Tamperelaisella lintuharrastaja Olavi Kalkolla on tarjota vain yksi varma kikka, jolla rastaat voidaan pitää pois marjapuskista.

– Kaikkein toimivin keino on se, ettei ole marjapuskia ollenkaan, Kalkko naurahtaa, mutta jatkaa kohta vakavammin.

– Oikein kunnolla toimivaa systeemiä ei ymmärtääkseni ole. Tietysti kaikenlaisia verkkoja on, mutta verkoissa täytyy muistaa se, että niitä ei parane heittää suoraan puskan päälle. Eikä verkko saa ulottua maahan. Pitäisi rakentaa jonkinlainen kehikko, jotta verkko jää puskaa korkeammalla. Alaraja olisi 15–20 senttiä.

Verkko pitäisi ripustaa hieman korkeammalle siilien vuoksi.

– Jos alueella on siilejä, ne satavarmasti löytyvät verkoista, Kalkko huolehtii.

Kehikko taas kannattaa rakentaa siksi, että jos verkon heittää suoraan marjapensaan päälle, pääsevät linnut silti oksiin ja marjoihin käsiksi.

Helyistä vain hetken apu

Moni rakentaa erilaisista helyistä, cd-levyistä tai muista roikkuvista esineistä pelottimia marjapensaidensa ympärille. Kalkon mukaan ne toimivat vain hetken.

– Sen jälkeen rastaat nauravat partaansa ja jatkavat syömistä.

Jotkut kokeilevat kivien maalaamista punaiseksi ja asettelevat niitä pensaiden ympärille. Kun lintu nokkaisee kiveä, se toteaa, että ei näistä ole syötäväksi ja jättää pensaan rauhaan. Tai niin ainakin toivotaan.

– Se voi hyvinkin toimia, koska kokemuksestahan ne oppivat. Jos ne toteavat, että punaisessa "marjassa" menee nokka hajalle, voi olla, että se auttaa. En osaa sanoa. Jonkun kannattaa kokeilla ja jakaa tieto, toimiiko se vai ei toimi.

Haukka toimii vain vaijerivirityksellä

Jotkut ovat sekoitelleet erilaisia liemiä, joiden toivovat torjuvan rastaita. Mutta jos niillä yrittää vedota lintujen hajuaistiin, silloin vetää vesiperän. Kalkon mukaan linnuilla on heikko hajuaisti.

Leikkikäärmeet, muoviset lokit tai petolinnut ja vastaavat pelottimet – nekin toimivat vain vähän aikaa, Kalkko muistuttaa.

Jotta esimerkiksi haukankuva tepsisi, se pitäisi virittää vaijeriin, jotta se on liikuteltavissa. Ja vielä niin, että se ilmestyy yllättäen ja epäsäännöllisin väliajoin.

– Jos kuva pistetään roikkumaan johonkin kepinnokkaan, se saattaa toimia kaksi tuntia tai kaksi päivää. Sen jälkeen rastaat istuvat kepinnokassa ja katselevat, että olet sinäkin tyhmä, Kalkko nauraa.

Olavi Kalkko itse antaa luonnon hoitaa omat asiansa ja sotkeutuu luonnonkulkuun mahdollisimman vähän. 

– Silloin ihmisellä on paras ote luontoon. Ei ruveta päsmäröimään siinä hommassa. Annetaan luonnolle se, mikä luonnolle kuuluu.

Toiveet olivat korkealla, kun mertoja laskettiin veteen eilen Jyväskylässä Vesankajärvellä koeravustuksen aloituksen merkeissä. Koeravustuksella tutkitaan rapukannan tiheyden lisäksi koko- ja sukupuolijakaumaa. Ympäristöasiantuntija Heikki Alaja Nab Labs Oy:stä kertoo, että koeravustuksella saadaan yleiskuva rapukannan tilasta.

Vesankajärveä seurataan, jotta saataisiin tietoa rapukannan lisäksi myös järven veden laadusta ja esimerkiksi turpeentuotannon vaikutuksista kala- ja rapukantoihin. Rapuja saalistettiin tällä kertaa kolmellakymmenellä koemerralla, joista kaikki olivat tiistaiaamuna tyhjiä.

Tästä ei kuitenkaan vielä voi vetää sitä johtopäätöstä, etteikö järvestä rapuja löytyisi.

– Veikkaisin, että tämä heikko saalis johtuu kuorenvaihdosta, joka on vielä kesken. Kesäkuussa oli viileä jakso ja se saattoi hidastaa rapujen kuorenvaihtoa. Mutta luultavasti tilanne paranee nopeasti,  koska nyt on ollut hyvin lämmintä, Heikki Alaja kertoo.

Tyhjäksi jääneitä mertoja ei siis kannata vielä naulaan nostaa. Viime ravustuskauden saaliin perusteella on vielä toivoa jopa keskimääräistä paremmasta kokonaissaaliista.

Satakuntalaiset kalastajat huokaisivat helpotuksesta, kun tutkimukset osoittivat, että Harjavallan nikkelipäästöllä ei ole ollut vaikutuksia paikalliseen kalakantaan. Epäilykset ovat kuitenkin tehneet jo suurta vahinkoa myynnille.

– Tilanne on huolestuttanut monia. Erityisesti jokisuun lähellä kalastavat ovat olleet vaikeuksissa, sillä kalakauppiaat eivät ole varotoimenpiteenä ostaneet kalaa, kertoo ammattikalastaja Heikki Salokangas.

