Ammattikalastajat ovat pääsemässä lohenpyyntiin myös aivan pohjoisessa. Perämeren kauimmaisessa kolkassa kausi käynnistyy asteittain juhannuksen jälkeen, mutta Kemijoen edustan merialueella lohenpyyntiin on päästy jo aiemmin.

Epävarmuus lohenkalastuksen ympäriltä ei ole hälvennyt, vaikka ostoboikotista ei tullutkaan tälle kesälle mitään. Kemiläinen ammattikalastaja Markku Sotisaari pukee sanoiksi alkukauden tunnot.

– Kun kalaa alkaa tulla, niin pitäisi samaan aikaan laittaa pyyntiä ja perkata kalaa. Kiire tulee aina, mutta nyt  lohille löytyy kuitenkin ottajia. Onneksi boikotti purettiin ja Keskon miehetkin heräsivät, summaa Sotisaari.

Ammatti kulkee suvussa

Lohenpyynnillä on iso merkitys ammattikalastajalle, jonka suvussa pyyntitaidot ovat kulkeneet isältä pojalle. Siika on ammattikunnan tärkein saaliskala Perämerellä, mutta mitä pohjoisemmaksi tullaan, niin sitä tärkempää on lohenpyynti.

– Kyllä se on elinehto. Tyhjä täällä on kalastaa, jos ei lohta saa kalastaa, sanoo Sotisaari.

Kemijoen edustalle luodulla terminaalikalastusalueella lohenpyyntiin pääsee piirun verran lähialueita aikaisemmin. Alue on tarkoitettu niin sanotun velvoitekalan pyyntiin, koska voimayhtiöt istuttavat sinne lohta ja siikaa korvauksena joen valjastamisesta sähköntuotantoon.

Terminaalikalastusalueella kalastavia kritisoidaan siitä, että rysiin päätyy istutetun lohen varjolla myös Tornionjoen luonnonlohikantaa, joka on samaan aikaan uimassa kohti kotijokea. Veneen pohjalla olevasta lohesta ei paljain silmin huomaa, onko se luonnon kantaa vai istutettu.

Isoa kalaa heti aluksi

Sotisaarelle kesän ensimmäinen pyyntireissu antaa saaliiksi parikymmentä isoa lohta, mutta myös läjän ahvenia, siikoja, lahnoja ja haukia.

– Tämä on hyvä saalis näin alkukaudesta. On tässä pitkään tehty töitä niin, että ei ole saatu penniäkään. Pyyntiä on pantu päälle monta viikkoa, joten pitää sitä jotain saadakin, luonnehtii Sotisaari.

Ammattikalastajaa sapettaa lohipolitiikka, jossa mikään ei ole pysyvää. Esimerkiksi viime kesänä pyynti loppui, kun ministeriö hätäili lohikiintiön täyttymisen kanssa ja keskeytti pyynnin, mutta salli sen taas pienen tauon jälkeen.

– Olisi pitänyt pitää rysät paikoillaan, mutta mistäpä sitä tietää ministeriön poukkoilun. Kyllä pitäisi päästä kalastajakohtaisiin kiintiöihin, sillä se selkiyttäisi pyyntiä paljon.

Sotisaari ennätti hakea rysät saareen, kun tieto kiintiön täyttymisestä tuli ensimmäisen kerran eikä hän enää vienyt niitä veteen. Kalliita pyydyksiä ei kannata makuuttaa vedessä turhaan esimerkiksi hylkeiden vuoksi.

Jos Sotisaarelta kysytään, niin pohjoisen ammattikalastajan pahin vihollinen ei ole kuitenkaan hylje, joita niitäkin on riesaksi asti vaan eduskunta, joka ei ymmärrä hänen mukaansa kalastajia ollenkaan.

– Kyllä tässä on löysässä hirressä oltu jo pidemmän aikaa. Joku kunnon ratkaisu tarvittaisiin kalastuspolitiikan suhteen.

Saaressa on oma rauha

Kemin edustalla sijaitseva Kuivanuoronkrunni on ollut Sotisaaren kalastajasuvun tukikohta jo sukupolvien ajan.

Ennen saareen tultiin perhekunnittain koko kesäksi, mutta nykyään kuten mihin tahansa työpaikalle, ollaan päivä ja lähdetään yöksi kotiin.

Perämeren Kalatalousyhteistöjen liiton mukaan entistä harvempi saa Perämerellä elantonsa tyystin kalastuksesta, eikä palkattua työvoimaakaan juuri ole.

Tuoreimman tilaston mukaan ensimmäisen luokan kalastajia on Lapin puolella noin kymmenen. Oulun seudulla eniten ammattikalastajia on Haukiputaalla ja toiseksi eniten Hailuodossa, mutta määrät ovat kymmenen molemmin puolin.

Myös Sotisaaren perheessä on epävarmuutta siitä, onko työlle jatkajia. 16-vuotias poika kulkee isänsä mukana merellä, mutta toistaiseksi ala ei tunnu kiinnostavan.

– Kyllähän sitä piti aika kauan ylipuhua matkaan, naurahtaa  Markku.

Hongkongin tulliviranomaiset ovat löytäneet kaksi suurta erää laittomasti maahan tuotuja muurahaiskävyn suomuja. Salakuljetettuja suomuja on kaikkiaan noin kolme tonnia.

Ensimmäinen, noin tuhannen kilon erä löytyi Keniasta tulleesta laivasta. Kun viranomaiset tutkivat asiaa lisää, Kamerunista tulleesta sahatavarakuljetuksesta löytyi lisää laitonta materiaalia. Jos suomut olisivat päässeet ostajille, niiden arvo olisi ollut noin 1,6 miljoonaa euroa.

Yksi mies on pidätetty salakuljetuksesta epäiltynä.

Muurahaiskävyt ovat vajaan metrin mittaisia nisäkkäitä, joiden ruumista peittävät levymäiset suomut. Kiinalaisessa lääketieteessä suomujen arvellaan olevan tehokas lääke mm. allergioiden hoitoon. Niitä käytetään myös potenssilääkkeenä sarvikuonon sarven korvikkeena. Tieteellisesti tutkittuna suomuilla ei ole havaittu lääketieteellistä arvoa.

Lisäksi muurahaiskävyn lihaa pidetään herkkuruokana Kiinassa ja Vietnamissa.

Kiinassa muurahaiskäpyjen osien kysyntä on viime vuosina kasvanut ja samalla niiden hinta salakaupassa on noussut.

Muurahaiskäpyjä elää Aasiassa ja Afrikassa. Otuksia on useita lajeja, joista osa on todettu uhanalaisiksi. Muurahaiskäpyjen ruumiinosien kauppa on kielletty kansainväliselläCITES-sopimuksella.

