Kokkolalaisen Linda Hagströmin pihalla tepsuttelee koiran lisäksi seitsemän kanaa ja kaksi kukkoa. Koti niille on rakennettu työmaakonttiin, jonne ne marssivat automaattisesti iltakuuden jälkeen.

Suomalaisten pihoilla tepastelee yleensä maatiaiskanoja, mutta Hagströmin porukasta kolme valkoista kanaa ja Börje-kukko ovat tuotantokanalasta. Kokkolalaispihaan ne tulivat pääsiäisen aikaan.

– Kukkoja ei tietenkään pidetä munintakanalassa, koska ne ovat hyödyttömiä. Oli aivan kohtaloa, että soitin sinne ja Börje säästyi silppurilta, Hagström toteaa.

Aluksi Börje vain kökötti eikä tullut itse alas orrelta. Se meni hyvin huonoon kuntoon, ja sen lopettamista jouduttiin pohtimaan. Muutto ja ympäristön vaihtuminen olivat aiheuttaneet sille jonkinmoisen shokin.

– Parin viikon ajan pakkosyötin sille ruiskulla hunajavettä ja vitamiineja. Välillä se virkosi ja otti sitten taas takapakkia.

Börjen heikon kunnon takia Hagström hommasi kanojen seuraksi Vaasasta maatiaiskukon, Haraldin.

– Jostakin kumman syystä, kun tulimme Haraldin kanssa Vaasasta, Börje oli kuin uusi ja täysin elpynyt.

YouTube-videosta apua kukkoiluun

Hagström on yllättynyt siitä, että pihapiiriin mahtuu hyvin kaksi kukkoa. Porukka liikkuu yleensä yhdessä, mutta kummallakin on omat "haareminsa". Maatiaiskanat viihtyvät paremmin Haraldin kanssa ja tuotantokanat taas Börjen kanssa.

Harald on kuitenkin pihan päällikkö. Hagström on nähnyt vain yhden kerran, kun isompikokoinen Harald on jahdannut Börjeä.

– Börje on vähän sellainen hengaileva nössykkä. Harald taas seisoo kannoillaan ja tähyilee pilviin. Hyvin ne tulevat kuitenkin toimeen.

Kukon mallia Börje on saanut Haraldilta, mutta kiekumaan se oppi vasta YouTuben ansiosta.

– Pohdimme siskon ja kaverin kanssa yhtenä iltana, miten saisimme sen kiekumaan. Keksimme laittaa kännykällä YouTubesta kiekumisvideon pyörimään. Börje valpastui ja otti heti mallia.

Nyt Börje kiekuu reippaasti jo pitkin päivää. Hagströmiä ihmetyttää sen tapa aloittaa kiekuminen myös keskiyöllä. Harald lähtee yleensä mukaan touhuun.

– Siinä ne sitten vuorotellen kiekuvat. En tiedä kisailevatko ne siitä kumpi jaksaa pidempään.

– Haraldilla on intiaanimainen ja Börjellä enemmän kiljuva ääni.

Hagströmin mukaan tästä yöllisestä serenadista ei ole kuitenkaan haittaa – kun naapureitakaan ei asu lähellä.

Börje-kukosta kertoi ensimmäisenä Kokkola-lehti.

WWF Suomen asiantuntija kritisoi ankeriaiden tuomista Suomeen.

Koko maahan istutettavien ankeriaiden määrä on tänä vuonna 147 000. Niistä 22 000 istutettiin tiistaina Pohjois-Savoon. Englannista Severnjoelta pyydetyt kalat laskettiin Pohjois-Savossa vesistöihin esimerkiksi Siilinjärvellä, Maaningalla ja Lapinlahdella.

WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen kertoo, että Suomeen tuodut kalat eivät edistä ankeriaskantojen elvyttämistä.

– Ne eivät pääse vaeltamaan lisääntymispaikalleen Järvi-Suomesta, eli istutuksilla ei tueta ankeriaan säilymistä, Vilhunen summaa.

Myöskään rannikolle istutettujen ankeriaiden vaelluksista lisääntymispaikalleen ei ole Vilhusen mukaan varmuutta.

– Ankeriaat kuljetetaan tänne lentokoneella. Ei ole takeita siitä, että ne osaisivat jatkaa vaellustaan sen jälkeen, kun luonnollista reittiä on muutettu.

Suomessa jokien patoaminen estää ankeriaiden luonnollisen vaelluksen sisävesiin, eikä lajia tavata täällä luontaisesti. Suomen ankeriaanhoitosuunnitelman mukaan valtaosa maamme ankeriaanhoitoalueen sisävesistä sijaitsee suurten voimalaitospatojen takana, joista ankeriaalla ei ole turvallista mahdollisuutta kulkea mereen. Vilhunen kertoo, että voimalaitosten turbiinit koituvat lähes aina vaellukselleen lähteneen ankeriaan kohtaloksi.

– Ankerias on pitkä kala, ja se tulee turbiinista usein läpi monessa kappaleessa.

Istukkaat tulevat vaeltavista kannoista

Erityinen ongelma Suomeen tuoduissa ankeriaissa on Vilhusen mukaan se, ettei niitä ole kasvatettu istutettavien lohien tapaan tutkimuslaitoksessa, vaan ne pyydetään kesken vaelluksen.

– Kun ankeriaita pyydetään vaellukselta niistä vähistä kannoista, mitä vielä on jäljellä, ja tuodaan sen jälkeen paikkaan, mistä ne eivät pääse vaeltamaan, ei istutuksilla saada kantaa kasvamaan. Päinvastoin, pyytämällä luonnonvaraisia ankeriaita niiden matka Sargassomerelle estetään, eivätkä kalat pääse lisääntymään, Vilhunen sanoo.

Sargassomeri on oleellinen osa ankeriaan vaellusta. Vaikka ankeriaan elinkaaresta ei olla täysin varmoja, uskotaan, että kaikki ankeriaat lisääntyvät juuri Sargassomerellä.

Vilhunen kertoo, että ankeriaskanta on romahtanut parin viime vuoden aikana jopa 90 prosenttia. Varmoja syitä kannan pienentymiseen ei tiedetä, mutta esimerkiksi liikakalastusta ja ilmastonmuutosta on esitetty syiksi.

