Ensimmäinen löytö tehtiin Rukalta vuonna 2011. Viime kesänä on tutkittu esiintymän laajuutta.

– Kuitenkin tiedetään, että niitä on paljon, sanoo intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston biologian laitokselta ja lisää, että  harrastajan tekemä löytö oli merkittävä, sillä perhosta ei ollut tavattu Suomessa vuosikymmeniin. Ilomantsissa on kuitenkin tehty löytö kymmenisen vuotta sitten, mutta sen tilanteesta ei ole tällä hetkellä tietoa.

Jäkkäräverkkokoi suosii avoimia niittymaita, joita ei enää tahdo löytyä Kuusamon alueelta. Se on löytänyt korvaavan elinympäristön Rukan laskettelurinteestä, missä sen populaatio on runsas ja elinvoimainen.

–  Korvaava elinympäristö on keskeinen asia. Ihminen on luonut puitteet uhanalaiselle lajille, Marko Mutanen huomauttaa.

– Ei kaikki ihmisen luoma ole vaaraksi eliöille. On paljon sellaisiakin perhoslajeja, jotka eivät selviä enää muualla kuin ihmisen rakentamissa elinympäristöissä.

Mutanen muistuttaa, että perinnemaisemaan kuuluvat kedotkin ovat syntyneet aikoinaan ihmisen toiminnan vuoksi eli maataloudesta.

Hangella mönkii heränneitä toukkia

Suuri osa perhosista talvehtii toukkavaiheessa. Lauhana talvena hangen päältä voi löytää mönkimästä liian aikaisin heränneitä toukkia.

– Pieni osa, noin viisi prosenttia perhosista talvehtii aikuisena. Talvehtivia perhosia voi etsiä vaikkapa maakellareista, varastoista ja varvikoista, Marko Mutanen sanoo.

Ensimmäisiä kevään perhosia ovat nokkosperhoset, jotka heräilevät talvehtimissuojistaan jo hankien aikaan. Myös suruvaipan ja sitruunaperhosen voi nähdä jo silloin, kun lunta on vielä maassa. Yleensä perhoset lähtevät liikkeelle Etelä-Suomessa huhtikuussa ja Pohjois-Suomessa muutamaa viikkoa myöhemmin.

Suomessa elää tällä hetkellä enemmän perhosia kuin koskaan aiemmin. Perhoslajeja on tavattu 2 600, ja ilmaston lämmetessä varsinkin eteläiset ja merelliset perhoslajit ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Ne ovat myös levittäytyneet aiempaa pohjoisemmas.

Marko Mutasen mukaan suuri uhka Suomen perhosille on niiden elinympäristöjen muutokset ja häviäminen. Ihmisen toiminta vie elintilaa monilta perhoslajeilta, mutta toisaalta osa on sopeutunut uusiin elinoloihin.

Kameleonttien katselijoita kautta aikain ihastuttanut ja tutkijoita kummastuttanut värinvaihtokyky on saanut vastauksen tuoreessa tutkimuksessa.

Geneven yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että kameleonttien ihossa on kerros kelluvia nano- eli äärimmäisen pieniä kiteitä, jotka heijastavat valoa. Kameleontilla on kyky säädellä nanosolujen etäisyyttä, mikä samalla muuttaa valon heijastumista ja siten väriä.

Professori Michel Milinkovitch työryhmineen tutki vuosien ajan madagaskarilaisia pantterikameleontteja, jotka ovat poikkeuksellisen taitavia komeilemaan haluamalleen parittelukumppanille tai uhoamaan kilpailijalle. Naaraan nähneeltä urokselta vie vain minuutteja muuttaa värinsä vihreän ja sinisen kirjavasta valkoisen kuvioimaan keltaiseen. Samalla ihon punaiset osat kirkastuvat. 

Kameleontin salaisuuden jäljille päästiin käyttämällä spektroskopiaa, joka hajottaa valon sateenkaaren väreiksi eli spektriksi. Värillisten ihosolukerrosten alta löytyi kerros soluja, jotka sisältävät guaniinista muodostuneita nanosoluja. Guaniini on yksi DNA:n emäksistä.

Melatoniini tekee vaaleanvihreästä tummanvihreää

Guaniinikiteet ovat solussa verkkona, joka kiristyy ja löystyy kameleontin mielentilan mukaan. Rauhallisen liskon verkko on tiivis ja heijastaa lähinnä sinisiä aallonpituuksia. Kun otus kiihtyy, verkko löystyy noin 30 prosenttia ja värit muuttuvat keltaisiksi ja punaisiksi.

Se, miten kameleontti säätelee verkkoaan, on vielä ratkaisematta. Mahdollinen selitys saattaa olla solujen laajeneminen ja supistuminen.

Kameleontin väriin vaikuttavat myös ylemmät ihosolukerrokset, joiden läpi valo siilautuu. Niissä on keltaista ja punaista pigmenttiä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään lisäksi, että värisävyjen voimakkuuteen vaikuttaa melatoniin kulkeutuminen soluun ja sieltä pois.

Tutkimus on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä, ja siitä kertoo myös muun muassa Science-lehti, jonka sivulla on video väriään vaihtavasta kameleontista. 

Nainen käveli torstaina aamulla noin klo 8 metsässä Juuan Tuopanjoella. Nainen tuli yllättäen karhun makuupaikalle. Karhu hyökkäsi naisen kimppuun ja huitaisi tätä tassulla. Lisäksi eläin puri naista kyynärpäähän ja takapuoleen. Hyökkäyksen jälkeen karhu katosi metsään.

Nainen soitti itse hätäkeskukseen. Hänet löydettiin metsästä hieman yli tunnin kuluttua, kun apu oli hälytetty paikalle.

