiset on vapautettava takaisin, elävänä tai kuolleena, kertoo Helsingin kalastuspäällikkö Matti Mielonen.
Kalastajien foorumeilla toimintaa arvostellaan. Osa kokeneista kalamiehistä pitää toimintaa kalastuksen irvikuvana, koska kaikenkokoista taimenta pyydetään litkaan kiinnitetyillä silakan palasilla. Taimen syö usein syötin niin syvälle, että vahingoittuu pysyvästi.
Poliisi ja kalastuspäällikkö Mielonen ovat menossa tarkistamaan tilanteen viikonloppuna. Jos kalastajien hallusta löytyy alamittaisia taimenia, rapsahtaa heille tuntuvat sakot.
– Uskoisin, että pelkällä rikesakolla ei selviä. Alamittaisia kuhia pyytäneille on annettu aikaisemmin 8–15 päiväsakkoa, joten samansuuruisista sanktioista voidaan puhua. Vapavälineitä ei ole viety, mutta sekin on mahdollista. Kalastusluvat kysymme kaikilta kalastajilta.
Mielonen harmittelee, että Helsinki ei voi kieltää kalastusta paikalla.
– Kalaveden omistaja ei voi kieltää kalastusta, vaan ainoastaan ELY-keskus voi tehdä sen. Helsingissä on monta paikkaa, joissa kalastusta pitäisi rajoittaa, koska niissä on kalastettu liikaa, Mielonen lopettaa.
Tämän vuoden kolme ensimmäistä kuukautta ovat olleet maailmanlaajuisesti lämpimin alkuvuosi sen jälkeen, kun vertailukelpoiset mittaukset aloitettiin vuonna 1880. Asiasta kertoo Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimuslaitos NOAA.
Laitoksen mittaukset huomioivat niin mantereiden kuin valtamertenkin lämpötilat.
NOAA totesi viime vuoden olleen myös mittaushistorian lämpimin. Viime vuonna kolme ensimmäistä kuukautta eivät olleet ennätyskuumat, joten lämpötilan nousu näyttäisi tänä vuonna kiihtyvän.
NOAA:n mittausten mukaan päättynyt maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin lyöden vuonna 2010 tehdyn edellisen ennätyksen 0,05 celsius-asteella. Viime vuonna globaali lämpöennätys tehtiin monena kuukautena.
Lämpötilan nousu johtuu NOAA:n mukaan erityisesti kahdesta tekijästä; maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta sekä Tyynenmeren ilmeisesti alkamassa olevasta El Nino -ilmiöstä, joka nostaa meriveden lämpötilaa varsinkin meren itäosassa.
Alkuvuonna erityisen lämpimiä alueita oli lähes joka puolella maapalloa; Aasiassa, Euroopassa, Afrikassa ja Australiassa. Poikkeuksen teki Pohjois-Amerikan itäosa, jossa lämpötila jäi hieman kesiarvoa alemmas.
Pohjoisen napa-alueen jääpeite suli maaliskuussa ennätyspieneksi.
JVP-Euran jätevedenpuhdistamon toimintaa on haitannut aktiivilietteen heikentynyt laskeutuvuus 23. maaliskuuta lähtien. Kuormitustilanteesta riippuen puhdistustulos on vaihdellut hyvästä heikkoon.
Tilannetta on pyritty korjaamaan erilaisin toimenpitein. Biologisen prosessin normalisoimista on kuitenkin vaikeuttanut sulamisvesien jälkeen kuntalinjan jäteveden laadulliset vaihtelut. Purkuvedet hygienisoidaan tilanteen vuoksi.
Puhdistamolla tehdään väliselkeytysaltaan vuosihuolto 22.4. klo 03:00 – 23.4. klo 18:00. Huollon aikana paperitehtaan prosessivedet puhdistetaan tehtaalla ja johdetaan Eurajokeen JVP:n purkupisteessä. Poikkeustilanne lisää Eurajoen veden sameutta ja hapenkulutusta.
Vanhempi insinööri Heikki Elomaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta muistuttaa, että vastuu puhdistamon toiminnasta on toiminnanharjoittajalla. Valvontaviranomaisen tehtävänä on puuttua asioiden kulkuun, jos ympäristöluvan ehdot eivät täyty. Elomaan mukaan JVP-Eura on ollut ongelmatapaus valvojalle erityisesti kesästä 2012 lähtien.
