Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Jääkarhuromanssi roihuaa Ranualla – pentutoiveet taas korkealla

0
0

Eläintenhoitaja Pertti Saarijärven mukaan jääkarhujen lemmenleikit käynnistyivät maaliskuun alussa.

– Venus alkoi katsella ympärilleen sillä silmällä. Se tähysteli, onko lähistöllä enemmänkin uroksia, mutta tajusi kai sitten, että mikäpä vika komeassa Manassessa olisi. Jääkarhujen romanssi syttyy siten, että Venus tekee itseään tykö vähitellen.

Nyt maaliskiima on huipussaan ja jääkarhujen parittelutahti häkellyttävä.

– Viidestä kymmeneen kertaan vuorokaudessa, viidestätoista minuutista kolmeen varttiin kerrallaan, Saarijärvi täräyttää.

Jääkarhujen parittelu on kaiken huipuksi julkista katsottavaa.

– Ne tekevät sen aitauksessaan päiväsaikaan, koska pimeän tullen jääkarhut nukkuvat, Pertti Saarijärvi kertoo.

Venus hedelmöittyy maaliskiimasta

Venuksen ja Manassen parittelutahti luo lujaa uskoa siihen, että Venus alkaa jälleen kantaa pentua tai useampiakin.

– Venus on hedelmöittynyt tähän asti juuri kevään ensimmäisen kiiman aikana. Ranzon aikana parittelussa oli taukoa,  mutta Venuksen pennut ovat laskennallisesti syntyneet joka kevät maaliskiimasta.

Ellei näin  käy, luonto antaa keväisin jääkarhuille vielä toisen tilaisuuden lisääntymiseen.

– Kunhan tämän kiiman kiihkein vaihe on viikon kestettyään ohi, Venuksen kiinnostus Manasseen lopahtaa ja se alkaa torjua urosta. Ellei Venus ole tullut kantavaksi, se kiinnostuu Manassesta uudestaan myöhemmin. Toinen kiima alkaa siinä tapauksessa noin kuukauden päästä, eläintenhoitaja Pertti Saarijärvi sanoo.


Mehiläistarhaajat huolissaan lisääntyvistä karhuvahingoista

0
0

Suomen mehiläishoitajaliitto on koolla Seinäjoella sekä karhuseminaarissa että mehiläisalan kehittämisseminaarissa tänä viikonloppuna. Mehiläistarhaajat kiinnittivät seminaarissaan erityisesti huomiota karhujen mehiläistarhoilla aiheuttamiin vahinkoihin.

Lastenkirjoissa hurmaavasti hunajavarkaissa käyvät karhut tekevät todellisuudessa melkoista tuhoa vieraillessaan tarhoilla.

– Karhu repii pesän ja heittelee sen sisukset ympäriinsä. Se tuhoaa yhdyskunnan täysin. Hyvässä tapauksessa pesälaatikoita voi pystyä käyttämään vielä uudelleen, mutta mehiläisyhdyskunta kuolee, kehät, hunajat ja mehiläisen toukat ovat kaikki karhun mahassa, kuvailee karhun aiheuttamaa hävitystä mehiläistarhaaja Petteri Helander Kristiinankaupungista.

Kova työ uudelleenrakentamisessa

Mehiläistarhan rakentaminen uudelleen ennalleen on kova työ.

– Ei edes sellaiset tarhaajat, joilla ole ollut vahinkoja, ymmärrä (uudelleenrakentamisen) työn määrää. Saati sitten ulkopuoliset, toteaa mehiläistarhaaja Kaija Tunkkari Pihtiputaalta.

Tunkkari muistelee viime vuosina tapahtuneiden karhuvahinkojen määrää.

– Yli 70 tarhaajaa viime vuonna ja itse laskien 370 yhdyskuntaa tuhoutunut, joka on yli puolet vuoden 2013 tuhoista. Odotettavissa on, että tilanne pahenee, Kaija Tunkkari arvelee.

Petteri Helander arvioi, että yhden tuhoutuneen yhdyskunnan arvo hyvänä satovuonna saattaa olla 1500 euroa. Vuosittaisten vahinkojen määräksi Kaija Tunkkari arvoi useita satoja tuhansia euroja yhteensä.

– Varmaankaan kaikki tarhaajat eivät hae korvauksia, koska se on työlästä. Puolta miljoonaa (euroa) aletaan lähestyä ensi kesänä, Tunkkari miettii.

Kasvava karhukanta ja kankeat ratkaisut

Mehiläisalan mukaan ongelma on Suomen kasvava karhukanta.

– Karhumäärä ja sen levittäytyminen on saavuttanut lähes koko Länsi-Suomen ja eteläisen Suomen. Ne ovat löytäneet hunajan yhdeksi ruoakseen ja ala kokee sen paisuvana ongelmana, Kaija Tunkkari sanoo.

Mikä neuvoksi? Mitä pitäisi tehdä?

– Ehkä liian helppo kysymys, että mitä pitäisi tehdä. Lähtee siitä, että jo pienten harrastelijatarhojen pitäisi saada sähköaidat ympärilleen, Petteri Helander toteaa.

– Nykyisessä karhunhoitosuunnitelmassa pidetään karhua ihmisarkana. Tilanne tulee karkaamaan käsistä. Se on ehkä muutama kymmenen karhua tällä hetkellä, mutta nyt on kriittinen aika, että saataisiin tilanne poikki. Kun karhuja systemaattesestikin joudutaan vähentämään, katsottaisiin siitä luvusta ongemakarhut, Kaija Tunkkari jatkaa kritisoiden karhunkaatoon tarvittavien poikkeuslupien saamisen kankeutta.

– Vahinkoperusteinen lupa kestää pari viikkoa.

Ensisijaisesti sähköaidoilla

Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari tietää, että Suomen karhukanta on levittäytynyt uusille alueille. Hänellä on käytettävissään uusimmat vahinkotilastot, helmikuulta.

– Näkyy selvästi, että karhukanta on levittäytynyt läntiseen Suomeen. Täällä ei ole ehkä vielä osattu suojaamista ja se näkyy selvästi siinä, että vahinkomäärät ovat kasvaneet, Laanikari sanoo.

– Meillä on 115-135 karhua, tietää Pohjanmaan riistakeskuksen riistapäällikkö Mikael Luoma.

Laanikarin mukaan karhuvahinkojen estämiseen on käytettävissä puoli miljoonaa euroa korvamerkittyjä varoja vuodessa. Sitä käytetään mm. sähköaitaamiseen.

– Se on nähdäksemme ainoa keino suhteellisen kustannusvastaavasti suojaamiseen, Laanikari toteaa.

Myös Mikael Luoma toteaa sähköaitojen olevan melko toimiva ja tehokas keino suojata tarhat. Ennen kuin karhuja lähdetään ampumaan, on kokeiltava muut keinot Luoma muistuttaa. Samaa sanoo myös Jussi Laanikari.

– Noudatamme luontodirektiiviä. Ensin pitää varmistua, että kyseessä on merkittävä vahinko. Jos ei ole käytetty sähköaitausta, se on este luvalle. Jos on tilanne, että joku yksilö onnistuu toistuvasti esimerkiksi kaivamaan kuopan aidan ali, niin tulee tarkasteluun, että vahinkoyksilölle tulisi se lupa, Jussi Laanikari miettii.

