Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Jääkylmä vesi ei kaupunkisorsia säikyttele -video

0
0

Oulussa kaupungin läpi virtaava Laanaoja kokoaa talvisin suvantoihin joukon sorsia, jotka sinnittelevät sulassa vedessä läpi tuulten ja tuiskujen. Kirpakan kylmä vesi ei näitä kaupunkilaissorsia juuri haittaa. Paljaat räpylät kestävät hyvin kylmää ja muuta ruumista peittävä sulkapuku suojaa tuulelta ja pakkaselta.

Oulussa sulaa vettä riittää pitkälle talveen nimenomaan virtapaikoissa, joihin Laanaojakin kuuluu. Tänä syksynä tosin ei paukkupakkasia ole vielä ollutkaan.

Suurin osa Suomen sinisorsista muuttaa talveksi etelään. Niiden muuttomatka ei kuitenkaan ulotu juuri Etelä-Skandinaviaa tai Länsi-Eurooppaa kauemmaksi. Osa talvehtii myös Suomen merialueilla ulkosaaristossa ja sulapaikoissa. Muuttavat linnut saapuvat Suomeen maaliskuun alusta lähtien

Hyvä kunto auttaa pakkasessakin

Sorsat selviävät käytännössä melko kovistakin pakkasista, kunhan ruokaa ja sulaa vettä vain on riittämiin. Niiden pääravintoa ovat kasvinosat, ruoho ja siemenet.

Kaupunkialueilla evääksi kelpaavat myös pullan ja leivan palaset. Oulussa kuten monessa muussakin kaupungissa saa lintuja kuitenkin ruokkia asuinkiinteistöjen ulkopuolella taajamalueella vain tätä varten erikseen rakennetuilla alueilla eli kaupungin erikseen osoittamilla ruokintapaikoilla.


Kotipihan vitamiinipommi ei ole pakkasta säikähtänyt

0
0

Happamasta maustaan tunnettuja pihlajanmarjoja on löytynyt tänä syksynä poikkeuksellisen paljon – ja löytyy edelleen. Tänä vuonna pihlajanmarjaa on tullut jättisato koko Suomeen. Arktisten aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio kertoo pakkasen puremien marjojen olevan vielä käyttökelpoisia.

Moisio uskoo, ettei marjojen terveysvaikutuksista ja hyvistä käyttömahdollisuuksista tiedetä tarpeeksi.

– Pihlajanmarjojen poimiminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Ei tietenkään kenenkään toisen pihalta saa poimia, eikä myöskään siten, että puuta vaurioitetaan. Kyllä pihlajanmarjat kannattaa ottaa talteen puista ja laittaa vaikka pakasteeseen.

Pihlajasta suoraan ei marjoja kuitenkaan kannata napsia.

– Esimerkiksi porkkanaa, kurpitsaa tai omenaa lisäämällä pihlajanmarjasta saa hyvän hillon tai hyytelön, sanoo Simo Moisio.

Pihlajanmarjajogurttia?

Elintarviketeollisuuden käytöstä kadonnut terveellinen pihlajanmarja katosi samalla myös kuluttajien lautasilta.

– Ennen oli pihlajanmarjaviiniäkin. Historiassa marjaa osattiin käyttää paremmin. Kuten marjan värikin jo kertoo, siinä on paljon C-vitamiinia, Simo Moisio huomauttaa.

Hänen mukaansa nuorten keskuudessa tuntemattomammaksi herkuksi jääneen pihlajanmarjan esille tuominen vaatisi uuden muotoisia elintarvikkeita. Esimerkiksi pihlajanmarjajogurtti voisi Moision mielestä olla hyvä tuote.

Pihlajanmarjojen tunnettuudesta kertoo sekin, etteivät thaipoimijatkaan tohdi poimia puussa roikkuvia marjoja.

– Thaipoimijoita ei ole ohjeistettu poimimaan pihlajanmarjoja. Toki niiden hinta laskisi sitten.

Tänä syksynä jättisadon lisäksi historiallista on se, että pihlajanmarjan hinta on ollut kymmenen senttiä puolukan kilohintaa korkeampi.

Sanonta "pihlaja ei jaksa kahta taakkaa vuodessa" saattaa Moision mukaan pohjautua siihen, että marjaa saa hyvin vain joka toinen vuosi. Lumeen Moisio ei usko marjojen vaikuttavan.

– Pihlajanmarjan sato aaltoilee. Viime vuonna marjaa oli vaatimattomasti. Enpä usko, että sanonta vähäiseen lumimäärään liittyisi. Se jää nähtäväksi, Moisio naurahtaa.

Kotka kuoli miehen syliin

0
0

Marraskuun alussa Miska Puumala sai kollegaltaan Heikki Klemetiltä puhelun, jossa Klemetti kertoi löytäneensä vapaa-ajan asunnon läheltä henkihieverissä olevan merikotkan.

– Ensin linnusta soitettiin hätäkeskukseen, jossa osattiin ohjata lintu minulle, koska kuulun Kainuun lintutieteelliseen yhdistykseen.

– Osasin sanoa kuinka linnun kanssa toimitaan. Vaihtoehtona on myös viranomainen.

Merikotka saapui Puumalan perheen kotiin muutama hetki löytymisen jälkeen ja Puumalat yrittivät tehdä kaiken mahdollisen linnun henkiin jäämiseen eteen.

– Se alkoikin syödä jauhenlihaa. Olimme iloisia, että nyt se virkoaa. Ryhdyimme sitten soittamaan muillekin lintuyhdistyksen ihmisille, että merikotkalle löytyisi parempi paikka.

Lintua ei ehätetty siirtämään toiseen paikkaan, vaan se menehtyi Puumalan perheen isän käsiin.

– Ulkopuolisesti tarkasteltuna siinä ei näy mitään ampumisen tai vastaavan jälkiä. Ainoa tieto mikä meillä on, että se oli hyvin nälkiintynyt ja puuskuttava, muistelee Miska Puumala.

Isä, minne lintu meni?

Nyt menehtynyt merikotka on tutkittavana Eviralla.

– Jos linnulla olisi ollut rengas, niin sen perusteella olisi voitu tietää reviiri ja linnun ikä. Tyttökin kyselee, että minne se lintu meni ja mitä sille tehdään? Voin sanoa, että isi ei tiiä, sanoo Miska Puumala.

Miska Puumala laskeskelee, että lintu on noin viiden vuoden ikäinen. Evirassa linnun tutkimiseen voi mennä Puumalan laskelmien mukaan viikkoa.

– Kuolinsyy on siihen saakka epäselvää.

Lintuharrastuksessa mukana oleva Miska Puumala toteaa, että näin ison linnun menehtymisen kohdalla on hyvä katsoa ympäristöhallinon nettisivuilta toimintaohjeet.

– Jos on epäselviä tilanteita, niin sieltä saa muun muassa seikkaperäiset tiedot.

Hämmästyttävä ilmiö Suomessa: Kuollut puu kasvattaa hiukset – katso kampaukset

0
0

Lahon puun päällä kasvava hiusjää näyttää valkoiselta turkilta, lähinnä hattaralta. Säikeet ovat hyvin ohuita, "hiuksen" paksuus on murto-osa millimetristä. Kampaus voi olla hyvinkin tuuhea.

– En tiedä, onko tiheys yhtä suuri kuin ihmispäässä, mutta neliösentillä hiuksia voi olla kymmeniä ellei sata. Hiusjää voi kasvaa yli kymmenen senttiä pitkäksi ja silloin syntyy myös kiharoita, kertoo johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Hiusjää on siitä erikoinen jäämuoto, että se tarvitsee biologisia apuvoimia. Apuvoimana toimii lahossa lehtipuussa kasvava sienirihmasto.

