Omenankehrääjäkoi (Yponomeuta malinellus) on kehrääjäkoiden heimoon kuuluva pienehkö perhoslaji. Itse perhosista ei suurta haittaa ole, mutta koiden toukat aiheuttavat pään vaivaa monelle kotipuutarhurille. Toukat levittävät harsoa, joka saattaa vallata kokonaisen puun juuresta latvaan saakka.
Toukat syövät omenapuun lehtiä, mutta itse omenoihin ne eivät koske. Vaikka puut useimmiten elpyvät toukkien siirryttyä kotelovaiheeseen, omenat saattavat silti jäädä saamatta.
Sosiaalisessa mediassa on jaettu viime päivinä runsaasti tarinaa tuntemattomasta kissasta, joka tappoi saalistusmatkallaan Sipoossa pellon laidalla ruisrääkän. Harvinaisen linnun kohtalo on herättänyt runsaasti harmistusta.
Ympäristöministeriön päätöksellä lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo – Ruisrääkällä se on 1514 euroa.
Kissojen tappamista linnuista tehdään kuitenkin harvoin ilmoituksia, eivätkä omistajat juuri koskaan joudu vastuuseen lemmikkiensä aiheuttamista lintutuhoista. Suomen Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtajan Tero Toivasen mukaan ennakkotapauksia on vähän.
– Periaatteessahan tässä on luonnonsuojelurikkomus kyseessä. Kun koira puree ihmistä, omistaja joutuu korvamaan. Samalla tavalla, kun kissa tappaa rauhoitetun linnun, on se omistajan vastuulla.
Erityisen tuhoisaa on, jos lintuemo menettää henkensä pesimäaikaan.
– Jos voidaan vielä osoittaa, että pesintä on tuhoutunut, niin korvattavaksi voi tulla myös poikasten arvo siihen päälle, Toivanen toteaa.
Ruisrääkällä on pesässään tyypillisesti noin kahdeksan mukaan ja naaras huolehtii poikasista yksin. Jos Sipoossa saaliiksi joutunut lintu oli naaras, voisi omistajalle koitua ohjearvoa noudattaen peräti 13 000 euron lasku.
Vapaana kulkeva lemmikkikissa tappaa Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 7–15 lintua vuodessa, riippuen elinalueestaan. Pikkulinnun päätyminen lemmikin välipalaksi ei olekaan lainkaan tavatonta.
– Maailmalla tehtyjen arvioiden mukaan kissojen tappamat lintumäärät ovat huikeita. Tuore tutkimus Yhdysvalloista esittää sellaisen luvun kuin kaksi miljardia lintua vuodessa ja Isossa-Britanniassa puhutaan noin 50 miljoonasta, Toivanen kertoo.
Birdlife suositteleekin, että kissat pidettäisiin kiinni ainakin lintujen herkkään pesimäaikaan.
Käärmeet ovat liikehtineet tänä vuonna vilkkaammin kuin viime vuonna. Varsinkin keväällä tehtiin käärmehavaintoja enemmän.
– Yhtenä syynä tähän on viime vuoden lämmin kesä, joka on lisännyt käärmeiden ravintoa eli jyrsijöiden määrää, kertoo hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun Ely-keskuksesta.
Leinosen mukaan kun ravintoa on runsaasti, eläimet tekevät myös enemmän poikasia. Käärmeiden määrään vaikuttaa myös luontainen kannanvaihtelu.
– Joinakin vuosina käärmeitä on runsaammin ja joinakin vähemmän. Myös säät ovat olleet nyt suotuisat, itsekin olen maastossa törmännyt niihin.
Käärmeiden vilkas liikkuminen näkyy pieneläinklikoilla. Selvästi useampi koira on saanut kyykäärmeen pureman.
– Kyllä se näkyy lähes viikottain. Puremia on enemmän, lähinnä koirilla, sanoo eläinlääkäri Sanna Aalto Lappeenrannan Univet-eläinlääkäriasemalta.
– Aiemmin kyyn puremia oli noin viisi kesässä, nyt määrä on jo tuplaantunut. Vastalääkekin on loppumaisillaan.
Myös Imatran eläinklinikalla käärmeiden liikehdintä on huomattu.
– Keväällä oli selvästi viime vuotta vilkkaampaa, kertoo pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Pekka Sarkanen.
Sarkasen mukaan tilanne on kylmien ilmojen myötä tasaantunut.
Kyyn purema voidaan hoitaa ilman vastalääkettä, mutta vastalääkkeellä koira toipuu nopeammin ja turvallisemmin. Ilman vastalääkettä eläintä hoidetaan nesteytyksellä ja levolla. Kyytablettia ei suositella annettavaksi koiralle, ellei sen hengitys ole vaikeutunut.
Moni kaipailee jo Suomen kesään hellettä, mutta löytyy niitä ilonaiheita koleastakin säästä. Aloitetaan ötököistä. Intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston eläinmuseosta kertoo, että joitakin hyönteisiä on viileällä säällä vähemmän, sillä monet niistä lykkäävät kylmillä sääjaksoilla kuoriutumistaan. Ötökät ovat myös hitaampia kuin helteellä.
– Ne vain kököttävät ja odottelevat parempia säitä. Mitä viileämpi sää, sitä hidasliikkeisempiä monet hyönteiset yleisesti ottaen ovat. Ne lentävät hitaammin eivätkä ole niin vikkeliä, Marko Mutanen kertoo.
Myös puutiaiset ovat nyt hidasliikkeisempiä kuin kuumalla. Punkkien ja muiden ötököiden puremilta suojaa luonnollisesti myös viileän sään peittävämpi vaatetus. Ja kun ihmisten hiki virtaa kylmällä säällä vähemmän, hiki ei houkuttele ötököitä niin kuin helteellä, Marko Mutanen toteaa.
