Kokemäenjoen varren asukkaat vaativat parempaa tietoa viikontakaisen nikkelipäästön syistä ja seurauksista. Yli 2 000 ihmistä on tykännyt perjantaina Facebookin perustetusta Mun Kokemäenjoki on tärkeä -ryhmästä.

– Päällimmäiset tuntemukset ovat olleet huoli, pelko ja jopa viha. Miten voi nykypäivän suomessa tällaista hiljaisuutta olla? ryhmän perustaja Elina Fager ihmettelee.

– Ihmisille ei riitä, että joku sanoo, että kyllä joku varmasti tutkii siellä ja siellä instanssissa. He haluavat tietoa, että oikeasti asialle tehdään jotain, ja että asioita hoitavat ihmiset sanovat sen julkisesti, toinen perustaja Minna-Liisa Salonsaari jatkaa.

Norilsk Nickel -yhtiön toimitusjohtaja Joni Hautojärvi vakuuttaa, että yhtiö on tiedottanut onnettomuudesta viranomaisille ja asukkaille mahdollisimman nopeasti ja avoimesti. Hän ei pystynyt ottamaan A-studiossa maanantai-iltana kantaa siihen, missä tiedottaminen olisi horjunut.

– Me olemme raportoineet ja kertoneet avoimesti kaikki ne tiedot, jotka meillä on tähän tapaukseen liittyen, Hautojärvi sanoi A-studiossa maanantai-iltana.

"En voi kommentoida ennen tutkintaa"

Toimitusjohtaja Joni Hautojärvi oli kuitenkin vaitonainen onnettomuuden syystä. Yhtiö on jo aiemmin kertonut, että onnettomuuden aiheutti jokivettä käyttävä lämmönvaihdin, josta pääsi vuotamaan nikkeliä jokiveden joukkoon.

– Kuten tyypillisesti onnettomuuksissa näihin liittyy inhimillisiä tekijöitä Valitettavasti, koska meillä on tässä alkamassa viranomaistutkinta, en voi lähteä niitä ennen tutkinnan valmistumista sen tarkemmin kommentoimaan, toimitusjohtaja Joni Hautojärvi sanoi.

Kun häneltä kysyttiin, oliko kyseessä yhden ihmisen virhe vai useamman, hän vastasi:

– Kyllä tässä on useita tekijöitä.

Hautojärven mukaan Norilsk Nickel on tehnyt sisäisen tutkinnan, ja yhtiössä tapahtumien kulusta on hyvin tarkka kuva. Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen runsas viikko sitten sunnuntaina 66 tonnia nikkeliä ja lisäksi useita muita metalleja.

Tämän kesän mustikkasato jää keskimääräistä heikommaksi. Metsäntutkimuslaitos arvioi, että mustikka kypsyy poimittavaksi Keski-Suomessa tämän kuun puolenvälin jälkeen, keskimäärin noin viikkoa myöhemmin kuin viime vuosina.

Syynä heikkoon satoon ovat poikkeuksellisen leuto talvi, kylmä kevät ja erityisesti mustikan heikko energiataso. Mustikka on pyrkinyt kasvattamaan kuolleitten lehtien tilalle uusia, mihin sen voima on kulunut. Kypsyneet raakileet ovat puolestaan pudonneet maahan.

Tämän vuoden mustikkasato jää melko heikoksi ja paikoittaiseksi.

– Tämän kesän mustikkasatoa poimitaan määrältään 15 - 20 kilon väliltä hehtaarilla. Ja mikä tässä on poikkeavaa, niin hyviä paikkoja ei tahdo löytyä mistään. Mustikkaa on hyvin hajanaisesti tänä vuonna, kertoo vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta.

Kesän marjasadoista puolukka on poikkeus.

– Sen sijaan puolukan tilanne on aivan kohtuullinen: nyt on raakilevaihe menossa ja puolukasta voi odottaa sellaista satoa, jota voi laajemminkin poimia tänä vuonna, sanoo Salo Metsäntutkimuslaitokselta.

Skorpionit rakentavat pesäkolonsa suuaukon lähelle erityisen tasanteen, jolla ne lämmittelevät ennen illan metsästysretkeä. Pesissä on myös muita tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, havaitsivat israelilaistutkijat Ben-Gurionin yliopistossa.

Tarkkailtavana oli joukko Negevin autiomaassa eläviä kultaskorpioneja (Scorpio maurus palmatus) ja niiden pesiä. Laji on tunnettu siitä, että se kaivaa maahan kymmenien senttimetrien syvyisiä käytäviä.

Kun skorpionit oli ensin pyydystetty, tutkijat tekivät pesistä valoksia kaatamalla sulatettua alumiinia koloihin. Seosten jähmetyttyä valokset kaivettiin ylös ja vietiin analysoitaviksi 3D-skannerin avulla.

Kävi ilmi, että kolot ovat kaikkea muuta kuin pelkkiä yksinkertaisia reikiä maassa.

Päivä kammiossa, alkuilta alustalla

Jokainen pesä alkoi samanlaisella, lyhyellä ja pystysuoralla kuilulla, joka kaartui vaakasuoraksi alustaksi muutaman sentin syvyydessä. Tutkijat uskovat, että tasanteen tarkoituksena on tarjota turvallinen paikka, jossa skorpionit voivat nostattaa ruumiinlämpöään iltaisin ennen lähtöä saalistamaan.

Alustan jälkeen kolo kääntyy jälleen jyrkästi alaspäin. Syvällä käytävän päässä on viileä ja kostea kammio, jossa skorpionit lepäilevät kuumina päivinä haihduttaen mahdollisimman vähän vettä.

Kuvattu rakenne toistui kaikissa koloissa. Tämä on tutkijoiden mukaan osoitus siitä, että pesien arkkitehtuuri on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena vastaamaan skorpionien tarpeita.

Tulokset auttavat ymmärtämään, miten erilaiset kaivautujat sopeutuvat alueellisiin oloihin ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Seuraavaksi tiedemiehet aikovat laajentaa tutkimuksia eri skorpionilajeihin muualla maapallolla.

Raporttia esiteltiin Kokeellisen biologian yhdistyksen (Society for Experimental Biology) vuotuisessa kokouksessa Manchesterissa. Tapahtumasta uutisoi Science Daily.

