Helsingin yliopiston ympäristösuojelun professori Pekka Kauppi on julkaissut yhdessä Metsäyhdistyksen Hannu Mäntyrannan kanssa pamflettikirjan Hakata vai säästää.
Kirjan keskeinen viesti on se, että ilmastonsuojelun näkökulmasta tuottava metsätalous ja metsien taitava käyttö ilmastonsuojelussa eivät ole ristiriidassa.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan kaikkia kirjan väitteitä hyväksy. Kysyimme kolmelta alan professorilta näkemyksiä Suomen metsien käytöstä ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Metsillä on ilmastonmuutoksen torjunnassa suuri merkitys – poliittiset tavoitteet ovat kuitenkin ihan eri juttu
Metsät ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeitä, sillä ne toimivat ns. hiilinieluina. Puut sitovat itseensä hiiltä, joka muuten tupruttelisi kasvihuonekaasuina ilmastonmuutosta kiihdyttämässä. Suomi taas on maailman metsäisimpiä maita. Ei siis ihme, että Liman ilmastokokouksen alla Suomen metsien käsittely puhuttaa taas.
– Olemme tutkineet asiaa noin 5–6 vuotta, ja tutkimusten pohjalta näyttää selvältä, että metsiin voidaan sitoa hiiltä ilmakehästä kustannuksin, jotka jäävät selvästi alhaisemmiksi kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen energiatuotannossa, kertoo metsäekonomian professori Olli Tahvonen Helsingin yliopistosta.
Poliittiset ilmastotavoitteet ovat kuitenkin eri asia kuin pelkkä tieteellisesti todennettu vaikutus, huomauttaa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jari Liski. Suomelle on ilmastoneuvotteluissa sovittu metsien hiilinieluja koskeva referenssitaso.
– Se raja on sen verran alhainen verrattuna nykyiseen Suomen metsien hiilinieluun, että se on helposti saavutettu, tehtiinpä metsille sitten käytännössä mitä tahansa, Liski toteaa.
– Ei ole kannustetta käsitellä metsiä niin, että niiden hiilinielut kasvaisivat nykyisestä.
Avohakkuu pelastaa ilmastoa?
Viime aikoina metsäalalla on käyty kovaa keskustelua vaihtoehtoisista metsänkasvatusmalleista, ennen kaikkea siitä, olisiko ns. eri-ikäismetsänhoito järkevämpää kuin nykyisin vallitseva avohakkuumalli. Tasaikäiskasvatuksessa metsä kaadetaan kerralla ja sen tilalle istutetaan uusi, eri-ikäismetsänhoidossa taas metsästä haetaan muutaman kymmenen vuoden välein poimintahakkuuna suurimmat puut.
Pekka Kaupin kirjassa puolustetaan avohakkuumallia ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta, sillä sen katsotaan mahdollistavan tiheämmän metsän, joka siten sitoo enemmän hiiltä.
– Sekä puuvarantoa että metsien kasvua pitää edelleen kohottaa, Kauppi toteaa..
Tahvosen mielestä avohakkuun paremmuudesta tässä suhteessa ei ole selvää näyttöä.
– Siitä on hyvin vähän tehty hyviä tutkimuksia, tietyt seikat puoltaa avohakkuumallia ja tietyt seikat puoltaa sitten avohakkuuttoman metsänhoidon mallia. Esim. avohakkuun jälkeen on 20–30 vuotta pitkä periodi, jolloin metsään sitoutuu aika vähän hiiltä. Tätä vaihetta ei ole eri-ikäisrakenteisessa jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa.
Nykyisin Suomen metsän kasvavat paljon nopeammin kuin niitä hakataan. Kaupin kirjassa erääksi syyksi nostetaan itse asiassa ilmastonmuutos, joka on saattanut kiihdyttää Suomen metsin kasvua. Toinen syy on epäilemättä jo vuosikymmeniä tehty tehokas metsänhoito. Jari Liski huomauttaa, että eri-ikäismetsänhoitoon siirtyminen ei suinkaan tarkoita paluuta hoitamattomiin metsiin.
– Se on silloin tehty hallitsemattomasti ja huonosti, jos metsä pidetään liian harvana. Liski ei pidä eri-ikäismetsänhoitoa ilmastomuutoksen kannalta avo-hakkuuta huonompana.
– Siihen siirtymisellä ei ole metsien hiilen sidonnan kannalta isoa vaikutusta.
Ilmaston kannalta suurta merkitystä on myös sillä mihin puu käytetään
Metsänhoitomallia paljon suurempi merkitys on sillä, mihin puuta lopulta käytetään.
– Yksi vaihtoehto on käyttää sitä energiantuotannossa korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Tällä hetkellä ainakaan hintasuhteet ei ole vielä sellaiset, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, arvioi metsäekonomian professori Tahvonen
– Eli meillä pitäisi olla huomattavasti tiukempi ympäristöpolitiikka, jotta fossiilisten polttoaineiden käyttö tulisi riittävän kalliiksi suhteessa tällaiseen bioenergiaan.
Tutkimusprofessori Jari Liski mielestä kasvavien puiden käyttö energianlähteenä on kuitenkin ilmastomuutoksen kannalta suorastaan haitallista.
– Kaikissa laskelmissa, joissa metsissä kasvavaa puuta käytettäisiin energialähteenä, ja lasketaan sille pelkästään ilmastovaikutus, on saatu tulokseksi, että päästöt tuotettua energiayksikköä kohti on varsin korkeat. Tämä johtuu siitä, että siinä paitsi viedään sitä metsään varastoitunutta hiiltä pois myös vähennetään sitä metsän hiilinielukapasiteettia. Päästövaikutukset energiayksikköä kohti ovat korkeampia kuin fossiilisilla polttoaineilla.
Liski korostaa, ettei halua puolustaa fossiilisia polttoaineita. Hänen mukaansa ilmaston näkökulmasta Suomen metsiä kannattaisi jatkossa pyrkiä käyttämään korkean jalostusasteen tuotteisiin, kuten uudenlaisiin rakennusaineisiin. Niissä käyttöikä on yleensä pitkä, ja hiili on siten sitoutunut pitkäksi aikaa puuhun. Niistä myös maksetaan hyvin.
– Jos jalostusaste on korkea, tuote on kallis. Silloin se saadaan kaupaksi ainoastaan semmoiseen kohteeseen, jossa siitä on pitkäikäinen hyöty. Eli hiili pysyy tallessa pitkään.
Voiko metsän puun tuoton ja metsään sitoutuneen hiilen sitten maksimoida yhtä aikaa?
Professori Olli Tahvosen mielestä Pekka Kaupin ja Hannes Mäntyrannan pamflettikirjassa on paha virhe. Tahvosen mielestä kirjassa väitetään, että olisi mahdollista yhtä aikaa maksimoida metsän puun tuotto ja metsään sitoutunut hiili.
– Tässä on kyllä tullut nyt jonkinlainen ajatusvirhe. Tämä ei ole mitenkään mahdollista, metsään sitoutunut hiili maksimoituu koskemattomassa luonnontilaisessa metsässä, tästä on selkeitä tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia. Ja tämmöisessä luonnontilaisessa metsässähän ei voi puita kaataa ollenkaan.
Kauppi toteaa Ylelle, että on totta, että molempia ei voi samanaikaisesti maksimoida, mutta silti sekä puuntuotantoa että metsään sitoutuneen hiilen määrää voidaan Suomessa edelleen lisätä.
Aiheesta lisää illan A-studiossa, jossa metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa keskustelevat professori Pekka Kauppi ja trooppisen metsähoitotieteen professori Markku Kanninen. Tv1 klo 21.05