Raja-arvot ylittävä liikennemelu vaikuttaa joka neljänteen eurooppalaiseen, kertoo Euroopan ympäristökeskus EEA. Tuoreen raportin mukaan liikenteen melu vaikuttaa noin 125 miljoonaan EU-maan asukkaaseen. Myös Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan meteli on aliarvioitu uhka.

EEA arvioi, että melu on osallinen jopa 10 000 ennenaikaiseen kuolemaan vuodessa. Ainakin 900 000 verenpainepotilaan ongelmien taustalla on melu. Lisäksi melu häiritsee ainakin kahdeksan miljoonan eurooppalaisen unta.

Kyseessä on ensimmäinen EEA:n tekemä arviointi melun vaikutuksista Euroopassa. Raportissa mainitaan vaikutuksia laidasta laitaan: Lapset eivät pysty keskittymään opiskeluun meluisissa luokissa, ja luonnossa meteli tukahduttaa lintujen laulun, jolla ne yrittävät houkutella parittelukumppania.

Ympäristökeskuksen mukaan Luxemburgin, Bulgarian ja Belgian kaupungeissa liikenteen melulle altistuvien ihmisten määrä on suurin Euroopassa. Maltalla, Islannissa ja Saksassa ovat vertailun rauhallisimmat paikat.

– Eurooppalainen äänimaisema on uhattuna, raportissa kuvaillaan.

Ratkaisuja ongelmaan olisivat keskuksen mukaan muun muassa nykyistä parempi kaupunkisuunnittelu ja hiljaiset renkaat entistä useammassa autossa.

Euroopan komissio laski kolme vuotta sitten eurooppalaisten teiden ja rautateiden metelin maksavan 40 miljardia euroa vuodessa. Komissio perusteli laskelmaansa muun muassa meluisilla alueilla sijaitsevien kiinteistöjen arvonlaskulla ja työntekijöiden työtehon vähenemisellä. 

Polttoainemarkkinoiden uusi tulokas biohiili herättää helsinkiläisnäkökulmasta mielenkiintoisia kysymyksiä. Päättäähän Helsinki vuoden kuluttua tavasta, jolla Helsingin Energia (HelEn) korvaa liki puolet kivihiilestä biopolttoaineilla.

Toinen vaihtoehto on korvata Hanasaaren hiilivoimala uudella Vuosaaren monipolttoainevoimalalla, toinen remontoida vanhat hiilivoimalat 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Hanasaaren korvaamisen hinnaksi on arvioitu 1,2 miljardia euroa, vanhojen voimaloiden remontoinnin hinnaksi 0,5 miljardia.

Kehitystyötä tehdään ympäri maailman

Torrecin kaupallinen johtaja Heikki Sonninen mainosti syyskuun lopulla Kauppalehdessä, että biohiilen avulla HelEn säästäisi investointikustannuksissa. Yritys käynnisti tuolloin koelaitoksen Mikkelissä. Laitos käyttää raaka-aineenaan puuta ja valmistaa mustia pellettejä.

Kilpaleva valmistaja Valmet lupaa mainosesitteessään, että sen höyryräjäytysmenetelmällä valmistetut biohiilet tekevät logistiikasta, eli kuljetuksesta ja varastoinnista 30 prosenttia halvempaa perinteisiin puupelletteihin verrattuna.

Maailmalla vastaavanlaisia projekteja on käynnissä useita kymmeniä. Myös HelEn on osaltaan mukana biohiilien kehitystyössä.

Yhteistä erilaisille biohiilille on se, että ne ovat monilta ominaisuuksiltaan kivihiilen ja puupellettien välimaastossa. Helsingin energian kehityspäällikkö Jussi Kukkonen kertoo Yle Uutisille, miksi biohiili, eli toisen sukupolven pelletti on parempi kuin perinteinen vuosia kaupan ollut vaalea puupelletti.

Biohiili voidaan valmistaa useammasta raaka-aineesta

Aloitetaan raaka-aineesta. Yksi biohiilen parhaista puolista on se, että sitä voidaan valmistaa useammista raaka-aineista kuin perinteisiä valkoisia puupellettejä, sanoo Kukkonen.

Perinteiset pelletit puristetaan sahanpurusta ja lastusta, mutta biohiilen tekemisessä voidaan mahdollisesti käyttää myös raaka-aineita, jotka ovat huonompilaatuisia ja halvempia tai paremmin saatavilla. Esimerkiksi teollisuudelle tarpeettomat risut, latvat ja pikkupuut saattavat kelvata biohiilitehtaalle.

Vaikka raaka-ainepohja on laajempi ja lopputuote parempi, Kukkosen mukaan biohiilen valmistuskustannus voi olla lähes sama kuin perinteisten pellettien.

Biohiilessä kulkee enemmän energiaa samalla vaivalla

Biohiili on uusiutuvaa energiaa tiiviimmillään. Kukkonen arvioi, että samanlaisella kuljetusvälineellä saadaan siirrettyä 10-20 prosenttia enemmän energiaa biohiilellä kuin puupelleteillä. Ero johtuu siitä, että biohiilestä poistetaan enemmän vettä ja puun kevyempiä jakeita.

Tekniikan kehitys osoittaa aikanaan, millainen paketti biohiilestä saadaan paahdettua ja puristettua. Torrec on ilmoittanut, että kuutiometri yhtiön valmistamaa biohiiltä sisältää energiaa 50 prosenttia enemmän kuin sama määrä puupellettejä. Valmetin biohiili päihittää puupelletin 30 prosentilla.

Biohiili tekisi varastoinnista halvempaa

Tiiveys on luonnollisesti valttia myös varastoinnissa. Parhaassa tapauksessa biohiiltä varten ei tarvitse rakentaa edes siiloja kuten puupelleteille. Jo nyt Valmet kehuu biohiiltään “vedenkestäviksi ilman lisäaineita”, Torrec omaansa “ulkovarastointia kestäviksi”.

Kukkosen mukaan HelEnin on joka tapauksessa pakko rakentaa siilot, sillä kaupunkivoimaloiden ahtaille tonteille ei avokasaa mahdu.

Salmisaaren kivihiilivoimalaan on jo rakennettu pellettisiiloja, koska laitoksen bio-osuus nostetaan seitsemään prosenttiin. Hanasaaren voimalalle tehdään samoin. Siiloja rakennetaan runsaasti lisää, jos kaupunki päättää remontoida vanhat laitokset yli 40 prosenttisiksi biovoimaloiksi.

Biohiilen ansiosta HelEn voisi säästää rakentamalla vähemmän tai pienempiä siiloja. Kehityspäällikkö Kukkonen arvioi säästöt “vähäisiksi, kun niitä verrataan kokonaisinvestointitarpeeseen”. Puupelleteille suunniteltujen siilojen hintaa yhtiö ei kerro.

Kivihiilimylly nielee paremmin biohiiltä kuin puupellettejä

Siiloista polttoaineen matka jatkuu kuljettimia pitkin myllyjen jauhettavaksi. Nyt pystytettyjä pellettisiiloja varten on rakennettu myös uudet kuljettimet. Sen sijaan vanhoja myllyjä ei ole vielä tarvinnut uusia.