Poliisin mukaan naisen vammat eivät olleet vakavat. hän pystyi itse kävelemään ambulanssin kyytiin.

Lähimpään asutukseen on hyökkäyspaikalta noin 400 metriä. Karhu saattaa olla vaarallinen ihmisille.

– Ehdoin tahdoin alueelle ei kannata mennä, komisario Jari Uusitalo kommentoi.

Poliisi määräsi karhun lopetettavaksi poliisilain perusteella. Paikallinen suurriistavirka-apun petoyhdyshenkilö johtaa jahtia.

Lisätty 12.3.2015 klo 11:57 Komisario Jari Uusitalon kommentti.

Tampereen uusi suojelualue on 5,7 hehtaarin kokoinen osa Pyhäjärven rannalla sijaitsevaa Villilänsaarta. Valtaosa saaresta on lahopuustoista, koivuvaltaista lehtoa. Siellä kasvaa jonkin verran kuusia ja mäntyjä, sekä kynäjalavaa.

Ympäristösuunnittelija Lasse Kosonen kehuu aluetta kaupungin tiedotteessa linnustoltaan monipuoliseksi ja runsaslukuiseksi.

– Alkukesästä varhain aamulla saaressa kuuluu korvia huumaava linnunlaulukonsertti, kun kertut, rastaat, siepot, tiaiset, peipot ja pajulinnut kuuluttavat reviireitään. Tämä on Tampereen parhaita paikkoja kuunnella keväistä linnunlaulua. Harvinaisemmista lintulajeista voisi mainita pikkutikan ja kultarinnan, sanoo Kosonen.

Alueella on rahoitettuja kasveja ja liito-oravakin

Saaressa esiintyy rauhoitettuja kasvilajeja, joita ovat valkolehdokki, lehtoneidonvaippa ja kynäjalava. Saaressa asustaa myös liito-orava, jonka jätöksiä on erityisen runsaasti saaren kaakkois- ja eteläosassa. Villilänsalmen alue on merkittävää lepakkojen ruokailualuetta.

Rauhoitettu alue saaren länsiosassa saa kehittyä luonnontilassa, mutta saarta kiertävää polkua vahvistetaan märistä kohdista puukatteella. Monimuotoisuutta lisätään sijoittamalla alueelle pikkulinnunpönttöjä.

Alue merkitään vihreillä merkkipaaluilla ja sen laitaan tulee myös ilmoitus yksityisestä luonnonsuojelualueesta. Merkki ei estä liikkumista, vaan tarkoittaa, ettei alue ei ole valtion omistuksessa oleva luonnonsuojelualue. Tutumista helpottamaan parkkipaikalle tuodaan opastaulu.

Suojelualue perustettiin Tampereen kaupungin aloitteesta ja kaupunki myös omistaa alueen.

Tänä talvena ei ole suuressa osassa Suomea ollut lainkaan yhtäjaksoista pakkaskautta, ja tämä näkyy myös jään koostumuksessa niin merellä kuin sisävesilläkin.

– Pohjanlahdella ei ole ollut yhtenäistä laajaa jääpeitettä oikeastaan missään vaiheessa. Tällä hetkellä kun katson ilmatieteen laitoksen jääpalvelun tuoreinta jääkarttaa, niin Vaasan ympäristössä on 10-35 sentin jääpaksuus, mutta kyllä se on haurasta ja vaihtelevaa tällä hetkellä, toteaa meteorologi Matti Huutonen.

Lappajärvellä puolestaan jään paksuus on tällä hetkellä vajaat 40 cm, kun yleensä tähän aikaan jääpeitteen paksuus on puoli metriä. Kevätjää alkaa kuitenkin olla petollista monesta syystä.

– Yöpakkaset tekee sen, että yöllä ja aamuyöllä pakastuu ja se kovettaa jäätä, mutta päivällä kun aurinko porottaa niin paluumatkalla voi olla ongelmia, Huutonen kertoo.

Näennäisesti paksu jää on nyt kerrostunut eri suunnista. Se on puikkoista, eli siinä on kovempia pitkulaisia osioita, joiden välillä on kohlaa. Vettä nousee välillä jään päälle, ja jää sulaa ja jäätyy ja sulaa ja jäätyy. Lisäksi tähän aikaan vuodesta jää alkaa sulaa Huutosen mukaan myös alta päin.

– Tällä hetkellä että en sinne itse menisi, jos ei se aivan välttämätöntä olisi, Huutonen toteaa.

Kevään tuloon herännyt siili ei ole tähän aikaan vuodesta poikkeustapaus. Hankalaa siilin toimeentulo saattaa silti luonnossa olla, etenkin jos pakkanen vielä kovasti kipristelee.

– Siili on hyönteissyöjä, ja yleensä se herää silloin, kun hyönteisetkin heräävät. Pakkasella ruokaa voi olla kuitenkin vaikea löytää, jolloin siili saattaa jäädä paikalleen, vapaaehtoisena siilejä vuosikausia hoitanut ja niiden suojelusta kirjankin kirjoittanut Tuula Nyström kertoo.

Nyströmin mukaan eläimen paikalleen jämähtäminen voi kieliä siitä, että se tarvitsee ulkopuolista ruokinta-apua.

– Siili on kulkijaeläin ja liikkuu ravinnon perässä useita kilometrejä yössä. Mikään varsinainen reviirieläin se ei ole, mutta tietyt reitit sillä usein on. Ei ole tavatonta, että siili kulkee yön aikana jopa 13 kilometriä; yhdestä paikasta se löytää vaikka kuoriaisia, jostain toisesta paikasta vettä ja kolmannesta vaikkapa ihmisen tarjoamaa ruokaa, Nyströn kuvailee. 

