Lopputalven lämpimät kelit ovat jo houkutelleet esiin neitoperhosia. Perhoset havahtuvat horroksestaan, kun ilman lämpötila nousee plussan puolelle. Tokkuraiset siipiveikot lähtevät ulkoilemaan horrospaikastaan pariutumiskumppanin toivossa.

– Tämä on helpostikin mahdollista. Meillä on pieni joukko perhosia, jotka talvehtivat aikuisena. Kun ilma lämpenee, niin aikuisena talvehtivat alkavat oikoa tuntosarviaan ja miettiä, että jokos pääsisi etsimään kumppania, kertoo Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Normaalisti yksi tai kaksi kymmenestä perhosesta nousee vielä talven jälkeen siivilleen. Kulunut talvi näyttää kuitenkin huonolta perhosten kannalta. Viime kesänä perhosia oli vähän ja talvella lämpötilat ovat heitelleet. Tämän lisäksi huono lumitilanne on tehnyt talvesta entistä hankalamman talvehtimisen kannalta.

Perhonen ei ennakoi vielä kevättä

Ennen kuin kevät koittaa, Suomessa mennään Saarisen mukaan vielä useamman kerran pakkasen puolelle. Perhoset eivät siis ole tähän aikaan vuodesta varsinainen kevään merkki.

Aikaisin heräävät perhoset saattavat havahtua muutaman kerran hereille ja palata takaisin horrokseen, mutta varsinaisesti perhoset lähtevät liikkeelle vasta huhtikuun puolella.

– Yleensä ensimmäisenä liikkeelle lähtee nokkosperhonen, koska se talvehtii ihmisasumuksissa, kuten ullakoilla ja vinteillä. Sitruunaperhonen nousee usein jo lumien aikaan ja myös suruvaippa herää aikaisin. Kun lumet ovat menneen talven asia, niin perhoskausi lähtee toden teolla käyntiin, Saarinen kertoo.

Alkutalven mittaan moni karhu joutui vaihtamaan pesäpaikkaa Etelä-Suomessa, mikä näkyi karhuhavaintoina. Marras-tammikuulta on koko maasta noin 210 havaintoa liikeellä olleista karhuista. Esimerkiksi tammikuun alussa Etelä-Savossa Sulkavalla mittailtiin yksiä tassunjälkiä.

Helmikuulta on kuitenkin vasta kolme varmaksi luettavaa karhuhavaintoa. Ne ovat Oulusta, Pohjois-Savosta ja Uudeltamaalta.

– Marraskuun lauhan jakson aikana moni havaituista karhuista oli todennäköisesti pesäpaikan vaihtajia. Ne, jotka asuvat uima-altaassa, etsivät yleensäkin paremman pesäpaikan, toteaa riistapäällikkö Petri Vartiainen Suomen riistakeskuksesta.

Vartiainen kertoo, että karhu saattaa tehdä niinsanotun korjuupesän,  jonka se kokoaa havupuista repimistään oksista. Vartiainen kuvailee korjuupesää linnunpesän näköiseksi rakennelmaksi.

– Siinä se sitten pötköttelee. Karhu ei välttämättä lähde kovinkaan pitkälle alkuperäisestä pesäpaikastaan. Se on valmistautunut fysiologisesti pysymään talviunessa, joten se pyrkii vielä pysyttelemään aloillaan, sanoo Vartiainen.

Maaliskuussa karhuhavaintojen määrä yleensä kasvaa.

– Silloinkin karhu pysyttelee vielä pesän lähistöllä. Varsinainen liikkeelle lähtö tapahtuu yleensä aprillipäivän aikoihin.

Otson ensimmäinen kevätateria talviunen jälkeen on yleensä lihaisa. Karhu saattaa etsiä syksyllä piilottamansa haaskan tai etsiä tuoretta saalista.

– Jos sopivasti sattuu vastaan tulemaan hirvi, karhu nappaa sen. Se on tyypillistä. Jos karhu haluaa aloittaa kevyemmällä aterialla, se käy muurahaispesällä. Kasvipuolen ravintoahan on tarjolla vasta toukokuussa, kertoo Vartiainen.

Kokemus tekee hyvän pesäntekijän

Varsinkin nuoret karhut saattavat joutua pesänvaihtopuuhiin kesken talven. Varsinkaan nuorten yksilöiden valinnat eivät aina osu kohdalleen.

– Mitä kokeneempi karhu on, sitä paremman pesäpaikan se löytää. Kun nuori karhu tekee pesän itse ensimmäistä kertaa, se voi valita huonon paikan, sanoo Vartiainen.

Tavallinen metsässäliikkuja harvemmin huomaa karhun talvipesää, eikä karhu vähästä äänestä tai liikeestä hereille hätkähdä. Hirvenmetsästäjät saattavat törmätä karhunpesään, silloinkin yleensä vahingossa. Metsäkone sen sijaan saattaa laittaa kontion tassuihin liikettä.

– Helmikuussa Oulussa karhuhavainto tuli siitä, kun karhu oli lähtenyt karkuun metsäkonetta.

Haaparannalla neuvotellaan keskiviikkona, miten Tornion-Muonionjoella kalastetaan lohta ensi kesänä.

Suomen ja Ruotsin ministeriöiden edustajat hakevat ensimmäisessä tapaamisessa yhteistä näkemystä rajajoen kalastusjärjestelyihin.

Suomen maa- ja metsätalousministeriöstä ei suostuta kommentoimaan etukäteen Suomen tavoitteita.

Useita uudistuksia haussa

Ministeriö on ehdottanut lausuntopyynnössään muun muassa, että rajajoella otettaisiin käyttöön kalastajakohtainen lohikiintiö.

Lisäksi jokialuella olisi aiempaa vähemmän aikaan lohen kulkuverkko ja kullepyyntiin. Samalla kulkuverkkojen pituutta lyhennettäisiin nykyisestä 120 metristä siten, että sallittuja olisivat 90 metriä pitkät verkot.

Ministeriö sai määräaikaan mennessä yli 30 lausuntoa, jotka koskivat kalastuksen järjestämistä Tornionjoen edustan merialueella sekä Tornion-Muoniojoella.

