Metsäisessä rinteessä kasvaa eri-ikäisiä kuusia, mäntyjä ja koivuja. Etelä-Savon ELY-keskuksen metsätalousinsinööri Markku Heikkisen mukaan kyseessä on tyypillinen METSO-ohjelman kautta suojeltu alue. 

– Tässä on 6,6 hehtaaria metsää ja vaihtelevia metsäluontotyyppejä. Pääosin rehevää kangasmetsää, mutta myös kalliopaljastumia, korpea ja lähteitä. Hyvin monimuotoinen kohde siis, sanoo Heikkinen.

Vuonna 2012 perustetulla luonnonsuojelualueella on puuston lisäksi pensaikkoa kasvava pelto.

– Lajiensuojelu tulee METSO-ohjelmassa kaupantekijäisinä. Tälläkin alueella pesii viirupöllö ja kanahaukka.

Suojelusopimuksesta voi tehdä myös määräaikaisen

Pysyvässä suojelussa alueella ei saa tehdä mitään taloustoimia. Maaperään, puustoon tai kasvillisuuteen kajoaminen on kielletty, mutta jokamiehenoikeuksia ei ole rajoitettu. Alueella saa vapaasti liikkua, sienestää ja marjastaa.

ELY-keskus tekee myös 20 vuoden määräaikaisia sopimuksia.

– Siinä maksetaan se taloudellinen menetys, mikä 20 vuoden aikana laskennallisesti syntyy ja sen jälkeen alue palautuu talouskäyttöön. Sopimusta voidaan myös jatkaa, kertoo Heikkinen.

Suojelutarjouksia on jonoksi asti

Etelä-Savossa on parisataa METSO-ohjelmaan kuuluvaa suo- tai metsäpalstaa, joiden yhteispinta-ala on yli 2 300 hehtaaria. Tarjouksia uusiksi suojelualueiksi on jonoksi asti. Metsätalousinsinööri Markku Heikkinen arvelee tämän johtuvan siitä, että Etelä-Savo oli METSO-kokeilualueena kolmen vuoden ajan ennen kuin valtioneuvosto päätti ohjelmasta vuonna 2008.

– Jonossa meillä on 120 tarjousta, joissa pinta-ala on noin 1270 hehtaaria. Valintaa joudutaan tekemään ja pienehköt, karut kohteet jäävät sinne jonon hännille.

Kohteet valitaan luontoarvojen perusteella. Metsän tulee olla luonnontilainen tai ainakaan ihmisen toiminnasta ei saa olla paljon merkkejä. Heikkisen mukaan alueen koko saisi mielellään olla yli neljä hehtaaria, mutta lehtokohteet ja rehevät korvet voivat olla pienempiä, koska ne ovat sitä luontaisestikin. Jos alue täydentää olemassaolevaa suojelukohdetta, se lasketaan plussaksi.

Maanomistajalle korvataan suojelusta aiheutuva taloudellinen menetys.

– Se, millä tässä pelataan on veroporkkana. Nämä korvaukset ja kauppahinnat ovat kaikki verovapaita, Heikkinen sanoo.

Perikunnat käyttävät suojeluohjelmaa omaisuutensa jakoon

Tajouksia uusiksi suojelukohteiksi tulee ympäri Etelä-Savoa. Merkittävin Heikkisen kohdalle osunut suojeluteko sijoittuu Heinävedelle.

– Heinävedellä maanomistaja päätti suojella kertaheitolla 204 hehtaaria. Kyllä METSO-kohteissa näkee, että metsällä on omistajilleen merkitystä.  Ne halutaan jättää jälkipolville luonnonvaraisina.

Heikkisestä on ollut yllättävää, että METSO-ohjelmasta löytyy kattava leikkaus koko metsänomistajakunnasta. On aktiivimetsätalouden harjoittajia, kaupunkilaisia ja paikalla asuvia.

– Yhtenä isona ryhmänä ovat kuolinpesät ja perikunnat, jotka purkautuvat. Tämä ohjelma tarjoaa helpon tavan asian hoitoon, kun maata ei tarvitse jakaa vaan jakaa sen sijaan suojelusta saadut rahat.

Yksinäisestä liikkuvasta sudesta on tehty useita havaintoja Sonkajärvellä viime päivinä. Poliisi on kirjannut yhteensä kahdeksan pihakäyntiä lokakuun aikana.

Susi on liikkunut ihmisasutusten lähellä muun muassa Petäyksellä ja Harvankylässä. Sudesta on tehty havaintoja pihan läheisyydessä päiväaikaan. Poliisin mukaan suden käyttäytyminen on muuttunut röyhkeämmäksi päivä päivältä.

Viimeisimmässä tapauksessa susi yritti käydä koiran kimppuun talon pihapiirissä Sonkajärven Savonvirralla. Koiran isäntä sai häädettyä suden pois pihapiiristä huutamalla ja taskulampun valon avulla.

Poliisi pyytää ilmoittamaan pihakäynneistä alueen petoyhdyshenkilölle tai poliisin eräyhdyshenkilölle. Poliisi kirjaa pihakäynniksi kaikki alle 100 metrissä tapahtuneet käynnit asuin- ja tuotantoeläintiloista. Lisäksi poliisille tulee ilmoittaa kaikki koti- tai tuotantoeläin vahingot, läheltä piti tilanteet sekä tilanteet, joissa suurpeto on käyttäytynyt lajille epätyypillisesti.

Havainnot ovat ensiarvoisen tärkeitä poliisin ja riistakeskuksen mahdollisten jatkotoimenpiteiden kannalta.