– Vahinkoperusteinen poikkeuslupa voi olla mahdollinen, jos muuta keinoa ei löydy, Mikael Luoma toteaa.

Pilkillä keskellä kaupunkia

0
0

Tällä kertaa salaisesta aseestakaan ei ollut apua, sillä lukuisten kairausten, höyryävien kaakaomukien ja nykäisyjen jälkeen ei tullut kalan kalaa. Se ei näytä harmittavan ketään ja syykin selviää pian. Perheen äiti Minna Aikio-Halminen viettää lasten kanssa aikaa nin paljon kuin mahdollista jäällä, metsässä - kaikkialla missä pässe lähelle luontoa. Saalis ei ole niin tärkeää.

– Pyrin olemaan lasten kanssa ulkona kaikkina vuodenaikoina. Kesällä ollaan metsässä ja järvellä, talvella liikutaan hangilla hiihtäen ja kelkkaillen. Pilkillä käydään usein.

Rovaniemellä pilkkipaikka ei tarvitse kaukaa hakea. Ihan keskustan tuntumassa, Kemijoen jäällä riittää hyvin tilaa pilkkijöille. Jäällä vilahtavat myös hiihtäjät ja lenkkeilijät vaikka lumisade peittää maiseman. Minna toivoo, että Lapin luonnosta tulee lapsille elämäntapa.

-  Minusta on tärkeää totuttaa lapset olemaan luonnossa ihan pienestä saakka. Silloin lapset oppivat ihan itsestään liikkumaan metsässä ja marjastamaan sekä kalastamaan. Siitä tulee heille  huomaamatta elämäntapa. Meidän perheessä tätä elämäntapaa arvostetaan ja vaalitaan.

Salainen ase

Aiemmilla kerroilla kalaonnea on tuonut iso pilkki jonka päässä vilkkuu valo. Sitä sanotaan perheen salaiseksi aseeksi, vastaavia pilkkejä ei näy kovin usein. Pojat Joose 12 v. ja Miikkal 15 v. ovat urakoineet jäälle paljon reikiä, mutta kun puheeksi tulee paras saalis, niin Joose kertookin tarinan surkeimmasta saaliista.

– Vuotsossa kairasin pilkkireiän ja kun vedin kairan jäälle niin jäämurskan seassa nousi pieni kiiski. Se oli sen reissun ainoa kala.

Viisi vuotias Miijá haluaa jo kaakaota. Eväät tehdään mukaan joka retkelle ja tuoksuva kaakao maistuu kaikille.

Vanha kunnon työhevonen ei tuhoa puiston maaperää

0
0

Bocas ja Pläsi ovat ranskalaisia Percheron-työhevosia. Pojat seisovat rauhallisesti kärryt perässään Turun Ispoisten kaupunginosan puistoalueella. Taivaalta sataa räntää ja maa on pehmeä. Maahan ei ole silti tullut juurikaan syviä uurteita, joita metsätyöt normaalisti saattavat mudassa aiheuttaa.

– Autolla tässä maassa olisi syvät jäljet. Näissä hevosissa on se hyvä puoli, että uurteita ei synny, myhäilee puutarhuri Tuula Heinonen Turun kaupungista.

Kaupungissa on jo perinteenä, että keväällä jotakin kaupungin puistoa siistitään perinteisin menetelmin talkoovoimin hevosen kera. Viikon ajan lähiseudun koululaisille ja päiväkotilapsille esitellään, miten ennen vanhaan metsätöitä on tehty. Peräkärry on tosin täysin nykyaikainen.

Ammattimaisten luontokuvaajien määrä laskee koko ajan: "Valokuvakauppa on surkeassa jamassa"

0
0

Suomalaiset luontokuvaajat ovat samassa jamassa kuin kollegansa maailmalla: jos valokuvien myynnillä aikoisi elää, tarvitaan muutakin työtä kuin valokuvaus.

– Linja on se, että ammattimainen toiminta laskee koko ajan. 1980–1990-luvulla oli useita kuvaajia, leipää näytti riittävän. Sitten alkoi digitalisaatio ja hinnat tulivat alas. Valokuvakauppa on surkeassa jamassa, toteaa Lassi Rautiainen.

Rautiainen pyörittää itse yritystä, joka tarjoaa kuvaajille piilokojuja petokuvaukseen. Asiakaspohja tulee pääasiassa valokuvauksen harrastajista.

– Valokuvaajista yleensä maksimissaan 10 prosenttia on ammattilaisia, sanoo Rautiainen.

Kuvia myymällä ei siis tienaa, mutta Rautiainen uskoo, että hyvillä palveluilla on mahdollisuus menestyä.

– Opastustoiminnassa on mahdollisuus. Kaupunkiin syntynyt voi olla luonnosta kiinnostunut, mutta jos häneltä puuttuu biologinen tietämys, niin sellainen ihminen haluaa ostaa palveluja. Kaikenlainen luonnon tunteminen ja harrastus suuntautuu siihen. Joka tietää kuvaamisesta ja luonnosta, niin pärjää.

Lintuja kuvataan eniten

Piilokojumatkailu eli suurpetojen kuvaaminen maastoon viedyistä kojuista on Suomen erikoisuus.

– Metsästetyt linnut ja nisäkkäät ovat arkoja, ilman ruokintaa ja piilokojuja kuvaaminen ei onnistuisi, sanoo Lassi Rautiainen.

Rautiaisen mukaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ei tarvita piilokojuja, koska suurpedot kuten karhut ovat jo muutenkin kesyjä, ja niitä on mahdollista kuvata ilman piiloutumista. Siivekkäät ovat silti maailmanlaajuisestikin suosituin kuvauskohde.

– Lintujen kuvaus on ykkönen. Osa kuvaajista on erikoistunut maisemakuvaukseen, joku vedenalaiskuvaukseen tai nisäkkäisiin. Nämä näkyvät valokuvakilpailujen kategorioissakin.

Silloin tällöin ammattikuvaaja saattaa saada aidon kuvatilauksenkin.

– Yhdysvalloista ja Ranskasta löytyy asiakaskuntaa, yksityishenkilöitä, jotka haluavat luontokuvia seinälleen. He ottavat joskus yhteyttä netissä olleesta kuvasta ja kysyvät millä ehdoilla sen voisi saada.

Porkkalanniemen paluu kansallispuistoksi kiehtoo Kirkkonummea

0
0

Kansallispuiston perustaminen Porkkalanniemelle saa vihreää valoa Kirkkonummella. Kirkkonummen kunnanhallitus hyväksyi maanantaina Metsähallituksen suunnitteleman puiston tietyin ehdoin.

Ympäristöministeriöltä edellytetään sitä, että kunta ja kuntalaiset voivat olla mukana puiston suunnittelussa.

Kirkkonummi pitää tärkeänä myös muun muassa sitä, että kansallispuiston liikennejärjestelyjä mietitään. Lisäksi kunta haluaa tietää kansallispuiston aiheuttamat kustannukset kunnalle lyhyllä ja pidemmällä ajalla.

Osa kunnanhallituksen jäsenistä olisi halunnut Porkkalanniemelle kansallispuiston sijasta luonnonsuojelualueen. Porkkalassa on jo nyt luonnonsuojelualueita ja Natura-alueita.

