RKTL:n tutkija Erkki Jokikokko kertoo, että jo kahden kierroksen laskentojen mukaan Simon Mertakoskella uiskentelee lohenpoikasia huomattavasti enemmän kuin viime kesänä.

– Nyt on ollut todella hyvin poikasia. Viime vuonna Mertakoskella kokonaissaalis oli kolmen kierroksen jälkeen neljä kesävanhaa poikasta ja nyt niitä on saatu jo reilusti yli 50, Jokikokko kertoo.

Jokikokko ei osaa vielä sanoa varmaa syytä poikasten suureen määrään.

– Olisiko viime kesän hyvä nousu alkanut nyt näkymään. Tietenkin nyt on muistettava, että emme ole montaa koskea vielä kalastaneet joten kokonaisuus nähdään vasta myöhemmin. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.

Koko Simojoen poikaskannan tila selviää syksyn aikana. Tornionjoella sähkökalastus pyritään aloittamaan tällä viikolla.

Ampiaiset kiusaavat nyt monessa pihapiirissä. Loppukesä onkin tyypillisintä aikaa ampiaisyhdyskuntien liikehdinnälle. Hyönteistutkija Larry Huldénin mukaan Suomessa tavataan yhteensä kahdeksaa erilaista ampiaislajia.

Ne viihtyvät parhaiten 30 asteen lämpötilassa - eli juuri nyt ovat kelit pörrääjille enemmän kuin suotuisat. Yleisimpiä lajeja ovat sisälle ja ullakkotiloihin pesiä rakentavat ampiaiset, mutta myös niin sanotut maa-ampiaiset.

Tavallisten pesien hävittäminen on monelle tuttua ja varsin yksinkertaistakin puuhaa.

– Ne saa helposti pois laittamalla saippuavesiastian ulostuloreiän kohdalle, Huldén kertoo.

Eroon maa-ampiaisista

Maa-ampiaiset kaivavat pesänsä melko syvälle maahan. Pesiä voi olla todella hankalaa huomata.

– Erityisesti kiviset paikat ovat niiden suosiossa, kivien väliin ne saavat hyvin rakennettua onkalonsa.

Huldénin mukaan maa-ampiainen etsiytyy pesärakennusaikeissa usein myös myrskyn kaatamien puiden läheisyyteen. Pesäreiät ovat pieniä ja huomaamattomia.

–  Vaikka reiän löytääkin, niin pesän hävittäminen on vaikeaa. Pesän ulostuloreikään voi kokeilla asettaa jonkinlaisen sylinterimäisen, J-kirjaimen muotoiset putken.  Sen olisi hyvä olla läpimitaltaan noin 10 senttiä. Putken toiseen päähän kannattaa asettaa sopivan kokoinen laatikko tai astia täyteen saippuavettä. Parhaassa tapauksessa ampiaiset lentävät putken kautta saippua-ansaan, Huldén kuvailee.

Myrkyn laittamista suoraan pesäonkaloon Huldén ei suosittele, vaan pitää putken asettamista tehokkaampana tapana.

– Muutenkin maa-ampiaisten kanssa kannattaa olla erityisen varovainen. Jos pesäaukkoon astuu, on aika varmaa, että saa kimppuunsa vihaisia kavereita.

Tekstiä korjattu 5.8.2014 kello 12.13. Suomessa on kahdeksan ampiaislajia, ei ampiaislajiketta, kuten tekstissä aiemmin luki. Sana lajike tarkoittaa sen sijaan kasveista jalostettuja muotoja, jotka kuuluvat samaan lajiin.

Tällaiseen tilanteeseen on törmätty muun muassa Pellossa, missä ensi viikonvaihteessa järjestetään Pellon Korjuu -niminen maaseutunäyttely. Näyttelypäällikkö Mika Rinne kuitenkin rauhoittelee: Pellon näyttelyssä nähdään lehmiä, hevosia, lampaita, vuohia, kanoja, sikoja ym.

Pellon maaseutunäyttely järjestetään kolmen vuoden välein. Ensi viikonvaihteen näyttely on  järjestyksessään kuudes. Näyttelyyn saapuu noin 150 tuotteiden ja palvelujen esittelijää. Tapahtumaan odotetaan yli kymmentätuhatta kävijää. Näyttelyalue on Pellon kirkonkylässä.

Pellon Korjuu -näyttelyn teemoina ovat uusiutuva energia ja lähiruoka.

- On tietoiskuja energiaratkaisuista, hakenäytöksiä ja toimijoiden läsnäoloa, sanoo Mika Rinne.

- Eikä lähiruoka ole Pellon Korjuussa vain hieno sana, vaan sitä myös myydään ja valmistetaan paikan päällä.

Rinteen mukaan näyttelyssä on tarjolla monenlaista ja kaikenikäisille.

Lounaisilta merialueilta palaavat veneilijät kuvailevat näkyä surulliseksi.

