Ehdotuksen mukaan Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle tulisi 97 911 lohen pyyntikiintiö. Se olisi kahdeksan prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n tieteellinen suositus on 76 000 lohesta aina 116 000 loheen.

Suomenlahdelle komissio ehdottaa 10 034 lohen kiitiötä. Se on 23 prosenttia nykyistä kiintiötä pienempi.

Sen sijaan Itämeren neljää silakkakiintiötä esitetään suurennettavaksi. Suomenlahden silakkakiintiötä ehdotetaan suurennettavaksi 35 prosentilla 186 534 tonniin ja Itämeren pääaltaan ja Suomenlahde silakkakiintiötä 51 prosentilla 170 185 tonniin.

Myös Itämeren kilohailikiintiötä, läntisen turskan kiintiötä ja punakampelakiintiötä piennennetään.

Kalastuskiintiöt päätetään lokakuussa Luxenburgissa pidettävässä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa. Sitä ennen Suomen eduskunta ottaa kantaa ehdotettuihin kiintiöihin.

Afrikkalaisen sikaruton leviäminen EU:n alueella kasvattaa tautiriskiä myös Suomessa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto harjoittelee torstaina ensimmäistä kertaa, miten toimitaan, jos vaarallinen eläintauti leviää suomalaiselle sikatilalle.

– Menemme kentälle afrikkalaisen sikaruton tiimoilta, koska riskitaso on alkanut nousta. Tautitapaukset alkavat olla maantieteellisesti aika lähellä Suomea, toteaa läänineläinlääkäri Vuokko Puurula Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Harjoitukseen osallistuu myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Eläintautien torjuntayhdistyksen edustajia.

– Näin voidaan varmistua siitä, että jos tällainen tauti Suomeen tulisi, tietäisimme mitä tehdä. Samalla voidaan löytää ja korjata harjoitusohjeista heikkouksia, perustelee erikoistutkija Jonna Kyyrö Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksiköstä.               

Evira on jo vuosia sitten kartoittanut mahdolliset väylät, joiden kautta tauti voisi levitä Suomeen. Riskin suuruutta ei ole kuitenkaan numeerisesti arvioitu.

– Kun riskiprofiili tilattiin, oltiin sitä mieltä, että tärkeintä on tunnistaa reitit [joiden kautta tauti voi levitä] ja ottaa kantaa siihen, miten yleisiä tällaiset reitit ovat. Siinä mielessä numeerinen arvo riskin suuruudelle ei ole välttämätön. Toki voidaan sanoa, että meidän riskimme on suhteellisen korkealle tasolla eli se ei ole mitätön. Mitä lähemmäs rajaa pysyvät tautitapaukset tulevat, sitä suuremmaksi riski kasvaa, Kyyrö toteaa.

Tänä vuonna afrikkalaista sikaruttoa on todettu muun muassa Liettuassa, Puolassa ja Latviassa. Myös eri puolilla Venäjää on ollut monena vuonna useita tautitapauksia.

Leviämistä voidaan hillitä ihmistoimin – unohda lihatuliaiset

Suomessa viranomaisten toimintavalmiutta on pidetty yllä ja vahvistettu säännöllisesti. Lisäksi afrikkalaisesta sikarutosta on tiedotettu sikatilallisille, villisian metsästäjille ja muille sidosryhmille useilla foorumeilla.

Euroopassa afrikkalainen sikarutto tarttuu yleensä siasta toiseen sekä viruksen saastuttamasta rehusta. Taudin on pelätty leviävän vähitellen myös luonnonvaraisten villisikojen välityksellä.

– Suomeen afrikkalainen sikarutto leviäisi todennäköisimmin ihmisten ja elintarvikkeiden mukana. Tai jopa jalkineiden ja autojen mukana, jos niihin on tarttunut sikojen eritteitä tai ulosteita, arvioi läänineläinlääkäri Vuokko Puurula.

– Riski saada tauti Suomeen villisikojen kautta on pienempi. Mutta tauti on kulkenut myös ihmisten mukana, erityisesti ruokatuotteissa, joissa virus voi elää pitkiäkin aikoja, erikoistutkija Kyyrö vahvistaa.

Etenkään maatiloilta tai metsästysmatkoillta ei saisi tuoda kuumentamattomia lihatuotteita tuliaisiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi kuivatut ja savustetut sianlihatuotteet.

– Jos sellaisen saastuneen sianlihatuotteen syöttää sialle, se voi sairastua afrikkalaiseen sikaruttoon. Tullissakin tiedotusta on lisätty ja isoin plakaatein ilmoitetaan, ettei tällaisia ruokatuliaisia saisi tuoda, sanoo Kyyrö.

Maailmalla on jäljitetty tautitapauksia, joissa sialle tai villisialle on heitetty eväsleivät. Ruokajätteen syöttäminen sioille onkin EU:n alueella kielletty nimenomaan sikaruton leviämisen takia.

Erityisen valppaana pitäisi olla, jos matkustaa maihin, joissa tartuntoja on todettu. Käsien pesulla ja vaatteiden vaihdolla pääsee jo pitkälle. Ulkomailla sijaitsevassa sikalassa käynnin jälkeen tulisi myös odottaa pari päivää ennen kuin suuntaa kotimaisiin tuotantoeläintiloihin.