Istutuksia ja rahallisia korvauksia

Salokankaan mukaan syntyneiden tappioiden määrää on vaikea arvioida, mutta jonkinlaisia korvauksia kalastajille olisi hänen mielestään syytä tarjota.

– Onhan se selvää, että jos kala ei käy kaupaksi ja työpäiviä jää tekemättä, niin joku hinta sillä on. Yksittäisille kärsijöille voisi antaa vaikka rahallisen korvauksen. Jokeen voisi myös istuttaa muutaman vuoden ajan kaloja, niin se olisi tasapuolista kaikille kalastajaryhmille, Salokangas pohtii.

Norilsk Nickelin mittava nikkelivuoto tapahtui runsaat kaksi viikkoa sitten. Sen vaikutuksia ympäristöön selvitetään edelleen.

Kokemäenjoen veden nikkelipitoisuudet ovat Porin kaupungin tiistaisen tiedotteen mukaan laskeneet selvästi. Pitoisuudet ovat puolittuneet viime torstaista.

Viikonloppuna käynnistyvien riistakolmiolaskentojen tuloksia odotetaan maamme metsästäjäkunnassa sydän syrjällään.

Ennakkotiedot kertovat, että kanalintujen pesintä olisi mennyt monin paikoin pahasti mönkään. Syynä tähän on kesäkuussa valinnut harvinaisen kylmä sää.

Kannanarviointipäällikkö Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo, että riistaväellä riittää jännitettävää.

– Maakunnista on tullut yksittäisiä havaintoja. On kuulunut pesimättömistä naaraslinnuista ja pienistä poikueista. Mutta on myöskin havaintoja ihan normaalikokoisista poikueista tuossa heinäkuulla. Jännittävää on.

– Kyllähän tuo kesäkuun jälkipuoli oli poikkeuksellinen kylmine ilmoineen. Hyvin mahdollista on, että se pesimämenestyksessä näkyy. Mutta pian nähdään.

Kylmä ja sateet tekevät häijyä

Pekka Helle kertoo, että kanalintujen pesinnän kriittisen vaihe on kahdesta kolmeen viikkoa lintujen kuoriintumisen jälkeen eli suurin piirtein kesäkuun puolivälin maissa.

– Pahinta on kylmä. Kuoriintuneilla linnunpojilla ei ole oma lämmönsäätelyjärjestelmä vielä kehittynyt. Ne tarvitsevat emon lämpöä. Ja mitä kylmempää on, sitä enempi täytyy vain lämmitellä ja vähemmän aikaa jää ravinnon etsimiseen.

Helle muistuittaa, että pikkuruisille kanalinnuille ei kukaan tuo ruokaa valmiiksi suuhun.

– On itse etsittävä hyönteisiä ja muita selkärangattomia.

Ja viimeisin risti on kylmän ja märän yhdistelmä.

– Vesisateinen ilma, jolloin paitsi poikaset kastuu ja tulee lisää hankaluutta lämmön pitämiseen niin myös nämä ravintokohteet eli hyönteiset ja niiden eri vaiheet eivät ole aktiivisia. Leipä on entistä lujemmassa, Pekka Helle kertoo.

Lintujen lisääntyminen monesta kiinni

Kannanarviointipäällikkö Helle ei lähde ennakoimaan, onko todennäköisesti luvassa rajoituksia syksyn metsästysaikoihin. Hänen mukaansa lintujen lisääntymiseen vaikuttavat sään lisäksi monet seikat.

–  Tosi äärevät sääolot ovat tietenkin isossa roolissa, mutta on paljon muuta. Millaisessa kunnossa naarat pääsivät pesimäkauteen? Miten alueella on pienpetoja, mikä riippuu taas pienjyrsijöiden tilanteesta. Kyllä se on  iso palapeli, että parempi on ettei lähde arvailemaan. Lasketaan jo odotetaan tulokset.

RKTL:n sivuilla kerrotaan, että riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Yksittäinen riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä.

Kesällä lasketaan kolmen miehen ryhmissä kanalinnut kolmion sivuja pitkin ja talvella työpareittain kolmion sivun ylittävät riistanisäkkäiden jäljet. Riistaeläimiä ja niiden jälkiä havainnoidaan vuosittain lähes 1 000 kolmiolla.

Tänä kesänä laskennoissa on ensimmäisen kerran käytössä riistakolmiot.fi-palvelu laskentatietojen tallennusta ja raportointia varten. Toiveena on, että urakka on pääosin tehty jo 3. elokuuta mennessä, jolloin tiedot ovat käytettävissä syksyn metsästysaikoja määrättäessä. 

Lampaiden ja nautojen kesälaitumia on usein tarjolla enemmän kuin lainaeläimiä. Näin on esimerkiksi Pohjanmaalla. Rannikkoseudulla lainaeläinten laiduntaminen esimerkiksi saarissa on yleisempää kuin sisämaassa, jossa kaikille laitumille ei välttämättä eläimiä löydy.

– Kyllä se taitaa olla niin päin että moni ottaisi eläimiä jos niitä olisi tarjolla. Isompiakin laidunalueita on kyllä tarjolla, mutta ei ole löydetty yhteistyökumppania joka haluaisi tuoda eläimiä, kertoo asiantuntija Milla Alanco Pro Agria Etelä-Pohjanmaasta.

Pro Agria pitää laidunpankkia netissä. Sieltä voi joko tarjota eläimiä ja laidunmaata tai etsiä niitä.

Ei aivan yksinkertainen juttu

Kesälampaista tai kesälehmistä haaveilevan kannattaa tarjota eläintilalliselle mahdollisimman valmista laidunniittyä. Omistajan on helppo tuoda lampaat valmiiseen aitaukseen, jossa kaikesta on huolehdittu.

