Pohjois-Atlantilla asustava myrskylintu on eksynyt todennäköisesti ensimmäistä kertaa Kuusamoon.

Myrskylintuun törmäsi sattumalta Kuusamon Saapunginkylässä tiistaina porvoolainen lintuharrastaja ja valokuvaaja Pasi Snellman.

– Siinä se oli maantien vieressä hangella. Aivan sattumalta sivusilmällä sen näin ja totesin, että ei juma, voiko tuo olla myrskylintu, Snellman naurahtaa.

Snellman sanoi tunnistaneensa linnun heti. Hän on tutustunut lajiin takavuosina Huippuvuorilla vieraillessaan.

– Kuusamoon lintu on eksynyt myrskyn mukana joko Atlantilta tai Vienanveren suunnalta. Todennäköisesti Atlantilta, Snellman sanoo.

Eläinlääkärin hoivassa

Saapungin myrskylintu oli jo melkoisen voipunut pitkästä harharetkestään.

– Se jaksoi lentää kymmenen metriä kerrallaan. Sain sen kiinni ja takin sisässä kuljetin sen eläinlääkärille. Nyt se on Kuusamon lintukerhon edustajan hoivissa toipumassa, Snellman kertoo.

Lintuharrastajien kalentereista havaintoja myrskylinnusta Kuusamossa ei aiemmilta vuosilta ole.

Suomessa linnun on havaittu harhailevan aiemmin noin 30 kertaa.

Norpan pesiksi sopivia kinoksia on eteläisellä ja pohjoisella Saimaalla muodostunut riittävästi. Keskisellä Savonlinnan seudulla kinoksia on sen sijaan hajanaisesti. Viikonloppuna WWF:n vapaaehtoisväkeä on lähdössä kasaamaan apukinoksia.

Saimaannorppa synnyttää helmi- maaliskuun vaihteessa. Pesimärauhan saimaannorpalle julistivat tänään savonlinnalaiset esi- ja alakoululaiset Kellarpellosta. Tänä keväänä Odotettavissa on 60-70 kuuttia, mutta häiriö voi koitua kuutille jopa kuolemaksi. Norppa synnyttää Nestorin päivän tietämissä.

– Jos siinä syntymäaikoihin, tai sitten kun kuutti on pieni, jos sitä imetysrauhaa häiritään, niin emo voi häiriintyä ja sitten jää imetyksiä väliin ja kuutti voi jopa kuolla siihen. Helmikuunlopussa ja maaliskuun alussa ei norppien pesimärannoilla ole syytä käydä ainakaan kovilla metelikoneilla, moottorikelkoilla, varoittelee Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela.

Norppakanta on ollut aivan hienoisesti vahvistumassa. Hyvä poikasvuosi auttaa tilannetta, mutta haasteet eivät siihen lopu.

– Jos pesintä onnistuu hyvin ja kuutit kasvavat normaaleihin mittoihin ennen vieroittamista, niin tullaan siihen kiistanalaisempaan kysymykseen. Miten ne selviävät ensimmäisestä kesästä ilman että kalanpyydykset koituvat kuolemaksi, Jouni Koskela pohtii.

Lapsille luontotietoutta

Saimaannorpan pesärauha täksi talveksi julistettiin Savonlinnan torilla, jonka edustalla Haapasalmessa on myös norpan patsas. Arto Lötjösen veistos on tosin lumen peitossa ja veden pintakin on laskenut sangen alas. Tunnelma torilla oli sitäkin korkeammalla Kellarpellon esikoululaisten ja ekaluokkalaisten laulaessa norppalauluja. Juhlan järjesti WWF ympäristökasvatuksen merkeissä

– Meidän ympäristökasvatuksemme Suomessa tavoittaa yhteensä noin kaksikymmentätuhatta lasta vuodessa ja tänä vuonna mennään reippaasti ylikin. Se on olennainen osa norpansuojelua, mutta se olennainen osa kasvamista ihmiseksi. Hyvään aikuiseen elämään kuuluu, että oppii rakastamaan luontoa välittämään omasta ympäristöstä, kertoo WWF:n ympäristökasvattaja Essi Aarnio-Linnanvuori.

– Meillähän on uusiopetusmateriaali esi- ja alkuopetukseen. Siinä pääsee itse eläytymään norpan elämään ja miettimään minkälaista siellä lumipesässä on ja minkälaista on lähteä sukeltamaan Saimaaseen ja millä kuutti siellä pärjää.  Opettajat ovat olleet kovasti innostuneita tällaisista toiminnallisista menetelmistä ja lapsiahan ympäristöasiat kyllä kiinnostavat, Aarnio-Linnanvuori vakuuttaa.

Innostunutta julistusta

Pesimärauhan saimaannorpalle julistivat ekaluokkalaiset Miisa Uotinen ja Kiira Höök Kellarpellon koulusta. Tehtävä oli silminnähden jännittävä, mutta mieluinen. Tukena oli kuitenkin esikoululaisten ja ekalluokklalaisten sankka joukko. Näin se menee:

Saimaannorpan pesärauhan julistus

Saimaannorppa kaipaa rauhaa
Joulukuussa jäähän hengitysaukko.
Tammikuussa kinokseen lumipesä.
Helmikuussa Nestorinpäivänä
pesään poikanen.
Tuuli ja tuisku, kylmä ja pedot
eivät pääse lumipesän suojiin.
Uhka on sen sijaan ajattelemattomuus.
Se voi tehdä sukupuutosta totta.
Norppajäillä jättäkäämme
rantakinokset rauhaan,
kuuteille kodiksi, emoille imetyspesiksi.
Norppa säikkyy ääntämme,
ei tiedä vapaa-ajan kiireistämme.
Jos sen ymmärrämme,
rauha norpillemme.
Suojassa lumipesissään
jatkakoot norpat arvoistaan elämää.
Näillä sanoilla julistan Saimaan rannalla
saimaannorppien pesimärauhan
alkaneeksi tänä jääkautena.
Eläkää ja lisääntykää rauhassa

Sen päälle laulettiin, että saimaannorppa kaipaa rauhaa, läts, läts ja molskis!

