Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.
Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.
Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.
Vasta 19-vuotias opiskelija Boyan Slat on saattanut keksiä ratkaisun yhteen globaalisti pahimpaan ympäristöongelmaan.
Slat on kehitellyt menetelmän, jolla valtameret voisivat siivota itsensä pinnalla kelluvasta muovijätteestä. Boyanin kehittämä keksintö perustuu valtamerten pyörteisiin, jotka sysäävät pinnalla kelluvat roskat puomien muodostamaan ansaan.
Yle Uutiset tavoitti Boyan Slatin Kreikasta sukelluslomalta. Hän vakuuttaa, että menetelmä toimii, ainakin paperilla.
– Satapäinen tiimimme julkaisi kesäkuussa yli 500-sivuisen tutkimusraportin, jolla todistimme, että se todellakin voi toimia, hän sanoo.
Merten massiivinen muovikuorma on tärkeä saada siivottua, sillä se tappaa mereneläviä, aiheuttaa taloudellisia menetyksiä ja on vaaraksi myös ihmisille, sillä lopulta muovin kemikaalit saattavat päätyä omalle lautaselle.
Nyt Slat tutkijoineen ja insinööreineen kerää netissä rahaa The Ocean Clean Up -nimisellä kampanjalla hankkeen pilottia varten. Miljoonan dollarin raja rikkoutui tällä viikolla. Keräys alkoi heti raportin julkaisun jälkeen.
– Olen todella onnellinen. Yksittäiset ihmiset ympäri maailmaa ovat lahjoittaneet rahaa idean toteutukseen. Emme uskoneet, että miljoonan dollarin raja ylittyisi näin nopeasti. Keskimääräinen lahjoitussumma on ollut 50 dollaria, hän sanoo.
Kampanjalla on tarkoitus saada kasaan sadan päivän aikana kaksi miljoonaa dollaria, jonka pitäisi riittää prototyypin rakentamiseen.
Pilotti tullaan rakentamaan Tyynenmeren jätepyörteeseen, joka on tunnettu massiivisesta muovilautastaan. Boyan Slat uskoo, että kymmenen vuoden kuluttua hänen menetelmänsä ansioista jätepyörre on lähes puolet nykyistä pienempi.
Boyan Slat kiinnitti ensimmäisen kerran huomiota muoviroskan määrään ollessaan sukeltamassa Kreikassa pari vuotta sitten.
– Vastaan ui muovipusseja enemmän kuin kaloja.
Muovin siivoaminen maailman meristä on valtava urakka. Aikaisemmin sitä on yritetty alusten perässä vedettävillä verkoilla.
– Tällä metodilla siivoaminen kestäisi tuhansia vuosia, maksaisi liikaa ja kalat ja muut merenelävät jäisivät verkkoon kiinni. hän sanoo.
Slatin mukaan kalat eivätkä nisäkkäät voi jäädä muovinkeräyspuomien alla olevaan kankaaseen kiinni.
Automatisoitu systeemi kerää muovin talteen ja puristaa sen kasaan. Säiliö tyhjennetään tietyin väliajoin ja muovi pyritään hyödyntämään uudelleen.
– Epäilijöitä on riittänyt. Minulle on sanottu, että urakka on mahdoton. Meri on liian iso, syvä ja myrskyisä.
– Olemme ylimitoittaneet prototyyppiin ihan kaiken varmistaaksemme, ettei rakennelma taatusti mene rikki. Meillä on nyt todella hyvät mahdollisuudet onnistua.
Itä-Suomen yliopiston radioseurannassa ollut saimaannorpan naaraskuutti on kuollut kalaverkkoon Saimaan Pihlajavedellä. Seurannassa on edelleen kolme kuuttia, joiden avulla selvitetään norpan poikasten liikkumista.
Tutkija Miina Auttila Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa, että saimaannorpan poikaset ovet vielä heinäkuussakin pieniä ja kokemattomia.
– Jättämällä verkot naulaan vielä loppukesälläkin voivat Saimaalla kalastavat taata kuuteille turvallisen kasvuympäristön, sanoo Auttila.
WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkosen mukaan tapaus osoittaa sen, että kevätaikainen verkkokalastuskieltoaika ei ole riittävän pitkä kuuttien suojelemiseksi kalanpyydyskuolleisuudelta.
– Jokainen verkko on norpalle riski, ja varmin keino auttaa norppaa on nostaa verkot kokonaan pois Saimaasta, Jari Luukkonen lisää.
WWF julkisti asiaa edistääkseen juhannuksen jälkeen Olen norpan ystävä – en kalasta verkoilla -diplomin. Sen saa, kun sitoutuu kalastamaan norppaystävällisillä pyyntimenetelmillä Saimaan alueella.