– Missään nimessä ei saa mennä sikalaan samoissa vaatteissa joita on pitänyt ulkomailla, läänineläinlääkäri Puurula painottaa.

Rokotteen kehittäminen vaikeaa

Vaikka afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin, sikatilalliselle taudin leviäminen olisi kohtalokasta. Mikäli afrikkalainen sikarutto leviäisi suomalaiselle sikatilalle, edessä olisi eläinten hävittäminen.

– Myös kaikki sikojen kuivikkeet, hoitovälineet ja rehut hävitetään. Tilat puhdistetaan ja pidetään pitkään tyhjillään, Eviran erikoistutkija Jonna Kyyrö kuvailee.

Lisäksi tiloille ja niiden läheisyyteen pääsyä rajoitetaan, jotta tauti ei pääse leviämään.

Jos tauti on levinnyt muille tiloille, niidenkin eläimet saatetaan joutua lopettamaan. Pahimmassa tapauksessa vauhdilla leviävä virustauti voisi vaarantaa koko elinkeinon, sillä tautiin kuolevat lähes kaikki sairastuneet siat.

Toistaiseksi tautia vastaan ei ole rokotetta, vaikka sitä kehitetäänkin tarmokkaasti.

– Hirvittävän hankalaa se on. Afrikkalainen sikarutto toimii eri tavoin kuin suurin osa muista viruksista. Se ei tuota niin sanottuja neutralisoivia vasta-aineita, joihin suurin osa virusrokotteista perustuu. Rokotekehittely on kovassa vauhdissa, mutta minkäänlaista läpimurtoa ei ole näköpiirissä, Kyyrö myöntää.

"Olemme kaikki samassa veneessä"

Etelä-Suomen alueella vastaavaa harjoitusta ei ole aiemmin järjestetty. Kesäkuussa Länsi-Suomen aluehallintovirasto suoritti vastaavan valmiusharjoituksen.

Valmiusharjoitus järjestetään padasjokelaisella sikatilalla, joka lähti mukaan vapaaehtoisesti. Padaspekonin toimitusjohtaja pitää tautiin varautumista erittäin tärkeänä.

– Sehän on suoranainen tuho, jos sellainen tänne tulee. Ei voi sanoa, että asia huolestuttaa, mutta mietityttää, Ilkka Ojanen kuvailee.

Hänen mukaansa afrikkalainen sikarutto on puhuttanut sianlihan tuottajia lähinnä Venäjän asettaman tuontikiellon myötä.

– Afrikkalainen sikarutto antoi Venäjälle syyn pistää tuontikiellon EU:lle. Hintahan putosi sitten sen 10 senttiä.

Mutta entä jos virustauti todella iskisi hämäläiselle sikatilalle? Kuinka todennäköisesti tauti pääsisi leviämään? Padaspekonin toimitusjohtaja myöntää, että piirit ovat pienet.

– Esimerkiksi meillä Padaspekoni tuottaa noin 27 000 porsasta, joita välitellään osakkaille ja muille tiloille. Lisäksi nuoret emakot ostetaan ulkopuolelta, joten jos sinne päähän tulisi tauti, se voisi levitä meille. Olemme kaikki samassa veneessä. Jos se tulee Suomeen, niin voittajia ei ole.

Metsähallitus ja Seinäjoen kaupunki kokeilevat muovista valmistettua pitkoslankkua Nurmon Paukanevalla. Muovinen osuus on asennettu kesällä ja se liittyy koko pitkosreitin uusimiseen. Paukanevan pitkosreitin uusimishanke jatkuu koko syksyn.

– Haluttiin kokeilla tätä, muttei uskallettu vielä koko reittiä muoviksi laittaa, kertoo Seinäjoen kaupungin liikuntapaikkamestari Hannu Lahtinen.

Metsähallituksen suunnittelija Jaakko Hautanen puolestaan kertoo, että muovisilla pitkoksilla haetaan kestävyyttä. Puupitkosten elinikä on noin 10-15 vuotta, mutta muoviselta odotetaan ainakin tuplasti pidempää aikaa.

– Tähän saakka palaute on ollut positiivista, uskaltaa Hautanen kertoa, vaikka käyttäjäkokemuksia on vielä vähän.

Metsähallitus ja kaupunki aikovat toki kerätä käyttäjiltä myös järjestelmällisesti palautetta ja järjestää kyselyn kenties jo syksyn aikana.

– Ja sitten odotellaan kokemuksia siitä, miten muovi käyttäytyy ajan saatossa, sanovat Hautanen ja Lahtinen. – Keväällä ollaan jo paljon viisaampia.

Testiryhmän kokemukset muovipitkoksista

Yle Pohjanmaan toimittaja Pauliina Jaakkola ja tekninen tuottaja Tarmo Niemi kävivät koekävelemässä uudet pitkokset. Aktiivinen luontoharrastaja ja geokätköilijä Niemi on testannut myös Kristiinankaupungin muovisen pitkosreitin.

"Ensimmäisenä huomaa, että se on erivärinen, tuommoinen tummanharmaa."

"Liitokset kaipaavat vielä kehittelyä. Ihmettelen, että lankut on yhdistetty pannoilla ja kiinnitetty metalliruuveilla."

"Jalan alla hyvä. Eikä ole liukas."

