Mitä eteläisempään Suomeen mennään, sitä harvinaisemmiksi suot käyvät. Näistä harvinaisuuksista noin puolet on uhanalaisia suotyyppejä, ja suurin osa pieniä suolaikkuja metsän keskellä, joita ei edes suoksi aina tajua.

Koko maassa alkuperäisestä suoalasta luonnontilaisia soita on alle puolet. Näistä soista erilaiset korpityypit ovat kaikkein uhanalaisimpia.

Tilkkutäkkiä vaikea suojella vapaaehtoisesti

Suot näyttävät sekavalta tilkkutäkiltä, kun niiden omistusosuudet pannaan kartalle. Yhtä suota voi omistaa useita kymmeniä omistajia. Se taas aiheuttaa sen, että jos yksi ojittaa oman viipaleensa suosta, muiden suon osien suojelulla ei ole mitään mieltä. Tämän takia pakkolunastukset ovat niin kuuma peruna juuri soidensuojelussa.

– Jos suolla on monta omistajaa, on suoranainen ihme, jos kaikki tarjoaisivat omaa palastaan suojeluun. Vapaaehtoisuus ei voi tällöin toimia lainkaan, koska silloin saadaan suojeluun erillisiä suon palasia, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Esimerkiksi 1980-luvulla suojeltujen soiden luontoarvot heikkenevät, koska tällöin koko suota ei ole suojeltu, vaan vain osa siitä.

– Jos vesi johdetaan toiselta puolelta suota pois, niin toinenkin puoli kuivuu. Kokonaisuuden mukaanotto olisi ainoa tapa saada säilymään nämä luontotyypit, Sulkava sanoo.

Pakkotoimia tehty muutamalle prosentille

Vuonna 1996 aloitetussa tehostetussa luonnonsuojelussa yksityisten maita on suojeltu eri keinoin 366 190 hehtaaria. Lunastuksia on käytetty vajaan parinkymmen vuoden aikana 3,5 prosentille maanomistajista, mikä vastaa noin kuutta prosenttia suojellusta pinta-alasta. Muut on hoidettu vapaaehtoistoimin.

Luonnosuojelulaissa lähtökohtana on, että viranomaisen tulee käyttää lievintä mahdollista keinoa suojelussa. Ensin käydään neuvottelut, että tehdäänkö kaupat vai antaako valtio vaihtomaata. On myös mahdollista säilyttää omistus, jolloin valtio maksaa käyvän korvauksen. Vasta näiden jälkeen on käytetty lunastusta, jos yksimielisyyttä ei ole muuten syntynyt. Tällöinkin omistajalle maksetaan täysi korvaus maasta.

Näin toimisi myös soidensuojelun täydennysohjelma. Silti tuore ympäristöministeri haluaisi korostaa vapaaehtoisuutta vielä lisää.

– Jos on mahdollisuuksia edetä enemmän vapaaehtoisuuteen pohjautuen ja siten, ettei heti maanomistajille läväytetä pakkolunastuksen korttia, se itse asiassa palvelee luonnonsuojelun tavoitteita, ja että saataisiin purettua vanhaa vastakkainasettelua maanomistajien ja ympäristöliikkeen väliltä, sanoo kokoomuksen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Moni ei tajuaisi suojella suotaan

Ympäristöministeriön virkamiehet miettivät nyt mitä vapaaehtoisuus voisi tarkoittaa soiden suojelussa. Ministeri Grahn-Laasonen mainitsee metsiensuojeluohjelma Metson, jossa maanomistajat ovat saaneet itse ehdottaa metsiään suojeltaviksi.

- Uskon suomalaisiin maanomistajiin, ja siihen, että maanomistajat haluavat myöskin osallistua luonnonsuojelutalkoisiin, Grahn-Laasonen sanoo.

Luonnonsuojeluliiton mukaan sellainen vapaaehtoisuus ei toimisi soiden kohdalla, vaan suunnitelmallisuus puoltaa paikkaansa.

- Vapaaehtoisuuden ongelma soidensuojelussa on se, että aika moni ei edes tajua, että ollaan suolla, vaan metsässä, Suomen luonnonsuojeluliiton Sulkava sanoo.

Juuri päättyneissä soidensuojeluohjelman kartoituksissa on valittu parhaat kohteet mahdollisimman pienelle pinta-alalle, mutta niin, että mahdollisimman paljon luontoarvoja saataisiin talteen.

- Jos kokonaisuuspaketti rikotaan jollakin muulla systeemillä, niin silloin me tarvitaan moninkertainen määrä pinta-alaa suojeluun, jotta saataisiin yhtä paljon luontoarvoja säilytettyä. Se on kallista ja voi olla, ettei valtiolla ole siihen varaa, Sulkava sanoo.

Maailman merillä kelluu valtavia muoviroskalauttoja. Kymmenesosa kaikesta tuotetusta muovista päätyy meriin eri puolella maailmaa.

Pelkästään Tyynessämeressä kelluu arviolta 3,5 miljoonaa tonnia muovijätettä.

Suuret merien muoviroskat on helppo havaita, mutta Aurajoessa tutkitaan nyt muovinkappaleita, jotka ovat kooltaan maksimissaan puolen millimetrin kokoisia.

Mikroroskia ovat mm. tekstiilikuidut, palamisesta syntyneet hiukkaset ja pienen-pienet muovinpalaset.

Turun edustalla enemmän mikroroskia kuin Rauman vesillä

Mikroroskia on tutkittu Suomen merialueillakin vastaa muutamia vuosia. Nyt tutkijoita kiinnostavat kaupungeista tulevat, erityisesti sadevesien huuhtomat muovihiput.

– Osa tulee pesuvesien mukana ja osa ilmasta. Tietenkin tarkemmin tiedetään sitten kun näytteet saadaan analysoitua, sanoo kenttämestari Jussi Niemi Turun ammattikorkeakoulusta.

