Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Harvinainen jääkuikka katosi sotkeuduttuaan siimaan

0
0

Aivan Lahden kaupungin edustalla Vesijärvellä viihtynyt jäämeren asukki jääkuikka viihtyi muuttomatkallaan Vesijärvellä useita päiviä.

Lahtelainen lintukuvaaja Markku Salonen kuvasi jääkuikan viimeksi eilen. Tuolloin hän havaitsi kuvia tarkastellessaan siiman linnun rinnan ympärillä.

Luontoharrastajien kaukoputkihavaintojen mukaan linnulla oli siimaa myös jalan ympärillä.

– Jääkuikka sukeltelee normaalisti, mutta torstaina se ei enää sukellellut, Salonen kertoo.

Tämä kielii siitä, että lintu oli joutunut vaikeuksiin sotkeuduttuaan kalastajien siimaan.

Jääkuikkaa oli kuvaamassa ja katsomassa torstaina kymmenkunta lintuharrastajaa ja kuvaajaa eri puolilta Suomea.

Isot räpylät ja kellanvärinen nokka

Salosella edellinen havainto jääkuikasta on 60-luvulta Lahden korkeudelta, joten kyseessä oli varsin harvinainen hetki, kun jääkuikka bongattiin Vesijärven laineilta.

Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen tiedottaja Jorma Rautama kertoo, että jääkuikka on helppo erottaa tavallisesta kuikasta.

– Se on kuikkaa suurempi ja isoräpyläisempi. Nuorelle jääkuikalle tunnusomaista on esimerkiksi kellanvärinen nokka. Kun lintu ui, nokka on yleensä loivasti ylöspäin. Nokka on muutenkin jykevämpi kuin kuikalla.

Rautama arvioi, että jääkuikka on muuttomatkalla ja pysähtynyt Vesijärvelle vain hetkeksi.

– Se on todennäköisesti matkalla Itämerelle, Pohjanlahdelle. Se on Jäämeren lintuja. Jääkuikka muuttaa myöhään syksyllä.


Kuvagalleria: Yksinäinen pallogrilli ja sankka sade

0
0

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Korallien orgiat Isolla valliriutalla

0
0

Tämä juttu on sinulle, joka olet aina halunnut tietää korallien seksielämästä, mutta et ole tohtinut kysyä.

Australiassa, Queenslandin rannikolla levittäytyy Iso valliriutta.

Iso valliriutta on yli 2 000 kilometriä pitkä koralliriuttojen kokonaisuus, jonka lisääntyminen ihastuttaa korallitutkijoita ja -harrastajia ympäri maailman. Tutkijat puhuvat korallien orgioista.

Marras-joulukuu on Ison valliriutan koralleille lemmen aikaa.

Itärajan oma suurpetomies sai valtakunnallisen tunnustuksen – "Susikeskustelussa ääripäät kannattaisi jättää huomiotta"

0
0

Kolmen maakunnan kulmauksessa Valtimolla asuva Marko Kettunen pokkasi torstaina Metsähallituksen vuoden luontovapaaehtoisen tunnustuksen Kolin kansallispuistomaisemissa.

– Kyllä se hyvältä tuntuu, kun tunnustus tulee Metsähallitukselta. Olen itsekin metsätalousalan ihmisiä. Kyllä se on mieltä lämmittävä tunnustus ja merkki siitä, että jotakin on tehty oikein.

Pitkän linjan suurpetosuojelijan toiveena on tuoda erityisesti susikeskusteluun enemmän maltillisia äänenpainoja.

– Kaikista paras olisi, jos kaikki jättäisi ääripäät huomiotta. Keskusteluyhteys voisi löytyä keskitieltä, Kettunen ehdottaa.

Keskustelu käykin tällä hetkellä kuumana erityisesti itäisessä Suomessa. Kettunen on itsekin saanut osansa erityisesti nettikeskusteluista. Hän aikoo kuitenkin pitää päänsä kylmänä.

– Kyllä siellä on suoranaista haukkumista ja kunnian loukkaamista. Siellä leviää esimerkiksi kuva, johon kirjoitettu päälle "vuoden vasikka". En ole viitsinyt lähteä puuttumaan näihin, antaa ääripäiden touhuta keskenään.

Kritiikkiä kolmelta taholta

Työkseen metsäkonetta ajava Kettunen ei kuitenkaan istu stereotyyppisen luonnonsuojelijan prototyyppiin. Palautetta tulee niin Metsähallitukselta, suojelijoilta kuin metsästäjiltäkin. Kaikilta tulee niin positiivista kuin negatiivistakin viestiä.

– Palautteessa on hajontaa, Kettunen muotoilee.

– Moni on pitänyt tätä harrastusta ristiriitaisena. Kun itse muokkaa metsää työkseen ja samalla suojelee petoja niin en varmasti sovi siihen muottiin.

Kettusella on toki mielipiteitä, mutta viestinsä hän pyrkii ohjaamaan niin ikään kaikille tahoille, erityisesti keskustelijoiden ääripäille. Ensin metsästäjille, jotka kritisoivat susien kanta-arvioita.

– Se olisi hyvä ymmärtää, että koko kanta-arvio pohjautuu metsästäjien omiin ilmoituksiin ja maastotyöhön. Se on siis metsästäjien oma arvio asiasta. Jos niitä (arvioita) pitää liian pieninä, on hyvä muistaa, että yksi susilauma voi liikkua kolmen kunnan alueella. Yhdellä reviirillä ei voi siis olla useampaa susilaumaa, tämä olisi hyvä muistaa. Siitä ei kolmea laumaa saa millään.

Sitten suojelijoille.

– Jos viranomaiset ovat myöntäneet poikkeusluvan, niin en lähtisi valittamisen tielle. Jos susi liikkuu enemmän pihapiirissä ja sieltä on poistettu mahdolliset ravintohoukuttimet, niin kyllä sellainen on sieltä poistettava.

Tiivistetysti Kettunen haluaa puhua susialueilla asuvien ihmisten puolesta.

– Henkilökohtaisesti olen paikallisuuden puolella, koska jotain muutoksia (susipolitiikkaan) tarvitaan. Se, että ulkopuolelta sanotaan ihmisille, mitä pitää tehdä ei yksinkertaisesti toimi.

Suojelu lähti koiraharrastuksesta

Suurpetojen suojelutyötä Kettunen kuvailee koiraharrastuksensa jatkumoksi.

