Pielisessä kelpaa nyt polskia, sillä vesi on kuin linnunmaitoa. Nurmeksen mittauspisteellä pintavedet ovat nimittäin 24,1 asteisia. Järven veden lämpötila on noussut puolessatoissa viikossa 7 astetta. Tavallisesti Pielisen pintavedet ovat lähes 5 astetta kylmempiä.

Vesien lämpötilat ovat nousseet helteiden aikaan vauhdilla. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Pyhäselän veden lämpötila on noussut kahdessa viikossa viisi astetta.

Suomen ympäristökeskuksen mittausten mukaan vesi on kylmintä Kilpisjärvellä, 15,6 astetta. Kilpisjärven vesi on kuitenkin yli 5 astetta lämpimämpää kuin normaalisti tähän aikaan heinäkuussa.

Ympäristökeskus mittaa pintavesien lämpötilaa joko laiturilta tai kiviltä rannan läheisyydestä noin 20 senttimetrin syvyydeltä.

Kokemäenjoen kaloista ei ole löytynyt vaarallisia nikkelipitoisuuksia. Ely-keskus on tutkinut viikonlopun aikana kaloja, jotka pyydettiin viime viikolla Porissa Pihlavanlahdella, Anttoorassa ja Lampaluodossa. Myös kaupunki on tehnyt omia tutkimuksia.

– Tulokset ovat erittäin huojentavia, sillä pitoisuudet ovat kauttaaltaan erittäin pieniä. Käytännössä pitoisuudet ovat alle määritysrajan, eli nikkeliä, kadmiumia ja kobolttia ei ole kertynyt alueen kaloihin, sanoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Ely-keskus otti näytteitä yhteensä 34 kalasta, joiden joukossa oli haukia, lahnoja, kuhia, silakoita, särkiä ja säyneitä.

Kalaa kehotettiin välttämään

Porin ympäristövirasto suositteli viime viikolla, että Kokemäenjoen kaloja ei syötäisi ennen kuin niistä otetut näytteet valmistuvat. Nyt käytön välttämissuositus on päätetty purkaa.

– Kalojen haitta-ainepitoisuuksia seurataan edelleen, ja jos tilanne muuttuu, asiasta tiedotetaan erikseen, Porin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi sanoo.

Joessa paljastui runsas viikko sitten simpukkakuolemia, joiden on todettu johtuneen Norilsk Nickelin Harjavallan-tuotantolaitokselta päässeestä nikkelivuodosta. Tehtaalta pääsi runsas kaksi viikkoa sitten jokeen 66 tonnia nikkeliä ja lisäksi muun muassa kobolttia.

Poliisi tutkii Norilsk Nickelin päästöä törkeänä ympäristön turmelemisena.

Saimaan järvimaisema on kerännyt kansainvälistä kunniaa. Yhdysvaltalainen talouslehti Wall Street Journal listaa Saimaan yhdeksi maailman upeimmista järvikohteista. 

Lehti perustelee Saimaan valintaa esimerkiksi sen kauniilla saaristolla. Vaikka Saimaa on vain tunnin matkan päässä Helsingistä, se tuntuu lehden mukaan aivan omalta maailmaltaan.

Pisteitä keräävät myös Saimaan metsäiset mökkirannat sekä Saimaassa uiskentelevat taimenet. Wall Street Journalin mukaan Saimaa on kaunis ympäri vuoden, mutta varsinaisessa kukoistuksessaan se on pitkinä lämpiminä kesäiltoina. Kehuja keräävät myös Saimaan raikas vesi ja mustikkametsät.

Saimaa kovassa seurassa

Saimaan lisäksi Wall Street Journal listaa neljä muuta kaunista järvikohdetta. Euroopasta löytyy lehden mukaan Saimaan lisäksi kaunis järvikohde, joka sijaitsee Puolan ja Slovakian rajamaastossa Tatravuorilla. Vuorilla on paljon alppimaisia järviä, joista lehden mukaan kaunein on Morskie Okojärvi. Myös Sveitsistä löytyy kirkasvetinen Lucerne-järvi.

Yhdysvaltalaista väriä listalle tuo Arizonassa sijaitseva Powell-järvi, jonka syvää sinistä järveä ympäröivät aavikkohiekka sekä lukuisat kaktukset. Kolmas kohde listalla on Keniassa sijaitseva suolapituinen Nakurujärvi, joka on kuuluisa elävästä lintukirjostaan. 

The Wall Street Journalin artikkeli

Lisätty 21.7.2014 klo 16:42 Tiedot Sveitsin Lucerne-järvestä.

Korjattu 21.7.2014 klo 16:42 Alaotsikkoon viiden vaikuttavimman, ei neljän, kuten aiemmin jutussa kerrottiin.

Pohjanmaan riistakeskus haluaa nostaa hirvikantaa maltillisesti. Riistakeskus on myöntänyt Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle 3 174 hirven kaatoluvan. Tämä on 400 vähemmän kuin vuosi sitten. Riistakeskuksen tavoitteena on nostaa hirvien määrää maltillisesti.

Hirvikanta oli edellisen metsästyskauden jälkeen alimmillaan pariinkymmeneen vuoteen. Hirvien aiheuttamat vahingot liikenteessä olivat keskimääräistä pienemmät, samoin hirvien aiheuttamien korvattujen metsävahinkojen määrä oli alueella ennätyksellisen alhainen.

