Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Luonnonsuojelupiiri valittaa Lapin maakuntaohjelmasta

0
0

Lapin luonnonsuojelupiiri valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen myös siitä, että Kemihaaran "tulvasuojelualtaan" Natura-arviointi aiotaan tehdä veronmaksajien rahoilla sen sijaan että Kemijoki Oy maksaisi kustannukset.

Valitus koskee maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmaa vuosiksi 2015-2016. Lapin liiton ja maakunnan yhteistyöryhmä ohjaavat toimeenpanosuunnitelmalla Suomen valtion ja EU:n tukirahan myöntämän käyttöä.


Vieraiden kasvien torjuntahanke päättyy – jättiputki edelleen riesana

0
0

Vuonna 2010 alkanut vieraskasvilajit kuriin -hanke on torjunut lajeja, neuvonut maanomistajia niiden torjunnassa sekä tiedottanut vieraslajiongelmasta laajemmalle yleisölle. Hanke päättyy vuoden 2014 lopussa. Maanomistajien on syytä kuitenkin jatkaa torjuntaa aktiivisesti.

Jättiputken torjunta kestää vuosia

VIKURI-hankkeen torjuntatyöntekijät ehtivät saada jättiputken torjuntatoimet alkuun 53 prosentilla ilmoitetuista yli 500 esiintymistä. Lisäksi kymmenillä kohteilla käytiin antamassa neuvontaa paikanpäällä.

Jättiputken lopullinen hävitys vaatii pitkäikäisen siemenpankin vuoksi useamman vuoden aktiivista torjuntaa. Sen jälkeen aluetta tulee tarkkailla vielä muutama vuosi, jotta mahdollisesti vielä nousevat kasvit voidaan poistaa heti. Hankkeen aikana tiedossa olleista jättiputkiesiintymistä saatiinkin hävitettyä vain noin kymmenen prosnettia, mutta lähes kaikilla kohteilla päästiin hyvään alkuun ja monet esiintymät pienenivät huomattavasti.

Välivuotta ei kannata pitää

Jotta tehty torjuntatyö ei menisi hukkaan, tulee torjuntaa jatkaa siihen saakka, kunnes kaikki kasvit on saatu hävitettyä.

Pienen esiintymän torjunta on aivan yhtä tärkeää kuin suuremman, sillä jo yksikin siementämään päässyt jättiputki voi aiheuttaa usean vuoden torjuntaurakan. Tämän vuoksi on tärkeää estää siementen maahan variseminen.

Jättipalsami ja lupiini sopivat hyvin talkoisiin

Suomen maaympäristön lajeista 24 on luokiteltu haitallisiksi niin, että niiden leviäminen tulisi saada kuriin. Näistä laajalle levinneitä ovat jättipalsami ja lupiini. Näiden kahden lajin torjunta aloitettiin Keski-Suomessa talkoilla kuudella kohteella sekä eräillä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla kohteilla ja niiden lähistöillä.

Talkoista saatiin hyviä kokemuksia, ja esimerkiksi Korpilahden Vanhan Myllyn sekä Jämsän jokivarren useiden aarien kokoiset jättipalsamikasvustot saatiin pienentymään huomattavasti.

Ilmoita vieraslajiportaaliin

Jatkossa omia vieraslajihavaintojaan voi ilmoittaa kansalliseen vieraslajiportaaliin, jonne myös VIKURI-hankkeen tiedossa olevat havainnot tullaan siirtämään. Havaintojen kartoitus antaa arvokasta pohjatietoa, jonka avulla vieraslajien torjuntaa voidaan suunnitella ja toteuttaa. Kansallinen vieraslajiportaali sisältää myös kasvien tunnistamis- ja torjuntaohjeet.

Saimaannorpan suojelua koskenut rikkomusmenettely lopetettu

0
0

Euroopan komissio on lopettanut saimaannorpan suojelua koskeneen rikkomusmenettelyn.

Suomi sai Euroopan komissiolta virallisen huomautuksen saimaannorpan suojelusta vuonna 2010. Huomautuksen mukaan saimaannorpan suojelu ei täyttänyt luontodirektiivin asettamia velvoitteita.

Huomautus käynnisti rikkomusmenettelyn Suomea vastaan. Huomautuksen jälkeen saimaannorpan suojelua on tehostettu monin tavoin ja saimaannorppakanta onkin kohentunut.

Euroopan komissio päätti lopettaa saimaannorppaa koskevan rikkomusmenettelyn 26.11.2014.

Suomi ja Norja yhä eri mieltä Tenon kalastussopimuksesta

0
0

Valtiot ovat yhtä mieltä siitä, että Tenon lohenkalastusta pitää rajoittaa nykyisestä. Suomen valtuuskuntaa johtavan Pentti Lähteenojan mukaan yhteisymmärrys perustuu molempien maiden kalantutkimuksen tuloksiin. Tenon vesistö on Atlantin lohen suurin ja merkittävin lisääntymisvesistö maailmassa.

Osa Tenon sivujokien lohikannoista ja suurten naaraslohien määrä on taantunut ja pyyntiä pitää siksi vähentää. Tutkijat ovat viime vuosikymmenten aikana selvittäneet, että Tenon vesistössä elää kolmisenkymmentä geneettisesti ainutlaatuista lohikantaa. Tenolla on suuri määrä sivujokia, joille on kehittynyt oma lohikantansa vuosituhansien aikana.

Pyyntirajoitusten kohdentamisesta maat ovat eri mieltä. Norjassa halutaan rajoittaa Suomen puolella Utsjoen kunnan alueella voimakkaasti kasvanutta matkailukalastusta.

 Norjan yleisradion NRK:n mukaan Norjan saamelaiskäräjien ja Utsjoen norjalaisten naapurikuntien Tanan ja Karasjoen edustajat pitävät Suomessa voimistunutta kalastusturismia uhkana paikallisten saamelaisten perinteiselle lohenpyynnille ja pyyntipaikoille.

Matkailuelinkeino vs. perinteinen lohenpyynti

Tenon matkailijoiden kalastusluvista 90 prosenttia myydään Suomessa. Lupatulot jaetaan maiden välillä tasan.

Suomen puolella lohimatkailu on tärkeä elinkeino Utsjoen Tenonvarren saamelaisille matkailuyrittäjille. Ylijohtaja Lähteenojan mukaan kalastuskulttuurit ovat erilaisia rajajoen vastarannoilla.