Viileä kesäsää on otollinen myös fyysiselle ponnistelulle. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Hannu Rintamäki kertoo, että raskaissa ulkotöissä viileys on etu.
- Kuuma on elimistölle stressi, ja se heikentää työkykyä. Kuumuus kuormittaa ennen kaikkea verenkiertoelimistöä. Verta täytyy pitää kovasti kiertämässä iholla, ja sydän tekee kovempaa työtä.
Myös äärimmäisiin fyysisiin suorituksiin tämänhetkinen sää on erinomainen.
- Maratoneilla +11 asteen lämmössä on saatu parhaat tulokset, Hannu Rintamäki kertoo.
Kun aurinko on pilvien takana, myös ihon palamiselta ja aurinkoihottumalta välttyminen on todennäköisempää.
- Toki sateinen kesä pienentää ihosyövän riskiä, Töölön Mehiläisen vastaava lääkäri Pippa Laukka sanoo.
Sateet myös painavat mukavasti siitepölyä maahan ja helpottavat allergisten oloa.
- Myös äkillisten lämpösairauksien väheneminen on selvä hyöty, Laukka jatkaa viileän kesäsään eduista.
Äkillisiä lämpösairauksia ovat esimerkiksi nestehukka, lämpöuupumus tai jalkojen turvotus. Äärimmillään kuumuus voi aiheuttaa hengenvaarallisen lämpöhalvauksen. Lämpösairaudet uhkaavat helteellä varsinkin iäkkäitä ja kovasti treenaavia sekä niitä, joilla on perussairauksia tai ylipainoa.
Meren ja järvien vedet nostavat uimareiden ihon kananlihalle, mutta hyvää on se, että sinilevä ei ole juurikaan päässyt kylmässä kukoistamaan.
Hukkumisia ei voida suoraviivaisesti yhdistää helteeseen. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Anne Hiltunen kuitenkin muistuttaa, että kun helle yhdistetään humalaan ja huolimattomuuteen, onnettomuuksien ja hukkumisten riski kasvaa selvästi.
Kurjasta säästä löytyy etuja myös kotipuutarhalle. Kun sataa, puutarha pysyy rehevänä ilman kasteluakin.
- Laiskempikin kotipuutarhuri on pärjännyt kivasti tänä kesänä, Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Hannu Salo toteaa.
Hortonomi Annikki Oikkonen Puutarhaliitosta kertoo, että joillekin kasveille viileys tekee hyvää.
- Jos ei sada ylenmäärin, esimerkiksi rakeita, niin viileä sää pidentää kukintaa. Esimerkiksi komeiden laukkojen kukinta on nyt jatkunut tavallista pidempään. Hellesäällä monien kasvien kukinta on hetken huumaa. Esimerkiksi pionit eivät kestä montaa päivää, jos on oikein aurinkoinen ja kuuma sää.
Viime talvi aiheutti monille hyötykasveille pakkasvaurioita, kun maassa ei ollut suojaavaa lumikerrosta. Hannu Salon mukaan kesän viileä sää on pystynyt vähän paikkaamaan monivuotisten arkojen kasvien talvivaurioita.
Hellettä odotellessa voi nauttia myös sieniherkuista. Sateisten säiden ansiosta metsistä löytyy nimittäin jo kesän ensimmäinen sienisato. Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen sienitiimin suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff kertoo, että ainakin Etelä-Suomen metsistä löytyy nyt paljon eri punikkitatteja, lehmäntatteja, vähän herkkutatteja ja kantarelleja.
- Monet saivat juhannuksena ensimmäiset tattipaistokset, Tea von Bonsdorff sanoo.
Vuoteen 2011 saakka maailman ainoana valkoisena ryhävalaana pidetty Migaloo-urosvalas on ohittanut Australian itärannikon muuttomatkallaan. Se ilmestyi muutama päivä sitten aivan valasristeilyllä olleen turistiveneen vierelle, jolloin otetuissa kuvissa näkyi värimuutoksia Migaloon selässä ja evissä.
White Whale Research Centre -tutkimuskeskuksen johtajan Oskar Petersonin mukaan Migaloo on albiinona erityisen arka auringonvalolle.
– Värimuutokset voivat olla normaalia ihokasvustoa tai merkki ihosyövästä. Emme ole vielä aivan varmoja, hän sanoi australialaiselle ABC-televisiokanavalle.
Australialaisen Southern Cross -yliopiston valaisiin erikoistunut professori Peter Harrison oli hyvin kiinnostunut Migaloosta otetuista kuvista.
– On mielenkiintoista nähdä, onko punoitus kadonnut vai levinnyt edelleen. Leviäminen tarkoittaisi todennäköisesti jonkinlaista tulehdusta, ja ihosyöpäkin olisi mahdollista, Harrison kertoi ABC:n haastattelussa.
Harrisonin mukaan on kuitenkin yhtä lailla mahdollista, että Migaloo on vain törmännyt johonkin muuttomatkallaan. Ryhävalaat törmäilevät Harrisonin mukaan toisiinsa esimerkiksi leikkiessään tai kilpaillessaan naaraista.
– Jäljet voivat olla peräisin myös toisesta valaasta. Tällä hetkellä emme vielä osaa sanoa tarkemmin, mistä on kyse.
Migaloon kyljissä ja selkäevässä näkyvillä olevat keltaiset värimuutokset todettiin yleiseksi planktonkasvustoksi, jota tarttuu valaiden kylkiin niiden uidessa ja joka häviää valaiden päästessä lämpimämpiin vesiin. Punertavat värimuutokset sen sijaan aiheuttivat huolta tiedemiehissä. Alle kolmikymppisenä Migaloo on vielä suhteellisen nuori, sillä ryhävalaat voivat elää yli 50-vuotiaiksi.
Petersonin mukaan Migaloo on ihomuutoksia lukuun ottamatta hyvässä kunnossa.
