Tampereen kaupunki on alkanut tutkia Lielahden vanhan tehdasalueen edustalla Näsijärvessä makaavan kuitulietteen kerrostumia.

Lielahden vesialueella on satojen metrien päähän rannasta ulottuva kerros jätettä, jota kutsutaan nollakuiduksi. Kuituliete on tehtaalle tuodusta puusta irronnutta ainesta, kuten kuorta ja lastua.

Aiempien tutkimusten perusteella jätettä voi olla järven pohjassa paksuimmillaan yli kymmenen metrin kerros.

Mahdolliset haitta-aineet tutkitaan

Nyt tutkitaan esimerkiksi se, voisiko kuitua nostaa ylös, kuivattaa ja polttaa energiaksi. Samalla selvitetään, olisiko kuidun nostamisesta haittaa järven kunnolle.

Aiemmin ympäristöasiantuntijat ovat arvioineet julkisuudessa, että nollakuituun on voinut sitoutua haitallisia aineksia ja että jätteen pöyhiminen voisi huonontaa Näsijärven tilaa.

Tampereen kaupungin hankekehityspäällikkö Reino Pulkkinen sanoo, että asiasta on erilaisia arvioita.

– Jotkut lähteet kertovat, että se on ihan puhdasta puuta. Ainahan voi olla, että siellä jotain haitta-aineita on joukossa, mutta nyt katsotaan, mitä se pitää sisällään, Pulkkinen sanoo.

Uimaranta vai rakennuksia?

Lielahden rannan mahdollisesta hyödyntämisestä on puhuttu usein julkisuudessa. On esimerkiksi pohdittu, voisiko paikalle perustaa uimarannan.

Pulkkisen mukaan nyt saadaan selvitys ja kairaustulokset myös maaperästä. Tämän pohjalta voidaan jatkaa maankäytön suunnittelua.

– Uimaranta on yksi käyttömahdollisuus, mutta se edellyttää, että nollakuitu saadaan hallintaan ja sieltä poistettua. On sitä rakentamisalustaksikin ajateltu, Pulkkinen sanoo.

Näytteidenotto kestää kolmesta neljään viikkoa ja tutkimustulosten analysointi muutaman kuukauden.

Metsähallituksen mielestä talousmetsänhoito ja liito-oravien suojelu ovat yhdistettävissä, mikäli lain kirjainta ja varovaisuuden periaatetta noudatetaan hyvässä hengessä, sanoo aluejohtaja Arto Tolonen Metsähallituksesta.

– Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumota Kainuun ELY-keskuksen päätökset neljän leimikkomme hakkuiden kohdalla osoittavat, että asioissa voidaan edetä samaan suuntaan.

Metsähallitus valitti hallinto-oikeuteen ELY-keskuksen tekemistä päätöksistä Suomussalmen Näljängässä sijaitsevien leimikoiden osalta.

– Me jätimme lain mukaan tehdyt suunnitelmat siitä, paljonko missäkin jätetään hakkaamatta. ELY-keskuksen päätösten mukaan hakkaamatta olisi pitänyt jättää moninkertaisesti se, mitä laki edellyttää. Hallinto-oikeus luki lakia samalla tavalla kuin me. Meille ei myöskään joka kerta ilmoitettu maastotarkastuksista leimikoihin.

Tolosen mukaan hakkuisiin ei ole hoppua.

– Meidän jättämämme suunnitelmat palautettiin uudelleen valmisteltaviksi Kainuun ELY-keskukseen. Niiden ja muidenkin liito-oravakohteiden osalta teemme mielellämme ELY-keskuksen kanssa yhteistyötä suunnittelussa, kun suunnittelun perustana ovat voimassa olevat ohjeet.

ELY-keskuksessa pohditaan asiaa

Ylitarkastaja Jouko Saastamoinen Kainuun ELY-keskuksesta muistuttaa, että Näljängän hakkuut ovat kaukana yksiselitteisen selvästä asiasta.

– Leimikkoalueilla on todettu tämän käsittelyn aikanakin liito-oravien esiintymistä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että Näljängässä on tehty jo hakkuita, ja tehtyjen selvitysten mukaan ne ovat kaventamassa liito-oravien elintilaa.

Saastamoisen mukaan asia otetaan uudelleen valmisteltavaksi, mutta se ei tarkoita välttämättä isoja muutoksia lopputulokseen.

– Suojelusta on kuitenkin kysymys, eikä suojelua päätöksessä ole kehotettu vähentämään. Tämän tyyppisillä asioilla on taipumus venyä, esimerkiksi Etelä-Suomessa on vastaavanlainen kohde, jossa on alkamassa jo kolmas kierros hallinto-oikeudessa.

Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän hakema ympäristölupa käsiteltyjen jätevesien johtamiseen Sotkamon Nuasjärveen ei herätä luottamusta paikallisessa vesiosakaskunnan puheenjohtaja Leo Schroderuksessa. Jormaskylä–Korholanmäki-osakaskunnan puheenjohtaja vaatii kattavaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä purkuputkiasiassa, jotta ympäristöä ei pilata.

Schroderuksen mukaan sulfaattipitoisen veden johtaminen Juurikkalahden edustalle voisi yhdessä toisen kaivoksen sinne johtamien raskasmetallien kanssa saada aikaan arvaamattomia vaikutuksia. Ministeriö halutaan määräämään YVA-menettely, koska hän ei luota Kainuun ELY-keskuksen toimivan asiassa asiallisesti ja jäävisti.

Kainuun ELY-keskuksen mukaan YVA-menettelyä ei tarvita

Konkurssipesä on hakenut Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta ympäristölupaa johtaa Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjä jätevesiä purkuputkilinjaa pitkin Nuasjärveen. Lupahakemuksen mukaan kaivosalueelta johdettaisiin putkea pitkin 7,5 miljoonaa kuutiota sulfaattipitoista jätevettä vuodessa seuraavien kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen juoksutusta jatkettaisiin viiden miljoonan kuution vuositahdilla.

Kainuun ELY-keskuksen mukaan purkuputken vedossa ei tarvita YVA-menettelyä, koska haitat ympäristölle eivät ole merkittäviä. Schroderuksen mukaan purkuputki tuhoaisi vesistön ainakin Nuas- ja Rehjanselän alueella, Kajaanin joella ja isolla osalla Oulujärveä.

Sehroderuksen mielestä ongelmilta voidaan välttyä vain käsittelemällä ja lopulta haihduttamalla vedet kaivosalueella alusta asti luvatun suljetun kierron kautta.

