Kymijoen vedenlaadun parantuminen näkyy jo joen pohjamudissa saakka. Nykyinen jätevesikuormitus ei enää juurikaan vaikuta joen pohjaeläinlajistoon.

Joen tilaa tarkkaillaan rehevillä paikoilla viihtyvän tietyn surviaissääsken perusteella. Toukkia oli tänä syksynä jopa vaikeaa löytää Kymijoen tutkimuspaikoilta. Tämäkin kertoo pohjan elpymisestä. Pohjaeläimistä tutkitaan niiden epämuodostumista, joka kertoo pohjasedimenttien myrkyllisyydestä.

Kymijoen vesi ja ympäristö ry otti näytteet vuonna 2012. Näytteet oli otettu joen suvantopaikoista, pehmeiltä liejupohjilta. Nämä alueet edustavat jokivesistöissä heikointa ja hitaimmin puhdistuvaa pohjanlaatua.

Nykyisen jätevesikuormituksen yläpuoliset näytteet otettiin Voikkaalta, joka on ollut jo yli 20 vuotta jätevesikuormituksen yläpuolista aluetta.

Saimaannorpan pesien turvaksi vapaaehtoisvoimin tehty lumikinostyö on valittu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton vuoden parhaaksi luontoteoksi.

– Saimaannorpan hyväksi tehty työ on hyvä esimerkki vapaaehtoistyöstä, jota suomalaiset tekevät uhanalaisten lajien suojelemiseksi. Vapaaehtoisten rooli on erittäin tärkeä myös lajiston seurannassa ja lajien uhanalaisuuden arvioinnissa täydentämässä viranomaisten tekemää työtä, kertoo ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ympäristöministeriön ja kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tiedotteessa.

Talvi 2014 oli Saimaalla poikkeuksellisen vähäluminen ja norpalle elintärkeitä lumikinoksia ei päässyt syntymään. Paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja eri järjestön jäsenet kolasivat yli 200 apukinosta.

– Kinosten kolaaminen oli hieno norppien kuuttien pelastustyö. Olin mukana luomassa 28 apukinosta norpalle ja jokaisen niistä norpat löysivät, toteaa palkinnon vapaaehtoisen puolesta vastaanottanut Risto Eronen Puumalasta tiedotteessa.

Vuoden 2014 keväällä syntyi 64 kuuttia, joista 59 syntyi apukinokseen kaivettuun pesään. Toistasataa vapaaehtoista teki kahden viikon aikana yhteensä 169 työpäivää eli kahdeksan kuukauden työpanoksen.                     

Korkeasaari etsii keväällä syntyneille leijonanpoikasille nimiä. Tänä vuonna eläintarhassa syntyneet poikaset saavat kaikki G-kirjaimella alkavat nimet, niin myös leijonakolmoset.

Eläintarha toivookin nyt nimiehdotuksia, jotka viittaisivat jotenkin leijonien ominaispiirteisiin tai niiden kotiseutuun Luoteis-Intiassa.

Eläintenhoitajien mukaan kahdeksan kuukauden ikäiset pennut ovat reippaita ja melko tasaveroisia voimiltaan.

Ne väijyvät paitsi toisiaan ja vanhempiaan myös häkin ohi kulkevia työkoneita ja ihmisiä.

Aasianleijonat tulivat Korkeasaareen Intian valtion lahjoituksena 1992. Tällä hetkellä eläintarhassa on kolme aikuista leijonaa ja kolme poikasta.

Nimiä voi ehdottaa 6. tammikuuta asti.

Riistakeskuksen mukaan ainakin kahdeksan ampujaa oli täysivaltaisia jäseniä toisessa metsästysseurassa. Jos hakemus olisi täytetty asianmukaisesti, seurue ei olisi täyttänyt riistakeskuksen vaatimia ehtoja ampujamääristä. Hakija ei olisi näin ollen myöskään saanut vuonna 2013 myönnettyä yhden hirven pyyntilupaa.

Tuomio tuli väärän tiedon antamisesta Suomen riistakeskukselle.

Tuomion saanut pyyntilupahakemuksen allekirjoittaja oli toimittanut vuonna 2013 Suomen riistakeskukselle hirvieläimen pyyntilupahakemuksen.

Metsähallituksen alueluvan ja Suomen riistakeskuksen pyyntiluvan hakemiseen liittyvät yhtenäiset ampujamäärien vähimmäisvaatimukset metsästyslain 8. pykälän alueelle sekä muut luvan saamisen ehdot ja hakuprosessi ovat luettavissa metsähallituksen ja riistakeskuksen kotisivuilla internetissä.

Suomen riistakeskus korostaa, että hakemuksen allekirjoittanut henkilö on aina lähtökohtaisesti vastuussa hakemukseen merkittyjen tietojen oikeellisuudesta.

Suomen riistakeskus on metsästyslain 8. pykälän alueella tehnyt viime vuosina aiempaa enemmän tarkastuksia sekä pistokokeita hakijoiden hakemuksissa ilmoittamien tietojen suhteen. Riistakeskus aikoo jatkaa, tarkentaa ja laajentaa tätä työtä ensi vuoden pyyntilupien haussa. Selvitystyö on helpottunut viime vuosina huomattavasti, koska käyttöön on tullut helppokäyttöisiä tietokoneohjelmia, joilla hakijan ilmoittamien vuokramaiden sekä niiden sisällä olevien palstojen sijainti sekä maa- ja vesipinta-alat voidaan tarkastaa helposti.

Kaikkien pyyntilupaharkinnassa tehtävien selvitysten lähtökohtana on Suomen riistakeskuksen velvoite noudattaa hyviä hallintomenettelyitä ja sitä kautta vaatimus kaikkien hakijoiden ehdottoman yhdenvertaisesta kohtelusta.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) pyrkii löytämään kompromissin ristiriitoja herättäneeseen keskusteluun soiden suojelusta. Käytännössä ratkaisu tarkoittaa soidensuojeluohjelman siirtymistä seuraavalle hallitukselle.

Grahn-Laasosen mukaan neuvottelut valtion arvokkaiden suomaiden siirrosta suojelutarkoituksiin aloitetaan heti. Myös paljon maata omistavien yritysten, kuten metsäyhtiöiden kanssa pyritään neuvottelemaan arvokkaiden suoalueiden saamiseseta suojelun piiriin.

