Pohjanmaan käräjäoikeus on poikkeuksellisen monimutkaisen ja laajan oikeusprosessin alussa. Jo tänään, ensimmäisenä käsittelypäivänä tarvittiin aikalisä, jonka aikana syyttäjä selventi oikeudelle syyte-esitystään. Istuntopäivän aikana kuultiin syyttäjän 20 syytekohdan esittely ja puolustuksen kommentointi niihin. Päivän päätteeksi puolustus tiivisti koko istunnon keskeiseksi kysymykseksi rahan.

– Saako päämieheni ehdollista vankeutta puoli- tai puolitoistavuotta on ihan sama. Mutta jos syyttäjän korvausvaade menee läpi, merkitsee se ratkaisevan paljon miehen elämään, sanoo asianajaja Kenneth Peth.

Syyttäjä vaatiii närpiöläiselle munien kerääjällä puolentoistavuoden ehdollista vankeusrangaistusta ja yli 600 000 euron korvauksia valtiolle. Nyt oikeudessa väitellään siitä, mitkä 8 700 munasta kuuluvat korvattavien joukkoon.

Syyte lähtee siitä, että jatkuvasti karttuva kokoelma ja sen hallussapito muodostaa luonnonsuojelurikoksen. Se päättyi vasta takavarikointihetkellä loppuvuodesta 2011.

Puolustuksen mukaan taas jokainen munan dokumentoitu talteenotto pesästä ja maahantuonti esimerkiksi Ruotsista ovat kukin erillisiä tekoja. Niiden vanhentuminen alkaa tekohetkestä.

Tällä näkemyksellä puolustus pyrkii rajaamaan suuren osan syytekohdista vanhentuneiksi ja samalla miehen korvattavaksi tuleva summa pienenisi. Luonnonsuojelurikos vanhenee 10 vuodessa ja rikkomus kahdessa. Syytteeseen on otettu miehen teot vuodesta 1999 lähtien, kun hän täytti 15 vuotta.

Taloudellisia tavoitteita ei myönnetä

Puolustus kiisti päättäväisesti kaikki syytteet munien vaihtamisesta, ostamisesta ja myymisestä taloudellisen edun tavoitteluna. Puolustuksen mukaan kyse oli ainoastaan kokoelman kartuttamisesta.

Kaiken lisäksi suuri osa kokoelmaan muualta päätyneistä munista on tullut sinne vanhempien keräilijöiden lahjoituksista Pohjanmaalta ja Ruotsista. Puolustus kiistää myös näitten lahjoitusmunien osalta syyttäjän esittämät korvausvaateet.

Puolustus pyrkii lisäksi osoittamaan, että kokoelman munien lajimäärittelyssä on epätarkuuksia. Kalliiden korvattavien munien joukkoon on päätynyt tavanomaisempia linnunmunia. Tästä teemasta taitetaan peistä perjantaina, kun takavarikoidun kokoelma läpikäynyt biologi Harri Hongell Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta tulee käräjäoikeuden kuultavaksi.

Monien länsiromanialaisen Aradin maakunnan asukkaiden pihat ja talot ovat peittyneet muutamien viime päivien aikana miljooniin leppäkerttuihin. Muun muassa Lipovan pikkukaupungissa miljoonat leppäkertut peittävät asukkaiden lattioita, lavuaareja, seiniä ja puutarhoja.

Yleensä leppäkertut ovat toivottuja vieraita, sillä ne syövät kirvoja ja muita tuhohyönteisiä kasveilta. Asiantuntijoiden mukaan pitkään kestänyt sateinen sää on syy leppäkerttujen parveiluun.

– Sadesää on lisännyt leppäkerttujen ravinnokseen käyttämien hyönteisten määrää, mikä on osasyy parveiluun, biologi Mihai Pascu sanoi uutistoimisto Reutersille.

– Myös viime vuoden leuto talvi auttoi monia leppäkerttuja selviytymään talven yli, mikä on edelleen lisännyt niiden määrää.

Leppäkertuille riittää pieninkin kolo, josta ne pääsevät sisään taloihin. Ainoastaan aamun viileinä hetkinä leppäkertut ovat tarpeeksi hitaita, jolloin asukkaat voivat kerätä niiden laumoja pois taloistaan. Jotkut asukkaat käyttävät myös hyönteismyrkkyjä.

Romanian yleisradioyhtiön TVR:n mukaan ihmiset eivät saa nukuttua ja monet ovat huomattavan stressaantuneita.

Paikalliset asukkaat keräävät talvehtimispaikkaa etsiviä leppäkerttuja sankokaupalla taloistaan, mutta viimeisten muutamien päivän aikana hyönteisiä on saapunut jatkuvasti lisää.

Kalastajien saama hinta muikunmädistä on tipahtanut neljänneksen muutaman vuoden takaisista hinnoista.  Syynä on mädin ylitarjonta ja vaikea taloudellinen tilanne, arvioi kalastaja Jorma Kääpä Kuhmoisista. 

Kalastajat ovat kuitenkin tänä syksynä varautuneet huonoon markkinatilanteeseen ja mädin tuotantoa on vähennetty, arvioi kalastaja Josrma Kääpä.

- Mätimarkkinat ovat edelleet huonot koska viime vuotistakin mätiä jäi jonkin verran pakkaseen ja tukkuliikkeillä on sitäkin vielä varastossa varmaankin. Uuden ostamishalut ovat olleet aika pienet.

Onko pohdittu syitä, että mistä tämä johtuu ?

- Kyllä se heijastuu se viime syksyinen Ruotsin viennin tyssääminen. Varmaankin tämä taloudellinen hiljainen aikakin vähän vaikuttaa. Kauppiaat ovat varovaisia varasto-ostoissa.

Tuulivoimaloita on viime aikoina rakennettu paljon etenkin Suomen rannikkoalueille ja koko ajan on uusia hankkeita vireillä.