– Norjan puolella nähdään hyvin tärkeänä paikallisten asukkaiden perinteinen kalastus kun taas Suomen puolella Tenojokivarressa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana melko voimakkaasti kehitetty uudempia elinkeinoja kalastukseen perustuen ennen kaikkea kalastusmatkailua ja sillä on huomattava merkitys paikallistaloudelle Utsjoella.

Suomen ja Norja ovat neuvotelleet kolmatta vuotta Tenon kalastussopimuksesta pääsemättä sopuun. Viimeksi valtuuskunnat tapasivat marraskuussa Karasjoella. Tavoitteena on vuoden 1989 sopimuksen korvaaminen uudella sopimuksella, joka tulisi voimaan vuonna 2016.  

Suomen valtuuskuntaa johtavan maa- ja metsätalousministeriön ylijohtajan Pentti Lähteenojan mukaan aikatavoite tekee tiukkaa.  Molempien maiden parlamenttien eli eduskunnan ja stortingetin on hyväksyttävä sopimusta koskevat lait ja se vie aikansa.

Neuvotteluvaltuuskuntien seuraavaa kokousta ei ole sovittu, mutta puheenjohtajat ovat keskustelleet puhelimessa viimeksi toissapäivänä.

Lähteenoja sanoo olevansa erimielisyyksistä huolimatta optimistinen. Jos kompromissiin päästään niin seuraava hallitus voisi antaa lakiesityksen uudelle eduskunnalle keväällä ja Tenolle ehtisi uusi sopimus voimaan vuonna 2016.

Maatalouden fosforipäästöt talteen ilman sähköä uudella menetelmällä

0
0

Suomalainen yritys on kehittänyt menetelmän, jolla maatalouden fosforipäästöt saadaan talteen ennen kuin ne laskevat Itämereen. Maatalouden tuottamat typpi-ja fosforipäästöt kuormittavat Itämerta eniten: pelloilta on peräisin yli puolet typpipäästöistä ja noin 40 prosenttia fosforista.

Itämeressä rehottavat sinilevät käyttävät ravintonaan liukoista fosforia, joka saadaan uudella Saloy Oy:n kehittämällä menetelmällä kokonaan talteen. Kokonaisfosforista se kerää 80 prosenttia.

Kun vesistössä havaitaan runsaasti levää, sen ravinnelähde selvitetään ottamalla vesistöön laskevista puroista ja ojista vesinäytteitä. Niiden fosforipitoisuus määritetään, ja veteen asennetaan fosforinpoistolaite. Koska laite ei tarvitse sähköä, vaan se saa puhtia maan vetovoimasta, sen voi asentaa mihin tahansa puroon tai ojaan.

Fosfori poistetaan vedestä sekoittamalla siihen ferrisulfaattia, joka saostaa fosforin. Vettä hieman painavampi fosfori vajoaa saostusaltaan pohjalle, mistä se voidaan kerätä talteen ja kierrättää takaisin lannoitteeksi. Fosfori on uusiutumaton luonnonvara, minkä vuoksi sen kierrättäminen on tärkeää.

– Tämä on erittäin hyvä menetelmä etenkin fosforin mutta myös typen kaappaamiseen ja tärkeä askel kohti yhteiskuntaa, jossa kaikki elintärkeät resurssit kuten ravinteet kierrätetään, sanoo Baltic Sea Action Groupin eli BSAG:n asiamies Mathias Bergman.

Suomella vielä matkaa mallimaaksi

Fosforinpoistolaitteen Suomen-valloitusta hidastaa se, ettei sen käyttämä kemikalointi kuulu maataloustuottajien ympäristötuen piiriin.

Vuonna 2010 järjestetyssä Baltic Sea Action Summitissa Suomi sitoutui tehostettuihin toimiin hyvän tilan saavuttamiseksi Saaristomerellä vuoteen 2020 mennessä. Kokoukseen osallistuivat Itämeren rannoilla sijaitsevat 11 maata. Tarkoituksena oli vähentää maatalouden ravinnekuormitusta Saaristomereen laskevalla valuma-alueella sekä pyrkiä ravinteiden kierrättämisen esimerkkimaaksi.

– Euroopan suurimmat ongelmat ovat Hollannissa ja Belgiassa, joissa pohjavedet on täysin pilattu. Suomessa tämä ei ole vielä akuutti ongelma, mutta mallimaaksi on vielä matkaa, sanoo BSAG:n asiamies Mathias Bergman.

Saloy Oy:n tavoitteena on saada kaikki maanviljelijät puhdistamaan peltovetensä fosforista ja kierrätettyä ne omille pelloilleen. Moni tarvitsee kuitenkin noin 10 000 euron investointiin valtion tukea. Tällä hetkellä fosforinpoistolaitteen käyttämä menetelmä eli kemikalointi ei kuulu maataloustuottajien ympäristötuen piiriin.

Paperitehtaalta jälleen uusi vuoto huonokuntoiseen Eurajokeen

0
0

Huonossa kunnossa vuosia olleeseen Eurajokeen on taas päässyt vuotamaan sinne kuulumatonta ainetta teollisuuslaitokselta.

Satakunnan Eurassa toimiva paperitehdas Jujo Thermal kertoo tiedotteessaan, että tehtaalta pääsi jokeen 160 kiloa kovetinainetta jäteveden mukana maanantaina iltapäivällä.

Tehtaan sisäinen jäteveden pumppaaminen pysäytettiin vuodon jälkeen välittömästi. Lisäksi Jujo Thermal pysäytti tehtaan tuotannon ja vesien pumppaamisen jätevedenpuhdistamolle varotoimenpiteenä.

Tehdas käy taas

Jujo Thermal kertoo, että tehdas käynnistettiin uudestaan tiistaina aamupäivällä. Yhtiö pahoittelee vahinkoa ja vakuuttaa, että kovetinaineesta ei ole näin pienissä pitoisuuksissa haittaa ympäristölle.

Yhtiö myös kertoo ryhtyneensä toimenpiteisiin, jotta vastaavaa ei pääse tapahtumaan toistamiseen.

Jujo Thermalin johto tuomittiin marraskuun lopussa sakkoihin ympäristörikoksesta. Paperitehtaalta pääsi toukokuussa 2011 ympäristölle vaarallista kemikaalia jätevedenpuhdistamon kautta Eurajokeen.