Porkkalanniemi on ollut jo aiemmin kansallispuisto. Alue oli yksi ensimmäisistä Suomen kansallispuistoista 1930-luvun lopulla, mutta se lakkautettiin Porkkalan Neuvostoliiton vuokra-ajan jälkeen.

Suomen luonnonsuojeluliitto teki aloitteen kansallispuiston perustamisesta Porkkalanniemeen jo vuonna 2001.

Suomessa on nykyään 39 kansallispuistoa.

Merikotkien kuolemiin yllättävä syy: lyijymyrkytys

0
0

Vielä pari vuosikymmentä sitten merikotkan pahimmat uhkaajat olivat ympäristömyrkyt PCB ja DDT. Nyt on havahduttu siihen, että merikotkia kuolee runsaasti lyijymyrkytykseen. Tuoreen tutkimustiedon mukaan vajaasta sadasta merikotkasta peräti joka kolmas oli kuollut lyijyn aiheuttamaan myrkytykseen.

Elämäntyönsä merikotkien kanssa tehnyt WWF:n Merenkurkun merikotkatyöryhmän aluevastaava Juhani Koivusaari on mykistynyt tuloksista.

– Jos kolmannes on diagnosoitu lyijymyrkytyskuolemiksi, niin se on huomattava määrä. En olisi odottanut, että se niin suuri osuus olisi, Koivusaari harmittelee.

Eviran erikoistutkijalle Marja Isomursulle ilmiö alkoi tulla tutuksi, kun hän ryhtyi tutkimaan merikotkia. Silti, kun tulokset valmistuivat, tuntui määrä isolta. Muilla lintulajeilla viitteitä näin massiivisista lyijymyrkytyksistä ei ole.

– Joskus on maakotkastakin löytynyt tällainen myrkytys – ja tänä vuonnahan meillä oli erikoisempi tapaus, kun Kuusamosta löytyi myrskylintu, joka oli sekin kuollut lyijymyrkytykseen. Toisaalta muita lajeja ei ole tutkittu niin systemaattisesti kuin merikotkia, Isomursu muistuttaa.

Myrkytykseen tarvitaan isohko määrä lyijyä

Asiantuntijat ovat melko varmoja, että lyijy kulkeutuu linnun elimistöön metsästyksen kautta. Kun merikotka syö vesilintuja tai muuta riistaa, imeytyy niiden saama lyijy merikotkan elimistöön. Lyijyä toki löytyy luonnosta myös muista syistä, mutta tutkija Marja Isomursun mukaan ei niin suuria määriä, että sillä myrkyttyisi.

– Lyijyähän on käytetty teollisuudessa ja aikanaan polttoaineissakin. Pieniä määriä lyijyä kertyy oikeastaan kaikkiin eläimiin ja lintuihin pitkän ajan kuluessa, mutta myrkytys vaatii sen, että sitä tulee lyhyessä ajassa isohko määrä. Sen saa kaikkein ilmeisemmin riistalihaan koteloituneista hauleista tai hajonneista ammuksista.

Manner-Suomessa lyijyhaulien käyttö kiellettiin vesilintujen metsästyksessä jo 1996, mutta Ahvenanmaalla vastaavaa kieltoa ei ole. Lyijyyn kuolleita merikotkia on löydetty kuitenkin Vaasan korkeudelta asti, yksi jopa sisämaasta Pyhäjärveltä. Tätä saattaa selittää se, että varsinkin nuoret merikotkat lentävät talvehtimaan Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle, joskus kauemmaskin, esimerkiksi Baltian maihin.

– On ihan mahdollista, että kotka, joka on talvehtinut Ahvenanmaalla, saa sieltä lyijylastin ja nääntymällä sitten hitaasti kuolee, kun se palaa kevään puolella takaisin synnyinseuduilleen. Eli ei myrkytys tarkoita sitä, että lyijyt on saatu siitä omalta reviiriltä, vaan lähde voi olla kaukanakin, kertoo merikotkatuntija Juhani Koivusaari.

Kielto kaikille lyijyammuksille?

Vaikka vesilintumetsällä lyijyhauleja ei saa käyttää, muun riistan metsästyksessä lyijyammukset ovat sallittuja. Tutkija Marja Isomursu arvioi, että pari haulia riittää tappamaan kotkan. Tällaisen kuolettavan määrän lyijyjäämiä merikotkat voivat saada vesilintujen lisäksi haaskoista, pienriistasta tai metsään jätetyistä sisälmyksistä, arvioivat Isomursu ja Juhani Koivusaari.

– Jos nämä lyijymyrkytykset jostain syystä yleistyisivät vielä, niin se saattaisi vaikuttaa jo kotkakantaankin, Koivusaari sanoo.

Lyijymyrkytys aiheuttaa linnulle usein hitaan kuoleman. Lyijy vaikuttaa hermostoon, halvaannuttaa lihastoiminnan ja ruuansulatuskanavan sekä aiheuttaa anemiaa ja lopulta lentokyvyn menetyksen. Eviran tutkijan mukaan merikotkien kannalta oikea ratkaisu olisi kieltää lyijyammusten käyttäminen kokonaan.

– Paras keino olisi kieltää lyijyammusten käyttö kokonaan, koska kyllähän ne on vaarallisia myös muille eliöille ihan ihmisiä myöten. Muitakin vaihtoehtoja on, eikä se lopeta metsästystä, vaikka lyijyammusten käyttö kiellettäisiin, Marja Isomursu toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan, että lyijyammusten kieltäminen nousee aika ajoin keskusteluun, mutta mitään päätöstä siihen suuntaan ei olla tekemässä. Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell ministeriöstä kertoo, että lyijyhauleille vaihtoehtoiset teräshaulit ovat ongelmallisia muun muassa metsätalouden kannalta.

Muista Pohjoismaista Tanska on kieltänyt lyijyammusten käytön kokonaan. Norjassa oli aiemmin täyskielto, mutta tänä keväänä lakia muutettiin, ja lyijyhaulien käyttö on kielletty vain kosteikkoalueilla ja ampumaradoilla. Ruotsissa on käytössä sama malli kuin Suomessa.

Evira jatkaa merikotkien kuolinsyyntutkintaa. Tänä vuonna on tullut esiin kaksi uutta tapausta, toinen Maalahdesta ja toinen Porista.

Artikkelia korjattu 31.3. klo 13:15: Norja on tänä keväänä muuttanut lyijyhaulien käyttöä koskevaa lainsäädäntöään.

Pitäisikö lyijyhaulit kieltää Suomessa kokonaan?

0
0

Eviran ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimuksessa on selvinnyt, että merikotkat kuolevat yleisesti lyijymyrkytykseen. Asiantuntijat ovat melko varmoja, että lyijy kulkeutuu lintujen elimistöön metsästyksen kautta.

Manner-Suomessa lyijyhaulien käyttö kiellettiin vesilintujen metsästyksessä vuonna 1996, mutta muun riistan metsästyksessä lyijyhaulit ovat sallittuja. Tanskassa lyijyhaulien käyttö on kokonaan kiellettyä, Norjassa näin oli aiemmin mutta lainsäädäntöä on tänä keväänä muutettu lähemmäs Suomen mallia. Ruotsissa on voimassa sama käytäntö kuin Suomessa.