– Joku sanoi, että meri on kuin vihreän berliininmunkin päällä seilaisi, sanoo Helsingin Hakaniemestä veneilemään lähdössä ollut Antti Pietarinen.

Sinilevän määrä on viime viikkoina ollut silmiinpistävän runsas. Missä määrin ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa vesistöjen tilaan?

Ainakin sillä, mitä suuhunsa pistää, on välillisesti vaikutusta rehevöitymisen myös sinilevän määrään, vakuuttaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.  

– Koska maatalouden osuus on keskeinen vesistöjä rehevöittävästä kuormasta, ruokavalinnat ovat kärjessä kuluttajan valintojen tasolla, hän sanoo.

Ravinnekuorma lihakiloa kohti suurin naudalla

Yli puolet Suomen vesistöihin kulkeutuvista ravinteista, fosforista ja typestä, on peräisin maatiloilta.

Vaikka Itämerta rehevöittävät myös puhdistamattomat jätevedet, on maatalouden osuus rehevöittävästä kuormasta samansuuntainen kaikissa Itämeren valuma-alueen maissa.  

Yksittäisistä elintarvikkeista naudanlihan tuotanto rasittaa potentiaalisesti vesistöjä eniten, sillä tuotantoon tarvitaan paljon rehua ja sitä kautta peltopinta-alaa, josta vääjäämättä kulkeutuu ravinteita vesistöihin.

Naudanlihan kulutus henkeä kohti on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. 

Kotimaisen kirjolohen kulutus on pientä naudanlihaan verrattuna, mutta sen kasvatuksella on iso kuormitus tuotettua kilogrammaa kohti.

Kasvatusaltaissa kaloille tarjotusta rehusta suhteellisen iso osa jää hyödyntämättä, ja näin rehun ravinteita kulkeutuu rehevöittämään vesistöjä.

Itämeri kiittää kasvissyöjää, mutta "luomu ei aina paras"

Vesistöjä kunnioittava kuluttaja valitsee siis lautaselleen kasviksia ja luonnonkalaa.

– Mikä on hyväksi vesistöille, on yleensä hyväksi myös itselle, Katajajuuri sanoo.

Mutta voiko vastuuta Itämeren rehevöitymisestä sysätä ainoastaan kuluttajan harteille?

– Täytyy löytää parempia tapoja kierrättää ravinteita ja lisätä peltolohkolla mahdollisimman optimaalista lannoitusta ja ylläpitää maan kasvukuntoa. Lisäksi ympäristötukia kohdentamalla kaikkein rehevöittävimpiin lohkoihin voitaisiin saada suuria vaikutuksia aikaan, Katajajuuri sanoo.

Katajauuren mukaan luomuviljely ei aina ole parempi vaihtoehto.

– Ihan selkeätä eroa ei luomun ja tavanomaisen välillä ole tutkimuksissa havaittu. Peltohehtaaria kohti luomu saattaa rehevöittää vähemmän, mutta kilogrammaa kohti tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi, sillä luomuviljelystä saadut sadot ovat pienempiä.

Lentokone ruotsinlaivaa parempi Itämerta ajatellen

MTT:n kuluttajatutkimuksissa on selvinnyt, että läheskään kaikki suomalaiset eivät ymmärrä, millaisia ympäristövaikutuksia ruuantuotannolla on.

– Todella monella on hyvin hatarat kuvat ruuantuotannosta ja ylipäänsä sen merkityksestä ympäristöön. Syömisemme aiheuttaa kuitenkin ympäristövaikutuksista jopa 40 prosenttia enemmän kuin asuminen ja liikenne, Juha-Matti Katajuuri sanoo.

Ruuantuotannon lisäksi vesistöjä rehevöittävät muun muassa haja-asutusten jätevedet, yhdyskuntajätevesistä puhdistamatta jäänyt typpi sekä maantie- ja laivaliikenne.

Aina vesistöille ystävällisin vaihtoehto ei ole paras vaihtoehto ilmaston näkökulmasta.

– Lentämisen hiilidioksidikuorma kiihdyttää ilmastonmuutosta, mutta esimerkiksi välillä Helsinki–Tukholma lentokone on Itämeren kannalta laivaa parempi vaihtoehto. Laivoista ilmaan pääsevä typpikuorma on suuri, sanoo johtava asiantuntija Anita Mäkinen Trafista. 

Muutos elintavoissa ei pelasta Itämerta heti

Vaikka suomalaisten elintavoissa tapahtuisi äkkinäinen muutos, ja myös maataloudessa hanat menisivät kiinni, ei vesistöjen puhdistuminen käy kädenkäänteessä.

– Ravinteita on kerääntynyt vesiin vuosikymmenten ajan. Ilmastonmuutos hidastaa vesistöjen puhdistumista edelleen, sillä lisääntyvät sateet edesauttavat ravinteiden valumaa vesiin, sanoo meriasiantuntija Sanna Kunigas Suomen WWF:stä.