Puustoisten soiden suojelua tehostetaan lisäksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman kautta.

Soidensuojelun täydennysohjelmaa valmisteleva työryhmä saa tehtäväksi selvittää loppuun luonnonarvoiltaan valtakunnallisesti merkittävät suot. Sen toimeksiantoa lisätään kattamaan myös vapaaehtoisen suojelun mallit. Työryhmän toimikautta jatketaan ensi vuoden syyskuun loppuun.

Vihreiltä täystyrmäys

Oppositiopuolue vihreiden puheenjohtajan, entisen ympäristöministerin Ville Niinistön mukaan Grahn-Laasonen romuttaa soidensuojeluohjelman.

Niinistö kuvailee Facebook-kirjoituksessaan, että tämä on "täydellinen ympäristöhäpeän päivä Suomen hallitukselle".

– SDP lupasi, että soidensuojeluohjelma toteutetaan. Tämä rikkoo hallitusohjelman lupausta. Tätä ei voi hyväksyä, Niinistö sanoo.

Grahn-Laasosen mukaan tavoitteena on kompromissi, jossa arvokkaimmat, useiden omistajien suot suojellaan lakisääteisellä ohjelmalla ja lisäksi rinnalle tulee kokonaan vapaaehtoinen kokonaisuus.

Soita on suojeltu Suomessa noin 13 prosenttia koko maan suoalasta. Suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomessa soidensuojelutilanne on selvästi heikompi.

Satakuntalaisen rannikkokunnan Merikarvian kunnanjohtaja Pentti Ala-Luopa on pettynyt valtion merimetsopolitiikkaan.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on ilmoittanut, ettei merimetsojen lisäharventamiseen ole syytä nykyisten tutkimustulosten pohjalta vaan tarvitaan lisätutkimuksia.

Ympäristöministerin ja -ministeriön näkemykset harmittavat Merikarvialla, jossa on viime vuosina saatu tottua suureen merimetsokantaan.

"Merimetsoista on haittaa"

Ala-Luopa muistuttaa, että Merikarvialla on Pohjanlahden suurin merimetsoesiintymä, joka hänen tietojensa mukaan aiheuttaa vakavaa haittaa kalastukselle. Kunnanjohtajan mielestä valtio luottaa vääriin tutkimustuloksiin.

– Tutkimuksissa sanotaan, ettei merimetsoista olisi haittaa kalastukselle. Tutkimuksia on tehty merialueilla, joilla ei kalasteta siikaa toisin kuin Merikarvian edustalla. On jonkinlaista näyttöä siitä, että merimetson ravinnosta kymmenesosa on siikaa, Ala-Luopa sanoo.

Merikarvian edustalla asuu Ala-Luopan mukaan yli 3 000 merimetson pesää, mikä on suurin kuntakohtainen määrä Suomessa.

"Merimetso syö siikaa"

Ala-Luopa arvioi, että merimetsot pyytävät Merikarvian edustalta jopa 80 000 kiloa siikaa vuodessa, mikä on paljon enemmän kuin kalastajien saalis. Kunnanjohtaja vaatii ympäristöministeriöltä lisärahaa tutkimuksiin.

– Suomi luottaa ehkä Virossa ja Suomenlahdella tehtyihin tutkimuksiin. Pitäisi tutkia kattavasti myös Selkämerellä, jossa kalakanta on erilainen, Ala-Luopa sanoo.

"Tarvitaan parempi hallitus"

Pentti Ala-Luopan mukaan EU pakottaa Suomen ylisuojelemaan merimetsoja. Hän vaatii merimetsokannan voimakasta lisäharvennusta, mutta ei usko nykyhallituksen muuttavan politiikkaansa.

– Täytyisi olla parempi hallitus. Tosin nykyinen puolustusministeri Carl Haglund (r.) kävi ampumassa merimetsoja Ahvenanmaalla. Se on ehkä hallituksen ainoa hyvä teko merimetsoasioissa, kunnanjohtaja sanoo.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kun Oulujokeen vapautettavat istutuskalat kasvatetaan jatkossa kasvatushallissa, laitoksen aiheuttama vesistökuormitus vähenee. Vielä nyt kaloja kasvatetaan ja ruokitaan maa-altaissa. Jatkossa niitä käytetään kalojen vapautusaltaina.

Perusparannuksen yhteydessä lietevesien käsittely muuttuu, kun niitä ei enää käsitellä laitoksella, vaan ne johdetaan yleiseen jätevedenpuhdistuslaitokseen.

Fortum on parhaillaan hakemassa rakennuslupaa uudelle kalankasvatushallille. Peruskorjausurakka käynnistyy suunnitelmien mukaan huhtikuussa 2015 ja valmistuu vuoden 2016 aikana.

Kaloja ylisiirretään, kalatien toteutuminen rahoituksesta kiinni

Fortumilla on Oulujoessa kuusi voimalaitosta: Jylhämä, Nuojua, Utanen, Pälli, Pyhäkoski ja Montta. Lisäksi Oulujokeen laskevassa Utosjoessa on Ala-Utoksen voimalaitos.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto myönsi vuonna 2012 luvat kalateiden rakentamiseksi Montan, Utasen ja Nuojuan voimalaistosten yhteyteen. Rakentamisesta vastaavat Oulujokivarren kunnat yhdessä Fortumin kanssa.

Ensimmäiseksi kalatie olisi rakennettava Monttaan. Hanke maksaa arviolta 4,1 miljoonaa euroa.

Energiayhtiö Fortum aikoo rakentaa Muhoksen Montan voimalalle osan suunnitellusta kalatiestä. Osa emokalojen matkasta yläjuoksulle aiotaan toteuttaa kuljettamalla kalat voimalan ohi.

Kalatiet ovat yksi vaihtoehto vaelluskalojen nousulle vesistöihin, mutta tutkimusten mukaan ne eivät yksin riitä ratkaisemaan vaelluskalakantojen palauttamista rakennettuihin vesistöihin.

Yhdysvaltalainen sanomalehti The New York Times on saanut haltuunsa tietoja suurten öljy-yhtiöiden ja osavaltioiden lakiviranomaisten yhteistyöstä ympäristölakien kumoamiseksi.

Yhdysvalloissa jokaisella osavaltiolla on ylimpänä lainvalvojanaan yleensa vaaleilla valittava oikeuskansleri (Attorney general). Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin osavaltioiden oikeuskanslereista enemmistö, eli 27, on republikaanitaustaisia.