Kauhavalla Kangas-Annala -tietyöt jatkuvat kaupunginhallituksen päätöksellä. Töiden valmistelu Annalan puoleisen tieosuuden osalta aloitettiin viime viikolla, kun kaupunki tulkitsi Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen myöntämän poikkeusluvan antavan tähän mahdollisuuden. Luvassa töiden tekeminen oli rajoitettu lintujen pesintäajan ulkopuolelle. Käytännössä tiepohja Annalan puolella on nyt tehty.

Hankkeen kritisoijat ovat asiasta näreissään, sillä kaupungille myönnetyn poikkeusluvan valitusaika oli vielä kesken töiden alkaessa. Luvasta on jätetty valitus Vaasan hallinto-oikeudelle. Tunteet kuumenivat tilanteen vuoksi, ja työmaa-alueelle pääsy yritettiinkin estää joitakin päiviä sitten. Työmaahan kohdistuneen häirinnän selvittäminen on vielä kesken.

Vuosien vääntö

Siltayhteyden rakentamisesta Kankaan kylästä Annalan kylään on sovittu Kauhavan ja Ylihärmän kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 2009. Siltahankkeen valmistelu on alkanut jo tätä pari vuotta aiemmin. Aikanaan kuntaliitosneuvotteluissa tien rakentamisesta oltiin täysin yksimielisiä valtuuston kaikissa puolueissa. Moni kyläläinen haluaisi yhteyden toteutuvan.

Tiehankkeen eteneminen on ollut kuitenkin vaikeaa. Valitukset Kangas-Annala -tiestä ovat tuoneet satojen tuhansien eurojen lisälaskun veronmaksajille, arvioi Kangas-Annala -tien ja siltahankkeen rakennustoimikunnan puheenjohtaja Markku Kankaanpää (sd.).

Valitusten takana on ollut pääasiassa hankkeen kritisoijia, muun muassa paikallinen luontoyhdistys, lintutieteellinen yhdistys sekä jokunen alueen maanomistaja.

Luonnonsuojelun näkökulmasta erityishuomiossa on alueen joki ja peltomaisema, jossa on harrastettu ja tutkittu lintuja vuosikymmeniä. Lapuanjoen Alajokivarsi on valittu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi eli nk. IBA-alueeksi.

Linnut ja luonto

Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtajan Mikko Haapojan mukaan alueen luonto on poikkeuksellisen arvokas.

Uhanalaisia ja äärimmäisen uhanalaisia lintulajeja joko pesii alueella tai muuttaa sen kautta. Haapoja luettelee alueella esiintyviksi lajeiksi mm. peltosirkun, suokukon, mustapyrstökuirin sekä alueella levähtävän, poikkeuksellisen runsaan metsähanhikannan.

– Esimerkiksi viime keväänä 10 prosenttia koko maailman taigametsähanhi -kannasta levähti alueelle ruokailemaan.

Tutkittua ja kerättyä tietoa alueesta on ollut käytössä päätösten tueksi, siksi töiden eteneminen ihmetetyttää lintuharrastajia. Kritiikkiä saa muun muassa talvehtivien lajien jättäminen huomiotta poikkeusluvassa. Haapojan mielestä Ely-keskuksen poikkeuslupa töille ei ole ollut lainvoimainen, koska siitä on jätetty valitusaikana valitus hallinto-oikeudelle.

– Yritetään nyt suojella aluetta loppuun saakka, ettei tätä päästäisi tuhoamaan, sanoo Haapoja.

Tie- ja siltahankkeen rakennustoimikunnan puheenjohtaja Markku Kankaanpää katsoo, ettei yhteensä noin 4 km:n tieosuus ja silta häiritse luontoa esitetyllä tavalla.

– Tämä alue on pieni, kun ajattelee että viljaista joenvarsialuetta on täällä Alajoella yhteensä 11000 hehtaaria. Ajatus tämän palasen käyttöönottamisen vahingollisuudesta tuntuu kohtuuttomalta, sanoo Kankaanpää.

– Lisäksi hankealueen jokivarsi ei ole nytkään luonnontilaista, vaan tulvapengerrysaluetta.

Kaakkois-Suomen alueella kaadettin joulukuun lopussa päättyneellä metsästyskaudella runsaat 1900 hirveä. Oranssilakkisilla oli onni myötä pyyntitouhuissa, sillä saalis oli liki kymmenen prosenttia edellisvuotta suurempi.

Kasvaneesta saaliista huolimatta metsiin jäi edellisvuotta enemmän hirviä. Metsästyskauden päätyttyä hirvikannaksi arvioidaan hieman alle 3400 hirveä, kun vuotta aiemmin niin kutsuttu talvikanta oli alle 3000 eläintä.

Hirvien määrää kuvataan eläinten määränä tuhatta hehtaaria kohti. Kaakkois-Suomessa hirvitiheys on tällä hetkellä 3,5 hirveä tuhatta hehtaaria kohden, kun alueellisen riistaneuvoston asettama tavoite on alle 3 hirveä tuhannella hehtaarilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hirvenkaatolupien määrä kasvaa ensi syksynä.