Näytteitä on Turussa kerätty lokakuussa muutamaan otteeseen. Nyt niitä tutkitaan jo Aalto-yliopistossa.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi Rauman vesillä meressä on mikroroskia vähemmän kuin Turun edustalla.

Tekeillä olevan soidensuojeluohjelman jäädyttäminen on synnyttänyt kiistaa siitä, voiko suoluonnon suojelu toteutua vapaaehtoisesti. Saara Reinillä on metsätila Isonkyrön Untamalassa. Nelisen vuotta sitten Reini suojeli ilman korvausta tilaansa kuuluvan kahdeksan hehtaarin nevan.

– Haluan, että suo säilyy ojittamattomana ja että lapseni, lapsenlapseni ja nyt jo lapsenlapsenlapsenikin pääsevät nauttimaan luonnontilaisesta suoluonnosta. Tätä kautta he voivat oppia ymmärtämään luonnon merkityksen.

Vapaaehtoisuudessa piilee myös uhka

Saara Reinille oma suo on tärkeä paikka. Siellä voi rauhoittua. Hän ymmärtää, että oman palstan suojeleminen ei takaa suon säilymistä. Koska soilla on yhtenäinen vesitalous, yksittäisten palstojen suojelu ei turvaa koko suota. Jos naapuri ojittaa suonsa, on Reininkin suojeltu palsta uhattuna.

Saara Reini on kuitenkin sitä mieltä, että vapaaehtoisuus on hyvä lähtökohta myös soiden suojelussa.

– Kun asiat esitetään oikein maanomistajille, uskon että suojelun merkitys ymmärretään, hän puntaroi.

Toinen suojelukohde Reinin tilalla on metsälampi ympäristöineen, yhteensä kolmisen hehtaaria. Lampi on suojeltu osana METSO-ohjelmaa kymmeneksi vuodeksi. Koska lammen ympäristössä on vain vähän korvattavaa puustoa, ei siitä saatu korvaus ole merkittävä.

– Korvauksena suojelusta tuli vain vähäinen summa, mutta rahalla ei tässä tapauksessa ole merkitystä vaan sillä, että lampi tuli suojeltua. Suojelu oli myös edesmenneen mieheni tahto.

Suojelua joutuu jonottamaan

Vapaaehtoista suojelua hidastaa tällä hetkellä enemmän valtion resurssipula kuin maanomistajien haluttomuus. Moni joutuu jonottamaan suojelua.

Saara Reini kertoo huokaisseensa syvään helpotuksesta, kun tieto lammen suojelupäätöksestä tuli. Toinen tärkeä hetki on edessä lähipäivinä, kun oma suojelualue tullaan merkitsemään. Reunapuut saavat siniset maalirenkaat.

Saara Reini tietää taistelevansa suuria voimia vastaan, kun haluaa suojella luontoa. Vastakkaisiin intresseihin ei voi olla törmäämättä.

– Luontoa yritetään alistaa ja rahan voima on suuri, mutta kuitenkin koen, että arvokkaimmat luontokohteeni ovat nyt turvassa.

Talvivaaran kaivoksen liikavesien purkaminen vaikuttaa Nuasjäven syvänteiden vedenlaatuun putken pään läheisyydessä. Talvivaara on hakenut sekoittumisvyöhykkeen määrittelemistä kasittelyssä olevassa purkuputken ympäristöluvassaan.

Konsulttiyhtiö Pöyryn mallinnuksen mukaan alueelle tarvitaan sekoittumisvyöhyke metalleille ainakin kadmiumin ja mahdollisesti elohopean takia. Pitoisuudet järvivedessä ylittävät Pöyryn mukaan ympäristölaatunormit päästövesien purkamisen aloittamisen jälkeen heinäkuussa 2015.

Sekoittumisvyöhyke tarkoittaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jonka sisällä ympäristölaatunormin ylittävä pitoisuus laskee normin alapuolelle.

Selkeimmin päästövaikutukset näkyvät purkualueen viereisten syvänteiden vedenlaadussa. Purkuputki on suunniteltu noin viiden metrin syvyydessä olevalle kannakselle, jonka molemmin puolin on laajat, noin 8 metriä syvät altaat. Hieman kauempana, vajaan kahden kilometrin päässä purkualueelta on Mulkkusaaren molemmin puolin järven pohjassa yli 30 metrin syvyiset kanjonit.

30 000 tonnia sulfaattia vuodessa

Talvella jääkannen aikana ja tuulettomina aikoina jäteveden laimeneminen hidastuu Juurikkalahdella, johon purkuputken pää on suunniteltu. Mallinnuksen perusteella sulfaatti ei kerrostu alueelle pysyvästi, vaikka kerrostuminen on kohtalaisen voimakasta. Suurimillaan pitoisuudet voivat nousta 220 milligrammaan litrassa, joka on samaa tasoa kuin Jormasjärven keskisyväteestä mitatut pitoisuudet.

Yhtiön Pohjois-Suomen aluehallintoviranomaiselle jättämän ympäristölupahakemuksen mukaan purkuputken kautta purettaisiin Nuasjärveen kolmen ensimmäisen vuoden aikana vuosittain 7,5 miljoonaa kuutiometriä jätevettä. Sulfaattikuormitus olisi 30 000 tonnia vuodessa. Vuodesta 2018 lähtien purettava vesimäärä olisi 5 miljoonaa kuutiometriä ja sulfaattikuormitus 10 000 tonnia vuodessa.

Sulfaattikuormituksesta suurin osa tulee tällä hetkellä kaivosalueelle varastoiduista vesistä. Niiden purkamisen jälkeen sulfaattikuormitusta tulee eniten kaivosalueelle satavasta vedestä, joka reagoidessaan Talvivaaran louhiman mustaliuskeen kanssa muodostaa veteen muun muassa sulfaattia. 