Lintuharrastajat ja metsästäjät odottavat innolla metsäkanalintujen pesinnän onnistumista. Tänä vuonna viileä ja kostea sää voi vaikuttaa merkittävästi pesintään, kertoo Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lehtoranta.

- Tämänhetkinen tilanne on todella huolestuttava. Säällä on merkittävä vaikutus kanalintujen pesinnän onnistumiseen ja ensimmäiset viikot ovat hyvinkin herkkiä. Poikaset joutuvat lämmittelemään nyt niin paljon emojen alla, ettei aikaa jää ravinnon hankkimiseen. Tämän lisäksi kylmällä ravintoa on vähän tarjolla, joten negatiivinen kierre on valmis. Poikaset saattavat kuolla kylmään ja nälkään, Lehtoranta ennustaa.

Tarkat tiedot pesintöjen onnistumisesta saadaan loppukesän riistakolmiolaskentojen jälkeen. Oman vaikutuksensa pesintään saattaa aiheuttaa myös heikko mustikkasato.

- Se on todella tärkeä kasvi pienille kanalinnun poikasille. Mustikan varvustossa on eliöstöä, jota käytetään runsaasti ravintona. Kun mustikka on vähentynyt paitsi menneiltä vuosikymmeniltä, myös tänä kesänä erityisen vähän, niin se heikentää ravinnonsaantimahdollisuuksia.

Vesilintujen pesintä onnistui

Kevään ja kesän vesilintujen pesintää kehutaan sen sijaan yleisimpien lajien kohdalla onnistuneeksi.  Esimerkiksi telkän, tavin ja sinisorsan poikasia kuvataan tänä kesänä kookkaiksi. Joutsenen osalta on raportoitu Pohjois-Karjalassa poikkeuksellisen aikaisia pesintöjä.

- Esimerkiksi Polvijärvellä oli heti toukokuun puolivälin jälkeen joutsenpoikueesta, jossa poikaset eivät olleet edes vastakuoriutuneita. Tämä on todella poikkeuksellisen aikaista., Lehtoranta kertoo.

Marjanviljelijä Ari-Pekka  Poikonen Karstulasta seurasi viime yönä tiiviisti sään kehittymistä ja lämpömittaria.

- Puolen yön maissa oli yksi aste pakkasta tuossa maanpinnalla ja sitä muutaman tunnin kesti, mutta puoli kolmen maissa näkyi että se vähän lämpeni kun pikkasen pilvistyi.

Poikonen suojasi eilen osan kasvustoista  harsoilla. Hän ei vielä osaa arvioida, millaisia vahinkoja viime yön pakkanen aiheutti.

-  Ei osaa vielä sanoa, sen näkee noin päivän päästä lähteekö kukan keltainen keskiö  tummumaan. Ollaan nyt kuitenkin aika rajoilla Tää on hiuksen hienoa, että miten tässä käy.

Sadetus viimeinen keino

Erikoisviljelyasiantuntija Marjo Marttinen ProAgria Keski-Suomesta  kertoo että kasvustot vaativat vahingoittuakseen lämpötilan laskua nollan alapuolelle useamman tunnin ajaksi. Tällöin paleltumisvaarassa ovat kukkimisvaiheessa olevat kasvit, varhaisvihannekset sekä peruna.  Marttisen mukaan kasvustoja voidaan suojata harsolla

- Harso itsessään ei tuo lisää lämpöä sinne vaan se estää lämmön haihtumista maan pinnasta. 

Marttisen mukaan harsotuksella voidaan pitää  1-2 asteen halla pois.

- Jos lämpötila laskee 3-4 pakkasasteeseen on ainoa keino torjuahallaa sadettamalla kasvustoa koko se aika kun lämpötila on pakkasen puolella.

- Sadettamista pitää jatkaa niin pitkään kuin syntynyt jää sulaa päivän mittaan pois.

Puolukka arassa vaiheessa

Viime päivien yöpakkaset ovat koetelleet myös luonnonmarjoja Keski-Suomessa. Mustikan kukinta on jo ohi, joten sen suhteen pahin  uhka lienee jo sivuutettu. Sen sijaan puolukan kukinta on nyt herkässä vaiheessa, arvioi erikoisviljelyasiantuntija Marjo Marttinen ProAgria Keski-Suomesta

-Tällä hetkellä tietääkseni kukkimisvaiheessa on lähinnä puolukka eli se  vaaravyöhykkeessä . On kuitenkin hyvä muistaa,  että tämmöiset alueelliset vaihtelut voivat olla hyvinkin suuria .

- Useamman asteen heittoja voi olla näissä lämpötiloissa, sanoo Marttinen

Mustikka selvisivai selvisikö sittenkään ?

Mustikka on Keski-Suomessa  kukintonsa kukkinut ja sen osalta suurin riski on jo ohitettu.

- En tiedä tulisko niin kovaa pakkasta, että se raakileita vioittaisi, arvelee Marttinen.

Yle Pohjois-Karjalan puhelinlinjat kuumenivat, kun puheeksi tulivat lumisateiset kesäkuut. Monet muistivat valkoisen maan 1980-luvun alkupuolelta. Tarkat vuodet on painettu mieleen tärkeiden henkilökohtaisten tapahtumien vuoksi.

Mieskuuntelija muistaa, kuinka saksalaisturistit ottivat kuvia Suomen kesästä lumisateessa vuonna 1981. 1980-luvun alkupuolella Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin värikästä kulkuetta saattoi paleltaa lumisateessa, sillä tanssijat sambasivat vähissä vaatteissa.

Esimerkiksi Juuasta kerrotaan, että vuonna 1982 oli aikainen ja lämmin kevät. 10.päivä kesäkuuta kuitenkin tuli kylmyys ja pääskynpoikaset paleltuivat pesiin. Pohjoiskarjalaiset muistelevat, että samoihin aikoihin oli vielä kymmenen senttimetriä lunta paikkapaikoin ja koivujen oksat taipuivat lumen alle.

Kuuntelijat muistelevat, että myös kesäkuu 1983 olisi ollut kylmä ja luminen. Pohjoiskarjalainen muistelee, että juhannuksena oli niin kylmää, että perunanvarret paleltuivat. Samana vuonna ihmiset mittasivat Lieksassa 4 asteen pakkasia.

Myös kesäkuuta 1984 muistellaan kylmäksi. Nainen kertoi, että navettaremontin takia lehmät jouduttiin laskemaan laitumelle lumen sekaan 9.6. Samana vuonna erään kuuntelijan mukaan juhannusviikolla satoi lunta.