Käytännössä mailla on kuukausi aikaa sopia, miten rajajoella kalastetaan ensi kesänä.

Yhdysvalloissa tammikuussa kokeiltu aurinkovoimala kohdensi auringonsäteitä niin tehokkaasti, että alueen yllä lentäneet linnut syttyivät palamaan, kertoo riippumaton kalifornialainen KCET-televisiokanava.

110 megawatin energiatuotantoon pyrkivässä voimalahankkeessa Tonopahissa Nevadan osavaltiossa oli kokeiltavana yksittäinen energiantuotantotorni. Sen kymmenet tuhannet peilit suuntasivat auringonsäteet yhteen pisteeseen runsaan 360 metrin korkeuteen maanpinnasta.

Biologit näkivät runsaan neljän tunnin aikana 130 linnun lentävän kuolemanloukkuun. KCET:n silminnäkijätietojen mukaan yksi linnuista oli korppi, joka muuttui ensin hohtavan valkoiseksi ja haihtui sitten täysin jäljettömiin.

Seuraavana päivänä SolarReserve-yhtiö muutti peilien määrää ja suuntaa, minkä jälkeen linnut ilmeisesti pääsivät lentämään turvallisesti alueen yli. Sittemmin kuukauden jatkuneessa kokeilussa on mennyt henki enää yhdeltä linnulta, yhtiöstä kerrotaan.

Tuulivoimalan tappamat kotkat maksoivat yhtiölle miljoonia

Viime vuoden lopulla KCET ja useat muut yhdysvaltalaiset viestimet uutisoivat tuulivoimalasta, joka pyrki salaamaan, että sen kahdessa voimalassa Wyomingissa oli kuollut suojeltuihin lajeihin kuuluvia lintuja.

PacifiCorp Energyn voimalat olivat koituneet vuosina 2009–2014 kohtaloksi 336 suojellulle lintuyksilölle. Alueelta oli löytynyt muun muassa 38 maakotkan jäänteet.  Viranomaisten mukaan on oletettavaa, että yhtiö tiesi etukäteen laitostensa olevan kuolemaksi suojelluille lajeille.

Yhtiö yritti estää ympäristöviranomaisia julkaisemasta lintukuolemalukuja sen 13 tuulivoimalan liepeiltä haastamalla heidät oikeuteen. Yhtiön mukaan tiedot eivät olleet julkisia.

Sittemmin yhtiö kuitenkin tunnusti kuolemat ja suostui maksamaan korvauksia ja sakkoja, jotka nousivat yli kahteen miljoonaan euroon. Lisäksi yhtiö määrättiin suunnittelemaan voimalansa aiempaa lintuturvallisemmiksi.

Lintutuhojen kokonaisluvuissa iso haitari

Maailman korkein tuulimylly on käytössä Tanskassa. Rungolla on korkeutta 220 metriä ja siivillä pituutta 80. Suomen korkeimmat tuulimyllyt, torniltaan 140-metriset, alkoivat pyöriä viime vuonna Simossa.

Korkealla tuulimyllyn huipulla pyörivät matkustajakoneen siipivälin kokoiset lavat aiheuttavat  pyörremyrkyn vertaisen imun. Sen vaikutuksesta lintuihin on keskusteltu kiivaasti luonnonsuojelupiireissä muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Lintutuhot arvioidaan yleensä laskemalla tuulipuistojen ympäristöön pudonneet kuolleet linnut. Tarkkoja luvut eivät ole – osa linnuista ehtii maatua tai päätyä raadonsyöjien suihin –, minkä takia keskustelulle ei ole kivenkovaa pohjaa.

Yhdysvaltain viimevuotisen State of Birds -viranomaisraportin mukaan tuulivoimalat tappavat Yhdysvalloissa 214 000–368 000 lintua vuodessa. Yli 60 prosenttia on pikkulintuja. Viranomaisia tuulivoimaloiden lintutuhojen vähättelystä syyttävät, muun muassa Save the Eagles -järjestö, ovat arvioineet kuolleiden lintujen ja lepakoiden todelliseksi luvuksi jopa 39 miljoonaa vuodessa.

Monet keskustelijat toisaalta korostavat, että viime kädessä tuulivoimalat pelastavat lintuja: ilmastonmuutosta helpottavaan energiantuotantoon siirtyminen vähentää suurten lintutuhojen ja sukupuuttojen uhkaa.

Riippumattoman yhdysvaltalaisen ympäristöjärjestön Audubon Societyn viimevuotisen raportin mukaan ilmastonmuutos koituu muutamassa vuosikymmenessä kohtaloksi jopa valtaosalle nykyisistä lintukannoista. Raporttiin, joka on laajuudessaan ainutlaatuinen, on koostettu tietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista 588 lintulajiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Porvoon Pappilanmäellä asuvilta asukkailta on tullut runsaasti yhteydenottoja kaupungille naakkojen aiheutumista haitoista. Naakkojen on kerrottu aiheuttaneen melua ja sotkevan linturuokintapaikkoja.

Ilmoitusten mukaan Pappilanmäellä ja erityisesti Julininkujan alueella on lähes sadan yksilön naakkayhdyskunta.

– Naakat parveilevat illalla ja kokoontuvat yöpuulle. Jos niitä pihalle sattuu paljon kerralla, niistä lähtee ääntä. Naakat ovat jättäneet myös ulostetta linturuokintapaikoille, kertoo terveystarkastaja Teijo Moilanen.

Naakat saattavat muiden lintujen tavoin levittää tartuntatauteja ulosteessaan. Lintujen levittämiä tartuntatauteja ovat esimerkiksi salmonella, kampylobakteerit, NewCastle ja papukaijakuume. Naakka kuitenkin kuuluu rauhoitettujen lintujen joukkoon, joten sitä ei saa tappaa.

– Naakka maksaa 101 euroa, jos jää kiinni sen tappamisesta, Moilanen muistuttaa.

Ainoa keino asukkailla naakkojen aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi onkin heikentää niiden viihtymistä alueella.