"Sulautuu yllättävän hyvin maisemaan. Estetiikka on ihan kohdallaan."

"Mutta muovi suon päällä. Tästä varmasti voidaan olla montaa mieltä, makuasia."

"Turvallisen oloinen liukkaallekin säälle."

"Jos tämä kestää paremmin kuin se Siperiasta kuljetettu lehtikuusi, niin hyvä. Ei sekään mitään ekologista ole."

"Hyväksytään."

Abrahamsson saalisti yhden hengen kajakista virvelöimällä peräti 401 sentin mittaisen ja 566 kiloa painavan holkerin maanantaina Andörjalla Tromssan läänin eteläosassa Norjassa. Tähän mennessä suurin kajakista saatu kala oli 227-kiloinen Alaskasta saatu hai.

Omaa maailmanennätyskalaansa Abrahamsson väsytti puolitoista tuntia. Jättikala mitattiin ja punnittiin ja päästettiin vapauteen. Uusi maailmanennätys 566 kiloa on selvä vaikka sitä ei ole vielä virallisesti vahvistettu.

Holkeri eli jäähai (Somniosus microcephalus) voi kasvaa jopa tonnin painoiseksi ja kuuden metrin mittaiseksi.

Sitä pyydystetään lähinnä maksan vuoksi, holkerin liha on käsittelemättömänä myrkyllistä. Pohjois-Atlantilla elävä holkeri on urheilukalastajien suosima saalis.

Joel Abrahamsson on harrastanut suurkalojen kalastusta kajakilla pitkään. Andörjalla Narvikin pohjoispuolella hänellä oli mukanaan myös kuvausryhmä, joka ikuisti maailmanennätysväsytyksen.

Pohjois-Norjan runsas hirvenpyynti tuntuu myös Suomen kannassa.

Utsjoen naapurikuntiin Norjan Kaarasjoelle ja Tanaan on myönnetty viime vuosina huomattavan paljon hirvilupia. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen mukaan se on aiheuttanut hirvikannan romahtamisen Suomen puolella.

– Meidän hirvikantamme on laskenut huomattavasti. Siihen on montakin syytä, mutta suurin syy on rajan toisella puolella, kertoo toiminnanjohtaja Esa Vuomajoki.

"Utsjoen hirvikanta tuhoutuu"

Viime vuonna Kaarasjoen kunnassa Norjan puolella sai pyytää 250 hirveä. Metsästyskaudella saaliiksi saatiin vain 130 hirveä, jonka vuoksi kautta päätettiin jatkaa vielä kolmella viikolla.

– Metsästysaikaa jatkettiin ja Kaarasjoella pyydettiin vielä 50 hirveä lisää, kertoo Esa Vuomajoki.

Riistanhoitoyhdistys on huolissaan seudun hirvikannasta. Viimeisimpien laskelmien mukaan Kaarasjoen alueella on enää 400 hirveä.

– Kanta on romahtanut. Tätä menoa saamme hyvästellä hirvet Utsjoella, se on ihan varma, sanoo Vuomajoki.

FeFo myöntää: Yhteistyötä tulisi lisätä

Pohjois-Norjassa hirvilupien myöntämisestä vastaa Finnmarkin hallintoelin Finnmarkseiendommen (FeFo). Eräasioista vastaava toiminnanjohtaja Jörgen Eira Solbakke myöntää, että Suomen ja Norjan viranomaisten tulisi tiivistää yhteistyötään.

– Kaarasjoella hirviä on niin runsaasti, että olemme leikanneet kantaa huoletta. Toisella puolella rajaa hirvikantaa taas haluttaisiin vahvistaa. Olisi hyvä keskustella näistä asioista yhdessä.

Ratkaisu on Solbakken mukaan yksinkertainen.

– Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa, voivat päämäärämme olla täysin vastakkaiset. Meidän täytyy tavata ja selvittää, mitkä ovat yhteiset aikomuksemme hirvakannan suhteen, painottaa Solbakke.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen porotalousopiskelijat ovat torstaina palaamassa Alaskasta kotiin Saamenmaahan.

Seitsemän SAKK:in porotalouslinjan nuorta ja heidän opettajansa ovat olleet heinäkuun lopusta lähtien Alaskassa tutustumassa paikalliseen poronhoitoon ja kulttuuriin.

He ovat myös kertoneet saamelaisesta poronhoidosta ja saamelaisista paikallisille matkan aikana.

"Emme ole nähneet kuin yhden poron"

Alaskassa ryhmä asui Nome-nimisessä kaupungissa ja sen lähikylissä.

– Olemme nähneet paljon ja kiertäneet eri paikoissa. Emme ole kuitenkaan nähneet kuin yhden poron. Pojat olivat apuna porotöissä ja ajoivat kolme päivää, mutta näkivät vain yhden porohirvaan. Muuten olemme nähneet pari karhua, hirviä, myskihärkiä ja erilaisia lintuja ja kaloja, kertoo Eeva Nuorgam matkan varrelta Islannista, jossa ryhmä oli tiistaina.

– Sen olen oppinut, että meillä on Suomessa hyvät oltavat ja Suomi on hyvä paikka asua, Nuorgam hymyilee.

Poronuoret ovat kirjoittaneet matkansa aikana blogia, jota voi käydä lukemassa osoitteessa boazonuorat.blogspot.fi.