– Kivihiilimyllyjen kautta voimme jauhaa 7 prosenttia valkoista pellettiä kivihiilen seassa. Biohiilellä voisimme nostaa osuutta suuremmaksi ilman erillisiä biolinjastoja, sanoo Kukkonen.

Jos Helsinki päättää remontoida vanhat laitokset 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi, on niihin pakko rakentaa uusia myllyjä pellettejä jauhamaan. Biohiilen ansioista uusien myllyjen tarve saattaisi ehkä vähentyä.

Siis saattaisi ja ehkä. HelEn ei kerro sen tarkemmin, kuinka paljon kivihiilimyllyt voivat biohiiltä jauhaa. Asia lienee yhtiölle tärkeä. Yhtiö näet perustelee vaikenemistaan vaitiolovelvollisuudella, joka johtuu suurempaan tutkimusyhteistyöhön liittyvästä sopimuksesta. Uusien pellettimyllyjen hintalappua yhtiö ei kerro.

Kattila torppaa ilmastotavoitteiden kiristämisen

Kun polttoaine on jauhettu, se puhalletaan kattilan tuleen. Kukkosen mukaan vanhat kattilat kestävät, vaikka linjastot syytäisivät pätsiin 40 - 50 prosenttisesti biopolttoaineita. Mutta sitten tulee raja vastaan, olivat kyseessä sitten vaaleat pelletit tai biohiili. Teoreettisesti puhutaan enintään 50 - 60 prosentin bio-osuudesta ilman suuria muutoksia kattilaan.

Kukkonen ei usko että rajaa pystytään biohiilen kehitystyöllä venyttämään.

– Biohiili on biomassaa jalostuksesta huolimatta. Kaikista haitta-aineista ei kuitenkaan päästä eroon. Lopputuotteen koostumuksen määrää pitkälti raaka-aine, josta jaloste tehdään.

Ympäristöjärjestöt moittivatkin vanhojen voimaloiden remontointia juuri siksi, että sen jälkeenkin Helsinki on puoliksi naimisissa kivihiilen kanssa. Uuden voimalan avulla Helsinki voisi ottaa enemmän etäisyyttä hiilenmustaan puolisoonsa - ja halutessaan loitota edelleen remontoimalla lisäksi Salmisaaren voimalan.

Vanhojen kattiloiden remontointi täysverisiksi biokattiloiksi olisi kallis urakka ja se saattaisi laskea laitosten tehoa. Täysin mahdotonta se ei ole, sillä esimerkiksi brittiläinen energiajätti Drax on sellaisen tehnyt.

HelEn ei halua arvioida ainakaan julkisesti, kuinka paljon helsinkiläislaitosten kattilaremontti maksaisi tai kuinka paljon niiden tehot laskisivat.

“Suunnitelmat tehdään valkoiselle pelletille”

Biohiili ei siis auta nykyisten ilmastotavoitteiden kiristämisessä, mutta voisi periaatteessa säästää helsinkiläisten rahoja.

Säästöjen suuruutta HelEn ei suostu julkisesti arvioimaan. Yksi syy haluttomuuteen voi olla se, että yhtiön tapauksessa kyse on pelkästä jossittelusta. Sillä vaikka biohiilen mahdollisuuksista saatetaan puhua kauniisti - myös HelEnin verkkosivuilla - yhtiö ei uskalla laskea omia laitossuunnitelmiaan sen varaan.

– Suunnitelmat tehdään saatavilla olevalle polttoaineelle, eli valkoiselle pelletille, sanoo Kukkonen.

Torrec-pomon mainostamat mahdollisuudet investointisäästöistä jäänevät siis Helsingin osalta lunastamatta.

Suomessa joulukuusi on ilmeisesti perua uskonpuhdistaja Martti Lutherin joulukuusen kuvista. Kuuseen liittyy sekä kristillisiä, että pakanallisia piirteitä. Vihreät oksat ovat vanhastaan kuvanneet hedelmällisyyttä.

– Kyllä 1700-luvulta löytyvät ensimmäiset historialliset merkinnät suomalaisista joulukuusista. Ne liittyvät oikeastaan nimipäiväkuusiperinteeseen. Hienommissa perheissä lapsille annettiin nimipäivälahjaksi paperiesineillä koristeltu kuusi. 1800-luvun alusta löytyvät ensimmäiset merkinnät kartanopiireissä varsinaisista joulukuusista. Mutta sielläkin annettiin jokaiselle perheenjäsenelle oma kuusi. Tiedetään, että 1829 eräässä helsinkiläisessä kartanossa olisi annettu lahjaksi kahdeksan joulukuusta, kertoo Metsämuseo Luston museoisäntä Eero Knaapi.

– Kodeissa joulukuusi yleistyi kuitenkin hitaasti. Tapa levisi koteihin 1920-luvulla kansakoulujen kautta. Nykyinen runsaasti koristeltu, sanotaan herkutteleva joulukuusi, on amerikkalaista perua. Se on Walt Disneyn ja Aku Ankan vaikutusta, samoin kuin punaisiin puettu joulupukki. Suomalainen joulupukki oli pitkään nuuttipukin ja joulutontun välimailla, harmaat villavaatteet, karvahattu ja turkki nurinpäin päällä ja naamari tai muu naamiointi kasvoilla, Eero Knaapi kertoo.

Puuntuotannon jouluinen verso

Joulukuusia viljellään yhä enemmän. Joka kolmas joulukuusi on ihan varta vasten tarkoitukseen kasvatettu. Se nimenomaan vaatiikin kasvattamista, sillä taimien ympäriltä on heinät poistettava, jotta alaoksatkin kasvavat, oksia ja latvoja pitää leikata vuosittain jotta puusta tulee muotopuhdas, tanakka ja tuuhea ja niin edelleen.

– Joulukuusi sopii hyvin kasvatettavaksi esimerkiksi sähkölinjojen alla, missä ei muu puuntuotanto käy. Samoin metsitettävät pellot sopivat kuusen viljelyyn. Enemmistö Suomen joulukuusista on toki ihan kotimaisia metsäkuusia, jotka on luvan perästä haettu omasta tai jonkun tuttavan metsästä. Ulkomailta tuodaan erilaisia joulupuita, mutta niiden osuus on vain kymmenkunta prosenttia, kertoo metsänhoitaja Pertti Vento Suomen Metsäkeskuksen Savonlinnan toimistosta.

– Paitsi kuuset, myös kuusen havut tekevät kauppansa. Niitä käytetään köynnöksiin, kransseihin ja muihin koristeisiin. Se onkin mukavaa, että tämmöiset vanhat askareet säilyvät ja samalla kuusiviljelmistä koituu tuloja tänne maakuntiin, Eero Knaapi muistuttaa.

Viljelyssä onkin erilaisia kuusilajikkeita, esimerkiksi okakuusi, pihta, mustakuusi tai melko suosittu Serbian kuusi. Mutta kyllä se aito suomalainen metsäkuusi vielä pitää pintansa.

Talvipäivänseisaus osuu tänä vuonna joulukuun 22. päivään. Pohjoisella pallonpuoliskolla eletään siis parhaillaan vuoden pimeintä päivää. Talvipäivänseisauksen jälkeen päivä alkaa jälleen pidentyä ja on pisimmillään juhannuksen tienoilla.