Hän on ollut perustamassa Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin suurpetoryhmää, jossa on tällä hetkellä 15 aktiivijäsentä. Ryhmä tekee työtään syvällä metsissä, tehden maastohavainnointia. Tietoa lähtee niin suurpetojen tutkijoille RKTL:ään, Metsähallituksen erävalvonnalle kuin poliisillekin. Retket ovat usein monen päivän mittaisia.

Kettusen mukaan susilaumojen häirintä on yleistynyt viime vuosina.

– Esimerkiksi luvatonta moottorikelkkailua Metsähallituksen mailla ja luonnonsuojelualueilla on ollut viime vuosina enenevässä määrin. Kolmella moottorikelkalla on saatettu ajaa susien jälkiä. Tälläisistä laittomuuksista ilmoitetaan tietysti poliisille. Se mitä näistä ilmoituksista seuraa, on poliisin tehtävä.

Kettusen mukaan monet ihmisten ilmoilla harhailleilla susilla voikin olla jotain tekemistä ihmisten häirinnän kanssa.

– Viime aikojen poikkeusluvilla kaadetuissa on vanhoja vammoja. Joko hauleja tai muita kolhuja, eli niitä voi olla moottorikelkalla tai autolla töytäisty. Toki keväällä on näitä edellisen vuoden pentuja, jotka alkavat erota susilaumasta ja alkavat etsiä omaa reviiriään. Ne saattavat liikkua asutusten lähellä, mutta vain hetkellisesti.

Muuten susi on Kettusen mukaan ihmisarka eläin.

– Meidän ryhmällä on pitkä kokemus ja vain muutamia näköhavaintoja on tehty. Kun se kuulee äänen tai haistaa ihmisen, niin se saattaa poistua paikalta 1-1,5 kilometrin päästä.

Kettuselle itselleen parasta työssä ovat pitkät matkat metsissä ja luonnon keskellä.

– Se merkitsee kaikkea. Työ ja elanto tulevat sieltä sekä myös vapaa-aika tulee siellä vietettyä. Se on tällä hetkellä koko elämä.

Vitivalkoinen albiinosorsa kerää katseita Imatralla

0
0

Imatralaiset ovat jo viiden vuoden ajan saaneet ihastella erikoista sinisorsaa. Sorsa on aivan valkoinen albiinosorsa.

– Ihan täydellinen albiino se ei ole, sillä sorsan silmät eivät ole punaiset, niin kuin täydellisillä albiinoilla pitäisi olla, kertoo pitkään lintua seurannut lintuharrasta Seppo Pousi Etelä-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

Imatralla oleskeleva albiinosorsa viihtyy Vuoksen rannalla Siitolan kartanon lähellä. Ikää sillä on noin viisi vuotta.

– Sorsa on saanut olla rauhassa metsästäjiltä ja saalistajilta. Sillä on iso sorsaporukka, jonka mukana se liikkuu, sanoo Pousi

Imatran albiinosorsaa ei sorsien joukossa hyljeksitä, vaan se tuntuu oudosta värityksestään huolimatta olevan sorsaporukan tasavertainen jäsen.

– Se on koiras, joka on päässyt pesimään joka vuosi. Sorsapoikasten joukossa näkyy silloin tällöin poikasia, joilla on myös vähän albiinovalkoista höyhentensä joukossa.

Vuoksen rannalla on paljon sorsien ruokkijoita. Siksi sorsilla on hyvät mahdollisuudet elää pitkäänkin, eikä niiden tarvitse siirtyä etelään. Voimakasvirtainen Vuoksi pysyy sulana paukkupakkasillakin.

Putous-hahmosta lempinimi

Albiinosorsaa tapaa päivittäin ruokintapaikalla. Siitä onkin tullut monen imatralaisen suosikki.

Vuosi sitten MTV:n Putous-ohjelman suosikkihahmo oli imatralainen, valkoiseen asuun pukeutunut Antsku. Niinpä Imatran albiinosorsakin on Antsku.

Liman ilmastokokouksessa vihdoin edistystä – EU pyrkii vauhdittamaan neuvotteluita kompromissilla

0
0

Uuden ilmastosopimuksen pohjustaminen sai uutta eloa lauantaiaamuna Suomen aikaa. Ilmastotoimien rahoitusta koskevissa neuvotteluissa on päästy konsultoimaan ministereitä.

– Täällä alkaa rahoitusryhmän neuvottelijoiden kokous. Se on merkki siitä, että ministerikonsultaatio on tuottanut jonkinlaisen tuloksen. Se käydään läpi neuvotteluryhmän kesken, kertoi Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka Ylelle Limassa varhain aamulla Suomen aikaa.

Aiemmissa ilmastoneuvotteluissa on sovittu, että ilmastonmuutoksen hillintään ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen tarvitaan vuosittain 100 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä.

Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet teollisuusmaita siitä, että potin keräämiseen ei ole ollut uskottavaa suunnitelmaa. Liman kokouksessa on piirretty tiekarttaa siitä, miten tavoite voitaisiin saavuttaa.

YK:n ilmastokokouksen piti päättyä virallisesti perjantai-iltana Suomen aikaa, mutta neuvottelut jumiutuivat. Kiistaa on ollut kaikista keskeisistä poliittisista kysymyksistä.

– Nyt käydään läpi viimeisiä poliittisia kysymyksiä, se kestää, sanoo Laurikka.

EU tulee vastaan?

Yksi tärkeimmistä Limassa ratkaistavista kysymyksistä koskee päästövähennysilmoituksia, joita maiden pitäisi tehdä maaliskuun loppuun mennessä.

EU ja Suomi sen osana ovat tähän asti ajaneet mallia, jossa ilmoitettaisiin vain selkeät päästövähennystavoitteet.

Iso liuta kehitysmaita ja kehittyviä talouksia ovat olleet sitä mieltä, että tämä ei riitä, vaan vaurailta mailta tarvitaan lupauksia myös ilmastorahoituksesta ja apua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa.

Nyt EU on valmis tulemaan vastaan.

– EU sanoi olevansa valmis harkitsemaan sitä, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi myös olla jollain tavalla mukana ilmoituksissa. Se oli meidän suunnalta avaus, että me haluamme täältä tuloksen, kertoo Laurikka.

Ratkaistavana on vielä myös näkemysero siitä, pitäisikö päästöjä leikata suunniteltua enemmän jo ennen vuotta 2020. Näillä näkymin kokous saadaan päätökseen vasta lauantaina iltapäivällä Suomen aikaa.