– Kun puu jäätyy, kosteus ei mahdu puun sisään ja kapillaarivoimat työntävät sen ulos. Puun pinnalla on lukemattomia sienirihmaston päitä, ja jokaiseen päähän alkaa muodostua ohut, jäinen hius, Kuusisto sanoo.

Alustakseen hiusjää vaatii lehtipuun, sillä havupuissa ei sienirihmastoa kasva. Puupalan on oltava melko iso ja sään tyyni.

– Tuuli pääsee niihin hyvin helposti kiinni ja hiukset pääsevät katkeamaan. Sen verran kylmä pitää olla, että pakkanen työntyy puun sisään jonkun matkaa. Muutaman asteen pakkasella on suotuisat olosuhteet.

Hiusjäätä kasvaa paljon esimerkiksi Saksassa, jossa on runsaasti lehtipuita. Suomen ympäristökeskus sai ensimmäiset yhteydenotot hiusjäästä viime talvena, vaikka sitä on vuosien varrella Suomessakin esiintynyt.

– Havaintoja tuli runsaasti, sillä viime talvi oli hyvin lauha. Heinävedeltä tuli jopa havainto, jossa elävän puun kuolleesta oksasta oli alkanut kasvaa hiusjäätä. Se kasvoi hyvin kauniisti puun oksasta noin metrin korkeudella.

Hiusjään koostumusta ei ole tarkemmin selvitetty.

– Sillä ei ehkä kannata jäähdyttää juomia. Voi tulla vähän homeinen maku.

Sotkamon ongelmasusi edelleen liikkeellä – "Kyllähän tämä turhauttaa"

0
0

Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvan suden pyyntiin sekä Kainuussa että Pohjois-Karjalassa. Kainuun poikkeuslupa myönnettiin Sotkamon pohjois-osaan, jossa sudet ovat aiheuttaneet toistuvasti koiravahinkoja syksyn aikana.

Poikkeuslupaan on sisällytetty ehto, jonka mukaan pyynti voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut päätöksen antamisen jälkeen lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta, tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa pyynnin kohdistuminen juuri siihen suteen, joka on liikkunut asuinrakennuksen tuntumassa.

Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jukka Kemppainen kertoo, että tiukkojen ehtojen vuoksi metsästystä ei ole vielä päästy aloittamaan.

– On ollut tilanteita, joissa susi on vieraillut kesäasunnon tai vanhan talon pihassa, jossa ei asuta vakituisesti. Sata metriä ei ole täyttynyt niissä tapauksissa, missä susi on vieraillut asutun asunnon läheisyydessä. Huonon lumitilanteen vuoksi jäljittäminen on vaikeaa.

Jukka Kemppainen kertoo jälkeenpäin kuulleensa tilanteista, joissa susi on vieraillut alle sadan metrin päässä asutuista rakennuksista, mutta asiasta ei ole ilmoitettu ajoissa.

– Jäljille on lähdettävä vuorokauden kuluessa siitä, kun susi on vieraillut pihassa. Vuorokausi on ehtinyt täyttyä ennen kuin tieto pihassa käynnistä on tullut. Tieto metsästyksenjohtajalle ei ole tullut riittävän ajoissa.

Ongelmasusi on tiedossa

Lupa on voimassa kolme viikkoa eli 26. marraskuuta saakka. Vaarana on, että lupa jää kokonaan hyödyntämättä, sillä luontokaan ei lupaa helpostusta metsästystä odottaville.

– Lunta ei ole luvattu lähipäiville. Lunta ei tarvittaisi kuin muutama sentti, että sutta pystyttäisi jäljittämään. 2–3 kertaa olen käynyt mittaamassa matkan pihasta. Tuloksina on ollut 179 metriä, 172 meriä ja 199 metriä. Eli susi on ihan selvästi haistellut pihapiiriä, mutta ei ole kuitenkaan tullut lähemmäs.

Ongelmasusi on Kemppaisen mukaan tiedossa, mutta luvan ehdot eivät ole täyttyneet. Valmius käynnistää metsästys on olemassa, kunhan ehdot täyttyvät.

– Kyllähän tämä turhauttaa, kun tietää tarkkaan, mikä susi aiheuttaa ongelmat, Kemppainen kertoo tunnelmista Sotkamosta.

– Suomen riistakeskukselta pitäisi kysyä, onko luvalle mahdollisuutta saada jatkoaikaa. Todennäköisesti sama susi kävi Torinkylällä ihmisten jaloissa olevan koiran kimppuun. Vahingot eivät lopu, ennen kuin ongelmaelukka saadaan pois.

Soiden ilmastovaikutuksista on saatu uutta tietoa

0
0

Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Itä-Suomen yliopisto tutkivat yhteistyössä suon ilmastovaikutuksia. Tutkimuskohteena oli Pallastunturin kupeessa sijaitseva Lompolojänkkä-aapasuo. Kehityshistoria selvitettiin suon turvekerrosten radiohiiliajoituksen avulla.

Turpeen kertymisnopeus viimeisten 10 000 vuoden aikana määritettiin sekä vaaka- että pystysuunnassa.

Turvekerroksen kehitystiedoista saatiin selville, miten ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen ekosysteemiin on vaihdellut suon kehityshistorian aikana viime jääkauden jälkeen.

– Tutkimuksen tulokset osoittavat, että on hyvin epätodennäköistä että luonnontilaiset turvemaat voisivat itsestään muuttua ilmakehää lämmittäväksi, kun tuhansien vuosien hiilikertymä otetaan huomioon, Ilmatieteen laitoksen tutkija Juha-Pekka Tuovinen sanoo.

– Soiden kuivaaminen ja käsittely sen sijaan voivat kääntää niiden kasvihuonekaasutaseen lämmittäväksi, Tuovinen sanoo.

Suo aluksi lämmittää, sitten viilentää ilmastoa

Märässä turpeessa syntyvän metaanikaasun vuoksi nuorella suolla on aluksi ilmastoa lämmittävä vaikutus. Metaanin elinikä ilmakehässä on lyhyt, joten metaanipäästöjen niin sanottu säteilypakotevaikutus tasaantui Lompolojänkällä nopeasti.

Koska suo toisaalta jatkuvasti sitoi ilmakehän hiilidioksidia, sen kokonaissäteilypakote muuttui ajan myötä negatiiviseksi eli globaalisti ilmastoa viilentäväksi.

Tämä käänne tapahtui muutaman sadan – kahden tuhannen vuoden jälkeen. Vaikka hiilen kertyminen turpeeseen hidastui lämpimän jakson aikana, viilentävä vaikutus jatkui aina nykypäivään saakka.

Työssä hyödynnettiin Ilmatieteen laitoksen säteilypakotemallia ja pitkäaikaisia kaasunvaihtomittauksia Lompolojänkällä.

Tutkimus liittyy eurooppalaiseen ICOS (Integrated Carbon Observation System) -ohjelmaan, jossa seurataan kasvihuonekaasujen päästöjä, luonnollista kiertoa ja pitoisuuksia ilmakehässä. Tutkimus julkaistiin The Holocene -lehdessä.

Yksityishenkilö nokkapokassa Metsähallituksen kanssa Lönnrotin kulkemasta polusta

0
0

Kainuun liiton koolle kutsumassa kokouksessa puitiin tiistaina Suomussalmella sijaitsevan Vienan reitin hakkuita, ja niistä jälleen noussutta keskustelua. Vienan reitti inventoitiin noin kymmenen vuotta sitten, ja sen tuloksena reitti osoitettiin Kainuun maakuntakaavassa muinaismuistoväyläksi.