– Pahinta on se, että jos naakat rupeavat etsimään huhtikuussa pesäpaikkoja savupiipuista. Savupiiput on hyvä verkottaa päältä ja sivusta jo ennalta. Ruokintapaikat tulisi pitää mahdollisimman pieninä ja ne pitää verkottaa, etteivät isommat linnut pääse niihin ruokailemaan. Lisäksi ruokintapaikat tulisi pitää puhtaana, opastaa Moilanen.

Moilanen sanoo, että naakka on tullut jäädäkseen kaupunkiympäristöön.

– Naakka on urbanisoitunut lintu. Ne ovat lisääntyneet vuosikymmenten saatossa kaupunkiympäristössä ja niitä on melkein joka pihapiirissä.

Esimerkiksi koirien vakuuttaminen on yleistynyt vuosien kuluessa. Valtavan suurissa määrissä ei vieläkään liikuta. Kennelliiton arvion mukaan Suomessa on yli 650 000 koiraa, joista arviolta noin 25–30 % on vakuutettu.

– Määrä kasvaa pikkuhiljaa. Esimerkiksi Ruotsissa luku on tällä hetkellä korkeampi, toteaa Kennelliiton viestintäjohtaja Kaija Unhola.

Vakuutusyhtiöiden mukaan lemmikkieläinvakuutusten määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvun kuluessa. Koirien lisäksi vakuutusten kärkikolmikkoon kuuluvat esimerkiksi Ifissä, LähiTapiolassa, Fenniassa kissat ja hevoset.

– Viime vuonna suosiotaan kasvattivat minipossut. Eksoottisimpia eläimiä ovat varmaankin käärmeet, liskot ja papukaijat, kertoo Ifin omaisuusvakuuttamisen asiantuntijalta Tuomas Sinervo.

– Myös esimerkiksi kotieläimenä pihoilla oleville poroille on kysytty vakuutuksia, LähiTapiolan tuotepalveluiden tuotepäällikkö Tiina Ala-Outinen toteaa poikkeuksellisemmista vakuutettavista.

Perheenjäsen halutaan vakuuttaa

Erityisesti koirille ja kissoille otetaan tyypillisesti henki- ja eläinlääkärivakuutuksia. Yleensä henkivakuutus korvaa, jos eläin kuolee tai se joudutaan lopettamaan sairauden tai tapaturman takia. Eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvataan puolestaan sairauden ja tapaturman tutkimus- ja hoitokuluja.

Vakuutusyhtiöiden mukaan kasvussa olevan vakuuttamisen taustalla on lukuisia eri syitä. Lemmikkejä otetaan yhä enemmän ja niiden merkitys perheenjäseninä on vahvistunut. Myös taloudelliset riskit tunnistetaan.

–  Ihmiset ovat nykypäivänä valveutuneempia ja tietävät, että esimerkiksi eläimen hoitokulut voivat joissain tapauksissa nousta tuhansiin euroihin. Tästä syystä taloudellinen puoli halutaan osittain turvata vakuutuksella, Ala-Outinen sanoo.

Yhtenä syynä on eläinlääkäripalvelujen monipuolistuminen.

– Hoitojen taso on noussut todella paljon, ja ihmiset ovat yhä valmiimpia käyttämään palveluja. Tästä syystä sairauden varalle otettu hoitokuluturva on kasvattanut suosiotaan todella paljon, Sinervo sanoo.

UPM:n suunnittelemat hakkuut Oulujärvellä sijaitsevassa Ärjänsaaressa odottavat edelleen jäätien vahvistumista. Tällä hetkellä jäätiellä jään vahvuus on 60–80 senttiä. Puuta kuljettavat rekat edellyttävät jäätielle 120 senttimetrin vahvuista teräsjäätä. Kevyemmällä kalustolla tapahtuva puunkuljetus vaatii vielä jään vahvistumista parilla kymmenellä sentillä.

– Hyvä asia on se, että nyt oleva jää on vahvaa teräsjäätä. Huono asia on se, että sääennusteet eivät lupaa jäädyttämisen kannalta tarpeeksi kylmää keliä, sanoo UPM:n puunhankinnan ja metsätalouden maankäyttöpäällikkö Matti Huhtala.

Jäätien vahvistaminen edellyttää vähintään kunnollisia 15 asteen yöpakkasia. Alunperin Ärjänsaaren hakkuut piti aloittaa helmikuun aikana, mutta leuto talvi ei ole mahdollistanut jään vahvistamista odotetusti.

– Hakkuiden kohdalta vielä ei ole kirvestä heitetty kaivoon, vaikka pahalta näyttää.  Jos hakkuut jäävät haaveeksi, niin ainakin uuden venelaiturin valmistaminen aloitetaan hetki kun kaivinkoneen kuljettaminen Ärjänsaareen on mahdollista, lupaa Huhtala.

Rokualla Opastuskeskus Supassa julkistettiin 24. päivä helmikuuta Suomen ensimmäiset Geopark-lukiot ja -opistot. Yksi näistä on Vaalan lukio.

– Geopark-statuksen saaminen on imagotekijä, Vaalan lukion rehtori Liisa Leinonen kertoo.

Muut lukiot ovat Muhoksen ja Utajärven lukiot, joiden lisäksi Geopark-opistoiksi nimettiin Oulujokiopisto ja Oulujärven kansalaisopisto.

Geopark-oppilaitokseksi haetaan ja valinnan suoritti Rokua Geoparkin operatiivinen henkilöstö, johon kuuluu edustajia muun muassa Geoparkin alueen kunnista, Metsähallituksesta ja Rokuan Terveys- ja kuntouttamissäätiöstä. Rokua Geopark sijaitsee Vaalan, Muhoksen ja Utajärven kuntien alueella. Oppilaitokset valitaan Rokua Geopark: Ympäristökasvatuksesta elinvoimaa ja paikallisylpeyttä -hankkeessa laadittujen ohjeiden ja kriteeristön perusteella.