Kesäkuu 1962 peittoaa kylmyydellään muut

Ilmastokeskuksen meteorologi Ville Siiskonen vahvistaa, että 1980-luvun alkupuolella oli useita kylmiä kesiä.

– Vuodelta 1982 on muutamia havaintoja, että on käyty pakkasen puolella. 9.-11.1984 pakkasta on ollut jopa 3,5 astetta.

Kun tilastoja katsotaan vuodesta 1961 lähtien, yksi vuosi nousee kylmyydellään ylitse muiden.

– Vuonna 1962 kesäkuun alussa Outokummun keskustassa on ollut pakkasta 4,6 astetta.

Tietoja lumensyvyydestä ei ole kattavasti tarjolla. Tiedot räntä-, rae- ja lumikuuroista saattavat jäädä usein vain asukkaiden muistikirjoihin.

Mistä sinä muistat kylmän kesäkuun? Vai muistatko?

– Eräs vanhus on muistanut tarinoita, joita hänen isänsä kertoi 1800-luvun puolivälistä, eli 150 vuoden ajalta on saatu ihmistietoa siitä, millainen järvi on ollut ja miten ihmiset ovat kytkeytyneet siihen, sanoo valuma-aluehankkeen tieteellinen vastaava Tero Mustonen. 

Kertomukset ovat arvokkaita tutkimuksen kannalta ja niitä vastaanotetaan mielellään lisää. Perimätietoa on kerätty myös valokuvien avulla, kertoo Mustonen.

– Olemme kyenneet tunnistamaan valokuvien avulla muun muassa linnuston tulokaslajien saapumisen Kuivasjärvelle. Kuvien avulla on myös kartoitettu järven kunnostuskohteita sekä järvialtaan muutoksia. Meillä on koossa jämäkkä valokuvasarja sadan vuoden ajalta tietystä järven ongelmakohdasta. Sen avulla kyetään tulkitsemaan rehevöitymisen etenemistä.

Tutkimuksen vastaava Tero Mustonen luonnehtii Parkanon Kuivasjärven hanketta ainutlaatuiseksi. Vastaavan tyyppistä kokemusta on Näätämönjoen valuma-alueella tehdystä tutkimuksesta. Myös Pohjois-Karjalassa Jukajoen valuma-alueen tutkimuksessa  perimätietoa on yhdistetty luonnontieteeseen.

– Milloinkaan ei kuitenkaan ole käyty läpi näin tarkasti kokonaista 16 000 hehtaarin valuma-aluetta. Muun muassa paikannimistöä ei tutkimuksissa ole hyödynnetty yhtä laajasti kuin Parkanossa.

Tuloksia saadaan loppuvuodesta

Kevään aikana Parkanon kuivasjärvellä on tehty vesimittauksia. Lauha talvi ja lumeton kevät vaikeuttivat osaa aineistonkeruusta. Pääosa mittauksista saatiin kuitenkin tehtyä.

Kerättyjen havaintojen syitä sekä seurauksia tarkastellaan kesän ja syksy aikana. Mittausten tuloksista saadaan lisätietoa loppuvuodesta.

Vesistömittaukset teki Tampereen ammattikorkeakoulu.

Valuma-alueelle vesiensuojelurahoitusta

Maanomistajat voivat hakea tukea valuma-alueen kunnostukseen jo tälle vuodelle.

Järven ja koko alueen huonoa kuntoa on tarkoitus parantaa muun muassa kosteikoilla, patorakenteilla ja pintavalutuskenttäratkaisuilla.

Vaikka Suomen kesä ei ole tarjonnut ihanteellisinta aikaa pihan istutuksille, ei tuuli ole päässyt pilaamaan niitä. Pienimuotoisen ensiavun antaminen ei kuitenkaan ole pahitteeksi.

– Esimerkiksi amppelit on helppo napata yöksi sisälle, jos ne ovat kuistilla roikkumassa. Pääosin kukat ovat talon seinien vieressä, jolloin talon oma lämpö ja katokset suojaavat niitä, hortonomi Tiia Ritamäki neuvoo.

Avomaan istutusten päälle Ritamäki kehottaa laittamaan yöksi hallaharson.

– Sinne voi heittää vaikka vanhan lakanan, jotta istutukset säästyisivät yön kylmimmältä tuulelta ja viimalta. Avomaan kurkut ja kurpitsat ovat erityisen herkkiä, joten niille laittaisin erityiskerroksen harsoa.

Mansikoille Ritamäki tarjoaa harson vaihtoehdoksi sadettajaa.

– Kasvuston pinnan lämpötila ei pääse laskemaan alle nollan, kun laittaa sadettajan yöksi lätkyttämään, Ritamäki kertoo.

Vaikka hallaharsoa ei olisi tähän mennessä käyttänyt ja versot näyttävät paleltuneilta, ei toivoaan kannata menettää.

– Kasvit palelluttavat monesti päällimmäiset versot tai niiden kärjet. Yleensä kuitenkin jotain jää henkiin ja se versoo uudestaan. Tietenkin se heikentää sadon tuotantokykyä eli voi mennä pitkällekin syksyyn ennen kuin edes pieniä porkkanoita alkaa nousta.

Ritamäen mukaan kasvit kestävät tuulen tuiverrusta paremmin, kun kastelusta on huolehdittu. Osa yrteistä kannattaa kuitenkin viedä kiireen vilkkaa sisälle.

– Basilika on yksi arimmista yrteistä, se alkaa kärsimään kun lämpöasteet menevät alle kahdeksan. Se ja tilli kannattaa ottaa sisälle lämpimään. Monivuotiset yrtit, kuten timjami, kestävät tuulta paremmin.

Omena- ja kirsikkapuiden vuoksi Ritamäki ei hätääntyisi, sillä niiden herkin aika on ollut jo toukokuussa.

– Ei tässä ole mitään peruuttamatonta tapahtunut, kyllä tästä vielä kesä tulee.

Nykyään laki antaa metsänomistajille mahdollisuuden korjata puita talteen tasaisesti ilman avohakkuita. Ennen viime vuodenvaihdetta niin sanottu jatkuva kasvatus oli mahdolllista vain kohteissa, joissa maiseman säilyttäminen vaati avohakkuiden välttämistä.

Metsänomistajat eivät ole kuitenkaan vielä juuri tarttuneet uuteen mahdollisuuteen. Pienaukkohakkuita ja poimintahakkuita on ilmoitettu tähän mennessä koko maassa noin 750 kappaletta, mikä ei ole prosenttiakaan kaikista hakkuista.

Esimerkiksi Hämeen alueella jatkuvaa metsän kasvatusta kokeillaan muutamissa kymmenissä kohteissa.

