Kesähelteiden aikana Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla on kuuluteltu harvasen päivä karanneiden kissojen perään. Kesän aikana alueella on  lähtenyt useampia kymmeniä kissoja omille reissuilleen.

– Lämpimällä ilmalla ihmiset tuulettavat asuntoja, niin kissat karkailevat ikkunoista ja parvekkeiden kautta. Ovet käyvät myös tiuhaan tahtiin pihoille ja puutarhoihin, jolloin kissa pääsee livahtamaan karkuteille, kertoo Karoliina  Ahtovuo-Kuusisto Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksestä.

Ahtovuo-Kuusisto lisää, että lämpimillä ilmoilla myös ulkokissat ovat tehneet tavallista pidempiä reissuja.

–  Jostakin kumman syystä luonto alkaa kutsua niitäkin. Ne saattavat olla reissuillansa jopa syksyyn saakka. Kissoja alkaa löytyä ja ilmestyä meidänkin hoiviimme, kun ilmat alkavat kylmetä ja ruoka alkaa käydä vähiin,  Ahtovuo-Kuusisto kertoo.

 Verkot ikkunoihin

Ahtovuo-Kuusistolla on sisäkissojen karkailun estämiseksi monia varteenotettavia vinkkejä takataskussaan.

– Ikkunoiden verkottaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, varsinkin taloissa joissa tuuletusikkunoissa ei ole mitään säleikköä olemassa.

Hän tähdentää, että pelkkään sääskiverkkoon ei ole luottamista.

– Sääskiverkkohan ei kissaa pitele, jos se ikkunasta haluaa lähteä. Kyllä se vaatii siihen lisäksi vaikka kana,- tai minkkiverkon tai jonkun muun vastaavan.

Putoaminen on kissallekin riski

Toinen riski Ahtovuo-Kuusiston mukaan on lasittamattomat tai verkottomat parvekkeet. Hänen mielestään kissaa ei pitäisi missään olosuhteissa päästää parvekkeelle, jota ei ole jollakin tavalla suojattu karkaamisen varalta.

– Parvekkeelta putoaminen voi olla hyvinkin kohtalokas. Se uskomus, että kissa voi pudota hyvinkin korkealta ja tippuu aina jaloilleen, ei pidä paikkansa. Kissa voi loukkaantua matalaltakin pudotessaan, Ahtovuo-Kuusisto korostaa.

Kissa ulkoilemaan tarhaan

Ahtovuo-Kuusiston mukaan kaikista vaivattomin ja turvallisin keino kissan ulkoluttamiseen on rakentaa sille ulkoulutarha. Yhdistyksen Facebook-sivuillakin on jaettu kuvia erilaisista ulkotarhavaihtoehdoista.

– Just sen vuoksi näitä kuvia on jaettu, että ihmiset huomaisivat, että tarhan voi rakentaa pienellekin pihalle. Eikä ulkotarha vaadi edes omakotitaloa.

Helpoimmillaan ulkotarhan käyttö on silloin, kun asunnosta on järjestetty sinne suora kulkuyhteys.

– Kissa voi mennä sinne silloin, kun haluaa, Ahtovuo-Kuusisto sanoo.

Mihin kadonneet kissat häviävät ?

Osa kadoksissa olevista kissoista löytyy pitkienkin aikojen päästä. Osa kissoista puolestaan katoaa lopullisesti.

– Ne katoavat kertakaikkiaan jäljettömiin. Niitä ei löydy edes kuolleena. Pieni epäillys herää, että onko sitten tämmöisiä henkilöitä, jotka niitä tietoisesti hävittävät, Ahtovuo-Kuusisto pohdiskelee.

Hän muistuttaa, että kissojen hävittäminen on nykylainsäädännön mukaan tietenkin laitonta.

– Kesykissa on metsästyslain mukaan rauhoitettu, eikä sitä saa hävittää edes maanomistaja.

Suomalaista luontoa voitaisiin hyödyntää vielä nykyistä enemmänkin, sillä monet luonnonyrtit sisältävät jopa enemmän vitamiineja ja ravinteita kuin kaupasta ostetut perinteiset salaatit. Esimerkiksi Martat järjestävät kursseja villiyrttien käytöstä ja luonnonantimien keräämisestä.

Taivalkosken toimipisteen tutkimusmestarin Jorma Korhosen mukaan hänen vastuullaan on Lapissa parisenkymmentä vesilintujen laskentapaikkaa. Näillä laskentapisteillä tehdään kesäkuussa vesilintujen parilaskenta ja myöhemmin heinäkuussa tehdään poikaslaskenta.

Näiden laskentojen perusteella Lapin tilanne ei ole oleellisesti muuttunut viime vuodesta.

- Jos verrataan viime vuoteen niin tilanne on aika lailla samanlainen. Se riippuu vähän laskentapisteiden laadusta, että minkälainen. Länsi-Lapissa ehkä telkkää on aika hyvin ja Itä-Lapissa näkyi myös puolisukeltajia näillä laskentapisteillä oikein hyvin silloin parilaskennan aikaan kesäkuun alussa, sanoo tutkimusmestari Jorma Korhonen.

Korhosen mukaan Länsi-Lapin laskentapisteet ovat karumpia luonteeltaan ja tämän vuoksi siellä telkkä on yleisempi. Itä-Lapissa paikat ovat taas sellaisia jotka suosivat enemmän heinäsorsia. RKTL on organisoinut poikuelaskennat vuodesta 1989 alkaen.

Lämmin heinäkuu on auttanut kasvua

RKTL:stä kerrotaan, että kylmä kesäkuu ei ole vesilintukantaan juuri vaikuttanut, koska aikaisen kevään vuoksi linnut pääsivät pesimään ajoissa. Heinäkuu oli taas koko Suomessa erittäin lämmin. Tämä on saattanut auttaa poikasten kasvua.