Geopark-statuksen saaminen vaatii oppilaitokselta toimintaperiaatteita ja opetustarjontaa, jotka edesauttavat kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista. Lisäksi oppilaitoksen tulee vallia alueensa ainutlaatuisten luonnon ja kulttuurin arvoja sekä vahvistaa oppijoiden kotiseututuntemusta ja paikallisylpeyttä.

Hyväksyttyjen Geopark-lukioiden toiminnassa korostuvat yhteisöllisyys, paikallisuus, ekologisuus, kansainvälisyys ja tasa-arvo. Opetuksessa hyödynnetään lähialueen luontoa ja kulttuuria, ja henkilökunnilleen lukiot järjestävät perehdytystilaisuuksia ja työpajoja, joissa tutustutaan kotiseudun luonto- ja kulttuurikohteisiin ja niiden pedagogisiin mahdollisuuksiin.

– Meillä on muun muassa hyvin vahva kansainvälinen toiminta ja historian opetus on laajaa. Teemme aktiivisesti yhteistyötä Muhoksen ja Utajärven lukioiden kanssa, olemme pitäneet esimerkiksi kulttuuripäiviä ja tehneet yhteisiä ulkomaanmatkoja. Lisäksi käymme esimerkiksi erilaisissa luontokohteissa ja olemme järjestäneet teemapäiviä, joita jatkossa järjestetään Geopark-päivä nimen alla, Leinonen mainitsee.

Rokua Geopark on Suomen ensimmäinen jäsenalue UNESCO:n suojelemassa maailmanlaajuisessa geopark-verkostossa.

Mimmi-karhun äänekäs vaatimus ulkoilemaan pääsystä sai Ähtärin eläinpuiston henkilökunnan muuttamaan suunnitelmia. Alunperin karhut oli tarkoitus päästää ulkotarhaan vasta maaliskuussa, mutta raivokas metelöinti sai henkilökunnan muuttamaan mieltään.

– Talvi oli nyt sellainen, että karhut eivät malttaneet nukkua pidempään. Karhunvoimin sitten hakattiin rautaluukkuihin, se kuului parhaimmillaan läpi koko eläinpuiston, karhujen hoitaja Tiina Sarkkinen kertoo.

Ovien auettua ensimmäisenä lumelle asteli reippaasti vuonna 2013 syntynyt Jaki. Perässä seurasi veli Nuka, mutta hieman epäröiden.

– Nukan pitää ilmeisesti hieman katsoa miten veljen käy, Sarkkinen hymyilee.

Ei kestänyt kauaa, kun ulkoilman ja lumen ihmettely vaihtui rajuun painiin. Energiaa oli jäänyt ilmeisesti varastoon, sillä tarjolla olleet ruuat eivät herättäneet kiinnostusta. Vai oliko vika sitten ruuassa, sillä tarjolla oli omenoita, porkkanoita ja viinirypäleitä.

– Meillä aloitetaan kevyesti kasvisravinnolla. Luonnossahan ei ole tarjolla kuin liharavintoa, mutta meillä mennään jonkun aikaa vielä kasvispainotteisella, Sarkkinen kertoo.

Tänä talvena karhuille ei uusia pentuja syntynyt. Se ei kuitenkaan vaikuttanut yleisömääriin, sillä karhujen ulospääsyä oli katsomassa suuri joukko ihmisiä. Jos kovat paukkupakkaset palaisivat Suomeen, menisivätkö karhut takaisin nukkumaan?

– Saattavat käydä unisemmiksi. Jätän nyt luukut auki, että saavat itse päättää, minkä verran pesässä viettävät aikaa, Sarkkinen kertoo.

Ilmatieteen laitos käyttää nykyään kahdenlaista termistöä keväästä. Termisen kevään määritelmä ei ole yhtä selkeä kuin termisen kasvukauden, sillä jälkimmäinen katsotaan alkaneeksi sitten kun lämpötila on yötä päivää yli +5 astetta.

–  Termisen kevään alkaminen on lämpötilaan perustuva määritelmä, jolloin katsotaan enemmän "nollalämpötilaa". Maataloudelle esimerkiksi on tärkeämpää terminen kasvukausi, jolloin kavukausi todella alkaa. Se alkaa hieman myöhemmin kuin terminen kevät, valaisee Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelun meteorologi Pauli Jokinen.

Kevät on edennyt Etelä-Suomessa jo niin, ettei ainakaan kaupungeissa ole paljon lunta. Tämä vaikuttaa myös muuttolintujen innokkuuteen hakeutua pohjoisemmaksi.

– Muuttolinnut reagoivat herkästi lämpötiloihin. Heti kun lumi on sulanut ja ruokaa saatavana, niin esimerkiksi tilhistä on tehty havaintoja.

Tilastojen mukaan kevääntulo on vaihdellut vuosittain, mutta termisen kevään määritelmällä kevät on tullut viime vuosina aikaisemmin.

– Viime vuonna termisen kevään määritelmän mukaan Etelä -ja Keski-Suomessa alkoi jo helmikuun puolella, Pauli Jokinen sanoo.

– Jos katsotaan Kainuun termisen kevään alkua, niin viime vuosina se on alkanut maalikuun viimeisellä viiholla tai huhtikuun alussa. Ajankohta voi vaihdella muutamalla viikolla suuntaan ja toiseen. Vonna 2007 terminen kevät alkoi jo maaliskuun puolivälissä. Varhaisia kevään alkuja on viimeisen 10 vuoden aikana on ollut useampiakin, kertoo Pauli Jokinen.

Suomen hallitus joutuu vielä ennen vaaleja ottamaan kantaa päätökseen, joka todennäköisesti tulee nostamaan sähkön hintaa ja lisäämään paljon energiaa käyttävän teollisuuden kustannuksia. Yle kertoi päästökaupan muutospaineista sunnuntaina.

Europarlamentin ympäristövaliokunta esitti tiistaina, että päästökaupan uusi järjestelmä tulisi käyttöön jo vuoden 2018 lopussa, ei 2021 kuten komissio oli esittänyt. Muutos tulee nostamaan paljon energiaa käyttävän teollisuuden kustannuksia, koska päästöjen hinta nousee suunniteltua aiemmin.