Elomaan kiinnittää valvojana huomiota siihen, että uusin raportti kertoo maaliskuun lopun tilanteesta ja ongelma jatkuu edelleen yli kolme viikkoa myöhemmin. Hän kysyykin, että onko JVP täysipainoisesti panostanut asiaan. Elomaan mukaan ELY-keskuksella on mahdollisuus tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille.
- Valitettavasti se taitaa olla aika hidas tapa. Syksyllä 2012 ELY:n tekemä tutkintapyyntö ei ole vielä lopputulokseen johtanut, Elomaa sanoo
Jos myyrä ei ole nakertanut runkoa ympäriinsä, pelastustoimenpiteeksi riittää yleensä haavanhoitoaine ja latvan leikkaaminen. Jos mitään muuta ei ole käytettävissä, tavallinen maalikin kelpaa hoitoaineeksi.
– Puolet maalia ja puolet vettä, neuvoo useita puutarhakirjoja kirjoittanut puutarhuri ja pomologi Leif Blomqvist.
Varsinaisissa haavanhoitoaineissa on kuitenkin se hyvä puoli, että ne tappavat myös sienitauteja ja estävät puun kuivumista.
Mikäli oman pihan hedelmäpuussa näkyy nyt tuhoja, kannustaa Blomqvist tekemään pelastustoimenpiteet mahdollisimman pian ja viimeistään tämän kuun aikana. Auringonpaiste voi nimittäin kuivattaa puuta.
Myyrä ei aina kajoa vain runkoon. Erityisesti, kun lumi on korkealla, ne saattavat syödä latvaversoja ja kärkisilmuja.
– Tällöin tulee siistiä se alue, jota ne ovat syöneet. Tämä "tuho" ei ole niin vaarallinen, sillä kyllä puu tekee uusia silmuja.
Tehtävissä on vähän, jos hedelmäpuun runko on kaluttu ympäriinsä. Blomqvist vertaa tällaista runkoa katkenneeseen puutarhaletkuun: sen nestevirtaus ei enää toimi. Puun pelastaminen voi olla vaikeaa.
– Aina kuitenkin voi yrittää, jos intoa löytyy. Puun voi koettaa pelastaa sillastuksella ja leikkaamalla latvaa rajusti – eli ottamalla pois kolmasosan tai jopa puolet, neuvoo Blomqvist.
Latvaa leikataan sen vuoksi, että nestettä ei pääse haihtumaan liikaa. Sillastuksessa runkoon luodaan uusia reittejä veden ja ravinteiden kulkemiselle.
– Se vaatii aikaa ja tarkuutta. Tähän saa apua meiltä ammattilaisilta.
Blomqvistin mukaan myyrät vierastavat hajuja. Niitä voikin yrittää karkottaa suojaamalla puun esimerkiksi pahanhajuisella koivutislellä.
– Olen itse käyttänyt sitä monta vuotta. Se on niin pahanhajuista, että myyrät ovat lähteneet muualle. Muitakin kotikonsteja on: esimerkiksi liljan sipuleita voi istuttaa puun ympärille.
Kipsin levitys pelloille voisi pelastaa Saaristomeren ja vähentää maatalouden kuormitusta Itämerellä, uskoo Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.
Kipsi levitettäisiin pelloille syyskynnön aikana, ja se estäisi haitallisten päästöjen leviämisen vesistöön. Menetelmää kehittelee Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijaryhmä.
Kipsi muuttaa ns. maa-aineksen mururakennetta tiivistäen sitä, ja sitoen haitallisen fosforin tiukemmin maahan.
– Mururakenne muuttuu. Fosfori jää kasvien käyttöön, mutta se ei lähdekään veden mukaan huuhtoutumaan eikä liukene samalla tavalla veteen kuten se normaalisti tekee, professori Ollikainen kertoo.
Kaiken kukkuraksi lannoitteen valmistuksessa syntyvä kipsijäte, jota mm. Siilinjärvellä on vuoreksi asti kelpaa tähän käyttöön suodattamisen jälkeen mainiosti.
