Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Meriekologi: Vessasta vedetyt lähettimet eivät kerro Suomenlahden tilasta mitään

0
0

Joukko pietarilaisia ympäristöaktivisteja halusi osoittaa kaupungin jätevesien käsittelyyn liittyvät puutteet. Muutama viikko sitten aktivistit vetivät vessasta alas toistakymmentä painoilla varustettua gps-paikanninta, joista osa ei pysähtynyt puhdistamolle, vaan ne pääsivät jatkamaan matkaansa suoraan vesistöön.

Paikantimien on arvioitu saapuvan Suomen aluevesille joulun tai viimeistään vuodenvaihteen tienoilla. Niiden arvioidaan kulkevan aikanaan parin-kolmenkymmenen kilometrin etäisyydellä Helsingin rannikosta.

Paikantimet kertovat virtauksista

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen luonnonsuojelupäällikkö, meriekologi Pentti Välipakka pitää hyvänä, että Pietarin jätevesikuormituksesta Suomenlahteen puhutaan julkisesti. Hän muistuttaa kuitenkin, että vessasta vedetyt jätökset eivät kulkeudu Suomen rannikolle samalla tavalla kuin paikantimet.

– Suomenlahden tilasta paikantimet eivät kerro yhtään mitään. Enemmän ne kertovat veden virtauksista Nevan sivujokien kautta mereen. Kuvien perusteella paikantimet noudattelevat pitkälti reittiä, joka meille on syntynyt virtausmallien kautta, sanoo Välipakka.

Veteen päätyneet jätteet sekoittuvat useampaan kertaan Nevajoessa, jossa virtaus on noin 3 000 kuutiota sekunnissa, Nevanlahdessa sekä vielä itäisellä Suomenlahdella.

Pietarissa on tehty vuosien ajan mittavia investointeja jätevesipuhdistamoihin. Nykyään jopa 98 prosenttia jätevesistä käsitellään laitoksissa. Toki kaksikin prosenttia käsittelemätöntä jätevettä Pietarin kokoisesta miljoonakaupungista on suuri määrä, mutta kuormitus on esimerkiksi fosforin osalta laskenut vuosikymmenessä valtavasti, 1 700 tonnia.

Kun mukaan lasketaan toimet Lugajokea saastuttaneen lannoitetehtaan fosforipäästöjen hillitsemiseksi, nousee fosforikuorman väheneminen Venäjän puoleisella Suomenlahdella vuositasolla 3 000 tonniin.

– Väheneminen näkyi esimerkiksi Suomenlahden tilassa viime kesänä. Sinilevää ei juuri ollut, kertoo Pentti Välipakka.

Suomalaistenkin petrattava

Aktivistien kekseliäs tempaus on kerännyt paljon huomiota. Luonnonsuojelupäällikkö Välipakka harmittelee, että aiheen julkisessa käsittelyssä vähemmälle huomiolle on jäänyt vesiensuojelun eteen tehty työ.

– Tämä on tavallaan käännetty Venäjää vastaan tyyliin "taas ne venäläiset sotkevat meidän vetemme". Se on ärsyttänyt minua. Tuntuu, että vähätellään niitä toimenpiteitä mitä on kansainvälisessä yhteistyössä tehty. Suomalaiset ovat olleet keskeisessä roolissa puhdistustoimenpiteissä.

Välipakka kehottaa suomalaisia katsomaan peiliin omien rannikkovesien ja sisäsaariston tilasta puhuttaessa. Maatalouden hajapäästöillä on siinä merkittävä rooli, Pietarin tai Venäjän piikkiin niiden tilaa ei voi laittaa.

– Sisäsaaristo on edelleen rehevöityneessä tilassa. Muutoksia ei tapahdu, ellei hajapäästöjä saada kuriin.


Hyljekanta kasvaa nyt eniten Ruotsin saaristossa

0
0

Harmaahylkeiden määrä kasvaa Itämerellä. Alkuvuonna tehdyissä laskennoissa havaittiin yli 32 000 hallia. Kanta kasvaa rajuimmin Keski-Ruotsin saaristossa.

Suomen lounaissaaristossa kannan kasvu on ollut selvästi Ruotsia hitaampaa. Kymmenen vuotta sitten Suomen harmaahyljekanta oli noin kahdeksassa tuhannessa ja nyt noin 12 000.

Hallien karvanvaihtoaikaisen esiintymisen ydinalue on Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla Keski-Ruotsin saaristossa ja Suomen lounaissaaristossa. Hallien laskentakanta, eli laskennoissa nähtyjen hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000 nykyiseen noin 32 000 eläimeen. Kannan keskimääräinen kasvunopeus on ollut 5,7 prosenttia vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suomen laskennat teki Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Tuulivoimalakaan ei nauti myrskystä

0
0

Keski-Suomessa Luhangan Latamäessä tuuliturbiineja seurataan viikonlopun mahdolllisen myrskyn vuoksi erityisen tarkaan. Latamäen tuulivoimapuistolle viikonlopuksi ennustettu myrsky olisi ensimmäinen ja siksi puiston voimalat ovat tiukemman tarkkailun alla.

Liika on liikaa tuulivoimalallekin

Normaalioloissakin tuulivoimala tarkkailee ja mittaa itse keskituulennopeutta ja säätää lapoja tuulennopeuden mukaan.

Mikäli tuuli yltyy liian kovaksi, tuulivoimalat kytketään pois verkosta. Suomen oloissa näin tapahtuisi, mikäli keskituulennopeus olisi yli 24 m/s. Kun keskituulennopeus on yli 24m/s, puuskissa tuuli voi tuolloin olla jo reilusti yli 30 m/s. Tämä on sisämaassa todella harvinaista.

– Tuulivoimalan tuotanto ei enää kasva noin 13 metriä sekunnissa olevan keskituulen jälkeen. Myrskytuulesta ei siinä mielessä ole hyötyä tuulipuistolle, ja jos tuuli äityy tolkuttoman kovaksi, niin tottakai se rasittaa rakenteita, kertoo tuulivoimayhtiö Ilmattaren operatiivinen johtaja Mikko Toivanen

Viimeisen kahden viikon aikana olosuhteet ovat olleet Toivasen mukaan Luhangassa tuulivoiman tuotannolle optimaaliset. Toivanen toteaa, että tuulivoimalat eivät tarvitse myrskytuulia, eivätkä niistä erityisesti nauti.

