Huoltoasemien poisto pohjavesien syntyalueilta jatkuu. Tampereen Epilän Teboil ei saanut korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa polttoainejakelun jatkamiseen.
KHO:n mukaan vuoto voisi aiheuttaa peruuttamattoman vahingon Epilän maaperäoloissa. Edessä on huoltoaseman purkaminen, johon kulunee pari vuotta.
Muista yrityksistä esimerkiksi St1:n Messukylän asema lopettaa toimintansa huhtikuussa 2016.
Epilän Teboilin poistuttua Tampereen pohjavesien muodostumisalueelle ei enää jää huoltoasemia.
Ilmatieteen laitoksen tänään tekemän ennusteen valossa pitkänperjantain aamuna lunta satelee ajoittain koko maassa. Enimmät sateet painottuvat maan kaakkois- ja itäosaan. Päivällä sateen olomuoto voi muuttua rännäksi, jopa vedeksi.
Lauantaina sateet painottuvat maan etelä- ja keskiosaan ja idän ja pohjoisen välinen tuuli voimistuu. Lumi- ja räntäsateiden yhteydessä kohtalainen tai navakka idänpuoleinen tuuli tuntunee varsin kylmältä. Lämpötila jää päivällä sateessa vain niukasti plussalle, öisin on kylmempää ja sateet tulevat enimmäkseen lumena.
Sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä sää on edelleen melko pilvistä ja lumi- tai räntäsateita tulee ajoittain.
Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina korkeapaine todennäköisesti vahvistuu Suomeen pohjoisesta alkaen, jolloin sää voi olla päivällä aurinkoista ja vähän lämpimämpää.
Päivälämpötilat ovat sunnuntaihin asti plussan puolella noin 1-6 astetta, maanantaina 5-10 astetta. Pohjoisessa voi olla kylmempää. Yölämpötilat vaihtelevat enimmäkseen -5 asteesta +1 asteeseen.
Pääsiäisliikenteessä ajetaan paikoin talvissa oloissa.
- Tiet voivat olla liukkaita suolaamattomilla teillä auringon laskettua tienpintojen jäätymisen vuoksi. Aamuisin tiet voivat olla paikoin myös lumisia, kertoo Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi Eerik Saarikalle.
Saarikallen mukaan iltapäivisin ajokeli pysyy melko hyvänä auringon lämmittäessä tummia tienpintoja.
Tulevan pääsiäisen lämpötilat ovat lähellä ajankohdan keskimääräisiä arvoja.
Tilastojen mukaan huhtikuun alun päivälämpötilat vaihtelevat tavallisesti maan etelä- ja keskiosassa viiden plusasteen molemmin puolin, pohjoisessa nollan ja neljän plusasteen välillä. Öisin on vielä etelässäkin yleensä aste tai pari pakkasta. Lapissa yölämpötilat vaihtelevat keskimäärin viiden ja kahdeksan pakkasasteen välillä.
Ylimmillään huhtikuun ensimmäisellä viikolla lämpötilat ovat kohonneet 15 asteen tuntumaan. Yli 30 asteen pakkasiakin on joskus Lapissa mitattu vielä huhtikuun alussa.
Kolhiintuneita puita, vaurioituneita juuristoja ja painautumia. Isot koneet jättävät isot jäljet. Suomen metsäkeskuksen tekemien tarkastusten mukaan valtakunnallisesti yli puolesta energiapuun korjuukohteista löytyi huomautettavaa. Kainuussa lopputulos oli hyvä vain alle kolmasosassa tarkastetuista kohteista.
Kainuussa huomautettavaa tuli runsaista puustovaurioista, liian harvaksi harventamisesta tai ajourapainumista. Samat ongelmat vaivasivat myös muualla maassa. Suomen metsäkeskuksen pohjoisen palvelualueen rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija Antti Leinonen ei ylläty siitä, että Kainuussa tulee paljon korjuuvaurioita.
– Kainuussa korjuukohteet ovat hyvin tiheitä, siellä on haastetta. Syksyt ja lauhat talvet ovat vaikeita, voi tulla helposti painaumia. Kantavallakin alueella voi olla kosteita painaumia, kertoo Leinonen.
– Ainahan korjuuvauriota syntyy, mutta huolellisella valmistelulla niitä voidaan estää.
Vaarana on se, että energiapuun korjuussa syntyneet vauriot kostautuvat myöhemmin rahallisina tappioina.
– Jos rypemisjälkiä on paljon, juuret vaurioutuvat ja tulee kasvuvaurioita. Tiheässä metsässä saattaa joutua pujottelemaan, ja siinä yhteydessä voi lipsahtaa kaatuva puu kasvatettavan puun päälle. Juurakot voivat vaurioitua laajemminkin. Metsänomistajan etu on, että hakkuu hoidettaisiin hyvin, sanoo Leinonen.
Siitä ei ole kuitenkaan olemassa arvioita kuinka suuret tappiot korjuuvauriot aiheuttavat. Kuitenkin energiapuuta voitaisiin Leinosen mukaan metsästä enemmänkin ottaa.
– Metsäenergiaa olisi varmaan syytä enemmän käyttää. Energiapuun varattua tukipottia ei saatu Kainuussa käytettyä, enemmänkin olisi voitu kerätä.
Kalastusasetuksen kakkosluonnoksessa esitetty raja jonka eteläpuolelta ei saisi pyytää rasvaevällisiä taimenia tuntuu Lapin näkökulmasta katsottuna turhalta.
Leveyspiirin 67 eli linjan Jarhoinen-Käyrämö-Kelloselkä eteläpuolelle jää lukuisia kookkaita järviä, joihin istutetaan säännöllisesti taimenia. Yhdessäkään ei ole luontaista järvitaimenkantaa.
Lännestä lukien istutusjärviä ovat Miekojärvi, Iso-Vietonen, Raanujärvi, Kemijärvi, Suolijärvet ja Simojärvi. Pienempiä järviä on kymmenkunta ja lisäksi iso määrä taimenia istutetaan Kemijoen patoaltaisiin.
Edes kalatalousasiantuntijalle ei ole valjennut miksi luonnontaimenen suojelun raja pitää piirtää juuri tuohon.