- Ainakin poikaslaskennan aikaan heinäsorsalla ja tavilla oli hyvän kokoisia poikasia, että ne ovat selvinneet pitkälle, vahvistaa tutkimusmestari Jorma Korhonen.

Vesilistujen metsästys alkaa elokuun 20. päivä. Metsästäjille on siis tiedossa saalista viime vuotiseen tapaan.

- No jaa en tiedä onko hyvin. Mikä se sitten on se hyvin, mutta kyllä siellä varmasti ammuttavaa on, naurahtaa RKTL:n Taivalkosken toimipisteen tutkimusmestari Jorma Korhonen.

RKTL:n tiedote vuoden 2014 vesilintukantojen tilasta  

Tähtiharrastajien yksi vuoden kohokohdista ajoittuu elokuun 13. päivän eli keskiviikon aamuyöhön. Tuolloin taivaalla nähdään Perseidien meteorisade, mikä tarkoittaa runsasta määrää tähdenlentoja.

Arvioiden mukaan tunnissa on mahdollista bongata jopa 30 tähdenlentoa ihanteellisissa olosuhteissa. Jos taivaankannella nähtävä luonnon ilotulitus kiinnostaa ja sitä on mahdollista seurata, keskiviikkona aamuyöstä kannattaa olla kaukana kaupunkien valoista.

Jos sää on selkeä, tähdenlentoja saattaa näkyä jopa arvioitua enemmän, Lahden Ursan tiedottaja Marko Kämäräinen sanoo.

Taivasnäytelmän huippukohta ajoittuu aamuyöhön, kello kolmesta kuuteen. Yksittäisiä tähdenlentoja voi nähdä jo tiistaina illalla auringonlaskun jälkeen.

Perseidien meteorisateeksi kutsutut tähdenlennot ovat parhaimmillaan paljain silmin katsottuna, joten kiikarit ja kaukoputket voi suosiolla jättää kotiin.

– Jos haluaa kuvata, kameralle kannattaa ottaa jalusta. Pitkällä, vaikka 15 sekunnin valotusajalla tähdenlennot näkyvät kuvassa. Kuvia kannattaa ottaa kymmenittäin, siis niin paljon kuin ehtii, Kämäräinen opastaa.

Tähdenlennot näkyvät parhaiten Etelä-Suomessa Oulun alapuolella. Pohjoisemmassa valoisa yötaivas saattaa haitata meteorisateen havaitsemista.

Pimenevät illat oivaa aikaa bongaamiselle

Tähdenlento syntyy, kun pieni hiekanjyvänen tulee avaruudesta kovalla nopeudella ja palaa ilmakehässä. Saman matkan kulkevaa kämmenenkokoista kivenmurikkaa sanotaan puolestaan tulipalloksi.

Nyt nähtävissä tähdenlennoissa tuskin on tulipalloja eikä meteorisade yllä maan pinnalle saakka, sanoo Marko Kämäräinen.

Elokuinen tähdenlentosuma syntyy,  kun maapallo kulkee Swift-Tuttle-komeetan pölyvanan läpi.

– Tämä on vuoden merkittävin meteorisade, mitä tavallisesti meteoriparvia on. Niitä tunnetaan 15. Perseidien meteorisade toistuu joka elokuu.

Kämäräinen kertoo, että meteorisateissa on laskettu ihanneolosuhteissa jopa 120 tähdenlentoa tunnissa.

Harrastajien bongauskaudelle elokuiset tähdenlennot ovat mainio aloitus. Valoisien kesäöiden ajan monien tähtiharrastus on ollut tauolla, tai tähtien sijaan on seurattu aurinkoa tai myrskyjä.

Kesän vaihtuessa syksyyn ja iltojen pimentyessä tähdenlentojen lisäksi esimerkiksi revontulet tarjoavat seurattavaa sekä harrastajille että muille luonnonilmiöistä kiinnostuneille.

Kyykäärmeen on tänä kesänä päässyt näkemään tavallista useammin, sillä lämmin sää on saanut käärmeet liikkeelle. Kaikille kohtaaminen ei ole kuitenkaan ollut miellyttävä kokemus.

Yksi kyyn kohdanneista on kontiolahtelainen Tiina Tuovinen, joka oli poimimassa mustikoita Jaamankankaalla yhdessä puolisonsa, 3- ja 7-vuotiaitten lastensa sekä koiran kanssa. Ämpärit olivat jo täynnä, kun Tuovinen ajatteli ottaa vielä viimeiset mustikat.

– Kuulin sihinää, ja kun nousin ylös, huomasin sormessa pari veripisaraa, Tuovinen kertoo.

– Vasta sitten tuli kipu, ja pian alkoi vähän samanlainen kirvely kuin hyönteisen pistossa.

Kyy oli iskenyt hampaansa Tuovisen vasemman käden keskisormeen, joka alkoi pian turvota. Tuovista lääkittiin aluksi Pohjois-Karjalan keskussairaalassa kortisonilla, mutta se osoittautui riittämättömäksi.

– Lääkäri teki aika pian päätöksen, että minulle annetaan käärmeseerumia.

Kyseessä on vastamyrkky, jota annetaan vain vaikeissa tapauksissa.

– Silloin, kun käärmeenpurema on saanut aikaan henkeä uhkaavan reaktion, tai kun puremakohdan turvotus on hyvin laaja ja nopeasti leviävä, selittää osastonylilääkäri Matti Reinikainen.

Kallis ja vaikeasti saatavissa

Pohjois-Karjalan keskussairaalassa on hoidettu tänä kesänä kaikkiaan jo runsaat 20 kyynpuremaa.

– En muista omalta työuraltani tällaista kesää, jolloin käärmeenpuremia olisi ollut näin paljon, vahvistaa osastonylilääkäri Reinikainen.

Vastamyrkkyä on Joensuussa jouduttu antamaan jo kolmelle ihmiselle. Määrä on paljon, sillä kyseessä on kallis ja rajoitetusti saatavissa oleva aine.

