Sykäräisten Metsästysseuran puheenjohtaja Marko Isosaari pitää syynä jahdin epäonnistumiseen runsasta lumentuloa, mikä peitti jäljet ja vei sudet etsimään ruokaa sydänmailta.
Kesällä pedot aiheuttivat vahinkoa nauta- ja lammastiloilla Toholammilla.
Alueella on tehty havaintoja susista lähes päivittäin. Riistakeskuksen mukaan alueella liikkuu kuusi sutta. Seuraavaksi metsästäjät odottavat ratkaisua hakemaansa kannanhoidolliseen lupaan.
Maa ja metsätalousministeriöstä myönnetään, että luonnos uudeksi kalastusasetukseksi lähti lähti julkisuuteen keskeneräisenä. Eniten keskusteluttava asia on ollut hauen ja kuhan ylämitta ja kolmen kalan saalisrajoitukset.
– Tämä on hyvin keskeneräinen työ, aivan alustava, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen Maa- ja metsätalousministeriöstä.
Ihmiset ovat olleet kummissaan, varsinkin haukirikkaitten vesien äärellä.
– On ihan ymmärrettävää, että ihmiset ovat pelästyneet. Näyttää siltä, että on tarve keventää tätä, sanoo Kirjavainen viitaten pyyntikalojen ala- ja ylämittoihin ja saalisrajoituksiin.
Hauen alamitaksi on ehdotettu 45cm ja ylämitaksi 90 cm. Asiasta on keskusteltu useiden tahojen kanssa.
– Monet ovat pitäneet alamittaa tarpeettomana. Jotkut ovat sitä mieltä, että ylämitta olisi kuitenkin hyvä.
Suurten haukien pyyntikieltoa perustellaan kannan säilymisellä.
– On tutkimustuloksia, että isot yksilöt tuottavat enemmän ja parempilaatuisia jälkeläisiä, perustelee Kirjavainen.
Jos hauen 90 cm ylämitta ja suunniteltu kolmen kalan saalisrajoitus otetaan käyttöön, se pistää kalastuskilpailujen järjestäjän miettimään.
– Kyllä vetouistelukilpailut käytännössä loppuisivat kokonaan, miettii Oulunseudun vetouistelijat ry:n puheenjohtaja Tommi Tiltti.
Yhdistys on järjestänyt Haukikisoja Oulujärvellä. Kisa on ollut useina vuosina saalismääriltään suurin maassamme, viikonlopun kokonaissaalis on kohonnut usein yli 8 000 kiloon. Kolmen kalan saaliskiintiö pistää uistelijan hymähtämään.
– Kolme haukea saat Oulujärvellä kolmen minuutin aikana, kehuu kokenut vetouistelija.
Lohikalojen suojelulle riittää ymmärrystä vetouistelupiireissä. Myös hauen ja kuhan suojelu saavat siunauksen tietyissä tapauksissa.
– Jos on tällaisia järviä, missä on vähän kuhaa ja haukea, kalastuskunnan velvollisuus on niitä suojella, toteaa Tiltti.
Järviä ja vesistöjä on monenlaisia, se tiedetään myös maa- ja metsätalousministeriössä.
– Suomi on iso maa. Se mikä toimii Kotkassa, ei välttämättä toimi Kittilässä, myöntää Kirjavainen ja huokaa vaikea tehtävän edessä.
Kiiruna on sopiva valinta Käsivarren erämaa-alueen tunnukseksi, sillä linnun kohtaa lähes jokainen patikoija tunturirinteen varvikossa. Paljakalla viihtyvä suojaväriinsä luottava lintu väistää kulkijaa usein vain juoksemalla tai lyhyellä lennolla.
Myös kiirunan taustalla kohoava Saivaaran silhuetti on tuttu Käsivarressa retkeileville. Moni on taivaltanut tunturin länsipuolen Kalottireittiä kohti Suomen korkeinta tunturia, Haltia. Saivaaran huipulla on presidentti Urho Kekkosen 80-vuotispäivän kunniaksi kiinnitetty muistolaatta, ja laelta avautuu näkymä presidentille rakkaaseen Porojärven hiihtomaisemaan.
Metsähallituksen luontopalvelujen hoitama Käsivarren erämaa-alue on kävijämäärällä mitaten Suomen erämaista suosituin. Tärkein syy suosioon on alueen ainutlaatuinen luonto. Saanatunturia lukuun ottamatta kaikki Suomen yli 1000 metriä korkeat tunturit sijaitsevat Käsivarren erämaa-alueella.
Käsivarsi on Lapin kahdestatoista erämaa-alueesta toiseksi suurin ja laajuudeltaan yli 200 000 hehtaaria. Alue on tärkeä siellä toimivalle kolmellekymmenelle matkailuyritykselle, jotka kuljettavat asiakkaita tunturiin muun muassa safareille ja rautupilkkiretkille.