Oikaisu 17.12. klo 12.29: Jormaskylä–Korholanmäki-osakaskunnan varapuheenjohtaja Ari Korhosen mukaan ympäristöministeriölle lähetetty kirje ei edusta osakaskunnan kantaa, vaikka se on lähetetty osakaskunnan nimissä. Asiaa ei ole käsitelty osakaskunnan hallinnossa, vaan kirje on puheenjohtajan yksin tekemä.

Juttua muokattu 17.12. klo 10.15: Mistä on kyse -osion kolmannessa kohdassa vaihdettu sana lupa sanoihin ympäristövaikutusten arviointimenettely. Ympäristölupa ja YVA-menettely ovat eri asioita.

Sinisorsa on Suomen yleisin sorsalintu. Se on tuttu näky jokien ja järvien rannoilla niin maalla kuin kaupungissakin.

Imatralla jo viitisen vuotta polskutellut valkoinen sorsa on olemukseltaan kuin sinisorsa, mutta se on väritykseltään aivan valkoinen. Eräissä lähteissä – kuten wikipediassa – on väitetty, että kyseessä olisi sorsa-ankka, siis eräänlainen sorsan ja ankan risteytymä. Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Lappeenrannan lintutieteellisestä yhdistyksestä Seppo Pousi on sitä mieltä, että kyseessä on sinisorsa, eikä mikään sorsa-ankka. Samaa mieltä on lintujen risteytymiin perehtynyt turkulainen Harry Lehto.

– Ankkahan on sinisorsan kesytetty muoto. Kyseessä on siis sama laji.

Harry Lehdon mukaan sinisorsia on valkoisiakin, mutta toki ne ovat harvinaisia.

– Suomessa on varmaan nytkin kymmenkunta valkoista sinisorsaa.

Lehto kertoo, että valkoisuus on jossain syvällä sinisorsan geeneissä.

– Nyt nämä valkoiset geenit ovat jostain syystä putkahtaneet esiin, ja siksi sinisorsa on valkoinen.

Ankkaa on yleisesti pidetty valkoisena, mutta siitäkin on olemassa erivärisiä rotuja vitivalkoisesta lähes mustaan. Kun ihminen syö ankkaa, niin hän itse asiassa hän syö sinisorsaa.

Harry Lehto ei myöskään usko, että Imatralla uiskenteleva sorsa olisi albiino.

– Sen tutkiminen vaatisi, että pitäisi nähdä sulkien tyveen saakka. Albiinosorsalla on myös heikko näkö, ja siitä ei Imatran sorsasta ole viitteitä, pohtii Lehto.

Valkoinen sorsa uiskentelee Imatralla Vuoksella Siitolan kartanon läheisyydessä.

Vaipat ovat päätyneet vuosien ajan kaatopaikkajätteen joukkoon. Vaippamyttyjen hajotessa syntyy esimerkiksi metaania, joka kuormittaa ympäristöä. Kotitalousjäte hyödynnetään kuitenkin monessa paikassa jo lähes kokonaan.

Etelä-Karjalassa lapsiperheiden vaippamytyt matkaavat ensin Kukkuroinmäen jätekeskukseen. Siellä ne pakataan ja lähetetään edelleen poltettaviksi.

– Vaippojen määrää ei erikseen mitata, mutta kyllähän niitä kertyy. Tavalliset kertakäyttövaipat kuuluvat kuivajäteastiaan. Nykyään ne päätyvät energiahyötykäyttöön. Jätteet kuljetetaan Etelä-Karjalasta Riihimäelle Ekokemin voimalaitokselle ja poltetaan siellä hallitusti. Kaatopaikalle ei tätä kuivajätettä enää päädy, kertoo Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:n tiedottaja Mari Ilvonen.

Ekokemin jätevoimalassa kotitalousjätteestä, eli myös vaipoista, saatavasta energiasta tuotetaan pääosin lämpöä kaukolämpöverkkoon.

Arvioiden mukaan yhden lapsen kertakäyttövaipoista kertyy vuosittain jopa yli tuhat kiloa vaippajätettä. Arviot vuodessa syntyvän vaippakasan suuruudesta lapsiperheissä vaihtelevat sadoista kiloista Kestovaippayhdistyksen 1 500 kiloon. Vuonna 2002 tehdyn tutkimuksen mukaan vastaava luku on 1 134 kiloa.

Vaippojen sisältö pitäisi heittää pönttöön

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ryhmäpäällikkö Tuuli Myllymaa kertoo, että vaipoista pitäisi poistaa kaikki ylimääräinen ennen roska-astiaan heittämistä.

– Vaippa on siinä mielessä ongelmallista jätettä, että sitä ei voi kierrättää. Vaipasta pitäisi pudottaa kaikki irrallinen vessanpyttyyn. Nykyään on myös biohajoavia vaippoja, mutta kaikille oikea paikka on sekajäte. Sekajätteen hyödyntäminen vaihtelee alueittain.

Kaatopaikkasijoittamista pyritään jatkuvasti vähentämään, mutta alueellisia eroja on edelleen. Vaippajäte voi aiheuttaa kaatopaikoilla erilaisia valumia.

Tuuli Myllymaan mukaan kestovaipat olisivat kaikkein ekologisin vaihtoehto. Kestovaippojen käyttö tuo kuitenkin lisätyötä ja -vaivaa. Lisäksi kestovaippojen pesu tuottaa omat ympäristökuormituksensa.

– Kestovaippojenkin kanssa pitää kiinnittää huomiota pesuun ja mielellään kuivata esimerkiksi ulkona. Tärkeintä olisi kuitenkin se, että kaikissa tapauksissa vaippojen sisältö päätyisi jätevesien joukkoon, eikä kaatopaikalle tai poltettavaksi.

Vaikka lähes kaikki kertakäyttövaipat saadaan Etelä-Karjalassa energiahyötykäyttöön, niin vaippojen valmistus ja jätekuljetukset kuormittavat ympäristöä edelleen.

Porissa joudutaan pumppaamaan Kokemäenjokeen 7 000 kuutiometriä jätevettä Porin Veden pumppaamolta Karjarannasta lähellä Porin keskustaa.

Syynä ohijuoksutukseen on Kokemäenjoen alittavan pääviemärin saneeraustyö. Työ alkaa keskiviikkona iltakuudelta ja kestää aamuun asti.

Viemäriä uusitaan

Jäteveden johtaminen Kokemäenjokeen heikentää Porin Veden mukaan Luotsinmäen keskuspuhdistamon puhdistustulosta, mutta vuositalossa laitos täyttää silti edelleen ympäristöluvan ehdot.

Saneerattava pääviemäri on rakennettu vuonna 1975, ja se on halkaisijaltaan metrin.