Pitäisikö lyijyhaulien käyttöä rajoittaa entisestään? Vai pitäisikö se kieltää kokonaan? Mitkä asiat puoltavat lyijyhaulien käyttöä?


Tourujoki palautetaan koskeksi – Twitterissä iloitaan

0
0

Joen kunnostuksen yleissuunnittelu alkaa tämän vuoden aikana. Koko suunnitelman kustannusarvio on reilusta kolmesta vajaaseen viiteen miljoonaan euroon.  

Tourujoen kehittämissuunnitelman laadinta on aloitettu tammikuussa 2014. Suunnittelualue kattaa koko Tourujoen lähialueineen.

Koskivaihto nousi yllättäen Tourujoen tulevaisuuden ykkösvaihtoehdoksi marraskuussa. Kiristyneiden ympäristösäännösten  ja asutuksen kasvun vuoksi Kankaan voimalaitos olisi tarvinnut nykyistä järeämmät turvavallit. Niiden rakentaminen arvioitiin kalliimmaksi kuin kosken palauttaminen jokiuomaan.

Koskella laaja kannatus

Sekä luottamushenkilöt, viranomaiset että asukkaat ovat asettuneet lähes yksinomaan koskivaihtoehdon kannalle. Tourujoen kehittämissuunnitelman ohjausryhmä päätti tammikuussa esittää joen kunnostamista koskivaihtoehdon mukaisesti.

Luonnosvaiheen jälkeen jokiremontin lähtökohta on, että koski kunnostetaan ja vesivoimalaitoksen toiminta lakkaa. Joen kunnostus alkaa tänä vuonna yleissuunnitelman laatimisella. Mataran alueen kansalaispuiston suunnittelu alkaa vuonna 2016 monien tahojen yhteistyönä.

Toimenpiteistä päätetään erikseen vuosittaisissa investointiohjelmissa. Tourujoen kehittämissuunnitelman kokonaiskustannukset ovat 3,4-4,8 miljoonaa euroa.

Palokkajärven pintaa ei haluta laskea

Tourujoen yläpäässä Palokkajärvellä tehdään tulevasta säännöstelystä selvitys ensi syksynä. Kankaan voimalaitoksen purkamiseen liittyen Tourujoelle kaavaillaan pohjapatoa, jolla säännöstellään Palokkajärven korkeutta.

Palokassa ranta-asukkaat ja kalastajat pitävät päätöstä voimalaitoksen purkamista myönteisenä asiana- kunhan järven pintaa ei lasketa nykyisestä.

– Mieluummin alapintaa piätisi saada ylemmäs ja sehän on helposti ratkaistavissa tekemällä sopiva pohjapato jokeen, sanoo Palokan osakaskunnan puheenjohtaja Erkki Salmela ja toivoo, että lohikin nousisi ajan myötä Tourujoen kokeen.

Tourujoki Twitterissä  

Tourujoen kunnostussuunnitelmat ovat herättäneet vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa etenkin vuodenvaihteen jälkeen. Jyväskylän kaupunginvaltuuston eilistä päätöstä on muun muassa Twitterissä tuuletettu avoimesti.

"Huh, mikä uutispäivä kaloille ja virtavesille. Jyväskylä purkaa Tourujoen padon ja voimalaitoksen. Joet vapaaksi!" Jasper Pääkkönen

"Kymijoen vesienhoitoalueella Tourujoki palaa koskeksi. Nyt kunnat ja kaupungit mukaan tippavoimaloiden poistotalkoisiin!" Manu Vihtonen

"Lohikoskelaisena tämä on maailmankuvan murros -  vapaa Tourujoki!" Ville Elonheimo

"Osataan Suomessa sittenkin purkaa vanhoja turhia patoja!"  S. Niemi

"Mikä uutispäivä! Tourujoki palaa koskeksi ja luonnon taimenta halutaan suojella!" Mari Elal

"Lohikoski palaa! Hetki sitten Lohikoski Jyväskylässä tuntui muinaishistorialta, yhtäkkiä se voikin olla tulevaisuutta." Mylläri

"Isot aplodit ja hatunnosto Jyväskylän kaupungille Tourujoen vapauttamisesta. Hyvä päätös." Frank Potatoes

Huteja tulee ja kalliiksi käy lyijyttömillä hauleilla

0
0

Lyijyhaulit kiellettiin Suomessa vesilintujen metsästyksessä lailla 1993. Näin siksi, että sorsastus kuormittaa toistuvasti samoja vesialueita ja lyijy on tappavan myrkyllinen.

Ensimmäinen lyijytön sorsajahti käytiin vuoden 1996 syksyllä. Keskustelu kävi vilkkaana ensikokemusten jälkeen. Lyijyttömillä panoksilla huteja tuli tavallista enemmän.

– Murina jatkuu liikkeen tiloissa joka syksy. Lyijyn korvanneilla teräshauleilla sorsia ei saada alas kuin lyhyillä ampumamatkoilla, kertoo metsästäjien tunnoista Peter West erä- ja kalastusliike Kurresta Vaasassa.

Lyijyhaulit ovat luonnossa hankala materiaali. Hauleja jää vesialueiden pohjaan ja ne näyttävät vesilinnuista syötäviltä, mutta ovat myrkyllisiä.

Hauleja jää myös haavoittuneisiin ja kuolleisiin lintuihin, jotka puolestaan päätyvät helposti petojen ruoaksi. Haulit kiertävät ravintoketjussa ja aiheuttavat lyijymyrkytyksiä.

Korvaavat haulit kevyitä

Lyijyhauleille on kehitetty korvaavia hauleja. Nyt sorsajahdissa ammuskellaan pääasiassa teräshauleilla. Teräshauli on yli kolme grammaa lyijyhaulia kevyempi ja sillä on merkitystä.

Painava hauli säilyttää nopeutensa ja iskuvoimansa kevyttä pitempään. Mitä kevyempi hauli on, sitä lähempää lintua on ammuttava, jotta osuma olisi kuolettava.

– Peruspaukulla pitää lintu päästää 25 metriin. Se on lyhyt matka ja  kauemmas on turha yrittää, sillä silloin haavakkoja tulee helposti, tiivistää Peter West.

– Metsästäjä on keskeisessä asemassa. Pitää valita oikein paikka, naamioitua ja pysyä paikallaan. Kun etäisyys lintuun on oikea, osumia tulee ja haavakoilta vältytään, sanoo puolestaan Suomen Metsästäjäliiton Teemu Simenius.

Teräshaulien lisäksi sorsastajille on tarjolla mm. vismutti- ja  sinkkihauleja. Koeammunnoissa vismuttihauli on lyijyn jälkeen tehokkain. Teräksen ja sinkin tehot jäävät alle puoleen lyijyn tehosta.

Volframiseoksesta ja muista raskaista materiaaleista valmistetaan myös lyijyhauleja korvaavia patruunoita. Ne ovat tehokkaita, mutta arvokkaita.

Volframilla kalliita huteja

Teräshaulien hinta liikkuu lähellä lyijypatruunan hintaa. Teräshauleilla täytetystä peruspaukusta metsästäjä maksaa 60 snt kappaleelta. Rasian, jossa on 25 patruunaa, saa 15 eurolla. Volframseoksesta tehdyt patruunat ovat kallimmasta päästä. Niistä joutuu maksamaan 4 euroa kappaleelta elikkä 100 euroa rasialta.