Tämän talven ilmiö ovat räkättirastaat, joita on havaittu erityisen paljon, jopa parvissa. Yleensä tuttu lintu saattaa näyttää talvella erilaiselta.
– Ne ovat talvella pyöreitä palloja, voi olla vaikea yhdistää siihen kesällä nähtyyn hoikkaan lintuun, joka pomppii nurmikolla matojen perässä, kertoo Oulun Yliopiston eläinmuseon konservaattori Atte Lahtela.
Pullukkarastaitten parvet kertovat hyvästä ravintotilanteesta.
– Nyt oli hyvä pihjalanmarjasato. Räkättirastas, mustarastas, tilhi ja taviokuurna. Näitä näkyy tällaisina vuosina, tietää Lahtela.
Ihan kaikki poikkeavat luonnonilmiöt ei voi laittaa ilmaston lämpiämisen syyksi.
– Ei voi, asiat vaihtelevat vuosittain ihan luontaisestikin, hymähtää Lahtela.
Lumi suojaa monia lajeja. Kanalinnut ovat erityisen hyvin sopeutuneet talveemme. Ne suojautuvat pakkaselta hangessa kieppiin. Monilla pikkulinnuillakin on omat niksinsä.
– Kolossa tai pöntössä voi olla jopa kymmeniä tiaisia yöllä. Valoisaan aikaan lähdetään taas syömään.
Konservaattorin työpöydälle päätyy talvellakin runsas määrä lintuja. Pöllöt, kana- ja varpushaukka ovat tavallisimpia. Kaikki eivät päädy esille eläinmuseoon, mutta jokaiselle eläimelle on kuitenkin tieteellinen tehtävä.
– Kaikista tehdään tutkimuskokoelmaan näytteitä. Mitä enemmän saadaan näytteitä, sitä kattavampi tutkimuskokoelma on, kertoo Lahtela.
Kokenut konservaattori on käynyt läpi lähes kaikkia maamme selkärankaiset. Luonto on täynnä yllätyksiä, viimeksi yllätti erittäin harvinainen tunturipöllö.
– Ouluun ei ole kovin monta kappaletta tullut, kertoo Lahtela, joka näkee tunturipöllön työpaikallaan ensimmäistä kertaa. Linnun kohtaloksi koitui jäädä auton alle Keski-pohjanmaalla.
Norjalainen kansanedustaja, työväenpuolueen Helga Pedersen on tyytymätön Suomen menettelyyn Tenojoen kalastussopimuksen uusimisessa. Yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa Pedersen arvostelee Suomen viivytelleen lohen pyyntirajoitusten kanssa jo 15 vuotta.
Suomi ja Norja tekivät 1990-luvulla kalastussopimuksen, jonka piti johtaa Tenon lohimäärien kasvuun. Kehitys on ollut päinvastainen. Hyvistä 250 tonnin vuosisaaliista on tiputtu 100 tonniin ja pohjanoteeraus oli vuonna 2009 kun saalis oli vain 63 tonnia.
Kansanedustaja Helga Pedersenin mukaan Norjassa pitää harkita onko syytä irtisanoa sopimus Suomen kanssa. Pedersenin mukaan neuvotteluja ilman tuloksia ei voi jatkaa loputtomiin, vaan asiasta on tärkeää käynnistää keskustelu.
NRK:n mukaan Suomi ei ole valmis rajoituksiin, koska Norja jatkaa lohen verkkopyyntiä meressä. Norjassa katsotaan, että lohen merikalastusta on rajoitettu enemmän kuin mitään muuta Tenon lohen kalastusmuotoa.
NRK:n mukaan Pedersen on yksi monista norjalaispoliitikoista jotka ovat kypsyneet Suomen saamattomuuteen romahtavien lohikantojen pelastamiseksi.
NRK ei saanut tuoreeltaan Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriön kommenttia irtisanomiseen. Ennen joulua Norjan eduskunnan kyselytunnilla oikeistopuolue høyreä edustava ministeri Tine Sundoft pelkäsi, että sopimuksen irtisanominen johtaisi merkittävään eri kalastushallintojen kilpailuun Tenolla.
Vuosikymmenten kalantutkimus Suomessa ja Norjassa on jo pitkään osoittanut, että Tenojoen lohikannat taantuvat. Tutkijat ovat vuosia suosittaneet, että Tenon pääuomassa lohenpyyntiä pitäisi rajoittaa tuntuvasti nykyisestä.
Kalatutkijat ovat osoittaneet, että Tenojoen vesistössä elää lukuisia geneettisesti eriytyneitä lohikantoja. Suomen ja Norjan rajajoki Teno ja Karigasniemestä yläjuoksulle Inarinjoki, on yhteensä lähes 300 kilometriä pitkä. Sivujokineen ja puroineen Tenon vesistöalue on valtaisa ekosysteemi. Tenoa pidetään Atlantin lohen suurimpana lisääntymis- ja poikasvaiheen elinympäristönä.