Itä-Suomen yliopiston vetämä kuuttitutkimus toteutetaan osana Metsähallituksen koordinoimaa Saimaannorppa-LIFE -hanketta, jossa saimaannorpan suojelua edistetään monipuolisten toimenpiteiden, tutkimuksen ja tiedonvälityksen avulla.
Tutkimuksen erityishuomio kohdistuu siihen, miten kuuttien elinpiiri sijoittuu suhteessa verkkokalastusrajoituksiin. Tutkimustietoa hyödynnetään saimaannorpan suojelussa.
19-vuotias hollantilaisopiskelija Boyan Slat on mahdollisesti keksinyt ratkaisun maailman valtameriä piinaavien valtavien muovilauttojen ongelmaan, mutta meriasiantuntija Sanna Kuningas ympäristönsuojelujärjestö WWF:stä kertoo, että mereen päätyvän muovin ongelmaa voi helpottaa myös ruohonjuuritasolla.
– Jokainen voi miettiä omia kulutusvalintojaan, eli ottaako kaupasta kuinka paljon muovikasseja ja kierrättääkö jätteensä, neuvoo Yle Uutisten Päivän kasvo -lähetyksessä vieraillut Kuningas.
Boyan Slatin hanketta Kuningas pitää mielenkiintoisena, joskin vielä testaamattomana ratkaisuna.
– Aiemmat keinot saada muovi pois meristä ovat olleet hyvin kalliita ja aikaa vieviä, mutta tämä uusi innovaatio ehdottaa, että vain 10 vuodessa voisi saada kustannustehokkaasti pois jopa puolet muovista. Onnistuminen tässä on vielä kyseenalaista, mutta nyt näyttää siltä, että tämä voisi olla mahdollista, meriasiantuntija sanoo.
Itämerellä muovi ei Kuninkaan mukaan ole saman mittakaavan ongelma kuin suurilla valtamerillä, sillä roskalauttoja ei Itämerestä ole havaittu. Rannikoilla muoviroskaa kuitenkin esiintyy, eikä Suomi saa puhtaita papereita merialueidensa kohtelusta.
– Kyllä kaikki maat ovat vastuussa Itämeren roskasta. Eräässä tutkimushankkeessa, jossa olivat mukana Ruotsi, Suomi, Viro ja Latvia, havaittiin Suomen rantojen olevan kaikkein roskaisimmat, Kuningas sanoo.
Roskien luonteesta selvisi WWF:n asiantuntijan mukaan se, että ne olivat peräisin Suomen sisämaasta.
Näkyvän muoviroskan lisäksi merien kannalta ongelmaksi on Kuninkaan mukaan muodostunut niin kutsuttu mikromuovijäte, jonka hiukkaset ovat liian pieniä silmin nähtäviksi.
Mikromuovijätettä syntyy Kuninkaan mukaan suuremman jätteen hajotessa hiukkasiksi, mutta nykyaikana sitä leviää vesiin myös suoraan valmistettuna kosmetiikkatuotteiden osana.
– Esimerkiksi kuorinta-aineissa ja joissakin hammastahnoissa käytetään tällaisia pieniä muovipallosia, Kuningas varoittaa kuluttajia.
Mikromuovin kieltämistä ympäristösyistä on pohdittu EU-tason politiikassa, mutta toistaiseksi sitä sisältäviä tuotteita saadaan edelleen myydä Euroopan alueella.
Lapissa matkailevan on nyt helppo löytää ekopiste, jolla lajitella jätteet. Pidä Lappi Siistinä ry on laatinut nettiin sivuston, josta ekopiste löytyy oman sijainnin tai halutun osoitteen mukaan tai kyseessä olevan jätteen mukaan. Jos vaikka on lasia kertynyt, hausta valitaan kohta lasi ja sivusto näyttää lähimmän pisteen minne lasia voi jättää.
Mitä harvemmassa ekopisteitä, kuten Tunturi-Lapissa, sitä tärkeämpää on voida suunnitella reitit niin, että jätteet voi lajitella oikein.
- Sivusto eko-opas.fi kertoo ekopisteen sijainnin ja siellä on myös muuta tietoa, jonka avulla voi matkailla ympäristöystävällisemmin, sanoo Pidä Lappi Siistinä ry:n koordinaattori Paula Tarkka.
Sivustossa on oma haku karavaanareille, jotka tarvitsevat erityisiä jätepisteitä matkailuperävaunussa syntyville harmaille ja mustille jätevesile.
