Inarin kunta harkitsee nyt rakentavansa yksityistien Nellimistä kolmen valtakunnan rajapyykille muiden yhteistyökumppanien kanssa. Kunnanhallituksen mukaan maisematie kolmen valtakunnan rajapyykille olisi merkittävä Nellimin kylän matkailun kehittämisen kannalta.

Paatsjoen tietä on vastustettu pitkään ympäristösyillä. Norjan puolella Paatsjoen tie kulkisi Övre Pasvikin kansallispuiston läpi. Suomen puolella tie kulkisi Vätsärin erämaa-alueen etelärajalla.

Tiestä tehdyn esiselvityksen mukaan tielinjauksella on Suomen puolella jonkin verran muun muassa porotaloudelle tärkeää vanhaa metsää.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola on maan johtavia susitutkijoita, mutta pari päivää metsästyksen loppumisen jälkeen hän on varovainen arvioidessaan jahdin merkitystä susikannalle. Riista.fi-sivustolla oleva lista kertoo, että ammutuista seitsemästätoista sudesta kymmenen olisi aikuisia ja seitsemän alle yksivuotiaita pentuja. Kaadettujen susien joukossa on myös yksi laumaa johtava alfanaaras ja kolme pantasutta.

Suurin osa eläimistä eli kymmenen ammuttiin Kainuussa, missä susikanta on maan tiheimpiä.

Kojola arvioi, että iänmääritykset muuttuvat vielä tarkempien tutkimusten myötä. Nyt odotetaan eläinten päätymistä Luonnonvarakeskukseen ja sieltä susien kulmahampaat lähetetään laboratoriotutkimuksiin Yhdysvaltojen Montanaan. Aikaa saattaa kulua puolisen vuotta.

Susien ikää vaikea arvioida ulkonäöstä

– Viime kesän pennutkin ovat nyt jo aikuisen kokoisia. Ulkoisesti on vaikea arvioida ikää, sanoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Hän on ollut tänä talvena pannoittamassa 14 sutta, joiden liikkeitä pystytään nyt seuraamaan jopa parin vuoden ajan.

Kojolan mukaan kannahoidollisen metsästyksen ajankohta oli huono. Jahti voisi olla aikaisemmin, jotta pannoitus vaitaisiin tehdä sen jälkeen tai mahdollisesti ennemmin. Tältä talvelta pannoitukset ovat ohi, sillä hanget kantavat nyt susia. Kojola pahoittelee, ettei viime talvena pannoitettu yhtään sutta. Tiedot laumojen liikkeistä ja reviireistä saadaan tarkemmin juuri pantasusien välittämänä.

Ennen kannanhoidollista metsästystä Suomen susikannaksi arvioitiin 220–245 yksilöä. Suomen riistakeskus myönsi 24 poikkeuslupaa susien metsästykseen, mutta valitusten takia lupia oli käytössä vain 19.

Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka on tarkoitus lisätä puhtaan teknologian käyttöä. Tavoiteena on paitsi puhtaampi energia, rakentaminen, liikenne ja jätehuolto, myös näyteikkuna muulle maailmalle, jonka avulla täkäläiset yritykset saavat kauppoja ulkomailta.

Kun Sitran projektijohtaja Santtu Hulkkoselta kysyy, mitä nyt oikeasti tapahtuu, vastauksessa viuhuvat sanat yhteistyö, selvittäminen, kehittäminen ja toimintamalli. Hulkkonen uskoo että jo se auttaa, kun oikeat ihmiset innostuvat ja löytävät oikeat tekniikat ja rahoitusmallit.

– Jos on oikeanlainen motivaatio tehdä parempi ja puhtaampi energiantuotanto, se voidaan tehdä jopa olemassaolevia ratkaisuja yhdistelemällä. Ennakkoluulottomalla asenteella ja aktiivisuudella saataisiin jo nyt aikaiseksi merkittävämpiä hankkeita paitsi ilmastonäkökulmasta, myös elinkeinonäkökulmasta, sanoo Hulkkonen.

Sitran uunituoreen selvityksen mukaan petraamisen varaa on ainakin energiantuotannossa. Selvityksessä on perattu kaupunkien ja energiayhtiöiden nykyiset suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi, joita pidetään riittämättöminä.

– Meidän pitäisi ottaa vielä kunnianhimoisemmat ja konkreettisemmat tavoitteet, jotka erottuisivat maailmalla paremmin. Esimerkiksi tämä Fortumin ja St1:n maalämpökeskus Espoossa on juuri sellainen, joita tarvitsemme enemmän. Koko yhteistyön tavoitteena on tunnistaa tällaisia tapauksia ja synnyttää uusia vielä kunnianhimoisempia ja vaikuttavampia kokonaisuuksia, sanoo Sitran projektijohtaja Santtu Hulkkonen.

Sitran tilaama selvitys tarjoaa kirtiikin lisäksi 15 käytännön toimenpidettä, joilla päästövähennysten saavuttaminen nopeutuisi.

– Selvityksemme listaamat toimenpiteet voidaan valtaosin toteuttaa heti ja niillä saadaan kustannustehokkaita päästövähenemiä aikaiseksi jo nyt, sanoo Sitran johtava asiantuntija Tiina Kähö.

Yhteistyössä ovat kaupunkien ja Sitran lisäksi mukana Uudenmaan liitto, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä yritysten ilmastojohtajuutta ajava Climate Leadership Council.

– Vastuu päästövähennysten tekemisestä ei saa jäädä yksin energiayhtiöille. Esimerkiksi energiatehokkuustoimenpiteissä merkittävässä roolissa ovat myös kaupungin muut organisaatiot, ja kansalaiset sekä teknologioiden ja palvelujen tarjoajat. Kaupungit ja valtio voivat myös nykyistä vahvemmin kannustaa energiatehokkuuteen tarjoamalla lisää tietoa ja rahoitusta, sanoo Kähö.

Harvinainen keisarikotka Darchan on jälleen lentänyt uhanalaisten lintujen suojelun merkeissä. Darchan lensi viime lauantaina Arabiemiraateissa Dubaissa sijaitsevan maailman korkeimman rakennuksen Burj Khalifan huipulta suoraan omistajansa käsivarrelle.

Kotkan vajaa pariminuuttinen lento kuvattiin sen selkään kiinnitetyllä kameralla. Se liiteli hetken aikaa kaupungin yllä, kunnes huomasi omistajansa läheisessä puistossa. 300 grammaa painava kamera painaa kymmenesosan Darchanin painosta.