Suunnitelmat vedenottamosta tarkkaan syyniin Natura-alueella

0
0

Kankaanpäässä Pohjois-Satakunnassa suunnitellaan uuden vedenottamon rakentamista Hämeenkankaalle Natura-alueelle. Rakentamistyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2017, mutta suunnitelmat saattavat viivästyä lupaprosessin takia.

Lupien kanssa joudutaan tekemään runsaasti työtä, sillä vedenottamo ei saa vaarantaa Natura-alueen luontoarvoja. Hämeenkankaalla on muun muassa paljon lähteitä, joihin pohjavedenottamo ei saa vaikuttaa.

Vesihuollon varmuus huolena

Tällä hetkellä Kankaanpäässä on jo kaksi vedenottamoa, myös Hämeenkankaan alueella. Uusi vedenottamo toisi Kankaanpään ja muiden Pohjois-Satakunnan kuntien vesijohtoverkkoon 2 000–4 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa lisää nykyiseen verrattuna.

– Uusi vedenottamo on välttämätön vesihuollon varmuuden parantamiseksi. Nykyiset vedenottamot ovat samalla alueella eli alttiita samaan aikaan tapahtuville häiriöille, teknisen keskuksen johtaja Marja Vaajasaari sanoo.

"Ympäristöarvot huomioidaan"

Luvanhaku etenee niin, että ely-keskus tutkii luvan edellytykset ja aluehallintovirasto myöntää tai evää luvan ely-keskuksen lausunnon pohjalta. Vaajakarin mukaan Kankaanpään seudulla ei ole toista yhtä hyvää paikkaa uudelle vedenottamolle.

– Emme tietenkään halua vaarantaa luontoarvoja, eli ne otetaan huomioon, Vaajasaari sanoo.

Uuden vedenottamon hinta on arvioiden mukaan miljoonan euron tietämillä.

Kaivosalan koulutus kompastui Talvivaaraan

0
0

Kaivosalan ympäristöongelmat ovat vaikeuttaneet myös uusien yritysten syntymistä, sanoo yli 10 vuotta koulutuksia vetänyt prosessi- ja kaivosalan kouluttaja Teemu Mäkinen.

Esimerkiksi lupien saanti on tiukentunut ja hidastunut sekä aloittelevien yritysten on vaikea saada rahoitusta.

– Valitettavasti yksi tapaus leimaa meidän 50:tä kaivosta ja koko alaa. Toiveissa olisi perustaa kaivoksia koko maassa – Keski-Pohjanmaallakin on pari hyvää suunnitelmaa vireillä, esimerkiksi litiumkaivos. Ne kaikki ovat nyt seisahduksissa, sanoo Mäkinen.

Mäkisen mukaan kaivosalan vetovoimaisuus koki kolauksen juuri Talvivaaran ympäristöongelmien paljastuttua.

– Potentiaalia uusille kaivoksille olisi, mutta luvitus ja rahoitus tökkivät. Viranomaiset ovat entistä tarkempia ja esimerkiksi malminetsintäluvan saanti kestää neljä vuotta tai jopa pidempään.

Tulevaisuus näyttää valoisammalta

Valoa on jo kuitenkin näkyvissä tunnelin päässä.

– Edelleen rikastamotyötekijäkoulutukset vetävät, toki paljon maltillisemmin kuin ennen. Muiden oppilaitosten, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen tukeminen on tullut tähän rinnalle. Niille tarjotaan meidän erityisosaamista, kuten rikastustekniikkaa tai turvallisuusasioista.

Rikastamosuunnittelijoiden koulutukselle on jonkin verran kysyntää. Myös yritysten rekrytointikursseja aikuiskoulutuskeskus vetää vielä vuosittain.

15 viime vuotta kaivostoiminta on ollut Suomessa melko pientä, joten osaajat ovat alalta osittain hävinneet. Nyt kun uusia kaivossuunnitelmia on vireillä, tarvitaan myös rikastamo-osaamista.

– Rikastamoitten ja kaivosten toiminta nivoutuu tiukasti toisiinsa. Rikastamoissa kivestä erotetaan arvoaineet talteen eli esimerkiksi kulta, sinkki ja kupari, luettelee Mäkinen.

Alan kouluttaja povaa kuitenkin tulevaisuuden näkymistä nykyistä kirkkaampia.

– Meillä on hyvät olosuhteet kaivostoimintaan ja malmipotentiaalia riittää ainakin Geologian tutkimuskeskuksen mukaan.

Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus on kouluttanut viimeisen 10 vuoden aikana noin 80 prosenttia kaikista rikastamotyöntekijöistä.


Hiilineutraalia kalaa järvestä pöytään?

0
0

Satakuntaan yritetään kehittää hiilineutraalia kalanjalostusta.

Eurassa toimiva Pyhäjärvi-instituutti on aloittamassa tutkimusta ja tuotekehitystyötä, joka tähtää ekologiseen järvikalastukseen. Eteläisessä Satakunnassa on jo tällä hetkellä merkittävä kalaelinkeino, jota voidaan kehittää Pyhäjärvi-instituutin mukaan entistä ympäristöystävällisempään suuntaan.

Tavoitteena on edistää pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaa ja auttaa yrityksiä sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon sekä kuluttajien uusiin tarpeisiin.

Uudelle hankkeelle on haettu EU:n ja valtion aluekehitysrahaa. Satakuntaliitto päätynee kannattamaan suunnitelmille rahoitusta lähes 140 000 euron arvosta.

Talvivaaran purkuputken lupahakemus nähtävänä

0
0

Talvivaara Sotkamon lokakuun 22. päivä hakema kaivoksen purkuputken ympäristölupa kuulutetaan perjantaina.

Talvivaara Sotkamon konkurssipesä hakee Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta ympäristölupaa Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjen jätevesien johtamiseen uutta purkuputkilinjaa pitkin Nuasjärven Juurikkalahden edustalle. Samalla se hakee tarvittavien käyttöoikeuksien myöntämistä purkuputken sijoittamiseen toisen maalle ja vesialueelle.

Hakemuksen mukaan uuden purkuputken tarkoituksena on varmistaa kaivoksen käsiteltyjen jätevesien hallittu johtaminen ympäristöön. Purkuputki mahdollistaa myös materiaalinkäsittely- ja louhintatoimenpiteiden jatkamisen tulevina vuosina.