KHO:n mukaan valituksen kohteena olevissa asioissa on kyse pienessä mittakaavassa tapahtuvasta kullankaivuusta alueella, jota käytetään tähän tarkoitukseen vain osan vuotta ja silloinkin tiukkojen lupamääräysten säätelemänä. KHO:n mukaan toiminnalla ei aiheuteta haittaa saamelaiskulttuurille ja vaikutukset saamelaisten perinteiselle elinkeinolle, kuten poronhoidolle, kalastukselle, metsästykselle tai ympäröivälle luonnolle jäävät hyvin paikallisiksi.

Saamelaiskäräjien valitukset olivat menneet nurin jo Vaasan hallinto-oikeudessa syyskuussa 2013.

Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka sanoo, että kuntien ja virnomaisten olisi nyt vaadittava Savukosken Soklin kaivokselle uutta ympäristövaikutusten arvitointia. Kuljetus rekoilla Soklista Kemijärvelle on Kavakan mielestä jätetetty määrittelemättä kaivoshankkeessa.

– Jäin miettimään näitä lupaprosesseja, nehän on kaikki tehty ratavaihtoehdon pohjalta. Kun otetaan hyppäys täysin uuteen asiaan, kaikki palaavat lähtöruutuun: YVAt, kaavoitukset, muut lupa-asiat. Hanke minun ymmärtääkseni ottaa takapakkia.

Aiemminhan ajatus oli, että malminkuljetusta varten rakennettaisiin uusi junarata Kemijärvelle asti.

– Molemmat ovat erittäin huonoja vaihtoehtoja poronhoidon kannalta. Valtava rekkaliikenne on poroille surmanloukku ja valitettavasti siinä on myös ihmishenget asettuisivat vaaraan.

Kavakka laskee, että rekkoja kulkee alueella päivittäin noin 200.

"Paikallinen vastustus lisääntyy"

Paliskunta vastustaa edelleen koko Yara Suomi Oy:n fosfaattikaivoshanketta, Mika Kavakka sanoo.

– Kaivos kokonaisuutena aiheuttaa huomattavan haitan poronhoidolle ja on siksi poronhoitolain vastainen. Vain yksi asia kokonaisuudesta on niin sanottu infra, jolla malmi siirretään eteenpäin, Mika Kavakka sanoo.

– Uskon, että rekkakuljetusvaihtoehto lisää vastustusta paikallistasolla. En usko, että tällaista rekkarallia sinne tien päälle ollaan haluamassa.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi tiistaina sitä, että valtio kunnostaisi tiereitistön Savukosken Soklista Kemijärvelle. Sieltä eteenpäin malmi kuljetettaisiin junalla Perämeren satamiin. Kunnista Savukoski, Kemijärvi ja Salla kannattavat edelleenkin sitä, että Soklista Kemijärvelle rakennettaisiin junarata.

Kuusamon Oulangan kansallispuisto vetää tuoreen tutkimuksen mukaan lähialueelle yhä enemmän rahaa ja vieraita.

Kävijöiden tuomista euroista muodostuvat paikallistaloudelliset kokonaisvaikutukset olivat viime vuonna yhteensä noin 17 miljoonaa euroa.

Viidessä vuodessa Oulangan kävijöiden rahankäytön hyöty paikallistaloudelle on kasvanut 2,7 miljoonaa euroa.

Tiedot käyvät ilmi Metsähallituksen luontopalveluiden tekemässä laajassa Oulangan kansallispuiston kävijätutkimuksesta.

– Kasvu kertoo suuntauksesta, joka matkailussa on meneillään. Laadukkaat luontokohteet houkuttavat, ja Oulangan alueen palveluita kannattaa kehittää, Oulangan puistonjohtaja Matti Hovi toteaa.

Yksi kansallispuistossa käynyt jätti lähialueelle rahaa keskimäärin 101 euroa.

Kiutaköngäs vetovoimaisin

Oulangan luontokohteista vetovoimaisimmaksi osoittautui Kiutakönkään alue, mukaan luettuna Oulangan luontokeskus. Myös Pienen Karhunkierroksen ja Oulangan kanjonin suosio on kasvanut viime vuosina.

Tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä Oulangalla vierailleesta koki puistossa käynnin lisäävän henkistä ja ruumiillista hyvinvointia. Kahdeksan kymmenestä vastaajasta koki myös sosiaalisen hyvinvointinsa lisääntyneen.

Tärkeimpiä syitä saapua Oulangan kansallispuistoon olivat maisemat, luonnon kokeminen, rentoutuminen, poissaolo melusta ja saasteista sekä yhdessäolo omassa seurueen kanssa. Suosituimmat harrastukset kansallispuistossa olivat kävely, luonnon tarkkailu ja retkeily.

Kolme kymmenestä kävijästä harrasti luontokuvausta.

Perheellisiä Oulusta ja Helsingistä

Oulangalla käy yleisimmin keski-ikäinen perhellinen ihminen Oulusta tai Helsingistä. Yksin liikkuvien osuus on myös kasvanut.

Ulkomaalaisten osuus kävijöistä on noussut 15 prosenttiin, ja he saapuvat entistä kauempaa, useimmiten kuitenkin Saksasta. Kansallispuistossa yöpyvien osuus on noussut 38 prosenttiin kaikista kävijöistä.

Ecuador julisti keskiviikkona hätätilan Galapagos-saarille, kun vaarallisia aineita kuljettanut rahtialus "Floreana" ajoi karille Galapagos-saarten lähellä viikko sitten.

