Vaikka esimerkiksi Utsjoella aurinko nousee seuraavan kerran vasta tammikuun puolivälissä, on eri puolilla maata saatu nauttia tällä viikolla auringonpaisteesta - ja myös lumesta, mikä on osaltaan lisännyt valon tuntua.

Valoa onkin ehditty kaivata, sillä esimerkiksi marraskuu oli Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen harmaa. Ikuistitko sinä talviauringon? Jaa kuva alla olevan lomakkeen kautta tai sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #talviaurinko. Kuvan voi myös lähettää sähköpostilla osoitteeseen somedeski@yle.fi.

Muistathan, että lähettämällä kuvan alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostilla luovutat Ylelle rajoittamattoman käyttöoikeuden siihen, joten lähetäthän vain kuvia, joihin sinulla on tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet, kuten lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.

"Ihana aurinko!" ja "Valo voittaa. Aina." Muun muassa näin kirjoitettiin saatesanoiksi lukijakuviin talviauringosta. Kysyimme eilen Yle Uutisten lukijoilta, ovatko he bonganneet tällä viikolla talviauringon - ja pyysimme lähettämään siitä valokuvia.

Kuvia saapui vuorokaudessa eri puolilta maata yhteensä yli 200, ja kuvat ovat toinen toistaan upeampia. Kaivattu aurinko hehkuu niissä suorastaan maagisena.  Valitsimme kuvista 15 tunnelmallisinta. Kaikki lukijoiden kuvat ovat puolestaan katsottavissa tämän jutun yhteydessä.

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille.

Vielä 1980-luvulla Saimaa jäätyi joulukuun alussa. Norppien pesäkinokset olivat koossa tammikuussa. Siitä alkaen talvet ovat myöhentyneet. 2000-luvulla leutoja talvia on ollut useita. Viime talvena jäät tulivat todella myöhään ja lunta oli vain nimeksi. Ilman ihmisten tekemiä pesäkinoksia vastasyntyneistä kuuteista puolet olisi luultavasti kuollut.

– Selkeästi pesäkuolleisuus on kasvanut ilmaston lämpenemisen myötä. Samaan aikaanhan on tehty keväiset verkkokalastusrajoitukset, joilla verkkoon menneiden kuuttien määrää saadaan vähennettyä. Tarkoitus oli nimenomaan parantamalla kuuttien suojaa verkoilta saada kompensoitua tämä ilmaston lämpenemisen aiheuttama kuolleisuus. Nyt näyttää, että siinä on onnistuttu, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja, suojelubiologi Tero Sipilä.

Norpan suojelu on muutenkin edistynyt. Erityisesti Tero Sipilä kiittää Saimaan jäällä vallitsevaa etikettiä. Ihmiset eivät mene häiritsemään norppien synnytystä tai imetystä. Lisäksi on opittu auttamaan norppaa tekemällä apukinoksia pesätarpeiksi.

– Onneksi nyt tiedetään, mitä tehdään jos tulee taas lumeton talvi. Viime talvenahan tehtiin hienot apukinostyöt. Kuutti sai juuri sen synnytysajan suojan siitä pesästä, joka oli siinä ihmisen tekemässä kinoksessa.

Kuusikymmentä uutta kuuttia tulossa

Viime talvi oli erikoinen, mutta ei niin erikoinen etteikö uusia kuutteja olisi saatettu alulle. Ne syntyvät helmi- maaliskuun vaihteessa. Norpansuojelijan harras toive olisi norppakannan kasvupyrähdys.

– Poikastuotannon uskallan kyllä ennustaa. Norpat parittelevat yksitoista kuukautta ennen synnytystä, eikä viime talvikaan estänyt kiimaa. Kyllä siellä taas yli kuusikymmentä kuuttia on odottamassa maailmaan putkahtamista. Hyvin paljon vaikeampi on ennustaa miten näitten kuuttien synnytyksen jälkeen käy. Luottaisin siihen, että jos lunta ei tarpeeksi tule, tällä apukinostyöllä yhdessä vapaaehtoisten kanssa saadaan tilanne pelastettua. Luotamme siihen, että kalastusajoitukset jatkuvat nykyisellään. Kylä minulla luottamus on, että ei tässä ihan huonosti käy. Toive on kuitenkin se, että tulisivat ne luonnonkinokset ja kanta saisi kasvusykäyksen, Tero Sipilä toivoo.

Saimaannorpan talvikanta on arviolta 310 yksilöä ja kevättalvella syntyväksi odotetaan noin 60 kuuttia. Saimaannorppa on edelleen maailman uhanalaisin hylje. Kanta on nyt kuitenkin hitaassa kasvussa.

Yksin Kymenlaaksossa riistan talviruokintapaikkoja on Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemen mukaan tuhansia. Riistaeläinten talviruokinnasta huolehtiminen tarkoittaa myös valtaisaa määrää ruokintapaikoille vietyä ruokaa ja puhteen parissa vietettyä aikaa.

