Kaustislaisella Tuija Niirasella on ollut metsästyskortti liki 40 vuotta. Vuosien varrella hän on ampunut jäniksiä ja kolme hirveä. Viime lauantaina Kaustisen ylikylien metsästysseuran ainoa nainen kaatoi ennätyssaaliinsa.

– Onhan niitä isompiakin peuroja tietysti olemassa, mutta kyllä tälläkin oli jo 30-piikkiset sarvet. Taustalla oli hyvä porukka, koska metsästyshän on yhteistyötä, lääkärinä työskentelevä Niiranen toteaa.

Hän havaitsi peuran aluksi 300 metrin päästä ja meni vähitellen lähemmäksi.

– Ammuin sitten, kun peura oli hyvin hollilla. Se jäi sitten siihen.

– Miesystäväni oli tehnyt minulle hyvät kiväärinpaukut, koska en missään nimessä halunnut, että eläin lähtisi ampumisen jälkeen vielä juoksemaan.

Niiranen on asunut 15 vuotta Norjassa. Harrastus ei jäänyt tuolloinkaan taka-alalle, sillä hän oli mukana jahdeissa sekä Norjassa että Ruotsissa. Maiden metsästyskulttuureissa on naisen mukaan eroja.

– Esimerkiksi Norjassa pidetään koiraa kiinni ja täällä Suomessa vapaana. Siellä on niin pienet metsästysalueet, että on pakko pitää koira kiinni ja seurata jälkiä.

Kuopion Rauhalahdessa sijaitseva Jätkänkämpän kivi hohkaa marraskuisena aamuna kylmää ja kosteaa. Neljä metriä korkean seinämän pinta on kuitenkin vielä kuiva ja lumeton, joten se riittää Sami Romppaiselle.

– Kerran jo henkisellä puolella luovutin, mutta tänne piti päästä vielä. Tämä se juttu on, että jaksaa taas talven ajan treenata sisällä, Romppainen toteaa ja hieroo magnesiumia käsiinsä.

Kädet ovatkin näillä lämpötiloilla kiipeilijän heikoin lenkki, sillä boulderoinnissa hansikkaita ei käytetä.

– Yksikin liikkuva osa on liikaa. Hansikas ihon ja kiven välissä estää kitkan syntymisen, ja silloin ote ei pidä, Romppanen tietää.

Samoin on jalkineiden laita. Kiipeilykenkien tulee olla niin napakat, että ne oikeastaan hieman puristavat jalassa.

– Silläkin, että varpaat ovat hiukan kippurassa, on pointtinsa: jalkaotteet täytyy tuntea. Jos välissä on tyhjää, silloin jalka luistaa helposti pois otteesta.

Hiki on huono kaveri kiipeilijälle

Ilman apuvälineitä kiivettäessä kallion täytyy olla ehdottomasti kuiva. Kosteus vähentää kitkaa, ja sitä pyritään ehkäisemään magnesiumilla, jota kiipeilijät kantavat usein mukanaan.

Romppaisen mukaan viileähkö poutasää on kiipeilyyn paras. Yllättäen esimerkiksi kesähelteellä kiipeilystä ei välttämättä tule yhtään mitään.

– Liian kuumalla kivellä kädet hikoilevat ja luistavat niin paljon, että ainakin tiettyjä reittejä on mahdoton kiivetä. Kesällä monet siirtyvätkin ihan suosiolla sisähommiin.

Sisällä boulderointia voi tottakai harrastaa ympäri vuoden, mutta Romppaisen mielestä ulkokiipeilyssä piilee homman viehätys.

– Toki tällaiset syyskelit ovat melko brutaaleja olosuhteita aloittelijoille, mutta kaikkeen tottuu, Romppainen naurahtaa.

Lämmin talvi jatkaa ulkokautta

Viime vuosien leudot talvet ovat olleet suomalaisboulderoijille mieleen, sillä monet kalliot ovat pysyneet kiipeilykuntoisina aina joulukuulle saakka. Romppainen muistuttaa, että lämpötilan laskiessa nollan alapuolelle kunnollisen lämmittelyn merkitys korostuu.

Jäisillä kallioilla kiipeilyä voi harrastaa vielä jäähakkujen ja rautojen avulla. Tällöin kiipeilijän turvallisuus varmistetaan köydellä.

Luonnonsuojelupiiri kummaksuu tiedotteessaan, miksi poikkeuskaatolupien määrää lisättiin Pirkanmaalla vaikka ilvesten määrä ei ole tiedossa. Heikkolumisen viime talven vuoksi ilvesten jälkilaskenta jäi tekemättä. Tänä talvena yritetään uudelleen.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa on 2 700 - 2 900 aikuista ilvestä. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut kiintiön 503 ilveksen kaatamiselle poronhoitoalueen eteläpuolella.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä näin mittava ilveksen metsästys ei ole metsästyslain kestävän käytön periaatteen mukaista.

Laillisen metästäyksen lisäksi ilveksen kantaa verottavat myös salametsästäjät ja liikennekuolemat, muistuttaa Pirkanmaan luonnonsuolupiiri tiedotteessaan. 