Saaristomeren päästökuormituksista suurin osa on peräisin maataloudesta. Kipsimenetelmällä kuormitus voisi pudota jopa kolmanneksen. Tämä tarkoittaa sataa tonnia fosforia vähemmän.
– Sinileväkukinnat vähenevät merkittävästi. Ja veden kirkkaus alkaa parantua. Sameus vähenee, koska eroosion määrä vähenee merkittävästi, ja leväkukinnot ovat alhaisia, selittää Ollikainen.
Tutkijat pitävät menetelmää tähänastisten tutkimusten ja laskelmien perusteella edullisena.
– Neljä tonnia kipsiä per hehtaari maksaa noin 230 euroa. Kun katsotaan Saaristomerta ja Suomenlahden valuma-aluetta, niin 55 miljoonalla eurolla saataisiin 150 tonnia huuhtoumaa pois.
Raha laajempaan pilotointiin on Ollikaisen mukaan ollut tiukassa, ja poliittinen tahtokin puuttunut. Tutkijat ovat kuitenkin toiveikkaita, että kokeilu voidaan vihdoin ensi vuoden syksyllä käynnistää.
Sitä ennen on vakuutettava viljelijät ja kansalaiset. Menetelmä nimittäin sisältää myös riskejä. Kipsistä tulee sulfaatteja eli suoloja – samanlaisia kuin Talvivaaran kaivoksella, ja ne ovat runsaassa määrissä haitallisia. Makea vesi on vaarassa.
Kasveissa saattaa myös ensimmäisen vuoden sadoissa olla seleenin vähenemää.
Professori uskoo kuitenkin, että riskit ovat hoidettavissa, ja menetelmä on mullistava maailmanlaajuisestikin.
– Kun miettii hyvin logistiikan, ja kun saadaan viljelijät tähän hyvin mukaan, niin tämä on kyllä tällä selvä. Mielestäni tämä on mahdollista tehdä budjettineutraalisti, ja ensimmäistä kertaa voitaisiin näyttää vaikutus vesistöihin, Markku Ollikainen sanoo.
Kaikki luonnossa oleva muovi jauhautuu pikkuhiljaa alle 5 millimetrin kokoiseksi mikromuoviksi. Ainoa tapa vaikuttaa mikromuovin määrään on ehkäistä roskaantumista ja muovien päätymistä vesiin.
Vanhankaupunginkosken rannat siivotaan talkoilla Helsingissä lauantaina 18. huhtikuuta ja vastaava siivoustapahtuma järjestetään samanaikaisesti myös Tallinnassa. Tallinnassa on järjestetty vuosittaisia rantojen siivoustalkoita jo 1990-luvulta lähtien.
– Helsingin ja Tallinnan yhteistyö Itämeren puolesta on tiivistynyt viime vuosina, ja osana Helsingin Itämeri-toimenpideohjelmaa torjutaan meren roskaantumista eri tavoin, sanoo Itämerihaasteen koordinaattori Lotta Ruokanen.
Vesistöjen roskaantumista on pidetty esteettisenä ja hygieenisenä ongelmana jo vuosikymmeniä, mutta vasta viime vuosina on havaittu että muovia kertyy meriin koko ajan yhä enemmän. Myös Helsingin edustan merialueella on selvitysten mukaan kotitalouksista, liikenteestä ja teollisuudesta peräisin olevaa mikroroskaa.
– Tutkimusten mukaan 60–90 prosenttia merten roskista on muovia. Itämerellä puolet muoviroskista tulee kotitalouksista ja kolmasosa matkailusta, Ruokanen kertoo.
Suurten lintujen, kalojen, hylkeiden ja valaiden vatsoista löytyy yhä useammin suuria määriä isoa muoviroskaa, joihin niiden elimistö on käytännössä tukehtunut.
– Rantojen roskaaminen vaikuttaa haitallisesti koko Itämeren ekosysteemiin, tiivistää Ruokanen.
Kansainvälisesti EU ja HELCOM valmistelevat parhaillaan meren roskaantumisen vähentämisen ohjelmia.
Kaatopaikoille viedään yhä enemmän elektroniikkajätettä, kertoo YK:n yliopiston (UNU) raportti.