Testi perustuu arkisten valintojen, etupäässä ruuantuotannon, potentiaalista rehevöittävää vaikutusta mittaaviin fosfaattiekvivalentti-arvoihin (PO4 ekv).

Pisteenlaskussa ei oteta huomioon ruuasta saatavaa energiamäärää eikä sen ravitsemuksellista puolta, ainoastaan vaikutukset vesistöihin.

Myöskään ilmastovaikutuksia laskuri ei ota huomioon.

Kuluttajavalintojen lisäksi vesistöjen tilaan voi vaikuttaa ruuantuotantotavoilla.

Perämeren luonnonlohi on käynyt kaupaksi tänä kesänä.

Meri-Lapin kauppiaat kertovat että lohta on tullut tasaisesti myyntiin ja parhaimpina päivinä luonnonlohta on myyty satoja kiloja.

Lohenmyynti on tältä kesältä hiipumaan päin. Kokonaisia Perämeren lohikaloja on enää niukasti myynnissä ja enimmäkseen tarjolla on fileitä.

Taasianjoen kalakuolemien syy on varmistumassa. Uudenmaan Ely-keskuksen mukaan kalakuolemien syy on todennäköisesti suuren levälautan aiheuttama happikato.

– Viime viikon lopulla paikallisilta asukkailta tuli yhteydenottoja, että joella on havaittu iso levälautta noin 1,5-2 viikkoa ennen kalakuolemia. Meidän oletuksemme on se, että kun tällainen iso levälautta alkaa hajota, niin se kuluttaa voimakkaasti happea ja on sitten ollut isona syynä happikatoon, kertoo ylitarkastaja Laura Forsström Uudenmaan Ely-keskuksesta.

Levälautan epäillään aiheuttaneen myös viime vuoden kalakuolemat Taasianjoessa. Viime vuoden heinäkuussa joesta löydettiin kymmenittäin kuolleita kaloja ja simpukoita.

– Asukkaiden kertoman mukaan samanlainen levälautta nähtiin joessa myös viime vuonna.

Viime viikolla Taasianjoesta Heikinkylän ja Pekinkylän läheisyydestä löytyi tuhansia kuolleita kaloja. Joesta löytyi myös kuolleita simpukoita ja rapuja. Ely-keskus on ottanut joesta ravinnepitoisuusnäytteitä, joista tuloksia saadaan lähipäivinä.

- Otat vain kiinni etusormella ja peukalolla ja vedät. Ihan reilusti voi vetää, sillä vasallakin on aika luja ote kun se juo maitoa, Satu Palosaari opastaa ensikertalaista poron lypsämisen saloihin. Lypsykopissa on onneksi rauhallinen Rauha-poro, joka ei hätiköi.

Pitkän hakemisen jälkeen ilmoille tirahtaa muutama maitotippa. Pieneen kippoon maitoa kertyy lopulta sen verran, että sitä pääsee maistamaan.

Pehmeä ja kermainen maku yllättää. Mitään voimakasta metsäistä tai muutakaan erikoista vivahdetta poronmaidosta ei löydy.

Poronmaito on terveysjuomaa

Poronmaito on erittäin proteiinipitoista ja maidon rasvaprosentti on noin kaksikymmentä. Maidossa on myös runsaasti a-, d- ja e-vitamiineja. Terveysjuomaksiksin kutsuttua poronmaitoa ei kuitenkaan tuoteta suurille markkinoille. Lypsäminen on hidasta ja pitkäjänteistä hommaa ja maitoa tulee pieniä määriä kerrallaan.

Poronmaidon maistaminen ja porojen lypsäminen on turisteille suunnattu ohjelmanumero kuusamolaisella Palosaaren poro- ja kalastustilalla.

Tlalla lypsetään kahta poroa, Rauhaa ja Tytsiä. Rauha on nimensä mukainen rauhallinen lypsettävä, mutta maitoa ei tule yhtä paljon kuin vauhdikkaammalta Tytsiltä.

Yrittäjä Satu Palosaari aloittaa lypsämisen yleensä juhannusta edeltävällä viikolla. Lypsypäiviä on kolme viikossa. Yhdellä lypsykerralla kahdesta porosta saa noin kaksi desiä maitoa.

- Aloitan kun vasat ovat noin kuukauden ikäisiä ja syövät muutakin ruokaa. Lopetan sitten elokuun puolessa välissä, hyvissä ajoin ennen kuin kiima-aika alkaa. Päästän ne takaisin metsään että ne pääsevät kiimatokkiin ja syömään esimerkiksi sieniä, Palosaari kertoo.

Laajempi tuotanto kiinnostaa

Poro lypsetään erityisessä lypsykopissa jotta ne pysyisivät paikoillaan eivätkä muuttuisi aivan lemmikkieläimiksi.

- En silittele poroja kovinkaan, että ne eivät kesyynny kun päästän ne loppukesästä metsään ja mene ihmisten pihoille haittaporoiksi, Satu Palosaari kertoo.