Metsästystä Teijon kansallispuistossa rajoitetaan hallituksen esittämällä tavalla. Perussuomalaiset ja keskusta eivät saaneet läpi esityksiään metsästyksen jatkamisesta nykyiseen tapaan. Suurimmat oppositiopuolueet olisivat myös halunneet jatkaa valkohäntäpeuran metsästysaikaa tammikuun loppuun asti.

Esitykset hylättiin perjantaina äänestyksissä, joissa lyötiin lukkoon kansallispuiston perustamista koskevan lain sisältö. Eduskunta hyväksynee puiston perustamisen lopullisesti ensi viikolla.

Kansallispuiston alueella voidaan poikkeussäännöksen turvin metsästää hirveä ja valkohäntäpeuraa lokakuun puolivälistä vuoden loppuun asti. Luvat myöntää Metsähallitus. Eduskunta velvoittaa Metsähallitusta myöntämään riittävän määrän lupia joustavasti ja usemmaksi vuodeksi kerrallaan.

Hirviet ja valkohäntäpeurat pois teiltä

Eduskunnan mielestä hirvieläinten metsästys on perusteltua kolarien sekä maa- ja metsätaloudelle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi. Tulevan kansallispuiston läheisyydessä tapahtuu vuosittain 5-10 hirvikolaria ja 50 valkohäntäkolaria.

Perussuomalaiset ja keskusta katsovat, että luonnonsuojelulain mahdollistama hirven ajo kansallispuiston alueella ei riitä hirvikantojen tehokkaaseen sääntelyyn. Lähes koko kansallispuiston alue on nykyisin metsästyskäytössä.

Metsästyksen rajoittaminen Teijon alueella on ollut ainoa eripuran aihe eduskunnassa. Ympäristövaliokunnan mielestä metsästyskysymykset ovat saaneet jopa liikaa huomiota. Muutoin  kansallispuiston perustaminen on saanut vahvan kannatuksen.    

Kemin kulttuurikeskuksen liikuntasali on lauantaina sulokkuutta pullollaan, kun esittelynäyttelyyn saapuu noin 50 kissaa omistajineen. Ennakkotietojen mukaan mukana on 15 rodun edustajia.

Päivän aikana järjestetään rotuesittelyt sekä leikkimielisiä kissakilpailuja. Kyseessä ei ole kauneuskilpailu, vaan rotukirjoa esittelevä koko perheen kissatapahtuma.

Bengalin kissansa kanssa tapahtumaan osallistuva kemiläinen Maria Alalahtikin päätti osallistua lyhytkestoiseen ja vähemmän ryppyotsaiseen tapahtumaan.

– Tämä on tämmöinen kissojen esittely ja siinä pääsee näkemään, miten Jörö suhtautuu muihin kissoihin. Ensi kesänä on sitten tarkoitus osallistua Oulussa järjestettävään näyttelyyn, Alalahti kertoo.

11 kuukautta vanha Jörö osallistuu siis ensimmäiseen kissatapahtumaansa.

Leikkisä säihkyturkki

Jörö keikkuu esikouluikäisen hoitajansa sylissä luottavaisesti. Siiri-tytär kertookin leikkivänsä usein Jörön kanssa.

– Tämä on koiramainen rotu, Jörökin esimerkiksi noutaa leikkihiirtä, Maria Alahti naurahtaa.

Bengaleitakin on monenvärisiä. On vaaleampaa ja tummempaa ja sävyissä löytyy harmaasta ruskeaan. Alalahti kertoo bengalien erikoisesta turkista, joka välillä sädehtii glitterin lailla.

– Tällä on karvan sisällä on ilmakuplia, jotka kimaltelevat valon osuessa niihin. Sitä sanotaan glitteriksi. Se tekee bengalin turkista ainutlaatuisen.

Kemin tapahtuman järjestäjänä on Pohjoinen Rotukissayhdistys ry, joka on perustettu vuonna 1993. Yhdistyksen tarkoituksena on jakaa kissatietoutta Pohjois-Suomen asukkaille ja toimia samalla linkkinä Suomen Kissaliittoon ja muihin Suomen rotukissayhdistyksiin.

Kemin kulttuurikeskuksen liikuntasalissa rotukissat ovat esittelyssä 15. marraskuuta. Tilaisuus on yleisölle avoin klo 11–16.
 

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Useiden jokien pH-arvo on alle 5 ja paikoitellen jopa lähellä neljää. Se saattaa aiheuttaa ongelmia vesiluonnolle, kerrotaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.  Happamuusjakso on selvästi vakavin syksyn ja talven 2006–2007 jälkeen, jolloin tilanne johti laajoihin kalakuolemiin.

Happamuusongelmat ovat kärjistyneet kuivan kesän jälkeisen sadejakson jälkeen.

ELY-keskuksen uusimpien seurantatietojen mukaan pH-arvo on alle 5 esimerkiksi Perhonjokisuulla ja Lapuanjoen alaosalla. Kyrönjoen, Ähtävänjoen ja Lestijoen happamuusarvot ovat vielä pysytelleet 5–6 tuntumassa.

Maalahdenjoen suistossa ja eräissä pienissä joissa muun muassa Vöyrinjoessa,  Maalahdenjoessa ja Perhonjoen sivu-uomissa pH on laskenut alle 4,5 ja alimmillaan jopa lähelle 4:ää.