Pullasorsat saivat oman pankkitilin – "Eihän kukaan jyviä ilmaiseksi anna"

0
0

Sorsien ruokailu halutaan turvata Kajaanissa avustuksin. Kajaanin Seudun Luonto tarttui tuumasta toimeen, sillä Kajaanin kaupunki lopetti sorsien ruokinnan rahoittamisen.

– Eihän kukaan jyviä ilmaiseksi anna, talven jyvät maksavat noin 1200 euroa, kajaanilainen lintuharrastaja Jouni Ruuskanen kertoo.

Ruuskanen kertoo joutsentenkin nauttivan sorsien ruoasta. Joutsenia on havaittu Kajaanissa vieläkin.

– Eilen viimeksi Renforsin rannan tuntumassa näin 8 joutsenta. Yksi poikue ja kaksi aikuista lintua. Niitä on enemmänkin jokivarressa. Ne pysyvät siinä niin kauan kun rannat ovat sulana, Ruuskanen kertoo.

Kortteenjuurta ja heinää syövät joutsenet napostelevat Kajaanissa paraatipaikalla. Kuvauksen kohteena vesilinnut ovat olleet jo pitkään.

– Ei ole muualla Suomessa tällaista tilannetta, että joutsenet tulevat keskelle kaupunkia syömään ihmisen ruokinnalle. Sikäli erikoinen ja mukava paikka ihmiselle, voi käydä katsomassa villiä joutsenta ihan vierestä. Ne luottavat ihmiseen, kun ovat olleet täällä 60 vuotta, Ruuskanen tuumailee.

Lahjoitusmääristä yllätyttiin

Sorsien tilille on kertynyt rahaa lahjoittajien lompakoista jo noin 800 euron edestä. Kajaanin Seudun Luonnon rahastonhoitaja on asiasta hyvillään.

– Summa on yllättävän suuri, ottaen huomioon, että tilin ensimmäiset lahjoitukset tulivat itsenäisyyspäivän aikaan paikallislehti Koti-Kajaanissa julkaistun jutun jälkeen. Enää 400 euroa puuttuu, jospa ne saataisiin kerättyä, rahastonhoitaja Raimo Rajamäki toivoo.

Lahjoittajia on ollut useampia ja summat kohtuullisia. Jos rahaa tulee enemmän kuin tarvitaan, voidaan ne säästää ensi talven ravinnon hankintaan.

– Pienimmät lahjoitukset ovat olleet 5 euroa ja suurimmat 50 euroa. Keskimäärin lahjoitukset ovat olleet 20 euron luokkaa, Rajamäki kertoo.

Rajamäki kokee ihmisten vievän itsekin ruokaa sorsille. Määrät ovat kuitenkin pieniä verrattuna kottikärryillä kärrättäviin annoksiin.

– 30 kilogrammaa sinne viedään päivittäin ruokaa. Silloin tällöin näen ihmisten vievän pullaa ja leipää.

– Suuri osa Kajaaninjoen sorsista on syntynyt täällä, eivätkä ne välttämättä osaa lähteä, jos ruoka loppuu. Jos niin käy, sorsa kuolee nälkään, Raimo Rajamäki sanoo.

Ei huolta joutsenista

Maaliskuun puolessa välissä takaisin liihottavat joutsenet ovat nälkäisiä.

– Keväällä joutsenten ainoa ruokintapaikka täällä on sorsien kanssa yhteinen. Ne ovat käyneet siellä monena vuonna. Viime keväänä joutsenia oli ruokapaikalla 20 yli kolmisen viikkoa. Silloin ruokinta-aikaa lisättiin.

Joulun kolkuttaessa ovelle alkaa olla joutsentekin aika poistua keskustan vilskeestä.

– Ne elävät sään – ja sen mukaan miten lumi ja jäätilanne muuttuu. Tämä on ihan normaali tilanne.

– Joutsenet lähtee kyllä, ei niistä kannata olla huolissaan, Jouni Ruuskanen lupaa.

Räyskälän koepumppaukset: Vedenoton toteutuessa on varauduttava vedenpintojen laskuun

0
0

Forssan vesihuoltoliikelaitos etsii kuumeisesti uusia alueita vedenottoa varten. Lopen Räyskälässä toukokuussa alkaneet ja syyskuussa päättyneet koepumppaukset saivat Räyskälän asukkaat epäluuloisiksi.

Asukkaat olivat sitä mieltä, että koepumppaukset ovat laskeneet vedenpintaa niin järvissä kuin kaivoissakin. Heinäkuussa koepumppaamo joutui tuhotyön kohteeksi, kun vesiputki katkaistiin kirveellä.

Tuhotyöstä huolimatta koepumppaukset vietiin loppuun. Nyt koepumppausraportti on saatu valmiiksi, ja sitä esitellään lauantaina Räyskälän leirikeskuksessa alueen asukkaille.

Maksimissaan 2 000 vesikuutiota vuorokaudessa

Ramboll Finlandin tekemän selvityksen mukaan koepumppauspaikalle voidaan hakea vedenottolupa 2 000 vesikuutiolle vuorokaudessa. Kyseisestä pisteestä saadaan hyvälaatuista pohjavettä ainakin 1 000 kuutiota vuorokaudessa. Suuremmilla vesimäärillä on varauduttava rauta- ja mangaanipitoisuuden nousuun, raportissa arvioidaan.

Koepumppausten perusteella vedenotto vaikuttaa pohjavesien ja ainakin yhden lammen vedenkorkeuteen. Esimerkiksi 2 000 vesikuution pumppausteho alentaa pohjaveden pintaa pumppauspaikalla 45–50 senttiä. Parkuvan lammen pinta alenee tuolloin 20–25 senttiä.

Pohjaveden pinta laskee myös Siltastenlammin ympäristössä sekä vähentää Siltastenlammiin ja Parkuvaan purkautuvaa pohjavesimäärää. Tämä puolestaan vähentää veden vaihtuvuutta, mikä voi pitkällä aikavälillä heikentää lampien veden laatua.

Vedenpintojen lasku on huomioitava

Jos vedenotto toteutuu, silloin on varauduttava Parkuvan pinnan laskuun, esittää raportti. Vedensaanti on puolestaan turvattava niille pohjaveden alenema-alueen kiinteistöille, joilla ei ole vesijohtoliittymää.

Raportin mukaan vedenotolla ei todennäköisesti ole vaikutuksia Kaartjärven veden laatuun. Vaikutukset on kuitenkin arvioitava tarkemmin vesilupahakemuksessa, mikäli vedenottoon päädytään.