Avohakkuun välttäminen tuo tilille pienemmän potin kerralla, mutta säästää taimikon hoidolta ja siitä tulevilta kustannuksilta. Metsäkeskuksen johtava esittelijä Ilkka Koivisto arvelee, että suurin syy jatkuvaan kasvatukseen siirtymisessä on taimikoista aiheutuvan työmäärän välttäminen.

– Metsäkoulutuksissa on tullut kommentteja, että ei haluta jättää lapsille hoidettavia taimikoita, kun niissä on niin paljon töitä. Tietysti myös monessa paikassa aukkoa ei haluta maiseman takia.

Kumpi kannattaa, aukko vai poiminta?

Maallikko voi ajatella, että metsän pitäminen metsänä olisi hyväksi luonnon monimuotoisuudelle. Talousmetsä on kuitenkin aina talousmetsää, eikä eri metsänhoitomenetelmillä ole ainakaan kovin merkittävää eroa luontoarvojen säilymisen kannalta.

– Poimintahakkuukin on aika raju hakkuu ja työssä käytetään isoja koneita, sanoo Ilkka Koivisto.

Myöskään eri metsänhoitomenetelmien taloudellisista vaikutuksista ei ole vielä olemassa tarkkaa tietoa. Avohakkuu tuo kerralla isommat tulot metsänomistajalle, mutta pitkällä tähtäimellä metsätuloihin vaikuttaa moni asia.

– Talouslaskelmilla voi todistaa mustan valkoiseksi ja päin vastoin. Lopputulos riippuu metsänomistajista itsestään aika pitkälti. Tärkeää on esimerkiksi valita eri kasvatusmenetelmille sopivat metsät, sanoo Koivisto.

Avohakkuumenetelmään tottuneelta metsänomistajalta jatkuvaan kasvatukseen siityminen vaatii kokeilumieltä. Poimintahakkuu vaatii myös hakkuun suunnittelijalta ja metsäkoneen kuljettajalta enemmän  kuin avohakkuu.

– Esimerkiksi pitää miettiä, miten ajo-urat menevät ja mitä puita sieltä poistetaan ja mitä jätetään.

Metsälaki muuttui viime vuodenvaihteessa. Lain on tarkoitus taata metsänomistajille mahdollisuus valita aiempaa vapaammin omiin metsiinsä sopivat metsänhoitomenetelmät.

Varastoon jääneet auringonkukan siemenet ja pähkinät voivat johtaa haluun ruokkia lintuja kesäkaudellakin, mutta tämä voi kääntyä karhunpalvelukseksi linnuille ja lintujen pienille poikasille, huomauttaa yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.

Kesällä, lisääntymiskautenaan pihan linnut tarvitsevat monipuolista ruokaa, mitä normaali lintulautaruoka ei ole.

Talvikauden ravinteet ovat kyllä rasvapitoisia, mutta muuten ravintoarvo jää köyhäksi.

Huono ruoka voi tappaa

Kesäruokinta voi pahimmillaan aiheuttaa kokonaisten lintupoikueiden kuolemia tai vammautumisia, kun emot kuljettavat poikasilleen helposti saatavaa lintulautaruokaa hyönteisravinnon sijasta. Pesäpoikasten ruoansulatus ei kykene vielä sulattamaan esimerkiksi auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä.

Tiettävästi ainakin tiais- ja harakkapoikueita on löydetty pesistä aliravitsemukseen menehtyneinä, mahat täynnä auringonkukansiemeniä.

Ilmiö näkyy myös vesilinnuilla: pääkaupunkiseudulla leivällä ja pullalla ruokitulla kanadanhanhipoikueella todettiin lentämisen estävä luustovaurio siivissä ja koko poikue jouduttiin lopettamaan. Valkosulkaiset, huonosti lentävät tai lentokyvyttömät roskaruokavarikset ovat joka kesäinen ilmiö kaupungeissa.

Parhaiten lintuja auttaa tarjoamalla pakkasten tultua linnuille monipuolista ruokaa ja kesällä linnunpönttöjä pesäpaikoiksi.

Viime öiden kesäpakkaset maan pohjoisosissa ovat aiheuttaneet hallaa tuleville marjasadoille, arvioi Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo Yle aamu-tv:ssä.

Erityisen kärsinyt on Salon mukaan hilla, joka on parhaillaan kukinnossa. Hillan kukat kuolevat jo kolmessa pakkasasteessa, ja jäämereltä tulleet kylmät ilmavirtaukset ovat jo laskeneet sato-odotuksia.

– Avosuot ovat erittäin vaikea kasvupaikka suomuuraimelle, ja näillä paikoilla halla vierailee. Alavilla mailla hallan vaara, Salo sanoo.

Mustikan kukinta on tänä vuonna ollut Salon mukaan kohtalainen, mutta hyvien kasvupaikkojen etsintä voi olla haastavampaa kuin viime vuonna. Vähäluminen talvi on aiheuttanut sen, että mustikan kasvusto on saanut jonkin verran paleltumisvaurioita, jotka rajoittavat satoa.

Puolukka on Salon mukaan kukkinut hyvin, mutta hallalle aroissa paikoissa myös puolukan kukat ovat saattaneet kärsiä. Myös pölyttävien hyönteisten puute rajaa satoa.

Salon mukaan puolukka ja mustikka ovat viileässä viihtyviä marjoja, mutta nekään eivät yöpakkasia kovin pitkään kestä.

Etelä-Karjala on lähdössä mukaan koko itärajan käsittävään ympäristöyhteistyöhön Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen.

Vihreä vyöhyke kehittää rajan ylittävää ympäristösuojelua. Tarkoituksena on luoda erityisesti rajan ylittäviä luonnonpuisto- tai suojelualuepareja.

– Etelä-Karjalassa kysymykseen voi tulla erityisesti Saimaan ja Laatokan saaristojen suojelualuiden yhteistyö, Etelä-Karjalan liiton suunnittelujohtaja Arto Hämäläinen sanoo.

Hän kuitenkin korostaa, että tarkoituksena ei ole luoda uusia suojelualueita Etelä-Karjalaan vihreän vyöhykkeen pohjalta vaan käyttää hyväksi nykyisiä alueita.

Fennoskandian vihreä vyöhyke ulottuu Barentsinmereltä Suomenlahdelle ja sen ytimenä on kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden verkosto, joka painottuu vahvasti Venäjän puolelle.

Fennoskandian vihreä vyöhyke on nykyään osa laajempaa Euroopan vihreää vyöhykettä, joka seuraa vanhoja jakolinjoja idän ja lännen välillä.