Lehden monista eri lähteistä saamien tietojen mukaan republikaaniset oikeuskanslerit ovat omassa yhdistyksessään sopineet yhteistyöstä suurten energiayritysten kanssa presidentti Barack Obaman lakien kumoamiseksi. Erityisesti tulilinjalla ovat ympäristönsuojelutoimenpiteet.

Lehti kertoo tapauksista, joissa oikeuskansleri on saanut materiaalia öljy-yhtiöiltä ja merkinneet ne tekstiä juuri muuttamatta omilla tunnuksillaan. Näin öljy-yhtiön kanta on muuttunut osavaltion lailliseksi kannanotoksi.

Oikeuskanslerien yhdistys vetää linjaa

Lehti on tutkinut erityisesti Oklahoman osavaltion oikeuskanslerin Scott Pruittin toimia. Pruitt johtaa republikaanisten oikeuskanslerien yhdistystä.

Lokakuussa 2011 Pruitt sai alueen suurimpiin kuuluvan öljy-yhtiön Devon Energyn lakimiehiltä sähköpostin, jossa sanottiin yhtiön saastepäästöistä tehdyn arvion olevan selvästi ylimitoitettu. Pruitt tallensi sähköpostin osavaltion hallinnon tietokantaan, muutti siitä muutaman sanan ja lähetti sen eteenpäin liittovaltion ympäristövirastolle EPA:lle omana kantanaan.

Yksittäisillä oikeuskanslereilla on ollut valtuudet puuttua hallinnon toimintaan voimakkaastikin. Uutta on lehden mukaan se, että oikeuskanslerit ovat yhdessä sopineet tukevansa Obaman hallintoa vastaan suunnattuja kanteluita ja tekevänsä muitakin toimia saadakseen Obaman päätöksiä kumottua. Ympäristöasioiden ohella toimia on kohdistettu mm. terveydenhuolto- ja siirtolaisuuskysymyksiin.

Lehden mukaan osavaltioiden vaaleilla valitut virkamiehet toimivat nyt kuin suuri valtiollinen lakiyhtiö. Tämä sotii tehtävän puolueettomuusperiaatetta vastaan.

– Jos julkista virkaa käytetään häikäilemättömästi yhden puolueen tai taloudellisten etujen ajamiseen paljastamatta toiminnan todellista perustetta, kyseessä on erittäin vaarallinen käytäntö, sanoi lehden haastattelussa entinen Oregonin oikeuskansleri, republikaaneja edustava David B. Frohnmeyer.

Läheistä yhteistyötä yritysten kanssa

Oklahoman oikeuskansleri Pruitt ei yritäkään peitellä yhteistyötään yritysten kanssa. Hänen läheinen yhteistyökumppaninsa on miljardööri Harold G. Hamm, joka johtaa Continental Resources -energiayhtiötä.

Tänä vuonna Pruitt ja Hamm liittoutuivat estääkseen harvinaistuneen pikkupreeriakanan (Tympanuchus pallidicinctus) merkinnän suojeltavien lajien listalle. Linnun suojelu olisi haitannut öljynpumppausta.

Pruitt itse ei katso tekevänsä väärin tukiessaan yrityksiä.

– Nämä kysymykset nousevat siitä [poliittisesta] ympäristöstä, jossa elämme, hyvin häiriintyneestä ja epäluotettavasta poliittisesta ympäristöstä. Kritiikistä huolimatta me teemme sen, minkä katsomme oikeaksi ja mikä edustaa kunnioitusta lakia kohtaan, hän sanoo.

Republikaanisten oikeuskanslerien yhdistys on kerännyt tänä vuonna ennätyksellisen määrän rahaa, jota yritykset ovat antaneet jäsenten vaalikampanjoiden tukemiseen. Tänä vuonna rahaa on kertynyt ainakin 16 miljoonaa dollaria, kertoo The New York Times.

Suomalaisen luontoon ja sen vesistöjen muutokseen ovat vesilinnuista parhaiten osanneet sopeutua sinisorsa ja tavi. Niiden kannat vain vahvistuvat.

Yksin viime kesän aikana sinisorsien parimäärä kasvoi lähes 40 % vuodesta 2013. Tavipareja oli kolmannes enemmän.

Tutkijoiden mukaan näiden lajien runsastuminen johtuu poikkeuksellisen leudosta talvesta. Sen seurauksena Länsi-Euroopassa talvehtineet linnut selvisivät vähin tappioin.

Sinisorsan kesän poikastuotos lisäksi onnistui hyvin. Tavin poikastuotto puolestaan pienentyi voimakkaammin kuin muilla yleisimmillä sorsilla.

Kosteikkojen vesilinnut vaikeuksissa

Muiden vesilintujen kantojen kehitys on vakaasti alaspäin. Vesilintujen kantojen tilaa tutkijat selvittivät metsästäjien ja lintuharrastajien vesilintulaskentojen avulla. Tulokset julkaistiin  European Journal Of Wildlife Research- tiedesarjassa.

Heikoimmin pärjäävät mm, haapana, jouhisorsa, heinätavi, tukkasotka, punasotka ja nokikana. Näiden lajien kannat ovat huomattavasti vähentyneet vuosien saatossa.

– Rehevien vesien, lintujärvien, lajit ovat erityisesti taantuneet, kertoo RKTL:n tutkimusprofessori Hannu Pöysä.

Kyse on lintujen elinympäristön muutoksesta. Tutkijoiden mukaan vesistöjen rehevöityminen ja vesien samentuminen heikentävät sorsien ravinnon saantia.

Ravintoketjun muuttuminen vaikeuttaa poikasten ravinnonsaantia. Tämä näkyy vesilintujen poikasmäärän pitkään jatkuneena alamäkenä, arvioidaan tutkimuksen selostuksessa. Myös lisääntyneet pienpedot ja muut linnut tuhoavat pesiä ja syövät poikasia.

Vesilintukato myös rannikolla

   Biologi Harri Hongellin pitkäaikaisen seurannan tulokset Kokkolan edustan vesilintukannoista osoittavat rankkaa alamäkeä.

Tukkasotkan kanta on romahtanut sadasta parista vuonna 1990 pariinkymmeneen pariin viime vuonna. Pilkkasiipi on käytännössä hävinnyt merialueelta Kokkolan edustalla.