Viime vuonna jätteisiin päätyi 41,8 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä. Määrä on selvästi suurempi kuin kierrätetyn elektroniikkajäteen määrä, joka oli vain 6,5 miljoonaa tonnia.
Elektroniikkajätteeksi luetaan kaikki laitteet, jotka toimivat sähköllä. Enin osa siitä on kotona käytettyjä laitteita, kuten pesukoneita ja jääkaappeja, mutta mukana on myös paljon kännyköitä ja tietokoneita.
Kaatopaikalle päätyy valtava määrä käyttökelpoista tavaraa ja materiaaleja. UNU:n arvion mukaan viime vuonna kaatopaikoille viedyn elektroniikkajätteen arvo oli 52 miljardia dollaria.
Sähkölaitteissa on paljon kierrätyskelpoisia metalleja. Jätteestä olisi voitu saada talteen mm. 16,5 miljoonaa tonnia rautaa ja 1,9 miljoonaa tonnia kuparia.
Yliopisto muistuttaa, että elektroniikkajätteen kaatopaikat voivat olla todellisia kultakaivoksia. Raportin mukaan viime vuonna haudattu elektroniikkajäte sisälsi myös 300 tonnia kultaa, jonka arvo olisi hyödynnettynä 11,2 miljardia dollaria.
300 tonnia on 11 prosenttia vuonna 2013 koko maailmassa tuotetusta kultamäärästä. Kultaa käytetään sähkölaitteissa, koska se toimii sähkönjohtimena, eikä ruostu.
Kaatopaikoille päätyi myös sähkölaitteiden mukana myös runsaasti ongelmajätteitä, kuten lyijyä, elohopeaa, kadmiumia, kromia ja CFC-yhdisteita.
Eniten elektroniikkajätettä kärrättiin kaatopaikoille Yhdysvalloissa, 7,1 miljoonaa tonnia. Toisena tulee Kiina ja sen jälkeen Japani, Saksa ja Intia.
Jos määrää arvioidaan suhteutettuna väestöön, eniten elektroniikkajätettä aiheuttivat norjalaiset, 28 kiloa henkilöä kohti.
Elektroniikkajätteen määrä uskotaan kasvavan jatkuvasti, koska sähkölaitteet ovat yhä lyhytikäisempiä. 50 miljoonan tonnin raja todennäköisesti rikotaan vuonna 2018.
Ylä-Savon SOTE -kuntayhtymä valittaa Talvivaaran juoksutuksista hallinto-oikeuteen. SOTEn ympäristölautakunta päätti maanantaina valittaa Kainuun ely-keskuksen päätöksestä, jolla se määräsi viime viikolla Talvivaara Sotkamon konkurssipesän juoksuttamaan jätevettä Vuoksen vesistöön. Päätös annettiin vedoten poikkeukselliseen tilanteeseen.
Ylä-Savon SOTEN ympäristölautakunta vaatii Kainuun elyn päätöksen välitöntä täytäntöönpanokieltoa kiireellisenä välipäätöksenä. Lautakunta vetoaa korkeimman hallinto-oikeuden viimevuotiseen päätökseen vastaavasta tilanteesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan jätevesien johtaminen kaivospiirin ulkopuolelle ilman lupamenettelyä ei ole hyväksyttävissä sillä perusteella, että johtamisella edistettäisiin kaivosalueen vesitaseen normalisointia ja kaivostoiminnan aloittamista tai vältettäisiin väliaikaisten varastoaltaiden rakentamista.
Ylä-Savon SOTEn ympäristölautakunta katsoo, ettei ilmoittamismenettelyä voida lain mukaan hyväksyä, koska konkurssi ja kevään sulamisvedet eivät tulleet yllätyksenä eivätkä sääolosuhteetkaan ole olleet poikkeuksellisia.
Tutkija Annukka Lehikoinen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta sanoo, että on suoranainen ihme, ettei isompia havereita ole vielä sattunut. Suomenlahti on liikenteellisesti hankala; saaristoinen, kapea; talvella lisäksi jäinen ja pimeä.