Tuulivoima-alueiden metsästysseuroissa on herännyt huoli voimaloiden vaikutuksesta hirvien käyttäytymiseen. Metsästäjät pelkäävät, että tuulivoimaloiden humina ja niiden aiheuttamat muutokset ympäristöön saavat hirvet hakeutumaan muille alueille.

Tuulivoimaloiden aiheuttamia haittoja linnuille, lepakoille ja merinisäkkäille on tutkittu, mutta sen vaikutuksia hirvieläimiin ei ole tieteellisesti tutkittu.

– Osittain tämä voi pitää paikkansa. Hirvien normaalit kulkureitit muuttuvat, kun maisemaa muokataan ja puita kaadetaan. Siitä on hajanaisia havaintoja, että voimalat ovat voineet karkottaa hirviä ja valkohäntäpeuroja, mutta pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voi vielä tehdä, sanoo järjestöpäällikkö Teemu Simenius Suomen Metsästäjäliitosta.

Rannikkoseudun metsästysseurat huolissaan

Useat metsästysseurat ovat ottaneet asiasta Metsästäjäliittoon yhteyttä.

– Seuroissa on kova huoli, miten voimalat vaikuttavat ylipäätään riistaeläinkantoihin. Yhteydenottoja on tullut rannikkoseudulta, eikä tietääkseni toisaalta sisämaahan tuulivoimaloita ole niin kovin paljon suunniteltukaan, Teemu Simenius toteaa.

Järjestöpäällikkö Simenius muistuttaa myös asian toisesta puolesta: metsästysseurojen pitää toimia maanomistajien ehdoilla.

– Jos maanomistajan intressissä on saada alueelleen tuulivoimaa, metsästysseurojen pitää sopeutua tilanteeseen.

Hirvet voivat myös palata voimaloiden luo

Hirvien käyttäytyminen pidemmällä ajalla on vielä arvoitus. Yksi oletus on, että hirvet hylkäävät voimaloiden lähialueet.

– Mahdollista on myös, että totuttuaan hirvet eivät välitäkään voimaloista. Mutta muutosvaiheessa ne varmasti vieroksuvat niitä.

Voimaloiden humina voi myös kiehtoa. Järjestöpäällikö Simenius muistaa esimerkin Lapista.

– Aikanaan kun Kilpisjärven suunnalle suunniteltiin tuulivoimaloita, paliskunnat vastustivat niitä hyvin paljon, koska porojen pelättiin häiriintyvän niistä. Lopulta siinä kävikin niin, että porot mieltyivät ilmeisesti siihen, että humina piti ötököitä loitolla ja kerääntyivät tornien luo.

Kaupungininsinööri Olli Peuraniemi esitti, että Rovaniemen kaupunkikeskustan ulkopuolella olisi siirrytty kunnan järjestämään, keskitettyyn jätteenkuljetukseen. Käytännössä tämä olisi laajentanut kunnallisen jätekuljetuksen kaikkiin Rovaniemen kyliin. Jätehuoltojaoston enemmistö torjui Peuraniemen esityksen.

Peuraniemen esitystä kannattivat Esko Harju-Autti (kesk.) ja Ranuan edustaja Rauno Kelahaara (kesk.).

Rovaniemen kantakaupungin ja suurempien kylien alueilla kiinteistöt sopivat jatkossakin jätekuljetuksista suoraan yrittäjien kanssa. Rovaniemen 22:lla harvaan asutulla alueella kaupunki järjestää edelleen jätteiden kuljetuksen. Kunnallisen jätehuoltoyhtiö Napapiirin Residuumin mukaan näiden alueiden yhteiskeräyspisteiden käyttö nykymuodossa olisi loppunut, jos keräysjärjestelmä olisi muuttunut kiinteistön omistajan kilpailuttamaksi.

Järjestettyyn jätteenkuljetukseen kuulumattomia kiinteistöjä on Rovaniemellä kaupungin mukaan yli tuhat vakituista kiinteistöä ja noin 1500 vapaa-ajan asuntoa.

Uuden jätelain mukaan jätteenkuljetuksen voi järjestää joko kunta tai kiinteistön haltija itse.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi tiistai-iltana Kruunusiltojen asemakaavan. Rakennustöiden jalkoihin jäävät lintujen pesimäluodot aiheuttivat keskustelua lautakunnassa.

Lautakunta päättikin tutkituttaa, voisiko lintuyhdyskunnille koituvia haittoja lieventää rakentamalla keinotekoisia luotoja uusiksi pesimäpaikoiksi.

Suunnitelma ei kuitenkaan vakuuta Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan suojelutoimikunnan puheenjohtajaa Aili Jukaraista.

– Ei ole mitään takeita siitä, että linnut asettuvat tekoluodoille. Siltarakenteet muuttavat olosuhteita luodoilla niin, että linnut voivat kokea ne turvattomiksi. Myös maalla elävät pedot voivat päästä siltarakenteiden kautta lintujen pesimäalueille.

Jukarainen toivoo, että kaupunki noudattaa ympäristökonsultin aiemmin laatimaa suunnitelmaa, jonka mukaan silta kiertäisi luodot. Ne kuuluvat Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin, jotka ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä pesimisalueita. Luodoilla pesii muun muassa naurulokkeja, lapintiiroja, kalatiiroja ja haahkoja.

– Naurulokit ovat avainlaji, jonka läheisyyteen muut linnut asettuvat. Kun naurulokit puolustavat pesimäaluetta, toisetkin lajit saavat nauttia niiden suojeluksesta, Jukarainen kertoo.

Keskiviikkona yksi tie jouduttiin sulkemaan liikenteeltä Siikalatvalla, kun tulvavesi nousi tielle Ojalankylän ja Iitenen välillä. Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan alueen vesitilanne on muuttunut viimeisen kuukauden aikana merkittävästi.

– Esimerkiksi Kalajoen vesistöalueella ollaan keskimääräisen kevättulvan suuruisissa virtaamissa, Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesivararyhmän päällikkö Olli Utriainen kertoo.

