Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Andte Gaup-Juuso: Raamatun lukeminen tunturissa kirkkoväelle toi lämpimän tunteen

0
0

Andte Gaup-Juuso luki otteita raamatusta Raittijärven perinteisessä tunturijumalanpalveluksessa sunnuntaina.

– Olen ollut joka vuosi täällä mukana, mutten ole ennen lukenut raamatusta. Se toi lämpimän tunteen, kun pääsi lukeman ihmisille täällä tunturissa, kertoo Gaup-Juuso.

Ketola: Hyvä edes kerran vuodessa kuulla jumalan sanaa 

Nuori poromies Nils-Jonas Ketola on ollu Raittijärven jumalanpalveluksessa joka vuosi. 

– Olen ollut täällä melkein joka vuosi. Kerran taisi käydä niin, etten ollu, mutta muuten kyllä joka vuosi. Se on hyvä joskus kuulla jumalan sanaa ja vielä kun se on täällä omalla kotipaikalla, sellaisessa paikassa johon on syntynyt, niin on mukava täällä käydä, kertoo Ketola.

– Jumalanpalveluksen aikaan on aina ollut hieno ilma. Siitä tykkään, se on jäänyt mieleen lapsuudesta lähtien. Se on hienoa, että täällä järjestetään jumalanpalveluksia, koska en ole muutoin niin ahkera kirkossa kävijä. Hyvä, että sentään kerran vuodessa kuulee jumalan sanaa.

Juuso: Vuosittain jumalanpalvelus 1990-luvulta lähtien

Jumalanpalvelusperinne Raittjärvellä on jo ollut jonkin aikaa.

– On jo aikaa siitä, kun tämä aloitettiin. Silloin jo minun edesmenneiden vanhempieni aikana kävivät papit täällä. Mutta silloin ei ollut vakipäiviä, niin kuin nykyään kun vaimoni kanssa olemme alkaneet pitää tapahtumaa. Aloitimme 90-luvun alussa, vuonna 1999 tai -2 aloitimme vuosittaan pitämään näitä, kertoo Ántte-Ovllá Juuso.

– Tässä on pohjana se mistä äitini ja isäni aloittivat. Tutustuimme Vilho Vähäsarjaan, kun vanhin lapsemme menetyi onnettomuudessa. Tutustuttuamme keksimme, että olisi hyvä siunata paikka. Suru oli yksi asia, jonka takia tämä kokoontuminen aloitettiin. Vanhana pohjana olivat äitini ja isäni järjestämät tilaisuudet, kun papit kävivät täällä. Ennen pidimme tämän äitienpäivän aikaan, mutta koska kelit olivat usein huonot, eikä tänne päässyt, siirsimme tapahtuman viikon pääsiasen jälkeen ja siinä paikalla se on ollut jo monet vuodet. 

Niittyvuopio: Täällä mieli lepää

Raittijärven jumalanpalveluksen toimittivat papit Erva Niittyvuopio, Heli Kinisjärvi ja kirkkoherra Hannu Ojalehto. Piispa Samuel Salmen oli tarkoitus myös tulla, mutta joutui perumaan matkan äkillisen sairastumisen vuoksi.

Niittyvuopiolle tämä oli viides kerta Raittijärven jumalanpalveluksessa.

– Tämä on niin hieno paikka, tänne on hyvä tulla kerran vuodessa. Tämä on tälläinen lepopaikka ja kuin lähde omalle työlle, Niittyvuopio sanoo.


Harakka pykäsi pesän hengenvaaralliseen pylvääseen

0
0

Halkaisijaltaan liki metrinen risukasa kököttää tanakasti Jyväskylän vanhan rautatieaseman läheisyydessä pylvään huipulla. Harakkaemo lehahtaa paikalle nokka täynnä heinänkorsia, mutta harakka vähän epäröi, kun tolpan juurella seisoo tarkkailijoita.

– Pesänteko on vielä kesken, harakka on valanut savesta pesäkupin, jota se nyt viimeistelyvaiheessa vuoraa korsilla ja risuilla. Pesä alkaa olla jo siinä vaiheessa, että ihan lähipäivinä sinne aletaan ensimmäisiä munia pyöräytellä, kertoo Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle pylvään juurella.

Vilkkaasti liikennöity urbaani ratapiha ei sinänsä ole harakalle erikoinen pesimäpaikka. Harakanpesät ovat yleisiä muutaman metrin etäisyydellä vilkkaasta ihmisvilinästä.

– Poikkeuksellista on, että pesä ei ole puussa vaan teräksisen johdinpylvään nokassa. Harakalla on ollut sitkeästi tapana rakentaa pesä puiden latvaosiin, sellaisiin paikkoihin minne ihmisen on mahdollisimman vaikea kiivetä, kuvailee Helle.

Johdinpylväs on harakalle turvallinen - ihmiselle ei

Johdinpylvääseenkään ei ole ihmisellä asiaa vahvavirtaisten voimajohtojen vuoksi. Heikki Helle arvioikin, että pylväs on jopa harvinaisen tukeva ja turvallinen pesäpaikka harakalle.

– Pesän alusta on tukeva, se ei sieltä putoa vaikka olisi minkälainen myrsky. Jos poikaset osaavat lähtiessään pesästä lentää riittävän hyvin, niin niillä ei ole hätää. Mutta jos poistuvat jalkamiehinä niin edessä on monta riskiä, mutta niin on jokaisella muullakin harakanpoikasella - oli pesä missä tahansa. Poikasilla kuolleisuus on hyvin suuri. Auton alle jäänyt harakanpoikanen loppukesällä on hyvin tavallinen näky, kertoo Helle.

Monet metsälinnut vierastavat ihmisiä ja pesivät aina samanlaisiin oksanhankapaikkoihin. Sitten on koko joukko pöntöissä ja ihmisen tekemissä erilaisissa rakenteissa pesiviä lintuja, jotka eivät ihmistä pelkää.

Lokit valtasivat Matkakeskuksen katon

Muiltakin linnuilta kuin harakoilta löytyy mielikuvitusta pesäpaikan valinnassa. Jyväskylän vanhan rautatieaseman vieressä, uuden Matkakeskuksen laajasta katosta on tullut lokkien lempipaikka.

– Ensin katon ottivat pesimäpaikakseen lähes kaikki Pohjois-Päijänteen kalatiiroista. Sorapintainen katto on erinomaisen mukava ja turvallinen paikka pesiä. Siellä ei ole minkkejä tuhoamassa pesiä eikä veneilevien ihmisten aiheuttamia pesätuhoja, arvioi Helle.

Mutta nyt kalatiirat on häädetty Matkakeskuksen katolta. Viime vuonna katon valtasivat naurulokit. Niitä oli niin suuri määrä, etteivät kalatiirat sinne enää mahtuneet.

– Kalatiirat  joutuivat muuttamaan Matkakeskuksesta pois ja  pesivät  nykyään Lutakon korkeiden asuinrakennusten sorapintaisilla katoilla, tietää Helle.

Saako pesää siirtää?

Linnunpesiä löytyy silloin tällöin myös kodin ja kesämökin pihapiiristä. Linnut ovat pesineet vanhojen autojen konepeltien alle, terassin tuolille, grillikatokseen ja kesämökin huussiin.

Heikki Helle muistuttaa, että luonnosuojelulain nojalla näissäkin paikoissa pesiville linnuille pitää antaa rauha pesiä eikä pesiä saa siirtää tai hävittää. Kuuntele ohesta Helteen tarkemmat ohjeet kuinka toimia, jos lintu pesii liian lähelle.