Parlamentti myös esittää, että markkinoilta vedettyjä päästöoikeuksia ei palauteta takaisin huutokaupattavaksi niin kuin aiemmin oli sovittu. Koska myytävää on vähemmän, hinta nousee. Markkinoilta vedetyt päästöoikeudet siirtyvät suoraan uuteen varantoon eivätkä toistaiseksi palaa markkinoille.

Kivihiilen hinnan nousu nostaisi sähkön hintaa

Hiilidioksiditonnien hinta vaikuttaa mutkan kautta myös sähkön hintaan. Markkinoilla sähkön hinta määrittyy viime kädessä kalleimman sähköntuotantomuodon  kautta. Käytännössä kallein on kivihiili, koska päästöjen hinnan nousu nostaa kivilhiilen hintaa.

Jäsenmaat päättävät oman kantansa maaliskuussa. Sen jälkeen parlamentti ja jäsenmaat etsivät asiasta yhteisen kannan joka pitää vielä hyväksyä sekä parlamentissa että jäsenmaiden kokouksessa.

Päästökaupalla on tarkoitus hillitä hiilidioksidipäästöjä. Pääasiassa taantuman takia teollisuus on vähentänyt tuotantoaan ja hiilidioksitonnien hinta on romahtanut, eikä päästökauppa toimi kuten piti. Siksi EU-komissio esitti, että päästoikeudet kerätään markkinavakausvarantoon, josta niitä vapautetaan kysynnän mukaan. Uusi järjestely nostaa päästöoikeuksien ja sitä kautta sähkön hintaa. Aiemmin päästöoikeuksia myös vedettiin markkinoilta ja ne oli tarkoitus palauttaa vuosikymmenen lopulla.

Isot EU-maat haluavat korjata päästökaupan nopeasti, Suomi miettii

Suomenkin hallitus on viime keväänä hyväksynyt perusperiaatteen päästökaupan muuttamisesta. Esitys on kuitenkin muuttunut, joten asia käsitellään uudelleen. Suomen pitää päättää kannastaan  ensi kuun loppuun mennessä. Lähestyvien vaalien takia päätös on hallitukselle kiusallinen.

Sekä jäsenmaiden enemmistö että parlamentti ovat kuitenkin kääntymässä nopeamman muutoksen kannalle.

Hinnan nousua lisäävien muutosten kannalla on liuta EU:n isoja jäsenmaita, esimerkiksi Ranska, Saksa ja Iso-Britannia. Nykyisellään päästökauppajärjestelmä ei suosi vähäpäästöisen teollisuuden investointeja. Vastustajista vahvin on hiiltä tuottava ja käyttävä Puola. Suomi kuuluu maihin, joilla ei vielä ole kantaa, kuten Espanja, Kreikka ja Itävalta.

Saapas uppoaa hankeen polvea myöten, vaikka lämpöasteet ovat jo lumen pintaa pudottaneet. Moottorikelkan ajouraa pitkin on kuitenkin mahdollista edetä jalkaisin Yli-Iin pienriista-alueella. Metsähallituksen erikoistarkastaja Aku Ahlholm esittelee aluetta, jossa eränkävijä voisi kohdata merkkejä kivikautisesta metsästyksestä, mikäli helmikuinen hanki ei niitä peittäisi.

– Yli-Iissä on peuranpyyntikuoppia ja painanteita, joita on vaikea erottaa. Kivikautiset merkit eivät enää ole kauhean selkeästi nähtävissä, mutta merkkejä on, erikoistarkastaja Aku Ahlholm selvittää.

– Metsästäjä voi jatkossa kartalta katsoa näkemisen arvoisia paikkoja. Päiväjahdin voi suunnitella niin, että käy samalla katsomassa paikkoja.

Metsähallituksen luontopalvelut ja metsätalous ovat vuosia tehneet kulttuuriperinnön inventointeja valtion alueilla. Aineistoa on kertynyt paljon ja siitä on nyt poimittu tietoa erähistoriallisesti arvokkaista kohteista. Myös yleisöltä on pyydetty ehdotuksia erähistoriallisiksi kohteiksi.

– Valitsemme sellaisia metsästys- ja kalastuskohteita, joita on inventoitu ja joista on löytynyt erähistoriallista aineistoa, kuten pyyntikuoppia, asutusta, eränkävijöiden vanhojen tukikohtien kivijalkoja tai tunnettuja eränkävijöiden reittejä.

Kymmenen kohdetta halki Suomen

Eteläisin erähistoriallinen kohde sijaitsee Lopella, jossa voi metsästää Aleksis Kiven maisemissa Keihäsjärven kruununmailla. Pohjoisin kohde on virkistyskalastuskohde UK-puistossa, jossa tiedetään Elias Lönnrotin käyneen kalassa.

– Erähistoriakohteilla halutaan tuoda esiin ajatusta, että olemme vain käymässä täällä. Hankkeen perimmäinen tarkoitus on lisätä ihmisten kunnioitusta luontoa kohtaan. Esi-isämme jättivät nämä alueet meille ja me jätämme nämä tuleville.

– Haluamme, että nykyeränkävijä kokee olevansa osa eränkäynnin ikiaikaista jatkumoa. 

Metsähallitus kerää materiaalia noin kymmenestä eri kohteesta kevään ja kesän aikana. Elokuussa erähistorialliset kohteet julkistetaan yleisölle Kierikkikeskuksen jousimetsästyskurssin yhteydessä. Tavoitteena on lisätä erähistorialliset kohteet Metsähallituksen metsästys- ja kalastuskarttoihin.

Puuharrastaja suhtautuu ilmastonmuutokseen omien sanojensa mukaan pragmaattisesti. Ykspetäjä muistuttaa, että lämpimien ja kylmien kausien vaihtelu on aina vaikuttanut puukantaan.

– Esimerkiksi isolehtilehmuksesta siementaimia näkyy nyt huomattavasti enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten. Sama ilmiö näkyy kotoisalla vaahteralla, tammilla, saarnilla ja jalavilla. Vuorijalavakin saattaa olla jopa rikkakasvi tuolla kaupunki-istutuksissa, siementaimia tulee niin valtavasti, luettelee puutarhuri Tapio Ykspetäjä.