Samalla haetaan lupaa johtaa vuoden 2015 aikana, ennen uuden purkuputken valmistumista, käsiteltyä jätevettä nykyistä päätöstä suurempi määrän Kalliojokeen.

Hakemuksen mukaan kaivosalueelta johdettaisiin käsiteltyjä jätevesiä Nuasjärveen kolmen vuoden ajan purkuputken valmistumisesta vuosittain 7,5 miljoonaan kuutiometriä  ja tämän jälkeen 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Johdettavien jätevesien aiheuttama sulfaattikuormitus olisi kolmen ensimmäisen vuoden aikana 30 000 tonnia vuodessa ja tämän jälkeen 10 000 tonnia vuosittain.

Hakemuksen mukaan sulfaattipitoisuuden lisääntyminen tai muutkaan veden laadun muutokset eivät ole Nuasjärvessä niin suuria, että ne vaikeuttaisivat rantojen virkistyskäyttöä.  Ranta-alueilla ei arvioida myöskään tapahtuvan kiinteistöjen arvon pysyvää alenemista.

Jätevesien johtamisesta arvioidaan aiheutuvan kalataloudellisia haittavaikutuksia.

Haitat esitetään kompensoitavaksi kalatalousmaksulla, jonka suuruus olisi Nuasjärvellä neljänä ensimmäisenä jätevesien johtamisvuonna 20 000 euroa ja sen jälkeen 10 000 euroa vuodessa.

Lisäksi Jormaskylän osakaskunnalle esitetään korvattaviksi kalataloudellisen tuoton menetyksiä.  Käsiteltyjen jätevesien johtamisesta voi aiheutua vahinkoa myös ammattikalastukselle. Niiden suuruus arvioidaan jälkikäteen tarkkailutulosten perusteella.

Hakemus nähtävillä kunnissa ja aluehallintoviraston nettisivuilla

Aluehallintovirasto tiedottaa hakemuksesta kuuluttamalla siitä 12.12.2014–19.1.2015 Sotkamon kunnanvirastossa ja Kajaani Infossa. Hakemusasiakirjat ovat nähtävillä näissä paikoissa kuulutusajan. Pääosa hakemusasiakirjoista on lisäksi nähtävinä lupaprosessin ajan sähköisinä osoitteesta www.avi.fi/lupa-tietopalvelu.

Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausuntoja useilta tahoilta.

Valtion viranomaisista keskeisenä lausunnonantajana on Kainuun ELY-keskus, joka toimii alueellisena ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu-, vesivara-, alueidenkäyttö- ja kalatalousviranomaisena sekä valtakunnallisena patoturvallisuusviranomaisena.

Lausuntoa on pyydetty myös vaikutusalueen kunnilta, joita ovat Sotkamon kunta ja Kajaanin kaupunki sekä näiden kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisilta.

Lisäksi lausuntoa on pyydetty Sotkamon kunnan kaavoitusviranomaiselta ja ympäristönsuojeluasetuksen mukaisina asiantuntijalaitoksina toimivilta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta, Säteilyturvakeskukselta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Erityisesti sulfaattikuormitus aiheuttaa mitattavia veden laadun muutoksia laajalla alueella.  Käsiteltyjen jätevesien välittömällä vaikutusalueella on yli 1 300 rannan- ja vesialueen omistajaa, joille hakemuksen kuuluttamisesta on erikseen tiedotettu kirjeellä. Heillä on mahdollisuus ottaa kantaa hakemuksen tarkoittamaan toimintaan toimittamalla aluehallintovirastoon muistutuksia. Muut kuin asianosaiset voivat toimittaa hankkeesta aluehallintovirastoon mielipiteitä.

Lausunnot, muistutukset ja mielipiteet voidaan antaa internetin kautta sähköisellä muistutuslomakkeella, joka on osoitteessa www.avi.fi/muistutus

Kuulutusajan jälkeen aluehallintovirasto pyytää luvan hakijalta vastineen aluehallintovirastolle toimitetuista lausunnoista, muistutuksista ja mielipiteistä. Vastinepyynnössä hakijalle varataan tilaisuus vastata esitettyihin vaatimuksiin ja tarvittaessa täsmentää hakemusta vaatimusten pohjalta. 

Tämän jälkeen lupa-asiassa tullaan pitämään myöhemmin päätettävänä ajankohtana katselmus, jossa lupaviranomainen tutustuu vaikutusalueeseen ja kuulee asianosaisten näkemyksiä hakijan mahdollisesta vastineesta. Katselmukseen kutsutaan ainakin lausunnon antaneet viranomaiset ja muistutuksen esittäneet asianosaiset.

Aluehallintoviraston tavoitteena on antaa päätös hakemusasiasta maalis–huhtikuussa 2015.

Korjaus klo 10.21: Korjattu virkettä "Erityisesti sulfaattikuormitus aiheuttaa mittattavia veden laadun muutoksia laajalla alueella."  Sana mittavia on korvattu sanalla mitattavia sen jälkeen kun aluehallintovirasto korjasi tiedotettaan.

Väitös: makeutusaineita ja fluoriyhdisteitä päätyy vesistöihin

0
0

Suomen ympäristökeskuksen kemisti Noora Perkola on tutkinut väitöskirjassaan keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen esiintymistä ja vaikutuksia vesistöissä.

Tutkittuja järviä ovat Päijänne, Vanajavesi ja Tuusulanjärvi. Lisäksi Perkkola tutki Oulu-, Kyrö-, Kokemäen-, Aura-, Mustion-, Vantaan-, Porvoon- ja Kymijokien sekä Vuoksen tilaa. Kaikki tutkitut joet laskevat Itämereen. Vesinäytteet kerättiin vesistöistä vuosina 2010-2012.

– Jos näitä tutkittuja jokia verrataan, niin Vantaanjoki ja Porvoonjoki ovat likaisimmat. Ne ovat suhteellisen pieniä ja niihin lasketaan aika paljon jätevettä. Vantaanjoesa saatta olla myös muita päästölähteitä fluoratuille yhdisteille, joita on muun muassa sammutusvaahdoissa. Niitä voi tulla esimerkiksi paloharjoitusaluielta, Perkola sanoo.