– Tässä ei ole sellaisia reittivesistöjä, missä olisi tämmöisiä järvitaimenkantoja ollut koskaan. Ja kun Kemijoen pääuoma on rakennettu ja tehty patoaltaiksi, niin sielläkin on loppuneet ne taimenkannat. Kyllä täällä ollaan istutusten varassa ihan täysin, sanoo kalatalousasiantuntija Kare Koivisto Lapin Ely-keskuksesta.
– Tuo raja, 67 leveyspiiri, en voi ymmärtää mihin se perustuu kun meillä tässä Keski- ja Etelä-lapin alueella ei käytännössä ole luontaisia järvitaimenkantoja.
Koiviston mukaan alueelle ei pystytä edes istutuksilla luomaan luontaisesti lisääntyvää järvitaimenkantaa.
– Ei täällä ole semmoisia jokia missä taimen kutisi ja lisääntyisi. Se vaatisi tietyt olosuhteet, virtaavan veden että poikanen selviytyisi talven yli, ei se järvessä pysty lisääntymään. Samaten Kemijoen patoaltaat on niin järvimäisiä ja siellä on olosuhteet niin muuttuneet että sielläkään ei lisääntymistä tapahdu, kalatalousasiantuntija Kare Koivisto sanoo.
Edes taimenvetenä mainostetussa Simojärvessä ei ole jäljellä elinvoimaista alkuperäistä järvitaimenta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksessä vuonna 1993 Simojärveen laskevista joista löytyi muutama kymmenen taimenta, jotka geneettisten tutkimusten perusteella olivat nekin keskisuomalaista istutuskantaa.
– Kun ajatellaan asetusluonnosehdotusta, että koko lähes koko Suomessa suojellaan taimenkannat, niin kyllä se on ylimitoitettu toimenpide, koska se voitaisiin hoitaa tällaisilla täsmäkohteilla, kalatalousasiantuntija Kare Koivisto Lapin Ely-keskuksesta sanoo.
– Rauhoitetaan ne vesistöt missä on oikeasti suojeltavaa taimenta ja ne vedet missä ei ole ja taimenkannat on istukkaiden varassa, niin siellä saisi kalastaa taimenta ihan niin kuin tähänkin asti.
Kalastusasetuksessa esitetään että kaikilta yksivuotiailta ja sitä vanhemmilta taimenen ja lohen istukkailta pitää leikata rasvaevä, jotta ne tunnistetaan pyydystettäessä istukkaiksi. Periaatteessa sääntöä voi pitää hyvänä – joissakin vesistöissä.
– Periaatteessa se on hyvä toimenpide niillä alueilla, joissa on myöskin luonnonvaraista taimenta, mutta täysin turhaahan se on esimerkiksi tässä Keski-lapin alueella missä ei ole luonnonvaraisia taimenia. Siitä tulee vaan kustannuksia lisää poikaskasvattajille ja sitä kautta velvoitehoitajille ja vesialueiden omistajille, kalatalousasiantuntija Kare Koivisto Lapin Ely-keskuksesta sanoo
Useita mökkiläisiä voi odottaa Järvi-Suomessa ikävä yllätys talven jäljiltä. Ainakin Etelä-Karjalassa sijaitsevalla Kuolimo-järvellä voimakkaasti eläneet jääneet ovat rikkoneet laitureita ja lähellä rantaa sijaitsevia rakennuksia.
Lisäksi veneisiin on tullut vahinkoja, kun jää on työntänyt niitä rantaan päin.
Myös Kivijärvellä jää on tehnyt tepposensa. Lemiläinen Aarno Parkkola sai todeta laituria tarkastaessaan, että laituri oli vaihtanut paikkaa. Rikki se ei kuitenkaan ollut mennyt.
– Tämä on kolmas kerta 40 vuoden sisällä, Parkkola tuumaa.
Parkkolan mukaan talvella jään liikehdintä on pahempaa kuin jäiden lähtö keväällä, jolloin jää on höttöisempää.
Voimakas jään liikkuminen johtuu siitä, että jää reagoi ilman lämpötilan muutoksiin. Jää supistuu ilman kylmetessä ja laajenee ilman lämmetessä.
– Viime aikoina on ollut yöpakkasia ja lauhoja päiviä. Jää on lämpötilan noustessa laajentunut ja työntynyt rannoille, Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Johanna Korhonen selittää.
Jäällä on hyvin suuret voimat.
– Siellä kääntyvät kivet, kannot, laiturit ja saunan rakenteet, jos se on ihan rannan tuntumassa, Korhonen kertoo.
Korhosen mukaan samantapaisia ilmiöitä oli viime talvenakin. Hän ei pidä ilmiötä kovin erikoisena. Jäät ovat viime ja tänä talvena olleet maaliskuussa paljaana lumesta, mikä altistaa jään herkemmin lämpötilan muutoksille.
– Kun eristävää lumikerrosta ei enää ole jään päällä niin jää reagoi lämpötilan muutoksiin paljon voimakkaammin. Keskellä talveakin lämpötila voi vaihdella, mutta jos jään päällä on lunta niin silloin se ei laajenekaan samassa suhteessa, Korhonen selittää.
Jään liikehdinnän määrään vaikuttaa myös järven koko.
– Voidaan arvioida, että halkaisijaltaan noin kilometrin järvelle voi syntyä noin metrin verran railoa ilman lämpötilan laskiessa ja saman verran työntymistä sitten lämpötilan noustessa esimerkiksi 20 asteella. Siinä mielessä mitä suurempi järvi, niin sitä suuremmassa määrin jäät voivat työntyä sinne rannoille lämpötilan noustessa voimakkaasti, Korhonen kertoo.
Korhonen on saanut ilmoituksia jään voimakkaasta liikehdinnästä tänä talvena Hämeestä, Pirkanmaalta, Etelä-Savosta eli laajasti Järvi-Suomen alueelta.
– Vuosi sitten Pohjois-Savossa jäät olivat työntäneet hyvin paljon penkereitä ja rannat menivät kokonaan uusiksi, Korhonen muistelee.
Mökkiläisten ja ranta-asukkaiden kannattaakin jatkossa varautua vähälumisiin talviin.
– Laitureitahan kannattaa syksyllä muutenkin nostaa. Voi olla, että vedet nousevat huomattavasti ja tulee talvi- tai kevättulvaa. Siinä mielessäkin kannattaa laittaa laitureita talviteloille tarpeeksi kauaksi, jos on vain mahdollista, Korhonen huomauttaa.