– Ensisijainen keino on suden karkoittaminen, mutta se on käytännössä varsin vaikeaa. Jos eläin jatkaa häiriötä ja uhkaa turvallisuutta, niin poliisilla on lain mukaan oikeus poistaa suurpeto, kertoo ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen.

Poliisi suosittaa ottamaan kotieläimet ja metsästyskoirat suojaan erityisesti yöksi.

Suurpetojen pihakäynneistä ei tule ilmoittaa hätäkeskukseen (112). Hätäkeskukseen tehdään ilmoitus suurpedoista, jos kyseessä on akuutti henkeen tai terveyteen liittyvä uhka eli jos suurpeto esimerkiksi piha-alueella ja peloton ihmisiä kohtaan.

Kalankasvatusmenetelmillä on eroja, jos verrataan kalojen ominaisuuksia. Asiaa on tutkittu aiemminkin, mutta viimeisin tutkimus osoittaa, että virikealtaissa kasvanut järvitaimen käyttäytyy eri tavalla kuin normaalisti kasvatettu. Itä-Suomen yliopiston ja Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tutkimus tehtiin Paltamon tutkimusasemalla, jossa kokeita tehtiin luontoa simuloivissa kiertovesialtaissa.

– Siinä havaittiin moniakin asioita. Yksi havaittu asia oli se, että virikealtaissa kasvatetut kalat pystyivät hyödyntämään luontaista ravintoa paremmin kuin standardikalat, kertoo RKTL:n erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Standardikasvatuksessa kalat tottuvat yleensä hakemaan rehua veden pinnasta. Virikealtaissa taas veden virtaussuuntaa, -nopeutta tai vedenkorkeutta muuteltiin satunnaisesti.

– Kalojen täytyy siis sopeutua uudenlaiseen virikeympäristöön. Niiden on myös helpompi sopeutua luontoon, pienilläkin muutoksilla on vaikutuksia kalan ominaisuuksiin, sanoo Hyvärinen.

Virikealtaissa taimenenpoikasille oli myös suojapaikkoja, joita altaisiin on tehty kivillä tai erilaisilla seinämillä. Ruokintalaitteiston lisäksi ulkona olevissa altaissa on luonnon ravintoa, kun pohjassa olevia toukkia tai veden pinnalla olevia hyönteisiä. Virikekala löysi tämänkin ravinnon.

– Virtausmuutoksilla on vaikutus ruoan saamiseen. Kun yhtenä päivänä vesi virtaakin toisesta suunnasta, kalan pitää osata sopeutua. Matalan veden aikana kala joutuu hakemaan ravintoa myös pohjasta.

Eroavat luonteenpiirteet

Maallikolle herää kysymys, että voiko kalalla olla luonne. Erikoistutkija Pekka Hyvärinen vie asian vielä syvemmälle.

– Voidaan puhua jopa persoonallisuuspiirteistäkin, mutta tässä tapauksessa katsottiin kalan aktiivisuutta. Normaalisti kasvatetut kalat olivat aktiivisempia, ja aktiivisemmat olivat rohkeampia.

– Osittain kytkeytyy siihen, että virikekalat ovat tehokkaampia, niiden ei tarvitse liikkua niin paljon.

Kun kalat istutetaan luontoon, ensimmäiset vuorokaudet ovat Hyvärisen mukaan ratkaisevia. Erilaisiin muutoksiin tottuneet virikekalat näyttivät olevan varuillaan luonnon vesissäkin.

– Virikekalat muuttuvat aktiivisiksi vasta myöhemmin. Normaalialtaissa kasvaneet olivat aktiivisia, ja jäivät helpommin saaliiksi.

Tukee aiempia tutkimuksia

Paltamossa tehty tutkimus vahvistaa entisestään sitä, että luontoa jäljittelevässä ympäristössä kasvatettu kala selviytyy paremmin. Paltamossa on aiemminkin tutkittu virikekalojen selviytymistä. Myös Tornionjoella on tutkittu vuonna 2012 lohia radiolähettimien avulla.

– Lohet istutettiin Muonionjokeen, ja kaloja seurattiin 300 kilometrin matkalla. Vertailussa oli villejä lohenpoikasia, virikekaloja ja standardikaloja. Kaikki kalat vapautettiin yhtä aikaa. Villejä kaloja selvisi kolme kertaa enemmän kuin standardikaloja. Virikekaloja taas selvisi kaksi kertaa enemmän kuin standardikaloja, kertoo Pekka Hyvärinen.

Eikö siis kannattaisi kasvattaa kaikki istutettavat kalat virikkeiden avulla? Kalastajat eivät asiasta ehkä ilahdu, mutta kalankasvattajat ovat olleet kiinnostuneita, ja kalankasvattajia on ollut mukana tutkimuksissakin.

– Tämä uusi menetelmä on vasta tulossa. Sitä on testattu, mutta ei ole otettu laajamittaiseen käyttöön. Toki pitää muistaa, että virikekasvatus lisää kustannuksia. Työ lisääntyy jonkin verran, mutta jos istutustulos paranee noin paljon, niin varmasti kannattaa, pohtii Hyvärinen.

Tutkimus on julkaistu Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences -lehdessä.

Venäjä ja Kiina ovat estäneet kahden suuren mertensuojelualueen perustamisen Etelämantereen alueelle. Asiasta äänestettiin 25 maan muodostamassa Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomissiossa (CCAMLR).

Komission sääntöjen mukaan jäsenmaiden on oltava yksimielisiä suojelualueiden perustamisessa.