– Taviparveen näillä ei kannata ammuskella, mutta kettumiehet niitä käyttävät tehokkuuden takia, Peter West toteaa.

Lyijyhaulien käyttämistä metsästyksessä kokonaan ei kiellettäne ihan samantien. EU:n sisällä käydään keskustelua lyijyn kieltämisestä ylipäätään tuotteissa ja myös hauleissa.

Päätöksiä ei ole heti tulossa ja joka tapauksessa siirtymäajoista tullee pitkät. 

Tuulihaukastako apu räkättituhojen kanssa taisteleville marjatiloille? "Kaikki keinot ovat tervetulleita"

0
0

Pohjois-Savon marjatiloilla on ryhdytty selvittämään pehmeämpiä keinoja räkättirastaiden aiheuttamien tuhojen torjumiseksi.

Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistys ja lintuyhdistys Kuikka pohtivat, voisiko tuulihaukoista olla nykyistä enemmän apua räkättien karkottamisessa. Jo aikaisemmin on havaittu, että lähistöllä pesivä tuulihaukka voi vähentää rastaiden aiheuttamia marjatuhoja.

Rastaat ja jotkin muut linnut aheuttavat mansikoita nokkimalla ja ulosteillaan paikoitellen merkittävää vahinkoa etenkin kesän ensimmäisille mansikoille. Aamuinen ammuskelu on saattanut tuottaa myös harmia marjatilojen naapureille.

Esimerkiksi viime kesänä Pohjois-Savossa ammuttiin poikkeusluvilla 9 600 räkättirastasta. Lupia haettiin yli 25 000 yksilön ampumiseen ja riistakeskus myönsi luvat yli 14 000 rastaan eliminoimiseen.

Tuulihaukan karkotustehosta ehkä tutkimusta

Marjanviljelijöille järjestetään Suonenjoella viikon kuluttua tiistaina tilaisuus, jossa lintuyhdistyksen asiantuntijat opastavat tuulihaukan pesäpönttöjen rakentamisessa ja sijoittelussa. Samalla on tarkoitus keskustella mahdollisuudesta rengastaa tuulihaukkoja marjatiloilla ja tehdä tutkimusta niiden todellisesta karkotusvaikutuksesta.

– En usko, että tuulihaukat yksinään pystyvät tätä ongelmaa ratkaisemaan. Kuitenkin kaikki keinot, millä ampumista saadaan vähennettyä, ovat tervetulleita, sanoo Hanna Sarja lintuyhdistys Kuikasta.

Suomessa pesii arviolta 7 000–8 000 tuulihaukkaparia. Pohjois-Savossakin pesii todennäköisesti satoja pareja.

Pohjois-Savo on Suomessa merkittävin marjanviljelyalue. Koko maan sadosta maakunnassa viljellään lähes kolmannes.

Pesäpönttöjen tekemisessä ja sijoittelussa opastetaan Suonenjoella Futurian auditoriossa tiistaina 7. huhtikuuta kello 16 alkaen.

Säämies Pohjan Hessu ennustaa etelään sateista vappua ja kuumaa heinäkuuta

0
0

Säämies Pohjan Hessu eli Heikki Malmström on jälleen ennustanut tulevien kuukausien säätä Uudellemaalle. Hän tekee ennusteensa luonnon merkkejä seuraten.

Huhti-kesäkuuhun näyttää mahtuvan sadetta, mutta myös lämpimiä päiviä.

– Huhtikuun puolella ainakin viikon verran mennään epävakaassa säässä. Lämpötila ei ole paljon yli viiden asteen. On pilvistä ja sataa vettä ja räntää, Pohjan Hessu ennustaa.

Huhtikuun toisen viikon jälkeen näyttäisi tulevan kuivempi ja lämpimämpi jakso.

– Taas huhtikuun lopulla, vapun tienoilla saadaan sadetta. Vappu on todennäköisesti sateinen, lämpötila on alle 10 asteen.

Toukokuun ensimmäinen viikko kuluu viileässä säässä, mutta Pohjan Hessun ennusteen mukaan kaksi seuraavaa viikkoa toukokuussa on erittäin lämpimiä: mukana on ehkä muutama hellepäivä.

– Toukokuun lopussa tulee sateita. Se on hyväksi, koska sen jälkeen sataa vasta syksyllä. Kun pääsemme kesäkuun puolivälin paikkeille ja siitä loppukuuhun, meillä on noin 20 asteen molemmin puolin olevaa lämmintä säätä. Saattaa olla, että siihen ilmestyy yksi tai kaksi hellepäivää, Pohjan Hessu ennustaa.

– Juhannus on kuiva ja lämpötila siellä 20 asteen paikkeilla, hän jatkaa.

Pohjan Hessu tekee ennusteensa kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta tällä kertaa hän kertoo bonuksena myös heinä-elokuun ennusteesta.

– Bonuksena voin sanoa, että heinäkuussa ja elokuun puoliväliin saakka on samanlaista kuin viime kesänä: aurinkoa, hellettä, kuumaa ja kuivaa. Ainoat sateet mitä tulee, ovat rajuja ukkoskuuroja. Tuollaista yli 30 asteen lämpöä heinäkuusta alkaen luvassa.

Kollaja-päätös vesitti perhokalastuksen MM-kisat – "Päätös on lopullinen"

0
0

Pudasjärvelle suunnitellut perhokalastuksen maailmanmestaruuskilpailut on peruttu. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö perustelee peruutusta Pudasjärven kaupungin Kollaja-päätöksellä.

Vapaa-ajankalastajat sanovat, että kaupungin päätös on keskusjärjestön tavoitteiden vastainen. Se myös vaarantaa vakavasti Iijoen vesistön tulevaisuuden merkittävänä vaellusreittivesistönä.

MM-kisat oli tarkoitus järjestää Pudasjärvellä kesällä 2017.

– Päätös on lopullinen. Muuta päätöstä emme voineet tehdä. Emme voi tukea toimillamme Pudasjärven kaupungin tekemää päätöstä tukea Kollaja-hanketta, sanoo vapaa-ajankalastajien perhokalastusjaoston puheenjohtaja Ilkka Pirinen.

Pirinen muistuttaa, että kisat ovat melkoinen taloudellinen menetys Pudasjärvelle. Kisat ovat jättäneet järjestäville paikkakunnille keskimäärin puoli miljoonaa euroa.

– Kalastajia olisi ollut tulossa Pudasjärvelle noin kolmestakymmenestä maasta, Pirinen toteaa.

Kilpailun järjestämisen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli Iijoen alueen kalastuskohteiden tunnetuksi tekeminen ja kalastusmatkailun kehittäminen.

Väitös: Puolukan ja mustikan satomallit kehitettiin metsänomistajan työkaluksi

0
0

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella on kehitetty satomalleja, joiden avulla voidaan ennustaa puolukan ja mustikan satoa erilaisissa metsiköissä.

Maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti Marjut Turtiaisen väitöstutkimuksessaan kehittämät mallit myös kertovat, miten erilaiset metsänkäsittelytoimenpiteet vaikuttavat marjasatoihin.