Vesilupahakemukseen on raportin mukaan liitettävä myös arvio vedenoton vaikutuksista Natura-alueeseen. Olemassa olevan kasvillisuus-, maaperä- ja pohjavesitiedon perusteella vedenoton vaikutukset Natura-alueella eivät ole merkittäviä.


Erosen pariskunta autttaa norppaa hädässä – "Jos luonnosta ottaa, sinne pitää myös antaa"

0
0

Pari kuukautta norpan laskettuun aikaan eikä lumesta tietoakaan – vapaaehtoiset jälleen valmiina auttamaan

Puumalalainen Risto Eronen oli 5-vuotias pieni poika, kun hän näki saimaannorpan ensimmäistä kertaa.

– Olin äidin kanssa kokemassa muikkuverkkoja, kun sellainen musta kaljupää ilmestyi veneen viereen. Siihen aikaan puhuttiin hylkeestä. Se kävi siinä pinnassa ja hävisi pois, muuta muistoa minulla ei norpasta ole.

– Kolmisenkymmentä vuotta sitten norppa rupesi kiinnostamaan enemmän. Tuli vähän tutkittua sen jälkiäkin tuolla luonnossa.

Kesäaikana Eronen kertoo norppahavaintojen tulevan vähän kuin itsestään.

– Melko usein tottunut silmä löytää norpan kaljupään veden pinnalta, kun ollaan kalalla, verkoilla tai muuten liikutaan vesillä. Talvella niiden annetaan olla rauhassa. Kun kevät koittaa, seurataan norpan pesintää ja lasketaan kinosten jäänteitä.

Mökkiläiset ilmoittelevat myös aktiivisesti norppahavainnoistaan.

– Minulla on kesällä aika lailla kuuma linja, tekstiviestejä norppahavainnoista tulee todella paljon. Jotkut ovat niin henkeen ja vereen norpan ystäviä, että soittavat rannalla norpalle trumpettia. Ja norppa kuulemma kuuntelee, naureskelee Eronen.

– Norppahan on utelias, mutta samalla varovainen. Lähelle se ei välttämättä tule, mutta käy kuitenkin kurkkaamassa, kuka siellä on.

Jos luonnosta ottaa, sinne pitää myös antaa

Risto ja Pirjo Eronen asuvat Saimaan rannalla. Puumalan kirkolle on vettä pitkin noin 17 kilometriä.

– Meillä on ollut se periaate, että luonnosta jos ottaa, niin sinne täytyy myös antaa takaisin jotakin. Tämä vapaaehtoistyö on meidän tapamme antaa luontoon takaisin, kertoo Risto Eronen.

Erosten lähirannoilta löytyy kymmenkunta ympärivuotista vapaaehtoista norpan suojelijaa, mutta etupäässä vapaaehtoiset ovat mökkiläisiä. Vapaaehtoisporukan kolaamiin 240 apukinokseen syntyi viime talvena 64 kuuttia.  Tästä työstä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n Suomen komitea myönsi vapaaehtoisille Paras luontoteko 2013–2014 -palkinnon.

– Norppa on hyvin paikkauskollinen ja apukinoksen paikka valitaan vuosien kokemuksen perusteella. Kinos on kooltaan metrin korkea ja kolme metriä leveä, joten kyllä siihen sellaiset parikymmentä kuutiota lunta menee, laskeskelee Eronen.

Isolla porukalla homma kuitenkin sujui joutuisasti.

Löytääkö norppa apukinoksen?

Risto Eronen myöntää jännittäneensä, miten norpat mahtavat apukinokset löytää. Mutta niin vain löysivät.

– Hyvä tunne oli keväällä jäällä kulkea, kun kaikki kinokset oli käytetty.  Silloin paljastui itsellekin, että homma taisi onnistua, iloitsee Eronen.

– Meillähän ei ollut vastaavasta aiempaa kokemusta. Yliopisto on asiaa vähän tutkinut ja tehnyt mallikinoksia joskus tuolla Ylä-Saimaalla. Kyllähän norpat nekin käyttöön ottivat.

Eronen suhtautuu varauksella keinopesiin

– Jos ei tule lunta eikä jäätä, kyllä norppa käyttää rantaa hyväkseen ja vie kuutin sinne. Valitettavasti kuutti on kuivalla maalla pedoille ja muille alttiimpi.

– Mennyt kevät osoitti jo sen, että kinosten sulaessa emo ohjasi kuutin rannalle jonkin kiven tai kallion suojaan. Siellä se kävi poikastaan imettämässä.

Saimaannorppa ansaitsee suojelun

Tällä hetkellä lumi- ja jäätilanne näyttää norpan kannalta aika lohduttomalta.

– Onhan tässä vielä kaksi kuukautta aikaa siihen, kun norppa alkaa kinoksia kaipaamaan. Olosuhteet ehtivät vielä muuttua kummasti, luottaa Eronen.

Erosen mukaan saimaannorppa on maailmanlaajuisesti sen verran harvinainen laji, että se on suojelunsa ansainnut.

– Ei norppana sinällään, mutta saimaannorppana kylläkin, painottaa Eronen.

Saimaannorppia on arvion mukaan 310.

11-vuotiaan Marikin tarkka laukaus kaatoi ison hirven

0
0

Marikki Juntusen tuoreelle metsästyskortille oli käyttöä marraskuun loppupuolella, kun tyttönen pääsi hirvijahtiin isänsä Heikki Juntusen kanssa. Passipaikalle yllättäen ilmestynyt hirvinaaras kaatui yllättävän kiväärin käsittelijän laukauksella.

– Ihan tavallinen jahtiaamuhan se oli. Ajettiin kotoa Eräseuran majalle ja kuunneltiin passipaikkojen määräys. Minä olin passissa isän kanssa, nuori metsästäjä kertaa onnistuneen jahtipäivän kulkua.

– Kun se hirvinaaras tuli meidän passiin, niin olihan se jännittävää. Pääsi oikeasti kokeilemaan onnistuuko. Minusta se oli ihan hyvä laukaus, Marikki muistelee rauhallisesti hymyillen.

Isä Heikki Juntunen kertoo, että hirvi yllätti heidät.

– Se näytti hienoille, sillä hirvi tuli  lähelle todella hiljaa. Emme olleet varautuneet sen tuloon, kun koirien haukkua ei kuulunut lainkaan. Iso naarashirvi yllätti meidät täydellisesti, ja yllättyi se hirvikin meistä, Heikki Juntunen kertoo.

