Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

"Hyttysarmeijat alkavat kuoriutua – niitä näyttäisi tulevan reilusti"

0
0

Tänäkin kesänä hyttysmäärien paikalliset vaihtelut voivat olla suuria. Hyttysmäärään vaikuttaa se, kuinka kosteat painanteet ovat säilyneet paikoin helteisillä alueilla.

– Hyttysarmeijoita alkaa kuoriutua pikku hiljaa. Hyttysiä näyttäisi olevan tulossa ihan reilusti, Kainuun ELY-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen sanoo.

Myös mäkärät ovat jo liikkeellä. Niitä on jo runsaasti Suomussalmenkin korkeudella.

– Mitä lähempänä virtavettä on, sitä enemmän niitä pyörii, Leinonen kertoo.

Viikonvaihteessa hieman viilenevä sää hieman viivästyttää hyttysten kuoriutumista, mutta säällä ei varsinaisesti tässä vaiheessa kesää ole merkitystä hyttyskannan suuruuteen.

– Hyttyset ovat jo kotelovaiheessa, joten säällä ei ole paljon merkitystä. Aivan pohjoisimmassa Lapissa voi kuivuus vielä romahduttaa kantaa, Leinonen selvittää.

– Kainuun korkeudelle on tulossa ihan normaali sääskikesä, mikä monille tarkoittaa sitä, että niitä on runsaasti.

Siedätyshoitoa hyttysten kanssa

– Ensimmäiset hyttyset ovat jo liikkeellä ja varsin ärhäköinä. Niiden kanssa kuitenkin pärjää, kun muistaa olla huitomatta, koska sehän houkuttaa niitä vain lisää, suunnittelija Reima Leinonen kertoo.

Hyttysiä houkuttelee huitomisen lisäksi hengityksen hiilidioksidi. Tiettyjen verityyppien houkuttelevuudesta ei ole Leinosen mukaan kuitenkaan juuri todisteita.

– Pintaverenkierto on se ratkaisevampi asia. Mitä parempi pintaverenkierto on, sitä lämpimämpi on iho. Se kiehtoo hyttystä.

Kesän ensimmäinen hyttysen pisto saattaa aiheuttaa ihmisessä voimakkaankin reaktion.

– Iho voi reagoida allergeeneillään kesän ensimmäisiin pistoihin vähän voimakkaammin, koska edellisistä pistoista on kulunut sen verran pitkä aika. Autoimmuunireaktio näkyy paukamana, Leinonen kertoo.

Hyttysen pistojen suhteen Leinonen kannattaa siedätyshoitoa.

– Antaa hyttysen syödä rauhassa ja loppuun asti. Piston kutina johtuu monesti siitä, että heti kun hyttynen on saanut ensimmäisen veripisaransa imaistua, niin käsi käy ja lätkäisee hyttysen ihoon. Hyttysen imukärsä jää silloin ihon sisäpuolelle, ja siksi kutina on voimakkaampaa.

Leinonen kertoo, että Suomessa on noin 40 eri hyttyslajia, ja niistä taigahyttynen, metsähyttynen ja korpihyttynen kiusaavat ihmistä eniten.

– Eri puolilla Suomea elää vähän eri lajeja, jotka kukin aiheuttavat hieman erilaisen ihoreaktion.


Valkohäntäpeura on riistanhoidon menestystarina

0
0

Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris saattaa runsastua Suomessa huomattavasti lähivuosien aikana. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Kaarlo Nygrén arvioi, että levittäytymisvaiheen jälkeen alkaa kannan selvä kasvu.

Lisäksi ilmastonmuutos suosii valkohäntäpeuraa hirven kustannuksella. Hirvi kestää hyvinkin kylmää, mutta ei kestä hellettä. Lauhat talvet taas sopivat kauriseläimille.

– Valkohäntäpeuran 80 vuotta suomalaisessa luonnossa on ollut melkoinen menestystarina, sanoo Nygrén. Yhden pukin ja neljän naaraan laumasta on kasvanut parhaimmillaan 50  -60 000 eläimen kanta. Viime metsästyskaudella saalis oli runsaat 21 000 eläintä.

Nygrénin mukaan pedot vaikuttavat meillä kantaan selvemmin kuin metsästys.

Kanta-Häme on valkohäntäpeuran vahvaa aluetta, mitä kuvaavat hyvin liikenneonnettomuusluvut. Liikennevahinkojen lisäksi muuta haittaa istutuslajista ei vaikuta olleen, arvio tutkija Kaarlo Nygrén.

– Luonnolle ei ole pystytty osoittamaan mitään haittaa. Olemme pelänneet sitä, että valkohäntäpeurojen mukana tulisi Amerikassa valkohäntäpeuroissa elävä aivokalvomato, joka on tappavan vaarallinen hirvelle. Mutta nyt vastaavanlainen eläin tulikin Ruotsista ilman valkohäntäpeuroja. Se näyttää leviävän Suomessa ja aiheuttavan hankaluuksia. Valkohäntä ei ole siihen syyllinen millään tavalla, kertoo Kaarlo Nygrén.

Metsäleirillä oppii yhteistyötä – metsästyskortti kiinnostaa nuoria

0
0

Tervolan eränkävijöiden järjestämän Metso-leirin tavoitteena on rohkaista nuoria liikkumaan luonnossa ja luoda yhteishenkeä nuorten keskuudessa. Samalla leiriläiset voivat opetella tärkeitä metsästystaitoja. Esimerkiksi perjantaina nuoret harjoittelivat aseella ampumista Tervolan ampumaradalla.

– Tulin hakemaan metsästyskorttia, harjoittelemaan ampumista ja saamaan kokemusta, kertoo leirille tullut Eve Hanhisuanto.

Myös Jenni Kämäräisellä on tavoitteena metsästyskortti. Kämäräinen innostui kortin hankkimisesta kun perheestä löytyy jo useampikin metsästyskorttilainen. Haulikolla ampuminenkin on jo tuttua.

– No joo hieman, kerran olen puuhun ampunut, Kämäräinen nauraa.

Metsästäjatutkinto kiinnostaa nuoria

Leirin vetäjä Markku Alatalo on tyytyväinen nuorten intoon. Alatalon mukaan esimerkiksi metsästäjätutkintojen suorittajia on tänä vuonna aiempaa enemmän.

– Tällä leirillä jopa 14 nuorta aikoo suorittaa tutkinnon kun aikaisempina kesänä suorittajia on ollut 5-7.

Alatalo toivoo, että leirin myötä nuoret innostuisivat metsästämisestä ja alueen metsästysseurat saisivat uusia jäseniä.

– Nykyisin puhutaan, että ukkoutuu ja akkautuu. Tottahan se on, että kun nuorisojaoston keski-ikä alkaa olemaan 60-vuotta niin jotain on tehtävä. Tälle vastaiskuna olemme päättäneet järjestää tälläisen leirin ja toivomme tietenkin uusia jäseniä metsästysseuroille, myös naapuriseuroille.