Hongellin taulukoissa näkyvät mm. jouhisorsan, haapanan, tavin, lapasorsan, haahkan ja isokoskelon vähentyminen.

Harri Hongell arvioi Ylen haastattelussa jokin aika sitten, että kantojen romahdus johtuisi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lintujen elinehtoihin ja se näkyisi erityisesti ravinnon saannin vaikeutumisena.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista ei ole mm. RKTL:n  tutkimuksissa saatu vielä pitävää näyttöä.

– Kantojen pienentyminen on yritetty yhdistää ilmastonmuutokseen. Helposti ymmärrettävää yhteyttä ei ole nähtävissä, sanoo Pekka Helle RKTL:stä.

Silti ilmastonmuutoksen vaikutus lintujen häviämiseen on polttavan kiinnostava aihe lintututkijoille. Kaiken järjen mukaan lintujen pitäisi hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Vesien plankton- ja pohjaeläintuotannon olisi pitänyt lisääntyä ja ruuan riittää aiempaa parempiin tuloksiin. Silti lintukannat pienenevät.

– Tämä on mysteeri, puuskahtaa Pekka Helle.

Latinalaisen Amerikan polttavin ongelma on Andien jäätiköiden sulaminen, kertoo professori Markku Kanninen Perun pääkaupungista Limasta, jossa on menossa 20. Kansainvälinen ilmastokokous.

Liman kokouksen tärkein päämäärä on tasoittaa tietä Pariisissa vuoden kuluttua pidettävään suureen ilmastokokoukseen, jossa on tarkoitus allekirjoittaa uusi sitova sopimus kuinka ihmiskunta taistelee ilmastonmuutosta vastaan.

Kanninen luonnehti viikonloppuna Liman kokousta siten, että kaikki tulivat Limaan suurin toivein ja odotuksin, koska juuri ennen Limaa oli saatu rohkaiseva uutinen, jonka mukaan Kiina ja Yhdysvallat pääsivät sopimukseen päästöjen vähentämisestä.

– Mutta hyvän alun jälkeen ilmapiiri lässähti ja vanhat kiistat ja kahinat ovat jatkuneet entisen kaltaisina ainakin tämän ensimmäisen viikon aikana, mutta alkavalla viikolla on ehkä odotettavissa parempaa, kun presidentit ja pääministerit tulevat Limaan. Suuresta edistyksestä ei juuri nyt näy merkkejä, mutta ei ensimmäisen viikon jälkeen voi sanoa mitään varmaa, kertoo Kanninen puhelimessa Limasta.

– Jos Limassa ei nyt onnistuta, sitten tulee kiire Pariisin valmistelussa, hän arvioi.

Andit sulavat silmissä

Professori Kanninen on vanha konkari ilmastoasioiden käsittelyssä, sillä hän on ollut mukana kansainvälisessä työssä lähes 25 vuotta. Limassa hän on useassa roolissa, sillä hän on myös YK:n alaisen sopeutumisrahastonjohtokunnan jäsen. Hän on siviiliviraltaan Helsingin yliopiston trooppisen metsänhoitotieteen professori.

– Sopeutumisrahaston pitäisi korvata esimerkiksi Andien jäätiköiden sulamisesta koituvia vahinkoja esimerkiksi maanviljelykselle. Andien maiden kansantuotteet ovat täysin riippuvaisia sateista ja kasteluvedestä. Jos vettä ei ole, ei mikään kasva.

Kanninen arvioi, että sulamisen aiheuttamasta vesipulasta tulee polttava ongelma miljoonille ihmisille. Andien läheisyydessä on paljon suuria kaupunkeja ja maaseutuasutusta, joilta vedensaanti vaikeutuu tai kokonaan estyy, jos jäätiköt sulavat pois.

Kanninen sanoo, että ilmastoneuvottelujen keskeinen asia on se, miten autettaisiin maita, jotka kärsivät suuria vahinkoja.

– Andien jäätiköiden sulaminen ei ole ennuste eikä arvio, vaan siitä on selkeät näköhavainnot: lumiraja kipuaa ylös ja sama tapahtuu myös Euroopassa Alpeilla. Sulaminen ei ole enää mikään tietokone-ennuste tai arvio, josta voitaisiin olla eri mieltä vaan se tapahtuu kaikkien nähden.

– Kehitysmaiden kannalta rahoitusasia on keskeinen. Nyt pitää näkyä jo jotakin kouriin tuntuvaa siitä, että rahoitusta on tulossa.

Tavalliset ihmiset katselevat esimerkiksi Bolivian pääkaupungissa kuinka komeat lumihuippuiset vuoret menettävät valkoista lunta vuosi toisensa jälkeen ja alta paljastuu musta kallio.

Kanninen on Limassa Suomen valtuuskunnan jäsenenä ja hän on kävi ennen kokouksen alkua edistämässä metsäkatoon liittyvää tutkimushankettaan Perun Amazoniassa

Kannisen mielestä on vielä epävarmaa miten Amazonasin sadedynamiikalle käy. Amazoniasta on tehty monimutkaisia tietokone-ennusteita, mutta vielä ei ole suoria todisteita siitä miten Amazonian ilmasto muuttuu. Esimerkiksi Buenos Airesin seuduilla ja La Plata -joen laakson sademäärien uskotaan vähenevän hälyttävästi. Alueella on paljon maanviljelyksestä, joka kärsii, jos ilmasto muuttuu kuivemmaksi pysyvästi.

– Amazonian muutos edellyttää keskilämpötilan voimakasta kasvua ja jonkinlaista niksausta, joka muuttaa sadedynamiikan. Näiden muutosten aikahorisontti on noin 80–100 vuotta, mutta Andien jäätikköjen sulaminen tapahtuu tässä ja nyt.

Teollisuusmaiden näytettävä tietä

Kanninen kertoo, että vanha asetelma, että saastuttaminen on nimenomaan teollisuusmaiden pahe, on nopeasti muuttumassa.

– Asian myönteinen puoli on se, että teollisuusmaiden kasvihuonepäästöt eivät ole kasvaneet ja niiden suhteellinen osuus vähenee koko ajan. Se kertoo, että talouden kehityksestä huolimatta kasvihuonekaasujen vähentäminen on mahdollista ja että sitä tapahtuu koko ajan.

– Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa kehitysmaat saastuttavat ilmakehää yhtä paljon kuin teollisuusmaat. Kiina on suurin saastuttaja eikä enää Yhdysvallat. On aivan oikein, että teollisuusmaat näyttävät tietä ilmastopäästöjen historiallisen taakan jakamisessa. Niiden täytyy kyetä vähentämään päästöjään vaatiakseen sitä muilta.

Säät ovat muuttuneet epävakaiksi

– Kun juttelee mistä tahansa päin maailmaa olevien ihmisten kanssa, he kertovat, että vanhat sääilmiöiden vaihtelut eivät enää pidä paikkaansa. Kovia sateita on sellaisina vuodeaikoina, jolloin ei pitäisi sataa, ja silloin kun pitäisi olla sateita, onkin kuivaa.

Esimerkiksi Meksikossa ihmiset puhuvat, että säät ovat tulleet hulluiksi. Niihin kuuluvat myös kovat myrskyt, ennen näkemättömät tulvat ja kuivuudet. Myös Karibialla ja Keski-Amerikassa trooppiset myrskyt ovat tulleet hurjemmiksi vuosi vuodelta ja aiheuttaneet yhä suurempia vahinkoja.

Maailmanpankin tuoreessa ennusteessa, ennakoidaan, että lämpötila nousee vuoteen 2050 mennessä 2–4 astetta. Ihmisen iholla tällainen lämpötilan nousu ei tunnu missään, mutta kasvi- ja eläinkunnalle sillä Maailmanpankin mukaan vakavat seuraukset.

"Maatalouden sadot pienenevät, tuoreen veden saatavuus muuttuu, merenpinta nousee ja miljoonien ihmisten toimeentulo vaarantuu."

Tähän mennessä maapallon lämpötila on Maailmanpankin mukaan noussut 0,8 astetta.

Markku Saksa, Lima

Pari vuotta sitten Itämereen upotettiin 300 havaintolaitetta, joiden avulla kartoitettiin Itämeren pyöriäisten kaikuluotausääniä. Nyt äänet on analysoitu ja pyöriäisten elinalueet kartoitettu. Suurin osa pyöriäisistä elää eteläisellä Itämerellä, Tanskan salmista Gotlantiin ulottuvalla alueella.

– Gotlannin kaakkoispuolelta löydettiin ympärivuotinen esiintymisalue, joka on mitä todennäköisimmin Itämeren pyöriäisen tärkein lisääntymisalue, sanoo projektipäällikkö Olli Loisa Turun ammattikorkeakoulusta.

Sukupuuttoon alueellisesti kuollut

Pyöriäistutkimukseen osallistui kahdeksan Itämeren rantavaltiota. Turun ammattikorkeakoulu vastasi tutkimuksen Suomen-osuudesta.

– Tutkimus oli sikäli hyvin onnistunut, että saatiin Suomenkin vesiltä tallennettua pyöriäisiä, vaikka se oli vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

– Pystyimme nyt todistamaan sen, että pyöriäinen on Suomen vesillä harvalukuinen, mutta säännöllinen laji.

Reilu 100 vuotta sitten pyöriäisiä eli Itämeressä jopa parikymmentä tuhatta. Nyt pyöriäinen on määritelty uhanalaiseksi lajiksi koko Itämerellä ja Suomessa sukupuuttoon alueellisesti kuolleeksi.

Kalastajien kannattaa huomioida pyöriäiset

Maanantaina Ruotsin Kolmårdenissa julkaistun tutkimuksen perusteella pyöriäisiä esiintyy Suomessa Utön ja Ahvenanmaan eteläpuolisella alueella. Silloin tällöin ihmisiltä on tullut näköhavaintoja pyöriäisistä myös sisempää saaristosta.

– Pohjaverkot on suurin pyöriäisiä uhkaava tekijä, mutta yleisiin kalastusrajoituksiin ei minun henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan tarvitse pyöriäisten suhteen ryhtyä Suomessa.

Pyöriäistutkimuksia Suomessa johtanut Olli Loisa toivoo, että vaikka pyöriäinen onkin Suomessa harvinainen, niin kalastajat ottaisivat huomioon sen mahdollisuuden, että vesissä saattaa uiskennella myös pyöriäisiä.

– Jos tiedetään, että jossain vesialueella on nähty pyöriäisiä, niin silloin kannattaisi välttää pohjaverkon käyttöä. Olisi varmaan varmaan kaikkien kannalta mukavaa, jos niitä pääsisi näkemään useammin täällä pohjoisilla vesillä myös.

32-vuotias Jussi Laine on ikänsä ollut kiinnostunut virtaavasta vedestä, ja 1990-luvun alkupuolella perheen tekemä kiertomatka Lappiin ja Norjaan sai silloin 11-vuotiaan Laineen haltioihinsa.

– Näin luonnontilaisia koskia ja vesiputouksia uudella tavalla ja ennen kokemattoman läheltä. Olen myös rakennellut keinotekoisia vesiputous-suihkulähteitä vanhempieni mökin pihaan, hän kertoo nettisivullaan.

Espoossa asuva Laine arvioi Yle Kainuulle, että Suomen luonnontilaiset vesiputoukset ovat näihin päiviin asti olleet vain harvojen tiedossa.

– Moni tuntuu uskovan, ettei Suomessa ole vesiputouksia. Sellainen mielikuva on tullut jopa retkeilijöiden kanssa jutellessa.

Jussi Laine sanoo, että virtaava vesi on selittämättömästi kiinnostanut häntä jo alle kouluikäisestä asti.

– Se on elävä ja kaunis, ja nimenomaan luonnontilassa. Purot ja kosket ovat aina kiinnostaneet, ja haluan myös kuvata ja tuoda niitä esille. Suomalaisuus on minulle tärkeä perusarvo, ja tiedän, että Suomessa on paljon hienoja syrjäseutujenkin alueita, jotka kaipaisivat matkailua. Maailmanlaajuisesti vesiputoukset ovat vetovoimaisia kohteita.

Etsiväntyötä vesiputouksien löytämiseksi

Laine kokoaa sivustolleen vesiputouksia, jotka virtaavat ympäri vuoden ilman ihmisen häirintää luonnollisella paikallaan, joka on merkitty Suomen Maanmittauslaitoksen virallisiin karttoihin. Luettelosta löytyy tällä hetkellä yli 50 vesiputousta.