– Jos sääolosuhteet jatkuvat epäedullisina, happamuutta ja metalleja voi huuhtoutua niin paljon, että aiheutuu kalakuolemia. Mahdollisista kalakuolemista voi ilmoittaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen, todetaan ELY-keskuksesta.

Tarkempia tietoja Pohjanmaan vesistöjen happamuustilanteesta saadaan ensi viikon alussa.

Moni pohjalainen on menneenä kesänä ihastellut joutsenten suurta määrää. Myös kurkia nähtiin muuttomatkallaan paljon. Nämä kaksi lajia ovatkin pärjänneet luonnossa muita paremmin, ja niiden kanta on vahvistunut. Tämä onkin lähes ainut myönteinen uutinen kotimaan linnustosta.

– Kaikki muut, erityisesti riista- ja vesilinnut, ovat vähentyneet ihan dramaattisesti, toteaa biologi Harri Hongell.

Hongell tietää, mistä puhuu. Hän on Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen jäsen ja seurannut sekä tutkinut lintujen elämää, pesintää, munia ja muuttoja jo 1960-luvulta saakka. Lintujen määrän alamäki on jatkunut kymmenen vuotta.

–Tyhjentävää vastausta on vaikea sanoa, mutta yksi vahva selittäjä on ilmaston muutos. Lintujen elämän terminen raja on siirtynyt pohjoisemmaksi, arvioi Harri Hongell.

Lintujen ruoka on käynyt vähiin

Luonnossa kaikki riippuu kaikesta, ja nyt ruoka ei enää riitä. Ilmaston lämpeneminen on lämmittänyt myös lintujen ravintoaltaat. Erityisesti vesilintujen ravinnoksi kelpaava biomassa on käynyt vähiin vesien lämmettyä.

– Tällainen ilmiö on nähtävissä Pohjanmaalla ja koko maassa. Vedet lämpiää ja ravintoa ei ole riittävästi, tuumii biologi Harri Hongell.

Tilanne on Hongellin mukaan jo nyt erittäin vakava. Riista-ja vesilintujen kannat ovat olleet pudotuksessa jo kymmenen vuotta eikä alamäki näytä hidastuvan. Tilanteen huonontumisesta ovat metsästäjätkin puhuneet jo jonkin aikaa. Lintumiestä pelottaa, että suomalainen ja pohjalainen kevät on hiljenemässä.

– Tilanne on erittäin vakava. Meillä voi pian tulla äänetön kevät, murehtii Harri Hongell.

Helsinkiläisen valokuvaajan kameraan tallentui lauantaina erikoisennäköinen lintu. Se poikkesi selvästi muusta sorsaparvesta, jonka mukana lintu ui. Kuva otettiin Helsingin Kannelmäessä, Mätäjoen varrella.

Ylen Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen tunnisti oitis kuvasta, mikä lintu on kyseessä.

– Kyllä se näyttää ihan supisuomalaiselta sinisorsalta, mutta värit ovat hauskat. Tuollainen tummanpuoleinen ja hieno, vaalea puolikuu rinnassa. Sinisorsilla on välillä värivaihtelua höyhenpuvussa.

Laaksosen mukaan kuvassa on luultavasti koiraslintu. Poikkeava sinisorsa sopeutuu hyvin muuhun sorsaparveen, jos se on sosiaalinen ja voimakas.

– Nimenomaan tähän vuodenaikaan, kun Pohjois-Suomessa järvet alkavat jäätyä ja sinisorsien muutto ohi ja osa linnuista on kerääntynyt Etelä-Suomen sulapaikoille, niin näillä sulapaikoilla voi nähdä useita satoja sorsia ja siellä seassa voi nähdä lähes poikkeuksetta erilaisia värimuotoja.

Laaksonen kertoo, että jotkut lintuharrastajat ovat innostuneet etsimään väripoikkeamia lintuparvista. Sinisorsilla on pieni mahdollisuus risteytyä muiden lintujen kanssa.

– Voi olla esimerkiksi sinisorsan ja jouhisorsan risteymä. Näiden poikaset ovat lisääntymiskykyisiä. Näistä linnuista voi tulla jännännäköisiä yksilöitä ajan ja uusien sukupolvien kuluessa.

Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys Ekly perusti kesällä palvelun, joka pyrkii auttamaan vahingoittuneita tai muuten pulassa olevia lintuja. Tämä leikkisästi lintuambulanssin nimellä kulkeva palvelu koostuu vapaaehtoisista Eklyn jäsenistä, jotka auttavat loukkantuneita lintuja löytäneitä henkilöitä ja tarvittaessa tulevat hakemaan linnun hoitoon.

Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen internetsivulla on lista ihmisistä ja heidän yhteystiedoistaan, joihin voi hädän tullen turvautua. Vapaaehtoiset toimijat rahoittavat toistaiseksi toiminnan itse.

– Soittaja voi kysyä meiltä neuvoa tilanteessa toimimiseen. Me arvioimme tilanteen vakavuuden ja tarvittaessa tulemme paikan päälle, Eklyn tiedottaja ja lintuharrastaja Liisa Laitinen kertoo.

Kaikki alkoi kanahaukasta

Toiminta alkoi nuoresta kanahaukasta, joka oli lentänyt ikkunaa päin. Loukkaantuneen linnun löytänyt nainen otti ensin poliisiin, sitten Eklyyn yhteyttä.

