Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Haloilmiö innosti savolaiset tarttumaan kameraan – kuvagalleria

0
0

Savolaisia ihmetyttänyt ja ihastuttanut valoilmiö vaikutti tänään taivaalla useita tunteja. Auringon ympäriltä pystyi havaitsemaan Itä-Suomen ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen meteorologin mukaan haloilmiöitä tavanomaista enemmän. Auringon ympärille kertyi parikymmentä haloa, eli kaarta, rengasta ja kirkastumaa.

Halo on valoilmiö, joka syntyy valon taittuessa ja heijastuessa ilmakehän jääkiteissä.

Kokosimme kuvagalleriaan Ylen lukijoilta saapuneita kuvia haloilmiöstä.


Saukko tuli taloon – katso video

0
0

Markku Harju on jo pian kymmenen vuoden aikana tavannut viran puolesta monenmoisia otuksia, mutta saukko ei ole villieläinhoitolassa aiemmin vieraillut. Jurvasta nälkäisenä löytynyt orpo saukonpoikanen on kotiutunut ja kuntoutunut hyvin ja nyt sitä totutetaan pikkuhiljaa elämään myös vapaudessa.

Toistaiseksi se oleilee noin kymmenen neliön häkissään, jossa sillä on oman katetun kopin lisäksi myös pieni uima-allas. Kopin edessä on valmiina pyydettyä silakkaa, mutta tavoitteena on totuttaa saukko myös pyytämään kalaa itse ja pärjäämään luonnossa omilllaan.

– Nukkuu, syö, nukkuu ja ui, kuvailee Markku Harju saukonpoikasen leppoista päivärytmiä.

– Välillä se käy myös uiskentelemassa häkin viereisessä isommassa lammessa, jossa evääksi on tarjolla ainakin sammakoita.

Koiraakin viisaampi

Välillä lähes sukupuuton partaalla käynyt ja neljäkymmentä vuotta sitten kokonaan rauhoitettu saukko on harvinaisen seurallinen ja fiksu eläin.

– Todella älykäs eläin, joka poikkeaa kotkista ja muista täällä käyneistä petoeläimistä huomattavasti. Se on koiraakin viisaampi ja kun sille yhden asian kerran näyttää, se muistaa ja oppii sen samantien, kehuu Markku Harju saukkoa.

Niin tuttavallinen saukko ei silti ole, etteikö se napsaisisi hampaillaan sitä häiritsemään aikovaa ihmistä. Mutta kun se nostetaan syliin ja häkistä ulos,  heittäytyy saukko seuralliseksi muutamassa sekunnissa. Se pyörii mielellään Markku Harjunkin lahkeissa lähellä ja nauttii selvästi ihmisen seurasta.

Saukko on paitsi seurallinen myös taitava keksimään itselleen tekemistä. Vedessä se viihtyy erinomaisesti ja Harju tietää saukon voivan olla sukelluksissa veden alla jopa viitisenkin minuuttia. Se osaa sulkea korvansa taitavasti sukelluksen ajaksi ja sen turkki hylkii vettä.

Koti luonnossa

Vaikka hauskannäköiseen ja sympaattisesti käyttäytyvään karvakuonoon onkin helppo kiintyä, on saukonkin omin paikka luonnossa.

– Yhteys ihmisen ja eläimen välille syntyy saukonkin tapauksessa todella helposti, ja sitä ei saisi villieläimen kanssa syntyä, sanoo Markku Harju. Vaarana on, että luontoon kuuluva eläin "laitostuu" parantolassa varsinkin pitkään ollessaan liikaa ja luontoon sopeutuminen voi olla työläämpää.

– Täällä pihassa on vielä saukkoakin seurallisempi korppi, jonka olen ristinyt Kaapoksi. Se seuraa minua käytännössä kaikkialle ja istahtaa olkapäälle, näykkii korvaa ja kaulaa tuttavallisesti, sanoo Harju.

Lisäksi talon omien eläinten lisäksi tällä hetkellä Villieläinparantolassa isossa häkissä asustelee Ähtärin eläinpuistosta visiitillä oleva maakotkanaaras jolla on ikää jo yli parikymmentä vuotta.

Maanviljelijä: "Stressikäyrä on korkealla"

0
0

Tavallisesti maatalousyrittäjä Aleksis Kyrön tiluksilla heinä on ollut jo juhannuksena ladossa kuivumassa. Tänä vuonna on toisin.

– Kesä on ollut haasteellinen. Stressikäyrä on korkealla. Olin suunnitellut pitäväni loman heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta nyt lomat on peruttu ja odotellaan.

Kyröllä on 160 hehtaaria peltoa, josta osa on nurmea, osa laidunta ja noin 50 hehtaarista tehdään heinää tai säilörehua. Heinäsadon tilannetta on kuvailtu huonoksi, sillä sateinen kesä on hidastanut korjuuta.

Kyrön onnistui raapaista alkukesän poutasäillä säilöheinää reilun kymmenen hehtaarin alalta. Kuivaheinä tehdään pääosin ensimmäisestä sadosta, koska syksyä kohden heinän kuivattaminen käy yhä hankalammaksi. Toistaiseksi kuivaheinää ei ole tehty ollenkaan.

– Iltakastekin tulee koko ajan aikaisemmin. Muovin sisään toki voi aina laittaa.

Kyrön mukaan tänä kesänä ongelmia ovat tuoneet jatkuvat, paikalliset sadekuurot. Yhtenä päivänä sade kastelee yhden peltoalueen, seuraavana toisen.

Heinä ei ehdi missään välissä kuivua riittävästi, koska pitkät poutajaksot ovat puuttuneet.

Heinän laatu kärsii

Mitä pidemmälle heinän korjaaminen venyy, sitä hankalammaksi tilanne käy.

– Heinä alkaa mennä vähän vanhaksi. Nykyään asiakkailla on vaatimuksia heinän laadun suhteen, ja tänä vuonna vaatimuksia voi olla tavallista hankalampi täyttää. Esimerkiksi sokerit todennäköisesti nousevat.

Kuivaheinä ei ole varastotavaraa eikä sitä voi juuri säästää ylivuotiseksi. Orimattilalaisviljelijänkin heinävarastot alkavat olla tyhjät.

Hän arvioi, että heinästä voi tulla pulaa.