Lehikoinen kuuluu Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkijaryhmään, joka on selvittänyt todennäköisyyksiä sille, millaisin väliajoin tankkerikolareita voisi teoriassa sattua ja kuinka usein kolari johtaisi öljyvuotoon. Tutkijaryhmän arvion mukaan tankkereiden yhteentörmäyksestä johtuvia onnettomuuksia sopii odottaa liikenteen nelinkertaistuessa 24 vuoden välein. Lisäksi tulee karilleajoja, joka on yhteentörmäystä yleisempi onnettomuustyyppi.
Yhdessä öljyonnettomuudessa mereen saattaa vuotaa jopa 30 000 tonnia öljyä, uusimpien jättitankkereiden törmäyksessä enemmänkin.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus purki maanantaina jääpatoa Olhavanjoella. Jäälauttoja raivattiin kaivinkoneella.
Tulvatilanne on tänä keväänä rauhallinen.
Maakunnan eteläosissa joet ovat jo sulaneet ja nyt seurataan Oulun pohjoispuolen jokien jäiden lähtöä.
Esimerkiksi Kiiminkijoella jäät ovat sulaneet rauhallisesti, eivätkä lautat ole aiheuttaneet jääpatoja.
Tilanne näyttää ely-keskuksen mukaan rauhallisemmalta kuin moneen vuoteen.
Länsi-Englannin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet avustusjärjestö Oxfamin kanssa wc:n, joka muuttaa sen lävitse kulkevan virtsan sähköksi.
Käymälä hyödyntää mikrobien avulla toimivia polttokennoja. Hiilikuidun pinnalla elävät bakteerit käyttävät virtsaa ravinnokseen ja muuttavat sen sähköksi. Saatu energia säilötään akkuihin.
Polttokennot on asennettu käymälän alle ja ne ovat selvästi näkyvissä.
Tutkijat testasivat tekniikkaa vuonna 2013, jolloin he käyttivät 24 mikrobipolttokennoa synnyttämään tarpeeksi sähköä kännykän lataamiseksi. Nyt valmistetun käymälän prototyypissä on 288 polttokennoa, mutta tutkijat suunnittelevat, että seuraava kehitysversio hyödyntäisi jopa tuhatta polttokennoa.
Yhden polttokennon hinnaksi projektin johtaja, professori Ioannis Ieropoulos arvioi vajaat puolitoista euroa.
– Prototyypin kaltaisen käymälän pystyttäminen maksaisi ehkä vähän päälle 800 euroa. Se on aika halpa hinta periaatteessa loppumattomasta energianlähteestä.
Ieropoulos uskoo, että se seikka, että virtsaa on tarjolla jatkuvasti, riittävästi ja ilmaiseksi, tekee käymälästä niin käyttökelpoisen avustusjärjestöjen kenttäkäyttöön.
– Oxfam haastoi meidät kehittämään valaistuja käymälöitä, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi pakolaisleireillä ja tässä on tulos. Käytännössä tällä hetkellä kyse on kokeesta, jossa todistamme mikrobipolttokennojen toimivuuden ja kyvyn tuottaa jatkuvasti sähköä, Ieropoulos sanoi.
Ieropoulos viittasi sanoillaan prototyypin käyttöpaikkaan. Se on käytössä mahdollisimman realistisissa olosuhteissa, jotta se osoittaisi toimivuutensa. Käymälä on sijoitettu Länsi-Englannin yliopiston opiskelijabaarin välittömään läheisyyteen.
Prototyyppi tuottaa tarpeeksi sähköä antaakseen virtaa neljään led-lamppuun.
Ieropoulos sanoi, että tutkimusryhmä toivoo, että tiettyjä juomia baareissa nauttineiden ihmisten virtsa parantaisi sähköntuotantoa.
– Toivomme, että ilmiö toimisi. Ainakin laboratoriossa olemme jo huomanneet, että aamulla annetun ja myöhemmin päivällä annetun virtsanäytteen välillä on eroja myös energiantuotannon kannalta, sillä aamunäyte on väkevämpää, Ieropoulos sanoi.
Oxfamin vesi- ja puhtaanapitoasioiden vastaava Andy Bastable sanoi, että virtsasta sähköä tuottava käymälä voisi parantaa huomattavasti naisten turvallisuutta köyhillä seuduilla, missä käymälät ovat usein heikosti valaistuja.
