Leuto talvi on saanut ensimmäiset muuttolinnut saapumaan jo Suomeen. Esimerkiksi ulkosaaristossa on tavattu jo runsaasti haahkoja.

– Myös uuttukyyhkyjä, tunturikiuruja, merihanhia ja mustavariksia on saapunut maahan, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Hellsten, joka oli viikonlopun aikana seuraamassa kevään edistymistä Saaristomerellä Jurmon saaressa.

Osa viettänyt Suomessa koko talven

Hellsten arvioi, että lintumaailma on tavanomaisesta keväästä pari viikkoa etuajassa. Esimerkiksi ensimmäisiä västäräkkejä on nähty jo Lounais-Suomessa. Kyseessä ovat niin sanotut tiedusteluyksilöt, jotka palaavat takaisin Viroon, mikäli sää Suomessa kylmenee.

Leuto talvi on aiheuttanut myös sen, että monet perinteiset muuttolinnut ovat jääneet talvehtimaan Suomeen.

– Esimerkiksi punarintoja on talvehtinut ennätyksellisen paljon, sanoo Jorma Hellsten.

Myös kottaraisia on ollut ainakin Varsinais-Suomessa satojen yksilöiden parvina läpi talven.

Kevättä rinnassa

Kevään edistyminen on aiheuttanut sen, että monet linnut kuten talitiaiset ovat alkaneet laulaa jo aikaisin aamusta aurinkoisina päivinä. Talitiaiset ovat alkaneet myös varailla sopivia pesäpönttöjä itselleen.

– Mutta varsinainen pesintä ei ole vielä alkanut. Sen verran niillä sisäinen kello sanoo, että siihen puuhaan on vielä liian aikaista, Turun lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Hellsten sanoo.

Arktiset Aromit ry:n valtakunnallisen Hyvinvointia luonnosta -hankkeen teemana on tänä vuonna Koko Suomi marjastaa. Kohderyhminä ovat lapset, lapsiperheet ja nuoret aikuiset.

– Luonnontuotteiden talteenottoperinteen, käytön ja säilömisen perinnettä on tärkeää tuoda esille jokaiselle ikäryhmälle, jotta perinteet säilyisivät. Myös luonnossa liikkuminen on tärkeää, sanoo Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Viime syksynä Kainuussa kuvattiin päiväkoteja ja kouluja varten opetusvideoita luonnossa.

– Kuvattavina olleista lapsista harva oli käynyt luonnossa ollenkaan. Vanhemmat eivät välttämättä vie lapsia luontoon. Siinä mielessä olisi hyvä, että päiväkodit aktivoituisivat, ja ne ovat aktivoituneetkin viime vuosina kiitettävästi. Muutosta kymmenen vuoden takaiseen on tapahtunut, kertoo Moisio.

Lapsille tietokisoja ja luontoretkiä yrittäjien kanssa

Maaseutuvirasto on myöntänyt hankkeelle kaksivuotisen rahoituksen, josta tälle vuodelle on osoitettu 106 000 euroa. Päiväkotikampanjaa varten on suunnitteilla lapsille soveltuvaa materiaalia, jota hyödynnetään päiväkodin luontoretkillä.

Peruskoulun 6. luokkalaisille kohdennetaan luonnontuotekisa, jota varten materiaalia voi tilata tänä keväänä.

– Luokat voivat käydä opetusmateriaalia läpi joko loppukeväästä tai alkusyksystä. Lokakuun aikana koululaisille on tietokisa, jossa palkitaan kustakin maakunnasta kolme parasta, selvittää Simo Moisio.

Hän kertoo kokemuksen osoittaneen, että tällä rahalla ei kuitenkaan pystytä tyydyttämään koko Suomen tarvetta.

Syyskuun viides päivä järjestetään valtakunnallinen marjastuspäivä, jossa yhteistyökumppanina on 4H-liitto. Samana päivänä on myös marjastuksen MM-kisat Suomussalmella.

– Toiveena on, että 4H kutsuisi retkille mukaan paikkakunnan yrittäjiä, jolloin lapsilla olisi mahdollisuus tutustua retkien aikana yritystoimintaan ja oppia tuntemaan, mitä sillä puolella tehdään, Moisio toteaa.

Kuntosaliharjoittelijoille halutaan tarjontaa luonnontuotteista

Syyskaudella järjestetään myös kuntosalikampanja, jossa materiaalia lähetetään kuntosaleille ympäri Suomen.

– Saksasta eräs Wellnes Club lähestyi, että he haluaisivat myydä kuntosalikävijöille muutakin kuin ravintolisiä. Kuntosaleilla käy paljon nuoria, joiden ruokavalio on monta kertaa aika yksipuolinen. Keksimme, että siinä olisi helppo vaikuttaa marjojen ja luonnontuotteiden käyttöön, koska nämä soveltuvat hyvin terveelliseen ruokavalioon, selvittää Simo Moisio.

Syksyllä toteutettavassa kampanjassa kuntosaleille toimitetaan julisteita sekä kilpailulomake, jossa kuntosalikävijöitä pyydetään ideoimaan tuotteita, mistä he olisivat kiinnostuneita.

– Parhaat palkitaan ja ideat välitetään luonnontuotealan yrityksille, jotta kuntosalikävijöille saataisiin jatkossa tarjontaa, Moisio visioi.