– Hirvi teki virheen, se tuli tien reunan pusikoista aukealle noin sadan metrin päähän, ja siihen Marikki pääsi sen ampumaan, Heikki isä muistelee,

Haulikko tilauksessa

Marikin kaatolaukaus ei ollut pelkkää tuurinkauppaa, saati sattumaa. Ampumista on harjoiteltu ahkerasti ja pienen haasteen kanssa.

– Marikki suoritti metsästyskortin ja ampumakokeen puhtaasti, kotiläksyt on tehty huolellisesti. Harjoitin Marikkia ampumaan 150 metrin matkaakin, ja toistoja on kasassa jo melkoinen määrä, Heikki Juntunen kertoo.

– Nyt minulle on tilauksessa oma haulikko, jatkossa ajattelen yrittää myös pienriistaa. Mutta kyllä minä hirvijahdissakin silti aion käydä, Marikki kertoo.

Heikki Juntunen on hyvillään seuran jäsenten suhtautumisesta nuoreen metsästäjään.

– Marikki on otettu vastaan oikein hyvin, suhtautuminen on ollut arvostavaa. Eihän monissa metsästysseuroissa näin nuoria jäseniä ole, eikä ampumaluvallisia varsinkaan, isä-Heikki kertoo.

Juntusessa ei ole sohvaperunoita edes idulla

Koko Juntusen perhe on metsässä viihtyvää sorttia. Suunnistus on ykköslaji, ja perheen lapsilla on nuoresta iästään huolimatta plakkarissaan jo aluemestaruuksia. 11-vuotiaalla Marikilla on 7- ja 5-vuotiaat pikkusisarrukset.

– Metsästys on tällä hetkellä Marikin ja minun juttu, katsoaan jatkossa löytyykö perheeseen lisää jahtiväkeä. Metsästykseenkin pitää olla oma kiinnostus, ehkäpä se edellyttää siihen sopivaa luonnettakin. Marikki on rauhallinen ja tarkka tyttö, ja haluaa haastaa itseään, Heikki Jutunen kertoo.

– Mutta me harrastamme metsässä kaikkea muutakin, suunnistuksen lisäksi myös hiihtosuunnistus, laskettelu ja marjastus ovat koko perheen puuhia, meillä ei kasva sohvaperunoita, niitä ei ole edes idulla, Heikki Juntunen naurahtaa.

Espanjassa hoidetaan loukkaantuneita pöllöjä akupunktiolla

0
0

Espanjassa kuntoutetaan loukkaantuneita pöllöjä akupunktion avulla.

Hoitoa tarjoavassa pöllöjen pelastuskeskuksessa uskotaan neulojen parantavaan voimaan lintujenkin kohdalla: Madridin lähellä sijaitsevaan Brinzalin pelastuskeskukseen tuotiin esimerkiksi pari kuukautta sitten minervanpöllö, joka oli lentänyt päin tehtaan savupiippua. Pöllö loukkasi rytäkässä selkänsä eikä pysynyt edes jaloillaan, kun se tuotiin hoidettavaksi.

Pelastuskeskuksessa pöllölle on annettu akupunktiohoitoa viikoittain kymmenen viikon ajan.

– Aluksi pöllö ei pystynyt seisomaan. Sitten se alkoi ottaa pieniä askeleita ja nyt se lentää, akupunktiohoitoa antanut Edurne Cornejo kuvailee pöllön parantumisprosessia.

Cornejon mukaan akupunktiohoito kiihdyttää kehon omia paranemismekanismeja eikä aiheuta sivuoireita kuten jotkin lääkkeet saattavat aiheuttaa.

Brinzalissa on annettu akupunktiohoitoja loukkaantuneille pöllöille kuuden vuoden ajan. Cornejon arvion mukaan eläimiä ylipäänsä on hoidettu Espanjassa akupunktiolla 1980-luvulta lähtien.

Selvitys: "Harvinaiset hiilikäävät muuttivat tuulivoimalan sijaintia"

0
0

Kainuussa on kolmen kesän ajan selvitetty tuulivoimaloiden vaikutusta luontoarvoihin, kun Luontokuva Pekka Helo ky sai kolme vuotta sitten toimeksiannon yhdeltä tuulivoima-alan toimijalta, Otsotuuli Oy:ltä.

– Meillä on poikani kanssa erittäin hyvä perustieto Kainuun luonnosta ja katsoimme, että pystymme antamaan oman panoksemme selvitykseen.

Selvityksiä tehdään valtakunnallisesti, eikä Kainuu Pekka Helon mukaan poikkea muusta Suomesta.

– Kaikkialla Suomessa, jonne tuulivoimaan suunnitellaan, selvitellään samoja asioita. Me olemme liikkuneet Hyrynsalmella, Vaalassa ja Paltamossa. Keskeisimmät hankkeet Kainuun kannalta sijoittuvat Vuolijoen ja Pyhännän välille, sekä Hyrynsalmen ja Suomussalmen rajalle. Tarkkoja yksityiskohtaisia paikkatietoja meillä ei lupa antaa.

Pekka ja Teppo Helon tehtävänä on ollut selvittää tuulivoimaloiden vaikutusta Kainuun luontoon.

– Taloudelliset ja tekniset asiat ovat kuuluneet muille. Tuulivoimalan suunnittelualueilta olemme selvittäneet luontoarvoja, kuten linnut, liito-oravat, lepakot, osoittain nisäkkät ja käävät, luettelee Pekka Helo.

Arvokas löytö vaikuttaa tuulivoimalan sijaintiin

Uhanalaisella eläimillä ja kasveilla on Pekka Helon mukaan vaikutuksensa suunnitteluvaiheessa olevan tuulivoimalan sijaintiin.

– Muun muassa liito-oravilla on vaikutuksensa siihen mihin ja miten tuulivoimaloita rakennetaan.

Käytännössä Helojen työ maastossa on edennyt gps-laitteen avulla, joihin tallennetaan jokainen vähänkin merkityksellinen löytö. Niistä valmistuu kartta, joka toimitetaan eteenpäin selvityksen tilaajalle, joka puolestaan toimittaa tiedot ympäristökeskukseen ja muille viranomaisille.

– Tässä taannoin tutkimastamme maastosta löytyi 15 harvinaista hiilikääpää, joita on Euroopassakin vain 30. Eli kyseessä oli puolet Euroopan kannasta kattava löytö, Helo kertoo.