Etsi netistä lähin ekopiste: Eko-opas
Viimeistään loppukesästä maamme metsät täyttyvät koululaisista, jotka keräävät herbaariota eli kasviota syksyn biologian tunteja varten.
Joissain kaupungeissa myös alakoululaiset keräävät kasvioita, mutta pääpaino lienee tulevilla kahdeksansilla luokilla, koska silloin käsitellään metsäbiologiaa opetussuunnitelman mukaisesti.
Tänä päivänä kasveja ei kuitenkaan tarvitse välttämättä poimia, sillä osassa kouluista niiden dokumentointi riittää. Esimerkiksi Jyväskylässä Palokan koulussa oppilailla on mahdollisuus kuvata kasvit siten, että kasvista on lähikuva, elinympäristökuva sekä kasvilajin tiedot kuvauspäivineen.
Myös Oulun Myllytullin koulussa itse kuvatun digikasvion kerääminen on mahdollista.
Rovaniemellä napapiiriläiset voivat halutessaan tehdä kasvion Power Point -tiedostona kuvaamalla kasvit ja liittämällä niihin samat tiedot, mitä perinteisiinkin kasvioihinkin vaaditaan.
Jos laji jää kokonaan löytämättä, niin esimerkiksi Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa (Syk) siitä pitää tehdä piirros. Arvioinnissa piirroksia ei kuitenkaan pidetä yhtä arvokkaina kuin näytteitä.
Opetusministeriö ja kouluhallitus määräsivät kasvien järjestelmällisen keruun lopetettavaksi vuonna 1969. Kymmenisen vuotta sitten herbaariot ohjeistettiin taas peruskouluun kuuluvaksi.
Palokan koulussa kasveja sai kuitenkin 1980-luvulla kerätä vapaaehtoisesti. Silloin parhaimmista ikäluokista noin kolmannes keräsikin oman herbaarion, koska sillä saattoi korvata lajintuntemuskokeen.
Herbaarioiden perinne lienee pisin Sykissä. Siellä kasveja on kerätty lähes tauotta todennäköisesti jo koulun perustamisesta – vuodesta 1886 – lähtien. Sykin alakoulussa kasveja keräävät 3.–6.-luokkalaiset ja yläkoulussa 7.–8.-luokkalaiset.
Kaikki tehdään luonnon ehdoilla; vuosittain lajilistaan tehdään pieniä muutoksia, jotta alueen kasvit kestäisivät paremmin "laidunnuksen". Istutettuja puutarhakasveja tai rauhoitettuja kasvilajeja ei kerätä.
Kasvion sisältöön vaikuttaa osaksi koulun maantieteellinen sijainti. Rovaniemellä listassa on mukana hilla, Sykissä taas esimerkiksi 7.-luokkalaiset keräävät Itämeriretkipäivän aikana 26 merenrantakasvia.
Turun Puolalan koulussa oppilaat keräävät biologian opettajien laatimalta 60 lajin listalta 25 eri kasvia, kun Puropellon yläkoulun kasvioissa on 20 kasvia. Oulun Myllytullin oppilaiden tavoitteena taasen on kerätä vähintään 20 metsien ja soiden kasvilajia. Sama määrä tarvitaan Rovaniemellä Napapiirin yläasteen kasvioihin.
Jyväskylän Palokassa oppilaat keräävät 30 eri lajia. Tosin opinahjossa on myös oppilaita, joille määrä ei riitä: he ovat saattaneet kerätä tai kuvata huimat 150 lajia!
Kukkivasta kasvista otetaan näyte, jossa on varsi, tyypillisiä lehtiä ja mikäli mahdollista, myös kukka. Juuria voi ottaa mukaan pieniltä kasveilta ja heiniltä. Puista ja pensaista riittää muutama lehti tai oksanpätkä.
Keräyksen aikana kirjoitetaan muistiin lajinimi, keräyspäivä, kasvuympäristö ja paikkakunta, jotta tietojen laittaminen kasvion nimilapuille on myöhemmin helpompaa.
Kasvinäytteet kuivataan huolellisesti sanomalehden tai imupaperin välissä kuivassa paikassa painon alla. Kuivuneet kasvit kiinnitetään esimerkiksi kontaktimuovin avulla tukevalle paperille, johon liimataan myös kasvitiedot sisältävät nimilaput.
Kasvinäytteet laitetaan kansioon tai koulusta saatavaan kasviovihkoon, jonka ensimmäiselle sivulle kirjoitetaan lista kasviston lajeista siinä järjestyksessä kuin ne herbaariossa ovat.
Vaikka perhouistelun mielletään usein tapahtuvan pohjoisen jylhissä maisemissa, onnistuu perhon heitto myös Kajaanin keskustassa.