Oulujoessa, Kiiminkijoessa ja Iijoessa virtaama on ajankohtaan nähden suuri, mutta sen ei arvioida aiheuttavan ongelmia. Siikajoella on odotettavissa normaaleja jokivarren tulvaongelmia – jokunen laituri tai vene saattaa siis lähteä liikenteeseen.

Siikajoen tulvaa leikataan Uljuan säännöstelyllä. Torstain ja perjantain tulvahuipusta saadaan pois noin 50 kuutiota sekunnissa. Siitä huolimatta vesi nousee alavimmille pelloille etenkin Mankilan alueella.

– Olemme arvioineet, että veden alle noin 100–200 hehtaaria peltoa. Ilman säännöstelyä peltoala olisi huomattavasti isompi. Säännöstely turvaa myös kulkuyhteyksiä, Utriainen kertoo.

Sään viilentyminen helpottaa tilannetta

Ely-keskuksen mukaan sään viilentyminen tasaa virtaaman kasvua ja kääntää etenkin pienempien jokien virtaamat laskuun jo viikon loppupuolella. Virtaama pysyy ajankohtaan nähden suurena vielä pitkään: esimerkiksi Siikajoen vesistössä säännösteltyjen järvien vedenpintoja lasketaan alas tulvahuipun jälkeen.

Lämpötila ei saa kuitenkaan laskea liikaa. Mikäli lämpötila laskee alle kymmenen pakkasasteen, hyyde- ja suppopatojen riski kasvaa.

– Hyydeherkissä joissa voi olla nopeaakin vedenpinnan nousua, mikä saattaa aiheuttaa tulvaongelmia. Sääennusteet kuitenkin näyttävät siltä, että pakkasen puolelle mennään vain lievästi, Utriainen sanoo.

Talvitulvien yleistymiseen on varauduttu

Pohjois-Pohjanmaalla saatiin viime vuonna todistaa harvinaislaatuisia talvitulvia. Utriaisen mukaan syksyn ja alkutalven tulvat saattavat yleistyä ilmastonmuutosennusteiden perusteella, mutta arviot ovat yhä epävarmoja.

– Päätelmiä ei auta lähteä tekemään näin lyhyen ajanjakson perusteella. Tulviin on kuitenkin varauduttu ja tullaan varautumaan entistä paremmin.

Utriaisen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla tullaan esimerkiksi korjaamaan padotukseen ja juoksutukseen liittyvien säännöstelylupien ehtoja.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus kehottaa jokivarsien asukkaita seuraamaan tulevien viikkojen sääennusteita ja arvioimaan sateiden ja lämpötilan vaikutusta vesistöissä. Mikäli jokivedet jäätyvät kovilla virtaamilla, voi jääkannesta muodostua erittäin arvaamaton jäällä liikkujalle. Vesitilannetta voi seurata ympäristö.fi -verkkopalvelussa.

Korjaus: Tie suljettiin Siikalatvalla keskiviikkona, ei tiistaina.

Pohjanmaan käräjäoikeudessa alkoi tiistaina poikkeuksellisen suuren linnunmunakokoelman keränneen närpiöläismiehen syytteiden esittely. Mieheltä on takavarikoitu lähes yhdeksän tuhatta linnunmunaa ja pari sataa täytettyä eläintä.

Munille ei ole vielä etsitty sijoituspaikkaa, mutta  Suomen Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman arvelee, että ainakin osa munista saattaa päätyä museon suojiin.

– Olemme valmiita ottamaan kokoelman tai hakemaan sille sijoituspaikkaa, mikäli viranomaiset pyytävät. Ei meillä mitään erityistä intoa siihen ole, koska meidän kokoelmamme tukevat tieteellistä tutkimusta ja kerätään sitä ajatellen. Tämä on harrastelijakokoelma, jossa on ollut ihan muut tarkoitusperät.

Schulman kuitenkin myöntää, että kokoelman lainvastaisista keräyskeinoista huolimatta kyseessä on ainutlaatuinen harrastajakokoelma.

– Ihan pelkkä koko vaikuttaa todella ainutlaatuiselta ja poikkeukselliselta. Sisällöstä ei minulla tarkempaa tietoa ole, mutta julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan kokoelmassa on mukana hyvinkin harvinaisten lajien munia ja se tietysti lisää kokoelman ainutlaatuisuutta.

Mistä tilat tuhansille munille?

Munien sijoittaminen museoon ei ole tilaratkaisujen osalta aivan helppoa, koska laiton kokoelma vastaa yli kymmentä prosenttia museon nykyisen kokoelman koosta.

Koko kokoelma tuskin kuitenkaan päätyy Luonnontieteellisen museon kokoelmiin.

– Julkisuudessa on liikkunut tietoa, että osa munista olisi peräisin Ruotsista ja silloin voi tulla ajankohtaiseksi sijoittaa osa Ruotsiin, Naturhistoriska museetiin esimerkiksi, Schulman ehdottaa.

Osa munista saattaa jäädä museoimatta myös olemattoman tieteellisen arvonsa vuoksi.

– Jos esimerkiksi munien alkuperätiedot on kadoksissa niin silloin niillä ei ole enää hirveästi merkitystä tieteelle, Schulman arvioi.

Erikoiseläinlääkäri Iris Kaimiolla on käsissään seitsemän purkkia, joissa on muun muassa lannan ja rehun hajuja. Koirien kiimantarkkailukoulutuksessa on tärkeintä, että koira tunnistaisi navetasta tuttujen häiriöhajujen joukosta lehmän kiiman.

– Kiimaisen lehmän hajunäytteen kohdalla täytyy olla varmistettuna, että se on otettu juuri oikealla hetkellä. Kiimainen lehmä erittää feromoneja. Näiden haihtuvat yhdisteet ovat eräänlainen signaali sonnille. Näitä samoja yhdisteitä sitten koirakin opetetaan haistamaan, Iris Kaimio summaa.