Luonto-Liitto kanteli suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Euroopan komissioon. Järjestön mukaan maa- ja metsätalousministeriön laatima Suomen susikannan hoitosuunnitelma rikkoo Euroopan unionin luontodirektiiviä sekä perusteluidensa että toteutuksen osalta. Hoitosuunnitelman mukaan kannanhoidollista metsästystä kokeillaan kaksi vuotta.
Luonto-Liiton tiedotteessa todetaan, että erilaisia menetelmiä petovahinkojen estämiseksi sekä tiedotuksen ja neuvonnan kehittämistä ei ole arvioitu, joten täyssuojelusta luopumiselle ei ole perusteita. Susi on Suomessa tiukasti suojeltu laji poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteen IV mukaan.
Tänä vuonna on kaadettu 17 sutta, joista 11 on tunnistettu aikuisiksi. Kantelussa kiinnitetäänkin huomiota myös siihen, että sutta koskevan metsästysajan muutostarvetta ei ole arvioitu. Nykyisellään poikkeuslupien toimeenpano ajoittuu suden lisääntymisaikaan. Ajankohta on myös ongelmallinen siksi, että lähes vuoden ikäisiä nuoria susia on vaikea erottaa aikuisista.
Suomen riistakeskus myönsi kevättalvelle 2015 poikkeuslupia yhteensä 24, joista 19 oli käytössä. Kaikista myönnetyistä luvista valitettiin eri hallinto-oikeuksiin, jotka asettivat osan luvista toimenpidekieltoon niistä tehtyjen valitusten vuoksi.
Saaristomeren lahnasta yritetään saada kannattava kaupallinen tuote Turun seudulla. Kevään aikana käynnistetään hanke, joka tähtää lahnan teollisen käytön aloittamiseen.
Tarkoituksena on kohentaa Itämeren tilaa, sillä lahnan mukana merestä poistuu ravinteita ja muut kalajit voivat runsastua. Lähikalahanketta vetää John Nurmisen säätiö.
Hanke alkaa Turun seudulta, mutta kokeilua on tarkoitus laajentaa myöhemmin myös pääkaupunkiseudulle.
Mukaan lähteneet kalastajat sitoutuvat ottamaan saaliiksi ainoastaan särkikaloja. Arvokalat ja petokalat tulee vapauttaa elävinä. Verkkojen paikat on valittu siten, että 80-90 prosenttia saaliista on lahnaa.
Ensi vaiheessa lahnasta valmistetaan kalapihvejä suurkeittiöille. Vuoden päästä hankeen sen hetkisiä tuloksia esitellään suurille elintarvikeyrityksille. Tarkoituksena on luoda kauppoihin myyntiin tuleva tuote.
Hampurilaisketju Hesburger oli halukas kokeilemaan lahnaa annoksissaan vuonna 2010. Yhtiön mukaan lahnasta ei silloin saatu sopivaa raaka-ainetta ja kokeilu tyssäsi.
Jääpeite on mittausten mukaan esimerkiksi Simojoella ja Tornionjoella 15-50 senttiä. Jäät ovat tavanomaista ohuempia, eikä esimerkiksi jäänsahauksia sen vuoksi tänä keväänä tehdä.
Jäällä kulkijoiden on aiheellista katsoa tarkkaan mistä kulkee sillä virtaukset ja auringonpaiste voivat ohentaa jäätä nopeastikin.
Järvialueilla jääpeite on edelleen vahva.
– Jään paksuus sinänsä on Lapissa vielä ihan ok, mutta keväälle tyypillisesti jään laatu rupeaa kevään edistyessä heikkenemään että se paksukaan jää ei vastaa enää alku- ja keskitalven teräsjäätä, Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen sanoo.
– Näin keväällä kun aurinko alkaa paistaa kannattaa aina varautua siihen, että kevätaurinko heikentää jäätä. Jos siellä on hyvä lumipeite niin aurinko ei pääse vielä kovin vaikuttamaan, mutta silloin kun jää tummuu auringonvalo pääsee heikentämään jäätä. Ja tietysti mitä etelämpänä ollaan, sitä suurempi auringon vaikutus jään laatuun on.
Lauhan talven vuoksi jokien jäät ovat kautta Lapin keskimääräistä ohuempia. Ja niin kuin varmaan kaikki jäillä liikkujat tietävät, virtapaikkoja kannattaa varoa.
Varsinkin jos yöllä on pakkasta, joka muodostaa avantopaikkaan kunnon riitteen ja siihen ropsahtaa vähän lunta päälle, niin valmiina on sellainen ansa, joka ei kestä edes koiraa.
– Joki on aina semmoinen vaarallinen paikka, koska siellä jäänpaksuus ja laatu vaihtelee. Muutenkin pitäisi lähteä siitä, että jos ei tunne sitä järveä tai jokea jonne on menossa niin ehkä on parasta olla menemättä sinne jäälle, varsinkin jos moottorikelkalla liikkuu, Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Bertel Vehviläinen varoittaa.
– Pilkkimiehiä pitäisi järvien jäiden kyllä yleisesti kestää, jokijäillä pitää tietysti olla varovainen.
Virtaamat ovat kuitenkin jo Perhon- ja Ähtävänjoissa pienessä nousussa. Kiirastorstaina Perhonjoen alajuoksulla virtasi reilut 60 kuutiota vettä sekunnissa. Kevättulvilta on toistaiseksi säästytty.
– Vasta pääsiäisen jälkeen sulamisvedet lähtevät jokien yläjuoksuilta kunnolla liikkeelle. Silti melko maltillisia virtaamalukemia on huhtikuun lopullekin odotettavissa, kertoo Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen vanhempi insinööri Tuuli Saari.
Alueen tekojärvet eli Perhon Patana, Kaustisen ja Vetelin välinen Vissavesi sekä Halsuan Venetjärvi on laskettu jo alimmilleen. Näin varmistetaan, että sulamisvedet mahtuvat järviin ja jokiin, eikä suuria tulvahuippuja tule.
Perhossa Patanan tekojärven pinta on tällä hetkellä jopa neljä metriä alempana kuin marraskuussa. Viime vuonna osa järvistä jäi koko kesäksi melko matalalle, kun talvi ei ollutkaan kovin luminen.