Rannikko-Pohjanmaalla puolestaan pyyntilupia on myönnetty hieman enemmän viime vuotiseen verrattuna. Kaatolupia on myönnetty 1 483, mikä on reilut 100 enemmän kuin viime vuonna. Rannikko-Pohjanmaalla on tavoitteena vähentää hirvien määrää 3,7:stä noin 3,2:een hirveen tuhannella hehtaarilla.

Hirvenmetsästyskausi alkaa tänä vuonna 27. syyskuuta ja päättyy vuoden lopussa.

Alkukesän havainnot kertovat, että merikotkan poikasia on Porvoossa, Loviisassa ja Sipoossa sekä Pyhtäällä Kymenlaaksossa yhteensä 12.  Kaiken kaikkiaan Suomessa on yli 400 pesivää merikotkaparia.

– Tilanne on nyt oikein hyvä toisin kuin1970-luvulla. Silloin pesiviä merikotkapareja oli Suomessa alle kymmenen.  Lintujen ruokinta auttoi asiaa ja se lopetettiin jo kymmenkunta vuotta sitten, kertoo rengastaja Hannu Ekblom. Hän on myös Maailman luonnonsäätiön merikotkatyöryhmän jäsen.

Lyijymyrkytykset uhkana

Merikotkaa ei enää uhkaa DDT tai vastaavankaltaiset myrkyt mutta lyijystä on tullut uusi riesa. Merikotkat syövät eläimiä, joissa on hauleja ja ne aikaa myöten myrkyttävät linnun.

– Kaikki kuolleet linnut lähetetään Eviran tutkittavaksi Ouluun. Maksa tutkitaan, munuaiset tutkitaan ja kaikki. Sairastuneet aikuiset linnut puolestaan rengastetaan. Muutoin renkaan saa jalkaansa vain merikotkan poiikanen, selvittää Hannu Ekblom.

Seurannassa nuori merikotka

Lintujen havainnointi ja seuranta on muuttunut aika tavalla uusien laitteiden myötä. On tarkemmat kaukoputket, hienommat kamerat ja kuvankäsittelylaitteet. Ja onpa yhteen merikotkaan asennettu satelliittilähetin.

– Ahvenanmaalaisen taiteilijan mukaan nimetty merikotka Johannes oli pari vuotta Puolan Gdanskissa. Sieltä sen tie vei Liettuaan, Latviaan ja Ruotsin kautta takaisin kotimaahan. Nyt se on Hangossa. Uusi teknologia on muuttanut ihan hurjasti lintuharrastusta ja mahdollisuuksia lintujen seurantaan, tuumaa Ekblom.

Veli-Pekka Naukkarinen aloitti ravustuskauden maanantaina Pohjois-Pohjanmaalla Sievissä nostamalla muutaman raajarikon ravun.

- Kolme pyydystä olen katsonut ja neljä täysmittaista rapua saanut. Ne ovat näköjään tapelleet, sillä yksi saksi on vain jäljellä. Ne eivät käy myyntiin, mutta syötäväksi kyllä, Naukkarinen kertoi tuoreeltaan ensisaaliistaan Torvenperällä.

Naukkarinen odottaa ravustuskaudesta tavanomaista.

- Elokuun puolelle menee todennäköisesti paras aika. Alkukesä oli niin kylmä ja nyt on hellettä. Onkohan rapu saanut vaihdettua kuoren, mies pohtii.

Naukkarinen kokee pyydykset jälleen seuraavana aamuna ja illalla.

- Yökeikka on yleensä parempi. Päivällä ei saalis ole aina kovinkaan hyvä.

Lämpimät säät ovat nostattaneet sinilevää Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Itämerellä, monista järvistä puhumattakaan. Tästä kesästä odotetaan pahinta sinilevävuotta pitkiin aikoihin.

Mutta koska veden pinnalla saattaa kellua kaikkea muutakin kuin sinilevää, niin mistä tavallinen mökkiläinen tai uimari voi tietää, milloin kyse on juuri siitä itsestään.

Tähän Turun yliopiston tutkijalla Markus Vehniäisellä on pari kätevää konstia.

– Yksi keino on se, että ottaa vettä käteensä ja pitää sormia hieman erillään toisistaan. Jos vesi valuu vapaasti sormien välistä, niin todennäköisesti kyse on sinilevästä. Jos taas sormiin jää levää tai krämmäleitä, niin todennäköisesti kyse on jostain muusta levästä.

Vehniäinen kuitenkin varottaa laittamasta kättä veteen, jos leväesiintymä on paha, sillä silloin voi saada allergisia oireita. Tällöin voi kokeilla niin sanottua juomalasitestiä.

– Otetaan juomalasiin levävettä. Jos levä jää pinnalle, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Jos mönjä painuu pohjalle, kyse on jostain muusta kuin sinilevästä.

Sinilevävesi ei kelpaa löylyvedeksi

Noin puolet sinileväesiintymistä ovat myrkyllisiä. Ne aiheuttavat allergisia iho-oireita, huimausta, pahoinvointia tai kuumetta. Mutta miten voi tietää, onko sinilevä myrkyllistä laatua vai ei.

– Sitä ei pysty edes asiantuntija silmämääräisesti arvioimaan. Se vaatii aina laboratoriotestin, sanoo tutkija Markus Vehniäinen.

Tämän vuoksi Vehniäinen kehottaakin suhtautumaan sinilevään aina varauksellisesti. Esimerkiksi saunan löylyvetenä ei pidä käyttää leväistä vettä.