– Jos kuivaa heinää saa, todennäköisesti sen saa myytyä, koska sitä on niukalti tarjolla. Vielä en sano, että talous olisi sentään mennyt kuralle. Jos kuivaa heinää ei saa yhtään, menetykset ovat isoja.

Viljelijät voivat nyt ainoastaan odottaa ja toivoa sään poutaantumista.

– Jos oletetaan, että tulee poutaa ja lämmintä, saadaan ihan hyvä toinen sato. Jos sadekeli jatkuu, on kylmää ja märkää, mikään ei kasva eikä pellolle pääse edes lannoituksiin. Jos jollekin pellolle pääsee, sinne täytyy ampaista heti, kun se on mahdollista, Aleksis Kyrö tiivistää. 

Luonto tuo turisteja Turkuun – nähtävää riittää paikallisillekin

0
0

Kesän matkailusesonki on käynnistymässä. Turun uudistuneessa matkailuneuvonnassa vierailee parhaana aikana lähes 2 000 matkailijaa päivässä.

Historiallisten nähtävyyksien lisäksi matkailijat ovat entistä enemmän kiinnostuneita luontokohteista.

– Ihmiset ymmärtävät, että Turussa ei ole mitään Eiffel-torneja ja muita, vaan että Suomessa luonto on tärkeä asia, kertoo matkailuneuvoja Oliver Kiviharju. 

– Saariston rengastie on sellainen, minne ihmiset yleensä haluavat, vaikka he viettäisivät Turussa vain yhden päivän. Ihmiset eivät ymmärrä, että se on tosi kaukana. He kysyvät, miten pääsisi tunnissa kiertämään saariston rengastien, Kiviharju sanoo.

Ranskalaiset ja saksalaiset ovat löytäneet Turun

Eniten turisteja Turkuun saapuu Ruotsista, mutta tänä kesänä myös ranskalaisia ja saksalaisia matkailijoita on ollut runsaasti. Myös he ovat ihastuneet Suomen luontoon.

Oliver Kiviharju kertoo tapaamastaan ranskalaisesta eläkeläispariskunnasta, joka oli kiertänyt Suomea kuukauden ajan.

– He ihannoivat Suomen luontoa ja sitä, että täällä saa olla ihminen niin kuin haluaa. He olivat esimerkiksi nukkuneet jonkun takapihalla, kun olivat olleet Ilomantsissa kiertämässä.

Turkulaiset sen sijaan ovat matkailuneuvonnassa harvinaisuus.

– Perinteisin kysymys, jota turkulainen tulee kysymään matkailuneuvonnasta on, että mistä löytyy maistraatti. Kyllä turkulaisetkin tuntuvat aika usein olevan hukassa omassa kaupungissaan. Jokaisen olisi hyvä kokea se, mitä omalta seutukunnaltaan löytyy, Kiviharju muistuttaa.

Samaa mieltä on kirjailija Hannu Tuominen, joka on koonnut yksien kansien väliin 130 varsinaissuomalaista matkailukohdetta.

– Minulla oli sellainen mielikuva, että kotiseutumatkailun ja lähimatkailun suosio kasvaa. Itsekin maailmaa kiertäneenä oivalsin, ettei tarvitse lähteä merta kauemmaksi, Tuominen sanoo.

Muovikassimuseoon ja taiteilijakoteihin

Mihin sitten kannattaa omalla kotiseudullaan suunnata? Matkailuneuvoja Oliver Kiviharju heittää kaksi ehdotusta Turusta:

– Lapsiperheille Koiramäen lastenkaupunkikierros ja aikuisempaan makuun Turku Food Walk, itse olen kokenut sen miellyttäväksi tavaksi nähdä ja kokea turkulaisia ravintoloita.

Kirjailija Hannu Tuominen vinkkaa paikkoja vähän kauempaa.

– Varsinaissuomalaiset taiteilijakodit ovat kiehtovia. Yksi vaihtoehto on Hiidenlinna Somerolla. Entinen ravintolan portsari Reino Koivuniemi päätti rakentaa itselleen graniittisen, upean linnan keskelle korpea. Eikä sekään riittänyt, vaan sinne tuli kalevalahenkinen sisustus. Kohde on fantastinen ja Reino on valloittava persoona, Tuominen kertoo.

Toinen erikoinen kotiseutukohde on Perniössä. Timo Lapilalla ja hänen vaimollaan on tuhansien muovikassien kokoelma.

– He ovat niitä vuosikaudet keränneet ja niistä on aina silloin tällöin erilaisia näyttelyitä. Muovikassi ei ole pelkkä muovikassi, vaan siellä on ihan designiakin, erimerkiksi Gallen-Kallelan maalauksia. Se ei ole avoinna oleva museo, mutta Lapila ottaa sinne varmaan mielellään vastaan. Siinä on sellaista luovaa hullutta, Tuominen sanoo.

8 tapaa mökkeillä luontoystävällisemmin

0
0

1. Jaa mökkisi kaverin kanssa - tai vuokraa itsellesi

Nykyisin kolmannes kesämökeistä soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Tästä huolimatta suomalainen mökki on asutettuna keskimäärin 75 päivää vuodessa. Suosituimpana mökkeilykuukautenakin, eli heinäkuussa, mökkiä käytetään keskimäärin 17 vuorokautta.

Mökit olisi siis saatava tehokkaampaan käyttöön. Jos omaa mökkiä ei ole, sellaisen voi lainata tai vuokrata. Jos oma mökki löytyy, sen vuokraamista kannattaa harkita vaikka pelkän rahankin vuoksi.

– Ei muuta kun vuokralle vaan, jos ei ole käyttöä. Onko se järkevää rahankäyttöäkään, jos mökillä viettää muutaman viikon vuodessa, kysyy Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Kari Oinonen.

Mökkien tehokäyttöön on toki vielä matkaa. Vuonna 2008 vain 14 prosenttia mökkiläisistä oli valmis harkitsemaan mökkinsä vuokraamista.

2. Älä lotraa! Säästä lämmintä vettä ja energiaa

Suomen mökkien sähkönkulutus on kasvanut yli 20-kertaiseksi vuoden 1970 tasosta, vaikka mökkien määrä ei ole edes kolminkertaistunut.  Mökkien sähkönkulutuksen arvioidaan kohoavan vuoteen 2050 mennessä jopa 3 500 gigawattituntiin, eli yli kolminkertaistuvan nykyisestä. Vertailun vuoksi Suomen asuinrakennusten sähkölämmitykseen kuluu tällä hetkellä 8 000 gigawattituntia sähköä.