– Mökkiläisten virkistyskäytölle ja osin kaloille ja kasvustollekin siitä aiheutuu jonkinmoista haittaa. Tähän onkin tulossa muutos. On tarkoitus hakea sellainen säännöstelylupa, jota voidaan säätää talven lumimäärän mukaan, kertoo Tuuli Saari Ely-keskuksesta.
Kalastaja Ari Sorvari on seurannut Päijänteen rannalla Kuhmoisissa vuodenaikojen vaihtelua jo vuosikymmeniä. Takana on hänen mukaansa lyhyt, mutta hyvä kalatalvi.
– Kuhaa ja haukea on ollut poikkeuksellisen hyvin. Siinä mielessä täytyy olla tyytyväinen ja jäillekin on päässyt, ettei ole rannalla tarvinnut ihmetellä. Näyttää siltä, että jäät lähtevät tänä keväänä aika joutuisaan, kuvailee Sorvari.
Kalasaaliita enemmän kevään koittaessa ovat hämmästyttäneet jäiden liikkeet.
Eri puolilla Päijännettä maalle työntyneet jäämassat ovat rikkoneet laitureita ja rantarakennelmia. Kalastaja Jorma Kääpä arvelee, että varsinkin mökkiläisille jäätuhot tulevat yllätyksenä.
– Kun ihmiset tulevat mökeille, niin monelta rannalta kuuluu varmaan kiroaminen. Satamissa aallonmurtajat suojaavat aluksia jään liikkeiltä, kertoo muun muassa Tehinselällä kalastava Kääpä.
Myös Sorvarin rannassa Kuhmoisten Ruoniemessä on takana kymmen vuorokautta kestänyt "jäämyrsky". Ilman suurten lämpötilavaihtelujen myötä jää on työntynyt rantaviivasta jopa yli neljä metriä maalle.
Sorvari on pelastanut laiturinsa ja venevajansa sahaamalla jäälle päivittäin liikkumatilaa.
– Olin onneksi katsomassa ja huomasin, että laituri nytkähti silmissä taaksepäin. Jos en olisi moottorisahalla sahannut jäätä ja sille liikkumatilaa kymmenen päivän ajan, niin laituri olisi kappaleina ja venevaja olisi mennyt tuhannen nuuskaksi. Venekin on tuolla kuin Normandian maihinnousun jälkeen, luonnehtii Sorvari.
Sorvari ja Kääpä eivät muista nähneensä aiemmin näin rajua jään liikkumista. Sorvari uskoo, että nyt koettu on ehkä ensimmäinen laatuaan, muttei viimeinen.
– Varmaan kannattaisi rantarakentamisessa ottaa huomioon jäiden liikkuminen. Ilmasto näyttää muuttuvan ja sitä kautta tulee ääriolosuhteita.
Suurilta selkävesiltä jään voimakas eläminen on tuttua.
– Koskaan aikaisemmin minun muistiin ei ole ollut tällaista, että suojaisessa lahdenmutkassa ja saaristossa olisi näin voimakasta liikkumista, sanoo Sorvari.
Myös jämsänkoskelainen Jari Salonen on hämmästellyt jään käyttäytymistä. Mies kävi kaverinsa kanssa retkiluistelureissulla Päijänteellä viikko sitten ja ikuisti kamerallaan harvinaisia jäänäkyjä.
Salonen kertoo, että esimerkiksi Selkäkuivasen saaren pohjoisranta oli täynnä noin neljä metriä korkeita jääröykkiöitä.
– Tilanne näytti huimalta ja oli epätodellinen tunne, kun jää liikkuu kaiken aikaa ja ritisee ja rutisee jalkojen alla. Ihmetyttää, miten suuri jääkenttä voi lämpötilan vaihtelun takia sillä tavalla liikkua, että se lähtee kalliota pitkin nousemaan ylös. Se vaan menee ja menee. Jään voima on valtava, eikä sitä mikään pysäytä, kuvailee Salonen.
Jäämassat ovat nostaneet rannoille paikoin myös isoja kivenmurikoita.
– Näimme yli kuution kokoisen kiven, jonka jää oli puskenut kalliota ylöspäin. Koskaan aikaisemmin en ole näin suuria jääröykkiöitä rannoilla nähnyt, puolentoistametrin korkuisia on ollut ennenkin, mutta tällaisia ei, sanoo Salonen ja muistuttaa, ettei Päijänteen jäälle ole enää asiaa, sillä railoja ja sulia paikkoja on jo niin paljon.
Ari Sorvaria Yle Keski-Suomelle haastatteli Petra Thurén
Haaveesta tuli totta vuosi sitten keminmaalaisessa perheessä, joka aloitti tyrnäväläisten maatiaiskanojen kasvatuksen. Tällä hetkellä Tasalan perheen kanalassa on neljä tipua, jotka ovat kanojen itsensä hautomia.
Kanalan ensimmäiset asukkaat tulivat maailmaan koneellisesti hautomalla. Ensimmäiset omat tiput syntyivät viime joulukuussa ja ne alkoivat tuottaa munia noin kuukauden kuluttua.
– Tällä hetkellä munia tulee 5-6 päivässä. Meillä on kuusi aikuista kanaa ja yksi aikuinen kukko. Lisäksi on kaksi nuorikkoa ja kaksi kukonpoikaa, luettelee yrittäjä Auli Tasala.
Kanalan hoitaminen on Tasalan mukaan yksinkertaista. Munat kerätään päivittäin, samalla tarkkaillaan kanojen vointia ja häkit siivotaan aina tarvittaessa. Myös perheen lapset osallistuvat kanalan hoitamiseen.
Myös ruokkiminen on helppoa, sillä kanat ovat kaikkiruokaisia.
– Perusruokana voi antaa kananrehua, mutta sen lisäksi kelpaa kaikki keittiöstä jäävä, paitsi banaani, opastaa Tasala.
Jos oman kanalan haluaa perustaa, kanoja kannattaa kysellä lähialueen kanaloista.
Harrastuksessa pääsee alkuun myös vuokrakanoilla, jotka voi ottaa hoitoon vaikka kesän ajaksi. Kanoja voi tilata tuottajilta myös netin kautta.