Kupittaan lintulampi on jo toisena vuonna peräkkäin kesäkoti mitä eksoottisimmille linnuille. Aitauksessa elää muun muassa intialaisia juoksuankkoja, afrikkalaisia helmikanoja, Intian sinisiä riikinkanoja ja tiibetiläisiä silkkikanoja. Lisäksi Kupittaalla kesäänsä viettävät myös Suomesta tutut laulujoutsenet ja maatiaiskanat.

Lintujoukon takana on lietolainen erikoislintuyrittäjä ja eläintenhoitaja Ville Roivainen. Roivainen on jo lapsesta asti tottunut hoitamaan lintuja.

Viime kesäksi Kupittaan puistoon haettiin sopivia lintuja ja hoitajaa. Roivainen lintuineen sai paikan. Lintukatrasta täydensivät myös muutamat kaupungin linnut.

– Tässä on tosi hyvät tilat ja puitteet. Ei tämä mikään ihan huonoin työ ole. Ja linnut viihtyvät täällä hyvin, naurahtaa Roivainen.

Lintuja on Kupittaan lintulammelle tuotu yhteensä 54. Lajit ovat valikoituneet sen perusteella, mitkä ovat Roivaiselle entuudestaan tuttuja. Hän on kasvattanut linnut poikasista asti itse.

– En intohimoisesti hanki uusia lajeja. Minulle on hyvin selvää, mitkä lajit aion omistaa. Itselleni on tärkeää, että hoidan sellaisia lintuja, joista olen kiinnostunut ja joiden lajikohtaisen käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tunnen. Silloin pystyn takaamaan niille hyvän hoidon.

Älä ruoki lintuja!

Aitauksen vieressä muistutetaan lintujen ihastelijoita, ettei lintuja saa ruokkia. Pullamössöä kitusiinsa ahtaneet linnut kieltäytyvät herkkuhetken jälkeen syömästä niille tarkoitettua ruokaa.

– Me tarkkailemme koko parven hyvinvointia sen perusteella, kuinka paljon ne syövät ruokaa. Jos joku ulkopuolinen on antanut linnuille ruokaa, niin ne eivät syö enää niin paljon niille tarkoitettua ruokaa. Toki yksittäisen linnun vointia pystyy tarkkailemaan muutenkin, mutta ruoan kulutuksen tarkkaileminen on koko parven hyvinvoinnin kannalta tärkeää, kertoo eläintenhoitaja Ville Roivainen.

Lintujen viereen on saapunut myös vuohia omaan aitaukseensa.

Erauskarhu eli vuoden ikäinen kontio liikkuu Joensuun Kiihtelysvaaran Kangaslammen ja Kuikkalammen alueella. Nalle etsi ruokaa Heinävaaralla sijaitsevan mökin ympäristöstä.

– Karhu raapi mökin portaat, mökin omistaja Marketta Repo kertoo.

Samalla reissulla kontio yritti murtautua kesämökin maakellariin. Se raapi ovea, muttei saanut auki. Eraus vieraili Revon mökillä kahteen otteeseen.

Paikallinen metsästäjä Arto Pennanen ja rajavartioston työntekijä kävivät toteamassa tuhojen aiheuttajan olevan karhu.

Istui mansikkapenkkien välissä ja ihmetteli emolehmiä

Kiihtelysvaaran alueella on tehty useita karhuhavaintoja, ilmeisesti samasta erauspennusta.

– Yksi nainen oli raparperipellossa ja karhu oli tullut siihen lähelle. Nainen oli virkkonut karhulle: "Pieni olet, mistä olet tullut ja minne menossa?" Vähän ajan kuluttua karhu oli lähtenyt pois, Repo kertoo kuulemaansa.

– Pentu istui mansikkapellolla rivien välissä 12 metrin päässä naisesta ja nuuhki mansikoita, mutta ne olivat raakoja, Pennanen naurahtaa.

Pennanen kertoo, että erauskarhu on karhukoiran kokoinen. Pentu on käynyt ihmettelemässä Pennasen emolehmäaitausta. Aitaukseen nalle ei kuitenkaan pääse, sillä siinä kulkee sähkövirta.

– Mikälie sitä kiinnostanut aitauksessa. Yksi lehmä saattaisi sitä vaikka imettää, Pennanen arvelee pilke silmäkulmassa.

Marketta Repo kertoo, että polkupyöräilijä oli nähnyt karhun istumassa ja syömässä pajunsilmuja. Karhu nähtiin myös autotiellä Kiihtelysvaarassa.

Mökkireissuille vasta karhun kaikottua

Revon ja hänen vieraidensa juhannussuunnitelmat menivät uusiksi karhun vuoksi.

– En mene mökille ennen kuin karhu on lähtenyt. Pelkään karhuja yli kaiken. Vanhemmat ihmiset sanoo, että lyö käsiä yhteen, kyllä se lähtee. Ei se sillä tavalla lähde, Repo sanoo.

– Meille piti tulla Helsingistä vieraita, mutta he peruivat vierailun, koska sää on huono ja on se karhu.

Pennanen rauhoittelee tilannetta. Hänen mukaansa erauskarhut liikkuvat nyt ihmisten ilmoilla ja Pohjois-Karjalassakin on tehty useita karhuhavaintoja.

– Erauspennut liikkuvat hämärällä ja öisin. Ne pelkäävät ääniä. Kesämökillä voi kepillä kolistaa kattilaa niin pentu juoksee karkuun.

Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajamailla, ja siihen kuuluu noin 1500 hehtaaria valtion omistamia maita.

Suomen 38. kansallispuisto täydentää Metsähallituksen mukaan nykyistä puistoverkostoa reittivesistöjen ranta- ja saaristoluonnon sekä pohjoissavolaisen vuorimaan, vanhojen luonnonmetsien ja lehtojen osalta.

Etelä-Konneveden saariin ja rannoille levittäytyvän kansallispuiston huomattavan monimuotoiseen maisemaan kuuluu silokallioisia rantoja ja aavoja järvenselkiä, mutta myös pystysuoria kalliojyrkänteitä ja jättiläishaapoja kasvavia vanhoja metsiä. Alueelta löytyy runsaasti erityisesti kallioisista elinympäristöistä tai lahopuusta riippuvaista uhanalaista lajistoa. Vesialueet eivät kuulu kansallispuistoon.

Kansallispuistossa saa pääsääntöisesti liikkua jokamiehenoikeuksien mukaisesti, mutta maihinnousua linnuston pesinnän kannalta arvokkaille luodoille ja pienille saarille toivotaan vältettävän pesimäaikana. Mahdolliset liikkumisrajoitusalueet määritellään myöhemmin annettavassa järjestyssäännössä.