– Se on sellainen tiedostamaton seikka, että riistaruokintaa tehdään hirvittävä määrä. Tilastoja ei vain ole olemassa, Pentinniemi sanoo.

Ruokinnalla autetaan eläimiä selviämään talven yli. Pentinniemen mukaan talviruokinnasta huolehtiminen on hyvissä kantimissa. Vaikka talvi ei lumen muodossa ottaisi tullakseen, riistaeläinten ruokintapaikat osataan tottumuksesta siivota käyttöön jo lokakuun lopulla.

Riistan talviruokinta tulee ajankohtaiseksi, kun luonnon antimet kuihtuvat ja maa jäätyy. Ruokintaa tulee myös jatkaa aina siihen saakka, ennen kuin luonto taas talven jälkeen herää tarjoilemaan einehiään.

– Se on myös valtava määrä vapaa-aikaa, jolloin tuntea itsensä tärkeäksi ja liikkua luonnossa. Se on itsetuntoa kohottavaa; minä olen hyvää työtä tekemässä, Pentinniemi tietää.

Tekniikka, kuten riistakamerat ruokintapaikalla ovat osa nykyaikaista riistakantojen seurantaa. Kameran välityksellä eläinten liikkeitä seuraava oppii tuntemaan ruokailupaikan vieraat ulkonäöltä. Pentinniemen mukaan tutuille eläimille annetaan myös nimiä.

– Seepralla on jokaisella erilainen raita, niin myös jokaisella ilveksellä on erilainen pilkku. Osataan sanoa, että ruokintapaikalle tuli taas tämä tietty karhuemorouva.

Kaupunkialueellakin onnistuu

Monesti ruokintapaikat ovat metsästysseurojen kontolla. Lintujen, ketun tai jänisten ruokinta onnistuu kuitenkin kotipihassakin.

– Kyllä se onnistuu ihan kaupunkialueella. Omalla takapihallani on 20 litran putki, joka täytetään viljalla, ja se valuu sitten siihen maahan. Siinä käy lintuja, oravia, jäniksiä, kettu, parhaana päivänä useampi sata lintua, Kuusankosken Rekolassa asuva Pentinniemi kertoo.

Tärkeintä on, että ruokintapaikkaan on lupa maanomistajalta. Ruokintapaikka ohjaa riistan liikkeitä, ja sillä voi olla vaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi hirven nuolukiveä ei haluta taimikkoalueelle, missä eläimet voivat samalla tuhota kasvustoja. Toisaalta ruokintapaikat eivät sovi vilkasliikenteisten teiden läheisyyteen, missä ruokintapaikalle liikkuminen lisää onnettomuusriskiä.

Ruokintapaikasta ei myöskään pidä tehdä syöttölää esimerkiksi ilvekselle. Moottorikelkalla tai aurauskalustolla ruokintapaikan alustan saa kovaksi ja tasaiseksi, kuin lähtöalustaksi, josta esimerkiksi bambi pääsee ponkaisemaan karkuun, mikäli ilves tietää hyökätä.

Vilja on ruokintapaikkojen kulutetuin ape. Ruokintavilja ei kuitenkaan saa sisältää esimerkiksi hukkakauraa. Riistaeläimet, etenkin linnut, levittävät helposti hukkakauraa pitkienkin matkojen päähän.

Jänikselle naperrettavaksi sopii kuiva heinä. Pienille hirvieläimille sen sijaan maistuu porkkanat, omenat ja banaanitkin.

– Eläimet osaavat valita itse, mikä niille kelpaa.

Tunkiota ruokapaikasta ei kuitenkaan sovi tehdä, sillä haaskat ovat asia erikseen. Niitä sitoo eri lainsäädäntö ja sopimus maanomistajan kanssa.

Uusin ruokittava on villisika

Uusin riistaeläin talviruokintapaikoilla on Venäjältä Suomen puolelle tullut villisika. Kanta on kasvanut voimakkaasti etenkin Etelä-Suomessa, ja kasvaa yhä. Eniten villisikoja on Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Kymenlaaksossa salpausselkä kulkee raja-aitana, jonka pohjoispuolella seikkailee yksittäisiä villisikayksilöitä. Esimerkiksi Pyhtäällä sikoja on laskettu olevan 30-40.

Hetkellisesti villisikojen ruokinta oli kielletty, mutta kielto purettiin 5. joulukuuta. Sen jälkeen villisikaa on tehometsästetty kannan harventamiseksi. Tehokkaimmin villisikoja saadaan saaliiksi ruokintapaikoilta.

- Ravinnokseen villisika syö viljaa. Jos on 30 sian lauma, niin siinä ei sata kiloa kauraa kestä kuin hetken, Pentinniemi tietää.

Montaa tuntia ei myöskään tarvita siihen, että pienikin lauma pistää sileäksi viljelyksiä, perunamaita ja puutarhoja.

- Villisika on vakavasti otettava; mietittävä, miten maatalous kestää vahinkoja, Pentinniemi sanoo.

Uuden riistaeläimen kohdalla myös vahingonkorvausmenettely esimerkiksi kolaritilanteissa on vielä avoin.