Perkolan mukaan Vantaanjoessa on fluorattua PFOS-yhdistettä noin kymmenen nanogrammaa litrassa. EU:n ympäristölaatunormin mukaan PFOS-yhdistettä saisi olla korkeintaan 0,65 nanogrammaa litrassa.

Tuusulanjärvessä makeutusaineita

Vesistöissä esiintyvien makeutusaineiden ei tiedetä aiheuttavan haittaa ihmisille. Kuitenkin testeissä, joissa vesikirppuja on altistettu suurille määrille makeutusaineita, on havaittu, että niiden poikastuotanto on vähentynyt.

Tutkijalle ei ole selvinnyt, mistä makeutusaineita Tuusulanjärveen päätyy.

– Sinne ei ole vuosiin enää laskettu jätevettä virallisesti. Järvessä olevat makeutusaineet kertovat kuitenkin, että sinne silti päätyy jätevettä vuotavilta pumppausasemilta tai jostain muualta. Jätevesillä on ainakin rehevöittävä vaikutus.

Kalorittomat makeutusaineet, kuten asesulfaami, suklaroosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä juuri lainkaan. Asesulfaami ja suklaroosi eivät hajoa myöskään jäteveden puhdistamoilla. Makeutusianiden käyttö on yleistä, joten niitä päätyy vesistöihin merkittäviä määriä.

Fluorattuja yhdisteitä on monissa tuotteissa

Perfluorattuja alkyylihappoja on käytetty teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa 1950-luvulta lähtien. Niiden epäillään aiheuttavan syöpää ja vaikuttavan epäedullisesti immuunijärjestelmään sekä häiritsevän lisääntymiskykyä

PFOS-yhdisteitä on muun muassa teflonissa, gore tex -tuotteissa ja liukaspintaisissa, pahvisissa pikaruokapakkauksissa. Kuluttajien on hankala tietää, missä kaikkialla yhdisteitä voi olla.

Perkolan mielestä vastuu on tuottajatahoilla.

– Rajoitusten pitäisi lähteä kemikaalien tuottajista, jotka toimivat eri puolilla maailmaa.

Ranuan eläinpuistoon syntyi kaksi jääkarhunpentua

0
0

Lokakuun alusta saakka oli valkoisen karhuemon käytöstä seurattu ahkerasti pesäkameroiden välityksellä.

Viitteitä tulevasta oli kuitenkin antanut jo loppukesän ja syksyn hyvä ruokahalu Venuksen valmistautuessa pitkään paastoon, sillä synnyttänyt emo ei voi jättää pentujaan ilman jatkuvaa lämpöä lähteäkseen etsimään ravintoa.

Ranuan eläinpuiston ensimmäinen eloonjäänyt jääkarhunpentu Ranzo syntyi kolme vuotta sitten. Ranzo muutti Itävaltaan Wienin eläintarhaan toukokuussa.

Kierrätys pakottaa laajentamaan Karanojan kaatopaikkaa – tilaa vie myös jäte joka ei kelpaa mihinkään

0
0

Kaatopaikkajätteen alue Hämeenlinnan Karanojan jätteenkäsittelyalueella on laajentumassa runsaalla kahdella hehtaarilla.

Laajennus sijoittuu vanhan ja uuden jätepenkan väliin, johon rakennetaan tarvittavat alus- ja pohjarakenteet.

– Jatkossakin syntyy vielä lajitteluprojekteja, joille täytyy olla loppusijoitusalue. Toki jätteille tarvitaan tilaa jatkossa vähemmän. Lajittelu ja kierrättäminen lisääntyvät, mutta aina tarvitaan paikka jakeille joille ei ole jatko- tai hyötykäyttöä. Ei energiana eikä materiaalina, kertoo Kiertokapulan toimitusjohtaja Kari Mäkinen.

Vuoden 2015 puolella alkavissa laajennustöissä kaatopaikan alusrakenteissa käytetään jätteenpolttolaitoksen kuonaa ja siihen sekoitettua lentotuhkaa.

Laajennuksen jälkeen Karanojan tavanomaisen kaatopaikkajätteen alue on kooltaan noin 20 hehtaaria.

– Kun 2016 tulee ehdoton kaatopaikkaamiskielto orgaaniselle jätteelle, niin kyllä tämä tulee riittämään useiksi vuosiksi eteenpäin.

Jätteestä saadaan irti entistä enemmän

Kiertokapulan Kari Mäkinen on tyytyväinen suomalaisten tietouteen kierrättämisestä.

Hänen mukaansa Suomi on muuttumassa kohti kierrätystaloutta, jossa jätteiden erottelu ja uudelleenkäyttö on tärkeä osa jätehuoltoa.

– Nykyään sitä jätettä ei ajeta suoraan penkkaan, vaan sitä käsitellään ja lajitellaan enemmän. Siitä erotellaan enemmän hyötyjakeita ja ne ovat valtavia massoja. Sitä varten tarvitaan isoja alueita.

Lakimuutokset kieltävät biohajoavan ja orgaanisen yhdyskuntajätteen sijoittamisen kaatopaikalle vuodesta 2016 eteenpäin.

Rakennus- ja purkujätteen osalta kielto astuu voimaan täysmääräisesti 2020.

Taimenkanta edelleen heikko kaakon vesissä

0
0

Meritaimenten tilanne on edelleen heikko Virojoessa ja Urpalanjoessa. Urpalanjoen luonnonvaraisten kantojen kohentamiseksi on tehty toimenpiteitä, mutta ne eivät ole vielä purreet. Virojoella meritaimenen suojelutoimet ovat vasta suunnitteluasteella.

Äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen poikastuotannon elpymistä on riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sähkökalastuksissa havaittu muutamissa Suomenlahden jokivesistöissä.

Suomenlahden luonnonkantajoista poikastuotannon elpymistä on havaittu esimerkiksi Mankinjoessa, Espoonjoessa ja Mustajoessa. Myös Sipoonjoen puroista löytyi syksyn sähkökalastuksissa kohtalaisia määriä meritaimenen poikasia.

Itämeren rannikkovaltioista Suomessa on meritaimenen luonnonkantoja jäljellä vähiten.

Harvinainen lintu pysähtyi muuttomatkallaan Hämeeseen

0
0

Päijät-Hämeessä Vesijärvellä on havaittu jääkuikka. Lintuvieras on sikäli harvinainen, että Vesijärvellä lajista tehdään havaintoja korkeintaan parin vuoden välein, kertoo Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen Jorma Rautama.