- Toki aina kun tyttö laitetaan koppiin, sille täytyy jutella tai hyräillä, että se tuntee olonsa turvalliseksi. Jos poro on stressaantunut, maitoakaan ei tule.

Palosaari pohtii, voisiko poronmaitoa hyödyntää tulevaisuudessa laajemminkin kuin vain turistien iloksi ja poronmaitolettutaikinassa.

-Tänä kesänä olen lypsänyt kolme kertaa viikossa, mutta ensi kesänä aion lypsää joka päivä, jotta voisin katsoa onko maidontuotannollisesti järkevä pitää lypsyporoja.

Hän muistelee, että ainakin jossain vaiheessa Lapissa on myyty poronmaitoa hintaan 120 euroa litra.

Suomen ympäristökeskus jatkaa meduusahavaintojen keruuta Itämereltä. Meduusahavainnoista voi ilmoittaa Itämeriportaalin verkkosivuilla. Havainnoilla vesilläliikkujat voivat auttaa arvioimaan meduusakannan kokoa ja esiintymistä eri alueilla.

Viime vuonna meduusoja havaittiin selvästi vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta tarkkaa syytä määrän vaihteluun ei tiedetä.

Punkkien levittämien tautien huippukausi on pian käsillä. Tartuntoja tilastoidaan eniten elo–syyskuussa. Purema saattaa tapahtua jo kuitenkin paljon aiemmin, kuten heinä–elokuun kesälomakautena, sillä sen diagnosointi ja tilastoiminen kestävät yhteensä viikkoja.

Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti kertoo, että tänä kesänä puutiaisten levittämien tautitartuntojen määrä saattaa jäädä tavanomaista vähäisemmäksi, sillä kesä on ollut helteinen, eivätkä puutiaiset viihdy kuumissa ja kuivissa olosuhteissa.

– Joka vuosi kysytään, minkälainen punkkikesä on luvassa. Sitä on todella vaikea ennustaa etukäteen, Vapalahti huomauttaa.

Viime viikkoina on ollut kuitenkin niin paljon hellepäiviä, että puutiaiset ovat passivoituneet kuumuudesta ja kuivuudesta.

– Puutiaiset eivät ole olleet liikkeellä silloin, kun ihmiset ovat olleet aktiivisimmillaan. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, ettei loppukesästä tartuntoja tilastoida yhtä paljon kuin tavanomaisesti, Vapalahti summaa.

Punkit levittävät Suomessa sekä borrelioosia että puutiaisaivokuumetta.

Suomalaiskeksintö jo käytössä

Suomalaisyhtiön kehittämä puutiaisaivokuumetesti on jo käytössä maan lounaisrannikolla. Siilinjärveläisen Reagenan kehittämä testi sai toukokuussa myyntiin oikeuttavan virallisen merkinnän.

Keksintö on herättänyt suurta kiinnostusta eri puolilla maailmaa, ja sitä testataan monessa maassa paraikaa.

– Viimeiset testaukset Berliinissä ovat käynnistymässä ja Puolasta testituloksista on tulossa esitelmä alan kongressissa. He ovat saaneet loistavia tuloksia. Ensi vuoden punkkiaikaan testille on jo saatu enemmän käyttäjiä ja paikkoja. Esimerkiksi Venäjällä aiheesta on uutisoitu laajasti, Reagenan toimitusjohtaja Markku Parviainen kertoo.

Testien laaja myynti ja käyttö alkavat Parviaisen mukaan ensi vuonna.

– Kuten Suomessakin, myös monessa muussa maassa isot yliopistolliset sairaalat haluavat tutkia testit ensin kunnolla ja verrata niitä jo olemassa oleviin menetelmiin. Tämä prosessi vie aikaa, Parviainen täsmentää.

Viikatteet heiluvat Rutalahden kylän kupeessa Joutsassa. Käynnissä on niittotalkoot, joilla kunnostetaan arvokasta perinneympäristöä. Jokainen niitty ja laidunmaa on suojelemisen arvoinen: viime vuosikymmeninä perinnemaisemien lajisto on kaventunut huomattavasti

– Sotien jälkeen noin 90 prosenttia kaikista perinneympäristöistä eli niityistä, hakamaista ja metsälaitumista on kadonnut. Ja samalla on kadonnut niiden lajisto: kasvit, hyönteiset ja perhoset, suunnittelija  Emma-Liina Marjakangas Keski-Suomen ELY-keskuksesta luettelee.

Niittotalkoilla pyritään pitämään kunnossa sellaiset alueet, joille ei ole löytynyt muuta hoitajaa, yhdistystä tai tilan omistajaa.

– Lajiston säilymisen lisäksi toinen iso syy on maisemanhoito eli sehän näyttää kauniilta, kun on tilkkumaista eikä pelkkää metsää tai pajupusikkoa, Marjakangas huomauttaa.

Säännöllinen niitto tuottaa tulosta

Muutaman vuoden säännöllinen niitto Karhukorven tilalla on tuottanut tulosta: niityn lajimäärä on noussut selvästi. Yleisimmät kukkijat ovat päivänkakkara ja ruusuruoho.