– Reitti on otettava huomioon maankäytönsuunnittelussa. Tämän päivän neuvottelun perusteella tuli käsitys, että määräyksiä on noudatettu niin Metsähallituksen kuin yksityismetsienkin osalta, kertoo Kainuun liitosta suunnittelujohtaja Hannu Heikkinen, joka edustaa asiassa maakuntakaavoittajan näkökulmaa.

Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolosen mukaan kaikista hakkuukohteista pyydetään aina lausunto museoviranomaiselta, ja sen mukaan myös toimitaan.

– Toki kaikista asioista ei ole oltu samaa mieltä, mutta ratkaisuun on tyydytty ehkä pienen neuvottelun jälkeen. Museon kanssa pärjätään, en näe siinä ongelmaa, sanoo Tolonen.

Kainuun Museon arkeologi Esa Suominen kertoo, että kohdissa, missä Vienan reitti on selkeä ja kohtuullisessa kunnossa, edellytetään 20–30 metrin suojavyöhykettä reitin molemmin puolin. Suojavyöhykettä ei ole voitu vaatia, jos reitin kulusta on epäselvyyttä.

– Kaikki perustuu muinaismuistolakiin. Sitä noudattaen olemme yrittäneet toimia parhaamme mukaan.

Samat edellytykset koskevat niin Metsähallituksen metsiä kuin yksityismetsiäkin. Sitä Suominen ei tiedä, onko metsissä toimittu museon lausuntojen mukaan.

– En ole käynyt katsomassa miten lausuntoja on tulkittu ja noudatettu. Toivottavasti hakkuut ovat pysyneet lausuntojen rajoissa.

"Systemaattista ja häikäilemätöntä tuhoamista"

Vienan reitin hakkuisiin liittyvään neuvotteluun Kajaanissa tiistaina osallistunut suomussalmelainen Pentti Kinnunen sanoo seuranneensa asiaa surullisena.

– Vienan reitti kulkee kotinurkilta kohti valtakunnan rajaa. Lähes 20 vuotta olen katsonut surullisena, miten reittiä on systemaattisesti tuhottu täysin tietoisesti ja häikäilemättä. Esimerkiksi luontoarvoja ja hautapaikkaa on rikottu. Eri tahot ovat aina pelastaneet Metsähallituksen porukan.

Kinnusen mukaan Metsähallitus on kaatanut reitin varrelta muinaismuistolain alaisia merkkipuita. Yhteistyö Metsähallituksen kanssa ei ole kaikissa yhteisissä hankkeissakaan aina luonnistunut.

– Keväällä kyläyhdistyksen henkilöt neuvottelivat Metsähallituksen kanssa paikasta reitin varrella, minne asetetaan levähdyspaikka ja laavu. Laavu oli katto päällä polun varressa, kun tuli vaatimus, että siitä paikasta pitää maksaa vuokraa. Laavu piti siirtää yksityisen maille.

Tiistain keskustelut käytiin Kinnusen mukaan asiallisessa hengessä, vaikka hän ei kertomansa mukaan ollutkaan paikalle tervetullut Metsähallituksen edustajien mielestä.

Metsähallituksesta aluejohtaja Arto Tolonen kertoo, että yhtiö on pärjännyt Suomussalmella kyläyhdistyksen kanssa, mutta yksityishenkilöiden kanssa on ollut hankalampaa.

– Ymmärtääkseni meillä ei Ylä-Vuokin kyläyhdistyksen kanssa ole kovin suurta näkemyseroa, mutta yksittäisten kyläläisten kanssa on. Monesti riittää, että yksi on eri mieltä, ja sitten ollaan valtakunnan mediassa jos näin halutaan, Tolonen kommentoi.

Lönnrotin reitille halutaan järjestelmällisempi suunnitelma

Tiistain neuvottelussa sivuttiin reitin jatkokäyttöä ja sovittiin, että neuvottelupöytään palataan uudelleen tammikuussa suuremmalla kokoonpanolla.

– Kainuun liitto kutsuu eri tahoja, ja tarkoitus on käydä keskustelua itse Vienan reitistä, mutta myös laajemmin kylän matkailumahdollisuuksista, kuvailee Metsähallituksesta aluejohtaja Arto Tolonen.

Suomussalmelainen Pentti Kinnunen toivoo kulttuuripiireiltä asiassa ronskimpaa otetta.

– Toivon, että kaikki kulttuuripiirit ottaisivat sellaisen asenteen, että tämä uniikkikappale saataisi säilymään, tulisi selkeät ohjeet, ja luontokohteita jäisi jonkin verran näkyviin. Sitten voisi unohtaa nämä sotkut.

Myös Kainuun Museon arkeologi Esa Suominen peräänkuuluttaa järjestelmällisemmän suunnittelun perään.

– Pitäisi olla jonkinlainen kokonaiskäsitys ja -suunnitelma siitä, millainen Vienan reitin halutaan olevan. Se on kuitenkin poikkeuksellisen arvokas kulttuurihistoriallinen kulkureitti, jollaisia ei ole kovin montaa. Reitillä pitäisi olla muutakin arvoa kuin montako puuta sieltä saadaan sahattua.

– Epäilen, että Elias Lönnrotin aikaan reitillä on ollut vähän isompaa puuta kuin nykyään. Tällaista hakkuuaukeaa ei todennäköisesti ollut, Suominen huomauttaa.

Vuokin kyläyhdistys kerääntyy keskiviikkona puhumaan omaan kokoukseensa Vienan reitistä.

Yllätyskäänne: Tourujoen palauttaminen koskeksi yhä mahdollista

0
0

Selvityksissä on tullut ilmi, että voimalaitoksen purkaminen ja 200 metrisen koskireitin kunnostaminen tulisi maksamaan suurin piirtein saman verran kuin voimalaitoksen säilyttäminen.

Maa- ja metsätalousministeriössäkin pohditaan joen palauttamista koskeksi.

– Alustavien arvioiden mukaan kanavien reunoja pitäisi korottaa metrillä. Henkilökohtaisesti näen, että varsinkin tuo alapuolinen olisi aika karsee elementti Kankaan tulevan oleskelurannan maisemassa. Ei sieltä vettä juuri näkyisi, vaan betoniset kanavanreunat, kertoo Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski.

Kanavilla Vallinkoski tarkoittaa joen maavalleilla varustettua kanavaa sekä betonireunaista kanavaa.

Kankaan entisen paperitehtaan osia puretaan jo vauhdilla uuden asutuksen tieltä. Tourujoen kehittämismahdollisuuksia on samalla selvitetty aktiivisesti reilun kuukauden ajan.

Voimalaitoksen kohtalo puntarissa

Vallinkosken mukaan nyt on kiinnostuttu etenkin vaihtoehdosta, jossa vesivoimalaitos lakkautetaan ja puretaan.

– Tähän voitaisiin tosiaan palauttaa hieno koski padosta etelään päin.

Jos voimalaitos päätetään säilyttää, se edellyttää hintavia padon turvallisuusparannuksia. Rakenteet olisivat niin järeitä, että käytännössä jokiuoma piilotettaisiin uudella ja uljaalla asuinalueella betonivallin taakse.

Voimalaitoksen säilyttämisen hintalapuksi on laskettu suurin piirtein sama summa kuin joen vapauttamiselle luonnonmukaisena vesirakentamistyönä. Koskireittiä kaupungin ei tarvitse välttämättä maksaa yksin. Keskusteluja on käyty niin ELY-keskuksen, ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriönkin kanssa.