Joidenkin latvahaarojen lohikannat ovat sukupuuton partaalla. Osa näistä latvavesistä on juuri Norjan puolella ja siellä katsotaan yleisesti, että syynä on Suomen voimakas kalastus Tenon pääuomassa Nuorgamin ja Karigasniemen välisellä jaksolla.
Matkailukalastusyrittäjyys on keskittynyt lähes kokonaan Suomen puolelle Utsjoen kuntaan, jonka alueeseen Tenon Suomen puoleinen ranta kuuluu Nuorgamista Karigasniemelle. Matkailukalastusluvista 90 prosenttia myydään Suomessa. Myös suurin osaa Tenon lohisaaliista pyydetään Suomessa. Enimmillään osuus on ollut kaksi kolmasosa.
Norjassa vaatimukset Suomen matkailukalastuksen rajoittamiseen ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Teno virtaa saamelaisalueella. Norjassa tiukempia pyyntirajoituksia perustellaan lohensuojelun lisäksi myös maan ratifioiman ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 169 velvoitteella turvata saamelaisten perinteisiä elinkeinoja.
Suomessa Utsjoella merkittävä osa matkailukalastusyrittäjistä on saamelaisia. He puolustavat omaa uudenaikaista lohenkalastukseen perustuvaa elinkeinoaan.
Suomen valtuuskuntaa Tenojoen sopimusneuvotteluissa johtava Pentti Lähteenoja maa- ja metsätalousministeriöstä sanoi joulukuun alussa Yle Lapille Suomen tukevan matkailukalastuselinkeinon etuja. Lähteenoja epäili, että uusi sopimus saataisiin aikaan tavoitteena olevaan vuoteen 2016 mennessä.
Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 pienensi tuntuvasti isojen nisäkäslajien kantoja entisissä neuvostotasavalloissa, kertoo tuore tutkimus. Sen mukaan todennäköiset syyt olivat salametsästys ja eläinsuojelun rapautuminen. Kansainvälinen tuki olisi tuolloin ollut tarpeen, tutkija sanoo.
Villisiat, hirvet ja ruskeakarhut vähenivät 1990-luvun alussa useimmilta Venäjän alueilta, vaikka lajien elinympäristöt ja -vaatimukset poikkeavat voimakkaasti toisistaan, kertoo yhdysvaltalaisen Wisconsin-Madisonin yliopiston tutkija Eugenia Bragina.
Eri syyt vaikuttivat eri eläimiin, Bragina sanoo. Esimerkiksi villisikojen hän arvelee kärsineen siitä, ettei niitä varten enää istutettu viljaa, kuten Neuvostoliitossa oli ollut tapana riistan houkuttelemiseksi ja lihottamiseksi.
Yllättäen yhden lajin kannat kääntyivät nousuun: Neuvostoliitossa oli kannustettu monin tavoin metsästämään susia, mutta yhteiskunnan hajotessa ympäriltä sudet saivat olla ihmisiltä rauhassa. Bragina ja hänen tutkijatoverinsa arvioivat, että ensimmäisenä vuosikymmenenä susikanta kasvoi 150 prosenttia, mikä puolestaan verotti hirvikantaa.
– Kun köyhyys lisääntyi nopeasti, ei ihmisillä tietenkään ollut resursseja villieläinten suojeluun. Mielestäni kansainvälisten luontojärjestöjen olisi pitänyt silloin valpastua ja keksiä keinoja eläinten auttamiseksi, Bragina sanoo Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa.
Hän kehottaa ottamaan tästä opiksi, jotta tulevaisuudessa ei käy niin, että yhtäkkiä huomataan merkittävien lajien joutuneen vaaraan.
Joillekin Venäjällä eläville lajeilla ajat alkoivat parantua 2000-luvun alussa. Villisikoja on Venäjällä nyt enemmän kuin vuonna 1991, vaikka kanta ehti välissä puolittua. Myös metsäkauris- ja karhukantojen toipumisesta on lupaavia merkkejä, tutkijat sanovat.
Joillakin lajeilla alamäki kuitenkin alkoi jo ennen Neuvostoliiton hajoamista ja jatkuu yhä. Pienenemässä ovat edelleen muun muassa ilvesten kannat.
Tutkimus on julkaistu Conservation Biology -lehdessä.
Rannikolla mateen mätiä on maisteltu jo joulupyhinä, mutta sisävesien kausi on parhaillaan käynnissä.
– Kausi alkaa näihin aikoihin ja jatkuu helmikuun toiselle tai kolmannelle viikolle hyvänä. Sesonki on lyhyt, mutta kiivas, kuvailee Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Ilkka Vesikko.
Päijät-Hämeessä paras kausi osuu yleensä helmikuulle. Samaa kertovat Päijänteellä madetta pyytävät ammattikalastajat.
Ensimmäisiä mateita on uinut jo ammattikalastajien verkkoihin, mutta paras sesonki on kuitenkin vasta parin viikon kuluttua, arvioi kalastaja Jorma Kääpä.