– Kannan romahtaminen on myös selkeä merkki siitä, ettei selvästikään tarpeeksi moni ankerias pääse Sargassomerelle. Eivät ankeriaat lisäänny mitenkään neitseellisesti tyhjästä. Jos vaelluksille ei päästä, ei uusia poikasia tule ja koko kanta kuolee.

"Hoitosuunnitelma ei perustu suojelemiseen"

Sampsa Vilhusen mukaan Suomen ankeriaanhoitosuunnitelma perustuu pelkästään istutuksiin, ei lajin suojelemiseen.

– Sillä ei pyritä turvaamaan lajin luontaista vaellusta eikä siinä ole mainintaa vaellusesteiden poistamisesta, Vilhunen toteaa.

Hän toivoo, että hoitosuunnitelma uusitaan pian.

– Ihmisten suhtautuminen kaloihin ja niiden luontaiseen lisääntymiseen on viime aikoina muuttunut. Enää ei ajatella, että kaloja voi vain istuttaa, vaan on alettu myös miettiä kantojen säilyttämistä.

Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa säätelee kansainvälinen CITES-sopimus, jonka II-liitteeseen ankerias lisättiin kesäkuussa vuonna 2007. Ankeriaan uhanalaisuusluokitus astui voimaan maaliskuussa 2009. Sen jälkeen ankeriaan kansainvälinen kauppa on ollut sopimusvalloissa erityisluvanvaraista.

Suomen uhanalaisuusluokituksen mukaan ankerias on erittäin uhanalainen. WWF:n Kuluttajan kalaoppaassa se on punaisella eli vältettävien lajien listalla.

Viljelijälle tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Kylvöt venyivät kylmyyden vuoksi, ja sen jälkeen on vuorotellut ensin lämmin loppukevät, sitten erittäin kylmä kesäkuu ja nyt helle.

– Tällaiset lämpötilat on jo liiankin kuumia, kasvu heikkenee kun kasvit laittavat ilmaraot kiinni ja koittavat pysyä hengissä paahteessa, kertoo Pro Agria Etelä-Pohjanmaan palvelupäällikkö Henri Honkala.

Ensimmäiset ohrat alkavat vaihtaa väriä, ja kesä on kääntymässä jälkipuoliskolleen. Honkalan mukaan kevätviljat ovat vielä täydessä kasvun vaiheessa ja menossa on jyväntäyttymisvaihe. Perunan kukinta on osin jo ohi ja perunan kasvusto kuluttaa Honkalan mukaan nyt todella paljon vettä. Perunanviljelijät turvautuvatkin kasteluun, jos sellainen mahdollisuus vain on.

– Tällä säällä perunakasvusto kuluttaa useita millejä vettä päivässä. Perunalla on hyvä vaste kastelulle, se on järkevää. Viljojen kastelu sen sijaan ei ole taloudellisesti järkevää, Honkala kertoo.

Myös eläinten vedensaanti on helteillä erityisen tärkeää, sillä kulutus on kovaa, Honkala muistuttaa. Suoloja eläimet saavat riittävästi rehusta ja nuolukivistä.

Keskimääräiset sato-odotukset

Henri Honkala odottaa tämän kesän sadosta keskimääräistä, mutta se voi vaihdella alueesta riippuen laidasta laitaan. Jos säätila ei muutu dramaattisesti, ensimmäiset puimurit nähdään pelloilla elokuun puolivälin paikkeilla. Pääsato korjattaneen elo-syyskuun vaihteessa ja syyskuun alkupuolella.

Honkala arvelee peltoja tarkasti katselleiden saattaneen huomata, miten vilja ei enää lainehdi pelloilla aivan entiseen malliin. Syy on se, että kasvinjalostuksella on onnistuttu lyhentämään kortta ja kasvattamaan sen lujuutta. Muutos on Honkalan mukaan esillä esimerkiksi ensi viikolla pidettävässä Pohjanmaan peltopäivässä.

– Siellä on näytillä perinnelajikkeita, ja kun alueelle saatiin kova ukkoskuuro, niin perinnelajit menivät lakoon, kun nykyaikaiset lajit pysyivät pystyssä, Honkala kertoo.

Muutama kesä sitten Hämeenlinnaan rakennetun ja kaikille avoimen kalankäsittelymajan suosio on yllättänyt. Vaikka tieto Virvelinrannan kalankäsittelymajasta leviää suusta suuhun menetelmällä, niin esimerkiksi majasta ilmaiseksi saatavat jäähileet loppuvat viikonloppuisin jo aamupäivästä. Kalastajien lisäksi jäähileitä käyttävät Vanajalla seilaavat virkistysveneilijät.

Kalamaja tarjoaa jäähileiden lisäksi kalastajille ilmaiseksi kalankäsittelypaikan. Majassa voi muun muassa fileoida kalansaaliinsa. Kalankäsittelyyn tarkoitetut yleiset tilat ovat vielä harvinaisia. Yleensä kalamajat ovat pieniä ja karuja koppeja.

Vanajalle kalastamaan lähdössä ollut Markku Tauri kertoo, että hän ei ole ikinä aikaisemmin nähnyt Virvelinrannan kaltaista majaa, vaikka hän onkin kalastanut eri puolilla Suomea.

– Tiedän, että Itä-Suomessa on maja ja tämän Hämeenlinnan kalamajan piirustukset ovat lähteneet Pohjois-Päijänteelle, mutta en tiedä onko sinne jo syntynyt tämmönen, kertoo kalatalousneuvoja Petri Mäkinen Hämeen kalatalouskeskuksesta.

Idea kalamajasta tuli Mäkisen mukaan siitä, kun Padasjoella on kalasatama ja siellä on jäähilekone.

– Jotenkin tuli mieleen, että saiskohan samanlaiseen rahoitusta. Koska rahaa herunut, niin Hämeenlinnan kalastusalue päätti rahoittaa koko homman itse, kertoi Petri Mäkinen.