Purkuputkella on tarkoitus pienentää Talvivaaran kaivosalueelle vesienhallinnan virheiden ja kipsisakka-altaiden rikkoutumisen takia kertynyttä jätevesimäärää. Yhtiön arvion mukaan vesivarastojen koko kasvaa kevääseen mennessä yli 11 miljoonan kuutiometrin ja ylittää varastokapasiteetin. Lisäksi kaivosalueelle sataa vuosittain 5,5 miljoonaa kuutiometriä vettä sellaisille alueille, että satanut vesi vaatii puhdistamista ennen luontoon päästämistä.

Kalastusasioista vastaava maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi Yle Turun Radion haastattelussa olleensa innokas kalamies pikkupojasta saakka. Orpo kertoi myös, mikä on hänen suurin saaliinsa.

– Isoin saalis on kahdeksan ja puolen kilon hauki, jonka sain edelliskesänä Kainuusta, Petteri Orpo sanoo.

Haastattelussa Orpo myös ihmettelee sitä, miten on mahdollista, että Venäjällä ja Suomessa hauet ovat niin eri painoisia.

– Kun sain sen 8,5 kilon hauen, niin samana viikonloppuna uutisoitiin, että Venäjän presidentti Vladimir Putin oli saanut 21-kiloisen hauen. Ja kun minä vertailin niitä kuvia, niin se minun haukeni oli aivan yhtä suuri, mutta se painoi vain kahdeksan ja puoli kiloa, kalastusministeri Petteri Orpo sanoo naurussa suin.

YouTubessa julkaistu Putinin 21 kilon haukivideo kertoo, että Orpo taitaa olla oikeilla jäljillä.

Kotkalainen luontoasiantuntija Urpo Koponen on käynyt jälleen tarkastamassa asentamiaan linnunpönttöjä. Tänä vuonna Koponen on pannut merkille, että kuolleita linnunpoikasia on ollut pöntöissä poikkeuksellisen paljon.

– Kylmältä kesäkuulta on erittäin paljon kuolleita kirjosieppoja sekä sinitiaisia, Koponen sanoo.

Linnut ovat kuolleet nälkään, kun niiden emot eivät löytäneet niille hyönteisiä syötäväksi. Koposen mukaan ainakin kotipihan ulkopuoliset pöntöt kannattaa nyt puhdistaa ensi vuotta varten.

– Raatojen päälle linnut tekevät hyvin harvoin pesiä. Jos kuolleita lintuja on, niin se on asumaton pönttö seuraavana vuonna.

Koponen kertoo itse jättävänsä pöntön pohjalle sammalta talveksi, jotta linnut voivat lämmitellä öisin.

– Otetaan sitten vasta ennen kirppuja huhtikuussa pöntöt tyhjiksi.

Koponen on aktiivinen lintujen rengastaja, ja hänen erikoisalaansa ovat pöllöt. Pöllövuosi on ollut kuitenkin poikkeuksellisen huonon ravintotilanteen vuoksi. Myyriä on ollut pöllöille tarjolla vähän, yli 40 vuoden uraltaan Koponen muistaa vain pari yhtä huonoa myyrävuotta.

– Rengastin vain yhden lehtopöllöpoikueen ja kaksi viirupöllöpoikuetta. Normaali määrä on parikymmentä yhteensä. Poikueet olivat vielä pieniä, vain parin poikasen kokoisia. Tuulihaukalla oli vähän sama juttu, mutta ne pystyvät toisaalta käyttämään paremmin korvaavaa ravintoa.

Uudellemaalle on myönnetty poikkeusluvat 33 ilveksen metsästämiseen. Määrä on jonkin verran pienempi kuin viime vuonna, sillä Uudenmaan ilveskannan arvioidaan pienentyneen. Kanta on kuitenkin edelleen tiheä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että ennen metsästyskauden alkua aikuisia ilveksiä on vähintään 140.

Uudellamaalla havaitaan runsaasti pihapiirissä liikkuvia ilveksiä. Asutuksen läheisyydessä liikkuvat eläimet ovat merkki tiheästä ja luontaista ihmisarkuuttaan menettäneestä ilvespopulaatiosta.

Tiheä kanta vaikuttaa myös alueen pienten hirvieläinten määrään. Esimerkiksi metsäkauriita on Uudellamaalla paikoin niin vähän, ettei lajia enää voida metsästää kestävän käytön periaatteiden mukaan.

Metsästyksen tavoitteena on pysäyttää kannan kasvu ja lisätä ilvesten ihmisarkuutta. Metsästyskausi alkaa 1.12.2014 ja päättyy 28.2.2015.

Joensuulaiset vapaa-ajankalastajat ovat huolissaan keskustan kalapaikkojen kohtalosta. Pelkona on, että kalastus loppuu kokonaan Pielisjoen koskissa muun muassa järvilohen suojelutoimien ja rantarakentamisen takia. Pielisjoki ja sen kosket ovat suosittu kalapaikka.

– Kaupungin kosket on keskeinen lähikalastuspaikka Joensuun kantakaupungin alueella, sadat ihmiset ovat sen löytäneet. Tärkeänä erityisryhmänä ovat nuoret, joilla ei ole mahdollista matkustaa kauemmaksi ja toisaalta sitten ikäihmisille paikka on helppo saavuttaa, Joensuun kalastuskunnan puheenjohtaja Toivo Korhonen sanoo.

Kalastuskunnan mukaan virkistyskalastus ja suojelu voivat kulkea käsi kädessä. Pielisjoella syysrauhoitus on ollut tänä vuonna voimassa 1.8.-19.10. Lohikalojen alamitat nousivat vuodenvaihteessa.