Kuopiosta Kajaaniin kouluttamaan saapunut erikoiseläinlääkäri kertoo, että koira pitää opettaa myös ilmaisemaan haistamiaan hajuja.

– Lypsykarjatiloilla kiimantarkkailu on taloudellisesti erittäin merkittävää, että lehmät saadaan siemennettyä ajoissa. Koira myös pystyy huomaamaan hiljaisen kiiman, jota ihminen ei välttämättä huomaa.

– Koira on hyvä apuväline, ihanteellisinta olisi, jos se pystyisi vielä kertomaan kiiman, vaikka istumalla lehmän viereen.

Kiimantarkkailukoulutuksessa ollaan Iris Kaimion mukaan alkutekijöissään. Kuopiossa on pidetty kaksi kurssia ja nyt koulutusta annetaan kainuulaisille koirille.

– Saamieni tietojen mukaan muuallakaan maailmalla maatiloilla ei ole tällaisia koiria. Jonkin verran tutkimustyötä tehdään Saksassa, sanoo Kaimio.

Toimii myös lampaiden kanssa

Suomussalmelainen lampuri Saija Helttunen on tuonut koiransa, bordercollie Tahvon Kainuun ammattiopiston Seppälän yksikön koirakeskukseen.

– Tahvo on minulla paimentavana työkoirana ja nyt olisi tarkoitus, että koirasta saisi hyödyn irti, kun lammas karitsoi.

Vaikka koulutuksen aikana koirat nuuskivat kiimaisen lehmän tuoksua, voi opittua käyttää muihinkin eläimiin.

– Tarkoitus olisi, että Tahvo pystyisi ilmaisemaan minulle jo etukäteen sen uuhen jolla synnytys lähestyy.

– Hajutyöskentelyyn koiralla näyttää olevan rahkeita, mutta käytännön työskentely näyttää, kuinka se lopulta sujuu, enteilee Helttunen.

Koulutuksen aikana Tahvo nousee pöydälle haistelemaan useaan otteeseen erilaisia näytepurkkeja.

– Koira saa pienen herkkupalkinnon haistaessaan oikein. Tavoitteena on päästä harjoittelemaan myös navettaan, sanoo Saija Helttunen.

Kiiman tunnistamisesta namupala

Koulutuksen aikana Tahvoa kiinnostaa toiset koirat, paikalla olevat ihmiset ja haistamisesta saatavat namupalat. Saija Helttunen saa kehottaa koiraansa monesti luokseen.

– Se on tuo Tahvo semmonen jätkä, että pitää koko ajan touhuta jotain, naureskelee Helttunen.

Karitsoivan lampaan erityistuoksun oppiminen on Tahvon seuraava askel.

– Eli otan lampaista vanupuikolla emättimen eritteistä näytteet karitsoimisen hetkellä, näitä näytteitä Tahvo sitten haistelee. Tässä on hyvin tärkeää, että koira haistaa lampaan hormonitoiminnan muutoksen.

– Niillä sitten ryhdytään opettamaan koiralla tunnistamista, että se osaa muiden koirien kanssa paimentaa luokseni ne lampaat jotka karitsoivat. Pystyn sitten eristämään synnyttävän uuhen, jolloin karitsa pääsee syntymään sisälle lämpimään, suomussalmelaislampuri kuvailee.

Rosettasta on ensisijaisesti kiittäminen Euroopan avaruusjärjestö Esaa. Se onnistui luotaimen laukaisussa maaliskuussa 2004 lopulta kolmannella yrittämällä. Huono sää ja tekninen ongelma toivat heti alussa mutkia matkaan. Luotain laukaistiin kohti taivaita Ariane-raketin kyydissä Ranskan Guyanasta.

Suomalaista mielenkiintoa kymmenvuotisessa miljardiprojektissa on lisännyt luotaimen laitteisto, jonka suunnitteluun ja valmistamiseen on osallistunut kymmeniä suomalaisyrityksiä, mm. Patria ja Ilmatieteen laitos.

Suomalaislaitteisto historiallisessa tapahtumassa

Luotaimen mukaan lähetettiin Philae-laskeutuja, jonka tehtävä on huikea ja ainutlaatuinen: laskeutua komeetan pinnalle tutkimaan, mistä se on tehty.

Juuri tämän laskeutujan keskustietokoneen massamuisti esimerkiksi rakennettiin Ilmatieteen laitoksella. Patria puolestaan osallistui Rosettan rungon ja sähkövirran jakeluyksikköjen rakentamiseen.

Ilmatieteen laitos odottaa erityisesti laskeutujan ensikosketusta komeettaan, koska heidän rakentamansa mittalaite koskettaa ensimmäisenä taivaankappaleen pintaa. Laskeutumisjalaksissa sijaitsevan PP-anturin avulla voidaan laskea komeetan pinnan vesipitoisuus.

Koskaan aiemmin komeettaa ei ole tutkittunäin läheltä, joten suomalaisetkin ovat mukana tekemässä historiaa.

Määränpää 675 miljoonan km päässä auringosta

Rosetta lähetettiin tutkimaan P67P/Tshurjumov-Gerasimenkona tunnettua komeettaa eli pyrstötähteä. Matka komeetalle (675 miljoonaa kilometriä auringosta) on niin pitkä, että sen onnistumisessa tarvittiin mielenkiintoista taktiikkaa: Rosettaa kierrätettiin kiertoradalla Maan ympäri keräämässä lisävauhtia.

Vuonna 2009 eli viisi vuotta laukaisemisensa jälkeen se ohitti maapallon viimeisen kerran. Seuravaksi suuntana oli Jupiterin kiertorata.

Tällä matkalla jännittävyyttä lisäsi se, että luotaimesta käytännössä loppui virta, sillä se oli niin kaukana auringosta, että aurinkopaneelit lakkasivat toimimasta. Niiden oli määrä alkaa jälleen toimia muutamaa vuotta myöhemmin, kun komeetta tulisi lähemmäksi aurinkoa.