Kuntosalien lisäksi Arktiset Aromit on kartoittanut toukokuussa pidettävän ravintolapäivän järjestäjiä. Tarkoitus on kampanjoida ravintolapäivän tapahtumissa villiyrittien puolesta.

– Martat tekevät toritapahtumissa neuvontaa. Siellä jaetaan vihersmoothie-esitettä ja pientä tietoesitettä vähintään kuudesta luonnonyritistä, jotka ovat siihen aikaan saatavilla luonnosta ainakin Etelä-Suomesta, paljastaa Simo Moisio.

Hän uskoo, että kampanjat tuottavat tulosta.

– Laitoin jo etukäteen viestiä yrityksille, että varautukaa esimerkiksi ravintolapäivän yhteydessä siihen, että yrtit riittävät, eivätkä lopu kesken.

Suolistaipaleen autiotupa sijaitsee Inarijäven koilliskolkassa Suolisvuonon päässä. Punaisena tupana tunnettu Kaikunuoran autiotupa sijaitsee Kasariselän kaakkoislaidassa.

Molemmat rakennukset ovat historiallisesti arvokkaita vaikkakaan eivät suojeltuja. Lapin tyypillistä hirsirakentamista edustavat tuvat ovat olleet järvellä liikkujien käytössä 1920-luvulta lähtien.

Suolistaipaleen kautta on muun muassa kuljettu Ruijaan ja paikalla on veneenvetopaikkakin.

Tuvat palvelevat edelleen retkeilijöiden tukikohtina.

Tuvat kiinni korjauksen ajan

Tuvat korjataan niiden historiaa kunnioitaen ammattitaitoisen restaurointikisällin suunnitelmien mukaan.

– Molemmilla tuvilla tehdään ihan peruskorjausta. Pintavesiä ohjataan pois rakennusten läheltä ja alapohjan rakenteita parannetaan. Ikkunoita ei uusita, mutta niiden listoituksia uusitaan. Myös mineraalivillaa poistetaan, kertoo korjaustöistä vastaava Metsähallituksen luontopalveluiden kenttämestari Aimo Leppäkangas.

Tuvat ovat pois käytössä korjauksien aikana. Suolistaipaleen autiotupa on kiinni 1.3.-15.4.2015. Punainen tupa Kaikunuorassa on pois käytöstä 16.3.-30.4.2015.

Päijänteen Tehinselällä jäätä oli viime viikolla vielä 32 senttiä, viisi senttiä vähemmän kuin tavallisesti.

– Suurin osa siitä on kohvajäätä, eli ei sitä kestävää jäätä. Teräsjäätä on aika vähän, kertoo Keski-Suomen ely-keskuksen vesistötarkastaja Petteri Kemppi.

Ely-keskus mittaa jään paksuutta talvikaudella kolme kertaa kuukaudessa. Keskimäärin jäätä on näin vähän kerran kymmenessä vuodessa.

Kohvajää ei kanna kuten teräsjää

Kemppi arvioi maakunnan jäiden vielä kestävän kävelijät, ainakin virtapaikkoja lukuun ottamatta.

– Autolla en enää suosittele jäille menemään, mutta moottorikelkalla vielä pääsee.

Jäällä voi Kempin mukaan liikkua, kun ottaa huomioon tutut merkit:

– Pitää varoa virtapaikkoja, jokien suistoja, jokijäitä, järvien kapeikkoja ja sitten viemäreitten laskupaikkoja, joissa jää voi olla heikompaa.

Sulaminen odottaa vielä lämmittävää aurinkoa

Kempin mukaan viiden sentin vahvuinen teräsjää riittää vielä kantamaan jalkamiehen. Lumesta ja jäästä muodostunut kohvajää sen sijaan kantaa vain noin puolet kevyemmän kuorman kuin pelkästä vedestä jäätynyt teräsjää.

Useissa vesistöissä huomattava osa jäästä onkin nyt kohvajäätä. Lisäksi nollakelit ovat tuoneet jään päälle loskaa ja vettä. Varsinainen jään sulaminen alkaa kuitenkin vasta keväämmällä.

– Näillä keleillä se ei oikeastaan sula, ainoastaan nuo virtaamat ohentaa jäätä. Sulaminen alkaa vasta huhtikuussa, kun aurinko rupeaa kunnolla lämmittämään. Ainut voi olla, että kun jää menee läpimäräksi, sen kantavuus heikkenee, yleensä ihan näihin aikoihin ei kuitenkaan vielä niin käy, Kemppi sanoo.

Petteri Kemppiä haastatteli Jaana Polamo.

Ensimmäinen kannanhoidollisen metsästyksen nimissä jahdattu susi ammuttiin maanantaina Lapinlahdella.

Pohjois-Savoon on myönnetty poikkeusluvat kahden suden kaatamiseen. Samoin kuin monilla muilla sudenmetsästysalueilla, luvista on valitettu hallinto-oikeuteen. Oikeus ei ole kuitenkaan vielä määrännyt täytäntöönpanokieltoa, minkä vuoksi susijahti pääsi alkamaan normaalisti.

Maanantaina susijahti keskittyi Lapinlahden Varpaisjärvelle, jossa metsästysseurue oli motittanut neljän suden lauman.