Kalastuksenvalvojana toimiva Jorma Mikkonen kertoo perhokalastuksen kiinnostavan kokeneiden kalastajien lisäksi myös nuoria kalastusharrastuksen alkuja. Kajaanin keskustassa Linnanvirralla ei lämpiminä päivinä kalastajia näy, mutta illan viiletessä väki kerääntyy tutulle paikalle.
– Aina kun joku täältä nostaa hyvän kokoisen saaliin, niin paikalle tulee paljon pyytäjiä, Mikkonen kertoo.
Kajaanilaiset perhokalastajat Jorma Mikkonen ja Janne Mykkänen kertovat yhdessä tuumin Linnanvirran sijainnin hyvistä puolista. Kaupunkikalastamisen valttikortti on juuri sen läheisyys – mahdollisuus lähteä kalalle on helppoa mihin vuorokauden aikaan tahansa.
31-vuotias Janne Mykkänen hankki oman lupansa Kajaanin Perhokerholta vasta heinäkuun alkupuolella. Hän on kokeillut perhokalastusta Linnanvirrassa pari kertaa, mutta mainittavaa saalista ei vielä ole noussut. Kalapaikalle pääsyn helppous kuitenkin viehättää.
– Aina ei tarvitse lähteä kymmenien kilometrien päähän kalalle, kun voi tässä käydä, toistakymmentä vuotta kalastusta harrastanut Mykkänen tuumii.
Kajaanin Linnanvirralle pääsee kalastamaan voimassa olevalla kalastuskortilla, minkä lisäksi Kajaanin Perhokerholta anotaan maksuton kalastuslupa. Kalastuksenvalvoja Jorma Mikkosen mukaan netissä anottavan luvan saa heti.
Perhokerho myöntää kalastusluvan ilmaiseksi kajaanilaisten yritysten tuella. Uusia sponsoreita Perhokerho etsii koko ajan, näiltä saaduilla avustuksissa tehdään muun muassa kalojen istutusta.
Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila luo suomalaisista metsistä kaksikasvoisen kuvan. Toisaalta metsien käsittelytavat ovat edelleen rajuja, ja pääosa talousmetsistä ei ole kovinkaan monimuotoisia ympäristöjä. Toisaalta säätiön käsityksen mukaan suojelutahto ja ymmärrys luonnon uhista ovat lisääntyneet.
Metsillä on itsestään selvä merkitys suomalaisen luonnon rikkauden ja monimuotoisuuden turvaamisessa. Suomen kamarasta pääosa on metsien peitossa, metsät ovat eliölajeista valtaosan elinympäristö, ja Suomen uhanalaisista lajeista suurin osa on metsien lajeja. Metsissä on jatkunut luonnon köyhtymisen yleislinja: enemmän lajeja vaarantuu kuin nousee vaarantuneista ja uhanalaisista kantansa turvanneihin.
Luonnonperintösäätiön tarkoitus on suojella metsää, mielellään vanhaa ja mahdollisimman koskematonta metsää, joka luonnostaan on myös monimuotoista. Kalastaja Pentti Linkolan säästöjen pohjalta syntynyt säätiö kerää rahaa voidakseen ostaa yhä uusia suojeltavia alueita. Uusien hankintojen jälkeen säätiöllä on vähintään yksi alue jokaisessa Manner-Suomen maakunnassa.
– Huolimatta kaikista puheista hakkuut ovat niin valtavia ja tehdään niin suurilla koneilla, ne ovat kantovuorineen niin totaalisia, vanhojen metsien muuttuminen lähes kulkukelvottomiksi, että se koskettaa melkein jokaista suomalaista.
Jussilan mukaan kyse ei ole tietyistä metsätyypeistä, vaan siitä, että meillä olisi runsaslahopuustoista metsää, jonka puusto olisi runsaslajista ja eri-ikäistä, että kasvillisuutta on monessa tasossa. Hänen mukaansa aito lehto on jo melko harvinainen, koska ne on raivattu pelloiksi, ja niiden lajisto on hyvin monipuolinen.
– Hyviä vanhoja metsiä häviää koko ajan. Nyt on hakattu todella paljon, on Anneli Jussila huomannut.
Jossakin vaiheessa luontoliittolaiset kartoittivat Etelä-Suomen vanhoja metsiä, ja niitä löytyi jonkin verran.