Lohi takaisin Tourujokeen

– Kaikki kivet ja kannot käännetään. Uskon, että tämä on valtakunnan tasolla ainoa tämän luokan jokikohde kaupunkiympäristössä näin huonossa kunnossa,  pohtii Vallinkoski.

Tourujoen kunnostaminen mahdollistaisi koskimaisten osuuksien  palauttamisen myös joen yläjuoksulle. Palokkajärvestä Jyväsjärveen laskeva joki on kaiken kaikkiaan vajaan kolmen kilometrin mittainen.

– Siihen saataisiin  kalojen kaipaamia lisääntymisalueita ja lohikin taas nousisi  Tourujokeen, visioi Vallinkoski.

Se, kuohuuko Tourujoessa tulevaisuudessa koski vai piilotetaanko joki betonimuurin taakse, tulee poliitikkojen päätettäväksi valtuustossa keväällä. Sitä ennen joen kunnostusta käsittelevät lautakunta ja kaupunginhallitus.


Perhon salakaato: "DNA riittää lajimääritykseen"– viitteitä myös aiemmista jahdeista

0
0

Puolustuksen kutsumana todistajana esiintynyt Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojolan todistus oli selkeä pettymys puolustukselle Perhon salajahtia käsittelevässä oikeudenkäynnissä.

Puolustus on painottanut, että DNA-tutkimuksen rinnalle lajimääritykseen tarvitaan myös morfologista tutkimusta eli eläimen mittaamista, punnitsemista ja ulkonäön tarkastelua. Puolustus oli liittänyt asiasta kirjalliseksi todisteeksi Kojolan lausunnon vuodelta 2009. Nyt kanta oli muuttunut.

– DNA on paras keino tunnistaa muutaman sukupolven takaiset risteymät. Parin kolmen vuoden aikana DNA-analyysien taso on noussut, aiemmin hybridien tarkastelu oli vaikeampaa. Morfologia on vaikea sektori, jos on rajatapauksista kysymys, tulee tulkintoja, todisti Kojola.

Kojola kertoi, että esimerkiksi Venäjällä susien ulkonäkö vaihtelee suuresti maantieteellisesti keltaisesta harmaaseen ja jopa mustaan. Kojola kyseenalaisti myös puhtaan suden käsitettä.

– Puhdas susi konsepti on harhaanjohtava, on vaikea löytää sellaisia susia, jotka eivät olisi risteytyneet joskus tuhansia vuosia sitten koiran kanssa. Pitää muistaa, että koira on eriytynyt sudesta.

Kojola mukaan esimerkiksi vielä kahden sukupolven takainen risteymä on helppo erottaa ulkonäöstä, mutta sen jälkeen tunnistaminen vaikeutuu huomattavasti. Kojolan käsityksen mukaan DNA-tekniikalla päästään kiinni hyvin neljän sukupolven takaisiin risteymiin. Kojola pitää vielä risteymänä toisen sukupolven hybridin ja suden jälkeläistä.

– En lähde määrittelemään, kuinka monta sukupolvea taaksepäin pitää mennä, että voidaan määritellä sudeksi. Se on osaltaan filosofinen kysymys, totesi Kojola.

Oulun yliopiston DNA-analyysin mukaan Perhossa kaadetut eläimet olivat 97,3-, 98,6- ja 99,3-prosenttisella todennäköisyydellä suomalaisia susia.

– Rajanveto ei ole mustavalkoista, tässä liikutaan kuitenkin todennäköisyyksissä. Silloin kun todennäköisyys on yli 95 prosenttia, katson että voidaan puhua sudesta, sanoi Kojola.

Puolustus kritisoi oikeudenkäynnin avauspäivänä Oulun yliopiston DNA-rekisteriä puutteellisesta dokumentoinnista, mukana on puolustuksen mukaan jopa koirien näytteitä. Kojola kiisti omalta osaltaan väitteen.

– RKTL:ltä lähteviin näytteisiin merkitään mahdolliset epäilyt hybrideistä ja koirat otetaan pois. Lomakkeissa on parikymmentä saraketta eri tietoja varten.
 

Vanha koirasusilauma puhutti

Kojola oli perillä 20 vuotta sitten Perhossa liikkuneesta noin 20 eläimen laumasta, joista ainakin osa oli koirasusia. Laumasta kaadettiin luvallisesti neljä yksilöä, joista Kojola oli nähnyt itse kolme. Kaksi oli hänen mukaansa selvästi risteymiä ja yksi oli iso susi. Nyt jahdatun lauman on epäilty olleen tämän lauman jälkeläisiä.

– Itse en ole saanut tietooni vuoden 1996 jälkeen epäilyjä, että Perhossa olisi liikkunut koirasusia. Tämä vanha lauma on ilmeisesti hävinnyt. Suomenselän talvi on risteymälle haastava, sillä ei ole samanlaisia edellytyksiä selvitä kuin sudella.

Sen sijaan alueella liikkuvista susilaumoista Kojolalla oli tietoa. Käräjätuomari Erkki Seppä halusi tietää, onko sudelle tyypillistä tulla pihoille.

– Tästä on tehty tutkimusta. Asia riippuu siitä, kuinka tiheään suden reviirillä on asumuksia. Mitä tiheämmin taloja reviirillä on, sitä enemmän ne tulevat pihoille. Tämä vaihtelee yksilöittäin, on susia jotka tulevat pihoille.

Susilauman reviiri on noin 1200 neliökilometriä, se ei siedä muita koiraeläimiä reviirilleen

Erätarkastaja: alueella on viitteitä aikaisemmistakin jahdeista

Tiistain toisena todistajana kuultiin alueella metsähallituksen erätarkastajana vuodesta 2010 toiminutta Markus Ahoa, hän toimi aiemmin 20 vuotta poliisina. Aho sai vihiä tammikuussa 2013 käynnissä olleesta jahdista, ja ilmoitti asiasta poliisille.

– Koko sen ajan kun olen toiminut erätarkastajana, näihin asioihin viittaavia seikkoja on tullut ilmi. Olen itse tehnyt havaintoja ja kuullut asioista. Näyttöä tutkinnan aloittamiseksi ei ole kuitenkaan ollut aiemmin riittävästi, todisti Aho.

Erätarkastaja aloitti jahtiviikonlopun jälkeen maanantaina alueen tarkistuksen. Hän löysi muun muassa kolmisenkymmentä passipaikkaa, jälkiä lippusiiman vetämisestä, luodin puusta, verijälkiä ja sutta jäljittäneen moottorikelkan jälkiä. Tapahtumien ajoituksen määrittiämistä helpotti lauantaina ollut parituntinen lumisade.
 

Syytetyt eivät puhuneet esitutkinnassa koirasusista

Tiistaina oikeudessa kuulusteltiin kahta syytettyä ja syyttäjä luki kuulustelusta kieltäytyneiden miesten esitutkintapöytäkirjoja. Yhteistä kaikille kertomuksille oli se, ettei kukaan kuulusteluissa maininnut epäilyjä siitä, että eläimet olisivat olleet hybridejä. Tämä siitä huolimatta, että joitakin kuulusteltiin useaan kertaan ja asianajaja oli läsnä tai tietoinen muuten poliisikuulustelujen sisällöstä.

Osa syytetyistä tunnusti suoraan esitutkinnassa olleensa susijahdissa ja syyllistyneen näin törkeään metsästysrikokseen. Muutama syytetyistä on kieltänyt osallisuutensa jahtiin, vaan olleensa paikan päällä ainoastaan silkkaa uteliaisuuttaan.