– Kanahaukan löytänyt rouva soitti ensin poliisille, joka oli tulossa paikalle lopettamaan linnun. Hän hätääntyi, ja otti yhteyttä meihin, Laitinen toteaa.

Eklyn jäsen Harri Ekholm saapui paikalle, ja otti loukkantuneen kanahaukan kiinni. Lintu toimitettiin Pyhtään lintuhoitolaan, jossa rikkinäinen siipi saatiin kuntoon alle viikossa.

Tänä syksynä Laitinen luettelee lintuambulanssin hoitaneen muun muassa joutsenia, hanhia ja korpin.

Kuntoutetut linnut pääsevät vapauteen

Jos lintu ei selviäisi ilman ihmisen apua, lintuambulanssi tulee hätiin, ja toimittaa linnun Pyhtään lintuhoitolaan. Linnut pääsevät tervehtymisensä jälkeen vapauteen mahdollisuuksien mukaan.

– Vapautuminen riippuu siitä, mikä vuodenaika on. Jos lintu on sellainen, joka ei pärjää Suomen ilmastossa talvella, lintu pidetään hoitolassa talven yli, Laitinen selittää.

Hän kuitenkin kehottaa loukkaantuneen linnun löytänyttä seuraamaan tilannetta hetken ennen lintuambulanssin luo kääntymistä.

– Usein on kyseessä vain tilapäinen hätä. Monesti esimerkiksi ikkunaa päin lentäneet linnut ovat pökerryksissä, mutta pääsevät hetken kuluttua kuitenkin omin avuin lentoon.

Jutun kirjoittaja on toimittajaharjoittelijana Yle Etelä-Karjalan toimituksessa.

Pohjois-Karjalassa poimitut marjat ja sienet eivät ole luomua, toisin kuin esimerkiksi Lapissa ja osin Kainuussakin. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi Lapin metsäalasta peräti 99 prosenttia on sertifioitu luomukeruualueiksi.

EkoCentrian luomu- ja lähiruoka-asiantuntija Sari Väänäsen mukaan sama olisi mahdollista metsämarjoistaan tunnetussa Pohjois-Karjalassakin. Väänänen kannustaa metsänomistajia ja elintarvikeyrityksiä hyödyntämään luomun mahdollisuudet, sillä markkinat ovat kasvussa.

– Pohjois-Karjalassa en tiedä tällä hetkellä metsänomistajaa, joka olisi sertifioinut metsänsä. Luomutuotanto jää täällä näkymättömiin. Metsissä on luomusieniä ja -marjoja, mutta kun ne vaan jäävät jonnekin sinne pilloon. Arvoketju häviää, niitä ei jalosteta luomuksi saakka, vaikka ne voisivat olla luomutuotetta, Väänänen sanoo.

Luomuaskeleita elintarvikejalostajille

Eviran ohjeen mukaan luomuksi saa nimittää vain tarkastetuilta ja valvontaan liittyneiltä keruualueilta valvotusti kerättyjä luonnonvaraisia kasveja tai niiden osia.

– Pohjois-Karjalassa marjat ja sienet eivät siis ole luomua, vaan luonnontuotteita. Jos metsänomistaja on sertifioinut metsänsä luomuksi, niin silloin voidaan puhua luomuraaka-aineesta, luomumarjasta ja niin edelleen, Sari Väänänen selventää.  

Piiloluomu saadaan Väänäsen mukaan näkyväksi elintarvikeketjun yhteistyöllä. Maakunnan elintarvikejalostajien tueksi on julkaistu Elintarvikejalostajan luomuaskeleet -opas, jossa Eviran ohjeita ja luomuun liittyvää lainsäädäntöä on käännetty "kansan kielelle".

– Lähetämme oppaan kaikille elintarvikealan yrityksille Pohjois-Karjalassa. Oppaan tavoitteena on, että yrittäjät voisivat pikku hiljaa alkaa jalostamaan esimerkiksi metsämarjoja luomuksi niin, että se olisi loppukäyttäjälle saakka luomuna, Väänänen kertoo.

Pohjois-Savon liitto odottaa Etelä-Konneveden kansallispuistosta isoa piristysruisketta Rautalammin seudulle. Syyskuussa virallisesti perustetun kansallispuiston alueella kävi liiton tietojen mukaan jo viime kesän aikana arviolta 20 000 ihmistä.

– Mikä on se kävijämäärä ensi kesänä, kun metsähallitus saa toteutettua alueen infraa eteenpäin ja aluetta markkinoidaan, suunnittelujohtaja Paula Qvick pohtii.

Qvickin mukaan kansallispuiston tiimoilta alueelle on tullut jo kymmenkunta uutta yritystä viimeisen 1,5 vuoden aikana.

Rautalammin ja Konneveden alueella olevaan kansallispuistoon rakennetaan talven aikana reitistöä, viitoitusta ja taukopaikkoja. Myös veneilijöille tulee uusia rantautumispaikkoja.

Metsähallitus on aiemmin arvioinut, että uusi kansallispuisto vetää lähivuosina 10 000–20 000 kävijää vuosittain. Rautalammin kunta ja paikalliset yrittäjät ennakoivat, että 10 vuoden kuluttua kansallispuisto houkuttelee jopa 40 000 kävijää vuodessa.