Mukana on ollut myös videokuvaaja, joka on dokumentoinut matkaa.

Höytiäisen ystävät eivät halua katsoa sivusta, kun toinen puoli järvestä voi huonosti. Järven tulevaisuuden turvaamiseksi perustetaan torstaina yhdistys. Kokous pidetään illalla torstaina illalla kello 17 Kontiolahden yläkoulun auditoriossa.

Järven pohjoispään lahtialueilla on havaittu umpeenkasvamista ja rehevöitymistä. Pro Höytiäinen -yhdistyksen tavoitteena on muun muassa selvittää viranomaisten kanssa vesistön tilaa ja kalakantoja. Päätös yhdistyksen perustemisesta tehtiin Polvijärven Huhmarissa järven tulevaisuutta pohtineessa seminaarissa.

- Höytiäinen on niin suuri järvi, että viranomaisilla ei riitä resursseja lähteä yksin selvitys- ja kunnostustöihin. Tästä syystä kansalaisaktiivisuus ja osallistuminen on välttämätöntä, konsulttiyritys Apila Groupin biologi Elsi Kauppinen perustelee.

Järven ongelmallisimpien paikkojen selvitystyöhön on tarkoitus hakea julkista rahoitusta.

– Istutuksia hoidetaan niin kauan kuin lämpöä ja valoa riittää. Kun kukat alkavat lakastua, niin ne korjataan pois. Ruukut viedään pois ennen pakkasia, etteivät ne jäädy ja istutusryhmien multakin pitää kääntää ennen uusien sipulien istutusta, kertoo puistopuutarhuri Anna-Mari Huopainen.

Kymmeniä lajeja, yli viisituhatta kukkaa

Kukkalajeja Savonlinnan kaupungin istutuksissa on kolmekymmentäkuusi. Toria saartavat keltaiset samettiruusut ja Pitkänsillan kaiteita koristavat petuniat. Erityisen komeita ovat lähes miehen mittaiset punakukkaiset kannat, joita kasvaa Satamapuistonkadun päässä liikenteenjakajassa.

Isoissa ruukuissa esimerkiksi matkustajasataman laiturilla ja torisillalla ruukuissa kukkivat muun muassa liljapuut, jättibegoniat, sinisalviat ja sinivuokot. Monivuotisryhmissä on vielä esimerkiksi hopeavillakkoa, risiiniä ja loistosalviaa. Kukkia istutetaan keväisin yli viisituhatta. Jotkut taimet maksavat alle euron, toiset muutaman euron.

Istutettuja kukkaryhmiä on useita, esimerkiksi sankarihaudoilla, Tallisaaressa, Olavinlinnalle vievän puistotien varressa ja Heikinpohjassa.

Sää haastaa, jänikset uhkaavat

Ensi kevääseen valmistaudutaan jo. Esimerkiksi kukkasipulit ja taimet on tilattava oikeaan aikaan.

– Sipulikasvit pitäisi nyt istuttaa semmoiseen aikaan, että se ehtii juurtua, mutta ne eivät saisi ruveta kasvamaan ennen kevättä. Se on joskus vaikeaa, kun kesäilmiöitä saattaa tulla vielä joulun alla. Viime talvi oli outo. Meiltä kuoli paljon sipulikukkia ja kaikki ryhmäruusut, Anna-Mari Huopainen murehtii.

Toisaalta kurtturuusua rehottaa monin paikoin liikaakin. Vieraslajina se pyritään kokonaan poistamaan. Sipulikasveilla on puolestaan nelijalkainen uhka.

– Täällä on nyt hirveästi city-jäniksiä. Vaikuttaa siltä, että ne syövät meidän sipulikasveja ja sipuleita. Puolikkaita järsittyjä sipuleita löytyy usein, Huopainen kertoo.

Yhtä kaikki, tämän kesän kukkaloistoa on jäljellä pari kolme viikkoa. Ensi vuoden istutukset tehdään ripeään tahtiin juhannukseen mennessä. Hyvinkin usein myös näkee kulkijan pysähtyvän istutusten äärelle katselemaan ja kuvaamaan.

– Meidän naiset ovat tosi motivoituneita ja hoitavat kukkia innolla. Heille se on kiitosta ja palkkiota, kun turistit ja paikallisetkin kehuvat, sanoo puistopuutarhuri Anna-Mari Huopainen.

Talvivaaran kaivoksen henkilökunta ja asiatuntijat ovat jalkautuneet ensimmäiseen toritapaamiseen Pohjois-Savossa Sonkajärvellä. Viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissisen mukaan talvivaaralaiset halusivat kehittää uuden tapaamismuodon, jossa on mahdollista käydä keskustelua kaivosta koskevista asioista. Tapahtumissa on myös nähtävillä esimerkiksi vesi- ja malminäytteitä.

–Täällä Sonkajärvellä on riittänyt hyvin porukkaa. Jo ennen avaamista paikalle tuli runsaasti ihmisiä, viesti Nissinen Sonkajärven torilta.

Nissinen vakuuttaa, että Talvivaarassa on tiedostettu ihmisten huoli lähialueiden vesistöistä. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että vesistöjen kunnosta löytyy viranomaisten laatimaa selkeää, tutkittua tietoa.