– Jos voimme valaista esimerkiksi tietyt pakolaisleirin osat helposti, voimme tarjota naisille turvallisemman mahdollisuuden käyttää käymälöitä myös pimeän aikaan. Se parantaisi naisten turvallisuutta valtavasti, Bastable totesi.
Oxfamin suunnitelmissa on lähettää ensimmäinen käymälä pakolaisleirille käyttöön seuraavan puolen vuoden aikana. Testejä on sen jälkeen tarkoitus jatkaa jatkuvasti laajemmassa mittakaavassa, aluksi juuri leireillä, mutta mahdollisesti myös muissa paikoissa, joissa sähkön saatavuus on heikentynyt.
– Teknologiaa voitaisiin käyttää valaistuksen lisäksi moniin muihinkin asioihin, kuten kännyköiden lataamiseen ja esimerkiksi vesipumppujen käyttämiseen. Käymälöitä voitaisiin hyödyntää paitsi pakolaisleireillä, myös missä tahansa muualla, missä sähköä ei ole helposti saatavilla.
– Tällainen mahdollisuus helppoon sähköntuotantoon muuttaisi sitä käyttävien yhteisöjen elämää radikaalisti, Bastable lisäsi.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Tämän lintulorun ovat useimmat oppineet jo lapsena. BirdLife Suomen kokoama Lintuharrastajan vuodenkierto paljastaa, että lorun linnuista tehdään keskimääräiset ensihavainnot Suomen etelärannikolla paljon aikaisemmin kuin loru antaa ymmärtää. Ensimmäiset havainnot tehdään kiurusta maaliskuun ensimmäisellä viikolla, peiposta maaliskuun kolmannella viikolla, västäräkistä maaliskuun neljännellä viikolla ja pääskysestä huhtikuun kolmannella viikolla.
Olisiko siis aiheellista päivittää loru vastaamaan todellisia muttoaikoja? Kysymykseen vastaa Birdlife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa kahdella haastavalla vastakysymyksellä.
– Milloin katsotaan kesän alkavan? Kuinka suuri osa muutosta pitää olla toteutunut, että maallikkokin havaitsee linnut?
Aki Arkiomaan mukaan sopiva ajankohta voisi olla se, kun puolet linnuista on saapunut Suomeen. Lintuharrastajien ensimmäiset havainnot eivät merkitse tavalliselle tallaajalle kovin paljon.
– Esimerkiksi kun vasta viisi prosenttia lajin yksilöistä on palannut, ei se vielä tee maallikoille kesää.
Ensihavaintojen perusteella ei siis kannata lähteä lintulorua päivittämään. Vankempaa pohjaa pohdiskelulle antaa Aleksi Lehikoisen ja Anssi Vähätalon julkaisu "Lintujen muuton ajoittuminen Hangon lintuasemalla vuosina 1979-1999".
Jos tarkasteluajankohdaksi otetaan muuton puoliväli, Hangon lintuaseman havainnot osoittavat, että lintuloru ei ole pahasti pielessä, mutta päivittämisen varaa kuitenkin jää: kiurun muutosta puolet on toteutunut 6.4., peipon 23.4., västäräkin 22.4. ja haarapääskyn 18.5.
Lorun päivittämisessä suurimmaksi ongelmaksi jää ehkä kesän alkamisen määrittely.
– Lintuharrastajan kesä alkaa ehdottomasti jo toukokuussa, määrittelee Aki Arkiomaa eikä tee asiaa yhtään helpommaksi muistuttamalla lisäksi termisestä kesästä.
Termisen kesän aikana vuorokauden keskilämpötila pysyttelee +10 asteen yläpuolella ja Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan terminen kesä alkaa maan etelä- ja keskiosissa jo toukokuussa. Vuosien välillä vaihtelua on paljon.
Vaikka monena keväänä toukokuussa on ollut lämmintä ja kesäistä, useimmille kesä taitaa kuitenkin alkaa edelleen kalenterin ja koulujen päättymisen mukaan eli kesäkuun alussa.