Käytännössä metsänomistajien edunvalvonta muuttuu kolmiportaisesta kaksiportaiseksi, kertoo Metsänomistajien liitto Pohjois-Suomen aluejohtaja Heikki Rahko.

– Suurin muutos on siinä, että metsänhoitoyhdistykset profiloituvat entistä enemmän metsänomistajien edunvalvontaan. Lisäksi MTK:n metsälinjan toiminta jalkautuu maakuntiin ja maakuntakeskuksiin tulee 13 toimihenkilöä eli minäkin jään tänne entiseen toimistoon Kajaaniin.

Samalla lakisääteinen metsänhoitomaksu loppuu. Yhdistykset rahoittavat toimintaansa jatkossa jäsenmaksuilla ja palvelujen myynnillä. Ne voivat hinnoitella palvelunsa uudella tavalla. Metsänomistajalta muutos ei vaadi mitään, sanoo Rahko.

– Jos metsänomistaja haluaa säilyttää entiset palvelut, niin hänen ei tarvitse tehdä mitään. Hän on metsänhoitoyhdistyksen jäsen edelleen ensi vuoden alussa. Uusia jäseniä metsänhoitotyhdistyksiin pyritään saamaan muuta kautta.

– Jos metsänomistaja ei ole metsänhoitoyhdistyksen jäsen, niin hän voi ostaa yhdistykseltä palveluja, mutta ne voivat olla eri hintaisia kuin jäsenille, Rahko jatkaa.

Edustajien määrä metsävaltuuskunnassa kasvaa

Metsänomistajien liitto Pohjois-Suomen aluejohtaja Heikki Rahkon mukaan suuri enemmistö metsänomistajista on ilmoittanut haluavansa olla metsänhoitoyhdistysten jäseniä edelleen, jos jäsenmaksu on saman tasoinen kuin metsänhoitomaksu on ollut.

– Metsänomistajat ovat valtuustoissa päättäneet, että jäsenmaksut ovat hieman alhaisemmat kuin metsänhoitomaksut ovat olleet, joten ihan positiivisesti tähän on suhtauduttu. Toki metsänomistaja on voinut erota metsänhoitoyhdistyksestä aiemminkin, mutta nyt se on helpompaa.

Rahko uskoo, että tavallisten metsänomistajien ääni tulee kuuluville MTK:ssa.

– Metsänhoitoyhdistysten jäsenet valitsevat MTK:n metsävaltuuskuntaan 20 metsänhoitoyhdistysten jäsentä. Tällä hetkellä siellä on kaksi edustajaa, joten taatusti siellä metsänomistajien ääni kuuluu.

Pro Finlandialla palkittu kuusamolainen luontokuvaaja Hannu Hautala odottaa kaamoksen päättymistä. Jouluaikaan luontokuvaaja veti henkeä kotonaan.

Kuusamon hämärissä Hautala ehtii kuitenkin tapaamaan vanhoja tuttaviaan, kuukkeleita.

Rukan takana Konttaisen juurella on varma kuukkelipaikka.

– Täältä niitä varmuudella löytyy. Rukan maailmancupin aikaan, tällä paikalla oli suorastaan jono ihmisiä kuukkeleita jahtaamassa, Hautala naurahtaa.

Kuukkelikirja nosti maineeseen 

Pro Finlandia-palkinnolla itsenäisyyspäivänä palkittu kuusamolainen luontokuvaaja Hannu Hautala on sinut kuukkeleiden kanssa. Hautala ikuisti linnut jo 30 vuotta sitten kuvakirjaksi. Kuukkelin maa –kirja nosti Hautalan suomalaisen luonto- ja etenkin lintukuvauksen kärkinimeksi.

Hautala on houkutellut luontokuvillaan monet ihmiset lähemmäksi luontoa.

– On ihanaa havaita kuinka luonto kiinnostaa ihmisiä. Televisiosta tulee paljon luonto-ohjelmia ja lehdissä kirjoitetaan paljon luonnosta. Luono-opaskirjoja tehdään tehdään paljon ja niitä myös ostetaan isot määrät.

– Kun minä vuonna 1970 aloitin ammattimaisesti kuvaamaan niin en uskonut silloin, kun autoasentajan toimesta lähdin, että tässä ollaan; että luonto kiinnostaa ja luonnolla voi elää.

Elämäntyö on palkittu

Pro Finlandian lisäksi Hautalaa on muistettu monin kunnianosoituksin: ansiolistalta löytyy valokuvataiteen valtionpalkintoa, tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkintoa ja muun muassa filosofian kunniatohtorin arvonimi.

– Kyllä minä voisin hyvin ruveta käyttämään nimitystä emeritus, täysin palvellut, Hautala pohtii.

Täysin palvellut Hannu Hautala ei vielä ole. Vuodenvaihteen jälkeen jatkuvat työt. Kalenteri on täyttynyt Pro Finlandian palkinnon myötä muun muassa uusilla näyttelytarjouksilla.