Porissa sijaitsevilta Yyterin hiekkarannoilla on kerätty syksyn aikaan runsaasti kuollutta viherlevää. Levä on kerääntynyt aaltojen mukana rannalle paksuksi matoksi, joka haisee pahalta.

Viherlevä haittaa rannan käyttöä, mutta eniten harmia siitä on rannan luonnolle. Kuollut levä tuo mukanaan runsaasti ravinteita, jotka voimistavat dyyniluontoon kuulumattoman järviruo'on leviämistä alueelle.

Puhdistus käynnissä

Porin kaupungin ympäristövirasto on kerännyt syksyn aikana hiekkarannoilta yli sata kuutiota levämassaa. Rannan pohjoispääty on jo puhdistettu levästä.

– Todennäköisesti työ jatkuu, sillä seuraava kovempi aallokko tuo taas lisää levää rannalle, projektipäällikkö Antti Mäkelä sanoo.

Levää kerättiin jo viime vuonna, ja ympäristöviraston mukaan keräys on tuottanut tuloksia. Järviruoko ei ole levinnyt rannan pohjoisosassa vaan on vähentynyt toissakesästä. Ruovikko kuitenkin leviää myös rannan eteläpäässä.

– Tavoitteena on hävittää järviruokokasvusto niin, että tulevaisuudessa hoitotoimenpiteeksi riittää levän kerääminen rantaviivasta, Mäkelä kertoo.

Yyteri on eräs Porin tunnetuimmista matkailukohteista. Kesäisin rannoilla käy kymmeniätuhansia ihmisiä kuukaudessa. Pori on viime vuosina tehostanut Yyterin arvokkaiden hiekkadyynien suojelua.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa luettiin tänään syytteet törkeästä metsästysrikoksesta 15 miehelle. Syyttäjä vaatii heille ehdollista vankeutta eli käytännössä alle kahden vuoden tuomiota Perhossa tammikuussa 2013 järjestetystä susijahdista, jossa kaadettiin kolme eläintä.

Syytetyt myönsivät syyttäjän teonkuvauksen jahdista pääosin oikeaksi, mutta kiistivät syyllistyneensä mihinkään rikokseen. He perustelevat syyttömyyttään sillä, että ammutut eläimet eivät olleet susia vaan niin sanottuja hybridejä eli koirasusia. Tällaiset haittaeläimet saa puolustuksen mukaan ampua laillisella aseella.

Syyttäjän mukaan susille tehdyt dna-tutkimukset osoittavat eläinten olleen jopa yli 99-prosenttisella todennäköisyydellä olleen suomalaisia susia. Tutkimus perustuu 400 suden verrokkiaineistoon.

Puolustus tulee kiistämään oikeudenkäynnin aikana verrokkiaineiston tieteellisen pätevyyden. Verrokkiaineistossa on puolustuksen mukaan mukana myös hybridejä ja jopa koiria eikä aineistoa ole dokumentoitu riittävällä tarkkuudella.

Mikäli eläimet todetaan hybrideiksi, vaatii syyttäjä tässä tapauksessa metsästäjille rangaistusta metsästysrikoksesta.

Lumikko ei ole harvinainen, mutta moni ei sitä ehdi nähdä. Se viihtyy parhaiten myyränkoloissa, mistä se ravintonsakin löytää.

– Lumikko on hyvin yleinen koko Suomessa. Se tykkää liikkua ihmisasumusten liepeillä, tietää konservaattori Atte Lahtela Oulun yliopiston eläinmuseosta.

Myyrät löytävät lintujen ruokintapaikat ja lumikot seuraavat perässä. Kärppä on hieman lumikkoa isompi näätäeläin.

– Kärppiä esiintyy hyvin yleisesti ja nekin käyttävät ravinnokseen myyriä ja hiiriä. Niin kärppiä kuin lumikoitakin riittää, mutta vikkeläliikkeisinä niitä ei näe niin yleisesti.

Myyräkanta on tärkeä lumikolle, kärppä pystyy sen sijaan käyttämään muutakin ravintoa. Talvella 2013 myyriä oli runsaaasti, nyt vähän vähemmän.

– Tästä syystä myyrien pyytäjiä saattaa näkyä lintulautojen läheisyydessä, arvelee Lahtela.

Suomalainen FINNARP 2014 tutkimusretkikunta valmistautuu matkustamaan Etelämantereella sijaitsevalle tutkimusasemalle tämän viikon perjantaina. 13 hengen retkikunta koostuu muun muassa kahdeksasta tutkijasta, lääkäristä, konemestarista ja kokista. Mukana on meteorologeja, jäätiköiden järvien tutkijoita ja aerosolitutkijoita.

– Tutkimusryhmä asettaa mittauslaitteita merijäälle, mutta tekee myös kauko-ohjattavilla helikoptereilla mittauksia eri korkeuksissa. Aerosolitutkijat keräävät hiukkasia ja tekevät laboratoriotutkimusta Aboan asemalla. Nämä ovat kaikki ilmakehätieteen tutkimuksia, jotka liittyvät käytännössä ilmaston muutokseen, kertoo Suomen Etelämanner -tutkimusohjelman päällikkö Mika Kalakoski.

Kalakosken mukaan kyseisiä ilmiöitä tutkimalla pystytään selvittämään ilmastonmuutoksen mekanismia.