Lisääntynyt älypuhelinten käyttö helpottaa löytöeläinten pelastamista. Turhilta pelastustoimilta vältytään, kun eläinten löytäjät kysyvät yleensä neuvoa puhelimitse tai lähettävät kuvan eläimestä.

Eläinhoitolaan tuotujen luonnonvaraisten eläinten määrä on vähentynyt noin puoleen parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Viime vuosina eläinhoitola on ottanut suojiinsa noin 250 eläintä.

Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra kertoo, että oikeiden neuvojen antaminen on tärkeää. Ihmiset rientävät usein pelastamaan ja hoitamaan eläimiä, jotka eivät hoitoa tarvitsisi.

– Netissä on paljon eläinten hoito-ohjeita, mutta kannattaisi kysyä neuvoa asiantuntijalta. Esimerkiksi hunajavettä ei kannata löytöeläimelle juottaa liikaa, sillä sille voi kehittyä diabetes, neuvoo Leyser-Kopra.

Siilin poikaset pelastettiin Naantalista

Viime viikonloppuna Turun eläinhoitolaan tuotiin kolme siilin poikasta. Niiden äiti oli jäänyt auton alle ja poikaset pyörivät hädissään sen ympärillä. Heidi Leyser-Kopra sijoitti siilit eläinhoitolaan ja kertoo, että ne palautetaan luontoon syksyllä.

– Me vapautetaan ne siinä vaiheessa, kun ne painavat 600 - 700 grammaa yleensä sellaisille alueille, missä siilejä yleensäkin esiintyy ja alueelle, jossa joku sitoutuu ruokkimaan niitä horrokseen asti, kertoo Leyser-Kopra.

Eläinsuojeluvalvoja neuvoo, että yleensä luonnossa oleva pärjää itsekseen.

– Ei pitäisi tehdä mitään, jos sillä eläimellä ei ole kerta kaikkiaan mitään hätää. Oravanpoikanenkin lähtee aika varhaisessa vaiheessa ja saattaa silloin lähteä seuraamaan kaikkea liikkuvaa - jopa ihmistä. Jos sen(oravan) häntä jo muistuttaa pulloharjaa, silloin emo on viskannut sen ovesta ulos.

Siili on kohta harvinainen cityeläin

Eläinsuojeluvalvoja kertoo, että siilikanta on vähenemässä. Hän arvioi, että niitä on kuitenkin vielä tuhansia Turun seudulla, mutta 50 vuoden päästä ne ovat erittäin harvinaisia.

– Liikenne on niiden suurin uhka. Se on aika yhteiskuntakeskittynyt eläin kuitenkin. Se tykkää asua siellä, missä on rakennelmia ja ihmisiä. Toisaalta kun ihmiset eivät kompostoi samalla tavalla kuin aikaisemmin, talvipesistä on puutetta, kertoo Leyser-Kopra. 

Eläinhoitola on kissaemojen ensi- ja turvakoti

Turun eläinhoitolaan on saapunut paljon eläinten poikasia viime aikoina. Asukkaina on muun muassa erilaisia linnun poikasia kuten tervapääskyjä, ketun pentuja, rusakoita ja oravia. Kissoja eläinhoitolassa on myös paljon, sillä omistajat hylkäävät niitä jo keväällä.

– Aikaisemmin puhuttiin kesäkissoista. Nyt niitä ei jätetä syksyllä, vaan seuraavana keväänä, kun se pitäisi leikata. On huomattavasti edullisempi vaihtoehto päästää se ovesta ulos. Täällä leikitään kissaemojen ensi- ja turvakotia koko kesä, kertoo Leyser-Kopra.

Suomussalmella siivotaan parhaillaan pienen öljyonnettomuuden jälkiä. Onnettomuus sattui aamupäivällä Hallasenahontiellä Särkän metsäautotien ja Karilantien välillä.

Puutavara-autosta valui aamupäivällä lastauksen yhteydessä noin 50 litraa hydrauliöljyä päällystetyn tien vierelle.

Onnettomuuspaikalla tutkittiin aiemmin päivällä, riittääkö öljyn poistamiseksi maanvaihto tien vierellä vai joudutaanko maata poistamaan myös tierungosta, jolloin tie joudutaan katkaisemaan. Iltapäivällä ensitorjunta on saatu tehtyä, ja maa-ainesta vaihdettiin tien penkalla. Tietä ei jouduttu sulkemaan.

Öljyä oli maassa kahdessa kohdassa, joista suurempi on noin viisi metriä leveä. Kainuun ELY-keskus päättää vielä, tarvitseeko alueella tehdä muita töitä.

Täydennys 15.7.2014 klo 14.41: Päivitetty tieto töiden etenemisestä ja ettei tietä jouduttu sulkemaan.

Marjastajat joutuvat tänä kesänä varautumaan tavallista kovempaan taivallukseen poimintareissuillaan. Esimerkiksi mustikkasato on jäämässä Keski-Suomessa poikkeuksellisen kehnoksi. Ensin teki tuhojaan vähäluminen pakkastalvi ja sitten kylmä alkukesä.

Keski-Suomen ja Savon rajamailla Kangasniemellä mustikkametsään saapastelevat kuitenkin konkarimarjastajat Eira ja Veikko Valkonen. Kangasniemeläinen pariskunta on kerännyt luonnon antimia harrastuksena jo vuosikymmenet ja nykyään he myös myyvät marjasaaliitaan muun muassa Jyväskylän torilla.

Kotikulmien lisäksi Valkoset ovat tehneet marjamatkoja ympäri Suomea ja he hyödyntävät metsän antimia todella monipuolisesti - talteen poimitaan korvasienet, mustikat, lakat, vadelmat, puolukat, karpalot, kuusenkerkät ja kävyt.

- Kyllä tämä on meille elämäntapa, joka tuo ravintoa pöytään. Luonnossa oleminen on myös hyötyliikuntaa ja sielukin metsässä lepää. Tämä on meidän jokapäiväistä elämäämme, kuvailee Eira Valkonen.

Kokemus auttaa löytämään parhaat paikat

Hyvien marjapaikkojen löytämiseen tarvitaan Valkosten mukaan monipuolista luonnonlukutaitoa.

- On seurattava kevään ja talven säitä, sateita ja pakkasia. Vuosikymmenet olen laittanut myös kalenteriin, millainen ilma milloinkin on ollut ja isoäidin vanhat opit säästä ovat nekin käytössä. Myös hyönteisten liikkeitä ja oikeastaan kaikkia luonnon ilmiöitä on luettava, luettelee Eira.