– Esimerkiksi Laakajärvi on täysin soveltuva virkistyskäyttöön. Kalat on todettu turvallisiksi. Tässä on edessä hirvittävän pitkä tie. Luottamuksen rakentamiseen menee aikaa, ennustaa Nissinen.

Hänen mukaansa olisi hyvä, että viranomaiset tuottaisivat enemmän helposti ymmärrettävää tietoa, koska positiivista tietoa on.

Mökin arvo tippui ja tontti ei mene kaupaksi

Alueen asukkaissa Talvivaara aiheuttaa yhä huolta. Sonkajärven Jyrkältä mökin aikoinaan ostanut Raimo Kauppinen on seurannut Talvivaaran touhua huolestuneena ja pettyneenä.

– Kaikki on ollut kokoajan epävarmaa ja asioista ei ole puhuttu rehellisesti. Ongelmia on aina vähätelty, toteaa Kauppinen harmistuneena.

Iisalmelainen kertoo hankkineensa mökin vaimonsa kanssa sitä silmällä pitäen, että eläköidyttyään he voivat nauttia puhtaasta luonnosta ja vapaa-ajasta. Tulevaisuus on nyt epävarmalla pohjalla.

– Tämä vähän sotkee koko homman ja panee mielen matalaksi. Mökin arvo on pudonnut ja tonttia ei saa myytyä. Se asia on pysähdyksissä kokonaan, tuskailee Kauppinen.

Vastaukset eivät tyydytä

Kauppisen mukaan Talvivaara tulee Sonkajärven kylällä puheeksi tämän tästä. Hän uskoo, että suurimman osan mielestä toiminta pitäisi lopettaa kokonaan tai saada pelaamaan niin, että luontoon ja ihmisille ei tule enää vahinkoa.

Mykkäsen kanssa Talvivaaran toimista samoilla linjoilla on myös Laakajärvellä paljon kalastanut Raimo Tervonen.

–Talvivaaran vastaukset eivät kaikilta osin tyydytä. Näkemyksiä on kahteen suuntaan ja olisi hyvä, että näitä kiusallisia asioita tulisi julkisuuteen, sanoo ammattikalastaja Tervonen, joka kertoo omin silmin nähneensä muutokset Laakajärvellä.

Kaivosyhtiö aikoo jatkaa Talvivaara-tuokioita. Seuraavista lyhyellä varoitusajalla Kainuussa ja Pohjois-Savossa järjestettävistä ei ole vielä tietoa.

Ilomantsin tekninen ja ympäristölautakunta on eriskummallisen tilanteen edessä.

Itä-Suomen aluehallintovirasto pyytää kunnan ympäristösuojeluviranomaisena toimivalta elimeltä lausuntoa Endominesin Hoskoon kaavaileman kaivoksesta.

Esillä ovat louhoksen ympäristö- ja vesistölupa ja toiminnan aloittaminen. Asian esittelevä ympäristösihteeri Esko Pirinen ehdottaa tiistaina kokoontuvan lautakunnan lausunnoksi, että se ei anna lausuntoa asiasta.

Pirinen perustelee outoa esitystään sillä, että hän haluaa herätellä lautakunnan jäseniä pohtimaan tehtäväänsä vastuullisena ympäristönsujelun lupa- ja valvontaviranomaisena.

Ympäristösihteeri Pirisen mielestä tämä rooli on ollut hakusessaan parissa aiemmassa lausunnonannossa ja päätöksessä.

Hoskon esiintymä sijaitsee noin 10 kilometriä nykyisen Pampalon kultakaivoksen pohjoispuolella.  

– Kyllä on tyhjää, ei lintuja näy, tähyilee metsästäjä Tapio Luostarinen lammelle päin Rantasalmella.

Tämän syksyn sorsanmetsästyskausi pitäisikin olla juuri nyt kiivaimmillaan, mutta metsästäjät ovat yllättävän tilanteen edessä: suuri osa sorsastusvesistä ammottaa tyhjyyttään.  

– Silloin, kun metsästyskausi ja pauke kun alkoi, niin sorsat rupesivat vähenemään. Viikko metsästyksen alusta huomasin, että linnut ovat totaalisesti häipyneet, kertoo Luostarinen.

"Sorsastus ikään kuin häiritsi niitä"

Riista- ja katalouden tutkimuslaitos arvioikin, että osa sorsista on aloittanut muuttopuuhat tavallista aiemmin. Aikainen kevät aikaisti pesimäkautta ja nuoret linnut kehittyivät lentokykyisiksi hyvissä ajoin ennen sorsastuskauden alkua. Kun sorsastuskausi sitten pamahti käyntiin, ottivat sorsat siivet alleen.

– On paljon mahdollista, että linnut kaikkosivat kauemmaksi metsästyspaikoilta, koska linnut olivat lentokykyisiä ja keli oli aurinkoinen. Sorsastus ikään kuin häiritsi niitä, kertoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä riista- ja kalataloudentutkimuskeskukelta.

Monet metsästäjät kuten Luostarinen harkitsevatkin nyt lähtevänsä itse vesilintujen perään.

– Metsästäjän vietti on johonkin purettava. Viro on yksi vaihtoehto ja sinne hanhijahtiin. Siellä kyllä riistaa riittää. Johonkin on energia kulutettava, mikä sorsilta jää, Luostarinen nauraa.