Vanha putki korvataan kahdella uudella, jotka on porattu joen pohjan ali Karjarannasta Kirjurinluotoon. Nyt tehtävässä työssä uudet putket yhdistetään vanhaan putkeen.

Salama sytytti vanhaa metsää Urho Kekkosen kansallispuistossa kesällä 2013. Jaurujoen varressa metsää paloi yli kolmekymmentä hehtaaria. Hyönteistutkijat arvioivat erämaahan syntyvän uutta eloa.

Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela ja Suomen kovakuoriaistyöryhmän johtaja Petri Martikainen virittivät palolle ja lähialueille sen ulkopuolelle hyönteispyydyksiä viime kesän alussa.

Pyydykset poistettiin maastosta syyskuun puolivälissä. Saalis oli viisitoista tuhatta koppakuoriaista ja vielä tuntematon määrä muita hyönteisiä.

Dosentti Petri Martikainen määritti aineistosta peräti 500 koppakuoriaislajia. Paloalueelta lajeja löytyi 290 ja sen ulkopuolelta 230. Maapallolla on koppakuoriaislajeja 350 000 ja Suomessa lähes neljä tuhatta.

Muiden hyönteisten määrittely on vielä kesken. Työ vie aikaa, koska saalismassasta on muun ohella eroteltava roskat varovasti hyönteisiä vaurioittamatta.

Metsähallituksen suojelubiologin Jukka Salmelan mukaan juuri runsas lajimäärä on jo tässä vaiheessa myönteinen yllätys.

– Ottaen huomioon miten pohjoisessa ollaan ja miten karuja ne ympäristöt siellä on, niin lajimäärää voidaan pitää todella korkeana. Monien lajien levinneisyyskuva harppasi aika tavalla pohjoiseen tämän selvityksen ansiosta.

Pohjankuusijäärä ja havuhuppukuoriainen

Paloalueen ulkopuolelta suuren vanhan kuusen kylkeen laitetusta pyydyksestä saatiin pohjankuusijäärä.

– Siitä on ainoastaan viisi aikaisempaa havaintoa Suomesta ja yksi ainoa havainto Ruotsista ja ne ovat kaikki metsälapin paikkoja.

Salmisen mukaan pohjankuusenjäärä on harvinainen koppakuoriainen tai ainakin näennäisesti harvinainen. Niitä voi olla vanhoissa kitukuusikoissa ties kuinka paljon, mutta kovakuoriaisasiantuntijat eivät ole jokapäiväisiä vieraita Lapissa.

– Jos meillä olisi enemmän kotoperäisiä harrastajia, niin monen lajin levinneisyyskuva voisi muuttua radikaalisti.  

Paloalueelta löydettiin havuhuppukuoriainen ja mäntyhuppukuoriainen, jotka ovat silmällä pidettäviä lajeja. Salmelan mukaan ne eivät ole huippuharvinaisia, mutta vaativat ympäristökseen kunnon paloalueen.

Äkämäsääski

Saaliin perkauksen olleessa tässä vaiheessa kokonaan uusia lajeja Suomelle olivat kaksi äkämäsääskilajia. Toinen niistä Eomastix incerta on määritelty maapallolla ensi kertaa vasta vuosituhannen alussa. Lajia on löydetty tähän mennessä vain Norjasta ja Ruotsista.

Harvinaisia löytöjä olivat myös uhanalaiset luteet, palolatikka ja tuhkalatikka. Niistä ei ole kovin montaa havaintoa aiemmin Suomesta. 

Salmelan mukaan lajilöytöjen runsautta selittävät syrjäisen kansallispuiston Fennoskandian hienoimpiin kuuluvat suuret vanhat metsät ja Venäjän läheisyys.

– Venäjällähän tapahtuu metsäpaloja eli siinä on hyvät lähtöpopulaatiot Venäjän puolelle, Suomen puolellahan metsäpaloja ei juuri tapahdu ja jos tapahtuu, niin ne ovat hyvin pienialaisia.   

Kutusorakossa temmeltävä taimen on jokaiselle kalamiehelle mieluinen näky. Mennyt syksy on Vantaanjoella neljäs peräkkäinen, jolloin kutukaloja ja siitä syntyneitä poikasia on löytynyt ennätysmäärin. Virhossa uskalletaan jopa väittää, että Vantaanjoki on nyt Suomenlahden paras taimenjoki.

Silti vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Aikaisempina vuosina kutevia taimenia on nähty jopa 95 kilometrin korkeudella Vantaanjoen latvavesillä, mutta tänä vuonna soraikot olivat siellä liki kuivalla maalla.

– Joissakin pikkupuroissa, joissa aikaisempina vuosina meritaimenia on kutenut, tänä vuonna ei nähty ja syynä oli varmaan se, että virtaamat olivat erittäin pieniä, kertoo Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm, Virtavesien hoitoyhdistyksestä.

Pienistä virtaamista huolimatta yläjuoksulla kuti poikkeuksellisen suuria yksilöitä.

– Tämmöisiä 80-senttisiä meritaimenia nähtiin useita, ja yleensä niitä ei nähdä kuin yksi tai sillä tavalla.

Menestyksestä huolimatta haasteita piisaa esimerkiksi jätevesipäästöjen muodossa.  Suomen luonnonsuojeluliitossa toivotaan muun muassa että valmisteilla olevassa kalastuslaissa kiinnitettäisiin huomiota enemmän myös vaelluskalojen matkan turvaamiseen.

– Ilman muuta verkkokalastusta pitää rajoittaa entisestäänkin. Pidämme tärkeänä että kalastuslaissakin saamme kalaväylän turvattua kokonaan, ei vain kolmannekselta koko maassa. Sillä tavalla rantaakin pitkin tulevat taimenet pääsisivät turvassa sisään, toteaa luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola.

Kurikan Kuusistonloukossa viljavien niittyjen uumenissa virtaa monessa eri kerroksessa raikasta pohjavettä. Löytö on merkittävä ja lajissaan erikoinen.

Muodostelmat ovat peräisin useista eri jääkausista, jopa ikiaikojen muinaisesta joesta.

– Todennäköisesti pohjimmaiset sedimentit ovat kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja. Juuri siitä alimmaisesta kerroksesta nyt pumpataan vettä, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen tutkija Niko Putkinen.

Vaikka pohjavesialueen päällä on maatalousmaata, niin vahva savikerros muodostaa suojan, jonka läpi valumia ei pääse vuotamaan.