Moni syytetyistä nimesi jahtiin osallistumisensa syyksi suomalaisen petopolitiikan; Perhon alueella on liikaa susia eikä niiden kaatamiseen saa lupia. Huoli susien aiheuttamista vahingoista on suuri, etenkin metsästykseen koulutetusta koirista, mutta myös hirvikannasta kannettiin huolta. Hyvä metsästyskoira saattaa maksaa jopa 20 000 euroa, kuultiin oikeudessa.

Ainoastaan yhdessä esitutkintapöytäkirjassa on nimetty jahdille mahdollisia johtajia, mutta ilmaisut eivät ole täsmällisiä.

– "Hän" ainakin käskyjä antoi ja antoi halsualaisten johtaja. "Toinen" taas oli varmaan meidän perholaisten johtaja. En osaa sanoa kumpi metsästystä varsinaisesti johti, ei siinä niin selkeää johtajaa ollut kuin esimerkiksi hirvijahdissa.

Kaikki syytetyt ovatkin korostaneet, että kokeneet metsästäjät eivät tarvitse johtajaa, kaikki tiesivät tehtävänsä. Epäselväksi on vielä jäänyt kenen toimesta kaikki lähti käyntiin, jokainen tuntuu kuulleen huhuja asiasta, mutta ei muista keneltä. Moni on sanojensa mukaan tullut paikalle sattumalta. 

Mäntytukin sydämessä piilee luontainen kestopuu – EU:lta tutkimusrahaa Savonlinnaan

0
0

Puuta osataan kyllästää kosteutta ja lahoa kestäväksi teollisesti. Tosin puut osaavat tehdä sen itsekin luontaisesti. Tällaiselle puuainekselle on kysyntää esimerkiksi ulkokalusteissa ja -rakenteissa. Luonnonmukaista kestopuuta voi löytyä vanhojen mäntyjen ytimen ympäriltä.

– Männyn sydänpuu on hyvin uuteainerikasta. Sinne kertyy muun muassa hartsihappoja ja stilpeenejä, jotka ovat tärkeitä lahonkestävyydelle. Ne ovat luonnon kestoaineita, kertoo Metlan tutkija Anni Harju.

– Kestävää puuta löytyy luonnosta, mutta tukeissa uuteainepitoisuus ja lahonkestävyys vaihtelevat kiusallisesti. Jos taimet olisi geneettisesti koodattu tuottamaan tasalaatuista sydänpuuta, niin se olisi toimiva, mutta pitkä tie, kertoo puolestaan tutkija Martti Venäläinen.

– Jos voitaisiin hyvän puuyksilön silmuista kasvattamaan metsänuudistusmateriaalia, niin se olisi paras mahdollisuus. Mutta mänty on aika vastahankainen kasvulliselle lisäykselle, muistuttaa Anni Harju.

Lyhyempi tie on etsiä lahonkestävää puuainesta jo kasvaneista puista. Se on mahdollista optisesti. Tietyillä valon aallonpituuksilla luonnon lahonsuoja-aineet fluoresoivat, eli ne tulevat näkyviksi.

Punkaharjun metsäntutkimusasema ja Savonlinnan 3K-tehdas tutkimuksen kärkenä

Etelä-Savon maakuntahallitus myönsi juuri Metsäntutkimuslaitokselle hankerahoitusta tutkimukseen. Julkista rahaa tulee 270.000 euroa, josta 190.000 euroa EU:n rakennerahastosta. Nyt odotetaan rahoitusta myös Elektroniikan 3K-tehtaalle.

– Näitä mittausmenetelmiä kehitetään ei pelkästään täällä, vaan Euroopan laajuisesti. Olemme mukana  semmoisissa EU-hankkeissa, joissa yritetään löytää juuri niitä parhaita menetelmiä. Vaikka optisesti mitataan, niin sitä valoa on monenlaista, puhutaan UV:sta ja monista muista aallonpituuksista, kertoo professori Katri Kärkkäinen Metlasta.

– Tutkimuksessa pyritään mittaamaan valon sopivalla aallonpituudella stilpeenipitoisuudet määrällisesti. Valon aallonpituudet ovat nanometrien luokkaa ja erityisen haastavaa on laitteiden kalibrointi, kertoo tutkija Susanna Pulkka.

Haussa on nyt menetelmä, jolla mittaukset pystyttäisiin tekemään nopeasti, sahatuotannon tahdissa.

– Nyt yritetään etsiä, mitkä ovat ne parhaat menetelmät, joilla asia saadaan luotettavimmin selvitettyä. Kun saadaan hyvä menetelmä, niin sitten yritetään selvittää miten saadaan se hyvä menetelmä mahdollisimman isoon mittakaavaan, että se tulisi sitten aika piankin jopa sahojen käyttöön, toivoo Katri Kärkkäinen.

– Merkittävä seikka, ja merkittävä haaste on, että kehitteillä olevassa mittalaitteessa pyritään käytettävä fluoresoiva valo tuottamaan energiatehokkaalla LED-tekniikalla. Savonlinnan alueella onkin aika hyviä LED-tekniikan osaajia, Martti Venäläinen toteaa.

– Kyllä se on tunnustettu Euroopan isoissa koalitioissakin, että täällä on osaamista, hyviä tutkijoita ja hyvät tutkimusolosuhteet. Sen takia näitä hommia tehdään osittain EU-rahalla, muistuttaa professori Katri Kärkkäinen muistuttaa.

Näitkö lintulaudallasi pähkinänakkelin? Siihen on tänä talvena hyvät mahdollisuudet

0
0

Kotipihojen ruokintapaikoilla kannattaa olla silmä tarkkana, sillä tänä syksynä ja talvena pähkinänakkelit ovat vaeltaneet runsain joukoin Suomeen. Laji on melko helppo tunnistaa muun muassa mustasta kasvonaamiostaan. Joukkovaelluksia on tällä lajilla muutaman vuoden välein.

– On ollut sellaisia merkkejä ihan selvästi, että nyt on lähdetty vaeltamaan pesimäalueilta Suomen kamaralle. Niitä on näkynyt selvästi tavallista enemmän piharuokinnallakin, vahvistaa Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen aluevastaava Jouni Kannonlahti.

Suomi on Euroopassa harvinaisuus siinä, ettei pähkinänakkeli juurikaan pesi täällä. Pesinnöistä on tehty vain yksittäisiä havaintoja. Suomessa tavataan kuitenkin vaelluksillaan kahta eri rotua, eteläisempää europaea-rotua ja asiatica-rotua, joka vaeltaa Suomeen Venäjältä.

– Nyt on ilmeisesti enemmän ollut liikkeellä tätä Siperiasta vaeltavaa asiatica-rotua, Kannonlahti sanoo.

Paras houkutin rouhittu pähkinä

Pähkinänakkeli vierailee mielellään kotipihojen ruokintapaikoilla. Sille kelpaavat kaikki siemenet auringonkukansiemenistä lähtien, mutta kuten nimikin antaa viitteitä, parhaiten sille maistuu pähkinä.

– Kyllä parhaiten tuntuu kelpaavan murskattu pähkinä. Se on varma magneetti, jos haluaa nakkelin omalle ruokinnalleen, Kannonlahti neuvoo.

Lintutieteelliset yhdistykset ovat kiinnostuneita pähkinänakkelihavainnoista, sillä Suomi on lajin esiintymisessä poikkeuksellinen.

– Olemme siinä mielessä erityisasemassa, että Suomi on ilmeisesti ainut Euroopan maa, jossa pähkinänakkeli ei pääsääntöisesti pesi. Sen takia niiden vaellusten voimakkuus on kiinnostava luonnonilmiö.

Vaikka vaelluksella lajin edustajia nähdään tänä syksynä runsaasti, ei se nykytiedon mukaan ole yleistymässä Suomessa pesimälajina.