Hänen mukaansa Päijänteellä jääkuikkaa nähdään ehkä hieman useammin. Vesijärvelle lintuharrastajat ovat tulleet katsomaan jääkuikkaa matkankin päästä.

Rautaman mukaan lintu on pysytellyt samassa paikassa useamman päivän. Jääkuikka viihtyy rantavesissä.

Jääkuikan erottaa kuikasta asiantuntijan mukaan helposti.

– Se on kuikkaa suurempi ja isoräpyläisempi. Nuorelle jääkuikalle tunnusomaista on esimerkiksi kellanvärinen nokka. Kun lintu ui, nokka on yleensä loivasti ylöspäin. Nokka on muutenkin jykevämpi kuin kuikalla.

Rautama arvioi, että jääkuikka on muuttomatkalla ja pysähtynyt Vesijärvelle vain hetkeksi.

– Se on todennäköisesti matkalla Itämerelle, Pohjanlahdelle. Se on Jäämeren lintuja. Jääkuikka muuttaa myöhään syksyllä.

Joulukuussa muuttomatkallaan on muitakin lintuja.

– Joutsenia on niin pitkään, että järvet jäätyvät. Suurin muutto on menossa isokoskeloilla. Niitä on nähty Vesijärven pohjukoissa jopa tuhannen linnun lauttoja.


Matkailupaketteja on kehitetty rajan molemmilla puolilla

0
0

Yhteistyön kehittäminen vaatii pitkää pinnaa, tietää kuhmolainen yrittäjä Urpo Piirainen. Hän on ollut mukana monessa matkailuhankkeessa.

– Tuloksia ei saada nopeasti. Hankkeissa täytyy kuitenkin olla mukana, koska aina sieltä jotain uutta tulee. Venäjän Karjalaan on kuitenkin tullut paljon pieniä yrityksiä ja yrityksillä on kova tahtotila kehittää matkailua.

Matkailijoita kiinnostaa rajan läheisyydessä erityisesti taigan luonto ja kalevalainen kulttuuri. Matkailuyhteistyössä on luotu verkostoja ja alueiden tunnettavuutta on lisätty. Edistysaskeleita on otettu esimerkiksi tuotteiden paketoinnissa, sanoo White Road-hankkeen projektipäällikkö Petri Muje Kajaanin ammattikorkeakoulusta.

– Esimerkiksi keskieurooppalaisille matkailijoille täytyy olla selkeä paketti, joka sisältää majoituksen, kuljetukset ja aktiviteetit. Tämä on uusi ajattelutapa erityisesti Venäjän puolella, mutta jossain määrin myös Suomessa. Yritysten täytyy pystyä tekemään paketeissa yhteistyötä.

Näkyvyyttä venäläisessä mediassa

Alueiden matkailutarjontaa on esitelty muun muassa ranskalaisille, italialaisille, belgialaisille ja hollantilaisille ryhmille. Lisäksi mukana on ollut neljä venäläistä tv-yhtiötä.

– Olemme saaneet mediassa Venäjällä todella hyvin näkyvyyttä. Tämä on varmasti yksi sellainen asia, joka edesauttaa kainuulaisten tuotteiden myymistä Venäjällä.

Rajan ylittävän matkailiyhteistyön kehittämishanke päättyy kuluvan vuoden lopussa. Projektipäällikkö Petri Mujeen mukaan molemmin puoli rajaa on halua jatkaa yhteistyön kehittämistä. Tämä vaatii kuitenkin rahaa.

– Toivottavasti pienempiä hankkeita saadaan rahoitettua, koska isoissa rahoituksissa on tulossa ohjelmakauden vaihtuessa puolentoista vuoden tauko. Se on liian pitkä aika kehittämistyöhössä, me menetämme yhteistyötahot Venäjällä.

Viisumivapaus helpottaisi matkailua

Matkailussa eletään muutenkin haastavia aikoja. Mujeen mukaan Venäjän ja EU:n suhteiden tiukentuminen sekä ruplan kurssin romahdus ovat näkyneet selvästi matkailijamäärissä. Myös neuvottelut viisumivapaudesta ovat jäissä.

Viisumivapautta kannattaisi kokeilla Kostamuksen alueella, uskoo kuhmolainen yrittäjä Urpo Piirainen.

– Jos viisumiasia olisi helpompi, niin täällä olisi paljon kautta kulkevaa turismia. Turistit olisivat vaikka viikon Kainuussa ja heitä käytettäisiin parina päivänä Venäjän Karjalassa tutustumassa karjalaiseen kulttuuriin, mutta vielä se on aikamoisen byrokratian takana.

Professorit kiistelevät tehometsätaloudesta – ilmaston tuho vai pelastus?

0
0

Helsingin yliopiston ympäristösuojelun professori Pekka Kauppi on julkaissut yhdessä Metsäyhdistyksen Hannu Mäntyrannan kanssa pamflettikirjan Hakata vai säästää.

Kirjan keskeinen viesti on se, että ilmastonsuojelun näkökulmasta tuottava metsätalous ja metsien taitava käyttö ilmastonsuojelussa eivät ole ristiriidassa.

Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan kaikkia kirjan väitteitä hyväksy. Kysyimme kolmelta alan professorilta näkemyksiä Suomen metsien käytöstä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Metsillä on ilmastonmuutoksen torjunnassa suuri merkitys – poliittiset tavoitteet ovat kuitenkin ihan eri juttu

Metsät ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeitä, sillä ne toimivat ns. hiilinieluina. Puut sitovat itseensä hiiltä, joka muuten tupruttelisi kasvihuonekaasuina ilmastonmuutosta kiihdyttämässä. Suomi taas on maailman metsäisimpiä maita. Ei siis ihme, että Liman ilmastokokouksen alla Suomen metsien käsittely puhuttaa taas.

Olemme tutkineet asiaa noin 5–6 vuotta, ja tutkimusten pohjalta näyttää selvältä, että metsiin voidaan sitoa hiiltä ilmakehästä kustannuksin, jotka jäävät selvästi alhaisemmiksi kuin hiilidioksidipäästöjen vähentäminen energiatuotannossa, kertoo metsäekonomian professori Olli Tahvonen Helsingin yliopistosta.