– Siinä oli neljä sutta aamulla motissa, mutta kun mentiin palaveriin, koko joukkue karkasi salolle Muuraismäkeen. Siitä sitten lähdettiin ajamaan passit uusiin paikkoihin, kertaa tapahtumia metsästysporukassa mukana ollut Risto Mustonen.

Lähes 50 miehen voimin pyöritetty jahti tuotti tulosta lopulta iltapäivällä puoli viiden aikaan. Metsästäjien saaliiksi jäi nuori urossusi, joka oli Mustosen mukaan viimekeväisiä pentuja.

Hänen näkökulmastaan poikkeusluvalle on ollut Pohjois-Savossa todellinen tarve.

– Metsästys on ollut erittäin hankalaa. Sudet ovat tappaneet kolme koiraa ja raadelleet yhden semmoiseen kuntoon, että siitä ei metsästyskoiraa tule ollenkaan. Ja pihoissa on niitä on käynyt paljon, Mustonen luettelee.

Susijahti jatkuu tiistaina Sonkajärvellä. Osassa Suomea metsästys ei ole päässyt alkamaan valitusten vuoksi. Susijahtiin on myönnetty koko maassa 24 poikkeuslupaa, joista kaikista on valitettu.

Lintujen kevätmuuton aikataulu vaihtelee vuodesta toiseen muun muassa lämpötilan ja tuulten perusteella, mutta ajankohtaan vaikuttaa myös linnun perimä. Linnut alkavat odottaa otollista muuttopäivää vasta, kun päivä on riittävän pitkä. Tanskassa ja Hollannissa pesivillä saman lajin edustajilla aikaikkuna alkaa kuitenkin aikaisemmin kuin Suomessa pesivillä.

Lintutieteilijät pohtivat, johtuuko muuttolintujen aikaistunut saapuminen evoluution aiheuttamasta muutoksesta niiden perimässä. Muun muassa punarinnan, peipon ja kottaraisen kevätmuutto on aikaistunut noin kaksi viikkoa 70- ja 80-lukujen vaihteen jälkeen. Ajankohtaan mahtuu useita leutoja talvia.

Luonnontieteellisen keskusmuseon akatemiatutkijan Aleksi Lehikoisen mukaan evoluutiomuutos on mahdollinen, sillä linnuilla muuton ajankohta on periytyvä ominaisuus.

– Ihan mahdollista. Jos lintu muuttaa ja pesii aikaisin, sen jälkeläiset todennäköisesti tekevät samoin. Jos populaatiossa aikainen muutto on osoittautunut kannattavammaksi kuin myöhäinen, evoluutio suosii sitä, että useampi muuttaa aikaisemmin, Lehikoinen summaa.

Lehikoisen mukaan toistaiseksi ei tiedetä, johtuuko aikaistunut kevätmuutto geeneistä, vai reagoivatko linnut kunkin kevään olosuhteisiin vuosi kerrallaan.

– Tästä löytyy sekä väitettä tukevia että epäileviä ratkaisuja, Lehikoinen sanoo.

Kokenut lintu osaa joustaa muutossa

Perimän muuntuminen on mahdollista lyhytikäisillä linnuilla, jotka ehtivät elinaikanaan pyöräyttää vain muutaman poikueen.

– Evoluutio pääsee vaikuttamaan punarinnan ja peipon kaltaisilla pienillä varpuslinnuilla, jotka pesivät ja lisääntyvät keskimäärin pari kertaa. Lajeilla, joiden sukupolvi on yli kymmenen vuotta, ei evolutiivista sopeutumista voi tapahtua, Lehikoinen selittää.

Pitkäikäisillä linnuilla muuton aikataulu heittelee todennäköisemmin vuoden erityispiirteiden mukaan.

– Pitkäikäiset linnut voivat oppia jossain määrin ympäristöstään. Kokeneet linnut ovat nopeimpia muuttajia, ne osaavat tahdittaa muuttoaan olosuhteiden mukaan, Lehikoinen toteaa.

Syksyn paluumuuttoon varhainen kevätmuutto ei vaikuta, varhainen pesiminen voi jopa aikaistaa sitä.

Lehtopöllöstä tuli ruskea

Lehikoinen mainitsee ruskean lehtopöllön yleistymisen esimerkkinä leutojen talvien ja lumen vähyyden vaikutuksesta lintuihin. Lehtopöllön harmaa alalaji on yleisempi pohjoisessa, ruskea etelässä. Pöllöt ovat muuten samanlaisia, mutta harmaa kestää paremmin kylmää, ruskea paremmin loisia.

– Lehtopöllöistä on pystytty osoittamaan, että ruskean värin yleistyminen liittyy ilmastonmuutokseen ja on evolutiivisen puolen heiniä. Samanlaista geeniperimän tutkimusta tarvitaan myös kevätmuuton syiden selvittämiseen, Lehikoinen toteaa.

Villieläinhoitolaa Mustasaaren Norra Vallgrundissa isännöivä Markku Harju hoivaa yhtä talvihorroksesta herännyttä siiliä. Se saa lämpöä, ruokaa ja vettä. Havaintoja kesken unien heränneistä siileistä on tullut niin pohjoisesta kuin etelästäkin. Ihmiset ihmettelevät, mitä pitää tehdä, kun vastaan taapertaa hangella piikkipallo.