Parhaillaan suomalaisissa metsissä vallalla olevat havupuut ovat aikoinaan syrjäyttäneet lehtipuut, joiden olosuhteet puolestaan ovat jälleen paranemassa ilmaston lämpenemisen myötä.

– Näin kasviharrastajan kannalta nyt on sinänsä mielenkiintoinen tilanne, sillä jatkossa on mahdollista viljellä sellaisiakin kasveja, jotka eivät aikaisemmin ole olleet mahdollisia, pohtii Ykspetäjä.

Taskun pohjalla siemeniä Kazakstanista

Suomessa toimii useita puuseuroja, joissa perehdytään puuston hyvinvointiin sekä tutustutaan erikoisiin puulajeihin ja harvinaisuuksiin. Moni puuseuralainen on perustanut omia, pikku arboretumeitaan edistääkseen harvinaisten puulajien leviämistä. Hämäläisessä puuyhdistys Kynnepää-seurassa aktiivisesti toimiva Tapio Ykspetäjä itse on kiinnostunut mm. primäärilajeista ja tuonut matkoiltaankin mielenkiintoisten puiden siemeniä.

– Takin taskuun aina välillä jäänyt semmoisia harvinaisuuksia. Kazakstanista olen siemeniä tuonut omenan alkuperälajista Malus sieversistä, hymyilee Ykspetäjä.

Puiden historia kietoutuu ihmisten historiaan

Puuston historia liittyy paitsi ilmaston historiaan, myös ihmisten ja kansakunnan historiaan. Moni nykyään supisuomalaiseksi mielletty puu onkin varsin uusi tulokas. Jokaisella maalla on oma historiansa myös puiden leviämisen näkökulmasta.

– Jos ajatellaan suomalaisia primääripuulajeja jääkauden jälkeen, niin tännehän on tullut koivut ja lepät ensimmäisenä. Kuusi, joka on hyvin yleinen nykyään, on nuorempaa perua ja Ahvenanamaalle ehkä parituhatta vuotta sitten vasta tullut. Ihmisen mukanaan tuomat uudet puulajit ja koristepuulajit, joilla on aina kansakunnan historia myöskin taustalla siinä, miettii Ykspetäjä.

Talvi on puuharrastajalle hienoa aikaa

Puuharrastajaa eivät talviset, paljaat puut haittaa. Lehtien puuttuminen on vain hyvä asia, sillä puut ja niiden muodot erottuvat selvemmin talvella kuin kesäaikaan.

– Kun lehdet eivät ole haittaamassa näkyvyyttä, puusta näkee vaikka mitä. Puun rakenne ja puun kuntohan voidaan määrittää talvella huomattavan hyvin verrattuna kesäaikaan. Käävät ja halkeamat näkyvät oikein hyvin, iloitsee Ykspetäjä.

Käytännöllisesti ja tieteellisesti puihin suhtautuva puutarhuri ja puuharrastaja näkee puissa kuitenkin myös kauneutta.

 – Toki esteettiset arvot aina on mielessä, katsoopa puita millä silmällä tahansa.

– Esimerkiksi tervaleppä on hyvin maalauksellinen puu, yksi kauneimmista puista, mitä voi maa päällään kantaa ja se on hyvin kotimainen puu, maalailee Ykspetäjä ja muistuttaa, että mieltymys puihinkin on aina makuasia. Toiset rakastavat kuusikon sahalaitaa, toiset ihastelevat vaalearunkoista koivikkoa.

Lintujen kevätmuutto on parhaillaan käynnissä Kymenlaaksossa. Lintuharrastajat ovat havainneet maakunnan alueella viimeisen viikon kuluessa muun muassa tukkasotkia, harmaalokkeja, kiuruja ja laulujoutsenia. Enemmän muuttajia on odotettavissa maaliskuun loppupuolella.

Lintuasiantuntija Mikko Pöyhösen mukaan poikkeuksellista tänä talvena on ollut monien muuttolintujen jättäytyminen Suomeen syksyllä ja selviytyminen läpi talven.

Kotkassa ja Haminassa talvehtineita muuttolintuja ovat esimerkiksi tuulihaukka, punarinta, kulorastas ja mustapääkerttu. Kottaraisia, peippoja ja nokkavarpusia on tavattu jopa pieninä parvina.

Etelä-Kymenlaaksossa on nähty myös harvinaisempia lintuajeja. Kotkan Laajakoskella on esimerkiksi talvehtinut viitatiainen. Helmikuun alussa lintubongareita saapui runsaasti myös Haminan Ruotsinkylään harvinaisen mustakaularastaan perässä.

Lintu saatiin kuvattua, mutta kun lopullinen määritys piti tehdä, ei yksilöä enää löytynytkään. Mustakaularastas havaitaan Suomessa pari kertaa vuodessa.

Kainuussa karhut nukkuvat vielä tukevasti talviunta. Etelä-Suomessa mesikämmenet ovat jo monin paikoin nousseet pesästä, mutta esimerkiksi Kuhmossa Wild Brown Bear Centerissä karhuja odotetaan ruokintapaikalle maaliskuun puolivälin jälkeen.

Vartiuksessa sijaitsevassa karhun katselu keskuksessa lunta on tällä hetkellä enemmän kuin viiteentoista vuoteen. Pehmeä ja kuiva lumi estävät karhujen liikkumisen, silti kontiot heräävät aikaisemmin kuin ennen.

– Se miten nopeasti ne tulevat on täysin kiinni siitä, minkälainen on lumen kantavuus. Karhujen herääminen on aikaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana, sanoo karhujen katselu yrityksen Ari Sääski.

Aikaisemmin karhujen herääminen tapahtui huhtikuussa ja nykyisin otsot heräävät viimeistään maaliskuun loppupuolella. Kaikki on kiinni säästä ja siitä milloin pesään muodostuu vettä.