Lyhyen pyyntikauden takia saalismäärissä ei ole suurta vuosittaista vaihtelua.
– Kanta kestää verotuksen eikä pyynnillä päästä vaikuttamaan kannan kokoon, toteaa Vesikko.
Hän aikoo nauttia madetta sekä kalana että mädin muodossa.
– Made on siitä erikoinen kala, että se kannattaa ennemmin nylkeä kuin perata. Pinta on niin limainen, että jos aikoo perata kalan, se kannattaa ensin käsitellä suolalla ja huuhtoa kylmällä vedellä, Vesikko vinkkaa.
Hämeen pienetkin luonnonsuojelualueet ovat merkittäviä eteläisten lajien säilyttäjinä. Tämä käy ilmi Metsähallituksen suuresta luonnonsuojelualueiden kartoituksesta, joka muutti käsityksiä lajistojen uhanalaisuuksista.
Selvityksessä havaintoja vuosina 2007-2013 kertyi yli 200 000. Havainnoista 16 000 löytyi uhanalaisten listalta. Näiden joukossa oli parisataa uhanalaista ja noin 130 erityisesti tai kiireellisesti suojeltavaa lajia.
Hiljattain julkaistu selvitys muun muassa jäkälistä, sammalista, kääväkkäistä, kovakuoriaisista ja nilviäisistä muutti myös käsityksiä lajiston uhanalaisuuksista. Kartoituksessa löytyi joitakin uhanalaisina pidettyjä lajeja, jotka olivat pelättyä yleisempiä. Toisaalta löytyi myös lajeja, jotka ovat harvinaistuneet huomattavasti.
Selvitettyjen lajien joukossa oli parisataa uhanalaista ja noin 130 erityisesti tai kiireellisesti suojeltavaa lajia. Metsähallituksen suojelubiologi Terhi Korvenpää muistuttaa, että Hämeen suojelualueet ovat valtakunnallisestikin hienoja.
– Jos ajattelee vaikka Lammin Evoa, missä on vanhaa lahopuualuetta ja muuta, niin kyllä nämä Etelä-Suomenkin pienet suojelualueet ovat todella tärkeitä varsinkin eteläiselle lajistolle, joka viihtyy erityisesti lehdoissa ja muilla ravinteisilla alueilla.
– Hämeessä on pystytty täsmäsuojelulla suojelemaan tärkeimpiä elinympäristöjä eli aika hyvin on saatu niin sanotut hotspotit suojeltua, Terhi Korvenpää kiittelee.
Lajiston suurimpia uhkia ovat hänen mielestään ilmaston lämpeneminen ja sopivien elinympäristöjen katoaminen. Erityisen huolestunut Terhi Korvenpää on lahopuun ja lahopuusta riippuvien lajien vähenemisestä, kun lahopuun ja puujätteen korjuu on tehostunut.
Parikymmentä vuotta sitten rakennettu Lemmenjoen luontotupa on ollut avoinna vain kesäisin ja ylläpitokustannukset ovat olleet suuret käynteihin nähden.
Metsähallitus siirtää luontotuvan palvelut Inarin kirkonkylään luontokeskus Siidaan. Käytännössä Siida lisää tiedon jakamista Lemmenjoesta.
Nyt pohditaan, voisiko matkailu käyttää Njurgulahden kylällä olevaa luontotupaa. Metsähallitus on valmis myymään tai vuokraamaan tuvan.
Lemmenjoen matkailuyrittäjille kerrottiin tuvan sulkemisesta tiistaina. Metsähallitus lupaa lisätä yhteistyötä Lemmenjoen yrittäjien kanssa. Suunnitelmissa on tapahtumien järjestäminen sekä Lemmenjoen kansallispuiston opastetaulun pystyttäminen Njurgunlahden kylälle.
Kihlakunnansyyttäjä Kosti Kurvinen tyytyy Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden torstaina antamaan tuomioon. Oikeus tuomitsi 12 miestä törkeästä metsästysrikoksesta yhden vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja neljän vuoden metsästyskieltoon, lisäksi miesten aseet tuomittiin valtiolle. Tuomio oli linjassa syyttäjän vaatimusten kanssa.
Syytteessä oli 15 metsästäjää, mutta kolmea miestä koskeneet syytteet hylättiin. Oikeus ei myöskään nimennyt metsästykselle johtajaa. Syyttäjän mukaan jahdilla oli kaksi johtajaa, joille hän vaati ankarampaa rangaistusta.
Kihlakunnansyyttäjä Kosti Kurvinen ilmoittaa tiedotteessaan, että käräjäoikeus hyväksyi suurelta osin syyttäjän keskeisimmät vaatimukset.
Osapuolilla on mahdollisuus ilmoittaa tyytymättömyytensä tuomioon seitsemän päivän kuluessa, mahdolliset valitukset käsitellään Vaasan hovioikeudessa. Tuomitut ilmoittivat tuoreeltaan tuomion jälkeen aikeistaan valittaa tuomiosta.