Aivan tuosta vain ei myöskään eläimiä voi omalle pihalleen ottaa. Eläinten pitoon pitää hakea oman kunnan maaseutusihteeriltä eläinten pitopaikkatunnus. Tällä numerolla voidaan tehdä tarvittavat ilmoitukset Eviran lammas- ja vuohirekisteriin tai nautarekisteriin. Siirrettävillä eläimillä pitää myös olla korvamerkit.

Jos eläimiä ostaa itselleen, pitää rekisteröityä eläintenpitäjäksi. Jos eläimet vain vuokraa, eläinten omistaja yleensä huolehtii siirtoilmoituksista. Eläimien vuokrasta on myös monia käytäntöjä.

– Yleensä hinta sovitaan tapauskohtaisesti, on sellaisia että maksetaan joku tietty maksu koko kesästä eläinten omistajalle, tai sitten kuljetuksesta joku maksu, mahdollisetsi jotain aitatarvikkeita korvataan, näistä pitää sopia. Ainahan madaltaa kynnystä lampurin näkökulmasta, jos kaikki on valmiina ja saa jonkun korvauksen, Milla Alanco summaa.

Aitauksen lisäksi myös riittävästä ravinnosta ja suojasta on huolehdittava.

– Pitää päivittäin huolehtia eläinten hyvinvoinnista, että on raikasta vettä tarjolla, jos on kasvavia karitsoita niin ehkä lisäruokintaa, suolakivi, ja huolehtia että laitumella riittää syömistä, ja auringonsuoja on tärkeä jos on kuumia päiviä, Alanco kertoo.

Kovan arvostelun kohteeksi joutunut jätevedenpuhdistamo JVP-Eura lupaa, ettei Eurajokea likaaville päästöille ole tarvetta enää laajennustöiden jälkeen.

Loppusuoralla olevassa vedenpuhdistamon perusparannuksessa on lisätty laitoksen kapasiteettia, jonka ansiosta viime vuosien kaltaisia ohijuoksutuksia ei yhtiön mukaan tulevaisuudessa tapahdu. Uuden laitteiston lisäksi myös vanhaa kalustoa on kunnostettu.

– Olemme panostaneet myös vanhan puolen huoltoon ja kunnossapitoon. Sen lisäksi Euran kunnan viemäriverkko on hyvässä kunnossa ja kun puhdistamon kapasiteetti on huomattavasti laajentunut, ei päästöjä tule, sanoo JVP-Euran toimitusjohtaja Anna Halinen.

"Eurajoen tila paranee"

JVP-Euran laajennuksessa on muun muassa rakennettu uusi etuselkeytin-allas, ilmastusallas ja lietteen tiivistämö. Uudet laitteet ovat tällä hetkellä manuaalisessa käytössä ja syksyllä niihin liitetään automaatiojärjestelmät.

Toimitusjohtajan mukaan uudistus parantaa Eurajoen tilaa.

– Käsittelemättömän jäteveden purkaminen Eurajokeen on loppunut, Halinen sanoo.

Yhtiö arvostelun kohteena

Euran kunnan ja yritysten omistama JVP-Eura puhdistaa alueen kotitalouksien ja teollisuuden jätevettä. Se on riittämättömän kapasiteetin takia joutunut juoksuttamaan jätteitä usein ohi puhdistamon suoraan Eurajokeen vuosien ajan.

Eurajoki on ollut viime vuosina usein käyttökiellossa suurten päästöjen takia. Viimeisin käyttökielto purettiin kaksi viikkoa sitten.

JVP-Euran päästöistä on aloitetu myös syyteharkinta. Paikalliset asukkaat ovat tilanteeseen kyllästyneitä ja JVP-Eura on saanut voimakasta arvostelua myös alueen poliitikoilta.

Ensimmäisellä lasten norppaleirillä on parikymmentä 8 -12 -vuotiasta leiriläistä ja puolenkymmentä ohjaajaa. Mikkeliläinen Frans Paasikivi on jo oppia saanut.

– Luonnonsuojelualueella ei saa repiä mitään kasveja turhaan, eikä tehdä kiusaa eläimille. Jos vaikka kettu olisi tuolla, niin ei mene häiritsemään sitä. Jos se vaikka syö, niin antaa olla sen rauhassa, Frans Paasikivi neuvoo.

Ihan kaikkea luonnoltakaan ei sentään tarvitse sietää.

– No, muurahaiset, jos ne käy puremaan, niin sitten saa tökkiä niitä pois, Frans sanoo.

Nimensä mukaisesti norppaleirillä tutustutaan tähän uhanalaiseen eläimeen ja sen suojeluun. Jos leiriläiset norpan kohtaavat, niin he osaavat antaa sille rauhan.

– Jos se on köllimässä siellä kivillä, niin ei saa mennä häiritsemään, kun ne ovat kuitenkin rauhoitettuja. Se olisi kyllä hieno nähdä. Toivottavasti se saa elää rauhassa.

Norpan kohtaaminen on onnen kauppaa

Norppaleirillä ollaan norpan kotivesillä. Lähistöllä elelee tiettävästi toista kymmentä norppaa. Toive eläimen näkemisestä voi toteutua tai jäädä toteutumatta.

– No, takuuta ei valitettavasti voida antaa. Mutta pyritään liikkumaan tuolla vesillä sen verran, että todennäköisyys ainakin kasvaa, toteaa leirivastaava Ilona Aho.