Kun marja-apaja metsässä sitten osuu kohdalle, niin konkarissakin nousee pintaan iso ilo.

- Kyllä hihkasen aina aika lujaa ja menen ihan pyörälle päästäni ja olen hurmaantunut tilanteesta, jos kohdalle osuu vaikka paikka, jossa on mustanaan mustikkaa, luonnehtii Eira marja-apajan löytymishetkeä.

Mustikkasato pieni ja vielä raakileinen

Valkosille on tuttu juttu etteivät marjavuodet ole veljeksiä keskenään eli marjan määrä metsässä voi vaihdella vuosittain todella paljon. Mustikasta ei heidän mukaansa tänä kesänä jättisaaliita saada.

- Aika huonolta näyttää nyt, mutta kun sitkeästi kävelee ja kiertelee, niin kyllä niitä jonkin verran löytää. Pääosin mustikka on vielä raakaa, mutta jos käsin poimii, niin voi jotain saada, sanoo Eira.

Suurempia saaliita ajatellen marjaan lähtöä kannattaa Keski-Suomessa vielä lykätä.

- Viikon päästä voisi poimurilla jo poimia. Sanotaan, että kaksi kymmenestä mustikasta on vasta kypsiä, kertoo Eira.

Metsässä vähän väkeä

Valkosten mukaan marjametsässä saa poimijoiden puolesta olla nykyään rauhassa. Siellä törmää lähinnä ulkomaalaisiin poimijoihin ja siivekkäisiin eläinseuralaisiin, joita on yllin kyllin.

- Esimerkiksi paarmat pyörii ympärillä eli yksin ei tarvitse todellakaan olla, toteaa Eira hymyssä suin.

Veikko Valkonen kertoo puolestaan, että moni jättää nykyään metsään lähdön petojen pelossa.

- Ihmiset on varmaan vieraantuneet luonnosta ja marjareissuilla vaikkapa ötökät koetaan vastukseksi, mutta niihinkin kyllä tottuu. Karhuilla marjastajien pelottelu on myös mielestäni yliammuttua - karhu voi tulla lähelle, mutta ei se ihmisen päälle tule syyttä, sanoo Veikko.

- En tiedä, eikö metsämarjoja arvosteta vai tuntuuko poimiminen vaan hankalalta. Eihän tämä tietysti ihan helppoa ole. Tarvitaan retkelläolomieltä ja luonnon kanssa pitää olla sopusoinnussa. Moni pelkää karhuja ja toisista hyttyset ja paarmat on ikävin juttu. Tällä hetkellä varoitan kyllä punkeista, muistuttaa Eira.

Marjamatkat kartuttavat muistojen reppua

Valkoset kertovat, että marjareissut tarjoavat ikimuistoisia elämyksiä. Vuosien varrella he ovat kohdanneet metsässä niin karhun, ahman, hirven, maakotkan, mäyrän kuin supiakin sekä kirjavan joukon pienempiä otuksia.

- Kaikki ovat olleet omalla tavallaan isoja elämyksiä. Ehkä ahma ja karhu ovat kuitenkin eniten säväyttäneet. Karhu oli kerran 10-15 metrin päässä ja kun kaivoin kameraa esiin, niin se lähti pötkimään pakoon, kuvailee Eira.

Kuopiolainen Seppo Hattunen juoksi kiireesti hakemaan kameran, kun huomasin hirvilauman olevan päiväuinnilla. Hirvet lähtivät pulikoimaan Kolin Käränkälammen poikki Lieksassa.

– Vaimo oli terassilla ja kuuli posauksen, kun hirvet menivät veteen. Muutkin mökkiläiset tulivat katsomaan näkyä.

Viisi hirveä taittoi lähes kilometrin matkan uimalla.

– Ne joutuivat väistämään uimareita rannalla, naureskelee Hattunen näkyä.

Hattunen kertoo, että yksi hirvistä oli selvästi muita isompi ja ui muita nopeammin. Muut hirvet näyttivät hänestä samankokoisilta.

Kruunupäällä kellukkeet omasta takaa

Riistasuunnittelija Reijo Kotilainen kertoo, että kuvan kolme ensimmäistä uimaria ovat uroksia ja kaksi viimeistä ovat naaraita.

– Urosten sarvenalut näkyvät selkeästi.

Kotilainen kertoo, että vasat olisivat vielä kovin pieniä uimaan ja ne olisivat väriltään punaruskeita.

– Hirvi kelluu ontelokarvansa vuoksi ja sen ei ole kuin kävellä vedessä eteenpäin. 10 kilometriäkään ei ole hirvelle kauhea matka.

Kesällä hirvet valitsevat uintireitin mielellään kuumuuden, mutta myös paarmojen ja syöpäläisten vuoksi.

Hassua, miten ekologi Heikki Setälä voi innostua jääkauden muovaamasta kiviluolasta. Asuuhan 40 miljoonaa kiinalaista tänäkin päivänä luolissa Keltaisenjoen varrella tai Turkissa Kappadokiassa voi ihailla luolia laava- ja sedimenttikivialueella.  

– Olen 185-senttinen ja kykenen seisomaan täällä. Luolaan mahtuisi seisomaan ainakin neljä muuta ihmistä. Sitä en kyllä usko, että luolasta lähtisi maanalainen kalliotunneli kilometrin päässä sijaitsevaan Vesijärveen, vaikka kaupunkilegenda niin kertookin. Jonkun pitäisi todentaa väylän olemassaolo, luolasta käsin sitä on mahdoton tehdä, Setälä arvioi.

Setälä kuvailee, kuinka jääkausi on työntänyt ja vetänyt kivilohkareita eri suuntiin ja koonnut ne luolan näköiseksi muodostelmaksi. Toinen vaihtoehto on, että jää on lohkaissut kivet peruskalliosta valtavalla voimalla ja ne ovat asettuneet sattumanvaraisesti paikoilleen luolaksi.

– Maapallo on syntynyt 4 miljardia vuotta sitten. Suomalaiset kovat graniittikalliot ovat pari miljardia vuotta vanhoja. Huikeaa nojailla tällaiseen luonnon muovaamaan kiviseinään, tämä on pieni ihme, Setälä makustelee.

Hän on käynyt eri puolilla maailmaa kivi- ja maaluolissa, mutta Suomessa niitä on vähän maaperän kovuudesta johtuen. 