– Yhden annoksen hinta on 3 470 euroa, paljastaa Pohjois-Karjalan keskussairaalan sairaala-apteekin apteekkari Päivi Kainulainen.

– Lääkärit harkitsevat tarkoin, milloin he tätä käyttävät.

Vastamyrkyn harvinaisuudesta kertoo jotain se, että sitä on koko Pohjois-Karjalan keskussairaalassa tällä hetkellä vain kaksi annosta.

Vastamyrkky on peräisin kyyn myrkylle immuuneiksi tehdyistä lampaista. Aiemmin vastamyrkkyä saatiin hevosista.

– Lampaan seerumista valmistettu aine aiheuttaa vähemmän allergisia reaktioita kuin hevosista saatava seerumi, Kainulainen selittää.

Koko maassa puremat yhä "normaalitasolla"

Kyitä esiintyy erityisesti Lounais-Suomessa, ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on perinteisesti hoidettu valtaosa koko maan kyynpuremista, keskimäärin 23 tapausta vuodessa.

Tänä kesänä ykköstilan on väkimäärään suhteutettuna kuitenkin ottanut Pohjois-Karjalan keskussairaala. Vastamyrkkyäkin on Turussa annettu toistaiseksi vain kahdelle.

Sairaaloihin tehdyn soittokierroksen perusteella käärmeenpuremia on hoidettu kesän aikana ympäri maata, mutta ei aiempia vuosia enempää.

Normaalikesään viittaa myös se, että valtakunnalliseen Myrkytystietokeskukseen on kesän aikana soitettu kyystä vain nelisenkymmentä kertaa. Se on runsaat puolet aiempien vuosien soittokertojen määrästä (68 kpl vuonna 2013 ja 73 kpl vuonna 2012).

Puremaan suhtauduttava vakavasti

Suomessa on käärmeenpuremaan kuollut ihminen viimeksi 30 vuotta sitten.

Osastonylilääkäri Matti Reinikaisen mukaan vakavia oireita tulee tavallisesti noin joka neljännestä käärmeenpuremasta. Hän korostaa, että purema on otettava aina vakavasti, eikä pelkkään kyytablettiin pidä luottaa.

– Periaatteessa siitä voi olla hyötyä, mutta mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että se todellakin tepsii, ei ole.

Myös kyyn puremaksi joutunut Tiina Tuovinen aikoo jatkossa varautua marjametsään paremmin.

– Kun lähden seuraavan kerran marjaan, laitan vielä pitkävartisemmat kumpparit ja napakat housut.

– Varmaan harkitsen myös jonkinlaisia käsineitä, hän lupaa.

Puolangan Paljakassa Pirunkirkon nähtävyyskohteelle johtava polku joudutaan sulkemaan myrskytuhojen vuoksi. Viime viikkojen myrskytuulet ovat kaataneet suuria puita Pirunkirkon polun ja maastoportaiden päälle rikkoen niitä.

Kulku polulla on paitsi vaarallista, paikoin myös mahdotonta. Polku suljetaankin käytöltä ja asiasta kertovat kyltit viedään paikalle keskiviikkona.

Puistomestari Kari Kela kertoo Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelujen tiedotteessa, että polun korjausta tai reitin siirtoa uuteen paikkaan sekä töiden rahoitusta aletaan suunnitella tänä syksynä.

Luontopolkuja suljettu aiemminkin

Pirunkirkon viereisen Paljakan luonnonpuiston polku jouduttiin sulkemaan vuonna 2010 vastaavien tuhojen takia. Sittemmin luonnonpuiston polku on korjattu, mutta senkin nykyinen tilanne tarkastetaan lähipäivinä.

Oulussa haetaan metsästyskieltoa viiden vuoden määräajaksi Pikkaralan ja Pikkaraisenkylän alueelle. Päätöksen usean asukkaan hakemuksesta tekee Pohjois-Suomen aluehallintovirasto lokakuun aikana.

Pohjois-Suomen AVI sai hakemuksen heinäkuun lopulla ja nyt kuullaan alueen asukkaita. Metsästyskieltoalue sijoittuu pääosin Pikkaralan ja Pikkaraisenkylän alueelle Oulujoen eteläpuolella ja pienin osin Muhoksen puolelle.

AVI:n lakimies Raimo Lepistö pitää hakemusta harvinaisena, jopa poikkeuksellisena. Tähän mennessä määräaikaisia metsästyskieltoja on määrätty Iso-Syötteen ja Rukan laskettelukeskusten alueelle. 

Pikkaraisenkylän metsästyskieltoa hakija perustelee Lepistön mukaan yleisellä turvallisuudella.

– Hakemusta perustellaan siten, että alueella liikkuu poikkeuksellisen paljon marjastajia. Lisäksi siellä on erityisen paljon hevosia ja paljon aitauksia. Myös metsästyksestä aiheutuva melu on tässä hakemuksessa mainittu, lakimies Raimo Lepistö luettelee hakemuksen sisältöä.

Metsästyskiellon hakeminen ei ole mitenkään yleistä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella viimeksi metsästyskieltoja on käsitelty vuonna 2010.

Tarkennettu ensimmäisessä kappaleessa ilmaisu yksityishenkilöstä useaan asukkaaseen 13.08.2014 klo 8.14

Suomen metsäkeskuksen alueellisten yksiköiden määrä vähenee ensi vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä alueita on kolmetoista, mutta jatkossa alueita saattaa olla vähimmillään neljä.

Tulevista alueista tai niiden lukumäärästä ei kuitenkaan vielä ole tietoa.

– Pyrimme tottakai huomioimaan alueiden omat näkemykset halutuimmista yhdistysmissuunnista. Lähtökohtaisesti pääasia on kuitenkin se, että toiminta siellä alueella on aktiivista. Esimerkiksi Keski-Suomi on metsämaakunta ja kuuluupa Keski-Suomi tulevaisuudessa mihin alueeseen tahansa, niin toiminta säilyy, lupaa Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini.