Muutamat leiriläiset ovat norpan jo nähneetkin, kuten Minttu Pulliainen omalla kesämökillä Puumalassa.

– Se oli aika suloinen, Minttu kuvailee.

Leirillä luonnossa liikkumista ja erätaitoja opetellaan metsävaelluksilla ja kanoottiretkillä. Opitaan esimerkiksi suunnistusta, tulentekoa ja kanootilla liikkumista.

– Kanootilla on harjoiteltu melomista, käännöksiä ja lautaksi kokoontumista. Ensin ehkä tuntui vähän vaikealta mutta nyt se on jo aika helppoa, todistavat Vilja Heinänen Jämsästä ja Jonna Rimpelä Savonlinnasta.

– Perusluontosuhdetta rakennellaan ja opitaan tosiaan norpasta vähän lisää, Ilona Aho kertoo.

Norppaleiri kuuluu EU:n tukemaan Saimaannorppa-LIFE -hankkeeseen ja niitä suunniteltu myös neljälle seuraavalle kesälle

Suomen tunnetuin kyhmyjoutsenpariskunta on tilapäisesti erottu toisistaan Hämeenlinnan Aulangolla. Janne sai kotilammelleen tunkeutuneelta laulujoutsenkoiraalta vamman siipeensä. Siipi tulehtui sen verran pahasti, että lintu on jouduttu ottamaan pois lammesta. Aulangon Joutsenlammella on nyt Aino-joutsen yksinhuoltajana kolmelle poikaselleen.

Ainon ja Jannen raju puolustustaistelu lammelle laskeutunutta laulujoutsenpariskuntaa vastaan taltioitui vahingossa puistossa vierailleen Kari Vekan kännykälle.

Janakkalalainen Kari Vekka oli vaimonsa kanssa Joutsenlammen maastossa tiistaina 4. heinäkuuta illansuussa. Tarkoitus oli tutustua puistometsän erikoisuuteen eli tuijametsään.

Silloin lammelta kuului kova metakka. Veden päällä neljä joutsenta kävi kovaa kähinää keskenään.

Taisteluparit valittiin sukupuolen mukaan

– Aloin ottaa kuvia ja mietimme, että mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö soittaa jollekin? Toisaalta kyse oli luonnon omasta jutusta.

Janne-joutsen ja lammelle laskeutunut koiraspuolinen laulujoutsen ottivat kovaa yhteen. Aino-joutsen suojeli selvästi poikasiaan ja seurasi tapahtumia sivummalta.

Tunkeutujapariskunnan naaras ei ottanut osaa koiraiden mittelöön, vaan seurasi sitä vierestä. Välillä sekin sai kyytiä, kun Aino kävi häätämässä vierasta emoa kauemmaksi.

– Sulkia oli ilmassa. Välillä ne olivat kaulat solmussa. Se oli raa'an näköistä, kun välillä lyötiin siivellä ja välillä nokalla, Kari Vekka muistelee tapahtunutta.

Välillä toinen joutsenista nousi vastustajansa päälle ja yritti painaa lintua veden alle. Tosi raakaa puuhaa.

Yhteenottoja oli vähintään kaksi

Vekka ei osaa arvioida kauanko ottelua käytiin, mutta todennäköisesti 15-20 minuuttia. Molemmat joutsenet olivat selvästi väsähtäneitä.

– Vähitellen huuto loppui ja lähdimme tutustumaan tuijametsään. Kun tulimme taas takasin Joutsenlammelle, niin huuto alkoi uudestaan.

Tunkeilijajoutsenet iskivät uudelleen. Nyt käytiin reviiritaistelua lammen toisessa päässä.

– Tätä ottelua emme enää jääneet katsomaan.

Vekan pariskunnan lisäksi joutsenten yhteenoton näkivät kaksi paikalla ollutta naista sekä yksi nainen lapsensa kanssa.

Peltopula vaivaa karjatiloja. Karjataloustuotantoaan isommaksi halajavat viljelijät eivät voi ostaa tai vuokrata peltopinta-alaa, koska sitä ei ole saatavilla.

Peltoa pitäisi olla viljelijän käytössä noin hehtaari lehmää kohden, jotta maatila täyttää EU-direktiivit. Peltoa tarvitaan lietelannan levittämiseen ja rehun kasvattamiseen.

Ilomantsilaisen maanviljelijä Arto Haarasen mukaan pelto-ongelman perimmäinen syy on EU-tukijärjestelmässä. Pellon omistajalle on tukien takia edullisempaa viljellä peltoa kepeästi, kuin vuokrata sitä eteenpäin karjatilalliselle.

– Tavallaan se ei lähde kiertämään se pelto. Sitä on kyllä, mutta se jää karjanpidon lopettaneitten tilojen haltuun. Järjestelmä on luotu sillä tavalla, että aikoinaan EU:hun liitettyessä tuet tulivat tavallaan sen menetetyn tulon kompensaatioksi, kertoo Haaranen.

Tilanne saattaa helpottaa muutaman vuoden päästä, kun nykyiset maanomistajat jäävät eläkkeelle, eikä viljelyksille välttämättä löydy jatkajaa. Tilanteen voisi ratkaista Haarasen mukaan toisellakin tavalla.

–Tietysti jos itse voisin päättää, niin se voisi olla enempi tuotantoon sidottu. Että tuotetusta kilosta tai litrasta saataisiin se tuki, niin tällä tavalla saataisiin tehostettua peltoviljelyä.

Metsänhoitoyhdistys Lounametsän toiminnanjohtaja Harri Tasanen arvioi, että valtaosa Seija-myrskyn kaatamista puista on korjattu Varsinais-Suomessa heinäkuun puoliväliin mennessä.