Hätätila oikeuttaa Galapagos-saarten viranomaiset tarvittaessa nopeisiinkin toimiin, ja saarelle saadaan mantereelta tavallista enemmän apua ympäristöonnettomuuden estämiseksi. Laivan pelätään aiheuttavan vakavan ympäristöriskin Unescon maailmanperintöalueen hauraalle ekosysteemille. Laivan karilleajo on jo kolmas onnettomuus alueella kuluneen vuoden aikana.

Galapagos-saarilla on suuria määriä omia harvinaisia eläinlajeja. Saaret tunnetaan merieläimistään kuten merileijonista ja liskoista. Ecuadorin edustalla sijaitsevat saaret ovat Unescon maailmanperintökohteiden listalla.

Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä edellyttää, että seuraava hallitus turvaa kansallispuistojen ja retkeilyalueiden ylläpitämisen ja kehittämisen. Härmälän mukaan se on yksi Metsähallituksen tärkeimmistä odotuksista.

Pääjohtaja Esa Härmälä osallistuu Lapin metsätalouspäiville Kittilän Levillä. Siellä tuokin asia nousi esille.

– Kansallispuistot ovat ilmaisia käyttäjille, mutta eivät veronmaksajille, Härmälä huomauttaa.

Härmälä  sanoo, että huoli kansallispuistojen ja retkeilyalueiden rahoituksesta on aiheellinen. Puistojen ylläpitämiseen ja huoltamiseen tarvitaan julkista rahaa.

– Mitään mahdotonta emme tietysti odota tässä valtion huonossa rahatilanteessa.

Seuraava panostus Kekkosen puistoon

Härmälän mukaan Metsähallitus on panostanut paljon pohjoisen luonto- ja virkistysarvoihin. Hän laskee, että viimeisen kymmenen vuoden aikana yksistään Ylläs–Pallastunturin kansallispuistoon on investoitu yli 10 miljoonaa euroa.

Seuraava panostus tehdään Urho Kekkosen kansallispuistossa.

– Puistot palvelevat Lapin matkailua ja sehän on  pohjoisessa erittäin tärkeä elinkeino, Härmälä toteaa.

Lapissa kuuteen Metsähallituksen kansallispuistoon tehdään  yli 900.000 käyntiä vuodessa.

Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio kannattaa maa- ja metsätalousministeriön suunnittelemaa pyyntikiintiötä Tornionjoella.

Ministeriö on pyytänyt lausuntoja uudistuksista, joihin kuuluu muun muassa viiden lohen kalastaja- ja kausikohtainen saaliskiintiö.

Komissio katsoo lausunnossaan, että tulevalla kalastuskaudella lohenkalastuksen voimakkaaseen rajoittamisen jokialueella ei ole syytä.

– On kuitenkin syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta, koska ei ole takeita siitä, että tulevana kesänä toistuisi vuoden 2014 voimakas lohennousu kudulle, todetaan lausunnossa.

Rajajokikomission mielestä saaliskiintiöissä pitäisi kuitenkin huomioida meneillään olevat selvitykset kalastusoikeuksista Tornionjoella.

Pyyntiin samana päivänä

Tornionjoen merialueella lohenpyynti on alkanut eri aikaan Suomessa ja Ruotsissa, sillä suomalaiset eivät ole saaneet vaatimustaan läpi maiden välisissä neuvotteluissa.

Rajajokikomission mukaan merialueen kalastuksen aloituspäivämäärä pitäisi olla sama molemmissa maissa, mutta jos siitä ei päästä sopuun, pitää pyrkiä kompromissiin. Näin komission mielestä toteutuisi rajajokisopimuksen mukainen alueen väestön yhtenvertainen kohtelu.

Lausuntoja kootaan nyt

Ministeriö on pyytänyt lausuntoja tammikuun loppuun mennessä Tornionjoen kalastusalueen kalastussäännön mukaisista ja kuluvaa vuotta koskevista neuvotteluista Ruotsin kanssa.

Ministeriö ehdottaa kalastajakohtaisen kiintiön lisäksi muun muassa, että lohen kalastuskautta kulkuverkoilla ja kulteella lyhennettäisiin. Ehdotuksen mukaan sallitusta kaudesta poistettaisiin juhannuksen jälkeiset kaksi viikonloppua.

Tähän mennessä oman lausuntonsa ministeriöön on toimittanut yli 30 eri tahoa.

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut Metsähallituksen tulostavoitteeksi vuodelle 2015 121 miljoonaa euroa. Summa on liikelaitoksen hallituksen esityksen mukainen.

Tuloksesta tuloutetaan valtiolle alustavasti 120 miljoonaa euroa vuoden 2016 aikana.

Hallitus päättää lopullisesti vuoden 2015 tuloksesta tehtävästä tuloutuksesta tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä maalis-huhtikuussa 2016.

Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta puolsi ministeriön esittämää tavoitetta torstaina.

Hämäläisten kansallispuistojen sekä retkeily- ja suojelualueiden kävijämäärät vaihtelevat paljon eri vuosina.

Metsähallituksen luontopalvelujen mukaan Tammelan Liesjärvellä, Lounais-Hämeessä kävi viime vuonna 28 600 ihmistä.

Tammelan ylängöllä sijaitsevan Liesjärven kansallispuisto on tuuheiden metsien ja metsäsoiden aluetta, jossa on myös harjuja ja järvimaisemaa.

Torronsuon vetovoima notkahti

Liesjärvellä kävijämäärä oli suurin neljään vuoteen, sen sijaan Torronsuo kävijämäärä romahti aiemmista vuosista kolmanneksella.

Torronsuolla oli oli vuonna 2014 vain 12 000 vierailijaa.