Luontoon tutustuminen tärkeintä

Alatalo korostaa, että vaikka leirillä harjoitellaan ampumista niin tärkeintä leirin antia on luontoon tutustuminen ja yhteishenki.

– Vaikka nyt perjantaina olemmekin ampumassa niin leiri ei suinkaan ole pelkästään metsästämistä varten, vaan tärkeintä on yhteenkuuluvuuden tunne, luonnossa liikkuminen ja luonnossa majoittuminen. Jos nuorista tulee hyviä ihmisiä niin se riittää meille, Alatalo hymyilee.

Metso-leirillä nuoret pääsevät tutustumaan muun muassa suunnistamiseen, kalastamiseen ja nikkaroimiseen.

– Lauantaina nuoret saavat nikkaroida mitä haluavat. Joskus on ollut jopa niinkin isoja nikkarointeja, että isät ja äidit ovat joutuneet hakemaan niitä peräkärryillä, Alatalo nauraa.

Metsästäjäliiton piirit järjestävät kesän aikana kymmenen Metso-leiriä eri puolilla Suomea.

Kymmenen suomalaista siltaa postimerkkeihin

0
0

Oman merkkinsä saavat muun muassa Jyväskylän Kuokkalan silta, Vaajakosken voimalaitos, Pihtiputaan Heinäjoen silta, Raippaluodon silta ja Laukon silta Tampereella.

Tähti on kuvannut suomalaisia siltoja eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Kuokkalan silta iltavalaistuksessaan Jyväskylästä on yksi näyttävimmistä postimerkeistä tässä postimerkkisarjassa.

Kymmenen erilaista siltamerkkiä julkaistaan sadan kappaleen rullapostimerkkeinä lokakuussa.

Ensipäivän kuori julkaistaan merkkien ilmestymispäivänä 23. lokakuuta kirjamessuilla Helsingin messukeskuksessa. Yleisöllä on mahdollisuus tavata messuilla merkkien suunnittelijoita ja taiteilijoita.

Jaakko Tähti julkaisee silta-aiheisia merkkikuvia myös Facebook-sivullaan yksi kerrallaan.

– Tämä on 40-vuotisen valokuvaajaurani merkittävin saavutus, iloitsee Jaakko Tähti.

Kuvaat luontoa, siis välität siitä

0
0

Harrastusta on helpottanut oleellisesti välineiden arkipäiväistyminen. Luontokuvaaja ei tarvitse nykyään enää välttämättä kalliita kameroita ja erikoislinssejä. Pelkällä puhelimen kameralla ja pokkarillakin voi saada aikaan sykähdyttäviä valokuvia.

Kuvaamalla luontoa suhde luontoon lujittuu ja muuttuu henkilökohtaisemmaksi. Luontotoimittaja, luontokuvaaja Kimmo Ohtonen uskoo, että luontokuvaharrastus lisää esimerkiksi nuorten kiinnostusta luontoon ja sen suojeluun.

– Luontokuvauksen ei tarvitse olla mitään metrisen putken kanssa luontoon menemistä, vaan sitä voi tehdä iPadilla, iPhonella, ihan millä vaan kuvata luontoa. Ymmärrettävästi vanhemmat ovat huolissaan siitä, että kun lapset vaan räplää kännyllään niin minusta se ongelma on se ratkaisu.

Ohtonen neuvoo, että viedään luontoon se ihminen ja sillä kännyllään se voi kokea ja tehdä ihan mitä vaan, vain mielikuvitus on rajana.

Katso luontoa inhimillisin silmin

Kimmo Ohtonen on vieraillut Huippuvuorilla valokuvaamassa kahteen otteeseen. Matkojen seurauksena syntyi valokuvanäyttely Arktinen paratiisi - jääkarhun valtakunta. Näyttely kuvaa olosuhteiden muuttumista Huippuvuorten herkässä luonnossa.

– Sanotaan, että jääkarhut tulevat eittämättä katoamaan sieltä. Onhan se tietenkin aika lohduton kohtalo. Toivoa vielä on olemassa, mutta nyt pitäisi tapahtua asioita nopeasti.

– Sanotaan myös, että luontoa ei pitäisi inhimillistää. Se on totta. Mutta mielestäni se, että katsot luontoa inhimillisin silmin niin, se on toinen juttu. Me on otettu jumalan rooli ja päätetään näiden luontokappaleiden kohtalosta , niin kyllä siitä tulee surullinen olo, mutta samalla tulee myös sellainen olo, että että olen tehnyt oikean päätöksen oman elämäni suhteen. Perustelee Ohtonen omaa luontotoimittajan identiteettiään ja valokuviensa kohteita.

– Elämme sellaista tietynlaisen katoavan luonnon ja planeetan aikaa, monet lajit jotka ovat itseisarvoa, ovat katoamassa. Nyt vaaditaan sitä, että eletään sen mukaan, minkä kokee oikeaksi ja mä koen oikeaksi, että me pyrimme säilömään tämän ainutlaatuisen planeetan asukkaat meidän jälkipolvillekin.

Kimmo Ohtosen valokuvanäyttely Arktinen paratiisi - jääkarhun valtakunta on esillä Riihimäen kansainvälisillä Erämessuilla 5.-8.6.2014.

Kati Turtola

Neljä telkänmunaa jäi kuoriutumatta

0
0

Kemiläinen Risto Viljanen nostaa tikapuut koivua vasten ja kiipeää muutaman askelman verran kohti linnunpönttöä. Jokaista nikkaroimaansa asumusta hän lähestyy varoen, mutta tervehtien.

– Päivää, päivää. Täällähän on jäljellä vielä neljä munaa, mutta alunperin niitä oli 11, ihmettelee Viljanen ja sovittaa linnunpöntön kannen takaisin paikoilleen.

Linnunpönttö on sama, josta hän löysi jo varhain keväällä 11 telkänmunaa. Kevät tuli Meri-Lappiin etuajassa, joten linnutkin pääsivät pesimäpuuhiin tavanomaista aikaisemmin.

– Onkohan käynyt niin, että nämä munat on jääneet hautomatta ja muut poikaset on lähteneet pesästä. Tämä on voinut olla myös kahden emon pesä, mutta enää näitä ei kukaan hoida, koska munat on aivan kylmiä.

Viljasen mukaan telkänpoikanen viihtyy pesässä vain noin vuorokauden ajan kuoriutumisen jälkeen.

– Näyttää valitettavasti siltä, että pikkulintuja tuli vähän takaisin muutolta. Esimerkiksi kirjosiepoista on ollut kiertämilläni alueilla pulaa, mutta missä ovat hyönteiset, niitä ei ole paljon vieläkään, pohtii Viljanen.