– Tulossa oleva myrsky on meidän ensimmäinen ja ollaan varauduttu sillä tavalla, että hätäpalvelunumero palvelee kokoajan. Kun puhutaan näin kovista tuulista, niin katsotaan nyt vähän tarkemmin, kun näitä ei ole tällaisissa olosuhteissa vielä käytetty, sanoo Toivanen.

Päijänteen tuulista voimaa

Ilmatar-tuulivoimayhtiön kuuden voimalan tuulipuisto Luhangan Latamäessä on Keski-Suomen ensimmäinen tuulipuisto. Puisto sijaitsee 200 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja se hyötyy likeisen Päijänteen tuulista.

Latanmäen voimaloiden napakorkeus on 140 metriä, mikä tarkoittaa, että siivetä käyvät korkeimmillaan lähes 200 metrin korkeudessa. Tuulipuiston vuosituotannoksi on arvioitu 60 000 megawattituntia.

Mikko Toivasta Yle Keski-Suomelle haastatteli Leena Petman

Inarijärvessä on liikaa siikaa

0
0

Inarijärven siikakanta on paisunut liian suureksi kymmenen viime vuoden aikana, kertoo erikoistutkija Teuvo Niva RKTL:sta. Siian istutusten tuntuva vähentäminen ja ammattikalastuksen lisääminen olisi tutkijan mukaan myös paikallaan.

Siianistutusten syy on järven säännöstelyhaittojen korvaaminen.  Venäjä ja Norja säännöstelevät Inarijärveä Jäämereen laskevan Paatsjoen vesivoimaloilla. Säännöstely heikensi 1950- ja 1960 luvulla pohjasiian, järvitaimenen ja raudun eli nieriän lisääntymisolosuhteita ja kalakannat romahtivat.

Alun perin siian velvoiteistutusten määrä oli 1,1 miljoonaa kesänvanhaa siianpoikasta vuodessa. Määrää laskettiin 2000-luvun alussa niin, että vuosittain on istutettu 500 000–800 000 poikasta. Istutettava laji on Ivalojoen pohjasiika. Se kasvaa syönnöksellä ison Inarijärven vesillä ja nousee syksyisin kutemaan Ivalojokeen.

Vähemmän istutuksia, enemmän kalastusta

Runsaiden istutusten ja hyvän luonnossa tapahtuvan lisääntymisen vuoksi siikoja on järvessä liikaa suhteessa ravintovarantoon.  Tutkijoiden mukaan kasvu on heikentynyt ja siikojen keskikoko on alkanut pienentyä.

Erikoistutkija Nivan mukaan istutuksia pitäisi vähentää reilusti.  Istuttaa saisi enintään 200 000 poikasta vuodessa. Vähentäminen parantaisi kalojen kasvua ja estäisi osassa järveä vaivaavan loisongelman pahenemista. Tutkijan mukaan myös ammattikalastuksen lisääminen tekisi Inarin kalakannoille hyvää.     

RKTL:n mukaan Inarin kalasaalis oli viime vuonna 183 tonnia, jossa on kasvua 7 ja puoli prosenttia toissavuodesta. Saaliista siikoja oli 75,5 tonnia, taimenia 27, muikkuja 24 ja rautuja eli nieriöitä 6,5 tonnia. Kotitarvekalastajien osuus saaliista oli 55 prosenttia ja verkoilla kaloista pyydettiin 72 prosenttia.

Jääkarhunpentujen odotetaan tuovan Ranuan eläinpuistoon uuden katsojaryntäyksen

0
0

Vuonna 2011 marraskuussa syntynyt Ranzo oli ensimmäinen eloonjäänyt jääkarhunpentu Ranuan eläinpuistossa. Sitä ennen Venus oli synnyttänyt poikasensa kahdesti kuolleena tai ne kuolivat pian syntymänsä jälkeen.

Myös Ranzon kaksoissisar kuoli pian synnyttyään. Nyt syntyneet kaksoset ovat selvinneet jo tasan viikon. Kriittisimmät vaiheet ovat ohi, mutta jännittämistä riittää eläinpuistossa yhä.

– Puolet pennuista kun voi kuolla sen ensimmäisen viikon aikana niin nyt sitten voidaan tavalaan huokaista jo helpotuksesta. Emo hoitaa kyllä niitä ja maitoa tuntuu riittävän, mutta kyllähän tässä vielä on semmoinen pikkunen pelko olemassa kun kaikki pennut ei sinne kuukaudenkaan ikäiseksi selviä, kertoo eläinpuiston intendentti Mari Heikkilä.

Eläintarhaoloissa pennuista selviää kuukauden ikäiseksi noin 40 prosenttia eli neljä viidestä ensimmäisen viikon selvinneistä. Tästä syystä pentujen ja emon kaikki tekemiset tallentuvat tarkasti tietokoneelle videona. Lisäksi pentujen ääntely nauhoitetaan erikseen.

– Video käydään läpi ja siitä nähdään, että miten paljon se imettää pentuja ja kuullaan, että pennut ovat tyytyväisiä. Tietysti kaikki kirjataan ylös tulevaisuuttakin varten. Ranzon aikaan tehtiin samanlaista, mutta ei ehkä ihan näin tarkasti. Sieltä sitten saadaan vinkkejä mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan ja mikä on normaalia tälle emolle, selvittää tarkkailun syytä intendentti Mari Heikkilä.

Pennuilla suuri taloudellinen merkitys

Ranzo veti vuonna 2012 puiston kaikkien aikojen kävijämääräennätykseen. Samaa toivotaan ensi vuodelle.

– Kyllähän se varmasti sen 50 000 toi lisää sinä ensimmäisenä vuonna ja vielä seuraavanakin vuonna ihan hyvin. Ei nyt ehkä tule tuplaten sitä Ranzon ennätystä, mutta kyllä minä uskon, että ihmiset haluaa tulla katsomaan näitä kaksosia. Onhan se toki lysti katsoa kun kaksi valkoista nallea painii lumihangella, naurahtaa Mari Heikkilä.

Euroopan johtavien eläintarhojen ja akvaarioiden yhteistä Pole to Pole -kampanjaa lanseerataan myös vuonna 2015. Kampanjassa herätellään ihmisiä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan ja sitä kautta vähentämään napa-alueilla tapahtuvia muutoksia.

Ranuan pennut toimivat omalta osaltaan kampanjassa ns. viestintuojina villien jääkarhujen puolesta.   