Ravinnoksi aliravitulle siilille Nyström suosittelee veden lisäksi jotain ravitsevaa, kuten kissan märkäruokaa. Maitoa laktoosi-intolerantille siilille ei pidä tarjota.

Kahdeksan kymmenestä poikasesta kuolee

Nyströmin mukaan tutkimustietoa siilien määrästä on Suomessa tällä hetkellä vähänlaisesti tarjolla, mutta Nyströmin oman, valtakunnallisen havaintoverkoston perusteella siilien määrä on Suomessa laskenut.

– Aiemmin jokainen suomalainen saattoi törmätä siiliin, nykyisin ei ole enää niin. Monelta paikkakunnalta siilit ovat hävinneet kokonaan. Myös havainnot siitä, että siilejä on ruokailemassa pihoissa paljon, voivat olla harhaanjohtavia; se kertoo usein siitä, että ravintoa on tarjolla vähän, ja siilejä tulee paikan päälle kauempaakin.

Suomessa siili on rauhoitettu eläin, ja esimerkiksi sen tappamisesta voi saada noin sadan euron sakon. Muun muassa Iso-Britanniassa siili on jo uhanalainen.

– Suomalainen rakentaminen ja liikenneratkaisut alkavat olla hyvin samankaltaisia kuin siellä. Kun takanamme on lisäksi monta hyvin vähälumista talvea, tämä vaikeuttaa siilien elinolosuhteita huomattavasti. Nykyisin siilien poikasista vain noin viidennes selviää aikuiseksi, ja potentiaalisen kymmenen vuoden iän saavuttaa vain harva yksilö, Nyström laskee.  

Pitkäjalkainen siili ui ja kiipeilee

Nyström kertoo itse kiinnostuneensa siileistä, koska niistä tiedetään yleisesti vähän.

– Siili on esimerkiksi hyvä uimaan ja kiipeilemään. Sillä on pitkät jalat, ja se voi olla todella nopea. Lisäksi siilistä sanotaan, että se ei ole kauhean fiksu, mutta esimerkiksi itse olen saanut siilin oppimaan koirapillin äänen. Olen myös nähnyt, kuinka siili on saanut karistettua raksut ulos koiralle tarkoitetusta reikäpallosta nappaamalla pallon suuhunsa ja nostamalla kuonon pystyyn.

Omaan pihaansa luonnonvaraista siiliä voi houkutella muun muassa ruoan avulla, mutta lemmikiksi sitä ei saa ottaa.

– Tervettä siiliä ei voi laittaa esimerkiksi aitaukseen, koska se tulee siellä hulluksi. Lisäksi siili on kauhean sottainen eläin, ja myös salmonellavaara on aina olemassa.

Hoitaakin voi, jos osaa

Jos siili on silminnähden sairas, sen voi ottaa myös hoidettavaksi, mikäli tietää mitä tekee. Ennen sitä Nyströn suosittelee ottamaan yhteyttä esimerkiksi eläinlääkäriin tai siilien hoitoon perehtyneeseen Siili kiikarissa -verkostoon. Hoidon tavoitteena on aina päästää siili takaisin luontoon.

Siilien yleisin sairaus ja kuolisyy ovat Nyströmin mukaan keuhkomadot. Sen voi havaita muun muassa siitä, että eläin yskii tai hengittää vaivalloisesti.

Eläinten hoidossa Nyström haluaa painottaa hyvää hygieniaa. 

– Siilejä ei pidä mennä koskettelemaan ja lapsia ei kannata päästää lähelle laisinkaan. Lämmintä kylmettyneelle eläimelle pitää tarjota, mutta oleskelutiloihin niitä ei kannata tuoda.

Neuvoja vaikka eläinlääkäriltä

Varkautelainen Irja Koistinen otti huostaansa pihaltaan löytämänsä kylmettyneen siilin.

– Se kyhjötti paikallaan pakkasessa. Ei sitä voinut sinne jättää, vaan otimme sen kissan laatikkoon lämpimään, Koistinen kertoo.

Koistinen otti yhteyttä eläinlääkäriin ja pyysi tältä neuvoja siilin hoitoon ja ruokintaan.

– Ensimmäisen päivän se oli paikallaan, mutta illan tullen se käveli ruokakupille ja söikin sen kerralla tyhjäksi, Koistinen muistelee.

Koistisen mukaan tällä hetkellä siili vaikuttaa hyvävointiselta.

– Se syö, juo, juoksee ja nukkuu. Odotamme vielä, että yöpakkaset loppuvat, sitten se pääsee takaisin luontoon.

Nainen oli tullut yllättäen karhun makuupaikalle ja joutui eläimen hyvökkäyksen kohteeksi. Karhu puri naista käteen ja takapuoleen sekä huitaisi häntä tassulla.

Joensuun seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Urjanheimon mukaan tämänkaltaiset kohtaamiset ovat hyvin harvinaisia.

– Karhu yleensä väistää jos siihen on mahdollisuus. Tässä on ilmeisesti osuttu pesälle ja karhu on säikähtäneenä puolustanut itseään.

– Useimmiten juuri pesällä karhu säikähtäneenä puolustautuu ja käy kimppuun. Vaaran paikka on myös se, jos ihminen joutuu emon ja pennun väliin.

Lieksan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja, petoyhdyshenkilö Esa Räty muistuttaa, että talvi on ollut poikkeuksellinen.

- Jo alkutalvesta karhut siirtyilivät ilmesesti siksi, että vettä tuli pesään.