Markku Harjun mukaan tilanne on poikkeuksellinen ja selittyy sääolosuhteilla. Paikoin lunta ei ole nimeksikään ja vettä on maan pinnalla suuria määriä. Kun vesi pääsee valumaan siilin talvipesään, eläin kastuu, herää ja lähtee etsimään kuivaa paikkaa. Ilman ihmisen apua heränneen siilin selviytymismahdollisuudet ovat pienet.

– Kastunut siili ei kestä pakkasta ja ainakin yöllä voi olla koviakin pakkasia. Vaikka siili onnistuisi löytämään kuivan paikan ja vaipumaan vielä horrokseen, rasittaa  uuden pesän etsintä todennäköisesti sitä niin paljon, että se ei selviä lopputalvesta. Siili menettää liikaa painoa pärjätäkseen, toteaa Markku Harju.

Hän patistaakin ihmisiä auttamaan siilejä ja tarjoamaan niille turvaa ja ruokaa. Siiliä voi ruokkia ihan samoin kuin kesälläkin, esimerkiksi kissanruualla. Siilin paino pitäisi saada nousemaan vähintään 800 grammaan, jotta se selviytyisi talvihorroksesta.

– Tärkeätä on myös muistaa, että siilille ei saa antaa juotavaksi maitoa vaan ehdottomasti vettä.

Siilin voi yrittää saada uudestaan vaipumaan horrokseen. Talvipesän rakentamisohjeita löytyy mm. Siili kiikarissa -sivulta. Perusohje on, että siili tarvitsee kuivan, suojaisan ja viileähkön paikan uudeksi pesäksi.

Markku Harjun mukaan siiliä on seurattava tarkasti, ja jos se ei pysy uudessa pesässä, pitää miettiä muuta ratkaisua. Siilin voi hätätilassa pitää lämpöisessä ja ruokkia sitä siihen saakka, kunnes talvihorrosaika on ohi ja lämmin kevät koittaa.

Yhdestä Suomussalmen Pesiöjärven saarista on löytynyt merkkejä joko siellä olevista tai olleista liito-oravista. Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolosen mukaan Lehtosaari on tutkittava tarkemmin keväällä, mutta muiden saarten hakkuisiin ei havainnolla ole vaikutusta.

– Sen sijaan säällä on vaikutusta. Lauhojen kelien takia jäätie ei ole vahvistunut riittävästi, joten hakkuiden aloittaminen venyy ainakin ensi viikkoon.

Mahdollisia liito-oravaesiintymiä selvitettiin kolmessa saaressa maanantaina. Asiaa selvittämässä olivat Metsähallituksen biologi, Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Jouko Saastamoinen sekä ympäristöasiantuntija.

Muun muassa Ylä-Kainuun Luonto on vaatinut luonnonsuojelulain nojalla, että saarissa ei hakata ennen liito-oravakannan selvittämistä. Myös Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastajan Jouko Saastamoisen kuukausi sitten tehdyssä muistiossa on mainittu havainnot liito-oravien mahdollisesta esiintymisestä erityisesti Lehtosaaressa.

Koko Suomessa susisaalis oli maanantaina iltapäivällä kolme sutta, kertoo Suomen Riistakeskuksen päällikkö Sauli Härkönen.

– Yksi kaadettiin Oulun seudulla, yksi Perhossa ja kolmas Pohjois-Savossa Lapinlahden Varpaisjärvellä, Härkönen luettelee.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä pyyntiaika kestää kolme viikkoa. Metsästyksellä susien aiheuttamat haitat pyritään saamaan kuriin.

Perhon, Halsuan ja Lestijärven alueelle on myönnetty kaksi suden kaatolupaa, joten toinen on vielä käyttämättä. Seudulla liikkuu arviolta yhdeksän suden lauma.

Lisäksi Toholammin ja Lestijärven susireviirille on myönnetty lupa yhden suden kaatoon. Jahtiin saa osallistua enimmillään 50 metsästäjää.

Eri puolilla Suomea metsästetään nyt susia kannanhoidollisten poikkeuslupien turvin. Kaadetuista pedoista saadaan monenlaista tietoa.

Pyyntiluvan saanut metsästäjä voi nylkeä suden nahan ja pitää sen itsellään. Ruho lähetetään Luonnonvarakeskukselle Taivalkoskelle erilaisiin testeihin.

– Ruhosta otetaan DNA-näyte, tutkitaan mahan sisältö sekä loiset että sydänpussin ja ihonalaisen rasvan paksuus, erikoistutkija Ilpo Kojola kertoo.

Suden kulmahampaan tyvestä otetaan ohut lastu eli mikroleike. Näyte lähetetään tutkittavaksi Yhdysvaltoihin Montanaan. Hampaasta saadaan selville hukan ikä.

Kun Luonnonvarakeskus on tutkinut ruhon, se hävitetään.

– Kallo lähetetään takaisin pyyntiluvanhaltijalle puhdistettuna, Kojola sanoo.

Kun metsästäjälle jää suden talja ja kallo, on eläin mahdollista täyttää.

Poikkeusluvalla kaadetut suurpedot ovat valtion omaisuutta

Jos kyseessä on suden kaatamiseksi annettu poikkeuslupa, esimerkiksi vahinkoperusteinen, menee eläin kokonaisuudessaan valtiolle. Kokonaisia ruhoja kuitenkin tulee tutkittavaksi harvoin. Esimerkiksi kokonaisia karhun ruhoja tulee Taivalkoskelle tutkittavaksi vuosittain vain muutamia.