Sulkavan Partalansaaren Käenniemessä on Sulkavan Pursiseuran ja Sulkavan Vapa-Veikkojen yhteinen tukikohta.  Aallot liplattavat kevyesti vasten laituria, jota vasten puolestaan nojailee vanha hinaaja ja purjevene. 

Sulkavan Pursiseuran varakommodori Erkka Repo saapuu vastaanottamaan vieraita vanhan, 114-vuotiaan kanavahinaaja Koivusaaren kannelta.  Normikesänä ajotunteja Saimaalla hinaajalle kertyy noin 150.

– Moottorikin täyttää tänä vuonna pyöreät 50 vuotta, joten juhlat voitas pitää, naureskelee Repo.

Saimaa on Revon perheelle tuttu järvi.

– Kyllä olen aikalailla kolunnut Saimaan. Iisalmessa en ole käynyt, mutta vielä lähden sinnekin, tosin en tänä kesänä, sanoo Repo

Juhannukseen asti liikenne oli Revon mukaan Saimaalla todella hiljaista, heinäkuussa on ollut vilkasta. Purjeveneitä näkyy entistä enemmän.

– Olen pursiseuran katsastaja ja suurin osa katsastamistani veneistä on purjeveneitä. Kyllä purjeveneily selvästi lisääntyy koko ajan.

Marjo Lallukka-Revolle Saimaa on elämäntapa.

– Me asumme järven rannalla ja rantasauna on meillä jokailtainen homma. Saunan jälkeen laiturilla istuskelu ja auringonlaskun katselu rauhoittaa mielen olkoon päivä ollut sitten miten hektinen tahansa. Se on tosi tärkeää.

– Parempaa paikkaa maailmasta on vaikea kuvitella. Eilen illalla istuttiin näköalapenkillä ja nautittiin, kun nähtiin kaksi norppaa kalastamassa. Välillä ne nostivat päätään pinnan yläpuolelle. Aamulla kuikat olivat samoissa puuhissa, joten kyllä tässä riittää luonnon katselua.

Marjo Lallukka-Revon mielestä Saimaalla pitää malttaa pysähtyä ja olla rauhassa jonkin aikaa. Esimerkiksi norppia ei välttämättä ihan ohimennen näe.

– Vaikka meilläkin on moottori, niin kyllä mekin seisoskellaan paikallamme. Sekin ollaan koettu, että hinaajan vieressä norppa ui ja sukeltelee monta sataa metriä. Ne on niin uteliaita nykyään.

"Tähän ei kyllästy koskaan"

Nina ja Jouni Tolkki ovat saapuneet Saimaan rannalle Oritsalon Satamoniemeen Nurmijärven Klaukkalasta. Laiturilla vieraita tervehtii musta labradorinnoutaja Kirppu. Haukku kantautuu kumeana vettä pitkin.

Jouni Tolkki kertoo viettäneensä kaikki lapsuuden kesät samaisessa paikassa.

– Täällä on viihdytty satoi tai paistoi. Mökki on ollut lapsesta asti tuttu.

Nina Tolkki muistelee käyneensä ensimmäistä kertaa mökillä reilu 20 vuotta sitten.

– Tosi mielelläni tänne tulen. Aina uudelleen.

Kolmantena pyöränä pyörivä labradorinnoutaja Kirppu tykkää uimisesta.

- Kirpun mielestä uiminen on maailman paras juttu. Koiraa ei ole saatu kuivaksi sen jälkeen, kun tänne toista viikkoa sitten tultiin, nauraa Nina Tolkki.

Tämän kesän kalansaaliitkin ovat olleet Jouni Tolkin mieleen, vaikka pyyntivehkeiden määrä onkin vähentynyt ajan saatossa.

– Ennenvanhaan pidettiin verkkoja ja kaikkea muuta, nyt on vain virveli ja onki. Kuusi haukea ja kuusi isoa ahventa on tullut. Siinä on ollut tähän asti enemmänkin, mitä on jaksanut syödä.

Tolkit nauttivat pelkästä oleilusta ja maisemien ihailusta.  Siihen ei kuulemma kyllästy koskaan.

– Ohikulkevia hinaajia ja muitakin veneitä on kiva katsella. Toivotaan, että loma jatkuu samalla sapluunalla, auringonpaistetta, uimista ja nauttimista.

Purjehtiminen on ihana kesäharrastus

Savonlinnalaiset Leena ja Jussi Runko ovat aloittaneet päivän Saimaalla jo aikaisin aamulla. Kokemusta purjehtimisesta on kertynyt monen vuosikymmenen verran.

– Päivä on ollut aivan upea aamusta lähtien, sanoo Jussi Runko ja Leena-rouva nyökäilee vieressä.

Tänä kesänä Rungot ovat seilanneet Saimaalla toukokuun yhdeksännestä päivästä lähtien.

– Välillä ollaan kotona käyty, mutta pääasiassa ollaan oltu veneessä, kertoo Leena Runko.

Lappeenranta, Joutseno, vähän Mikkeliin päin ja Imatra, luettelee Jussi Runko paikkoja, joissa he ovat kesän aikana ehtineet  käydä.

– Pohjoisessa ei vielä ole käyty, kun olemme niin kilttejä, että emme halua nostaa sitä maantiesiltaa. Pysymme siis tällä puolella, nauraa Jussi Runko.

– Olemme purjehtineet koko ikämme. Tämä on aivan ihana kesäharrastus, sanoo Leena Runko.

Vene on vuosien aikana vaihtunut muutamaan otteeseen. Nykyisellä on menossa kahdeksas kesä Jussi Rungon kipparoimana.

Kun Rungot lähtevät reisuun, he eivät tee etukäteissuunnitelmia

– Ettepäin, ei mitään suunnitelmia. Mennään vähän tuulien mukaan. Kun Saimaata nyt riittää kertakaikkiaan joka puolelle, ei siinä tarvitse mitään ennakkosuunnitelmia tehdä. Tänä kesänä on tuulia riittänyt ja kun ei tuule, on onneksi kone käytettävissä, toteaa Jussi Runko.

Älä häiritse ammattiliikennettä

Puumalan luotsi Jari Ahonen hyppää normaalina työpäivänään parisen kertaa laivan kyytiin. Ahonen on toiminut luotsina 26 vuotta.