Poliittiset ilmastotavoitteet ovat kuitenkin eri asia kuin pelkkä tieteellisesti todennettu vaikutus, huomauttaa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jari Liski. Suomelle on ilmastoneuvotteluissa sovittu metsien hiilinieluja koskeva referenssitaso.

– Se raja on sen verran alhainen verrattuna nykyiseen Suomen metsien hiilinieluun, että se on helposti saavutettu, tehtiinpä metsille sitten käytännössä mitä tahansa, Liski toteaa.

– Ei ole kannustetta käsitellä metsiä niin, että niiden hiilinielut kasvaisivat nykyisestä.

Avohakkuu pelastaa ilmastoa?

Viime aikoina metsäalalla on käyty kovaa keskustelua vaihtoehtoisista metsänkasvatusmalleista, ennen kaikkea siitä, olisiko ns. eri-ikäismetsänhoito järkevämpää kuin nykyisin vallitseva avohakkuumalli. Tasaikäiskasvatuksessa metsä kaadetaan kerralla ja sen tilalle istutetaan uusi, eri-ikäismetsänhoidossa taas metsästä haetaan muutaman kymmenen vuoden välein poimintahakkuuna suurimmat puut.

Pekka Kaupin kirjassa puolustetaan avohakkuumallia ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta, sillä sen katsotaan mahdollistavan tiheämmän metsän, joka siten sitoo enemmän hiiltä.

– Sekä puuvarantoa että metsien kasvua pitää edelleen kohottaa, Kauppi toteaa..

Tahvosen mielestä avohakkuun paremmuudesta tässä suhteessa ei ole selvää näyttöä.

– Siitä on hyvin vähän tehty hyviä tutkimuksia, tietyt seikat puoltaa avohakkuumallia ja tietyt seikat puoltaa sitten avohakkuuttoman metsänhoidon mallia. Esim. avohakkuun jälkeen on 20–30 vuotta pitkä periodi, jolloin metsään sitoutuu aika vähän hiiltä. Tätä vaihetta ei ole eri-ikäisrakenteisessa jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdossa.

Nykyisin Suomen metsän kasvavat paljon nopeammin kuin niitä hakataan. Kaupin kirjassa erääksi syyksi nostetaan itse asiassa ilmastonmuutos, joka on saattanut kiihdyttää Suomen metsin kasvua. Toinen syy on epäilemättä jo vuosikymmeniä tehty tehokas metsänhoito. Jari Liski huomauttaa, että eri-ikäismetsänhoitoon siirtyminen ei suinkaan tarkoita paluuta hoitamattomiin metsiin. 

– Se on silloin tehty hallitsemattomasti ja huonosti, jos metsä pidetään liian harvana. Liski ei pidä eri-ikäismetsänhoitoa ilmastomuutoksen kannalta avo-hakkuuta huonompana.

– Siihen siirtymisellä ei ole metsien hiilen sidonnan kannalta isoa vaikutusta.

Ilmaston kannalta suurta merkitystä on myös sillä mihin puu käytetään

Metsänhoitomallia paljon suurempi merkitys on sillä, mihin puuta lopulta käytetään.

– Yksi vaihtoehto on käyttää sitä energiantuotannossa korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Tällä hetkellä ainakaan hintasuhteet ei ole vielä sellaiset, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, arvioi metsäekonomian professori Tahvonen

–  Eli meillä pitäisi olla huomattavasti tiukempi ympäristöpolitiikka, jotta fossiilisten polttoaineiden käyttö tulisi riittävän kalliiksi suhteessa tällaiseen bioenergiaan.

Tutkimusprofessori Jari Liski mielestä kasvavien puiden käyttö energianlähteenä on kuitenkin ilmastomuutoksen kannalta suorastaan haitallista.

– Kaikissa laskelmissa, joissa metsissä kasvavaa puuta käytettäisiin energialähteenä, ja lasketaan sille pelkästään ilmastovaikutus, on saatu tulokseksi, että päästöt tuotettua energiayksikköä kohti on varsin korkeat. Tämä johtuu siitä, että siinä paitsi viedään sitä metsään varastoitunutta hiiltä pois myös vähennetään sitä metsän hiilinielukapasiteettia. Päästövaikutukset energiayksikköä kohti ovat korkeampia kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Liski korostaa, ettei halua puolustaa fossiilisia polttoaineita. Hänen mukaansa ilmaston näkökulmasta Suomen metsiä kannattaisi jatkossa pyrkiä käyttämään korkean jalostusasteen tuotteisiin, kuten uudenlaisiin rakennusaineisiin. Niissä käyttöikä on yleensä pitkä, ja hiili on siten sitoutunut pitkäksi aikaa puuhun. Niistä myös maksetaan hyvin.

– Jos jalostusaste on korkea, tuote on kallis. Silloin se saadaan kaupaksi ainoastaan semmoiseen kohteeseen, jossa siitä on pitkäikäinen hyöty. Eli hiili pysyy tallessa pitkään.

Voiko metsän puun tuoton ja metsään sitoutuneen hiilen sitten maksimoida yhtä aikaa?

Professori Olli Tahvosen mielestä Pekka Kaupin ja Hannes Mäntyrannan pamflettikirjassa on paha virhe. Tahvosen mielestä kirjassa väitetään, että olisi mahdollista yhtä aikaa maksimoida metsän puun tuotto ja metsään sitoutunut hiili.

– Tässä on kyllä tullut nyt jonkinlainen ajatusvirhe. Tämä ei ole mitenkään mahdollista, metsään sitoutunut hiili maksimoituu koskemattomassa luonnontilaisessa metsässä, tästä on selkeitä tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia. Ja tämmöisessä luonnontilaisessa metsässähän ei voi puita kaataa ollenkaan.

Kauppi toteaa Ylelle, että on totta, että molempia ei voi samanaikaisesti maksimoida, mutta silti sekä puuntuotantoa että metsään sitoutuneen hiilen määrää voidaan Suomessa edelleen lisätä.

Aiheesta lisää illan A-studiossa, jossa metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa keskustelevat professori Pekka Kauppi ja trooppisen metsähoitotieteen professori Markku Kanninen. Tv1 klo 21.05

Kartoitus yllätti: harvinainen jalopuu onkin paljon luultua yleisempi

0
0

Vastajulkistettu Vanajaveden kynäjalavien kartoitus on moninkertaistanut tunnetun puiden yksilömäärän aiemmin tiedetystä. Kynäjalava on harvinainen, meillä levinnäisyysalueensa pohjoisrajalla kasvava jalopuu, jonka tärkein kasvupaikka on Vanajaveden seutu.