Heikki Hellettä ratapihalla haastatteli Salla Syvänen.

Yksi kuva teki erikoisesta sorsasta julkkiksen – katso sydämet sulattava video

0
0

Eipä tainnut sorsa tietää astelevansa suoraan julkisuuden valokeilaan, kun se tepasteli "Oravakuiskaajan" eli Konsta Punkan kameran eteen.

Punkka latasi sorsakuvan kuvien jakopalveluun Instagramiin, jossa kuva on kerännyt noin 20 000 tykkäystä ja yli 350 kommenttia. Näkyvyyttä sorsa on saanut sitäkin enemmän, sillä Punkalla on Instagramissa lähes 260 000 seuraajaa.

Erikoinen valkoinen sinisorsa ilmestyi Kotkaan toissa syksynä. Valokuvaaja Pekka Vainio on seurannut sen elämää siitä lähtien.

– Se pesii Länsi-Kotkan alueella Ruonalassa ja Munsaaressa. Valkoisia sorsia oli aluksi kaksi, mutta toinen oli selvästi ujompi ja arempi ja joutui ehkä jonkun pedon suuhun, Vainio sanoo.

Onko pullaa?

Sorsa on sulautunut väristään huolimatta hyvin muiden sinisorsien joukkoon. Se on itse asiassa osoittautunut varsin veikeäksi tapaukseksi eikä ole millänsäkään ihmisistä.

– Se on yksi porukan rohkeimmista. Kun auto tulee paikalle, se nousee ensimmäisenä vedestä kerjäämään herkkuja, Vainio hymähtää.

Sorsajengi parveili talvella ruokintapaikalla Jaakkolanrannassa. Valkoinen sorsa löysi myös rinnalleen naaraan, jonka kanssa se häipyi pesintäpuuhiin jo maaliskuun lopussa.

– Ne ovat ihan todellinen pariskunta, kyseessä ei ole mikään feikkijuttu. Näin ne useita kertoja parittelemassa.

Valkoinen ei olekaan heikoin

Värimuunnokset ovat sinisorsilla melko yleisiä. Vainion mukaan niitä on risteytetty aikanaan ankkojen kanssa. Kokonaan valkoinen väri on kuitenkin harvinaisempi.

– Albiino se ei kuitenkaan ole. Olen liikkunut yli 40 vuotta lintujen perässä ja nähnyt noin 20 valkoista sorsaa. Imatralla on ollut näitä, samoin Lahdessa.

Vainio haluaa kumota yleisen käsityksen siitä, että valkoiset yksilöt olisivat eläinmaailmassa jotenkin heikoilla. Kotkan Sapokassa eli myös vuosituhannen vaihteessa valkoinen sorsa, jolle annettiin lempinimi Kale. Se eli Sapokan tienoilla 7-8 vuotta, kunnes sen raato löytyi osin syötynä.

– Puhutaan usein, että valkoiset olisivat lyhytikäisiä. Se ei pidä paikkaansa. Lintu ei satu petojen kynsiin poikkeavan värinsä vuoksi, jos se on terve. Pedot ottavat aina sen heikoimman.

Me etsimme nimeä Kotkan valkoiselle sorsalle. Osallistu kilpailuun ja kerro nimiehdotuksesi perusteluineen täällä.

Nimiehdotuksen voi lähettää myös Twitterin ja Facebookin kautta tunnisteella #ylesorsa, tai sähköpostilla osoitteeseen kymenlaakso@yle.fi.

Teerinevalle suunniteltu turvetuotanto nosti esiin vanhat pelot Lestijärvellä – 10 vuotta valmisteltu YVA-selostus valmistui

0
0

Turvetuotannon aloittaminen Lestijärven Teerinevalla herättää edelleen laajaa vastusta kyläläisten ja noin 450 kesämökin omistajan keskuudessa. Epäluulot siintävät 1980-luvun alkuun. Vapo valmisteli silloin tuotannon aloittamista ja ojitti Teerinevan laajan suoalueen. Kevättulvat kuitenkin mursivat 1980 ja -81 laskeutusaltaan pengerryksiä ja viereiseen Lehtosenjokeen ja sitä kautta Lestijärveen huuhtoutui isot määrät kiintoaineita pilaten järven.

Vapo sulki työmaan 1982. Turveyhtiö aloitti YVA-prosessin 2004, yva-selostus valmistui vasta nyt.

– Lestijärvi oli ennen karu, kirkasvetinen järvi. Onnettomuus tummensi veden ja järven pohjaeläimistö muuttui. Järvi on edelleen hyvin herkkä, eikä se kestä suurempaa kuormitusta, painottaa Lestijärven ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Viitasalo.

Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan turvetuotanto Teerinevalla lisäisi kiintoaineen sekä typen ja raudan päästöjä. YVA-selostuksen mukaan vaikutukset rajoittuisivat Lehtosenjokeen ja sen suualueelle Lestijärvessä.

Toisaalta suon ottaminen tuotantoon vähentäisi fosforin ja happea kuluttavien orgaanisten aineksien kuormitusta.  Se vähentäisi vesistön rehevyyden kasvua ja parantaisi vesistön happitilannetta.

Muutokset fosforin, humuksen ja typen osalta purkuvesistössä ovat kuitenkin yvan mukaan suhteellisesti varsin pienet vesistön nykyisiin pitoisuuksiin nähden.

Vedet puhdistettaisiin kemiallisesti

Vapo suunnittelee johtavansa kuivatusvedet kemiallisen puhdistuksen jälkeen laskuojaa pitkin Lehtosenjoen kautta Lestijärveen ja Lestijokeen. Hankealueen ympäri rakennettaisiin uudet suojapenkereet tulvasuojiksi.

Kemiallisessa puhdistuksessa kuivatusvesiin lisätään saostuskemikaalia eli ferrisulfaattia, jonka vaikutuksesta kiintoaines ja liuenneet aineet saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan pohjalle. Samalla vesi kirkastuu. Saostunut liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta. Puhdistunut vesi johdetaan vesistöön. 

Vapo käyttää kemiallista puhdistusta sellaisissa erityistapauksissa, joissa puhdistetun veden laadulle asetetaan erityisvaatimuksia. Tällaisia kohteita sillä on tällä noin 40.

– Vapo on tiedostanut Lehtosenjoen, Lestijärven ja Lestijoen merkittävyyden. Olemme valinneet mahdollisimman hyvät puhdistusmenetelmät, kertoo lakimies Martti Patrikainen Vapolta

Teerinevalta aiotaan nostaa 2,1 miljoonaa kuutiota turvetta 25–30 vuoden aikana. Maanpinta alensi alueella 1–4 metriä, muutos olisi pysyvä. Hankealue on kooltaan 381 hehtaaria.

Ympäristöyhdistys on huolissaan myös ilman kautta leviävästä humuksesta. Turpeennosto aiheuttaa pölyä ja yhdistys pelkää pölyn laskeutuvan Lehtosenjokeen ja huuhtoutuvan sen myötä järveen. YVA-selostuksen mukaan jokivarren nykyiset tulvapenkeret muodostavat tiiviin pölyltä suojaavan puustoisen puskurin suota vasten, mutta monin paikoin jokivarsi on avoimempaa pajuluhtaa, joka ei pölyltä suojaa..

YVA-selostusta esitellään yleisölle keskiviikkona 6.5.2015 kello 16 Lestin koululla. Hankkeesta jätettävä kirjalliset mielipiteet ja lausunnot on esitettävä Etelä-Pohjanmaa ELY-keskukseen 1.6. mennessä.