– Meiltäkin on muutama kana lähdössä kesäksi uuteen kotiin ja pienkanaloita on tällä alueella jo useampia, Tasala toteaa.
Kanat voi tilata siitosmunina, tipuina tai aikuisina, munivina kanoina.
Jutun on kirjoittanut Yle Perämeren toimitusharjoittelija Tiia Leinonen.
Samoin kuin muissakin suurissa merissä, myös Välimeressä kelluu valtavat määrät muovijätettä, ilmenee Espanjassa tehdystä tutkimuksesta. Jäte on suurimmaksi osaksi muovipulloja, -pusseja ja muita pakkausmateriaaleja.
Tutkijat ovat hyvin huolissaan muovin kertymisestä mereen, sillä pienikokoiset muovihituset päätyvät helposti merieläinten eliöstöön. Muovia on löydetty niin kalojen, lintujen, kilpikonnien kuin valaidenkin vatsoista. Muovinkappaleita on löydetty jopa simpukoiden ja ostereiden sisältä.
Vaarallisimpia ovat kaikkein pienimmät muovinpalaset, joiden koko on alle viisi millimetriä. Tutkimuksen mukaan 80 prosenttia Välimeren muovijätteestä on tämänkaltaisia hiukkasia. Toisaalta isompia muovinkappaleita on enemmän kuin muissa jätepyörteissä, mistä voidaan päätellä jätteiden alkuperän olevan lähempänä kuin isommissa merissä.
Jäte ei keskity vain yhdelle alueelle, vaan suurimpia jätepitoisuuksia löytyi eri puolilta Välimerta, varsinkin sen keskiosista.
Merivirrat kokoavat muovimassat pyörteiksi. Sellaisia on havaittu erityisesti Tyynellä valtamerellä, mutta jätemassoja on myös mm. Intian valtamerellä, Pohjois- ja Etelä-Atlantilla, Bengalinlahdella, Barentsinmerellä ja jopa Jäämerellä.
Välimeren laajuus on vain yksi prosentti maapallon koko meripinta-alasta, mutta sen merkitys on keskimääräistä suurempi niin taloudellisten vaikutusten kuin ekologiankin kannalta. Muovijäte haittaa niin kalakantoja kuin turismiakin.
Tutkimus on julkaistu Plos One -tiedejulkaisussa.
Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa sekä nettisivuilla.
Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.
Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.
Eläinsuojeluneuvoja Mervi Valjus Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta on hoitanut kotonaan Kempeleessä noin kymmentä siiliä viime kesän ja syksyn aikana. Yksi niistä tuhisee tällä hetkellä neljättä kuukautta talvihorroksessa.
– Siilin hoidossa tärkeintä on tarjota sille perustarpeet eli ruokaa ja juomaa. Jos siilin ruumiinlämpö on laskenut ja se on heikossa kunnossa, se voidaan joutua ottamaan ihan sisätiloihin lämpöiseen suojaan, Valjus kertoo.
Siili onkin piikikkäästä kuorestaan huolimatta herkkä luonnonilmiöille. Oulun seudulla se elää esiintymisensä pohjoisimmalla rajalla, joten ilmaston koettelemuksista selviäminen vaatii joskus ihmisen apua. Kesän kuumuus, kuivuus tai sateisuus voivat kaikki koitua siilin kohtaloksi.
– Kerran minulle soitettiin siilistä, joka makasi kyljellään tien vieressä. Ilmoittaja epäili, että siilin jalka oli poikki, kun se ei liikkunut. Todellisuudessa siili oli vain niin kuivunut ja janoinen, ettei jaksanut liikkua, Valjus sanoo.
Tämäkin huonokuntoisena löydetty siili kuitenkin toipui. Hoidon tarkoituksena on aina palauttaa siili takaisin luontoon sitten, kun se on vahvistunut tarpeeksi.
– Siili ei ole lemmikki eikä sitä saa myöskään lemmikiksi ottaa, vaan ainoastaan hoitaa hädän hetkellä. Ennen siilin ottamista sisälle pitäisi aina jutella ensin eläinlääkärin tai eläinsuojeluneuvojan kanssa ja varmistaa, että hoito on välttämätöntä, Valjus muistuttaa.
Kesyttämisen välttää helpoimmin, kun siiliä käsittelee mahdollisimman vähän ja antaa sen olla omissa oloissaan. Joissain tapauksissa siili kuitenkin tarvitsee läheistä apua. Näin on esimerkiksi silloin, kun siili on niin heikossa kunnossa, että sitä pitää aluksi juottaa ruiskun avulla.
Luonnossa siili syö matoja, kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä. Kotikaapin kätköistäkin löytyy siilille tarjottavaa.
– Kissan märkäruoka ja kuivanaksut liotettuna ovat hyviä ruokia siilille. Juomana raikas vesi on paras vaihtoehto, sillä maito laittaa laktoosiherkän siilin mahan sekaisin, Valjus kertoo.
Jos ei itse uskalla tai halua siiliä ruveta hoitamaan, voi ottaa yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen tai eläinsuojeluneuvojaan.
– Vettä on kuitenkin hyvä laittaa erityisesti kuivina kesinä takapihan nurkkaan tarjolle, vaikkei siili hoidossa olisikaan, Valjus jatkaa.
Siilin kotihoitoon ottaville Valjus suosittelee sivustoa Siili kiikarissa, joka tarjoaa paljon hyviä ohjeita.
– Siili tarvitsee rauhallisen paikan. Pahvilaatikko toimii hetken hätäratkaisuna, mutta esimerkiksi kanin koppi toimii vakituisenakin hoitopaikkana, sillä se ei kastu. Lemmikkieläimiä ei saa siilin lähelle päästää.
Hyvin moni hoitajan huomassa ollut siili pääsee palaamaan takaisin luontoon.
– Toki siilillä voi olla joitain sairauksia, joille ei voi mitään. Monesti myös ympäristömyrkyt koituvat siilin kohtaloksi.
Siili talvehtii, eli se elää talven horroksessa heräten noin 7–10 vuorokauden välein ainoastaan virtsaamaan. Siili ei silloin liikuskele, vaan palaa takaisin horrokseensa lähes saman tien. Horroksesta selviämiseksi siilin pitäisi pohjoisissa oloissa painaa ainakin 800 grammaa.