Karkeasti arvioiden keskimääräisellä 13,50 euron pääsymaksulla vuoden 2012 katsojalisäys toi lähes 650 000–700 000 euroa ylimääräistä tuloa puistolle. Nähtäväksi jää, vetävätkö tuplapennut katsojia vieläkin paremmin.

Porovaarasta tulee kohta varoitus suoraan navigaattoriin

0
0

Porokolarivaarasta kertovaa varoitusjärjestelmää testataan parhaillaan poronhoitoalueella Pohjois-Suomessa. Järjestelmän testaukseen osallistuvat raskaan liikenteen kuljettajat.

Porohavainnoista voi ilmoittaa yksinkertaisesti merkkaamalla havainnot älypuhelimessa toimivaan sovellukseen. Porovaara näkyy silloin muiden alueella liikkuvien kuljettajien navigaatiosovelluksissa.

– Varoitus näkyy jonkin aikaa. Sen voi säätää näkymään kaksi tuntia tai pidempään. Seuraava autoilija saa alueelle tulleessaan vaikka kilometriä aiemmin tiedon porohavainnoista, Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen tieinsinööri Heino Heikkinen selvittää.

– Painavan auton kuskille tämä on hyvä tieto, ja hän voi säätää ajonopeuttaan. Näin poro ei tule yllättäen mutkan takaa vastaan.

Talvilaidun on tien toisella puolen

Porot vaeltavat marras–joulukuussa talvilaitumille sekä tarharuokintaan. Reitti vie usein maantien yli ja porokolareita sattuu paljon alkutalven hämärässä kello 15–16, erityisesti perjantaisin. Vuosittain Suomessa sattuu noin 4 000 porokolaria.

Poroista varoittava järjestelmä ottaa myös huomioon lähiaikojen porokolarit ja varoittaa autoilijaa onnettomuusalttiista tieosuuksista. Testausta jatketaan vielä talven yli ja varoitusjärjestelmän odotetaan valmistuvan syksyllä 2015. Porokolarivaarasta ilmoittava sovellus tulee kaikkien saataville.

– Ohjelma on vielä kehitysvaiheessa, eikä yleisessä käytössä. Vuoden päästä se on käyttökelpoinen myös suurelle yleisölle, Heino Heikkinen lupaa.

Porokolarivaarasta varoittavaa navigaattoria rahoittavat Trafi, ely-keskus sekä Paliskuntain yhdistys. Projektin pääkonsultti on VTT.

Öljykatastrofi uhkaa harvinaisia delfiinejä ja tiikereitä maailmanperintökohteessa

0
0

Bangladeshissa, Sundarbansin kansallispuistossa tapahtui tiistaina suuri öljyonnettomuus, joka saattaa aiheuttaa vakavat tuhot alueen ainutlaatuiselle luonnolle.

Lämmitysöljyä kuljettanut tankkilaiva törmäsi toiseen alukseen ja upposi. Bangladeshilaisen The Independent -lehden mukaan laivan omistaja aloitti pelastustyöt vasta kaksi päivää myöhemmin.

Laivasta pääsi valumaan Shelajokeen 357 000 litraa lämmitysöljyä, joka on jo mustannut jokirannat ja uhkaa nyt laajan jokisuiston ainutlaatuista mangrovemetsää.

Luonnonsuojelijat ovat erityisen huolissaan öljyn vaikutuksesta Sundarbansin delfiineihin. Öljy pääsee leviämään suistoalueen lukuisten jokien ja kanavien kautta. Alue on ehkä tärkein iravadindelfiinin (Orcaella brevirostris) asuinpaikka. Lisäksi seudulla on harvinaista gangesindelfiiniä (Platanista gangetica).

Öljy vie todennäköisesti vesistössä elävien simpukoiden ja planktonin elinmahdollisuudet. Nämä ovat seudun ekosysteemin peruslajistoa. Simpukoiden pilaantumisen uskotaan haittaavan niin delfiinejä kuin myös seudun tiikereitä.

Öljyntorjuntatyöt ovat päässeet hitaasti käyntiin. Jokeen levitetään öljyä hajottavaa kemikaalia. Seudun kalastajia on kehotettu käyttämään verkkojaan, jotta öljy ei pääsisi leviämään pieniä jokia pitkin.

10 000 neliökilometrin laajuinen Sundarbans on myös YK:n kulttuurijärjestön Unescon maailmanperintökohde. YK on kehottanut Bangladeshin viranomaisia estämään kauppalaivoja pääsemästä alueelle. Alueen suojelumääräysten mukaan kalastus on kielletty, mutta kauppalaivat voivat käyttää jokireittejä.

Metsämörriretkiä ja kävelykokouksia – Green Care hyödyntää luontoa

0
0

Green Caressa on kyse toiminnasta tai tekemisestä, joka liittyy luontoon. Tavoitteena on aikaansaada ihmisten hyvinvointia. Green Care -toimintaa voi olla esimerkiksi vanhusten päivätoiminta luonnossa, ihmisten kuntoutus maatilaympäristössä tai työpaikan palaverin pitäminen kävelykokouksena metsässä.

– Yksityisissä palvelukodeissa tehdään vanhusten ja kehitysvammaisten kanssa jo jotain luontolähtöisiä menetelmiä. Lisäksi päiväkodeissa käytetään näitä metsämörri-retkiä tai tämän tyyppisiä menetelmiä. Kyllä näitä on jo jonkin verran, mutta kyllä meillä on toiveena, että systemaattisemmin voitaisiin vielä hyödyntää luontoa, kertoo projektipäällikkö Anu Aalto Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Etelä-Pohjanmaalla halutaankin lisätä Green Care -palveluja. Lähtökohdat ovat hyvät, koska metsää ja maaseutua riittää.

Tulevaisuudessa maakuntaan toivotaan myös lisää alan koulutusta ja Green Caresta uskotaan olevan hyötyä myös yritysmaailmassa. Asiat käyvät ilmi Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemästä strategiasta.

– Yrittäjien kannalta voisi miettiä, että olisiko tässä edellytyksiä lisätä yritystoimintaa. Ihmiset voisivat perustaa uusia Green Care -yrityksiä. Miksi ei sosiaali- ja terveyspalvelujakin voisi monipuolistaa sitä kautta, toteaa Anu Aalto.


Lapissa lunta jopa 43 senttiä

0
0

Esimerkiksi Inarin Angelissa Ilmatieteen laitos mittasi torstaina 43 senttiä lunta. Myös Kittilässä lunta oli 40 senttiä.

Rovaniemen seudulla lunta oli parikymmentä senttiä ja Käsivarressa Kilpisjärvellä kolmekymmentä senttiä.