Säästeliäs sähkönkulutus mökillä ei siis ole mikään pikkujuttu. Säästämisen voi aloittaa vedestä, jonka lämmittäminen vie kolmanneksen suomalaisen asumiseen käyttämästä energiasta.

– Vedenlämmitys ei vie sähköä jos veden lämmittää muurin padassa, tai kiukaan vesisäiliössä, Oinonen sanoo.

Yksi keino on myös sijoittaa mökin katolle mustaksi maalattu vesivaraaja. Aurinko hoitaa loput.

3. Harkitse aurinkopaneelia ja lämpöpumppua

Aurinkopaneeli kattaa energiaa säästeliäästi käyttävän mökkeilijän sähköntarpeet. Paneelien hinnat ovat myös tulleet roimasti alas, joten viherpiipertäjän leimaa pelkäävä voi perustella paneeliostostaan myös pihiydellään.

– Tietokoneen, jääkaapin ja pienen valaistuksen pystyy hyvin kesäaikaan hoitamaan aurinkosähköllä. Ympärivuotiseen asumiseen se ei tietenkään ole ratkaisu, toteaa Oinonen.

Oinonen suosittelee lämmitysratkaisuna myös yleistyvää lämpöpumppua.

– Kyllä ne enemmän aluksi maksaa, mutta teknologia on kehittynyt ja takaisinmaksuaika on nyt kohtuullisen lyhyt, Oinonen tuumaa.

4. Tue paikallisia – suosi lähiruokaa

Suomen maaseutu tyhjenee ihmisistä ja palveluista. Kehityksestä huolestunut mökkeilijä ostaa mökin lähellä tuotettua ruokaa - mieluummin kyläkaupasta kuin automarketista. Kyse ei ole pikkurahasta: Vuonna 2008 suomalaiset mökkeilijät käyttivät päivittäistavaroihin lähes 900 miljoonaa euroa.

– Paikallisten tuottajien suosiminen tuo maaseudulle lisää elinvoimaa. Sekin on kestävää kehitystä. Ollaan osa yhteisöä, toteaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Leena Kopperoinen.

5. Mieti millä liikut

Vesijetillä kurvailevat mökkeilijät keräävät taatusti koko järviseudun ihailevat katseet. Harrastus on silti päästöjensä ja melunsa puolesta huomattavasti suurempi rasite ympäristölle kuin esimerkiksi rauhallinen soutu selkää pitkin. Ympäristöään ajatteleva mökkeilijä suosii ruumista ja sielua kehittäviä harrasteita ja jaksaa suorittaa pienemmät kauppareissut pyörän selässä.

Mikäli mökille ei ole paljoa kannettavaa ja mökin lähettyville pääsee julkisilla, koko mökkireissun voi suorittaa ilman autoa.

– Lihasvoimin tapahtuma liikkumien on aina hyödyllistä – pyöräily, melonta ja niin edelleen. Siinä saa luonnostakin enemmän irti, Kopperoinen muistuttaa.

6. Anna luonnon rehottaa

Suomalaiset hakevat mökiltä kosketusta luontoon – ja pyrkivät tämän jälkeen taltuttamaan sen. Mikäli haluaa edistää luonnon monimuotoisuutta, mökin pihapiirin kannattaa antaa hieman rehottaa. Siisti nurmikko sisältää kasvi- ja eläinlajeja huomattavasti ketoa vähemmän.

– Nurmikko on monokulttuuri, siinä on tietenkin vähemmän lajistoa kuin hoitamattomalla pihalla. Ja sehän on vähemmän vaivaa mökkeilijälle, kun ei tarvitse säännöllisesti leikata tai lannoittaa siistiä nurmikkoa. Hoitamattomalle nurmikolle riittää niittäminen silloin tällöin.

7. Kompostoiva huussi ei kuormita ympäristöä

Kompostoiva kuivakäymälä kuormittaa ympäristöä huomattavasti vesivessaa vähemmän. Veden säästön lisäksi huussin kautta kompostoidun jätöksen ravinteet on mahdollista käyttää uudelleen vaikkapa mökin kasvimaan lannoitteena.

Huussi on myös sisävessaa edullisempi. Puhumattakaan siitä, että säästyt lainsäädännön tuomilta vaatimuksilta.

8. Mieti millä peset

Yhden mökkeilijän maahan johdetut tiski- tai pesuvedet kuormittavat ympäristöä vähän, mutta kun mökkeilijöitä on miljoonia, alkaa sekin vaikuttaa luonnossa. Tämän vuoksi mökkeilijän tulisi välttää ympäristöä rehevöittäviä fosfaattipitoisia pesuaineita. Jokainen pinta ei myöskään tarvitse omaa pesuainettaan. Matonpesu kannattaa tehdä mieluummin maalla kuin laiturilla.

– Maton pesu on pieni päästö, mutta mieluummin kuitenkin maalla kuin vedessä. Maa ehtii suodattaa pesuvettä, Kopperoinen sanoo.

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus SYKE, Kesämökkibarometri (TEM), Lomalla luonnon keskellä - opas ekologiseen mökkeilyyn (Valonia), Matkailu MIPS – Matkailunluonnonvarojen kulutus (TEM), Vapaa-ajan asumisen ekotehokkuus (Ympäristöministeriö).

Lohennousu rikkoo ennätyksiä

0
0

Tornionjokeen on noussut noin 13 000 lohta ja Simojokeen yli 1600. Tiedot perustuvat Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen toteuttamaan seurantaan, jota tehdään kaikuluotaamalla jokeen nousevia kaloja.

Tähän mennessä lohta on noussut molempiin jokiin enemmän kuin ennätysvuonna 2012, joka on tutkimusjakson tähän asti paras vuosi. RKTL aloitti nousevien lohien luotaamisen Tornionjoella vuonna 2009 ja Simojoella vuotta aikaisemmin.

– Alkukesän perusteella voi olettaa, että Tornionjoella päästään parhaimpina päivinä parin tuhannen lohen määriin päivässä, luonnehtii tutkija Ville Vähä.

Matkakoskella hyvä alkukesä

Ennätysvuonna jokeen nousi enimmillään lähes 3500 lohta päivässä. Koski-isäntä Tapio Vaara Tornion Matkakoskelta vahvistaa, että alkukesä on ollut hyvä.