– Jos vesi sattuisi olemaan myrkyllista sinilevävettä, niin se menisi vesihöyryn mukana keuhkoihin ja voisi aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita, esimerkiksi nuhaa, kuumetta ja huimausta.

Sinilevät tappaneet vain eläimiä

Suomessa ei ole todettu sinilevän aiheuttaneen kuolemantapauksia ihmisille. Sen sijaan karjaa ja lemmikkieläimiä on kuollut sinilevään.

– Ne ovat juoneet sinilevävettä ja kuolleet. On laskettu, että ihmiselle tappava annos myrkyllistä sinilevävettä olisi noin kaksi desilitraa eli juomalasin verran. Mutta kuka nyt vapaaehtoisesti tuollaista määrää levävettä joisi, naurahtaa Markus Vehniäinen.

Tornionjoesta on löytynyt tänä kesänä satoja kuolleita lohia. Kuolleita kaloja on tavattu Tornionjoen alajuoksulta Suomen ja Ruotsin välillä ja sen yläjuoksulta Ruotsin puolella Lainiojoen latvoilla asti sekä Muonionjoesta.

Lapin ely-keskus ja Evira ottivat elävistä lohista näytteitä Tornionjoella viime perjantaina. Niiden perusteella voidaan mahdollisesti selvittää viimeaikaisten kalakuolemien syy. Tulokset valmistuvat noin viikon päästä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kuolemien syynä voi olla kahden eri tekijän yhteisvaikutus, sanoo ely-keskuksen kalatalousasiantuntija Kare Koivisto.

– Tässä on tätä veden korkeaa lämpötilaa epäilty yhdeksi seikaksi, ja se voi olla yksi tekijä, mutta sen lisäksi on nyt ruvettu selvittämään kalatautien mahdollisuutta. Nyt selvitetään kalatautimahdollisuuksia ja myös kaikkia muita mahdollisia seikkoja, mitkä voi tähän vaikuttaa.

Ihokuoliotautia epäillään syylliseksi

Erityisesti Koivisto epäilee kuolemien aiheuttajaksi UDN-tautia eli lohien ihokuoliotautia, jota on esiintynyt mm. Skotlannissa.

– Tuskin tässä kuitenkaan lohikannan kohtalosta kannattaa olla vielä huolissaan. Tornionjokeen on noussut jo ainakin 100 000 lohta, joten vaikka tautiin olisi menehtynyt kaksi tuhattakin lohta, ei siinä vielä koko kannasta ole kysymys.

UDN-tauti ei ole vaarallinen ihmiselle, mutta itsekseen kuollutta lohta ei kannata käyttää ravinnoksi.

Liian lämmintä catch and release -kalastukselle

Lapin ely-keskus huomauttaa kalastajille myös siitä, että veden lämpötila Tornionjoessa on lohikaloille erittäin korkea tällä hetkellä. Siten kaikki lohien ylimääräinen käsittely on niille haitaksi, ja esimerkiksi pyydystä ja päästä -kalastusta tulee välttää.

Pyydystettäessä kala aina vahingoittuu, ja ely-keskuksen mukaan se todennäköisesti kuolee näin lämpimässä vedessä vapauttamisensa jälkeen.

Viime kuukausi oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian kuumin kesäkuu, selviää Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n maanantaina julkaisemasta raportista.

Maa-alueiden ja merenpintojen lämpötilojen keskiarvo oli viime kuussa 16,2 celsiusastetta, mikä merkitsee korkeinta mitattua kesäkuun lämpötilaa, NOAA kertoi. Keskimääräisiä lämpötiloja on tilastoitu vuodesta 1880.

Edellinen kesäkuun lämpöennätys tehtiin vuonna 2010.

– Suurimmassa osassa maailmaa lämpötila oli keskimääräistä korkeampi, ja ennätyksellisen lämmintä oli lounaisessa Grönlannissa, osissa pohjoista Etelä-Amerikkaa, joillakin alueilla itäisessä ja keskisessä Afrikassa, ja osissa eteläistä ja lounaista Aasiaa, NOAA kertoi tiedotteessa.

NOAA:n mukaan kesäkuu on ollut 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi 38 vuonna peräkkäin. Edellisen kerran kesäkuu oli tavanomaista viileämpi vuonna 1976.

Etelä-Afrikassa sijaitsevan Krugerin kansallispuiston henkilökunta harkitsee, että osa puiston sarvikuonoista siirrettäisiin muille luonnonsuojelualueille yltyneen salametsästyksen vuoksi.

Tavoitteena on "levittää riskiä" evakuoimalla sarvikuonoja, koska Krugerin kansallispuisto on salametsästäjille erityisen suosittu kohde, puiston tiedottaja William Mabasa kertoi uutistoimisto AP:lle maanantaina. Asiasta ei ole kuitenkaan tehty päätöstä, eikä sarvikuonojen turvallisuudesta muissa puistoissa ole mitään takeita, koska "salametsästäjiä on kaikkialla", Mabeka sanoi.

Salametsästäjät ovat tänä vuonna tappaneet Etelä-Afrikassa noin 560 sarvikuonoa, joista yli puolet Krugerin kansallispuistossa maan koillisosassa. Lähes 20 000 neliökilometrin kokoinen puisto on yksi Afrikan suurimmista luonnonsuojelualueista. Puistossa salametsästäjät pääsevät usein pakoon vartijoilta, jotka eivät pysty valvomaan aluetta kattavasti ilmasta käsin.