Tokion puistoja komistava magnolia kasvaa yllättäen pohjoisissa oloissa

0
0

Puutarhaneuvos Marjatta Uosukaisella on kaksi rakasta taimilasta. Vanha Rouva ja Neitonen ovat magnolialajikkeita, jotka viihtyvät hyvin pohjoisissa kasvuoloissa.

– Kyllähän nämä ovat puutarhakasvien hienoimmasta päästä. Erityisen ilahduttavaa on ollut, kun saimme Vanhaa Rouvaa lisättyä taimikauppaan, niin se lähti myös täällä Keski-Suomessa menestymään, Uosukainen iloitsee.

Tarkalleen ottaen Vanha Rouva on magnolialaji, kun taas Neitonen on risteymä. Sen äitipuolena on todennäköisesti pajuangervo. Laukaassa Luonnonvarakeskuksessa magnolioita alettiin lisätä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nyt markkinoilla on kaksi erityisesti pohjoiseen ilmastoon sopivaa magnoliaa.

Arvokas alkuperä

Molemmat magnoliat, niin Vanha Rouva kuin Neitonenkin, ovat tulleet Suomeen Mustilan Arboretumin kautta. Arboretum sijaitsee Elimäellä Kouvolassa. Mustilassa vaikutti aikoinaan Elisabeth Tigerstedt, jota kutsuttiin myös kunnioittavasti nimellä "vanha rouva".

– Vanha Rouva onkin Mustilan Arboretumin nimikkokasvi oikeastaan. Kun tämä magnolia päätettiin ottaa lajikkeeksi, niin sen nimeksi tuli itseoikeutetusti "Vanha Rouva", Marjatta Uosukainen myhäilee.

Mustilassa Vanha Rouva ehti kasvaa noin 50 vuotta. Laukaassa Luonnonvarakeskuksessa sitä lähdettiin mikrolisäämään 1980-luvulla. Neitonen puolestaan päätyi Laukaaseen Ylistaron ja kasviharrastaja Juha Karhun kautta.

Laukaassa sisartaan pienempi ja pensastuvampi magnolia osoittautuikin varsin sopeutumiskykyiseksi. Siinä missä Vanhan Rouvan kukintaa saa odottaa kymmenen vuotta, kukkii Neitonen ensimmäisen kerran jo kolmen kasvuvuoden jälkeen.

Monen kasvin kantaäiti

Magnoliaa on totuttu pitämään eteläisen Suomen kasvina. Kasvin viihtyminen sekä Ylistarossa ja Keski-Suomessa yllätti tutkijat.

– Tämä on ollut kyllä ihana yllätys, että nämä täällä pärjäävät. Johtuuko se sitten ilmastonmuutoksesta, vai onko sitten vaan, että ei ole ollut "pellepelottomia", jotka olisivat edes uskaltaneet magnoliaa ajatella näillä korkeuksilla, Uosukainen pohtii.

Vanha Rouva pohjautuu japaninmagnoliaan. Sitä kasvaa muun muassa Pohjois-Japanissa, mikä vastaa pitkälti Suomen ilmastovyöhykettä. Magnolia on tärkeä kasvi myös esihistoriallisesti. Rakenteeltaan se on varsin yksinkertainen.

– Magnolia edustaa tiettyä vaihetta havupuiden ja saniaisten jälkeen, jolloin ympäristöön on alkanut muodostua lehtipuita, Marjatta Uosukainen huomauttaa.

Magnolia myös muistuttaa jossain määrin havupuuta. Kasvilla on esimerkiksi siemenkota, joka muistuttaa ulkoisesti käpyä.

– Se on kävyn esiaste tavallaan. Siemenet vain ovat siinä paljaana, Uosukainen tähdentää.

Laukaan Luonnonvarakeskuskessa on tutkittu pitkään myös alppiruusuja. Magnolia ja alppiruusu ovatkin sukulaiskasveja keskenään.

Valmis pohjoisille markkinoille

Vanhaa Rouvaa on ollut taimimyymälöissä jo kymmenen vuoden ajan. Noin vuosi sitten se sai rinnalleen Neitosen. Tulevaisuudessa kasveilla odotetaan olevan kysyntää laajemminkin.

Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen uskoo kasveille olevan kysyntää myös ulkomailla.

– Meillä on isot markkinat pitkin Venäjää ja Pohjoismaissa, hän sanoo.

Kun magnolian istuttaa omaan puutarhaan, kannattaa noudattaa osin alppiruusun hoito-ohjeita. Magnolia viihtyy hieman happamassa maassa, joten se ei kaipaa kalkkia. Maaperän on oltava läpäisevää ja mullan tuoretta. Savimaassa magnolia ei menesty. Magnolia tarvitsee suojaisan ja lämpimän paikan. Aivan muiden puiden alle sitä ei silti sovi istuttaa.

– Juuristoltaan magnolia on varsin arka. Magnoliaa ei saa siirrellä, eikä juuristoaluetta saa kaivella. Se hyötyy, kun sen juurille laittaa jotain kateainetta, Uosukainen neuvoo.

Magnolia kukkii keväisin noin puolitoista kuukautta putkeen. Tosin esimerkiksi Vanhan Rouvan kukintaa pitää ensin odottaa vuosikymmenen verran.

– Kyllä se puutarhuri jaksaa odottaa, Uosukainen kannustaa.

Rauman merimaiseman kaavaluonnoksesta useita vastustavia kommentteja

0
0

Raumalla on suunnitelmissa kaavoittaa teollisuusaluetta aivan kaupunkilaisten suosiman virkistysalueen tuntumaan. Asia on edennyt jo niin pitkälle, että suunnitelma on luonnosasteella. Se on ollut kuukauden ajan kaupunkilaisten nähtävissä ja kommentoitavissa.

– Olemme saaneet luonnoksesta jo useita kommentteja, ja tiedän, että lisää on tulossa, sanoo Rauman kaupungin kaavoitusarkkitehti Outi Virola.

Viimeiset viralliset mielipiteet luonnoksesta tulee jättää Rauman kaupungille keskiviikkona.

– Tämän jälkeen kommentit tutkitaan, suunnitelmaa kehitetään, ja kaavaehdotus laitetaan esille nähtäväksi, vahvistaa Rauman kaavoitusjohtaja Juha Eskolin.

"Teollisuudelle löytyy muita vaihtoehtoja"

Osan vuodesta alueella asuva Risto Alanne aikoo ottaa myös luonnokseen kantaa. Hän vie kaupungin päättäjille paitsi oman lausuntonsa myös kansalaisvetoomuksen, joka on esillä Rauman kaupunginteatterin ravintola Ankkurissa.

– Vetoomuksessa esitetään uuden teollisuusalueen sijoittamista muualle, virkistysarvoiltaan vähemmän merkittävälle alueelle, kertoo Alanne.

Hänen mukaansa Maanpään alue on raumalaisille merkittävä virkistysalue.

– Kyllä me olemme järkyttyneitä. Se on tällä hetkellä Raumalla ainoa luonnonvarainen alue, mihin jokainen kansalainen pääsee. Siellä näkee myrskyt, siellä on iso virkistysalue, jossa on haikaroita, kehrääjiä ja monia harvinaisempia lintuja.

Alanne uskoo, että teollisuudelle löytyy Raumalta monia vaihtoehtoja, jotka eivät pilaa ainutlaatuista merimaisemaa.