Juuassa naisen kimppuun käynyt karhu on aikaisin liikkeellä, yleensä Pohjois-Karjalan korkeuksilla karhut jättävät pesänsä aikaisintaan maalis-huhtikuun vaihteessa.

Juuassa on jahdattu koko illan ajan karhua, joka kävi naisen kimppuun torstaina aamulla. Jahti on ollut toistaiseksi tulokseton.

Suurpetovastaava Mikko Pehkonen kertoo, että olosuhteet ovat vaikeat. Lunta on 50 - 60 senttiä, mutta karhusta jää huonosti jälkiä maastoon. Pehkonen arveli iltayhdeksän aikoihin, että petoa saadaan etsiä perjantainakin.

Aamuinen tapaus sattui Juuan Tuopanjoella. Nainen oli kävelyllään päätynyt yllättäen karhun makuupaikalle. Karhu hyökkäsi naisen kimppuun ja huitaisi tätä tassulla. Lisäksi eläin puri naista kyynärpäähän ja takapuoleen. Hyökkäyksen jälkeen karhu katosi metsään.

Nainen soitti itse hätäkeskukseen. Hänet löydettiin metsästä hieman yli tunnin kuluttua. Naisen vammat eivät olleet vakavat.

Lähimpään asutukseen on hyökkäyspaikalta noin 400 metriä. Karhu saattaa olla vaarallinen ihmisille. Poliisi määräsi karhun lopetettavaksi poliisilain perusteella.

Lintujen pesiminen on alkamassa, ja siksi kevätsiivous on ajankohtainen asia muuallakin kuin omassa huushollissa. Puhdistus on tärkeää, sillä linnunpöntöissä on loisia, jotka voivat olla haitallisia uusien poikasten kehittymiselle.

Pönttöä asuttaneen linnun pesänrakennusaineksissa saattaa olla ikäviä yllätyksiä myös ihmiselle, joten puhdistus kannattaa tehdä varoen. Lintukirput purevat erityisesti keväällä, joten niitä ei kannata päästää kaula-aukosta sisään.

– Aina kun putsaat, niin katso ettei tule töhkiä päälle, koska siellä on kirppuja. Mielellään putsauspäivä olisi aina pakkaspäivä. Silloin ne kirput ovat horroksessa ja liikkuvat vähemmän, joten puhdistuksen voi tehdä turvallisemmin. Ja jos oikein hienosti tekee, niin ottaa pöhnät muovipussiin ja panee sen roskiin tai polttaa, neuvoo Hahtola.

Linnunpönttöjä ei sentään tarvitse pyyhkiä rätillä, vaan riittää kun tyhjentää sisältä kaiken ylimääräisen pois. Kirpuista ei ole ihmiselle sen suurempaa vaaraa, vaikka ne saattavatkin päätyä puhdistuksen jälkeen sohvatyynyihin tai jopa makuuhuoneeseen.

Tummunut lauta houkuttelee lintuja

Biologi Hahtola on rakentanut pönttöjä 13-vuotiaasta asti, joten kokemusta riittää. Lisäksi hän on kirjoittanut linnuista ja pönttöjen rakentamisesta. On siis udeltava, millaisia niksejä hän suosittelee aloitteleville rakentajille. Hahtola sanoo luottavansa rakennusjätteeseen.

– Semmoinen tummunut lauta on linnuille hyvin mieluinen. Jos sitä ei ole, niin toki voi tehdä ihan uudestakin. Kyllä ne kokemukseni mukaan pesii niissäkin. Jos ei ihan heti ensimmäisenä vuonna, niin seuraavana vuonna, kun lauta tummuu luonnossa.

Hahtola myös vinkkaa, että pöntön etulevynä voisi käyttää paksua vaneria.

– Ihan sen takia, ettei käpytikka eikä orava hakkaisi reikää. Ja sitten tämä liukas vaneri aiheuttaa myös sen, että jos kärppä yrittää mennä sisälle, niin se tippuu eikä pääse pönttöön. Sen olen oppinut muutaman vuoden takaisesta kokemuksesta. En halua syöttää linnunpoikia kärpälle, että syökööt myyriä mielummin.

Linnunpojallekin voi tulla vilu

Linnunpöntöistä on tärkeää rakentaa tiiviitä, koska vilu voi iskeä lintuun siinä missä vaippaikäiseen ihmiseenkin.

– Naulauksen pitää olla tiukka. Jos pönttö on hatara, niin linnunpoikaset vilustuu vedossa ihan kuten ihmisetkin. Aina pitää pyrkiä siihen, että pönttö tehdään mahdollisimman tiiviisti, Hahtola sanoo.

Hahtola suosittelee, että linnunpöntön reiän ympärys suojataan jo ennalta. Materiaaleja voi etsiä vaikka omasta keittiöstä.

– Olen leikannut esimerkiksi ananaspurkeista pohjan irti, ja lyönyt pohjaan reiän putkenpätkällä. Sitä ei orava eikä tikka riko. Jos haluaa pitkäaikaisen pöntön, niin reikä kannattaa suojata.

Aikainen kevät on avannut reittejä melojille. Aktiivisimmat harrastajat ovat meloneet läpi talven, mutta Suomen melonta- ja soutuliiton harrastekoordinaattori Kai Lindqvist arvelee, että viikonloppuna vesillä nähdään useita harrastajia.

– Virtapaikoissa ja merellä on melottu koko talvi. Nyt kuulostelin, että monet aloittavat viikonloppuna, kun keli on lupaava.

Vedet ovat nyt 4–5 asteen lämpötiloissa. Lindqvist suosittelee vesille lähtöä lähinnä kuivapuvussa.