– Yli 90 prosenttia on saatu korjattua. Enempää ei oikeastaan ole voitu korjata, sillä sahat eivät vetäneet suurempaa tukkimäärää, Tasanen sanoo.

Kaatuneiden puiden korjaaminen on tärkeää, sillä puita tuhoava kirjanpainajakuoriainen lisääntyy etenkin tuulenkaatopuissa ja leviää niistä pystyssä oleviin puihin ja lähimetsiin ja aiheuttaa niissä tuhoja.

Toinen sukupolvi uhkaa

Harri Tasanen oli mielissään kylmästä kesäkuusta, silllä kirjanpainajien määrä oli selvästi edellisvuosia vähäisempi. Nyt pelko on kuitenkin hiipimässä puseroon.

– Tämä hellejakso voi valitettavasti aiheuttaa sen, että kirjanpainajille kehittyy toinen sukupolvi loppukesäksi, Tasanen ennakoi.

Kesän ukkosmyrskyt ovat aiheuttaneet jonkin verran puiden kaatumisia Varsinais-Suomessa. Niiden korjaaminen on vasta alkamassa.

Forssan Ankkalammin levien valtaama vesi on puhuttanut kaupunkilaisia heinäkuussa. Lammen kaksi joutsenta joutuivat polkemaan vihreää levämassaa, ja lammen vesi muuttui emäksiseksi.

Ankkalammen pohjalle kertyneet kuolleet lehdet olivat tehneet leville otollisen ravintolähteen.

Kaupunki tarttui viimein asiaan ja veteen sekoitettiin leviä hajottavia kemikaaleja. Levänmatto onkin jo hajonnut, mutta lammen vesi on yhä selvästi vihreää.

Sadan kilon kemikaalipanos on painanut levät ja muun kasvillisuuden pohjalle, samalla veden ph-arvo on laskenut. Joutsenet eivät ole onneksi reagoineet elinympäristönsä rajuihin muutoksiin.

Myös suihkulähde on saatu toimintaan. Syksyllä allas tyhjennetään ja sen pohjaa päästään ruoppaamaan.

Tien pientareella kasvavaa heinikkoa ei heti ensimmäiseksi tule ajatelleeksi puutarhan katseenvangitsijana, mutta puutarhamyymälöissä samainen kasvi tekee kauppansa. Helpot ja askeettisen kauniit heinät ovat oiva kaveri kukkiville perennoille tai havukasveille. Kukkaluukun tämänkertaisessa jaksossa puutarha-asiantuntija Liisa Inkovaara pohtii heinien monikäyttöisyyttä puutarhasuunnittelija Marja Suomalaisen kanssa.

Viikonloppuna kuolleena löytynyt kuutti oli tänä vuonna Saimaan seitsemäs norppauhri. Erätarkastaja Markus Rahikainen kertoo Haukiveden kuutin löytyneen asetuksen kieltämästä verkosta. Asiasta on tehty rikosilmoitus.

Alueella saa pyytää tiettyinä aikoina vuodesta. Pyydyksessä oli monisäikeinen lanka, joka on kielletty verkoissa ympäri vuoden.

Rahikainen sanoo, että on mahdoton arvioida, milloin verkot on laskettu veteen. Seassa oli mädänneitä kaloja. Verkot ovat voineet olla vedessä jo pitkään.

- Saimaassa voi lillua haamuverkkoja hyvinkin paljon. Kävin tänä kesänä kerran Vekaransalmen lähellä naaraamassa verkot. Niissä oli lupalaput vuodelta 1995. Verkoissa oli eläviä kaloja, joten ne ovat olleet jatkuvassa pyynnissä.

Huomautuslinjalta haltuunottoon

Erätarkastajan kesässä riittää puuhaa. Mökkiläisiä, pyydyksiä, veneilijöitä ja kalastajia löytyy. Asiat ovat yleensä hyvällä mallilla, useimmiten pyydykset ovat laillisia, mutta parannettavaakin löytyy.

- Tähän asti on menty huomautuslinjalla, Markus Rahikainen sanoo.

- Jatkossa otetaan tiukempi linja verkkojen merkkaamisen ja yhteystietojen puuttumisen suhteen. Tänä kesänä tyydytään vielä huomauttelemaan, mutta ensi kesänä luultavasti ruvetaan verkkoja ottamaan haltuun. Niitä voi sitten käydä noutamassa maksulappua vastaan.

Erätarkastaja otetaan yleensä hyvin vastaan ja asiat ovat kunnossa.

- Jos on 10 vuotta maksanut kalastuslupia ja sitä tullaan ensimmäistä kertaa kysymään, tulee varmasti tunne, että en minä turhaan ole niitä kalastuslupia edellistä kymmentä vuotta maksanut, Markus Rahikainen naurahtaa.

Monet kylmän veden kalat kärsivät helteisestä säästä. Kuuma sää ja lämmin, yli 20-asteinen vesi tekee esimerkiksi lohikaloista ylirasittuneita ja se voi koitua niille pahimmillaan jopa kuolemaksi. Helteen aiheuttamat kalakuolemat johtuvat yleensä lämpimän veden liian pienestä happipitoisuudesta.

– Lohi on vaihtolämpöinen otus ja se ei pysty määrittelemään itse ruuan rajoittamista. Kala voi tappaa itsensä ruualla. Kun se syö liikaa, sen aineenvaihdunta ei toimi ja se tarvitsee happea ruuansulatukseen. Lämpimällä ilmalla se ei välttämättä pääse tarpeeksi happipitoiseen veteen ja kuolee, kertoo kalastusmatkailuskeskus Tervon Lohimaan kalankäsittelijä Rauno Tossavainen.