Helsingissä päivän pituus on tänään 5 tuntia 49 minuuttia, Jyväskylän korkeudella 5 tuntia 3 minuuttia ja Oulussa päivä paistaa vain 3 tuntia 34 minuuttia. Sodankylässä ja sitä pohjoisempana aurinko ei nouse nyt lainkaan.

Pimeyttä vihataan, rakastetaan, siedetään ja osataan selittää.

Millaista on työskennellä yksin pimeässä?

Metsäkoneenkuljettaja Erkki Kauppinen kurvaa varhain aamulla Saarijärven ja Uuraisten rajamaille, Palsankylän perukoille.

Maata peittää toistaiseksi vain ohut lumivaippa. Kauppisella on edessään tavanomainen työpäivä energiapuupaalaimen puikoissa. Metsätöissä mies on viihtynyt kymmeniä vuosia.

– Pyrin tulemaan ennen kuutta. Kuuden aikaan koneet pitäisi olla jo ryskämässä. Työmaalle tulo pimeässä ja kylmässä on mielenkiintoinen hetki. Jos on pakkasta eikä pöhinää kuulu kopin lämmittimestä, niin silloin on vähän ankeampaa, mutta jos lämmitin tohisee, niin silloin on mukava mennä lämpöiseen koppiin, kuvailee Kauppinen.

Valoisalla ajalla on työn kannalta merkitystä Kauppisen mukaan lähinnä työmaahan tutustumisessa. Tosin nykyään karttaohjelmasta näkee työmaan paikan, palstat ja ne löytyvät kuulemma vaikka tulisi töihin säkkipimeässä. GPS pitää huolen, että mies pysyy metsässäkin suunnista selvillä.

– Ei luonnonvalon määrällä ole merkitystä, jos on ehtinyt valoisalla tutustua paikkaan. Jos joutuu täysin uuteen kohteeseen menemään pimeällä, niin se on vähän eri juttu. Tietysti työmaakartat on koneella. Tavallisesti ei siinä ole muutakun, että hyppää koppiin ja alkaa paahtamaan.

Yksin työskentely pimeyden keskellä ei ole konkarikuskia lannistanut.

– Ei tässä vielä masennus ole vallannut. Aika valoisin mielin täällä touhutaan, vaikka pimeää onkin. Joillekin tämä ei passaa ollenkaan, mutta jos viihtyy itsekseen, niin ei tässä tarvitse olla yksinäinen, vaikka yksin touhuaakin, pohtii Kauppinen.

Pimeinä aikoina koneen kopissa pintaan nousee kaikenkirjavia ajatuksia. Metsässä on aikaa ajatella.

– Nimenomaan filosofisia ajatuksia tulee mieleen ja aika paljon mietteet pyörivät rakkaan harrastuksen eli kalastuksen piirissä. Kyllähän täällä tulee pähkäiltyä asioita laidasta laitaan - maailmanpolitiikkaa, Suomen taloutta, oman alan kehitystä ja sitä, että ehdinkö ennen pimeää verkoilla käymään, virnistää Kauppinen.

Kysymyseen työn parhaista puolista Kauppinen vastaa viipymättä:

– Tässä näkee työnsä jäljen. Se on nautinto. Harvennustyö ja metsänhoito on palkitsevaa ja on tavallaan jo osa palkkaa. Viihdyn oikein hyvin, tämä on loistohommaa.

Mitä ihanaa valottomassa ajassa voi nähdä?

Sirius ry:n puheenjohtaja, tähtiharrastaja Marko Back kipuaa tottuneesti Jyväskylän Rihlaperän tähtitorniin. Hän osaa iloita pimeistä aamuista ja illoista. Tähtiharrastajille ne tarkoittavat ihanteellisia harrastusoloja.

Back kertoo, että Rihlaperän tähtitornista tutkaillaan tavallisesti kaukoputken avulla muun muassa kuuta, planeettoja ja erilaisia tähtisumuja.

– Joskus sattuu olemaan komeettojakin liikenteessä ja pikkuplaneettoja eli asteroideja. Pimeys on sitä aikaa, kun voi ruveta harrastamaan! Päiväsaikaan näkyy vain yksi iso meitä lähellä oleva tähti eli aurinko, joka estää muiden tähtien näkymisen. Pitää odottaa, että tulee pimeää, kertoo Back.

Paras sää taivaan tarkkailuun on Backin mukaan pilvetön, pimeä ja lumeton.

– Paras havaintokeli tulee siitä, että pääset kaupungin valosaasteen ulkopuolelle, on pimeää, eikä ole lunta maassa, koska lumi heijastaa hajavaloa ylöspän.

Keinovalosta aiheutuva valosaaste haittaa harrastusta.

– Jos haluaisi tarkastella syvän taivaan kohteita kaukoputkella tai kuvata pitkillä valotusajoilla, niin se ei onnistu, koska hajavalo on ilmakehässä meidän yläpuolellamme. Pimeintä on tarpeeksi kaukana keinovalosta ulkona metsässä ja kaukana sivistyksestä. Silloin alkaa taivaalta näkyä paljaalla silmällä asioita, joita kaupunkilaiset eivät koskaan näe - esimerkiksi taivaan poikki kulkeva vaalea valojuova, linnunradan vyö. Se on meidän oma galaksi, jossa auringon ympärillä pyörimme.

Tähtiharrastaja ei kummemmin pelkää pimeää, mutta tuttu tunne se hänellekin on.

– Uskon, että pimeän pelko on geneettistä. Luonnossa oltiin saaliseläimiä ja ihmisen vaistoissa on edelleen se, että pimeys on jotain, missä et näe heikommilla silmillä.

Pimeyden keskellä voi Backin mukaan kokea jotakin hyvin valaisevaa.

– Kun seisot tähtitornilla parinkymmenen ihmisen kanssa 30 asteen pakkasessa tarkkailemassa taivaan kohteita, niin se on valomäärällisesti ehkä pimeä kokemus, mutta muuten kyllä varsin valaiseva tunne, kun pääsee ihmisille kertomaan tähtitaivaasta.

Back toteaa, että jokapäiväisessä elämässä valo merkitsee hänelle ennen kaikkea turvallisuutta.

– Näkee liikkua ja tehdä töitä. Mutta me valaistaan vähän turhankin paljon kaikkea ja valoa menee hukkaan. Samoin valon sävyillä pystyttäisiin säätämään sitä, miten valo heijastuu ympäristöön.

Mitä valo on?

Jyväskyskylän yliopiston fysiikan laitoksen johtaja, professori Jukka Maalampi tutkailee toimistohuoneensa ikkunasta joulukuista hämärää päivää. Hän jaksaa valottaa kysyjälle kärsivällisesti valon syvintä olemusta.

Valon toimintamekanismien ymmärtäminen ei sekään kuitenkaan auta tunteeseen, että pimeys pitkästyttää. Maalampi kertoo suhtautuvansa itse valoon ja pimeyteen aika monen kanssaihmisen tavoin.