Metsäpalveluita saa myös netistä

Metsäkeskus on toiminut nykyisellään vasta pari vuotta, mutta uudistukseen on koettu jälleen olevan tarvetta. Taustalla on paitsi säästöpaineita, myös tarkoitus kehittää palveluita.

– Meillä on totuttu siihen, että metsäkeskus palvelee siellä maakunnassa, missä se metsä sijaitsee. Metsänomistajat kuitenkin muuttavat ja asuvat nykyään eri puolilla Suomea, joten tämä käsitys on jo vanhanaikainen. Meidän pitää pyrkiä siihen, että asiakas saa palvelua missä haluaa, yhtä lailla asuinpaikkakunnallaan, kesämökkipaikkakunnallan tai sitten sähköisesti verkossa.

Metsäkeskuksen toimintaa määrittävä laki muuttuu niin ikään vuoden vaihteessa ja on menossa eduskunnan käsittelyyn syyskuussa. Organisaatiouudistuksen henkilöstövaikutuksista ei vielä ole tietoa, mutta Ari Einin mukaan henkilökunnan työnkuviin tulee todennäköisesti muutoksia.

Kalojen alamitat ja pyydysmääräykset eivät ole selviä harrastuskalastajille. Kalastuksenvalvojat törmäävät jatkuvasti sekä salakalastukseen että alamittasäädöksiä rikkoviin pyytäjiin.

Kalastuslaki muuttui kaksi vuotta sitten, mutta vielä viime vuonna elettiin siirtymäaikaa. Tänä kesänä valvojat ovat puuttuneet rikkomuksiin kovalla kädellä.

– Korvauskäytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea. Esimerkiksi täällä alimittaisesta meritaimenesta pitää maksaa 75 euroa, kun kolme pussissa oli kolme taimenta, tuli niistä 225 euroa sakkoa. Se on huono kilohinta, sanoo kalastuksenvalvojana Kokkolassa toimiva Markus Sällinen.

Uusi kalastuslaki velvoittaa merkitsemään myös verkot kunnolla. Enää ei mehupurkki kelpaa verkonmerkiksi, vaan verkossa on oltava kunnon salot lippuineen ja yhteystietoineen. Muutoin seurauksena voi olla sakkoa, verkot voivat lähteä myös valvojan matkaan.

Myös kalojen alamitat ovat nousseet.

– Esimerkiksi meillä meritaimenen alamitta nousi 50 sentistä 60 senttiin. Eli aika ison kalan joutuu jo vapauttamaan, sanoo Sällinen.

Ennen kalastajan vakioselitys alamittaisen kalan pyytämiselle oli se, että kala vahingoittui pyydykseen. Nyt jopa kuollut kala on laitettava takaisin veteen.

– Mittanauha ja koukun irrotin kannattaa ottaa mukaan veneeseen. Kalaa kannattaa käsitellä kostein käsin ja mieluiten vedessä, neuvoo Sällinen.

Kalastuksen valvojat joutuivat itsekin lakimuutoksen yhteydessä koulun penkille. Markus Sällinen kehottaa tarkastamaan millaiset säädökset kullakin kalastuspaikalla on.

– Suurin osa kalastajista toimii kuten kuuluukin. Aina löytyy kuitenkin pieni piiri, jossa säännöt eivät ole tuttuja, tai niistä ei välitetä.

Hämeenlinnalainen sieniasiantuntija Mauri Lahti arvioi, että tällä hetkellä sieniä on metsästä vaikea löytää. Vaikka helle ja kuivuus ovatkin haitanneet sienten kasvua, sateet voivat vielä pelastaa sadon.

– Metsän neulaspeite puissa estää veden pääsyn maahan, kovasti täytyy sataa, että kuivuus voitetaan. Kuten kaikki tietävät, sienet vaativat vettä ja lämpöä sopivassa suhteessa.

– Edellytyksiä on kuitenkin, että kaikki menee vielä hyvin jos suunnilleen joka toinen päivä sataisi, toteaa Mauri Lahti.

Maastopalojen sähköinen tilastohistoria ylettää vuoteen 1996. Sen mukaan maastopaloja on vuosittain keskimäärin 3000. Lukuun lasketaan myös pelto-, ruohikko- ja tienvarsipalot. Huippuvuonna 2006 oli yli 6000 maastopaloa, ja hiljaisimpana vuonna 2012 noin 1000 maastopaloa.

– Tänä kesänä ollaan jo yli 3000 maastopalon eli reilusti yli keskiarvon, ja vielä on kesää jäljellä, toteaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila.

Maastoa on palanut tänä kesänä noin 1500 hehtaarin alalta. Kurttilan mukaan kevään ja alkukesän maastopaloista valtaosa on ihmisten aiheuttamia.

– Roskien poltto, kulotus ja nuotio. Perinteisesti joka vuosi valtaosa maastopaloista lähtee keväällä näistä. Palot ovat tietenkin useasti aika lähellä pihapiiriä.

Heinä–elokuu on kuitenkin muuttanut tilastoja syttymissyyn osalta. Kesäkuun lopussa 3,5 prosenttia maastopaloista oli salaman aiheuttamia. Heinä-elokuun aikana luku on noussut yli 15 prosenttiin.

– Heinä–elokuussa todella iso määrä maastopaloista on syttynyt ukkosen ja salaman johdosta. Metsäpaloista yli joka toinen on ollut salaman aiheuttama. Eli aika merkittävä tekijä ukkonen on ollut heinä–elokuussa, Kurttila huomauttaa.

Rakennuspaloista yli kahdeksan prosenttia on ollut salaman aiheuttamia, mikä on Kurttilan mukaan myös merkittävä määrä.