Digikuvaus ei kiinnosta

Hannu Hautala hallitsee digitaalisen kameran salat. Hän käyttää työssään kuitenkin mieluummin perinteistä filmikameraa.

– Näin kaamoksen aikaa saisi tästäkin kuukkelipaikasta hienoja kuvia. Maisema on aivan upea. Mutta kun minä olen vanhan liiton filmikuvaaja niin minulle ei riitä tällainen valo filmikameralle - on kerta kaikkiaan niin hämärää.

– Heti kun tulee aurinkoinen päivä ja funssa hellittää niin seison tässä koko päivän valottelemassa, Hautala ennustaa.

Virtaava vesi synnyttää pakkasella erikoisia jäälauttamuodostelmia. Pyöreitä jäälautasia on hämmästelty joulunpyhinä monien koskien ja ojien partaalla.

Nämä kuvat jäälautasista lähetti Kati Tuukkanen. Hän on kuvannut ne Liedossa, Nautelankosken alajuoksulla, 16 kilometriä Turusta.

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo Kalevassa, että jäälautaset muodostuvat kovan pakkasen ja virtaavan veden yhteisvaikutuksesta.

– Ensin jäätyy pieni hitunen, jota virtaavan veden turbulenssi pitää liikkeessä. Se sitten kasvaa tasaisesti joka puolelta, jolloin siitä tulee pyöreä, selittää Vehviläinen.

Virtaus saa aikaan sen, että jäälautaset pysyvät liikkeellä eivätkä jäädy yhtenäiseksi kanneksi.

Jäälettuja näkee jokien lisäksi myös meren rannassa, jossa aallot pitävät kiekot liikkeessä.

Tutkijaryhmän mukaan Amazonin sademetsän suurimman suoalueen suojelulla voitaisiin välttää suuret hiilipäästöt ilmakehään.

Tutkijat laskivat suoalueeseen varastoituneen hiilen määrän maastohavaintojen ja kaukokartoituksen perusteella. Suoalue sijaitsee lähes Englannin kokoisessa tektonisessa altaassa.

– Uuden tutkimuksen mukaan varastoituneen hiilen määrä pinta-alaa kohden on suurimmillaan soilla. Näissä ekosysteemeissä suurin osa hiilestä ei ole kuitenkaan varastoinut puihin vaan metsän pohjalle kerrostuneisiin turvekerrostumiin, kertoo tutkija Outi Lähteenoja Turun yliopiston tiedotteessa.

Suoalueelle arvioidaan varastoituneen yli kolme miljardia tonnia hiiltä. Tästä 90 prosenttia on turpeessa.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut fossiilisten polttoaineiden poltosta aiheutuvien hiilipäästöjen olevan 8,5 miljardia tonnia vuodessa. Jos Amazonin sademetsän suurimman suoalueen hiilimäärä vapautuisi ilmakehään, se vastaisi noin 40 prosenttia IEA:n arvioimista vuosittaisista hiilipäästöistä.

– Nämä suot kattavat vain kolme prosenttia Perun metsäalasta, mutta niihin on varastoitunut hiilimäärä, joka vastaa lähes 50 prosenttia kaikkien Perun metsien maanpäälliseen osaan varastoituneesta hiilestä, kertoi Leedsin yliopiston apulaisprofessori ja tutkimusryhmän jäsen Tim Baker YK:n Liman ilmastokokouksen yhteydessä.

Soilla hiilen hajoaminen on hitaampaa kuin puissa

Yleensä suurin osa trooppisiin sademetsiin varastoituneesta hiilestä vapautuu ilmakehään, kun puut kuolevat ja hajoavat. Soilla hajoaminen on sen sijaan hyvin hidasta seisovan veden takia, joten kasvillisuuteen sitoutunut hiili kerrostuu turpeeksi. Suurin osa suoalasta sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella, ja niitä kohtaan ilmenee koko ajan uusia uhkia.

– Jos nämä runsaasti hiiltä varastoivat metsät voidaan suojella, suuret hiilipäästöt ilmakehään voidaan välttää, sanoo St Andrewsin yliopiston opettaja Katherine Roucoux, joka on yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista.

Suotutkimuksen teki kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkijoita Leedsin, St Andrewsin, Edinburghin ja Turun yliopistoista. Tutkimuksessa tehtiin yhteistyötä myös Perun Amazonian tutkimusinstituutin kanssa.

Tampereen Rantatunnelin rakentaminen vaikuttaa myös Näsijärveen. Louhintatöissä syntyneellä kiviaineksella täytetään kaikkiaan yli neljän hehtaarin ala järvestä.

Järven täyttö aloitettiin tammikuussa ja nyt esimerkiksi Santalahdessa työ alkaa olla melkein valmis.

Täyttöjen vaikutuksia seuraa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Vesistötutkija Esa Hell on ollut yllättynyt siitä, että massiivisen täytön vaikutukset ovat ainakin vielä olleet vähäisiä.

– Vesistötäyttöjen suojaverhot ovat toimineet pääsääntöisesti hyvin. Näsijärven tai Tammerkosken pintaveden samentuminen on ollut vähäistä tai jopa olematonta, Hell sanoo.