– Meloessa tulee lämmin, mutta jalat, kädet ja pää pitää olla suojattuna. Istuimeen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta takamus ei jäädy. Silmätkin kannattaa suojata, koska aurinko paistaa pahassa kulmassa, neuvoo urheilupalveluita tuottavan Repojotoksen melontaohjaaja Paula Niskala.

Älä kaadu!

Lindqvist antaa näissä keleissä kajakkiin kipuavalle yhden neuvon: älä vain kaadu.

– Pinnalla pysyminen on nyt tärkeintä. Kelluntaliivit täytyy olla päällä. Yksin ei kannata lähteä ollenkaan: jo 50 metriä rannasta voi olla liian pitkä matka uida rantaan, jos kajakki sattuu keikahtamaan.

Niskalakin suosittaa melomaan vain kokeneessa porukassa. Vahingon sattuessa joku sitten pystyy nostamaan vedestä ja kiidättämään nopeasti lämpimään. Hypotermia iskee todella nopeasti.

– Se on varmaankin sellainen 10–15 minuuttia, mitä tuon lämpöisessä vedessä pystyy olemaan ennen kuin henki lähtee, miettii Lindqvist.

Niskala arvioi, että tänä vuonna melojat ovat aikaisin liikenteessä. Yleensä kausi alkaa vapun tienoilla.

– Pitää muistaa juoda! Juominen unohtuu helposti kylmässä. Huoneenlämpöinen vesi on parasta, vaikkapa puolen tunnin välein pitäisi muistaa hörppiä.

Saharan autiomaan keskeltä on kartoitettu esihistorian vanhin tunnettu ja erittäin laaja asuinalue, jonne ihmiset jättivät merkkejä elämästään satojen tuhansien vuosien ajan. Esihistoriasta ei tunneta toista yhtä vanhaa aluetta, jota ihminen olisi toimillaan muokannut – oikeastaan roskannut – näin perusteellisesti.

Suoranainen kivityökalujen matto peittää koko 350 kilometrin mittaista ja keskimäärin 60 kilometrin levyistä Messak Settafetin hiekkakivialuetta, joka nykyisin sijaitsee Libyan valtavan hiekkameren keskellä. Neliökilometriä kohden esineitä on peräti 75 miljoonaa.

Messak Settefatin hiekkakivi oli varhaisille ihmisille helppoa lohkottavaa, kertoo brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkija Robert Foley.

Foley ja hänen kollegansa Marta Mirazón Lahr laskivat Messak Settafetin löytöjen ja aiempien selvitysten perusteella, kuinka paljon kivityökaluja ihmiset pudottelivat käsistään pelkästään Afrikassa miljoonan vuoden aikana. Mantereen keskiarvoksi saatiin neliökilometriä kohden enemmän kiveä kuin Gizan pyramidiin kulunut kivimäärä.

– Kriittinen hetki, antroposeeni, jolloin ihminen alkoi merkittävästi vaikuttaa ympäristöönsä, saattoi hyvin olla teollinen vallankumous noin 200 vuotta sitten. Jotkut puhuvat myös varhaisesta antroposeenista noin kymmenen tuhatta vuotta sitten, jolloin ihminen alkoi raivata metsiä peltojen tieltä. Kivityökalujen valmistus kuitenkin alkoi yli kaksi miljoonaa vuotta sitten, ja sen vaikutusta on tutkittu hyvin vähän, Folye sanoo.

Messek Settafet on vanhin kokonainen alue, jota ihminen on toimillaan arpeuttanut. Sen perusteella ihmisen keksintöjen ja toiminnan vaikutukset luontoon saattoivat alkaa huomattavasti oletettua varhaisemmin, Foley sanoo.

Jo kivikaudella oltiin riippuvaisia teknologiasta

Kartoitus tehtiin rajaamalla satunnaisesti neliömetrin kokoisia koealueita. Niiltä löydetyt kivet käytiin tarkkaan läpi ihmisten käden jäljen tunnistamiseksi. Yksinkertaisimmillaan työkalut olivat kallion kyljestä kumautettuja säleitä, joita käytettiin teräaseina. Hienostuneimmillaan oli käytetty kiilaa kiven lohkaisemiseksi.

– Määrästä näkyy, miten tärkeitä kivityökalut olivat ja miten riippuvaisia jo tuolloin oltiin teknologiasta. Tällaisten alueiden on täytynyt houkutella ihmisiä, joko kivennoutomatkoille tai asumaan, Foley arvioi.

Tutkijat päättelevät, että Messak Settafetin kaltaisen raaka-aineesta rikkaan alueen tietäminen, muistaminen ja valvominen olivat äärimmäisen tärkeää.

– Ihmiset saattoivat hyvinkin joutua oleskelemaan pakosta tällaisilla alueilla. He eivät voineet lähteä loitolle, jos eloon jääminen riippui työkalujen raaka-aineesta, ja se vaikutti heidän muiden tapojensa muokkaantumiseen, Mirazón Lahr uskoo.

Yksi seuraus, jota myöhemmät asukkaat pääsivät hyödyntämään, olivat kiven louhinnassa syntyneet kuopat, joista suurimmilla on leveyttä kaksi metriä ja syvyyttä puoli metriä. Kuopat keräsivät sadevettä ja houkuttelivat eläimiä. Monista kuopista tutkijat ovat löytäneet tarkoituksella ansoiksi aseteltuja suuria kiviä.

Tutkimus on julkaistu PLoS ONE -tiedelehdessä, ja tuloksista kertoo verkkosivullaan myös Cambridgen yliopisto.

Oulun vaalipiirin ehdokkaat eivät ole Kollajan altaan rakentamisen kannalla. 64 prosenttia kansanedustajaehdokkaista jättäisi altaan rakantamatta.