– Ainakaan lintuatlaksen perusteella määrät eivät ole kasvaneet. 70–80-lukujen atlaksissa Suomesta on vain neljä varmistettua pesintää ja tässä uusimmassa 2006–2010 lintuatlaksessa on viisi varmaa pesintää. Sen mukaan ei ainakana ole viitteitä, että laji olisi hivuttautunut sään lämpenemisen mukana ylemmäs, Jouni Kannonlahti toteaa.

Tunturihaukan taantuma jatkuu - meri- ja maakotkilla sen sijaan menee hyvin

0
0

Tunturihaukkojen pesimätulos on pysynyt heikkona kuudentena vuonna peräkkäin.

Metsähallituksen luontopalvelujen mukaan tunturihaukan kolmestatoista asutusta reviiristä vain kahdella todettiin pesintä, ja niistä vain toinen onnistui. Rengastusikäisiä poikasia löydettiin vain kolme.

– Tunturihaukan taantuminen johtuu lajin tärkeimmän saalislajin riekon vähyydestä, kertoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.

Sen sijaan maa- ja merikotkien pesimätulos oli tänä vuonna erinomainen.

Asuttuja maakotkareviirejä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä noin 350 onnistuneesta pesinnästä oli tuloksena yli 210 rengastusikäistä poikasta.

Merikotkien asuttuja reviirejä löydettiin Pohjois-Suomessa noin 75. Noin 60 onnistuneesta pesinnästä seurasi 83 rengastusikäistä poikasta, Metsähallinto kertoo.

Kotkilla menee hyvin Pohjois-Suomessa – maakotkia enemmän kuin koskaan

0
0

Metsähallituksen tarkastusten mukaan asuttuja maakotkareviirejä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kaikkiaan 348. Onnistuneista pesinnöistä oli tuloksena 213 rengastusikäistä poikasta.

Metsähallituksen luontopalvelut ja kymmenet vapaaehtoiset pesätarkastajat tarkastavat keväällä ja kesällä suurimman osan tunnetuista maakotkan, merikotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan reviireistä.

Myös merikotkien pesimätulos oli erinomainen Pohjois-Suomessa – 73 asuttua reviiriä, 57 onnistunutta pesintää ja 83 rengastusikäistä poikasta.

Tunturihaukalla menee heikosti

Muuttohaukan pesintä onnistui Lapin eteläosissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta muuten pesintätulos jäi kokonaisuudessaan keskinkertaiseksi.

Tunturihaukkojen pesimätulos oli erittäin heikko jo kuudetta vuotta peräkkäin. Kolmestatoista asutusta reviiristä vain kahdella todettiin pesintä, ja niistä vain toinen onnistui. Rengastusikäisiä poikasia löydettiin vain kolme.

– Tärkeimmät syyt maa- ja merikotkien hyvään pesintätulokseen olivat todennäköisesti pesintäkauden suotuisat sääolot ja aiempaa parempi ravintotilanne, ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen Lapin luontopalveluista kertoo Metsähallituksen lähettämässä tiedotteessa.

– Tunturihaukan taantuminen taas johtuu lajin tärkeimmän saalislajin riekon vähyydestä, Ollila sanoo.

Vapaaehtoisten työpanos erittäin tärkeä

Ympäristöministeriö on ohjannut lajien seurannan Metsähallitukselle. Maakotkaseurantaa tarvitaan porotalouden reviiriperusteisen korvausjärjestelmään.

Tarkastuksissa oli mukana Metsähallituksen luontopalvelujen pesätarkastajien lisäksi 47 vapaaehtoista lintuharrastajaa, jotka tekivät lähes 350 työpäivää petolintutyön hyväksi.

Metsähallitus maksaa aiemmin tuntemattoman maakotkan tai merikotkan pesästä Pohjois-Suomessa ilmoittajalle 100 euron löytöpalkkion. Uusia pesäilmoituksia tuli vuoden aikana tietoaa 16 – kahdeksan maakotkan ja saman verran merikotkan pesiä.

Kokoomaraportti pesinnöistä löytyy osoitteesta http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1880

Perhon salakaato: "Koirasudet ovat harvinaisia Suomen luonnossa"

0
0

– Perhossa kaadetut sudet kuuluvat hyvin selkeästi suomalaiseen susikantaan, todisti professori Jouni Aspi Oulun yliopiston biologianlaitokselta keskiviikkona Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa.

Puolustuksen keskeinen väite on, että ammutut eläimet olivat risteymiä eli hybridejä. Oulun yliopistolla tehdyissä DNA-testeissä todettiin, että eläimet olivat 97,3-, 98,6- ja 99,3-prosenttisella todennäköisyydellä suomalaisia susia. Aspi muistutti, että koskaan ei päästä sataan prosenttiin.

Hän vertasi tulosta eurooppalaisen ihmisen ja neandertalin ihmisen suhteeseen, Perhon susien ja pohjoiseurooppalaisen ihmisen "puhtaus" on samaa luokkaa.

Oulun yliopiston verrokkiaineistossa on tiedot noin 400 suomalaisesta sudesta, aineistoa on kartutettu 1990-luvun puolivälistä alkaen. Lisäksi geenipankissa on historiallista aineistoa 1800-luvulta alkaen noin sadasta yksilöstä sekä myös venäläisten ja ruotsalaisten susien perimää ja tietoja koirien DNA:sta.

Aspin mukaan suomalainen susi poikkeaa DNA:n suhteen jonkin verran venäläisistä ja ruotsalaista susista, äkillisiä muutoksia perimässä ei ole tapahtunut. Suden pohjoinen tyyppi on aikojen saatossa kadonnut, mutta näin on käynyt myös Ruotsissa.

Milloin hybridi muuttuu takaisin sudeksi?

Aspi mielestä DNA-tutkimus on paras keino lajimääritykseen. Puolustus on peräänkuuluttanut myös morfologiseen eli ulkoiseen tunnistukseen liittyvän tutkimuksen tarvetta.

– Ei ole muita menetelmiä kuin DNA, jolla eläin voidaan luotettavasti todeta sudeksi. Tämä on paras. Menetelmät ovat kehittyneet koko ajan. Viimeisen viiden aikana on tehty kymmenen tutkimusta, jossa asia todistetaan.

Puolustus on teettänyt Perhon näytteistä omat tutkimuksensa ulkopuolisessa laboratoriossa, tulokset ovat erilaiset kuin Oulun yliopiston testit.

– Ero johtuu laitteistojen skaalauksesta. Sitä voisi verrata lämpötilan mittaamiseen celsius- ja fahrenheit-mittareilla. Luvut ovat erilaisia, mutta kummatkin ovat oikeassa, selitti Aspi.

Professori Jouni Aspilta ja Metsähallituksen erätalouspäällikkö Jukka Bisilta tiukattiin, milloin hybridi muuttuu takaisin sudeksi kun se risteytyy puhtaiden susien kanssa. Molemmat olivat syyttäjän kutsumia todistajia.

– Kysymys on hirveän teoreettinen. Matemaattisesti sitä ei varmaan kannata laskeakaan. Jos on selkeä epäilys morfologisten havaintojen tai poikkeavan käytöksen takia, silloin se tulisi poistaa luonnosta lupamenettelyn kautta, vastasi Bisi.

– Ei voida sanoa missä vaiheessa. katsoisin että hybridi muuttuu sudeksi kolmessa polvessa, jos jokainen polvi lisääntyy aina puhtaan suden kanssa. Kansainväiisen Cites-sopimuksen mukaan rja menee neljässä sukupolvessa.

Suden sukupolven iäksi lasketaan 3-4 vuotta.