Metsästäjät ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä tuomioon, heillä on nyt harkinta-aikaa helmikuun 15. päivään saakka valituksen tekemiseen ja jättämiseen.
Syyttäjällä on mahdollisuus tyytymättömyyttä ilmoittamatta tehdä vastavalitus, mikäli tuomitut valittavat asiasta hoviin.
Puut vilistävät silmissä, melkein kuin kesäkelissä, vaikka lunta on melkein puoli metriä ympärillä. Koiranulkoiluttajien tallaama luminen polku riittää polkupyörän ajouraksi, kun alla on neljän tuuman levyisillä renkailla varustettu läskipyörä. Jos sattuu polulta hieman hairahtumaan, niin ohjausliike riittää pelastamaan tilanteen. Leveät renkaat kulkevat melkein umpihangessakin.
– Tämä on polkupyörä, jolla pääsee nauttimaan heikommille poluille, joille tavallisilla pyörillä ei ole asiaa. Saa tampattua ihan uutta polkua, Markku Eilola-Jokivirta iloitsee.
Läskipyörän erinomaisuus perustuu leveälle renkaalle, joka jakaa polkupyörän ja pyöräilijän painon suuremmalle pinta-alalle kuin perinteinen maastopyörän rengas. Pehmeällä alustalla pyörä on kuin kotonaan ja lähes rullaa kuin hirvi suossa. Poikkeuksellisen alhainen puolen baarin rengaspaine taas pitää polkujen epätasaisuudet kurissa.
– Ei tarvitse paljon kierrellä kiviä. Suoraan yli vaan. Talvella löytyy maastosta enemmän polkuja, kun maa kovettuu. Jopa suopätkiä pääsee yli läskipyörällä kevyesti, kun maa on vähän kovettunut.
Maastopyörällä saa tuttuihin kotikulmiin mukavasti uutta vinkkeliä, kun pujahtaa pikku polkua lähimetsään. Meluvallit, ojat ja muut lähiympäristön arkiset asiat saavat maastopyöräillessä aivan uuden merkityksen. Ja talvella ympäristö on aivan uusi. Ainakin läskipyöräilijälle.
– Tutut kesäreititkin ovat kuin uusia reittejä, kun polku on lumen peitossa ja pimeys peittää näkymät, Markku Eilola-Jokivirta maalailee.
Lähes 1 300 talvehtivaa laulujoutsenta havaittiin viikonlopun joutsenlaskennoissa. Eniten joutsenia talvehtii Ahvenanmaalla. Siellä havaittiin yli 900 laulujoutsenta.
Leudolle talvelle tyypillisesti valtaosa Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen joutsenista ruokaili pellolla. Sisämaassa joutsenia talvehtii jokien ja salmien virtapaikoissa. Pohjoisimmat laulujoutsenet havaittiin Kolarissa ja Muoniossa.
Ruotsissa laskettiin samaan aikaan 9 000-10 000 laulujoutsenta. Valtaosa joutsenista talvehtii Itämeren eteläosissa ja Pohjanmeren rannikolla. Ruotsin ja Suomen talvikantoihin vaikuttaa suuresti talven ankaruus, ja määrät ovat kasvaneet pesimäkannan kasvun ohella talvien leudontumisen myötä.
Laskennat ovat osa kansainvälistä hanketta, jonka tarkoituksena on arvioida Euroopan laulujoutsenkannan koko. Suomen talvista joutsenmäärää ei ole ennen selvitetty kattavasti.
Australian rannikolla kalastajat ovat saaneet saaliikseen hyvin harvoin nähdyn kaulushain (Chlamydoselachus anguineus). Löytö herätti hämmästystä, sillä kyseisen lajin edustajia ei ole nähty seudulla aikaisemmin. Laji varmistettiin Australian tiedeakatemiassa.
Kaulushaita pidetään "elävänä fossiililina", sillä sen kehityshistoria ulottuu 80 miljoonan vuoden päähän, eikä ulkonäkönsä puolesta näytä juuri muuttuneen.
Australian kaakkoisella rannikolla, Victorian osavaltiossa löydetty peto oli noin kaksi metriä pitkä, mutta kaulushaiden tiedetään kasvaneen jopa viisi metriä pitkiksi.
Kaulushai on pitkä ja kapea, ankeriasmaisen notkea otus. Sen suussa on 26 riviä neulanteräviä hampaita, jotka tehokkaasti estävät saaliseläimen karkaamisen kidasta.
Saalis tarttui trooliin 700 metrin syvyydessä, mikä on kaulushaille harvinaisen matala syvyys. Yleensä ne elävät 1 200 metrin syvyydessä. Tästä syystä ne eivät uhkaa uimareita.