Rosetta twiittasi heti herättyään

Niinpä tammikuussa tutkijat olivat jälleen kuin tulisilla hiilillä: alkaisivatko paneelit jälleen tuottaa sähköä, ja heräisikö lluotain eloon. Tässä vaiheessa matkaa avaruuskiitäjälle oli kertynyt jo 800 miljoonaa kilometriä.

Kaikkien riemuksi sähköjärjestelmät käynnistyivät lähes tuhannen päivän hiljaiselon jälkeen, ja mitä se modernina laitteena tekikään: Twiittasi. Viesti eri kielillä kuului "Hei maailma!" .

"Vain" yhdeksän miljoonan kilometrin päässä määränpäästään luotain lähti seuraamaan kohdettaan saavuttaakseen sen marraskuussa. Heinäkuussa komeetta oli jo luotaimen kameroiden tähtäimissä Maahan saatiin ensimmäisiä kuvia. Kuvissa näkyi Hessu Hopon superpähkinää muistuttava möhkäle. Vaikka komeetta kiertää aurinkoa, se on jäässä.

Elokuussa komeetta näkyi uusissa kuvissa jo hienosti, ja luotain alkoi etsiä laskeutumispaikkaa. Nyt laskeutumispaikkakin (pienemmän puoliskon laella) on selvillä, ja tutkimukset voivat viimein pian alkaa.

Tiedemaailman odotukset korkealla

Mistä komeetta koostuu, kuinka paljon siinä on vettä, kuinka paljon orgaanisia yhdisteitä ja muita aineita, ovat kysymyksiä, jotka tutkijoita kiinnostavat erityisesti. Vastauksia haetaan laskeutujan avulla. Siinä on kameroita, ja laitteita, joilla näytteitä voidaan kerätä ja analysoida. Laskeutujan pitäisi pystyä mm. porautumaan 30 sentin syvyyteen komeetan pinnan alle.

Tutkijoiden mielestä pyrstötähtien tutkiminen on kaiken arvoista, koska niitä pidetään aurikokuntamme vanhimpina kappaleina. Ne ovat säilyneet kaukana auringosta samassa tilassa, missä ne olivat aurinkokunnan syntyessä.

Tästä syystä oletetaan, että komeetan pyrstön pölyn ja kaasun sekä komeetan pinnan kaapiminen voivat tuoda lisää tietoa ihmiskuntaa todennäköisesti sen synnystä alkaen askarruttavaan kysymykseen: Mistä ja miten kaikki sai alkunsa.

Simpeleläinen biologi Rainer Rajakallio aikoo viettää tulevan talven hökkelissä Jämijärven Vihun kylässä. Rajakallio on valmistellut isältään perittyyn torppaan muutaman neliön asumiskelvollista tilaa, jossa aikoo viettää yönsä. Kotipaikka on muuten rappeutunut pahasti 30 vuoden asumattoman jakson aikana.

Torpalla ei ole sähköä tai vettä, sillä kaivokin on päässyt kuivumaan. Kokkaamista varten hän on pystyttänyt katoksen noin 40 metrin päähän torpasta.

Vähäisen kännykkää ja tietokonetta varten tarvitsemansa sähkön hän tuottaa aggregaatilla. Tietokoneella hän päivittelee kokemuksiaan blogiinsa pari kertaa kuussa. 3G-yhteys Vihun perämetsiköstäkin löytyy.

– Minulla ei ole vastaavasta kokemusta aiemmin. Nyt on viimeinen tilaisuuteni kokeilla tällaista, 58-vuotias Rajakallio toteaa.

Marraskuu ollut vielä leikkiä

Kokeilun tarkoituksena on testata, kuinka vähällä ihminen tulee toimeen. Rajakallion mielestä talvi on ainoa oikea aika testata selviytymistä.

– Nyt katsotaan, missä on tämän ukon rajat. Jos oikeasti alkaa tuntua siltä, että henki lähtee, keskeytän kokeen. Nyt on ollut vielä leikkiä, kun kelit ovat olleet näin lämpimät, Rajakallio sanoo.

Rajakallio on päättänyt siirtyä mahdollisimman omavaraiseen elämäntapaan. Tähän hätään hän ei ehtinyt vielä tekemään kasvimaata, joten ruuan ja muut tarvikkeet hän hakee läheisestä kaupasta kerran viikossa autolla. Lähimpään kauppaan on 15 kilometriä matkaa.

– Pyörällä kulkeminen olisi talvella hankalaa varsinkin, kun Mökö-koira seuraa isäntäänsä kuin varjoa. En voi jättää sitä yksinään tänne, Rajakallio kertoo.

Imatran Kruunupuistoon tänään avattu kaupunkipuro on paitsi virkistysalue ihmisille, myös tärkeä lisääntymisalue vuoksen uhanalaiselle taimenkannalle. Taimenet ovat uineet vuoksessa jo jääkauden ajoista asti, mutta voimalaitoksen rakentaminen ajoi ne läheisiin puroihin.

Projektipäällikkö Tomi Menna toivoo alkuperäisen taimenen elpyvän kaupunkipurossa.

– Puron tarkoitus on uhanalaisen taimenkannan elvyttäminen ja pelastaminen sukupuutolta. Nyt taimenilla on enemmän elintilaa sekä pinta-alaa poikasten tuotantoon. Toivomme, että kalakanta kasvaa. Kalastaa ei saa, se on lastentarha, Menna kertoo.

Vanhaan tukinottoränniin rakennetun puron kokonaismitta on yksi kilometri ja siitä on tehty taimenia ajatellen mahdollisimman monimuotoinen ja luonnonmukainen. Puron syvyys vaihtelee ja vettä virtaa talvella 180 litraa sekunnissa, kesällä 300 litraa sekunnissa.

Puro soljuu imatralaisten sydämiin

Kaupunkipuron rakentamiseen kohdistunut kritiikki on tavoittanut myös Mennan korvat. Hän kuitenkin toivoo, että alueesta tulee ihmisille viihtyisä olohuone.