– Lohta on tullut yhtä hyvin kuin 1960-luvun parhaina vuosina, muistelee Vaara.

Viehekalastajien lisäksi Matkakoskella ovat liikkeellä verkkopyytäjät ja lippomiehet, joiden seitsemän vuorokauden lippo-oikeus päättyi juhannuksen jälkeen sunnuntaina.

Tiedot päivitetään nettiin

RKTL päivittää Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien lohien määrän nettisivuilleen, mutta Tornionjoen tiedoissa on ollut nyt katkoksia.

– Tornionjoen toiseen luotaimeen tuli juhannuksena vika ja tämän häiriön johdosta kalojen laskeminen on hitaampaa ja päivitys laahaa perässä, sanoo Vähä.

Viallisen luotaimen tilalle on saatu vaihdettua uusi luotain, joten nousulohimäärien päivitykset ollaan saamassa ajan tasalle. Vaaran mukaan Matkakosken epävirallisen saalistilaston mukaan viehekalastajat olisivat saaneet Suomen puolelta noin 200 lohta ja Ruotsin puolelta jopa 500.

Tornionjoen lohitilannetta voi seurata myös muun muassa Pellon Kalakerhon nettisivuilta.

Muikkusaaliista tulossa kehno - sääolot sotkivat pikku-muikkujen kasvun

0
0

Tämän kesän muikkusaalis jäänee pieneksi. Tavallisesti muikkusaalis muodostuu suurelta osin toisella vuodella olevasta muikusta, mutta nyt sen ikäistä kalaa on järvissä hyvin vähän. Tilanne on sama läpi Suomen Lappia lukuunottamatta.

– Muikkuvuosiluokka 2013 on ollut heikko. Tässä on ollut joku suurempi säätekijä, mikä on vaikuttanut näin laajasti. Esimerkiksi kovat tuulet tekevät sitä, että lämmin vesikerros järvenpinnasta sekoittuu ja ravintoeläimet sekoittuvat sitä myöten sinne veteen. Pienten muikun poikasten on paljon hankalampi silloin saada ravintoa, kertoo tutkija Irma Kolari Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Tämän kesän muikkusaalis saadaan vanhoista muikuista, jotka ovat kooltaan suurempia kuin nuoret muikut. Esimerkiksi Itä-Suomen suurissa muikkuvesissä kuten Puulassa, Pielisessä ja Vuoksenvesistössä on vahva vanha kanta.

– Kun on ollut monia hyviä vuosiluokkia peräjälkeen, niin silloin muikku ei kasva. Muikulla on selvä riippuvuus kannan tiheyden ja kasvunopeuden välillä. Ravintoa ei tiheässä kannassa riitä ja se on huono juttu kalajastan kannalta, koska saaliskala jää pieneksi ja se ei mene kaupaksi. Tänä kesänä pyydetään vanhempaa muikkua harvasta kannasta, niin menekki voi olla jopa parempi, kun saaliskala on suurempaa.

Lohikalat kärsivät huonosta muikkukannasta

Huonolla muikkuvuosiluokalla on vaikutusta myös esimerkiksi lohikalojen kasvuun. Esimerkiksi Puulan lohen puhutaan olevan erittäin nopeasti kasvavaa laatua, koska järven muikkukanta on niin runsas. Harventuva ravinto ei kasvua edistä.

– Muikkukannan kasvu vaikuttaa ehdottomasti myös lohen ja taimenen kasvuun. Kuitenkin tänä kesänä syötävää riittää taimenille ja lohille. Jos pidemmän päälle tulee huonoja vuosiluokkia kuten 90-luvun alkupuolella, niin silloin lohikalojen kasvu voi olla huonoa.

Jos tänä vuonna syntyvä muikkuvuosiluokka jää pieneksi, se voi tehdä kohtalokasta lovea muikkukantaan. Toistaiseksi tämän vuoden tilannetta on kuitenkin hankala ennustaa.

– Joitakin ennakkotietoja on, että olisi ollut tosi hyvin pientä muikkua tuolla järvien pintavesissä. Toivotaan, että tämä kylmä ja tuulinen kausi ei enää tässä vaihessa hirveästi vaikuttaisi. Sietää toivoa, että tosiaan nyt on parempi vuosi, sillä kaksi peräkkäistä huonoa vuotta, niin kutukanta menee jo aika pieneksi. Vanha kansahan sanoo, että jos on kaksi tai kolme huonoa kutuvuotta peräkkäin, niin on pidemmän kadon riski.

– Toisaalta olosuhteet vaikuttavat paljon. Vaikka olisi huono kutukanta, niin se voi tuottaa ihan keskinkertaiseen saaliin seuraavana vuonna, Kolari pohtii.

Pirkanmaan taimenkanta elpyy hitaasti

0
0

Suurimmat kosket kunnostettiin Pirkanmaalla 1990-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa. Nyt katseet on käännetty jokiin ja puroihin, joita on kunnostettu eri tavoin.

– Virtavesien kunnostaminen on monipuolista toimintaa alkaen ihan lapiotyöstä kaivinkoneiden käyttämiseen saakka. On talkookunnostuksia pienissä puroissa, isommissa virtavesissä tehdään töitä kaivinkoneella, mikä vaatii oman asiantuntemuksensa ja suunnittelunsa, kertoo kalastusbiologi Hannu Salo Hämeen Ely-keskuksesta.

Kunnostustöitä on tehty muun muassa Kuokkalankoskella Lempäälässä ja Enonkoskella Virroilla. Sastamalassa kunnostettiin viime vuonna Kuloveteen laskevaa Rautajokea. Myös Putajankoskea ja Kiikoiskoskea aiotaan muokata tulevaisuudessa taimenelle sopivaksi elinalueeksi.

Talkootyö kannattaa

Yleisen luulon mukaan suuret reittikosket ovat Pirkanmaalla taimenen pääasiallisia lisääntymisalueita. Todellisuudessa pienet purot ovat parhaimipia taimenen lisääntymis- ja poikasvesistöjä. Pienvesistöjä kunnostamalla voidaan näin ollen merkittävästi vahvistaa taimenkantoja.