Luonnonsuojelijat olivat toiveikkaita, että Venäjä ja Kiina tällä kertaa hyväksyisivät suojelualueet. Kun asia oli edellisen kerran esillä viime vuonna, nämä maat estivät päätöksen vedoten suojelualueiden liian suureen kokoon.

Nyt ehdotuksen tehnyt Australia oli supistanut suojeltavaa aluetta selvästi. Etelämantereen itäosaan suunniteltu suojelualue oli enää 1,0 miljoonan neliökilometrin laajuinen, kun viime vuonna esitettiin peräti 1,9 miljoonan neliökilometrin merialuetta. Toinen, Yhdysvaltain ja Uuden-Seelannin ehdotettama suojelualue sijaitsee Rossinmerellä ja sen laajuus oli 1,34 miljoonaa neliökilometriä.

Uutistoimisto AFP ei uutisessaan kerro Venäjän ja Kiinan vastahangan perusteita. Ympäristöjärjestöjen yhteistyöjärjestön Antarctic Ocean Alliancen venäläinen kampanjoija Grigori Tsidulko arvelee, että Venäjän kantaan on vaikuttanut maailman suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin. Hän toteaa kuitenkin, että Venäjä on jättänyt oven auki jatkoneuvotteluille.

Ympäristöjärjestöt ovat erittäin pettyneitä neuvottelujen tulokseen. Etelämantereen alueen meret ovat luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita, mutta ne ovat myös keskeisessä asemassa monien muiden merten kalakantojen kehitykselle.

Kapea hiekkatie tuntuu aluksi vievän - ei minnekään. Mutta kun tien päässä nousee autosta pois, tutkailee mustanpuhuvia kuusia ja kulee veden pauhun, tietää, että nyt kiire on takana.

Vekaruksen luontokohde itärajan tuntumassa on osa Tuupovaaran taajamasta Hoilolaan ulottuvaa retkireittiä, Paimenpojan polkua.

– Paikka oli 90-luvun loppupuolella pienen piirin, kalastajien ja metsästäjien tiedossa. Tuolloin heräsi ajatus, että tämä olisi hyvä saada yleisempään käyttöön, kun tämä on tällainen helmi täällä Kotajoen rannalla, muistelee Joensuun kaupungin metsätalousinsinööri Merja Kuukkanen.

Luontoalueella kiertää vajaan kolmen kilometrin mittainen reitti, jonka ehdoton valttikortti ovat kosket: Vekaruskoski, sekä Kallio- ja Myllykoski. Viimeisimmän ylle on ripustettu riippusilta.

– Siinä on tietysti sitä riippusillan ylittämisen jännitystä, se vähän huojuu ja heiluu, mutta turvallista siitä on mennä yli, naurahtaa Merja Kuukkanen ja toteaa samalla, että keväisin sillan ja kosken väliin jää matkaa parisen metriä.

Luonnon ja harrastamisen kirjo valtaisa

Vekaruskosken luona valtalajina ovat vanhat kuuset, Myllykosken luona voi ihailla mäntyjä ja sekametsää. Luontoanti varsin pienellä paikalla on muutenkin yllättävän rikas. On sieniä, marjoja ja runsaslukuisesti eläimiä linnuista liito-oravaan.

Kalastusluvan voi hakea Tuupovaaran keskustan kaupasta tai Koveron huoltoasemalta. Kalastajien harmiksi istutettu taimen on vaihtunut kirjoloheen.

– Siitä on kalastajilta tullut negatiivista palautetta, mielellään niitä taimenia täältä pyydettäisiin, toteaa Merja Kuukkanen.

Marjastuksen, sienestyksen ja kalastuksen lisäksi Vekarus on osa melonta- ja moottorikelkkailureitistöjä. Paikassa on laavuja, vuokrattava tupa ja sauna, sekä kota-alue, jonne voi esteettömästi kulkea pyörätuolilla.

– Täällä olet ihan eri maailmassa hyvin äkkiä, tosi lähellä on tosi hieno paikka, tuumii Vekaruskosken pintaa unelmoiden katseleva Merja Kuukkanen.

Auringon aktiivisuus on viimeisimpien vuosikymmenten aikana vähentynyt selvästi. Vaikka auringon toiminta vaikuttaa maan ilmakehään ja ilmastoon monin eri tavoin, on siitä toistaiseksi vielä niukalti tietoa. Suomen Akatemian rahoittamassa Oulun yliopiston avaruustutkimuksen huippuyksikössä pyritäänkin löytämään vastauksia myös näihin kysymyksiin.

Yksikköä johtavan professori Kalevi Mursulan mukaan auringon ja sen magneettikentän toiminnan muutoksilla tiedetään olevan kaksi keskeistä vaikutuskanavaa maahan.

– Toinen ovat juuri nämä ilmastovaikutukset ja toinen ovat sitten auringon vaikutukset teknologisiin järjestelmiin.

Aurinkotuulen häiriöt voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia esimerkiksi satelliittien, tietoliikenteen ja sähkönjakeluverkostojen toiminnassa.

Auringon aktiivisuus on hiipunut

Oulun yliopistossa toimiva tieteen huippuyksikkö pyrkii selvittämään erityisesti sitä, millaisia muutoksia auringon toiminnassa on viimeksi kuluneiden 100–150 vuoden aikana tapahtunut.

Kalevi Mursulan mukaan se tiedetään joka tapauksessa, että viimeisten vuosikymmenten aikana aurinko ei enää ole ollut yhtä aktiivinen kuin vielä 1900-luvun puolella. Silloin aurinko onkin ollut erityisen aktiivinen. Aurinkotutkoijoiden näkökulmasta nyt ollaankin puolestaan palautumassa normaalimpaan aikaan.