Karhusta Luonnonvarakeskukselle riittävät vain näytteet. Lihat voidaan huutokaupata, jos niissä ei ole trikiiniä.

Vallgrundin merivartioaseman luutnantti ja vartioupseeri Kim Ståhl sanoo, että jäällä liikkuminen on uskaliasta nyt kokeneellekin kulkijalle. Viime viikon aikana Vallgrundista lähdettiin ilmatyynyaluksella neljä kertaa pelastamaan jäihin pudonneita ihmisiä.

– Se on poikkeuksellisen paljon, sanoo Kim Ståhl.

Ståhl tähysti jäätilannetta tiistaina aamupäivällä merivartioaseman tornista.

– Jään päälle on tullut yön aikana mustia plänttejä. Aika heikkoa jää on täällä Vallgrundin edustalla, paksuudeltaan 5–10 senttiä ja huonolaatuista.

Kim Ståhl sanoo, että hän ei enää suosittele kenellekään jäälle menoa ulkosaaristossa ja erityistä tarkkuutta tarvitaan sisäsaaristossakin. Talvi on ollut sääoloiltaan poikkeuksellinen. Voimakkaat tuulet ja toistuvat vedenkorkeuden vaihtelut ovat syöneet jäätä alta, ja yllättäviinkin paikkoihin on jäähän syntynyt reikiä.

– Teräsjäätäkin paikoin on, mutta olemme huomanneet, että nyt on jäässä aivan yllättäen reikiä sellaisissa paikoissa, joissa normaalitalvina jää kantaa.

Virallinen mittaustulos 33 senttiä

Ilmatieteen laitos mittaa jään paksuutta merellä ja seuraa jäätilanteen kehittymistä. Vaasan edustalla virallinen mittauspiste sijaitsee laivaväylän ja Rönnbuskörenin välissä, jossa jäätä käy säännöllisesti kairaamassa ja sahaamassa vaasalainen eräopas Reijo Salmela.

– Kävin mittaamassa jään sunnuntaina klo 16 aikoihin ja tuolloin jään paksuus oli 33 senttiä. Viime vuonna vastaavaan aikaan lukema oli 46 senttiä, kertoo Salmela.

Salmelan mukaan kunnon teräsjäätä mittauspaikalla ei ole ollut tänä talvena ollenkaan. Jää on hyvin kantavaa kohvajäätä.

Salmela liikkuu jäällä paljon ja retkiluistelijana ehtii ulommaskin.

– Puolitoista viikkoa sitten käytiin 20 kilometrin päässä Gåsgrundetilla ja siellä jään paksuus oli 20 senttiä. Enstenille päin oli ahtojäitä ja röykkiöitä.

Salmela muistuttaa, että jäätilanne ulkona saattaa muuttua todella nopeasti. Kovat tuulet ja virtaukset saattavat avata meren melkein hetkessä.

Myös Reijo Salmela sanoo, että nyt on varovaisuus valttia.

– Valistuneet retkiluistelijat eivät lähde enää yksin jäälle. Myöskään ei kannata mennä paikkoihin, joiden jään kantavuudesta ei ole varmaa tietoa.

Luistelu- ja pilkkikausi loppumassa lyhyeen

Reijo Salmela sanoo, että pilkkijänä ja retkiluistelijana hän toivoo jonkin sortin takatalvea, mutta lähiaikojen sääennusteet eivät lupaa hyvää. Lauhan sään odotetaan jatkuvan eikä kovempia yöpakkasiakaan ole tiedossa.

– Paha pelkoni on, että tänä vuonna kausi loppuu pari, ehkä kolmekin viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Vuosi sitten jäälle pääsi maaliskuun viime päiviin saakka.

Kello kymmenen aamulla, Rautavaaran Heikinmäki. Neljäkymmentä miestä kokoontuu jahtipalaveriin Sotkamoon johtavan tien varressa, seudulla jossa asutusta on harvakseltaan. Iso osa metsästäjistä on ollut jo mukana edellisenä päivänä Lapinlahdella, jolloin saaliiksi saatiin nuori urossusi.

Pohjois-Savossa kaadettavat sudet ovat Riistakeskuksen poikkeusluvilla ammuttavia yksilöitä. Kaatoluvista on valitettu Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, mutta oikeus antoi jahdin alkaa valituksista huolimatta.

– Jos saadaan tänä päivänä saalis, niin Pohjois-Savon luvat on tältä talvelta käytetty, jahtipäällikkö Risto Mustonen sanoo.

Hänen mukaansa alueella tiedetään olevan kahdeksan sutta. Toiveena on löytää jälkiä tai tavoittaa sudet makuulta, jolloin ne joutuisivat liikkeelle. Yöllinen lumisade vaikeuttaa kuitenkin metsästäjien työtä.

Paria tuntia myöhemmin kaksi kahden miehen hiihtopartiota palaa etsintäreissuiltaan metsästä. Ei jälkeä susista. Jahtipäällikkö Risto Mustoselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää susijahti tältä päivältä.