Tempauksen takana on luonnonsuojelujärjestö Freedom Conservation, joka pyrkii suojelemaan uhanalaisia lintuja ja palauttamaan niitä takaisin luontoon. Keisarikotka oli aiemmin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien Punaisella listalla, mutta viime aikoina niiden määrä luonnossa on alkanut jälleen kasvaa suojelutoimien ansiosta.

Keisarikotka, jonka siipien kärkiväli on noin kaksi metriä, elää luontaisesti Keski-Euroopan vuoristoissa. Monilta alueilta se on kuitenkin kadonnut.

Viime vuonna Darchan lensi Lontoon yllä juhlistaakseen Punaisen listan 50-vuotispäivää. Myös tuolloin se liisi pilvenpiirtäjien katoilta suoraan kouluttajansa Jacques-Olivier Traversin käsivarrelle.

Maailman korkein rakennus Burj Khalifa on 829,9 metriä korkea.

Meri-Lapissa voi tavallisesti kuulla viiden erilajisen pöllön äänen. Parhaiten pöllön huhuilun kuulee, kun pääsee ihmisten aiheuttaman meluhaitan ulkopuolelle ja kauas pääteistä.

Tuulettomana iltana pöllön ääni kantaa hyvin aukeammilla paikoilla ja sen voi kuulla jopa viiden kilometrin päähän. Varpuspöllön voi kuulla parhaiten syksyllä iltahämärän aikaan, muut pöllöt liikkuvat aktiivisemmin jo pimeyden laskeuduttua.

– Pienin pöllö on varpuspöllö. Yleisin ja toiseksi pienin on helmipöllö. Seuraavaksi kokojärjestyksessä seuraavat hiiripöllö, lapinpöllö ja huuhkaja. Nämä on meidän peruspöllöjä, lintuharrastaja Jouko Kärkkäinen latelee ulkomuistista.

Ilmassa puputusta ja naukumista

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Keminmaan Nuottijängällä. Kärkkäinen teki alueelta uuden havainnon kuullessaan varpuspöllön viheltävän äänen. Kärkkäinen arvioi pöllön olleen noin kilometrin päässä. Varpuspöllö on kooltaan vain punatulkun kokoinen, joten se on toisinaan vaikea havaita.

Vähän myöhemmin havaitsimme sekä uros- että naaraspuolisen helmipöllön. Naarailla on naukuva ääni. Urokset pitävät puolestaan vähän puputtavaa ääntä, jota Kärkkäinen matki houkutellakseen naaraan paikalle.

Äänen matkiminen saikin naaraan kiinnostumaan ja tulemaan lähemmäs, mutta uros piti välimatkaa.

– Naaras tuli tutkimaan, jos vaikka löytäisi kelpo ukon. Taisi kuitenkin huomata tulevansa höynätyksi, kun lähti kauemmaksi, aktiivinen lintubongari tuumaa pöllön otettua uudestaan etäisyyttä.

Keminmaan pöllösuma

Keminmaan Puukkokummulla ja vielä Sompujärven tietämilläkin oli havaittavissa useita helmipöllöjä. Parhaillaan pöllöjä kuuli olevan neljä samassa  paikassa.

Sompujärven kohdalta jatkoimme matkaa Simon suuntaan. Myllylänlampien kohdalla havaitsimme toisen hiiripöllön. Hiiripöllön ääni on pitkäkestoisempaa pulinaa.

Kuuden tunnin pituinen retki oli antoisa. Kuulimme reissun aikana yhden varpuspöllön, yhden huuhkajan, kahden hiiripöllön ja 18 helmipöllön ääntelyn. Lisäksi näimmme ohimennen yhden hiiripöllön.

Metsässä samoillessamme huomasimme oikeiden varusteiden tarpeellisuuden. Varpaamme olivat umpijäässä.

– Ehdottomasti pitää olla lämpimät kengät, Kärkkäinen neuvoo kaikkia kuuntelureissuille lähteviä.

Toimitusharjoittelijat Tiia Leinonen ja Joni Gauriloff

Sini Andersson asuu perheineen Vantaan Hiekkaharjussa. Hänen mukaansa rivitalo- ja omakotitaloalueella on runsaasti oravia.

– Oravat käyttävät tontin rajalla olevaa puuaitaa jatkuvasti kulkureittinään.

Parisen viikkoa sitten Andersson havahtui ulkoa kuuluvaan kovaan, terävään rapinaan. Se tuntui tulevan terassilta, talvisäilössä olevan kaasugrillin suojapeitteen alta.

Äkkiä sieltä vilahti esiin oravan tuuhea häntä ja sen jälkeen koko orava, posket vanua pursuten.

Orava oli terävillä kynsillään raapinut suojapeitteen nurjalla puolella ollutta ohutta vanukerrosta irti. Saaliinsa eläin kuljetti uusiin pesiinsä pehmikkeiksi.

Sini Andersson sai pari oravan retkeä taltioitua kännykkävideolle.

Maaliskuussa oravat ovat liikkeellä pariutumisleikkien merkeissä. Uros katoaa maisemista, kun se on paritellut naaraan kanssa.

Oravaemo on kantavana 35 päivää ja synnyttää useimmiten 3-6 poikasen pesueen. Ensimmäinen pesue tulee maailmaan huhtikuussa ja toinen kesäkuussa.

Orava hakee pehmikkeeksi mitä irti lähtee

Orava tekee puuhun pallomaisen pesänsä risuista ja vuoraa sen sammalilla ja jäkälillä.

Pesäpaikaksi käyvät myös linnunpöntöt ja rakennuksista löytyneet kolot.

Tällöin pesän pehmikkeinä voi olla vanhoja vaatteen palasia, lankoja, eristevillaa – tai grillipeitteestä irti riivittyjä vanutuppoja. Orava kun kokeilee kaikkea, mitä vain irti saa.

Oravalla on useita varapesiä, joihin se voi tarvittaessa siirtää poikasensa.

Ovatko runsaslukuiset oravat aiheuttaneet suurempaa vahinkoa Hiekkaharjussa?

– Ei, mutta paljon niitä täällä kyllä on, Sini Andersson nauraa.

Kaivosteollisuudessa syntyvät jätteet, kuten rikastushiekat ja sulfidipitoiset sivukivet, muodostavat pitkäkestoisen ympäristöongelman kaivostoiminnassa. Jätettä syntyy isoja määriä ja kosteuden kanssa kostetuksiin päästessään jätteistä voi muodostua happamia valumavesia. Valumavesien aiheuttamat ympäristövaikutukset ilmestyvät usein viiveellä ja voivat jatkua jopa vuosisatoja.