Onko auringon rauhoittumisella sitten vaikutuksia maan lähiavaruuteen?

– Kyllä todennäköisesti näin on. Nyt on myös pikkasen helpompaa lähteä Marsiin, naurahtaa Kalevi Mursula.

Ylämaalaisella Pekka Mertalalla on kuusi aikuista malamuuttia eli suurta pystykorvaa ja kaksi pentua. Mertala kasvattaa omaa valjakkoa luonnossa retkeilyä ja kisailua varten. Rotevia ja isokokoisia koiria juoksutetaan sään salliessa virittämällä kaikki kuusi koiraa mönkijän eteen. Silloin valjakon nartun, Yonan merkitys on suuri.

– Narttu Yona on valjakon johtaja ja se määrää suunnan. Sillä on tarkka paikka valjakon edessä, kuten myös lauman muilla koirilla, sanoo koirien omistaja Pekka Mertala.

– Kayitah taas on roteva ja lihaksikas, ja se sijoitetaan lähelle rekeä tai kärryä, selostaa innokas valjakkoharrastaja.

Lumen puute ei ole este harrastukselle

Koirilla ei lomapäiviä ole, vaan kuntoa pidetään yllä säästä riippumatta. Sulan kelin aikaan koiria harjoitetaan valjastamalla koirien taakse kärryt,  polkupyörä, tai kick bike. Yhden koiran valjakkovetoa voi harjoittaa kiinnittämällä vetoliina juoksemiseen tarkoitettuun juoksuvyöhön.

Kilpailukauden alkaessa syksyllä koiria treenataan raskaammalla taakalla, esimerkiksi renkaan vetämistä hitaalla vauhdilla ja kauden edetessä vauhti lisääntyy ja kuorma kevenee. Sulan maan valjakkokisat on lisännyt harrastajien määrää suuresti. Lokakuussa kisattiin Jämillä lajin SM-kisat, jossa mukana oli yli 170 valjakkoa.

Malamuutti on ahne ruoalle

Malamuutti on rotuna itsepäinen, vahva, säätäkestävä ja helposti koulutettava. Mertalan mukaan koirat ovat erityisen innostuneita syömisestä.
- Koirat syövät kaiken mitä niille antaa. Koiran extraenergianappuloita, kanansiipiä, raakaa lohta ja lihaa.

Koirienomistajalla Pekka Mertalalla on pakettiauton sisällä koirien kuljetusboxit ja lisäksi koirankuljetuskärry, johon mahtuu neljä koiraa. Varusteet kulkevat autossa tai peräkärryssä. Kun lumi tulee, kärryt vaihtuvat rekeen ja silloin harrastus on parhaimmillaan.

– Harrastus antaa mielenrauhaa. Talvella on mahtava tunne kun kuuluu vain reen jalasten suhina ja pakkanen paukkuu ympärillä.

Ylämaalla järjestetään 1-2.11.2014 sulan maan valjakkokisat Nuorisotalon maastossa. Mukana on lähes 60 valjakkoa eri sarjoissa.

Kiljuhanhien määrä on ollut lievässä, mutta tasaisessa kasvussa viime vuosina, luonnonsuojelujärjestö WWF kertoo. Huonoimmillaan kiljuhanhia havaittiin kevätmuutolla vain kuusi yksilöä vuonna 2004. Viime keväänä niitä laskettiin 54.

– Oleellinen tekijä kannan kääntämisessä kasvuun on ollut tutkimuksen tuloksena saatu oivallus, että pesinnässään onnistuneet kiljuhanhiparit valitsevat syysmuutolla turvallisemman muuttoreitin, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.

Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen kiljuhanhikanta romahti 1900-luvun aikana tuhansista pesivistä pareista noin pariinkymmeneen. Suomessa kiljuhanhia tapaa nykyään varmimmin Perämeren rannikolla kevätmuuton aikaan.

Käytännössä koko pohjoismainen kiljuhanhikanta pysähtyy Liminganlahden ja Hailuodon seudun merenrantaniityille tankkaamaan ennen muuttomatkan viimeistä etappia kohti Norjassa sijaitsevia pesimäalueita. Suomessa kiljuhanhen pesintä varmistettiin edellisen kerran vuonna 1995.

– Lajin palaaminen vakituiseen pesimälajistoomme on toiveissa, jos Norjan pesimäkanta jatkaa elpymistään, kuten nyt näyttää. Sata vuotta sitten kiljuhanhi oli Tunturi-Lapin yleisin hanhilaji, ja edelleen Suomessa on tarjolla runsaasti sille sopivaa pesimäympäristöä, Tolvanen sanoo.

WWF:n kiljuhanhityöryhmän vuonna 1985 Oulun seudulla aloittaman keväisen kiljuhanhitarkkailun seuranta-aineisto on pisin ja kattavin havaintosarja lajista koko maailmassa.

Kiljuhanhen suurin uhka on liiallinen metsästys levähdys- ja talvehtimisalueilla. Myös maatalous, merenrantaniittyjen umpeenkasvu, huonosti sijoitettu tuulivoimarakentaminen ja muut maankäytön muutokset uhkaavat lajia.

Itä-Uudenmaan villisikakannasta halutaan nyt tarkempia tietoja hirvilaskennan yhteydessä. Viikonloppuna laskentaa haittaa kuitenkin lumeton maa ja villisikojen ruokintakielto.