– Se on voimakas uimari ja ui lähes parin tuhannen kilometrin matkan viikon aikana.
Brisbane Times -lehden sivuilla oleva videolla Migaloo vaikutti hyvinkin leikkisältä ja hyvinvoivalta.
Migaloo, jonka nimi tarkoittaa Queenslandin osavaltion aboriginaalien kielellä ”valkoista tyyppiä”, havaittiin ensimmäisen kerran kesäkuussa 1991. Migaloo kuuluu Australian länsirannikon ryhävalaspopulaatioon, jonka koon uskotaan olevan jotain 15 000 ja 17 000 yksilön välillä. 1960-luvulla kanta vajosi jopa vain reiluun sataan yksilöön valaanpyynnin vuoksi.
Helposti havaittavan värisenä Migaloo tarjosi aikoinaan tärkeää tutkimustietoa ryhävalaiden vuosittaisesta muutosta Australian itärannikkoa pitkin niiden siirtyessä ruokailuvesiltään Antarktikselta lämpimämmille merialueille talven ajaksi.
Ryhävalaat kasvavat jopa 15 metriä pitkiksi, ja ne voivat painaa jopa 40 tonnia. Ryhävalaiden väritys vaihtelee yleensä harmaan ja mustan välillä, mutta valkoinen värimuunnos on erityisen harvinainen. Migaloon luultiin olevan ainoa laatuaan, kunnes syyskuussa 2011 havaittiin kokonaan valkoinen ryhävalaan poikanen, joka nimettiin epävirallisesti Migaloo Junioriksi.
Migaloo on kuuluisa erityisesti Australian itärannikolla, jonka se on ohittanut muuttomatkallaan jo 23 vuoden ajan. Se houkuttelee valaiden muuttoaikaan paikalle runsaasti turisteja, jotka toivovat näkevänsä edes vilauksen harvinaisesta merinisäkkäästä. Tänä vuonna Migaloo nähtiin Australian vesillä ensimmäisen kerran vähän ennen juhannusta, mutta kaikkein tiheimmän asutuskeskuksen rannikolla se ohitti yön pimeydessä.
Migaloo palaa Antarktiksen vesille pohjoisesta jälleen eteläisen pallonpuoliskon keväällä eli todennäköisesti myöhään syyskuussa. Valasretkiä Australian itärannikolla järjestävän Bruce Nichollsin mukaan Migaloo on kuitenkin tavallisesti uinut paluumatkallaan kauempana merellä.
- Silloin sitä on vaikeampi löytää, mutta silloin sitä on myös etsimässä yhä useampi silmäpari, hän sanoi Brisbane Times -sanomalehdelle.
Turvetuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevasta Jukajoesta tehdystä virastopäätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen.
Itä-Suomen aluehallintovirasto päätti toukokuun lopussa, että energiayhtiö Vapoa ei velvoiteta muun muassa Jukajokisuun ruoppauksiin Kontiolahdella. Virasto hyväksyi Vapon selvitykset turvetuotannon haitoista eikä yhtiön tarvitse ryhtyä haittojen poistamiseen.
Vaasan hallinto-oikeuteen asiasta ovat nyt valittaneet Selkien kalaosakaskunta ja jokivarren asukas. Valittajien mielestä Vapon on teetettävä uusi puolueettoman tahon toteuttama selvitys – samalla aluehallintoviraston päätös olisi kumottava.
Kylmä sää on hidastanut puutarhamansikan kypsymistä.
– Jonkin verran on kuitenkin päästy jo keräämään aikaisia lajikkeita, kuten Honeyta, sanoo marjanviljelijä Juha Nenonen Suonenjoen Koskelosta.
Osa ulkomaalaisista poimijoista on jo saapunut Suonenjoelle Nenosen tilalle Ukrainasta. Venäjän Karjalasta tulevia poimijoita on jarruteltu mansikan hitaan kypsymisen takia.
Jos sää lämpenee, mansikan pääsato kypsyy Suonenjoen seudulla ennen heinäkuun puoliväliä.
Mansikkaa tuotetaan Suomessa vuosittain 12–17 miljoonaa kiloa, josta Suonenjoen seudun osuus on 1,5–2,5 miljoonaa kiloa. Mansikan viljelyala Suonenjoen seudulla on noin 370 hehtaaria.
Mansikan lisäksi myös vadelmaa, mustaherukkaa, tyrniä sekä pensasmustikkaa viljellään Suonenjoella. Marjanviljelytiloja on yhteensä noin 100.
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen metsähanhen metsästyksen kieltämisestä koko maassa tulevan metsästysvuoden ajaksi.
Taigametsähanhikanta on taantunut 1990-luvulta alkaen merkittävästi.
Ministeriö on rajoittanut vuodesta 2011 lähtien metsähanhen metsästystä ajallisilla ja alueellisilla metsästysrajoituksilla. Nämä toimet eivät ole kuitenkaan riittäneet kannan laskun taittumiseen.
Määräaikaisen metsästyskiellon tarkoituksena on estää Suomen pesimäkantaan sekä Suomen kautta muuttavaan muuhun Luoteis- ja Koillis-Euroopan metsähanhikantaan kohdistuvaa metsästyspaine, jotta kannan väheneminen pysähtyisi ja kanta elpyisi.
Metsähanhikannan hoitosuunnitelma on parhaillaan lausuntokierroksella. Siinä linjataan toimenpiteet kannan elvyttämiseksi ja metsästyksen säätelyn kehittämiseksi niin, että metsähanhen metsästys on jatkossa kestävästi mitoitettu.
Kestävyyden varmistaminen vaatii saalisilmoitusvelvollisuudesta säätämisen, metsästyksen säätelyn tarkentamisen ja kannan laskentojen tehostamisen talvehtimisalueilla. Lisäksi metsänhanhen pesimäalueet Suomessa pitää selvittää ja poikastuoton arviointia tarkentaa.