Ongelmallisten kaivannaisjätteiden hyödyntämistä arvioidaan voitavan parantaa merkittävästi jatkossa. Kuopion GTK:n johdolla on käynnistymässä  kehityshanke, jossa etsitään uusia malleja jätteiden hyötykäytölle ja kaivosalueiden jälkihoitoon.

Toukokuussa käynnistyvässä hankkeessa kehitetään keinoja muun muassa arseenin määrän vähentämiseen rikastushiekassa.

– Arseeni on riskitekijä muun muassa kultakaivoksilla, ja jos sitä jää isoja määriä rikastushiekkaan, niin se voi kulkeutua pohjaveteen. Tavoitteena meillä on saada rikastushiekasta puhtaampaa, jotta sille voitaisiin löytää jatkokäyttömahdollisuuksia, sanoo projektipäällikkö, GTK:n erikoistutkija Päivi Kauppila.

Arseeni on luonnon oma aine, jota esiintyy muun muassa malmissa. Ihmiselle arseeni on myrkyllinen, jos sitä pääsee juomaveden mukana elimistöön enemmän kuin hyväksytty määrä sallia.

Kaksivuotista hanketta vetää GTK:n Kuopion aluetoimisto, hankkeeseen osallistuu myös GTK:n Outokummun yksikkö sekä Itä-Suomessa toimivia kaivosyhtiöitä.

Suden kannanhoidollinen metsästys päättyi hiljattain.

Suomen riistakeskuksen myöntämien poikkeuslupien valtuuttamana ammuttiin 17 sutta. Kaksi lupaa jäi käyttämättä Pohjois-Karjalassa. Lisäksi viisi lupaa pantiin hylyllle hallinto-oikeuksiin tehtyjen valitusten takia.

Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro sanoo, että ikävän leiman pyyntiin jättivät poikkeusluvista hallinto-oikeuksiin jätetyt valitukset.

Nyt metsästäjät ovat saaneet vihiä siitä, että jatkossa valituksia tultaisiin tehtailemaan kaikista suurpetojen poikkeusluvista.

Valituksia myydään verkossa

Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro korostaa, että valitusoikeus on hyvään kansanvaltaiseen hallintoon kuuluva oikeus. Mutta kun pieni ryhmä alkaa tehtailla valituksia kiusantekomielessä, tällainen toiminta on Kontron mielestä hyvin arveluttavaa.

– Näiden kaikkien valitusten takana on ollut pieni, neljän tai viiden hengen muodostama yhdistys, jonka ainoana tarkoituksena näyttää olevan tehdä näitä valituksia kaikkialla Suomessa. Ja tämä yhdistys jopa myy näitä valituksia verkossa eli jatkossa voit ostaa valituksen maksamalla verkkokauppaan tietyn summan.

– Tämähän alkaa olla jo demokratian pilkkaamista ja suoranainen irvikuva, Lauri Kontro sanoo.

Puheenjohtaja Kontron tietojen mukaan kyseinen yhdistys on rekisteröity Pohjois-Hämeeseen, josta se sitten valittaa kaikista mahdollisista luvista.

Kontro muistuttaa, että perinteisesti valituksen voi tehdä vain sellainen asianosainen, johon toimenpide itsessään kohdistuu.

– Voidaan ajatella, että ilomantsilainen yhdistys voi tehdä valituksen Ilomantsiin myönnetyistä luvista. Mutta tuntuu hyvin kaukaa haetulta, että hallinto-oikeudet voisivat hyväksyä sellaisen tulkinnan, että jonnekin Tampereen taakse rekisteröity pieni yhdistys voisi valittaa luvista Ilomantsissa.

Valitus jokaisesta karhu- ja ilvesluvasta?

Metsästäjäliiton tietoon on tullut viitteitä siitä, jatkossa valituksia tullaan tekemään kaikista Suomen riistakeskuksen myöntämistä suurpetojen poikkeusluvista.

Viime metsästyskaudella maahamme myönnettiin yli 500 ilveslupaa, yli 100 karhulupaa ja 24 kannanhoidollista susilupaa, joista viisi ei ollut käytössä hallinto-oikeuksien toimeenpanokieltojen vuoksi. Mikäli niin sanottu valitustehdas alkaa jatkossa valittaa jokaisesta suurpetoluvasta, aiheutuu savotta, jonka seurauksia Kontro ei ryhdy vielä pohtimaan.

– Sitä en pysty tässä vaiheessa arvioimaan, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että nämä eläinaktivistit pyrkivät tällä tavalla halvaannuttamaan tämän järjestelmän.

Kärhämiä siis on, mutta Lauri Kontro korostaa, että metsästäjien ja esimerkikisi Suomen luonnonsuojeluliiton väliset suhteet eivät ole kärjistyneet.

– Minusta näyttää siltä, että on olemassa irrallisia, pieniä eläinaktivistiryhmiä, jotka nyt touhuavat tässä asiassa. 

"Suurpetoja täytyy metsästää"

Metsästäjien etujärjestön nokkamies sanoo, että suurpetoja täytyy metsästää hallitusti poikkeusluvin. Kontron mukaan Suomen suurpetokannat ovat kestävällä tasolla.

– Meidän karhu-, susi- ja ilveskannat ovat erittäin runsaita, itse asiassa eräin osin Euroopan runsaimpia. Muuallakin metsästetään suurpetoja. Esimerkiksi tänä vuonna kannanhoidollinen metsästys on ollut Ruotsissa, jossa kaadettiin 43 sutta. Virossa on kaadettu 38 sutta ja Latviassa 250 sutta. Mehän seuraamme tässä vain eurooppalaista hyvää käytäntöä, Kontro kertoo.

Puheenjohtaja Lauri Kontro vierailee Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin vuosikokouksessa torstaina Joensuussa.

Lauri Kontro on keskustan kansanedustajehdokkaana Uudellamaalla.

Jokien virtaamat nousevat paikoin Pohjois-Pohjanmaalla seuraavan parin päivän aikana, kun lämmin sää sulattaa lumia. Loppuviikoksi ennustettu pakkanen kuitenkin pysäyttää sulamisen ja virtaamat kääntyvät jälleen laskuun.

Suomen ympäristökeskus muistuttaa, että kevättulvien suuruus riippuu siitä, millainen ilma sulamiskaudella on ja tuleeko jokiin jääpatoja.