– Viimeisen jäätiköitymisen lopulla tällä alueella lainehti meri. Se synnytti pintaan vahvan savikerrostuman. Tämä savi suojaa alapuolisia kerrostumia, ettei sinne pääse vettä, eikä mitään muutakaan haita-ainetta, selventää Putkinen.

Vaasan nykyinen juomavesi otetaan Kyrönjoesta ja sen puhdistaminen on pitkä ja kallis prosessi. Kurikan pohjavettä on aikaan tarkoitus johtaa putkea pitkin myös Vaasaan. Putken pituudeksi tulee noin 80 kilometriä.

 Pohjavesiesiintymän vaikutuspiirissä asuu 150 000 ihmistä.

Merkittävä löytö koko seutukunnalle

– Tämän hetken tietämän mukaan pohjaveteen ei käytännössä tarvita juurikaan mitään käsittelyä. Ei rautaa, ei mangaania. Tämän käsittely on aivan muuta kuin pintaveden vaatima raskas käsittely, sanoo eduista Kurikan Veden toimitusjohtaja Juha Kotiranta.

– Missään nimessä tässä ei ole kysymys bisneksestä vaan siitä, että saadaan pohjalaisille ihmisille laadukasta talousvettä, vakuuttaa Kotiranta.

– Näin laajamittaista syväpohjavesiesiintymää ei ole löydetty muualta Suomesta. Tämä on ensimmäinen, vakuuttaa tutkija Niko Putkinen.

Vastaavia kalliolohkoista virtaavia pohjavesiesiintymiä on yleensä löydetty Pohjois-Amerikasta.

Pohjavesialueen tutkimiseen menee vielä noin kolme vuotta ja sen jälkeen lupakäsittelyissä voi vierähtää vuosi tai useampikin. Ennen kuin vesiputki Kurikasta Vaasaan saadaan rakennettua, siihen saattaa huveta 10 vuotta.

– Tänä vuonna oltiin päästy hyvään vauhtiin saneerauksissa. Veikattiin, että päästäisiin saneerauksissa Savonlinnassakin yli sadan tänä vuonna. Käytännössä jo ympäristöministerin vaihtuminen syyskuussa pysäytti nämä saneeraukset, kun kaikki jäivät odottamaan mahdollista asetuksen kumoamista, toteaa Savonlinnan kaupungin ympäristöpäällikkö Matti Rautiainen.

Rautiainen ei peittele tyrmistystään, vaikka hän onkin tyytyväinen, että asetusta ei kokonaan kumottu. Hän arvelee kuitenkin, että sama "souvi" on edessä jälleen kahden vuoden päästä.

– Tämä vaalinalusaika ei ole ollut hyvä jätevesiasetukselle. Monet ehdokkaat ovat ottaneet sen yhdeksi yksinkertaiseksi vaaliteemaksi.

Eniten Rautiaista harmittaa, että jätevesiasetuksen vaatimat uudistustyöt on mediassa kuvattu kalliiksi ja vaikeiksi toteuttaa. Otsikoihin ovat Rautiaisen mielestä nousseet yksittäiset ylilyönnit.

– Meillä Savonlinnassa perusratkaisu on se, että on saostuskaivot, niiden jälkeen asianmukainen imeytyskenttä. Silloin saneeraukset ovat hinnaltaan sadoista euroista yksittäisiin tuhansiin euroihin.

Rautiainen muistuttaa, että jätevesiasetuksen ajatus on suojella asukkaiden ja vapaa-ajanasukkaiden omia kaivoja, pohjavesiä ja lähivesiä.

– Ei vain Itämerta, niinkuin Helsingissä tunnutaan ajattelevan.

"Luvut valehtelevat aika rankasti"

Ympäristöpäällikkö ihmettelee Suomen ympäristökeskuksen laskelmaa, jonka mukaan 120 000 kiinteistöä ei ole vielä tehnyt jätevesiasetuksen edellyttämiä toimia. Määrä on ympäristökeskuksen mukaan puolet niistä kiinteistöistä, joita asetus ja lainsäädäntö koskee.

– Ei pidä ollenkaan paikkaansa. Meillä on loma-asuntokiinteistöjäkin kymmeniä tuhansia. Yksinomaan Savonlinnassa viemäriverkon ulkopuolella on kymmenen tuhatta kiinteistöä tällä hetkellä. Meillä on kuitenkin Savonlinnassa tehty enemmän saneerauksia kuin muissa Etelä-Savon kunnissa. Meillä on kymmenen vuoden aikana tehty noin tuhat saneerausta, ja jos niitä pitäisi täällä tehdä yhteensä kymmeneen tuhanteen kohteeseen, on helppo laskea, että toteuma on tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia, ei viisikymmentä, sanoo Rautiainen.

Rautiainen väittää, että toteumaprosentti on sitä pienempi, mitä pohjoisemmaksi Suomea mennään.

– Nämä luvut valehtelevat aika rankasti, väitän näin omasta kokemuksestani, Etelä-Savon ja Savonlinnan hyvin tuntien. Tämä on yhden ihmisiän kestävä projekti, mission impossible, toteuttaa kunnallisella tasolla. Toivoisin, että ELY-keskukset ottaisivat vähän parempaa roolia tämän asetuksen toimeenpanossa.

Tuoreen sudenhoitosuunnitelman koirasusia käsittelevässä kappaleessa esille tuotavat asiat ovat tuttuja myös Perhon salakaadon oikeusistunnosta. Perhossa kaadettiin kolme eläintä kaksi vuotta sitten, törkeästä metsästysrikoksesta syytteen saaneet 15 metsästäjää väittävät, että eläimet olivat koirasusia ja sen takia syytteet pitäisi hylätä. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus antaa tuomion asiassa 15.tammikuuta.

Kuten käräjäoikeudessakin kuultiin, mahdolliset risteymät tapahtuvat lähes yksinomaan uroskoiran ja naarassuden välillä. Sudenhoitosuunnitelma toteaa, että koira, susi ja koirasusi pystytään erottamaan toisistaan DNA-analyysilla. Tämän lisäksi osalla hybrideistä on havaittavista myös ulkoisia tuntomerkkejä, jotka viittaavat risteymään. Risteymää ei kuitenkaan aina voida varmuudella toteamaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella, kirjoitetaan hoitosuunnitelmassa.

Koirasudet mainittiin myös aiemmassa sudenhoitosuunnitelmassa, mutta nyt asia on esillä paljon täsmällisemmin.

– Haluamme lakiin lisää selkeyttä. Metsästyslain osauudistus on tarkoitus toteuttaa ensi vuonna, kertoo Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi.