70 prosenttia maailman sarvikuonoista elää Etelä-Afrikassa. Hallituksen tilastojen mukaan viime vuonna salametsästäjien saaliiksi jäi ennätykselliset 1 004 eläintä. Luonnonsuojelijoiden mukaan jo ensi vuonna tapettujen sarvikuonojen määrä voi ylittää syntyvien poikasten lukumäärän.

Sarvikuonojen sarvia myydään Aasiaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä jauhetun sarvikuonon sarven nauttimisen uskotaan parantavan sairauksia. Yhdysvaltalaisen NPR-radiokanavan mukaan sarvikuonon sarvi maksoi Vietnamissa vuonna 2012 suurin piirtein yhtä paljon kuin kulta.

Nyt alkavat olla viimeiset hetket kerätä yrttejä luonnosta rohdokseksi ja teeksi. Mesiangervosta, horsmasta, siankärsämöstä ja väinönputkesta saa hienoja yrttiteesekoituksia talven varalle. Etelä- ja Keski-Lapissa kukinta on pian ohi mikäli helteet jatkuvat. Yrtinkeruureissut voisivat kiinnostaa kesäturistejakin.

Kemistit eristivät mesiangervosta 1800-luvulla salisyylihapon, joka on aspiriinin vaikuttava aine. Happoa on runsaasti kasvin nupuissa ja valkoisissa harsomaisissa kukinnoissa. Tuoreista tai kuivatuista kukinnoista voi valmistaa kipuja lievittävää yrttiteetä. Juuri kiehuneeseen veteen laitetaan hautumaan vähintään viideksi minuutiksi kukintoja, keitosta ei keitetä. Yrttiteetä voi juoda pitkin päivää.

- Salisylaattikasvi voi alentaa kuumetta ja poistaa myös nesteita. Mesiangervosta saa myös mahtavan jalkakylvyn, vaikka saunassa. Voi tehdä mesiangervosta myös vastan, sanoo keruutuotetarkastaja Marja Tuominen.

Jalkakylpyä varten laita vatiin tai sankoon kasvin kukintoja ja lehtiä, ja voi vähän varttakin lisätä. Kaada päälle pieni määrä kuumaa vettä vesipadasta, anna hautua kymmenen minuuttia. Lisää sopivan lämpöistä vettä niin että jalat sopivasti peittyvät. Löylyissä ollessasi pidä jalat yrttilylvyssä.

Sopii piparkakkutaikinaan

Marja Tuominen käyttää mesiangervoa myös mausteena.

- Kalan mausteena olen käyttänyt ja voin paljastaa, että piparkakkutaikinaani tulee mesiangervoa, kertoo Tuominen.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) kasvaa vanhoilla niityillä, jokien ja järvien rannoilla. Kasvia ei pidä kerätä teiden varsilta tai ojista, joissa se kasvaa runsaana. Lehti kerätään ennen kukintaa. Kukinnot on helppo kuivata ihan huoneenlämmössä. Jos kukassa on ruskeaa kukinto on jo ohi.

Voimakkaasti tuoksuvia kukkia ripoteltiin ennen vanhaan lattioille tuomaan miellyttävää tuoksua ennen juhlia.

Jo muinaiset roomalaiset

Siankärsämö (Achillea millefolia) on hyvin monikäyttöinen rohdoskasvi. Ulkoisesti käytettynä kasvilla hoidetaan iho-ongelmia kuten haavoja, paiseita tai aknea. Antibakteerisesta kasvista tehdään voiteita, hauteita, kylpyjä ja linimenttejä. Kasvin sisältämät aineet laukaisevat sileiden lihasten kouristuksia, erityisesti vatsan alueella. Kukinnoista voi tehdä teetä samaan tapaan kuin mesiangervosta.

- Se on vanhimpia tunnettuja yrttejä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät kasvin kukkaa ja lehteä avohaavoihin. Amerikan mantereelle kasvi vietiin juuri haavalääkkeeksi, sanoo Tuominen.

Tuominen käyttää kasvin lehtiä salaattina.

- Lihapulliin laitan murskattua kukintoa, antaa pikantin sävyn, Tuominen kertoo.

Mummot polttivat aikoinaan siankärsämöä piipuissa oikean tupakan puutteessa ja myös keuhko-oireita lievittämään. Kasvia nimitetäänkin akantupakiksi.

Rentun ruusu

Kivennäisiä ja hivenaineita runsaasti sisältävää maitohorsmaa (Epilobium angustifolium) on käytetty ennen eläinten rehuna.

- Ihmiset olivat huomanneet, että maitohorsma kohottaa eläinten yleiskuntoa. Kasvissa on parkkihappoja, jotka rauhoittavat. Esimerkiksi jos haluaa vatsaa rauhoittaa voi tehdä horsmateetä. Myös flunssan iskiessä tämä c-vitamiinia sisältävä kasvi voi helpottaa oloa, valistaa Tuominen.

Horsman varsi on kova ja sitä osaa ei käytetä, vain kukat kerätään. Keväällä kasvin lehdettömiä versoja voi lisätä salaattiin.

- Kahden sormen välissä vedä kukat varresta alhaalta ylöspäin. Varo mahdollisia kimalaisia, neuvoo Tuominen.