– Meissä jokaisessa asuu edelleenkin pieni luolaihminen, joka hakee turvaa, lämpöä ja suojaa maan aineksista. Asutuksen lähellä sijaitsevassa Kiveriön luolassa nuoriso ja ties vähän vanhemmatkin ihmiset ovat viettäneet aikaa lasinsiruista ja nuotiojätteistä päätellen. 

– Meno on melkein kuin 100 000 vuotta sitten, jolloin nyky- ja neandertalinihminen hakivat maalämpöä ja turvaa luolista, Setälä tunnelmoi.

Ilmajoella Myllylammen marjatilan isäntä Arto Kujanpää on viime päivät seurannut tiiviisti sääennusteita. Maanantain rankkasateet näkyivät monessa ennusteessa.

– Puhelimet soivat tiuhaan ja neuvoin kaikkia itsepoimijoita tulemaan ennen ennustettuja sateita. Yli 200 poimijaa tulikin paikalle, ja pelto oli mustanaan väkeä. Näin saatiin kaikki kypsät marjat poimittua, Kujanpää sanoo tyytyväisenä.

– Sen jälkeen kolmen tunnin sisällä satoi vettä yli 30 millimetriä. Kypsät mansikat se olisi kyllä tuhonnut, vakuuttaa Kujanpää.

Paikoin Etelä-Pohjanmaata sama määrä vettä satoi maanantaina jopa puolen tunnin sisällä. Rankkasade möyhentää kypsät mansikat, eikä niitä enää voi poimia myytäväksi. Raa´at mansikat taas eivät ole niin herkkiä sateen aiheuttamille tuhoille kuin kypsät.

Mansikanviljelijät odottavatkin nyt poutakelejä, sillä kosteutta on tullut jo riittävästi.

Jos säät pysyvät lämpöisinä, eivätkä rankkasateet tee tuhojaan, pohjalaismansikkaa on saatavilla vielä noin parin viikon ajan.

– Meidän tilalla kestää  2–3 päivää ennen kuin nyt raakileina olevat mansikat kypsyvät taas poimintakuntoon. Rankkasateita en kyllä toivo, summaa Kujanpää.

Vantaanjokeen asennettiin tiistaina kalalaskuri, joka laskee Vanhankaupunginkoskea nousevat meritaimenet ja lohet. Kyseessä on ultraäänikamera, joka pystyy tuottamaan sameassa vedessä liikkuvaa kuvaa ohi uivista kaloista. Asiantuntijat analysoivat myöhemmin laitteen tuottamat kuvat.

– Kyllä tässä vihdoinkin halutaan selville oikeita lukuja, eikä pelkkiä arvioita siitä, paljonko Vantaanjokeen nousee taimenta ja lohta, sanoo Helsingin kaupungin kalastuspäällikkö Matti Mielonen.

– Kyllähän se antaa tietoa hoitotulosten onnistumisesta.

Projekti saattaa saada jatkoa keväällä.

– Kun nyt saadaan selville nousijoiden määrä, ensi keväänä varmaankin on tarkoitus perehtyä siihen, että kuinka paljon poikasia tulee alaspäin. Se on vielä tärkeämpi tieto, Mielonen mainitsee.

Kaupunki ostaa palvelun Simsonar Oy:ltä.

– Ultraäänikamera perustuu siihen, että vedessä ääni kulkee viisi kertaa nopeammin kuin ilmassa. Kun lähetetään tiheästi pulsseja, jotka heijastuvat takaisin kohteesta, pystytään muodostaman videokuvaa, selittää Simsonarin myyntijohtaja Pertti Paakkolanvaara.

Merkatuilta veneilyväyliltä poikkeaminen on yleisin syy karille ajoon. Järvipelastajien yleisin pelastustehtävä on tänäkin kesänä ollut karille ajaneiden auttaminen. Lähes poikkeuksetta karille ajaneet ovat päätyneet kivelle lähdettyään tutkimaan uusia maisemia.

– Lähdetään etsimään jotain makeeta paikkaa, missä rantautua ja silloin päädytään merkkaamattomille reiteille. Selvästi suurin osa tehtävistämme tulee juurikin väylien ulkopuolelta, Länsi-Saimaan Järvipelastajien puheenjohtaja Harri Kerkelä sanoo.

Vaikka Järvipelastajia joudutaan pyytämään hätiin, useimmiten henkilövahingoilta vältytään, sillä vierailla vesillä ajetaan varoen. Järvipelastajat kehottavat veneilijöitä käyttämään karttoja apunaan merkitsemättömillä reiteillä liikkuessa.

– Sähköisiin gps-paikannusjärjestelmiin kareja on harvoin merkattu kattavasti, niihin ei pidä luottaa. Kartatkin päivittyvät noin viiden vuoden välein, joten varovaisuutta on syytä noudattaa, Kerkelä sanoo.

Merkatuilta reiteillä uusia kareja löytyy harvoin

Liikennevirasto pitää huolen siitä, että merkatuilla venereiteillä on turvallista veneillä. Kaikkien kartoista löytyvien vesiliikenneväylien leveyttä ei kuitenkaan ole määritelty.

– Väylien leveys voi vaihdella kymmenestä metristä satoihin metreihin. Selkävesillä väylät ovat yleensä leveämpiä, mutta matalikoissa voi olla vain kymmenen metriä leveitäkin väliä. Ne on merkattu yleensä paremmin. Jos siellä on punainen ja vihreä merkki lähekkäin, niin väylä menee niiden välistä, insinööri Jukka Kotisalo Liikennevirastosta kertoo.

Uusia karikoita merkatuilta reiteiltä löytyy aniharvoin.

– Yhteydenottoja tulee tuskin koskaan. Venemessuilla ihmiset tulevat usein näyttämään kartoista matalikoita, mutta silloinkin ne ovat useimmiten väylän ulkopuolella. Meille tulee jonkin verran pyyntöjä, että merkitsisimme myös väylien ulkopuolisia kareja, mutta vain harvoin teemme niin, Kotisalo sanoo.

Uusia veneväyliä syntyy harvoin. Suurin osa reiteistä on tehty vuosikymmeniä sitten vetämällä viiva kartalle ja käymällä sitten reitti läpi. Jonkin verran uusia venereittejä perustavat kunnat ja ELY-keskukset.