– Ihan hyvältä näyttää. Ensi viikolla on vielä lämmintä ja sitten pakastuu. Nyt lumen pinta on kostea ja se kostuu vielä lisää, minkä jälkeen tulee hanki, joka kantaa karhujakin. Odottelemme, että ne tulisivat ruokintapaikalle aikaisemmin, niin kuin tulivat viime vuonna, kertoo Sääski.

Kevään tuleminen näkyy ja kuuluu myös Vartiuksessa.

– Näin helmikuun lopulla kevään merkit alkavat näkyä ihan normaalisti. Talitiaiset virittelevät kevätlaulua ja samoin tikat huutavat. Linnut ovat aktiivisempia ja kevään tuleminen aikaistuu koko ajan. Ei sille mitään voi ja meidän puolesta se on hyvä asia, täsmentää Ari Sääski kuhmolaisesta Wild Brown Bear Centeristä.

Kevättulvat ja voimakkaat virtaamat vesissä ovat tänä keväänä selkeästi edellä tavanomaisesta. Vantaajoen ennustetaan nousevan Riihimäellä voimakkaasti ensi viikon alussa.

– Tulvavaaraa ei kuitenkaan ole, kertoo tutkija Harri Myllyniemi Suomen Ympäristökeskuksesta.

Ympäristökeskuksen ennusteen mukaan esimerkiksi Paloheimon kohdalla Riihimäellä kevättulva jäänee neljäkymmentä senttiä alemmaksi ennätystulvasta, joka oli kymmenen vuotta sitten keväällä.

Kevät näkyy silti kaupungissa. Vantaanjoen pinnan ennustetaan nousevan Peltosaaressa lähes 40 senttiä ensi viikon alkuun mennessä.

Lounais-Hämeessä myös Loimijoen virtaamat ovat kasvussa. Ennusteiden mukaan kevättulvaa on odotettavissa Lounais-Hämeeseen hieman Vantaan vesistöä myöhemmin.

Perinteisesti Loimijoen odotetaan nousevan matalille rantapelloille Jokioisilla.

Etelä-Suomessa on tehty ensimmäiset havainnot neitoperhosista, sen sijaan Pohjois-Suomessa tilanne on paljon rauhallisempi ja lumivaippa peittää vielä monet paikat. Kaikkialla missä lumi on alkanut vähentyä ja sulaa, niin ensimmäiset aurinkoiset päivät saanevat liikkeelle ensimmäiset hyppyhäntäiset.

– Niiden perässä tulevat niitä saalistavat hämähäkit. Kajaanin jokimaisemassa alkavat muutaman lämpimän päivän jälkeen kuoriutua ensimmäiset potnapekat. Ne kuuluvat koskikorentoihin, jotka kömpivät vedestä maalle kuoriutumaan ja hoitavat parittelun, minkä jälkeen homma on hoidettu taas vuodeksi eteenpäin, selittää hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta.

Normaalisti hyönteismaailma heräilee maaliskuun loppupuolella. Mikäli sää jatkuu samanlaisena ja reippaasti plussan puolella, ollaan Leinosen mukaan normaalia selvästi aikaisemmassa.

– Pitää kuitenkin muistaa, että Kainuun korkeudella otukset ovat tottuneet siihen, että ensin tulee hieman lämmintä, mutta sen jälkeen tulee taatusti myös kylmää. Siinä mielessä herääminen tapahtuu paljon myöhemmin.

Hän muistuttaa, että on paljon yöaktiivisia lajeja, joita ei nähdä juuri koskaan.

– Aikaisin keväällä meillä on käytössä valopyydykset ja katsomme, miten nopeasti ne starttaavat. Ne lähtevät liikkeelle kyllä heti, kun lämpötila pysyy suurimman osan vuorokaudesta plussalla. Vaikka lämpötila käy yöllä pakkasella, niin ne lentelevät silti.

Vähä lumi ja pitkä kostea syksy uhkana

Kainuun korkeudella talvi on ollut hyönteisille ja aikuistalvehtijoille hyvä, koska lunta on ollut todella paljon. Lumipeite auttaa Reima Leinosen mukaan todella monen talvehtijan elämää.

– Paikoissa, missä lunta on ollut vähemmän ja se sulaa ja jäätyy, niin se on erittäin suuri riski näille otuksille. Myös pitkä, kostea syksy on huono. Mitä aikaisemmin talvehtijat menevät talvehtimaan, sitä suurempi uhka se on, sillä silloin taudit, homeet ja muut kosteudesta aiheutuvat riskit nousevat erittäin suureksi.

– Silloin myös pedot totta kai käyttävät niitä hyväksi, kun keli ei kylmene tarpeeksi nopeasti, Leinonen sanoo.

Hän muistuttaa, että aikaisin heräävistä talvehtijoista osa menehtyy, kuten joka vuosi.

– Se on luonnonlaki. Jos liikkeelle lähtevät koiras ja naaras, niin silloin parittelu voi tapahtua ja ne voivat munia. Varsinkin tällä korkeudella olevien lajien munastot kestävät kyllä kylmää.

Leinonen kertoo, että yhteydenottojen perusteella, ensimmäiset havainnot tehdään muun muassa ulkovarastoissa, missä ikkunoihin ilmestyvät nokkosperhoset.

– Se on hyvin usein se ensimmäinen ilmiö. Kellareissa talvehtii tälläkin hetkellä muun muassa liuskayökkösiä. Ne alkavat pikkuhiljaa kömpiä kellarista ulos, mutta nekin kyllä odottavat mieluummin vielä jonkin aikaa. Aikuistalvehtijoihin lukeutuvat nokkosperhonen ja neitoperhonen sekä sitruunaperhonen, joka starttaa liikkeelle vasta, kun lumi on jo aikalailla sulanut.

Elintarviketurvallisuusvirasto on toimittanut poliisille tutkimustodistuksen, jonka perusteella on kirjattu rikosilmoitus törkeästä metsästysrikoksesta.

Kontiolahden Kyykässä 20.12.2014  poikkeusluvalla kaadetusta urossudesta löytyi röntgenkuvissa kolme sirpaloitunutta ja koteloitunutta haulia, joihin ei liittynyt tuoreita kudosvaurioita. Vanhat, koteloituneet haulit olivat suden kyynärpäässä ja ruumiin takaosassa.