Metsästyksen sallimista arvioidaan vuoden kuluttua, mutta sitä ei voitaisi sallia ennen mainittujen kannanhoitotoimien tekemistä.
Kevon luonnonpuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa sovitetaan yhteen luonnonsuojelun ja puiston käytön tavoitteita ja käydään läpi alueen nykytila, tärkeimmät arvot, uhkatekijät sekä hoidon ja käytön tavoitteet ja tuleva kehitys.
Tärkeimmät suunnitelmassa esitetyt muutokset koskevat talviaikaisen maastoliikenteen urastoa ja polttopuun ottoa puiston ulkopuoliseen tarpeeseen.
Suunnitelmaluonnoksesta voi antaa mielipiteitä ja kommentteja elokuun 18. päivään saakka. Suunnitelma on nähtävillä Utsjoen luontotuvalla, Karigasniemen kylätalolla ja metsa.fi -verkkosivustolla.
Suunnitelman teossa ovat olleet mukana Saamelaiskäräjien nimeämä Akwé: Kon –ryhmä sekä yhteistyöryhmä.
Yhteistyöryhmässä ovat edustettuina Karigasniemen kyläyhdistys ry, Lapin Ely-keskus, Lapin luonnonsuojelupiiri, Lapin tutkimuslaitos Kevo, Paliskuntain yhdistys, Paistunturin paliskunta, Saamelaiskäräjät, Saamelaismatkailu- ja yrittäjät ry, Saamelaismuseo Siida, Suomen riistakeskus, Tenolaakson Yrittäjät ry, Utsjoen kalastusalue, Utsjoen kunta, Utsjoen riistanhoitoyhdistys, Utsjoen saamelaisyhdistys Sami siida rs ja Utsjokisuun kyläyhdistys ry.
Ryhmien jäsenten tiedot löytyvät hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta.
Kevon hoito- ja käyttösuunnitelman luonnos löytyy osoitteesta www.metsa.fi/hks.
Metsäyhtiö UPM-Kymmenen osaomistama Otsotuuli suunnittelee pariakymmentä tuulivoimalaa Kainuuseen Paltamon Teerivaaralle. Alue sijaitsee Oulujärven ja Kivesjärven välimaastossa. Voimaloiden korkeus olisi jopa 205 metriä.
Voimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointi on päättynyt. Kainuun ELY-keskus arvioi, että tuulipuistohanke ei muuta lähialueen asutus- tai yhdyskuntarakennetta nykyisestä, mutta rajoittaa lähialueiden lomarakentamista.
ELY-keskuksen mukaan meluvaikutus kohdistuu 31-35 yksityiseen tilaan. ELYn mielestä hankkeessa on varmistettava riittävät suojaetäisyydet yksittäisten voimaloiden ja pysyvässä tai loma-asumiskäytössä olevien kiinteistöjen välillä, ja kriittisimmät voimalapaikat on poistettava.
Arviointiselostuksen mukaan haitallisia maisemavaikutuksia on Oulujärven lisäksi paikoin myös muidenkin lähijärvien ranta-asutukselle. Maisemahaittoja voidaan näillä alueilla välttää vain voimaloiden sijainnin ohjauksella, toteaa ELY-keskus.
Linnuista hankkeen arvioidaan vaikuttavan eniten sääksiin, joilla on hankealueen välittömässä läheisyydessä kaksi pesää. Toisen pesän sääksille riski törmäykselle tuulimyllyihin arvioidaan pieneksi, koska saalistuslennot suuntautuvat pääasiassa hankealueelta poispäin, mutta toisella pesäpaikalla törmäysriski on suurempi.
Tuulivoimala voi aiheuttaa lähiympäristöönsä häiritsevää varjon vilkuntaa, kun auringon säteet osuvat tuulimyllyn pyöriviin lapoihin. Vilkuntahaittoja voidaan tarvittaessa lieventää pysäyttämällä voimalat väliaikaisesti.
Hankkeen vaikutuksia ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja alueen virkistyskäyttöön kartoittavassa kyselytutkimuksessa kävi selkeästi ilmi, että alle kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta asuvat suhtautuvat kriittisesti tuulipuiston rakentamiseen.
Kainuun ELY-keskus pitää voimalapaikkojen vähentämistä tarpeellisena ja edellyttää, että hankkeen muutossuunnitelmat saatetaan mahdollisimman pian Paltamon kunnan tietoon käytettäväksi Teerivaaran osayleiskaavan laadinnassa. Tehty kyselytutkimus ei ole tavoittanut kaikkia alueen kiinteistönomistajia, joten kyselyn uusimista on syytä harkita osayleiskaavatyön yhteydessä.
UPM Kymmenen osaomistama Otsotuuli Oy on kertonut olevansa valmis vähentämään tuulivoimaloita hankealueelta niin, että asuinkiinteistöille aiheutuvia meluhaittoja voidaan vähentää ja sääksen pesimäpaikkojen suojelu voidaan huomioida.
Sinilevä on pysynyt tänä kesänä aisoissa Lounais-Suomessa.
Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on tällä viikolla havaittu vähän sinilevää Köylilönjärven Yttilän Ottan, Rauman Otanlahden ja Paraisten Seilin havaintopaikoilla.
Rymättylän Kirkkojärvessä levää on runsaasti. Varsinais-Suomen ely-keskuksen mukaan viileä, tuulinen ja sateinen sää on pitänyt vedet kylminä ja levätilanteen hyvänä. Mikäli sää ja sen myötä vedet lämpiävät, sinilevien kasvuolosuhteet paranevat ja leväesiintymät yleistyvät.
Lähes kaikki tänä vuonna syntyneet saimaannorpan kuutit syntyivät ihmisen rakentamissa pesäkinoksissa. Laskennoissa kuuttien lukumääräksi saatiin 58 ja niistä 56 syntyi apukinospesiin. Koska kevät oli leuto, ovat pikkunorpat myös kasvaneet hyvin.