– Tutkimusten avulla pystymme myös ennustamaan, miten ilmasto tulee jatkossa muuttumaan.

Kalakoski kehuu suomalaista tutkimusta erittäin laadukkaaksi.  

– Tutkimusryhmämme julkaisevat materiaalia myös kansainvälisesti arvostetuissa, tieteellisissä julkaisuissa ja projekteissa on tutkijoita useista maista. Kyllä suomalainen tutkimus on ihan kansainvälisessä kärjessä.

Myrskytuulet jopa 50 metriä sekunnissa

Eteläisen pallonpuoliskon vuodenajat ovat käänteisiä Suomeen verrattuna, joten tällä hetkellä Etelämantereella on alkukesä. Lämpötilat pysyvät kuitenkin pakkasen puolella.

– Hyvällä kelillä sää on kuin huhtikuussa Lapissa, eli pakkasta on keskimäärin seitsemän astetta. Myrskyt voivat kuitenkin olla sellaista 45-50 metriä sekunnissa, eli ne ovat todella hurjia. Silloin ulkona toimiminen on vaarallista.

Aurinko on myös äärimmäisen polttava, joten tutkimusmatkailijoiden on pidettävä jatkuvasti aurinkolaseja silmillä ja suojattava ihonsa suojavoiteilla.

– Aurinko on koko retkikunnan vierailun, eli kahden kuukauden ajan horisontin yläpuolella. Tämä helpottaa tutkimuksen tekemistä ja paikalla olemista, mutta toisaalta voi hankaloittaa nukkumista ja pidentää helposti työpäiviä. Levosta on siis pidettävä huolta.

Viisituhatta kiloa matkatavaraa

Retkikunnan työpiste koostuu noin kahdensadan neliön päärakennuksesta ja konttikylästä, jossa on muun muassa tutkimuslaboratoriot.

– Juomavesi sulatetaan lumesta ja jäästä, sähköä saadaan dieselgeneraattorista. Sen lauhdelämpö lämmittää rakennukset. 

Rahtia tutkimusretkikunnalla on mukanaan 5 300 kiloa.

Retkikunta lähtee liikenteeseen tämän viikon perjantaina normaaleilla reittilennoilla Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Pari päivää kestävän lastauksen jälkeen matka jatkuu kuljetuslentokoneella Etelämantereelle, Venäjän Novolazarevskaja-asemalle. Vielä samana päivänä heidän on tarkoitus lentää kahdella suksikoneella Aboalle.

Retkikunta on perillä sääolosuhteista riippuen arviolta ensi viikon loppupuolella. He palaavat Suomeen arviolta helmikuussa.

Tänä syksynä Vienan reitin varrella on hakattu Aittokankaalla elo-syyskuussa. Viime viikolla päättyivät uudishakkuut Koljatin luona, mitkä käsittivät yhteensä kahdeksan hehtaaria. Suunnitteilla on aloittaa hakkuut Pulkkisenaholla, mutta asiasta keskustellaan vasta.

Metsähallituksen kanta esitettyihin väitteisiin on hyvin selkeä: se kunnioittaa Vienan reittiä.

– Me emme ole omasta mielestämme tuhonneet mitään. Olemme kysyneet lausunnon Kainuun museolta ja toimineet sen mukaan. Museo on hyväksynyt hakkuutavan. Keskusteluissa on se, että minkä kokoinen käsittelemätön vyöhyke pitää jättää Vienan reitin varrelle. Vyöhyke vaihtelee lausunnoittain, joskus täytyy jättää 20–30 metrin vyöhyke, joskus voimme hakata aivan reitin vierestä. Tietenkin reitin rakenteet pitää säästää aina. Näiden ohjeiden mukaan olemme tehneet.

– Ne, jotka väittävät, että olemme tuhonneet Vienan reittiä, viittaavat todennäköisesti näihin hakkuisiin, joissa suojavyöhyke on pieni. Olemme toimineet omien ja Kainuun museon ohjeiden edellyttämällä tavalla, Suomussalmen alueen tiimivastaava Heikki Juntunen Metsähallituksesta toteaa.

Kansallisen metsäohjelman mukaisesti Metsähallituksen arkeologit ovat inventoineet Suomussalmella 190 000 hehtaaria metsätalousmaita. Vienan reittiä on tutkittu kartta-aineistojen ja maastoinventointien avulla. Lisäksi Vienan reitin suhteen on tehty oma ohje, jonka ovat laatineet yhdessä Metsähallitus, Kainuun museo, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja MTK.

Kihlakunnansyyttäjä Kosti Kurvinen vaatii maanantaina Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa alkaneessa istunnossa 15 kokeneelle metsästäjälle ehdollista vankeutta törkeästä metsästysrikoksesta. Jahtiporukka kiistää syytteet, koska puolustuksen mielestä ammutut eläimet olivat hybridejä eli koirasusia. Näin ollen metsästyksen määritelmä ei koskisi niitä, ja eläimet saisi ampua haittaeläiminä, tulkitsee puolustus.

Jos eläimet todetaan hybrideiksi, vaatii Kurvinen miehille tuomiota metsästysrikoksesta.

Maanantai näytti jo, mistä seitsemän päivää kestävässä istunnossa on kyse eli syvälle menevästä DNA-tekniikasta, genetiikasta ja jopa Oulun yliopiston laboratorion pätevyydestä tehdä luotettavia DNA-testejä.