Suojelualue juhlan kunniaksi

Viljanen on ollut lintuharrastaja 1950-luvulta asti, jolloin linnut ja eräharrastus imaisivat miehen mukaansa. Pitkä työ harrastuksen parissa sai palkinnon tänä vuonna, kun hänet valittiin vuoden erämieheksi.

Tänä vuonna on tapahtunut muutakin merkittävää, sillä Viljanen on juhlistanut 75-vuotissyntymäpäiväänsä suojelupäätöksellä.

- Hankin 17 hehtaarin metsätilan, joka rauhoitetaan metsätaloudelta ja lahjoitan sen Hiilimön Erästäjille. Tavoitteena on, että alueella olisi joskus kanalintukosteikko, sanoo Viljanen.

Elämänsä aikana Viljanen on nikkaroinut tuhansia linnunpönttöjä, sillä niitä syntyy talven mittaan 50-100 kappaletta kodin kellaritiloissa.

Viikonloppuna lintuharrastajat bongaavat pönttöjä, sillä harrastajien kattojärjestö kutsuu ihmisiä havainnoimaan, missä vaiheessa lintujen pesintä on ja mitä lajeja pesissä majailee.

- Minä seuraan lintuja päivittäin, reitti vain vähän vaihtelee, summaa Viljanen.

Ihmisen ruokkima lokki nappaa ruoan kädestä

0
0

Kesä tuo mukanaan kärpäset, mutta myös ihmisen ja kalalokin eeppiset kohtaamiset.

Näistä dramaattisimpia ovat tilanteet, jossa lokki nappaa ruoan suoraan pahaa-aavistamattoman ihmisen kädestä. Tämä ei ole osoitus siivekkään pahansuopuudesta, pikemminkin kekseliäisyydestä.

- Ilman muuta lintujen kesäruokinta on johtanut siihen, että lokit nappaavat ruokaa myös kädestä, toteaa Helsingin Ympäristökeskuksen ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen.

- Kun lokille heitellään ruokaa, se tottuu siihen. Siitä ei ole enää korkea kynnys, että lokki tulee ottamaan kädestä. On liikaa vaadittu, että lokilla olisi sellaiset pöytätavat, että se ymmärtäisi milloin ruoka ei ole tarkoitettu linnulle, Pakarinen sanoo.

Hyökkäys yläilmoista

Ruokaa varastavan lokin motiivi on ihmiselle selkeä. Mutta ilman syytä päätä kohti syöksyvä Larus canus on suorastaan kauhistuttava ilmiö.

Lokki ei kuitenkaan suorita offensiiviaan huvin päiten. Tällöin kyseessä on normaalisti lokki, joka puolustaa pesästä maantasolle poistuneita poikasiaan. Hyökkäykseltä on helppo suojautua.

Kalalokki pesiytyi suomalaisiin kaupunkeihin 80-luvulla. Tänä päivänä Helsingin kerrostalojen katoilla pesii tuhatkunta kalalokkiparia ja määrä näyttäisi kasvavan hillitysti. Päätä kohti syöksyviä lokkeja kauhistellaan siis todennäköisesti tulevinakin vuosina.

- Kaikkein helpoin keino on, että nostaa käden pään yläpuolelle, jolloin koukkaus jää ylemmäs. Tehokkaampi keino on sateenvarjo, sitä lokki pelkää jo enemmän, Pakarinen opastaa.

Mäkkärivariksia

Ihmisen suuhun kohdennettu ruoka on kuitenkin pieni osuus urbaanin lokin ravinnosta. Enemmän lokit syövät kaduilta löytämäänsä ruokajätettä. Kaupunkilinnut syövät rasvaista ja hiilihydraattipitoista snägäriruokaa jo siinä määrin, että se vaikuttaa niiden kehitykseen.

- Puhutaan nakkikioskien liepeillä ruokailevista "mäkkärivariksista", joiden siipisulat ovat heikompia ja vaaleempia, Pakarinen havainnoi.

Matoja ja raatoja syövän kalalokin ruokavalio on niin proteiinipitoinen, että se pärjää vaikka myös ihmisen ruokaa söisikin. Sen sijaan pelkällä pullalla ruokittujen isojen sorsalintujen, kuten joutsenien ja kanadanhanhien siivet voivat kehittyä niin huonosti, että se voi vaikuttaa lentokykyyn.

- Talvella lintujen ruokinta on ihan ok. Mutta kesällä siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä juuri poikasten kehityksen kannalta.

Korvasienten poiminta on kuin aarteen etsintää

0
0

Kemiläinen Sami Alanissi on viihtynyt aina luonnossa, mutta korvasieniin hän hurahti noin 20 vuotta sitten.

– Aikoinaan sain kemiläisessä ravintolassa korvasienikeittoa ja se oli herkkua. Siitä se ajatus sitten lähti, että kyllä niitä pitää itsekin löytää. Vuosikausia kesti, ennenkuin löysin, mutta sitten ne veivät miehen mennessään, naurahtaa Alanissi.

Alanissi kulkee sienimaastoissa itsekseen.

– Se on vähän niinkuin aarteen etsintää ja parempaa paikkaa keväällä ei olekaan kuin korvasienimaastot, mies toteaa.

Sato jää Meri-Lapin surkeaksi

Parhaimpina vuosina Alanissi on kerännyt korvasieniä tuhatmäärin.

– Vähän yli tuhanteen kiloon olen päässyt ja silloin vein sienet suoraan ostajille. En käsitellyt niitä, sillä siihen menee yhtä paljon aikaa kuin poimimiseenkin.

Tälle kaudelle Alanissi löysi ryöpättävää napapiirin tuntumasta, josta miehen mukaan löytyikin melkoinen saalis.

– Kahdessa vuorokaudessa poimin 90 kiloa ja kun keitin ne kertaalleen, niin sai siinä kyllä aika pitkät päivät tehdä hommia.

Omalta kotiseudulta Alanissi ei ole löytänyt korvasieniä yhden yhtäkään.

– Lunta oli tänä talvena sen verran vähän, että sienirihmasto on ilmeisesti kärsinyt. En ole löytänyt tästä Kemin läheisyydestä yhtään korvasientä.

Rikotun maan kasvatti

Kemin seudulta mies vihjaisee aloittelijoille pari sellaista paikkaa, joista tulevina vuosina voi korvasieniä löytyä.

– Ampumaradan maastossa on tehty sen verran metsätöitä, että kahden vuoden päästä sieltä voi korvasieniä löytyä ja toinen paikka on lentokentän takana, Alanissi neuvoo.

Muualla sijaitsevista, varmoista paikoista Alanissi pysyttelee vaiti, sillä korvasienten keräämisen kulttuuriin ei hänen kokemuksensa mukaan aiemminkaan kuulunut omista saalispaikoista lörpöttely.

Vaarallinen herkku?

Myrkylliseksi tiedetty korvasieni on Suomessa haluttua À la carte -ruokaa, jota usein ulkomaan vieraat mieluusti tilaavat.