Kuten vielä voimassa olevassakin hoitosuunnitelmassa todetaan, nyt lausuntokierrokselle lähteneessä luonnoksen lähtökohta on, että risteymät poistetaan luonnosta. Hybridejä koskevat ohjeet ovat täsmentyneet. Niiden mukaan risteymiksi todetut yksilöt poistetaan viranomaispäätöksellä. Käytännössä luvan antaisi Suomen riistakeskus.

Poikkeustapauksessa ulkoinen tunnistaminen riittää

Hoitosuunnitelman mukaan susikannan seurannassa otetaan käyttöön ulostenäytteiden DNA-analyysit, joita verrataan suden DNA-näytteistä koostuvaan vertailuaineistoon. Ensisijaisesti näytteitä käytetään susikannan arviointiin, mutta siitä on hyötyä myös luonnossa elävien koirasusien löytämisessä.

Risteymäepäilyistä pyritään hankkimaan uloste-, virtsa-, veri- tai karvanäyte ennen poistoluvan myöntämistä. Erityistapauksissa yksilö voidaan tunnistaa risteymäksi myös morfologisten ominaisuuksien perusteella eli miltä eläin näyttää. Silloinkin tunnistuksen tekisi riistakeskuksen määräämä asiantuntija.

– Morfologista tutkimusta voidaan käyttää, jos kyse on selvästi esimerkiksi villiintyneestä koiralaumasta, kertoo Niemi.

Perhon susioikeudenkäynnissä puhuttiin paljon Auli-sudesta. Pörröinen Auli muistutti koiraa, mutta DNA-analyysin perusteella se oli susi.

– Auli onkin yksi syy siihen, että DNA-tutkimus on ensisijainen risteymien tunnistamisessa.

Käräjäsalissa puolustus kyseenalaisti voimakkaasti Oulun yliopiston biologian laitoksella olevan suden DNA-pankin puhtauden. Puolustuksen mukaan Oulun yliopiston 400 suden näytteen joukossa on myös koirasusia ja kenties jopa koirien näytteitä. Ministeriö luottaa yliopiston verrokkiaineistoon.

– Oulun yliopisto on tehnyt susista useita kansainvälisiä tutkimuksia ja ne ovat olleet tiedeyhteisön arvioitavina. Jos toiminnassa olisi jonkinmoisia ongelmia, ne olisivat kyllä tulleet esille arvioissa. Meillä ei ole mitään syytä epäillä Oulun yliopiston asiantuntemusta, painottaa Niemi.

Sudenhoitosuunnitelmassa toivotaan myös säätelyä koirasusien kasvatukseen. Suomessa arvioidaan olevan tuhatkunta koirasutta lemmikkinä. Pennuista on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Sääntelyn lisäksi eläimet olisi ministeriön mielestä yksilöitävä, rekisteröitävä ja niistä pitäisi kerätä DNA-näytteet.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ei aio avata koskiensuojelulakia. Grahn-Laasonen kunnioittaa hallitusohjelman kirjausta, jossa linjataan koskiensuojelulain pysyvän ennallaan. Kirjaus tehtiin vihreiden vaatimuksesta ja se estää muun muassa kiistellyn Kollajan tekoaltaan rakentamisen Iijoen vesistöön sekä Kemijoen yläosan vesirakentamisen. Koskiensuojelulain piiriin kuuluu kaikkiaan yli 50 vesistöä tai vesistön osaa. 

- Sitä ei tällä vaalikaudella avata. Siitä on hallitusohjelmakirjauskin ja sitä ehdottomasti kunnioitan, sanoi Grahn-Laasonen eduskunnan budjettikeskustelussa torstai-iltana.

Koskiensuojelulain kohtaloa kysyi kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr). Haavisto sanoi monien ympäristöjärjestöjen pelkäävän, että Vuotoksen ja Kollajan allashankkeiden esille nostamisen tarkoituksena on koskiensuojelulainsäädännön avaaminen.

Grahn-Laasonen ajaa ympäristöministerinä tarpeettoman sääntelyn purkamista. Hänen on pelätty kajoavan koskiensuojelulakiin myös hänen aiempien kannanottojensa vuoksi.

Syksyllä 2013 Grahn-Laasonen halusi valtiolta linjapäätöksiä vesivoiman tulevaisuudesta Suomessa. Hän katsoi, että käytännössä vesivoimarakentaminen on Suomessa erilaisten lakien ja säännösten takia lähes kokonaan estetty.

Hän esitti, että sääntelyä puretaan siten, että vesivoiman lisärakentaminen ja investoinnit tulevat mahdollisiksi Suomessa lähivuosina. Grahn-Laasonen oli tuolloin Kemijoki Osakeyhtiön halllintoneuvoston jäsen

Kaamosajan pimeys osuu myös lemmikkiin. Esimerkiksi koira saattaa kokea samoja kaamosoireita kuin omistajansa.

Toisaalta koirarotujen välillä saattaa olla eroja. Voisiko Meksikon lämmöstä ja auringosta lähtöisin oleva chihuahua kokea kaamosajan voimakkaammin kuin arktisempiin olosuhteisiin tottunut alaskanmalamuutti?

– Tutkimustietoa ei ole olemassa, mutta saattaa olla, että metsästyskoirat reagoivat hieman eri tavalla kuin pidemmälle jalostetut koirat. Minä ajattelisin, että se on mahdollista, sanoo Oulun yliopiston biologian laitoksen eläinfysiologian professori Seppo Saarela.

Lemmikki ei kaipaa lamppuja kotona

Lyhyt päivä ja suurempi määrä pimeyttä vaikuttavat myös lemmikin ravinnonsaantiin. Lemmikkikin hamuaisi ihmisen lailla kaamosaikana enemmän ruokaa, jos sitä olisi tarjolla.

– Luonnonvaraiset eläimet turvaavat ravinnonsaantinsa päiväsaikaan, ja pimeän aikana ne nukkuvat, Saarela sanoo.

Lemmikin kaamosoireiden hallintaan ei ole Saarelan mukaan tarjolla keinoja kaupungissa asuttaessa. Lemmikki voi tosin hakeutua päivisin kodissa paikkoihin, joissa valo ei sotke sen luonnollista rytmiä. Lemmikille ei siis kannata tai tarvitse jättää valoja päälle työpäivän ajaksi.

– Ikkunasta tuleva luonnonvalo on normaalia ja riittävää. Lemmikki nukkuu paljon silloin, kun omistaja ei ole kotona, Saarela muistuttaa.