– Syksyisin ravinnon määrä vähenee ja siilit voivatkin epätoivoisesti etsiä ruokaa. Syksyn tullen ravintoa voi vahvistaa lisäämällä siihen esimerkiksi maapähkinää, jotta paino saadaan nousemaan, Valjus kertoo.
Jos lumi on jo ehtinyt maahan asti, mutta siili liikuskelee vielä hereillä, kaipaa se ehdottomasti apua.
– Silloin siilillä on hätä ja se pitäisi ehdottomasti ottaa sisätiloihin.
Valjuksen hoidossa oleva siili on ollut talvihorroksessa joulukuusta lähtien. Se yhytettiin rivitalon lumiselta pihalta lokakuussa heikossa kunnossa.
– Siilillä oli sen hoitoon hakiessani painoa vain noin 400 grammaa. Parisen kuukautta nostettiin painoa ja lopulta siili pääsi horrokseen. Siellä se nyt talvipesässä odottelee kevättä.
Siilit heräilevät yleensä noin huhti-toukokuun aikana, joten pian Valjuksenkin talvipesästä kuullaan heräilevän siilin rapinaa.
Noora Takamäki / Yle Oulu
Varikonniemi on Hämeenlinnassa osin luonnontilainen lehtomainen puisto- ja virkistysalue likimain kaupungin parhaalla paikalla, vastapäätä vanhaa linnaa rautatieaseman vieressä.
Suosittujen ulkoilureittien takia Varikonniemen läpi liikkuu päivittäin virtanaan väkeä. Se on myös rautakauden asuinpaikka, vanha saha-alue ja entistä armeijan varikkoaluetta.
Varikonniemi on luontokeidas, jossa ei ole huippuharvinaisuuksia, mutta rehevä luonto tarjoaa kasveille, hyönteisille ja linnustolle oman elintilansa. Osalle se on hoitamatonta tiheikköä, osalle rikkaan monimuotoisuuden turvapaikka.
Asutuksen kasvu lohkaisee osan puisto- ja luontoalueesta talojen alle.
Varikonniemeen ja aseman alueelle suunnitellaan uutta kerrostaloaluetta.
Maaliskuun lopun lehdettömässä Varikonniemessä näkyy maastossa keppejä ennakoimassa rakentamista. Ennen kaavan valmistumista alueella tehdään arkeologisia tutkimuksia.
Hauholainen aluesihteeri Karri Jutila katselee Varikonniemeä Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteerinä ja luontoharrastajana.
Hän sanoo, ettei Varikonniemen alueen pienentäminen ole Hämeenlinnan ympäristö- ja luontokysymyksistä polttavin, mutta on aina surullista kun ihmisten helposti saavutettavissa olevat luontoympäristöt pienenevät.
Jutila käyttää esimerkkinä juuri lintuja; Varikonniemeen tulee mahtumaan edelleen useampi ihmisten hyvin tuntema satakielen reviiri, mutta ei ehkä enää koskaan tilaa pikkutikalle. Rantalehto olisi sinänsä sillekin hyvä elinympäristö.
Varikonniemessä yhdistyvät Vanajaveden ranta sekä lehtomainen puisto.
Ei ihme, että Varikonniemeen järjestetään jatkuvasti lintu-, kasvi- tai lepakkoretkiä. Lepakoita vanhoissa rakennuksissa, raunioissa ja lahopuissa pesii useampikin laji.
Rakentamisen alle jäävällä alueella Karri Jutilan mukaan ei ole huippuharvinaisuuksia, pieni ketoalue tuhoutuu, mutta luontokokonaisuuden pieneneminen on aina valitettavaa.
Edelleen hän muistuttaa että alueella on muitakin arvoja, joita ei aina tule ajatelleeksi.
Vaikka väkeä liikkuu Varikonniemessä paljon, polkuja tiheässä puistossa on niin runsaasti, että siellä voi aina vetäytyä omiin oloihinsa, olla ikään kuin yksin luonnon keskellä.
Lisäksi viheralue on osa hienoa kansallisen kaupunkipuiston kokonaisuutta, oman historiansa lisäksi keskellä kulttuuriympäristöä ja etenkin keskeisenä helposti saavutettavissa.
– Tämä täydentää omanlaisenansa muita Hämeenlinnan hoidetumpia puistoja. Hämeenlinna on hoitanut niemeä oikeastaan aika hyvin tietyllä hoitamattomuudellaan. Kunpa omassa lapsuudessa olisi ollut tämän kaltainen seikkailupaikka, hän huokaa.
Maailmankuulu yhdysvaltalainen näyttelijä Leonardo di Caprio on tunnettu kiinnostuksestaan luonnonsuojeluun. Hän toimii useissa luonnonsuojelujärjestöissä, mm. WWF:ssä.
Di Caprio on yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa ostanut itselleen kappaleen Belizen rannikkoa, 48 hehtaarin suuruinen saari tunnetaan nimellä Blackadore Caye, kertoo sanomalehti The New York Times. Keski-Amerikassa, Karibianmerellä sijaitseva paikka on erittäin luonnonkaunis, sen rannoilla on upeita koralleja ja maaperä on viidakkoista.
Blackadore Caye ei kuitenkaan ole välttynyt ihmisen tuhoavalta vaikutukselta. Sen metsiä on hakattu rakennuspuuksi ja rantaviivan mangrovemetsikköä on hävitetty. Rannikkovedet on ylikalastettu. Metsässä on paljon haitallisia tulokaslajeja ja mangroven tuoman suojan puuttuminen on johtanut pahaan eroosio-ongelmaan.
Di Caprion yhtiöllä on tarkoitus perustaa Blackadore Caye'hin luksusluokan ekomatkailukohde, joka veisi luontomatkailun aivan uudelle ulottuvuudelle. Se ei vain toimisi luonnon ja ympäristön kannalta vastuullisesti, vaan se parantaisi luonnon tilaa. Blackadore Cayen on tarkoitus olla esimerkki tulevaisuuden luontomatkailusta.
– Olennaista on tehdä jotain, mikä muuttaa maailmaa. En olisi voinut mennä Belizeen ja rakentaa tällaista saarelle ilman, että hanke olisi uusi aluevaltaus ympäristöliikkeelle, Di Caprio kommentoi.