Meteorologi Asko Hutilan mukaan luvut ovat lähellä pitkän ajan keskiarvoja.

Vähiten lunta on Meri-Lapissa. Esimerkiksi Torniossa lumipeite oli eilen kuusi senttimetriä.

Yle Perussa: Ilmastokokouksen viimeinen päivä alkaa tukalissa merkeissä

0
0

Perun pääkaupunki Lima on 8,5 miljoonan asukkaan kasvava metropoli. Sen keskiluokka vaurastuu. Kaduille on ilmaantunut vuosi vuodelta enemmän autoja. Kun ihmisillä on varaa kuluttaa, kasvaa myös energiankulutus ja sitä myöten hiilidioksidipäästöt.

San Isidron alueella rakennustyömaalla puurtava 33-vuotias Omar Ramirez kurtistaa kasvojaan.

– Mikäli lämpötila nousee, kasvit saattavat kuolla kuumuuteen. Viidakot ovat maailman keuhkot. Jos ne katoavat, mekin kuolemme, sanoo Ramirez.

Muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla sotilasalueella hahmotellaan ilmastonmuutoksen torjuntatoimia. Ilmastokokouksen pitäisi päättyä tänään perjantaina, mutta päätöksiä ei todennäköisesti saada aikaan ennen lauantaita.

Limassa valmistellaan kaikkia maita koskevaa ilmastosopimusta, joka pitäisi solmia Pariisissa joulukuussa 2015. Nyt täytyy päättää, millaisista palasista tuleva ilmastosopimus koostuu.

Hyvän alun jälkeen neuvottelut jumiutuivat kokouksen kalkkiviivoilla.

– Täällä on vähän ollut turhautumista hitaaseen etenemiseen. Perun tuoreessa tilannekatsauksessa tunnelma oli kuitenkin kohtuullisen hyvä. Siellä oli toivetta, että päästäisiin oikeasti poliittisten kysymysten kimppuun, kertoo Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä.

Panostukset julki kevättalvella

Maailman maiden pitäisi ilmoittaa maaliskuun loppuun mennessä, mitä ne ovat valmiita tekemään Pariisin sopimuksen onnistumiseksi. Vauraat teollisuusmaat – kuten Suomi EU:n osana – ajavat mallia, jossa ilmoitettaisiin vain selkeät päästövähennystavoitteet.

Kehittyville maille tämä ei riitä. Ne haluavat vaurailta mailta lupauksia myös ilmastorahoituksesta ja apua ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Erityisesti kehittyviä talouksia edustavan G77-ryhmän ja vauraimpien teollisuusmaiden näkemyserot ovat johtaneet siihen, että lyhyeksi tarkoitettu kokouksen päätösehdotus ehti paisua useita kymmeniä sivuja leveäksi toiveiden tynnyriksi.

Kokouksen puheenjohtajana toimiva Perun ympäristöministeri Manuel Pulgar-Vidal patisti tärkeimmän neuvotteluryhmän laatimaan uuden päätösehdotuksen. Sen odotetaan valmistuvan perjantaina iltapäivällä Suomen aikaa.

– Meillä on vähän aikaa ja nykyinen teksti on hirveän paksu. On tärkeää saada kunnollinen keskustelupohja, joka on ymmärrettävä ja jonka pohjalta on helppo käydä neuvotteluja olennaisista asioista, Laurikka sanoo.

Toinen iso kysymys perjantaina on se, miten päästöjä saataisiin leikattua suunniteltua enemmän jo ennen vuotta 2020.

Jäätiköt sulavat

Liman toisella laidalla helteisellä työmaalla puurtava Omar Ramirez ei ole seurannut kansainvälistä jättikokousta, mutta toivoo maiden kykenevän yhteisiin päätöksiin.

– Kukaan ei pysty yksinään muuttamaan maailmaa. Se täytyy tehdä yhdessä.

Perulla on paljon hävittävää maapallon keskilämpötilan noustessa. YK on arvioinut, että Peru on menettänyt Andien trooppisista jäätiköistään noin 40 prosenttia vuosien 1939–2006 välillä.

Tuona aikana lämpötila on noussut 0,7 astetta. Nykyisellä päästöjen tahdilla maapallon keskilämpötilan uskotaan nousevan noin 3 – 4 asteella vuosisadan loppuun mennessä.

Lintulauta on vielä mainoskyltti – ruokinnan aloittamista ei silti pidä lykätä

0
0

Linnut löytävät vielä ravintoa luonnostakin. Ravinnon saanti onkin tärkein syy sille, että monia lajeja näkyy vielä suurinakin parvina. Esimerkiksi räkättirastaita on bongailtu Keski-Pohjanmaalla yhä jopa tuhannen parvissa. Muitakin rastaita on paljon.

– Pihlajanmarjoja on paljon, ja niin kauan kuin niitä riittää, rastaat pysyvät. Osa rätkistä jää varmasti talvehtimaankin, arvioi lintuharrastaja Juhani Hannila Kokkolasta.

Myös esimerkiksi taviokuurnia on liikkeellä rutkasti; laji ei ole alueella jokavuotinen tuttavuus.

Hannila muistuttaa, että talviruokinnan aloittamista ei pidä lykätä, vaikka luonnonolosuhteet ovatkin siivekkäille hyvät.

– Kannattaa pitää ruokaa tarjolla – siitä linnut tietävät, mistä ravintoa löytyy sitten kun lumi tulee.

"Tässä harrastuksessa yhdistyy nykyteknologia ja luonnossa liikkuminen"

0
0

Edes marras-joulukuun lumi ja loska eivät pysäytä innokkaimpia luonnossaliikkujia. Yksi suomalaisten motivaattori metsäretkeen on geokätköily.

Kajaanilainen harrastaja Erkki Kuuva on juuri käynyt viemässä muille etsijöille löydettävää Sotkamoon, Vuokatin metsiin.

– Olen vienyt Vuokatin luonnonsuojelualueelle kaksi uutta kätköä. Kaiken kaikkiaan olen laittanut yli 30 kätköä Kajaanin seudulle ja Sotkamoon. On ihan mielenkiintoista etsimisen lisäksi tehdä itse kätköjä. Pääsen lukemaan muiden kommentteja, miten he ovat tekemäni kätköt löytäneet ja mitä he tuumaavat paikkavalinnoista, Kuuva kuvailee harrastuksen eri puolia.