Bøkfjordenin vuonolla 35 metriä sekunnissa puhaltanut myrsky sai öljytankkeri M/T Triathlonin ankkurin pettämään marraskuun 4. aamuyöllä. Hätiin ehtineet kaksi hinaajaa ja tankkerin omat koneet ehtivät pelastaa ajelehtivan aluksen törmäykseltä rantaan. 

Tankkerin omistavan kreikkalaisen TCM varustamon sisäisen raportin mukaan 270 metriä pitkä öljytankkeri M/T Triathlon irtosi ankkurista kovassa merenkäynnissä. Lastina oli 70 000 tonnia venäläistä raakaöljyä.

Ankkuri petti 35 m/s myrskyssä

Öljytuhon mahdollisuuden sisältäneestä tapahtumasta kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK, joka on saanut haltuunsa varustamon sisäisen raportin tapahtumasta.

Ankkuri petti 4. marraskuuta aamuyöllä, kun tuuli voimistui puolessa tunnissa 17 metristä 35 metriin sekunnissa.  

Alus ajelehti vajaan neljänsadan metrin päässä rantakallioista ennen kuin se kun se kahden hinaajan ja aluksen omien koneiden voimin saatiin ohjattua turvaan.  

Kreikkalaisen TCM varustamon sisäisessä raportissa tapahtuma luokiteltiin termillä ”High Risk Near Miss”, kertoo NRK.

Varustamo pitää tapahtuman syynä huonoa arvaamatonta säätä ja huonoja ankkurointimahdollisuuksia.  Varustamon mukaan sen työntekijät eivät ole rikkoneet mitään sääntöjä.

Norjan rannikkoviranomainen Kystverket on vahvistanut tapahtuman NRK:lle, mutta kieltäytynyt julkistamasta omaa raporttiaan asiasta. NRK:n uutisessa rannikkoviranomaisen ja lastaustoimintaa vuonolla harjoittavan öljyterminaali Nordterminal Kirkenesin edustajat pitävät tapahtumaa epädramaattisena.

Öljytuho vaara myös Suomen Näätämöjoen lohelle

Pohjois-Norjassa Kirkkoniemen kaupungin edustalla oleva Bøkfjordin vuono on luokiteltu kansalliseksi lohivuonoksi. Vuono on aivan Venäjän rajalla ja siellä lastataan venäläisistä tankkereista raakaöljyä norjalaisiin ja kreikkalaisiin tankkereihin kuljetettavaksi Eurooppaan.

Vuonossa vaeltavat myös Suomen ja Norjan alueilla virtaavaan Näätämöjokeen nousevat Atlantin-lohet. Näätämö on merkittävä saamelaisten ja matkailukalastajien lohenkalastuksen kannalta molemmissa valtioissa.

Luonnonsuojelijat arvostelleet öljynlastausta pitkään

Finnmarkin luonnonsuojelujärjestö Naturvernforbundet Finnmark on jo ennen tapausta varoittanut vuonolla tapahtuvan öljynlastauksen voivan aiheuttaa ympäristökatastrofin.

Norjan ympäristövirasto Miljødirektoratet on nyt myös puuttunut öljynlastaukseen vuonolla. Viraston mukaan lastausyhtiön valmius öljyntorjuntaan on huono varsinkin vuonossa ajoittain esiintyvän jään vuoksi, öljyä on lastattu liian suuriin aluksiin ja lupa-alueen ulkopuolella.

Lastausyhtiö Nordterminal Kirkenes on kiistänyt ympäristöviraston tarkastusraportin väitteet huonosta öljyntorjuntavalmiudesta ja lupaehtojen rikkomisista.

Ympäristöjärjestö Bellona on pyytänyt poliisia tutkimaan, syyllistytäänkö öljynlastauksessa johonkin rangaistavaan tekoon Bøkfjordenin vuonolla.

Maailman harvinaisimman kissapedon amurinleopardin kanta on vahvistunut viime vuosien aikana. Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan Venäjällä lasketaan elävän nyt ainakin 57 amurinleopardia, mikä on lähes kaksinkertaisesti seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Kiinassa amurinleopardeja lasketaan elävän 8–12.

– Välittömästä sukupuuton uhasta huolimatta amurinleopardi osoittaa rohkaisevia merkkejä asteittaisesta toipumisesta. Seuraavaksi Venäjän ja Kiinan tulisi tehdä yhteistyötä amurinleopardille sopivan elinalueen suojelemiseksi, WWF:n lajiohjelman päällikkö Carlos Drews toivoo.

Maa- ja metsästalousministeriön laatimaa Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa pidetään välttämättömänä riistakeskuksessa. Riistakeskus Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen sanoo, että susien ja susilaumojen määrä kasvaa tänä vuonna niin paljon, että kannanhoidollisille metsästyksille on tarvetta.

– Esimerkiksi ilvesten määrät kasvoivat 1980-luvulla niin paljon, että olimme huolestuneita kuinka kannan käy. Kannan kasvua saatiin tasattua ja nyt se on maakunnassa erittäin hyvällä tasolla. Toivoisin, että tällaisella hallitulla pyynnillä voitaisiin susikantaakin hoitaa.

Suomeen on myönnetty 24 poikkeuslupaa susien kannanhoidolliseen metsästykseen, joka alkoi maanantaina. Näistä kaikkia ei käytetä, koska kolmessa maakunnassa luville tuli täytäntöönpanokielto hallinto-oikeuteen tehtyjen valitusten myötä.