Tarkoituksena on turistien tuomien tulojen avulla korjata luonnolle aiheutuneita vaurioita. Esimerkiksi mangrove- ja palmumetsät on tarkoitus istuttaa takaisin. Tulokaslajit poistetaan ja rannalla kasvatetaan meriruohoa, joka helpottaa uhanalalaisten manaattien elinoloja.
Itse rakennuksista aiotaan tehdä maailman ympäristöystävällisimmät. 68 huvilaa kattava rakennuskompleksi on energian suhteen omavarainen ja sen vesihuolto hoidetaan paikan päällä. Rakennukset tehdään myrkyttömistä materiaaleista ja rakentajina toimivat luontorakentamiseen koulutetut paikalliset ammattilaiset.
Rakennusten mittasuhteet noudattelevat luonnonmukaista matematiikkaa.
Korkeatasoinen led-valaistus ohjelmoidaan siten, että se antaa asukkaille hyvän yöunen ja virkistää päivällä.
Saaren pinta-alasta lähes puolet pidetään luonnonsuojelualueena.
Kaikki kohteeseen saapuvat matkailijat käyvät läpi ympäristön huomioonottamiseen ohjaavan koulutuksen.
Matkailijoille annetaan tarkat säännöt, mitä alueelle saa ylipäätään tuoda. Esimerkiksi muovisia vesipulloja alueella ei sallita.
Blackadore Caye on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2018.
Lehden haastattelussa luontomatkailun asiantuntija nostaa esiin kysymyksen luonnolle todellisuudessa koituvasta hyödystä.
– Mikään hotelli ei voi olla aidosti kestävän kehityksen mukainen, jos sinne on lennettävä, sanoo Cornell School of Hotel Administrationin vanhempi luennoitsija Jan H. Katz.
Hän uskoo ihmisten haluavan maksaa vain siitä arvostuksesta, jonka saa, kun asuu ylellisessä eko-hotellissa.
– Jos todella olet kiinnostunut kestävästä kehityksesta, sen sijaan että kasvatat hiilijalanjälkeäsi lentämällä kaukaiselle saarelle ja tuottamalla jätettä, voisit antaa rahaa luonnonsuojeluohjelmiin, hän huomauttaa.
Belizen köyhälle valtiolle luontomatkailu on tärkeää. Noin 340 000 asukkaan Belize saa vuodessa 200 miljoonaa dollaria matkailutuloja. Tämä vastaa 15 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
Panu Villanen Hämeenlinnassa ruokkii pihallaan lintuja läpi talven. Ruokintapaikan tarjoiluista oman osansa saavat myös muut eläimet, eikä Villasella ole mitään sitä vastaan. Kesän tullen ruokintapaikalla viihtyneistä oravista kuitenkin on myös haittaa, kun linnunpönttöihin pitäisi laskeutua pesimärauha.
– Olen ajatellut, että kun näitä pönttöjä pihaani laitan, niin kyllä samalla minä sellaista security-palveluakin tarjoan, sanoo Panu Villanen.
Turvapalveluita siivekkäille asukkaille Villanen toteuttaa laittamalla metallisen lätkän pöntön suulle. Se pysäyttää oravan yritykset päästä pönttöön.
– Tikka kyllä voi mennä myös sivuovestakin, tuumaa Villanen.
Metallilevyn reikä on 4 millimetriä pöntön suuaukkoa isompi.
– On tärkeää, ettei linnut naarmuta itseään metallilevyn reunoihin.
Villiversoja-blogissa villiyrteistä kertovat Niina Jortikka ja Kirsi Eskelinen vinkkaavat, että villiyrttien kerääminen kannattaa aloittaa helposti tunnistettavista lajeista kuten voikukasta ja nokkosesta.
– Voikukannuppu on niin monipuolinen. Sitä voi friteetarata, käyttää sellaisenaan, napostella, marinoida, käyttää salaatissa, pikkuisen ryöpätä, paistaa pannussa, Jortikka sanoo.
Myös muut osat voikukista kelpaavat ruuaksi.
– Voikukan kukat ovat tosi meheviä, mutta niissä saatta joskus vilahdella öttiäisiä, jotka jänskättävät osaa ihmisistä. Lehdet taas ovat aika karvaat. Jos on rukolan makuun tottunut, niitä voi käyttää pienenä määränä osana salaattia, Jortikka sanoo.
Ruohovartisia kasveja kuten voikukkia saa jokamiehenoikeuden perusteella kerätä ilman maanomistajan lupaa, kunhan ei riko kotirauhaa.
Sen sijaan puuvartisten kasvien osia ei saisi kerätä ilman lupaa. Jos luvan saa, kannattaa kokeilla pihlajan silmuja. Eskelinen kehottaa tekemään niistä juustokakkua.
– Niissä on karvasmantelimainen aromi. Niitä voi käyttää myös teehen tai salaattiin.
Myrskyn jälkeen taas löytää hienoja oksia, naiset vinkkaavat.
Keväällä villivihannesharrastuksen voi yhdistää puutarhatöihin.
– Meillä kummallakin on kasvimaapalsta. Juuri kylvötöiden aikaan horsman- ja nokkosenversot ovat parhimmillaan. Voi yhtä aikaa tehdä puutarhahommia ja kerätä villiyrttejä, näppärää, Jortikka sanoo.
Keväällä on luvassa myös mahla. Usein sanotaan, että mahlaa pääsee valuttamaan, kun maata näkyy lumen alta. Eskelisen mukaan se ei ole aivan niinkään. Hän toivoo pääsevänsä valuttamaan mahlaa Oulussa ennen vappua.
Myös ennen kevättä pääsee keräilemään.
– Tietenkin se tarjonta on vähäisempää. Esimerkiksi pajulla lehdetön aika, eli koko talvi, on parasta keruuaikaa. Pajusta voi punoa erilaisia tuotteita. Sammalia voi kerätä pitkälle syksyyn. Itse olen tehnyt karhunsammalesta kynnysmaton, Eskelinen sanoo.
Niina Jortikan Villiversoja-blogissa olevassa vuodenkiertokalenterissa vinkataan, minkä kasvin kerääminen on milloinkin ajankohtaista. Kirsi Eskelinen kirjoittaa satokalenteriin neuvoja ja kasvien esittelyjä.
Blogin vuodenkierto perustuu siihen, mitä milloinkin pääsee keräämään Oulun alueella, jossa naiset asuvat.