Kuuvan piilot ovat uusimmat Kainuun Metsähallituksen luontopalveluille ilmoitetut geokätköt.

– Kainuussa Metsähallitus saa noin kymmenkunta kätköilmoitusta vuodessa. Se ei toki kerro harrastuksen laajuudesta ja kätköjen määrästä. Kaikki eivät varmastikaan ilmoita kätköistä, kajaanilainen puistonjohtaja Kerttu Härkönen arvioi.

Geokätköjen piilotus sekä etsintä kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Metsähallitus on kuitenkin toivonut, että harrastajat ilmoittaisivat Metsähallituksen hoitamille luonnonsuojelualueille viedyistä kätköistä.

– Sikäli näistä olisi hyvä tietää, koska kätköt aiheuttavat liikumista tietyille paikoille. Emme sitten jää ihmettelemään yllättävää liikennettä metsissä, vaan sille olisi selitys valmiina.

Puistonjohtaja Kerttu Härkönen korostaa myös, että geokätköt eivät saa aiheuttaa vahinkoa rakenteille tai kasvillisuudelle.

– Kuulin jutun, jossa muistaakseni Lapissa oli laitettu geokätkö liiterin katon ja seinän rajaan. Kun etsijät alkoivat kiipeillä seinälle, rakennuksen nurkka lähti sortumaan. Eli tämän vuoksi toivotaan paikkojen kunnioitusta ja maalaisjärkeä kätköpaikkojen valintaan.

Lisää mittaa Lapin reissuille

Erkki Kuuva ajautui harrastuksen pariin puolitoista vuotta sitten poikansa peesissä. Kuuva on ollut innokas luonnossaliikkuja aiemminkin, mutta reissut ovat saaneet geokätköilyn myötä lisää mittaa.

– Kierrän muutenkin paljon Lapin retkeilyalueita ja tästä saa lisäintoa reiteillä kiertämiseen. Ennen kun lähti Lappiin, vaikka Saariselälle, matka kesti 8 tuntia. Nyt se kestää 10-12 tuntia, kun kierrellään paikkoja, pysähdellään enemmän.

Estetiikka ratkaisee Erkki Kuuvan omien kätköpaikkojen valinnan.

– Hyvän paikan kriteerinä on hyvä maisema tai muuten nätti paikka. Vähemmän harrastan kaupunkikätköilyä, luonnossa liikkuminen ja siitä nautiminen on minulle tässä ensisijainen juttu. Mielellään laitan kätköt polkujen varsille, ettei niiden perässä tarvitse mennä ihan korpeen, Kuuva kuvailee.

Kaiken kaikkiaan Metsähallituksessa on noteerattu riemulla suomalaisten geokätköilyinnostus – polkujenkin kannalta.

– On aivan mahtavaa, että ihmiset keksivät uusia tapoja liikkua luonnossa. Tämä on yksi tämän ajan tapa, jossa yhdistetään etsiminen, löytäminen, nykyteknologia ja luonnossa liikkuminen, puistonjohtaja Kerttu Härkönen iloitsee.

– Joku sanoi, että tämä on tämän päivän luontopolku. Ihmiset tekevät omia polkujaan metsiin, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Osa ihmisistä tarvitsee motivaation lähteä metsään, kävellä jotain polkua.Tässä on motiivi lähteä luontoon. Ja toisaalta sinne syntyy kirjaimellisestikin uusia polkuja tämän harastuksen myötä. Toisin kuin entiaikaiset, nämä polut eivät vie kylästä kylään, mutta niitä syntyy yhtä kaikki.

Geokätköily liikuttaa lumessa, loskassa ja kaikkina vuorokauden aikoina

0
0

Kaksi vuotta geokätköilyä harrastanut Kimmo Nieminen kertoo Kainuusta löytyvän noin 400 kätköä, joista yli puolet on Kajaanissa.

– Niitä tulee koko ajan lisää, Nieminen täsmentää.

Suunnistuksen ja geokätköjen kiertelyn ohella Nieminen harrastaa maastojuoksua ja hiihtoa. Syy miehen geokätköilyharrastuksen aloittamiseen liittyy historiallisten kohteiden kiinnostukseen.

Geokätköily voi edullisimmillaan olla hyvinkin edullista. Lajia varten tulee rekisteröityä geokätköilysivustolle, josta saadaan koordinaatit kätköille. GPS-laitteena voi toimia vaikka älypuhelin.

– Kartankin avulla pärjää, tai älypuhelimella. GPS-laite on kuitenkin tarkempi kuin puhelin, Nieminen sanoo.

Harrastuksen kustannuksia voi pitää asioissa myös pysyttelemällä lähimaastoissa.

– Autoilu synnyttää kustannuksia, mutta pyörä on hyvä vaihtoehto, jos ei tarvitse mennä kovin kauas.

Koko perheen laji

Harrastuksena geokätköily on maailmanlaajuista. Kätköilysivustolta löytyy siis paikkoja ympäri maailman. Laji ei kuitenkaan ole niin helppo kuin miltä se kuulostaa. Ei riitä, että kätkö paikannetaan, vaan se tulee myös löytää.

– Kätköjä on eri kokoisia. On erittäin pieniä nanokätköjä ja suuria ämpärin kokoisia kätköjä. Suomen ensikätkö löytyy Helsingistä, vuodelta 2000.

Myös talvella voi harrastaa geokätköilyä. Puhelimeen ladattavasta sovelluksesta tai geokätköilysivustolta löytyvistä kätköjen kuvauksista näkee, onko kätkö talvilöydettävä.

Toiset kätköilijät eivät tavoittele vain äytmistä , vaan löytämistä ensimmäisenä. Myös Kimmo Nieminen on seurannut kätkömerkintöjä ja sännännyt lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa, mihin vuodenaikaan tahansa uuden kätköön perään.

Harrastuksen voi pitää helppona, kaupunkien keskustoista löytyy myös kätköjä. Nieminen pitää enemmän luonnossa olevista geokätköistä esimerkiksi kauniiden maisemien vuoksi. Suunnistustaustan takia laji oli luonteva lisä Niemiselle.

– Aloittelijan kannattaa aloittaa harrastus keskustoista, taajamista. Laji on hyvä vaikka perheelle. Lapset pitävät geokätköilystä.

Kätkö voi löytyä vaikka järvestä

Harrastus on vielä suhteellisen tuore Kimmo Niemiselle. Kaksi vuotta lajia harrastaneena hänellä on kuitenkin suunnitelmissa käydä loma- tai suunnistusreissun yhteydessä ulkomaisilla kätköillä.