Hiilikäävän kohdalla tuulivoimala olisi sijoittunut keskelle esiintymään, jolloin suunnitelmista luovuttiin kokonaan.

– Jo ihan voimassa olevan lain vuoksi suunnittelijat joutuvat ottamaan havainnot huomioon, tekemään muutoksia tai etsimään jonkun muun ratkaisun, jolla ei uhata harvinaisuuksia, sanoo Pekka Helo.

Voimalat eivät vaikuta Kainuussa useimpien lintujen lentoon mitenkään

Maassamme on tällä hetkellä 270 tuulivoimapuistohanketta, 5-10 niistä sijoittuu Kainuuseen. Kajaanilaisen Pekka Helon mukaan luontoarvoja tarkastellaan maassa ja ilmassa.

– Linnut ovat yhtä keskeinen selvityksen kohde kuin muutkin luontoarvot. Meillä on ollut jokaisella alueella kevät- ja syysmuuton seurantaa, lisäksi pesimälinnusto on selvitetty hyvin tarkasti. Jokaisessa pesimisen vaiheessa seuranta on ollut tarkkaa.

Linnut, lepakot ja liito-oravat mahtuvat Kainuussa Pekka Helon mukaan samoille seuduille tuulivoimaloiden kanssa.

– Jos ajatellaan lintuja ja voimalan lapoja, lavat ovat niin ylhäällä, ettei metsälinnusto pysty niihin lentämään. Ongelmia tuottavat petolinnut, kurjet ja joutsenet jotka voivat törmätä lapoihin.  Lavoista lähtevä suhina ja kohina voi häiritä lintujen laulua, joka voi vaikuttaa lintujen pesintään.

Pekka Helon mukaan voimaloiden lavat voivat toki vaikuttaa lintujen kykyyn havaita niitä.

– Näitä törmäyksiä tapahtuu, mutta useimmilla linnuilla väistöprosentti 95 tienoilla. Eri lajit ovat eri tavalla altiimpia törmäyksiin. Hitaasti ja suoraviivaisesti liikkuvilla on paljon hankalampi väistää lapoja ketterästi liikkuvilla linnuilla.

Lumentulo sai ilvesjahdin käyntiin: tupsukorva pakeni 20 metsästäjän saartorenkaasta Sonkajärvellä

0
0

Lumentulo on saanut ilvesjahdit käyntiin Pohjois-Savossa. Esimerkiksi Sonkajärven Sukevalla parikymmentä metsästäjää jahtasi sunnuntaina ilvestä, joka liikkui noin kilometrin päässä Sukevan kylän keskustasta.

Kaksi tuntia kestänyt operaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja ilveksen epäiltiin jopa uineen saartorenkaan ulkopuolelle joen yli. Jahtia johtanut metsämies Seppo Niskanen Kalliosuon Erämiehistä ihmetteli ilveksen karkuun pääsyä.

– Nyt oli paikalla sen verran paljon ihmisiä, että saatiin porukkaa tiiviiksi. Ilveksen ei olisi pitänyt karata, mutta ilmeisesti jossain jäljen katsominen vuoti tai ilves jäi edelleen tähän alueelle, Niskanen pohtii.

Ilves on tunnettu oveluudestaan ja se saattaa jopa peittää omat jälkensä metsästyskoirilta. Sonkajärvellä ilvesjahtia jatketaan todennäköisesti tulevana viikonloppuna.

– Se voi mennä ensi pyhän seutuville viikon päähän, viikolla ei ole niin paljon porukkaa lähdössä metsälle.

Pohjois-Savoon on myönnetty tälle vuodelle 55 poikkeuslupaa ilveksen metsästykseen. Varsinaisen ilvesjahdin on arveltu alkavan vasta tammikuussa, kun lunta on maassa enemmän.

Viime vuonna Pohjois-Savossa kaadettiin 65 ilvestä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Pohjois-Savossa on tänä vuonna noin 300 ilvestä

Asutuksen tuntumassa liikkuvan suden metsästykseen poikkeuslupa

0
0

Poikkeuslupa myönnettiin Sotkamon itäosaan ja Kuhmon kuntarajan läheisyyteen. Alueella on tapahtunut eniten susien aiheittamia vahinkoja ja ongelmia.

Sudet ovat tappaneet alueella ainakin kaksi koiraa ja vahingoittaneet yhtä. Lisäksi sudet ovat toistuvasti liikkuneet lähellä asutusta, jonka takia alueella on järjestetty koulukyydityksiä pihasta saakka.

Lupa on voimassa kolme viikkoa. Poikkeusluvassa on ehto, jonka mukaan metsästys voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa metsästyksen kohdistuvan juuri asutuksen tuntumassa vierailleeseen suteen.

– Lisäksi suden metsästys voidaan aloittaa paikalta, jossa susi on vahingoittanut tai tappanut koiran, täsmentää erikoissuunnittelija Marko Paasimaa Suomen riistakeskus Kainuusta.

Edellinen suden metsästykseen myönnetty poikkeuslupa myönnettiin Kainuussa Sotkamon pohjoisosaan. Paasimaan mukaan susi kaadettiin Sotkamossa kolme viikkoa sitten.

Maa- ja metsätalousministeriön antamassa asetuksessa on säädetty suurin sallittu saalismäärä. Poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2014–2015 se on kymmenen sutta.

Punkkeja on Suomessa entistä enemmän ja yhä pohjoisemmassa

0
0

Puutiaiskanta on runsastunut ja levittäytynyt, selviää Turun yliopiston keräämistä puutiaishavainnoista. Kansalaiset saivat kesän ja syksyn aikana kertoa puutiaishavainnoistaan eläinmuseon verkkosivuilla. Kyselyyn tuli yli 4 000 vastausta.

Edellisen kerran puutiaisten levinneisyyttä selvitettiin kansalaishavainnoin vuosina 1956-1957.

– Verrattaessa silloista tilannetta nykyhetkeen voidaan nähdä puutiaiskannan runsastuneen. Yhtenäinen havaintopisteiden ketju kulki aiemmin etelästä pitkin merenrannikkoa Kokkolan korkeudelle. Tänä päivänä se ulottuu aina Perämeren pohjukkaan asti, Turun yliopiston eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen kertoo.

Yleisen puutiaisen, Ixodes ricinus -lajin ja taigapunkin erottaminen on ilman mikroskooppia vaikeaa. Kartan puutiaishavaintopisteet sisältävätkin näitä molempia lajeja, eikä väärien puutiaistulkintojen mahdollisuutta voida sulkea pois.