Marjut Turtiainen toivoo, että tutkimustuloksista on hyötyä ennen kaikkea metsänomistajille.

– On tarkoitus, että satomalleja voisi liittää metsäsuunnittelulaskelmiin. Metsänomistajat saisivat esimerkiksi tietää, miten hyvä jokin metsikkö on mustikan tuotoksen suhteen ja miten joku harvennus tai avohakkuu vaikuttaa mustikan tuotokseen, Turtiainen kertoo.   

Oma maa mustikka

Mustikka menestyy tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Mustikka on sopeutunut havupuuvaltaisiin metsiin.

– Mitä vanhempi metsä, sitä enemmän mustikkaa saadaan. Mustikkaa on eniten uudistuskypsissä, harvahkoissa metsissä.

– Harvennuksella voidaan mustikan tuotosta lisätä, mutta kun tulee avohakkuu, niin sadot romahtavat, Marjut Turtiainen kertoo.

Kuin myös puolukka

Puolukka on toista maata kasvupaikan suhteen. Se tykkää avohakkuista.

– Avohakkuualat voivat olla jopa parhaita puolukkapaikkoja, Turtiainen tietää.

Hyviä puolukkamaita ovat aukot, siemenpuumetsät ja ihan pienet taimikot.

– Toisaalta myös sellaiset vanhat metsät, jotka ovat harvoja. Ja kuivahkot ja sitä kuivemmat mäntykankaat, niin sellaisista pitäisi löytyä puolukkaa.  

Malli on mahdollisuus

Marjut Turtiaisen väitöstutkimus koostuu viidestä eri osatutkimuksesta, ja siinä on hyödynnetty viittä eri tutkimusaineistoa.

– Metsässä on mitattu marjasatoja koealoilta. Metsiköistä on myös puustotunnuksia eli metsikön ikää, puuston pohjapinta-alaa ja kasvupaikkatyyppiä tiedossa. Sitten on laadittu malli, jossa satoa ennustetaan kasvupaikka- ja puustotunnuksilla.

 Satomallit antavat metsänomistajalle mahdollisuuden arvioida luonnonmarjojen tuotosta ja hyötyä metsäsuunnittelun yhteydessä.

– Jos on sellainen metsänomistaja, jota kiinnostaa, että että omassa metsikössä edistetään näiden marjalajien tuotosta, niin se on mahdollista, Marjut Turtiainen sanoo.

Metsä nähdään puilta

On tutkittu juttu, että huomattava osa metsänomistajista on niin sanotusti monitavoitteisia.

– He asettavat oman metsikön hoidolle monia tavoitteita. On puunmyyntitulot, marjasadot kiinnostavat tai voi kiinnostaa lisätä monimuotoisuutta. Ei keskitytä enää pelkästään puuntuotokseen, Turtiainen kertoo.

MML Marjut Turtiaisen metsätieteiden alaan kuuluva väitöskirja Modelling Bilberry and Cowberry Yields in Finland: Different Approaches to Develop Models for Forest Planning Calculations tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 10.4.2015. Vastaväittäjänä on tutkimusprofessori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta Oulusta ja kustoksena professori Olli Saastamoinen Itä-Suomen yliopistosta.

MMM villinä: luonnontaimenelle täysrauhoitus lähes koko maahan

0
0

Reilu vuosi sitten uudessa kalastusasetuksessa taimenen alamitaksi määriteltiin 67 leveyspiirin eteläpuolella 60 senttiä ja pohjoispuolella 50 senttiä.

Nyt uudessa asetusluonnoksessa Maa- ja metsätalousministeriö aikoo lyödä kovat panokset piippuun, kertoo kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi

Toimittajan kysymys: – Tässä asetuksessa rauhoitetaan rasvaevällinen taimen tuona rajan eteläpuolella kokonaan?

Jouni Tammi: – Kyllä

Toimittaja: – Sitä ei saa pyytää lainkaan?

Jouni Tammi: – Se on tarkoitus.

Toimittaja: – Sillä ei ole edes alamittaa?

Kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi: – Ei, sillä ei ole alamittaa. Se on katsottu nyt tässä vaiheessa sen uhanalaisuustilanteen mukaan että on syytä jättää iso vaeltava järvitaimen niissä isoissa vesissä, joissa sitä esiintyy, rauhaan toistaiseksi.

– Tässä vaiheessa on katsottu että vaeltavien järvitaimenten kannat on eteläisessä Suomessa kaikkialla niin huonossa tilassa ainakin nämä luonnontilaiset kannata, että rasvaevällinen on syytä jättää rauhaan.

Miten käy Simojärven kultaisen taimenen?

Jos kalastusasetusesitys menee sellaisenaan läpi, tarkoittaa se melkoista mullistusta Suomen kalavesille. Pohjoisessa esimerkiksi Simojärvi, Posion Livojärvet, Kitka, Oulujärvi ja lukemattomat muut hyvät taimenvedet on siitä eteenpäin rauhoitettu. Pyytää saa vain istutuskaloja.

– Se on kova säännös siinä mielessä, että se koskee tätä luonnonkalaa, Mutta nythän asetuksessa ja lainsäädännössä on ohjenuoraksi ja tärkeimmäksi kalastusta ohjaavaksi linjaksi valittu se, että kalat merkitään.

– Eli istutetut ja kalastettavaksi tarkoitetut kalat merkitään rasvaeväleikkuulla, jolloin käytännössä ne vedet joissa tähän on jo lähdetty, niin siellä ui jo tällä hetkellä eväleikattua kalaa jota saa pyytää, maa- ja metsätalousministeriön kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi sanoo.

– Ne vedet joissa menettely ei ole ehkä vielä otettu käyttöön niin siellä tämä tulee ottaa käyttöön ja pyydettäväksi tarkoitetut kalat on sitten pyydettävissä kun ne on eväleikattuja.


Maanalaisesta tunnelista suora näkymä kalatielle

0
0

Keminmaassa on saatu valmiiksi suunnitelma vanhan kalatien kunnostamiseksi.

Kalatien suurimpana ongelmana pidetään huonoa virtaamaa, jonka vuoksi kalat eivät löydä sitä. Muutoksilla pyritään saamaan kalatien vesimäärä mahdollisimman suurena.

Vettä lisätään myös kalatien alapuolisille osuuksille, minkä avulla kalat löytävät kalatien paremmin.

Kalojen nousuhalut mitättömiä

Lohijokitiimin toiminnanohjaaja Jukka Viitala sanoo, että tällä hetkellä Kemijokisuulle istutetut kalat eivät käytä kalatietä.

– Itse kala on myös ongelma. Kun kala istutetaan Jokisuuhun se leimautuu sille alueelle ja sen nousumotivaatio on mitätön, Viitala sanoo.

Viitalan mukaan Kemijokeen paremmin leimautuvia kaloja saadaan ylisiirroilla. Ylisiirrot helpottuvatkin jatkossa, koska kalatielle rakennetaan pyyntipaikkoja, joista kalojen ylisiirto onnistuu turvallisesti.

Katseluikkunoita maan alle

Kalatien viereen suunnitellaan tarkkailupaikkaa maan alle. Tunnelin pituus on 40 metriä ja sinne rakennetaan useita ikkunoita, joista voi seurata kalatien tapahtumia.