– Esimerkiksi naapurimaassa korvasientä ei saa kaupallisesti poimia ja siksipä usein asiakkaideni ruotsalaiset vieraat haluavat ensimmäisenä korvasienikeittoa.

Oikein käsiteltynä korvasieni on Alanissin mukaan mainio ruokasieni, joka sopii keiton lisäksi vaikkapa muhennoksiin ja piiraisiin.

– Ensimmäisen ryöppäyksen teenkin aina ulkoilmassa, sillä siinä on vaarana, että tulee myrkytystila ja sisätiloissa tulee varmasti ainakin pää kipeäksi.

Alanissi on sienensä keittänyt eli ryöpännyt Eviran ohjeen mukaan kahteen kertaan. Sillä tavoin myrkyn saa sienistä hävitettyä lähes 100 prosenttisesti. Alanissin mukaan korvasieniruuilla voi huoletta herkutella useammankin kerran viikossa.

– En ole kuullut, että kenellekään olisi käynyt huonosti. Kyllä korvasientä kestää syödä käsiteltynä useammankin kerran viikossa. Myrkky on vesiliukoinen ja kahteen kertaan keitettynä ja pestynä myrkyt kyllä lähtevät.

Mutta kiire korvasienistä kokkailevalla ei saa olla.

– Aikaa täytyy käyttää, että aromit ehtivät liueta rasvaan. Kiireettä ja huolella valmistetun korvasienen aromit kyllä maistaa, Alanissi vakuuttelee.

Alanissin mukaan korvasieniä voi pohjoisessa poimia vielä parisen viikkoa.


Paljas nahka tuntee luonnon parhaiten

0
0

Orimattilassa Touhulan tilalla vietettiin leppoista sunnuntaita seurustelun ja ruokailun merkeissä, ilman rihmankiertämää. Alastomuus yhdisti eri puolilta Suomea tulleita ihmisiä, eikä naturistikonkari näe siinä mitään outoa tai erikoista.

– Jos tuhannet ihmiset sotivat ja tappavat toisiaan, sitä pidetään normaalina, Olli Elo hämmästelee.

Katso kuinka Alaston puutarha-päivä sujui!

Kalamaratonin sisävesikisan voitto tuli 17 lajilla

0
0

Viikonvaihteessa kisatussa Kalamaraton-kilpailussa voitto jäi kotikaupunkiin. Voiton vei joensuulainen Lesnan Naputtajien ykkösjoukkue 17 lajilla.

Joensuun Kalamaraton on Kalamaraton-kilpailusarjan ainoa sisävesikisa. Toukokuussa mestaruudet ratkottiin jo Helsingissä, Kotkassa ja Turussa. Helsingissä vuoden 2014 voitto tuli kisaennätyksellä 32 lajia.

Joensuussa voiton ratkaisi ”nulju” eli kivennuoliainen, jonka onnistuivat saalistamaan Lesnan Naputtajat 1 ja Sillinkutojat. Kisassa tuli siten kaksoisvoitto Pohjois-Karjalaan. Kolmanneksi sijoittui SKES Taimentiimi 16 lajilla. Kahden 17 lajiin yltäneen joukkueen keskinäinen sijoitus ratkaistiin seitsemän kalalajin tarkistusajalla.

– Kisassa noudatettiin kestävän kalastuksen periaatetta. Suutarit saattoi vapauttaa valokuvauksen jälkeen. Samoin isojen lohikalojen suhteen oli sama sääntö voimassa, mutta niitä ei nyt saatu,  kilpailujohtaja Kai-Eerik Nyholm kertoi.

Vuorokauden pituisessa lajikisassa on tarkoitus pyytää mahdollisimman monta kalalajia. Kalamaratonin pääjärjestäjä on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry.

Siirtolapuutarhassa mökki on kaupungissa ja mökkinaapuri lähellä

0
0

Siirtolapuutarha on toisenlaista mökkeilyä, jossa mökki on käytännössä kaupungin sisällä.

Esimerkiksi Lappeenrannassa siirtolapuutarha-alue sijaitsee aivan Lappeenrannan yliopiston takana Skinnarilassa.

Siirtolapuutarhan mökki saattaa olla vain kävelymatkan päässä.

– Meillä on vakiasunto tuossa kilometrin päässä, lappeenrantalainen Ossi Vainikka sanoo.

Hänellä on ollut vaimonsa Pirkon kanssa mökki Skinnarilan siirtolapuutarhassa jo parinkymmenen vuoden ajan. Rakennustyöt tehtiin aikoinaan pääosin itse.

– Rungon teki ammattimies, mutta kaikki muu on itse tehtyä. Kyllä meille kelpaa, eläkkeellä oleva pariskunta naureskelee.

46 neliömetrin mökissä on pariskunnan mielestä kaikki tarpeellinen. Alakerrassa on pieni olohuone, sauna ja terassi. Olohuoneessa on myös tiskipöytä. Yläkerrassa on matala makuuhuone.

Isompaa mökkiä ei palstalle saa rakentaa eikä pariskunta kaipaakkaan lisää tilaa. 

Rauhallista mökkeilyä

Ossille ja Pirkolle siirtolapuutarha on juuri oikea tapa viettää kesää. He siirtyvät mökille jo aikaisin keväällä ja asuvat käytännössä koko kesän mökillä.

– Kyllä täällä on tosi kiva olla. Puutarhaa hoidetaan ja sitten nautitaan katsomalla kätten töitä, Pirkko Vainikka sanoo. 

Alkuaikoina pariskunta kasvatti vielä paljon hyötykasveja. Nykyään mökkeilijät ottavat jo rennommin.

– Pääasiassa ruohoa leikataan. Joskus siirretään puskia paikasta toiseen, ettei ole tylsä katsella, Pirkko sanoo. 

Yhteisöllisyys tärkeätä

Siirtolapuutarha eroaa perinteisestä mökkeilystä yhteisöllisyydellään. Mökit ovat niin lähellä toisiaan, että naapureiden kanssa tulee väkisinkin tutuksi.

– Lähinaapurit on niitä, joiden kanssa eniten puhutaan, mutta jos lähdetään kävelemään, niin tavataan myös muita naapureita. Haastellaan ja vaihdellaan kuulumisia, Pirkko Vainikka sanoo.

–  Että kun lähtee roskapussia viemään, niin siinä menee tovi ennen kuin on takaisin pihalla, Ossi Vainikka naureskelee.

Siirtolapuutarhureilla on muutenkin paljon yhteisiä puheenaiheita ja yhteistoimintaa.

– Aina tulee joku kysymään, että miten olet tehnyt sen ja sen homman ja päinvastoin. Ja sitten lainaillaan työkaluja.

Monet palstojen haltijat ovat jo eläkeiässä. Sukupovenvaihdos on kuitenkin tapahtumassa. Nuorten tulo ilahduttaa myös veteraaneja.  