Maakunnan eteläosien joet ovat paikoin jo sulaneet. Esimerkiksi Siikajoki on paikoin sulanut ja myös Siikajoen eteläpuolisissa joissa on sulia paikkoja.

Koskipaikat virtaavat paikoin vapaina ja suvantopaikat saattavat olla vielä jäässä.

Sulaminen alkaa toden teolla huhtikuussa

Jokien jääpeite on ajankohtaan nähden tavanomaista heikompi monin paikoin.

– Jokijäät ovat keskimääräistä selkeästi ohuempia. Siellä on kohvajaatä ja jää on haurasta. Läpi talven jokien virtaamat ovat myös olleet keskimääräistä suuremmat, Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesivararyhmän päällikkö Olli Utriainen kertoo.

– Maakunnan eteläosissa on kuitenkin vielä metsissä lunta, vaikka se on sulanut jo pelloilta. Lumen vesiarvot ovat keskimääräisissä lukemissa.

Varsinainen sulaminen alkaa huhtikuussa, kunhan yöpakkaset hellittävät.

– Kun on tällainen keli, että päivällä on aurinkoa ja yöllä pakkasta, se tasoittaa sulamista, Olli Utriainen sanoo.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on julkaissut raportin, jonka mukaan pääkaupunkiseudulla on nykyisellään vaatimattomat suunnitelmat ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Raporttiin sisältyy viisitoista käytännön ehdotusta, joiden avulla metropoli voisi vähentää päästöjä enemmän. Yle tiivisti raportin ehdotukset, koko raportin voit lukea Sitran verkkosivuilta. 

1) Pääkaupunkiseudun katoille asennetaan vuoteen 2020 mennessä 3 000 aurinkopaneelijärjestelmää. Vuonna 2050 kiinteistökohtaistet paneelit tuottavat liki 3 prosenttia pääkaupunkiseudun sähkönkulutuksesta, eli 280 gigawattituntia.

2) Ensimmäinen 50 megawatin aurinkosähkövoimala rakennetaan vuonna 2030, toinen vuoteen 2040 mennessä, kolmas ja neljäs ennen vuotta 2050. Neljä voimalaa tuottavat reilut 2 prosenttia pääkaupunkiseudun kulutuksesta, eli 220 gigawattituntia.

3) Biopolttoaineiden käyttöä lämpöä ja sähköä tuottavissa voimalaitoksissa lisätään huomattavasti nykyisiä suunnitelmia nopeammin.

4) Kivihiilen korvaaminen maakaasulla vähentäisi merkittävästi päästöjä, mutta vaikutus pienenisi nopeasti kivihiilen käytön muutenkin vähentyessä ja biopolttoaineiden käytön lisääntyessä kivihiilen seassa. Ratkaisu edellyttäisi uusia maakaasuvoimaloita ja tulisi kalliiksi.

5) Suuriin kaukolämmitettyihin kiinteistöihin asennetaan rakentamisen tai peruskorjauksen yhteydessä lämpöpumppuja, joita käytetään sekä jäähdytykseen että lämmitykseen.

6) Öljylämmitettyjen kiinteistöjen polttoaineesta 30 % on bioöljyä vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä osa on siirtynyt maalämpöön ja loput käyttävät vain bioöljyä.

7) Maalämpöpumppujen käyttöä lisätään erillislämmiteyksessä nykyisiä suunnitelmia enemmän. Vesikiertoisista sähkölämmityskohteista 10 % siirtyy maalämpöön vuoteen 2020 mennessä ja 50 % vuoteen 2030 mennessä.

8) Sähköä varastoidaan hajautetusti ja keskitetysti. Vuonna 2050 sähköautoja on 200 000 kappaletta. Sähköä muutetaan kaasuksi 200 gigawattituntia vuodessa. Sähkön varastointihäviöihin hukkuu yhteensä 173 gigawattituntia vuodessa.

9) Osa kaukolämpöjärjestelmästä kuljettaa nykyistä viileampää 50-80 asteen lämpöistä vettä. Tällöin hajautetun lämmöntuotannon, jätelämmön ja uusiutuvien energioiden hyödyntäminen on helpompaa ja muissa pohjoismaissa saadun kokemuksen mukaan lämpöverkoston häviöt pienenevät.

10) Kaukolämpöä tuotetaan ja käytetään nykyistä älykkäämmin yhdistelemällä eri tuotantomuotoja ja varastoimalla lämpöä, jolloin kaukolämmön kulutushuippuja saadaan laskettua.

11) Kaupunkien kaukolämpöverkot yhdestetään toisiinsa nykyistä laajemmin. Kaupungit voisivat rakentaa yhteisiä voimalaitoksia kaupunkien rajoille.

12) Uusista rakennuksista ja asuinalueista kolmanneksessa toteutetaan tehostettuja energiatehokkuusratkaisuja, joden avulla sähkön ja lämmön kulutus laskee keskimäärin 20 prosenttia.

13) Jo rakennetuilta alueilta etsitään laajoja alueita, joiden energiatehokkuustoimenpiteiden hintoja ja riskejä lasketaan toteuttamalla peruskorjaukset yhdessä. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti 1950-70 -luvulla rakennettuja alueita, joista useissa peruskojaus on edessä lähivuosina.

14) Ihmisten tietoa energiatehokkuuden lisäämisestä lisätään esimerkiksi järjestämällä korjausrakentamisen asuntomessut, jossa messualueena on energiaremontin läpikäynyt vanha asuinalue.

15) Energiaremontteja varten perustetaan rahasto, jossa sijoittajina ovat kaupungit ja esimerkiksi eläkeyhtiöt. Rahaston arvioidaan johtavan vuosittain 10 000 ihmisen asunnoissa remontteihin, jotka vähentävät lämmönkulutusta kesimäärin 25 %.

Imatra osaa vastata kalastajien kysyntään nopeasti saavutettavista kalastuspalveluista. Imatran kaupunki on saanut kalastajilta kiitosta kaksi vuotta sitten Vuoksen rannalle rakennuttamistaan kalastuslaitureista, joiden yhteydestä löytyy myös kalankäsittelypaikkoja sekä laavuja nuotiopaikkoineen.

Imatran kaupungin kalastusmestari Tomi Mennan mukaan ihmisten elämänrytmin muututtua kiireisemmäksi myös kalastuselämyksiä halutaan saavuttaa nopeasti. Siksi kalastusmahdollisuuksia halutaan lisätä kaupunkien kupeeseen hyvien liikenneyhteyksien varrelle.