Suojaverhoa on järvessä kaikkiaan 400 metrin matkalla. Se pysyy paikoillaan kolmen tonnin painoisten betonijärkäleiden avulla. Painoja on kaikkiaan kolmisenkymmentä.

Yksi hälytys näytteenottoon

Vesistön tilaa tarkkaillaan muun muassa mittareilla, jotka mittaavat veden tilaa 15 minuutin välein. Joka viikko otetaan lisäksi näytteitä täytöjen lähistöltä. Myös Tammerkoskessa on jatkuvatoiminen sameusmittari. Kerran kuussa näytteenotto ulottuu Pyhäjärvelle saakka.

– Keväällä meidät hälytettiin yhden kerran akuuttinäytteenottoon Ranta-Tampellan alueelle. Silloin navakka pohjoisenpuoleinen tuuli nosti Näsijärven eteläpäähään voimakkaan aallokon, ja samentunutta vettä pääsi karkaamaan suojaverhon sisäpuolelta pintaveteen jopa silminnähden. Tammerkosken niskalle saakka samennusalue ei tällöinkään ulottunut.

Syvänteissä samentumia on ollut enemmän, mutta nekin ovat Hellin mukaan jääneet lyhytaikaisiksi.

– Syvänteiden pohjien tilapäisellä samentumisellakaan ei liene ainakaan merkittäviä vaikutuksia alueen pohjaeläimistölle, kaloille tai ravuille.

Haitallisten aineiden, kuten raskasmetallien tai orgaanisten ympäristömyrkkyjen leviämistä ei ole havaittu.

– Yhteenvetona voidaan todeta, että vesistövaikutukset ovat olleet vesialueen avoimuus, syvyyssuhteet ja vesistötäyttöjen massiivisuus huomioiden arvioitua vähäisempiä.

Kaatoluvalle oli alueella melko painavat perusteet, sillä Toholammilla ja Lestijärvellä valtio on jounut tänä vuonna korvaamaan useita susien aiheuttamia vahinkoja. Sudet ovat tappaneet 19 uuhta, yhden karitsan ja yhden vasikan sekä metsästystilanteessa suomenajokoiran.

Kaiken kaikkiaan alueelle haettiin jopa kuutta sudenpyyntilupaa, mutta yksi liikeni. Hakemusta perusteltiin muun muassa sillä, että karjankasvatukselle aiheutuvia vahinkoja pitää ehkäistä. Hakijat katsoivat myös yleisen turvallisuuden vaarantuneen susien vuoksi.

Lupa on voimassa kolme viikkoa. Pyynnin voi aloittaa, kun susi on tullut 100 metrin päähän asutusta rakennuksesta tai käytössä olevasta eläinsuojasta.

Poronhoitoalueen ulkopuolelle maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää tänä vuonna korkeintaan 10 sudenkaatolupaa. Tähän mennessä poikkeusluvilla on kaadettu neljä sutta.

Jo maanantaiaamulla saman paikan mittaustulos, -35 astetta, rikkoi aiemman pakkasennätyksen.

Pakkanen on kiristynyt koko maanantaiaamupäivän Inarissa, mutta iltapäivän aikana se lähtee laskuun.

Huomiselle tiistaille Inariin ennustetaan enää reilun kymmenen asteen pakkasia.

Talven pakkasennätys on rikottu useaan kertaan kahden viime päivän aikana. 

Tampereen kaupungin satamapäällikkö Matti Joki ei pääse eroon työasioista joululomallakaan. Näsijärven jäätymispäivää arvuutellaan joka talvi ja nyt se sitten tapahtui – maanantaina 29.12.2014.

– Näsijärvi on mennyt jäähän aamupäivän aikana. Jää vahvistuu noin kolme senttiä vuorokaudessa. Tyyni keli, erittäin kovat pakkaset, vähäinen lumi ja rauhallinen virtaus pitävät tästä huolen, satamapäällikkö Matti Joki listaa.

– Mutta saa nähdä, mitä lämpöaalto Näsijärvelle tekee.

Ennusteen mukaan sää lauhtuu voimakkaasti tiistaista lähtien.

Naistenlahden jäälle ei menemistä

Useimpina talvina Näsijärvi jäätyy tammikuussa. Esimerkiksi viime talvena jäätymispäivä oli 14. tammikuuta. Toisaalta on Näsijärvi joskus jäätynyt jo marraskuun puolellakin.

Tänä vuonna Naistenlahdessa ei ole ollenkaan jäälle menemistä koko talvena.

– Naistenlahdessa avataan työmaa uutta aallonmurtajaa varten. Se pitää jään heikkona, joten sinne ei saa mennä, satamapäällikkö Matti Joki varoittaa.

Joulukuun pakkaset ovat saaneet järvet jäätymään eteläisessäkin Suomessa, minkä vuoksi jäällä liikkuvat eläimet ovat työllistäneet pelastuslaitosta etenkin Varsinais-Suomessa.