Torronsuon kansallispuisto on lähes kokonaan suota. Paksuimmillaan turvekerros on jopa 10 metriä. Suon keskellä on lukuisia metsäsaarekkeita ja sitä reunustavat metsät, harjut, kalliojyrkänteet ja näköalakalliot.

Evon retkelyalueella Hämeenlinnan Lammilla on viime vuosina käynyt noin 60 000 ihmistä. Viime vuonna Metsähallituksen kirjaama luku oli 64 400.

Aulangon luonnonsuojelualueella Hämeenlinnassa viime vuosi oli vilkas. Joutsenia ja muuta luontoa ihaili 370 000 ihmistä Luku on toiseksi suurin Metsähallituksen kuusi vuotta kattavassa tilastossa.

Vaikuttaako sää retkeilijöihin?

Ilmat vaikuttavat ainakin jonkin verran ihmisten viihtymiseen kansallispuistoissa sekä retkeily- ja luonnonsuojelualueilla.

Touko-syyskuu oli erityisen sateinen Kanta-Hämeessä vuonna 2012. Tuona vuonna Liesjärven ja Evon kävijämäärät olivat alemmat kuin edellisenä ja seuraavina vuosina.

Sen sijaan Torronsuon kävijöihin sateet eivät vaikuttaneet ja Aulangolla kävijöitä oli vuonna 2012 ennätysmäärä.

Metsähalllituksen kävijätilastot ovat vuosilta 2009-2014. 

Lumitöitä on saanut paiskia tänä talvena lähes kaikissa Suomen kolkissa – ja se näkyy myös vilkastuneessa lumityökalukaupassa.

Suomalainen säntää lumilapio ja -kolaostoksille useimmiten vasta, kun lunta on satanut niin paljon, että lumitöihin on lähdettävä. Ja sekin edellyttää, että vanha väline on rikki tai hukassa.

– Jopa satojen eurojen polttomoottorilinkoja ostetaan lumen satamispäivinä. Myös puutarhatraktoreihin ostetaan lisävarusteiksi lumilinkoja, vaikka ne maksavat lähes saman verran kuin se puutarhatraktori, kertoo rautakauppias Juha Simola.

Asiakkaita askarruttaa usein, mikä työkaluista on paras. 

– Yleensä sitä kysytään, onko tämä hyvä? Vastaus riippuu tietysti käyttötarkoituksesta. Kestävyys ja laatu kiinnostavat myös, sanoo Simola.

Lumityökalujen hintahaitari on suuri. Perinteisen lapion saattaa saada parilla kympillä, kolien hinnat ovat 50-100 euron luokkaa ja lumilingoista pitää pulittaa useita satasia, yli tuhannen euron koneitakin on tarjolla.

Yleensä satasia maksavia lumityökaluja ostavat Simolan mukaan omakotitalossa asujat ja mökkien omistajat.

Kolalapio vallannut markkinoita

Yksinkertaisimpia välineitä lumitöihin on niin sanottu kolalapio, joka on Simolan mukaan jo pitkälti korvannut perinteisen lumikolan.

– Sillä on helppo työntää lumet pois rappusten edestä, terasseilta ja patioilta, ja nostellakin vähän. Se on korvannut aika paljon lumikolan käyttöä, koska se on helppo ja kevyt.

Kolalapio ja kattokola ovat melko tuoreita keksintöjä, mutta niitäkin tuoreempi on sähköinen lumilapio.

Soittokierros Jyväskylän seudun rautakauppoihin paljastaa, että sähköistä lumilapiota on toistaiseksi tarjolla vain harvoissa paikoissa, eikä se ole vielä villinnyt lumenluojia. Noin sadan euron hintainen laite on ase lähinnä kevyttä pakkaslunta vastaan.

– Se muistuttaa varsipölynimuria ja sopii parhaiten kevyen pakkaslumen poistoon. Sillä lähtee helposti pieneltä alueelta lumi lentoon. Se on kuin pieni, sähköllä toimiva lumilinko. On niitä jokunen myytykin, mutta enimmäkseen se naurattaa ihmisiä, sanoo Simola.

Simola kertoo itse tekevänsä lumitöitä isoilla koneilla, lähinnä pyöräkuormaajalla. Lumityöt eivät häntä kyllästytä.

– Odotan innolla joka vuosi lunta, koska olen aktiivinen moottorikelkkailun harrastaja. Lumi kuuluu Suomen talveen, summaa Simola. 

Juha Simolaa haastatteli Yle Keski-Suomelle Heli Kaski ja Ari Uusitaloa Jussi Lindroos.

Routakallion louhoksessa työstetään maa-ainesta Seinäjoelle ja lähiympäristöön. Louhintatyön on määrä päättyä viiden vuoden kuluttua, vuonna 2019.

– Siihen mennessä alue pitäisi hyödyntää loppuun asti. Sen jälkeen aletaan toteuttaa louhoksen tulevaa loppukäyttöä, kertoo Seinäjoen kaupungininsinööri Kari Havunen.

Asia on jo osin suunnittelupöydillä, osin ideointiasteella.

Louhintatyö tehdään joka tapauksessa niin, että paikalle on mahdollista muodostaa virkistysalue, joka voi toimia niin loma-, matkailu- kuin urheilukäytössäkin. Alueelle sopii myös liiketoimintaa.

Routakallion louhos on suhteellisen lähellä asutusta, noin kilometrin päässä lähimmästä tontin rajasta ja kiinni kaupunkirakenteessa. Itäiseltä ohikulkutieltä rakennetaan alueelle liittymä ja tieyhteys.