Riistapäällikkö Visa Erosen mukaan villisiat ovat hajaantuneet uusille alueille tuttujen ruokintapaikkojen tyhjentyessä. Luultavasti peurojen ruokintapaikkojen riistakameroista löytyy kuvia myös villisioista, mutta muuten kannan arviointi on hankalaa.

Metsästäjien pitäisi ilmoittaa maanantaina laskennan tulokset ja ilmoittaa myös, jos villisikoja on päätynyt saaliiksi. Tavoitteena on vähentää reilusti villisikoja, jotta pelätty afrikkalainen sikarutto ei leviäisi Suomeen.

Maa- ja metsätalousministeriö kielsi villisikojen ruokinnan lokakuussa. Metsästäjät ovat olleet päätöksestä nyreissään, koska ruokinnan lopettamisen myötä villisiat ovat lähteneet muihin maisemiin. Ministeriössä oidetäänkin mahdollisena, että ruokintakielto puretaan.

Euroopassa on arviolta 421 miljoonaa lintua vähemmän kuin vielä kolme vuosikymmentä sitten, kertoo tuore tutkimus.

Tutkimuksessa havaittiin, että noin 90 prosenttia lintujen määrän laskusta selittyy joidenkin yleisimpien lajien, kuten peltopyiden, kiurujen, varpusten ja kottaraisten vähenemisellä.

Samaan aikaan joidenkin harvinaisempien lintujen, kuten mustapääkerttujen ja peukaloisten, populaatiot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Tähän on vaikuttanut tutkijoiden mukaan todennäköisesti suojelutyö.

Lintukantojen romahtaminen on tutkimuksen mukaan yhteydessä nykyaikaisiin viljelymenetelmiin. Lintujen elinympäristöt ovat sekä vähentyneet että vahingoittuneet. Tutkijoiden mukaan nykyinen ympäristönhoito on kestämätöntä monille yleisimmille lintulajeille.

Tutkijat arvioivat lintukantojen kokoa analysoimalla tietoja 144:sta Euroopan alueella esiintyvästä lintulajista. Tiedot kerättiin 25 eri maasta.

Tutkimus julkaistiin Ecology Letters -tiedelehdessä.

Sonkajärvellä Ylä-Savossa keskustan tuntumassa liikkuneen suden metsästys epäonnistui sunnuntaina.

Parikymmentä metsästäjää jahtasi sutta poliisijohtoisessa operaatiossa, mutta eläin pääsi livahtamaan karkuun. Metsästäjät näkivät suden päivän aikana monta kertaa, mutta sitä ei päästy ampumaan.

Pienikokoinen susi on liikkunut näköhavaintojen mukaan Sonkajärven taajaman tuntumassa jo kolmisen viikkoa. Sunnuntaina eläin löydettiin aamulla makuulta paikassa, josta on lähimpiin taloihin 200 metriä. Poliisin mukaan eläimen käyttäytyminen osoittaa, että sen ihmisarkuus on heikentynyt.

Poliisi toivoo, että jahti olisi palauttanut suden ihmisarkuuden. Mikäli eläin jatkaa pihakäyntejä ja maassa on riittävä lumipeite, poliisi aloittaa susijahdin uudestaan.

Poliisi toivoo jatkossa asukkailta tietoja kaikista pihakäynneistä, koti- ja tuotantoeläinvahingoista tai tilanteista, joissa susi on käyttäytynyt lajille epätyypillisesti. Pihakäynneistä tulee ilmoittaa paikalliselle petoyhdyshenkilölle.

Toistaiseksi poliisille ei ole ilmoitettu eläinvahingoista. Poliisi kehottaa kuitenkin siirtämään eläimet mahdollisuuksien mukaan yön ajaksi sisätiloihin.

Joutsen tepasteli päiväkodin pihamaalla palokunnan saapuessa paikalle, kertoo päivystävä palomestari Jussi Jokinen.

– Lintu yritti lentoon mutta aidatun pihan kiitotie oli sille liian lyhyt. Niinpä otimme joutsenen kiinni ja kuljetimme sen Vanajaveteen.

Joutsen oli hyvävointinen ja tarinalla on onnellinen loppu. Vapauteen päästyään lintu lähti nopeasti uimaan kohti järven selkää, sanoo linnun pelastanut Jussi Jokinen.

Maa- ja metsätalousministerin mielestä susien metsästämiseen poikkeuslupia tulee myöntää, kun perusteet ovat asiallisia. Hänen vastauksensa valtuustojen kannanottoihin on hyvin selkeä.

– Kun susia on siellä, missä niiden ei kuulu olla, niin odotan viranomaisilta nopeampaa reagointia. Ihmisille tulee taata turvallinen elinympäristö. Poikkeusluvat ovat tällä hetkellä se työväline, jota voidaan käyttää. Keskustelemme tällä hetkellä viranomaisten kanssa prosessien sujumisesta. Lisäksi esimerkiksi poliisin mahdollisuus nopeasti puuttua näihin ilmeisiin häirikkötapauksiin pitäisi saada sujuvammaksi.

– Meillä on valmistumassa susien kannanhoitosuunnitelma. Selvitys tulee ajankohtaiseksi joulukuussa. Siinä on tarkoitus katsoa kokonaisuutena millainen susikanta Suomessa on, ja miten sitä hoidetaan, ja miten määritellään missä susi voi olla ja missä ei. Ja sitten katsotaan sitä keinovalikoimaa, miten tähän asiaan voidaan puuttua. Selvä asia on se, että nyt kaivataan toimenpiteitä, Orpo jatkaa.