Vaaratonta kuuttien elämä ei kuitenkaan ole. Verkkorajoituksia on noudatettu hyvin. Ilmoituksia laittomista verkoista on tullut vain muutamia ja valvonta on ollut aktiivista. Radioseurannalla on kuitenkin selvinnyt, että kuutit liikkuvat jo laajasti. Ne eivät pysy rajoitusalueilla. Myös verkkokalastusrajoitukset päättyvät kesäkuun lopussa.
– Viime vuonna ensimmäisellä viikolla verkkorajoitusten loputtua kuoli pyydyksiin kaksi kuuttia. Rajoituksia pitäisikin jatkaa heinäkuun loppuun, sanoo Suomen WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.
Norppakanta on viime vuosina hieman kasvanut. Ilmastonmuutos voi kuitenkin vaatia apukinoksien ja jopa keinopesien rakentamista. Leudot talvet ovat yhä todennäköisempiä, Jari Luukkonen arvioi.
– Kaikki turhat ihmisen aiheuttamat saimaannorpan kuolemat olisi ehkäistävä. Olisi tärkeätä, että nyt heinäkuussa ihmiset jättäisivät ihan vapaaehtoisesti verkot laittamatta Saimaaseen, koska kuutit ovat edelleen pieniä, Jari Luukkonen toivoo.
Vähälumisen talvena ihmisen rakentamat pesäkinokset tulivat norpille suureen tarpeeseen. Leuto kevät oli kuitenkin pikkunorpille eduksi.
– Apukinoskuutit voivat toivottavasti erittäin hyvin. Meidän tietojen perusteella ne kasvoivat ihan mukavasti. Tietoon ei ole tullut kovin monta kuutin kuolemaa. Ne jatkavat elämää ja kasvamista tuolla Saimaalla. Apukinosmenetelmää voidaan pitää menetystarinana, sanoo Metsähallituksen Saimaannorppa LIFE -hankkeen projektipäällikkö Raisa Tiilikainen.
Nyt kuutit liikkuvat jo laajasti ja opettelevat hankkiman ravintoaan. Paras apu olisi pidättäytyä verkkokalastuksesta ja käyttää vain katiskoita, joissa nielu enintään 15 cm leveä ja niin jäykkä, ettei norppa pyydykseen pääse.
– Tällä hetkellä näyttää kuitenkin valoisalta. Norppakanta on hitaassa kasvussa ja laji on levittäytynyt uusille alueille ihan mukavasti, Raisa Tiilikainen iloitsee.
Uusilla alueilla yksi kuutti havaittiiin Luonterilla ja yksi Pohjois-Karjalan puolella. Se tosin menehtyi katiskaan jo keväällä. Eteläisellä Saimaalla laskentaan jäi aukkoja, koska apukinokset ja jäät sulivat todella nopeasti.
Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti on innokas kalamies. Hän on myös ensimmäinen WWF:n uuden diplomin saaja. Diplomissa lukee ”Olen norpan ystävä, en kalasta verkoilla”. Diplomin saa, kun sitoutuu luopumaan verkkokalastuksesta Saimaalla.
– Esimerkiksi keskieurooppalaiset ihmiset, jotka tulevat oopperajuhlille töihin kyllä tietävät norpasta ja kysyvät olisiko mahdollista nähdä saimaannorppaa. Viime kesänä sattuikin, että tuolla Kongonsaaren maisemissa risteilyllä sanottiin, että olisipa hienoa jos vielä nähtäisiin saimaannorppa. Päätä kääntämällä pystyin osoittamaan, että tuolla olisi yksi, Jorma Silvasti myhäilee
– Olavinlinna ja Savonlinnan kaupunki liittyvät kiinteästi ympäröivään maisemaan. Olemme ylpeitä omasta taiteellisesta osaamisestamme, mutta samalla tiedostamme mikä merkitys on tällä ympäröivällä luonnolla. Usein esityksen päätyttyä norppa näyttäytyykin tuossa linnan virrassa. Jorma Silvasti kertoo.
Kittilän Kelontekemässä kesänsä viettävä sodankyläläinen Osmo Turkka havaitsi sieniesiintymän auton ikkunasta keskiviikkona 25. kesäkuuta. Auto oli pakko pysäyttää ja tarkistaa asia. Juu-u, herkkutatteja olivat.
- Sen verran sieniä tunnen kyllä ja sienihullu olen, että en erehdy tässä asiassa, Osmo "Osku" Turkka sanoo.
Sienet olivat erinomaisessa kunnossa.
- Hämmästyttävää, että suurin osa isoimmistakin tateista oli aivan syömäkelpoisia. Yleensä suurimmat tatit ovat täynnä madonreikiä ja matoja, intohimoinen sienestäjä Osku Turkka tietää.
Monikymmenvuotisen sieniharrastuksensa aikana Osku ei ole koskaan ennen löytänyt herkkutatteja kesäkuussa. Nyt löytyneeltä apajapaikalta hän tosin on löytänyt herkkutatteja kerran ennenkin poikkeukselliseen aikaan.
- Se oli syyskuun loppua ja ikävä kyllä melkein kaikki olivat pakkasen panemia tai muuten pilaantuneita, hän muistaa.
Osku Turkka ei tiedä herkkutattien varhaiselle nousulle biologista selitystä, mutta hän arvelee sienten hämääntyneen vuodenajasta.
- Ehkä sienelle on käynyt niin, että kun on ollut viileää, se on epäillyt syksyn tulleen ja ruvennut nousemaan.
Taitoaan löytää herkkutatteja epätyypillisiinkin vuodenaikoihin hän itse selittää näin:
- Minulla on sienisilmä aina auki.