Pirkanmaalla katseet onkin käännetty juuri pienten virtavesien kunnostamiseen. Töitä ovat tehneet niin viranomaiset kuin kalastajat talkootyönä, mutta tulokset ovat vielä melko vaatimattomia. Pienissä virtavesissä luontaista lisääntymistä ei ole havaittu tai se on ollut erittäin heikkoa.

– Yleisellä tasolla on onnistuttu melko hyvin, mutta valitettavasti kaikki kunnostukset eivät menesty niin kuin toivotaan. Kaikista virtavesistä ja puroista ei saada taimenvesiä, vaikka sitä yritetään. On toki sellaisiakin kohteita, jotka ovat nykyään hyviä poikastuotantoalueita, Hannu Salo toteaa.

Esimerkkinä Salo mainitsee Ikaalisten reitin taimenpuroineen sekä Kuokkalan koskialueen Lempäälässä. Kunnassa on tehty paljon talkootyötä, jonka tulokset ovat nyt nähtävissä.

– Tällä hetkellä meillä on taimenkanta moninkertaistunut aikaisempiin vuosiin nähden, saaliit ovat kasvaneet samoin kuin kalan koko. Varsinkin keväällä maalis-, huhti- ja toukokuussa taimen oli yleisin saalis täällä koskilla, ja niitä tuli päivittäin useita kymmeniä, vahvistaa kalastuksen valvoja Reijo Sumanen Lempäälästä.


Linnunpesistä on löydetty paljon kylmään kuolleita poikasia

0
0

Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Helle kertoo, että linnunpönttöjen ja -pesien tarkastelussa on löydetty paljon pesiin kuolleita poikasia. Se on puheenjohtajan mukaan merkki siitä, että säät ovat olleet linnuille liian kylmiä ja märkiä.

– Tilanne vaikuttaa koko eteläisen Suomen laajuiselta, todella pitkäänhän tämä kurja keli on jatkunut, Helle toteaa.

Metsäkanalintujen kohdalla tilanne on todennäköisesti yhtä huono. Niiden tilanteesta saadaan tarkempaa tietoa kuitenkin vasta myöhemmin kesällä riistakolmiolaskelmien yhteydessä.

– Metsäkanalintujen poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan samantien liikkeelle. Kun ne lähtevät märän varvikon sekaan seikkailemaan, ne hyvin äkkiä kylmettyvät tai kuolevat nälkään, Helle arvioi.

Lintujen aaltoliikettä

Helle toteaa, etteivät vuodet ole veljeksiä, vaan hyvät ja huonot vuodet sään suhteen vaihtelevat.

– Vähän on ollut sellaista ilmiötä, että tyypillisesti alkukesä on ollut aika viileä. Jos alkukesät muuttuvat lintujen kannalta huonommiksi, se voi pidemmällä aikavälillä näkyä lintukannoissa. Tämä on kuitenkin arvailua. 

Pienempien lintujen pesäkuolemat voivat osaltaan vaikuttaa myös petolintujen kesään.

– Kun puhutaan petolinnuista, niiden tilannetta on vaikeampi arvailla. Monet käyttävät ravintonaan pienempiä lintuja ja niiden poikasia. Jos pikkulinnuilla menee huonosti ja ne tuottavat vähemmän poikasia, se vaikuttaa ylemmäs petolintuihin ja sitten niilläkin on vähemmän ruokaa.

Vesilinnuille kuuluu hyvää

Helle uskoo, että kylmä ja märkä sää ei ole kuitenkaan vaikuttanut vesilintuihin. Kuluvan kesän kaltainen sää ei vaikuta niiden lisääntymistulokseen samalla tavalla.

Vesilinnut pääsivät keväällä aloittamaan pesinnän jo huhtikuussa ja toukokuun lämpimät säät jatkoivat niiden voittokulkua.

– Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että edes vesilinnuilla menee kohtalaisen hyvin tänä vuonna.

Halla puraisi kuusen taimia

0
0

Metsäneuvoja Mikko Heikkinen Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeestä tutkailee hollolalaista noin 10 hehtaarin metsäpalstaa. Alasta noin puolet on muutaman vuoden ikäistä kuusitaimikkoa. Kevään tuore, normaalisti kirkkaan vihreä, noin 10 sentin kasvu ei näytä hyvältä.

– Kaikki uudet kasvut on pakkanen vienyt ja ne ovat ruskeita. Ei se taimi siitä kuole kokonaan, mutta tämän kesän osalta se on menetetty peli.

Ruskeaksi muuttuneet vuosikasvut roikkuvat lohduttoman näköisinä alaspäin. Heikkinen arvelee hallan nousseen läheisestä notkelmasta. Kylmä on hiipinyt aukeaa taimikkorinnettä ylöspäin.

– Tuonne ylemmäksi kylmä ilma ei ole ilmeisesti noussut, Heikkinen sanoo viitaten mäennyppylälle, jossa taimet vaikuttavat olevan vielä kunnossa.

Vauriot näkyvät vuosien jälkeen

Tulevat vuodet näyttävät, kuinka pahaa vahinkoa halla on tehnyt.

Hyvällä onnella vauriot ovat jääneet pieniksi, eikä niitä pitkän ajan jälkeen edes huomaa. Toinen mahdollisuus on, että halla on puraissut myös metsänomistajan kukkaroon.

– Taimi saattaa haaraantua. Saattaa olla, että sitten aikanaan ensiharvennuksessa tai taimikkoa hoitaessa niitä vaurioita nähdään. Siitä tulee tappioita metsänomistajille. En muista tällaista oman urani yli 10 vuoden ajalta. Kokeneemmat muistavat, että joskus 80-luvulla on viimeksi ollut tällaisia vaurioita, Heikkinen sanoo.

Pohjois-Karjalan arvokkaat suoalueet kartoitettavana

0
0

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen työntekijöitä liikkuu parhaillaan pohjoiskarjalaisilla suoalueilla. Tavoitteena on kesän aikana käydä lävitse noin 130 arvokkaaksi oletettua suokohdetta.

– Nyt valmistellaan soidensuojelun täydennysohjelmaa, eikä meillä ole niin tarkkoja tietoja käytössä, että kohdevalinta voitaisiin tehdä ilman maastotöitä.

– Soidensuojeluohjelmaan ehdotettavilta soilta edellytetään valtakunnallisia suojeluarvoja, sanoo Pohjois-Karjalan ELY-keskusken luonnonsuojelupäällikkö Sirkka Hakalisto.