Väinönputkella keripukkia vastaan

Väinönputki (Angelica archangelica) sisältää runsaasti c-vitamiinia ja se on ollut pohjoisten asukkaiden tärkeä vihanneskasvi, jolla torjuttiin keripukkia. Sen versoja syötiin sellaisenaan. Kasvia voi säilöä monella tavalla.

- Vartta voi hillota, pakastaa, hyytelöidä tai kuivata. Siemeniä voi käyttää leivänteossa tai koristeena.

Kasvia esiintyy runsaasti napapiirin pohjoispuolella.

- Joka joella vaikuttaisi olevan oma lajikkeensa, sitä voi maistella ja tutkia kutakin makua, neuvoo Tuominen.

Kasvia myös viljellään, sillä sen juuresta saadaan aromeja likööreihin, joita kehittelivät jo 1500-luvulla eurooppalaiset munkit luostareissaan.

Kasvin furokumariiniyhdisteet voivat aiheuttaa aurinkoisella ilmalla palovammaa muistuttavia iho-oireita.

- Väinönputkea jos menee aurinkoisella ilmalla keräämään kannattaa pukeutua pitkähihaisiin paitoihin. Kokemusta on. Kasvi on myös tunnistettava varmasti, Tuominen opastaa.

Laji on rauhoitettu Oulun eteläpuolella. Kasvin tieteellinen nimi viittaa tarinaan, jonka mukaan arkkienkeli Gabriel olisi tuonut kasvin taivaasta ja opettanut ihmiset käyttämään sitä.

Yhden uuden tulokkaan latinankielinen nimi on Mordellaria aurofasciata. Koppakuoriaisella ei ole vielä suomenkielistä nimeä, sillä se löydettiin vasta kesäkuun alussa Joutsenosta. Mordellarian lisäksi Etelä-Suomesta on kesäkuun aikana löydetty ainakin kaksi uutta päiväperhoslajia.

Lajilöydöt eivät tutkijoita hämmästytä. Vuoden 2000 ja 2010 välillä uusia hyönteislajeja löydettiin noin kaksi sataa.

– Ja siinäkään luvussa ei ole mukana huonosti tunnettujen hyönteisryhmien lajeja. 2000-luvulla tahti rupesi kiihtymään ja muuttui ihan hurjaksi, sanoo Luontoympäristökeskuksen johtaja Petri Ahlroth.

Ahlrothin mukaan syy ilmiölle on selvä.

– Meidän talvemme ovat muuttuneet sen verran lauhoiksi ja kesän kasvukausi on pidentynyt niin, että eteläiset lajit pystyvät täällä talvehtimaan. Sattuma voi selittää tällaisia muutoksia johonkin asti, mutta ei sitä, että trendi jatkuu ja jatkuu ja on niin selkeästi yhteydessä lämpötilojen muuttumisen kanssa.

Hyönteinen on luonnon lämpömittari

Uudet hyönteiset ovat hyvä osoitin säässä tapahtuvista muutoksista. Lämpötilan kohoaminen luo uusia ekologisia lokeroita, jotka hyönteiset välittömästi täyttävät.

– Hyönteisillä on valtava lisääntymiskyky ja lentokykyisinä hyvä leviämiskyky. Kasvit reagoivat muutoksiin paljon hitaammin, puhumattakaan nisäkkäistä tai matelijoista, Ahlroth sanoo.

Tulokkaat eivät välttämättä tarkoita tuhoa alkuperäisille lajeille, sillä ilmaston muuttuminen "luo" uusia ekologisia lokeroita. Uusien lajien joukossa voi kuitenkin tulla myös ihmiselle haitallisia lajeja.

– Haitallisten lajien määrä on tulokaslajien joukossa aikamoisena vähemmistönä. Mutta jos uusien lajien leviäminen jatkuu samanlaisena, niin varmaankin sieltä leviää lajeja jotka vaikuttavat meidän hyötykasveihin tai puulajeihin.

Maakunnan vadelmasadosta odotetaan erinomaista. Hedelmä- ja Marjanviljelijäin liitosta kerrotaan, että vadelma on talvehtinut Pohjois-Karjalassa erittäin hyvin ja sato on kypsynyt yllättävän varhain koleasta kesäkuusta huolimatta.

Kesäkuun viileä jakso hidasti kuitenkin jonkin verran vadelman kehitystä. Viime vuoteen verrattuna marjan poiminta alkoikin tänä vuonna noin viikon myöhemmin.

Maakunnan eteläosissa vadelman poiminta on aloitettu viikonloppuna, pohjoisosissa poiminta alkaa viikon kuluttua. Valtaosa Pohjois-Karjalan vadelmista kasvatetaan Keski-Karjalassa, jossa marjoja päästään poimimaan tällä viikolla.

Helteet ovat vauhdittaneet marjan kypsymistä. Jos lämmin sää jatkuu, kestänee vadelman satokausi elokuun toiselle viikolle asti.

Myös pensasmustikkasadosta odotetaan runsasta ja suurimarjaista. Pensasmustikka kypsyy samoihin aikoihin vadelman kanssa. Mustikkaa kasvatetaan muutamalla tilalla Pohjois-Karjalassa.

Kokkolan keskustassa kerrostalon savupiipun kyljessä kasvaa koivu. Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre toteaa, että kyse ei ole täysin poikkeuksellisesta ilmiöstä.