Lapin Sieniseuran mukaan herkkutatteja on löydetty tänä kesänä Lapissa jo muuallakin kuin Kelontekemässä. Sihteeri Piritta Majamäki kertoo, että Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmässä mainitaan männynherkkutatin sadon olevan nyt parhaimmillaan esimerkiksi Kolarin Äkäslompolossa.
- Herkkutatteja saatiin Lapissa viime vuonnakin jo juhannuskesällä. Sitä ei voi selittää syksynkylmällä säälläkään, koska vuosi sittenhän esimerkiksi toukokuu oli helteinen, Majamäki sanoo.
Hän ei osaa sanoa, olisiko Lapin sienikausi aikaistumassa, mutta tavatonta ei ole sekään, että herkkutatti antaa kesän aikana kaksi satoa.
Lapin Sieniseuran sihteeri Piritta Majamäki heittääkin esiin ajatuksen Osku Turkan tarkkaan sienisilmään viitaten.
- Ehkä emme ole vain osanneet etsiä herkkutatteja tähän aikaan vuodesta!
Oulujärven muikkusaaliin arvioidaan olevan keskinkertainen tai heikko tänä vuonna. Viime vuonna kuoriutuneiden muikkujen kanta on huono. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksesta arvioidaan, että Oulujärven muikkusaalista on vaikea ennustaa, koska seassa on myös vanhempaa muikkua.
– Viime vuoden hottakanta eli kuoriutuneiden muikkujen määrä oli olematon. Poikasten selviytymiseen on voinut vaikuutta jokin sääilmiö kuten voimakkaat tuulet, jotka sekoittivat pintaveden ja poikasten oli vaikea saada ravintoa. Tämän vuoden hottakantaa on vaikea vielä arvioida, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tutkija Irma Kolari.
Kalastaja Taisto Jokelainen on samoilla linjoilla Kolarin kanssa.
– Vähän vaikea sanoa, mikä tekijä tässä on. Se on vain niin ihmeellistä, pohtii Jokelainen oikukkaita säitä.
Kokonaisuudessaan Oulujärven muikkusaalista on vaikea arvioida, koska kalastajien havainnot vaihtelevat. Esimerkiksi Niskaselän puolelta on saatu isompaa muikkua. Myös kalastustekniikka vaikuttaa saaliin määriin.
– Muikut pysyvät matalammalla, kun on viileä ilma, kertoo kalastaja Urho Sumiloff.
Kalastaja Taisto Jokelainen harmittelee kylmää säätä, joka voi vaikuttaa tämän vuoden muikun poikasiin.
– En tiedä tosiaan, onko siellä ruokaa tällä hetkellä, kun on kylmä vesi. Mikäli uutta kantaa ei nyt tänä kesänä tule, niin ensi kesä tulee olemaan erittäin huono.
– Muikku on se ruokakala, jonka perässä kaikki kalat periaatteessa kulkevat. Se vaikuttaa hintaan ja näkyy sitten joka puolella. Kysyntäähän kyllä olisi, mutta kun ei ole mitä tarjota, pohtii Jokelainen.
Ilmatieteen laitos on kerännyt raehavaintoja vuodesta 2007 lähtien. Ennen seurannan aloittamista ei tiedetty juuri mitään rakeiden esiintymisestä Suomessa.
– On aivan uusi tieto, että Suomessa on kesällä jopa 40 raepäivää. Se on aika paljon, jos ajatellaan, että kesämme kestää neljä kuukautta eli 120 vuorokautta. Nytkin toukokuussa on ollut viisi raepäivää ja kesäkuussa yksitoista, kertoo rakeita tutkiva meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta.
– Kesällä noin joka kolmas päivä tulee rakeita eli kyllä raekuurot ovat aika tyypillisiä Suomen kesässä.
Tänä vuonna raekausi alkoi toukokuussa. Kesän suurimmat rakeet ovat olleet läpimitaltaan 4,5-senttisiä.
– Raekausi alkoi vilkkaana 19. - 20. toukokuuta. Silloin näitä yli 4-senttisiä rakeita tuli muun muassa Nauvossa, Imatralla ja Lieksan seuduilla. Säiden viilennyttyä raekoko on jäänyt pienemmäksi, sanoo meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta.
Suomen kaikkien aikojen jättirae lienee bongattu Sastamalassa vuonna 2010.
– Silloin tehtiin useita havaintoja 8-senttisistä rakeista. Vanhoissa sanomalehdissä voi löytää mainintoja jopa kymmensenttisistä, mutta niistä ei ole kuvallisia todisteita.
– Puolet pienempikin voi aiheuttaa ihmiselle tärähdyksen, jos se osuus vauhdilla paljaaseen päähän. Rakeet voivat myös rikkoa ikkunoita ja tuulilaseja. Yli 6-senttiset ovat hajottaneet jopa tiilikattoa.
Ilmatieteen laitos kerää havaintoja suurista, halkaisijaltaan yli 1,5-sentin rakeista. Havaintoja voi ilmoittaa laitoksen verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Niiden lisäksi sosiaalisessa mediassa jaetuista kuvista on suurta hyötyä seurannalle.
– Poimin esimerkiksi Instagramista kuvia suurista rakeista. Raepäivä ja paikkakunta ovat tärkeitä, jotta tutkimushistoria pysyy hyvin kasassa, toteaa meteorologi Jari Tuovinen.
Tunnetko itsesi väsyneeksi? Vaivaako stressi? Ahdistaako kiire? Metsähallituksen retkitohtorilta saattaa löytyä apua.
Retkitohtorit päivystävät erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, joissa Metsähallitus on mukana. Retkitohtorit ovat eri alojen ammattilaisia ja itsekin ahkeria luonnossa liikkujia. Osa heistä toimii myös kansallispuistokummeina.
Kajaanilainen näyttelijä Vesa Kaikkonen päivystää toisinaan retkitohtorin vastaanotolla. Retkitohtorin lääkemääräys ei vaadi käyntiä apteekissa, vaan patistaa liikkeelle luontoon.