Menna kertoo, että Imatralla olisi potentiaalia kehittää kalastusmahdollisuuksia vielä nykyisestään, mikäli rahoitus järjestyisi. Kalastuspalvelut on suunnattu niin kaupunkilaisille itselleen kuin kalastusmatkailijoille.

Kalastajat saavat Vuoksesta saaliiksi muun muassa lohta, siikaa ja muikkuja.

Lahden Liipolassa Romojen kotona biojätteestä huolehtii yksivuotias Elmeri-koira. Muutoin seitsemänhenkiseltä perheeltä syntyy pussi energia- ja sekajätettä päivässä. Sekajätteeseen menee erityisesti vaippoja. Keittiössä on neljä jätepönttöä, sisustukseen sopivat kori ja kangaspussi roikkuvat seinällä käytettyjä pattereita ja kaupasta tulevia muovipusseja varten.  

– Se helpottaa lajittelua, että jätepöntöt ovat keittiön vetolaatikoissa, ja kun roskakatoksissa on paljon keräysastioita. Tässä kiinteistössä kierrätys on hyvin järjestetty, kehuu Anne-Maarit Romo.

Kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin suunniteltu. Joissakin kiinteistöissä jäteastioiden määrä ja suhde on lajittelua ajatellen väärä. Sekajäteastioita voi olla kymmenen ja energiajäteastioita kaksi.

– Oikea määrä jäteastioita ohjaa myös lajittelua, sanoo kuljetusesimies Reijo Puranen, Hämeen Kuljetuspiste Oy:stä.

Liipolan Huippukadulla sijaitsevat kaupungin vuokratalot ovat mukana sadan muun kiinteistön kanssa jätelajittelukisassa. Kilpailu kestää kesäkuuhun saakka, mutta jo nyt on nähty jätekuormissa selvä muutos entiseen.

– Sekajätemäärät ovat vähentyneet noin sata tuhatta kiloa. Noin 30 sekajäteastiaa on voitu poistaa ja ne on korvattu energiajäteastioilla tai niitä ei ole tarvinnut korvata ollenkaan, kertoo Puranen.

Sekajätemäärän vähentyminen tuo merkittäviä säästöjä taloyhtiöille. Energiajätteen vastaanotto kaatopaikoilla on huomattavasti halvempaa kuin sekajätteen.

– Yhdeksän kuukauden mittausjaksolla on saatu taloyhtiöille tuhansien eurojen säästöt, sanoo Puranen.

Vain kolmannes yhdyskuntajätteestä päätyy kierrätykseen

Lahden Talot Oy:n järjestämä kilpailu tukee merkittävällä tavalla valtakunnallisia tavoitteita yhdyskuntajätteen vähentämisen osalta. Suomessa pääosa teollisesta toiminnasta syntyvästä jätteestä hyödynnettään energiana, mutta yhdyskuntajätteestä kierrätetään vain kolmannes. Ympäristöministeriön tavoitteena on, että kotitalouksien jätteestä kierrätetään puolet vuoteen 2016 mennessä.

– Näyttää siltä, että nykyisiä tavoitteita ei saavuteta ja lisätoimia tarvitaan, sanoo ympäristöneuvos Riitta Levinen ympäristöministeriöstä.

Ministeriössä mietitään parhaillaan, miten kierrätystä pystytään edistämään. Käytännön toimia on tulossa jo ensi vuonna, jolloin kaiken orgaanisen jätteen sijoittaminen kaatopaikalle tulee kielletyksi. Sekajätettä ei voi viedä sellaisenaan kaatopaikalle.

– Kaatopaikan pitäjä tulee arvioimaan biojätepitoisuuden ja biohajoavan jätteen kuormassa. Jos kuormaa ei voida ottaa vastaan, se palautetaan takaisin, sanoo Levinen. 

Levisen mukaan Suomeen on perustettu paljon jätteenpolttolaitoksia, joissa biojätettä sisältävästä sekajätteestä voidaan tuottaa energiaa. Isommissa kiinteistöissä pitää Levisen mukaan biojätteen keräys järjestää erikseen. Lisäksi kotikompostointia suositellaan.

Lajittelunäytöksillä asennemuutosta

Päijät-Hämeessä lähes kaikki yhdyskuntajäte menee nykyisellään hyötykäyttöön. Lähes 95 prosenttia jätteestä hyödynnetään, ja vain rippeet päätyvät kaatopaikalle.  Jätteiden lajittelua on toteutettu kaupunkiseudulla jo vuosia. Silti parannettavaa vielä riittää. 

Jätteiden lajittelun isoin ongelma on kuljetusesimies Purasen mukaan asukkaiden motivaatiossa. Lajittelukilpailun myötä on nähty, että asenteeseen voidaan vaikuttaa neuvonnalla ja yhteisellä tavoitteella. Viime kesänä alkaneen kilpailun aikana on järjestetty muun muassa kymmenen neuvontatapahtumaa ja lajittelunäytöksiä.

– Asenteeseen vaikuttaa neuvonta ja ohjeistus. Meillä on tarjolla puhelinneuvontaa, lajitteluohjeet jaetaan postiluukusta asuntoihin ja keräyspisteellä ulkona on ohjeet. Lisäksi teemme neuvontaa paikan päällä ja olemme toteuttaneet asukkaiden kanssa käyntejä Kujalan jäteasemalla. Kyllä kaikki keinot ovat olleet käytössä, sanoo Puranen.  

Lajittelu alkaa siellä, missä jätteitä syntyy. Siksi kotona tarvitaankin yhtä monta lajitteluastiaa kuin on jätekatoksessakin. Ongelmana onkin usein perusjärjestelyjen puuttuminen asunnossa.

– Useimmiten kotona on tiskipöydän alla kahdesta kolmeen jäteastiaa, mutta jätekatoksesta löytyy kuudesta seitsemän astiaa. Kotona pitäisi itse pystyä järjestämään lisää tilaa paperille, pahville, biojätteelle, lasille ja metallille. Välttämättä se kotona olevien astioiden määrä ei tue lajittelun tavoitetta, sanoo Puranen.

Puranen muistuttaa, että myös vuokranantajan pitäisi miettiä, miten jätelajittelu toteutetaan vuokrattavassa asunnossa. Jäteneuvonnan myötä ongelmajätteitä tulee kiinteistöistä Purasen mukaan vain vähän.

– Jätekatoksiin ei tule varsinaista ongelmajätettä, mutta käytöstä poistettuja sähkö- ja elektroniikkaromuja saattaa joskus löytyä, esimerkiksi astianpesukone. Joskus tulee vastaan jopa sohva. Mutta niiden poiskuljetus on asukaan omalla vastuulla.