– Alunperin ikkunoiden tarve tuli siitä, että ylisiirtopyyntejä voidaan tarkkailla, mutta ikkunoissa olisi mahdollisuuksia myös matkailulle, Viitala miettii.

Neuvottelut Vallitunsaaren kalatien muutostöistä aloitetaan piakkoin voimayhtiön kanssa.

– Jos kaikki menee suunnitellusti, rakennustöihin pitäisi päästä jo ensi kesänä ja uudistettu kalatie olisi valmis vuonna 2016, Viitala sanoo.

Muinaisen maailman suurimman pedon fossiili löytyi Portugalista – video

0
0

Tutkijat ovat löytäneet Portugalin eteläosasta muinaisen lihansyöjäsammakkoeläimen fossiilin. Laji eli maapallolla lähes 230 miljoonaa vuotta sitten, kun dinosaurusten menestyskausi oli vasta alkamassa.

Se söi pääasiassa järvissä ja joissa eläneitä kaloja, mutta saattoi olla vaarallinen myös vedenrajaan eksyneille varhaisille nisäkkäille ja dinosauruksille. Nyt löydetty laji on aivan uusi, mutta sitä muistuttavat eläimet olivat aikanaan yleisiä.

Edinburghin yliopiston professori ja tutkimusprojektin johtaja Steve Brusatte kuvailee lajia pienen auton kokoiseksi.

– Se näyttää kuin se olisi peräisin huonosta hirviöelokuvasta. Sillä oli pitkä, litteä pää, joka muistuttaa leuat suljettuna vessanistuinta, joka on varustettu tuhansin pienin hampain.

Tutkijat löysivät fossiilin tehdessään kaivauksia Algarven maakunnassa Loulén kaupungin lähistöllä. Kaivauspaikka on todennäköisesti muinaisen kuivuneen järven pohjaa.

Paikalta on löytynyt jopa kymmenen uuteen lajiin kuuluvan eläimen jäänteet. Otus on saanut tieteellisen nimen Metoposaurus algarvensis. Se oli aikanaan yksi suurimpia petoeläimiä maailmassa.

Nyt löydetyn lajin kaltaiset varhaiset sammakkoeläimet elivät järvissä ja joissa triaskauden aikana ja ne ovat piirteiltään lähellä nykyisiä krokotiileja, yksi hankkeen päätutkijoista Lissabonin uuden yliopiston professori Octavio Mateus kertoo.

Metoposaurus algarvensis on Mateuksen tutkimuksen mukaan sukua myös nykyisille salamantereille, ja siitä ja sen lähisukulaisista kehittyivät myöhemmin nykyiset sammakkoeläimet, kuten sammakot ja salamanterit.

– Kyseinen sammakkoeläin oli aikuisena noin kaksimetrinen. Se eli noin 220 miljoonaa vuotta sitten, mikä tarkoittaa, että löytämämme fossiili on paljon Portugalista löytämiämme dinosauruksen jäänteitä vanhempi, hän sanoi.

Aikuinen Metaposaurus algarvensis painoi jopa noin 90 kiloa. Jotkin Metaposaurukselle sukua olleet lajit saattoivat olla kymmenmetrisiä.

Eläimet jäivät loukkuun järven kuivuessa

Löydetty fossiili on hyvin säilynyt, mutta se ei ole erityisen poikkeuksellinen, sikäli että sen lähisukulaisten jäänteitä on löydetty usein aiemminkin. Löytö kuitenkin osoittaa, että kyseisenlaiset eläimet olivat tuolloin levinneet paljon laajemmalle maantieteelliselle alueelle kuin aiemmin on oletettu.

Lähes vastaavia fossiileja on löydetty aiemmin Afrikasta, Euroopasta, Intiasta ja Pohjois-Amerikasta. Kallon ja leukaluiden poikkeavuudet osoittavat Portugalista löytyneiden jäännösten kuuluneen kuitenkin erilliselle lajille. Euroopasta on aiemmin löydetty kolme samaan sukuun kuuluvaa lajia.

Fossiilin löytöpaikka on todennäköisesti muinaisen järven paikalla. Sen hitaasti kuivuttua paikalla kuoli lukuisia eri eläimiä. Loukkuun jääneitä eläimiä on mahdollisesti satoja. Järvi on saattanut kuivua vain muutamassa päivässä.

– Mietimme pitkään, miksi yhdessä paikassa on näin monia suuria sammakkoeläimiä. Uskomme, että paikalla oli järvi, joka kuivui hitaasti ja eläimet jäivät loukkuun viimeiseen hiipuvaan vesilammikkoon. Niiden tarvitsemaa sadetta ei tullut ja ne kuolivat veden haihduttua, Mateus kertoi.

Vaikka Metaposaurukset olivat kooltaan suuria, niillä oli pienet ja heikot jalat, minkä vuoksi se ei voinut kulkea pitkiä matkoja maalla.

Löytöpaikalla on luita joukoittain

Tähän mennessä tehdyt kaivaukset alueella ovat vasta aivan alussa. Tutkijat ovat tutkineet muutaman neliömetrin alueen kahden tutkimuskerran aikana. Tarkoitus on kuitenkin palata paikalle jatkamaan kaivauksia.

– Kaivuupaikka on haastava. Luita on joukoittain, mutta ne ovat kasautuneet noin puolimetriseen kerrostumaan, joka viettää rinteeseen, Brusatte sanoo.

Suurin osa Metoposaurus algarvensisiksen kaltaisista lajeista tuhoutui 201 miljoonaa vuotta sitten sattuneessa massasukupuutossa, joka myös merkitsi triaskauden päättymistä ja dinosaurusten menestyskauden alkamista.

– Tietyllä tapaa suurten sammakkoeläinten kuoleminen sukupuuttoon mahdollisti dinosaurusten ja myöhemmin nisäkkäiden menestyksen, Brusatte sanoi.

Tutkimus on julkaistu Journal of Vertebrate Paleontology -lehdessä.

Yritätkö vauhdittaa kevään tuloa väkisin? Näin nurmikko kiittää

0
0

Kevään tulo polttelee kotipuutarhureita siinä määrin, että pihojen ja lumipenkkojen sulamista yritetään edistää monin keinoin. Tuttu näky ovat pihoillaan lapioiden kanssa lumipenkkoja pilkkovat asukkaat.

Puutarhureiden mukaan lumipenkkojen hajottaminen on periaatteessa harmitonta puuhaa – joskin hätäinen lapionkäyttäjä voi saada aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Puutarha-alan opettaja, puutarhuri Risto Kononen Keudan ammattiopistosta kertoo, että nurmialueilta lumikerroksia voi hyvinkin ohentaa. Hän huomauttaa, että kasvien kanssa on kuitenkin syytä olla varovainen.

– Jos maasta on tulossa sipulikukkia, esimerkiksi narsisseja tai tulppaaneja, ne voivat olla jo nousseet lumen sisällä. Jos lunta lapioi, kasvit voivat vaurioitua. Myös nurmikkoalueilla pitää lapioida varovasti, ettei vioita kasvualustaa.

Konosen mukaan nurmikon päältä paksuja lumikerroksia voi keventää ja levitellä, mutta maata myöten jäätä ei kannata hakata pois.