Tervon Lohimaassa kalojen ruokkiminen on muun muassa tästä syystä kielletty.

– Nyt ainakin viikonloppuisin kun sesonki on kova, turistionginnassa on käytetty kalastusopasta apuna. Sillä vältetään se, ettei lohia syötetä liikaa ja saadaan ne tarttumaan pilviselläkin säällä.

Lapista löydetty satoja kuolleita kaloja

Lohikalat kuolevat helposti lämpimässä vedessä myös stressin vuoksi. Kalat ovat usein kutunoususta johtuen stressaantuneita, niiden immuunipuolustus laskee ja monet bakteerit sekä taudinaiheuttajat kuten vesihome aktivoituvat lämpimässä vedessä.

Itä-Suomen yliopiston vesiekologian professori Raine Kortet sanoo, että esimerkiksi Lapissa helteinen sää on todennäköisesti lisännyt lohikalojen kuolleisuutta runsaasti tänä kesänä. Torniojoesta on löydetty arviolta useita satoja kuolleita kaloja.

Kaloja nousee jokeen arviolta noin 100 000. Kalat kuolevat paitsi helteen ja stressin vuoksi, mahdollisesti osin myös ns. spinflugalla eli raskaalla punttiperholla rannalta tapahtuvan kalastamisen takia, Kortet sanoo.

– Perho tarttuu usein kalan ulkopuolelta ja kala karkaa, mikä vaurioittaa kalaa. Kun kalan kylkiin tulee haavaumia, niihin tarttuu myös bakteereja ja muita taudinaiheuttajia ja ne tulehtuvat lämpimässä vedessä nopeasti. Paikalla olleen tuttavani arvion mukaan Torniojoen Matkakoskella vaurioitui tänä kesänä vähintään useampi sata lohta.

Spinflugalla on kalastettu erityisesti Matkakoskella, jossa kalat pakkaantuvat yhdelle, pienelle alueelle. Tämä paikka ei Kortteen mukaan sovellu ollenkaan pyyntimuodon harjoittamiseen, koska iso osa kaloista tarttuu ulkopuolelta.

– Monen mielestä alue pitäisi saada kokonaan kalastukselta rauhoitettua. Spinfluga kiellettiin alueella 2009, mutta nyt se on sallittu uudelleen.

"Lohikalat kärsivät kaikenlaisesta kalastuksesta"

Lohikaloja kuolee tavallisesti vuosittain vaihtelevan pienen prosenttiluvun verran, mutta erityisen lämmin sää kasvattaa riskiä. Jos esimerkiksi lohia nousee paljon ja vain osa mahtuu syvempään ja viileämmälle vesialueelle monttuihin, toiset joutuvat jäämään lämpimiin pintakerroksiin. Moni kalastaja onkin jo esimerkiksi Lapissa jättänyt lupiaan käyttämättä helteiden vuoksi ja kalaa säästääkseen.

Pohjois-Savon ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Timo Takkunen ei suosittelisi lohikalojen kalastusta lainkaan kuumalla säällä.

– Kun vesi on näin lämmintä, lohikaloja ei pitäisi kalastaa ollenkaan ja olisi hyvä keskittyä muiden kalojen kalastukseen. Lohikalat kärsivät kuumalla kaikenlaisesta kalastuksesta.

Lämpö vaikuttaa vaihtelevalla tavoilla eri kalalajeihin. Kuumalla ilmalla ja lämpimässä vedessä esimerkiksi monet särkikalat, kuha ja ahven ovat aktiivisia. Yleensä auringonnousun ja -laskun aikaan kuha ja ahven siirtyvät pintakerrokseen ruokailemaan, mutta keskipäivän kuumuudessa ne ovat usein passiivisia.

Vaikka kaloja saisi kiinni helposti, niiden käsittelyssä täytyy olla erityisen tarkka, sanoo Tervon Lohimaan kalankäsittelijä Rauno Tossavainen.

– Tainnutuksen jälkeen verenluovutus on kaiken a ja o. Sitten kala jäähileveteen, jotta se saadaan heti jäähtymään ja ei ala pilaantumaan. Hellesäällä jäähdytys on tärkein seikka, jotta kalan elintoiminnot alkaa pysähtyä ja kala pysyy hyvänä pöytään asti.

Esimerkiksi Keski-Suomessa alkaa olla pula kengityssepistä. Suomen kengitysseppien yhdistyksen mukaan maakunnasta löytyy nykyään vain kolme ammattitutkinnon suorittanutta ja CE-F sertifioitua kengitysseppää.

Jalat ovat hevosen tärkein asia ja uusia kenkiä tarvitaan ravi- tai ratsuhevosille keskimäärin kuuden tai seitsemän viikon välein. Ei siis ihme, että kengityssepät ovat yli tuhannen hevostallin maakunnassa varsin kysyttyjä ammattilaisia.

- Luotettavaa ja sellaista kengittäjää, joka tuntee hevosen ja tietää millaisen kengän se tarvitsee ei saa kovin helposti. Kengitykset on sovittu hyvissä ajoin etukäteen ja yhtäkkisiin tilanteisiin ei ole kummallakaan kovin paljon joustovaraa, kuvailee hevostilan omistaja Rea Hakanen Jämsästä.

Vain tekemällä oppii

Taitavista ja luotettavista kengityssepistä on pulaa, koska ammattitaito ja toimiva yhteispeli hevosten kanssa opitaan vain käytännössä.