Pöysä kuitenkin lohduttaa metsästäjiä, sillä vielä on mahdollista, että sorsia vielä tulee.

– Valtaosa on kuitenkin täällä ja osa vielä tulemattakin Venäjän puolelta. Sorsia on pohjoisemmassa pesimässä, ja ne tulevat Suomen yli muuttolentona, niitä päästään kyllä metsästämään.

Yhdysvalloissa Louisianassa piirikunnan tuomari on katsonut öljy-yhtiö BP:n syyllistyneen tuottamukselliseen ja piittaamattomaan toimintaan Meksikonlahden öljyvuodon hoidossa neljä vuotta sitten.

Päätös voi tarkoittaa öljy-yhtiölle jopa 18 miljardin lisäsakkoja. Jo aiemmin öljy-yhtiö on maksanut ennätykselliset 4 miljardia dollaria rikosoikeudellisia sakkoja ja korvauksia, sekä 27 miljardia dollaria siivouskuluja ja vahingonkorvauksia ihmisille ja yrityksille aiheutuneista haitoista.

BP ilmoitti tuoreeltaan valittavansa New Orleansin piirikunnan tuomarin torstaisesta päätöksestä. Viime vuonna ilman valamiehistöä pidetyssä oikeudenkäynnissä selvitettiin, kuka on syypää vuonna 2010 Deepwater Horizon -öljynporauslautalla sattuneeseen turmaan, jossa kuoli 11 ihmistä. Öljyä vuoti lähes kolmen kuukauden ajan useiden eri osavaltioiden rannoille.

Päätöksessään tuomari Carl Barbier katsoi, että öljy-yhtiö BP oli pääsyyllinen vuonna 2010 tapahtuneeseen katastrofiin. Muut syytteessä olleet yritykset, öljynporauslautan omistanut Transocean sekä öljylähteen sementtitöistä vastannut Halliburton, eivät Barbierin mukaan olleet yhtä lailla vastuussa turmasta.

Oikeudenkäynti jatkuu vielä pitkään

Tuomari ei vielä ilmoittanut BP:n maksettavaksi koituvien vahingonkorvausten määrää. Korvausten suuruus on riippuvainen mereen vuotaneiden öljybarrelien määrästä, eikä tuomari ottanut tähän kantaa vielä torstaina. Koska BP tuomittiin törkeästä huolimattomuudesta tai tuottamuksellisuudesta, korvausten arvioidaan kuitenkin voivan nousta jopa 17,6 miljardiin dollariin.

– Oikeus toteaa, että öljyvuoto oli seurausta BP:n törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta toiminnasta. BP:n toiminta oli piittaamatonta, tuomari totesi kirjallisessa tuomiossaan. BP ilmoitti vastineessaan valittavansa päätöksestä, sillä öljy-yhtiön mukaan törkeää huolimattomuutta ei kyetty näyttämään toteen.

Oikeudenkäynti tulee jatkumaan vielä kuukausia tai vuosia. Oikeudenkäynnin seuraavassa vaiheessa – joka alkaa tammikuussa 2015 – Barbierin on määrä päättää vahingonkorvausten suuruudesta. Oikeudenkäynnin kahdessa ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin sitä, miten vastuu onnettomuudesta jaetaan yhtiöiden kesken, sekä kuinka paljon öljyä vuoti mereen.

Öljyvuodon suuruudesta erimielisyyttä

Öljy-yhtiö BP:n mukaan mereen ehti 87 päivän aikana vuotaa öljyä 3,26 miljoonaa barrelia. Viranomaiset ovat puolestaan katsoneet öljyvuodon määräksi 4,9 miljoonaa barrelia.

Liittovaltion lakien mukaan tuomio törkeästä huolimattomuudesta voi johtaa 4 300 dollarin sakkoon yhtä barrelia kohti. Sakosta vähennetään puhdistustöiden aikana kerätyt 810 000 barrelia.           

Tuomari katsoi BP:n olleen 67-prosenttisesti syyllinen turmaan. Transoceanin osuus syyllisyydestä oli 30 prosenttia ja Macundon lähteen sementtitöistä vastannut Halliburton oli 3-prosenttisesti syyllinen.

Tuomari totesi, että Transoceania ja Halliburtonia myös suojaa BP:n kanssa sovittu vastuuvapautus.

Hunajanhimoiset karhut ovat mellastaneet mehiläistarhoilla eri puolilla Suomea. Suomen Mehiläishoitajain liitto SML pitää tilastoa tarhaajien karhuvahingoista. Karhu on käynyt ainakin 60 mehiläishoitajan pesillä, ja 300 mehiläispesää on rikottu elokuun loppuun mennessä. Tuhot ovat kaksinkertaiset koko viime vuoteen verrattuna. Koko viime vuoden aikana karhut tuhosivat liiton keräämien tietojen mukaan yhteensä 170 mehiläispesää.

Karhutuhot ovat levinneet aiempaa laajemmalle. Aiemmin pesiä vaurioitui ja satoa syötiin Itä- ja Keski-Suomessa, mutta tänä vuonna myös läntisessä Suomessa on koettu karhutuhoja laajoilla alueilla.