– Liikennevirasto hyväksyy kaikki karttoihin merkityt vesiväylät, myös sellaiset, jotka ovat esimerkiksi kuntien matkailutarkoituksissa perustamia.

Pohjavedet ovat maan etelä- ja keskiosissa 0–15 cm ja Pohjanlahden rannikkoalueilla 15–30 cm ajankohdan normaalitason alapuolella. Koko maassa pinnankorkeus vaihtelee keskiarvon molemmin puolin, Kainuussa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa pohjaveden korkeudet ovat 0–30 cm yli ajankohdan keskimääräisen.

Suomen ympäristökeskus mittaa pohjaveden korkeuden kuukausittain ja nämä luvut ovat heinäkuun alusta. Ympäristökeskus vertaa korkeuksia 30 vuoden keskiarvolukemiin.

Helteellä pohjaveden pinta lähtee jyrkkään laskuun

Viime päivien rankat sateet eivät riitä korjaamaan tilannetta matalilla alueilla, mutta alkukevään hyvän pohjavesitilanteen takia pinnan mataluus ei vielä vaikuta vedenottamiseen. Pitkään jatkuessaan helteet kuitenkin laskevat pohjaveden pintaa entisestään ja hankaloittavat vedenottoa.

– Toki heti kun kasvien haihdunta lisääntyy ja lämpötilat nousevat pohjaveden pinnat lähtevät jyrkemmin laskuun. Tämä on kuitenkin aivan tavallista ja pysyy pitkäaikaisten keskiarvojen sisällä, kertoo hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Orvomaan mukaan pohjavesi reagoi muutoksiin, kuten helteeseen tai sateisiin yleensä parin viikon viiveellä. Pienemmissä pohjavesimuodostumissa tai esimerkiksi Pohjanmaalla, missä on paljon savenalaisia muodostumia, pohjavesi saattaa reagoida nopeamminkin.

Rankkasateet eivät imeydy kuivaan maahan

Rankkasateet eivät välttämättä vaikuta paljoakaan pohjaveteen, varsinkaan jos maaperä on rutikuivaa. Tällöin vesi ei imeydy, vaan valuu pintavaluntana lähimpiin jokiin tai muihin vesistöihin. Pohjaveden kannalta pidempi hidas sade on parempi.

Pohjanmaalla pohjavesivarannot ovat muuta maata heikommat ja vähäisemmät ja vedenoton kannalta alueella on hyvin vähän varavarantoa.

– En näkisi tässä vaiheessa mitään hälyttävää, kannattaa katsoa miten kesä etenee. Etenkin länsirannikolla pitää kuitenkin miettiä tarkkaan varavedenottoratkaisut, jos jotain ongelmia vedenoton kanssa ilmenee, Orvomaa toteaa.

Meri-Lappiin odotetaan kohtalaista hunajasatoa. Alkukesän viileä jakso toppuutteli kukkien kukintaa ja mehiläispopulaatiot ehtivät kehittyä rauhassa valmiiksi meden keräämistä varten.

Tervolalainen mehiläistarhaaja Teuvo Kolmonen sanoo, että lopullisen varmuuden sadosta saa vasta elokuussa. Kolmosen noin miljoonan mehiläisen populaatio oli alkukesän keikkahommissa Kemimaassa.

– Mehiläiset kävivät kesäduunissa Väyrysen plantaasilla pölyttämässä viinimarjat. Ne olivat siellä nyt vähän normaalia kauemmin, kun oli niin kylmä jakso, että kukinta kesti vähän kauemmin. Uskoisin, että kyllä ne hommansa hoitaneet ovat,  Kolmonen sanailee.

Hän mainitsee, että viime kesänä yhdyskunnat eivät ehtineet kehittyä täysin valmiiksi, mikä näkyi heikkona hunajavuotena.

– Porukkkaa pitää olla paljon, sillä yksi mehiläinen kerää elämänsä aikana vain noin kahvilusikallisen verran mettä.

Toivelistalla tihkusadetta

Tällä hetkellä sato vaikuttaa siis pariin edelliseen vuoteen verrattuna lupaavalta. Hunajantuottajat pelkäävät kuitenkin kukintojen kuivumista ja toiveissa onkin kevyitä sateita.

– Kyllähän nyt on ollut hellettä sen verran kauan, että semmoinen tihkusade yöllä olisi aivan sopiva, Kolmonen sanoo.

Rankkasateet puolestaan eivät ole tervetulleita.

– Ne huuhtovat kukasta meden ja siinä menee kaksi vuorokautta ennen kuin mehiläiset saavat sen kukasta irti, koska se on niin laimeaa, Kolmonen selventää.

Huippuhyvää hunajaa

Kolmosen mukaan pohjoisesta kerätty hunaja on eri makuista kuin muualta Suomesta kerätty.

– Se, joka hunajaa käyttää ja ymmärtää hunajan päälle, maistaa sen, että aromit ovat täällä erilaiset. Hunaja on niin makiaa ja hyvää, Kolmonen vakuuttaa.

80-luvulta lähtien mehiläisiä harrastanut Kolmonen uskoo yöttömällä yöllä olevan oma vaikutuksensa hunajan makuun. Lisäksi mies kertoo, että auringon vaikutuksesta pohjoisen kukkiin löytyy tutkittuakin tietoa.

– Tutkimuksen mukaan auringonsäteet tulevat täällä vahingollisessa kulmassa kukkaan päin, minkä vuoksi kukka voimistaa itseänsä kehittämällä aromia kestääkseen säteilyn,  Kolmonen selventää.

Pula puolihulluista tuottajista

Suurin osa Meri-Lapissa tuotetusta hunajasta menee paikallisille yrittäjille. Kolmosen mukaan vankkaa markkinointikoneistoa ei tarvita, sillä viidakkorummun avulla sana on levinnyt kiitettävästi.

– Lapissa on niin vähän näitä puolihulluja tuottajia ja hunajaa tarjolla, että se menee markkinoille helposti, Kolmonen nauraa

Kurtturuususta on tullut portaaliin runsaasti havaintoja muun muassa Hollolasta ja Lahdesta. Myös japanintatar-kasvista on tullut ilmoituksia Lahdesta, mutta Kanta-Hämeestä ei havaintoja juurikaan ole tehty.

Jättiputkea taas näyttäisi ilmoitusten perusteella olevan runsaasti kolmosmoottoritien varressa Hämeenlinnan eteläpuolella ja Lahden ympäristökunnissa.