– No, eihän fyysikko suhtaudu valoon ja pimeään kummemmin kuin muutkaan. Pimeys masentaa ja valo piristää, Maalampi tokaisee pienen miettimisen jälkeen.

Maalampi tietää, mitä tähän aikaan vuodesta niin kipeästi kaivattu valo on.

– Valo on sähkömagneettista säteilyä. Energian muotoa, joka syntyy siitä, että sähköisesti varatut hiukkaset värähtelevät. Sähkömagneettista säteilyä on monenlaista ja osa siitä on sellaista, johon ihmisen silmä reagoi ja kutsumme sitä osaa säteilystä valoksi.

Pimeys on puolestaan yksinkertaisesti valon puutetta.

– Kyllä pimeys on sitä, että sähkömagneettisesta säteilystä puuttuu tiettyjä aallonpituuksia eli juuri sitä osaa säteilystä, jolle ihmisen silmä on herkkä. Pimeys on valon puutetta. Mikään ei säteile pimeyttä, mutta aurinko säteilee valoa, selittää Maalampi.

Taivasta tuijottaessa maallikko saattaa ihmetellä avaruuden ja maailmankaikkeuden pimeyttä, mutta sekin on selitettävissä.

– Tähdet ovat kirkkaita ja lähettävät valoa, mutta niitä on avaruudessa suhteellisen harvassa. Paljaalla silmällä katsottuna tähdet ovat aika pieniä tuikkuja, mutta onneksi aurinko on noin lähellä, niin se valaisee maapalloa kunnolla. Kyllä avaruus on aika pimeä paikka.

Avaruudesta puuttuu myös kohteet, joita valo valaisisi.

– Kun näemme ympärillämme esimerkiksi rakennuksia ja maata, niin se johtuu siitä, että auringonvalo heijastuu pinnoista eli meillä on valaistua nähtävää. Avaruudessa taas ei ole esineitä eikä pintoja, joten näkymät on yleensä hyvin pimeitä.

Maalammella on vastaus valmiina siihenkin, kuinka keinovalo, vaikkapa taskulamppu toimii.

– Patterista tulee sähkövirta, joka johdetaan lamppuun ja lampun sisällä on ohut lanka ja kun sähkövirta kulkee langan läpi, niin se kuumentaa sitä ja alkaa säteillä sähkömagneettisesta säteilyä. Ja kun taskulampulla näyttää ulkona metsässä, niin valoa heijastuu ympäristön kohteista takaisin silmään ja siten me näemme kivet ja kannot siellä polun varressa, kuveilaa Maalampi.

Ja kun lamppu sammutetaan, niin valo jää elämään.

– Lamppu lakkaa lähettämästä valoa, mutta valo, jota se on ehtinyt lähettää ennen virran sammuttamista, niin se etenee avaruudessa valon nopeudella eli 300 000 kilometriä sekunnissa. Valohan koostuu pienistä hiukkasista, fotoneista ja ne matkaavat avaruudessa. Eivät ne sieltä mihinkään häviä. Valo jää elämään, tiivistää Maalampi.

Kun valo "jää elämään" ja matkaa avaruudessa äärettömästi, voisi olettaa, että taivas olisi koko ajan kirkas, sillä meitä ympäröivät miljardit ja taas miljardit tähdet säteilevät valoa koko ajan. Asia on aikanaan pohdituttanut myös fyysikkoja.

Selitys vähälle valolle löytyy maailmankaikkeuden laajenemisesta. Osa avaruuden perukoilta peräisin olevasta valosta ei koskaan pääse maapallolle asti, koska maailmankaikkeus laajenee "karkuun".

– Kymmenisen vuotta sitten on huomattu, että maailmankaikkeuden laajaneminen on kiihtyvää, joka tarkoittaa sitä, että kaikista maailmankaikkeuden osista ei koskaan valo tule meille. Tilaa tulee niin nopeassa tahdissa lisää, ettei valo pääse tänne asti.

Erkki Kauppista haastatteli Yle Keski-Suomelle Marja Roiha ja Marko Backia Elina Kinos

Natura-alueiden vieressä sijaitsevalle Leppikankaan kalkkikiviesiintymälle on myönnetty kaivospiiri. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin myöntämän kaivospiiri on laajuudeltaan hieman yli 50 hehtaaria.

Juuan dolomiittikalkki -yhtiön suunnitelmissa on louhia alueelta avolouhintana 50 000 tonnia kalkkikiveä vuodessa. Kokeiden perusteella kivi sopii maatalouskalkiksi ja järvien kunnostuksessa käytettäväksi kalkkikiveksi. Kaivospiirin kalkkikivivarat ovat päätöksen mukaan viisi miljoonaa tonnia.

Kainuun ELY-keskus oli huolissaan kaivoksen mahdollisesti alentaman pohjaveden pinnan vaikutuksista läheisten Natura-alueiden harvinaisten kasvien esiintymiin. Alueilta löytyi 23 harvinaista tai suojeltavaa kasvia. Natura-arvioinnin perusteella yhtiö joutuukin raportoimaan ELY-keskukselle tutkimustuloksista ennen kuin louhinta etenee pohjaveden pinnan alapuolelle.

Kaivospiiriä pienennettiin viidellä hehtaarilla kuulutusaikana, kun ilmeni, että suunnitellulla alueella on mahdollisesti liito-oravan esiintymisalue.

Paltamon kalavesien osakaskunta puolestaan oli huolissaan läheisen Vaarainjoen taimenkannan säilymisestä. Se vaati joen ohittamista putkella. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan asia ratkaistaan kaivoksen tulevassa ympäristölupapäätöksessä.

Heponiemen kaivospiirin kaivosvakuus kuulemisvaiheessa

Yhtiön kaivospiiri Heponiemellä sijaitsee neljän kilometrin päässä kirkonkylästä. Yhtiö on ilmoittanut Tukesille, että se ottaa kaivoksen käyttöön. Tämän vuoksi Tukes on kuuluttanut kaivosvakuuspäätöksen, joka yhtiöltä vaaditaan. Vakuuden tarkoitus on turvata alueen turvalliseksi tekeminen siinä tapauksessa, ettei yhtiö siihen itse kykene.

Vakuuden määräksi yhtiö esittää 4 500 euroa, joka kattaa alueen aitaamisen ja tarvittavat konetyöt.

Yhtiöllä on jo ennestään avolouhoksia Paltamossa ja Juuassa. Tuotteita käytetään pääasiassa maataloudessa ja kaivosteollisuudessa säätämään maan, veden ja erilaisten päästöjen pH-arvo oikealle tasolle.

Kuortaneenjärvellä on jo vuosia viritelty rapukasvattamotoimintaa järven oman rapukannan elvyttämiseksi. Muutama viikko sitten toivo haaveen toteutumisesta otti aimo harppauksen eteenpäin, kun järven eteläpäästä Lapuanjoen suullta löydettiin rapua.

– Se oli positiivinen yllätys. Rapuja tuli useampiakin, mutta niitä on vapautettu, kehaisee Kuortaneen kalastusseuran puheenjohtaja Tauno Lampinen seuran Kaivohuoneella, jossa yksi oman järven rapu köllöttelee akvaariossa. Koeravustuksia on Lampisen mukaan tehty syksyn aikana ja niiden tuloksena todettu järvestä alkavan löytyä omaa rapukantaa.