– Sukurasitehan tämä ammatti taitaa olla, isäkin oli luotsi. Mutta ei siinä mitään, hyvin olen työssä viihtynyt. Ja kyllä tulevaisuudessakin luotsia tullaan tarvitsemaan, kehittyvästä tekniikasta huolimatta.

Ahosen mukaan suurin osa Saimaalla veneilevistä osaa käyttäytyä asiallisesti, mutta jotkut aiheuttavat vaaratilanteita ihan tahallaan.

Ahosta ei enää kovin usein veneilemässä näe.

– Vesillä olemisen hurmos on haihtunut ajan myötä, alkuvuosina vapaa-ajat tuli vietettyä aika tarkastikin lähisaarissa.

Saimaan kauneimmat paikat löytyvät Ahosen mukaan Savonlinnan ja Lappeenrannan väliltä.

– Savonlinnan pohjoispuolelta löytyy myös hienoja reittejä.

Luotsi Jari Ahonen toivoo veneilijöiden kunnioittavan isoja aluksia.

– Älkää häiritkö ammattiliikennettä. Jos ohitatte isoa laivaa, huolehtikaa siitä, että näette koko ajan komentosillan ikkunat. Silloin mekin näemme teidät.

ELY-keskus on tehnyt lampaiden ja karjan käyttämisestä perinnemaisemien hoitoon lähes 90 eri sopimusta Keski-Pohjanmaalla ja Pietarsaaren seudulla. Suurin yksittäinen ala on saaristossa lähes 200 hehtaaria, pienimmät ovat muutaman hehtaarin palstoja.

– Tuhat hehtaaria on iso määrä. Se kertoo siitä, että eläintiloilla on ollut tarvetta tähän. Myös alueiden koko vaihtelee suuresti, kertoo ylitarkastaja Peter Björkmark Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Kyse on kahdesta eri EU-tuesta, joita myönnetään perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden vahvistamiseen.

Jo kahtena vuonna vanhoihin sopimuksiin on voitu hakea jatkoa entisin ehdoin. Alueelta on haettu jatkoa keväällä vain neljään sopimukseen, muut useaksi vuodeksa hyväksytyt sopimukset ovat voimassa aiemmilta vuosilta.

Uudella ohjelmakaudella ensi vuonna tuki voi kasvaa, mutta sen myöntämisen perusteet muuttuvat, sanoo ylitarkastaja Peter Björkmark.

– Kuluneella ohjelmakaudella tuki on voinut olla maksimissaan 450 euroa hehtaarilta, mutta se on voinut olla pienempikin riippuen siitä mitä tuensaaja on kustannusarviossa esittänyt. Nyt suunnitteilla on, että kustannusarviot putoavat pois ja tuki olisi kiinteä , kunhan tuensaaja muuten täyttää edellytykset.

– Kaikki on vielä hyvin auki ja komissiolta saattaa vielä tulla huomautuksia Suomen esityksiin, huomauttaa Björkmark.

Tuensaaja voi valita, hakeeko hän ensi keväänä tukea uusin perustein vai onko hänen kohdallaan voimassa vanha pitkäaikainen sopimus.

Liki 20 ihmistä aamulla liikkeelle laittanut Katri Lassila antaa kiitosta tiimilleen.

– Täytyy kiittää meidän työntekijöitä ja innokkaita koululaisia varsinkin, jotka ovat antaneet valtavan työpanoksen tänä kesänä.

Lassila sanoo muistuttelevansa aina välillä ahkeria kesätyöntekijöitä myös paussien pitämisestä.

– Käyn muistuttamassa myös taukoilusta ja juotavaa täytyy olla näillä säillä mukana. Töitä pitää tehdä, mutta ei tämä niin vakavaa ole, että pitäisi saada lämpöhalvausta, Lassila korostaa.

Monenlaisia torneja

Kemin kaupungin viheralueille, puistoihin ja sisäsatamaan lähtee kaksi kasteluyksikköä liikkeelle viitenä päivänä viikossa.

– Kastelun yhteydessä kasveille menee lannoitus joka kastelukerralla, että ne näyttäisivät hyvältä koko lyhyen kasvukauden, Lassila kertoo.

Kaupungilta löytyy esimerkiksi näyttäviä kukkatorneja.

– Kukkatorneja löytyy kahdessa koossa ja kasvattajat tekevät ne valmiiksi kasvihuoneella. Ne tuodaankin suunnitellulle paikalle kasvattajien toimesta.

Lassilan mukaan kaupunkien vihersuunnittelussa torniasetelmia suositaan niiden helppohoitoisuuden ja näyttävyyden vuoksi.

Aaronin sauvalla yltää amppeleihin

Näyttävyyttä luodaan myös korkealle valopylväisiin ripustettavilla amppeleilla. Niiden kastelu vaatii omanlaiset apuvälineensä.

– Ne kastellaan niin sanotulla Aaronin sauvalla. On siis kehitetty sellainen vempele, jossa on putki ja pumpun paine nostaa veden tuonne ylös.

Lassila kertoo amppeleissa olevan istuttajien laittamia kastelukiteitä, jotka auttavat niitä pärjäämään viikonlopun yli.

– Kyllä ne sillä pärjäävät maanantaihin asti, vaikka joskus olen näillä helteillä viikonloppuisin painajaisia nähnytkin, Lassila hymyilee.

Luonto hoitaa osansa

Vähälumisen talven jäljiltä jääpolte on tullut terminä viheliäisen tutuksi niin ammattiviljelijöille kuin kotipuutarhureillekin. Jääpolte on tehnyt tuhojansa myös kaupungin viheralueilla, mutta enää tuhoista ei näy merkkejä.

Kun kaupungissa on jouduttu elvyttämään tuhojen jäljiltä esimerkiksi jalkapalloviheriöitä, niin puistoalueilla Lassilan mukaan luonto on hoitanut hommansa.

– Kasvukausi kun pääsi vauhtiin, niin lämpö ja kosteus tekivät tehtävänsä. Aina ei tarvitse puuttua.