– Harvinaisempia lajeja on ketonoidanlukko eli hyvin pieni sanikkainen. Sitten on musta-apilaa ja karvaskallioista. Nämä nimet eivät välttämättä kerro mitään, mutta kaikki lajit ovat kuiville ja vähäravinteisille niityille tyypillisiä lajeja, Emma-liina Marjakangas kuvailee.

Keski-Suomessa perinnemaiseman hoitotalkoita järjestetään tänä kesänä viidellä paikkakunnalla. Talkoolaisille on luvassa paitsi mehua ja keksejä myös tietoa.

– Jos on kiinnostunut luonnosta, niin täällä voi kysyä asiantuntijalta, jos ei tiedä, mikä mikäkin laji on, talkoolainen Heidi Rautio toteaa.

Yhtenä kesänä järjestetyt talkoot eivät riitä pitämään perinnemaisemaa elossa. Jatkossa Karhukorven niityn hoitajaksi pyritään pestaamaan paikallinen lammaskatras.

Pohjavedet ovat tällä hetkellä Hämeessä monin paikoin 20-30 senttiä normaalia alempana. Helteiden ja poutasäiden jatkuessa pohjavesien pinta laskee edelleen. Paras pohjavesitilanne on harjualueilla, arvioi geohydrologi Risto Mäkinen Suomen ympäristökeskuksesta.

– Tilanne olisi huomattavasti hankalampi, ellei kesäkuu olisi ollut viileä. Mäkinen toteaa, että pohjavesien suhteen elokuu kyllä selvitään, mutta kuiva syksy toisi ongelmia.

Edellisen kerran pohjavesitilanne oli vaikea vuonna 2002, jolloin syyssateet jäivät pääosin tulematta.

Suomen helteisessä suvessa on nyt liikkeellä runsaasti kärttyisiä työläisiä, joiden pistos tekee kipeää. Lähestyvä syksy saa ampiaiset tavallista ärhäkkäämmiksi. Ne myös pistävät parhaillaan helposti.

–  Ampiaisista talvehtimaan jäävät vain nuoret kuningattaret. Ennen talvea kuolevat työläiset ovat nyt aika kärttyisiä, koska niiden pesä hajoaa ja ne jäävät orvoiksi, sanoo Matti Ruusunen Suomen Mehiläishoitajain Liitosta.

Piikki pois ja sokeria

Ampiaisia näyttäisi tänä vuonna olevan liikkeellä normaalia enemmän. Matti Ruususen mukaan tämä vain tuntuu siltä, koska parina viimeisenä vuonna niitä on ollut tavallista vähemmän.

Tämä on kuitenkin laiha lohtu, kun silmäkulmassa jomottaa kipeä pistos.  Kokenut mehiläishoitaja turvautuu pistosten hoidossa vanhan kansan konstiin, sokeriin. Pistoksen päälle laitetun sokerinpalan sanotaan vähentävän kipua.

–  Sokeri imaisee pistoksesta nesteen. Ota piikki pois ja laita päälle sokerinpala. Sokeriakin parempi on silti hunaja. Siitä saa nopean ensiavun, tietää  Ruusunen.

Ruususen mukaan hunaja on hillinnyt hänellä pistoskohdan turvotusta.

– Kirvelyä tuntuu kyllä, mutta muuten hunaja helpottaa oireita huomattavasti.

Suomen Luonnonsuojeluliitto pelkää, että harmaahylkeitä ammutaan liikaa, kun metsästys helpottuu.

Elokuun alussa harmaahylkeen metsästys muuttui kiintiömetsästykseksi niin, että metsästetyistä yksilöistä ilmoitetaan jälkikäteen. Aiemmin hylkeiden metsästykseen tarvittiin kaatolupa.

Koko maan kiintiöksi on asetettu 1 050 harmaahyljettä. Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan toteutuessaan reilun tuhannen hylkeen kiintiö alkaisi jo pienentää Suomen hyljekantaa.

– Manner-Suomessa hylkeitä on nelisentuhatta, ja se on sitkeästi pysynyt samana jo kahdeksan vuotta. Se on myös pysynyt samana, kun niitä on pyydetty 200–400. Jos niitä ammuttaisiinkin tuhat, niin voi ajatella, että se määrä voi vähentyä, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton hyljeasiantuntija Antti Halkka.

Myös itämerennorppien kohtalo huolestuttaa liitossa

Liitossa pelätään myös, että hylkeen metsästyksen helpottuessa myös uhanalaiset itämerennorpat saattavat olla vaarassa.

– Saaristomerellähän on kolmisensataa norppaa. Jos harmaahylkeitä ammutaan vapaammin kuin tähän asti, niin koska ne ovat osittain samoissa paikoissa kuin norpat, norppiakin voi joutua saaliiksi. Tästäkin syystä olisimme pitäneet lupametsästystä hyvänä jatkossakin, Halkka sanoo.