– Aina kun tulee jossain toisella paikkakunnalla käytyä, niin käyn alueen kätköillä, jos vaan on aikaa, Nieminen kertoo.

Mistä kätköt sitten ilmestyvät luontoon? Harrastajat käyvät laittamassa itse kätköjä. Kimmo Nieminen on itse laittanut jo 20 geokätköä Suomen maastoon. Kätkön voi Niemisen mukaan asettaa vaikka järveen tai vuorelle.

Maisemien ja luonnossa liikkumisen lisäksi lajissa tärkeää on Kimmo Niemisen mukaan omaan kotiseutuun tutustuminen.

– Olen käynyt melkein kaikilla Kainuun kätköillä. On tullut käytyä todella hienoissa historiallisesti merkittävissä kohteissa, Nieminen kertoo.

Lentokone voi liipaista lumikuuropilvestä salaman

0
0

Ukkonen on harvinaista talvisin: käytännössä joka talvi salamoita esiintyy, mutta määrät jäävät vähäisiksi. Ilmatieteen laitoksen ukkosasiantuntija Antti Mäkelä kertoo, että salamoita esiintyy talvisin joka vuosi keskimäärin kymmenkunta.

– Mielenkiintoista on se, että onko nyt talvi. Kun kalenterista katsoo, pitäisi olla, mutta sääolot vastaavat syksyä, Mäkelä toteaa.

Todellisissa talviolosuhteissa voi havaita niin sanottuja lumipyrysalamoita, joita esiintyy vuosittain yleensä muutamia. Lumikuuropilviin ei yleensä kerry sähköä niin paljon, että ne salamoisivat. Jos pilvet kuitenkin osuvat jonkin sopivan kohteen kohdalle kuten tv-maston tai lentokoneen, kohde voi liipaista salaman.

Talviukkosmuisto painuu mieleen

Torstaiaamuna Varsinais-Suomessa oli ukkosta. Suomessa salamoita oli aamun ja aamupäivän aikana muutamia, muualla Skandinaviassa useita kymmeniä.

 Liperiläinen Teuvo Tahvanainen muistaa 1970-luvun alkupuolelta talvisen ukkosmyräkän.

– Olin työreissulla Juuassa suunnittelemassa laivaväylää 5.12. Vuosi oli joko 1971 tai 1972. Olin yksin parakissa, kun alkoi paukkua, Tahvanainen muistelee.

Tahvanainen kertoo, että tuolloin oli lunta ja pakkasta. Keli kuitenkin lauhtui nopeasti.

– Myräkkä nousi Kuopion suunnalta ja se kesti noin tunnin ajan. Se on ainoa kerta, kun olen todistanut talviukkosta, Tahvanainen sanoo.

Helsinkiä uhkaa sakko ilmansaastevitkuttelusta – virtsa-aine ratkaisisi ongelman

0
0

Yskää, nuhaa, hengenahdistusta, sydänoireita, jopa kuolemia. Kaikkea tätä ilmansaasteet aiheuttavat kaupunkien asukkaille. Ainakin paperilla Helsingin suurin ongelma on typpidioksidi, jota on liikaa esimerkiksi Mannerheimintiellä tyyninä talvipäivinä.

EU armahti Helsinkia viiden vuoden jatkoajalla vuonna 2010, mutta näillä näkymin pitoisuudet eivät pysy raja-arvon alapuolella vielä ensi vuonnakaan. Rangaistuksena EU voi lätkäistä kaupungille sakot.

- Se tarkoittaa sitä, että pitäisi kaikin mahdollisin toimenpitein pyrkiä pääsemään sen raja-arvon alapuolelle, sanoo ilmansuojeluyksiön päällikkö Tarja Koskentalo HSY:stä.

Vanhat dieselmoottorit ovat pahin ongelma

Likaisen ilman suurin syy on liikenne ja sama pätee typpidioksidiin. Mitä vanhempi ja isompi dieselmoottori, sitä enemmän päästöjä.

-  Ajoneuvokannan uudistuminen on niin hidasta, että se ratkaisee tämän ongelman liian hitaasti, arvioi Koskentalo.

Erikoista ongelmassa on se, että siihen on ollut ratkaisu jo useita vuosia. Esimerkiksi oululaisyhtiö Proventia on myynyt jo vuosia vanhaan raskaaseen kalustoon asennettavia järjestelmiä, jotka tehoavat myös typen oksideihin.

Lontoossa jo yli 1000 remontoitua bussia

Tällä viikolla VTT:n Otaniemen laboratoriossa on testattu puhdistimen toimintaa vanhassa lontoolaisbussissa. Alustavien tulosten perusteella puhdistin vähentää sen typpidioksidipäästöjä 80 prosenttia ja kaikkia typen oksideja 95 prosenttia.

Puhdistamisessa kuluu ureaa, jota löytyy myös ihmispissasta, mutta tämä tavara tuotetaan täysin tehtaalla. Urean sisältämän ammoniakin avulla typen oksidit saadaan muutettua vaarattomaksi typpikaasuksi ja vedeksi.

Järjestelmän toinen suodatin nappaa vielä vaarallisemmista pienhiukkasista 95 prosenttia.

Lontoossa kulkee jo yli tuhat vastaavalla järjestelmällä varustettua bussia. Näiden tulosten jälkeen oululaispuhdistimia on tulossa yli sata lisää.

– Kyse on ilman laadun parantamisesta Lontoon ympäristössä ja nämä järjestelmät auttavat meitä siinä, sanoo Stagecoach ltd:n tekninen johtaja Darren Roe.

Asentamisen edellytyksenä on pakko tai palkinto

Testejä seuraamaan saapunut Roe myöntää, etteivät autojen omistajat toki hanki yli 10 000 euron hintaisia järjestelmiä ilman pakkoa tai palkintoa.

– Liikenteen kilpailuttaja Transport for London maksaa osan remontista ja siitä on todella suuri apu, sanoo Roe.

Firman etu on myös se, että näin vanhatkin autot saadaan alittamaan uusien sopimusten päästövaatimukset.

Oululaiset puhdistimet tekevät tuloaan viimein myös Helsinkiin

Helsingin lähiliikenteen busseistakin oululaisjärjestelmiä löytyy joitakin kymmeniä, mutta yhä 250 bussia voi luokitella typpidioksidin kannalta suureksi ongelmaksi. Kukin linja kilpailutetaan aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, joten kilpailutuksen kiristyvät ehdot tehoavat vasta viiveellä.