– Luonto hoitaa ihmistä, jos hän osaa ottaa hoidon oikein vastaan ja ymmärtää sen merkityksen, sanoo retkitohtori Kaikkonen.
Stressaantuneelle potilaalleen retkitohtori määrää milloin vaelluksen vanhoihin metsiin, milloin suunnistuksen suolle pitkoksia pitkin. Lääkemääräys saattaa kehottaa myös vaikkapa soutamaan ja huopaamaan.
– Suurimmat vaivat meillä ihmisraukoilla on nykyään pään sisällä. Luonto tarjoaa rauhoittavaa stressihoitoa, retkitohtori toteaa.
Ihminen on osa luontoa ja retkitohtori Vesa Kaikkonen muistuttaa, että ihmisen ja puun kohtalokin on sama.
– Se lahoaa, kaatuu ja maatuu.
Lähes 30 vuotta kasvihuoneita maahantuonut pietarsaarelainen Kivikangas myöntää sisustusvillityksen siirtyneen myös puutarhan puolelle.
– Ennen kasvihuone nökötti jossain perunapellon reunassa piilossa, nyt niitä somistetaan viimeisen päälle: niissä on lepohuone ja viherpuoli vielä erikseen, kertoo toimitusjohtaja Mikael Kivikangas.
Vaikka Kivikankaan valikoimassa on lähes 80 mallia, silti pienehköjä ja käteviä, noin 500 euron kennolevykasvihuoneita myydään selvästi eniten.
– Lapsiperheillä hinta määrää tuotteen. Usein kuluttaja päätyy liian pieneen huoneeseen ja harmittelee sitä. Tällä harrastuksella on tapana laajeta ja paisua, naurahtaa Kivikangas.
Sama suunta on rautakaupoissa, ainakin Kodin Terrassa ja K-Raudassa. Siellä myyvät juuri pienimmät ja huokeimmat parinsadan euron kasvihuoneet.
Myös hieman suuremmille, 8–13 neliön, kasvihuoneille löytyy jo ostajia. Laadukkaiden ja lasisten viherhuoneiden myynti on myös kasvussa. Niistä sisustetaan lepohuoneita, joissa oleskellaan pitkälle syksyyn.
Kasvihuoneiden laatu- ja hintahaarukka on laaja: halvimman saa noin 300 eurolla ja kallein voi maksaa usemman tuhat euroa. Halvimmasta päästä ovat kennolevymallit, joissa on alumiinikehikko. Ne eivät tarvitse suurempia perustuksia pystytysvaiheessa.
– Varsinkin ensikertalaiset hakevat niitä perusmalleja, joita kiehtoo luomu ja omavaraisuus, mutta samalla kaiken pitää olla melko yksinkertaista, kertoo puutarhavastaava Anne Läspä Kodin Terrasta.
Lasiset kasvihuoneet ovat jo kalliimpia. Niiden hintahaarukka vaihtelee tonnista selvästi yli 5 000 euron. Niissä saattaa olla terässokkeli, ja useita kaupataan jo tavallista kalliimmalla ja kestävämmällä turvalasilla. Myös puurunkoisia huoneita on tullut markkinoille muutama vuosi sitten.
Silti suurinta hintakilpailu on halvoissa kasvihuoneissa. Pitkään kasvihuonebisnestä pyörittänyt kritisoi kilpailun heijastuvan jo laatuunkin.
– Osa halvimmista tuotteista on huonolaatuisempia kuin 80-luvulla, jolloin koettiin kasvihuoneinnostuksen ensimmäinen aalto, heittää Mikael Kivikangas.
Kuitenkin viljelyinnostus keikuttaa kasvihuoneiden suosiota tasaisesti ylöspäin vuosi vuodelta. Edelleenkään Suomen myyntiluvut eivät ole huomattavia verrattuna esimerkiksi Tanskaan.
Tavallisimmat kasvihuoneen viljelylajit ovat tomaatti, kurkku, yritit sekä rypäleitä kasvavat viiniköynnökset.
Rapuja näyttää olevan tänä kesänä mukavasti. Itä-Suomen yliopiston rapututkija Japo Jussilan mukaan ensimmäinen rapujen koepyynti tuotti hyvän tuloksen ja joissakin rapumerroissa oli jopa kymmenen rapua. Lisäksi rapujen kuorenvaihto on jo toteutunut viime aikojen kylmästä säästä huolimatta.
– Rapukesästä näyttää tulevan yllättävän hyvä, Jussila sanoo.
Hänen mukaansa syy tähän on ilmeisesti vesien aikainen lämpeneminen.
Rapuruton lisäksi täplärapua uhkaa nyt myös pyrstöjalkatauti, joka hävittää täpläravulta pyrstöjalat ja vaikeuttaa lisääntymistä.
Jussilan mukaan Savossa pitää edelleen huolehtia siitä, että täpläravun laittomia siirtoistutuksia ei tehdä.
– Täpläravun istuttaminen on vakava ympäristörikos, koska täplärapu hävittää tieltään alkuperäisen jokiravun, Jussila tähdentää.
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen vilkkain luontomatkailukohde, jonne tehdään puoli miljoonaa käyntiä vuosittain. Kansallispuiston ympärillä on lähes 20 matkailukylää tai -keskusta ja puistossa sijaitsee 60 taukopaikkaa ja yli 300 kilometriä retkeilyreittejä.
Matkailualueiden ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston linnustoa kartoitettiin kolmen vuoden aikana.
Matkailukeskusten ja -kylien rakennettujen ympäristöjen linnustoa verrattiin kansallispuiston reittien, autiotupien ja tulipaikkojen linnustoon. Vertailualueina toimivat retkeilyreiteistä etäällä olevat luonnonmetsät kansallispuistossa.