Tehokas valvonta ehkäisee suuria paloja

Maastopalojen määrässä on kuitenkin merkittäviä alueellisia eroja. Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila kertoo, että Suomessa on ollut tänä kesänä Vaasasta Kainuuseen Suomussalmelle ulottuva märkä alue, joka pitää sisällään Keski-Suomen pohjoisosan, Ylä-Savon ja Kainuun.

– Esimerkiksi Kainuussa maastopalojen määrä ja palanut maastoala ovat todella pieniä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Näillä alueilla myös tähystyslentotoiminta on ollut vähäisempää, koska maasto on ollut märkää.

Vaikka maastopaloja on jo tähän mennessä yli keskiarvon, on Suomessa kuitenkin vältytty Ruotsin ja Venäjän maastopalojen kaltaisilta suurtuhoilta. Kurttilan mukaan tähän on kolme keskeistä syytä.

– Suomessa on tehokas valvontatoiminta sekä tiheä metsätieverkosto, jossa liikkuu ihmisiä vielä marjastus- ja metsästysaikaankin paljon. Sitten on perinteinen kännykkä, jonka avulla hälytykset saadaan nopeasti hätäkeskukseen ja sitä kautta pelastuslaitokselle.

– Meillä on Suomessa myös se kulttuuri, että pelastuslaitos tarttuu asiaan heti. Lähdetään siitä periaatteesta, että pieni palo on syytä ottaa heti kiinni, ettei se pääse isoksi, Kurttila jatkaa.

Erikoiset kesät ovat jatkuneet

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on hallinnoinut koko maan tähystyslennot vuodesta 2010 lähtien. Aluehallintovirastossa on ehditty huomaamaan, etteivät vuodet ole veljiä keskenään, päinvastoin.

– Esimerkiksi kesinä 2010–2011 Itä-Suomessa oli lämpimiä jaksoja ja mitattiin ennätyshelteitä. 2012 taas oli koko maassa hyvin sateinen, eikä lentotähystystoimintaa juurikaan tehty, kertoo pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila.

Viime vuonna taas kesä alkoi lentotähystystoiminnassa Pentti Kurttilan mukaan vasta syyskuussa.

– Silloin lennettiin paljon ja tehtiin paljon havaintoja, mikä oli poikkeuksellista. Vaihtelu säiden mukaan on hyvin isoa eikä siihen oikein osaa varautua.

Kulunut kesä on jatkanut erikoista jatkumoa. Kevät tuli aikaisin ja tähystystoiminta aloitettiin eteläisessä Suomessa jo huhtikuussa.

– Sitten toiminta katkesi kuin kananlento. Touko-kesäkuu oli hyvin hiljaista lentorintamalla ja kesäkuun loppuun mennessä tehtiin 150 lentoa. Tilanne muuttui kokonaan, kun tuli hellekausi. Heinä-elokuun aikana on lennetty yli 300 lentoa, Kurttila selvittää.

Tähystyslentoja tehdään Suomessa 26 reitillä. Sisäministeriö myönsi tälle vuodelle 600 000 euroa tähystystoimintaan. Kurttilan mukaan summa riittää reilusti. Hän arvelee tämän vuoden kustannusten jäävän 300 000–400 000 euron välille.

Tähystyslennot helpottavat palopaikan löytämistä

Tähystyslentotoiminnalla on Kurttilan mukaan monta merkitystä, kuten esimerkiksi ennaltaehkäisy. Ilmatieteenlaitos antaa joka päivä metsäpaloindeksit, joiden mukaan lentotoimintaa tehdään.

– Metsäpalovaroituksen tullessa voimaan lähdetään liikkeelle, ja havaitaan niin sanottuja luvattomia ja valvomattomia avotulia. Koneet tekevät näistä tarvittaessa ilmoituksen hätäkeskukseen tai pudottavat kapulan. Palautteen mukaan ihmiset oivaltavat hyvin sen, että on syytä sammuuttaa luvaton nuotio tai avotuli, Kurttila selvittää.

Hänen mukaansa pieni osa metsä- ja maastopaloista havaitaan tähystystoiminnalla. Havainnot ovat kuitenkin juuri harvaanasutuilta alueilta, missä on vaarana, että palo pääsee kehittymään isoksi. Lisäksi tähystyslennoilla paikallistetaan savuhavaintoja.

– Jos näitä havaintoja ei tehtäisi ja niistä ilmoitettaisi, pelastuslaitos saattaisi käydä autolla ajelemassa ja etsimässä. Sekin olisi melkoista rahan tuhlausta etsiä savuja maasta käsin.

Myös pelastusviranomaiset käyttävät Kurttilan kertoman mukaan ilma-aluksia entistä enemmän epämääräisten savuhavaintojen paikallistamiseen. Esimerkiksi ukkosten jälkeen on tehty savuhavaintolentoja.

– Ilma-alus jää palon havaittuaan opastamaan palokuntaa paikan päälle. Siitä on merkittävää hyötyä. Opastaminen voi tapahtua myös tilanteissa, joissa ensihavainto on tullut normaalisti hätäkeskuksen kautta, mutta paloa ei tarkasti pystytä paikallistamaan, Kurttila kertoo.

Timo Virolainen lähti kantarellien perään heti kävelemään opittuaan. Metsään veivät niin biologiäiti kuin karjalaiset juuret ja itähämäläinen maasto. Sienitieto ja hyvät paikat tulivat nekin kotoa.

Äidin tekemä korvasienimuhennos kuuluu varhaisiin muistoihin. Aikuisena Virolainen on itse käyttänyt tatteja ja kantarelleja normaaliruokiin. Tietysti valikoimiin kuuluvat sienipiirakat ja vaikkapa tatit ja rouskut erilaisissa etikkaliemissä.