"Koirasusilla heikot edellytykset selvitä luonnossa"

Puolustuksen esittämän ajatuksen mukaan Perhossa nyt kaadetut eläimet olivat paikkakunnalla 1993-4 liikkuneen lauman jälkeläisiä. Parinkymmenen eläimen laumasta kaadettiin luvallisesti neljä eläintä, joista kolme osoittautui hybrideiksi. Tähän saakka oikeudessa kuultujen todistajien käsityksen mukaan tämä lauma katosi hajaannuttuaan silloisen jahdin seurauksena.

– Koira on menettänyt kymmenientuhansien vuosien aikana kykynsä selvitä luonnossa. Esimerkiksi sen immunogeenit poikkeavat suden vastaavista eli se on alttiimpi esimerkiksi loisille ja taudeille, sanoi Aspi.

Muun muassa tämän perusteella Aspin mukaan hybridit selviävät luonnossa huonommin. Susi tulee vain kerran vuodessa kiimaan, jolloin se pääsee synnyttämään poikaset selviytymisen kannalta otollisimpaan aikaan toukokuussa. Koira puolestaan voi synnyttää mihin aikaan vuodesta tahansa.

Koiran geenit katoavatkin Aspin mukaan nopeasti. Perhon vanhan sekalauman rippeet selvisivät Aspin käsityksen mukaan vain ensimmäisen talven. Puolustus kysyi, mistä sen tiedätte.

– Eiköhän ne ammuttu sieltä kaikki!

Vastaus aiheutti äänekkään naurun paikalla olleiden metsästäjien joukossa.

Esimerkiksi Metsähallituksen erätalouspäällikkö Jukka Bisi sai ampumisesta noin kymmenen vuotta myöhemmin haltuunsa näytteen yhdestä laumaan kuuluneesta yksilöstä, joka osoittautui hybridiksi.

Bisin mukaan hybridisaatio ei ole ongelma Suomessa, vaan maan susikanta on laadukas.

– Suomalaiset sudet ovat osa isoa susipopulaatiota, joka ulottuu Venäjälle. Susi liikkuu ja geenit sekoittuvat.

Puolustus ihmetteli, miksi Suomessa tiedetään toisen polven hybridien saaneen jälkeläisiä, jos ne eivät kerta pärjää luonnossa. Myös susikannan DNA-dokumentointi herätti edelleen kritiikkiä. Puolustuksen mukaan verrokkiaineistossa on mukana hybridejä.

– Salissa on mainittu 12 tiedettyä hybridiä, aineistossa on mainittu vain kolme. Missä ovat loput yhdeksän, joista on myös otettu näytteet? Tämä ei täytä mielestäni tieteellisiä kriteereitä, jyrisi asianajaja Teppo Laine.

RKTL:n petotutkija Samuli Heikkinen pitää ajantasalla suurpetotilastoja.

– Perhon alue ei ole koskaan näyttäytynyt meille mitenkään erityisenä susien määrän suhteen. Toisin on esimerkiksi Kuhmon ja viime vuosina Varsinais-Suomen laita, kertoi Heikkinen.

Tuulivoiman rakentaminen rannikolle ei onnistu – sisämaassa myllyt huitelevat taivaita

0
0

Vähänkyrön Torkkolassa 16 myllyn tuulivoimapuisto pitäisi olla valmiina ensi juhannukseen mennessa. Jos tuulisia päiviä on paljon, rakentaminen vivästyy. Navakkaa tuulta rakentajat toivovat vasta kun myllyt ovat pystyssä.

Torkkolan aluetta ympäröi sankka metsä, ja sen vuoksi myllyt rakennetaan sangen korkeiksi.

– Kun mennään merestä kauemmaksi sisämaahan, niin tornien täytyy nousta. Täällä Torkkolassa suurin piirtein 140 metriin. Siinä korkeudessa tuulee tarpeeksi, sanoo EPV Tuulivoima Oy:n toimitusjohtaja Frans Liski.

Matalat tornit eivät jauha tarpeeksi

– Suomessa tällaisella paikalla sadassa metrissä tuulisuus on aika huonoa, mutta 140 metrissä taas varsin hyvää. Se onkin kriittinen piste, mikä liittyy ympärillä kasvavaan korkeaan puustoon ja sen tuulta jarruttavaan vaikutukseen, summaa Liski.

Pelkästään Etelä-Pohjanmaalla toimii toistakymmentä tuulivoimayhtiötä, joista puolet on ulkomaalaisia. Vireillä on satoja tuulivoimaloita. Lopulliseen toteutukseen päätynee vain osa.

Rannikolla tuuliolosuhteet ovat suotuisat, mutta rakentaminen yrityksen kannalta liian monen mutkan takana.

– Rannikolle lupien saaminen on todella vaikeaa, käytännössä lähes mahdotonta. Syynä ovat mm. merikotkien suojelu ja tiheä loma-asutus. Kyllä se vastustus rannalla on hyvin kovaa, tietää Liski.

Ilmajoki, Isojoki, Lapua, Soini, Kristiinankaupunki...

Vähänkyrön tuulivoimapuiston rakennuskustannukset nousevat noin 100 miljoonaan euroon. Täältä Torkkolasta voimayhtiön katseet kohdistuvat seuraavaksi Ilmajoen Santavuorelle.

– Siellä on aloitettu jo alueelle johtavan tien parannustyöt. Tähtäämme siihen, että ensi vuoden alkupuolella tehtäisiin asiasta päätös ruvetaanko rakentamaan vai ei, summaa Frans Liski.

Kristiinankaupungissa on menossa usean eri yhtiön tuulivoimahankkeita. Isojoelle kaavaillaan 100 voimallaa, Lapualle seitsemää ja muun muassa Soiniin 50-70 myllyä.


Laskuri kertoo kannattaako aurinkopaneeli omalla katolla – Espoo teki kodin energiamullistuksen helpoksi

0
0

Espoon kaupunki on tasoittanut asukkaidensa tietä kohti vihreämpää energiaa. Tuoreen energiatietopalvelun käyttäjä voi laskea hintalapun sille, että oma talo tai taloyhtiö ottaisi osan energiastaan maasta tai auringosta. Palvelu laskee myös sen, milloin laitteet ovat maksaneet itsensä takaisin, eli laitteiden avulla saavutetut säästöt ylittävät järjestelmään laitetut rahat.

Esimerkiksi Finnoontiellä sijaitsevalle kaksikerroksiselle luhtitalolle tietopalvelu ehdottaa 135 000 euron järjestelmää, joka maksaisi itsensä takaisin yhdeksässä vuodessa.

Vajaan 500 neliön kattopinta-ala kokisi suuren muutoksen. Järjestelmään kuuluisi aurinkosähköpaneeleja 320 neliötä ja aurinkolämpökeräimiäkin 40 neliötä. Maalämpöpumppu mitoitettaisiin tuottamaan 75 prosenttia rakennuksen lämmönkulutuksesta.

Pelkän maalämmön takaisinmaksuaika olisi viisi vuotta, aurinkolämmön yhdeksän ja aurinkosähköjärjestelmän viisitoista. Maalämpö- ja aurinkolämpöjärjestelmien hinnoiksi arvioidaan 20 000 euroa kummallekin, aurinkosähköjärjestelmälle vajaat 100 000 euroa.

Laskuri muistuttaa käyttäjiään siitä, että arviot perustuvat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin ja yleisiin keskiarvoihin. Tietoja voi tarkentaa oman asunnon kohdalta, mutta silti kyseessä on likimääräinen arvio, ei lupaus.