Jyrkänteet viistotaan ja tehdään tasanteita

– Tästä on tehty selkeät suunnitelmat, minkä mukaan me louhimme. Meille on annettu tarkat ohjeet mistä louhitaan ja millä tavalla, jotta jatkossa louhosta voidaan käyttää mm. virkistysalueena, kertaa Vilppulan Kivijalosteen toimitusjohtaja Kari Mäkipää.

Kiviaineksen kaivuussa louhoksen reunoja mm. viistotaan ja tehdään useita tasanteita, jotta vesirajasta ei tulisi täysin äkkijyrkkää. Tämä palvelee ainakin uimareita ja sukeltajia.

– Alue yhdistetään kaikkiin muihin kaupungin ulkoilu- ja virkistysreitteihin. Tämä tulee olemaan osa reittiverkostoa, havannoi tulevaisuutta Havunen.

Mittavan kokoinen ja vaikuttavan näköinen virkistysalue

Aikanaan virkistysalueen koko kattanee kymmeniä hehtaareja ja pelkästään kahdessa altaassa veden alle jää noin 20 hehtaaria. Altaiden syvyydeksi muodostunee liki 40 metriä ja niiden väliin jää kapeahko kannas.

Jo nyt alue näyttää vaikuttavalta.

Louhinta käynnistyi 50 vuotta sitten VR:n toimesta, vuonna 1965. Silloin kiviainesta tarvittiin ratatöitä varten. Louhinta on ollut pysähdyksissä vuosina 1970-1992. Silloin allas täyttyi luontaisesti vedellä ja paikasta tuli epävirallinen virkistysalue.

Vuonna 1992 louhinta käynnistyi uudelleen ja viime vuodet alueella maa-ainesta on ryskätty aktiivisesti mm. Seinäjoelle rakentuvan itäisen ohikulkutien tarpeisiin. Louhoksella työskentelee parhaillaan kolme maanrakennusyritystä ja noin 10 -20 työntekijää.

Louhoksen maapohjasta yli puolet on Seinäjoen kaupungin omistuksessa.

Alkutalvi on ollut kiireinen seinäjokelaiselle talonmies Jouni Latva-Rasulalle. Hänen hoidossaan on 15 kerros- ja pientalon pihamaat. Hiekoitussepeliä hän on saanut levittää ennätyksellisen paljon.

– Kelit vaihtelevat nopiasti. Vuorokauden sisällä ensiksi saattaa sataa lunta, sitten vettä ja sitten pieni pakkanen. Sen jälkeen on heti pääkallokeli. Yölläkin pitää katsoa pihalle, miltä keli näyttää, Latva-Rasula kuvaa alkutalveaan.

Hiekoitussepeliä rouhitaan maa-aineslouhokselta

– Liukkauden torjunnassa parasta on louhossepeli, vakuuttaa Latva-Rasula vuosikymmenten kokemuksella.

Seinäjoella hiekoitussepeliä louhitaan Routakallion louhoksella, muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

– Täällä on hyvää kiviainesta, 60-70 kilometrin säteellä ei löydy vastaavaa. Tästä pystytään tekemään muun muassa tienrakentamisen päällystyskiveä ja hiekoitussepeliä, sanoo Vilppulan Kivijalosteen toimitusjohtaja Kari Mäkipää.

– Hiekoitussepeli on oikea tämän talven hittituote, naurahtaa Mäkipää.

– Tällä hetkellä teemme Seinäjoen kaupungin tarpeisiin 3-6 millin hiekoitussepeliä. Sen pitää olla teräväsärmäistä, mutta pitkulaista, ettei polkupyörän kumit mene rikki. Sitä seulotaan urakalla oikeankokoiseksi, kuvaa Mäkipää.

Liukkaimmat kohdat roskapönttöjen luona ja kiertoliittymissä

Talojen pihoilla liukkaimmat kohdat osuvat jalankulkureiteille.

– Pihojen jäisimmät kohdat muodostuvat ulko-ovien eteen, roskapönttöjen luo ja muille kulkuväylille, tietää Latva-Rasula.

Ajoteillä taas kannattaa varoa risteyskohtia.

– Ajoteillä liukkaimmat katupaikat ovat yleensä kiertoliittymät, liikennevaloristeykset, sillat, tunnelit ja rekkaliikenteen reitit. Seinäjoella etenkin ylikulkusillat ja keskusairaalan mäki, kertaa Seinäjoen kaupungin kunnossapitopäällikkö Reijo Vaisto.

Päijänteellä vuosikymmeniä ammatikseen kalastanut Tapio Peltomäki kertoo mateen olleen kaupallisesti kannattava pyyntikala vielä 1980-luvulla. Sen jälkeen verkot ja katiskat alkoivat hänen mukaansa täyttyä liian pienillä mateilla.

Mateen kalastamisesta luopunut Peltomäki uskoo, että mateet ovat kääpiöityneet.

– Madetta ei kalasteta tarpeeksi. Myöskään ravintovarat suurelle lukumäärälle eivät riitä, hän summaa.

– Päijänteessä on ollut isoja mateita vielä 1950- ja 1960-luvuilla. Silloin ei tällaista pientä silppua juuri tullut.

Mateen kääpiöityminen on kiihtynyt vuosikymmenten kuluessa, vakuuttaa kalastaja. Hänen mukaansa nyt ollaan siinä tilanteessa, että isot mateet alkavat olla Päijänteessä harvinaisuus.

– Valtaosa on kolmekymmentäsenttistä tai sitä pienempää. Isoja mateita on todella vähän, Peltomäki sanoo.

"Sukukypsä jo kaksisataagrammaisena"

Todiste mateiden kääpiöitymisestä on Peltomäen mukaan se, että made saavuttaa tällä hetkellä sukukypsyytensä liian pienikokoisena.