Aikaisempi vuonna 1997 Jouko Herityn tekemä kartoitus löysi Vanajaveden alueelta 5 000 kynäjalavaa.

Kartoituksen tekijä, luontoharrastaja Kari Järventausta arvioi, että nyt tutkitulla alueella kasvaa 85 prosenttia Suomen kynäjalavista. Hän laski, että Vanajaveden alueella on lähes 11 000 luonnonvaraista kynäjalavaa. Näistä noin puolet kasvaa järven pääaltaalla ja puolet Hattulan-Hämeenlinnan kapeikossa.

Selityksiä suurelle kannalle

Kari Järventaustan mukaan yllättävän suuri kanta selittyy kahdesta syystä. Toisaalta nyt maalta tehty tutkimus oli huomattavasti kattavampi ja tarkempi kuin aiemmat veneestä tehdyt tutkimukset. Toisaalta viime vuosina siemensadot ovat olleet runsaita, ja nuoria puita löytyi runsaasti. Keskimäärin alle 15-vuotiaita puita löytyi yli 4 000.

Hattula on varsinainen kynäjalavien emäpitäjä. Kartoituksen puista melkein 9 000 kasvoi Hattulassa. Tunnetuin yksittäinen kasvupaikka on Vanajanselän Retulansaari.

Kartoituksessa löydettiin myös useita hienoja rantalehtoja, jotka ovat kynäjalavan parhaita kasvupaikkoja. Kari Järventausta kutsuu kynäjalavaa sateenvarjolajiksi: missä puu viihtyy, siellä on hyvät olosuhteet muillekin vaativille lajeille. Hän uskoo suojellun lajin menestyvän jatkossakin.

Tulevaisuudessa mahdollisuuksia ja uhkia

Ilmastonmuutos suosii kynäjalavaa, toisaalta luvattomat hakkuut, rantarakentaminen ja ruoppaukset ovat verottaneet kantaa.

Kari Järventausta nimeää kynäjalavalle neljä pahinta uhkaa. Ne ovat rantarakentaminen, rantojen kuusittuminen, Vanajavedellä rehottavan vieraslaji isosorsimon ylivoima puun taimiin verrattuna, sekä ilmaston lämpenemisen mahdollisesti tuoma jalavatauti, joka voi tuhota kokonaisen maan jalavakannan.

Tutkimus: Valtamerissä lilluu lähes 270 000 tonnia muovijätettä

0
0

Maailman valtamerissä on lähes 270 000 tonnia muovijätettä, kertoo kansainvälinen tutkimus. Plos One -tiedejulkaisussa esitellyn tutkimuksen mukaan suurehkot muovikappaleet kelluvat rannikkoalueilla, mutta ne murenevat jatkuvasti pienempiin ja pienempiin osiin, jotka ajautuvat yhä kauemmas rannasta.

Tämä niin sanottu mikromuovi päätyy tutkijoiden mukaan ravintoketjuun, ja sitä on yli 90 prosenttia merten muovijätteestä.

– Muovisaastetta on paljon enemmän kuin on arvioitu. Viiden subtrooppisen pyörteen keskelle kertyvät roskakasat eivät ole kelluvan muovijätteen viimeinen leposija. Se vaikuttaa koko valtamerten ekosysteemiin, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Marcus Eriksen

Eriksen on muovijätteen vähentämiseen pyrkivän Five Gyres Institute -järjestön tutkimusjohtaja.

5 250 000 000 000 kappaletta muovia

Kuudesta eri maasta kotoisin olevat tutkijat kokosivat yli 20 eri tutkimusmatkalta peräisin olevia tietoja kuuden viime vuoden ajalta. Mukana oli tietoja muovijätteen määrästä niin Australian rannikolla, Bengalinlahdella Intian itäpuolella kuin Välimerelläkin.

Näistä tiedoista tehdyn mallinnuksen perusteella tutkijat arvioivat, että maailman merissä on noin 5,25 biljoonaa eli tuhatta miljardia muovijätekappaletta. Tutkimusryhmän mukaan kyseessä on toistaiseksi tieteellisesti tarkin arvio muovijätteen määrästä.

Pienet muoviesineet ja mikromuovi päätyvät usein merilintujen ja -nisäkkäiden elimistöön, ja tukkivat näiden hengitysteitä tai ruuansulatuskanavaa. Suuremmat muoviesineet päätyvät lopulta usein johonkin viidestä subtrooppisesta pyörteestä valtamerten keskellä. Tunnetuin näistä "jätepyörteistä" on Pohjoisella Tyynellämerellä sijaitseva pyörre, jossa jätteitä on arvioitu olevan satojentuhansien neliökilometrien alalla.

Etelä ei vielä houkuttele kaikkia muuttolintuja

0
0

Lauha lumeton alkutalvi on saanut monet muuttolinnut jäämään vielä Suomeen. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa on viime päivinä tavattu muun muassa punarintoja, mustapääkerttuja, kottaraisia ja räkättirastaita, jotka yleensä tähän aikaan vuodesta ovat jo muuttaneet etelämmäksi.

– Joitakin mustapääkerttuja jää joka talvi Etelä-Suomeen. Jos talvi on lauha, niin se voi menestyä talven yli Etelä-Karjalankin korkeudella, kertoo Timo Tikka Etelä-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä.

Ravintoa linnuille on vielä ollut hyvin saatavissa, koska muun muassa pihlajanmarjoja on edelleen puissa runsaasti. Myös maasta linnut löytävät vielä metsän marjoja ja muuta syötävää.

Etelä-Karjalaan jääneet kesälinnut ovat havaintojen mukaan yksittäisiä tapauksia. Suuria parvia ei ole näkynyt.

– Toisaalta tähän aikaan vuodesta ei lintuja tarkkailla läheskään niin paljon kuin kesällä, joten monet Suomessa olevat linnut jäävät havaitsematta, kertoo Timo Tikka.

Joutsenia sen sijaan on vielä isojakin parvia, muun muassa Parikkalassa.

– Nekin lähtevät viimeistään sitten, kun vedet jäätyvät.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live