Joka neljäs kansanedustajaehdokas on jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä siitä, että Kollajan allas pitäisi rakentaa.

Nykyiset kansanedustajat suhtautuvat suopeammin

Ehdolla olevat nykyiset kansanedustajat suhtautuvat altaan rakentamiseen suopeammin. Heistä 37 prosenttia on sitä mieltä, että allas pitäisi rakentaa.

Joka viides ehdolla olevista nykyisistä kansanedustajista ei ota Ylen vaalikoneessa asiaan kantaa lainkaan ja 45 prosenttia vastustaa rakentamista.

Vihreiden ehdokas Mika Flöjt Kuusamosta vastustaa Kollajan altaan rakentamista.

– Kollajan allas avaisi arvokkaan koskiensuojelulain, mikä johtaisi vesivoimaspekulaatioihin ympäri Suomea. Kollaja pilaa IIjoen vaelluskalojen palauttamishankkeen Iijokeen, haittaa kalateistä saavutettavaa etua sekä pilaa humuksillaan alapuoliset vesistöt, vie virkistys- ja mökkeilyarvoja sekä poropaliskunnan laidunalueita, lataa Flöjt.

Voi rakentaa tietyin ehdoin

Keskustan ehdokas, paltamolainen Marisanna Jarva on sitä mieltä, että altaan voi rakentaa tietyin ehdoin.

– Jos paikalliset asukkaat näin haluavat, Jarva sanoo.

Itsenäisyyspuolueen kansanedustajaehdokas Antero Kangas Oulusta kannattaa hanketta.

– Saastuttamatonta vesivoimaa ja sen valjastamista kannatan. Järkevä hanke, Antero Kangas sanoo.

Karhu kaadettiin Juuan Ahmovaarassa Kolinportin läheisyydestä kello 10.40 aikoihin. Karhua oli jäljestetty torstaiaamusta alkaen. Suurpetovastaava Mikko Pehkonen on varma, että kyseessä on torstaina naista puraissut yksilö.

– Ei tässä alueella muita ole. Se on varma asia.

Kaatopaikka sijaitsee linnuntietä noin 10 kilometriä paikasta, jossa karhu puraisi naista torstaiaamuna.

– Karhua jäljestettiin noin kaksi kilometriä, jonka jälkeen koira päästettiin irti. Koira löysi karhun 500 metrin päästä irtilaskupaikasta. Karhu siirtyi haukusta myös liikennöidyn Kajaanintien yli. Se kaadettiin lopulta tien toisella puolella, Pehkonen kertoo.

Karhu puraisi naista takapuoleen ja kyynärpäähän torstaiaamuna Juuan Tuopanjoella.

Juuassa sattunut karhun hyökkäys on ollut päivänpolttava puheenaihe. Yle Pohjois-Karjalan radion lähetyksessä ihmiset arvioivat onko karhu aina kaadettava, kun se käy ihmisen päälle.

Juukalainen Tiina Hakkarainen soitti radioon ja kertoi asuvansa Tuopanvaarassa noin viiden kilometrin päässä paikalta, jossa karhu hyökkäsi naisen kimppuun. Hakkarainen arvelee, että on saattanut itsekin kohdata saman kontion 1,5 vuotta sitten.

– Oli tuulinen päivä ja minä olin lenkillä koirien kanssa metsässä. Silloin karhu tuli yllätetyksi ja me olimme 10 metrin päässä toisistamme.

Hakkarainen kertoo, että karhu toiminta oli kuin oppikirjasta. Kun mesikämmen huomasi kulkijan, se väisti metsään koirien saattelemana.

– Sen jälkeen minulla on ollut luottavainen olo suurpetojen kanssa. Mie olen nähnyt 500 metrin säteellä kotoani kaikki muut suurpedot paitsi suden. Enkä pelkää yhtään.

– Tänäkin aamuna kävin koirien kanssa lenkillä metsässä vaikka tiesin, että karhu saattaa liikkua alueella, Hakkarainen toteaa.

Mielipiteiden ääripäät väittelevät verkossa

Myös netissä keskusteltiin suurpetojen kaatamisesta. Esimerkiksi nimimerkki A:n kommentti edustaa monien muidenkin mielipidettä.

Kannattaa muuttaa pois syrjäseudulta, jos ei tule toimeen sen faktan kanssa, että siellä on monen eläimen koti.

Monet keskustelijat arvioivat, että karhun kaatamista puolustavat asuvat kaupungeissa. Vastaväittäjät sanovat, että maaseudulla asuvat ovat vieraantuneet luonnosta. Näin kirjoittaa nimimerkki Korvessa asuva:

On se suomalainen kansa vieraantunut kokonaan luonnosta. Varsinkin maalla asuvat. Heti, jos jossakin on villieläin, huudetaan poliisia tai riistakeskusta apuun ja tapatetaan se. Kyllä on kaukana talvisodanhenki enää tästä kansasta, vellihousuja koko sakki!

Nimimerkit Joopa joo ja Näin se on kommentoivat näin:

En minäkään ymmärrä, että ei saisi liikkua luonnossa eli pitäisikö pysyä pirtissä parhaimpien kevät- ja hankikelien aikana.

Viisaimmat kommentit tulevat aina sieltä betoniviidakosta, olipa sitten kyse Tenon lohesta tai karhusta saatikka susista...

Yhden suden kaatamista Pohjois-Pirkanmaalta on puitu Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa useaan otteeseen. Tammikuussa Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvan suden pyydystämiseen kannan vähentämisen perusteella. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola valitti luvasta, ja Hämeenlinnan hallinto-oikeus kielsi sudenmetsästyksen valituksen käsittelyn ajaksi.