Biologi Hanna Koivula Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sanoo, että ihmisten antama palaute on hyvä apu viranomaisille, jos vieraslajeja lähdetään torjumaan.

-Kyllä on tullut palautetta jonkun verran ja ihmiset ovat myös olleet aika harmissaan siitä, että kasveja myydään ja istutetaan edelleen. Esimerkiksi puutarhaliikkeistä voi hankkia kurtturuusua ja joitakin muitakin lajeja, joita sitten on kotipuutarhoissa. Ihmiset ovat ihmetelleen, että pitääkö ne nyt tuhota omastakin pihasta, mutta siitähän ei ole kyse vaan siitä, että pitäisi katsoa perään, etteivät kasvit pääse villiin luontoon.

Kansalaiset voivat jättää vieraslajiportaaliin havaintojaan vieraslajien lisäksi myös Suomen luontoon kuulumatotmista eläimistä.

Suomussalmen Jumaliskylällä ja Kuivajärvellä on viisi sinilevästä pahoin kärsiviä järviä. Järvien ympärille rakennetaan kosteikkoja, tukitaan suoraan järviin johtavia ojia, vähennetään särkikaloja ja niitä hapetetaan koneellisesti.

Jumaliskylällä kunnostetaan Jumalisjärvi, Korpijärvi ja Ruokojärvi. Kuvajärvellä puolestaan kohteena on kyän molemmin puolin sijaitsevat Pieni Kuivajärvi ja Kuivajärvi.

Useamman vuoden urakka on jo alkanut valtion mailta.

– Metsähallitus on jo tarkastanut omilla alueillaan läpi näitä ojituksia ja ilmeisesti osin tukkineetkin niitä, kertoo Suomussalmen ympäristösihteeri Jukka Korhonen.

Yksityisiä maanomistajia houkutellaan mukaan muun muassa maksamalla kustannukset kosteikoista valtion varoista.

– Kosteikot on todettu erittäin hyviksi sorsastuspaikoiksi. Jo nyt on tullut vaivihkaa tarjouksia, että meidän maille sen kosteikon voi tehdä, Korhonen kertoo.

– Kunta neuvottee maanomistajien kanssa, ja jos maanomistaja näyttää vihreää valoa, kunta järjestää luvat ja metsäkeskus hakee kosteikoille rahoituksen sekä toteuttaa ne. Parhaimmassa tapauksessa jo tänä syksynä.

Järvien kuormitusta rajoitetaan

Kunnostuksessa pyritään kosteikoilla rajoittamaan metsistä ja pelloita tulevaa ulkoista kuormitusta. Hoitokalastuksella ja hapettamalla on tarkoitus pienentää järvien sisäistä kuormitusta.

– Hoitokalastuksella pyritään tarpeen mukaan oikaisemaan petokalojen ja niiden ruokakalojen suhdetta. Silloin särkikalojen osuus pienenee. Särkikalat pohjaa möyhiessään saavat liikkeelle sellaisia ravinteita, jotka muuten eivät veteen liukenisi, ympäristösihteeri Jukka Korhonen selvittää.

Hapetus on kaikkein tärkein keino estää levien käyttämien ravinteiden lisääntyminen.

– Sillä estetään ravinteisuutta lisäävien mineraalien liukeneminen. Kun happitilanne pohjassa on hyvä, vedessä ei tapahdu kemiallista reaktiota joka lisää veteen lisää ravinteita, sanoo Korhonen.

Hapettaminen aloitetaan Jumalisjärvestä kolmella yksiköllä.

– Sieltä saadaan vertailukelpoisimmat tulokset hapettamisesta. Samalla saadaan vihjettä siitä, tarvitaanko muihin kunnostettaviin järviin omat hapetinlaitteet vai pystytäänkö laitteita kierrättämään.

Hapetuslaitteiksi ollaan hankkimassa hapekasta pintavettä pohjalle kierrättäviä laitteita.

– Sähkönkulutus on huomattavasti pienempi kuin muuntyyppisillä laitteilla, Jukka Korhonen kertoo.

Yhteistyössä – etenkin asukkaiden kanssa

Kunnostussuunnitelma laadittiin jo viime kesänä. Suunnitelmassa oli mukana myös fosforin kemiallinen saostus yhtenä keinona, mutta siitä on luovuttu.

– Menetelmä on kallis, eikä sillä saavuteta pysyviä tuloksia, sanoo Korhonen.

Kunnostussuunnitelman laadunnassa ja toteutuksessa on moni taho mukana.

– Mukana ovat kunta, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus ja Kainuun ELY-keskus. Meillä on aiemmista reittien tekemisestä saatu hyvä kokemus taustalla ja yhteistyöverkosto toimii todella hyvin.

Kunnostuksen pitkäaikaisseurannasta on kiinnostunut myös Suomen ympäristökeskus. Vaikka Suomessa on paljonkin kokemuista kunnostustoimista, ei pitkäaikaisseurantaa juuri ole ollut. 

– He ovat todennäköisesti tulossa mukaan nimenomaan tuohon pitkäaikaisseurannan toteuttamiseen. Lisäksi tiedän, että olemme yhtenä muiden joukossa mukana Helsingin yliopistossa tekeillä olevassa väitöskirjassa, kehaisee Korhonen.

Hän kertoo, että tärkein taho kunnalle on kuitenkin paikalliset asukkaat ja mökkiläiset.

– Mökkiläiset ovat todella kiinnostuneita ja innostuneista. Yleisötilaisuudet olivat hämmentäviä, koska eihän tavallisesti kunnan järjestämässä yleisötilaisuudessa ole ketään, jos siellä ei jaeta rahaa, mutta nämä tilaisuudet toivat mökkiläiset paikalle.

– Nykyajan muotisana on osallistaminen ja on hölmöä lähteä tekemään mitään, jos ei vaikutusalueen ihmisiä kuulla, Suomussalmen ympäristösihteeri Jukka Korhonen sanoo.

Omistajaltaan karannut Roope –papukaija lenteli noin viikko sitten omille teilleen Espoon keskuspuistossa Suurpellossa. Nopeasti ajateltuna kirkkaan vihreän amatsoni-papukaijan luulisi erottuvan Suomen luonnosta hyvin. Outo papukaija kuusen oksalla ei kuitenkaan ole niin harvinainen näky kuin aluksi luulisi.