Lintuharrastajien kesän, termisen kesän ja kalenterikesän alkamisen vapaasti arvioitu keskiarvo ajoittuu toukokuun kolmannen viikon vaiheille. Tältä pohjalta voi Hangon lintuaseman pitkän ajan havaintojen perusteella päivittää lintulorun esimerkiksi näin: Kuu kurjesta (puolet muutosta 16.4.), puoli kuuta piekanasta (26.4.), kirjosieposta (19.5.) vähäsen, pajulinnusta (24.5.) ei päivääkään.
Myös ensihavaintojen perusteella voi lorun päivitää, siinä tapauksessa se voi mennä vaikka näin: Kuu kuikasta kesään, puoli kuuta pajulinnusta, tervapääskystä vähäsen, punavarpusesta ei päivääkään.
Mukana tässä riimittelyssä on huomattavan paljon leikkimieltä ja koska Suomi on maantieteellisesti iso maa, voisi itse asiassa lintujen muutosta riimitellä useitakin loruja riippuen siitä, missä päin maata ollaan.
– Etelä-Suomen muuton ajoittuminen on eri kuin Lapin muuton ajoittuminen. Lapissa on monen lajin osalta vielä täysi talvi, kun eteläisessä Suomessa enteillään jo kesää, tähdentää Aki Arkiomaa.
Vanha loru elää sitkeästi kansan suussa, eikä syyttä. Se on ilmiselvästi syntynyt tarkoista havainnoista. Loruun on aikoinaan valikoitunut tuttuja lajeja, jotka ovat saapuneet riimitellyssä järjestyksessä koko maahan. Taiteellisen vapauden piikkiin mennee se, että västäräkin ja peipon muuttojärjestys näyttäisi olevan todellisuudessa toinen kuin lorussa.
Päivitettyjen lorujen heikko kohta taas on se, että niissä kaikki linnut eivät ole välttämättä kaikelle kansalle tuttuja eivätkä samalla tavalla helposti ja koko maassa bongattavissa kuin vanhan lorun linnut. Siksi päivitetylle lorulle ei voi ennustaa samanlaista kansansuosiota kuin alkuperäiselle.
Muurahaisia ei ruuhka hidasta. Päinvastoin, ne jopa liikkuvat entistä nopeammin, kun lajitoverien määrä kulkureitillä lisääntyy.
Tutkijat tekivät havaintonsa seuratessaan Suomessakin elävien niittymuurahaisten (Formica pratensis) käyttäytymistä ruuanhaussa.
Muurahaiset hyödyntävät samaa reittiä kulkiessaan pesältä ruuan äärelle. Ne ylläpitävät pikkuruisia polkuja, joita pitkin ruuan kuljettaminen pesään käy tehokkaasti.
Ekologit asettivat yhden tällaisen polun varrelle kameran. Sitten he analysoivat kuvaamansa videon erityisellä ohjelmistolla ja laskivat noin 500 yksilön nopeudet eri tilanteissa.
Hämmästyksekseen tutkijat huomasivat, että yksilöiden määrän tuplaantuminen reitillä sai muurahaiset liikkumaan 25 % nopeammin. Erityisesti pesään palaavat yksilöt kiihdyttivät vauhtiaan.
Samalla törmäilyt lisääntyivät, mutta liikenne ei ruuhkautunut kertaakaan. Ekologit arvelevat, että törmäilyjen yhteydessä muurahaiset vaihtavat tärkeitä tietoja keskenään.
Kun liikenne oli rauhallista, muurahaiset kävelivät keskellä polkua. Kulkijoiden määrän lisääntyessä ne siirtyivät käyttämään koko leveyttä.
Lisäksi tutkijat huomasivat, että vastakkaisiin suuntiin liikkuvat muurahaiset hyödynsivät eri kaistoja. Ekologien mukaan tämä on osoitus kyvystä organisoida liikennettä.
Ruuhkien kanssa tuskailevat liikennesuunnittelijat voisivat ottaa oppia muurahaisten käyttäytymisestä, raportissa todetaan. Törmäilyä ei tosin liene syytä matkia.
Tutkimus on julkaistu The Science of Nature -lehdessä. Tuloksista uutisoi muun muassa Science.