– Jos made on sukukypsä alle kolmekymmentäsenttisenä, se on selvä todiste kääpiöitymisestä.

– Sen pitäisi painonsa puolesta olla 600-grammainen sukukypsänä, mutta nyt se on vain noin 200-grammainen, Peltomäki toteaa.

Myös Päijänteellä ammatikseen kalastava Jorma Kääpä allekirjoittaa väitteen mateiden pienentymisestä.

– Osa kannasta on kääpiöitynyt, mutta onneksi seassa on vielä isoakin madetta. Suurin osa on kyllä pieniä, Kääpä kertoo.

Madetta ei ole liiemmin tutkittu

Päijänteen pienet mateet ovat tuttu ilmiö Luonnonvarakeskuksen tutkijalle Jukka Ruuhijärvelle. Mateista ei ole kuitenkaan otettu iänmääritysnäytteitä, joten kääpiöitymistä ei voi sanoa täysin varmaksi, hän huomauttaa.

– Iänmääritysnäytteistä voisimme selvittää, onko niiden kasvunopeus ollut nyt aiempaa huomattavasti hitaampi.

Ruuhijärven mukaan ”kääpiöityminen” on liian rankka sana. Hänen mukaansa mateen hitaaseen kasvuun voi löytyä selitys Päijänteen karuudesta.

– Kääpiöityminen on rankka sana. Voi olla, että Päijänteen made kasvaa vain hitaasti, niin kuin monessa muussakin karussa järvessä.

Paljaalla silmällä lumesta ei välttämättä erota edes likaa. Kuitenkin jo vähän tarkemmassa tutkimuksessa selviää, että lumi pitää sisällään esimerkiksi hyönteisiä.

– Olen kerran tutkinut, mitä roskia lumesta löytyy. Otin puhtaan näköistä lunta ja tutkin sitä mikroskoopilla. Roskaa oli monenlaista, mutta eniten hämmästytti se, että sieltä löytyi muun muassa kuolleita hämähäkkejä, kertoo ympäristöterveyssuunnittelija Kimmo Ilonen Kotkan ympäristökeskuksesta.

Yle Kymenlaakso halusi tutkia lunta vielä syvemmin ja selvitti lumen bakteeri- ja lyijypitoisuuksia laboratoriossa. Kotkan Metsolan päiväkodin pihalta kerätyn luminäytteen tulokset kertovat, että lunta ahmivat lapset vetävät kitusiinsa melkoisen määrän bakteereja.

Linnunkakkaa

KCL Kymen Laboratorion tutkimasta millilitran luminäytteestä löytyi yhteensä 47 000 bakteeria, kun samassa määrässä talousvettä bakteereja ei saisi olla yli sataa.

– Se kuulostaa hurjalta luvulta, mutta ei oikeastaan ole. Kaupan pullovedessä bakteereita saa olla 50 000. Tämä menisi vielä siihen, vertaa kemisti Riikka Pöntinen.

Huolestuttavampaa on se, että desilitran kokoisesta näytteestä löytyi melkoinen määrä bakteereja, joita pidetään merkkinä ulosteperäisestä saastumisesta. Näytteestä löytyi yksi E.coli-bakteeri ja 34 enterokokki-bakteeria, kun juomavedessä molempien raja-arvo on pyöreä nolla.

– Tällaisia pitoisuuksia voi joskus löytää kaivovesistä, jotka ovat menneet juomakelvottomiksi. Todennäköisesti lumessa on pyörinyt jos jonkinlaista eläintä. Esimerkiksi linnunkakkaa on monessa paikassa, Pöntinen toteaa.

Juomavetenä käyttökelvotonta

E.colin lisäksi lumesta löytyi jopa 980 muuta kolimuotoista bakteeria. Myös niissä on juomaveden osalta nollatoleranssi lukuun ottamatta yksityisiä kaivovesiä, joissa raja-arvo on sata.

Bakteerit voivat olla peräisin paitsi ulosteesta, myös kasveista, maasta ja teollisuusjätevesistä.

– Jos juomavedessä olisi näin paljon kolimuotoisia bakteereja, olisin jo pikkuisen huolissani. Noin iso määrä voi jo laittaa mahan sekaisin. Toisaalta ihminen tottuu suureenkin bakteerikantaan. Ihmiselle, joka on juonut koko ikänsä verkostovettä, tällainen kaivovesi toisi varmasti kuplia mahaan.

Lyijyn raja-arvokin ylittyi

Vastoin tutkijoiden ennakko-odotuksia lumesta löytyi myös lyijyä, jota oli luminäytteessä 17 mikrogrammaa litrassa. Se on melkein tuplat talousveden raja-arvoon verrattuna.

– Olin ensin sitä mieltä, ettei lyijyä ehkä saada näytteestä esiin, koska nykyään käytetään lyijytöntä bensiiniä. Aika vähän lyijyä oli, mutta talousvedessä raja-arvo on kymmenen mikrogrammaa. Sen yli mentiin kyllä.

Lyijyä joutuu lumeen maaliteollisuudesta sekä autojen voitelunesteistä ja ruostumisen estoaineesta.

Pois liian steriilistä maailmasta

Tutkimustulos oli erilainen kuin tutkijat odottivat.

– Raja-arvot verrattuna talous- tai kaivoveteen ylittyivät runsaasti. Täytyy sanoa, että kyllä tämä hiukan yllätti, arvioi mikrobiologi Kari Kreander KCL:stä.

Vanhempien ei kuitenkaan kannata olla huolissaan lastensa lumen syönnistä.