Useita uusia susilaumoja löydetty

Uuden susikannan hoitosuunnitelman tavoitteena on 25 susilaumaa, kun tällä hetkellä laumoja on arviolta 27. Kuluvalle vuodelle yksilöiden määrän on arveltu nousevan sadalla 250:een yksilöön.

– Usein ihmetellään, miten susien määrä voi kasvaa noin nopeasti. Susi on kuitenkin vahva lisääntyjä ja hoitosuunnitelman teon myötä Suomesta on löytynyt uusia susilaumoja, kun metsästäjät ovat kertoneet avoimemmin havainnoistaan. Pohjois-Savossakin paljastui yksi uusi lauma, Tanskanen kertoo.

Suomen susikannan hoitosuunnitelman tarkoituksena onkin avata uudenlaista toimintakulttuuria eri toimijoiden kuten metsästäjien ja asiantuntijoiden välillä.

– Tarkoituksena on saada lisää tietoa susireviirien ja kannan tilasta ja määristä. Vahinkoa aiheuttavien susien toimintaan vaikutetaan ennaltaehkäisevästi tai vahinkoyksilö voidaan poistaa kannanhoidollisella luvalla.

"Salametsästys ei liity poikkeuslupiin millään tavalla"

Riistapäällikkö Jouni Tanskanen sanoo, että susikannan hoitosuunnitelman myöhäinen valmistuminen ennakoi valituksia. Pohjois-Savossa Luonnonsuojelupiiri valitti suden metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan lupapäätökset oli tehty liian hätäisesti.

Tanskanen vakuuttaa, että kaikki poikkeusluvat on harkittu tarkkaan. Pohjois-Savoon on myönnetty kaksi poikkeuslupaa, joista toinen on jo käytetty.

– Kävimme Pohjois-Savossa asiaa läpi luonnonvarakeskusten kenttämestareiden kanssa. Katsoimme reviirialueet, laumojen määrät ja susien liikkeet reviireillä ja niiden ulkopuolella. Mielestäni tässä on käytetty parasta asiantuntijuutta, mitä on ollut saatavilla.

Tanskanen korostaa, että kun poikkeuslupia käsiteltiin, Riistakeskuksen tiedossa ei ollut vielä poliisin paljastama salametsästys Vieremällä.

– On myös muistettava, että salametsästys ei tapahtunut niillä reviirialueilla, joihin poikkeusluvat on myönnetty eikä niissä ollut mukana henkilöitä, jotka olivat lupia hakeneet. Kyseinen tapaus ei liity poikkeuslupiin millään tavalla.

Poikkeuslupia myönnettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuoden 2007 jälkeen. Susikannan hoitosuunnitelma on kaksivuotinen hanke.

Pohjois-Savossa järjestetään kevään aikana useita keskustelutilaisuuksia muun muassa susireviirien läheisyydessä asuville ihmisille.

Keski-Pohjanmaalle lupia on myönnetty kolme, joista Perhon kaatojen jälkeen on vielä yksi käyttämättä Toholammilla. Jahti alkoi maanantaina, ja tiistai-iltapäivään mennessä oli koko maassa kaadettu jo seitsemän sutta.

Tiistaina kaadettiin Pohjois-Karjalassa kaksi, Kainuussa yksi ja Perhossa yksi susi. Eilen susi kaadettiin Oulun seudulla, Perhossa ja Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä.

Pyyntiaika kestää kolme viikkoa.

Luontokuvaaja Benjam Pöntinen Lapualta ehti nähdä tälläkin kertaa tunturipöllön. Edellisen kerran harvinainen vieras nähtiin Alajoella vuonna 2011. Silloin pöllön elämää päästiin tarkkailemaan pitempään.

Ruuan perässä etelään tulleita tunturipöllöjä on tänä talvena nähty jonkin verran Suomessa. Lintu herättää suurta mielenkiintoa ja lintuharrastajat kulkevat pöllön näkemisen toivossa pitkiäkin matkoja. Tällä kertaa tieto lakeuksille lentäneestä linnusta kiiri Italiaan asti.

– Koska viikonlopun jälkeen linnusta ei ole tehty havaintoja, näyttää nyt siltä, että paikalle ei kannata tulla.

Pöntisen mukaan tunturipöllö on "kuuma laji", jonka perässä liikutaan tuhansiakin kilometrejä. Tunturipöllö pesii pohjoisella tundravyöhykkeellä.

– Sitä tullaan kaukaakin katsomaan, koska se on ehdottomasti pohjoisen laji eikä pesi koskaan etelässä.

"Kiikarit silmille, ja siinä se oli!"

Lapuanjokilaakso on hyvä paikka bongata lintuja. Avaruutta riittää ja autolla pääsee lähelle lintuja.

– Näin Bird Life Suomen havaintopalstalta, että tunturipöllö oli nähty Kauhavan ja Lapuan rajalla. Ajoin katsomaan, pysäytin auton ja nostin kiikarit silmille. Pöllö oli siinä, kertaa Pöntinen linnun kohtaamista.

Hän löysi linnun vielä seuraavana päivänä samasta paikasta.

– Sitä ei tiedä, vaikka lintu olisi ollut täällä koko talven, miettii Pöntinen ja muistelee vuoden 2011 vierasta, jonka elämää ja tapoja päästiin seuraamaan pitkän aikaa. Lintua päästiin myös valokuvaamaan läheltä.