Rantaan satsataan

Elävä kaupunkikeskusta -palkinnonkin saanut Kemin keskusta kävelykatuineen on luonnollisesti puistopuolen työsarkaa, mutta ennen viikonvaihdetta satsataan aina erityisesti sisäsatamaan.

– Ranta on meidän ykköspaikka. Kun viikonloppu on tulossa, niin tämä viilataan aina viimeisen päälle kuntoon. Siistissä ja viihtyisässä ympäristössä on sitten mukava viettää viikonloppua, Lassila sanoo.

Mustikkasadosta odotetaan Kainuussa pienimarjaista. Lämmin ilma kuivattaa marjaa, jolloin mustikat jäävät pienemmiksi. Arktisten Aromien Simo Moision arvion mukaan ukkossateet voivat vielä edistää kohtalaista mustikkasatoa.

– Noin viikon päästä, heinä-elokuun vaihteessa, ensimmäiset mustikat alkavat kypsyä aurinkoisilla paikoilla. Elokuun alussa mustikoita löytyy metsäisemmiltä alueilta. Uskon, että mustikoita saadaan kohtalaisesti. Voi olla myös hieman keskimääräistä pienempi sato, puntaroi Simo Moisio.

Moision mukaan helleilman vaikutuksia mustikan vitamiinipitoisuuksiin ei ole tutkittu.

Suomen metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Markku Kejonen kertoo, että vahvistamattomista lähteistä saadun tiedon mukaan "takkutukat" suunnittelevat radiokuuntelua.

- Pikkulinnut lauloivat, että "takkutukat" olisivat kasaamassa Pohjois-Karjalaan metsästysradioiden kuunteluverkkoa. Mahdollista on, että tarkoituksena on häiritä metsästystoimintaa, erityisesti suurpeto- ja hirvenmetsästystä, sanoo Kejonen.

– Jos näitä yhteyksiä häiritään, se voi vaarantaa koko metsästyksen turvallisuuden esimerkiksi haavakoiden suhteen.

Itä-Suomen poliisilaitoksen komisario Sami Joutjärvi kertoo, että poliisilla ei ole tietoa tällaisista suunnitelmista.

– Emme ole saaneet tällaisista suunnitelmista tietoa. Näiden laitteiden kuunteleminen ei ole laitonta.

– Laittomaksi se kuitenkin muuttuu heti, jos laillisen metsästyksen turvaamiseksi tarkoitettua radioliikennettä häiritään, painottaa Joutjärvi.

Luonnonsuojeluliitto irtisanoutuu laittomuuksista

Metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden välit ovat tulehtuneet esimerkiksi Tohmajärvellä. Siellä poliisi on saanut yhteydenottoja esimerkiksi ilkivallasta riistakameroita kohtaan. Aiemmin kesällä Kaurilan Erän metsästysseuran kotaan jätettiin viestejä joissa uhkailtiin metsästäjiä.

Poliisin mukaan seudulla on jo pidemmän aikaa ollut poikkeuksellisen suuri vastakkainasettelu eri ryhmittymien välillä. Poliisi aikoo tarkkailla tilannetta tiiviisti tulevan metsästyskauden alkaessa.

Suomen Luonnonsuojeluliitto sanoutuu irti kaikenlaisesta laittomasta toiminnasta, kertoo toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

– Luonnonsuojeluliitto ei tietenkään ole tällaisen toiminnan taustalla. Toivomme, että alkava metsästyskausi sujuisi laillisesti ja rauhallisesti.

Polymeerimuoviset helmet sitovat itseensä vettä ja luovuttavat sitä hiljalleen kukalle. Välillä ne putsataan ja otetaan uudelleen käyttöön. Ilman kunnollista pesua pallot alkavat haista.

– Helmet turpoavat uudelleen aina, kun ne saavat vettä. Niissä käytetään samaa ainesosaa kuin vaipoissa, kokkolalainen floristi Marianne Bränn kertoo.

Kasvia, jonka ruukussa on noin sentin paksuiseksi turvonneita helmiä, ei tarvitse erikseen kastella. Usein kovavartiset kasvit eivät saa niistä kuitenkaan tarpeeksi vettä.

Bränn muistuttaa, että lapsien kanssa on syytä olla tarkkana. Hän kertoo, kuinka yksi oli työntänyt pallon nenäänsä.

– Siinä oli sitten sairaalareissu edessä. Terveyskeskuksessa muovipallo jouduttiin imemään pala palalta, koska pallo turposi limakalvojen takia.

Niinistön mielestä nykyinen huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun ulottuva kalastuskielto ei ole riittävä. Saimaannorpan suojelua koskevat nykyiset asetukset umpeutuvat keväällä 2016.

Ensi syksynä ryhdytään valmistelemaan maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon (kok.) johdolla uusia asetuksia saimaannorpan suojelemiseksi.

Orpo on aiemmin sanonut olevansa valmis harkitsemaan kalastusrajoitusten tiukentamista.

Etelä-Karjalasta löytyi heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Suomessa aiemmin havaitsematon kuoriainen, latinalaiselta nimeltään Mordellaria aurofasciata. Kyseessä on syöksykuoriaisiin kuuluva laji, joka tunnetaan lähimmillään Norjasta.

– Se oli melko yllättävä havainto, biologi ja kokoelmakoordinaattori Jaakko Mattila Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sanoo.

Etelä-Karjalasta on löytynyt myös paljon muita hyönteislajeja, jotka olivat Suomesta aiemmin hävinneiksi luokiteltu. Mattilan mukaan lajit ovat luultavasti säilyneet Venäjällä ja siirtyneet sieltä takaisin Suomeen elinympäristön suotuisaksi muuttumisen myötä. Kyseessä ovat pääasiassa metsähyönteiset, kuten pistiäiset ja kovakuoriaiset, jotka elävät lahopuissa.

Kymenlaaksosta Virolahdelta puolestaan löytyi Suomessa aiemmin tuntematon perhoslaji, latinalaiselta nimeltään Scythris sinensis. Laji on tunnettu Virossa, mutta nyt lajia tavattiin ensimmäisen kerran myös Suomessa.