Syyttäjän mukaan Perhossa ammutut eläimet olivat DNA-tutkimuksen mukaan 97,3-, 98,6- ja 99,3-prosenttisella varmuudella suomalaisia susia. Syyttäjä painottaa, että tämä ei tarkoita sitä, että ammutussa eläimessä olisi ollut esimerkiksi 0,7 prosenttia koiran verta, vaan todennäköisyyttä puhtaalle sudelle.

Puolustus teilaa täysin noin 400 eläintä käsittävän verrokkiaineiston, koska joukossa on puolustuksen mukaan myös hybridejä ja jopa koiria. Puolustus vetoaa siihen, ettei verrokkiaineistoa ole dokumentoitu riittävästi.

– Ongelma on se, että ei olla pystytty selvittämään, mistä eläimistä verrokkiaineisto on otettu, milloin ja kenen toimesta? Miten ne on tunnistettu susiksi? Mihin on kadonnut vuosien varrella aineistosta nämä koirasudet, joita on väitetty olevan esimerkiksi täällä Perhon alueella? Ne ovat kaikki hävinneet, niitä ei löydy näistä verrokkiaineistoista. Tämä asettaa aineiston puhtauden kyseenalaiseksi, sanoo syytettyjä avustava asianajaja Teppo Laine.

Puolustuksen mukaan myöskään laboratorion laitteistoa ei ole kalibroitu, joten sen tuloksiin ei voi luottaa.

Syyttäjä tyrmäsi väitteet DNA-tutkimuksen epäluotettavuudesta ja kyseenalaisti puolustuksen vastatodisteet.

– Perhossa kaadetut eläimet olivat suomalaisen suden geenikartassa verrokkiaineiston keskellä. Puolustuksen väite tarkoittaisi sitä, että meillä ei olisi luonnossa lainkaan lain tarkoittamia susia.

Metsässä oli vilskettä, mutta johtaja puuttui

Syytteen saaneiden 15 miehen lisäksi liikkeellä oli Kurvisen mukaan myös  kymmenkunta muuta miestä, mutta syytteen saivat Kurvisen mukaan vain he, joita vastaan oli varmaa ja pitävää  näyttöä. Syyttäjä on nimennyt jahdille kaksi johtajaa, mutta puolustus kiistää väitteen.

– Miten siellä ei tullut ihmisruumiita, jos metsässä oli noin paljon porukkaa aseiden kanssa ilman johtajaa, ihmetteli Kurvinen.

– Kaikki olivat niin kokeneita metsästäjiä, että he tiesivät, mitä tekivät. Sovimme yhdessä asioista, ei siinä johtajaa tarvittu, vastasi halsualaisten metsästäjien johtajaksi väitetty mies syyttäjälle.

Puolustuksen mukaan asiaa tuki myös se, että perholaisten ja halsualaisten johtajiksi väitettyjen miesten välillä ei ollut lainkaan teleliikennettä. Poliisi selvitti miesten sijainteja kännyköiden tukiasemien perusteella ja keskinäistä liikennettä. Esimerkiksi perholaisten metsästäjien johtajaksi väitetyllä miehellä oli noin sata puhelua tai viestiä viikonloppuna jahtiporukan miehille. Osallisuutensa jahtiin kiistäneellä, paikalla ilman asetta olleella miehellä oli puolestaan 80 telekontaktia jahtiporukkaan.

Radioliikenteessä puhuttiin syyttäjän mukaan kettujahdista. Porukalla oli käytössään myös VHF-puhelimia.

"Väitteet hybrideistä nousivat vasta kuulustelujen jälkeen"

Syyttäjä Kosti Kurvinen ihmetteli, mikseivät syytetyt ottaneet esille poliisikuulusteluissa hybridi-väitteitä, vaan asia on noussut esille vasta jälkeenpäin. Vielä esitutkinnassa miehet puhuivat menneensä susijahtiin, muistutti Kurvinen.

– Ei siellä metsässä tietenkään käytetä niin vaikeita sanoja kuin hybridi, vaan puhutaan yleisesti susista. Samoin puhutaan jänismetsälle menosta, vaikka ammuttaisiin rusakkoja, sanoi halsualaisten johtajaksi väitetty mies.

Mies oli mukana myös 1994 kun Perhossa jahdattiin 20 koirasuden laumaa, josta saatiin kaadettua neljä eläintä. Nyt ammuttuja eläimiä epäillään tämän lauman jälkeläisiksi. Tänään halsualainen sanoi oikeudessa, että nyt ammutut eläimet muistuttivat 20 vuotta sitten kaadettuja eläimiä pienen kokonsa ja suomenpystykorvan keltaisine turkkeineen.

– Esitutkinnassa sanoitte kuitenkin, että näitte susista vain jalat, ettekä nousseet autosta, kun ruhot jätettiin yhdelle maatilalle. Syyksi jahtiin lähtemiselle sanoitte silloin, ettei susille saada kaatolupia ja ne syövät alueen koirat, muistutti Kurvinen.

Yksi jahtiin osallistuneista poltti kaksi ruhoa, yksi löytyi pakastimesta. Sekin ehdittiin hävittää poliisin luvalla ennen kuin puolustus pyysi sen tutkimista.