Nykyisillä retkeilijämäärillä ei tutkimuksessa havaittu merkittäviä vaikutuksia kansallispuiston linnustoon kokonaisuutena. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen vilkkain luontomatkailukohde, jonne tehdään puoli miljoonaa käyntiä vuosittain.
Matkailukeskusten ja kylien lintulajisto sen sijaan poikkeaa luonnonmetsistä ja kansallispuiston taukopaikkojen ja reittien lajistosta.
Matkailukeskuksissa on selvästi enemmän ihmisten läheisyydestä hyötyviä lajeja, kuten varislintuja jotka saavat lisäravintoa rakennetuista ympäristöistä, ja rakennuksia pesäkoloina käyttäviä lintuja kuten varpusia.
Kansallispuiston taukopaikkojen ympäristössä viihtyi talousmetsien linnustoa paremmin kuin reittien varsilla ja luonnonmetsässä, mutta vaikutus ei ulottunut taukopaikasta kauas. Retkeilyreittien lajisto ei poikennut luonnonmetsien lajistosta.
Tutkimus on julkaistu Environmental Management –tiedelehdessä (Vol. 53 Nro 5). Esa Huhta & Pekka Sulkava: The Impact of Nature-Based Tourism on Bird Communities: A Case Study in Pallas-Yllästunturi National Park.
Puruveden Lohikuningas -soutu-uistelukilpailun järjestäjät ovat jännittäneet viime hetkille päätöstä lohikalojen alamitasta. Karjalan Kalamiehet valittivat ely-keskuksen päätöksestä, jonka mukaan lohikalojen alamitta on kisoissakin uuden lain mukainen 60 senttimetriä. Yhdistys toivoi mitan säilyvän kisoissa 50 senttimetrissä.
– Valituksemme ely-keskuksen päätöksestä Maaseudun elinkeinojen valituslautakunnassa hylättiin. Perusteet olivat sellaiset, että muka Saimaalla täytyy lohi päästä kasvamaan suureksi ja lisääntymään. Mutta eihän sillä ole mitään mahdollisuuksia lisääntyä Saimalla, koska kaikki kosket on rakennettu. Siellä on voimalaitokset, ei siellä ole mitään mahdollisuutta lisääntyä, Karjalan Kalamiesten puheenjohtaja Pentti Silvennoinen toteaa.
Lohikuningas-kilpailulle 10 senttimetrin ero lohikalan alamitassa on merkittävä. Se muuttaa kisan luonnetta historiallisella tavalla. Suurin osa palkinnoista arvottaneen kaikkien punnitukseen kaloja tuoneiden kanssa, huolimatta siitä mitä kaloja saaliina on.
– Arvioin, että kisoissa tulee kahdesta kolmeen tuon mitan täyttävää lohikalaa. Aiemmin hyväksyttyjä 50 senttimetrisiä lohia on ollut 20–30 kappaletta. Koskaan aiemmin ei ole palkintoja näissä kisoissa jouduttu arpomaan. Ennen lohikaloja on tullut niin paljon, että palkintoja ei ole tarvinnut arpoa, Silvennoinen kertoo.
Viime vuosina yli 60 senttimetrisiä kaloja on kisoissa noussut 1–3 kappaletta. Yhdistyksen tilastoista kuitenkin selviää, että aiemmin on ollut myös monta vuotta, jolloin kisoissa ei ole tullut yhtään yli 60-senttistä lohikalaa.
Jos viikonloppuna Kesälahdella järjestettävissä Puruveden Lohikuningas-kilpailussa ei saada yhtään lain mitat täyttävää lohikalaa, arvotaan myös pääpalkintona oleva henkilöauto. Lohikuninkaan tittelin ja auton voi saada myös hauki- tai ahvensaaliilla, arpaonnen niin suosiessa.
– Jos kisassa saadaan vain yksi sallitun mittainen lohi, niin silloin voittaja saa suurimman yksittäisen lohikalan palkintona olevan auton sekä suurimman lohisaaliin palkinnon eli veneen. Loput palkinnot arvotaan, kerrotaan yhdistyksestä.
Palkinnot ovat mittavat. Eri sarjojen ykköspalkintojen arvo on yli 20 000 euroa. Järjestäjät eivät vielä tiedä, miten alamitan muutos vaikuttaa osallistujiin. Innostaako mahdollinen pääpalkinnon arvonta vesille entistä enemmän väkeä vai viekö lohikalojen saamisen vaikeus innon kisasta? Se jää nähtäväksi. Tapahtumaan odotetaan noin 350 venekuntaa.
Puruveden lohikuninkuudesta aiotaan kisata jatkossakin. Tosin kilpailun luonteeseen aiotaan vaikuttaa kalaistutuksilla.
– Lohikalathan pidetään täällä kalastuskuntien lohi-istutuksilla. Niin siirrymme jatkossa vain istuttamaan kirjolohta, johon tämä rajoitus ei koske, Karjalan Kalamiesten puheenjohtaja Pentti Silvennoinen
Lohikuningas-kisoissa lohen lain mukaisesta alamitasta pidetään tiukasti kiinni, mutta Silvennoinen ei pidä todennäköisenä sitä, että alamittoja muutoin käytännössä noudatettaisiin kovinkaan tarkasti.
– Ei lohikalat esimerkiksi isosta uisteluveneestä vapautettuna kykene lähtemään. Se on hyvin epävarmaa, joten lokit siellä saavat ruokaa. En usko, että kalastajat tuota lakia mahdottoman tarkkaan noudattavat. Eihän tuolla vesillä kukaan ole kalastajia valvomassa. Eikä lohikalatkaan osaa katsoa, että eivät ottaisi uistimeen ennen kuin ovat 60 senttimetrisiä, vaikka virkamiehet tuntuvat tätä vaativankin, Pentti Silvennoinen naurahtaa.