– Omassa työssä kun etsii vanhoja metsiä, niin pieniä vanhan metsän pirstaleita löytyy aika ajoin. Etelä-Suomi on pirstoutunut niin pieneksi tilkkutäkiksi, että tyypillinen metsä voi olla vain 5-10 hehtaaria. Kummallisesti takamailta löytyy metsiä, joita ei ole hakattu pitkiin aikoihin. Ja vanhojen metsänkäsittelytapojen jälkeen metsille jäi kyky uusiutua ja korjata itseään. Pahinta on, että metsä on vedetty täysin aukeaksi, aurattu ja laitettu taimet riviin. Vaikea siitä on koskaan tulla monimuotoista metsää, ainakin puhutaan sadoista vuosista.
– Meille tärkeintä on tietty koskemattomuus, luontotyyppi ei ole ratkaiseva. Myös maisemalliset seikat ovat tärkeitä. Sen tässä on huomannut, että metsä joka näyttää vanhan metsän näköiseltä, on usein myös biologisesti monimuotoinen.
– Asenteiden muutos näkyy selvästi. Vuoden 2000 paikkeilla ei tahtonut löytää suojeltavaksi myytävää metsää. Sen jälkeen tietoisuus ympäristön ongelmista on selvästi muuttanut asenteita. Mutta samaan aikaan toisaalta metsien käsittely on muuttunut yhä tylymmäksi, koneet kasvaneet ja jälki käynyt karmeaksi.
– Metsät halutaan hyödyntää viimeisen päälle. Ostaja haluaa ottaa kaikki puut ja tehdä myyjän kanssa sellaisen sopimuksen, että reunasta lähtien voi kerralla vetää kaiken sileäksi. Tuntuu että välimuodot totaalisten hakkuiden ja suojelun välillä puuttuvat. Tarvetta on pehmeämmille menetelmille, joilla voidaan ottaa puuta, mutta säästää monipuolista eri-ikäistä ja -lajista puustoa sekä myös vanhoja puita.
– Tuntuu, että lahjoittajillamme on suodattunut syvimmäinen motiivi lähteä mukaan. Siinä tietoon liittyy tunne, se miltä metsä tuntuu. Ihmisillä on tietty yhteys metsään. Se saattaa olla hyvin alueellinenkin ja liittyä tietyn kaltaiseen metsään. Monet tuntevat surua kadotetusta metsästä ja haluavat olla mukana suojelussa. Se on sen ymmärtämistä, että ihminen on vastuussa. Ja että oma elintasommekin riippuu luonnosta. Sille että kansalaiset voivat itse osallistua metsien suojeluun on muodostunut selvä tilaus, sanoo Anneli Jussila.
Varsinais-Suomen ELY-keskus aikoo tehdä Harjavallan nikkelipäästöstä tutkintapyynnön poliisille tällä viikolla. Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen runsas viikko sitten 66 000 kiloa nikkeliä ja lisäksi useita muita metalleja.
Joen nikkelipitoisuudet ylittivät päästön jälkeen talousvedelle asetetut raja-arvot nikkelin osalta yli 20-kertaisesti. Pitoisuudet ovat jo laskeneet, mutta pidempiaikaisista ympäristövaikutuksista ei ole vielä tietoa.
Harjavallan nikkelipäästöä tutkivat viranomaiset ovat pyytäneet Kokemäenjoen juoksutustietoja joen voimalaitoksia hallinnoivalta UPM:ltä.
Päästön jälkeisenä maanantaina Harjavallan voimalaitos juoksutti vettä noin 200 kuutiometrin sekuntivauhdilla, kun esimerkiksi tällä hetkellä virtaama on noin 50 kuutiota sekunnissa.
Voimalaitosyhtiö Länsi-Suomen Voima Oy:n toimitusjohtajan Pekka Pollarin mukaan päästön jälkeisenä päivänä joen virtaamaa nostettiin. Voimalaitoksesta kerrotaan, että nosto ei liittynyt päästöön vaan se oli suunniteltu etukäteen.
Norilsk Nickel Harjavallan tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen runsas viikko sitten sunnuntaina 66 tonnia nikkeliä ja lisäksi useita muita metalleja.
Jos vapaa-ajankalastaja haluaa saada lautaselleen sampea, otollinen pyyntipaikka löytyy yllättäen keskeltä maata. Sampi on ollut rannikkovesissä satunnainen kävijä, eikä sen tiedetä milloinkaan lisääntyneen Suomessa. Kuopiossa eksoottista siperiansampea on kuitenkin viime vuosina istutettu keskustan kupeessa olevaan Valkeisenlampeen.
Kuopion vesialueiden hoitaja Markku Tuomaisen mukaan kalastajan kannattaa huomioida sammen elintavat sitä pyytäessään. Sammen varsinaisilla elinalueilla sitä on pyydetty muun muassa pohjaverkoilla.