Ammattikalastajat ovat olleet tyytyväisiä harmaahylkeiden kaatolupien poistumiseen.

Vanhat, äkäisen maajussin näköiset linnunpelättimet alkavat olla historiaa. Nykyään ihmiset vievät marjapensaiden viereen uusia ja yllättäviä elementtejä, joilla lintuja säikytellään. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liittoon on vinkattu useita toimivia keinoja marjavarkaiden häätämiseen.

– Vanhat VHS-kasettien nauhat on todettu jo moneen otteeseen toimiviksi. Myös värikkäät, niin sanotusti luonnottoman väriset muovisuikaleet toimivat ihmisten kokemusten mukaan hyvin. Oksasta roikkuvat, tuulen mukana pyörivät peilit ovat myös hyvä keino lintujen häätämiseen, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton viestintäpäällikkö Maria Lindqvist listaa.

Lindqvist ohjeistaa käyttämään pelottimissa lintujen luontaisten petojen muotoja. Muovimatosta askarreltu kissan pää korostetusti piirretyillä silmillä on toiminut hyvänä karkottimena.

Viimeisin apu on löytynyt päänlämmittimistä.

– Saimme vihjeen karvalakeista. Seipään nokkaan laitetut vanhat kettu- tai susilakit ovat kuulemma erinomaisia karkottimia.

Lindqvistin mukaan pelottimet kannattaa ripustaa marjapensaiden vierustoille lähiviikkoina.

Verkoista kehotetaan luopumaan

Linqvist pitää marjojen suojaamista verkoilla viimeisenä vaihtoehtona. Mieluiten hän jättäisi verkot kokonaan pois.

– Kaikkiin verkkoihin voi tarttua eläimiä. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan voi luopua verkon käytöstä. Jos näin on, pitäisi tarkistaa, että verkon laita ei osu maahan. Esimerkiksi siilien täytyy päästä kulkemaan sieltä alta.

Verkko pitäisi tarkistaa monta kertaa päivässä, Lindqvistin mukaan yksi kerta ei riitä.

Jos verkkoa käyttää ja löytää siihen takertuneen eläimen, täytyy irrottaminen tehdä varovasti ja kärsivällisyydellä.

– Avuksi tarvitaan pienet teräväkärkiset sakset. Eläin täytyy tarkistaa perusteellisesti ennen kuin sen vapauttaa, ettei esimerkiksi sen jalkoihin ole jäänyt verkkonaruja kiristämään.

Jos eläin on loukkaantunut ja tarvitsee hoitoa, voi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisiin eläinsuojeluneuvojiin olla yhteydessä.

– Meillä on paljon ihmisiä, jotka osaavat hoitaa ja kuntouttaa luonnonvaraisia eläimiä. Mutta tämäkin vain vahvistaa ehdotustani ja toivomustani, ettei niitä verkkoja käytettäisi ollenkaan, Lindqvist toteaa.

Uusien marjalajien on vaikea lyödä itseään läpi. Esimerkiksi marjatuomipihlajan lajike saskatoon on yrittänyt löytää tietään suomalaisten suuhun parinkymmenen vuoden ajan. Laji tuotiin Suomeen Kanadasta vuonna 1995.

– Kanadassa saskatoon on superfoodia. Miksei se olisi sitä meilläkin? Kesti kauan ennen kuin tyrni tuli tunnetuksi, mutta kaikki tietävät sen, polvijärveläinen marjanviljelijä Päivi Piiroinen kertoo.

Puolet Suomen saskatoonsadosta saadaan Pohjois-Karjalasta. Marjan viljelymäärä ei ole noussut viime vuosina. Saskatoonia viljellään Suomessa noin 40 hehtaarilla.

Muiden marjojen tapaan käytettävä terveyspommi on yhä tuntematon suurelle yleisölle. Monet saattavat tietää saskatoon-marjan, mutta ei ole koskaan maistanut sitä.

– On paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan. Saskatoonia luullaan esimerkiksi pensasmustikaksi ja mustaherukaksi. Yleensä kun saa ihmiset maistamaan, niin ne tykkää et on hyvvää.

Saskatoon on makea eikä siitä tehtyyn mehuun tarvitse lisätä lainkaan sokeria. Marja maistuu mantelille ja kirsikalle.

Itä-Suomen yliopisto tutki muutamia vuosia sitten saskatoonin terveysvaikutuksia . Kävi ilmi, että marjat sisältävät paljon vitamiineja, flavonoideja ja antioksidantteja sekä terveellisiä rasvoja.

Baarien terasseilla olut- ja siiderilasien ympärille kerääntyy äkkiä muutama ampiainen pörräämään. Toripöytien marjoista pörrääjiä joutuu hätistelemään. Kaikki makea ja nestemäinen innostaa ampiaisia juuri nyt. Nälkäinen ampiainen voi olla jopa niin aggressiivinen, että ulos katetusta ruokapöydästä sille kelpaa mikä vain.