Maahan kaatunut maito on uhka ympäristölle – Virroilla putsattiin maaperästä tuhansia litroja maitoa

0
0

Virroilla sattui tiistaina aamulla mittava ympäristövahinko, kun maitoauto kaatui ojaan Kurjenkyläntiellä ja maahan valui arviolta 5 500 litraa maitoa. Maito on ympäristölle haitallista varsinkin vesistöön päästessään. Se aiheuttaa muun muassa kalakuolemia ja saastuttaa pohjavesiä.

– Maidolla on happamoittava vaikutus, eli se voi pilata pohjavettä tai vesistöä. Sitä on laskettu niin, että 1 000 litraa maitoa vastaa 3 000 litraa jätevettä. Esimerkiksi vesistössä se kuluttaa vedestä hapen ja aiheuttaa mikrobitoimintaa, kertoo palomestari Heikki Havukainen Pirkanmaan pelastuslaitokselta.

Hajuhaittojakin voi maahan valuneesta maidosta koitua.

Onnettomuuspaikalla maaperää on puhdistettu koneellisesti kaivinkoneella, ja pelastuslaitoksen patoamaa maitoainesta on otettu talteen.

– Virroilla maa on vielä roudassa, eli olemme poistaneet pintamaan. Näin saimme suurimman osan maidottuneesta maasta poistettua. Kuljetamme sen jätteenkäsittelylaitokselle.

Onnettomuuden syynä Virroilla oli ilmeisesti huono ajokeli.

Ennuste: Lappiin keskimääräistä runsaampi kevättulva

0
0

Tänä talvena lumen vesiarvot ovat Lapissa keskimääräistä korkeampia Enontekiöllä Käsivarren alueella, Muoniossa sekä Kittilän pohjoisosissa. Itä-Lapissa ja Etelä-Lapissa vesiarvot ovat lähellä keskimääräisiä.

Tulvahuippu saavutetaan ensimmäisenä Simojoella toukokuun alkupuolella.

Lapin ely-keskuksesta muistutetaan, että lumien ja jäiden sulaminen on Lapissa vasta alkamassa ja tulvan suuruuden ratkaisee lähiviikkojen sulamiskauden sää. Ennuste on sitä varmempi, mitä lähempänä ennustettu tulvahuippu on. Ely-keskuksen mukaan ennusteen paikkaansapitävyyttä voidaan pitää hyvänä noin viikkoa ennen suurinta virtaamaa. Lapin ely-keskus kertoo tulvan kehittymissestä viikottain julkaistavalla tiedotteella.

Jäitä ei sahata

Tänä vuonna jokien jäitä ei sahata Lapissa, koska jäät ovat liian ohuita kantamaan kymmenen tonnia painavaa jääsahaa. Jääsahauksilla on pyritty ehkäisemään jääpaton syntyminen ja laajemmat tulvat. Vaikka jäätä ei sahata tänä keväänä, ely-keskus ei arvioi sen vaikuttavan merkittävästi jääpatojen muodostumiseen. Edellisen kerran jääsahaukset jätettiin tekemättä kolme vuotta sitten.

Ely-keskus huomauttaa, että jäällä liikkuessa on syytä noudattaa varovaisuutta.

Ely-keskus muistuttaa ihmisiä varautumaan kevättulviin. Vuosittain tulva-alueelle jää veneitä, laitureita ja muuta tavaraa. Ely-keskus muistuttaa, että asukkaan vastuulla on suojlella itseään ja omaisuuttaan.

Lapissa oli suurtulva viimeksi kymmenen vuotta sitten, jolloin Ounasjoen tulvat aiheuttivat isoja vahinkoja Kittilässä.


Kokkola haluaa tiukentaa puolustusvoimien ympäristölupaa Vattajalla

0
0

Kokkolan kaupunginhallitus esittää aluehallintovirastolle antamassaan lausunnossa, että lupaviranomaisen tulee myös erikseen luvittaa lennokkien tankkaus osana ympäristölupaa ja lisäksi ottaa kantaa lentopaikan ympäristölupavelvollisuuteen.

Armeijalla on Vattajalla neljä erillistä polttonesteiden säiliötä ja niiden yhteydessä myös jakelupisteet sekä varikkoalue. Yksi säiliö on lennokkipolttoaineelle, jota käytetään erillisessä lennokkitoiminnassa. Lentopolttoaineen varastointi ja lennokkitoiminta on luvitettu erillisenä ympäristönsuojelulain edellyttämänä lentopaikkatoimintana. Tällainen ympäristölupa puolustusvoimilla on Niinisalossa.

Kokkolan kaupungingallitus esittää lennokkitoimintaan liittyvää lisäystä rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntoon. Muutoin se yhtyy lautakunnan ajatuksiin.

Lautakunnan mielestä luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, kun toiminnalle asetetaan tarpeelliset ehdot. Sen mukaan lupamääräyksissä tulee huomioida polttonesteiden varastointia koskevat yleiset normit sekä uusimmat pohjavesialuetta koskevat tiedot. Myös tarvittavien öljynerottimien erotusteho tulee erikseen arvioida.

Lautakunta listaa myös toiminnan tarkkailuun liittyviä ehtoja. Se vaatii muun muassa, että nykyisen pohjaveden tarkkailun riittävyys tulee arvioida ja että toiminnasta raportoidaan vuosittain kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Kokkolan vaatima laajempi ympäristölupa koko Vattajan harjoitusalueelle seisoo tällä hetkellä Vaasan hallinto-oikeudessa. Kaupunki vaatii kaiken puolustusvoimien toiminnan luvittamista Lohtajan harjoitusalueella.

Laivalaiturin paalut katkesivat kuin tulitikut – jäät tekevät tuhojaan

0
0

Sään muuttuminen lauhemmaksi maaliskuun loppupuolella toi töitä puumalalaisen Sahanlahti resortin isäntä Janne Kuivalaiselle. Kelin muuttumisen myötä Saimaan jääkansi alkoi "laulamaan". Samalla rannassa olevan laivalaiturin tolpista kuului rutina.

– Pikkuhiljaa joka päivä laiturit siirtyivät ylöspäin. Tässä joutui näitä paaluja uusimaan. Ollaan parikymmentä paalua uusittu. Jää repi kansia auki, nosteli ylöspäin ja käänteli sivuttain. Aika pahaa tuhoa teki, Kuivalainen luettelee.

– Pahimmillaan laiturin kannessa oli 1,5 metrin rakoja, kyllä siinä piti vinssiä käyttää.

Sahanlahdessa laiturinreunaa on lähemmäksi sata metriä. Kunnostuksen rahallinen arvo lasketaan tuhansissa euroissa.

Lisävahinkoja luvassa?

Pääsiäisen jälkeen puhaltanut puuskittainen tuuli ei yllättäen tuonut lisävaurioita Sahanlahdessa. Jään vähittäinen sulaminen voi tuoda vielä murheita.

– Nyt kun jää meni tällalailla harkoiksi, niin vähän pelottaa, mihin se tästä lähtee, Janne Kuivalainen pohtii.

Matkailukeskuksen isäntä yritti alkujaan estää tuhoja kotikonstein.

– Yritimme vähän sahata jäitä irti ja levittää tuhkaa (jään sulattamiseksi), mutta ei mikään auttanut.

Vakuutusyhtiöt eivät perinteisesti ole jään liikkeistä johtuvia vahinkoja korvanneet, mutta ajatus laiturivakuutuksesta kuulostaa ainakin Saimaan rannalla houkuttelevalta.