– Hirveän kiva nähdä se alkuinnostus, joka itselläkin oli aikoinaan. Nyt kun tulee uusia mökkiläisiä, niin ne ihan pursuaa sitä intoa, Pirkko Vainikka sanoo.

Kun viranomaisten lupa maksaa enemmän kuin työ – arvokalan vapaa kulku vaarantuu

0
0

Vesistöjen kunnostustyöluvan hintaan vaikuttavat kalapatojen määrä ja valuma-alueen koko. Hämeen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Tomi Rannan mukaan ongelmana on kunnostustoimenpiteitä tehtäessä se, että lupamaksut näyttelevät niin suurta roolia, että osa hankkeista jää tällä hetkellä toteuttamatta.

Jos lupamaksut alkavat olla monikertaiset hankkeen kustannuksiin nähden, niin silloin alkaa jossain olla vikaa, Ranta sanoo.

Lupahinta saattaa nousta kohtuuttoman suureksi työmäärään nähden, jolloin arvokalakantojen elvyttäminen pienvesistöissä saattaa loppua. Näin on käymässä esimerkiksi Heinolan ja Keski-Päijänteen kalastusalueilla. Myös Hämeenlinnassa Renkajoen kalapatojen kunnostaminen saattaa jäädä pahasti kesken.

– Erikokoisten patojen poistaminen tai niiden ohittaminen kalatiellä maksaa tietyn summan aluehallintoviraston hinnoittelun perusteella. Kun näitä patoja on useampia samalla reitillä niin niistä saattaa muodostua kalastusalueen maksettavaksi jopa kymmenien tuhansien eurojen lasku.

Valtionrahaa ei kunnostushankkeille tipu

Aiemmin kunnostuslupia hakivat viranomaiset, mutta nykyään lupia hakevat kalatusalueet.

Hankkeen toteuttamista hankaloittaa myös se, että lupa-maksuihin ei ole mahdollista saada rahoitusta mistään valtion rahoitusmuodoista esimerkiksi vesistöjen kunnostusmäärärahoista. Tästä syystä tilanne on kunnostusten suhteen aika vaikea tällä hetkellä.

– Tosin pienempiä kunnostustöitä pystytään tekemään kuten tähänkin asti, koska niihin ei tarvita erillistä kunnostuslupaa AVI:lta, muistuttaa Ranta.

Lupamaksut karanneet käsistä?

AVI:n peruskunnostuslupa maksoi vuonna 2012 noin 900 euroa. Viime vuonna luvasta joutui maksamaan noin 2 800 euroa ja tänä vuonna peruskunnostuslupa maksaa jo noin 3 000 euroa.

– Lupamaksut määräytyvät valtioneuvoston maksutaulukon mukaan, kertoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöneuvos Esko Vähäsöyrinki.

Vähäsöyringin mukaan esimerkiksi kalatien rakentamiseen tarvittava lupa maksaa 4 220 euroa, mutta työn määrästä riippuen luvan hintahaarukka voi kuitenkin vaihdella 2 700 ja 5 700 euron välillä.

Vesistöön tehtävät rakenteet vaativat lähes aina vesilain mukaisen luvan, mutta eivät aina, Vähäsöyrinki muistuttaa.

Norpan pesinnän häirinnästä voi saada sakkoa

0
0

Saimaannorppa on saamassa pesinnälleen entistä paremman rauhan. Metsähallitus valmistelee norpan takia liikkumisrajoituksia muun muassa Suur-Saimaalle.

Liikkumista rajoitettaisiin norpan pesintäaikana tammi-huhtikuussa.

– Käytännössä pesimäluodoille tulisi maihinnousukieltoja, sanoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

Muun muassa Saimaalle on tulossa syyskuussa voimaan asetus uusista luonnonsuojelualueista. Liikkumisrajoitukset tulevat näille uusille alueille. Tällä hetkellä Saimaan luonnonsuojelualuiden perustamisasetus ei sisällä liikkumista koskevia rajoituksia.

Pesän häirintä voi tuoda sakkoa

Luonnonsuojelulaki antaa metsähallitukselle luvan asettaa järjestyssääntöjä, joilla norpan pesien lähelle meno voidaan järjestyssäännöllä kieltää.

– Liikkumisrajoituksen rikkominen on poliisiasia ja siitä voi saada sakkoa, sanoo lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen ympäristöministeriöstä.

Liikkumisrajoitusten tarvetta eri paikoilla arvoidaan tarkasti ja asian valmistelu vaatii vielä asianomaisten kuulemista.

– Esimerkiksi lähiasukkaiden mielipiteitä voidaan kuulla valmistelua tehdessä, sanoo Korpelainen.

Rajoituksia voi tulla laajalle alueelle

Ylitarkastaja Tero Sipilän mukaan norpan pesiä löydetään laskenoissa vuosittain pelkästään Saimaan alueella noin 500.

Metsähallitus valmistelee liikkumisrajoituksia Suur-Saimaan lisäksi Lietveden saarten alueelle, Pihlajavedelle ja Joutenvedelle. Rajoitusten tarvetta tullaan tarkastelemaan Luonterin-, Katosselän -Tolvanselän-, Oriveden-Pyhäselän-, Hevonniemen- ja Puruveden luonnonsuojelualueilla.

Kasvitarhalta silmänilon lisäksi suuhunpantavaa

0
0

Kasvitarhalla kahden lapsensa kanssa asioiva Jarno Vuorinen kertoo, että ostoslistalla on vaimon toivomia kukkasia mutta myös suuhunpantavaa.

– Tomaatteja ja yrttejä olisi tarkoitus haalia matkaan, Vuorinen suunnittelee.

Hän kertoo yrttien sopivan monenlaisiin ruokiin ja juomiin tuomaan makua.

– Esimerkiksi tomaatin kanssa basilika sopii vallan mainiosti yhteen ja viime kesänä teimme myös teetä yrteistä. Hakkasimme vain tuoreet yrtit hienommiksi ja laitoimme veteen hautumaan.

Vuorisen mukaan lapsillekin tietyt yrtit maistuvat hyvin.

– Sitruunamelissa oli kiva tuttavuus ja tumma basilika on ainakin oma suosikki jo ulkonäkönsäkin vuoksi, Vuorinen sanoo.

Ruoka ei kasva kaupan hyllyllä

Vuorisen perheessä kolmelle lapselle on haluttu näyttää, mistä ruoka tulee ja mitä pelkän salaattiannoksen päätyminen lautaselle vaatii.

– Potut ovat jo kasvamassa ja punasipuliakin ostin kokeeksi, jos sitäkin saisi salaatin sekaan. Myös kasvimaalla on kasvamassa erilaisia salaatteja. Lisäksi tietysti mansikat, vadelmat ja herukat kasvavat pihapiirissä, Vuorinen listaa.

Puutarhayrittäjä Auli Tasalan mukaan Vuorisen kaltaisia nuoria vanhempia näkyy yhä enenevässä määrin kysymässä itse kasvatattavan syötävän perään.