HSL päättikin juuri laittaa jakoon lisämiljoonan, jolla bussiyhtiöitä houkutellaan panostamaan puhtauteen. Jo kilpailutettujen linjojen liikennöitsijät tekevät tarjouksia siitä, kuinka paljon ne voivat pudottaa päästöjä milläkin hinnalla ja HSL jakaa rahat parhaille. Mukaan lasketaan hiilidioksidi, pienhiukkaset ja typen oksidit - viimeksi mainitut kolme kertaa suuremmalla painoarvolla kuin aiemmin.

Sitä, kuinka monta ongelma-autoa miljoonan avulla saadaan remontoitua, ei HSL:n osastonjohtaja Reijo Mäkinen uskalla veikata.

Myös muut bussit ja raskas liikenne vaatisivat puhdistimia

Lähiliikenteen bussit eivät tietenkään yksin ole syypäitä saasteisiin. Ilmansuojeluyksikön päällikkö Koskentalo kehuu HSL:n kampanjaa, mutta perää vastaavia liikkeitä myös pidemmältä saapuvia linjoja kilpailuttavalta ELY-keskukselta.

Puhdistinvalmistajakin toivoo lisää keppejä ja porkkanoita muille busseille ja raskaille ajoneuvoille.

- Kyllä yleensä tarvitaan lait, asetukset ja avustukset. Rehellisyyden nimissä ne ovat meidänkin parhaita myyntimiehiä, sanoo Proventian myyntijohtaja Petri Saari.


Kyynelistä elävä vampyyri vaeltaa pohjoista kohti

0
0

Kainuussa on tänä vuonna havaittu kuusi uutta perhoslajia. Syynä on Kainuun ELY-keskuksen suunnittelijan, Reima Leinosen mukaan ilmaston lämpeneminen.

– Kainuussa on viimeisen 20 vuoden aikana havaittu yli 200 uutta perhoslajia. Määrä on erittäin suuri ja se kertoo ilmastonmuutoksesta kohti lämpimämpää, Leinonen kertoo.

Leudot talvet takaavat perhosille elinolot ympäri vuoden.

– Lajirakenne muuttuu kohti keski-eurooppalaista. Massalajit vähenevät, tulee useampia vähempiyksilöisiä lajeja, Leinonen selventää.

Kyyneleitä ja verta

Yksi uusista lajeista on kyynelyökkönen (Calyptra thalictri). Lajia havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2000, mutta Kainuussa se havaittiin ensimmäisen kerran viime kesänä. Lajin pääravinto on normaalia erikoisempi – vampyyriyökköseksikin nimitetty perhonen nimittäin imeskelee silmien kyynelnestettä.

– Eläinten, pääasiassa lehmän kyynelnestettä. Ihmisten silmien lähelle se ei kuitenkaan tule, Leinonen lupaa.

– Kyynelyökköstä kutsutaan myös vampyyriyökköseksi, sillä sen suu pystyy imemään myös verta.

Kyynelyökkönen ei Leinosen mukaan kuitenkaan ole vaaraksi ravinnontarjoajalleen eli lehmälle.

– Lajiahan on  tavattu Suomussalmella yksi, joten täällä Kainuussa näitä siivekkäitä ei ole vielä paljon, Leinonen kertoo.

Muita Kainuussa tänä vuonna havaittuja uusia perhoslajeja ovat malvamittari, mittariyökkönen, hohtopensasyökkönen, lounaanmorsiusyökkönen ja harmolehtimittari. Lisäksi pikkuperhosiin kuuluvia koilaleja havaittiin kolme uutta.

Pistiäinen joka ei helposti pistä

Kajaanin Paltaniemen lentokentällä havaittiin pistiäisiin kuuluva isosorjoampiainen (Symmorphus murarius). Laji on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu.

– Isosorjoampiainen kuuluu erakkoampiaisiin, eli koiras ja naaras eivät muodosta yhdyskuntaa. Pistiäinen pesii suurissa kelopuissa oleviin kovakuoriaisten tekemiin koloihin, Reima Leinonen kuvailee.

Ampiaisia ja pistiäisiä pelkäävät voivat huokaista helpotuksesta. Isosorjoampiainen ei nimittäin pistä ihmistä – ainakaan oma-aloitteisesti.

– Jos sen ottaa käteen, niin sitten pistää. Ja silloinkin vain naaras.

Arno Kasvi: Suosikaa jouluruusua, koska se tuo iloa pitkään

0
0

Jouluruusu kukkii yhä useamman joulussa, eikä ihme, sillä sen hoitaminen ei kovin ihmeitä vaadi.

Myös emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi arvostaa helppohoitoista jouluruusua. 

– Se ei ole mikään kertakäyttökasvi. Jouluruusun kukinta voi jatkua joulun jälkeen vuodesta toiseen omassa puutarhassa. Sellaisia kasveja arvostan, Kasvi kertoo.

Sannimari Lehtilä ja Arno Kasvi tarkastavat videolla myös marraskuussa istutetun jouluamarylliksen voinnin.

Jälleen yksi poikkeuslupa suden kaatoon Pohjois-Karjalaan

0
0

Joensuun, Juuan ja Kontiolahden väliselle alueelle on myönnetty poikkeuslupa yhden suden pyytämiseksi. Sudet ovat tappaneet alueella toistuvasti koiria syksyn aikana.

Viimeisin koiratappo tapahtui tällä viikolla, kertoo Suomen riistakeskus tiedotteessaan. Hukat ovat vieneet tänä vuonna varmuudella seitsemän koiraa. Lisäksi kahden kadonneen koiran epäillään joutuneen suden suuhun.

Alue, johon poikkeuslupaa on haettu on hirvien talvilaidunaluetta, jossa hirvenmetsästys painottuu metsästyskauden loppupuolelle. Näin ollen hirvikoirien käytölle alueella on olemassa vielä tarvetta. Lisäksi ajavia koiria käytetään jäniksen ja ketun metsästykseen helmikuun loppuun saakka, riistakeskus määrittelee.

Myönnetty lupa on voimassa kolme viikkoa. Lupaan sisältyy kuitenkin ehto: "Pyynti voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut päätöksen antamisen jälkeen lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa pyynnin kohdistuminen juuri tähän asuinrakennuksen tuntumassa vierailleeseen yksilöön. Pyynti voidaan aloittaa vastaavalla tavalla vahinkokohteelta."