Harvinaisempiin herkkuihin kuulunee "suppelsiinihillo", joka syntyy aivan tavallisen hillon tapaan. Tuoreista vahveroista poistetaan liika vesi ja hillo vaatii myös appelsiininkuorta, -mehua ja sokeria.

– Pitää vain koettaa, että saa sienenkin maistumaan appelsiinin alta, muistuttaa Virolainen.

Suppelsiinihillo sopii hänen mukaansa erityisesti riistaruokien ja jopa kalan kanssa, mutta toimii myös lättyjen kanssa.

Herkkutatti sopii moneen

Virolaisen oma kestosuosikki on herkkutatti, joka maistuu niin kuivattuna, pakastettuna kuin tuoreena. Tänä vuonna herkkutatteja ei ole vielä silmään osunut. Sinänsä kantarellien määrä Itä-Hämeessä lupasi hyvää sienikautta. Vettä on kuitenkin tullut parin viikon aikana niin niukasti, että kantarellit ovat kuivia ja kevyitä. Harrastajaa hirvittää:

– Jos ei vettä tule, niin pelottaa, että miten loppusyksylle käy.

Uusvanhoja piristyksiä miehen harrastuksessa ovat mustavahakas ja kosteikkovahvero. Ne palasivat Virolaisen ruokapöytään viime vuonna tauon jälkeen.

Sienet Virolaisen perheessä säilötänä monin tavoin: kantarellit ovat jo pakastimessa. Tatteja ja suppilovahveroita mies sekä kuivaa että pakastaa. Marinointia hän on vähentänyt. Sienisalaattiin luonnonherkku päätyy luonnollisesti suolattuna.

Yle Luonto etsi kesän parasta luontokohdetta, ja kuuden finalistin joukosta eniten nettilukijoiden ääniä keräsi Hossan retkeilyalue Suomussalmella.

Metsähallituksen Hossan luontokeskuksessa tiedetään, että Hossasta tunnetaan paitsi Värikallioiden kalliomaalaukset myös Hossanjärvi. Hossa sai äänestyksessä 37 prosenttia äänistä.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli toiseksi suosituin parhaan luontokohteen äänestyksessä (26 % äänistä), ja kolmanneksi suosituin oli Kolin kansallispuisto (19%).

Karmeinta Talvivaarassa

Yle Tiede on kesän aikana nettiäänestyksessä etsinyt Suomen karmeinta paikkaa. 2367 äänestäjästä 33 prosenttia oli sitä mieltä, että karmein paikka Suomessa on Sotkamossa sijaitseva nikkelikaivos Talvivaara.

Toiseksi äänestettiin aikoinaan Outokummun kuparikaivoksen saastuttama Outolampi, joka sai 19 prosenttia äänistä. Vain muutaman äänen erolla kolmanneksi jäi Vantaan kaupunginosa Korso.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut pahoittelee asiakkaille seurannutta harmia ja viivästyksiä jätekuljetuksissa. Jos oman kiinteistön jäteastiat pullistelevat, eikä tyhjennystä kuulu, kannattaa tarkistaa jätehuoneen ampiaistilanne, neuvoo HSY:n jätehuollon päällikkö Tero Salo.

- Etenkin ruuantähteet houkuttelevat ampiaisia, eikä voi mitenkään edellyttää kuljettajaa tyhjentämään astiaa, joka on aivan ampiaisten riivaama. Riski on kohtuuton.

Tarkkaa tilastoa siitä, miten paljon jätteitä on jäänyt viemättä ampiaisten takia, ei ole. Salo kertoo, että tähän asti kiinteistöihin on aina saatu viesti perille siitä, että jätehuone kaipaa myrkytystä tai pesien poistoa. Tyhjennyshommiin palataan aina mahdollisimman pian, paremmalla varustuksella.

Omakotitaloissa asuvat joutuvat hoitamaan ampiaisongelmansa itse, mutta kiinteistöyhtiössä asustavien kannattaa turvautua pesien hävittämisessä huoltoyhtiön tai isännöitsijän apuun. Allergisten ei pidä mennä pesiä sorkkimaan.

Ihan uusi riesa eivät ampiaiset ole, myöntää Salo.

- Talvella on lunta ja jäätä, loppukesästä ampiaisia. Mutta kyllä niitä nyt on poikkeuksellisen paljon ollut.

Viheralueyksikön työnjohtaja Jorma Berg pitelee kädessään muutaman sentin pituista, puoliksi maatunutta koivunlehteä muistuttavaa espanjansiruetanayksilöä. Se löytyi Vaasan Kotirannalta kevyen liikenteen väylän viereisestä heinikosta. Hyvä uutinen on se, että nuori yksilö ei ole vielä suvunjatkamisikäinen.

– Onneksi ei ole vielä sukukypsä. Espanjansiruetana pystyy lisääntymään itsenäisesti ja populaatio kasvaa todella nopeasti. Lisäksi se syö kaiken eteensä tulevan, Berg sanoo.

Tappajaetanaksi nimetty espanjansiruetana on kaikkiruokainen kannibaali. Sen ravinnoksi kelpaavat lähes kaikki kotipuutarhasta löytyvä, kuten koriste- ja hyötykasvien lehdet, kukat ja sipulit. Lisäksi sille maistuvat niin eläinten raadot kuin omat lajitoverinsakin.

– Ongelmana on se, että Suomessa näille ei ole luontaista vihollista eikä se kelpaa muille eläimille, Berg sanoo.

Hävittäminen on vaikeaa

Luontaisten vihollisten puute saa aikaan sen, että populaatiot kasvavat suotuisissa olosuhteissa vauhdilla.

– Sen hävittäminen on hidasta ja hankalaa. Olemme keränneet niitä käsin ja polttaneet. Lisäksi olemme käyttäneet etanasyöttejä. Nämä vaativat jatkuvaa kontrollia, Berg toteaa.