Eviran tutkimustodistuksen perusteella Kyykässä kaadettua sutta on vahingoitettu haulikolla ampumalla jo aiemmin. Eviran asiantuntijoiden mukaan haulit koteloituvat muutamassa viikossa, mutta sitä, kuinka kauan haulit ovat sudessa olleet, ei ole voitu määrittää, poliisi kertoo tiedotteessaan.

Riistakeskuksen joulukuussa 2014 myöntämällä poikkeusluvalla voitiin metsästää yksi erityisen merkittäviä koiravahinkoja aiheuttanut ja yleistä turvallisuutta vaarantava susi Kontiolahden ja Joensuun Enon alueella.

Tällä hetkellä samalla alueella on käynnissä kannanhoidollinen sudenmetsästys.

Suomen itsenäistyessä kylvettiin maahan kuusen siemen. Siemenestä kasvanut "itsenäisyyden kuusi" istutettiin myöhemmin Helsingin Kaivopuistoon, jossa se seisoo edelleen. 50 vuotta myöhemmin kuusen siemenistä kasvatettin taimia, joita on istutetty ympäri Suomea. Näitä "kotikuusia" istutettiin esimerkiksi kotien ja koulujen pihoihin. Nyt juhlapuiden jatkumo saa uuden vaiheen.

– Nyt istutetaan niiden jälkeläisiä ja myöskin muita puita, koska niistä itsenäisyyden kuusesta ja kotikuusista ei ihan riitä koko Suomelle jälkeläisiä, hankkeen puuhamies Mika Vanhanen kertoo.

Kuusten perinnettä vievät osaltaan eteenpäin koululaiset. Käpyjen ja siementen kanssa ovat touhunneet muun muassa Joensuun Nepenmäen koulun oppilaat Samuel Varhimo ja Veera Kortelainen

– Olemmet keränneet niitä pussiin ja laittaneet ne kuivumaan. Lisäksi on menty karistelemaan ne ja niitä istutetaan sen itsenäisyysjutun kunniaksi, Varhimo kertoo.

– On se silleen aika hienoa, kun on sellainen perinne että istutetaan aina uusia kuusia, Kortelainen jatkaa.

Joensuusta on jo toistakymmentä vuotta järjestetty puunistutustalkoita tuhansille kouluille eri puolille maailmaa. Puita on istutettu 150 maassa. Nyt näissä maissa seurataan Suomen mallia perinnepuiden istuttamisessa.

– He istuttavat omia tulevaisuduen puitaan, ei kuusia, vaan puita jotka ovat heille ominaisia. Samalla tavalla puiden istuttaminen on vielä tärkeämpää tietysti kehittyvissä maissa, joissa puilla on elinkeinoa. Unohtamatta tietysti ilmastonmuutosta ja monia monia muita asioita, joihin puiden istuttamisella voidaan vaikuttaa, Vanhanen summaa.

Tyynellämerellä sijaitsevalla, Japanille kuuluvalla saarella purkautuva tulivuori on kasvattanut saaren yksitoista kertaa suuremmaksi kuin mitä se oli purkauksen alkaessa marraskuussa 2013. Saari on yli kaksinkertaistanut kokonsa noin puolessa vuodessa.

Tuhannen kilometrin päässä Tokiosta sijaitseva vedenalainen tulivuori synnytti purkauksen alettua uuden saaren, joka myöhemmin yhdistyi puolen kilometrin päässä sijainneeseen viereiseen saareen purkauksen ansiosta.

Saaren nimi on Nishinoshima. Aiemmin sitä kutsuttiin Niijimaksi, mutta joulukuussa 2013 saaren yhdistyttyä alkuperäiseen Nishinoshiman saareen nimestä luovuttiin. Alkuperäinen Nishinoshiman saari oli vedenalaisen tulivuoren huippu, joka kasvoi monta kertaa suuremmaksi tulivuorenpurkauksessa vuosina 1973–74.

Maanantaina saaren ylitse lentäneen Japanin rannikkovartioston lentokoneen miehistön mukaan tulivuori syöksi vulkaanista ainesta useita kertoja minuutissa. Tulivuoresta peräisin oleva savupatsas nousi noin 1 200 metrin korkeuteen.

Koneen kuvaamassa infrapunavideossa näkyi myös tulivuoresta purkautuvaa laavaa. Viranomaiset kehottivat saaren lähistöllä liikkuvia laivoja varovaisuuteen.

Rannikkovartioston mukaan saari on nyt lähes 2,5 neliökilometrin laajuinen. Itä–länsisuunnassa sen pituus on 1 950 metriä ja pohjois–eteläsuunnassa 1 800 metriä.

Tutkijat epäilivät saaren uppoavan takaisin mereen

Uusi saari ilmestyi, kun vedenalaisen tulivuoren purkaus nosti sen huipun merenpinnan yläpuolelle marraskuun 2013 lopussa. Muutama päivä saaren synnyn jälkeen tutkijat epäilivät, että saari häviäisi takaisin mereen aaltojen aiheuttaman eroosion, kuuman kiven jäähtymisen ja painovoiman vaikutuksesta. Parissa viikossa saari oli kuitenkin kasvanut kolminkertaiseksi sitten purkauksen alun.

Marraskuussa 2014 tulivuoren huippu oli kohonnut nykyiseen noin sadan metrin korkeuteen, mikä on viisi kertaa korkeammalla kuin purkauksen alkaessa.

Nyt viranomaiset suunnittelevat tutkivansa saaren lähistön merenpohjaa kauko-ohjattavien sukellusveneiden avulla. Japanin rannikkovartiosto on seurannut saarta ja itse purkausta sen alusta asti tarkasti ja sen sivuilla on lukuisia kuvia saaresta.

Saari kuuluu Ogasawaran saariketjuun. Saariketju sijaitsee Japanin tavoin Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Lähes koko valtameren kiertävällä vyöhykkeellä sijaitsee kolme neljännestä maailman tulivuorista ja tapahtuu 90 prosenttia maailman maanjäristyksistä.