– Ne ovat työläisampiaisia, naaraita, jotka ovat aiemmin huoltaneet pesää. Nyt on se hetki kesästä, jolloin pesäyhdyskunnat hajoavat ympäriinsä hortoilemaan. Helle ja kuivuus ajavat ampiaiset sokeripitoisten nesteiden äärelle tankkaamaan, tietää biologian ja maantieteen eläkkeellä oleva lehtori, pistiäistutkija Martti Raekunnas.

Yhdyskunta hajoaa, kun kuningatar häipyy ja toukkia ei enää tule. Alkukesän työläiset kantoivat pesään toukkien ruuaksi muun muassa pikkuhyönteisiä. Toukat puolestaan ruokkivat työläisiä erittämällä niille makeaa nestettä. 

Kuumuus kuihduttaa kukat ja mesilähteet

Raekunnas arvelee, että pitkään jatkunut hellesää on osaltaan tuonut ampaiset ihmisten ilmoille.

– Kyllä se siltä vaikuttaa. Kukkiminen menee nopeasti ohitse ja hyönteisten tarvitsemat mesilähteet menevät saman tien.

Ihmiset saavat ampaisten kanssa kärvistellä vielä kuukauden päivät. Jos kova helle jatkuu, niin se saattaa Raekunnaksen mukaan jouduttaa ampiaisten häviämistä maisemista.

– Kylmä sitten lopettaa viimeistään niiden lennon.

Mehiläishoitajat: opettele erottamaan mehiläiset ja ampiaiset toistaan

Ampiaisiin hermostuneet kansalaiset ovat kysyneet apua mehiläishoitajilta pesien tuhoamiseen. Mehiläishoitajien liitto lähetti tiistaina tiedotteen, jonka mukaan ampiaispesien hävittäminen kuuluu kuitenkin tuholaistorjujille.

Ihmiset ovat myös sekoittaneet mehiläiset ja ampiaiset keskenään. Hätäpäissään on hävitetty myös väärien lajien edustajia pois päiviltä.

– Ampiainen ja mehiläinen menevät monilla sekaisin: ne ovat suunnilleen samankokoisia, lentäviä ja usein raidallisia ötököitä. Oikea tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää esimerkiksi silloin, jos pörriäisistä halutaan eroon, liitto huomauttaa. 

Mehiläisiä eivät yleensä kiinnosta ihmisten ruokalautaset. Mehiläinen ei mielellään myöskään pistä ihmistä, sillä se kuolee itse pistämisen jälkeen. Sen sijaan ampiainen voi pistää useitakin kertoja.

RKTL:n tutkija Erkki Jokikokko kertoo, että pyydystä ja päästä eli catch & release tappaa kaloja kuumalla säällä.

– Jos iso lohi tarttuu uistimeen tai perhoon ja se nostetaan ylös, kala stressaantuu pahoin. Juuri kalan stressaantuminen ja hapenpuute on suurin ongelma. Lämpimässä vedessä on vähemmän happea kuin kylmässä vedessä ja toisaalta lämpimässä vedessä kalan hapen tarve on paljon suurempi kuin kylmässä vedessä.

Lisäksi vaarana on vesihome, jos kalan limakerros vaurioituu. Jokikokon mukaan monella kalastajalla ei ole kokemusta käsitellä kalaa niin hellävaraisesti kuin pitäisi.

– Usein käy niin, että kun kala saadaan rannalle sitä kuvataan, esitellään ja se saattaa jopa pudota kivikkoon ja hyppiä siinä ennenkuin se palautetaan veteen. Vaikka kala lähtisi näennäisesti hyvässä kunnossa uimaan, luultavasti se kuolee muutaman päivän sisällä, Jokikokko sanoo.

Pyyntimuotoa tulisi rajoittaa

Pyydystä ja päästä -kalastusmuodon vaikutuksia kaloihin on tutkittu ympäri maailmaa. Jokikokon mukaan tutkimukset kannattaa huomioida myös Suomessa.

– Maailmalla ja Suomessakin on selvitetty asiaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on selvitetty Atlantin lohen kalastamista. Tutkimuksessa pääädyttiin tulokseen, että jos lämpötila ylittää 20 astetta, pitäisi pyyntimuoto kieltää. Tämän kesän lämpötiloissa tämä tulisi ottaa huomioon myös esimerkiksi Tornionjoella. Eli jos kalastetaan, pitäisi nämä kalat ottaa myös saaliiksi. Luulen, että valistuneet ja kokeneet harrastajat näin myös tekevät, Jokikokko sanoo.

Ei vaikutusta Tornionjoen joukkokuolemiin

Jokikokko ei kuitenkaan usko, että tänä kesänä havaitut sadat lohikuolemat Tornionjoella johtuvat pyydystä ja päästä -kalastuksesta.