– Uusien lajien löytyminen johtuu osittain siitä, että lämpötilat ovat kasvaneet eli ilmastonmuutos vaikuttaa. Se on siirtänyt monien perhoslajien levinneisyyttä monta sataa kilometriä pohjoisemmaksi, Mattila selventää.

Kaakkois-Suomessa lajikirjoa lisäävät mannerilmasto ja Venäjän läheisyys

Mattilan sanoo, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut havaittavissa trendi, jonka myötä uusia perhoslajeja, kuoriaisia ja monia muita hyönteisiä on tullut Suomeen. Etelä-Suomessa myös esimerkiksi haavan säilyttäminen hakkuuaukeilla on saanut hyönteislajeja palaamaan takaisin.

Mattilan mukaan Etelä-Karjalassa Venäjän läheisyys vaikuttaa uusien hyönteislajien ilmaantumiseen ja vanhojen lajien palaamiseen, koska Venäjällä metsät ovat eri tilassa. Myös leviämisreitti Venäjältä Kaakkois-Suomeen on hyönteisille helpompi, kun välissä ei ole merialuetta. Myös Laatokan läheisyys vaikuttaa siihen, että ilmasto on Kaakkois-Suomessa lämpimämpi.

– Osa hyönteisistä onnistuu levittäytymään myös muualle Suomeen ja osa jää rajan pintaan.

Uusien hyönteislajien määrä lisääntyy tulevaisuudessa

Jatkossa ilmaston lämpenemisen myötä Suomeen saapuu yhä enemmän aiemmin täällä havaitsemattomia hyönteislajeja.

– Ainoastaan, jos välillä tulee viileämpiä ja sateisia kesiä, niin se saattaa hidastaa tätä trendin kehitystä hetkellisesti, Mattila sanoo.

Useat uusista tulokkaista ovat harmittomia ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta, mutta joukkoon mahtuu myös poikkeuksia. Lämpötilojen noustessa myös tuhohyönteiseksi laskettavia lajeja saattaa saapua Suomeen.

– Esimerkiksi jo Keski-Euroopassa ja Etelä-Ruotsissa esiintyy jalavatautia levittäviä kaarnakuoriaisia, kyseessä on sienitauti, joka on hyvin tuhoisa jalaville. Tauti saattaa pyyhkäistä koko jalavakannan tietyltä alueelta levitessään, Mattila kertoo.

Linnunmaidoksi lämmenneet vedet hellivät uimaria, mutta kaloille ne saattavat ennustaa ennenaikaista loppua.

- Lämpimään veteen liukenee vähemmän happea. Kun kalat ovat vaihtolämpöisiä, niiden aineenvaihdunta kiihtyy lämpimällä ja ne tarvitsisivat enemmän happea. Tämä on huono yhtälö, selittää ylitarkastaja Jarmo Huhtala Lapin ELY-keskuksesta. 

- Samalla loiset lisääntyvät tehokkaasti lämpimässä vedessä. Kun kalat pakkautuvat viileisiin alusvesiin, niin loiset pääsevät leviämään tiiviissä kalamassassa. Sitten onkin jo valmiina ongelmapaketti, voi tulla aika massiivisiakin kalakuolemia.

Lohikalat lähtevät ensin

Lapin ELY-keskus tutkii parhaillaan Kemijärven Luuksinsalmessa tapahtunutta muikun joukkokuolemaa, ja myös Tornionjoella tutkitaan satojen lohien menehtymistä.

Huhtala arvioi, että molempien taustalla on todennäköisesti tavattoman korkea veden lämpötila. Juuri lohikalat, kuten muikut, ovat lämpötilan nousulle erityisen herkkiä. Ne viihtyisivät mieluiten alle 20-asteisessa, viileässä ja hapekkaassa vedessä.

Tällä hetkellä Lapin vesistöjen pintalämpötilat ovat Käsivartta lukuunottamatta reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Tornionjoen ja Kemijoen eteläosissa lämpötila on lähes 24 astetta. Suomen lämpimin vesi on Ympäristökeskuksen mittareiden mukaan Närpiön Hinjärvellä, jossa pintavesi on peräti 25,6 -asteista.

- Myös Simojoesta olen huolissani. Siellä virtaamat pienenevät kesäaikana hyvin pieneksi ja lämpötila voi nousta paljon korkeammalle kuin Tornionjoen puolella, sanoo Huhtala.

Koska Lapin kalakannat ovat lohikalapitoisia, on lämpötilojen nousu erityisesti pohjoisen ongelma.

- Osin on näin, täällä on enemmän lohikalavaltaista kalakantaa kuin Etelä-Suomessa, ja lohikalat suosivat viileämpää ja hapekkaampaa vettä. Ilmaston lämmetessä lohikalat ovat pahasti häviävänä osapuolena. Erityisen herkkä on nieriä.

Kalakuolemia muun muassa 2002 ja 2006

Kalojen massakuolemista on kokemusta aiemmilta vuosilta. Lämpimät vedet ovat tappaneet joukottain muikkuja erityisesti järvillä, joiden alusvesi on lämmennyt ja muuttunut hapettomaksi.

- Vuosina 2002 ja 2006 oli vastaavia kalakuolemia. Muun muassa Simojärvellä ja Jerisjärvellä tilanne oli hyvinkin kriittinen, muikkuja kuoli paljon. Simojärvestä olen nytkin huolissani, Huhtala sanoo.

- Kalakuolemia on joka kesä, joistakin järvistä kerta kaikkiaan alusvesi menee hapettomaksi. Lämpötilakerrostuneisuus tulee voimakkaaksi ja happi ei pääse kiertämään alusvesiin. Jos on lisäksi paljon happea kuluttavaa ainesta, niin voi tulla paljon kalakuolemia.

Lohen ylisiirrot on keskeytetty

Tavanomaista huomattavasti lämpimämpi vesi estää parhaillaan myös lohien ylisiirron Kemijoesta Ounasjokeen.

- Kemijokisuulla, uuden voimalaitoksen alapuolella lämpötila oli torstaina 23,2 eli hyvin korkea lämpötila. Se estää tällä hetkellä täysin lohien ylisiirron Ounasjoelle, lohet eivät millään kestäisi siirtoa, Huhtala sanoo.