Muutamat henkilöt innostuivat lähettämään itse keräämiään puutiaisia tutkijoille.

– Lempäälästä kerättyjen näytteiden perusteella saatiinkin taigapunkille eli Siperian puutiaiselle uusi löytöpaikka.

Suomenselällä yhä vähän puutiaisia

Puutiaishavainnot on koottu kartalle, josta selviää, että selvästi eniten puutiaishavaintoja on tehty luonnollisesti rannikolla. Myös Järvi-Suomessa havaintoja on paljon, kuten oli myös 1950-luvulla tehdyn kartoituksessa. Tämä kertoo alueen vakaasta puutiaiskannasta.

– Suomenselän alue on edelleen harvalukuinen muihin alueisiin nähden. Maaselän alue ja Lapin eteläosat ovat puutiaisten uusia levinneisyysalueita. Muutamia aivan pohjoisimpia havaintopisteitä on jätetty toistaiseksi huomioimatta. Havainnon varmistaminen vaatii yhteydenottoa ilmoittajiin, Penttinen sanoo.

Kartan puutiaishavaintokeskittymät kaupunkikeskusten ympärillä on Penttisen mukaan suhteutettava alueiden väestömääriin eikä keskimääräistä runsaimpiin puutiaismääriin.

– Yleisön kiinnostus puutiaisia kohtaan näkyi myös lukuisissa projektille lähetetyissä sähköposteissa. Monissa viesteissä todettiin omiin pitkäaikaisiin seurantoihin perustuen puutiaiskannan runsastuneen. Myös huoli oman ympäristön turvallisuudesta askarrutti, Penttinen sanoo.

Hän näkee, että kyselyllä ja kansalaisten innokkaalle tietojenilmoittamisella on myös ennaltaehkäisevä merkitys. Puutiaiseen liittyvät ongelmatilanteet tiedostetaan aiempaa paremmin, lääkäriin hakeudutaan ajoissa ja luonnossa retkeiltäessä pukeudutaan asiallisesti.


Kansalaisaktiivit vetoavat maakuntapoliitikkoihin Vuoksen järvilohikannan puolesta

0
0

Kansalaisryhmä ajaa edelleen Heinäveden Palokinkosken vapauttamista. Niin kutsutun Palokki-työryhmän mukaan Palokin kutualueiden muuttaminen edullisemmaksi lohikaloille on ainoa keino pelastaa luontaiset järvilohi- ja järvitaimenkannat Vuoksen vesistössä.

Ruopatuissa koskissa ei ole enää riittävän suojaisia paikkoja kalanpoikasten varttumiselle vaellusikään asti. Voimalaitoksen purkaminen tai lähellä olevien virtausalueiden kunnostaminen otollisemmaksi lisääntymiselle voisi ryhmän mukaan turvata järvitaimenen ja järvilohen tulevaisuuden vesistössä.

Palokki-työryhmä luovutti esityksensä tänään Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntahallituksille. Pohjois-Savon maakuntahallitus vastasi jo kannattavansa Palokinkosken kunnostamista. Pohjois-Karjalan maakuntahallitus saa esityksen käsiteltäväkseen ensi viikolla.

Palokinkoski sijaitsee kolmen maakunnan rajalla Heinävedellä, Lintulan ja Valamon luostareiden välissä. Palokin voimalaitoksen omistaa Pohjois-Karjala.

Syke: Itämerellä käynnissä suolapulssi – "Varsin tervetullut"

0
0

Itämerellä on paraikaa käynnissä suolapulssi, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kai Myrberg kertoo.

Myrberg pitää suolapulssia "varsin tervetulleena". Edellinen yhtä suureksi luettu suolapulssi on ollut hänen mukaansa Itämerellä kymmenkunta vuotta sitten eli vuonna 2003.

– Näyttää siltä, että tästä voi tulla kunnollinen suolapulssi. Se on alkanut viikonloppuna ja jatkuu parhaillaan, Myrberg sanoo.

Suolapulssissa suolainen vesi tulvahtaa äkillisesti vähäsuolaisempaan merialtaaseen. Itämeren suolapulssista kertoi maanantaina Iltalehti.

Suolapulssi on "aina merkittävä"

Myrberg sanoo Yle Uutisille, että iso suolapulssi on aina merkittävä. Siinä on tapahduttava monia asioita oikeassa järjestyksessä, hän selventää.

Myrbergin mukaan Itämerellä on ollut viime viikkoina ulosvirtausta, mikä edesauttaa suolapulssin syntyä.

– Itämeri ikään kuin tyhjenee, ja on tullut kova länsivirtaus. Vesi on päässyt työntymään Tanskan salmia pitkin sisään.

– Vesi on ollut suolaista. Se on ylittänyt Itämeren kynnyksiä, ja Etelä-Ruotsin kohdalla Arkonan altaassa on tällä hetkellä jopa 22-promilleista vettä, joka on hyvin suolaista. Veden virtaus sisään jatkuu edelleen, hän sanoo.

Myrberg toteaa, että pohjaa pitkin tuleva suolapulssi on käytännössä ainoa tapa uusia Itämeren pohjassa olevaa vesimassaa. Silloin, kun vesi on riittävän suolaista ja raskasta, se syrjäyttää vanhan pohjalla olevan veden ja työntää sen edellä mukanaan.

Myrberg kertoo, että Tanskan salmista tuleva vesi sisältää happea ja hapettaa pohjia.

– Sillä tavalla tämä parantaa Itämeren tilaa.

Tilanne voi jatkua loppuviikon

Käynnissä oleva suolapulssi voi jatkua viikon loppuun, Myrberg arvioi.

– Tärkeintä on, etteivät tuulet käänny sen vastaisiksi. Länsituuli takaisi sen, että vaikka pulssi hiukan lientyisi, vesi ei ainakaan imeytyisi takaisin Pohjanmereen.

– Se on se huono vaihtoehto. Vesi palaisi sinne.

Hänen mukaansa näkyvissä ei kuitenkaan ole, että suolaisuus olisi lähtemässä laskuun. Arkonassa se on pikemmin noussut, hän sanoo.

Myrberg kuvaa kymmenen viime vuoden aikaista tilannetta huonoksi. Hän toteaa, että syitä tähän on kaksi: se, että hapenkulutus on kasvanut, ja se, että suolapulsseja on tullut entistä harvemmin.