– En siihen jaksa uskoa, vaan luulen, että syynä ollut juuri korkea lämpötila. Tällaisia kuolemia on ollut iät ja ajat kaikilla joilla. Nyt kun Tornionjoella on ollut niin valtavasti lohta, se helposti näkyy, vaikka kuolleisuusprosentti olisi sama kuin aina ennenkin.

Keskustelu saimaannorpan kotivesien kalastusrajoitusten tiukentamisesta saa monet Saimaan kalastajista näkemään punaista. Tiistaina Savonlinnassa kokoontui poikkeuksellisen suuri joukko huolestuneita kalastajia.

– Niin vesialueiden omistajat, kotitarvekalastajat kuin ammattikalastajat ovat kyllästyneet tähän. Koko ajan näitä rajoituksia tiukennetaan tai ainakin ehdotellaan sellaista, kertoo Etelä-Savon kalatalouskeskuksen kalatalousneuvoja Harry Härkönen.

Tiistain tilaisuudessa olleet noin 150 kalastajaa ryhtyvät toimeen Saimaalla kalastuksen puolesta. Kalastajien julkilausuman mukaan kalastusrajoitteet pitäisi jättää nykyiselleen. Lisäksi kalastajat arvostelevat muun muassa radiolähetetinten käyttö norpilla. Kalastajat alkavat kerätä myös nimiä kalastuksen puolesta.

Ärtymystä kalastajien keskuudessa herättää metsähallituksen sekä useiden luonnonsuojelujärjestöjen vaatimus laajentaa verkkokalastuskieltoa heinäkuun puolelle saakka.

– Se on erittäin huono juttu. Jos kalastajat vähenee, niin ei tule myöskään lupatuloja. Heinäkuussa, kun kaikki on lomalla ja mökkiläiset paikalla, niin tulee eniten lupatulokertymää. Silloin myydään kalastuslupia, niin se on tärkein kuukausi rahan keräämisessä, Härkönen pohtii.

"Keskustelua käytävä rajoitusten levittämisestä heinäkuulle"

Metsähallitus sekä luonnonsuojelujärjestöt vaativat puolestaan verkkokalastusrajoitusten laajentamista heinäkuulle. Saimaannorpan suojelustrategian mukaan kantaa yritetään kasvattaa 400 norppaan vuoteen 2025 mennessä. Kannan kasvu vaatii metsähallituksen mukaan kalanpyydyskuolemien pysäyttämisen ja viimeisimpien metsähallituksen tutkimusten mukaan juuri heinäkuussa norppia jää eniten verkkoihin ja muihin kalanpyydyksiin.

– Näyttää nyt siltä, että viimeisen kolmen vuoden aikana, kun meillä on ollut nämä laajat verkkorajoitusalueet, niin noin 70 prosenttia kuuteista, jotka ovat kalanpyydyksiin kuollut,  ovat kuolleet heinäkuun aikana. Nyt pitää hyvin vakavasti pohtia pitääkö heinäkuulle laajentaa nämä rajoitukset, metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä pohtii.

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) on pyytänyt nopeasti koolle jo olemassa olevan norppatyöryhmän pohtimaan norppa-asetuksen jatkoa.

– Ensimmäinen asia on se, että saimaannorppa on pelastettava ja kanta pitää saada vahvistumaan. Toinen asia on se, että mietitään niitä keinoja, mitä siihen tarvitaan ja arvioidaan ovatko nykyiset suojeluasetukset riittäviä, Orpo pohtii.

Lihatuottajat eivät niele Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) laskelmia, joiden mukaan yksittäisistä elintarvikkeista naudanliha rasittaa potentiaalisesti vesistöjä eniten.

Naudanlihan kuormittavuus perustuu MTT:n laskelmien mukaan siihen, että sen tuotantoon tarvitaan paljon rehua ja sitä kautta peltopinta-alaa, josta kulkeutuu ravinteita vesistöihin.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) nautajaoston mukaan ilman naudanlihantuotantoa maatalouden rasitus ympäristölle ja Itämerelle olisi nykyistä suurempi.

– Ilman naudanlihatuotantoa nurmipeitteiset pellot vähenisivät ja samalla eroosio sekä ravinnepäästöt lisääntyisivät, todetaan nautajaoston tiedotteessa.

MTK:n nautajaosto ja Pihvikarjaliitto sanovat, että lihanaudan ruokinnassa käytetään nurmirehua.

– Nurmirehu saadaan pelloilta, joita ei tarvitse muokata vuosittain, mikä on sekä hiilidioksidipäästöjen että vesien valumien kannalta luontoystävällisempi vaihtoehto kuin viljanviljely. Vaikka peltopinta-ala naudanlihan tuotannossa onkin suuri, myös sillä on merkitystä, miten maata muokataan ja käsitellään. On liian yksioikoista väittää, että naudanlihantuotanto rasittaisi vesistöjä eniten vain siksi, että naudat tarvitsevat rehua enemmän kuin pienempikokoiset eläimet, toteaa Pihvikarjaliiton puheenjohtaja Antti Veräväinen.