– Kyllähän se paikkana on aina vähän erikoinen, kun kasvi katolle päätyy. Esimerkiksi koivun siemenet ovat kuitenkin sen verran kevyitä, että tuuli kuljettaa niitä helposti paikkaan kuin paikkaan.

Väreen mukaan kasvi lähtee nousemaan, jos se saa riittävästi vettä ja kasvualusta on liikkumaton. Esimerkiksi savupiipussa saattaa olla halkeama, johon kasvin juuret pääsevät tukevasti tarttumaan. Katto on myös erittäin valoisa paikka, jossa yhteyttäminen onnistuu hyvin.

– Piipun halkeamaan tulee sateen mukana vettä, mikä antaa hyvän alkusysäyksen kasvulle.

Loppujen lopuksi vesi ei kuitenkaan usein riitä ja kasvi kuivuu.

– Ympäristö muuttuu hankalammaksi, kun kokoa tulee lisää. Näin käy helposti nimenomaan puuvartisille kasveille.

Ruohot ja sammaleet viihtyvät Väreen mukaan tämänkaltaisilla paikoilla huomattavasti paremmin ja pidempään.

Piipusta puskeva puu voi aiheuttaa ongelmia

Puuvartisista kasveista epätyypillisillä alustoilla pärjäävät parhaiten esimerkiksi koivut ja pajut. Yleisimmin kaupunkiympäristössä törmää kuitenkin ruohovartisiin kasveihin.

– Yhteinen piirre näille kaikille on se, että niiden täytyy sietää kuivuutta. Kosteikkokasveilla ei ole tällaisissa paikoissa juurikaan toivoa.

Väreen mukaan kaupunkiympäristössä pienikokoisia kasveja näkyy usein katujen raoissa, kivimuureissa ja portailla.

– Helsingissä tuomiokirkon portailta on laskeskeltu yli 50 kasvilajia.

Kasvin siemenet päätyvät epätyypillisiin paikkoihin usein tuulen ansiosta, mutta myös esimerkiksi linnuilla on usein asiassa osansa. Siemenet kulkeutuvat kaupunkialueelle muun muassa linnun ulosteissa.

– Kasvi lähtee kasvamaan silloin, kun siemen kulkee murskaantumatta linnun suoliston läpi.

Väreen mukaan ruoho ja heinä aiheuttavat kaupunkiympäristössä harvemmin harmia. Puuvartisten kanssa voi kuitenkin tulla ongelmia.

– Juuri kasvaa ajan myötä paksummaksi ja vahvemmaksi, joten se voi rikkoa rakenteita.

Uimavedet ovat nyt huomattavan lämpimiä. Paikoin järvivesi on jopa reilut kolme astetta keskiarvoa lämpimämpiä. Esimerkiksi Lammin Pääjärvellä, Hartolan Jääsjärvellä ja Päijänteellä Sysmässä vesi on yli 23-asteista.

Poikkeuksen yleisestä linjasta tekee Heinolan Ala-Rieveli, jossa vesi on 20-asteista ja asteen verran normaalia kylmempää.

Uimavedet myös pysynevät lämpiminä, sillä Ilmatieteen laitoksen muklaan sää jatkuu helteisenä ja heikkotuulisena.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö vaatii, että Harjavallan nikkelipäästön vaikutuksia tutkitaan kasteluvesissä.

MTK:n mukaan on tärkeä selvittää, miten nikkeli vaikuttaa esimerkiksi maaperämikrobien toimintaan, jos sitä on ollut kasteluvedessä.

– Nikkeli on tärkeä kasviravinne, mutta liialliset pitoisuudet ovat kasveille haitallisia. Nikkeli vaikuttaa myös maaperämikrobien toimintaan. Nikkelin vaikutuksista tiedetään kuitenkin vielä suhteellisen vähän, MTK:n asiantuntija Airi Kulmala sanoo.

Yhteistä ohjeistusta toivottiin

MTK harmittelee, että viranomaiset ovat olleet eri kannoilla kasteluveden käytössä. Norilsk Nickel Harjavallan päästön jälkeisellä viikolla ely-keskus kehotti välttämään veden käyttöä, kun taas alueen vastaava ympäristöviranomainen eli Porin kaupungin ympäristövirasto katsoi, että vettä voi käyttää.

– Luotamme viranomaisten selvityksiin ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin. On erittäin harmillista, että viranomaiset ovat ottaneet toisistaan poikkeavia kantoja kasteluveden käyttöön, Kulmala sanoo.

MTK:n mukaan säännöllistä tietoa Kokemäenjoen veden laadusta ja ohjeita veden käytöstä tarvitaan edelleen. Maanviljelijöiden etujärjestö pitää mahdollisena, että nikkeliä vapautuu myöhemmin joen sedimenteistä takaisin veteen.

Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalta pääsi jokeen 66 tonnia nikkeliä ja lisäksi muita metalleja. Poliisi on aloittanut päästöstä rikostutkinnan.

Viime viikolla viranomaiset suosittelivat, että joesta pyydettyä kalaa ei käytettäisi, mutta maanantaina suositus purettiin, koska kaloista ei löytynyt nikkeliä tai muita metalleja haitallisia määriä.

Outokummun golfkentällä painitaan harvinaisen ongelman kanssa. Alueen korpit ovat nimittäin mieltyneet golfpalloihin. Linnunmunia muistuttavat pallot kentällä ovat suuri houtus linnuille.