– Se ei ole millään tavalla tavatonta, sillä joka kesä ihmisiltä lähtee papukaijoja karkuun. Luin juuri, että esimerkiksi Stuttgartissa Etelä-Saksassa elää jopa pieni lisääntyvä siniotsa-amatsoni porukka, sanoo Korkeasaaren intendentti Pynnönen-Oudman.

BirdLife Suomen lintuasiantuntija Timo Metsäsen mukaan myös lintuharrastajien kiikareihin osuu tasaisin väliajoin vieraita lintuja, jotka ovat omistajiltaan karanneita lemmikkejä.

Piilottelee lehvästön turvassa

Papukaijat voivat sopeutua nopeastikin vieraaseen luontoon ja pysyä jonkun aikaa hengissä myös esimerkiksi Espoon keskuspuistossa.

– Lämpötilan puolesta papukaija pärjää näillä keleillä varmaan oikein hyvin. Ruuan suhteenkaan ei ole hirveä hätä, sillä tällaiset amatsoni-papukaijat syövät kaikenlaista ravintoa. Kuvittelisin, että lintu löytäisi metsistä jotain nakerrettavaa kuten siemeniä tai marjoja.

Papukaija voi lennellä Suomen metsissä kohtuullisen huoletta, vaikka joitakin saalistajia kyllä löytyy.

– Jos lintu on fiksu, se pysyttelee yöt oksalla tarpeeksi korkealla. Tällöin se ei joudu ainakaan nisäkkäiden hampaisiin. Huuhkaja saattaisi hamuta lintua suupalaksi, mutta toisaalta en ole ihan varma, miten huuhkajan pokka pitää siinä vaiheessa, kun se kohtaa tuon näköisen linnun, sanoo Pynnönen-Oudman.

Metsä Fibre Oy:n biotuotehdas on tarkoitus rakentaa Äänekoskelle nykyisen sellutehtaan alueelle, ja se korvaisi alueella tällä hetkellä toimivan tehtaan.

YVA-ohjelma on työsuunnitelma tarvittavasta ympäristöön kohdistuvasta vaikutusarvioinnista. Sitä koskevassa kuulemisessa saatiin 17 lausuntoa ja mielipiteet kolmelta yksityishenkilöltä.

- Yksityishenkilöiden mielipiteissä tuli esiin lähinnä liikenteen vaikutuksia ja yhdessä vesistövaikutuksia. Oli hieman yllättävää, että yksityishenkilöiden kannanottoja tuli vain kolme, mutta se kertonee, että tämä ei ole ympäristömielessä kovin huolestuttava hanke. Yleensä tässä vaiheessa, jos hanke koetaan huolestuttavaksi, niin kannanottojakin tulee paljon, toteaa Keski-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Esa Mikkonen. 

Metsä Fibrelle ELY:n lausunto ei tuonut yllätyksiä.

- ELY-keskuksen YVA-lausunto on hyvin odotusten mukainen, eikä yllätyksiä meille tullut, kertoo Metsä Fibren projektijohtaja Timo Merikallio.

Viranomaisten kanssa on Merikallion mukaan pystytty prosessin aikana keskustelemaan hyvin avoimesti ja rakentavasti.

Vesistö ja puunhankinta syyniin

Hankkeen suurimmat ympäristövaikutukset kohdistuvat vesistöön sekä hyvin laajalle ulottuvaan puunhankintaan.

Keski-Suomen ELY-keskus edellyttää lausunnossan vesistökuormituksen arviointia tehtaan alapuolisella vesireitillä. Arvioinnin tulee ulottua Pohjois-Päijänteelle asti. ELY:n mukaan myös vaikutuksia kalastoon tulee arvioida. Samalla tulee punnittavaksi mahdollinen hyöty, joka saadaan Äänekosken yhdyskuntajätevesien käsittelyn yhdistämisestä tehdasprosessiin.

- Kaikkiin esille tulleisiin asioihin ollaan valmistauduttu ja työ niiden osalta on ollut käynnissä jo pitkän aikaan. Ehkä pieni uusi asia, joka sinänsä on ihan mukava on kunnallisten- ja teollisuusjätevesien yhteispuhdistuksen positiiviset vaikutukset eli se tullaan viranomaisen pyynnöstä selvittämään meidän selostusvaiheeseen, sanoo Merikallio.

Ylitarkastaja Esa Mikkosen mukaan vesistöarviointien ulottaminen Pohjois-Päijänteelle asti ei ole Äänekosken tehtaalle mikään uusi asia.

- Äänekosken teollisuus on ollut varsin mittavaa jo ennestään ja tarkkailuohjelmia on ulotettu Pohjois-Päijänteelle asti eli sikäli tilanne ei muutu, mutta ne muodostavat hyvän pohjan jatkaa näitä samoja tarkkailuvelvoitteita. Uuden ison tehtaan jäte- ja jäähdytysvesiä tullaan arvioimaan tarkasti, kertoo Mikkonen.

ELY-keskuksen mukaan tehdashankkeen vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, meluun, ilmaan, ilmastoon ja ympäröivään luontoon on mahdollista arvioida melko tarkalla tasolla. Puunhankinnan vaikutuksia laajalla hankinta-alueella muun muassa luonnon monimuotoisuuteen on puolestaan mahdollista arvioida karkealla tasolla.

Mikkonen kertoo, että tulevan tehtaan puunhankinta-alue ulottuu noin 200 kilometrin säteelle Äänekoskelta. Se yltää Päijänteen eteläpuolelle ja Pohjois-Pohjanmaan Kalajoelle asti.

- Hyvin tarkalla tasolla luontovaikutukset arvioidaan tehtaan lähiympäristössä, noin 10 kilometrin säteellä, mutta kun mennään laajalle puunhankinta-alueelle, niin lajikohtaisia tai luontotyypikohtaisia arviointeja ei voida edellyttää, mutta yleisellä tasolla niitä tullaan arvioimaan. Tärkeäksi muodostuu myös metsälain ja luonnonsuojelulain noudattaminen.    

Hanke etee suunnitellusti suunniteltuun suuntaan

YVA-menettelyn seuraava vaihe on arviointiselostus, johon Metsä Fibre kokoaa keskeiset vaikutusarvioinnit.

Projektijohtaja Merikallio ei halua tehtaan toteutumisen todennäköisyyttä tässä vaiheessa arvioida.