- Kyllä tämä useamman vuoden kokemuksen vaatii ja koskaan ei valmiiksi asti tulekaan, vaan aina on uutta opittavaa, kertoo kengitysseppä Jyri Hellevuo.

Hellevuo toivottaa uudet yrittäjät alalle tervetulleiksi. Seppä arvioi, että Keski-Suomessa olisi töitä ainakin kahdelle tai jopa kolmelle uudelle kengityssepälle.

- On tuossa muutama kaveri, jotka suunnittelee kengityssepän ammattitutkintoa ja kyllä alalla tilaa on, toteaa Hellevuo.

Hevosen omistajan näkökulmasta kengitysseppä on tärkeä yhteistyökumppani. Taitava seppä korjaa hevosen käyntiä ja tuntemattoman sepän palveluksiin turvautuminen on riski.

- Kyllä vanha sanonta pitää paikkansa, että ilman kavioita ei ole hevostakaan. Henkilökohtaisesti en lähtisi riskeeraamaan ainakaan niitä hevosia, joilla lähdetään kisaamaan eli en lähtisi ottamaan pystymetsästä kengittäjää, puntaroi Rea Hakanen.

Perämeren vesi solahtaa kanistereihin Kemin edustalla. Oulun yliopiston tutkija-avustaja Saila Pahkakangas nostaa vettä saaviin.

Veden lämpötila mitataan ja nostopaikat katsotaan tarkkaan satelliittitutkan avulla. Kesällä kerätään vesinäytteitä kuukauden välein Kemin, Kalajoen ja Kokkolan edustalta.

Oulun yliopisto tutkii vesinäytteistä typen vaikutusta rannikkovesiin. Tutkimuksella selvitetään, olisiko jätevesipuhdistamoilla syytä tehostaa typenpoistoa.

– Vedestä tutkitaan ravinteita. Vettä säilytetään kasvatuskaapissa viikon ajan ja sieltä otetaan vesinäytteitä muutaman päivän välein, sanoo tutkija-tohtori Simo Tammela.

Jätevedenpuhdistamot huolissaan typenpoistovelvoitteesta

Vesiä säilytetään jääkaapissa, merta vastaavissa olosuhteissa.

– Merivettä nostettiin kaksi kertaa näkösyvyydeltä puolen metrin välein, kertoo Pahkakangas.

Typenpoistamisen tehostamisesta tulisi jätevesipuhdistamoille melkoinen hintalappu. Siitä seuraisi vesimaksuihin roima korotus.

Esimerkiksi Kemin Vedestä arvioidaan vesimaksujen nousevan jopa viidenneksellä.

– Perämeren rannikon jätevesilaitoksen on hieman huolissaan mahdollisesti typen poistovelvoitteesta. Vuoden loppuun mennessä saadaan tuloksia siitä, onko typenpoisto tarpeellista tässä rannikolla, Tammela toteaa.

Liika typpi aiheuttaa rehevöitymistä

Typpeä valuu mereen suurimmaksi osaksi jätevedenpuhdistamoilta, joista ja teollisuuden tehtailta. Typen ylitarjonta voi johtaa veden rehevöitymiseen.

– 200-300 mikrogrammaa litrassa on tyypillinen typpipitoisuus rannikolla. Typpeä on enemmän paikoissa, joissa kuormituslähde on ihan vieressä. Vesien rehevöityminen  rajoittaa vesien virkistyskäyttöä, kuten uimista tai kalastamista.

Kirsikkakausi on jäämässä muun muassa Keski-Suomessa tavanomaista lyhyemmäksi. Yleensä poimintakausi kestää parisen viikkoa, mutta tänä kesänä helteen kypsyttämä sato on kerättävä viikossa.

Makeat kirsikkalajikkeet menestyvät Keski-Suomenkin korkeudella. Kotipuutarhoissa viljellään kuitenkin useimmiten hapankirsikkaa.

- Toreilla ja marketeissa myytävä kirsikka on lähes kaikki ulkomaista, kotimaista ei ole juurikaan tarjolla. Jos ihmiset ottaa pihalleen kirsikkapuun, kasvattavat itse ja näkevät, miten se menestyy ja saavat siitä vähän satoa, niin sitä kautta leviää tieto ehkä parhaiten, kertoo viljelijä Simo Tommola Leivonmäeltä.

Kirsikat ovat herneiden tapaan kesätorilta mukaan napattava herkku. Tommolan tilalla Leivonmäellä kirsikan voi poimia myös suoraan puusta. Leivonmäkeläistilankin kirsikat ovat kypsyneet niin vauhdilla, että niitä on kerättävissä enää tämän viikon ajan.

Vadelma ja mansikka paljon tutumpia

Tommolan tilan vanhimmat makeat kirsikkapuut ovat 12-vuotiaita ja lajikkeita on useita. Satoa saadaan muutamia satoja kiloja kesässä. Tilalla kirsikoita on voinut poimia itsepoimintana jo parin kesän ajan ja joka vuosi jokunen uusi kasvo on löytänyt kotimaisen makean kirsikan.

- Yleensä se, mitä ihmiset ostaa puutarhoihin on hapanta, sillä sen taimia on paremmin tarjolla. Kirsikanpoiminta ja viljely on niin uutta Suomessa, että harvat ihmiset tietää siitä, jos vertaa mansikan tai vadelman viljelyyn ja itsepoimintaan, kuvailee Tommola.