Alkuviikon aikana Ranuan avosoilla kukkinut hilla ehti jo tupelle. Hillasadosta on ennustettu ennätyksellisen runsasta, mutta herkän hillan kanssa yksi yö saattaa muuttaa kaiken. Ranualla toivotaankin nyt, etteivät tupelle asti kukkineet hillat saaneet pahasti siipeensä ennätyskylmän juhannusviikon aikana.

– Olen hillastanut lähes kuuden vuosikymmenen ajan enkä ole koskaan kokenut vastaavaa. Lunta oli maassa tiistaiaamuna paikoin viisi senttiä ja lämpötila laski alle nollan. En siis voi uskoa, että mikään voisi pelastaa satoa näiltä paikoilta. Teoriassa totta kai voi löytyä hyvin syrjäisiä metsiä, joissa kukinta ei ole vielä ehtinyt alkaa. Toivossa on aina hyvä elää, ranualainen hillastaja Tauno Impiö arvioi tiedotteessa.

Viime vuonna Ranualla saatiin huippusato hillaa. Hillan myynti ja osto aloitettiin jo heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Suomen luonnonsuojeluliitto kokosi keväällä ympäristöhuijauskampanjaan osin aiemmin julkaisemattomia tilastoja ja kuvia turpeennostosoilta. Liiton mukaan ne osoittavat todeksi vanhan väitteen, jonka mukaan turpeennoston vesistöpäästöistä vain murto-osa näkyy ympäristöarvioissa ja mittauksissa.

Suomen suurin turpeennostaja Vapo toimitti selvityksestä järjestettyyn tiedotustilaisuuteen oman vastineensa, jossa myöntää osan puutteista, mutta kiistää suuren osan.

"Liian vähän tietoa vaikutuksista vesien pohjiin"

Yle Uutiset pyysi Suomen ympäristökeskukselta alan parasta asiantuntijaa, joka voisi arvioida SLL:n esittämän arvostelun paikkansapitävyyttä. Syke istutti vastaajan penkille erikoistutkija Kaisa Heikkisen, joka on keskittynyt urallaan erityisesti turpennostoalueiden vesien puhdistusmenetelmiin.

- SLL:n aineisto osoittaa yleisellä tasolla, että vieläkin käytössä on liian vähän tietoa siitä, kuinka paljon turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa pohjien liettymistä tuotantoalueen alapuolisilla vesistöalueilla. Tällä hetkellä ollaan suurelta osin arvailujen ja uskomusten varassa. Aiheesta käytävä hyvin kärjekäs keskustelu heijastaa mielestäni juuri tätä. Muuten turvetuotannon vesistövaikutukisa on tutkittu jo verraten paljon.

Heikkinen korostaa erityisesti turpeennostoalueiden lähivesien tutkimisen tarpeellisuutta.

- Se on niillä alueilla asuvien ihmisten oikeusturvan kannalta tärkeä asia, että kuormitus mitataan mahdollisimman tarkasti ja tietoa tulisi sen verran, että tiedetään, kuinka paljon esimerkiksi järven pohjassa liettymistä tapahtuu. Nyt se on vähän sellaista hakuammuntaa.

Pohjan liettymisen seurauksena kalojen lisääntyminen voi vaikeutua ja pohjaan sitoutuneet ravinteet voivat liueta vesiä rehevöittämään.

Turpeennoston lisäksi Suomen vesien tilaa huonontavat muunmuassa metsäojista, pelloilta, sekä kaivosten, tehtaiden ja kotien jätevesistä tulevat päästöt. Myös luonto itsessään muuttaa vesistöjä. Jos joen, järven tai merialueen tila huononee, syyllisiä on joskus vaikea selvittää ja erotella.

"SLL:n väite on turhan kärjistetty"

Luonnonsuojeluliiton mukaan viimeistään nyt esille nostetut tapaukset osoittavat, että turpeennoston päästömittauksissa näkyy vain kymmenesosa merkittävimmistä päästöistä. Ja tämä osin jopa tietoisen harhautuksen takia. Vaikka erikoistutkija tunnistaa tukun ongelmia, näin voimakkaaseen arvosteluun hän ei yhdy.

- Luonnonsuojeluliiton väite on turhan kärjistetty. Turvetuotannon vesistöpäästöjen arvioinnissa on vaikeuksia erityisesti tulvakausina, mutta täysin harhapoluilla ei olla. Ei ole jotakin sellaista kuormitusta, jota ei ole huomioitu ollenkaan. Päästöjen suuruusluokka on tiedossa, mutta arvioinnin tarkentamiselle on sijaa.

Tulvamittaus on parista tunnista kiinni

Veden määrää ja haitta-aineiden pitoisuuksia voidaan mitata joko jatkuvatoimisilla mittareilla tai määrätyin väliajoin otettavien näytteiden perusteella. Näytteenottovälit ovat tyypillisesti viikkoja tai päiviä. Luonnonsuojeluliiton mielestä päästömittauksen satunnaisuus pitää rankkasateden ja lumen sulamisen aiheuttamien tulvien päästöt piilossa.

SLL:n julkaisemassa aineistossa on alustavia tuloksia sekä veden määrän että laadun jatkuvatoimisista mittauksista. Niissä näkyvät rankkasateiden aiheuttamien tulvien aiheuttamat terävät ja lyhytaikaiset päästöpiikit. Vapon mielestä keskeneräisistä tuloksista ei voi vielä vetää päteviä johtopäätöksiä. SLL puheenjohtaja Risto Sulkava myöntää, että käyrä on seitsemän kertaa liian korkea, mutta korjauksen jälkeenkin tulvapiikin päästöt ovat satakertaiset normaalitilanteeseen verrattuna.

Heikkinen ei lähde arvioimaan yksittäisiä mittauksia, mutta tunnistaa periaatteen. Erikoistutkijan mukaan päästömittauksen ajoitus voi olla parista tunnista kiinni, kun rankkasade iskee suolle. Kiintoainepitoisuudet ovat erittäin korkealla heti virtaaman noustessa, mutta tasaantuvat nopeasti, vaikka veden virta jatkuisi vuolaana.

- Kun turvekenttä on kuivattu, niin rankkasateen vettä on hirveän vaikea saada menemään siitä läpi. Se huuhtelee sen pinnan ja ne kuivatut turvehiukkaset. Kyllä se on erityinen ongelma turvetuotannolle. Metsäojitusalue tai pelto ei käyttäydy aivan samalla tavalla. Tämäkin on sellainen asia mitä pitäisi tarkemmin selventää.

Erikoistutkijan mielestä tulvakausien aikaisessa päästötarkkailussa on vielä ongelmia. Samankaltaisia ongelmia on myös maa- ja metsätaloudessa.