– Viime vuosina rajoituksia on tullut yhä enemmän. Kalastuskunnassa onkin huoli siitä, miten kalastus oli tulevaisuudessa mahdollista koskilla. Meidän näkemyksen mukaan näillä nykyisillä toimenpiteillä pystytään riittävästi turvaamaan järvilohen ja järvitaimenen suojelua Pielisjoella. Ongelmat ovat muualla, eli Etelä-Saimaan puolella ja Saimaan kapeikoissa, joissa järvilohi käy syönnöksellä, Toivo Korhonen jatkaa.

Pohjois-Karjalan Ely-keskuksen kalatalouspäälikkö Veli-Matti Kaijomaan mukaan uusista kalastuksen lisärajoituksista tai -kielloista Pielisjoessa ei ole olemassa päätöksiä. Kaijomaan mukaan keskusteluissa on tosin nostettu esille järvilohen pienpoikastuotantoalueen perustaminen Länsikoskeen. Poikastuotantoalueen tulo voisi merkitä kalastuskieltoa kyseisellä koskialueella.

Joensuun kalastuskunta toivoo keskustelua Pielisjoen ja Joensuun koskien kalastuksesta. Toivo Korhonen toivoo, että lopputulos palvelisi vähintään kohtuudella kaikkia osapuolia. Joensuun kalastuskunta on järjestänyt kalastuksen, kalavesienhoidon ja kalastuksen valvonnan hallinnoimilleen vesialueille.

Saimaan järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Järvilohen säilyminen on kalanviljelyn ja istutusten varassa.   

Suomen riistakeskuksen Satakunnan toimialueelle on myönnetty 41 ilveksen poikkeuspyyntilupaa metsästyskaudelle 2014–2015.

Metsästyskausi alkaa joulukuun alussa ja päättyy helmikuun lopussa. Poikkeuslupia on myönnetty erityisesti niille alueille, joilla on paljon ilveksiä. Eniten ilveksiä on Punkalaitumen kunnan alueella.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Satakunnan toimialueella on 180–190 aikuista ilvestä. Ilvespentuja on 37–39.

Ilveksistä tullut pelottomampia

Osa ilveksistä on tullut pelottomaksi ihmisiä kohtaan. Ilveksistä on saatu alueella noin 200 pihahavaintoa. Metsästyksen tavoitteena on vähentää ilvesten aiheuttamia haittoja ja lisätä eläinten ihmisarkuutta.

Poikkeuslupapäätösten mukainen pyynti tulee kohdistaa ensisijaisesti vahinkoa aiheuttaviin ja asutuksen lähellä liikkuviin yksilöihin. Onnistunut metsästys edellyttää lumipeitettä. Viime talvena metsästys epäonnistui pahoin.

Riistakeskuksen Satakunnan toimialue kattaa Satakunnan maakunnan lisäksi Kihniön, Parkanon, Ikaalisten, Hämeenkyrön, Sastamalan, Punkalaitumen ja entisen Viljakkalan kuntien alueet Pirkanmaalta.

Mikkelin Ursan puheenjohtaja Aki Taavitsainen kertoo ihailleensa aamulehden hakureissulla itäisellä taivaalla hienosti loistavaa Orionin tähdistöä.

– Siinä yläpuolella on Härän tähdistö, jossa on avonaisia tähtijoukkoja eli Hyadit ja Plejadit. Plejadeja kutsutaan myös Seulasiksi. Se on sellainen pieni tähtirykelmä, jonka moni sotkee Pikku Otavaan. Sitä pystyy katsomaan paljain silminkin, mutta jos omistaa kiikarit tai kaukoputken, saa siitä enemmän irti. Seulaset ovat 444 valovuoden päässä maapallolta, Taavitsainen valottaa.

Marras-joulukuu ovat pimeitä kuukausia, mikä on hyvä asia tähtiharrastuksen kannalta. Silloin on myös usein aika pilvistä ja se ei taas ole niin hyvä juttu. Jos kaukoputkella jotakin erityisesti haluaa katsoa, niin aamuyön taivaalla on Jupiter.

– Neljän aikaan aamulla ylös ja katse etelätaivaalle, siellä erittäin kirkas tähti on Jupiter. Kaukoputkella siitä näkee hyvin yksityiskohtia.

Öisellä taivaalla voi bongata nyt hyvin tähdenlentojakin. Parhaillaan taivaalla voi nähdä Orionidien meteoriparveen kuuluvia tähdenlentoja. Orionidien tähdenlennot ovat hyvin kirkkaita ja näkyvät selkeästi. Marraskuussa ovat vuorossa Leonidit. Itse asiassa lähes joka kuukausi tähdenlentoja on joku parvi liikkeellä, Aki Taavitsainen tietää.

Mies itse tutkii taivasta kotoa käsin kiikareilla ja kaukoputkella. Kaukoputken avulla voi hyvin tarkkailun lisäksi myös valokuvata taivaan ilmiöitä.

– Joskus olen lähtenyt hieman kotipihaa kauemmaksi hakemaan valokuvaan visuaalista kauneutta. Yksi paikka, mikä on aivan mainio, on Mikkelin Otavassa tuulimyllyn ympäristö. Sieltä saa luonnonkauneutta kuvien mausteeksi.

– Aika usein käy myös niin, että autolla ajaessa huomaa taivaalla jotain mielenkiintoista. Kamera kulkee aina mukana, sitten on ajettava syrjemmäksi ottamaan kuvia esimerkiksi sateenkaarista.

Kärsivällisyyttä koetellaan

Usein Taavitsainen kuvaa taivasta kameralla kaukoputken läpi.

– Kuvaaminen vaatii erittäin hyvän pilvettömän kelin, kärsivällisyyttä, hyvän jalustan ja seurantalaitteen. Kaukaisin kohde, jonka olen kotipihaltani kuvannut, on Tuulimyllygalaksi. Se sijaitsee 23 miljoonan valovuoden päässä. Kärsivällisyyttä kuvaaminen vaatii, sillä taivaan kuvaamiseen tarvittava valotusaika voi olla tunteja.