Kiinteistöjen välisessä kilpailussa kerätään pisteitä. Pisteitä saa muun muassa jätteen vähentämisestä ja jätekatoksen siisteydestä. Eniten pisteitä kerännyt kiinteistö palkitaan. Hyvien lajittelutulosten myötä Lahden Talot Oy aikoo jatkaa kilpailua toisenkin vuoden ja mahdollisesti laajentaa muuallekin kaupunkiin.

– Pienillä valinnoilla on iso merkitys. Jokaisella valinnalla on väliä, sanoo Puranen.

Brittiläiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat ovat viettäneet viime aikoina paljon aikaa Lontoon eläintarhan pingviiniaitauksessa. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miksi pingviinit kävellessään vaappuvat sivulta toiselle.

Tutkijat pystyttivät perunpingviinien aitaukseen pienen juoksumaton, jota pitkin he houkuttelivat lintuja kulkemaan. Juoksumaton alla oli lukuisia sensoreita, jotka tallensivat tarkkaa tietoa pingviinien kävelystä tutkijoiden käyttöön.

Ryhmään kuuluu tutkijoita Kuninkaallisesta eläinlääkintäkorkeakoulusta (RVC) sekä yhdysvaltalaisesta Austinin yliopistosta Teksasista.

– Pingviinit liikkuvat todella oudolla tavalla. Ne kulkevat pystyssä, kuten ihmiset, mutta niillä on myös hyvin lyhyet, kuin kyyryssä olevat jalat, tutkijaryhmään kuuluva RVC:n professori John Hutchinson kertoi BBC:lle.

– Nähdessäni eläimen tekevän jotain outoa, evoluutiobiologina minua kiinnostaa, mikä evoluutiossa johti aikojen saatossa sellaiseen toimintaan. Ja nyt tekemillämme kokeilla yritämme yhdistää tietomme pingviinien evoluutiosta niiden fysiikkaan.

Aikaisemmat tutkimukset pingviinien kömpelöstä kävelytyylistä ovat jo osoittaneet, että vaappuminen on niille itse asiassa kaikkein energiatehokkain tapa maalla liikkumiseen. Nyt tehtävien kokeiden on tarkoitus paljastaa, miten pingviinit itse asiassa tarkalleen liikkuvat.

– Niiden ruumiit vaappuvat puolelta toiselle niiden kävellessä, mutta emme tiedä, miten niiden jalat oikeastaan tekevät sen liikkeen, kuinka suuret niiden jalkoihin kohdistuvat sivuittaisvoimat ovat ja miten ne suhtautuvat muihin vastaavalla tavalla liikkuviin lintuihin, professori Hutchinson sanoi.

– Juoksumatoilla ja sensoreilla mittaamme jokaiseen yksittäiseen jalkaan kohdistuvat voimat.

Pingviinit eivät ole aina vaappuneet

Fossiilit kuitenkin paljastavat, että pingviinit eivät aina vaappuneet. Niiden esi-isät liikkuivat maalla eri tavalla.

– Tutkijat ovat löytäneet aiemmin monenlaisia fossiileja eteläiseltä pallonpuoliskolta, osa niistä on peräisin jopa 60 miljoonan vuoden takaa, tutkimusryhmään kuuluva Austinin yliopiston paleobiologi James Proffitt sanoi.

– Niiden avulla voimme pyrkiä ymmärtämään, miten tällaiset oudot anatomiset piirteet ja käyttäytymistavat ovat aikojen saatossa kehittyneet ja muovautuneet nykyisenlaisiksi.

Löytyneet luut paljastavat, että muinaiset pingviinit olivat hyvinkin monenlaisia. Osa niistä oli todella pieniä, mutta osa oli yhtä pitkiä kuin ihmiset ja ne pyydystivät suuria kaloja keihäsmäisillä nokillaan. Proffitt on erityisen kiinnostunut muinaisesta pingviinisuvusta, jonka nimi on Waimanu. Niiden maailman vanhimpia tunnettuja pingviinien jäänteitä on löytynyt Uudesta-Seelannista. Kyseiset linnut elivät 58-60 miljoonaa vuotta sitten.

– Tiedämme, että muinaiset pingviinit, kuten Waimanut, olivat lentokyvyttömiä ja taitavia sukeltajia. Sen voi päätellä niiden siipien ja koko linnun mittasuhteista, Proffitt selitti.

– Mutta ne olivat myös monin tavoin erilaisia kuin nykyiset pingviinit. Ne todennäköisesti liikkuivat maalla eri tavalla päätellen niiden jalkojen anatomiasta ja lonkkien rakenteesta.

Tutkijaryhmä uskoo, että muinaiset pingviinit kävelivät vaakasuuntaisemmassa asennossa ja niiden kävely olisi muistuttanut nykyään elävien albatrossien kävelyä.

Pingviinien kävelytyyli todennäköisesti muodostui nykyisenlaiseksi niiden muuttuessa yhä paremmiksi uimareiksi. Kun niiden ruumiinrakenne muuttui sellaiseksi, että ne pystyivät sukeltamaan vedessä taidokkaasti, ne samalla myös muuttuivat entistä kömpelömmiksi liikkuessaan maalla.

Tennispallo sai pingviinit suostumaan yhteistyöhön

Lontoon eläintarhassa pingviinit eivät tahtoneet aivan suostua tekemään saumatonta yhteistyötä tutkijaryhmän kanssa.

Eläintarhan linnunhoitajien varaesimies Zuzana Matyasova löysi kuitenkin keinon. Hän kiinnitti juoksumaton loppuun tennispallon kepin tai heiluvan narun päähän. Se osoittautui useimmille pingviineille vaikeaksi vastustaa.

– Osa nuorista linnuista on todella uteliaita ja ne haluavat olla ensimmäisinä kokeilemassa kaikkea uutta, mitä niiden aitaukseen ilmestyy, hän sanoi.

– Työskentelen pingviinien kanssa päivittäin ja minusta niiden vaappuminen on aivan ihmeellistä. Toivottavasti tutkimus paljastaa pingviineistä uusia asioita.

Muutaman päivän eläintarhassa kestäneen projektin jälkeen tutkijat saivat tarpeeksi informaatiota lintujen kävelystä aloittaakseen sen analysoimisen.

He aikovat yhdistää nyt saadut tiedot fossiileista peräisin oleviin tietoihin ja siten päästä selville, miten yksi luonnon tunnetuimmista kävelytyyleistä kehittyi.