- Turpeennoston ongelmat on kuitenkin jo havaittu. Monella turpeennostosuolla on jo käytössä lähtevän veden määrän jatkuvatoiminen mittaus. Myös veden laadun jatkuvatoimisesta mittauksesta on hankittu kokemuksia ja päästötarkkailua ollaan tältäkin osin kehittämässä. Jatkossa myös veden laatua jatkuvatoimisesti mittaavien laitteistojen käyttö todennäköisesti lisääntyy.

Päästöjä valuu myös mittareiden ohi

Ajoitus ei ole ainoa ongelma, kun mitataan tulva-ajan päästöjä. SLL:n aineistossa on kuvia turpeennostosoista tulvaveden vallassa. Väite on, että vettä valuu hallitsemattomasti myös mittareiden ohi. Vastineessaan Vapo myöntää, että ohijuoksutuksiin joudutaan joskus turvautumaan, mutta yhtiö helpottaa ongelmaa rakentamalla lisää mm. laskeutusaltaita ja kasvillisuuskenttiä.

- Periaatteessahan sen pitäisi mennä niin, että vedet menevät sieltä missä niitä mitataan. En tunne esityksessä kuvattuja alueita, joten en lähde ottamaan niihin kantaa. Mutta jos on selvästi havaittu, että vedet menevät ohijuoksutuksena tai muuten, niin eihän niitä voi silloin kiistää, sanoo erikoistutkija Heikkinen.

"En usko että hakemuksissa voisi olla mitä tahansa hölynpölyä"

Päästömittaukset ovat avainasemassa, kun arvioidaan turpeennoston tulevia ja toteutuneita päästöjä vesistöihin. Turpeennostajan tai tämän alihankkijan tekemät arviot ja mittaukset toimitetaan Ely-keskuksille. Luonnonsuojeluliiton usko on mennyt niin turpeennostajiin kuin viranomaisiinkin. Heikkinen on sanoissaan varovainen.

- Tämä on hirveän vaikea asia. Toivottavasti turveyhtiöt tekevät arviot niin tarkasti, että niihin voi luottaa. Ja kyllähän lupaviranomaiset katsovat ja tarkistavat ne. Luottaisin siihen, että asiantuntijat, jotka näitä miettivät, ottavat ne [epävarmuustekijät] huomioon. En oikein usko siihenkään, että siellä ihan mitä tahansa hölynpölyä voisi olla.

Heikkinen korostaa useaan otteeseen, että tietoa pohjien liettymisestä pitäisi olla enemmän. Tosin hän pelkää myös sitä, että jos päästömittauksiin ja vaikutusten seurantaan panostetaan liian paljon, se on pois työstä, joka pyrkii vähentämään päästöjä. Kysymyksistä viimeinen tuntuu olevan vaikein.

Miten on mahdollista, että tietoa on niin vähän, vaikka turvetta on nostettu jo vuosikymmeniä?

- No niin justiinsa, Heikkinen naurahtaa vaikeana. Sitäpä sitä sietää sitten miettiäkin.

Kaikki jutussa käytetyt kuvat ovat SLL:n kokoamasta aineistosta. SLL:n aineistoon voit tutustua tarkemmin yhdistyksen verkkosivuilla. Vapon vastineen voit ladata pdf-tiedostona.

Uuraisten Kangashäkissä on havaittu maastoon kaadettua MCPA -rikkakasvihävitettä. Poliisin mukaan maahan kaadetun torjunta-aineen määrä on poikkeuksellisen suuri. Ainetta on maassa noin 150 neliömetrin alueella usean metrin syvyyteen saakka.

– Maanomistaja katsoi, että ainetta on maassa sellainen määrä, että rikos on todennäköisesti tapahtunut. Aineen kokokonaismäärä maastossa on 900-1700 litraa, sanoo rikoskomisario Veli-Pekka Välisaari Sisä-Suomen poliisilaitokselta.

Tapahtumapaikan lähelle on asennettu pohjavesiputki, josta otetuista näytteistä on havaittu laatunormit ylittävä pitoisuus MCPA:ta. Pohjavesi on poliisin mukaan vähintään riskinalaista.

Havainnot on tehty vedenhankintaan soveltuvalta pohjavesialueelta, ensimmäisen kerran jo vuonnan 2012, ja todennäköinen tapahtuma-aika on kesälla tai syksyllä 2012.

MCPA:n käyttöturvallisuustiedotteen mukaan se on erittäin myrkyllistä vesieliöille ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä. Ihmiselle aine on nieltynä terveydellisesti haitallista, ja voi silmiin joutuessaan aiheuttaa vakavan vaurion.

– Tällä tietoa aineen joutumisesta maastoon ei ole ollut ihmisille haittaa, Välisaari sanoo.

Maanomistaja on asettanut syyllisen löytymiseen johtavasta vihjeestä palkkion.

Poliisi tutkii tapausta rikosnimikkeellä ympäristön turmeleminen.

14:51 täydennetty poliisin kommenteilla.

Porilaisen Moona Hellstenin tarina on hieno osoitus yksilön vaikuttamisen mahdollisuuksista. Nuori nainen vieraili toukokuussa ranskalaisessa Zoo du Mont Faronin eläintarhassa. Kokemus järkytti Hellsteniä perusteellisesti.

– Eläimet elävät todella pienissä ja virikkeettömissä häkeissä. Niillä ei ole minkäänlaisia suojapaikkoja, mihin ne pääsisivät piiloon ihmisten katseilta ja säältä. Osa eläimistä näytti äärimmäisen stressaantuneilta ja osalla oli selvästi jopa kipuja, Hellsten kuvailee.

Moona Hellsten ei ole koskaan ollut mukana minkäänlaisessa eläinaktivistitoiminnassa, mutta järkytys sai hänet käynnistämään yhden naisen kampanjan eläintarhan asukkien puolesta. Nyt kampanja on lyhyessä ajassa paisunut kymmenien tuhansien ihmisten kansainväliseksi ponnistukseksi.

– Mukana on eläinsuojelujärjestöjä Ranskasta, Ruotsista, Virosta sekä Puolasta. Perustin nettiaddressin ja myös kansainvälisiä addresseja on perustettu sen jälkeen. Kaikkiaan vetoomuksiin on kertynyt jo noin 25 000 nimeä.

Eläinten oloihin yritetty puuttua aiemminkin

Taustatukimusta tehdessään Moona Hellstenille selvisi, että kyseisen eläintarhan oloihin on yritetty puuttua ennenkin – tuloksetta. Esimerkiksi ranskalainen eläinsuojelujärjestö AVES yritti sulkea eläintarhan sen surkeiden elinolojen vuoksi.