– Kun antaa puron kotiutua tänne ja imatralaisten mieliin, niin kyllä se kritiikki varmasti vähenee myös, Menna kommentoi.

Käyttökuluja purolle ei juurikaan tule, sillä alue kuuluu jo valmiiksi kaupungin puistonhoitoon.

Lakeuden Ympäristöhuolto kerää kierrätettävää muovia kaupoista, rakennuksilta ja teollisuudesta Seinäjoelta ja sen ympäristökunnista. Laitoksessa käsitelteltävä muovi on peräisin pakkaamisesta. Pakkausmuovi on laadultaan hyvä kierrätettävä ja sitä kertyy riittävän paljon.

– Kuukaudet ovat erilaisia, mutta keskimäärin 30–50 tonnia kuukaudessa muovimateriaalia löytyy, kertoo Lakeuden Ympäristöhuollon toimitusjohtaja Timo Hirsimäki.

Muovia käytetään Suomessa reilut 100 000 tonnia yksistään pakkaamiseen. Uusiokäyttöön pakkausmuovista saadaan tällä hetkellä 60 prosenttia. Loput päätyvät jätteenpolttoon tai jopa kaatopaikalle.

Muovista voi tiristää öljyä

Laihialla on vireillä hanke, jossa kierrätykseen kelvoton muovi muutetaan öljyksi pyrolyysilaitoksessa. Pyrolyysi toimii vähän niin kuin tervanpoltto: suljettuun tilaan ahdetaan muovijätettä. Pannua kuumennetaan ulkopuolelta, jolloin muovi höyrystyy. Lopulta höyry jäähdytetään öljyksi. Se kelpaa muun muassa laivamoottereihin ja lämmityskattiloihin.

Pohjanmaan Hyötyjätekuljetus Oy hakee Laihian asemalle tulevalle pyrolyysilaitokselleen parhaillaan ympäristölupaa.

– Noin 10–12 000 kilosta puhdasta muovia saadaan noin 10 000 litraa öljyä, selittää innoissaan Mikko Lammi Pohjanmaan Hyötyjätekuljetuksesta.

Muovin uusiokäyttäjiä vähän

Muovin kierrätyksen ja jalostuksen tulppa on kotimaisen uusiokäytön vähäisyys. Ylistarossa Lakeuden Ympäristöhuollon tarkkaan seuloma kierrätyskelvoton muovi kelpaa korkealaatuisena polttoaineena muun muassa Lahti Energialle. Muovi on lähes öljyn veroinen polttoaine.

Muille tuotteille ostajaa kotimaasta ei löydy, harmittelee Lakeuden Ympäristöhuollon toimitusjohtaja Timo Hirsimäki. Viimeisimmän laitokselta lähetetyn 20 tonnin erän osoite oli Hongkong.

– Tällä hetkellä ei löydy kotimaasta oikein ketään toimijaa. Raaka-aineostajat ovat ulkomailla, toteaa Hirsimäki.

Toinen ongelma on hyötykäyttöön saatavan muovin vähäisyys. Eurooppaan verrattuna suomalaisia on vähän, me asumme harvassa ja muovin keräilykustannukset ovat suuret. Ensi vuonna muovin keräily tehostuu, kun yritysten on järjestettävä pakkaustensa keräys. Pakkausten tuotevastuuasetus on tulossa voimaan vuoden 2015 keväällä.

Kotitaloudet saavat näillä näkymin kerätä muovipakkaukset erilleen muusta jätteestä vuoden 2016 alusta.

Villieläinhoitola – Nordic Wildlife Care on erikoistunut nimensä mukaisesti loukkaantuneiden tai muuten apua tarvitsevien luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen. Toiminnanjohtaja Markku Harju tekee vapaaehtoistyötä Mustasaaren Vallgrundissa, ja toiminta on pääasiassa omarahoitteista.

Villieläinhoitolan tarinoita voi pian lukea kansien välistä.

– Kirja on juuri nyt painotalossa, ja sen on luvattu olevan valmis kahden viikon kuluttua. Kirjasta saadut tuotot menevät suoraan hoitolan pyörittämiseen, eli toivottavasti joulumyynti sujuu hyvin, Markku Harju hymyilee.

Linnut työllistävät hoitolaa

Muuttolinnut työllistävät villieläinhoitolaa keväisin ja syksyisin. Markku Harju sanoo, että leudot ilmat ovat helpottaneet tänä syksynä esimerkiksi joutsenten muuttoa, vaikka kaikki eivät ole vielä lähteneetkään.

– Vaasan Onkilahdessa on esimerkiksi vielä yksi pieni poikanen, joka vähän huolestuttaa, että ehtiikö se muuttokuntoon. Jos ei ehdi, pitää hakea se veneellä ja hakea hoitolaan vähäksi aikaa.

Harju sanoo saavansa puheluita ja sähköposteja päivittäin hädässä olevista eläimistä.

– Toiminta on pyörinyt mukavasti, ja olemme saaneet yhteistyön toimimaan hyvin niin viranomaisten kuin yhteisöjen ja yksityisten ihmisten kanssa. Hoitolalle kuuluu siis hyvää.

"Suomessa ollaan alkutekijöissään"

Villieläinhoitola täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. Toimintaa on pyöritetty pääasiassa omalla rahoituksella, koska valtiontukia hoitolatoimintaan ei ole olemassa.

– Suomessa on ainoastaan yksi valtion hoitama paikka, eli lintuhoitola Pyhtäällä. Korkeasaari saa pientä rahoitusta lintujen hoitamiseen. Suomessa ollaan alkutekijöissään tämän suhteen, Markku Harju toteaa.

Hoitolan rakenteita varten on kuitenkin saatu mukaan tukijoita.

– Rakenteisiin on osallistunut paljon paikallisia yrityksiä, ja esimerkiksi kohta valmistuu uusi kotkahäkki. Se tulee tarpeeseen, koska meillä on ollut tänä vuonna hoidossa jo kaksi maakotkaa ja yksi merikotka.