Saimaan järvilohen pelastusoperaatio jatkuu Ala-Koitajoella. Äärimmäisen uhanalaisille kaloille levitetään ensi kuussa kutusoraa helikopterin avulla Kuusamonkoskeen ja Räväkkäkoskeen. Viime vuonna soraa lennätettiin Pamilonkoskella ja Siikakoskella sekä Kuusamonkoskella.

Kunnostus- ja tutkimustyötä tehdään Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen, vesivoimayhtiö Vattenfallin ja Luonnonvarakeskuksen sekä yliopiston yhteistyönä. Tavoitteena on elvyttää järvilohikantaa ja lisätä luonnonvaraista poikastuotantoa.

Korkein hallinto-oikeus päätti tammikuussa 2013, että Voimayhtiö Vattenfallin on lisättävä merkittävästi vedenjuoksutusta Ala-Koitajoen vanhaan uomaan Saimaan järvilohen poikastuotannon edistämiseksi.  Lisäjuoksutus on voimassa seitsemän vuoden ajan, jonka aikana Ala-Koitajoella on mahdollista selvittää järvilohen luontaisia lisääntymismahdollisuuksia.

– Viime vuosi oli ensimäinen hankevuosi, jolloin mentiin täysillä. Nythän tämä sitten jatkuu vuoteen 2019 saakka. Silloin pitäisi viimeistään olla selvitystyön valmis lupavirastoon, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Veli-Matti Kaijomaa kertoo. 

– Tässä on kyllä onnistuttu hyvin ainakin siinä mielessä, että yhteistyö on ollut hyvää, tässä on monta eri osapuolta. Olemme panostaneet tähän paljon, tämä maksaa useita satoja tuhansia euroja vuodessa. Tuloksia alkaa olla odotettavissa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä tulee merkittävästi lisäämään järvilohen poikastuotantoa Ala-Koitajoella, Kaijomaa jatkaa.

Vanhankaupunginkosken padon purkaminen Helsingissä on nyt poliittisessa myötätuulessa. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tiistaina puoltaa padon purkamisen selvittämistä äänin 7-1.

– Sanotaan niin, että kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tahtotila, että kalat pääsevät nousemaan jokeen, kertoo kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava.

Kalamies Jasper Pääkkönen on ajanut aktiivisesti padon purkamista ja kosken ennallistamista muun muassa sosiaalisessa mediassa. Pato estää vaelluskalojen nousun läntistä väylää pitkin Vantaanjokeen. Kalamiehet pitävät energiantuotannoltaan pientä patoa turhana nousuesteenä.

Pato osa teollisuusperintöä

Museovirasto haluaa säilyttää padon, koska sitä pidetään arvokkaana merkkinä säilyneestä kaupunkikulttuurista. Viraston mukaan padon purkaminen tuhoaisi osan 1800-luvun lopulta saakka säilyneestä teollisuusperinnöstä sekä muuttaisin vesialueen luonnetta merkittävästi.

Padon purkaminen vaatii asemakaavan muutoksen.

– Siinä on vahva asemakaava, niin sanottu suojelukaava, jolla on suojeltu koski ja kaikki rakenteet siinä mukaanlukien se pato. Muutos tulee edellyttämään tarkemman selvityksen ja asemakaavan muutoksen, Rautava lopettaa.

Uutista täydennetty klo 8.38  äänestystuloksen osalta.

Suomalaisasiantuntijat ovat olleet mukana kokoamassa laajaa aineistoa järvien lämpötiloista.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on koonnut aineiston, joka sisältää lähes kolmensadan järven tai tekojärven pintavesien lämpötilatiedot vuosilta 1985–2009.

Suomesta ryhmään kuuluivat dosentti Ari Voutilainen Itä-Suomen yliopiston biologian laitokselta, professori Lauri Arvola Helsingin yliopistosta sekä johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Global Lake Temperature Collaboration -ryhmän tavoitteena on edistää järvien lämpötila-aineistojen vapaata saatavuutta maailmanlaajuisesti.

Vastikään julkaistu aineisto on ensimmäinen, jossa on yhdistetty sateellimittaukset ja paikan päällä tehdyt mittaukset. Tietokantaa aiotaan hyödyntää ympäristön muutoksen tutkimuksessa. Päällysveden lämpötilan lisäksi aineistossa on tietoa esimerkiksi ilman lämpötilasta, auringonsäteilystä ja pilvisyydestä.

Suomesta aineistossa on mukana tiedot esimerkiksi Inarijärven, Kallaveden, Pyhäselän ja Pääjärven pintalämpötiloista.

Avaruusfysiikan dosentti, revontulitutkija Jyrki Manninen Sodankylän geofysiikan observatoriosta kertoo, että auringossa tapahtui sunnuntaina purkaus, joka oli sopivan kokoinen ja sijainniltaan hyvä.

Purkauksesta lähtenyt hiukkaspilvi törmäsi maapallon magneettikentään sopivasti aiheuttaen voimakkaimmammat revontulet ja voimakkaimman magneettisen myrskyn seitsemään vuoteen.

– Ainakin vuoden 2008 jälkeen tämä on toistaiseksi voimakkain, Manninen sanoo.

Sininen väri harvinaisuus

Manninen kertoo, että moni muistaa voimakkaista revontulista vuoden 2003 lokakuun. Tuolloin kyseessä oli ilmeisesti kaikkien aikojen suurin magneettimyrsky.

Tuolloin revontulia nähtiin aina Meksikoa ja Pohjois-Afrikkaa myöten.

Viime öiset revontulet ovat näkyneet Mannisen arvion mukaan Etelä-Suomea myöten ja myös kauempana Euroopassa.

Hyvin voimakkaissa magneettisissa myrskyissä revontulien värit korostuvat. Perinteisen vihreän värin lisäksi voi nähdä punaista ja sinistä väriä.

Sininen väri on aina olemassa revontulissa, mutta sitä ei yleensä paljain silmin näe.

Viime yön revontulten voimakkuudesta kertoo jotain se, että revontulitutkija Manninen on nähnyt viime illalta kuvan, jossa on harvinaista sinistä väriä.

Menivätkö revontulet ohi? - odota muutama tunti

Jos viime yön väriloisto meni sivu suun, ei peli ole vielä pelattu. Ennusteiden mukaan myös keskiviikkoiltana pitäisi olla tulossa komeita revontulia. Revontulten havaitseminen vaatii tosin pilvettömän taivaan.

Sunnuntain purkauksen jälkimaininkeja voi olla havaittavissa loppuviikkoon saakka. 