– Ensi vuodeksikin olen suunnitellut kuvausretkiä uusien kohteiden saamiseksi luetteloon. Monet putoukset ovat vähän tunnettuja kohteita, kuten Vähänojanköngäs, joka on yksi hienoimmista vesiputouksista Suomessa eikä siitä ollut muuta tietoa kuin nimi maastokartassa. Toinen vastaava vähän tunnettu putous on Putaanköngäs Kuusamossa.

– Tuntemattoman vesiputouksen löytäminen on jopa paras elämys kuvausretkillä, Laine sanoo.

Hän on löytänyt vesiputouksia monin tavoin. Jos hän näkee netissä valokuva vesiputouksesta, jota ei ole ennen nähnyt, ottaa hän yhteyttä kuvaajaan ja hankkii vesiputouksesta tietoja.

– Maastokartan merkintöjen perusteella voi päätellä vesiputouksen sijainnin. Jos joki osuu kartalla lähekkäin olevin korkeuskäyrien kohdalle, voi päätellä, että siellä on vesiputous. Tunnetuimmat kohteet löytyivät nähtävyysoppaiden perusteella, ja olen ne kaikki jo käytännössä kuvannut, Jussi Laine sanoo.

Huhtikuussa 2013 avatulla Laineen vesiputoussivulla äänestyksessä annettiin syksyn aikana puolen tuhatta ääntä, ja Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi valittiin Kainuussa kuohuva Hepoköngäs.

– Minun puolestani Hepoköngäs voi olla Suomen kaunein vesiputous, vaikka luulenkin, että monet ovat äänestäneet sitä siksi, että se on yksi tunnetuimmista vesiputouksista.

Syyttäjä vaatii sakkorangaistusta Raisiossa tapahtuneesta liito-orava-alueen puiden kaadosta. Vastaajana on Raision kaupunginpuutarhuri, jota syytetään luonnonsuojelurikoksesta.

Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa luetun syytteen mukaan kaupunginpuutarhuri toimi törkeän huolimattomasti, kun hän antoi kaatoluvan Somersojan hiihtoladun varrella sijaitseville liito-orava-alueen puille. Raivaustyö tehtiin viime vuoden lokakuussa. Kaadetuista puista kaksi oli pesäpuita ja kuusi pesäpuiksi soveltuvia kohteita.

Syyttäjän mielestä kaupunginpuutarhurin olisi pitänyt selvittää asiaa tarkemmin ennen kaatoluvan myöntämistä.

Vastaaja kertoi poliisin esitutkinnassa, että kyseessä oli väärinkäsitys. Hän oli ymmärtänyt kaatoalueen sijaitsevan eri paikassa.

Metsästyskoirat ovat tänä syksynä juosseet entiseen tapaan saaliin perässä metsässä, mutta tänä syksynä saaliina ovat usein olleet myös koirat.

Sonkajärveläisellä Rauno Kärnällä on asiasta kokemusta, sillä Kärnien perheen Sakke-koira joutui vastikään kesken hirvenmetsästyksen suden suuhun.

– Haukku kesti vain noin minuutin. Kun sitten lähdimme tutkimaan tilannetta, niin koira löytyi kuolleena 300 metriä haukun loppumispaikasta, Kärnä kertoo.

Koira löytyi GPS-paikantimen perusteella suolta, jonne sudet olivat sen ensin raahanneet ja sen jälkeen piilottaneet jäänteet turpeeseen.

Kärnän metsästysporukan osalta koirametsästystä ei aiota enää jatkaa.

– Ei sinne uskalla enää koiraa pistää. Joudumme lopettamaan koiran kanssa metsästyksen tähän.

Hukka perinyt jo ainakin 14 koiraa

Vastaavanlaisia tapauksia on Suomen riistakeskuksen mukaan sattunut tämän syksyn aikana poronhoitoalueen ulkopuolella jo 14 kertaa. Todellinen määrä on todennäköisesti tätä suurempi, sillä riistavahinkorekisteriin eivät riistakeskuksen mukaan päädy läheskään kaikki tapaukset. Koko kuluvan vuoden virallinen saldo on 20 koiravahinkoa, kun viime vuonna tapauksia oli kaikkiaan 22.

Metsästäjien keskuudessa voimistuvat nyt vaatimukset susien kaatolupien delegoimisesta paikalliselle tasolle.

– Paikallisilla ihmisillä on paras tieto siitä, millaisen susikannan kanssa pystyy elämään ja asumaan, sanoo Kärnä.

– Etelässä ei voida tietää paikallisia olosuhteita.

Luovia ratkaisuja etsitään

Susien aiheuttamiin koiravahinkoihin mietitään kuumeisesti mitä erilaisimpia ratkaisuja. Esimerkiksi Ruotsissa on koirille tehty suojaksi sähköiskuja antavia liivejä, ja mietinnässä on ollut muun muassa piikkipantoja, susikelloja ja jopa koiraan asennettavia vilkkuvaloja.

– Ongelmana on se, miten näiden tehoa voidaan mitata, sanoo tutkija Milla Niemi Helsingin yliopistosta.

– Ei suojattuakaan koiraa voi laittaa suoraan suden suuhun.

Hajusteliivistä turva susia vastaan?

Mäntyharjulainen Jussi Aro on suunnitellut jo usean vuoden ajan omaa versiota suojaliivistä. Viirakankaasta tehdyn susiliivin idea on yksinkertainen.

– Kun susi tavoittaa koiraa, niin sen hammas luistaa ja koira saa pakomahdollisuuden.

Liukkaasta ja lujasta materiaalista tehtyyn liiviin on tulossa myös säiliöitä täynnä voimakasta chilimaustetta. Suden iskiessä mauste vapautuisi ja roiskahtaisi hukan kuonoon.

– Siitä saataisiin sellainen yllätys sudelle, että se menisi hämilleen ja jättäisi koiran rauhaan, Aro virnistää.

Tällainen biologinen suojauskeino voisi olla myös luonnonsuojelijoiden mieleen. Luonto-Liiton susiryhmän jäsenet eivät halua kommentoida asiaa, mutta ryhmä on aiemmin omilla internetsivuillaan painottanut suojauskeinojen hyödyntämistä.

Aron mukaan hajusteliivi jos mikä olisi pehmeä vaihtoehto.

– Susi ei ainakaan tähän kuole, eikä kuole koirakaan, hän hymyilee.

– Tämä on ihan turvallinen molemmille.