Suolapulssi voi omalta osaltaan esimerkiksi elvyttää Itämeren kalakantoja, Myrberg mainitsee.

Vuollejokisimpukkaa löytyi uusista paikoista Lounais-Suomessa

0
0

Uhanalainen vuollejokisimpukka on luultua yleisempi Lounais-Suomessa. Varsinais-Suomen ELY-keskus on löytänyt uusia vuollejokisimpukkaesiintymiä viime vuosina mm. Perniönjoesta ja Halikon Purilanjoesta. Simpukkaa on löydetty nyt yli kymmenestä joesta.

Vuollejokisimpukan lisäksi ELY-keskus tarkkailee myös uhanalaisen meriuposkuoriaisen elinoloja. Lajia on löydetty kahdeksasta paikasta Lounais-Suomessa. Nykyisin näistä kahdella, Eurajoen Kuivalahdella ja Porin Viasvedenlahdella, tiedetään yhä elävän meriuposkuoriaisia.

Ely-keskus on alkanut suunnitella suojelutoimia kuoriaisen hyväksi.

Kalamies lievittää kehnon talven tuskaa virvelillä

0
0

Säätilaa ei pitäisi katsoa kalenterista, mutta Kainuun Vapaa-ajankalastajien puheenjohtaja muistelee, että viime talvena hän sai matikkaverkot järven selälle vasta tammikuun 4. päivänä. Väisänen pelkää, että nytkin pilkkikelejä ja paksumpaa jäätä saa odottaa ainakin vuodenvaihteeseen asti.

– On tämä outoa, kyllä se kalamiestä koettelee. Nämä ovat vaikeita aikoja, huokaa Väisänen.

– Ihan harmittaa, että nämä talvet ovat menneet näin ihmeellisiksi. Kun mennään kymmenkunta vuotta taaksepäin, niin isänpäivä oli sellainen milloin pääsi takuuvarmasti pilkkikauden aloittamaan. Nyt se on sellaista, että olen minä yhden kerran käynyt tänä talvena pikkulammen jäällä pilkkimässä. Isot selät ovat monin paikoin auki, ei siellä ole päässyt kuhapaikoille. Jäät ovat huonot, tai niitä ei ole ollenkaan.

Jäätalvea odotellessa kalastaja tyytyy seisomaan vaikka Kajaaninjoen rannalla.

– Tämä on lievitystä tuskaan, että virvelin kanssa täällä ollaan, kun Oulujärvelle ei ole asiaa, sanoo Juha Väisänen.

Kala kiinnostuu kirkkaista väreistä

Kainuussa oli vielä marraskuun lopussa aktiivisia vetouistelijoita ainakin Sotkamossa.

– Niin kauan kun ei ole liikaa pakkasta, niin sehän on mahdollista. Kyllä meitä hulluja tänne jokivarsiin riittää. Jos vain sulaa vettä on, niin silloin kalastetaan sulan veden välineillä. Jos jää tulee, niin sitten pyydetään jään päältä, sanoo Kainuun Vapaa-ajankalastajien puheenjohtaja Juha Väisänen.

Talven pimeydessä kalastajan kannattaa Väisäsen mukaan suosia vieheissä voimakkaita värejä.

– Keltainen, hohtopunainen ja sen tyyppiset. Tuossakin uistimessa, mikä mulla nyt on, on ultraviolettimaalilla maalattu vaalea osa. Sen pitäisi heijastaa ne vähäisetkin valonsäteet. Itse olen huomannut, että laiskasti uivat, vaatimattomasti uivat vieheet ovat talvella parempia kuin oikein vilkkaat pörhöäjät.

Kala syö Väisäsen mukaan ympäri vuoden.

– Talvella ruokahalu on ehkä kylmän veden takia vähän huonompi, mutta kun kalat ovat saaneet rauhoittua kalapaikoilla, kun niitä ei ole pyydetty. Saattaa olla hyvinkin hyviä reissuja, kun lähtee pyytämään.

Mutta kumpi toimii talven avovedessä paremmin, viehe vai pilkki?

– Jos veneellä tulisi pilkkimään, niin voisi olla paremmat senssit saada pienempää kalaa, ahventa ja tämän tyyppistä. Esimerkiksi Oulussa pilkitään syksyllä veneestä siikaa, kutusiikaa. Sitä on helpompi pilkkiä veneestä kuin ohuelta jäältä, vinkkaa Väisänen.

Tuulivoimaloiden haitat toivat poliitikot yhteen Porissa

0
0

Porin valtuuston demarit, keskustalaiset, kristilliset, perussuomalaiset ja vasemmistoliittolaiset ryhmänjohtajat sekä Ryhmä Satomaan Pekka Satomaa ovat asettuneet kriittiselle kannalle tuulivoimarakentamista kohtaan.

Ryhmänjohtajat jättivät valtuuston kokouksessa kaupunginhallitukselle viestin, jossa he vaativat kaupunkisuunnittelua harkitsemaan tarkasti asutuksen lähelle tulevien tuulivoimahankkeiden edistämistä. Kokoomuksen ja vihreiden valtuustoryhmien johto ei kirjoittanut nimiään alle.

Voimaloiden melu huolettaa

Ryhmien allekirjoittamassa paperissa ei suhtauduta kielteisesti tuulivoimaan sinänsä, mutta vaditaan Poria käyttämään kaavoitusvaltaa niin, että tuulivoima ei aiheuta asumisviihtyvyyden laskua tai uhkaa asukkaiden terveydelle tai ammatinharjoittamiselle kuten kotieläinten pidolle.

Asutuksen lähelle on Porissa rakennettu tuulivoimaa muun muassa Peittoossa. Uusia voimaloita on maa-alueilla tulossa muun muassa Viasveden suunnalle. Voimaloista on asukkaiden näkemyksen mukaan ollut ääni- ja valohaittaa. Lisäksi ne ovat vaikuttaneet muun muassa tv-kuvaan.

Pori on tuulivoiman keskus

Peittoon tuulipuiston aiheuttamat ongelmat ovat herättäneet niin suurta huomiota, että allekirjoittaneet ryhmänjohtajat vaativat selvitystä, onko puiston rakentamisessa noudatettu hyvää hallintotapaa, lakia ja asetuksia.

Pori on eräs Suomen merkittävistä tuulivoimarakentamisen keskuksista. Kaupungin edustan merialueille on nousemassa 11 tuulivoimalan merituulipuisto, joka on saanut työ- ja elinkeinoministeriöltä 20 miljoonan euron tuen.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live