Kotimaiset puhtaampia

Jos kirsikkapuun haluaa omaan puutarhaansa, on syytä hankkia kerralla kaksi tainta pölyttämään toisiaan. Mikäli omena- tai luumupuu menestyy voi kirsikankin kanssa onnistaa. 

- Kyllä kotimainen kirsikka on mielestäni aromikkaampi, kun on syönyt kotimaisia ja ulkomaisia rinnakkain. Kotimaisia ei tarvitse pestä, eikä niissä ole myöskään torjunta-ainejäämiä tai säilöntäaineita, sanoo viljelijä.

Kirsikat maistuvat sellaisenaankin, mutta niistä syntyy myös mehua, hilloa, likööriä sekä viiniä.

- Meillä pakastetaan ihan sellaisenaan ne, mitä ei syödä tuoreena. Talvella nautitaan sitten kirsikoista vanilijajäätelön kanssa, toteaa Tommola.

Vääksynjoessa Asikkalassa on tänä kesänä otettu käyttöön Suomen suurin ankeriaspyydys hyvin tuloksin. Noin 50 vuorokauden aikana arkun avulla on saatu pyydettyä jo 174 ankeriasta, noin kahden kilon vonkaleita pääasiassa.

– Virran mukana tuleva kala törmää arkkupyydyksessä olevaan metalliseinään hellävaraisesti sellaisessa kulmassa, ettei se vahingoitu. Kala joutuu törmäyksen jälkeen isoon muoviputkeen, jota pitkin se kulkeutuu puiseen kannelliseen arkkuun.

– Arkussa on pimeää ja vesi virtaa niin että kalalla on turvallinen olo, vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi Lahden ympäristökeskuksesta kuvaa kalan matkaa virrasta arkkuun.

Arkku tyhjennetään säännöllisin väliajoin ja kalat viedään Evolle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hoiviin merkittäväksi.

Suomen suurin ankeriasarkku pelastaa kutukaloja, jotka pyrkivät Vesijärvestä alaspäin, Vääksynjokea pitkin Päijänteeseen ja sieltä edelleen Kymijokeen.   

Ankerias vaeltaa lentokonekyydillä ja rekassa 

Uhanalaisen ankeriaan vaellusmatka Sargassomereltä Atlantilta Suomen järviin ja takaisin on monivaiheinen.

Vastikään Englannista Severnjoesta on lennätetty kymmensenttisiä ankeriaanpoikasia 147 000 kappaletta Suomen järviin istutettavaksi.

Ankerias on aikaisemmin kuulunut Suomen luontaiseen kalalajistoon, mutta nyt voimalaitokset estävät kalan vaeltamisen.

– Ankeriasta tarvitaan Suomen järvissä, koska se on petokala ja varsinkin rehevöityneissä järvissä se pitää roskakalat kurissa, perustelee Kotakorpi ankeriaanpoikasten hurjaa lentomatkaa.

Kutuvaellukselle lähtevistä kaloista osa murskautuu voimaloiden turbiineissa niin kuin Vääksynjoessakin.

– Välillä ankeriasmoska on tukkinut turbiinit.  

Voimalaitoksen yhteyteen sijoitetulla arkulla pelastetaan mitä voidaan pelastaa. Arkun avulla napatut ankeriaat merkitään Evolla ja kuljetetaan sieltä maateitse isoina määrinä merelle kutemaan.

Asikkalassa Vääksynjoessa arkun käyttöä on tarkoitus jatkaa niin syys- kuin kevätvirtaamien aikana.

Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi uskoo, että arkun avulla on mahdollista pyytää ja pelastaa suurin osa Vääksynjoen kautta vaeltavista ankeriaista.

Sateinen alkukesä tappoi lintujen poikasia Etelä-Karjalassa. Varsinkin vesilinnuista kuikka aloitti pesinnän silloin, kun vedenpinta oli vielä alhaalla.

Kesäkuun sateiden vuoksi vedenpinta nousi niin, että suuri osa munista kastui. 

– Esimerkiksi Suurella Paljärvellä Ruokolahdella kuikalla on normaalisti 4-6 pesää, nyt pesiä on vain 2-3, kertoo Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juha Juuti.

Myös monen pikkulinnun kesän ensimmäinen pesintä kärsi kesäkuun kylmän ja sateisen sään vuoksi. Pikkulinnut pesivät monesti useamman kerran kesässä.

Uudellamaalla on myönnetty kevään ja kesän aikana poikkeuslupia yli 10 000 ongelmalinnun tappamiseen. Poikkeuslupia on myönnetty etenkin lokkilajeille, harmaavarikselle, harakalle ja räkättirastaalle. Riistalinnuista erityisesti sepelkyyhkylle on myönnetty poikkeuslupia.

– Nämä lintulajit ovat aiheuttaneet edellisinäkin vuosina ihan reilusti vahinkoja, kertoo riistasuunnittelija Antti Piironen Suomen riistakeskuksesta.

Myönnettyjen poikkeuslupien määrä on samansuuruinen aikaisempiin vuosiin verrattuna.

– Uudenmaan mittakaavassa poikkeuslupia on myönnetty aika normaali määrä. En usko, että tilanne olisi mitenkään kärjistynyt viime vuosina, Piironen sanoo.

Poikkeuslupia myönnetään vakavien vahinkojen ehkäisemiseksi, jos vahinkoja ei voida ehkäistä millään muulla tavalla. Vahinkoja voi aiheutua esimerkiksi viljelyksille, ihmisten terveydelle tai muulle eläimistölle. Etenkin räkättirastaiden aiheuttamat tuhot marjaviljelmille ovat olleet merkittävät viime vuosina.