Vapaaehtoistyön tekemiseen Harjulla on selkeä motiivi.

– Siihen ei liene mitään kummallisempaa syytä kuin kiinnostus luontoon ja rakkaus eläimiin.

Yle Perämeren toimittaja Matti Sunnari oli torstaina juttukeikalla, kun näkökenttään ilmestyi harvinainen valoilmiö. Ja kuin ihmeen kaupalla kamerakin sattui olemaan mukana.

"Harvoin sattuu sellainen tilanne, että kamera on matkassa, silloin kun sitä tarvitaan. Tänä päivänä kävi kuitenkin niin.

Olin menossa aamupäivällä Torniota kohti, kun Kaakamossa kylän valaisi kolme aurinkoa yhtä aikaa.

Näky oli hieno ja harvinainen, tosin minulle entuudestaan tuttu."

Tähtitieteellisen yhdistyksen, Ursan, mukaan halo johtuu ilmakehän optisesta ilmiöstä, joka syntyy kun auringin valo taittuu tai heijastuu ilman jääkiteistä.

Loka- ja marraskuun vaihteen molemmin puolin Joensuusta löytyneistä linnuista on jatkotutkimuksissakin löytynyt paramykso-1–virusta. Tartunta varmistui, kun Evira tutki lopukin neljästä tutkittavaksi lähetetystä linnusta. Kuolleita lintuja löydettiin kuun vaihteen molemmin puolin Pielisjoen itäpuolelta, kuten Itärannasta ja Tikkamäeltä.

Pohjois-Karjalan Ympäristönterveyshuollon johtajan Elina Felinin mukaan virus ei aiheuta vaaraa muille eläimille kuin linnuille. Kaikki siipikarjalajit voivat saada tartunnan.

Tapahtuneen vuoksi lähetti Pohjois-Karjalan Ympäristönterveys tämän viikon maanantaina noin 70:lle lintunsa rekisteröineelle henkilölle varoituksen ja ohjeet tartunnan varalta. Tiedote lähetettiin niille siipikarjan pitäjille, jotka asuvat noin 20 km säteellä Joensuun keskustasta.

Joensuun ulkopuolelta ei ole tullut havaintoja tartunnoista.

Paramykso-1-virus voi aiheuttaa Newcastlenrtautia . Kanat ja helmikanat ovat herkkiä taudille, kalkkunat hieman vastustuskykyisempiä.

Pohjois-Karjalassa on todettu Newcastlen tautia ainakin vuonna 2008, jolloin outokumpulaisesta 60 linnun kyyhkyslakasta kuoli 20 lintua. Tartunta oli ilmeisesti tullut Tampereella pidetyn eläintapahtuman yhteydessä.

Erikoistutkijan Teuvo Nivan mukaan ainoa keino pelastaa taimen on kieltää tai rajoittaa reilusti nykyistä laajemmin tappavien kalastusvälineiden käyttöä. Aseteltu taimenen alamittaraja ei ole riittävä pelastamaan järvitaimenta.

- Niin kauan kun tämä verkkokalastus jatkuu järvialueilla nykyisellä verkkomäärällä niin se ei ole riittävä, sanoo erikoistutkija Teuvo Niva.

1.1.2014 alkaen luonnonvesistä pyydetyn järvitaimenen alamitta on ollut 60 senttimetriä 67 leveysasteen eteläpuolella ja 50 senttimetriä sen pohjoispuolella. Raja sijaitsee noin 50 km napapiiriltä pohjoiseen.

RKTL:n erikoistutkijan Teuvo Nivan mukaan alamittasäätely perustuu siihen, että lisääntymisikää pienemmät kalat päästetään vapaaksi odottamaan kasvua sukukypsiksi.

- Jotta se voisi toimia niin se edellyttää, että kalastuksessa käytetään semmoisia pyydyksiä joista kalat voidaan vapauttaa ehjinä ja elävinä. Jos näin ei ole niin silloin säästelykeino ei toimi kunnolla.

Nivan mielestä taimenen suojelemiseksi on olemassa lukuisa joukko muita keinoja ja säätelymahdollisuuksia.

- Me voidaan säädellä pyydysten määrää, pyyntiaikoja, pyyntialueita ja ylimalkaan kalastuksen rakennetta. Pitemmällä tähtäimellä meidän pitäisi ehdottomasti saada näitä tappavien pyydyksien määrää vähenemään ja lisättyä elävänä pyytävien pyydysten määrää. Silloin alamittasäätelykin olisi tehokasta.

Susiasiantuntija, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulainen Antti Härkälä kehottaa muistamaan, että sudet ovat kulkeneet pihoissa todennäköisesti ikiajat.

Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa pidetyssä susi-illassa luennoinut Härkälä muistuttaa, että jo 1900-luvun alussa on tiedetty susien käyvän öisin pihoissa alueilla, joilla susia esiintyy.

– Välillä tuntuu, että susista keskusteltaessa ei aina puhuta oikeista asioista. On hyvä muistaa, että pihoihin tulevista susista monet ovat loukkaantuneita. Osa tulee helpon ravinnon perässä. Suden motiivi syödä esimerkiksi koira on joko kilpailijan poisto reviiriltään tai ravinto, Härkälä sanoo.

Susikannan koko lounaassa epävarma

Härkälä tutkii susien esiintymistä Lounais-Suomessa, jossa susien kannan kasvu sai erityisen paljon huomiota talvella 2012–2013. Viime talvi oli vähäluminen, jolloin susien jolkottelusta jäi hankeen vähemmän jälkiä kuin edellistalvena.

Viime talven erityishavainto Satakunnassa oli kapinen susi, joka löydettiin Köyliön ja Huittisten rajamailta. Alueelta ei odotuksista huolimatta tullut uusia kapihavaintoja.

– Tällä hetkellä vaikuttaa, että uusia, kapisia susia ei ole liikkeellä, Härkälä sanoo.