Ensimäisen kerran tappajaetanoita havaittiin vuonna 2012 Vaasan Kotirannalla. Aluksi toivottomalta tuntunut hävitysurakka tuotti kuitenkin tulosta. Heinäkuussa 2014 samalta alueelta niitä ei löytynyt.

– Kävimme silloin useita kertoja päivässä käsin poimimassa satojakin yksilöitä päivässä. Lopulta se tuotti tulosta ja eläviä yksilöitä ei löytynyt, mutta munat jäävät talvehtimaan maaperään, Berg pohtii.

Kiehuvaa vettä ja kalkkia

Espanjansiruetanan hävittämisessä yksinkertaiset kotikonstit riittävät. Munien hävittäminen on tärkeää.

– Ne ovat limaisia lönttejä, joita voi huoletta poimia hanskat kädessä. Sen jälkeen ne on hyvä upottaa kiehuvaan veteen. Tärkeää on, että niiden munat eivät pääse leviämään. Kalkin levittäminen auttaa estämään niiden liikkumisen, koska se imee niistä veden, Jorma Berg opastaa.

Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin Suomessa jo sata vuotta sitten työläiskansan mielen ja ruumiin virkistämiseksi ja ravinnon hankkimiseksi. Nykyään siirtolapuutarhat toimittavat suurinpiirtein samaa virkaa, mutta ovat samalla kiireisille kaupunkilaisille myös jonkinlaista terapiaa. Kukkaluukun Liisa Inkovaara vieraili porilaisten Iiris ja Lasse Kurikan siirtolapuutarhamökillä Hevosluodossa.

Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon metsissä kuvattu luontodokumenttielokuva Metsän tarina on saanut kansainvälistä tunnustusta. Elokuva palkittiin parhaan elokuvan Grand Prix -palkinnolla Kiinassa järjestetyillä elokuvafestivaaleilla.

Lisäksi elokuva sai palkinnon parhaasta ohjauksesta. Elokuvan ovat ohjanneet Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto.

World Mountain Documentary Festivalin tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ympäristö- ja kulttuuriasioista, edistää ihmisen ja luonnon rinnakkaiseloa sekä rohkaista kulttuurilliseen monimuotoisuuteen.

Tuotantoyhtiö MRP Matila Röhr Productionsin mukaan Metsän tarina on kaikkien aikojen katsotuin luontodokumenttielokuva Suomessa, jota esitetään edelleen elokuvateattereissa. 87. esitysviikko alkaa perjantaina 15. elokuuta.

Elokuvan ovat kuvanneet parikkalainen Hannu Siitonen sekä rautjärveläinen Mikko Pöllänen.

Dragsfjärdin ulkosaaristossa, Långörenin saaren kesäasukkaat kuulivat syvältä silokalliosta paukahtelua noin 2­–5 sekunnin välein. Erittäin voimakkaiden paukahdusten yhteydessä kuului ritinää.

– Kallio repesi silmiemme edessä. Kallioon muodostui sillä hetkellä noin neljän metrin pituinen pikkuinen repeämä, jonka reunasta irtosi pieniä kallionpalasia. Repeäminen jatkui ja kalliosta nousi pieni siivu, helma, noin kahden sentin korkeudelle. Paukahtelu, jyrähtely ja ritinä loppuivat pikkuhiljaa. Seisoimme paikalla arviolta noin 15 minuuttia, jonka jälkeen ajattelimme halkeilun loppuneen, Aleksei Sarpaneva kuvaili Geologian tutkimuslaitoksen (GTK) tutkimusjohtaja Pekka Nurmelle.

Erikoinen luonnonilmiö tapahtui heinäkuun 27. päivä noin kello 15 alkaen.

Kun perheen poika Anton meni noin tuntia myöhemmin katsomaan kalliota, juuri sillä hetkellä kallio oli pamahtanut todella kovaa ja noin kämmenen kokoinen kivi oli lentänyt jopa metrin korkeudelle. Samalla silokallion paksumpi osa halkesi.

Kokonaisuudessaan tapahtuma kesti noin kaksi tuntia. Sarpanevat eivät havainneet paukahtelun ja ritinän yhteydessä tärinää.

GTK:n tutkijat tapahtumapaikalla

– Lähdimme ottamaan selvää tapahtuneesta. Kyse ei ollut syvälle ulottuvasta uudesta siirroksesta, kuten ensin arvelimme, eikä tapahtuman aikaan rekisteröity siirroksiin aina liittyvää seismistä aktiivisuutta Lounais-Suomessa. Kartoitimme noin kahden aarin alueelta kahdeksan uutta rakoa”, Nurmi kertoi GTK:n tiedotteessa.

– Näyttäisi vahvasti siltä, että ilmiö on pinnallinen rakoilu, niin sanottu exfoliaatio. Siihen ovat vaikuttaneet kallion voimakkaan jännitystilan muuttuminen pitkäaikaisen eroosion ja ehkä jääkauden jälkeisen maankohoamisen vaikutuksesta. Saaren kivet ovat alun perin syntyneet noin 15 kilometrin syvyydellä yli 1 800 miljoonaa vuotta sitten. Jääkauden jälkeen maa on noussut saaristomerellä 400 metriä ja kohoaa 4 millimetriä vuodessa. Tapahtuman on ehkä laukaissut kiven lämpölaajeneminen pitkän hellejakson seurauksena.

Nurmen mukaan myös viikkoja toistuneet voimakkaat lämpötilavaihtelut – saarta ympäröivä viileä merivesi ja auringon paahde – ovat voineet vaikuttaa asiaan, ja nämä ovat yhdessä johtaneet kiven äkilliseen murtumiseen.

– Vastaavaa äkillistä ja äänekästä kallion rakoilua ei ole aiemmin havainnoitu Suomessa emmekä ole vielä kirjallisuudestakaan vastaavaa tapausta löytäneet, vaikkakin exfoliaatio on sinänsä melko tavallista.