Syytetyistä kuullaan oikeudenkäynnissä vain neljää miestä. Loput käyttävät oikeuttaan kieltäytyä kuulemisesta. Heidän kohdallaan syyttäjä lukee esitutkintapöytäkirjasta otteita heidän kuulustelustaan.

Metsähallitus suorittaa Vienan reitin varrella lähes vuosittain hakkuita, mutta kaikkia tämä ei miellytä. Metsähallituksen on väitetty tuhoavan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Vienan reitin. Pohjimmiltaan kysymys on alueen suojelemisesta. Museolaitos haluaisi suojella Vienan reitin mahdollisimman edustavassa kunnossa, Metsähallitus katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen tehdä talousmetsissään hakkuita. Kyläyhdistys ei siis ole mukana palaverissa.

– Meillä on moraalinen oikeus ja velvollisuus tehdä hakkuita alueella. Metsät on määritelty talousmetsiksi reitin ympärillä, ja talousmetsillä on ministeriön asettama tuottotavoite. Sitä meidän täytyy noudattaa, mutta totta kai toimimme niillä ehdoilla mitä muinaismuistolaki edellyttää. Olemme lain huomioineet ja sitä kunnioittaneet. Taloustuottotavoitteen lisäksi metsien hoitaminen kuuluu myös tehtäviimme, Suomussalmen alueen tiimivastaava Heikki Juntunen Metsähallituksesta kertoo.

– Toimimme omien ohjeidemme ja Kainuun museon antamien ohjeiden mukaisesti. Se, että jos se ei jollekulle ole riittävä tapa, niin se on sitten toinen asia, Juntunen jatkaa.

Museoviraston puolesta viime aikoina hakkuista lausuntoja antanut Kainuun Museo näkee asian eri tavalla.

– Sellainen asia tulee mieleen, että miksi siitä reitin varrelta yritetään kaataa viimeinenkin puu. Olisiko mahdollista, että reitti säilytettäisiin mahdollisimman edustavassa kunnossa, Museon arkeologi Esa Suominen huomauttaa.

Vienan reitin ympärille on määritelty suojavyöhyke, jonka pituus vaihtelee. Niissä kohdin, joissa polun kohtaa on vaikea tulkita, vyöhykettä on vaadittu vähemmän. Hyvin säilyneissä kohdissa vyöhykkeen suuruus on 20–30 metriä.

Pulkkisenaho tulisi pitää koskemattomana

Tänä syksynä Metsähallitus on suorittanut hakkuita Aittokankaalla ja Koljatissa. Suunnitteilla on aloittaa hakkuut myös Pulkkisenaholla. Kainuun museo antaa tällä viikolla viimeisimmän lausuntonsa asiasta. Lausunto tulee olemaan samansuuntainen kuin aiemmatkin lausunnot koskien Pulkkisenahoa: Metsähallituksen olisi parempi hakata puita jostain muualta.

– Museovirasto on antanut Pulkkisenahosta lausunnon vuonna 2004, meiltä pyydettiin lausunto kevättalvella. Molemmissa esitettiin, että hakkuista luovuttaisiin. Nyt tuleva lausunto on samansuuntainen. Pulkkisenaho on viimeinen paikka reitin varrella, missä voi kokea alkuperäisen vanhan metsän tunnelman. Pulkkisenaho on paikka, joka pitäisi jättää rauhaan, Kainuun museon arkeologi Esa Suominen toteaa.

Vienan reitti merkittiin vuonna 2009 maakuntakaavaan muinaisjäännöskohteeksi. Jo ennen merkintää Metsähallitus teki alueella hakkuita, mutta etenkin sen jälkeen Vienan reitistä on kehkeytynyt varsinainen kiistakapula. Vuosien varrella Metsähallituksen hakkuista on tehty valituksia ja tutkintapyyntöjä. Esimerkiksi vuonna 2010 Kainuun luonnonsuojelupiiri teki hakkuista rikosilmoituksen.

Mikäli Vienan reitin vartta koskevat ohjeet eivät muutu, Metsähallitus aikoo jatkaa metsien käsittelemistä alueella tulevaisuudessakin.

Lönnrot asteli Vienan reitillä

Suomussalmella sijaitseva Vienan reitti alkaa Vuokin kylältä. Se kulkee noin 25 kilometrin matkan Vuokista Viiangin kautta itärajan yli ja sieltä Kivijärven kylän kautta Vuokkiniemelle. Reitistä puolet kulkee Metsähallituksen mailla.

Vienan reittiä on käytetty kulkemiseen nykyisen Suomen ja Venäjän Vienan Karjalan alueiden välillä mahdollisesti niin kauan kuin alueella on ihmisiä asunut. 1600-luvulla reitti oli yksi harvoja teitä Pohjois-Suomessa, joka oli merkitty karttaan. Laukkukauppiaat käyttivät reittiä paljon 1800-luvulla, samoin kuin Elias Lönnrot. Museoviraston tietoisuuteen reitti tuli viitisentoista vuotta sitten.

Reitin varrella ei varsinaisesti ole mitään muistomerkkejä, mutta osassa vanhoista puista on edelleen nähtävissä kirveellä tehtyjä jälkiä, pilkkoja. Niiden avulla polku merkittiin.