– Kannattaa varoa, ettei hakkaa multaa näkyviin.

Kuin puroja tekisi

Lahden kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen tietää, että kotipuutarhureilla on usein kiire edistää pihan sulamista.

– Lumen ja jään poistaminen on hauskaa viihdettä. Kun aikuisena ei viitsi tehdä puroja, kuten pikkulapset, haluaa avittaa kevään tuloa ja lohkoa jäätä. Siihen liittyy myös hyötyajattelu. Kun piha kuivuu, sitä pääsee käyttämään nopeasti.

Neuvonen on puutarhurikollegansa kanssa samoilla linjoilla siitä, että varovainen lumikasojen hajottaminen voi olla pihalle myös eduksi.

– Jos lunta on kasautunut talven aikana paljon johonkin, sitä on hyvä hajottaa isommalle alueelle, jolloin piha sulaa tasaisesti. Muutoin kasa pitää nurmikon märkänä ja kylmänä, ja kasvu alkaa hitaasti.

Kotipuutarhurin kannattaa innostuksissaan varoa myös piikkaamasta rikki pihalaattoja, jos jäätä hakkaa pois.

Tallottu nurmikko heräilee kevääseen hitaasti

Lumella on myös suojaava merkitys. Jos lumi on jo sulanut, mutta maa on vielä jäinen, auringon lämpö saa kasvit heräämään.

Puutarhuri Kononen huomauttaa, että kun kasvit aukaisevat silmujaan, ne tarvitsevat myös vettä.

– Siksi monet kasvit kuivuvat, varsinkin havukasvit, lumien lähdön jälkeen. Silloin pitäisi kastella lämpimällä vedellä maata kasvin ympäriltä. Niin kauan kuin lunta on, se suojaa ja pitää maan viileänä. Lumesta imeytyy maahan myös kosteutta.

Jos sulamisvedet seisovat ja jäätyvät nurmikolla, voi tulla jääpoltetta.

Keskimäärin nurmikot selviävät vuodenaikojen vaihteluista hyvin, arvioi kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen.

– Jos nurmea tallotaan kovasti, se voi näkyä keväällä heikkoja kasvuna. Se johtuu usein myös siitä, että tallattu kohta on jäätynyt ja routa on mennyt syvemmälle kuin muualla. Maa pysyy pitkään kylmänä ja kasvuun lähtö on hidasta.

Puutarhurit toteavat, että lumia voi pilkkoa pihamailta – tai jättää pilkkomatta.

– Malttia ja varovaisuutta vain. Lapion kanssa ei kannata turhia hosua, sillä lumet sulavat kyllä itsestäänkin, Risto Kononen sanoo.

Sieniharvinaisuus käpynastakka havaittiin ensi kerran vuosikymmeniin

0
0

Kun luontokuvaaja ja biologi Heikki Luoto kuuli, että käpynastakoita kasvaa tänä keväänä, hän suuntasi lähimetsään. Vain vartissa hän löysi kymmenisen tumman sienen nastoittamaa kuusenkäpyä, kertoo Yle.fi/Luonto.

– Jotkut sieniharrastajat ovat hakeneet havaintoa jopa 10–15 vuotta, ja nyt niitä on todella paljon, Luoto iloitsee.

Käpynastakka on kotelosieniin (Ascomycota) kuuluva kotelomaljainen sieni, joka saa ravintonsa hajottamistaan kuusenkävyistä.

Ei silti sienimaailman kummajainen

Käpynastakka on tunnettu piileskelijä. Se saattaa jättää väliin vuoden, jos toisenkin. Joskus vuosikymmeniä.

Kotelosieniasiantuntija Unto Söderholm etsii joka vuosi käpynastakkaa keväisistä metsistä. Näin runsaana laji on tullut vastaan viimeksi 1970-luvun lopulla.

Useana keväänä laji on jäänyt kokonaan löytymättä. Sienimaailmassa tämä ei kuitenkaan ole mitenkään erikoista. Monilla sienilajeilla itiöemien tuotto vaihtelee vuosittain voimakkaasti.

Leuto talvi menestyksen taustalla

Sieniasiantuntija Tea von Bonsdorff pohtii, että leuto talvi ja hyvät käpyvuodet ovat edistäneet käpynastakan tämänkeväistä kukoistusta.

Koska edellisestä laajasta esiintymästä on jo kauan, lajilla on todennäköisesti myös biologinen tarve levitä – toisin sanoen pitää itsensä muun luonnon muistissa, selviytyä.

Lajia on myös etsitty sieniharrastajien Facebook-ryhmän kautta.

Kaivosyhtiö yrittää turvata viitasammakoiden elinolot – "Olemme oppineet muiden virheistä"

0
0

Keliberin tulevilla louhosalueilla sijaitsee maakotkan reviiri ja elää viitasammakoita. Kaivosyhtiö on rakentanut Vionnevalle maakotkille kaksi uutta pesää ja ruokkii niitä pesien luona. Tarkoitus on siirtää maakotkien reviirin painopistettä kauemmas louhoksesta.

– Lainsäädännöstä tulee suora vaatimus, ettemme saa häiritä maakotkaa tai viitasammakkoa. Yksi maakotkan pesä on ollut aika lähellä kahta meidän esiintymäämme. Ruokinnalla olemme yrittäneet parantaa pesinnän onnistumismahdollisuuksia. Kotkiin emme koske, on ihan kotkaparista kiinni, missä ne haluavat olla, Keliberin ympäristöpäällikkö Kari Wiikinkoski kertoo.

Viitasammakoille on tehty Syväjärvelle kolme lammikkoa litiumlouhosalueen läheisyyteen, koska Keliber joutuu työturvallisuussyistä kuivaamaan kaksi sammakoiden aiemmin käyttämistä lammikoista.

– Teemme sammakoille uusia lammikoita, joissa ne pystyvät lisääntymään ja mahdollisesti myös talvehtimaan. Pyrimme tässäkin siihen, että sammakot siirtyisivät uudelle alueelle itse.

Uutta tietoa viitasammakoiden suojelusta

Keliber on hankkinut asiantuntijoita avukseen suojelutoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Varsinkin viitasammakon suojelumahdollisuuksista odotetaan uutta tietoa, jota voisi tulevaisuudessa käyttää valtakunnallisesti.

– Viitasammakon suojeleminen on noussut Suomessa esille viime vuosina. Sellaisia käytäntöjä ja malleja, joilla sammakko pärjäisi louhoksen viereisellä alueella, ei ole Suomessa tehty. Me olemme ensimmäisten joukossa tämän asian tutkimisessa. Etsimme kauan asiantuntijoita, jotka voisivat auttaa tässä.

Wiikinkoski muistuttaa, että ympäristö ja luonnonsuojelu ovat nykyään tärkeä osa kaivostoimintaa.

– Voisiko sanoa, että me olemme oppineet muiden virheistä ja hoidamme tämän asian nyt heti.

Wiikinkoski arvioi kaivosyhtiön käyttävän tänä vuonna suojelutoimiin noin 100 000 euroa. Lisäkuluja tuottaa pari vuotta kestävä seuranta, jolla nähdään, tuottavatko asiantuntijoiden kehittämät toimet tulosta.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live