Ylisiirtojen tarkoituksena on luoda Ounasjokeen leimautuvaa lohikantaa, joka voisi tulevaisuudessa löytää tiensä kalaportaiden kautta kotijoen kutukoskille.

Catch & release seis

Lämmin vesi heikentää siis erityisesti lohikalojen kuntoa. Vaikka kalat selviäisivät loisista ja hapettomuudesta, ne ovat kurjassa jamassa, jossa lisärasitus koituu todennäköiseksi kuolemaksi.

Esimerkiksi pyydä ja päästä-kalastus olisi syytä keskeyttää Lapissa toistaiseksi kokonaan, Huhtala sanoo. Vaikka kalan päästäisi takaisin veteen vahingoittumattoman oloisena, se saattaa kuolla lisärasitukseen.

- Kaikki ylimääräinen rasitus kalalle stressaa sitä ja altistaa ennenaikaiselle hengenlähdölle. En suosittelisi sitä kalastusmuotoa ollenkaan tällä hetkellä.

Mansikkasato jäänee tänä vuonna normaalia pienemmäksi. Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liitosta arvioidaan alustavasti, että sato jää kymmeneen miljoonaan kiloon, kun normaalisato on 15 miljoonaa kiloa. Myös viime vuonna sato jäi normaalia heikommaksi.

Syynä ovat nyt talvituhot, kevään hallat ja kesän helle. Pääsatokausi alkoi nyt viime vuotta myöhemmin. Se on nyt ohi, mutta kaupat myyvät marjaa nyt pienempiä eriä.

Esimerkiksi Halpa-Hallin myymälöissä myynti jatkuu nyt neljättä viikkoa. Liki 40 paikkakunnalla toimivasta ketjusta kerrotaan, että mansikkaa on saatu ajoittain vain 40 prosenttia tilausmääristä.

Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liitosta kerrotaan, että sato jää tänä vuonna normaalia pienemmäksi talvituhojen, kevään hallojen ja kesän helteen vuoksi. Pääsatokausi alkoi viime vuotta myöhemmin. Pienempien erien myynti jatkuu edelleen.

Lounaisilla merialueilla esiintyy erittäin runsaasti sinileväkukintoja.

– Eteläisellä Saaristomerellä, läntisellä Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa on ollut laajoja sinilevälauttoja viime viikonlopusta lähtien, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksen tiedotteessa.

Lounaisille merialueille on ennustettu tälle vuodelle huomattavaa sinileväkukintojen riskiä. Sen sijaan sisävesillä sinileviä on havaittu vuodenaikaan nähden tavanomainen määrä.

Sinileväesiintymistä noin puolet on myrkyllisiä, joten mikäli vedessä on tai on ollut sinilevää, vettä ei saa käyttää. Vettä ei myöskään saa käyttää syötäväksi tarkoitettujen kasvien kasteluun tai eläinten juomavetenä.

Sinilevähavainnoista voi ilmoittaa Suomen ympäristökeskukselle Järviwiki-palveluun, Levävahti-puhelinsovelluksen avulla tai paikallisille ympäristöviranomaisille. Suomen ympäristökeskuksen mukaan kansalaiset ovat lähettäneet havaintoja puhelinsovelluksella etenkin Saaristomereltä.

Kuuma sää on saanut sinilevät kukkimaan yhä laajemmalla alueella. Viime viikonlopun jälkeen pintaleväkukintaa on tullut hieman myös eteläiselle Selkämerelle, kerrotaan Suomen ympäristökeskuksesta. Lisäksi sinileväkukinnoista on tullut useita ilmotuksia rannikoilta, etenkin Saaristomereltä mutta myös Helsingin, Kotkan ja Rauman edustoilta.

Laajoja sinilevälauttoja on edelleen lounaisilla merialueilla: eteläisellä Saaristomerellä, läntisellä Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Sisävesillä sinilevää ei ole tavanomaista enempää, ja runsaita kukintoja on havaittu vain muutamia.

Sinilevien kukinta rauhoittuu yleensä elokuun puolella, mutta helle voi Syken mukaan pidentää kautta.

Yhtä syytä levien runsauteen ei ole. Hyvissä olosuhteissa sinilevä pystyy jakautumaan voimakkaasti ja muodostamaan pitkiä rihmoja. Lämpö ja valo auttavat sinileviä sitomaan typpeä, ja tyynen sään ansiosta levät nousevat pintaan.

– Tämä on seurausta menneiden vuosikymmenien kuormituksesta. Hapettuneista pohjista tuli pintaan menneiden vuosikymmenien ravinteita jo viime talvena, kun oli tuulista ja vedet pääsivät sekoittumaan, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Sinilevät hyötyivät myös kylmästä alkukesästä, sillä muut levälajit eivät pystyneet hyödyntämään kaikkia ravinteita.

– Muut levät eivät ole välttämättä pärjänneet niin hyvin ja ne ovat jättäneet sinileville ylimääräisen varaston, jota ne tehokkaasti hyödyntävät, kertoo Tvärminnen eläintieteellisen aseman johtaja Marko Reinikainen.

Sinileväistä vettä ei pidä käyttää talous-, pesu- tai löylyvetenä.

Särkänniemen delfiinien ympärillä pyörii keskustelu, jossa mielipiteitä on kaikilla, mutta huolellisesti perusteltuja ratkaisuja ei oikein kenelläkään.

Jonkinlainen yhteisymmärrys on siitä, että hamaan tulevaisuuteen asti delfiinejä ei Tampereella uiskentele. Toistaiseksi Särkänniemen altaissa kuitenkin asuu viisi älykästä merinisäkästä, joiden hyvinvoinnista ihminen on vastuussa.

Uusien delfiinien syntymisen estäminen ei toisi ongelmaan nopeaa ratkaisua, mutta monen mielestä sekin olisi järkevää tulevaisuutta silmälläpitäen.

Keinoja on olemassa

Ehkäisyn on kerrottu olevan vaikeaa, mutta delfiinejä hoitavan eläinlääkäri Pirkko Syrjäläisen mukaan keinoja on toki olemassa.