Liiviä testataan jo

Liiviä on tehty talkoilla yhdessä monen eri tahon kanssa ja sen prototyyppiä testataan parhaillaan muutamilla koirilla eri puolilla maata.

Sitä, tepsisikö liivi myös tositilanteessa, on kuitenkin vaikea testata. Yksi kokeiluun valmis on pertunmaalainen Aarne Laitinen, jonka Minka-koira on sovittanut liiviä hetken aikaa.

– Uskon, että se on ihan hyvä, kun sitä kehitetään siten, että se saadaan pysymään paikoillaan, hän tuumii.

Koiran susille menettänyt Rauno Kärnä ei sen sijaan usko, että liivi olisi ratkaisu varsinaiseen ongelmaan.

– Lapset ja kotieläimet ovat vaarassa, eli panssari- ja chililiivit pitäisi olla myös niille, hän heittää.

– Tämä ongelma on ratkaistavissa petoja vähentämällä, ei millään muulla tavalla.

– Ounasvaara tärkeä, rakentamisessa ei järkeä! Ounasvaara meille rakas - tuhottua luontoa ei saa takas! kajahti megafonista Rovaniemen kaupungintalon edessä.

Mielenosoituksen alussa paikalla oli parikymmentä osanottajaa, mutta pian määrä nousi noin viiteenkymmeneen. Mielenosoituksen järjesti vihreiden varavaltuutettu, kirkkovaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Miikka Keränen.

– Haluan kehittää Ounasvaaraa kuntalaisten ja virkistyskäytön näkökulmasta. Se on erinomainen paikka meille tässä lähellä, hyvin ainutlaatuinen ja se tekee Rovaniemestä mukavan kotikaupungin.

Keränen pelkää, että matkailulle tekee hallaa, jos Ounasvaaralle rakennetaan lisää majoitustiloja.

– Matkailijat ovat valmiita maksamaan enemmän siitä, että pääsevät kokemaan luontoa. Ounasvaaraa pitäisi kehittää jollakin muulla keinoin kuin tehdä vastaavia mökkikylärakennelmia kuin on suurissa hiihtokeskuksissa ylempänä Lapissa.

Mielenosoitus sujui rauhallisesti. Megafoni kiersi mielenosoittajien käsissä ja he kertoivat mielipiteensä siitä, miten Ounasvaaraa pitäisi heidän mielestään kohdella. Pro Ounasvaara -lakanan lisäksi vaaran suojelua puolustettiin muutamalla kyltillä.

Enemmistö valtuutetuista kannattaa lisärakentamista?

Äänessä oli myös muutama kaupunginvaltuutettu. Yksi heistä oli Liisa Mariapori (ps.), joka kertoi äänestäneensä lisärakentamisen puolesta kaupunginhallituksessa, mutta ilmoitti kääntävänsä takkiaan ja aikoi äänestää kaavaa vastaan valtuustossa.

Lapin Kansa kertoi viime viikonloppuna, että enemmistö valtuutetuista kannattaisi Ounasvaaran lisärakentamista. Vastustajia löytyy lehden mukaan SDP:stä, vihreistä ja vasemmistoliitosta.

Keränen ei usko, että mielenosoitus kääntäisi valtuutettujen enemmistön mielipiteen lisärakentamista vastaan.

– Minusta on kuitenkin tärkeää, että valtuutetut tuolla salissa tietävät, että kuntalaisilla on vahva tahto siihen, että Ounasvaara säilytetään ja suojellaan siltä osin, että kaavaa ei hyväksyttäisi.

"On häpeä, jos valtuusto hyväksyy"

Yksi mielenosoittajista oli Heikki Annanpalo. Annanpalon mielestä mökit sopisivat Ounasvaaraa paremmin napapiirille ja hotelli keskustaan.

– Hotellien rakentaminen on ongelmallista siinä mielessä, että onko niille kysyntää. Ei ole kauaa siitä, kun yhdelle suurelle hotellille kaupunki räätälöi kaavan, varasi tontin ja pidettiin kilpailut. Yrittäjä totesi, ettei kannata ja luopui koko hankkeesta. Ei Rovaniemen matkailu tarvitse niitä mökkejä Ounasvaaran päälle eikä matkailu niistä kehity vaan se taantuu, Annanpalo toteaa.

Jos kaupunginvaltuusto hyväksyy maanantaina Ounasvaaran yleiskaavan, Annanpalo aikoo valittaa asiasta.

– Kaavaa on ajettu väärillä perusteilla ja valheellista tiedolla. On häpeä, jos valtuusto sen hyväksyy.

Osayleiskaavassa Ounasvaaralle voisi rakentaa lisää mökkejä vaaralle johtavan tien vastakkaiselle puolelle nykyistä mökkialuetta. Lisäksi kaava mahdollistaisi Ounasvaaran hotellin laajentamisen.

Uudet mökit eivät saisi olla puita korkeampia ja mökit saisivat olla korkeintaan 250 kerrosneliömetrin kokoisia. Mökkien määrästä, kerrosluvusta, ulkonäöstä ja muista yksityiskohdista ei vielä päätetä. Hotellilaajennuksen kokoakaan ei vielä tässä vaiheessa ole yksilöity.

Rakentaminen alkuun 3,5 vuoden kuluttua?

Rovaniemen kaupunginarkkitehti Tarja Outila sanoo, että yleiskaavalla ei vielä rakenneta mitään, vaan tarkemmin mökeistä ja hotellilaajennuksesta päätetään asemakaavalla. Outila arvioi, että kun kaavat ovat käyneet kaikki valitusasteet läpi, uusien mökkien rakentaminen voisi alkaa noin 3,5 vuoden päästä.

Ounasvaaran laki ei ole koskematonta luontoa. Vaaran laella on tällä hetkellä hotellin lisäksi Rahaks Oy:n omistamat Ounasvaaran Lakituvat eli 18 paritaloa sekä Ounasvaaran maja. Alempana Ounasvaaralla levittäytyvät Lappi Areena ja Lapin Urheiluopisto sekä Ounashalli isoine parkkialueineen.

Ounasvaaran rakentamista on vastustettu vuosien ajan erilaisilla vetoomuksilla, nimilistoilla ja tempauksilla. Edellisen kerran kaupunginvaltuusto palautti kaavan valmisteluun juuri ennen vuoden 2012 kuntavaaleja. Uudelleen valmisteltu kaava on hyvin pitkälti samanlainen kuin entinen.