– Paljon on tehty aiheesta kirjallisuutta, mutta niissä vilisee eteläisempiä lajeja, joita ei meiltä löydy.
Moni pienkanala saa alkunsa kesällä, kun kanoista kiinnostuneet ostavat tai vuokraavat parven kotipihalleen.
Suomessa oli Eviran tietojen mukaa viime vuonna jo lähes 200 harrastekanalaa. Meri-Lapin kuntien maaseututoimistosta arvioidaan, että tänä vuonnä määrä todennäköisesti kasvaa.
Kemissä, Keminmaassa ja Tervolassa kanoja haluavan täytyy rekisteröityä siipikarjanpitäjäksi maaseututoimistossa ja rekisteröidä siipikarjanpitopaikka.
Lisäksi asemakaava-alueella täytyy tehdä ilmoitus kanojen pidosta terveysviranomaiselle. Maaseutusihteeri Katja Äijälä kertoo, että virallista naapurien kuulemista ei tarvitse tehdä.
– Jos on asutusta ympärillä on hyvä ilmoittaa naapureille, että meidän on tarkoitus ottaa kanoja. Näin kannattaa menetellä varsinkin jos on tarkoitus ottaa kukko, koska kesäaikaan se saattaa kiekua aika tiuhaan, toteaa Äijälä.
Kanoja voi kesäisin pitää lämmittämättömässä tilassa, mutta niillä pitää olla suoja sateelta ja tuulelta sekä vedoton paikka, jossa kanat voivat nukkua.
– Jos haluaa kanojen munivan, niille pitää hankkia munintapesät, opastaa Äijälä.
Muuttolintujen kevätmuuton aikaan maalis-toukokuussa kanat on pidettävä sisätiloissa tautiriskin vuoksi, ellei kanojen aitaus ole katettu.
– Jos kanoja pitää ulkona tuona aikana, eläinlääkärille pitää tehdä siitä ilmoitus.
Siipikarjan pitäjäksi rekisteröityminen on ilmaista. Kunnan terveysviranomainen perii oman maksunsa ilmoituksen yhteydessä.
Kanojen hankkimista harkitsevan tulisi miettiä etukäteen, mitä kanoille tehdään syksyllä tai mahdollisen sairastapauksen kohdalla. Äijälän mukaan onkin syytä miettiä kuka raskii katkaista kanalta kaulan.
– Monesti on käynyt niin, että kun on otettu vain kesäkanoja, niistä ei ole raskittu luopua. Syksyllä on sitten edessä mieintä, mistä saadaan lämpimät tilat.
Jutun on kirjoittanut Yle Perämeren toimitusharjoittelija Joni Gauriloff.
Hiljaiset pyhäpäivät ilman erityistä pakollista ohjelmaa rytmittävät arjessa jaksamista. Tutkija, tietokirjailija Outi Ampuja pitää niitä tärkeänä vastapainona työ- tai opiskelukiireille.
– Olipa vapaa-ajat sitten kirkollisia pyhiä tai muita lomia, niin ihminen tarvitsee hiljentymishetkiä, tasaisin väliajoin vapaita, jolloin voi rauhoittua tai on mahdollisuus hakeutua hiljaisuuteen.
Kaikille pääsiäinen tai muut juhlapyhät eivät merkitse rauhoittavaa lomaa kiireiden ja melun keskeltä. Yksinäinen voi kaivata työpaikalle muiden ihmisten seuraan. Seinät kaatuvat hiljaisuudessa päälle ja mieli täyttyy synkistä ajatuksista. Hiljaisuudesta tulee piina ja kärsimys.
– Hiljaisuuskokemuksista saattaa olla hyvin negatiivisia muistoja, jotka liittyvät kuolemaan, sotaan, suruun tai yksinäisyyteen, Outi Ampuja kertoo.
– Jos ei ole sosiaalista elämää ja kaikki muut ympärillä hiljenevät pyhien viettoon, niin hiljaisuus näyttäytyy silloin hyvin ahdistavana.
Melusta väitöskirjan tehnyt Outi Ampuja tekee tutkimusta Suomalainen hiljaisuus -keruukilpailun aineistosta. Sadoista vastanneista suurin osa kokee hiljaisuuden myönteisenä.
– Tässä minun tutkimuksessani tuli esille, että ihmiset tunnistavat itsessään toistuvan kaipuun hiljaisuuteen. He kokevat sen tärkeänä hyvinvoinnille.
Suomalaiset hakevat rauhaa metsästä, meren läheisyydestä, mökiltä, kirjastosta, kirkosta ja taidemuseoista.
– Hiljaisuutta voi löytyä myös kotoa, kun työpäivän jälkeen pääsee nauttimaan rauhasta, eikä kuulu mitään muuta kuin kotoista kellon raksutusta ja tiskikone laulaa keittiössä.
Hiljaisuuden merkitys on suomalaisille suuri. Monelle se on kannatteleva voimavara.
– Jotkut löytävät luonnon hiljaisuudesta lohtua. Jos on murheita, niin luonto tuntuu elvyttävänä, lohduttavana ympäristönä. Hiljaisuus voi olla yksi onnen muoto, hetki onnea, Outi Ampuja sanoo.
Tutkija muistuttaa, ettei hiljaisuuskaan tarkoita äänettömyyttä.
– Se on sitä, kun voi kuulla pieniä ääniä, joita muuten ei kuule. Voi kuulla kun lumi sataa maahan tai ruohon korsi liikkuu tuulessa. Varsinkaan kaupunkiympäristössä niiden kuuleminen ei ole aina helppoa.
Noin miljoona suomalaista altistuu elinympäristössään liian kovalle melulle. Sen on todettu aiheuttavan stressiä, unihäiriöitä, sydän- ja verisuonitauteja ja kuulovaurioita.
Suurin yksittäinen melun aiheuttaja on liikenne.
– Olisi tärkeätä, että kodin läheisyydessä olisi hiljaisempia paikkoja, esimerkiksi puistoja tai lähimetsikkö. Kotona olisi hyvä olla yksi hiljaisempi huone, mielellään makuuhuone, johon ei kuuluisi liikenteen ääntä. Uni olisi laadullisesti parempaa, kun melu ei häiritsisi, Outi Ampuja toteaa.