Susipelko on aiheuttanut esimerkiksi Sotkamossa poikkeusjärjestelyitä lasten koulukyydityksiin.

Orpon mielestä tilanne on vakava, kun sudet tulevat ihmisten pihapiiriin.

– Se on niin konkreettista, kun kotieläin viedään, tai hirvijahdissa koira häviää suden suuhun. Sitä kautta tulee aito huoli vanhemmille lasten koulumatkoista ja ylipäätään elinympäristön turvallisuudesta. Ymmärrän sen valtavan hyvin.

Kemi-Tornion käräjäoikeudessa on maananantaina puitu ensimmäistä päivää poikkeuksellista luonnonsuojelurikosepäilyä.

Syyttäjän mukaan malminetsintäyhtiö Mawson on turmellut luvattomilla kaivauksillaan suojelualueiden luontoarvoja Ylitorniolla ja Rovaniemellä. Lisäksi yhtiön epäillään tuhonneen alueella rauhoitettuja kasveja.

Syyttäjän mukaan kaivosyhtiö Mawsonilla ei ole ollut asianmukaista lupaa malminetsintätyöhön Metsähallituksen omistamilla suojelumailla.

Syyttäjä nojaa arviossaan metsähallituksen väitteeseen, jonka mukaan Mawson on luvattomia näytteitä ottaessaan tuhonnut muun muassa 160 neidonkenkää ja 18 tikankonttia. Lisäksi suojelluilta alueilta olisi tuhoutunut Mawsonin toiminnan vuoksi satoja puita ja pensaita.

Vahinkoja on vaikea näyttää toteen

Kaivosyhtiö Mawson kiistää lähes kaikki syytteet. Yhtiöllä on täysin eri näkemys tuhojen vakavuudesta, laajuudesta ja tahallisuudesta.

Mawson myöntää ottaneensa näytteitä luvattomasti, mutta vain muutaman sadan neliön alueella. Syyttäjä on laskenut alueen olevan sata hehtaaria.

Varsinaiselle oikeudenkäynnille on varattu neljä päivää. Istuntosalissa kuullaan useita asiantuntijatodistajia, sillä väitettyjä vahinkoja on jälkikäteen erittäin vaikea näyttää toteen. Hävitettyjä kasveja ei ole voitu enää todentaa, eikä tuhottuja kasveja ole löytynyt kuin kaivausalueiden ulkopuolelta.

Jotain näytön haasteellisuudesta kertoo se, että ensiarvion mukaan tikankontteja olisi tuhottu yli 2 000 kappaletta, mutta sittemmin määrä on laskenut kahdeksaantoista. Tuhottujen kasvien arvioitu määrä perustuu muun muassa lajistorekisteritietoihin.

Tuntuvia sakkoja ja korvauksia

Syyte koskee Mawsonia ja sen kahta johtohenkilöä. Syyttäjä vaatii rangaistukseksi joko ehdollista vankeusrangaistusta tai tuntuvaa sakkoa.

Lisäksi yhtiöltä vaaditaan muun muassa yhteisösakkoa 50 000 euroa ja vahingonkorvauksia tuhotuista kasveista runsaat 100 000 euroa.

Kalevi Veko ryhtyi ammattikalastajaksi 1970-luvulla. Nyt 80-vuotias kalastaja lopetti työnsä vasta pari vuotta sitten.

Matkan varrelle on tullut monenlaista saalista.

– Aina joskus olen saanut hyviäkin kalansaaliita ja kyllä ne ovat aina sellaisia kohokohtia, Kalevi Veko myhäilee.

Napit vastakkain

Työnsä ohella Veko on toiminut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusapulaisena ja koekalastajana vuosikymmenien ajan. Hän on tehnyt tiivistä yhteistyöä myös Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen kanssa.

Pitkän linjan kalastaja puolusti tiukasti vesistöjen puhtautta. Tämä johti toisinaan ristiriitaan isojen herrojen kanssa.

– Siistauslaitoksen vesi tuli ihan raakana tuonne Nokian virtaan ja kyllä se vaikutti tänne alavirtaan pitkälle. Kaikkein pahinta oli paperin muste, Kalevi Veko muistelee.

– Otin joskus vesipiirin kokouksissa piukkaan Nokian tuomarin kanssa, kun se esitti, että vesi on niin puhdasta, että se kelpaa juotavaksi. Minä neuvoin heitä päästämään sitten vettä vesijohtoverkkoon – mitä sitä Nokian virtaan päästää.

Tunteet pintaan

Kalevi Veko on tehnyt kansallisesti merkittävää työtä muun muassa emokalatutkimuksen ja -toiminnan kehittämiseksi. Hänen ansioikseen luetaan myös kokemusperäisen tiedon jakaminen kalojen biologiasta ja elintavoista.

Työstään Vekolle luovutettiin Kalatalouden keskusliiton kultainen ansiomerkki. Sen saaminen oli entiselle ammattikalastajille tunteellinen hetki.

– Olen tästä jo kauan haaveillut. Ehdin sen nyt sitten saamaan, kun olen vielä elävien kirjoissa, Kalevi Veko toteaa.

– Otan kunniamerkin kiitollisuudella vastaan ja arvostan tätä elämäni suurimmaksi hetkeksi.

Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavan uhkan luonnolle, ihmisten terveydelle ja ruuantuotannolle. Muutoksen torjunnan hinta on kuitenkin kohtuullinen. Näin sanoo Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

– Meidän pitäisi tehdä nopeita muutoksia siihen rataan, jolla tällä hetkellä ollaan. Me ollaan menossa kohti 3–4 asteen lämpenemistä näillä päästövähennystavoitteilla, ja se on aivan liikaa, sanoo pääneuvottelija Harri Laurikka, joka edustaa Suomea YK:n kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

YK:n ilmastonmuutospaneeli IPCC vaati eilen ensimmäistä kertaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi lopettaa kokonaan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Suomen suurimpien puolueiden johtajat, poislukien perussuomalaiset, haluavat yksissä tuumin kantaa vastuun ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä.

– Kyllä se hyvä tavoite on, ja se on myöskin realistinen. Suomella siinä on hyvää teknologiaa ja hyviä mahdollisuuksia siihen. Pelkästään biomassojen varaan se ei voi rakentua, se on selvä asia, tarvitaan kyllä uusiakin keksintöjä matkan varrella, mutta uskon, että niitä syntyy, sanoo Keskustan ppuheenjohtaja Juha Sipilä.

SDP:n Antti Rinne on samoilla linjoilla.

– Minusta on hyvä asettaa kovia tavoitteita ja pyrkiä niitä kohti. Sitten on mahdollisuus vähän epäonnistuakin.

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) kuuluttaa Suomelle edelläkävijän roolia ilmastoasioissa ja vannoo puhtaan teknologian ja biotalouden nimiin.

– Tämä on meille hurja mahdollisuus Euroopassa.

Myös Suomen mahdollisuuksiin päästä päästövähennystavoitteisiin pääministeri uskoo.

– Uusiutuvissa me ollaan jo erittäin pitkällä, 34–35:ssä prosentissa. Ja päästövähennystavoite 40 prosenttia tulee myös toteutumaan. Suomi on näissä kysymyksissä edelläkävijä, Stubb sanoo.

Perussuomalaisten Timo Soini ei päässyt työmatkansa takia kommentoimaan päästövähennysasiaa, mutta Perussuomalaiset suhtautuu suunnannäyttäjän rooliin muita kriittisemmin. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström sanoo, että moni maa voisi ottaa jo nyt mallia Suomen teollisuudesta, myös ilmastoasioissa, eikä Suomen pitäisi olla ainakaan yksinään suuntaa näyttämässä.

EU:ssa neuvosto ja parlamentti pohtivat parhaillaan, miten muovipussien käyttöä tulisi rajoittaa. Direktiivin muutosesitys voisi valmistua jo alkuvuodesta.

Jo nyt Suomen ympäristöministeriön tiedossa on, että muovikassien käyttö on täällä moniin muihin jäsenmaihin verrattuna vähäistä. Ohuiden hedelmäpussien käyttömäärä on yhä selvityksen alla.

Toiveissa on, että jäsenmaat saavat jatkossakin päättää itse, missä laajuudessa ja millä keinoin muovipussien määrää saadaan karsittua.

Muovipussien täyskieltoon neuvotteleva virkamies ei usko.

– Tuntuu epätodennäköiseltä, että ryhdyttäisiin niin rajuihin toimiin, toteaa neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.

Roskapusseista tuskin luovutaan

Valmisteilla oleva esitys ei tule koskemaan erikseen myytäviä muovikasseja, kuten roskapusseja. Eli vaikka muovinen kauppakassi kiellettäisiin, kuluttaja voisi joka tapauksessa ostaa erikseen muovisia roskakasseja. Ovatko ne jotenkin vähemmän haitallisia merien kannalta?

– Ei niissä periaatteessa juuri eroa ole. Voi olla, että roskapusseiksi tarkoitetut muovikassit ovat vähän ohuempaa muovia, koska niiden ei tarvitse kestää niin painavia tavaroita. Silloin niiden hiilijalanjälki on pienempi. Mutta kyllä muovikasseja voi hyvin käyttää roskapusseina jatkossakin, sanoo Blauberg.

– Tämän valmisteilla olevan direktiivimuutoksen taustalla on ensisijaisesti merten ja vesistöjen roskaantumisen vähentäminen, Blauberg tarkentaa.

Myös jätelaitokset edellyttävät, että roskat pussitetaan, vaikka pussin materiaalia ei olekaan erikseen määritelty.

– Se ennaltaehkäisee ympäristön roskaantumista. Jos jätteet kipattaisiin sellaisenaan, roskat lentelisivät helpommin, astiat likaantuisivat ja saattaisivat houkutella helpommin haittaeläimiä. Pussittaminen on hygieenisempää, summaa asukaspalvelupäällikkö Päivi Rahkonen Päijät-Hämeen Jätehuollosta.

Toisaalta jo nyt monien suomalaiskaupunkien jätteet poltetaan – muovikassit mukaan lukien. Esimerkiksi lahtelaisten energiajae poltetaan Lahdessa ja sekajäte kuljetetaan Kotkaan poltettavaksi. Tällöin roskapussit eivät päädy kaatopaikoille tai vesistöihin.

Suomalainen Kirjakauppa liittyi laskuttajien joukkoon

Ruokakaupoissa muovikassit ovat olleet maksullisia jo pitkään, mutta myös muissa kaupoissa maksullisuutta on harkittu. Esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa alkoi laskuttaa erikokoisista muovikasseistaan kesän lopulla.

– Periaatteessa kaikki muovikassimme, pieniä korttipusseja luukuunottamatta, muuttuivat maksullisiksi. Olimme miettineet tätä useamman vuoden luonnonsuojelullisista syistä, kuvailee kehityspäällikkö Maarit Koivunen.

Hän korostaa, että kirjakauppaketjun tavoitteena ei ole tehdä katetta muovikasseilla.