Tornion Röyttässä poltettua kalkkia valmistava SMA Mineral korvaa kierrätysöljyn häkäkaasulla kalkkiuunin polttoaineena. Naapurista Outokummun terästehtaalta saatava kaasu korvaa vuosittain 370 rekkalastillista öljyä.

SMA Mineralin myyntijohtaja Veli-Matti Marttala sanoo, että siirtyminen häkäkaasuun tuo myös suuret säästöt.

– Me laskemme, että tästä tulee jopa 30-40 prosentin säästö polttoainekuluihin. Polttoaine muodostaa toimintakuluista raaka-aineen jälkeen merkittävimmän osan, Marttala kertoo.

Häkäkaasu on polttoaineena öljyä parempi

4,7 miljoonan euron kaasulaitos parantaa kalkin laatua sillä se vähentää siihen päätyvän rikin määrää. Ympäristö hyötyy myös, kun öljyn käyttö vähenee.

– Prosessikaasuna häkäkaasu on hyvin puhdas, joten rikkipitoisuus tuotteessa laskee. Lisäksi jäännöshiilen määrä lopputuotteessa, laskee.

Tuotteen laadun paraneminen hyödyttää suurinta asiakasta Outokumpua, joka käyttää kalkkia teräksen tuotannossa. SMA Mineralin poltetun kalkin tuotannosta noin 85 prosenttia tai enemmän menee suoraan naapuriin.

– Tehdas on rakennettu Outokummun tarpeeseen, joten ilman Outokumpua ei olisi meitäkään. Hyvä, että voimme saada yhteistyöstä hyötyä myös tässä muodossa, kiittelee myyntijohtaja Veli-Matti Marttala.

Rovaniemen kaupunginvaltuusto hyväksyi maanantaina illalla Ounasvaaralle osayleiskaavan, joka laajentaa vaaran lakialueella olevaa matkailupalvelujen aluetta ja mahdollistaa rakentamisen lakialueelle yli 20 hehtaarin alueelle. Yksittäisen rakennuksen koko saa olla enintään 250 k-m². Rakennusten määrä ja koko tullaan määrittelemään jatkossa tarkemmin asemakaavavaiheessa.

Valtuustoryhmien yhteisissä puheenvuoroissa keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ilmoittivat kannattavansa kaavamuutosta joitakin yksittäisiä valtuutettuja lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät taas ilmoittivat ryhmiensä olevan kaavoitusta vastaan.

Kaksi äänestystä, ei muutoksia

Osayleiskaava hyväksyttiin kahden äänestyksen jälkeen. Viimeisessä äänestyksessä kaava meni läpi äänin 43 - 16.

Vastaan äänesti kuusi sosiaalidemokraattia (Sulasalmi, Liikkanen, Rissanen, Rundgren, Mällinen ja Suoraniemi), viisi vasemmistoliittolaista (Tennilä E-J, Outila, Tennilä E-M, Huhtala ja Puuronen), kaksi perussuomalaista (Mariapori ja Nenonen), molemmat vihreät (Kuistio ja Hänninen) sekä yksi kokoomuslainen (Alaoja).

KORJ klo 5.44: Ounasvaaran osayleiskaavassa ei ole rajoitusta, jonka mukaan rakennus saa olla puolitoistakerroksinen.

Itämeren kalasta tuotettu rehu voisi vähentää kalankasvatuksen ympäristöhaittoja. Sekä maa- ja metsätalousministeriössä että ympäristöministeriössä yritetään saada ns. Itämerirehu kalankasvattajien käyttöön.

– Tuottajat saattaisivat ottaa rehun käyttöön jopa ilman kannustimia, koska siitä on hyötyä imagolle. Kuluttajat voisivat ajatella parantavansa Itämeren tilaa syödessään kotimaista kirjolohta, visioi neuvotteleva virkamies Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriöstä.

Tällä hetkellä ainoa Itämeren silakkaa käyttävä rehutehdas on Tanskassa, eikä sen tuotanto riitä koko kalanviljelyn tarpeisiin. Valtaosa kalajauhosta valmistetaan Atlantin kalasta. Ravinteita siis tuodaan Atlantilta Itämereen ja sinne ne myös jäävät. Itämerirehu kierrättäisi Itämeressä jo olevia ravinteita.

Hallitus teki joulukuun alussa periaatepäätöksen, jonka mukaan tavoitteena on nostaa Manner-Suomen kalanviljely 20 miljoonaan kiloon vuodessa. Jos se määrä kalaa ruokitaan Atlantin rehulla, Itämereen tulee 100 tonnia fosforia.

– Sillä olisi oleellinen vaikutus, jos rehu tehtäisiinkin vaikka Selkämeren silakasta, Bondestam sanoo.

Viljelylaitokset pois saaristosta ja matalista lahdista

Kalanviljelystä tulevien fosfori- ja typpipäästöjen osuus on muihin lähteisiin verrattuna pieni. Paikallisesti vaikutus voi olla kuitenkin merkittävä. Erityisesti saaristo on haavoittuvainen, koska vesi ei vaihdu riittävän nopeasti. Tämä ongelma voitaisiin ratkaista ohjaamalla kalankasvatusta avomerelle.

– Syvemmissä ja virtaavassa vedessä ravinteet leviäisivät tasaisemmin, sanoo ylitarkastaja Rainer Lahti ympäristöministeriöstä.

Myös EU on kiinnostunut vesiviljelyn kehittämisestä. Syynä on se, että merten kalakannat ovat romahtamassa, ja sekä EU että Suomi joutuvat tuomaan kalaa muualta.

Otsikkoa muokattu 9.12.2014 klo 19:52: Lisätty maininta rehusta

Pimeä tuhnukeli ja kiire ovat huono yhdistelmä, kun tunturit kutsuvat ensilumille laskettelemaan. Matka risteää helposti talvilaitumille vaeltavien porojen kanssa.

Valtatie 20 Kiimingin ja Taivalkosken välillä on Suomen vilkkaimpia porokolarialueita. Kolarisesonki on pahimmillaan marras-joulukuussa. Eniten kolareita sattuu perjantaisin kello 16-17 välillä, kun ihmiset matkaavat viikonlopunviettoon.

Kuinka tielle tuleviin poroihin tulisi varautua? Miten vältät porokolarin?

Miten haluaisit saada varoituksen tiellä maleksivista poroista?