Kaarinassa pelastettiin maanantaina jään läpi rasahtanut kauris. Pelastuslaitos onnistui noukkimaan eläimen veden varasta. Kauris selvisi tapahtuneesta ehjin nahoin.

Pelastuslaitos riensi myös Paraisten Vånon kylään, josta oli tullut ilmoitus jäähän kiinni jäätyneistä joutsenista. Pelastuslaitoksen tultua paikalle kävi kuitenkin ilmi, että joutsenilla ei ollut tarvetta apuun.

Jäällä seisovien joutsenten vointia kannattaa pelastuslaitoksen mukaan tarkkailla hetken aikaa, ennen kuin päättää soittaa apua. Joutsenet voivat seistä pitkiä aikoja paikoillaan, mutta se ei välttämättä tarkoita, että niillä on hätää.

Maanantai-iltapäivällä Varsinais-Suomen pelastuslaitos lähti pelastamaan jäihin joutunutta kaurista myös Paimiosta.

Pelastuslaitoksen mukaan heikkoihin jäihin liittyvät eläinpelastustehtävät ovat varsin yleisiä, kun sää kylmenee ja jää on ohutta.

Kaikkien osapuolten piti olla yhtä mieltä siitä, että Dragsvikin varuskunnan rannan leppälehto on suojelemisen arvoinen. Niin paljon sieltä on tavattu harvinaisia ja jopa uhanalaisia hyönteisiä, arvokkaita lintulajeja ja kasveja.

Jotenkin asiassa pääsi käymään niin, että valtion omistamalla maalla alettiin kaataa leppiä, vaikka lehto on merkitty suojeltavaksi Raaseporin kaupungin valmisteilla olevassa asemakaavassa.

Yli puolet puista nurin

Ympäristöpäällikkö Gustav Munsterhjelm kävi paikan päällä, kun lähellä asuva Riitta Rasmus soitti hänelle meneillään olevista hakkuista. Munsterhjelm ilmoitti ely-keskukseen asiasta ja häntä pyydettiin keskeyttämään ne.

Munsterhjelm kertoi asiasta metsurille, joka lopetti työt. Ympäristöpäällikön arvion mukaan yli puolet valtion mailla sijaitsevan lepikon puista on hakattu. Nyt ely-keskus selvittää tapahtunutta ja mahdollisia jatkotoimia.

Näky musersi luonnonystävän

Hakkuiden jälkeinen näky suorastaan musersi alueen liepeillä asuvan luonnon ystävän Riitta Rasmuksen.

– Nyt kun se tervaleppäkohta on sieltä hakattu, niin se rupeaa versomaan uudestaan ja siihen menee semmoiset sata vuotta, ennen kuin se on samanlainen. Minä haluaisin saada siihen jonkinlaisen turvan, että se saisi kasvaa rauhassa. Se vahinko mikä on tapahtunut, ei ole millään lailla korvattavissa.

Eläin- ja kasvilajien kartoitus ei ole mennyt Rasmuksen mielestä hukkaan. Luettelointi säilyy ja ainakin voidaan sanoa, että niitä oli siellä.

– Kartoituksia ruvettiin tekemään sen takia, että alue saataisiin suojeltua.

Sudenpyynnin poikkeuslupien haku ensi vuodelle on käynnistynyt. Lausuntokierroksella olevassa susikannan hoitosuunnitelman luonnoksessa esitetään, että vuodenvaihteesta alkaen susia voidaan kaataa kannanhoidollisilla poikkeusluvilla.

Suunnitelma on lausuntokierroksella, mutta tulevaa muutosta ennakoiden poikkeuslupia sudenpyyntiin on haettava jo 9. tammikuuta mennessä Suomen riistakeskukselta. Koko maahan lupia on tulossa 29. Lupakiintiö ja -ehdot määräytyvät lopullisesti asetuksen tullessa voimaan.

Suden kannanhoidollinen poikkeuslupa voidaan myöntää marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Poikkeusluvat tullaan rajaamaan enintään 21 vuorokautta kestäväksi.

Pohjois-Karjalaan aikaisemmin myönnetyt kaksi poikkeuslupaa on käytetty. Tohmajärvellä muun muassa Riikolassa pihapiirissä käynyt susi kaadettiin joulukuun alussa, Enon ja Kontiolahden alueella liikkunut susi puolestaan joulun alla.

Sää lauhtuu voimakkaasti ennen vuodenvaihdetta, kertoo Ilmatieteen laitos. Ylen meteorologi Pauliina Kuokka sanoo, että  maan länsiosassa lämpötila kohoaa plussan puolelle, idässä on päiväsaikaan viidestä kymmeneen pakkasastetta.

Jouluna lunta oli suurin piirtein koko maassa, mutta ainakin Etelä-Suomessa suurin osa lumipeitteestä sulaa, arvioi Kuokka. Lappiin on kuitenkin luvassa hieman lisää lunta, kymmenestä kahteenkymmeneen senttiä.

Joko joulunajan pakkaset riittävät? Mikä olisi sinun mielestä sopiva  lämpötila tammikuulle? Entä harmittaako kauniin lumipeitteen sulaminen?