Tuolloin pöllöllä oli oma vakituinen päiväpaikka, josta se lähti illan tullen metsästysmatkoilleen.

Pöllöt ovat nälkämarssilla

Alajoella nyt vieraillut tunturipöllö oli nuori naaras, tunturipöllöksi aika tumma. Edellinen havaittu yksilö oli nuori koiras ja vaaleampi. Nuoret yksilöt vaeltavat etelään ruuan toivossa. Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla tunturipöllö on päästy näkemään kolmen - neljän vuoden välein.

– Pohjoisessa on saattanut ravintotilanne heikentyä, myyrät ovat loppuneet tai lumipeite on niin rankka, että myyrät eivät nouse hangelle, selvittää Benjam Pöntinen.

Pöntinen arvelee, että tunturipöllöt ovat pikku hiljaa palaamassa kohti pohjoista.

– Eteläiet virtaukset saattavat viedä pöllöjä kohti pohjoista. Vuonna 2011 Alajoen tunturipöllö lähti pohjoisen suuntaan maaliskuun 12. päivänä, joten jotain toivoa tietysti on, että lintu näyttäytyisi vielä.

Bird Life Suomen Tiira-lintutietopalvelu kertoo, että tunturipöllö on nähty viime päivinä ainakin Keminmaalla (23.2.), Raumalla (23.2.) ja Vaasassa (22.2.). Vaasan havainto on tehty M/s Wasa Expressiltä Enstenin kohdalla.

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta vie eteenpäin Tourujoen kehittämissuunitelmaa.

Kankaan uuden asuinalueen kupeessa sijaitsevan joen uomaa ollaan vapauttamassa vesivoiman tuotannosta. Kaupunkirakennelautakunta asettui tiistaina kosken kunnostamisvaihtoehdon ja koskessa olevan vesivoimalan purkamisen kannalle.

Joen kunnostuksen yleissuunnitelman laatiminen käynnistyy tämän vuoden aikana. Kehittämissuunnitelman kokonaiskustannukset ovat 3,4–4,8 miljoonaa euroa.

Lautakunnan mukaan suunnitelma vaatii kuitenkin vielä lisäselvityksiä ja mahdollisia kaavamuutoksia ennen kuin sen toteuttamisesta voidaan päättää lopullisesti. Jyväskylän valtuuston on määrä käsitellä kehittämissuunnitelma maaliskuussa.

Yhdysvaltain Bostonissa pelaavaa suomalaista NHL-jääkiekkoilijaa Tuukka Raskia ihaileva hyönteistutkija on nimennyt ampiaislajin tämän mukaan. Uuden ampiaislajin Keniasta löytäneeseen yhdysvaltalaiseen tutkijaryhmään kuulunut Robert Copeland päätti, että lajin tieteellinen nimi on Thaumatodryinus tuukkarask.

– Laji on nimetty Suomen jääkiekkomaajoukkueen ja Boston Bruinsin akrobaattisen maalivahdin mukaan. Hänen hanskakätensä on yhtä sitkeä kuin hyönteisen niveljalka, maalailee nimipäätöksen tehnyt hyönteistutkija Copeland.

– Hassua ja aika siistiä, kommentoi Rask saamaansa huomionosoitusta Boston Globe -lehdessä.

Yhtenä syynä nimivalintaan oli myös se, että Suomi rahoitti uuden ampiaislajin löytymiseen johtanutta tutkimusta.

Suomen Luonto -lehden mukaan Pohjois-Karjalassa olisi runsaasti laittomia haaskoja. Lehden tietoon oli tullut Tohmajärven ja Joensuun Tuupovaaran alueelta 12 haaskaa, joita ei ollut ilmoitettu Eviran haaskapaikkatietoihin.

Ilmeistä siis on, että haaskoja on maastossa paljon. Pelkästään luonnonvaraisten eläinten jäänteitä sisältävistä haaskoista ei tarvitse ilmoittaa rekisteriin. Haaskojen tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että pelkästään Pohjois-Karjalassa haaskoja on satoja.

Lehden toimittajat tekivät rikosilmoituksen nautahaaskasta marraskuun 30.päivä. Toimittajat kertovat löytäneensä naudan pään Tuupovaarasta metsätien päästä.

Tutkinnanjohtaja Kimmo Wetterstrand Itä-Suomen poliisista vahvistaa tiedon. Poliisi tutki tapausta eläintautirikkomuksena. Esitutkinta on päättänyt ja tapaus on edennyt syyteharkintaan.

Suomen Luonto lehden toimittajat kirjoittavat tehneensä poliisille tutkintapyynnön toisestakin haaskasta. Lehden mukaan Tohmajärvellä oli kaadettu karhu lähellä haaskapaikkaa, jota piti petoyhdyshenkilö.

Komisario Wetterstrand toteaa, että asian tutkinta on päättynyt ja tapauksessa ei ollut syytä epäillä rikosta.

Lisäksi toimittajat kertovat, että heitä on tarkkailtu jutuntekomatkoillaan.

Aikaisemmin alueella liikkuessamme meitä on seurattu pitkiä matkoja, jopa metsätien lenkkien umpikujiin. Selityksenä on ollut milloin mikäkin, metsästys tai koiran kiinniotto.