– Meillä on nyt yksi rapu. Katsotaan, kuinka se täällä pärjää, Lampinen sanoo ja kertoo tämän yhden ravun avulla testattavan rapukasvattamon olosuhteita.

Poikastuotannon tähtäin parin vuoden päässä

Kuortaneenjärvessä on aiemmin ollut oma rapukanta, joka hävisi. Tauno Lampisen mukaan häviämisen syytä ei ole pystytty aivan varmasti selvittämään.

Nyt kuortanelaisten tavoite on saada oman järven rapukannasta elinvoimainen emorapukanta kasvattamolle. Sitä ylläpitämällä toiveissa on poikastuotanto ja ravustuksen elvyttäminen Kuortaneenjärvessä.

– Vuoden-kahden päästä tuotanto olisi siinä vaiheessa, että pystyisimme tuottamaan rapuja, Lampinen miettii.

– Syy, miksi kalastusseura pyrkii kasvattamaan rapua, on se, että ravun pyytämisestä, rapumerkeistä, saadaan tuottoa. Ravulla on hyvä status ja se tuo varmasti uutta porukkaa tuonne järvelle. Imagokysymys, Tauno Lampinen sanoo.

"Tottakai se hienoa olisi"

Etelä-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Marko Paloniemelle kuortanelaisten tuoreimmat kuulumiset tulevat uusina.

– Tottakai se hienoa olisi, jos maakunnasta löytyisi suomalaiseen rapukantaan perustuva järvi, jossa olisi hyvä ja pyynninkestävä rapukanta. Se olisi poikkeuksellinen, jos sellainen onnistutaan muodostamaan, Marko Paloniemi sanoo.

– Tietysti siinä on monta mutkaa matkassa, ennen kuin rapujuhlia pystytään viettämään.

Rapukannan elvyttäminen on pitkäjänteistä työtä, jonka lopputulosta ei sitä aloitettaessa voi tietää.

– Kun siihen hommaan lähdetään, ei ikinä voi olla varmoja siitä, mikä lopputulos on. Mutta lähtökohta on se, että vesistö, johon uusia rapuja istutetaan, pitää olla rutosta vapaa. Myös järven valuma-alueen pitäisi olla puhdas, ei riitä että vain istutusvesistö on puhdas, Paloniemi muistuttaa.

Kuopion kaupunki neuvottelee metsiensä suojelusta. Kuopio on tarjonnut vs. kaupunginmetsänhoitajan mukaan "merkittävää määrää" metsistään liitettäväksi vapaaehtoiseen METSO-suojeluohjelmaan.

Nyt kaupunki odottaa ministeriön vastausta siitä, olisiko se kiinnostunut tarjottujen alueiden suojelusta ja minkä verran Kuopiolle niistä voitaisiin maksaa. Asiasta päättää viime kädessä Kuopion kaupunginvaltuusto.

Kuopio on yksi Suomen suurimmista metsänomistajakunnista. METSO-ohjelmaan liitetyt metsät pidetään luonnontilaisina.

Vankeudessa eläneellä orangilla on tiettyjä perusoikeuksia, argentiinalainen tuomioistuin on linjannut. Oikeus on päättänyt, että 20 vuotta vankeudessa eläintarhassa Buenos Airesissa elänyt Sandra-oranki on nyt vapautettava.

Tuomioistuin totesi orangin olevan oikeushenkilö ja ei-inhimillinen henkilö, jolta on laittomasti viety sen vapaus. Eläinsuojelujärjestöt olivat pyytäneet oikeutta ottamaan kantaa siihen, oliko orangin vangitseminen tapahtunut alkujaan laillisesti. Järjestöt olivat esittäneet perustelunsa oikeuden tunteman niin sanotun habeas corpus -menettelyn kautta, jossa tuomioistuin tutkii, onko henkilön pidätys ja vangitseminen tehty laillisin perustein.

Ujona tunnettua ja yleisöltä itseään piilottelevaa 29-vuotiasta Sandraa odottaa siten ansaittujen eläkepäivien vietto suojelualueella Brasiliassa. Sen kotieläintarhalla on kymmenen päivää aikaa valittaa tuomiosta.

Argentiinalaiset eläintensuojelijat olivat vedonneet siihen, että orangit kykenevät tiettyihin kognitiivisiin toimintoihin eikä niitä siksi pitäisi kohdella kuin esineitä. Kysymys siitä, ovatko orangit henkilöitä, oli eläinsuojelijoiden mukaan siten luonteeltaan filosofinen, ei biologinen.

Argentiinalaiset eläintensuojelijat pitivät tapausta myös kansainvälisesti merkittävänä.

– Tämä on historiallinen päätös. Se auttaa ihmisapinoita ja muita aistivia olentoja, joilta on mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti riistetty vapaus eläintarhoissa, sirkuksissa, vesipuistoissa ja tutkimuslaboratorioissa, eläinsuojelujärjestön AFADA:n asianajaja Pablo Buompadre sanoi argentiinalaisen La Nación -lehden mukaan.          

Sumatranoranki Sandra syntyi vankeudessa Saksassa, josta se myöhemmin siirrettiin Argentiinaan.                                         

Eläinsuojelujärjestöt ovat aiemmin käyttäneet vastaavaa habeas corpus -menettelyä yrittäessään vapauttaa villieläimiä vankeudesta. Tuomioistuimet ovat tähän asti arvioineet, että eläimet kuuluvat omaisuudensuojan piiriin eivätkä ne ole oikeushenkilöitä.

Yhdysvaltalainen tuomioistuin torjui aiemmin joulukuussa yrityksen vapauttaa New Yorkissa yksityishenkilön kodissaan pitämä Tommy-simpanssi. Oikeus arvioi tuolloin, että simpanssi ei ollut henkilö vaan omistajansa omaisuutta eikä sillä siten ollut henkilöiden oikeuksiin rinnastettavia oikeuksia pidätyksen mielivaltaisuutta tai laillisuutta arvioitaessa.

Suomen keskilämpötila on noussut nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan keskilämpötila on noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta.

Tutkimuksessa vertailtiin vuosien 1847–2013 keskilämpötiloja. Lämpötilat ovat nousseet vuosikymmenen aikana keskimäärin 0,14 astetta, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna. Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin, muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä, tutkimuksesta selviää.

– Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää, Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen toteaa tiedotteessa.

– Kun katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista, Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen arvioi.

Lämpenemisen on voinut huomata monin tavoin. Tutkimuksen mukaan lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Myös kevät tuntuu aikaistuneen.

– Tällainen sään vaihtelu on oksien taipumiselle ja murtumisella pahinta, sanoo hortonomi Tiia Ritamäki Kokkolasta.

Moni on nyt huolissaan, muuttuuko pihaa koristavat pienet puut ja pensaat muotopuoliksi. Esimerkiksi syreenien oksat ovat katkeilleet tai taipuneet liki maahan saakka. Ritamäen mukaan kevät näyttää vasta lopullisesti, kuinka niille käy.