– Se on pohjakala ja etsii ravintoa pohjan läheltä. Sitä voi pyytää esimerkiksi ootto-ongella, jos saa syötin pohjan läheisyyteen. Mutta on tässä saatu sampia tavallisillakin viehevälineillä. Lähellä pohjaa uiva vaappu voi toimia, ehkä nykyaikainen jigi tai ihan normaali lippakin, Tuomainen sanoo.
Kuopion Valkeisenlammessa elävät sammet ovat peräisin Varkaudesta, jossa sammen ympärille on kehitelty liiketoimintaa laajemminkin. Kaupungissa toimiva Carelian Caviar on kasvattanut sampia vuodesta 2007.
Sampia on vajaat kolmekymmentä eri lajia ja hyvissä olosuhteissa ne voivat kasvaa jopa 400-kiloiseksi. Se kuuluu luukaloihin, mutta on sellaiseksi Tuomaisen mukaan "aika alkeellinen", mikä selittää otuksen esihistoriallisen ulkomuodon.
Rumakin kala voi olla hyvänmakuinen. Näin vakuuttaa ainakin osuuskauppa PeeÄssän keittiöpäällikkö Jari Korhonen, joka tutustui sammen ominaisuuksiin ruokakalana viime kesän viinijuhlilla.
– Sammen kanssa varoa, että ei kypsennä liikaa. Se on tiukkalihainen, ehkä hennosti maustettava. Itse jauhotan vehnäjauhoissa, paistan voissa ja vähän sipulia joukkoon niin onhan se loistava kala kyllä. Olen myös lukenut aika paljon grillireseptejä, mutta en ole vielä kokeillut itse, Korhonen sanoo.
Sammen rakenne voi aiheuttaa fileoijalle haastetta. Osa selkärangasta on rustoa, minkä vuoksi sampi on normaalia kalaa pehmeämpi.
– Kylkiruodot ovat myös isot, mutta minusta ne on helppo poistaa. Fileointi vaatii tietyn tekniikan, mutta kannattaa lähteä rohkeasti käsittelemään: äkkiä se työ tekijäänsä neuvoo.
Norilsk Nickel Harjavallan toimitusjohtaja Joni Hautojärvi sanoo, että Kokemäenjoessa tapahtuneet simpukkakuolemat johtuvat mitä todennäköisimmin runsaan viikon takaisesta päästöstä.
Jokeen pääsi sunnuntaina 6.7. 66 tonnia nikkeliä ja runsaasti muita metalleja. Joesta löytyi viikonloppuna kuolleita simpukoita.
Toimitusjohtaja Hautojärvi lupaa, että Norilsk Nickel vastaa korvauksista ja jälkiselvittelyjen kustannuksista.
Kokemäenjoen nikkelipitoisuudet ovat laskeneet edelleen. Harjavallan kohdalla tuoreimmat pitoisuudet ovat 10 mikrogrammaa litraa kohden, Arantilan kosken kohdalla noin 30 mikrogrammaa ja Ulvilassa noin 50 mikrogrammaa. Porissa nikkelipitoisuus on pudonnut Kirjurinluodon uimarannan kohdalla noin 80 mikrogrammaan. Pihlavanlahdelta mitattiin 10 mikrogrammaa.
Porin kaupungin mukaan talousvesi on WHO:n mukaan juomakelpoista, jos nikkeliä on alle 70 mikrogrammaa litraa kohden. Kokemäenjoen vettä ei ole kuitenkaan tarkoitettu juotavaksi.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on suosittanut, että vettä ei käytetä esimerkiksi löyly- tai kasteluvetenä ennen kuin pitoisuudet laskevat alle 20 mikrogramman, joka on muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön ja valtioneuvoston mukainen talousvedelle määritelty asetus.
– Veden käyttökielto olisi ollut ylimitoitettu toimenpide, Porin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi sanoo.
Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi keräsi Ylä-Kainuun vanhan polven kansanuskomuksiin ja taikauskoisia tapoja kirjaksi ja tarinakartaksi, jotka julkaistiin viime vuonna.
Viime sunnuntaina Paltaniemi-päivien aikaan Oulujoen reitti ry palkitsi Tarinakartaston Oulujoen vesistön Vuoden 2013 Vesistöteko -palkinnolla. Perusteluissa kerrotaan, että Ylä-Kainuun vanhan tarinaperinteen esittely elävästi ja kiehtovasti lisää kiinnostusta alueen luontoon ja vesireitteihin.
Itämeren kalakannan säilymiselle on elintärkeää, että kalat pääsevät kutemaan Euroopan jokisuille. Usein voimalaitosten kohdalla nousee seinä vastaan.