Tällä hetkellä valtaosan espoolaiskotien energiasta tuottaa Fortum, jonka sikäläiset laitokset tuottavat lämpöä ja sähköä pääosin maakaasulla ja kivihiilellä. Siksi Espoon kaupunkisuunnittelukeskus päätyi kehittämään sovelluksen.

– Tällaisen palvelun avulla haluamme tukea kuntalaista, jos mietityttää, että onko vaihtoehtoja uusiutuvaan, sanoo Espoon ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Sari Soini.

Palvelu on vasta beta-, eli kokeiluasteella, joten sen käytettävyydessä voi esiintyä takkuilua. Palveluun voi tutustua osoitteessa espoo.fi/energiatietopalvelu.

YK: Tuhoisan ilmastonmuutoksen estäminen ei ole lähelläkään

0
0

YK:n ympäristöohjelma Unep on yhdessä ympäristöasioihin erikoistuneen World Resources Institute -tutkimuslaitoksen kanssa julkaisseet raportin maailman ilmastopäästöjen määrästä.

Emission Gap -raportissa lasketaan, kuinka paljon valtiot ovat luvanneet vähentää ilmastopäästöjään ja verrataan tätä tasoon, jonka ilmasto kestäisi, ettei se lämpenisi enempää kuin kaksi astetta verrattuna ennen teollistumista vallinneeseen tasoon. Kahden asteen lämpenemisen ilmaston arvioidaan kestävän niin, ettei lämpeneminen aiheuttaisi katastrofaalisia seuraamuksia maapallolle.

Vuosittain julkaistava raportti laadittiin nyt viidennen kerran.

Asiantuntijoiden mukaan ilmastopäästöjen on saavutettava enimmäismääränsä seuraavien kymmenen vuoden aikana ja päästöjen käännyttävä selvään laskuun vuoteen 2030 mennessä.

Asiantuntijat laskevat, että vuonna 2020 ilmaan saisi päästä korkeintaan 44 miljardia tonnia kasvihuonekaasuja.

Tästä huolimatta maailman maat arvioivat päästävänsä tuolloin ilmaan 52 - 54 miljardia tonnia kaasuja. Maailma ei siis raportin mukaan ole lähelläkään tavoitetta estää tuhoisa ilmastonmuutos.

Asiantuntijoiden mukaan ihmiskunnan aiheuttamien ilmastopäästöjen määrä olisi saatava nollaan vuosien 2055 - 2070 välisenä aikana.

Susiin tuskastuttu Pohjois-Karjalassa – "Ottakkee huomioon, että kaikki elämä ei ole kehäkolmosen sisäpuolella"

0
0

Pohjoiskarjalaiset haluavat toimia susikannan rajoittamiseen. Rajapitäjien asukkaat vaativat päättäjiltä ja virkamiehiltä työtä asian eteen. Pohjois-Karjalan Susi-illassa moni puhuja sanoi, että susia on paljon enemmän kuin viralliset tiedot antavat ymmärtää.

Monet metsästäjät kritisoivat voimakkaasti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta. Sitä muun muassa nimitettiin takinkääntäjäksi. Osansa kritiikistä sai myös Suomen riistakeskus ja ympäristöministeriö.

Useat keskustelijat olivat yhtä mieltä, että virkamiehet eivät ole tehneet riittävästi. Yleisön mielestä sudet ammuttaisiin, jos ne olisivat pääkaupunkiseudulla, mutta Pohjois-Karjalassa petoja joudutaan vain sietämään.

Suomen riistakeskukselle osoitettu kommentti sai illan suurimmat aplodit Huhmarin auditoriossa: "Ottakkee perkule huomioon, että kaikki elämä ei ole kehäkolmosen sisäpuolella".

Salakaatojupakka vahingoittanut välejä

Yleisöllä on yhteinen mielipide: susia on liikaa asutuksen lähellä.

Susien mukanaan tuomista ongelmista kärsivät eniten rajapitäjät kuten Tohmajärvi. Monet keskustelijat korostivat sitä, että rajan yli liikkuvat pedot pitäisi myös laskea Pohjois-Karjalan susivahvuuteen.

Yhden puheenvuoron mukaan Perhon susien salametsästys johtui siitä, että muuta ei enää ollut tehtävissä. Puhujan mukaan nyt pitää toimia nopeasti, ettei Pohjois-Karjalassa ajauduttaisi samaan tilanteeseen.

Susi-iltaan toivottiin paikalle luonnonsuojelijoita. Kutsuista huolimatta he eivät tulleet Polvijärvelle.

Tohmajärven salakaatojupakka on selvästi lyönyt kiilaa eri toimijoiden väliin. Kaikki metsästäjät eivät esimerkiksi halua syöttää tietoja Tassu-järjestelmään ennen kuin poliisi on puhdistanut metsästäjien maineen.

Villisika haavoittui luodista Iisalmessa – poliisi varoittaa alueella liikkuvia

0
0

Poliisi varoittaa Iisalmessa mahdollisesti liikkuvasta haavoittuneesta villisiasta.

Eläin haavoittui kiväärin luodista keskiviikkona puoliltapäivin metsästyksen yhteydessä Pielavedentien tuntumassa.

Verta valuvaa eläintä jäljitettiin, mutta eläin jäi tiettävästi liikkumaan Laidinmäen ja Koljon alueelle. Paikasta on matkaa Iisalmen keskustaan noin kymmenen kilometriä.

Poliisin mukaan haavoittunut villisikauros voi olla ihmiselle vaarallinen joten eläintä ei missään nimessä kannata lähestyä. Kaikki havainnot villisian liikkeistä pyydetään ilmoittamaan hätäkeskukseen. Poliisi jatkaa eläimen jäljitystä torstaina aamun valjettua suurriistavirka-avun kanssa.

Finnoon lintukosteikko säilyttää paikkansa asuntorakentamisen kyljessä

0
0

Espoon kaupunki haluaa turvata arvokkaan lintukosteikon alueen Finnoossa. Alueelle laaditaan parhaillaan hoito- ja käyttösuunnitelmaa, joka takaa luontoarvojen säilymisen kaupunkirakentamisen keskellä.

– Kosteikon linnusto on ihan ainutlaatuinen Suomen olosuhteissa. Siellä on esimerkiksi sellainen naurulokkipopulaatio, jollaista ei muualta maasta löydy. Lisäksi siellä asustaa lajeja, jotka ovat ihan Euroopan tasollakin harvinaisia tuossa mittakaavassa, sanoo ympäristötekniikkainsinööri Jussi Kuusola Espoon kaupungilta.

Monipuolisen linnuston ohella alueella viihtyy muun muassa lepakoita, liito-oravia ja useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä hyönteislajeja, kuten esimerkiksi marskiviholainen.

Suojelusta hyötyvät eläinten ohella myös ihmiset

Finnooseen on rakentumassa tulevina vuosina tuhansien asukkaiden uusi kaupunginosa. Espoo on kaavoittanut Finnoon keskustaan ja Kaitaan alueelle asuntoja 23 000 uudelle asukkaalle metroa silmällä pitäen.

Urbaanin kerrostalokeskustan vastapainoksi kosteikon ympäristö tarjoaa myös virkistysalueen.

– Kosteikon lähettyville on tulossa esimerkiksi lintujen tarkkailuun tarkoitettavia piilokojuja. Tarkoitus on kuitenkin, että liikkuminen olisi mahdollisimman vähäistä lähellä lintukosteikkoa ja varsinaiset liikuntaväylät tulevat olemaan hieman kauempana.

Asukkaat pääsevät kommentoimaan suunnitelmaa torstaina Kaitaan koululla järjestettävässä asukastilaisuudessa.

Hoito- ja käyttösuunnitelma on nyt edennyt toiseen vaiheeseen ja sen on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. 

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live