– Juuri nyt en lähtisi oksia leikkaamaan – paitsi, jos oksa on murtunut liki ihan poikki.

Joustavat ja tuulessa muutenkin taipuvat puut kestävät tilannetta paremmin. Ne ponnahtavat yleensä keväällä pystyyn.

– Ja jos eivät ponnahda, ne voi leikata. Hentoiset lehtipuut, kuten esimerkiksi angervot, voi leikata ihan 10 sentin tappiin asti. Ne versovat sitten ensi kesänä uudestaan.

"Kyllähän siitä vähän kalju tulee"

Mitä voi tehdä etukäteen, etteivät omat pensaat ja puut kärsi talven lumikuormista?

– Esimerkiksi havupuita voisi tukea kepeillä. Se estäisi ainakin päärankojen totaalisen murtumisen ja auttaa kasvia kannattelemaan lumitaakkoja.

Ritamäki kertoo, että esimerkiksi hänen oma pylväskatajansa on kärsinyt lumipeitteestä.

– Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin leikata maahan asti taipunut oksa pois. Toki siihen vielä oksia jää, mutta kyllähän siitä vähän kalju tulee.

Myös hapellisissa oloissa näyttää liukenevan merkittäviä määriä fosforia, tutkija Irma Puttonen Åbo Akademista kertoo. Hänen mukaansa usein keskitytään liiaksi siihen, että fosforia liukenee vasta hapettomassa tilassa.

– Tutkimukset on tehty paljolti Itämeren syvänteissä. Siellä prosessit ehkä menevät sillä tavalla, että happi on kaikista tärkein tekijä. Täällä Saaristomerellä näyttää, että hapellisissakin oloissa liukenee merkittäviä määriä, hän sanoo.

Aiheesta väitöskirjaa tekevä Puttonen toteaa uuden tiedon tarkoittavan sitä, ettei hapetus ole ratkaisu sisäiseen fosforikuormitukseen.

Alustavat suunnitelmat hapettomien syvänteiden fosforikierteen katkaisuun ovat olleet esimerkiksi, että hapellista ilmaa pumpattaisiin saman vesialueen keskikerroksesta. Näin on Puttosen mukaan tehty muun muassa Ruotsissa ja Suomessa läntisellä Uudellamaalla.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei se ole paras mahdollinen ratkaisu. Se ei ainakaan kokonaan poista sitä.

Puttonen toteaa, että tuoreen tiedon valossa parempi ratkaisu olisi ulkoisen kuormituksen vähentäminen.

– Paremmat viljelytekniikat, hän sanoo.

– Maatalous on kuitenkin suurin yksittäinen kuormittaja.

Puttonen arvioi, että hänen väitöskirjansa julkaistaan kokonaisuudessaan vuoden 2016 aikana.

Suuri osa suomalaisista hankkii kotiin jouluksi perinteisen joulupuun eli metsäkuusen. Kotimaisen, tutun puun tilalle on kuitenkin tullut viime vuosina yhä enemmän vaihtoehtoja ulkomailta. Esimerkiksi pehmeäneulainen amerikkalainen palsamipihtakuusi voi olla suomalaista kuusta helpommin käsiteltävä.

– Pihtoja on mukava käyttää, koska ne ei pistele käsiä eikä karise kovin paljon. Ne myös kestää pitkään. Itselläni on pihdasta tehty joulukranssi yleensä vappuun asti ovessa. Neulaset pysyy hyvin kiinni, vaikka väri muuttuu vähän pronssiseksi, sanoo Joulupuuseuran aktiivi Taina Tukia.

Douglaskuusi tuoksuu omenalle

Palsamipihtaa viljellään Suomessa, mutta esimerkiksi kaukasianpihtaa tuodaan paljon Tanskasta, koska se ei menesty hyvin Suomen korkeudella. Palsamipihdan tuoksu eroaa hieman perinteisestä metsäkuusesta.

– Varsinkin jos kuusi pääsee kuivumaan, tuoksu tulee voimakkaampana ja se kannattaa ottaa huomioon, jos on vaikka allergikkoja perheessä. Kuopion metsistä löytyy myös siperianpihtaa, jolla on hyvin voimakas tuoksu. Ylipäätään pihdat tuoksuvat metsäkuusta voimakkaammin.

Toisenlaista joulukuusen tuoksua voi hakea myös pehmeäneulasisesta douglaskuusesta. Kuusella on hieman omenainen tuoksu.

– Monille tietenkin joulukuusessa tärkeintä on se tuttu tuoksu, ja siksi usein valitaankin se perinteinen metsäkuusi. Hieman toisenlaista tuoksua saa myös mustakuusesta ja serbiankuusesta. Suurin osa markkinoilla olevista kuusista on metsäkuusia.

Erikoiskuuset kasvavat helposti mutkalle

Erikoiskuusia voi löytää erityisesti suurten kaupunkien toreilta. Pohjois-Savo on ollut erikoiskuusien viljelyn edelläkävijä, sillä 1990-luvun loppupuolella Joulupuuseura perusti maakuntaan puolenkymmentä koeviljelmää, joissa testattiin erikoiskuusien menestymistä Itä-Suomen korkeudella. Monet näistä kasvatetuista joulupuista ovat tulleet nyt myyntiin.

– Erikoiskuuset on hankalampia kasvattaa. Yleensä kun joulukuusen kasvatukseen innostuu, niin sitten kokeillaan kaikenlaisia lajikkeita. Pohjois-Savossa on kuitenkin muutamia kauppiaita, jotka ovat olleet kuusenkasvattajina pitkään, sanoo Joulupuuseuran aktiivi Taina Tukia.

Erikoiskuusien kasvattamisessa on havaittu ongelmaksi erityisesti niiden kestävyys. Ne voivat myös kasvaa holtittomasti.

– Erikoiskuuset on arempia hallan ja ahavien suhteen. Ne ovat usein ensin hidaskasvuisia ja sitten yhtäkkiä kasvavat liian lujaa. Kasvun säätäminen on vaikeampaa kuin metsäkuusilla, koska metsäkuusta voi leikata paremmin. Erikoiskuuset menee mutkille joka suuntaan latvasta, jos niitä leikataan.

Tiistaina aamulla lämpömittari laski -31,5 asteeseen Ilmatieteen laitoksen mittauspaikassa Kilpisjärvellä. Lukema on tämän talven uusi pakkasennätys, mutta ennätys saattaa rikkoutua vielä tiistaipäivän aikana, sillä kylmä sää jatkuu Lapin pohjoisosissa.

Samaan aikaan Etelä-Suomessa oli paikkoja kuten Ahvenanmaan Kökar, jossa lämpötila oli nollan yläpuolella koko tiistain-vastaisen yön ajan eli kolmisenkymmentä astetta Ylä-Lappia korkeammalla.

Talven edellinen pakkasennätys tehtiin Utsjoella pari viikkoa sitten. Kevojärvellä mitattiin silloin -28,9 asteen lämpötila.