Ulos heti aamusta

Kirkasvalolampun eteen Saarela ei lähtisi kaamosoireista kärsivää lemmikkiä istuttamaan, sillä hänestä kaupunkien ja kotien valosaaste sotkee muutenkin lemmikin luonnollista rytmiä. Kun hormonaalinen rytmiikka menee lemmikillä sekaisin, pimeähormoni melatoniinin eritys ei toimi silläkään luonnonmukaisesti.

Luonnollinen vuorokausirytmi olisi paras myös lemmikille. Kaupungeissa lemmikki ei voi välttyä keinovalolta, toisin kuin maaseudulla. Parasta olisi, jos lemmikki voisi elää luonnonvalon rytmissä ja pääsisi ulos riittävästi. Ongelmallista tämä on pakkasilla, jos koiran karvapeite ei ole riittävä kunnon ulkoiluihin.

– Lemmikkiä kannattaa ulkoiluttaa jo aamulla. Eikä se ole haitaksi omistajallekaan, että lähtee liikkeelle heti aamusta, Saarela toteaa.

Allergia- ja astmaliiton allergianeuvoja Anne Vuorenmaa kertoo, että allergikolle ja tuoksuherkälle hyasintti on huonoin joulukukkavaihtoehto.

– Kuulin juuri yhdeltä kukkakauppiaalta, että hyasintti on mennyt pois muodista nimenomaan tuoksunsa takia.

Vuorenmaa sanoo kuulleensa, että hyasintin väri vaikuttaa tuoksuun: siniset tuoksuvat voimakkaimmin ja valkoiset miedoimmin.

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre toteaa, että tämä voi pitää varsin hyvin paikkansa. Tuoksujen eri voimakkuus liittyy jalostamiseen.

– Hyasinttihan on vanha koristekasvi, joka tulee suurin piirtein nykyisen Turkin alueelta. Se tuotiin 1500-luvulla Eurooppaan. Siitä tuli tavattoman suosittu, koska se kukkii joulun aikaan.

– Siitä alettiin sitten tietoisesti kehittää ja jalostaa uusia ja erilaisia kantoja. Jalostuksessa voi käydä niin, että esimerkiksi kukan koon kasvaessa tuoksu ei välttämättä pysy ennallaan. Se voi laimeta tai hävitä kokonaan.

Tulppaani, timanttiananas ja joulukaktus

Toinen sesongin suosikkikukka on joulutähti. Vuorenmaan mukaan esimerkiksi astmaatikot voivat saada oireita, jos siitä leviää ilmaan maitiaisnestettä.

Mitä kukkia tuoksuherkälle tai allergikolle sitten voi viedä?

– Tulppaani sopii useimmille allergikoille – mutta voi tietenkin kaikista herkimmille aiheuttaa oireita. Vaihtoehtoina ovat myös esimerkiksi joulukaktus, amaryllis, gerbera, orkidea, timanttiananas ja tulilatva.

Pienet, alumiinikuoriset lämpökynttilät, kansan suussa tuikut, ovat todella suosittuja suomalaisen kaamoksen tappajia, tunnelman tuojia. Ne liikkuttavat myös loppuunpalamisen jälkeen.

Valistuneet kuluttajat kierrättävät tuikut metallijätteeseen, mutta myös koululaiset on haastetettu viime vuosina keräämään alumiinikuoria jälkeen jatkojalostukseen. Viime vuonna pelkästään kainuulaiskoulujen oppilaat jahtasivat puoli miljoonaa alumiinista tuikunkuorta.

Jo kainuulaisten keräämällä alumiinimäärällä voitaisiin valmistaa esimeriksi 330 000 juomatölkkiä – joita Suomessa valmistetaan päivittäin miljoona kappaletta.

– Tuolla määrällä tuikkukuppeja voitaisiin valmistaa myös esimerkiksi 33 isoa alumiinivenettä, Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Ekokympin neuvoja Anu Koskela kertoo.

Yhteen juomatölkkiin tarvitaan sen sijaan viisitoista tuikun alumiinikuorta.

Koululaisten tuikkujahdin tavoitteena on kannustaa koululaisia lajitteluun ja kulutustottumustensa tarkkailuun sekä kehittää sosiaalisen verkostoitumisen taitoja tuikkukuorien etsinnässä. Kilpailuaikaa on kolme kuukautta ja tammikuun loppuun mennessä talteen saataneen useita miljoonia tuikunkuoria.

– Viime vuoden tuikkujahdissa kerättiin Suomessa yhteensä 8,6 miljoonaa alumiinikuorta, joista olisi mahdollista valmistaa 576 000 limsatölkkiä tai vaikkapa 58 uutta alumiinista moottorivenettä, Koskela sanoo.

Puolen tunnin prosessi

Alumiini on kestävä, moneen soveltuva materiaali. Sitä voidaan kierrättää loputtomasti, eikä se kulu käytössä vaikka sitä sulatetaan ja valetaan aina uudestaan ja uudestaan.

– En tiedä, mistä meidän alumiini tarkalleen tulee, mutta tropiikistahan sitä bauksiittia kaivetaan. Bauksiitti on mineraali, jota kaivataan esimerkiksi Australiassa, Koskela kertoo tärkeästä raaka-aineesta.

– Sen jälkeen puhdasta alumiinia tuotetaan halvan energian maassa, kuten Norjassa ja Kanadassa.

Kun alumiini saapuu Suomen kamaralle, on seuraavan vaiheen aika. Tuikkukuppi valmistuu tehtaassa nopeasti ja päätyy iltojen iloksi koteihin.

– Alumiini tulee ohuena rullalevynä, jonka jälkeen se menee koneeseen, missä se leikataan. Se menee koneeseen, jossa se puristetaan tuikun muotoon. Levy, mihin on tullut prosessissa reikiä, pilkotaan ja laitetaan heti kierrätykseen. Mitään ei laiteta tehtaalla hukkaan ja alumiini kiertää hyvin, Anu Koskela kertoo.

Tie alumiinilevystä tuikun suojukseksi kestää tehtaalla noin puolisen tuntia.

– Siinähän ei ihan yhtä tuikkua tehdä, niitä tulee monta sataa kerralla. Valmistus sujuu koneellisesti. Liukuhihnan toisessa päässä on tuikku jo pakkauksessa.

Ei sekajätteeseen, kiitos

Kun tuikun alumiinikuoret haetaan Ekokympille, alkaa todellinen kierrätys.

– Ensin tietysti jaetaan diplomit koululaiskerääjille. Sitten konkreettisesti raahaamme muovipusseja, neuvoja Anu Koskela sanoo ja naurahtaa.

– Kuoret lastataan isoon astiaan ja sieltä ne lähtevät Kajaanin Romulle. Kuoret murskataan, jonka jälkeen ne ovat valmiita lähtemään kierrätykseen, Koskela lisää.