Uudet susiparihavainnot tutkinnassa

Esimerkiksi Huittisten ja Köyliön sekä Kokemäen ja Alastaron seudulla liikkuvassa susilaumassa oli viime arvion mukaan 7–8 sutta. Tämänvuotisten arvioiden mukaan tuo lauma saattaa tällä hetkellä olla pienempi.

– Pääsemme tekemään tutkimuksia parhaiten talvella, kun lumipeite tulee maahan. Eurajoen seudulta on saatu kaksi kappaletta havaintoja susiparista. Saa nähdä, kehkeytyykö tästä jotain, Härkälä sanoo.

Susihavaintoja tehdään Härkälän mukaan kuitenkin jatkuvasti ja niitä myös tutkitaan mahdollisuuksien mukaan. Osa susihavainnoista paljastuu koiriksi.

"Keskustelu aaltoilee"

Härkälä sanoo itse suhtautuvansa susiin neutraalisti mutta ymmärtävänsä, että esimerkiksi pihoissa liikkuvat sudet herättävät huolta. Hän kuitenkin arvioi, että susiin suhtautuminen on tällä hetkellä hieman vähemmän tunteikasta kuin vielä pari vuotta sitten.

– Toisaalta tällä hetkellä keskustelu käy kuumana Pohjois-Savossa. Keskustelu ryöpsähtää siellä, missä susia havaitaan, Härkälä sanoo.

Silti Harjavallassakin susi-ilta sai salin täyteen katsojia. Paikalla oli kymmenittäin kiinnostuneita kuulijoita.

DNA-tutkimukset: Sudet ja koirat erillään

Susia on tutkittu Suomessa myös DNA-tutkimuksilla. Niillä pyritään muun muassa selvittämään, ovatko metsissä liikkuvat sudet risteytyneet koirien kanssa.

Uusia näytteitä on tutkittu jopa 1800-luvulta peräisin oleviin näytteisiin. Näytteiden perusteella susi- ja koirakannat eivät ole erityisen paljon sekoittuneet.

Seuraavaksi aletaan verrata uusia susien DNA-näytteitä koirasusi-harrastajilta kerättyihin näytteisiin.

Härkälän kertoman mukaan susien DNA-perimä on viime vuosikymmeninä kaventunut. Jos kannat olisivat sekoittuneet, siitä olisi mitä todennäköisimmin seurannut DNA-perimän monimuotoistumista kaventumisen sijaan.

Pohjois-Karjalassa poimitut marjat ja sienet eivät ole luomua, toisin kuin esimerkiksi Lapissa ja osin Kainuussakin. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi Lapin metsäalasta peräti 99 prosenttia on sertifioitu luomukeruualueiksi.

EkoCentrian luomu- ja lähiruoka-asiantuntija Sari Väänäsen mukaan sama olisi mahdollista metsämarjoistaan tunnetussa Pohjois-Karjalassakin. Väänänen kannustaa metsänomistajia ja elintarvikeyrityksiä hyödyntämään luomun mahdollisuudet, sillä markkinat ovat kasvussa.

– Pohjois-Karjalassa en tiedä tällä hetkellä metsänomistajaa, joka olisi sertifioinut metsänsä. Luomutuotanto jää täällä näkymättömiin. Metsissä on luomusieniä ja -marjoja, mutta kun ne vaan jäävät jonnekin sinne pilloon. Arvoketju häviää, niitä ei jalosteta luomuksi saakka, vaikka ne voisivat olla luomutuotetta, Väänänen sanoo.

Luomuaskeleita elintarvikejalostajille

Eviran ohjeen mukaan luomuksi saa nimittää vain tarkastetuilta ja valvontaan liittyneiltä keruualueilta valvotusti kerättyjä luonnonvaraisia kasveja tai niiden osia.

– Pohjois-Karjalassa marjat ja sienet eivät siis ole luomua, vaan luonnontuotteita. Jos metsänomistaja on sertifioinut metsänsä luomuksi, niin silloin voidaan puhua luomuraaka-aineesta, luomumarjasta ja niin edelleen, Sari Väänänen selventää.  

Piiloluomu saadaan Väänäsen mukaan näkyväksi elintarvikeketjun yhteistyöllä. Maakunnan elintarvikejalostajien tueksi on julkaistu Elintarvikejalostajan luomuaskeleet -opas, jossa Eviran ohjeita ja luomuun liittyvää lainsäädäntöä on käännetty "kansan kielelle".

– Lähetämme oppaan kaikille elintarvikealan yrityksille Pohjois-Karjalassa. Oppaan tavoitteena on, että yrittäjät voisivat pikku hiljaa alkaa jalostamaan esimerkiksi metsämarjoja luomuksi niin, että se olisi loppukäyttäjälle saakka luomuna, Väänänen kertoo.

Eteläisessä Suomessa pääsee vielä sienimetsään. Keski-Suomen korkeudella pakkaset ovat jo päättäneet sienestyskauden, mutta sitä etelämpänä voi vielä onnistaa.

Suppilovahvero on rihmastorakenteeltaan sellainen, että se kestää parin kolmen asteen pakkasen ja säilyy myös lumikerroksen alla. Esimerkiksi Kymenlaaksossa satanut lumi ei ehtinyt jäätyä ennen sulamistaan, joten sammaleen sisällä piileskelevät sienet säilyivät.

Lumen alta paljastuvat sienet voivat olla pari viikkoa vanhoja, mutta silti käyttökelpoisia. Uusien sienten nouseminen vaatii plusasteita ympäri vuorokauden.

Vastaavia sienisyksyjä on ollut aikaisemminkin

– Minä muistan tapauksen, jossa mies oli yllättänyt perheensä muutamia vuosia sitten tekemällä kastikkeen kinkulle jouluaatonaattona keräämistään suppilovahveroista, muistelee Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo.

Suppilovahveroiden lisäksi metsästä saattaa löytyä jopa kantarelleja.