– Tänä keväänä liikkeellä on ollut myös isovanhempia, jotka haluavat näyttää lapsille kasvun ihmettä, Tasala kertoo.

Kasvitarhakin seuraa muotia

Puutarhaliiton ja Kotimaiset kasvikset ry:n vuoden vihannekseksi valitut erikoistomaatit ovat taimina Tasalan mukaan haluttuja. Television erilaisten ruokaohjelmien myötä lisääntynyt yrttien ja erikoisten mausteiden käyttö näkyy kasvitarhan valikoimissa.

– Pelkästään minttujakin on kuutta erilaista, joista uusimpina inkivääri-, basilika- ja mansikkaminttu. Chilin suosio on muutamana vuonna noussut kovasti, toteaa Tasala.

Tomaatintaimia menee isompiin pihapiireihin, mutta myös parvekkeellisten ihmisten iloksi.

Keminmaalaisessa Vuorisen perheessä jako menee suurinpiirtein niin, että pihan kukat ovat rouvan vastuulla ja isäntä hoitaa yrtit.

– Kukista en ymmärrä yhtään mitään, mutta yrttien kanssa ei tarvitse olla mikään viherpeukalo, Vuorinen naurahtaa.

Kala on parasta pikaruokaa

0
0

– Paistaminen päästää kalan parhaimmin oikeuksiinsa, sanoo Ilkka Arvola, mutta muistuttaa, että kaikki tavat toimivat: savustaminen, keittäminen, halstraaminen, graavaaminen.

– Tykkään vaaleista järvikaloista. Kuha, hauki ja ahven ovat hienoja kaloja, samoin savulahna. Siitä ei kala parane, mikkeliläisen Bistro Vileen ravintoloitsija Arvola sanoo. - Järvikaloja voisi melkein sanoa makeiksi. On kuin karkkia söisi, jos vertaa merikaloihin.

Kalakaupassa on liikaa välikäsiä

Markettien kalatiskeistä Arvola ei innostu: – Harvoin siellä hinta-laatu -suhde on kohdillaan. Harvoin kala siellä on ihan tuore, samanaikaisesti hinta on kova. Ketjua kalastajalta sinne tiskille pitäisi kehittää ja lyhentää. Nykyään kalastaja ei saa juuri mitään palkkaa kalasta, välikäsiä on liikaa eikä lainsäädäntö helpota tilannetta.

– Kaikenlaisia osuuskuntia on yritetty, mutta laihoin tuloksin. Ikävintä on, että Saimaan puolella ammattikalastus on loppumassa.

Moni kesäkulkija saa kalansa ilmaiseksi. Kotitarvekalastaja saa ahventa ja haukea ja monenlaista muuta sinttiä. Yllättävästi Ilkka Arvola kutsuu haukea "huikean hienoksi kalaksi".

– Hauki pitää kypsentää varovasti. Pääasia, että se ei kuivu. Oikein käsiteltynä hauki on loistavanmakuinen kala. Sen huonoin puoli on ruotoisuus: – Se Y-ruoto on vähän pirullinen, fileen joutuu veistelemään, jotta sen saa ruodottomaksi.

– Ruotoisuus rajoittaa muutenkin syömisintoa. Hauki on kuitenkin myös mahtava murekekala. Kun sen sujauttaa tehosekoittimeen tai lihamyllyn läpi, ruodot eivät kiusaa. Kalan rasva on olematon, joten murekemassaan voi huoletta lurauttaa vähän kermaa.

Kalan maustamisessa Ilkka Arvola pysyy mielellään pelkässä suolassa, ehkä tuoreita yrttejä kaveriksi: timjamia kalakeittoon, varovainen vivahde rosmariinia lohen tai kuhan kaveriksi.

– Ei pidä suhtautua maustamisasiaan ryppyotsaisesti. Vaihteeksi saattaa curryvoissa paistettu hauki olla veikeä syötävä.

Itse pyydetty – hyvällä omallatunnolla syöty

– Itse pyydetty kala on parhaimmillaan kestävää kehitystä. Se toimii melkein enemmän hoitavana tapana hankkia ruokaa kuin kuluttavana.

Pikkuahvenistakin saa herkkua. Ilkka Arvola kertoo enonsa ahvenpotista: ahvenet nyljetään, lisätään pataan sipulia, vähän olutta ja laakerinlehtiä. Haudutetaan pitkään, tuntikausia. Kun ruodot ovat hautuneet pehmeiksi ja huomaamattomiksi, potti syödään leivän tai uusien perunoitten kaverina. Pikkuahvenista tulee myös mainio kalakeitto: sipulit, perunat, ahvenet kerralla pataan, haudutetaan pitkään ja hartaasti ja kun kaikki on läpikypsää, siivilöidään keitto.

– Ylivomaisesti paras maku, Arvola väittää. – Tällä tavalla saa pienetkin kalat käytettyä.

Halstraaminen on hyvä tapa tehdä ruokaa. Pikkuahvenilta otetaan maha auki ja puhdistetaan, ripotellaan suola sisään, halstrataan ja syödään.

– Syöminen tietysti teettää ruotoisessa kalassa työtä, mutta voihan sen ottaa ohjelmanumerona. Kaikki saavat näprätä ruokaansa yhteisen pöydän ääressä. Eihän sillä lailla vatsa täyty, mutta hauskaa se on. Samanlaista seurallista syömistä on etelämmässä simpukoitten ja äyriäisten syöminen.

– Halstrattu kala on parasta pikaruokaa.

Kalaruoan kavereita ovat kohta torit pullollaan. Tuoreita kasviksia joko sellaisenaan tai kevyesti grillattuina tai halstrattuina kalan kanssa tarjolle ja ruokanautinto on siinä.

Rantakalaa rantaelämässä

Rantakalan käsite on alueellinen juttu. Ilkka Arvola kertoo nähneensä Etelä-Savossa sellaista rantakalaa, jossa rantanuotiolla kattilaan pannaan pikkukaloja, sipulia ja vettä. Haudutellaan ja syödään.

– Ranskassa rantakala on saanut nimekseen bouillabaisse. Siihenkin pataan pannaan mitä mukana on: kalaa, äyriäisiä, kalanmaksaa, sipulia, vaaleaa olutta, laakerinlehteä, muutama pippuri ja vettä. Eikä silläkään aterialla tarvita kypsentämiseen muuta kuin hyvä nuotio.

– Siihen kaveriksi hyvää leipää, iso muki viiniä ja hyvää seuraa. Siinä se.

Kevyelle kalalle kevyt juoma

Ilkka Arvola kehottaa juomaan vaaleiden kalojen kanssa kevyttä juomaa. Yleensä valkoviini on hyvä valinta, mutta juoma voi olla joskus vaalea, sitruksinen olut. Vahvasti maustettuun rasvaiseen kalaan voi sopia kevyt punaviinikin.