Esimerkiksi koirilla asia hoidetaan kirurgisesti, mutta delfiineillä sukuelimet ovat molemmilla sukupuolilla vatsaontelossa, mikä tarkoittaisi suurta operaatiota.

– Vatsaontelokirurgiaa ei ole Suomessa delfiineille tehty, eikä minun tietääkseni muuallakaan maailmassa, sanoo eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen.

– Tietysti tähystysmenetelmien parantuessa sellainenkin teoriassa onnistuu.

Realistisempi vaihtoehto olisi kemiallinen ehkäisy. Sekä naaras- että urosdelfiineille on Pirkko Syrjäläisen mukaan olemassa omat hormonivalmisteensa.

– Ne eivät ole täysin ongelmattomia. Kaikki hormonit kuitenkin rasittavat elimistöä, ja se saattaa olla suurempi ongelma kuin lisääntyminen. Pitää muistaa, että lisääntyminen on osa eläinten luonnollista käyttäytymistä, Pirkko Syrjäläinen sanoo.

Emonkin hyvinvointi puntariin

Eläimet voitaisiin myös eristää hedelmällisimpinä aikoina, mutta Pirkko Syrjäläisen mukaan senkin eettisyyttä pitäisi pohtia.

Vaikka lisääntyminen on luonnollinen asia, nytkin poikasta odottava Veera on jo 35-vuotias – delfiiniksi siis erittäin iäkäs synnyttäjä.

Pirkko Syrjäläinen myöntää, että ongelmien todennäköisyys kasvaa iän myötä, ja Veerankin hyvinvointi täytyy ottaa huomioon.

Toistaiseksi delfinaariossa ei kuitenkaan haluta lähteä ehkäisyn tielle.

Kyösti Karjalaisen mukaan kuhan kalastus ei eroa esimerkiksi hauen kalastuksesta paljoakaan. Värillä on kuitenkin kuhalle väliä.

– Vieheet ovat hieman erilaiset, on oranssia mahaa ja räikeitä värejä. Tietyt värit pelaavat tietyn aikaa, että sitten aina vähän kuulostellaan mikä väri käy. Muuten ei voi kyllä sanoa mikä olisi juuri kuhan kalastuksen tekniikka.

Karjalainen kertoo kuhan parhaan syöntivaiheen olevan usein jo ohi kisaan lähdettäessä.

– Saalismäärät eivät ole olleet suuria. Yleensä syöntipiikki on viikkoa ennen kisaa ja kisan aikaan syönti on laantunut siinä määrin, että tavallisesti 200 venettä saa 500 kiloa saalista. Moni jää ilman kalaa, näin on käynyt itsellekin kun kalastamassa on ollut.

Järveä ei siis kuhasta kisan avulla tyhjennetä. Karjalainen kuitenkin uskoo, että tänä vuonna saalista voidaan saada enemmän.

– Kuhan syönti on tänä vuonna ollut myöhässä, joten uskomme että tänä vuonna voitaisiin saada hyvin saalista.

Yhdessäolo on tärkeintä

Alusta lähtien tapahtuman järjestämisessä mukana ollut Karjalainen muistelee suurimman saalismäärän olleen noin kymmenen kiloa. Suurin yksittäinen kuha on painanut vähän yli viisi kiloa. Miestä itseään ei saaliitta jääminen ole harmittanut.

– Tärkeintä ei ole voitto vaan se yhdessäolo. Kavereiden kanssa lähdetään nytkin vähän niin kuin piknikille järvelle.

Viikonlopun aikana 200 innokasta venekuntaa kokoontuu kuhan kalastukseen. Mukana on kalastajia Paltamosta ja muualtakin Oulujärven maisemista, mutta sanan kierrettyä vuosien varrella on osallistujia löytynyt myös kauempaa.

– Puskaradion kautta osallistujia on löytynyt myös Kuopion ja Joensuun alueelta. Ensimmäisellä kerralla sieltä oli yksi vene, ja kaverit ovat sitten kertoneet, että täällä on hyvin järjestetty, erikoinen tapahtuma, jota kannattaa käydä katsomassa. Viime vuonna molemmilta alueilta tuli parikymmentä venettä.

Lepakoiden esiintyvyyttä Suomessa halutaan selvittää yleisön avulla perjantaina alkavalla maanlaajuisella lepakkobongauksella.

– Suomessa ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lepakoita on, kertoo Turun yliopiston väitöskirjatutkija Eero Vesterinen.

Eri lepakkolajeja arvioidaan Suomessa olevan noin 13.

Viikonlopun aikana lepakkobongauksessa kuka tahansa voi havainnoida lepakoita yhden tunnin ajan vapaavalintaisella paikalla ja ilmoittaa havaintonsa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen verkkosivuilla olevalla lomakkeella.

Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen mukaan lepakkobongaukseen osallistuminen ei vaadi erityistä lepakkoasiantuntemusta.

Sinileväkukinnat ovat laantuneet Kainuussa. Helteiden alussa viranomaiset ennakoivat, että sinilevätilanne ryöpsähtäisi, mutta tilanne järvissä onkin rauhoittunut, vaikka helteet ovat voimistuneet. Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija Reima Leinosen mukaan vähäiset sateet hillitsevät sinileväkukintoja.

– Ennen helteitä järvet saivat sateiden valumavesissä pienen ryöpsäyksen fosforia. Helteiden aikana levät käyttivät fosforin. Se ei loputtomiin riitä. Helteiden jatkuessa edellinen leväsatsi on jo kuollut pois ja painunut pohjaan. Toki jossakin lahdekkeissa voi olla levää.

Tällä hetkellä Kainuussa on runsaasti sinilevää Suomussalmen Jumalisjärvessä, Kuhmon Haatajanjärvessä ja Nuasjärven Karankalahdella Kajaanissa.

– Levät pystyvät ottamaan tarvitsemansa hapen ilmasta mutta tarvitsevat kukintaan pienen sykäyksen fosforia. Raju ukkoskuuro voi laukaista missä tahansa järvessä leväkukinnan, koska sen mukana huuhtoutuu fosforia järviin. Järvissä on jonkin verran fosforia, mutta massaesiintymään tarvitaan ulkoinen pieni sykäys, tarkentaa Leinonen.