Retkiluistelua harrastava luontokuvaaja Mikko Nikkinen kehuu Saimaata hyväksi, lähes Etelä-Ruotsin veroiseksi retkiluisteluareenaksi. Saimaalla on Nikkisen mukaan monia erikokoisia vesistöalueita, jotka jäätyvät eri tahtiin ja entistä lauhemmat talvet tekevät säästäkin sopivamman.

Retkiluistelu vaatii aktiivista jääolosuhteiden seuraamista.

– Yritetään olla ottamatta riskejä. Jos somessa pitää kysellä, että minkä paksuista jää on, niin semmoisen kyselijän ei kannata jäälle mennä. Pienten lasten isänä koitan tulla joka retkeltä kotiin ja ottaa heitä mukaankin. Tämä on vanhan ajan kansalaistaito tämä jäällä liikkuminen, Nikkinen toteaa.

Nikkinen on käynyt jäällä tänä talvena jo kymmenisen kertaa ja parhaimmillaan erilaisia reittejä riittää Saimaalla jopa useiksi kuukausiksi.

Lauhoja ilmoja odotellessa

Tällä hetkellä jäätilanne on Pien-Saimaalla hyvä, jää on noin 8–15 senttimetriä paksua. Nikkinen kehottaa kuitenkin suhtautumaan jäätietoihin tietyllä varauksella, sillä kaikkia tietoja ei voi yleistää muille alueille ja jään paksuus voi vaihdella.

Miksi Suomen Saimaa sitten muistuttaa kokeneen retkiluistelijan mielestä nykyään Etelä-Ruotsia?

– Siellä on pakkasjaksoja, sitten lumetonta ja lämpimiä jaksoja eli juuri sitä mitä luistelija toivoo. Viime talvi oli täällä samanlainen, Suuri Saimaa -kirjan kirjoittanut ja kuvannut Nikkinen kertoo.

Lauha ilma hävittää lumen jään pinnalta ja pakkasjakso puolestaan kovettaa järvenselän, jotta "areena" on jälleen auki ja sopivan tasainen luistelijoille.

Naskalit kaulaan ja menoksi!

Nikkinen kannustaa kaikkia tarttumaan luistimiin ja sauvoihin.

– Pitää olla hyvä itsesuojeluvaisto ja hyvä luistelukaveri. Yksin luistelemista en suosittele. Naskalit kaulaan ja mielellään vaihtovatteet vesitiiviisti pakattuna. Tietysti luistimet, sauvat sekä avoin mieli. Siitä kaikki lähtee, Nikkinen muistuttaa.

Nikkinen on varovainen esimerkiksi niemenkärjissä, sekä rakennelmien, kuten siltojen ja ojarumpujen tuntumassa. Suur-Saimalla puolestaan voi tulla vastaan avovettä.

– Railoja on tullut tänä vuonna jo jonkun verran. Railo saattaa normaalisti olla muuta jäätä vahvempi, mutta nyt jos jääpinnat ovat taipuneet ja sinne on tullut parin metrin kantamaton kerros, niin ihminen menee kyllä siitä läpi, Nikkinen kertoo.

Lapin taivaalla nähdään eteläistä Suomea useammin valonäytelmiä, joita revontuliksi kutsutaan. Tämä ajankohta on tosin suotuisa revontulten näkemiselle Etelä-Suomessakin.

Meneillään oleva vuosi on tilastojen valossa paras revontulivuosi kymmeneen vuoteen. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä ja nyt aktiivisuus on huipussaan.

– Elämme tänä vuonna auringon aktiivisuuden aikaa, joten jatkossakin voi nähdä kauniita revontulia. Avaruussäätilanne on nyt aktiivinen Etelä-Suomessakin, sanoo Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja Esa Turunen.

Kun pilvet karkaa, tulet näkyy

Jos maallikosta tuntuu, että joulunaikaan saattoi havaita erityisen runsaasti taivaan loimuja, niin on siinä hieman perääkin.

– Kun taivas on kirkas, niin revontulia näkyy. Nyt on aktiivista aikaa ja kun jouluna on ollut kirkas pakkassää, niin niitä on voinut helposti paljain silmin havaita, Turunen toteaa.

Viime vuosina on ollut lämpimämpiä ja pilvisempiä säitä, joten ilman mittalaitteita revontulia ei ole voinut havaita.

Turunen hoksauttaa, että jos taivaalla näkyy tähtiä, niin silloin on mahdollisuus havaita revontuliakin.

Revontulien syleilyssä

Turusen mukaan Meri-Lapissa revontulia voi nähdä noin sadan yön aikana ja määrä kasvaa, kun mennään pohjoisemmaksi.

30 vuotta tutkimustyössä olleen geofyysikon mielestä revontulien näkeminen on edelleen sykähdyttävää. Vaikka hän pääsi jouluna suorastaan kylpemään niissä.

– Jouluaattona kun sai uida Kitisenjoen avannossa ja revontulet heijastuivat veden pinnastakin, niin se oli parasta mitä voi ajatella, Turunen huokaa.