Maastotarkastelun kohteen on monenlaisia soita. Osa soista on luonnonvaraisia, osa luonnontilaisen kaltaisia soita. Myös jo suojeluohjelmissa olevia soita käydään lävitse, jotta voitaisiin todeta esimerkiksi se, onko alueiden laitamilla arvokkaita alueita, joilla voisi olla suojeluarvoa.

Soiden kartoitusta jatketaan koko kesän ja suojeluohjelmaan ehdotettavien kohteiden omistajille varataan vielä mahdollisuus antaa kirjallinen lausunto ehdotuksesta.

ELY-keskuksen keräämät tiedot arvokkaista suokohteista toimitetaan ympäristöministeriön asettamalle työryhmälle, joka tekee vuoden 2014 loppuun mennessä ehdotukset suojeluohjelmaan valittavista soista luonnontieteellisillä perusteilla. 

Lapin lintukohteet kartalle

0
0

Hankkeen aikana määritetään Lapin maakunnallisesti arvokkaat lintukohteet, arvioidaan tiettyjen kohteiden linnustossa tapahtuneita muutoksia ja esitetään ehdotuksia tärkeiden lintukohteiden virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi.

Kyse on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Luontoselvitys- ja YVA –palvelujen koordinoimasta LapLinko –projektista. Projekti on saanut tukea Euroopan aluekehitysrahastosta.

LapLinko –projektin aikana on kartoitettu linnustoa lähes 250 kohteella eri puolilla Lappia. Arktisen keskuksen ja Metsähallituksen linnustokartoittajat ovat jo muutaman kevätkesän ajan työskennelleet linnustollisesti tärkeillä kohteilla havainnoimassa lintujen kevät- ja syysmuuton aikaisia kerääntymiä, pesimälinnuston koostumusta, vesilinnustossa tapahtuneita muutoksia sekä uhanalaisten lintulajien esiintymistä. Koottavan aineiston perusteella määritellään Lapin maakunnallisesti arvokkaat lintukohteet, työstetään julkaisu ja esite arvokkaista lintukohteista eri puolilla Lappia sekä tehdään selvitys Lapin lintuvesiohjelman kohteiden nykytilasta. Projekti toimii yhteistyössä BirdLife Suomen koordinoiman MAALI –hankkeen Lapin työryhmän kanssa.

LapLinko-projekti alkoi vuoden 2012 lopulla. Projektin rahoituksesta vastaavat Lapin ely-keskus, Lapin yliopisto ja Metsähallitus. Muita yhteistyötahoja ovat Lapin lintutieteellinen yhdistys, Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo sekä BirdLife Suomi.

LapLinko –projektin toteutuksesta vastaavat Arktisen keskuksen Luontoselvitys- ja YVA –palveluiden tutkijat. Projektipäällikkönä on Jukka Jokimäki.

Kukkaluukku: Suuntaa katse perennoihin

0
0

Kesäkukkakausi näyttää tänä vuonna loppuvan pitkästä ja lämpimästä keväästä huolimatta lyhyeen. Kukkaluukun asiantuntija Liisa Inkovaara lähti yhdessä  porilaisen puutarhasuunnittelijan Marja Suomalaisen kanssa ihmettelemään ja ideoimaan perennapenkin ääreen.

Pulleiksi kasvaneet kuutit vapautettiin villieläinsairaalasta

0
0

Korkeasaaren villieläinsairaalasta vietiin juhannuksen alla kaksi nuorta harmaahyljettä itäiselle Suomenlahdelle. Ne vapautettiin lajitoveriensa seuraan luonnonsuojelualueelle.

Maalis-huhtikuussa emoistaan eksyneet kuutit tulivat Korkeasaareen alun perin Kokkolan Käviältä ja Espoon Koukkuniemestä. Laihat hylkeenpoikaset hoidettiin villieläinsairaalassa  sen kokoisiksi, että ne voivat aloittaa itsenäisen elämän. Toista jouduttiin aluksi ruokkimaan letkulla, sillä se ei ymmärtänyt kalan syömisen tärkeyttä. Vapautettaessa molemmat olivat jo kolmikymmenkiloisia.

Kolme muuta kevään aikana villieläinsairaalaan tuotua kuuttia eivät selvinneet aikuisiksi saakka. Espoosta ja Porvoosta pelastettujen kuuttien kohtaloksi koituivat pahat tulehdukset ja ruokahaluttomuus.

Kolea sää saa viljankin janoamaan aurinkoa

0
0

Kesäkuun kolea sää on saanut viljan kasvun hidastumaan. Viileät ilmat näkyvät lisäksi vähäisinä maan ravintoaineina, ja saavat myös kasvitaudit jylläämään. Monilla pelloilla on jouduttu tehostamaan kasvitautiruiskutuksia hivenravinteilla, kerrotaan ProAgria Etelä-Pohjanmaasta.

– Ohrassa näkyy nyt ruskeaa laikkua, mikä kertoo juurikin kasvitaudeista. Kolea kesä on lisännyt tauteja, ja ravinteiden puutokset näkyvät enemmän kasvustoissa, kertoo ilmajokelainen viljelijä Tero Ojala.

Laikkutaudit ovat ProAgria Etelä-Pohjanmaan kasvintuotannon asiantuntija Mikko Kraatarin mukaan yleinen vaiva, jota pystytään torjumaan tehokkaasti ruiskutuksilla.

– Pelloilla voidaan käyttää kemiallisia valmisteita ja kasvitautien torjunta-aineita, joilla voidaan estää tautien etenemistä ja leviämistä, Kraatari sanoo.

"Rytmi on sekaisin"

Viljelijä Tero Ojala ei jaksa stressata kesän sääilmiöistä, koska ei niille mitään mahda. Ruiskutusten takia yöunet ovat kuitenkin kärsineet.

– Yötöiksi on mennyt, joten rytmi on sekaisin. Säitten osalta otamme vastaan sen mikä tulee, ja aina on päästy syksyllä puimaan.

Kasvintuotannon asiantuntija Mikko Kraatari sanoo, että kylmä alkukesä ei kuitenkaan määritä lopullisen sadon laatua tai määrää.

– Tilanne voi muuttua hyvinkin siihen, että tuleva viljasato on laadultaan ja määrältään hyvä, tai jopa erinomainen. Siihen voi riittää se, että koleat säät loppuvat tähän viikkoon, ja sää jatkuu lämpimämpänä.