Tulevana sunnuntaina 26. lokakuuta Mikkelin Ursa aloittaa jokasyksyiset tähtinäytökset. Mitä enemmän tähtiharrastus on julkisuudessa, sitä enemmän asia ihmisiä kiinnostaa. Tähdet kiinnostavat kaikenikäisiä.

- Tähtinäytöksissä ihmisillä on paljon kysymyksiä ja monta kertaa on kerrottu esimerkiksi keijusalamoista. Kyllähän se niin on, että tällaiset löydöt tuovat meille positiivista mainetta ja lisää kiinnostusta tähtiharrastusta kohtaan.

Auringossa jättipilkku

Mikkelin Ursa järjestää jokavuotiset valtakunnalliset Tähtipäivät ensi maaliskuussa. Edellisen kerran tapahtuma oli Mikkelissä viisi vuotta sitten.

- Innostusta tähtitaivasta kohtaan on lisännyt teknologian kehittyminen. Tavallisen harrastajan budjetti riittää jo hyviin laitteistoihin.

Netissä toimii kotimainen sivusto taivaanvahti.fi, jonne jokainen voi laittaa omia havaintojaan tähdistä ja muista taivaankappaleista. Esimerkiksi tähdenlennon tai kirkkaamman tulipallon havainnot voi sivulle raportoida. Sivustolla on myös oma kaavio revontulille.

– Alkusyksystä kuvasin hienoja revontulia. Aurinko on ollut viime aikoina hyvin aktiivinen, nytkin siellä on hyvin iso auringonpilkku. Hyvillä hitsauslaseilla tai auringonhavainnointiin tarkoitetulla suojakalvolla pilkkua voisi bongata, se on semmoinen musta täplä joka liikkuu auringon pinnalla. Itse asiassa se ei mikään pieni pilkku ole, vaan oikeasti monta kertaa maapallon kokoinen.

Revontulia voi ennakoida muun maussa Ilmatieteenlaitoksen Auroras Now-sivustolta netistä. Kun sivustolla olevat magneettikentän häiriöpalkit menevät punaiselle esimerkiksi Hankasalmen kohdalla, voi odottaa näkevänsä revontulia pohjoisella taivaalla.

Ympäri Suomen vietetään tänä viikonloppuna Joutsenbongaus -tapahtumaa, jossa bongataan lepäilijä-joutsenia ja etsitään joutsenille vaarallisia paikkoja. Tapahtumalla kerätään tietoa joutsenkannan kasvusta, pesinnän onnistumisesta sekä joutsenten levähdys- ja ruokailualueista.

– Haluamme kerätä muuttolennolla olevista joutsenista havaintoja. Esimerkiksi tänne Kaakkois-Suomeen tulee Venäjän puolelta paljon lepäilijöitä, tankkaamaan ja keräämään voimia, sanoo tiedottaja Liisa Laitinen Etelä-Karjalan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä.

Sähköjohdot ovat joutsenille vaarallisia

Bird life Suomen mukaan laulujoutsenia kuolee runsaasti sähköjohtotörmäyksissä. Yli puolet raportoiduista kuolleista laulujoutsenista on kuollut sähköjohtotörmäykseen. Tapahtuman avulla pyritään löytämään vaaran paikat ja tekemään tarvittavia muutoksia johtoihin. Lintujen lisäksi merkkaamattomista sähköjohdoista kärsivät myös sähköyhtiöt.

– Vaarallisia paikkoja, joissa ei ole sähköjohdossa johdon merkitseviä palloja, on vielä jonkin verran. Toivomme ihmisiltä tietoa näistä, sanoo Liisa Laitinen Etelä-Karjalan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä.

Bongaaminen kiinnostaa monia

Joutsenbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2012. Viime syksynä tapahtumassa ilmoitettiin 3300 havaintoa, ja laulujoutsenia havaittiin noin 52 200. Joutsenbongaus on tapahtuma kaikille linnuista kiinnostuneille ja kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan tapahtuman nettisivuille osoitteeseen www.joutsenbongaus.fi.

Tuusniemeläisen Väinö Miettisen kuusipalsta on surullinen näky. Haurangin kylällä sijaitseva 13 hehtaarin kuusentaimikko on yllättäen kuivumassa pystyyn.

– Vuoden 2013 kesällä huomasin, että kuusen latvat alkavat kuivua. En silloin kiinnittänyt siihen isompaa huomiota. Sitten kun kuivuminen vaan lisääntyi, tutkin taimia tarkemmin ja huomasin, että pihkaa juoksee kuusen kyljistä, hän kertoo.

Miettinen sanoo käyneensä katsomassa tuttavansa kanssa oireita, mutta kumpikaan ei pystynyt tunnistamaan metsikköä vaivaavaa tautia. Vasta kun kuuset alkoivat viime kesänä kuivua enemmän, metsänomistaja otti yhteyttä Metsäkeskukseen.

– Asiantuntija sanoi jo puhelimessa, että kuusen mustakorosta saattaa olla kyse. Tilakäynnillä varmistui, että näin on asia.

Miettisen 15-vuotista kuusentaimikkoa uhkaa nyt täydellinen kuivuminen. "Ikävä näky", tiivistää sienitaudin diagnosoinut Markku Remes Metsäkeskus Pohjois-Savosta.

– Sanoisin että tässä on 25 000 euron tappio tullut maanomistajalle ja vuosien työ mennyt hukkaan. Kyllä tähän on aika vähän tehtävissä, hän arvioi.