Revontulten lumoavaa tanssia näkee useimmiten Lapin taivaalla, mutta nyt sää on erityisen suotuisa myös niiden näkemiseen myös eteläisessä Suomessa, kertoo Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja Esa Turunen.

Meneillään oleva vuosi on tilastojen valossa paras revontulivuosi kymmeneen vuoteen. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä ja nyt aktiivisuus on huipussaan.

Turusen mukaan nyt myös maallikolla on mahdollisuus todistaa poikkeuksellisen paljon revontulia paljain silmin. 

Oletko todistanut lumoavan valoilmiön joulukuun lopun aikana? Lähetä meille siitä kuva.

Voit lähettää kuvasi meille alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen somedeski@yle.fi. Kerrothan kuvan lisäksi myös missä kuva on otettu?

Voit osallistua myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #revontulet.

Muistathan, että lähettämällä kuvan alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostilla luovutat Ylelle rajoittamattoman käyttöoikeuden siihen. Yle voi muokata ja jakaa kuvia hallinnoimissaan sisällöissä.Lähetäthän vain kuvia, joihin sinulla on tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet, kuten lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.

Artikkelia tarkennettu tiistaina 30.12 kello 7.00: lisätty tieto siitä, että nimenomaan lomakkeen kautta tai sähköpostilla lähetettyjen kuvien oikeudet siirtyvärt Ylelle - tämä oikeuksien siirtyminen ei siis koske Twitterissä tai Instagramissa jaettuja kuvia.

Suurten järvien rannikko- ja salmialueiden jäätilanne on vahvistunut. Asikkalassa ja Kuhmoisissa toimivien kalastajien mukaan ennen joulua jäätyneiden rannikkoalueiden jää on nyt noin 10 sentin paksuista. Isoilla selillä, esimerkiksi Vesijärven Kajaanselällä, jään paksuus on arviolta 4 senttiä. Päijänteellä isot selät todennäköisesti höyryävät vielä avonaisina, kertoo Kuhmoisissa toimivan kalastaja Jorma Kääpä. 

– Päijänteelle ei ole vielä asiaa. Liikkua voi vain turvallisissa lahdenpohjukoissa, joissa on vanhaa jäätä. Mutta en suosittele, sanoo Kääpä.

Uutta jäätä syntyy kovilla pakkasilla kahdesta kolmeen senttiä vuorokaudessa, jos lumipeitettä ei ole. Ensimmäiset 10 senttiä muodostuu nopeasti. Sen jälkeen jään paksuus toimii eristeenä, ja jään kasvaminen hidastuu.

Uuden vuoden aatoksi luvattu suojakeli muuttaa kuitenkin jäätilanteen nopeasti.

– Jos tulee pitkä lauha, niin olemassa oleva jää rupeaa ohenemaan. Kymmenen sentin jää ei ole enää turvallista viikon päästä, jos keli on plussalla. Jäällä liikkuminen tulee olemaan haastavaa olemassa olevillakin jäillä, jos on pitkään lauhaa, varoittaa Kääpä.

Ohut jää ja lumipeite petollisin

Ammattikalastajan mukaan Kuhmoisten lahdelta vain parin kilometrin päässä jää on enää 4 sentin paksuista. Jään paksuus vaihtelee virtausolosuhteiden mukaan voimakkaasti. Heikointa jää on kapeissa salmissa ja terävien niemennokkien kohdalla.

– Päijänteellä on hyvinkin paljon voimakkaita virtauksia. Siellä on liikuttava hyvin varoen, muistuttaa Kääpä.

Kymmenen sentin paksuinen jää kantaa moottorikelkkaa ja 5 sentin paksuinen jää kantaa ihmisen. Kolmesta neljään pakkasvuorokautta peräkkäin toisi kalastajan mukaan vasta riittävän paksun jään esimerkiksi talvikalastuksen aloittamiseen.

– En vie pyydyksiä kauemmas ohuelle jäälle ennen kuin varmat seuraavat pakkaset ovat tiedossa. Jos sää pysyy viikon plussan puolella, niin jäästä lähtee puolet pois ja sitten sinne ei mennäkään verkkoja hakemaan.

Kalastajan mukaan huonoin jäätilanne syntyy, kun jäätä on 4 cm ja sen päälle sataa lunta. Jäät eivät vahvistu.

– On erittäin vaarallista liikkua sellaisella ohuella jäällä, jossa on lumipeite. Silloin ei näe jään rajoja. Siinä ei auta muu kuin tarkistaa jäitä kävellen tuuran kanssa. Moottorikelkalla ei uskalla lähteä, sillä silloin voi ajaa huonon jää päälle.

Jäälle voi jäädä muutaman neliösentin alueita, jotka ovat olleet viimeiseen saakka sulana. 

– Ne ovat niin sanottuja huokuja, joiden halkaisija voi olla jopa muutaman sadan metrin mittainen. Muu selkä voi olla jäässä, mutta tällainen huoku on petollinen, muistuttaa Kääpä.