Kotitalouksiin kertyvät alumiinikuoret tulee viedä ekopisteen metallikeräykseen, sekajätteessä ne ovat varsinainen riesa.

– Sillä alumiini on ei-magneettinen metalli ja se saattaa joutua kierrätyspolttoaineen sekaan. Kun alumiinia joutuu sinne, se höyrystyy ja tarttuu laitteistoihin kiinni. Myös folio kuuluu metallinkeräykseen, Anu Koskela Ekokympiltä ohjeistaa.

Varsinkin joulun aikaan suursuosiossa olevat tuikut eli lämpökynttilät eivät kuitenkaan ole pelkästään suomalaisten hullutus.

– Norjasta tämä tuikkujahti-idea on lähtöisin, jossa se on edelleen voimissaan.

Yhdysvaltalaiset lintututkijat tekivät viime huhtikuussa hämmästyttävän havainnon. Paikannuslaitteilla varustettujen pikkulintujen todettiin paenneen seutua lähestynyttä tornadoa, vaikka myrsky oli vasta satojen kilometrien päässä.

Havainto tehtiin Appalakkien vuoristoseudulla. Tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli testata paikannuslaitteiden toimivuutta kaikkein pinimmillä linnuilla. Pikkuruisia lähettimiä oli kiinnitetty kultasiipikerttuleiden (Vermivora chrysoptera) selkiin.

Vain yhdeksän grammaa painavat linnut olivat saapuneet muuttomatkaltaan 5 000 kilometrin päästä Kolumbiasta ja asettuneet pesimäseudulleen Tenneseen osavaltioon.

Vuoden 2014 huhtikuussa riehui Yhdysvalloissa kymmeniä tornadoja, jotka aiheuttivat valtavaa tuhoa ja kaikkiaan 35 ihmisen kuoleman. Lintutukijatkin saivat eräänä päivän varoituksen lähestyvästä tornadosta, jolloin he keskeyttivät lintujen tarkkailun ja hakeutuivat suojaan.

Myrskyn mentyä ohi lintujen käyttäytymine  paljastui havaintotiedoista. Kaikki tutkitut linnut olivat tehneet ennennäkemättömän pakomatkan 700 kilometrin päähän Meksikonlahdelle. Muutaman päivän kuluttua ne palasivat takaisin.

Havainnosta kertova tutkimus on julkaistu Current Biology -tiedelehdessä.

Miten linnut havaitsevat kaukaa lähestyvän myrskyn?

Lintutieteilijät ovat tienneet, että muuttomatkallaan olevat linnut saattavat väistää myrskyaluetta. Nyt tehty havainto on kuitenkin ensimmäinen, kun jo pesimäalueelleen saapuneet muuttolinnut ovat väistäneet myrskyä.

Häkellyttävää on, että linnut lähtivät pakomatkalleen, kun myrsky oli vielä usean sadan kilometrin päässä.

Todennäköisin selitys asialle on, että linnut ovat "kuulleet" tornadon aikaansaaman äänen. Tornado saa aikaan matalataajuista jyrinää, jota ihmiskorva ei kuule. Tornadon infraäänen tiedetään etenevän jopa tuhansia kilometrejä ja tämä voi toimia ennakkovaroituksena, jonka linnut saattavat aistia.

Infraäänten uskotaan toimivan myös eräiden muuttavien lintujen, kuten jalohaukkojen suunnistusapuna, kertoo Kalifornian yliopiston tutkija Henry Streby BBC:n haastattelussa.

Kyky havaita lähestyvä myrsky on todennäköisesti laajemminkin käytössä lintumaailmassa, mutta nyt saatu havainto oli lintututkijoille ensimmäinen. Havainnot saattavat kuitenkin lisääntyä, kun tutkijat alkavat asentaa lisää paikannuslaitteita lintuihin.

Tennesseessä myrskyn aikana paikalla olleet lintubongarit tekivät hyvin vähän havaintoja, joten on mahdollista, että kultasiipikerttuleiden ohella muutkin siivekkäät pakenivat tornadoa.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

UPM Metsä suunnittelee metsähakkuita omistamaansa Oulujärven Ärjänsaareen. Yhtiön tarkoituksena on käsitellä 120 hehtaarin ala saaren keskiosissa tänä talvena. Koko saaren pinta-ala on noin 270 hehtaaria.

Heinäkuussa Helena-myrsky kaatoi Ärjänsaaressa noin 600 puuta. UPM suunnittelee korjaavansa myrskypuut samassa yhteydessä nyt suunniteltujen hakkuiden kanssa.

Hakkuut osa saaren hoito- ja käyttösuunnitelmaa

Kainuun ELY-keskuksen mukaan suunniteltu 120 hehtaarin käsittelyala on merkittävä. Metsän sisäiset tuuliolot tulevat muuttumaan, ja jo ennestään merkittävä riski tuulituhoille kasvaa. Pienaukot on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava vaihtelevasti ja maaston pinnanmuodot huomioiden. Käsittelemättä jätettäviä kohtia voisi sijoittaa dyyni- ja rantavallimuodostumien suuntaisesti esimerkiksi siten, että tiheämpi puusto jää kohouman pohjoispuoleiselle sivulle.

Hakkuut ovat osa UPM Metsän laatimaa Ärjänsaaren hoito- ja käyttösuunnitelmaa, josta yhtiö on pyytänyt Kainuun ELY-keskukselta lausuntoa. Kainuun ELY-keskuksen mukaan  suunnitelman tärkein tavoite on sovittaa Ärjänsaaren eri käyttömuodot yhteen saaren suojelun kanssa siten, että luonto- ja maisema-arvot sekä virkistyskäyttöarvot säilyvät.

Lausunnossaan Kainuun ELY-keskus katsoo, että Ärjänsaaren hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt hakkuut eivät vaaranna rantojensuojeluohjelman ja Natura 2000 -verkoston tavoitteita.  Oulujärven Ärjänsaari on valtakunnallisesti arvokas harjusaari. Ärjänsaari sisältyy sekä valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan että Natura 2000 -verkostoon osana laajempaa Oulujärven saarista ja ranta-alueista muodostuvaa kokonaisuutta.

Harvennusta, pienaukkoja, poimitahakkuita

Hakkuutavoiksi on esitetty harvennushakkuita sekä pienaukko- ja poimintahakkuita. Saaren harjuluontoon kohdistuvat vaikutukset eivät ole merkittäviä, arvioi ELY-keskus.