Viikko sitten riistakeskus myönsi poikkeusluvan uudestaan - tällä kertaa suden aiheuttamien vahinkojen perusteella. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola valitti, ja jälleen hallinto-oikeus kielsi metsästyksen käsittelyn ajaksi. Tällä viikolla oikeus sai kuitenkin lisää tietoa uusista susivahingoista ja otti asian torstaina uuteen käsittelyyn.

– Kyse on siitä, että saimme selvityksen, että susivahinkoja on tapahtunut vielä aivan hiljattain. Meillähän on mahdollisuus antaa täytäntöönpanoja koskevia määräyksiä milloin tahansa asian vireillä ollessa. Tällaista saattaa tapahtua, että harkitaan sittenkin toisin, kertoo hallinto-oikeustuomari Ulla-Maarit Heljasvuo.

Poikkeuslupa tarkoin rajattu

Maallikkoa voi kummaksuttaa, miksi kaatoluvat aiemmin niin nopeasti kiellettiin valitusten perusteella. Hallinto-oikeustuomari Ulla-Maarit Heljasvuolla on selitys.

– Pykälä on sellainen, että valitus tulee hyödyttömäksi, jos ei täytäntöönpanoa kielletä. Jos olisimme viivytelleet täytäntöönpanon kieltämisen kanssa, susi olisi voitu ehtiä kaataa ennen kuin olisimme saaneet asiasta minkäänlaista päätöstä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus tekee lopullisen päätöksen asiassa sitten, kun tarpeelliset lausunnut ja asiakirjat on hankittu. Sutta saa nyt metsästää – ainakin niin kauan kunnes lopullinen päätös annetaan tai hallinto-oikeus toisin määrää. Riistapäällikkö Jani Körhämö Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiristä kertoo, että vahinkoperusteinen poikkeuslupa on tarkoin rajattu.

– Luvassa on rajattu metsästäjien määrä ja toteutustapa. Halutaan varmistaa, että pyydetään juuri vahinkokohteella käynyt susi. Lupa voidaan käyttää joko vahinkokohteella tai katkeamattoman jäljityksen perusteella. Tosin lumiolosuhteiden takia jäljittäminen ei kyllä ehkä onnistu.

Keli ei suosi susijahtia 

Sudet kävivät Niittymäen karjatilalla Mänttä-Vilppulassa puolitoista viikkoa sitten. Seuraavana päivänä löytyi raadeltu hieho. Isäntä Antti Niittymäen mukaan susia ei ole nyt näkynyt.

– Ei ole mitään havaintoja puoleentoista viiikkoon. Toisaalta nyt on sellaiset hankikelit, ettei jälkiä näy. Eläimet ovat rauhoittuneet, joten siitä voi päätellä, että susia ei ole käynyt. Näin se oli aiemminkin, että hyökkäyksen jälkeen ne pysyivät jonkin aikaa poissa.

Sudet ovat vieneet karjatilalta yhteensä seitsemän eläintä. Antti Niittymäen mukaan paikalliset metsästäjät ovat valmiina, jos susista tehdään havainto. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Antti Uotila ei ole kovin toiveikas pyynnin onnistumisen suhteen.

– Vahinkotilalla seurataan, tulevatko sudet käymään. Edellytyksenähän on, että jäljityksen täytyy lähteä sieltä. Keli on kyllä vaikea – hanki on kovaa eikä jälkiä jää. Epätodennäköiseltä näyttää, että suden saisi.

Metsästäjillä on nyt pari viikkoa aikaa. Suomen Riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa on voimassa 21 vuorokautta, josta alku meni valitusrumbaan.

Metsähallituksen erälupien myyntituloista hyötyvät eniten pohjoinen ja itäinen Suomi. Metsähallitus laskee, että yksi metsästyslupa tuo muun muassa Pohjois-Pohjanmaalle keskimäärin lähes 250 euron hyödyn.

Matkaileva metsäkanalinnustaja käytti keskimäärin 443 euroa metsästysmatkallaan, virkistyskalastajan reissun kulut olivat 550 euroa. Noin kaksi kolmasosaa tästä käytettiin määränpäänä olevassa maakunnassa, Metsähallituksen selvityksessä todetaan.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo on tyytyväinen, että vuonna 2008 aloitettu työ saatiin nyt maaliin. Kalastuslakia on muutettu viimeksi yli 30 vuotta sitten.

– Tänään voittajia ovat Suomen kalat ja kalastajat, Orpo toteaa Valtioneuvoston tiedotteessa.

Kalastusta hallinnoidaan nyt uudella, tietoon perustuvalla säätelyjärjestelmällä. Sitä hoidetaan valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla sekä ELY-keskuksen hallintopäätöksillä.

Kalastusneuvos Eija Kirjavainen kertoo, että uusi kalastuslaki vastaa nyt tätä päivää.

– Seuraavaksi viimeistelemme lausunnoille kalastusasetuksen, jonka avulla lain tavoitteita toteutetaan, Kirjavainen jatkaa.

Kalastusasetuksessa on tarkoitus velvoittaa, että kaikilta yksivuotiaina tai vanhempina istutetuilta lohilta, järvilohilta ja meritaimenilta leikataan rasvaevät. Tällä tavoin kalastajat tunnistavat rasvaevälliset luonnonkalat ja ymmärtävät vapauttaa ne takaisin elinympäristöönsä.

Vesialueen omistajat voivat määrätä jatkossakin omien vesien kalastuksesta. Eli hr voivat edelleen asettaa lupaehtoja kalastuslupiin joita myyvät. Kalastuksen säätely perustuu alueellisiin ja valtakunnallisiin hoitosuunnitelmiin. Nämä suunnitelmat valmistellaan yhteistyönä alueiden kanssa. Hoitosuunnitelmat ovat myös entistä sitovampia kaikille kalatalouden toimijoille.