Kaiken kaikkiaan viljan kasvutilanne on kuitenkin hyvä, ja Etelä-Pohjanmaalla on saatu jo kerättyä lähestulkoon kaikilla lohkoilla ensimmäinen säilörehusato. Vilja kaipaa kuitenkin lisää lämpöä, aurinkoa ja sadetta.

– Sadetta saisi tulla tasaisesti 25 millimetriä ja lämpöä pitäisi olla päälle kahdenkymmenen, ei kuitenkaan polttavaa auringonpaistetta, toivoo viljelijä Tero Ojala seisoessaan ohrapellossaan.


"Sienet ovat oikukkaita"– pelkkä sade ei siivitä suurta satoa

0
0

Sateinen alkukesä on ollut suotuisa sienille. Esimerkiksi tattien ensisato on noussut hiukan tavallista aikaisemmin Kainuussa ja Savossa. Arktisten Aromien Simo Moision mukaan sienirihmasto voi nyt hyvin, mutta sienten kokonaissatoa on vaikea ennakoida.

Ensimmäinen pieni sato tatteja valmistuu tavanomaisesti juhannuksen aikaan ja suurempi pääsato elokuussa. Hyvä sienisato vaatisi sopivan lämmintä säätä heinäkuussa.

– Tulee kuin sieniä sateella -sanonta ei aivan pidä paikkaansa. Sienetkin tarvitsevat sopivasti lämmintä, jotta sato onnistuisi. Sienet ovat oikukkaita, joten satoa on vaikea ennakoida, Moisio sanoo.

Etuajassa noussut tattien ensisato lupaa hyvää, mutta Moisio ei uskalla vielä ennakoida pääsatoa, joka nousee elokuussa.

– Tatti kestää hellettäkin jonkin verran. Muistaakseni tattien huippuvuosi oli 2003. Silloin oli lämmintä heinäkuussa ja elokuussa tuli runsaat sateet. Sienten kokonaissatoa ei kannata ennakoida liian aikaisin.

Halla vaurioitti puuntaimia Keski-Suomessa

0
0

Lämmin kevät ja kylmä alkukesä ovat aiheuttaneet paikoin hallatuhoja taimikoissa. Halla on purrut etenkin kuusentaimien uusinta kasvuversoa.

Puut toipuvat yleensä hallavaurioista hyvin, sanoo Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro.

- Se uusin kasvuverso kuolee, ja metsänomistajalle tulee kasvutappiota, eli tämän vuoden kasvu siltä osin on menetetty. Kuolemaksi tällainen ei yleensä ole, mutta kasvu taantuu hetkeksi. Siitä voi seurata pensastumista ja laatutappioita.

Vahinkohavaintoja on tehty koko Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminta-alueella.

Saksa tuotti jo puolet sähköenergiasta auringon avulla

0
0

Saksa on saavuttanut tässä kuussa uuden rajapyykin aurinkoenergian hyödyntämisessä.

Keskipäivällä 9. kesäkuuta tuotettiin aurinkoenergialla 23,1 gigawattia sähköä tunnissa. Määrä oli peräti 50,6 prosenttia senhetkisestä sähköntuotannosta Saksassa.

6. kesäkuuta alkuiltapäivästä aurinkosähköä oli tuotettu hieman enemmän eli 24,2 gigawattia. 9. kesäkuuta oli kuitenkin kansallinen vapaapäivä, jonka takia psykologisesti tärkeä 50 prosentin raja meni rikki, kertoo netin tiedesivusto IFL Science.

Saavutus on merkittävä, vaikka se ei kerrokaan koko energiankulutuksesta. Esimerkiksi maakaasun käyttö ei sisälly lukuun. Lisäksi lämpimänä päivänä lämmitysenergiaa ei juuri kulunut.

Saksa ei edes ole poikkeuksellisen aurinkoinen maa, päinvastoin: yli 90 prosenttia maapallon väestöstä asuu maissa, joissa aurinko paistaa enemmän kuin Saksassa.

Saksassa on käynnissä suuri muutos kohti uusiutuvan energian yhteiskuntaa. Sen tukijalkana on kuitenkin tuulivoima, ei aurinkoenergia.

Aurinkoenergian hyödyntäminen ei ole tullut Saksalle halvaksi. Esimerkiksi viime vuonna erilaisia tukia maksettiin peräti 16 miljardia euroa.

Kysynnän tuloksena aurinkopaneelien tuotanto on kasvanut rajusti. Muun muassa siitä on seurannut paneelien halpeneminen peräti 80 prosentilla viidessä vuodessa. Tästä taas ovat päässeet hyötymään monet muutkin maat.

Nykyisin aurinkoenergia kykenee kilpailemaan hinnallaankin fossiilisten polttoaineiden kanssa. Vuodessa aurinkoenergian tuotanto on kasvanut Saksassa noin kolmanneksen. Tämä selittyy sekä suotuisilla sääolosuhteilla että lisääntyneillä aurinkopaneelien asennuksilla.

50 prosentin rajan uskotaan ylittyvän pian uudelleen, ehkä vielä tänä vuonna.

Salama kynti maahan yli 20 metrin kaivannon – katso video ja kuvat

0
0

Hetkellinen ukonilma teki hurjia tuhoja Lappeenrannan Ylämaalla tiistai-iltana. Paikallisen Pätärin talomuseon pihapiiri muistutti sotatannerta salaman jäljiltä.

– Todennäköisesti pallosalama on iskenyt koivuun, sieltä se on siirtynyt navetan alle ja sähköverkko kautta kotiseutumuseon tupaan. Siellä se on särkenyt kunnan alueen historiallista esineistöä, suree Ylijärven kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Mäkinen.

Hurjinta jälkeä salama sai aikaiseksi navetan ja tuvan välillä tehden maahan noin 20 metriä pitkän kaivannon.  Myös salaman aikaansaama paine on ollut valtava.

– Painepurkaus on ollut valtava, koska talon päätyseinä on pullistunut 10–15 senttimetriä ulospäin. Sähköverkko on luonnollisesti tuhoutunut ja sisätiloissa on kauheita tuhoja, kuvailee Mäkinen.

Pihalla kuvattiin muutama vuosi sitten kotimaista Hiljaisuus-elokuvaa ja nyt ympäristöstä tuli teeman mukainen.