Kaulushait elävät harvinaisina eri puolilla maapalloa. Niitä ei tietoisesti pyydystetä, mutta jäävät toisinaan - kuten myös Australiassa - kalastuksen sivusaaliiksi. Tämän katsotaan olevan myös lajin suurin uhka.
Kuvia pelottavasta otuksesta mm. Independent-lehdessä.
Yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n tutkijat ovat selvittäneet, mistä sateen haju syntyy.
Tutkijat käyttivät suurnopeuskameroita, jotka kuvaavat tyypillisesti yli 1 000 kuvaa sekunnissa. Kameroilla kuvattiin yli 600 koetilannetta. Kuvista selvisi, että vesipisaran osuessa huokoiselle pinnalle, kuten maahan, ne litistyvät ja vapauttavat maa-aineksessa säilyneitä hyvin pieniä ilmakuplia. Pisaran osumisen jälkeen ilmakuplat syöksyvät salamannopeasti ylös maaperästä ja sekoittuvat muuhun ilmamassaan.
Ilmakuplat sisältävät erilaisia molekyylejä, jotka sekoittuessaan ilmaan tuottavat sateelle tyypillisen hajun.
Tutkijat huomasivat, että ilmakuplat voivat sisältää myös taudinaiheuttajia. Esimerkiksi maa-aineksessa eläviä bakteereja, kuten kolibakteeria, voi vapautua ilmaan pisaroiden osuessa maahan. Tutkijoiden mukaan tämä voisi selittää, miten sairaudet leviävät laajalle.
– Aiemmin ei tiedetty, että sadepisarat voivat vapauttaa aerosoleja maaperästä. Löytö voi auttaa selvittämään, miten maaperästä ja muista elollisista materiaaleista peräisin olevat mikrobit leviävät, mahdollisesti myös ihmisiin ja eläimiin, kertoi tutkimuksen parissa työskennellyt MIT:n tutkijaopiskelija Youngsoo Joung The Washington Post -lehdelle.
Tutkimuksen mukaan rankkasade vapauttaa vähemmän ilmakuplia maaperästä kuin tihkusade. MIT:n tutkijoiden mukaan nyt tehdyt löydökset saattavat selittää esimerkiksi sen, miksi korkealta ilmakehästä on havaittu maaperässä eläviä bakteereja.
Tutkimuksessa selvisi myös, että maaperästä vapautuneet ilmakuplat voivat kulkea tuulen ja myrskyrintamien kuljettamina hyvinkin pitkälle levittäen sateelle tunnusomaista hajua.
Tutkijat aikovat jatkaa tutkimusta aiheen parissa ja selvittää tarkemmin sairauksien mahdollista leviämistä sateen vapauttamien ilmakuplien mukana.
Tutkimus on julkaistu jokin aika sitten Nature Communications -tiedelehdessä ja siitä kertovat myös useat muut lehdet.
Suomalainen metsästäjä haluaa pyytämänsä hirvenlihan omaan käyttöönsä.
Hirvenliha metsästä kulutukseen -tutkimuksen mukaan vuonna 2010 Suomessa syötiin noin yhdeksän miljoonaa kiloa hirvenlihaa.
Saaliin jalostusarvo on noin 150 miljoonaa euroa. Arvo syntyy lähes kokonaan metsästykseen liittyvistä kustannuksista.
Vähittäismarkkinoille hirvenlihaa kulkeutuu vain vähän. Hirviseurueet eivät myy lihaa, koska metsästäjät eivät halua luopua omasta saalisosuudestaan.
– Vain noin puolet hirvenmetsästäjistä on ylipäätään valmis myymään saalistaan. Hirvenlihan markkinahinta ja tuotantokustannus eivät kuitenkaan kohtaa, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, tutkija Markus Kankainen Suomen luonnonvarakeskuksesta.
Tukkukauppa maksaa hirvenlihasta noin seitsemän euroa kilolta, ja lihan tuotantokustannus on noin 23 euroa kilolta.
– Metsästäjä maksaa harrastyksesssaan muustakin kuin lihasta, tiivistää Kankainen.
Hän arvioi, että vähittäiskauppaan tulevan suomalaisen hirven määrä kasvaisi, jos saalismäärät olisivat selvästi nykyistä suurempia ja myynti helpompaa.
Hirvenlihaa ei kuitenkaan tule jatkossakaan markkinoille merkittäviä määriä. Valitulla hirvenmetsästyspolitiikalla kaadettujen hirvien määrä pysyy 50 - 60 000 yksilössä vuosittain.
Jäillä liikkuvan pitää olla yhä varovainen kaikkialla Pohjois-Pohjanmaalla, Ilmatieteen laitokselta ja Suomen ympäristökeskuksesta sanotaan. Pääosin niin järvi- kuin merijääkin kuitenkin kantaa kävelijää.
– Kyllä tietenkin, jos tietää, missä liikkuu eikä ihan uunona lähde. Kyllä niillä rantajäillä jonkin verran pystyy liikkumaan, mutta toistaiseksi vasta jalkapelillä. Voi olla hyvinkin heikkoja kohtia, pitää tietää, missä liikkuu. Jos ei ole varma, ei kannata vielä lähteä jäälle, sanoo jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitokselta.