Lyöntiharjoitteluradalta katoaa paikallisen seuran mukaan 5 000 - 10 000 palloa vuodessa. Valtaosan määrästä arvioidaan lähtevän korppien matkaan. Itseteossakin lintuja on nähty useasti.

– Pojan kanssa tässä pelattiin ja Miikka löi ihan hyvän lyönnin tuonne kentälle. Kas kummaa, korppi tuli ja nappasi sen pallon ja vei mennessään. Palloja on löytynyt rakennusten katoilta ja jopa 10 kilometrin päästä, Outokummun Golfseuran puheenjohtaja Raimo Tölli kertoo.

Tarinat tuhansia palloja varastavista korpeista kuulostavat uskomattomilta ja jopa huvittaviltakin. Golfseurassa asia ei kuitenkaan enää naurata, sillä korppien matkaan lähteneet pallot tuovat tuhansien eurojen kustannukset.

– Yksi pallo maksaa 50 senttiä ja kun ajatellaan, että palloja katoaa pahimmillaan se 10 000, niin seuralle se on 5 000 euroa. Se raha on sitten jostain muusta otettava, Tölli summaa.

Älykäs lintu ei vähästä pelästy

Seurassa onkin etsitty monenlaisia ratkaisuja korppien hävittämiseksi. Seura vaihtoi jo harjoitusradalla käytettävät golfpallot keltaisiin, jotta ne eivät muistuttaisi yhtä paljon linnunmunia kuin perinteiset valkoiset pallot. Korppi on rauhoitettu lintu poronhoitoalueen ulkopuolella, joten hävityskeinot ovat rajalliset.

–  Me on laitettu haukan ja pöllön kuvia tuonne rangelle. Olemme myös virittäneet cd-levyjä siimoihin, jotta ne sitten lepattaisivat tuulessa ja pelottelisivat korppeja. Korppi on kuitenkin viisas eläin ja se huomaa pian, että eivät nämä vaarallisia ole, golfseuran puheenjohtaja Raimo Tölli toteaa.

Ely-keskus voi myöntää poikkeusluvan yksittäisten korppien hävittämiseen poronhoitoalueen ulkopuolellakin. Tätäkin vaihtoehtoa on Outokummussa jo harkittu.

– Todennnäköinen syy siihen, että siellä alueella liikkuu paljon korppeja on se, että siinä on biojätteiden käsittelypaikka. Biojätteiden käsittely loppuu kuitenkin tämän vuoden aikana, joten tämä ongelmakin rauhoittunee siellä ajan myötä. Jos tämä ongelma kuitenkin jatkuu, niin viranomainen voi myöntää näitä hävittämislupia, ylitarkastaja Mika Pirinen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta sanoo.

Korpit tehneet tuhoja aiemminkin

Vaikka korppien ei ole aiemmin havaittu napsivan golfpalloja Suomessa, niin on korppien tekemät tuhot tuttuja korvaushakemusten käsittelijöille. Linnut ovat esimerkiksi nokkineet rehupaalien muoveja rikki. Kerran myös possut joutuivat korppien kohteeksi.

– Meillä on ollut yksi ogelma tuolla Juuassa. Siellä villisikatarhalla korpit on käynyt tappamassa vastasyntyneitä porsaita. Siinä taloudelliset menetykset ovat olleet aika suuria, Mika Pirinen kertoo.

Korppien määrä on lisääntynyt maakunnassa hiljalleen hyvien ruoka-apajien myötä. Kaatopaikat ja valtateillä auton alle jääneet eläimet houkuttelevat lintuja ja ovat näin lisänneet korppikantaa. Pirisen mukaan keskeinen asia korppien lisääntymisen suhteen ovat haaskat.

– Selkeä ongelma on nämä laittomat haaskat, joita on ympäri maakuntaa. Ne ovat luoneet korpille tämmöisen ruokaresurssin, jota ne osaavat käyttää. Uskoisin, että jos me saadaan tämä haaskaongelma kuriin, niin sillä on vaikutusta myös meidän korppikantaan, Mika Pirinen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta pohtii.

Outokummun golfseuran korppiongelmasta ensimmäisenä kertoi Outokummun Seutu -lehti.

Jere Rauhala kertoo, että Janne on nyt toipumassa Aulangolla puistometsän sisätiloissa ja se on eristetty Ainosta ja poikasista.

– Koska siivessä on avohaava, eristys on bakteerien takia tarpeellinen. Antibiootti piikitetään joutsenen rintalihakseen ja vaikutus nähdään aikaisintaan noin viikon kuluttua, sanoo Rauhala.

Kenttäjohtaja sanoo olevansa tyytyväinen ja helpottunut siitä, että siiven haavoittumisen syy on selvinnyt ja huolestuneelle yleisölle on voitu kertoa, että kyseessä oli reviiritaistelu eikä ihmisillä ollut osuutta asiaan.

Toipuminen askarruttaa

Onneksi Janne-joutsen on pirteä ja kipeää siipeä lukuunottamatta hyväkuntoisen oloinen. Lintu syö, juo ja liikkuu normaalisti. Nyt Janne on sisätiloissa, jossa se ei voi käyttää vioittunutta siipeään, mikä edistää linnun toipumista.

– Paraneminen on kuitenkin kiinni siitä, miten hyvin antibiootti puree ja kuinka siipijänteet ovat vioittuneet.