Retkipaikka.fi -sivuston ensimmäistä kertaa järjestämässä vuoden retkipaikkaäänestyksessä ääniä annettiin reilut 1300, mistä Paltamon Kivesvaara sai 27,6 prosenttia. Retkipaikka oli valinnut ennalta muutaman kohteen, ja äänestäjät saivat lisätä myös oman kohteen äänestykseen. Äänestyksessä oli lopulta mukana useita kohteita eri puolilta Suomea.

Kivesvaaran retkeilyalueen kohteita rakennettiin koko viime kesä. Reittisuunnittelussa on huomioitu retkeilijöitä kiinnostavat erityiskohteet kuten Pahalouhoksen alue ja Yölinnunkuru, jotka kumpikin ovat muodostuneet kauan sitten maanjäristyksen seurauksena.

Lisäksi reittien varsille on rakennettu muun muassa 400 linnunpönttöä eri lintulajeille ja suurille linnuille alueen läheisyydessä on tehty tekopesiä.

– On mukava huomata, että Kivesvaaraan kehittäminen retkikohteena on noteerattu laajalti. Noin suuri äänimäärä Kivesvaaralle retkipaikka äänestyksessä lämmittää sydäntä, sekä auttaa ja luo uskottavuutta markkinointisanomillemme, iloitsee asiasta Paltamon kunnan projektipäällikkö Kari Heikkinen tiedotteessa.

– Lopputulos yllätti, koska onhan meillä todella hyviä retkikohteita ympäri Suomea. Noin selkeä voitto Vuoden retkipaikka 2014 äänestyksessä todistaa, että työ Kivesvaaralla alueen kehittämisessä on huomattu ja sitä kannattaa jatkaa. Juhlat kannattaa asian vuoksi järjestää.

Australialainen tähtiharrastaja Terry Lovejoy löysi elokuun 17. päivänä jo viidennen komeettansa. Sen jälkeen komeetta on kirkastunut odotettua nopeammin ja se on nähty eteläisemmillä leveysasteilla hyvissä olosuhteissa jo paljain silminkin. Valokuvissa sillä erottuu myös pyrstöä.

Eteläisessä Suomessa C/2014 Q2 Lovejoy nousee ensimmäisen kerran horisontin yläpuolelle myöhään Tapaninpäivän iltana, mutta on silloin vielä hyvin matalalla etelän suunnalla. Tammikuun alkupäivinä komeetta kipuaa hyvää vauhtia korkeammalle ja kuukauden lopulla se on jo sirkumpolaarinen eli se ei laske enää horisontin alapuolelle.

Parhaiten tammikuun toiselta viikolta alkaen

Parhaiten komeettaa voi tarkkailla tammikuun kymmenennen päivän tienoilta eteenpäin, kun kuu ei enää häiritse havainnointia. Silloin komeetta on eteläisen Suomen horisontissa kiertynyt jo enemmän lounaiselle taivaalle ja on noin 30 asteen korkeudella horisontista.

Lovejoy-komeetan ennustetaan kirkastuvan noin neljännen magnitudin luokkaan, jolloin se on hyvissä olosuhteissa erotettavissa jopa paljain silmin. Varmemmin komeetta näkyy kiikareilla ja kaukoputkella. Valokuvissa sille saanee erottumaan melko helposti myös pyrstöä.

Löytyy Orionin oikealta puolelta

Komeetta Lovejoy löytyy Orionin tiimalasimaisen tähtikuvion oikealta puolelta, tammikuun alkupäivinä oikean alanurkan kirkkaasta Rigel-tähdestä oikealle alaviistoon,. Jo tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen se nousee Rigeliä korkeammalle. Sen jälkeen komeetta jatkaa matkaansa Hyadien ja Seulasten tähtikuvioiden alapuolelta ja edelleen myöhemmin tammikuussa Perseuksen alapuolelta.

Komeetan kulku muistuttaa melko tarkalleen vuosi sitten Suomenkin taivaalla nähdyn toisen Lovejoy-komeetan kulkua, kertoo Veikko Mäkelä Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta.

Hakeudu mahdollisimman pimeään paikkaan

Komeettaa kannattaa tarkkailla mahdollisimman pimeässä, kaupungin valosaasteilta vapaassa paikassa. Koska komeetat ovat aina käyttäytymiseltään arvaamattomia, sen näkymisestä ei koskaan voi sanoa mitään täysin varmaa.

- Näyttää kuitenkin siltä, että kun tämä Lovejoy kulkee melko kaukaa Auringon ohi, joten se tuskin himmenee yllättäen. Mahdollista on ennemmin, että se voi jopa kirkastua hieman ennusteista, arvioi Veikko Mäkelä.

Kallavesi on saanut jääkannen tänään. Kallavesi jäätyi Kuopion kaupungin virallisen mittauksen mukaan aatonaattona klo 09.15. Viimeisenä pintansa piti Kaijansalmi. Ollinselällä on vielä avointa. Jäät ovat vielä heikkoja ja jäälle menoa kannattaa välttää.

Laivaliikennettä Kallavedellä on vielä tammikuun loppupuolelle. Saimaan kanava suljetaan 26. tammikuuta 2015.

Viime vuonna Kallavesi sai jääkannen jo 10. joulukuuta, jäät sulivat välillä ja Kallavesi jäätyi uudelleen 14. tammikuuta.

Suurin osa joulukuusessa elävistä hyönteisistä tai hämähäkkieläimistä karisee jo matkalla metsästä kotiin, sanoo hyönteistutkija Reima Leinonen. Hän on päässyt kuvaamaan kuusenkarvajalan toukan tuttavansa kuusesta.

– Kuusenkarvajalan toukka on varmaan eniten odotettu vieras. Toukka on väärinpäin kävelevä hammasharja, joka tepsuttelee pitkin kuusta ja syö neulasia. Se pystyy periaatteessa syömään itsensä täysikasvuiseksi ja koteloitumaan sinä aikana, kun kuusta säilytetään sisällä.

Kuusenkarvajalan toukka on kuitenkin hyvin harvinainen löytö kuusesta. Suurin osa kuusen otuksista tippuu nimittäin jo matkalla.

– Aika moni ostaa kuusen. Se, joka on kuusen kuljettanut, on kopistanut kuusen varsin hyvin. Myyntipaikalla kuusta vielä kopsutellaan joka asiakkaalle, kunnes viimeinen ostaa sen.

Kuuseen jäävät ötökät voivat olla vaikkapa kaarnan alla tai pihkapalleroissa. Jos ötökät ovat pimeäliikkujia, niitä ei edes näy päivällä tai silloin, kun valot ovat päällä.

– Pääsääntöisesti syy on se, että niitä ei ole kovin paljon ollutkaan kuljetuksen jäljiltä, sanoo Leinonen.

Joka tapauksessa kuusen ötökät eivät löydä huoneilmasta tarpeeksi ravintoa tai kosteutta. Leinonen myös muistuttaa, että ötökät ovat aivan vaarattomia.

Monimuotoinen ympäristö tietää enemmän ötököitäkin

Kuusessa asuu muun muassa hämähäkkejä, pieniä punkkeja, kemppejä, kirvoja, perhosentoukkia ja monien lajien esiasteita.

– Ne lähtevät kehittymään, kun kuusi tuodaan sisälle. Ne eivät kuitenkaan ehdi missään tapauksessa kehittyä aikuisiksi, kertoo hyönteistutkija Reima Leinonen.