Hänen mukaansa merenrannalla on noin 20–30 senttiä jäätä Oulun pohjoispuolella, eteläpuolella vähemmän. Ulapalla sen sijaan jää voi olla aivan viime päivien synnyttämää.
– Tämä talvi on alkanut leudonpuoleisena, nyt tosin on pakkasta, ja pakkanen on saanut jäämäärän kasvamaan.
Järvissä sen sijaan on jäätä normaaliin tammikuun loppupuolen malliin. Ainakin tiistaisissa mittauksissa muun muassa Oulujärven, Tyräjärven, Muojärven ja Oijärven peittona oli noin 30–50 senttiä jäätä, kertoo hydrologi Heidi Sjöblom Suomen ympäristökeskuksesta.
Jokien jäät sen sijaan voivat olla arvaamattomia milloin vaan, Sjöblom sanoo. Hän muistuttaa, että myös järvien jäässä on aina ohuita paikkoja.
Lampivaaran vieressä luoteessa kohoaa Luostotunturin jykevä hahmo. Sille antaa oman tunnistettavan ilmeen laella könöttävä säätutka.
Kauempana kaakossa näkyy Pyhätunturin tunturijono. Siellä Kultakeron päällä näkyy 260 metrinen linkkimasto.
Etelässä ja pohjoisen suunnassa horisontti on kaukana.
Kirkkaana talvipäivänä näkymä lumoaa Ametistikaivoksella kävijän. Mutta kaivosyhtiön tarkoituksena on nyt houkutella kävijöitä myös yöaikaan.
– Me ollaan täällä maiseman yläpuolella, näkyvyyttä on joka suuntaan eikä täällä ole valosaastetta. Kirkkaina iltoina ja öinä tämä on ihanteellinen paikka tarkkailla taivaan ilmiöitä.
– Me on kehitetty semmoinen tuote kuin ”Pohjoinen taivas tänään”. Siinä keskitytään aina siihen aiheeseen mitä taivaalta on mahdollista tarkastella. Eli välillä ne on revontulet, välillä täysikuu ja välillä tähtitaivaan ilmiöt, toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.
Suurkaupungeissa pystyy elämään elämänsä ilman että näkee kaiken kattavaa tähtitaivasta. Tiheään asutuilla alueilla ei enää löydä ulkosalta paikkaa, jossa olisi oikeasti pimeää. Hämärää voi olla mutta ei kunnollista sieluun käyvää pimeyttä.
– Välillä aina on tullut ihmisiä, jotka on sanoneet, että he eivät ole ikinä nähneet näin paljon tähtiä. He on asuneet kaupungissa, jossa ainoastaan kirkkaimmat tähdet näkyy. Täällä ne on tuossa, melkein käsin kosketeltavissa, Arctic Ametisti oy:n toimitusjohtaja Timo Seppälä sanoo.
Revontulet ovat jo jonkun vuoden olleet turistien suosikkinähtävyys. Mutta jo pelkästään kirkkaana hohtava tähtitaivas ja linnunrata ovat monelle kaupunkilaiselle jopa henkeäsalpaava kokemus.
– Meilllä kerrotaan taivaan ilmiöistä animaatioin ja videoin ja sitten taivaskiikareilla katsotaan näitä kuvioita. Ja sitten voidaan harjoitella revontulien ja tähtitaivaan valokuvaamista. Tämä on sellaista millä tuntuu nyt olevan kysyntää, Seppälä sanoo.
Tornion-Muonionjokiseuran mielestä Tornion kiinnostus Röyttään rakennettavaan merituulipuistoon perustuu vain rahaan.
Jokiseuran Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle antaman vastineen mukaan kaupunki tavoittelee hankkeella TEM:n 20 miljoonan euron innovaatiotukea, eikä piittaa riskeistä vaelluskalakannoille.
Tornion valtuusto on hyväksynyt kaavamuutoksen, joka mahdollistaa tuulipuiston rakentamisen Tornionjokisuulle Röyttään. Jokiseuran mielestä tuulipuisto vaarantaisi Tornionjoen lohen ja muiden vaelluskalojen tulevaisuuden.
Jokiseura valitti kaavasta, koska se katsoo ettei valtuustolla ollut käytettävissään oikeaa tietoa tuulivoiman vaelluskaloille aiheuttamasta riskistä.
Jokiseuran mukaan valtuustolle annettiin tarkoitushakuisesti kuva, että Riistan- ja kalantutkimuslaitos pitäisi lisätutkimuksia tuulipuiston mahdollisista haittavaikutuksista vaelluskaloille tarpeettomina.
Tornion Röyttän tuulivoimakaavaa koskevan valituksen käsittely on kesken Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.