Yksi kalastuskortti kaikille

Lupapolitiikkaa myös yksinkertaistetaan. Jatkossa kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksu yhdistetään yhdeksi kalastonhoitomaksuksi. Maksuvelvollisia ovat kaikki 18–64-vuotiaat kalastajat, jotka harrastavat muuta kalastusta kuin ongintaa tai pilkintää. Vuoden kalastuskortti maksaa 39 euroa ja sillä saa kalastaa koko maassa.

ELY-keskus myöntää kaupallisille kalastajille määräaikaisen kalastusluvan, jos lupaedellytykset täyttyvät. Näin edistetään kaupallisten kalastajien vesille pääsyä, kotimaisen kalan tarjontaa sekä hoitosuunnitelmien mukaista kestävää kalastusta.

Uuden kalastuslain on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alussa.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia alueellisissa tv-uutisissa sekä nettisivuilla.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Maailman yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt olivat viime vuonna 32,3 miljardia tonnia. Määrä oli samalla tasolla kuin edellisenä vuonna, kertoo Maailman energiajärjestö IEA.

Kasvihuoneilmiötä aihauttavien päästöjen kasvun taittuminen on mieluisa uutinen energiajärjestölle. Hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet lähes yhtämittaisesti jo 40 vuoden ajan.

– Tämä on hyvin tervetullut ja merkittävä yllätys, sanoi IEA:n pääekonomisti Fatih Birol.

Järjestö arvioi, että päästöjen kasvun pysähtyminen on seurausta varsinkin Kiinassa ja vauraissa teollisuusmaissa tehdyistä määrätietoisista ponnisteluista päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi Kiina, joka on maailman suurin CO2-päästöjen aiheuttaja, sanoo vähentäneensä hiilienergian käyttöä ja korvanneensa sitä uusiutuvalla energialla.

Maailmantalous kasvoi viime vuonna kolme prosenttia, mikä siis saatiin aikaan ilman päästöjen kasvua.

Pariisissa järjestetään joulukuussa maailmanlaajuinen huippukokous, jossa pyritään saamaan aikaan sopimus päästöjen vähentämisestä. Sopimuksen olisi määrä astua voimaan vuonna 2020.

Luonnonkatastrofeihin varautuminen ja niiden estäminen kuuluu kaikille, ei ainoastaan maailman köyhimmille ja heikoimmille kansoille, joille ilmastonmuutoksen kasvattamat uhkat ovat suurimmat, sanoo YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon.

Uhka muuttui synkäksi todellisuudeksi Vanuatun saarivaltiossa Tyynellämerellä, kun hirmumyrsky iski sinne perjantaina. YK kertoo olevansa kokoamassa nopean toiminnan hätäapujoukkoja vanuatulaisten hyväksi.

Paras osanoton ilmaus uhreille olisi sen varmistaminen, että maailmalle luodaan vahva järjestelmä luonnonmullistusten estämiseksi ja niistä selviämiseksi, Ban sanoi.

Se, mistä Vanuatun yhteydessä on keskusteltu, on mitä todellisin uhka miljoonille muillekin ihmisille ympäri maailmaa, hän lisäsi. Erityisen alttiita ovat pienten saarivaltioiden sadat tuhannet asukkaat.

Yhdeksän kymmenestä luonnonkatastrofien kuolonuhreista on maista, joissa bruttokansantuote on pieni tai korkeintaan keskinkertainen. Siitä huolimatta riskit koskevat kaikkia, Ban sanoi katastrofiriskien pienentämistä käsittelevässä kansainvälisessä kokouksessa Sendaissa Japanissa. Kokoukseen osallistuu viranomaisten lisäksi satoja kansalais- ja etujärjestöjä.

Kokouksen järjestäjien mukaan siitä, että riskeihin pitäisi puuttua ja katastrofien seurauksia lieventää, ei vallitse erimielisyyttä. Sen sijaan keinoista ja niiden vaikutusten arvioinnista yhteistä kantaa ei ole.

Katastrofivalmiuden rahoittaminen ei ole vaalivaltti

Yksi suurimmista esteistä on hallitusten taipumus lykätä varautumisen vaatimaa rahoitusta. Sillä saa vaaleissa vähemmän ääniä kuin katastrofien jälkeisellä avustamisella, huomauttaa ruotsalainen Margareta Wahlström, joka johtaa katastrofiriskien vähentämiseen pyrkivää YK-järjestöä UNISDR:ää.

– Siitä pulmasta on päästävä. Jos verrataan varautumista ja jälleenrakentamista, niin varautuminen on aina rahallisestikin tuottoisampaa, Wahlström sanoi.

UNISDR:n raportin mukaan luonnonkatastrofit maksavat 240–290 miljardia euroa vuodessa. Kuuden miljardin sijoittamisella ehkäisevään työhön säästettäisiin 15:n ensi vuoden aikana yli 340 miljardia, sanoo Ban.

– Riskien vähentäminen on eturintaman puolustautumiskeino ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Se on älykästä liiketoimintaa ja viisas sijoitus ihmishenkien pelastamiseksi.

Kaksi kolmannesta luonnonkatastrofeista johtuu ilmastonmuutoksesta, sanoi kokouksen alla Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius, joka puhuu Sendaissa lauantaina. Joulukuussa hän isännöi  YK:n suurta ilmastokokousta Pariisissa.

– Jos Sendai on menestys, se voi ennakoida Pariisin tuloksia, sanoi Fabius. Hänen toiveissaan on muun muassa ennakkovaroitusjärjestelmä uhanalaisimmille alueille.