– Juoma on kuitenkin makuasia. Kannattaa ottaa sitä, mistä itse tykkää.


Salaperäinen öljylautta ilmestyi Kokemäenjokeen

0
0

Palokunta puomitti tänään Kokemäenjokeen ilmestynyttä öljylauttaa Porissa Länsitien sillan kohdalla . Lautasta teki ilmoituksen paikallinen kalastaja.

Öljymäistä ainetta on joessa noin 500 metrin matkalla Länsitien sillalta alkaen. Palomestari Antti Halmela kertoo, että aineen tarkka koostumus tai määrä eivät ole tiedossa kuten ei myöskään se, mistä lautta on peräisin.

– Ainetta on sen verran paljon, että alavirtaan asennettiin öljypuomi, jotta lautta ei etenisi merelle päin. Aineesta ja sen käyttäytymisestä epäilen, että aine saattaa olla voiteluöljyä, Halmela kertoo.

Palomestari arvioi, että öljylautasta ei aiheudu suurta vahinkoa ympäristölle. Palokunta on selvittänyt, että jokeen ei enää pääse öljyä. Poliisi selvittää tällä hetkellä, mistä öljy on peräisin ja onko tapahtunut rikosta.

Öljylautasta kertoi ensimmäisenä porilainen sanomalehti Satakunnan Kansa.

Lupiini on kissankellon turmio

0
0

Suomen luontoon kuulumaton lupiini ajaa kotimaiset niittykasvit ahtaalle. Lupiini on suuri, joten se estää pienempien kasvien valonsaannin. Tällöin ne näivettyvät ja vähitellen kuolevat.

Niittykasveja ovat esimerkiksi kissankello, ketoneilikka ja mäkitervakko.

– Lupiinilla ei ole Suomessa luontaisia viholllisia, kuten hyönteisiä. Tämä osaltaan mahdollistaa nopean leviämisen, kertoo tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Lupiini pystyy kasvamaan jopa paljaalla hiekalla. Eriyisen hyvin lupiini viihtyy muokatussa maassa. Myös maansiirtokoneet saattavat levittää sen siemeniä. Loppua leviämiselle ei ole näkyvissä.

Onko lupiinissa sitten mitään hyvää?

– Kukkiessaan se saattaa olla jonkun mielestä kaunis, Jantunen vastaa.

Vieraslajit ovat levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uusille alueille ihmisen mukana. Leviäminen voi olla tietoista tai tahatonta. Luonnonsuojelulaki kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon, jos on olemassa vaara, että niistä voi syntyä pysyvä kanta.

Eksyjän tärkein ohje: Älä panikoi!

0
0

Jouni Lappalainen Suomen Partiolaisista on eksynyt iltahämärissä tutussa leirimaastossa, kun on ajatuksissaan kävellyt autolle vievän polun ohi. Sen jälkeen ajatus saattaakin kadota nopeasti; missä olen, mihin suuntaan pitäisi mennä, tai edes mistä tarkalleen olin tulossa.

Hän pitää kaikkein eksymisherkimpinä tuttuja maastoja, joissa ei tule tarkkaan seurattua kulkua, ja joissa ajatusvirheen takia saattaa olla äkkiä aivan hukassa. Samaten jos unohtaa pohjoisen laajat erämaat ja ajattelee eteläisempää Suomea, eksymisen vaara on tiheissä metsissä, missä näkyvyys on huono ja maamerkkien huomaaminen huonoa. Eksyksiin joutuu helposti myös soilla, joissa joka puolella aukeaa samannäköinen suoaukea etäisine metsänreunoineen.

Sienien jahtaaminen vei mukanaan, ja suuntavaisto meni iloisesti sekaisin. Kun ämpäri oli täynnä aarteita, huomasin, että metsätie, jota olin puolihuolimattomasti seurannut, oli kadonnut. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä olin. Puhelinta, karttaa tai eväitä ei ollut mukana.

Pieni paniikki iski, mutta parin tunnin rämpimisen jälkeen metsätie löytyi. Sen verran kauas olin harhaillut, että takaisin autolle sai taivaltaa vielä tunnin verran. Kunnon lenkki siis tuli! Nykyisen kartta on mukana metsässä. Nimimerkki Sienestäjä

Todennäköinen eksyjä on käynyt marjassa tai sienessä. Kun metsässä pyörii aikansa katse maassa, suuntavaisto saattaa kadota täysin. Samaten saalista etsiessä ei tule painettua mieleen maamerkkeinä toimivia polkuja, erityisiä kiviä, mäennyppylöitä tai muita muistiin piirtyviä paikkoja. Marjastaja ja sienestäjä saattaa huomaamatta kulkea yllättävän pitkiäkin matkoja.

Vanhat konstit pätevät yhä

Toki gps-laitteiden avulla tietää, mistä on lähtenyt ja näkee, missä nyt on. Jouni Lappalainen pitää kuitenkin kompassia ja kunnollista karttaa parhaina keinoina estää eksyminen. Etelä-Suomessa tuskin niin pahasti eksyy, etteikö ilman kompassia löydä ihmisten ilmoille; lähimmälle tielle tuskin on muutamaa kilometriä enempää.

Tärkein hänen ohjeensa on vanha mielenmaltin säilyttäminen. Hätääntyminen ja hätäiset ratkaisut yleensä pahentavat asiaa. Kartalta löytyy summittaisestikin alue, jolla on liikkunut ja kompassista suunta, josta on tullut. Niiden avulla on todennäköistä löytää niin varma maamerkki, että ”saa itsensä taas kartalle”.

Sieniharrastajana lähdin tutustumaan erääseen metsäalueeseen. Jossain vaiheessa suunta vain katosi, enkä tiennyt mihin päin pitäisi lähteä, jotta pääsisin takaisin. Kiipesin johonkin korkeammalle paikalle, mutta se ei auttanut hahmottamista. Sitten aloin kuulla moottorisahan ääntä jostain kauempaa. Aloin kiiruhtaa siihen suuntaan ja hoin mielessäni, että sahaa sahaa, älä lopeta! Pääsin äänen avulla sinne, mistä olin lähtenytkin. Opetus: Menin ostamaan kompassin ja kävelin sen jälkeen samassa metsässä sen kanssa sikin sokin huolettomasti. Kun halusin metsästä pois, katsoin kompassista pohjoissuunnan ja pääsin takaisin tutulle tielle. Nimimerkki Ei askelmittaria, kiitos

Luonto antaa suunnan

Vanhat luonnonmerkitkin pätevät yhä yhtä hyvin kuin ennenkin. Auringosta näkee ilmansuuntia, jos on ymmärrys, mihin päin pitää pyrkiä. Aurinko on idässä aamulla 6-7 aikaan, etelässä vuodenajasta riippuen 12-13 välillä ja lännessä kello 18-19, kesällä myöhemmin kuin talvella.