Suomen riistakeskus myönsi viime viikolla poikkeuslupan myös Tohmajärven ja Kiteen väliselle alueelle.

Metsähallitus kiistää väitteet Vienan reitin tuhoamisesta

0
0

Ikiaikaisen Vienan reitin varren hakkuut ovat puhuttaneet pitkin syksyä Kainuussa. Viimeksi torstaina Kalevalaseura vaati Metsähallitukselta linjanmuutosta Vienan reitin varrella tehtäviin hakkuisiin.

Metsähallitus kiistää väitteet Vienan reitin alueen tuhoamisesta ja kertoo kunnioittavansa Vienan reittiä ja metsien kulttuuriperintöä. Metsähallitus toimii alueella, mutta tekee sen lakia noudattaen ja yhdessä sovittujen ohjeiden mukaisesti.

Kulkureittien huomioimisesta metsätaloustoimenpiteissä Vienan reitin läheisyydessä on laadittu oma ohje. Se on tehty yhteistyössä useiden eri toimijoiden kanssa ja on yhteisesti hyväksytty. Toimenpiteisiin on lisäksi pyydetty lausunnot Kainuun Museolta, joka edustaa alueella Museovirastoa.

Metsähallitus kertoo tiedotteessaan olevansa edelläkävijänä kartoittamassa valtion maiden kulttuuriperintöä. Kansallisen metsäohjelman tavoitteen mukaisesti valtion talousmetsät tulevat inventoiduiksi vuoden 2015 loppuun mennessä.

Metsähallituksen arkeologit ovat inventoineet Suomussalmella kahden edellisen kesän aikana noin 190 000 hehtaaria metsätalousmaita. Vienan reittiä on tutkittu kartta-aineistojen avulla ja maastoinventoinnein.

Reitillä on pitkä ja värikäs historia, joka näkyy polun varren kulttuuriperintökohteissa sekä reitin säilyneisyydessä. Kentällä yhteistyötä on tehty paikallisten asukkaiden kanssa. Itse reitin inventoimisen lisäksi on tallennettu tietoa myös reitin varren elämästä ja kulttuuriperinnöstä aina 1940–1950-luvuille saakka, kertoo Metsähallitus tiedotteessan.

Inarijärven kalastajat: Pieni siika johtuu järven säännöstelystä

0
0

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on todennut että Inarijärvessä on liikaa siikaa ja siika olisi sen vuoksi kääpiöitymässä. Järven ravintovarat eivät riitä suurentuneelle siikakannalle, tutkijat sanovat. Tällä hetkellä siikaa istutetaan Inarijärveen vuosittain noin 500 000 yksilöä, mutta määrää pitäisi vähentää RKTL:n mukaan 200 000:een.

– Tuo on mielenkiintoinen asia ja tulee aika yllättäen tänne kalastajien tasolle. Se on totta, että Inarinjärvessä isoa siikaa on yhä vähemmän. Siinä on tietysti monia tekijöitä, Inarin kalastusalueen hallituksen puheenjohtaja Kari Kyrö sanoo.

– Se, että siika olisi kääpiöitymässä tuntuu aika kummalliselta.

Kyrö sanoo keskustelleensa itse RKTL:n tutkijan kanssa. Tutkijan mukaan siian koossa on havaittu muutoksia 4-5 vuoden aikana.

Säännöstely voi vaikuttaa ravintoon

Inarijärvi on säännöstelty. Järvestä Jäämereen laskevassa Paatsjoessa on vesivoimaloita Norjan ja Venäjän puolella. Kyrön mukaan siian kasvun hidastumisen syynä voi olla nimenomaan säännöstely. Viime vuosina Inarijärven vedet ovat olleet matalalla pitkälle kesään.

– Toissa kesänä meni pitkälle heinäkuun puolelle, ennen kuin vedet saatiin normaaliin kesävesikorkeuteen. Siikahan nousee keväällä kun jäät lähtevät, syvänteistä rantoihin syömään. 

– Onko syynä rantavyöhykkeen ravintomäärä? Kun rantavyöhyke on ollut matalassa vedessä, onko siinä jotain tekijää?

Kari Kyrö sanoo, että siikaa velvoiteistutetaan Inarijärveen jo nyt vähemmän kuin aiemmin.

– Tässä on sellainen ristiriita, että Inarijärveen on istutettu noin miljoona siikaa aikaisempina vuosikymmeninä. Tuolloin ei ole ollut havaintoa, että siian kasvu olisi ollut hidasta tai hidastunut, Kyrö pohtii.

– Kymmeniä vuosia on istutettu nykyiseen nähden kaksinkertainen määrä ja vastaavaa havaintoa ei ole, Kyrö summaa.

Halu lisätä punalihaista kalaa?

Kari Kyrön mukaan hän on kuullut epäilyjä siitä, että siian vähentämisen taustalla olisi halu nostaa punalihaisen kalan määrää järvessä. Istutusvelvoite kun voidaan täyttää muullakin kalalla kuin siialla, Kyrö sanoo.

– Jos siikaa vähennetään, niin voidaan sitten eri-ikäistä taimenta ja rautua laittaa järveen. Kansan keskuudessa puhutaan myös näin, että toiveena on lisätä Inarijärven puhalihaisen kalan kantaa. Että siiasta ei niin väliä.

Tätä ovat toivoneet varsinkin matkailijat ja virkistyskalastajat. Kari Kyrö kuitenkin muistuttaa, että hän luottaa RKTL:n tutkimuksiin.

– Tämä on äärimmäisen huono asetelma, koska Inarijärven kanta-asukkaat ovat ikänsä eläneet kalasta. Satoja vuosia, kenties pitempäänkin. Kyllä se pääruokakala, saaliskala on ollut ja on edelleenkin siika.

Yksi tekijä saattaa olla myös siian valikoiva pyynti isoreikäisellä verkolla. Silloin isot siiat jäävät nalkkiin ja pienet pääsevät pakoon.

Kalastajien määrä on Kari Kyrön mukaan pysynyt samalla tasolla viimeisen kymmenen vuoden ajan.

– Jossakin vaiheessa arvioitiin, että siian kasvu on hidastunut, kun pyynti on vähentynyt. Mutta sekään ei taida pitää paikkaansa. Ammattikalastajien pyyntiä ja erityisesti kotitarvekalastajien pyyntiä on entiseen malliin. Viimeisen parin kymmenen vuoden tasossa se on, eikä se ole mihinkään muuttunut, Kari Kyrö toteaa.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live