– Kyllä varmaan kannattaisi ottaa tähän, kun tässä on kumminkin niin paljon tuota laituria, että jos oikein paha tuho tulee, niin on kallis investointi tehdä uusiksi, Janne Kuivalainen sanoo.

Hajottiko jää laiturisi? – Vakuutusyhtiölle on turha kitistä

0
0

Yle selvitti vakuutusyhtiöiden suhtautumista jäidenlähdön laitureille aiheuttamiin vahinkoihin olemalla yhtedessä kolmeen vakuutusyhtiöön. Kaikkien vastaus on yksiselitteisen selvä - kotivakuutus ei vahinkoja korvaa, eikä erillistä vakuutusta ole saatavilla.

Pohjolan korvauspäällikkö Kirsi Yrttiaho kertoo, että kyselyitä korvausten perään tulee jonkun verran. Kotivakuutuksen ehdot ovat kuitenkin selvät.

- Lähtökohta kotivakuutuksissa on, että laitureille tai muille rantarakennelmille tulleita vahinkoja ei korvata. Se koskee myös rannan tuntumaan terasseja tai aallonmurtajia.

Kirsi Yrittaho muistuttaa, että laitureiden sisällyttäminen kotivakuutuksiin pitäisi huomioida vakuutusten hinnassa. Ilman erillisvakuutusta kotivakuutuksen hinta nousisi myös niillä, joilla ei laitureita ole.

Jään ja lumen liikkumisesta aiheutuvat vahingot on rajattu korvausten ulkopuolelle myös muiden rakenteiden ja irtaimiston osalta.

Vuosi sitten jäät veivät mennessään tuhansia ja tuhansia laitureita. Moni olisi valmis hankkimaan erillisen vakuutuksen, mutta sellaista ei ole tarjolla.

- Ne on niin suuri riski, että niitä ei ole haluttu ollenkaan vakuuttaa, Yrttiaho sanoo.

Rajapauksia voi tulla vastaan

Lähi-Tapiolan korvauspäällikkö Jussi Korpelaisen mukaan rajatapauksia tulee vastaan, vaikka pääsääntö on selvä. Vakuutus ei korvaa laiturivahinkoja.

- Joskus voidaan käydä rajankäyntiä rannan lähelle rakennetun terassin kohdalla. Missä menee vapaa-ajanasuntoon kuuluvan terassin ja laiturin raja.

- Syy on ilmeinen. Laiturivahingot ovat jäidenlähdöstä tai myrskyn aiheuttamia. Vahinkoriski on niin ilmeinen, ettei niitä ole järkevää ottaa vakuutusten piiriin.

Jussi Korpeläinen mukaan asiakkaat kyselevät laiturikorvausten perään.

- Joitakin kymmeniä niitä tulee vuodessa. Se on ihan oikein, että kysellään eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. Meidän tehtävä on asia selvittää ja kertoa, jos joku vahinko ei korvausten piiriin kuulu.

Korpelainen muistuttaa, että korvattavien vahinkojen yleisemmästä periaatteesta.

- Se on äkillinen ja ennalta-arvaamaton tapahtuma, johon ei ole voinut ennalta varautua. tietysti yksittäinen mökkiläinen ei siihen voi varautua, mutta jäidenlähtö on luonteeltaan joka vuosi toistuvaa. Jokainen laituri on vaarassa joka vuosi.

- Ongelma on se, ettei laitureille saa kannattavaa vakuutustuotetta. Sellaisesta vakuutuksesta tulisi niin kallis, ettei sitä kannattaisi ottaa.

"Ne ovat niin säiden armoilla"

Myös vakuutusyhtiö Ifin kanta on selvä. Laitureiden ja rantarakennelmien vahingot eivät kuulu esimerkiksi kotivakuutusten korvausten piirin.

- Eikä niitä voi myöskään erikseen vakuuttaa. Ne ovat niin säiden armoilla, Ifin lakimies Mikko Vaitomaa muistuttaa.

Myös Ifille tulee asiakkaiden kyselyitä joka kevät.

- Kyllä niitä tulee, vaikka aika hyvin asiakkaat asian tiedostavat.

Baikaljärven kuivuminen nostaa vesikapinaa Siperiassa

0
0

Venäjän luonnonvarainministeriö on perustanut monitieteellisen asiantuntijaryhmän pohtimaan keinoja Baikaljärven kuivumisen estämiseksi. Maailman syvimmän järven pinta on alimmillaan 30 vuoteen.

Järven pinnankorkeudeksi mitattiin eilen maanantaina 455,87 metriä, eli pinta oli laskenut kriisirajana pidetyn 456 metrin alle.

Venäläisten tutkijoiden mielipiteet järven pinnanlaskun syistä vaihtelevat. Osa uskoo, että vesimäärän väheneminen on luonnollista vaihtelua ja samaa on nähty usein aikaisemminkin. Heidän mukaansa vedenpinta nousee tavanomaiselle tasolle muutaman vuoden kuluessa.

Monet tutkijat, samoin kuin ympäristönsuojelijat arvelevat, että järven pinta laskee toisaalta kasvavan vesivoiman käytön, toisaalta ilmastonmuutoksen takia.

Viime kesä oli Siperiassa hyvin kuiva ja kuuma. Baikal sai vain kaksi kolmasosaa tarvitsemastaan vesimäärästä. Tämän vuoden alussa Baikaliin laskeva vesimäärä on pudonnut 50 prosenttiin tavanomaisesta.

Samaan aikaan Irkutskin suuri vesivoimalaitos ja seudun neljä muuta vesivoimalaitosta toimivat normaalilla tehollaan. Vaikka seudun joissa vesimäärä on kutistunut, voimayhtiön keräävät vettä voimalaitosten altaisiin. Tämän seurauksena järvi on alkanut kuivua.

Vesimäärän hupeneminen on johtanut riitoihin järven eri puolilla asuvien ihmisten keskuudessa. Ylävirran puolella, järven itärannalla sijaitseva Burjatian tasavalta kärsii vesipulasta. Asukkaiden kaivot kuivuvat ja perinteinen kalatalous kärsii.

Alavirralla Irkutskin alue vaatii, että vesivoimaloiden on saatava vetensä.

Asiantuntijoiden on annettava suosituksensa Baikalin vedenkäyttöön heinäkuussa.

Pinta-alaltaan Hollannin kokoinen Baikaljärvi pitää sisällään viidesosan maailman sulasta makeasta vedestä.

Pussitiainen bongattiin ensi kertaa Keski-Suomessa

0
0

Pussitiainen (Remiz pendulinus) on mustasta naamaristaan tunnettu pieni varpuslintu ja se on luonnossa vaikeasti havaittava. Linnun laulu muistuttaa hieman viherpeipon viserrystä.

– Jyväskylän pussitiaishavainto on ensimmäinen laatuaan Keski-Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen toimialueella. Se on 308. alueella havaittu lintulaji, kertoo Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle.

Jyväskyläläinen lintuharrastaja Olli Sihvola huomasi pussitiaisen aamupäivällä kotipihallaan Kuokkalanpellolla. Lintu katosi nopeasti, mutta paikalle tullut lintuharrastajaryhmä löysi sen uudelleen läheisen Pohjanlammen rantapensaikosta.

Pussitiainen on Euroopassa tavallinen pesimälaji ja se viihtyy rehevien vesien rantametsissä. Suomessa pussitiainen on nykyään vuosittainen ja on pesinyt useita kertoja etenkin etelä- ja länsirannikolla.

Nimensä laji on saanut taidokkaasti heinistä punotusta pussimaisesta pesärakennelmastaan. Sen lintu rakentaa roikkumaan lehtipuun oksaan. Pesän pintamateriaalina ja pehmusteena on usein osmankäämin siemennukkaa.