Ennen vanhaan opetettiin, että muurahaiskekojen loiva puoli on etelään tai pesä on puun ja kiven eteläpuolella, että oksat ovat eteläpuolella puuta tuuheampia, tai että jäkälä viihtyy puiden ja kivien eteläsyrjällä ja sammal pohjoispuolella. Samat merkit pätevät Jouni Lappalaisen mukaan aivan hyvin myös satelliittiaikaan ja niitä opetetaan partiossa.

– Päätön säntäily ei johda mihinkään. Pää kylmänä. Ilmoittakaa läheisille, minne menette ja missä liikutte, niin eksynyttä osataan etsiä jos häntä ei kuulu. Pitäkää kartta ja kompassi mukana, joiden avulla tiedätte, mihin suuntaan olette menossa ja mistä tulossa, tiivistää Jouni Lappalainen.

Lainaukset keskustelusta Sitä eksymistä en unohda koskaan - kerro ikimuistoisimmasta retkiharhastasi!

Ympäristöministeriö kaipaa havaintoja uhanalaisesta pyöriäisestä

0
0

Ympäristöministeriö kaipaa havaintoja äärimmäisen uhanalaisesta pyöriäisestä. Havainnot voi ilmoittaa internetissä Itämeriportaali-sivustolla.

Pyöriäinen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi Itämerellä. Kantaa uhkaavat muun muassa haitallisten aineiden lisääntyminen, vilkastunut liikennöinti ja melusaaste, sekä kalastuksen tehostumisesta johtuva sivusaaliskuolleisuus.

Ympäristöministeriölle tulee vuosittain ilmoituksia pyöriäishavainnoista. Esimerkiksi viime vuonna havaintoja tuli kaikkiaan viisi yhteensä kuudesta yksilöstä. Saatujen tietojen avulla ministeriö pyrkii elvyttämään pyöriäiskantaa ja suunnittelemaan suojeluun liittyviä toimenpiteitä Itämeren alueella. Tuoreita tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään ympäristöministeriössä kesän aikana asetettavassa työryhmässä, jossa päivitetään vuoden 2006 ehdotukset pyöriäisen suojelemiseksi.

Pyöriäisen tunnistaa parhaiten matalasta, kolmiomaisesta selkäevästä, joka tulee välillä näkyviin merestä pyöriäisen pintauinnin aikana. Sen pinnalla käynti on rullaavan näköinen pyörähdys, mistä se on saanut suomenkielisen nimensä. Pyöriäinen esiintyy usein yksin tai pienryhmissä.

"Suomenhevosta pitäisi suojella kuin liito-oravaa"

0
0

Paitsi arvostuksesta ravimaailmassa, kasvattajat ovat huolissaan koko suomenhevosrodun säilymisestä.

– Astutusmäärät ovat viime aikoina tippuneet koko maassa. Meillä ei ole kohta enää ole riittävästi siitoshevosia tuottamaan huippuja niin ratsu- kuin ravipuolelle. Jo nyt suomenhevosvarsoja syntyy liian vähän, sanoo Keski-Suomen Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Sari Piirainen.

Piiraisen mukaan Keski-Suomessa tilanne on muutama maata parempi, viime vuonna astutettujen suomenhevostammojen määrä maakunnassa jopa nousi hieman.

– Maakunnassa astutettiin 234 tammaa, mikä on noin 10 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Yksi syy on, että meillä oli siitoskäytössä suosittu Viesker-ori, joka astui kaikkiaan 67 tammaa. Viesker on kuitenkin jo aika iäkäsä, toivottavasti pian saataisiin joku uusi, hyvä ori paikkaamaan tilannetta.

Halvat laskevat hyvien hintaa

Piiraisen mukaan varsakauppa on koko maassa melkolailla jäissä.

– Hyvät hevoset menevät aina kaupaksi, mutta hinnat ovat laskeneet, hän sanoo.

Juupajokelainen kasvattaja Heidi Sihvo arvelee syyksi "halpojen hevosten" ylituotantoa.

– Hevosen teurashinta on pudonnut niin alas, että muutaman sadan euron hintaisia hevosia on liikkeellä paljon. Myös hyvin varsojen arvo on laskenut, mikä näkyy kasvattajan kukkarossa. Jalostuksesta on tullut tappiollista toimintaa, johon rahat on tehtävä jossain muualla, hän sanoo.

"Tukitoimet tarpeen"

Sihvon mielestä yksi ongelma on myös varsoihin liittyvät suuret erot: osa niistä kehittyy nopeasti, osa taas hitaasti.

– Sarjamääritykset eivät tue hitaasti kehittyvää suomenhevosvarsaa, vaikka sellaisesta usein kehittyy erittäinkin hyvä juoksija vuosien aikana, kasvattaja sanoo.

Suomenhevosen kasvattajille ei ole olemassa erityisiä tukimuotoja, myös hevostalouden EU-tuet ovat laskussa.

– Varmasti koko valtakunnan tasolla tarvetta olisi tarvetta pohtia tukitoimia, ja käsittääkseni sitä jo tehdäänkin, Sari Piirainen sanoo.

Piiraisen mielestä tukitoimien pohtisen ohella suomenhevonen rotuna pitäisi tuotteistaa.

– Tehtävään kannattaisi palkata ulkopuolinen asiantuntija. Islantilaiset ovat onnistuneet oman rotunsa eli issikoiden viennissä ulkomaille, rotu on hirveän suosittu. Miksemme yrittäisi samaa suomenhevosella? Suomenhevonen alkaa olla jo uhanalainen laji, sitä pitäisi suojella kuin liito-oravaa, hän puuskahtaa.

"Hankala yhtälö"

Raviratoja suomenhevosten lähdöt eivät vedä, koska rotu on menettänyt kiinnostustaan - myös ravipeleissä. Ravilähtöjä on suomenhevosille vähemmän kuin lämminverisille, myös hevosten määrä lähdöissä on pudonnut ja sarjat jäävät usein vajaiksi. Myös palkintosummat ovat suomenhevoslähdöissä pudonneet.

Tilanne on vaikea raviradoillekin: lämminverisiä on tulossa lähtöihin enemmän kuin niihin sopii, mutta etenkin Etelä-Suomen radoilla on ongelmana, ettei suomenhevoslähtöihin ole riittävästi tulijoita.

– Yhtälö on todella hankala,  Killerin raviradan kilpailusihteeri Janne Jääskeläinen sanoo.

Jyväskylässä sijaitsevalla Killerin raviradalla tilanne Jääskeläisen mukaan poikkeaa muista radoista.

– Täällä on suomenhevosia vielä kohtuullisesti.  Meillä on aina neljä lähtöä suomenhevosille, myös pelillisesti ne kiinnostavat, Jääskeläinen sanoo.

Yleisöä suomenhevoset kiinnostavat - sen Jääskeläisen mielestä todistavat Kuopiossa järjestettävät, vain suomenhevosille suunnatut ravit.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live