Kanta-Häme on välttynyt hunajan makuun pysyvästi päässeiltä karhuilta. Tänä vuonna karhu kävi tuhoamassa mehiläispesiä hauholaisella tarhalla, mutta kyseessä on ilmeisesti kulkija, sanoo mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen Mehiläishoitajien liitosta. Hauholla kyse oli nuoresta uroskarhusta, joka etsi omaa reviiriä, sanoo Seppälä. Myös Lounais-Hämeessä karhu mellasti keväällä. Esimerkiksi Salossa karhu mellastaa pesillä pysyvästi.

Liitosta muistutetaan, että tarhaajan kannattaa ilmoittaa kaikki karhuvahingot sekä liitolle että oman kunnan maaseutuasiamiehelle. Karhuvahingosta voi ilmoittaa, vaikka se olisi sattunut jo aiemmin tänä vuonna.

Karhutuhot tulevat kalliiksi

SML:n mukaan yhden pesän menetys maksaa tarhaajalle muutamasta sadasta eurosta reiluun tuhanteen euroon riippuen vahingon ajankohdasta. Lisäksi karhutuhojen korjaus maksaa.

Sähköaitaus ei liiton mukaan ole täysin toimiva ratkaisu karhutuhoihin. Jotkut karhut ohittavat aidat ja aitojen ylläpidosta tulee tarhaajalle kustannuksia. Yhden mehiläistarhan suojaaminen karhuaidalla maksaa liiton laskujen mukaan tarhaajalle noin 110 euroa vuodessa. Kun 250 pesän mehiläistarhaaja suojaa kaikki tarhansa, kustannukset ovat noin 3 700 euroa vuodessa. Lisäksi tarhaaja käyttää työaikaa aitojen ylläpitoon.

Kokonaisuudessa karhuista aiheutuneet vahingot ovat nyt SML:n arvioiden mukaan yli 300 000 euroa. Lisäksi tulevat tarhojen suojaamiskustannukset.

Lapin rajavartiosto tutkii kumpaakin tapausta metsästysrikoksena ja toista lisäksi luvattomana pyyntinä. Uroshirvestä oli viety lihat, mutta naaras oli jäänyt kokonaisuudessaan maastoon.

Laillinen hirvenmetsästysaika Sallan kunnassa alkaa vasta 27.9.

Lapin rajavartiosto pyytää yleisöä ilmoittamaan tapauksiin mahdollisesti liittyviä tietoja ja havaintoja puh. 0295 412 510 tai sähköpostiosoitteeseen rikostorjunta.lr(at-merkki)raja.fi.

Kolmessa Kainuun järvessä on havaittu sinilevää tällä viikolla. Runsaasti sinilevää on havaittu Sotkamon Heinosessa. Lisäksi hieman levää on havaittu Kuhmon Haatajanjärvessä ja Suomussalmen Korpijärvessä.

Tilanne on ajankohdalle tyypillinen, kertoo suunnittelija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta.

– Esimerkiksi Heinonen on pieni ja herkkä vesistö, jonka pintaan voi lämpimän syksyn aikana tupsahdella jälkikukintoja. Jos sää pysyy lämpimänä eikä tuule, kukintoja voi tulla myös moniin muihin Kainuun järviin, Leinonen arvioi.

Tällä hetkellä järvien pinnalla voi olla myös suopursuruostetta.

– Suopursuruoste tekee veden pinnalle harmaan ruskean kalvon, mutta muuten se on harmiton. Havaintoja suopursuruosteesta ei ole vielä tälle syksylle tullut, mutta se on mahdollista, Leinonen sanoo.

Sinilevää on havaittu neljässä järvessä Pohjois-Savossa. Runsaita sinileväkukintoja on nähty Kiuruveden Hautajärvellä. Lisäksi Pohjois-Savon ely-keskuksen maakunnan 25 havaintopaikasta kolmessa on viikon aikana havaittu hieman levää. Levähavaintoja on tehty Varkaudessa Haukivedellä, Leppävirran Unnukalla sekä Onkivedellä Lapinlahdella.

Pohjois-Savon ely-keskuksen hydrobiologi Antti Kanninen selittää, että leväkukinnot ovat puhjenneet todennäköisesti sen vuoksi, että vesikerrosten sekoittuminen on tuonut ravinteita pohjalta pintavesiin.

– Jos lämmin ja tyyni sää jatkuu, mahdollisesti myös kukinnot voivat lisääntyä, Kanninen sanoo.

Poikkeuksellisen hyvä elokuu

Kannisen mukaan sinilevähavainnot ovat tyypillisiä syyskuussa. Sen sijaan poikkeuksellista on se, että elokuun kolmena viimeisenä viikkona Pohjois-Savossa järvissä ei ollut lainkaan sinilevää – ainakaan Pohjois-Savon ely-keskuksen havaintopisteissä.

– Elokuun tilanne oli poikkeuksellisen hyvä. Sen 17-vuotisen historian aikana, kun sinilevähavaintoja on tilastoitu tällä tavoin, ei ole ollut yhtään tämänkaltaista nollahavaintojen elokuuta, Kanninen sanoo.

Sinilevät runsastuvat tyypillisesti järviveden lämmetessä ja ovat yleensä runsaimmillaan heinä–elokuussa. Vaikka kesä oli helteinen ja vesi lämmintä elokuussa, ei sinilevää silti näkynyt järvissä Pohjois-Savossa.