Tautitapauksia nyt epätavallisen paljon

Mustakoro tuhoaa metsää kuivattamalla ensin sienen yläpuolisen latvuksen niin, että lopulta koko puu kuolee. Väinö Miettisen kuusipalstan kaltaisilla pahoilla tuhoalueilla myös viereiset puut kuolevat.

– Kuusen mustakoro on sienitauti, joka tekee puun runkoon mustan koron. Taudin aiheuttajana pidetään Neonectria-sientä. Taudin lisääntymisbiologiaa tunnetaan vielä puutteellisesti. Sieni leviää kuitenkin itiöiden avulla. Hyönteisillä on luultavasti osuutta taudin iskeytymiseen, sillä itiöt pääsevät sitä kautta runkoon. Esimerkiksi männyn tervasroso leviää pikikärsäkkäiden avustamana. Sama mekanismi on ilmeisesti myös kuusen mustakorolla, Metsäkeskuksen Markku Remes hahmottaa.

Hänen mukaansa mustakoron saastuttamia taimikoita tai nuoria kasvatusmetsiä on tullut tänä kesänä vastaan jostakin syystä erityisen monta. Pohjois-Savossa tapauksia on todettu Maaningalta, Siilinjärveltä, Kaavilta sekä useita kohteita Kuopion Vehmersalmelta.

Hän arvelee, että kuusen herkistymiseen saattaa vaikuttaa myös taimien alkuperä. Erityisesti Ruotsista tulleet taimet ovat riski metsänomistajille. Tautia on esiintynyt erityisesti rehevillä maapohjilla, kuten pellonmetsityskohteilla.

"He eivät ole tunteneet tautia ollenkaan"

Mustakoro on tunnistettu Suomessa vasta 2000-luvun alussa. Remeksen mukaan metsänomistajat eivät tunne tautia juuri ollenkaan, ainakaan Pohjois-Savossa.

– Itsekin törmäsin siihen vasta vuonna 2007. Sen jälkeen tapauksia on tullut eteeni uudelleen vasta tänä kesänä. Nyt niitä on kohtuullisen paljon. Olen jututtanut asian tiimoilta monia metsäammattilaisia, mutta he eivät ole tunteneet tautia ollenkaan.

Pohjois-Savossa yli 80 prosenttia uudistusaloista uudistetaan kuuselle. Jos tauti leviää voimakkaasti, Remes pelkää sen olevan melkoinen uhka metsätaloudelle. Hän arvioi mustakorotapauksia paljastuvan runsaasti lisää ja neuvoo metsänomistajia ilmoittamaan epäilyttävistä kohteista metsäkeskukseen.

Remes harmittelee myös sitä, että kemera-säädöstö on jäänyt sienitautien osalta jälkeen – esimerkiksi juuri mustakoron tuhoamien metsien uudelleenviljelyyn ei saa tukea. Väinö Miettisen kuusipalstan tapauksessa onni on, että hänellä on omistuksilleen vakuutus.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kittilän kultakaivokselta pääsi torstaina yllättäin ilmaan pölyä altaasta, johon syötetään rikastushiekkaa lietteenä. Kullan rikastamiseen käytetään syanidia. Altaan sisältämän lietteen syanidimäärä on kaivoksen mukaan ollut aina hyvin alhainen. Kaivoksen varatoimitusjohtajan Seppo Voutilaisen mukaan cil-altaan lietteen syanidipitoisuutta mitataan jatkuvasti ja pitoisuudet ovat olleet jopa alle määritysrajan.

Lapin ELY-keskuksen ympäristösuojeluyksikön päällikön Eira Luokkasen mukaan viranomaisten saamien tietojen mukaan pölyämisestä ei ole aiheutunut vaaratilannetta. Lietteen syanidipitoisuus saa olla korkeintaan 50 ppm.

- Sattumalta juuri torstaina kaivoksella oli viranomainen paikalla. Viranomainen määräsi kastelemaan altaan pintaa. Onneksi säätila muuttui torstain ja perjantain vastaisena yönä ja kuiva hiekka on jo jäänyt lumen alle, sanoo Luokkanen.

Pölyämistä tapahtui korkeintaan vuorokauden ajan. Pöly oli havaittavissa ilmassa kymmenien metrien korkeudella. Tuuli kuljetti pölyn pohjoisen suuntaan.

Ranuan eläinpuistossa varaudutaan jääkarhunaaras Venuksen mahdolliseen raskauteen. Venus on erotettu kumppanistaan Manassesta ja Venuksen häkkiin on asennettu kamerat. Lisäksi häkkiin on viety pesäntekotarvikkeita.

Eläinpuiston indententti Mari Heikkilä kertoo, että Venus on tankannut ruokaa siihen malliin, että se voisi odottaa pentua tai jopa useampaa.

– Naarashan ei kerkeä pennun synnyttyä syödä itse kun sen pitää vain hoitaa pentua joten sen pitää kerätä vararavintoa etukäteen. Venus on nyt kyllä tankannut itsensä aikalailla pallon malliseksi ja voisi jopa kuvitella, että se tiineyskin näkyyi jo päällepäin, Heikkilä hymyilee.

Heikkilä kuitenkin muistuttaa, että jääkarhun tiineyttä on vaikea havaita.

– Kyllä ne pennut ovat niin pieniä, että ne mahtuvat mahan kätköihin ilman, että se näkyisi ulospäin. Vararavintoa on kuitenkin olemassa ja toivotaan, että Venus olisi tiineenä.

Kahden kuukauden odotus

Marras-joulukuun aikana selviää, poikiiko Venus. Jääkarhun olosuhteet on luotu valmiiksi mahdollista synnytystä varten.

– Olosuhteet on nyt luotu sellaiseksi, että mammalla on hyvä ja turvallinen olla häkissään ja se on viettänytkin siellä hyvin aikaa. Viime yönäkin se meni nukkumaan iltayöstä ja vasta aamukuudelta lähti pihalle. Tuntuu se siellä jo pesääkin petaavan ja olkia pöyhyyttelevän, Heikkilä hymyilee.