Metsää hakataan vain saaren sisäosien tasarakenteisissa männiköissä, joiden monimuotoisuutta käsittelyllä pyritään lisäämään. ELY-keskus katsoo, että suunnitellut hakkuut eivät todennäköisesti heikennä Oulujärven Natura-alueen harjumetsien luontotyypin edustavuutta tai vähennä luontotyypin pinta-alaa.

Ärjänsaaren hakkuut on tarkoitus toteuttaa yhden talven aikana. Puut on tarkoitus kuljettaa saaresta jäätietä pitkin. Saaressa talvitien reitti on suunniteltava niin, että tie nousee maihin sellaisessa kohdassa, jossa syntyy vähiten kulutusta ja maisemahaittaa.

Saareen saa rakentaa talviteitä vain välttämättömän määrän. Henkilöautojen maihinnousu saareen jäätien aikana tulee estää, ELY-keskus linjaa.

Jujo Thermalin paperitehtaalta Euran Kauttualta pääsi maanantaina 8.12. jäteveteen kovetinainetta. Pelkona on ollut, että vuoto heikentäisi jo muutenkin saastuneen Eurajoen kuntoa.

Tehdas on testauttanut Eurajoen vettä saadakseen tietää, onko kovetinaine vaikuttanut ympäristöön. Testitulosten mukaan vaikutuksia ei ole ollut.

Jujo Thermal keskeytti varotoimena tuotantonsa ja lopetti jätevesien pumppaamisen jätevedenpuhdistamolle. Yhtiö vakuuttaa, että se on tehnyt muutoksia, jotta vastaavilta uhkatilanteilta vältytään jatkossa.

Euroopan suurpetokantojen kehityksestä on julkaistu laaja tutkimus. Kun Eurooppaa (lukuunottamatta Venäjää, Valko-Venäjää ja Ukrainaa) katsotaan kokonaisuutena, karhujen, susien ja ilvesten määrien todettiin kasvaneen selvästi.

Euroopan yleisin suurpeto on karhu, joita laskettiin elävän maanosan alueella yhteensä noin 17 000. Karhut olivat yleisimpiä Skandinaviassa ja Balkanin maissa. Susia oli 12 000 ja ilveksiä 9 000. Ahmojen tilanne oli heikompi, niitä arvioitiin elävän Skandinavian pohjoisosissa kaikkiaan 1 250.

Tutkimuksen hämmästyttävin havainto oli, että suurpedot yleistyivät huolimatta siitä, että ihmisen vaikutus leviää yhä laajemmalle. Suurin osa pedoista elikin suojelualueiden ulkopuolella.

Tutkijat laskivat, että sudet asuivat alueilla, joiden keskimääräinen väestötiheys oli 37 asukasta neliökilometrillä. Ilvekset vaativat hieman enemmän rauhaa. Niiden asuma-alueilla oli keskimäärin 21 asukasta neliökilometrillä. Suomen asukastiheys on 16 asukasta neliökilometrillä.

Joissakin tapauksissa susipopulaatio asui seudulla, jonka väestötiheys vastasi suurta kaupunkia.

Tutkimuksen mukaan Euroopan maista Belgiassa, Tanskassa, Hollannissa, Luxemburgissa ja Britanniassa ei ole yhtään elinkelpoista suurpetopopulaatiota. Tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä.

Ihminen ja peto rinta rinnan

Tutkimusta johtaneen Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston apulaisprofesorin Guillaume Chapronin mukaan ihmisten ja petojen yhteiselon mahdollistuminen on suurelta osin seurausta EU:n hyväksymästä habitaattidirektiivistä. Se vaatii EU:n jäsenmaita suojelemaan harvinaisia eläinlajeja.

Direktiivin kautta petoja on suojeltava siellä, missä niitä on, eikä petoja suljeta vain aidatuille suojelualueille, tutkijat toteavat.

– [Direktiivi] osoittaa, että ihmiset ovat halukkaita suojelemaan luontoa, ja kun poliittinen tahto on muunnettu vahvaan lainsäädäntöön, kuten habitaattidirektiiviin, on mahdollista saavuttaa tuloksia luonnonsuojelussa, Chapron täsmentää Guardian-lehden haastattelussa.

Pohjois-Amerikassa luonnonsuojelu merkitsee, että tietty alue jätetään koskemattomaksi ja siellä sudet ja karhut asuvat kaukana asutuksesta.

– Mutta Euroopassa villiä luontoa ei juuri enää ole. Ratkaisun on oltava sellainen, että ihmiset ja pedot jakavat saman tilan, Chapron jatkaa The Verge -julkaisussa.

Muita syitä suurpetojen menestykseen ovat tutkimuksen mukaan poliittinen vakaus, saalislajien kantojen kasvu sekä taloudellinen tuki maatalouden tuotantoeläinten suojaamiselle sellaisilla keinoilla, jotka eivät merkitse petojen surmaamista.

Yhteenottoja tulee

Petojen asuminen ihmisten lähettyvillä aiheuttaa toki yhteenottoja, apulaisprofessori Chapron kertoo. Konflikteja on aina esimerkiksi metsästäjien ja maanviljelijöiden kesken.

– Meidän ei pitäisi puhua ihmisten ja petojen välisistä konflikteista, vaan ihmisten kesken tapahtuvista konflikteista, jotka johtuvat eläimistä. Chapron pohdoskelee.

– On tärkeää hallita konflikti, pitää se matalalla tasolla ja hoitaa esiin tulleet ongelmat. Sudet voivat olla hankalia naapureita, hän jatkaa.

Huolimatta petojen kasvaneesta määrästä, petojen hyökkäykset ihmisten päälle eivät ole lisääntyneet.

Tutkijat eivät löytäneet yhtään tapausta, jossa susi olisi hyökännyt ihmisen kimppuun. Karhujen tiedetään silloin tällöin hyökkäilevän. Kohteina ovat useimmiten metsästäjät tai retkeilijät, jotka eksyvät karhuemojen ja niiden poikasten väliin.

Suomessa karhulla ja ilveksellä hyvä tilanne, sudella ja ahmalla ei

Suomessa elää noin 1 500 karhua ja kanta on vakaa. Ilveksiä on vajaa 3 000 ja kannan on todettu kasvaneen ainakin Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Suden tilanne on vaikea, sillä ilmeisesti laittoman salametsästyksen takia jo ennestäänkin vähäinen kanta on kutistunut. Susia on nyt Suomessa noin 150.

Ahmoja oli viime vuoden lopussa 230 -  250. Kanta kasvoi edellisvuodesta hieman, mutta laji on silti uhanalainen. Ahma on suurelti riippuvainen muiden petojen olemassaolosta, sillä se syö mieluiten muiden petojen jättämiä raatoja.