– Toukokuussa oli myös lämmintä ja levät ehtivät käyttää pintavesien ravinteet jo alkukesästä. Niin ravinteita ei ollut riittävästi leväkukintoihin enää elokuussa, Kanninen arvioi.

Valkoposkihanhien määrä on kasvanut huomattavasti Kymenlaakson rannikolla. Valkoposkihanhen syyskanta lähes kaksinkertaistui itäisellä Suomenlahdella.

Lintuharrastajat havaitsivat viime viikonloppuna tehdyissä laskennoissa esimerkiksi Haminan seudulla noin tuhat hanhea. Määrällisesti eniten valkoposkihanhia kerääntyi pääkaupunkiseudulle, missä laskettiin yhteensä 10 500 yksilöä.

Syyskannan laskennan tulosten perusteella Suomen pesimäkannan arvioidaan kohonneen vähintään 4 000 hanhipariin.

Veden nikkelipitoisuudet ovat yhä laskeneet Kokemäenjoen alajuoksulla Ulvilassa ja Porissa. Viime viikolla pitoisuus oli enää 3,6 mikrogrammaa litrassa Kirjurinluodon kohdalla ja 5,7 mikrogrammaa litrassa Varvourinjuovassa. Samoin pitoisuudet ovat edelleenkin pienentyneet Pihlavanlahdelta Ahlaisten saaristoon. Pitoisuudet olivat viime viikolla noin 4-6 mikrogrammaa litrassa.

Eteläselällä sekä Mäntyluodon ja Reposaaren länsipuolella veden nikkelipitoisuus oli viime viikolla hieman korkeampi kuin edellisellä viikolla, mikä voi selittyä tuulen vaikutuksella avomeren reunassa. Tuuli ja aallokko nostavat matalalla vesialueella pohjaan painunutta nikkeliä veteen, koska alueen vesi sekoittuu yleensä sameaksi kovilla tuulilla.

Veden nikkelipitoisuudet olivat kuitenkin edelleen pieniä. Suurimmat arvot mitattiin Kolmikulman matalikon lähellä ja Eteläselällä, missä ne kuitenkin olivat alle 5 mikrogrammaa litrassa. Tuulensuojaisen Tukkiviikin puolella nikkelipitoisuus oli laskenut edellisestä viikosta.

Seuraavat vesinäytteet otetaan ensi viikolla ja sedimenttinäytteet syys-lokakuussa. Myös simpukkatutkimukset jatkuvat.

Kokemäenjoen kalatutkimukset jatkuvat

Kokemäenjoen juovista on kerätty suutarinäytteitä Turun yliopistolle ja Eviralle niiden kuolinsyyn selvittämistä varten.  Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden suutarikuolema on pääosin jo ohi, mutta josi huonovointisia tai kuolleita yksilöitä edelleen löytyy, yleisöä pyydetään ilmoittamaan niistä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalastusbiologille.

Päästön kalatalousvaikutusten seuranta jatkuu muilta osin metallipitoisuustutkimuksin ja nahkiaisselvityksin. Tuloksia merialueen kalojen ja jokeen nousevien nahkiaisten metallipitoisuuksista saadaan ensi viikolla, jolloin käynnistyvät myös Kokemäenjoen nahkiaistoukkatutkimukset.

Tatteja nousee nyt metsissä kuin sieniä sateella. Runsaan tarjonnan vuoksi tattien suurin ostaja Dalla Valle joutui sulkemaan Pirkanmaan ainoan ostopisteen Ylöjärvellä.

Tatteja tulee muualla niin paljon, että ostajat eivät ehdi Pirkanmaalle. Lähimmät ostopisteet ovat Jämijärvellä ja Huittisissa.

– Tämä Länsi-Suomi on tällä kertaa sellainen, että sientä on joka paikassa. Tuska on kova, kun emme pääse ostamaan kaikkea, sanoo Länsi-Suomessa Dalla Vallen ostoista vastaava Jukka Kivimäki.

Suuren tarjonnan vuoksi kolmoslaadun tattien ostaminen on lopetettu toistaiseksi. Ykköslaadun ostohinta on nyt 3,30 euroa kilo.

– Pirkanmaata ei unohdeta. Kyllä me koitamme sinne jotain järkevää saada, mutta tämä valtava sato yllätti meidät taas housut kintuissa, Kivimäki sanoo.

Kivimäki kertoo saaneensa soittoja esimerkiksi Nokian ja Sastamalan suunnalta.

– Mieli tekisi sinnekin joku auto saada, vaikka pakettiauto, Kivimäki sanoo.

Kivimäen mukaan vaikeuksia on ollut myös saada riittävästi autonkuljettajia. Tähän on vaikuttanut muutos, jonka mukaan ensi keskiviikosta lähtien vaaditaan tavaraliikenteen ammattipätevyys niiltä, joilla on yli viisi vuotta vanha kuorma-autokortti ja jotka ajavat yrityksen ajoja.

– Tämä karsii pois monet pirteät eläkeläiset ja nuoret, jotka eivät ole ammattipätevyyttä viitsineet hankkia, Kivimäki sanoo.

Yle Uutiset kertoi elokuun lopussa, että kuljettajan ammattipätevyys puuttuu vielä monilta.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.