Jääkarhunaaras synnyttää yleensä keskimäärin 2-3 pentua.

Suomen ilmatilassa, järvillä ja pelloillla näkee tulevina viikkoina runsaasti laulujoutsenia, kun ne alkavat pakkautua pohjoisesta Etelä-Suomeen odottamaan muuttomatkaa.

Joutsenet eivät yleensä talvehdi Tanskaa tai Saksaa kauempana. Moni joutsen jää kokonaan Suomeen, jos talvi on leuto ja ruokaa jatkuvasti saatavilla.

Siuntiolaisella pellolla parinkymmenen poikamiehen poppoo ruokaili lauantaina iltapäivällä kaikessa rauhassa. Nämä joutsenet eivät ole todennäköisesti pesineet tänä kesänä, vaan ne ovat vain kuluttaneet aikaansa Suomessa.

Kuka näistä oikein päättää, milloin on aika lähteä eteenpäin ja ulkomaille?

–  Levottomuus tarttuu, kun joku ehdottaa, että pitäisikö vaihtaa paikkaa, sanoo Birdlife Suomen tiedottaja Jan Södersved.

Pesivät joutsenet pyrkivät viivyttämään lähtöä mahdollisimman pitkään, jotta ne olisivat keväällä mahdollisimman aikaisin ja lähellä Suomea valmiina puolustamaan kotejaan.

Joutsenten pitääkin olla tarkkana, sillä kasvanut kanta kiristää kilpailua hyvistä pesäpaikoista. Suomessa pesii nykyisin 10 000 laulujoutsenta. Kymmenen vuotta sitten lukumäärä oli puolta pienempi. 20 vuotta sitten pesiviä pareja oli vasta tuhatkunta.

Birdlife Suomi järjestää tänä viikonloppuna joutsenenbongaustapahtuman, jonka ideana on kierätä tietoa yleisöltä joutsenten määristä.

Liikkeellä on nyt runsaasti enemmän joutsenia kuin Suomessa pesii, sillä Venäjän joutsenet muuttavat Suomen läpi.

Metsästysseurat kautta maan ovat huokailleet jo vuosia, että jäsenistö ukkoutuu, eikä nuoria löydy metsäisen harrasteen pariin. Yhä harvemmasta kodista tai suvusta löytyy enää metsälle opastajaakaan. Lajin pariin ei välttämättä kasveta kodin peruina, vaan harrastus saattaa löytyä vasta aikuisena.

Viime vuosina on kuitenkin syntynyt kasvavaa kysyntää lasten ja nuorten metsästys- ja kalastusleireille, onpa pelkästään tytöille järjestymässä aivan oma eräleirinsä tulevalle kesälle.

Joensuulainen Miska Piitulainen on kuitenkin kasvamassa jahtimieheksi perinteiseen tapaan. Miskan isä Juha Piitulainen on metsässä kulkevaa sorttia, ja poika on löytänyt harrasteen isän jalanjäljissä.

– Minulla on pari kaveria, jotka metsästävät, mutta aika vähissä ovat ikäkaverit näistä hommista. Metsästäviä tyttöjä en tunne ensimmäistäkään, Miska Piitulainen miettii Iiksenniityllä kotipellon laidalla maisemaa katsellen.

Miska kertoo, että jänisten lisäksi jälkiä kotimaisemaan tekevät muunmuassa metsäkauriit ja hirvet. Siivekkäitä mahtuu maisemaan metsän ja pellon rajalla monensorttisia.

– Hirvijahdista isän matkassa taitavat olla ihan ensimmäiset metsästysmuistot, mutta muutenhan sitä on kyllä metsässä liikuttu ihan pienestä asti.

Metsästyskortti innostajana

– Isän mukanahan minä olen tästä metsästyksestä innostunut. Kun isä kertoi, että olisi sellainen kurssi metsästyskortista, niin päätin ilmoittautua ja suorittaa kortin, Miska kertoo.

Miska suoritti kirjallisen metsästäjätutkinnon ja sai metsästyskorttinsa. Kuudestakymmenestä monivalintakysymyksestä kahta lukuunottamatta kaikki osui kohdalleen.

– Oikeastaan vasta oman kortin myötä minä tosissaan innostuin tästä puuhasta. Ase on tullut harjoittelulla tutuksi, mutta oman aseen voi saada vasta 18-vuotiaana, Miska kertoo.

Ensimmäisen kortillisen syksynsä Miska kulki pienriistan perässä. Ensin tippui kyyhky, sitten sorsa, sitten metsäkanalintuja ja jänis.

Tulet syntyvät ja suolistus sujuu

Miska on nuorena metsästäjänä hyvässä opissa. Juha-isä on vuosien aikana neuvonnut pojalleen metsässä liikkumista, nuotiotulien laatimisen, saaliin suolistuksen ja nylkemisen. Metsästys on paljon muutakin, kun saaliskaato.

– Syksyllä olen metsällä joka toinen viikonloppu, hirvimetsällä tässä nyt viimemmäksi on kuljettu. Saaliin takiahan sinne metsään tietysti mennään, mutta kyllä se luonnossa liikkuminen on tärkeää ja mukavaa ihan muutenkin, Miska kertoo.

Miska kulkee isänsä matkassa pääasiassa Tuupovaarassa metsästysseuran mailla. Aikamiesten matkassa oppii, ja konkarit ovat ottaneet Miskan vastaan mukavasti.

– Siellä on varmaan yli 70-vuotiaitakin miehiä, ja kyllä heitä kuuntelemalla ja seuraamalla oppii. Ihan minä hyvin olen sinne porukkaan mahtunut, Miska juttelee.