- Projektin puolelta tehdään kaikki asiat, jotka osaamme ja kykenemme, että hanke toteutuisi. Jos tapahtuu meidän ulkopuolella vaikkapa maailmantaloudessa jotakin, niin sen vaikutuksia ja todennäköisyyksiä ei minun osaamisella kyetä arvioimaan. Nyt ei ole ole näköpiirissä asioita, jotka hankkeen romuttaisivat. Juna menee eteenpäin suunniteltuun suuntaan ja suunnitellulla nopeudella, kuvailee Merikallio.

Lisätty Timo Merikallion kommentit klo 12.59

Lisätty Esa Mikkosen kommentit klo 14.24 

Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan idänkurho oli luokiteltu Keski-Suomesta jo hävinneeksi, mutta tänä kesänä kasviharrastaja on löytänyt sen tienpientareelta Luhangasta.

Esiintymässä havaittiin kuusi kasvavaa kukintovartta ja reilut parikymmentä lehtiruusuketta. Kukintovarsiin on kehittymässä runsaasti mykeröitä eli esiintymä vaikuttaa elinvoimaiselta.

Kukinto vaatimattoman näköinen

Idänkurho on luokiteltu koko maassa erittäin uhanalaiseksi ja asetettu erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Idänkurho elää huomaamattomana ruusukkeena muutamia vuosia, jonka jälkeen se kasvattaa piikikkään ja helposti havaittavan kukintovarren. Kukintovarsi on 30–70 senttimetriä korkea ja siihen kehittyy yhdestä kahteenkymmeneen piikkistä kukintomykeröä.

Kasvi kukkii elokuussa ja avaa vaatimattoman näköisen kukkansa vain aurinkoisella säällä. Kukittuaan kasvi kuolee pois.

Harvinaistunut kaskeamisen ja metsälaidunnuksen loputtua

Idänkurhon levinneisyysalue painottuu Suomessa Etelä-Savoon ja Hämeeseen.

Laji oli aiemmin melko yleinen ja sen tyypillisiä kasvupaikkoja olivat kaskiahot ja pellonpientareet. Nykyiset kasvupaikat ovat harvapuustoisilla mäkirinteillä ja tienpientareilla.

Idänkurho on harvinaistunut merkittävästi kaskeamisen ja metsälaidunnuksen loputtua. Nykyisiä esiintymiä maassamme on kolmisenkymmentä, mutta niitäkin uhkaavat kasvupaikkojen umpeenkasvu ja teiden parannustyöt.

Luhangan idänkurhoesiintymä otetaan ELY-keskuksen mukaan huomioon tienvarren niittoaikaa suunniteltaessa.

Lappajärven ja Evijärven välillä olevasta Välijoesta löytyi viikonloppuna tuhansia kuolleita kaloja. Nyt ELY-keskus tekee ainakin viikon verran poikkeusjuoksutuksia Niskan padon ja Hanhikosken voimalaitoksen luona.

– Voimayhtiön kanssa on sovittu muutoksesta, nyt tehdään jatkuvaa juoksutusta normaalin lyhytaikaissäännöstelyn sijaan, kertoo ylitarkastaja Lotta Haldin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Haldin kuitenkin uskoo tilanteen rauhoittuneen. Uusia ilmoituksia kalakuolemista ei ole tullut ja levätilanne Lappajärvessä on rauhoittunut.

– Juoksutuksen vaikutukset vedenlaatuun seurataan vesinäytteillä, ja happitilannetta seurataan. Kyllä me varmasti sitä happitilannetta saadaan parannettua, Haldin kertoo.

Sinilevä kulutti hapen vedestä

Välijoen kalakuolematapaus on harvinainen ja suurimpana vaikuttavana tekijänä ovat Lotta Haldinin mukaan poikkeukselliset sääolosuhteet.

– Kyllä meillä on ollut poikkeuksellinen kesä. Lämmin toukokuu, kylmä kesäkuu ja helteinen heinäkuu, jolloin leväkukinnot räjähtivät. Joissakin pienissä vesistöissä on ollut vastaavia, kun kevätkutuisia kaloja pyrkii kutemaan mutta ei tässä muodossa, Haldin toteaa.

Normaalisti vedenjuoksutusta ei tehdä öisin. Haldin arvelee, että yöaikaan hajoava sinilevä on kuluttanut hapen padon suulle kertyneestä vedestä. Aamulla tämä hapeton vesi lähti liikkeelle ja aiheutti kalojen kuoleman. Vaikka kuolleita kaloja oli tuhansia, kalakantoihin tapauksella ei ole suurta vaikutusta.

Yhteistyö sekä paikallisten asukkaiden että voimayhtiön kanssa on sujunut ELY-keskuksen mukaan mallikkaasti. Asiasta ilmoitettiin hyvin nopeasti ja voimayhtiö reagoi poikkeusjuoksutustilanteeseen ilman erityisiä pakotteita. Eviran tuloksia joudutaan odottamaan vielä jonkun aikaa.

Jopa 75 prosenttia Harjavallan patoaltaan simpukoista on kuollut Kokemäenjoen nikkelipäästön seurauksena. Joen alajuoksulla simpukkakannasta arvioidaan kuolleen noin viidesosa. Määrät ovat käyneet ilmi joen koskialueilla viime päivinä tehdyissä tutkimussukelluksissa. Kuolleiden simpukoiden joukossa on myös uhanalaisia lajeja.

– Kuolleita simpukoita on neljää tai viittä eri lajia. Yksi näistä on uhanalainen vuollejokisimpukka. Tutkijoiden mukaan joesta on löytynyt kaikkia muita Suomessa esiintyviä makeanveden simpukoita paitsi raakkua, kertoo erikoisasiantuntija Harri Helminen Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Tiedotusvälineissä on ihmetelty joen mittaustulosten suuria eroja näytteenottajasta riippuen. Helmisen mukaan heittelyt selittyvät erilaisilla tutkimuskeinoilla ja näytteenottopaikoilla.

– Olemme selvittäneet tätä omalla tahollamme. Eri laboratorion välillä on tutkimustavoissa vaihtelua. Suurin syy eroille on kuitenkin se, ettei näytteitä ole otettu täysin samoista paikoista. Jokiuomassa on iso vaihtelu ja tulokseen vaikuttaa suuresti se, otetaanko näyte rannasta, pohjasta vai keskeltä jokea, Helminen toteaa.