– Lasten vatsat kestävät aikamoisen määrän bakteereita, koska eiväthän he kipeiksi tule. Lapsena lunta syövät varmasti kaikki, mutta itse en kyllä enää söisi, Kreander toteaa.

Riikka Pöntinen muistuttaa, että vatsa on myös hyvä totuttaa erilaisiin bakteereihin.

– En tiedä, lähtisinkö tulosten perusteella kieltämään lumen syöntiä. Emmehän kuitenkaan halua elää liian steriilissä ja desinfioidussa maailmassa, hän toteaa.

Yli 2300 ihmistä lupasi parantaa omaa toimintaansa Suomenlahden tilan kohentamiseksi. Sitoumuksia arkipäiväisistä suojeluteoista kerättiin viime vuonna Suomenlahti-vuoden ajan Kotkan akvaariotalo Maretariumissa sekä Espoon kaupungin tapahtumissa. Maretariumiin lupauksista putosi noin 1700, joissa osassa on takana jopa koko koululuokka.

Lupauksia tuli erityisesti roskien keräämisestä. Omien roskien lisäksi luvattiin kerätä myös muiden jättämiä roskia. Lisäksi luvattiin kalastaa vastuullisesti, tehdä kestäviä ruokavalintoja ja valita ympäristöystävllisiä tuotteita.

Lupausten joukkoon mahtui myös veneen pilssivesistä huolehtiminen ja mattojen peseminen vain maalla olevilla pesupaikoilla sekä autoilun ja lihansyönnin vähentäminen.

Naiset lupaavat enemmän

Naiset tekivät lupauksia enemmän kuin miehet. Lupauksia antoivat myös turistit. Maretariumiin tehdyistä sitoumuksista jopa viidennes tuli venäläisiltä.

– Venäläiset tuntuivat vasta tällä heräävän vesistön suojeluun. Heidän vastauksissa korostui lupaus etsiä tietoa ja hyödyntää sitä omassa arjessa, sanoo Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen.

Moni suojelutekoon lupautunut kyseli mitä tästä voi voittaa.

– Toivottavasti puhtaamman Itämeren, jossa olisi vähemmän sinilevää. Se olisi paras palkinto, tokaisee Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen.

Ilmatieteenlaitoksen kolmenkymmenen vuoden mittausten mukaan aurinko paistaa Etelä-Suomessa keskimäärin 20-40 tuntia kuukaudessa marras-tammikuussa.

Joulukuu on ymmärrettävästi pimein, marras- ja tammikuussa paistaa suurin piirtein yhtä paljon.

Monin paikoin kuluva talvi on ollut ennätyksellisen pimeä. Jokioisten observatorion marraskuun lukema, 3,6 tuntia aurinkoa kuukaudessa on pienin kolmeenkymmeneen vuoteen.

Tammikuussakin paistoi vain 5,1 tuntia ja sekin on pienin mitattu lukema jälkeen vuoden 1981. Tosin tammikuun mittauksesta puuttuu kuusi päivää, joten ennätys ei ole varma.

Rannikolla vähän valoisampaa, Jyväskylässä auringonvalo vain piipahti

Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli joulukuussa jopa hieman enemmän valoisia tunteja kuin normaalisti. Marras- ja tammikuu olivat kuitenkin selvästi normaalia synkemmät.

Kotkassa aurinko paistoi sentään toistakymmentä tuntia joka kuukausi, mutta keskiarvosta jäätiin selvästi jälkeen. Turussa marraskuun synkkyyden jälkeen, nähtiin aurinkoa joulukuussa peräti 26 tuntia, mutta tammikuussa alkoi taas kaamos.

Sisämaassa oli kuitenkin vielä pimeämpää. Jyväskylässä aurinko helli keskisuomalaisia joulukuussa vain muutaman minuutin ajan.

Seinäjoella aurinko puolestaan paistoi tammikuussa yhden tunnin. Kouvolassa aurinkoa saatiin ihailla marras-tammikuussa noin viisi tuntia kuukaudessa.

Mikkeliläisen telemark-harrastaja Teemu Ripatin matka japanilaiselle Myoko-vuorelle on osoittaunut menestykseksi. Heti viikon alussa uutta lunta satoi puoli metriä, ja hiihtäjät pääsivät suihkimaan pöllyävälle puuterilumelle.

– Laski suoraa oikolinjaa vaan, niin ei nähnyt mitään kun lunta pöllysi kypärän yli niin paljon. Se oli huikea elämys, Ripatti kuvailee.

Hiihtokeli on ollut hyvä senkin jälkeen, mutta Ripatti odottaa, että uutta lunta sataisi sunnuntaihin mennessä vielä lisää. 

Vuorelle kipuamisen ja alas laskemisen lomassa Ripatti on ottanut ahkerasti kuvia ja videoita. Tavallisen kameran lisäksi mukana on kypäräkamera, joka tallentaa tunnelmia laskiessa.

Ripatti pääsi myös todistamaan, miten rinneravintolan katolta pudotettiin lunta alas. Kun lunta voi sataa yhden päivän aikana puoli metriä, vaatii lumitöiden tekeminen helposti puolenkymmentä käsiparia. Telemarkkaajat ovat huhkineet vuorella pitkiä päiviä. Eväät ovat kevyet: mukana on vain vettä, suklaata ja salmiakkia. Kun Ripatti palaa iltapäivällä takaisin majapaikalle, maistuu ruoka sitäkin paremmin.

– Tänäänkin aloitettiin joku varttia yli yhdeksän ja palattiin kämpille takaisin varttia vaille kolme takaisin, että melkein työpäivä siinä vierähtää käytännössä, Ripatti sanoo.