Jere Rauhalan mukaan ei ole sataprosenttisen varmaa tuleeko Jannesta enää lentokykyistä. Hän muistuttaa, että kahden Aan taktiikalla edetään, antibiootti ja aika ehkä auttavat.

Kemijärven Luuksinsalmesta on löydetty laajalta alueelta kuolleita muikkuja. Kaloja vaivaavat kidusloiset.

- Lajit ovat  kidustäi ja kiduksen imumato, sanoo Eviran erikoistutkija Perttu Koski.

Kyseisiä loisia on tavattu Lapissa aiemminkin, mutta yleisiä ne eivät ole. Kosken mukaan loiset yhdessä veden kohonneen lämpötilan kanssa haittaavat kalojen hapensaantia. Helteellä kalat tarvitsevat enemmän happea kuin viileällä ja kun kidukset ovat huonossa kunnossa hapensaanti heikkenee.

Lapin ELY-keskus lähettää omat tutkijansa paikalle torstaina.

Räkättirastaiden ampuminen marjatiloilla on aiheuttanut närää luontoväen keskuudessa. Yle Savo kertoi eilen verkkosivuillaan, kuinka italialaiset metsästysmatkailijat ampuivat marjatilalla räkättirastaita syötäväkseen. Muun muassa Suomen Luonto -lehti jakoi linkin Facebook-sivuillaan ja moni juttua kommentoinut tuomitsi rastasjahdin epäeettiseksi.

Toisaalta räkättirastaiden metsästämistä ja syömistä puolustettiin sillä perusteella, että niitä ammuttaisiin marjatiloilla joka tapauksessa ja että ne eivät ole joutuneet elämään huonoissa oloissa ennen kuolemaansa.

Iisalmelainen lintuharrastaja ja luontoaktiivi Jarmo Yliluoma ei näe räkättirastaiden tappamisessa sinänsä suurta ongelmaa niin kauan kuin toiminta on lainmukaista ja kaikki muut keinot on käytetty. Hän pitää kuitenkin kyseenalaisena sitä, että poikkeusluvan puitteissa tehtäisiin bisnestä metsästysturismilla, koska poikkeuslupa on tarkoitettu nimenomaan taloudellisten menetysten estämiseen.

Yliluoman mielestä kaikin puolin olennaista on muistaa se, että räkättirastaiden ampuminen pesimäaikaan on poikkeus eikä sääntö. Mies pitääkin arveluttavana nykykäytäntöä, jonka mukaan riistakeskukset voivat myöntää marjanviljelijälle poikkeusluvan viideksi vuodeksi kerrallaan.

– Poikkeuslupa on sellainen, jota harkiten käytetään mutta ei säännöllisesti. Viisi vuotta on aivan liian pitkä aika poikkeusluvalle, Yliluoma toteaa.

Lain mukaan poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain muun muassa pysyvästi perustellulle kohteelle.

Riistakeskuksen mukaan poikkeusluvan myöntäminen perustelluille kohteille useammaksi vuodeksi vähentää byrokratiaa, sillä esimerkiksi moni marjanviljelijä hakee poikkeuslupaa joka kesäksi.

Muut rastaslajit vaaran vyöhykkeellä

Facebook-kommenteissa nousi esiin huoli siitä, että räkättirastaita ammuttaessa kuolisi myös muita lintuja. Jarmo Yliluoman mukaan on mahdollista, etteivät metsästäjät erota toisistaan eri rastaslajeja.

Pesimäaikaan punakylkirastas- ja laulurastaskoiraat erottuvat todennäköisesti joukosta, mutta etenkin syksyllä lajit voi helposti sekoittaa toisiinsa. Myöskään nuorten lintujen höyhenpuvut eivät ole vielä yhtä kirkkaat kuin aikuisilla linnuilla. Räkätti-, laulu- ja punakylkirastaat saattavat myös kulkea samoissa parvissa.

– Siinä se ongelma onkin sitten, esimerkiksi syksyllä pihlajissa voi nähdä kolmea eri rastaslajia yhtä aikaa, lintuharrastaja Yliluoma selittää.

Myös harvinaisempi kulorastas muistuttaa räkättirastasta ja saattaa niin ikään liikkua muiden rastaiden joukossa. Kaikki muut rastaat ja pikkulinnut yleensäkin ovat rauhoitettuja myös pesimäajan ulkopuolella, räkättirastas ei.

Harventaako vai ei?

Vuosina 2006–2010 tehtyjen laskentojen perusteella Suomessa arvioidaan olevan 1,3–2 miljoonaa pesivää räkättirastasparia. Esimerkiksi talitiaista on suurin piirtein saman verran. Nettikeskusteluissa moni räkättirastaiden metsästämistä puolustava perustelikin kantaansa sillä, ettei runsas lintukanta juuri metsästyksestä kärsi ja että haittalintujen vähentämisestä on enemmänkin hyötyä.

Jarmo Yliluoman mielestä lintujen harventaminen voi yleisesti ottaen olla perusteltua joissain tilanteissa etenkin kaupunkiolosuhteissa, mutta lintujen tappamiselle pitäisi kuitenkin aina etsiä vaihtoehtoja.

– Esimerkiksi kaatopaikat ovat olleet ongelmallisia, mutta nykyisin on päädytty siihen, ettei siellä olevia lokkeja ammuta, vaan ne jätteet peitellään. Useimmiten se ongelma lähtee ihmisestä. Ampumaan pitää ryhtyä vain, jos muuta keinoa ei ole, Yliluoma painottaa.