– Pohjanlammen rantapensaikossa pussitiainen viihtyi lajille tyypillisesti osmankäämikasvustossa, joten mikäli lintu paikkaan mieltyy, on ainakin pesämateriaalia tarjolla, arvioi Heikki Helle.

Tien varteen pystytetty verkko on lokkien ja autoilijoiden suoja – "30 000 euroa on suhteellisen pieni satsaus"

0
0

VT 5:n varteen Mikkelin kohdille kohoaa sata metriä pitkä lokkien lentoesteverkko. Lokkien pesimäpaikat sijaitsevat kivenheiton päässä tien reunassa sijaitsevassa rämeikössä.

– Verkko on suojelemassa lokkeja autoilta ja autoja lokeilta. Viime viikolla alkoi olla enemmän vilinää lokkien puolesta ja nyt ne ovat löytäneet uusia pesintäpaikkoja tien vierustasta, kertoo työmaapäällikkö Aki Loikkanen Destia Oy:stä.

Loikkasen tietoon ei ole tullut yhtään tapausta, jossa lokit olisivat häiriköineet autoilijoiden turvallisuutta.

– Ei lokeista myöskään työnteolle ole mitään haittaa. Niistähän lähtee kesäinen ääni, jota mielellään työmaalla kuuntelee.

Verkkoaita koostuu kahdeksan metrisistä puupylväistä, joiden väliin on viritetty pystyköysiä. Aidan kokonaiskustannus nousee noin 30 000 euroon.

– Summa kuulostaa kovalta, mutta pelkät köydet maksavat 15 000 euroa. Rakentaminen on tänä päivänä kallista. Toimistolla laskeskelin, että päivittäin pelkästään tiehankkeeseen kuluu noin 40 000 euroa. Suhteellisen pienestä satsauksesta tässä on kyse, jolla saadaan luontoarvoja myös nostettua esille, kertoo Loikkanen.

Vaihtoehto verkolle olisi esimerkiksi lokkien pesimäpaikan pakkosiirtäminen kuivattamalla kostea rämeikkö.

– Rämeikön kuivattamisessa ei olisi mitään järkeä. Se maksaisi kymmeniä kertoja verkon verran. Pyrimme muutenkin tekemään rakentamisella mahdollisimman vähän hallaa luonnolle, joten antaa lokkien pesiä vain nykyisellä paikallaan.

Salmonellaa ei kannata pelätä

Ympäristöteknologian yliopettaja, lokkitutkija Risto Juvaste pitää lokkien lentoesteverkkoa hyvänä ratkaisuna sekä autoilijoiden, että lokkien osalta.

– Verkko on ilman muuta toimiva, jos se on oikein tehty. Ongelma on monesti ollut kaatopaikoilla, joissa on tehty liian väljiä verkkoja liian ohuilla naruilla, jolloin lokit sekä muut linnut ovat tarttuneet niihin kiinni.

Juvasteen mukaan ihmisten yleiskuva lokeista on varsin negatiivinen.

– Yleensä ihmiset mieltävät lokit valkoisiksi päälle kakkaaviksi linnuiksi. Täytyy muistaa, että naurulokkienkin kanta on viime vuosina vähentynyt Suomessa, vaikka runsaslukuisesta lajista onkin kyse. Naurulokki tuo kuitenkin eloa maisemaan ja elämään. Kaatopaikkakin kaunistuu, kun lokit tulevat sinne keväällä.

Juvaste tyrmää pelon, että lokit levittäisivät salmonellaa ulosteen mukana.

– Tilastollisesti terve aikuinen voisi syödä 5 kiloa lokin kakkaa ilman riskiä saada salmonellaa. Toki lokin uloste voi sisältää muitakin taudinaiheuttajia, mutta tautien takia ei lokkia kannata pelätä.

Suomen suurimman kipsivuoren naapurissa asuva: Voiko täällä käydä talvivaarat?

0
0

Siilinjärveläisen Heikki Jääskeläisen olohuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa hallitsee lannoitevalmistaja Yaran valkoinen kipsikukkula, joka kasvaa vuosi vuodelta. Siilinjärven Yaran tehtaan fosforihappotuotannon sivutuotteena syntyy yli miljoona tonnia kipsiä joka vuosi.

Jääskeläisten ikkunasta näkyvä kasa on noin tuhannen hehtaarin kokoinen, sen lakikorkeus merenpinnasta on 175 metriä ja se sisältää 50 miljoonaa tonnia kipsiä.

Siilinjärven kunnanvaltuustossa vihreitä edustava Jääskeläinen sanoo, että näky saa mielen apeaksi. Hän ei iloitse tiedosta, että Yara on kolminkertaistanut arvionsa Siilinjärven kaivoksen mineraalivarannoista.

– Se tarkoittaa lisää kipsiä tänne ja muitakin ongelmia mitä kipsistä aiheutuu. Joka kevät kipsi pölisee ja tuoksuukin ja aineita valuu vesistöihin tehtaan sisäisestä kierrosta huolimatta.

Yaralla miljoonien vakuusmaksut

Jääskeläinen on huolissaan siitä, mitä kipsikasalle ja kaivosalueelle tapahtuu, kun Yaran toiminta Siilinjärvellä joskus loppuu.

– Sehän ei haihdu ennen kuin seuraavan jääkauden aikana. Se on samaa ainetta kuin Venäjän Laukaanjoella ja Puolan Gdanskissa, jotka pilaavat Itämeren. Käykö niin kuin Talvivaarassa, että tehtaiden jälkien hoito jää yhteiskunnan vastuulle? Jääskeläinen kysyy.

Yaran Siilinjärven tehtaanjohtaja Taisto Koivumäki kertoo, että yhtiöllä on toimintasuunnitelma tulevaisuuden varalle.

– Meitä säätelee hyvin tarkka lainsäädäntö ja teemme kaiken vähintäänkin lupaehtojen mukaisesti. Meillä on vakuusmaksuja toiminnan lopettamista varten. Kaiken kaikkiaan puhutaan miljoonissa olevista vakuuksista, Koivumäki sanoo.

Yara on toimittanut maaliskuun lopussa ympäristölupahakemuksen aluehallintovirastoon lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemuksessa Yara on esittänyt vakuudeksi 7 237 000 euroa.

"Talvivaara on poikkeus"

Myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista vakuutetaan, että yhtiön vastuu ei lopu kaivoksen toiminnan loputtua. Lisäksi kaivosvakuuksien riittävyyttä seurataan tietyin väliajoin.

Kun kaivos suljetaan, viranomaiset ja yrityksen edustajat kokoontuvat yhteiskatselmukseen, jossa sovitaan jälkihoidosta.

– Talvivaarassa käytettiin poikkeuksellista rikastusmenetelmää eikä sitä kannata peilata kaikkiin kaivoshankkeisiin. Siilinjärvellä on kyse perinteisestä prosessista, joka on tunnettu kymmeniä vuosia, se on tuttua ja turvallista, kertoo ylitarkastaja Ossi Leinonen Tukesin laitos- ja kaivosvalvontayksiköstä.

Siilinjärven päästöt pienet

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilakaan ei vertaisi Siilinjärven Yaran kaivosta Talvivaaraan.

– Yara on maailmanluokan iso lannoiteyhtiö, joka tuottaa voittoa ja jolla ei ole lainkaan taloudellisia ongelmia. En vertaisi näitä näitä kahta yhtiötä toisiinsa, Knuuttila sanoo. 