Sopiva kellonaika revontulien bongaukseen on heti, kun ulkona on riittävän pimeää ja taivaalle on ilmestynyt tähtiä.

– Kyllä sinne taivaalle kannattaa vilkuilla silloin tällöin kun on riittävän pimeää, Manninen opastaa.

Jos taivaalle sattuu vilkaisemaan juuri sellaisena hetkenä, että revontulten toisto on jo hiipunut, ei kannata luovuttaa.

Revontulet nimittäin ilmestyvät taivaalle parin tunnin sykleissä. Seuraava väriloisto voi siis ilmestyä jo parin tunnin kuluttua.

Revontulitutkija Jyrki Mannista haastatteli Lapin radioon Bikka Puoskari.

Mikkeliläinen Jani Lauanne on harrastanut tähtitiedettä yli 20 vuotta. Alan harrastajien järjestöön Jani liittyi 14-vuotiaana. Tiistainen ilmiö nouse uran huippukohdaksi.

- Erittäin harvoin tällaisia sattuu. Pari vuotta sitten oli hieman vastaava, mutta silloin kuu oli häiritsemässä. Nyt on uusikuu, joka näkyy vain aamulla sirppinä .

Jani Lauanne seurasi luonnonnäytelmää järven rannalla Mikkelin Korpijärvellä yhdessä Mikkelin Ursan puheenjohtajan Aki Taavitsaisen kanssa.

- Täydellinen pimeys on paras tapa seurata tämäntyyppistä ilmiötä. Mahdollisimman kauas kaupungin valoista.

- Tällaista keli on odotettu ja nyt kun se sattui, ei meinannut malttaa millään lähteä nukkumaan. On ollut pitkään hiljaista ja paljon pilvisyyttä. Nyt tuli palkinto sitten.

Mikkelin korkeudella loisto oli näyttävin klo 20 - 22, mutta uusi myrsky ilmestyi taivaalla puolenyön aikoihin. Harrastaja oli pakannut reppunsa termospullon ja eväät jo hyvissä ajoin.

- Kun tykitys alkoi, antoi vaan kameran laulaa ja mietti mihin päin sen suuntaa kun joka puolella tuntui tapahtuvan.

- Herätin poikani keskellä yötä ja sanoin, että nyt tule katsomaan tai kadut vielä pitkään, Jani Lauanne kertoo.

Komeetat ja pimennys

Jani Lauanteen pitkällä uralla tiistai-iltainen revontulimyrsky sijoittuu aivan kokemuslistan kärkeen eli TOP:een. Kärkisijan jakavat pikkupoikana 1990 nähty auringonpimennys ja kaksi komeettaa 1990-luvun loppupuolella.

- Tämä on parasta mitä paljain silmin voi nähdä eli ilman kaukoputkea. Näistä kahdesta komeetasta teki erikoisia se, että niistä oli pitkät pyrstöt nähtävillä.

Auringonpimennys perjantaina

Tähtiharrastajan katse viipyy taivalla myös loppuviikolla, mutta mielenkiinnon kohde on vaihtumassa.

- On mahdollista nähdä revontulia, mutta en usko, että tällaisia olosuhteita tulee. Enemmän itseäni kiinnostaa perjantainen auringonpimennys, josta voisi tulla seuraava spektaakkeli, Jani Lauanne ennakoi.

Luonnonvarakeskuksen metsäpeuralaskentojen mukaan Kainuussa talvehtiva metsäpeurakanta on kooltaan noin 700 yksilöä, mikä on 93 peuraa vähemmän kuin vuonna 2013 tehdyssä laskennassa. Kannan kooksi arvioitiin silloin noin 800 yksilöä.

Kainuun metsäpeurakanta on pienentynyt kahden viime vuoden aikana, ja se on nyt samansuuruinen kuin 1980-luvun lopulla. Sotkamon alueella talvehtinut Kainuun metsäpeurakanta laskettiin helikopterin avulla 11.–14. maaliskuuta. Havaituista reilusta 680 peurasta noin 13 prosenttia oli vasoja.

Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessaan, että pantapeurahavaintojen ja rajavalvontaviranomaisten ilmoitusten perusteella on mahdollista, että joitakin metsäpeuroja on jäänyt talvehtimaan Venäjän Karjalan puolelle rajan läheisyyteen. Yhdestä pantapeurasta on muun muassa saatu hiljattain havainto Venäjän Karjalan Jyskyjärveltä.

Luonnonvarakeskus kertoo laskenta-alueen perustuneen esikartoitukseen, joka pohjautui Kainuun metsäpeurojen GPS-pannoista saatuihin havaintoihin, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen maastokartoituksiin sekä yleisöltä saatuihin havaintoihin.

Laskennassa kaikki tiedossa olleet peurahavainnot tarkistettiin ja laskenta-alueet lennettiin tarkoin, jotta kaikki peurat saatiin mukaan laskentaan. Yksilömäärät laskettiin jokaisesta laumasta otetuista valokuvista.

Luonnonvarakeskuksen mukaan laskentaolosuhteet olivat haastavat, koska hankikelit helpottivat peurojen liikkumista. Peurojen talvinen ydinalue on kuitenkin suppea, ja se onnistuttiin laskemaan yhden työpäivän aikana. Myös muutamat jo kevätvaellukselle lähteneet peuralaumat onnistuttiin tavoittamaan laumoissa olleiden pantapeurojen seurantatietojen avulla Ontojärven lounaispuolella.

Metsäpeuroja esiintyy Suomessa Pohjanmaalla Suomenselällä ja Kainuussa. Maaliskuun alussa tehdyn laskennan mukaan metsäpeurojen määrä on kasvanut hieman Pohjanmaalla, kerrotaan Luonnonvarakeskuksesta.

Syyttäjä Kosti Kurvinen vaatii vastavalituksessaan 12 metsästäjälle myös sakkotuomiota. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus ei jahtiporukalle sakkoja määrännyt, mutta syyttäjän mukaan tekijät pitäisi tuomita myös 50 päiväsakkoon.

Käräjäoikeus langetti miehille neljän vuoden metsästyskiellon, syyttäjä vaatii kahta vuotta pidempää kieltoa.

Syyttäjä ei valita siltä osin kuin syytteitä on hylätty. Käräjäoikeus kumosi kolmen vastaajan syytteet.

Oikeus tuomitsi metsästäjät yhden vuoden ja kahden kuukauden ehdollisen vankeustuomion lisäksi neljän vuoden metsästyskieltoon. Lisäksi oikeus tuomitsi metsästysaseet valtiolle.