Padotuissa joissa kalaportit ovat kuitenkin lisääntyneet, mutta toimivatko ne niin kuin niiden pitäisi toimia? Sen selvittämisessä tarvitaan robottikalaa.
Tutkija Joni Kämäräinen Tampereen teknillisestä yliopistosta kertoo TTY:n tiedotteessa, että kalat ovat herkkiä virtauksille. Kala käyttää virtauksia navigointiin ja liikkumiseen. Robottikalan tehtävänä on mitata ja arvioida näitä virtauksia.
Robottikalaan on asennettu painesensoreita, joita Joni Kämäräinen ja tutkijatohtori Nataliya Strokina työryhmineen kehittävät TTY:n signaalinkäsittelyn laitoksella. Painesensorien avulla robottikala kerää tietoa ympäristöstä, veden virtauksista, tiellä olevista esteistä ja ahtaista paikoista.
Jos robottikalalla on ongelmia ihmisen rakentamilla väylillä, silloin niitä on myös oikealla kalalla.
Robottikalan robotiikasta vastaa Tallinnan teknillisen yliopiston biorobotiikan keskuksen vetäjä professori Maarja Kruusmaa tutkimusryhmineen.
Hydrauliikkaan erikoistunut saksalaisyritys Ecohydraulic Engineering GmbH hyödyntää puolestaan kehitettävää teknologiaa tuotekehitykseensä.
Joni Kämäräisen mukaan kyseessä on kolmivuotinen hanke, joka on käynnistynyt äskettäin. Omin voimin robottikala ei vielä polski, mutta kun kehitystyö etenee, pääsee robottikala Tallinnan teknillisen yliopiston koealtaasta Euroopan jokiin.
– Kalalla on tarkoitus tuottaa Euroopan joista ja erityisesti keinotekoisista kalareiteistä mittaustietoa hyvinkin pian. Toivottavasti siitä tulee tärkein mittaustapa seuraavan parin vuoden sisään. Tästä teknologiasta voidaan kehittää vientituote maailmanmarkkinoille, uskoo Kämäräinen TTY:n tiedotteessa.
Forssan keskustassa olevan Ankkalammin pH-arvo on noussut niin korkeaksi, että levää syntyy valtavasti. Normaalisti veden pH on noin kuusi, mutta tällä hetkellä arvo on yhdeksän. Ankkalammin pinta on täynnä levää, ja suihkulähde on pidettävä kiinni, sillä levä tukkii sen välittömästi.
Ankkalammin pelastamiseksi veteen ammutaan pikapuoliin kemikaaleja vesitykillä. Syksyllä Ankkalammi ruopataan. Todennäköisesti Ankkalammin ongelmat johtuvat siitä, että sen pohjalle on kertynyt paljon lehtimassaa.
Mökinomistajille voi olla epäselvää, kuinka jätevedet tulee omassa kiinteistössä toteuttaa. Kiertävät jätevesineuvojat tarjoavat selvennystä uudistuvaan pykäläviidakkoon.
Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen jätevesineuvoja Sanna Laakso on kiertänyt tänä kesänä Espoon seudun haja-asutusalueilla tarjoamassa ohjeistusta.
– Yllättävän positiivisesti on otettu vastaan. Lähetämme käynnistä etukäteen kirjeen, jossa kerrotaan taustasta tarkemmin ja ehdotetaan käyntiaikaa, Laakso kertoo.
Vesiensuojeluyhdistyksen jätevesineuvojat eivät ole viranomaisia, vaan kiertävät haja-asutusalueita puhtaasti neuvontatarkoituksessa. Kierrokset liittyvät muuttuvaan jätevesilainsäädäntöön, jossa on meneillään vuonna 2016 päättyvä siirtymäaika.
– Neuvomme, tarvitseeko mahdollisesti tehdä jotakin. Sitten on myös käyttäjähuoltoon ja dokumentointiin liittyviä asioita, Laakso listaa tehtäviään.
Jätevesineuvoja Sanna Laakso on vieraillut tänä kesänä yli sadassa haja-asutusalueen kiinteistössä. Esimerkiksi kantovesitalouksissa jätevedenhuolto voidaan hoitaa melko helpoilla toimenpiteillä.
– Jos käytetään kantovettä tai siihen verrattavaa vesivarustelua, niin silloin ei tarvita mitään sen kummempia järjestelmiä. Vesi voidaan johtaa hallitusti maaperään.
Vaikka jätevesien ohjaus ei vaatisikaan suuria järjestelmiä, täytyy kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolisissa kiinteistössä tehdä kuitenkin selvitys jätevesistä.