– Ranskan sisällä on äärimmäisen vaikea muuttaa asioita. Vaikka siihen keinot löytyisivätkin, se on yleensä todella pitkä prosessi, jota harvat viitsivät lähteä edes yrittämään. Eläintarhalla kuitenkin on tarvittavat luvat ja paikallisten viranomaisten mielestä elinolot täyttävät vaatimukset. Kuvaamani video kuitenkin osoittaa toisin, Hellsten toteaa.

Nuoren naisen usko asioiden muuttumiseen on kuitenkin vahva.

– Vetoomuksissa vaaditaan, että eläintarha myy osan eläimistä ja laajentaa jäljelle jäävien elintiloja sekä muuttaa ne enemmän luonnonmukaisiksi. Mikäli eläintarha ei tähän pysty, vaaditaan sitä suljettavaksi, Hellsten sanoo.

Arvostettu hyönteistutkija Ilkka Hanski asuu Helsingissä, mutta on viettänyt kesälomansa vanhassa maalaistalossa Virolahdella jo 50-luvulta lähtien. Työ kulkee miehen mukana: meneillään on kaksikin isoa hanketta eri tutkimusryhmien kanssa.

– Olemme selvittäneet Ahvenanmaalla esiintyvän täpläverkkoperhosen koko perimän. Se on ensimmäinen minkään eläin- tai kasvilajin perimä, jonka kukaan suomalainen tutkimusryhmä on selvittänyt. Lisäksi teen yhteistyötä allergialääkäreiden kanssa astman ja allergioiden tutkimuksessa, Hanski kertoo.

Ei palkintojen takia

Helsingin yliopistossa ekologian professorina työskentelevä Hanski on palkittu uransa aikana useilla kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla. Viimeksi hän sai Ruotsin akatemian Crafoord-palkinnon eli niinsanotun pikku-Nobelin vuonna 2011.

Miestä itseään lämmittää eniten vuonna 2005 tullut kutsu brittiläisen tiedeakatemian Royal Societyn jäseneksi.

– Ei tutkimustyötä tehdä palkintojen takia, mutta olen vasta toinen suomalainen tutkija joka on kutsuttu tuon seuran jäseneksi. Ensimmäinen kutsuttiin vuonna 1741, että kovin usein näitä kunnianosoituksia ei ole suomalaisille sattunut.

Tutkijan nimi on helppo ratkaisu

Mielenkiintoinen yksityiskohta Hanskin uran varrelta on se, että miehen mukaan on nimetty kaksi kaksi borneolaista lantakuoriaislajia. Kuoriaiset tuntevat latinankieliset nimet Onthophagus hanskii ja Phacosoma hanskii.

– Lajeja on niin valtavasti, että hyönteistutkijoilta loppuvat ideat ja ajatukset. On helppo ratkaisu on antaa nimi jonkun toisen tutkijan mukaan.

Tutkijat nimeävät uusia lajeja usein latinankielisillä nimillä, jotka kertovat jotakin lajin ulkonäöstä. Muutaman millimetrin mittainen lantakuoriainen on hyvin epätavallisen näköinen otus.

– Ne ovat pieniä ja toinen niistä on jopa siivetön. Toivottavasti ne eivät näytä minulta.

Monelle juhannussaunojalle tulee yllätyksenä, että saunavihdan oksia ei saa katkoa mistä tahansa. Oksat on haettava omasta metsästä tai niiden taittamiseen on saatava metsänomistajan lupa.

– Oksien repiminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, sillä oksien katkomisesta jää jälkiä. Ne eivät palaudu kuten marjat ja sienet, sanoo johtava esittelijä Markku Metsämuuronen Kaakkois-Suomen metsäkeskuksesta.

Jokamiehenoikeuksiin kuuluvat marjastus ja sienestys mutta oksat, sammaleet ja kävyt on jätettävä niille sijoilleen. Niiden irti kiskominen on toisen omaisuuden vahingoittamista.

– Rikoslaissa on tiettyjä asioita kuten hallinnanloukkaus ja vahingonteko, joita voi näissä soveltaa, sanoo johtava metsälakiasiantuntija Janne Uitamo Suomen metsäkeskuksesta.

Älä revi koko koivikkoa irti

Satunnainen juhannussaunoja kyselee harvoin lupia, mutta eivätpä metsänomistajatkaan ole kovin tiukkapipoista porukkaa.

– Eivät he siitä yleensä hermostu. Ei se ole niin vakava juttu, ellei oksia ota enempää kuin sylillisen. Jos niitä peräkärrillisen roudaa ja alkaa tehdä bisnestä, niin se voi jo aiheuttaa närää, Markku Metsämuuronen toteaa.

Lupaa ei tarvitse kysyä joka vuosi uudestaan, jos oksat katkoo aina samoilta kulmilta. Vastuuntuntoinen vihdantekijä myös tietää, miten oksat pitää katkoa.

– Ne kannattaa ottaa harvennettavista, pois kaadettavista koivuista. Jälkiä ei jää, jos ottaa oksia sieltä täältä eikä kaikkia samoista paikoista.

Taloudellista vahinkoa saunavihtojen tarpeiden haku ei yleensä metsänomistajalle aiheuta, mutta runkoon asti repimällä koivuun voi tulla lahovika.

Näin teet hyvän saunavihdan

Miten juhannusvihta – tai -vasta – sitten oikeaoppisesti rakennetaan? Kotkalaisen saunaseura Kipakan puheenjohtaja Pertti Innanen sanoo, että materiaalina on käytettävä rauduskoivua.

– Riippakoivu ei kelpaa, koska siinä ei pysy lehdet kiinni ja se on lötkö. Riippakoivu toimii vain hyvänä ruoskana, Innanen toteaa.

Isot oksat leikataan ensin pienemmiksi ja kasataan nyrkissä. Kun vihta on kouran kokoinen, revitään vielä hienoja oksia ja pyöritään niistä panta.

Ennen vanhaan vihta tehtiin heinäkuussa täyttäkuuta vasten.

– Se pantiin ensin narulle kuivumaan ja vietiin sitten vintille. Aikanaan se tuotiin sitten ämpäriin hautumaan ja vietiin lauteille. Kuivan vastan pitäisi hautua vedessä pitkään, jotta lehdet pysyvät siinä kiinni.

Kesä- ja talvivihdat ovat erikokoisia ja -näköisiä.

– Juhannusvasta on talvella liian pieni kuivumisen jäljiltä. Talvivastan pitää olla kasattaessa tyynyn kokoinen, että se osuu selkään.