Knuuttila tuntee hyvin Itämeren valuma-alueen kipsivuoret, ja hänen mukaansa Yara on hoitanut oman tonttinsa Suomessa ja Ruotsissa hyvin.

Venäjän Kingiseppin kipsivuori on suunnilleen saman kokoinen Siilinjärvellä, mutta sen päästöt olivat vielä vuonna 2011 yli tuhat tonnia fosforia vuodessa mikä on yli tuhatkertainen määrä Yaran Siilinjärven tehtaiden päästöihin verrattuna.

Uusikaupunki käy esimerkiksi

Yaran suunnitelmiin Siilinjärvellä kuuluu Koivumäen mukaan kipsikasan maisemointi sekä kasan valumavesien kokoaminen, niin että ne eivät pääse rehevöittämään vesistöjä.

– Yaralla on Uudessakaupungissa meren rannalla kipsikasa, jonka valumavesistä pidetään huolta vielä nytkin, kun fosforihapon tuotanto on lopetettu. Ruotsista on esimerkki, jossa koko lannoitetuotanto on lopetettu, ja siitä huolimatta Yara on pitänyt huolta kipsikasan päästöistä, etteivät ne pääse likaamaan ympäröiviä vesiä, Koivumäki toteaa.

Knuuttila kuvaa Yaran toimintaa kipsivuorien suhteen esimerkilliseksi muihin Itämeren alueen toimijoihin verrattuna.

Asiat eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä hyvin kuin nyt. Uudenkaupungin kipsivuori oli 1980-luvulle saakka Suomen suurin yksittäinen fosforikuormituslähde: pahimmillaan mereen valui 200 tonnia fosforia vuodessa.

– Sen jälkeen kun rakennettiin eristepato ja vuori peitettiin eristävällä materiaalilla, päästöt tippuivat noin neljän tonnin tasolle vuodessa. Yara aikoo tästä vielä parantaa niin, että tästä neljästä tonnista saadaan talteen 95 prosenttia eli jää enää murto-osa kuormaa jäljelle, Knuuttila kertoo.


Espanjansiruetana puutarhurien riesana – vieraslajit yleistyvät Helsingissä hälyttävästi

0
0

Helsingissä on jo lähes sata vieraslajia, joista noin puolet on kasveja.

– Kurttulehtiruusu lienee aika monille tuttu. Jättiputkia ei niin usein näe, mutta jos sellaisen huomaa, niin kyllä se jää mieleen, sanoo Helsingin ympäristökeskuksen kaupunkiekologi Kaarina Heikkonen.

Kurttulehtiruusu ja jättiputki luokitellaan erittäin haitallisiksi vieraslajeiksi. Ympäristökeskuksen tavoitteena on päästä niistä kokonaan eroon, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi.

– Kun nämä lajit valtaavat nopeasti alaa ja lisääntyvät tehokkaasti, ne vievät elintilaa alkuperäisiltä kasvilajeilta. Toisaalta ne ovat ongelma myös ihmisen viihtyisyyden kannalta. Jos esimerkiksi hiekka-alueilla viihtyvä kurtturuusu valtaa hiekkarannan, niin ei siellä ole ihmisilläkään kovin mukavaa, Heikkonen toteaa.

Helsingissä vieraslajeja näkyy muun muassa Keskuspuiston ja Vanhankaupunginlahden alueilla. Heikkonen toivoo, että ihmiset ilmoittavat omista vieraslajihavainnoistaan kansalliseen vieraslajiportaaliin, jotta riskialueita saadaan kartoitettua.

Kaupunkilaiset mukaan torjuntatöihin

Ympäristökeskus suunnittelee myös uuden tietokannan perustamista, jonka avulla Helsingin tilannetta pystyttäisiin seuraamaan nykyistä tarkemmin. Monet alkuperäislajit ovat jo joutuneet antamaan tilaa vieraslajeille.

– Kosteilla ja rehevillä paikoilla viihtyvän jättipalsamin alta häviää lähes mikä tahansa tavallinen rantakasvi. Nokkonen ja vadelma ehkä pärjäävät kilpailussa, mutta kaikki pienemmät ja kukkivat lajit jäävät helposti palsamin jalkoihin.

Kaupungin virastot aikovat ryhtyä yhteistyössä vieraslajien systemaattiseen torjuntaan, kunhan tietoja niiden kasvupaikoista saadaan kartutettua. Urakassa kaivataan myös vapaaehtoisten voimia.

– Virastot sopivat missä ja miten toimitaan sekä priorisoivat, mitkä alueet vaativat kiireellisiä toimia. Myös asukkaita toivotaan mukaan yhteistyöhön. Kaupungin tarkoituksena on panostaa siihen, että asukkaat saavat neuvoja sekä työvälineitä, ja kitkentäjätteen poiskuljetuksessa autetaan. Rakennusviraston vapaaehtoistyön koordinaattori hoitaa näitä asioita.

Kanit ja etanat puutarhurien riesana

Haitallisten vieraslajien listalla on myös eläimiä, kuten minkki ja villikani. Heikkosen havaintojen perusteella kanikanta on taas kasvussa.

– Kanikantaa saatiin jo rajoitettua, mutta tänä keväänä olen taas nähnyt niitä paljon. Viime talvena kaneilla oli mukavat oltavat. Ne ovat selviytyneet lauhasta talvesta hyvin.

Myös espanjansiruetana leviää kovaa vauhtia Helsingissä. Se kuuluu erittäin haitallisiin vieraslajeihin.

Heikkonen arvelee, että jopa 14 senttimetrin pituisiksi kasvavat jättietanat ovat saapuneet taimien mukana, sillä etanoita on esiintynyt taimitarhojen lähistöillä.

– Se on niin uusi tulokas, että sitä täytyy vielä tutkia. Todennäköisesti laji on tullut taimien mukana, koska sitä esiintyy taimitarhojen lähistöillä, ja sieltä se kulkeutuu ihmisten puutarhoihin. Puutarhaharrastajat ovat tästä kovin harmissaan. Vielä ei tiedetä muuta torjuntakeinoa kuin etanoiden poimiminen ja hävittäminen. Selvitämme, miten torjuntaa saadaan tehostettua.

Saimaan verkkokalastusrajoitukset alkavat

0
0

Saimaalla astuu tänään keskiviikkona voimaan verkkokalastusrajoituksia saimaannorppien suojelemiseksi. Erityisesti nuoret norpat ovat suuressa vaarassa kuolla kalaverkkoihin ja vääränlaisiin katiskoihin.

Rajoitukset kestävät kesäkuun loppuun.

WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen painottaa, että virallinen kalastusrajoitus on suoja norpille, mutta jokainen voi päättää, ettei laita Saimaaseen verkkoja rajoitusalueiden ja -ajan ulkopuolellakaan.

Luukkosen mukaan kotitarvekalat voi pyytää norppaturvallisella katiskalla.

Rajoitusalueet löytyvät WWF:n ja maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

Kevät aikaisessa, muuttolinnut myöhässä

0
0

Luonnossa on meneillään varsin ristiriitainen kevät. Lumet ja jäät sulivat jopa poikkeuksellisen aikaisin, mikä on luonut vaikutelman varhaisesta keväästä. Sitä se varmasti onkin, paitsi lintujen osalta. Siivekkäiden keväisen muuttoaallon vilkkain vaihe on vielä edessä.

– Viikosta kahteen ollaan myöhässä, arvioi Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Rokkanen.