Ensimmäinen iso kaato

Viime sunnuntaina Miskan metsästäjän uralle tuli sellainen merkkijälki, joka tuskin unohtuu. Hirvijahdissa passipaikalla ollut nuori kaatoi ensimmäisen hirvensä.

– Sunnuntaiaamuna mentiin metsästysseuran majalle, jaettiin passipaikat ja laitettiin koirat metsään. Ehkä vain kymmenisen minuuttia ehdin olla passipaikalla, kun yksin liikkellä ollut naarashirvi tuli minun passiin, ja siihen se yhdella laukauksella keskelle tietä putosi, Miska kertaa tapahtumia.

– Aluksi tuli vähän sellainen tyhjä olo, ja sitten näin että olin onnistunut. Kyllähän se vähän vihlaisikin, hirvi on sentään iso eläin, Miska miettii.

Seuran kaikki viisi hirvenkaatolupaa on tältä syksyä nyt käytetty, ja lihat jaettu ja pakastettu. Nuorella metsästäjällä on tulevaisuuden osalta ainakin yksi asia jo valmiiksi mietitty.

– Kyllä minä metsästämistä tulen jatkamaan koko loppuelämäni. Jos sitä joskus vaikka saisi karhunkin kaadettua, Miska Piitulainen sanoo.

– Vanhasta paikasta mökin nurkalta marjoja ei löytynyt, mutta kun eläkeläisellä on aikaa, niin kyllä lopulta pakastin täyttyi, kertoo entinen ProAgrian neuvoja Tytti Muuronen. Esimerkiksi puolukkaa on löytynyt tavallista vehmaammilta alueilta.

– Kauppaan mustikkaa ja puolukkaa tuli keskimääräistä vähemmän. Karpalon poiminta jatkuu edelleen, mutta senkin kasvupaikat ovat harvassa ja satonäkymä tavallista niukempi, kertoo puolestaan Kauko Pesonen.

Savonlinnalainen Marja-Markkinointi Kauko Pesonen Oy välittää marjoja myyntiin ja teollisuudelle, mutta nyt kauppa on ollut tavallista vaikeampaa.

– Sadon niukkuus on nostanut kotimaisten metsämarjojen hinnat huippuun. Se näkyy kaupan hylyllä ja teollisuus ostaa paljon marjoja ulkomailta.

Villisikakanta on jatkuvassa kasvussa Suomessa. Tällä hetkellä kanta rajoittuu Kaakkois-Suomen alueelle. Suomen riistakeskuksen maaliskuussa tekemien laskentojen mukaan villisikoja oli 300. Nyt niitä arvioidaan olevan noin 500.

Vaikka villisiat ovat alunperin tulleet Venäjän puolelta, on nykyisessä kannassa jo Suomen puolella syntyneitä porsaita. Villisiat lisääntyvät nopeasti ja saattavat myös levitä nopeasti eri alueille.

– Niillä on neljä jalkaa ja vapaa tahto. Karjut vaeltelevat paljon pidempiä matkoja, emakot taas pienemmillä alueilla. Paljon riippuu ravintotilanteesta missä ne ovat, sanoo Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen riistakeskuksesta.

Ruokkimiskielto hidastanut tehometsästystä

Villisikoja yritetään nyt tehometsästää Kaakkois-Suomessa.  Metsästystä kuitenkin hidastaa maa- ja metsätalousministeriön asettama kielto villisikojen ruokkimisesta. Metsästys on tehokkainta ruokasyöttien avulla, mutta ministeriössä on pelätty sen houkuttelevan lisää villisikoja Suomen puolelle. Tällä hetkellä metsästetään ajometsästyksellä ja koirien avulla. Metsästysväki yrittääkin saada ruokintalupaa takaisin. 

– Yritämme antaa ministeriölle perustelut sille, että saisimme ruokinta-luvan takaisin. Ruokintakielto oli hätiköiden tehty ratkaisu ilman asiantuntijoiden mielipiteitä, sanoo Suomen metsästäjäliiton Kymen piirin yhdistyksen puheenjohtaja Juha Sormunen.

Loukkaantuneena hyvin vaarallinen

Villisiat ovat aiheuttaneet harmia Kaakkois-Suomessa, esimerkiksi Rautjärvellä, jossa ne ovat tuhonneet pihoja. Eräällä kesämökillä siat olivat kyntäneet koko nurmikon. Ne tuhoavat myös viljelyksiä ja tekevät metsään juurivaurioita. Villisikojen leviämistä yritetään Suomessa estää pääasiassa siksi, että niiden mukana leviää mahdollisesti myös afrikkalainen sikarutto.

Ihmiselle villisika ei ole tavallisessa tilanteessa vaarallinen. Se on arka ja väistää ihmistä, mutta ei silloin jos se loukkaantuu esimerkiksi kolarissa.

– Haavoittuneena tai loukkaantuneena villisika on huomattavasti vaarallisempi kuin karhu tai susi. Sillä on sellainen ikävä piirre, että se tulee silloin päälle, sanoo Sormunen.

Kalasääski on pesinyt espoolaisella saarella jo kymmeniä vuosia, mutta sen pesintää on häiritty tiheästi viime vuosina. Lillörenille on toistuvasti rantauduttu pesimäaikana sekä kalastettu saaren välittömässä läheisyydessä. Tästä johtuen esimerkiksi vuoden 2013 pesintä epäonnistui.

Bodomjärvellä sijaitseva Lillören halutaan nyt rauhoittaa kalasääskien pesinnälle.

Espoon ympäristönsuojelupäällikkö Tarja Södermanin mukaan rauhoittaminen on ainut keino hillitä saarelle rantautumista. Rauhoittaminen tuo myös muita rajoituksia: niin rakennusten kuin teiden ja polkujen tekeminen kielletään. Saaren maa- ja kallioperä pitää jättää rauhaan. Saarta ei saa ojittaa eikä sen rantoja ruopata.