–Toivomme aidosti, että muovikassien suosio hiipuisi, ja että ratkaisuumme valtakunnallisena ketjuna kiinnitetään huomiota. Tulemme antamaan osan tuotosta hyväntekeväisyyteen, suomalaisen luonnon suojeluun, Koivunen kertoo.

Myös neuvotteleva virkamies uskoo, että muovikassien muuttaminen maksullisiksi on yksi vaihtoehto, jota tullaan selvittämään.

– Se olisi vähän kuin muovikassivero. Silloin ehkä käytetään vähän enemmän harkintaa eikä kasseja tule turhaan otettua, arvioi Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.

Kainuun raakkukantaa on selvitetty viime vuosina käymällä läpi noin sata jokea, joista osa on ollut pieniä latvapuroja. Tutkimuksia on tehty muun muassa sähkökalastamalla, sukeltamalla ja vesikiikaroimalla.

– Yhdeksässä joessa esiintyy raakkuja, mutta niiden lisääntyminen on heikkoa. Nuoria raakkuja oli kolmessa joessa. Yhdessä joessa oli myös sellaisia raakkuja, jotka olisivat lisääntyneet 2000-luvun puolella, mutta monet niistä olivat kuolleet. Puron pohja oli sellainen, etteivät nuoret raakut selviä siellä hengissä, kertoo projektipäällikkö Outi Isokääntä Metsähallituksesta.

Raakulla rikastettuja kalaistukkaita takaisin jokeen

Isokääntän mukaan Kainuun raakkukantaa voitaisiin elvyttää muun muassa valuma-alueita kunnostamalla. Kainuussa pohditaan nyt myös sitä, voitaisiinko raakkukantaa pelastaa kalanviljelyn avulla.

– Raakun toukkia voitaisiin hakea joesta loppukesästä, jolloin raakut vapauttavat niitä. Toukat vietäisiin kalanviljelylaitokseen, jossa ne istutettaisiin vuosikkaisiin lohikaloihin. Seuraavana keväänä lohikalat vapautettaisiin niihin vesistöihin, joista raakun toukkia on otettu. Tämä olisi uusi keino, jolla raakkuja voitaisiin saada lisää kainuulaisiin jokiin, Isokääntä kertoo.

Iijoella testattua menetelmää esitellään tiistaina Hyrynsalmen kunnantalolla järjestettävässä seminaarissa.

– Toivomme mukaan myös kalankasvattajia, koska pohdimme, voisiko raakulla rikastettujen kalaistukkaiden tuottaminen olla tulevaisuudessa yritystoimintaa ja miten se pitäisi järjestää, jotta se voisi olla yrittäjille taloudellisesti kannattavaa, sanoo Isokääntä.

Yritystoimintaan liittyy myös reunaehtoja. Isokääntän mukaan raakun toukkien ottamiseen tarvitaan ELY-keskuksen poikkeusluvat. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että lohikalakantojen ja raakun perimä säilyy, joten niitä ei voi viedä mihin tahansa jokiin.

"Raakku on vaatelias"

Kainuun helmenkalastajat -hankkeessa kerätty tieto Kainuun raakkukannasta on viety uhanalaisten lajien rekisteriin, josta ne välittyvät myös metsäkeskuksen käyttöön. Isokääntän mukaan näin turvataan se, ettei jokien varrella tapahdu mitään, mikä uhkaisi raakkua jatkossa. Tästä hyötyvät myös muut lajit.

– Raakku puhdistaa vettä, jolloin se luo paremmat olosuhteet esimerkiksi lohikaloille. Raakku on myös vaatelias. Jos joet saadaan siihen tilaan, että raakku selviää, niin silloin siellä selviää myös moni muu laji hyvin.

Hallitus muutti lokakuussa metsästysasetusta niin, että urosteeren metsästys on sallittua 1.-20.1 Etelä-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa sekä Lapin maakunnassa lukuun ottamatta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia.

Metsästäjäjärjestöt ovat halunneet sallia teeren talvimetsästyksen, sillä se on perinteinen metsästysmuoto, jota etenkään nuoret metsästäjät eivät ole päässeet vielä kokeilemaan. Urosteeriä sai edellisen kerran metsästää talvisin 1980-luvulla.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää että urosteeren talvimetsästystä ei vielä sallittaisi tänä talvena millään alueella, koska pesimämenestys oli viime kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella huono. Teerikanta laski tänä vuonna lähes koko maassa. Ministeriö on lähettänyt asiaa koskevan asetusluonnoksen lausuntokierrokselle.

Tulevana talvena jääolot tulevat olemaan leudon keskinkertaiset, ennustaa Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu. Ennusteen mukaan eniten jäätä on maaliskuun alkupuolella ja paksuudeltaan se on keskinkertaista.

Tällä hetkellä Suomea ympäröivien merialueiden veden lämpötila on noin asteen verran keskiarvojen yläpuolella.

Ilmatieteen laitos aloitti muutama vuosi sitten kokeilun, jossa se yrittää ennustaa talven jääoloja etukäteen. Ennusteita tehdään lähinnä talvimerenkulun tarpeisiin.

Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntijan Jouni Vainion mukaan jääennusteet ovat osuneet oikeaan vaihtelevasti.

– Onnistuvat ne paremmin kuin se, että heittää sattumanvaraisen arvauksen, mutta en lähtisi niiden perusteella kauheasti varautumaan esimerkiksi pilkkikeleihin, Vainio naurahtaa.

Jääennusteita tehdään kerran kuukaudessa lokakuusta toukokuuhun.