Rovaniemen Verkko Oy:n mukaan sähkönjakelu keskeytyi maasulun takia. Yhtiöstä kerrotaan, että maasulun syy oli orava.
– Orava yritti tukkia käpyjä muuntajan läpivientieristimeen ja se aiheutti maasulun, käyttöpäällikkö Arvo Torkkola Rovaniemen Verkosta sanoo.
Torkkolan mukaan orava kuoli sähköiskuun. Käyttöpäällikkö kertoo, että verkkoyhtiön johtoja on pyritty suojaamaan oravilta, mutta kaikissa avojohdoissa tällaista suojausta ei ole.
Sähkökatkos häiritsi 920 asiakasta.
Virolahden Kantturakoskeen on tehtävä kalatie. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös perustuu vuonna 1950 tehtyyn vanhaan Kymen lääninhallituksen päätökseen, jota ei ole missään vaiheessa kumottu.
Kalaportaiden tarina alkoi jo vuonna 1924, kun Wiipurin läänin maaherra määräsi Kantturakosken vesilaitoksen omistajan rakentaman ja kunnossapitämän voimalaitospadon yhteyteen kalaportaan.
Määräys annettiin samalla, kun vesilaitokselle annettiin perustamispäätös. Koskessa ollut kalaporras rakennettiin 1930-luvulla ja se poistettiin käytöstä vuonna 1949.
Vuonna 1950 Kantturakosken vesilaitoksen padotuskorkeutta nostettiin ja omistaja määrättiin edelleen rakentamaan kalaporras. Kalaporrasta ei kuitenkaan koskaan ole rakennettu.
Vuosia sitten Kaakkois-Suomen Ely-keskus vaati 10 000 euron uhkasakolla voimalaitokselle kalatietä. Vaasan hallinto-oikeus vapautti tuolloin Kantturakosken Vesivoiman kalatien rakentamisesta.
Korkein hallinto-oikeus on toista mieltä. Sen mukaan uusia päätöksiä ei ole tehty, joten vanha velvoite kalaportaan rakentamisesta on edelleen voimassa.
Kantturakosken alapuoliset koskialueet kunnostettiin vuonna 2002, jolloin Kantturakosken alapuoliseen Myllykosken patoon tehtiin kalan nousun mahdollistavat muutokset. Tuolloin voimalaitospadosta tuli Virojoen alin kalankulkua estävä rakenne.
Yläpuolisessa Virojoessa olisi runsaasti vaelluskalojen lisääntymiseen soveltuvia koski- ja virta-alueita.
Kantturakosken Vesivoiman on jätettävä suunnitelmat ja aikataulut kalatien toteuttamisesta vuoden loppuun mennessä.
Kokemäenjoen nikkelipäästön seurantatutkimuksen loppuraportti on valmistunut. Raportti kokoaa yhteen jokeen päästön seurauksena aiheutuneen ympäristökuormituksen.
Aikaisemmista tiedoista poiketen päästöllä on ollut vaikutuksia myös Kokemäenjoen arvokaloihin. Esimerkiksi ennen päästöä jokeen istutettuja 1- ja 2-vuotisia lohenpoikasia ei päästön jälkeen koekalastuksissa tavattu. Raportin mukaan on mahdollista, että nikkelipäästö karkotti lohenpoikaset joesta.
Nikkelipäästön jälkeen tehdyissä kalatutkimuksissa Kokemäenjoen lohista löydettiin myös kohonneita metalliarvoja enemmän kuin muista kalalajeista. Näytteistä löydettiin nikkelin, kadmiumin ja koboltin kohonneita arvoja.
Raportti suosittelee kalaston seurannan jatkamista etenkin koski- ja virtapaikoilla ja kalanäytteiden ottamista jatkossa muiden lajien lisäksi myös lohikaloista. Tarkkailuohjelman mukaan kalojen metallimääritykset toistetaan tänä vuonna Harjavallan patoaltaalla ja Lammaistenlahdella. Raportin mukaan näytteitä tulisi ottaa myös Pihlavanlahden kaloista tänä vuonna.
Kokemäenjoen nikkelipäästö tapahtui heinäkuussa 2014, kun Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi 66 tonnia nikkeliä, joka oli eliöstölle erittäin haitallisessa liuoksessa.