Vesilinnut etujoukoissa

Ensimmäisiä muuttajia toki on ollut jo liikkeellä. Esimerkiksi niin kutsutut "harmaat hanhet" ovat olleet liikkeellä jopa sankoin joukoin. Kaakkois-Suomessa on nähty runsaasti metsähanhia.

Niiden muuttovilkkaus selittyy muun muassa sillä, että ne ovat päässeet tankkaamaan muuttomatkallaan, kun pellot ovat olleet sulia, jolloin linnut pääsevät niille syönnöstämään. Myös muuttomatka on niillä lyhyempi kuin arktisemmilla hanhilajeilla, joiden päämuutto ajoittuu toukokuun puolen välin tienoille.

– Esimerkiksi metsähanhet eivät muuta juuri Etelä-Ruotsia kauemmas. Siellä ne talvehtivat suurilla peltoalueilla, Rokkanen kertoo.

Vähäsen västäräkkejä

Varhain auenneet vesistöt ovat puolestaan suosineet sorsalintuja. Sorsat ovatkin jo hajaantuneet pesimisalueileen, eikä niiden osalta suuria muuttoparvia ole juuri nähty.

Hyönteisiä syövät pikkulinnut loistavat myös poissaolollaan. Rokkasen mukaan nyt pitäisi jo olla liikkeellä muun muassa västäräkkejä ja peippoja.

– Muutamia punarintoja on nähty, hän sanoo.

Vastatuuli hidastaa

Muuttoliikenteen vilkastumista saadaan odottaa ainakin runsas viikko, sillä sääennusteet eivät suosi lintujen muuttoa. Säiden on ennustettu viilenevän ja tuulen puhaltavan pohjoisesta. Linnut eivät juuri vastatuuleen muuta.

– Pohjoistuuli pysäyttää muuton lähes täysin, Rokkanen painottaa.

Torvalds: EU toimii liikaa jarrumiesten logiikalla

0
0

EU on vuosien väännön jälkeen pääsemässä sopuun, miten liikenteen polttoaineissa käytettäisiin nykyistä enemmän niin sanottuja kehittyneitä biopolttoaineita. Niitä valmistetaan esimerkiksi metsäteollisuuden sivutuotteista, jätteistä tai merilevästä.

Lailla yritetään hillitä pellolla tuotettavien raaka-aineiden käyttöä liikenteen polttoaineissa. Näitä kutsutaan ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiksi. Jos peltoja käytetään polttoainetuotantoon, ruoan tuotannolle raivataan uutta peltoa ja samalla tuhotaan luonnontilaista ympäristöä. Se taas pahentaa ilmastonmuutosta.

Lain nimi on ILUC-direktiivi, joka tulee sanoista indirect landscape use changes – epäsuorat maankäytön muutokset.

EU joutuu kuitenkin perääntymään alun perin kunnianhimoisista tavoitteistaan, sillä muutama maa halusi estää kehittyneellä teknologialla tuotetun polttoaineen suosimisen.

Torvalds: Kalkkiviivoilla jäsenmaat miettivät vain omaa lähitulevaisuuttaan

Lain esittelijä europarlamentaarikko Nils Torvalds (Alde) sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että laki lopulta saadaan valmiiksi. Hänen mielestään EU:n olisi pitänyt olla rohkeampi.

– Olisi ollut hyvä, jos Eurooppa olisi osoittanut enemmän uskoa tulevaisuuteen eikä niin paljon pelkoa. Puhutaan investointien ja innovaatioiden välttämättömyydestä. Mutta kun tullaan kalkkiviivoille, jäsenet katsovat helposti omia lähitulevaisuuden ongelmiaan – ja se on Euroopan ongelma, Torvalds sanoo.

Eurooppa on päättänyt aiemmin, että vuoteen 2020 mennessä kymmenen prosenttia liikenteen käyttämästä energiasta pitää tulla uusiutuvista polttoaineista.

Useimmat EU-maat ja EU-parlamentti olisivat halunneet säätää lailla, minkä verran liikennepolttoaineiden energiasta pitää olla tuotettu toisen sukupolven biopolttoaineilla. Nyt direktiiviin kuitenkin kirjataan vain 0,5 prosentin suositus.

Parlamentti olisi myös halunnut kireämmän tavoitteen, kuinka paljon energiasta saa tulla ensimmäisen sukupolven biopolttoaineista. EU-maista riittävän moni kuitenkin oli löyhemmän tavoitteen kannalla – tänään hyväksytyn ehdotuksen mukaan seitsemän prosenttia energiasta voidaan tuottaa maatalousmaalla viljelemällä.

Suuret maatalousmaat määräsivät suunnan

Kun EU-maat tekevät päätöksiä, vähemmistö maista voi halutessaan estää päätöksenteon. Ylen tietojen mukaan erityisesti Baltian maat ja Ranska pitivät tiukasti peltoviljelyn ja kehittymättömämpien polttoaineiden puolta. Esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja Italia - joilla on käytössään paljon edistynyttä teknologiaa - taas olisivat halunneet edistää uusilla tekniikoilla tuotettuja polttoaineita.

– EU tekee helposti päätöksiä heikoimman lenkin mukana, ja se on vaarallinen tie. Jos Eurooppa haluaa olla johtava maanosa teknologisesti, riskinottoa pitää kehittää. Jos aina tehdään jarrumiesten logiikalla, tilanne ei ole hyvä, Torvalds kuvailee.

Suomalaisen teollisuuden edut näyttävät tulleen huomioiduksi direktiivissä. Kaikki suuret suomalaiset biopolttoainevalmistajat käyttävät raaka-aineita, joiden tuotantoa tullaan tukemaan.

ILUC-direktiivi on viimeistä sinettiä vaille valmis. Parlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi tänään EU-maiden ja parlamentin yhdessä neuvotteleman ehdotuksen ILUC-direktiivistä. Käytännössa se tarkoittaa, että asia on nyt sovittu. Parlamentti äänestää direktiivistä vielä täysistunnossa kuun lopulla.

Yksi sammakko riitti estämään uimarannan rakentamisen – asukkaat suivaantuivat

0
0

Viitasammakkohavainnon takia rakentamatta jäänyt uimaranta suututtaa Kyynärän alueen asukkaita Nastolassa.

Kuntaan lähettämässään kirjelmässä asukkaat vaativat uima-alueen toteuttamista ensi kesän aikana. Heidän mukaansa ranta voitaisiin niittää ja kaislikon yli rakentaa laitureita, koska ruoppaus on kielletty.

Syy ruoppauskieltoon piilee rauhoitetussa viitasammakossa, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää.

Nelisen vuotta sitten tehdyssä Kymijärveä koskevassa luontoselvityksessä Kyynärän rannasta löytyi yksi viitasammakko. Soidintavia viitasammakkokoiraita muualta Kymijärveltä löydettiin tuolloin yhteensä 25.

Asukkaita närästää nyt se, että tontinhankinnan yhteydessä luvattua rantapuistoa soutuvenepaikkoineen ja leikkialueineen ei ole tehty. Heidän mielestään keskeneräiseksi jäänyt ranta on nykyisellään turvallisuusriski niin pienille lapsille kuin aikuisillekin.

Nastola vei jutun aluksi Vaasan hallinto-oikeuteen. Sittemmin muutosta ruoppauskieltoon on haettu korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Kunta tekee kuitenkin keväällä uuden viitasammakkoselvityksen, minkä pohjalta arvioidaan, voidaanko asukkaiden edellyttämiä rantatöitä tehdä Kyynärän alueella.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live