Radio Suomen Luontoretki-ohjelma laski yhden kuusen ötökät, ja lopputulos oli 37 kappaletta. Reima Leinosen mukaan määrä kuulostaa on kuusessa asuvien ötököiden keskiarvolta. Sillä on Leinosen mukaan merkitystä, kasvaako kuusi suojelumetsässä vai talousmetsässä.

– Jos jostain suojelualueelta otetaan kuusi ja pystytään varmistamaan, että siitä ei tipahda missään vaiheessa yhtään otusta mihinkään, niin väittäisin, että siitä löytyy jopa viisi kertaa enemmän otuksia.

Mikä selittää ötököiden määrän eron suojelualueen kuusessa ja talousmetsän kuusessa?

– Hoito on yksi ratkaiseva juttu. Suojelualueet ovat yleensä biotyypiltään erilaisia, ne ovat hämäriä kuusikoita, joissa on enemmän jäkälää ja luppoa kuin talousmetsän puissa. Elinympäristökin on monimuotoisempi. Sen takia siellä viihtyy huomattavasti useampia lajeja.

Linnut ovat suosituin kuvauskohde yleisön sääkuvagalleriassamme. Erilaisia lintukuvia on vuoden aikana lähetetty Yle Turun toimitukseen kymmeniä, ellei jopa satoja. Valitsimme 10 parasta lintukuvaa oheiseen kuvagalleriaan.

Yksi ahkerimmista meille kuvia lähettävistä lintukuvaajista on raumalainen Jouko Aaltonen. Oheiseen galleriaan hänen ottamiaan kuvia on päässyt kolme. Aaltonen kertoo hyvien kuvien syntyvän usein sattumalta.

– Liikun luonnossa kameran kanssa ja jään seuraamaan jotakin lintua. Parhaimmat kuvat tulevat yllättäen. Ja ei haittaa, vaikkei mieleistä kuvaa saisikaan, luontoa on kiva seurata muutenkin, Aaltonen sanoo.

Raumalainen ottaa kymmeniä tuhansia kuvia vuodessa. Myös aikaa menee runsaasti. Esimerkiksi erästä tylliperhettä Aaltonen seurasi viime kesänä kolmen viikon ajan, tunnin pari päivässä.

– Oli hienoa katsoa, kuinka poikaset kuoriutuivat ja sen jälkeen tylli lähti kantamaan munankuoria pois, Aaltonen kertoo.

Kolmen viikon jälkeen kasassa oli satoja kuvia. Yksi näistä pääsi myös oheiseen galleriaan.

Lisää luontokuvia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen turku@yle.fi. Verkkosivujen kuva-albumin. Lisäksi parhaita kuvia näytetään alueuutislähetyksissä.

Vaaleat hirvet ovat herättäneet metsästäjien ja luonnossa liikkuvien huomiota. Kyse on tavallisesta hirvestä, joka on huomattavan vaalea. Korpierän hirviseurueen jahtipäällikkö Ville Kalluinen on seurannut omaa tuttua hirveään pitkin kesää ja alkusyksyä.

– Näin sitä kesän aikana viikoittain. Se on oikein komea, valkoinen hirvisonni. Se on mahdollisesti sama, josta jokunen vuosi sitten saatiin riistakameran kuva. Se liikkuu samoilla seuduilla. Silloin se oli vasa.

Kalluinen kertoo, että Mynämäellä on nähty kaksi eri yksilöä kesän aikana. Sen sijaan jahdeissa syksyn aikana niitä ei ole näkynyt. Hän arvioi, että ne voivat mennä talvilaitumelle Yläneelle asti.

Ampuako vai ei?

Mynämäellä valkoisista hirvistä on keskusteltu paljon. Mynämäen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Petri Siutla kertoo, että aluksi niitä oli tarkoitus säästää.

– Haluttiin seurata, miten kanta kehittyy ja miten sarvet kasvavat. Emme tiedä, kuuluuko se luontoon sinänsä, joten on päätetty, että normaalin hirvenmetsästyksen yhteydessä niitä voidaan ampua.

Siutla kertoo, että viimeisin havainto valkoisesta hirvestä on joulukuun alusta. Jahtikausi jatkuu vuodenvaihteeseen, joten voi olla, että valkoinen hirvi ammutaan vielä tämän vuoden aikana. Kahtena edellisenä syksynä Mynämäellä on ammuttu kaksi valkoista hirveä, mutta tänä syksynä yhtään ei luodin eteen ole juossut.

Jahtipäällikkö Ville Kalluinen on samaa mieltä kuin Siutla.

– Tuntuu, että vaaleus periytyy hyvin, joten en pane pahakseni, jos joku porukka tällaisen kaataakin, pohtii Kalluinen.

Valkoinen hirvi näkyy hyvin maastossa ja liikenteessä

Ville Kalluiselle valkoisen hirven kohtaaminen on ollut tärkeä ja pysähdyttävä kokemus.

– Se on vähän sama juttu, kun näkee oikein komean uroshirven, komea näkyhän se on. Kivahan niitä on katsella. Kunnioitan riistaa ja luontoa. Aina ei ole mielessä ampuminen ja jahtaaminen. Niiden kasvamista ja kehittymistä on mukavaa seurata, kertoo Kalluinen.

Kalluinen pohtii, että liikenteen kannalta valkoisuus on hyvä ominaisuus.

– Kyllä se ainakin erottuu. Se on isokokoinen ja loistaa sieltä metsän kätköistä, kertoo Kalluinen.

Tutkijan mukaan valkoisia yksilöitä ei ole syytä säästää

Valkoisia hirviä on havaittu Suomessa jonkin verran. Norjassa ammuttiin pari vuotta sitten metsästäjien suojelema hirvi ja se pääsi otsikoihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jyrki Pusenius kertoo, että heille on tullut kyselyjä Mynämäen suunnalta valkoisista hirvistä.

– Kyse on valkosta eli vaaleasta hirvestä, jolla syntyy normaalisti karvapeitteen väriainetta, mutta väriaine ei kulkeudu asianmukaisiin kohteisiin elimistössä.

Esimerkiksi albiinoilla väriainetta ei synny lainkaan. Toisin kuin albiinoilla valkoilla on ruskeita laikkuja ja pilkkuja ja niiden silmien väri on normaali. Albiinot ovat kauttaaltaan valkoisia tai kellanvalkeita ja silmät ovat punaiset.

– Luonnon eläinpopulaatioissa esiintyy usein värimuuntelua. Todennäköisesti nämä vaaleat hirvet ovat seurausta sattumalta syntyneestä mutaatiosta. Eri värimuodot voivat runsastua tai kadota luonnonvalinnan vaikuttaessa niiden runsaussuhteisiin, kertoo Pusenius.

Tutkijan mukaan muutos hyväksi osoittautuneeseen suojaväriin tuskin pääsee runsastumaan. Etelä-Suomen vähälumisissa oloissa vaalea väri voi olla jopa haitallinen. Puseniuksen mukaan ei ole erityisiä syitä suojella tai toisaalta erityisesti hävittääkään näitä yksilöitä.