– Selvitys pitäisi löytyä, vaikka vedenkäyttö olisikin vähäistä. Netistä löytyy täytettäviä lomakkeita, tai sitten sen voi tehdä vapaamuotoisesti. Sitä ei tarvitse lähettää mihinkään, vaan sitä voi säilyttää kiinteistöllä, Laakso kertoo.
Vesijärven kunto on kohentunut vuosien kunnostustöiden myötä. Vesi on kirkastunut, ja kalakanta on muuttunut, kertoo Vesijärven ystävien puheenjohtaja Risto Kauhala.
– Monella alueella saa isoa ahventa, ja kuhakanta on tällä hetkellä erittäin hyvä. Muutama päivä sitten löysin harmaasorsan, jota ei tällä alueella juurikaan näe. Täplälampikorento on myös palannut tälle alueelle.
Reilun kymmenen vuoden aikana Vesijärvelle on rakennettu kosteikkoja, putkitettu peltoja, ruopittu rantoja ja paranneltu jätevesijärjestelmiä. Talkoolaisia on matkan varrella ollut mukana muutamia satoja, arvioi Kauhala.
Työ Vesijärvellä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Tulevaisuudessa Kauhala toivoo, että järvellä panostetaan kaislaniittoihin ja hoitokalastukseen. Kauhala myös toivoo, että erilaisiin tutkimuksiin suunnatut avustusrahat suunnattaisiin käytännön toimiin.
– Pikkupoikana kävin satamassa onkimassa ahvenia. Ne olivat punaisia ja valmiiksi paistuneita. Kyllähän tilanne siitä on muuttunut paljonkin. Yhtään ei passaa kuitenkaan pitää taukoa hoitotoimenpiteistä, koska tilanne huononee erittäin nopeasti.
Risto Kauhala muistuttaa kuitenkin, että kaikkein tärkeintä kunnostustöissä on ranta-asukkaiden omatoimisuus.
– Mitkään rahat eivät riitä tähän. Yhteistoimin järvestä pidetään huolta, ei rahalla.
Kauhala vinkkaa, että halukkaat voivat liittyä paikallisiin yhdistyksiin, jotka tekevät työtä Vesijärven hyväksi.
– Kaikkein helpointa on ottaa yhteyttä meikäläiseen, ainakin niin kauan kuin henki pihisee.
Keskustelu valmisteilla olevasta kalastuslaista soljuu aurinkoisessa Koirasaaressa Kivijärvellä. Ajatukset valmisteilla olevaa lakia kohtaan eivät kuitenkaan kaikilta osin ole kovinkaan aurinkoisia. Eduskunnan käsiteltäväksi lakiehdotus tulee syksyn aikana, nyt keskustelu käy kuumimmillaan.
Laissa esitetään muun muassa, että alueellinen päätäntävalta kala-asioissa siirtyisi virkamiehille osakaskuntien sijaan. Se veisi päätökset monen mielestä turhan kauaksi, kertoo puheenjohtaja Matti Puranen Kuivaniemen osakaskunnasta Kivijärveltä.
– Jos päätäntävalta viedään kokonaan, niin olen sitä mieltä, että hirveästi tulijoita osakaskuntiin ei enää ole. Tämä on kuitenkin aika pitkälti vapaaehtoistyötä, ei me tästä palkkaa saada, Puranen kertoo.
Vapaa-ajankalastajille uudessa laissa kaavaillaan kalalle viiden kilon päivittäistä myyntirajaa. Kivijärveläinen ammattikalastaja Esa Kotilainen oudoksuu rajojen asettamista, eikä koe vapaa-ajankalastajien kalanmyyntiä kilpailevaksi tekijäksi. Pitkällä tähtäimellä hän uskoo jopa, että rajoitus karsisi tulevaisuuden kalastusammattilaisten määrää.
–Itsellänikin kalastajan ammatti lähti vapaa-ajankalastuksesta ja kotitarvekalastuksesta. Tämä ammatti opitaan luonnossa, ei koulussa. Ihmiset ovat kalastaneet iät ja ajat, Kotilainen kertaa.
Lain tavoite on turvata terve kalakanta suomalaisiin vesistöihin. Kaikki osapuolet ovat tavoitteesta yksimielisiä, vain keinot aiheuttavat närää.
–Samassa pöydässä niitä asioita pitää puida kaikkien osapuolien kesken. Ja kuvioita pitää katsoa vähän laajemmin. Usein pikku asioista riitely saa unohtamaan sen isomman kokonaisuuden, Kuivaniemen osakaskunnan puheenjohtaja Matti Puranen kertoo.
Mikko Peltolaa, Matti Purasta ja Esa Kotilaista Yle Keski-Suomeen haastatteli Jussi Lindroos.