Luontokuvaaja Jouni Ruuskanen tarkastelee Kajaaninjoen varrella sijaitsevan entisen sulunvartijan mökin, Lussituvan räystäitä, joiden alle pyrähtää aika ajoin muutamia pikkulintuja.
– Ei tuolla varmasti sen lämpimämpää, mutta onpahan joku suoja. Sotkamon Losovaarassa huomasin, että linnut hakeutuvat pakkasella tykkylumisten puiden suojiin. Siellä alkaa jo tareta.
Ruuskanen tietää kuinka osa linnuista osaa käyttää hyväksi myös maan lumikerroksia.
– Linnut yrittävät etsiä kylmillä säillä suojaa ainakin yöksi. Kanalinnut kaivautuvat hankeen ja saattavat olla siellä vaikka koko päivän.
Pelkkä lumen suojaan kaivautuminen ei kuitenkaan ole kaikille linnuille tyypillistä.
– Useimmat pörhistävät höyhenensä niin, että sinne pääsee ilmaa. Se on hyvä lämpöeriste. Monet linnut yöpyvät myös talvella koloissa ja pöntöissä.
Jouni Ruuskasen mukaan pyrstötiaiset yöpyvät puiden oksilla vierekkäin.
– Se on niiden keino lämmittää toinen toisiaan.
Kaikista keinoista huolimatta linnut kärsivät talvitappioita.
– Niitä kuolee kylmää ja nälkään. Ravinto on hyvin tärkeä. Lintu ei pysty tuottamaan lämpöä, jos ravintoa ei ole riittävästi.
Osa linnuista jää tarkoituksella Suomen talveen, vaikka suurin osa lajitovereista lentää lämpimään.
– Kainuussakin talvehtii 60 lintulajia. Kylmästä pitävä koskikara tuli tähän joelle vähän aikaa sitten.
Viime aikoina Kainuussa on tavattu myös lintuja, jotka ovat tyypillisesti Etelä-Suomen lajeja.
– Punarinta on kesälaji. Hyvä marjavuosi johti siihen, että osa niistä jäi tänne viivyttelemään, mutta kyllä niiden ennuste näyttää huonolta. Toinen laji tikli on vierailija ja harhailija. Se puolestaan pärjää näissä pakkasissa, kun saa ravintoa.
Kajaanijoen jäällä oleva joutsen aiheuttaa tasaisin ajoin huolta kaupunkilaisten keskuudessa.
– Ihmiset epäilevät, että se on jäätynyt kiinni. Se voi erittäin hyvin, käy syömässä, ui kauemmas ja nousee jäälle nukkumaan. Se laittaa nokkansa hartiahöyhenten sekaan lämpimään ja saattaa nukkua siinä samassa paikassa vaikka koko päivän, Jouni Ruuskanen kertoo.
– Ilmastonmuutos on höpöhöpöä. Katsokaa vaikka, miten kova pakkanen tänäänkin on!
Todellisuudessa 20–30 asteen pakkasia tulee myös lähivuosikymmeninä ilmastonmuutoksesta huolimatta. Lauhemmat pakkasjaksot kuitenkin yleistyvät pikkuhiljaa.
– Ilmastosta puhuttaessa tarkastellaan sään tilastoja keskiarvoja pidemmällä aikavälillä. Yksittäiset säätilanteet voivat tulevinakin vuosina johtaa kireisiin pakkasiin, mutta kun katsotaan kymmenien vuosien tilastoja, niin kyllä ilmasto lämpenee edelleenkin. Kovat pakkaset eivät siis kumoa sitä, sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.
Suomen keskilämpötila on Jokisen mukaan noussut 1800-luvulta todennäköisesti yli kaksi astetta. Tulevaisuudessa Suomessa on yhä enemmän lauhoja talvia ja kuumia kesiä, mutta sekaan mahtuu myös kovien pakkasten talvia ja koleita kesiä.
Ilmaston lämpenemisen seurauksena Etelä-Suomen talvista tulee vähälumisempia, mutta toisaalta kesäisin tulee helteitä Lappia myöten.
Ilmastonmuutoksen myötä sää voi pysyä samanlaisena pitkiä aikoja. Viime kesänä heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin kestänyt hellejakso on hyvä esimerkki siitä, kun sää lukkiutuu pitkäksi aikaa samanlaiseksi.
Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokisen mukaan tällainen sään oikuttelu lisääntyy. Sään kaikki ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan tule yleistymään Suomessa.
– Sademäärät lisääntyvät tulevaisuudessa, mutta sitä on vaikeaa erottaa, koska sademäärien vaihtelu on suurta. Kesäiset hellejaksot ja kuivuudet yleistyvät.
Myös tuulet voivat voimistua tulevaisuudessa. Ilmatieteen laitoksen tutkija Hilppa Gregow kertoo Ilmatieteen laitoksen sivuilla parin vuoden takaisessa tiedotteessa, että Suomeen voi tulevaisuudessa tulla kovempia tuulia.