– Onhan se aivan ainutlaatuista, että kivetkin paukkuvat. En ole koskaan kuullut, että joku olisi omin silmin nähnyt jotain vastaavaa. Tarkoituksenamme on tehdä tapahtumasta myös tieteellinen dokumentaatio ja kartoittaa rakoilun yksityiskohtainen rakenne ja syvyysulottuvuus muun muassa maatutkalla, Nurmi sanoi.

Lintujen syysmuutto on parhaillaan käynnissä. Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle kertoo, että esimerkiksi pajulintujen, metsäkirvisen ja pääskyjen tyyppiset linnut ovat parhaillaan muuttopuuhissa.

Loppukesää kohti muuttuva vuorokausirytmi ja valoisan ajan väheneminen ovat merkkejä linnuille, että on tullut taas aika vaihtaa paikkaa.

Silmin havaittavaksi lintujen muutto käy, kun isommat linnut lähtevät liikkelle. Pikkulinnut sen sijaan ovat yömuuttajia.

– Pikkulinnut muuttavat yön pimeydessä. Niiden muutosta ei saa mitään käsitystä, yöllä saattaa kuulua joku hassu lentoääni, kuvailee Helle.

Merkittävimmin nähtävä muutto on kurkien lähtö. Helle kertoo, että kun sopiva pohjoisen puoleinen ilmavirtaus kääntyy, kaikki Suomen kurjet lähtevät yhtäaikaa liikkeelle.

– Suomessa on kesällä pitkät päivät ja ne tuottavat niin paljon ravintoa, että tänne kannattaa tulla Etelämantereen tienoilta asti. Pohjoisessa kesällä riittää hyönteisfaunaa, eli täytyy vain uskoa, että sen perässä ne pitkän matkan päästä muuttavatkin tulevat.

Kylmä kesäkuu oli linnuille raskas

Lintukannat kärsivät raskaasti kesäkuun kylmistä säistä. Helle arvioi, että varsinkin juhannuksen alla vallinnut sää aiheutti paljon poikaskuolemia. Helteinen heinäkuu ei tilannetta korjannut.

– Sellainen tuntuma jäi, että se kylmä jakso vei linnut kerta kaikkiaan niin huonoon kuntoon, että  emolinnuilla ei ollut varaa edes uusintapesintöihin.

Helle kertoo, että havaintoja uusintapesinnöistä on tehty aiempien kesien tapaan.

– Mutta sellainen fiilis jäi, että linnuilla ei ollut paljon varaa toiseen yritykseen.

Mustasaaren Sommarösundin matalan lahden on vallannut ärviä-niminen vesikasvi. Lahdella tehtiin yksi Suomen suurimpia ruoppaustöitä, joka päättyi vuonna 2009. Tarkoituksena oli syventää matalaa lahtea ja estää rehevöitymisen vaikutuksia.

– Heti kunnostuksen jälkeen kasvia oli siellä jonkin verran, mutta nyt muutamana viime vuonna se on selvästi runsastunut, kertoo vesistöyksikön päällikkö Liisamaria Rautio Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksesta.

– Ruoppauksen tuloksena muut kasvit poistuivat, ja tämä kasvi ikään kuin pioneerilajina pääsi valtaamaan alaa. Aina kun luontoa muutetaan, siitä saattaa olla yllättäviä tai ei-toivottuja seurauksia, Rautio sanoo.

Raution mukaan ei voi sanoa, että Sommarösundin ruoppauksesta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Samassa yhteydessä tehtiin muitakin rannan kunnostustoimia. Vesisyvyys ja vesialan määrä lisääntyivät.

Kasvien lisääntymistä ruoppauksen jälkeen Rautio ei pidä yllättävänä. Hänen mukaansa vesikasvien leviäminen jatkuu lahdella todennäköisesti vielä useamman vuoden.

– Kasvillisuus kuuluu luontaisesti vesistöjen rannoille. Ruoppauksen yhteydessä rantakasvillisuus poistui, joten tällä hetkellä ravinteita hyödyntävät ne kasvit, jotka ovat vesimassassa. Pikkuhiljaa rantakasvit lisäävät ja todennäköisesti lahden tällä hetkellä täyttävät kasvit voisivat vähentyä, Rautio ennustaa.

Sattumalta hyvät olosuhteet

Matala, pitkä lahti, josta ravinteet eivät helposti poistu mereen on jo lähtökohdiltaan ominainen rehevöitymiselle. Vesikasveja ovat lisäksi suosineet tänä kesänä hyvät olosuhteet. Kuluvan kesän lämpö ja poikkeuksellisen matala vedenkorkeus edesauttavat kasvien kasvua, koska valo pääsee lähemmäs pohjaa ja vesi lämpenee nopeammin.

Nopeaa ratkaisua ei vesikasvien poistoon Raution mukaan ole. Sedimentin ja valuma-alueiden ravinteet pitävät yllä kasvin elinvoimaa pitkäänkin.

– Kasvimassan poisto niittämällä vähentää kasvin määrää, mutta ei siitä lopullista ratkaisua saada. Selvittelemme myös lahteen laskevaa ravinnekuormitusta ja sen vähentämistä.

Södra Vallgrundin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Johan Rönn kertoo, että koneellista niittotyötä on tehty tänä kesänä kerran Sommarösundin lahdella.  

– Edelleenkään kaikkea vesikasvillisuutta ei pohjasta saatu pois, mutta tilanne on parantunut. Toista, hintavaa ruoppausta ei tälle kesällä ole enää suunnitteilla, vaan ensi kesänä katsotaan tarvetta uudelleen, Rönn sanoo.

Vaikka ärviän typpiset vesikasvit saattavat olla epämiellyttäviä, ei niistä ole uimareille vaaraa.

– Huonommin olisi käynyt, jos sinilevä olisi alueen vallannut, silloin lahtea ei enää uimatarkoitukseen voisi käyttää, Rautio päättää.