– Nyt tämä tosiaan olisi oiva sota-aikainen näyttämö. Näyttää ihan kuin ilmahyökkäyksen tai tykistökeskityksen jälkeen, päättää Erkki Mäkinen.  

Suomi ja Norja rajoittavat Tenon kalastusta

0
0

Norja ja Suomi ovat sopineet yhteisen rajajokensa Tenon kalastuksesta vuodesta 1873. Sopimusta on uusittu aika ajoin. Nykyinen sopimus on vuodelta 1989 ja sen uudistamisesta on neuvoteltu nyt kaksi vuotta.

Neuvottelujen pohjaksi Suomen ja Norjan kalantutkijat selvittivät Tenon vesistön lohen tilaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lohisaalis on jäänyt selvästi alle pitkän ajan keskimäärän 127 tonnia. Viime vuonna saalis oli vain 80 tonnia. Molempien maiden kalantutkijat ovat jo vuosia suosittaneet pyynnin vähentämistä.  

Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajan, maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikön Pentti Lähteenojan mukaan Suomen ja Norjan yhteisenä tavoitteena on Tenon kalastuksen vähentäminen kalakantojen turvaamiseksi.

– Kummallakin maalla on siinä yhteinen näkemys, että kalastusta pitää rajoittaa nykyistä voimakkaammin, nykyinen sopimus on vuodelta 1989, ja saaliit ovat kyllä trendinomaisesti pienentyneet.

Latvavesien lohet uhanalaisimpia

Monien latvavesien lohikannat ovat heikentyneet. Lähteenoja mainitsee erityisesti Norjan puolen latvajoet Karasjoen ja Iesjoen. Niiden lohikantojen tila on uhanalainen, koska ne ovat peräkkäisen kalastuksen kohteena mereltä, vuonolta ja Tenojokisuusta lähtien.

– Niitä kalastetaan merellä, rannikolla, vuonossa, alajuoksulla, joen keskivaiheilla ennen kuin ne pääsevät kotijokeensa asti latvavesille ja siinä mielestä nämä latvavesien populaatiot ovat kaikkein uhanalaisimpia.

Tenon sopimusneuvotteluissa on kyse lohikantojen turvaamisen lisäksi saaliin jaosta Suomen ja Norjan välillä. Joen saalis on jakautunut suurin piirtein puoliksi maiden välillä. Merisaaliin korjaa yksin Norja.

Neuvotteluissa väännetään kättä siitä miten, milloin ja millä joen osalla rajoitetaan eri kalastusmuotoja kuten ajoverkko, lohipato- ja muuta verkkokalastusta sekä vapapyyntiä rannalta ja veneestä ja Suomeen painottunutta matkailukalastusta.

Norja haluaisi vähentää Suomen matkailukalastusta

Lähteenojan mukaan Norjan ja Suomen välillä on Tenon kalastuksessa selvät kulttuurierot ja siksi valtioiden esittämät keinot kalastuksen rajoittamisesta eroavat. Keskeisin ero on se, että lohen matkailukalastuselinkeino on lähes keskittynyt kokonaan Suomen puolelle.

Suomi haluaisi kohdentaa kalastusaikarajoitukset suojelemaan latvavesille nousevia lohia. Näiden lohikantojen nousu tapahtuu heti alkukesästä. Tällainen aikarajoitus purisi todennäköisesti eniten alajuoksulle ja ajoverkkokalastukseen. Teno alajuoksusta viimeiset nelisenkymmentä kilometriä virtaa kokonaan Norjan alueella, joten rajoitus huonontaisi Norjan saalista.

Tenon sopimusneuvottelujen Suomen valtuuskunnan johtajan Pentti Lähteenojan mukaan Norja haluaa matkailukalastajille myytävien lupien määrän rajoittamista.  Tämä rajoitus vähentäisi Suomen puolen saalista ja Utsjoella tärkeän kalastusmatkailun tuloja.

Lähteenojan mukaan neuvotteluissa ovat olleet esillä myös saalisrajoitukset ja emokalojen erityinen suojelu esimerkiksi päästämällä ne takaisin jokeen. Muualla maailmassa nykyaikaisessa lohenkalastuksen säätelyssä tällaiset keinot ovat yleisiä.

-Pitäisin kyllä ihan mahdollisena, että niihin sitten päädyttäisiin, sanoo Tenon sopimusneuvottelujen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Pentti Lähteenoja.

Suomea ja  Norjaa velvoittaa nykyään myös vanhan Tenon sopimuksen jälkeen perustetun Pohjois-Atlantin Lohen Suojelujärjestön NASCO:n jäsenyys. järjestö on laatinut jäsenmaita velvoittavat periaatteet lohikantojen kestävän hoidon ja käytön perustaksi. 

Tuhannen kilometrin lohivirta

Teno on Euroopan suurin luonnonvaraisen lohen lisääntymisvesistö. RKTL:n mukaan Euroopan joista saaduista lohista vuosittain 15–20 prosenttia pyydetään yksin Tenosta. Lohen lisääntymiseen sopivaa jokialuetta on pitkästi yli tuhat kilometriä.

RKTL:n Tenojoen tutkimusaseman tutkijat ovat selvittäneet, että Tenossa ja sen sivujoissa elää kolmisenkymmentä geneettisesti eriytynyttä lohikantaa.  

Lohimäärät ovat kääntyneet laskuun tällä vuosituhannella takavuosikymmenten ylikalastuksen vuoksi, sanoo tutkija Eero Niemelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

– Nykyinen lohikantojen huonohko tila, niin syytä pitää katsoa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta todella voimakkaasta pyynnistä, joka tapahtui Norjan rannikolla, Tenovuonossa ja itse Tenojoessa.

Niemelä on tutkinut Tenon lohta vuosikymmenet RKTL:n Tenojoen tutkimusasemalla ja tehnyt pitkään yhteistyötä Norjan tutkijoiden kanssa.

Sekä Norjan että Suomen kalantutkijat ovat jo pitkään vaatineet rajoituksia kaikkiin vesialueisiin ja kalastusmuotoihin. Lohikantojen pelastaminen on hidasta, sanoo tutkija Eero Niemelä.

– Lohi uudistuu niin hitaasti, että jos nyt tehdään säätelyjä, niin ehkä noin 25 vuoden kuluttua nähdään vasta ensimmäistä kertaa todellinen lohikannan paraneminen.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live